044 040 4739, myynti@kontiorenkaat.fi Katso lähin jälleenmyyjäsi: kontiorenkaat.fi OSILLE KYYTIÄÄ BEDFORD HA ’66 EDUSTUS URHEILIJA HONDA LEGEND V6 3.2 RENAULT ESTAFETTE ’79 3/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi FORD ESCORT RS 1600 ’73 -REPLIKA 3/ 20 25 Fo rd Es co rt RS 16 00 ’73 -re plik a • Be dfo rd HA ’66 • Ya m ah a AS 3 ’73 • Re na ult Es ta fet te ’79 • Ho nd a Le ge nd V6 3.2 ’93 • Op el As tra 1.8 i GT ’92 36 84 80 -2 50 3 • PA L VK O 20 25 -2 1 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/klassikot ITÄÄ JA LÄNTTÄ Zetor Crystal 8045 Mersun moottorilla NENOSEN DESOTO Vuosikymmenet yhteistä matkaa VALMET JEHU 920 Kotimainen metsätraktori valmiina hommiin 74 50 00 -2 50 3 • PA L VK O 20 25 -2 1 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2025 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MASSEY FERGUSO N 65 11 7 3 / 20 25 • C om pa nio n • D eS ot o L8 -D 50 • Fis ka rs -V ak ola • M -F 65 • Sis u S -3 41 D • Va lm et Je hu 92 • Ze to r Cr ys ta l 80 45. Mäkisen malliin YAMAHA AS3 ’73 HIENOSTI SÄILYNYT: Opel Astra GT ’92 MAINOKSEN IMUSSA: Turvallisuus edellä OMALAATUINEN PIKKUAVO: Ford StreetKa RETKIPELIT Puh
ALV € 899 sis. ALV € 7590 sis. Täyshitsatut kaapit ja hyllyt, jotka on helppo koota vakaaksi työpisteeksi. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” / 40-220 NM Momenttiavain 1/2”-karalla. 044 239 962 Pekka Jauhiainen p. Nostokorkeus (mm): 1880. ALV € 5090 sis. Karkaistu ja hiottu peti V-prismalla. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. ALV € 279 sis. ALV € 699 sis. Työpöydän korkeus: 939 mm. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. ALV sis. #85414 METALLISORVI D330X1000 Vankka tukisorvi korjausja huoltotöihin. Kantavuus jopa 500 kg. Mukana tulevat ruostumattomasta teräksestä valmistetut työtasot takaavat sekä kestävämmän, paremman näköisen että ennen kaikkea mukavamman työtilan. Kokonaismitat: 4710x573x2000 mm HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. #68241 JYRSINKONE BF45 DIGITAALINÄYTÖLLÄ Yhdistetty pora-/jyrsinkone kolmiakselisella kohdistuslaitteistolla. #513302 & 513303 AUTOTALLIN SISUSTUS / TYÖPISTE PRO Täydellinen kalustekokonaisuus tyylikkäällä mustalla designilla ja hopeanhohtoisilla yksityiskohdilla. Paino 28kg. Murskauksen sähköinen aikakausi alkaa nyt Lisätietoja: Tiia Isotalo p. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Korkeat kaapit ovat muista riippumattomia ja voidaan sijoittaa vapaasti haluttuun paikkaan. Tarkkuus/väli 1 Nm. Mukana lattiajalusta. kotimekaanikolle. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Nostokapasiteetti: 4200 kg. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. € 4290 € 4990 sis. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Eco Log 580G LOIMAALLA LUOTU LUNDBERGIN 60-SARJA 72 00 11 -2 50 3 PAL VKO 2025-21 3/2025 • Hinta 11,90 € • www.koneurakointi.fi VOIMIA! G N U M ER O 91 K ON EU RA K OI N TI 3/ 20 25 • EC O LO G 58 0G • LIU GO N G 82 0T E • PR O SIL VA S5 • LU N D BE RG IN 60 -S AR JA • O & K TR IP O W ER 80+4 > 3,5 mm 88+4 > 3,7 mm 96+4 > 4,0 mm 104+4 > 4,2 mm 112+4 > 4,5 mm rockprocessing.sandvik Sandvik UJ443E Tutustu täyssähköiseen Sandvik UJ443E -esimurskausyksikköön, joka tarjoaa tuottavamman ja vastuullisemman toiminnan kiviainestuotannossa. Varustettu Norton-öljykylpyvaihteistolla kierteittämistä varten. 040 350 0158 Sandvik_UJ443E_Koneurakointi_Ad_210x267mm_2025.indd 1 Sandvik_UJ443E_Koneurakointi_Ad_210x267mm_2025.indd 1 25.3.2025 9.28 25.3.2025 9.28 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/koneurakointi. #551304 MÄRKÄPUHALLUSKAAPPI 190 LITRAA Ruostumattomasta teräksestä valmistettu märkäpuhalluskaappi 190 litran tilavuudella hellävaraiseen alumiiniosien ja muiden komponenttien puhallukseen, kun halutaan hieno pinnanviimeistely. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. 0400 204 082 Jari Millaskangas p. #542072 DIGITAALIAGGREGAATTI 3200 W Laadukas aggregaatti, sekä sähköstartti että vetokäynnistys. Kuusiasentoinen vaihteisto. ALV € 99 sis. Maksimiteho 3500 W, jatkuva 3200 W. Mukana digitaalivarustus, jalusta, jäähdytysnestelaitteisto, työvalo, 3ja 4-leukainen istukka 160 mm, takalevy, kiinteä kärki MK3, pienennysholkki MK5/3, kiinteä ja mukana pyörivä tukirulla, takaroiskesuoja, vaihteisto, ulosvedettävä lastukotelo, työkalukotelo ja öljykannu tai rasvaruisku. Mukana tulevat työkalulevyt ovat yhteensopivia PELA:n työkalukoukkuja lisävarustevalikoiman kanssa. ALV € 419 sis. Kierrosnopeuden vaihto mekaanisella vaihteistolla. ALV PROSILVA S5 -HARVESTERI JOHN DEERE 1270H TÖIHIN JUHO TÖRMÄN SAMPO HR56 PONSSE 55 VUOTTA O&K TRIPOWER ASIALLINEN HAASTAJA LIUGONG 820TE SÄHKÖISTÄÄ KUORMAAJAMARKKINOITA TOSITARKOITUKSELLA. Varustettu 2-nopeuksisella moottorilla. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Paino: 1355 kg. Jyrsinpää nostetaan/lasketaan nostomoottorilla. ALV € 3090 sis. #547318 MOOTTORIPYÖRÄN SIIRTOALUSTA 500KG Helpota moottoripyöräsi käsittelyä tällä moottoripyörän siirtoalustalla / dollylla. Mattamusta viimeistely. Soveltuu poraukseen ja pieniin jyrsintätöihin
Hyödynnettäviä palasia voisi olla paljonkin: ikkunat, betonielementit, ovet, teräsrakenteet ja niin edelleen. Monet materiaalien uudelleenkäytön taidoista ovat vaarassa kadota, jos harrastuksen edellytyksiä kuristetaan. Joka tapauksessa ehdotus on tervetullut tällaisena aikana, jolloin toisaalla hamutaan keinoja kaihtamatta raaka-aineeksi kelpaavaa kierrätysmateriaalia, kuten vanhoja ajopelejä omistajiensa hallusta. Systeemi on koneharrastajille ja maaseudun asukkaille tuttuakin tutumpi. Sisu-paloauton kunnostuksessa ja ylläpidossa on ahertanut suurempi poppoo eri alan taitajia. Rakennusten suunnitteluvaihe pitäisi ymmärrettävästi ajatella monilta osin uusiksi saatavilla olevien komponenttien ehdoilla. Ja loppuisihan siinä äkkiä rahakin, jos kaiken aina uutena hankkisi. Yksi hankkii elantonsa pläkkiseppänä. Useita projekteja jäisi kokonaan tekemättä ilman purkuosia – siis sitä varaosapankkia. Systeemi on koneharrastajille ja maaseudun asukkaille tuttuakin tutumpi. Sitä vain käyttää kaikkea käsillä olevaa projekteihinsa, ettei tarvitsisi tämän tästä ajella rautakauppaan. Ympäristöä ja luonnonvaroja säästyisi, jos rakennusten purkutöiden yhteydessä kerätyt käyttökelpoiset osat koottaisiin keskitetysti varastoon. Purkuosien hyödyntäminen toisi myös suoraa taloudellista etua. Purkuosan hyödyntäminen jonkin toisen rakennelman osana on niin arkipäiväinen ratkaisu, ettei sitä oikein osaa ratkaisuna edes ajatella. Ehdotus on eittämättä hyvä. Kolmas on saanut vanhalle Zetorille jatkoaikaa asentamalla siihen pirteän voimanlähteen. Tarvittaisiin luovuutta ja ennakkoluulotonta ajattelua. Uutta rakennusta pystyttävä voisi sitten mahdollisuuksien mukaan tilata ja käyttää näitä purkuosia uusien elementtien sijasta. B O RG Kallista konsulttifirmaa sen kehittämiseksi ei olisi tarvittu. KIERRÄTYKSEN MESTARIT L uin hiljattain artikkelin, jossa ympäristökonsultti ehdottaa rakennusosapankin perustamista. Ehkäpä tällaisten avausten myötä maalaisjärjen käyttö palaisi niihinkin pöytiin, joissa asioista päätetään. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi SA -K U VA / K . 3/2025 3 Pääkirjoitus. Vanhoissa Koneissa on vuosien saatossa tavattu monia seppiä, jotka takovat vanhoista romuista käyttökelpoisia laitteita. On nähty metallimiehiä, perinnerakentajia ja heitä, jotka vielä saavat ajokkinsa kulkemaan puukaasun voimalla. Toinen on pannut vanhan metsätraktorin kuntoon ja hyötykäyttöön. Tämäkin numeron sivuiltakin löytyy osaajia moneen lähtöön. Olisiko viisasta kuunnella kierrätysasioissa näitä todellisia osaajia sen sijaan, että pyritään kitkemään luovaa ajattelua ja käsin tekemisen taitoa kertakäyttökulttuurin edistämiseksi. Ympäristön kannalta ajatus on mitä parhain. Kallista konsulttifirmaa sen kehittämiseksi ei olisi kuitenkaan tarvittu. On tutustuttu tekijöihin, joilla on osaamista kunnostaa vuosikymmeniä sitten hylätty koneenraato uudenveroiseen kukoistukseen. Esimerkiksi teräsrakenteiden sulattaminen raaka-aineeksi, josta sitten valmistetaan uudet teräsrakenteet, kuluttaa valtavasti energiaa
Lähtemätto?män vaikutuksen tehnyt DeSoto on sittemmin ohjannut savolaismiehen veteraaniautoharrastuksen pariin. Companionmoottorisahassa oli ensimmäisiä toimivia tärinänvaimennuksia. 4 Tässä numerossa. Pietarsaaren toista paloautoa esittelee meille paikallinen veteraaniautokerho. Kyo?sti Kangasojan Jehu on toimintakuntoon palautettu muisto niiltä ajoilta. Yksi niistä tarttui ja jäi osaksi Erkki Mäkijärveä eräänä marraskuun aamuna vuonna 1963. 12 18 34 24 KANNESSA 12 Sisu S-341 D Vuonna 1934 nähtiin ensi kertaa suomalainen auto suomalaisella moottorilla, kun Sisuun pantiin Suomen Moottoritehtaan Olympia. 40 Älmhults Brukin vierintäjyrsin Tauno Hirvi tekee koneistamonsa ensimmäisellä koneella vinohampaisen hammaspyo?rän. Aki Vileniuksen sukukalleudella tehtiin pientilan kaikki sarkaojat. 24 Valmet Jehu 920 60-luvulla Valmetin kaksi osastoa kilpaili keskenään hädin tuskin orastavilla metsäkonemarkkinoilla. KONE-ESITTELYT 18 Massey Ferguson 65 Harry Fergusonin haave isosta harmaasta ei toteutunut. 30 Zetor Crystal 8045 Esko Moisio hankki suohommissa loppuun piiskatun Zetorin ja asensi siihen uuden koneen. Sen sijaan maailma sai Kuusvitosen. Mersun turboahdettu rivikuutonen toi kristalliin voimaa mutta pani myo?s sen paikat koville 34 DeSoto L8-D500 Olavi Nenonen ihaili oman kylän paloautoa. 60 Companion Pieni ruotsalaispaja oli etulinjassa, kun taisteltiin valkoisia sormia vastaan. 38 Fiskars-Vakola-oja-aura Maatalouskoneiden tutkimuslaitos suunnitteli 40–50-luvun taitteessa oja-auran, jota Fiskars valmisti Salossa
Menneistä tekijo?istä laadukkain oli Suomen Moottoritehdas, jonka Olympiavoimalaitteet pyo?rivät mailla ja vesillä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Riviviljelmille tarkoitettuja Farmalleja koetettiin käyttää meilläkin.. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Ari Perttilä, Anne Ronkainen, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Taina Kiviniemi POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 62 Kaiken maailman traktorit Allis-Chalmers loi 20ja 30-luvuilla vahvan traktoribrändin. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Puuta korjattiin kuitenkin tilojen omiinkin tarpeisiin. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Rohkea suunnittelu jatkui sodan jälkeen, mutta se ei pelastanut merkkiä traktorimarkkinoiden karikoilta. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 44 62 ARKISTOJEN AARTEITA 50 Olympian ikiliikkujat Vaasassa on tehty polttomoottoreita yli sadan vuoden ajan. 3/2025 50. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Lea Lahti, Aulis Lassila, Virpi Miettinen, Olli J. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Näytillä on useita pläkkyrien käyttämiä koneita. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutisia, tapahtumia ja erikoisuuksia vanhojen koneiden maailmasta 68 Seppiä ja mestareita Kari Gråholm on neljännen polven pläkkiseppä, jonka verstaassa hommat tehdään perinteisillä menetelmillä ja koneilla. TILAAJAPALVELU Puh. 46 Salviacin maatalousja automuseo, Ranska Etelä-Ranskassa sijaitsee maanläheinen ja välito?n konemuseo, jossa ruosteen annetaan kukkia. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. MUSEON OVET AUKI 44 Pläkkyrimuseo Fyrry, Vähäkyrö Pohjanmaan vanhassa pläkkipitäjässä on astiamaakareiden oma museo. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 72 Isännän linjan varustusta 60–70-luvun taitteessa hankintatyo?n mahdollisuuksia nakerrettiin kahdelta suunnalta. Isäntälinjan välineiden tarjonta oli runsasta. PITKIN POIKIN HISTORIAA 56 Tällä kynnettiin 40-luvulla Internationalin monet traktorit olivat 40-lukuun mennessä tulleet suomalaisille tutuiksi
Keväiselle reitille starttasi mukaan vajaan 90 ajoneuvon laivasto, johon tutustuttiin sankoin joukoin niin ajoreitin varrella kuin reitin taukopaikoillakin. Vuoden Mutterin voitti kuhmolaisen Olavi Malisen Volvo. maaliskuuta lopulla läntisen Uudenmaan maisemissa. Iltajuhlassa julkistettiin Vuoden Mutteri -palkinnon saaja. A R I PE R TT IL Ä A R I PE R TT IL Ä A R I PE R TT IL Ä 6 3/2025 No _ . 117. Tunnustuksen myöntämisen perusteina on entisöintityön laadun ohella muun muassa ajoneuvon alkuperäisyys, päällirakenteet ja varusteet yhdessä historiatietojen tallennuksen kanssa. Keikalle lähdettiin Hotelli Siuntiosta ja matkaa tehtiin idyllisiä kyläteitä pitkin ensin Lohjalle ja edelleen Karjaan ja Inkoon kautta takaisin lähtöpisteeseen. Vuoden 2024 parhaana entisöintinä palkittiin kuhmolaisen Olavi Malisen Volvo NB88 -puuauto vuodelta 1970. Vetkun kevätpäiväntasaus ja Vuoden Mutteri V eteraanikuorma-autoseuran ajokausi käynnistyi 22.–23
Simon sauhut, vanhojen traktorien ja maata louskoneiden näyttely klo 10–16. Kesä-Restauranta, Mobilia, Kangasala, Tampereen seudun mobilistit ry 28.6. Puhoksen perinnepäivät, Majatalontie 1 / Kanavarannantie 3–5, Puhos 044 945 9922 5.–6.7. 25. Mobilisti-ilta, Vääksyn kanava, Vääksy 2.–5.7. Rompetori, Leppihalli, Porintie 739 Loimaa, Kanteenmaan kyläyhdistys, 050 313 1320 28.4. Keinujaiset ja vanhojen koneiden näyttely, Kukkola, Pälkäne 28.–29.6. Syökerin sauhut ja Nummituvan romppeet, Vihtijärvi, ssauhut@gmail.com 26.4. Retro Trucks Lahes, Paanakatu, Lahti, Ari Perttilä 0400 967 561 3.5. Vanhat traktorit Hannun torilla, Hiekkamäentie 33, 07230 Askola 28.6. Äitienpäivä-rompetori, Espoon automuseo, espoonautomuseo.fi 16.–17.5. Toukotaiwal-ajo, lähtö Keminmaan Autotalon pihalta, Lounais-Lapin Euroautoilijat, lleary8@gmail.com 17.5. Wanhat koneet Vahojärvellä, Vahojärventie 828, Parkano 5.–6.7. Kevät-Restauranta, Mobilia, Kangasala, Tampereen seudun mobilistit ry 17.5. VMPK:n kevätrompe, Teivon ravikeskus Ylöjärvi, Mansen masinistit, 050 501 0119 3.–4.5. Ylä-Savon Megaromppeet, Luuniemenkatu 3, 74100 Iisalmi 24.6. Kirpputori / Rompetori, Kuhmoisten aseja varusmuseo, Kuhmoisten harrasteajoneuvokset 24.5. Myyntipaikkojen ilmoittautumiset 0400 481 565 Heinäkuu 1.7. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät, Amiraalintie 161, Oulainen 5.7. Päijät-Hämeen rompemarkkinat, Jokimaan ravirata, Lahti, Päijät-Hämeen mobilistit ry 17.5. Tiedustelut 0500 269 160 / Veikko 13.–15.6. Torassiepin vanhat koneet klo 12–18, Torassieppi, Muonio 28.6. Huhtikuu 26.4. Rompetorille paikkojen varaukset Arto Vaunuveräjä 050 094 6390, koneiden kuljetukset, tiedustelu Paavo Vilminko 040 048 7048, näyttelyasiat Ari Ojala 040 548 8249 13.6. AMA ry:n rompetori & näyttely Auran nuortentalolla, Kirkkotie 256, Aura, Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajat ry, *050 598 5648 24.5. Okra-maatalousnäyttely Oripään lentokentällä 4.–6.7. Valtakunnalliset Veteraanimopedipäivät, Eräkeskus Koivu ja Kuusi, Metsäkouluntie 60, Liesjärvi (Forssa/Tammela) 19.7. Kokoontumisen jälkeen viikonlopun kestävä yksityistilaisuus ajoneuvoille ja harrastajille. Peräkonttikirpputori, A-katsastus, Varistie 8, Kajaani, Kainuun mobilistit ry 17.5. Harrasteajoneuvo markkinat klo 9–15, Tykkimäen moottorirata. Rompemarkkinat, Vaasan autoja moottorimuseo, Vaasan veteraaniautoseura 17.5. Vatajan rompetori, Vatajantie 79, Sastamala, Lantulan seudun kyläyhdistys, 050 366 6953 29.5. Rauta ja Petrooli, Kantolan tapahtumapuisto, Hämeenlinna. Vaasan autoja moottorimuseon avajaiset, Vaasan veteraaniautoseura 3.5. Alapään Perinnepäivät ja rompetori Ylistaron Alapään nuorisoseuralla, Alapääntie 327 Ylistaro. Classic Motorshow, Lahden messukeskus 3.–4.5. Kuninkaantieajo lähtöpaikka Kymin lentokenttä, Lentokentäntie 246, Kotka, Kymen Automobiilikerho ry, 040 716 7659 24.5. Lusi Oldschool Motorshow, Widnäsin kartano, Heinola, Lusin kyläyhdistys ry tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi 17.5. Rompemarkkinat, Oulun Automuseo, Oulun seudun mobilistit, 050 444 9812 13.–14.6. Kevät-Restaurantapäivä, Mobilian yläpiha, Kangasala, Tampereen seudun mobilistit ry 24.5. Kaikkien aikojen maatalousnäyttely, Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, Koiramäentie 2, Punkalaidun 11.–13.7. Mustajoentie 314, Loppi/ Läyliäinen. Valtakunnallinen Helarompe, Automuseo Wanhat Wehkeet, Myllyjoki Camping Karstula, wanhatwehkeetkarstula@ gmail.com Kesäkuu 7.–8.6. Kevätsawutus, Parolan Panssarimuseo, Hämeen mobilistit ry 26.4. Vetkun kesäkeikka, Pieksämäki–Mikkeli 13.–15.6. Vihavuoden perinnepäivät klo 10–16, Vittastaipaleentie 179, Vihavuosi, Hauho. Helatorstaiajot, AHS (tarkemmat tiedot myöhemmin) 29.5.–1.6. Vanhojen ajoneuvojen ilta Mommilan kyläpuodilla 28.6. Tehontie 51, Kouvola, Kymen Automobiilikerho ry, 040 716 7659 3/2025 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Tähän mennessä meille ilmoitettuja tapahtumia heinäkuun puoleenväliin asti.. Lisätietoja Rauli Lampinen 0400 628 474 13.–14.6. Tiedustelut Jukka Koskinen 0400 852 032 18.5 . Army Truck Meet, armeija-ajoneuvojen kokoontuminen klo 15–18, Keuruun Megamarket. Korian Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden avaus, Tallitie 3, Koria, Kymen Automobiilikerho ry, 040 716 7659 Toukokuu 1.5. Kalajärvi rompe, Kalajärventie 6, Peräseinäjoki, Kalajärvi beach, 050 535 6698 27.4. Lapua Motor Show, Patruuna-areena, Lapua 11.5
117 Vanhaa && visaista visaista. 6. Yhdistyksen ja sen jäsenyritysten historiasta on nyt ilmestynyt kirja nimeltä Sata lasissa. Vastaukset seuraavalla aukeamalla 1. Painavasta asiasta huolimatta Sata lasissa on kirjoitettu vetävään ja toimittajamaiseen tyyliin. Myös autoihin liittyvää lainsäädäntöä ja verotusta valmistelleita virkamiehiä ja poliitikkoja jututetaan. Kerroimme asiantuntijamme Ari Palomäen suulla, että putoavalla magneetolla varustetuissa moottoreissa oli apu kärjet, jotka jäivät pyörivien magneettojen myötä pois. Missä ja milloin tehtiin ensimmäinen suomalainen paperikone. tilaa.viipalemediat.fi/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan UUSI NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ 8 3/2025 No _ . Hyvä, että joku aina tökkii asiasta, niin tulee päivitettyä omaakin muistia.” Ihminen on viisas mutta erehtyväinen. 9. Minkä alkuaineen kaksiatomista kaasua on keskimäärin 67 prosenttia dieselmoottorin päästöistä. Minulla oli aikanaan alkuperäiskuntoinen neljän hevosvoiman Wickströmin maamoottori vuodelta 1914, ja sattumalta kaverilla oli täysin samanlainen moottori peräkkäisellä sarjanumerolla. Millä vuonna 1884 kehitetyllä koneella tuotetaan yhä suurin osa maailmassa käytetystä sähköstä. Toinen vanha tuttu moottoriharrastaja Otto Ruohola rientää kuitenkin oikaisemaan masinistitoveriaan: ”Ei pidä paikkaansa, että kaikissa putoavalla magneetolla olevissa moottoreissa olisi ollut apukärjet. Tehdas saavutti aivan vastikään uuden merkkipaalun: sieltä on nyt valmistunut miljoona kuormaautoa. Sata vuotta autoalan historiaa Suomen Automobiilikauppiaitten Yhdistys hyväksyttiin yhdistysrekisteriin tammikuussa 1925. Historiikissa ääneen pääsevät autoalan ammattilaiset henkilö-, paketti-, kuormaja linja-autojen maahantuonnista, jälleenmyynnistä, markkinoinnista, huollosta ja autorahoituksesta. Molemmissa oli tällainen putoava Wicon sammakko magneetto mutta ei apu kärkiä pärräpuolaa varten. Näihin moottoreihin ei edes voinut asentaa kärkiä jälkikäteen.” Ari myöntää Oton olevan oikeassa, onpa hän nähnytkin kyseiset moottorit ja vähän muutakin erikoista. Viimeisen sadan vuoden aikana autoistuminen on mullistanut Suomen ja maailman talouden. Lehtihän ei sitä saisi olla, vaan asiat tulee heti varmistaa useasta lähteestä. 10. 2. Mikä on Ilmari Louhion tunnetuin keksintö. ”Alkupään koneissa on ollut erilaisia variaatioita kyseisessä kohdassa. Millä nimellä tunnetaan vesipumppu, joka saa käyttövoimansa virtaavan veden liike-energiasta. 3. Mikä oli Oksa-Olli. Sittemmin yhdistyksen nimeksi on vaihtunut Autotuojat ja -teollisuus ry. Mikä on kidekone. 8. Minkä suureen yksikkö on newton. 4. Minkä mukaan lapiorullaäes Hankmo on nimetty. Oikaisu apukärkiin Viime numerossa ihmettelimme hyvinkin satavuotiaiden Wickströmmoottoreiden sähkövehkeitä. Pahoittelemme virhettämme. Yhtäkkiä päiväkausia kestäneet matkat kutistuivat tunteihin ja elintarvikepuotien hyllyille ilmestyi paitsi laajempi valikoima, myös enemmän tuoretavaraa. 7. Autot ovat siis mahdollistaneet valtavan elintasoloikan. Mikä on hevoskierto. Se on kahdeksas Jukka Saastamoisen kirjoittama tietokirja. 5. Miljoona kuormuria ranskalaistehtaalta Bourg-en-Bressen kuorma-autotehdas Ranskassa on ollut Renault Trucksin ja sen edeltäjän Berliet’n kaukokuljetusja maansiirtoautojen tuotannon keskipiste vuodesta 1964 saakka. Sata lasissa on myynnissä kirjakaupoissa kautta maan
motonet AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! LAHDEN MESSUKESKUS LIPUT 26€/20€/10€ WWW.TIKETTI.FI MUSEOIÄSSÄ Vuonna 1994 ensiesiteltyjä klassikoita OMISTAJIEN HELMET Harrastajien tallien aarteet Mukana myös erikoisosastoja mm. KASARIPYÖRÄT Kaksipyöräisten oma teemakokonaisuus RALLIN B-RYHMÄ tilaa.viipalemediat.fi/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan UUSI NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ
Eero tuumii nyt, että mikäli MM100-proto vielä on olemassa, hän olisi sen valmis ostamaan. Pitää ottaa huomioon, että historiallisten ajoneuvojen korjausja entisöintikustannukset voivat olla suuria ajoneuvon rahalliseen arvoon nähden. Sitten vuonna 1995 protokaivuri vaihtui Ekströmin koneliikkeessä ympäripyörivään JCB:hen. Höyryturbiinilla 8. Vesioinas 4. Hevosen lihasvoiman mekaaniseksi voimaksi muuttava laite 2. Mummo ei tiennyt asiasta mitään vaan käveli tiehensä. Järjestöt myös haluavat sallia historiallisten ajoneuvojen joidenkin teknisten ominaisuuksien muutosten toteuttamisen ilman että ajoneuvo menettäisi historiallisen asemansa. Romuajoneuvojen osia pitää saada käyttää uudelleen toisessa ajoneuvossa. Harrastajien yhteisöt ja yhdistykset haluavat, että vain omistaja voi määrittää, voidaanko historiallista ajoneuvoa ja sen osia pitää jätteenä. Sen esiversio oli Maasmi MM100, joita ehti valmistua vain yksi kappale. Vuonna 1953 esitelty suomalainen pienpuun karsintakone 5. Viipurin konepajalla 1909 10. PLÄKKYRI ARVI RAUKKO SOTKAMON MARKKINOILLA Harrastajat vaikuttamassa jätelain uudistukseen Suomalaiset ja eurooppalaiset harrastajajärjestöt ovat huolissaan siitä, että valmisteilla oleva jätelain uudistus ja romuajoneuvo-käsite uhkaavat ajoneuvoharrastustoimintaa, historiallisten ajoneuvojen harrastusta ja entisöintiä. TEKIJÄN SUUSTA Kolmannen päivän lopussa olivat tavarani menneet, ettei ollut muuta jäljellä kuin yksi ainoa iso vesikauha. Tietoja Maasmi-kaivurista voi ilmoittaa suoraan Eero Koirikivelle numeroon 0400 122 226. Voiman 3. 10 3/2025 No _ . ”Meillä on vielä pari kuukautta aikaa vaikuttaa lopulliseen säädökseen ennen EU-äänestyksiä”, keskusliiton Leila Suutarinen toteaa. Koneen alkuperäisistä kehittäjistä Markku Mikkonen on hengessä mukana. Historiallisten ajoneuvojen määritelmä halutaan mukauttaa kansallisiin olosuhteisiin. Synnyinkylänsä, nykyisin Mustasaaressa ja aiemmin Koivulahdessa sijaitsevan Hankmon mukaan Vanhaa Vanhaa && visaista visaista Maasmi tahdotaan takaisin Viime lehdessä kerroimme Keslan valmistamasta Patu M100 -kaivinkoneesta. Kone huolitaan huonokuntoisenakin. Myöhemmäksi sijainniksi on tiedetty vain epämääräinen PohjoisSuomi. Patu-artikkelissa oli haastateltu Eero Koirikiveä, joka aikoinaan omisti koneen yhdessä lankonsa Jari Kanasen kanssa. Typen 6. 117. Protosta on olemassa vanha valokuva, jonka perusteella omalaatuisen koneen epäilemättä yhä tunnistaa. Ajoneuvon purkaminen pitää sallia, jos tarkoituksena on entisöinti, konservointi tai kunnostaminen. VASTAUKSET 1. Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton johdolla julkaistussa tiedotteessa ounastellaan, että ehdotetulla mallilla toteutuessaan asetus käytännössä lopettaisi käytön ja kunnostamisen lisäksi myös museotoiminnan. Historiallisten ajoneuvojen varaosien myynti ja osto pitää sallia ilman kohtuuttomia ehtoja. Sisu-nestemoottori 9. Radiovastaanotin, joka saa käyttövoimansa vastaanottamistaan radioaalloista 7. Sen pistin reunassa olevasta koukusta erään mummon esiliinan takanauhaan
RUONA OY:N VALMISTAMA VR:N UUSI NOSTOKONE JOULUKUUSSA 1933 OULUSSA. M U SE O VIR A ST O / JO K A JO U R N A LIS TIN EN K U VA -A R K IS TO / K A LE VA 3/2025 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA 3/2025 11
Pietarsaari 12. ENEMMÄN KOTIMAINEN SISU S-341D 1934 Sisun autot varustettiin 30-luvulla lyhyen aikaa vaasalaisilla Olympia-moottoreilla. Yksi harvoista säilyneistä Olympia-Sisuista on Pietarsaaren vanha paloauto, joka kuuluu nykyään paikalliselle masinistikerholle
Kuljetukset ja tullitkin maksoivat maltaita. 13. Ulkomailta hankittuja osia kuitenkin verotettiin ankarasti. Suomalainen kuorma-auto oli alkuvaiheessaan suomalainen tietyin varauksin. Tällaisen tapauksen löydämme Poh jan maan rannikolta, jossa on pidetty huolta eräästä suomalaisen ajoneuvoteollisuuden erikoisuudesta. Teksti ja kuvat: Mika Rassi V anhoja paloautoja kunnostetaan ympäri Suomea uutterasti. Koritehtaista syntynyt Suomen Autoteollisuus teki sentään ohjaamot ja peltityöt itse. Se olisi pienin muutoksin valjastettavissa myös maakrapujen moottoriksi. Heti yhteistyön alettua Sisuihin ruvettiinkin etsimään kotimaisia osatoimittajia, jotta kotimaisuusaste kohoaisi ja rahaa säästyisi. Varsinkin isommat tulipalot ovat aina olleet koko yhteisöä kiinnostavia tapauksia, joissa paloautot ovat luonnollisesti paikalla. Sammutusja tikasautossa on letkut ja suuttimet paikoillaan. Ne tehtiin Volvon alustoille, eli Sisun runko ja tekniikka oli alkuvuosina ruotsalaista. Moottoritehtaassa valmistettiin venekäyttöön tarkoitettua edistyksellistä kansiventtiilimoottoria, jonka teho oli noin 75 hevosvoimaa. Volvon kanssa sovittiin alustojen toimituksista vuoteen 1934 asti. Ratkaisu näytti löytyvän Vaasasta ja Suomen Moottoritehtaasta, jonka tuotemerkki oli urheilullisesti Olympia. Vuonna 1934 päätettiin tehdä neljän paloauton koesarja Olympia-moottoreilla. Niissä paikallishistoria risteytyy ajoneuvohistorian kanssa erityisellä tavalla. Sisun on varustellut paloautoksi veljekset Kulmala, kuinkas muuten. Siksi tietyllä alueella toimiville puuhakerhoille on suorastaan kunnia-asia pitää seudun paloautoista huolta. Jos käy tuuri, kotiseudun palokalusto herättää myös yleistä mielenkiintoa. Kiusallinen kisakone Ratkaisu näytti löytyvän Vaasasta ja Suomen Moottoritehtaasta, jonka tuotemerkki oli urheilullisesti Olympia. Seuraavana vuonna alettiin tehdä ensimmäistä varsinaista tuotantosarjaa. Sisulla summailtiin, että moottorin korvaaminen kotimaisella vaihtoehdolla saisi kassan kilisemään huomattavasti iloisemmin. Volvo kävi kalliiksi Suomen Autoteollisuus valmisti ensimmäisen kuorma-autojen koesarjan vuonna 1931. Mutta eipä hypätä suoraan liekkeihin vaan aloitetaan ensi kipinöistä. Lisäksi vaikkapa jäähdyttäjiä ja polttoainesäiliöitä tilattiin muilta alihankkijoilta, todennäköisesti kotimaisiltakin. Volvon omistaman Pentaverkenin moottorit olivat varmatoimisia mutta tyyriitä. Siinä vaiheessa suomalaiselle kuormurille oli jo saatu yleisökilpailun kautta nimeksi Sisu. Sisu on Pietarsaaren toinen paloauto
Siksi Sisu vaihtoi moottoritoimittajaa jo vuonna 1935. Silti niitä on onnettomasta maineestaan huolimatta yhä jäljellä, jopa koesarjalaisia. Toinen yhä tiedossa ja kunnossa olevista koesarjan autoista toimitettiin Mikkeliin. Lisäksi moottori oli siinä määrin vaurioherkkä, että Sisulla jouduttiin vähentämään uusien autojen tuotantoa ja panemaan väkeä kentälle korjaustöihin. Loppuaikoina se hoiti tosin lähinnä edustustehtäviä. Yksi näistä on Pietarsaaren palolaitoksen entinen auto, jonka omistaa nykyään Pietarsaaren seudun veteraaniautoseura. Toisaalta Sisun mystiset numeromerkinnät vaativat yleensäkin hieman perehtymistä auetakseen. Suomalainen sarjatuotantoauto suomalaisella moottorilla. Kansiventtiilimoottori yläpuolisella nokka-akselilla oli 30-luvulla hyvin edistyksellistä. Yhteensä siis valmistettiin 56 Sisu-kuorma-autoa ja neljä paloautoa, joissa oli Suomen Moottoritehtaan moottori. Koesarjasta säilyneitä Olympia-moottorilla varustettuja Sisuja tehtiin siis lyhyen aikaa noin 90 vuotta sitten ja yhteensä vain 60 kappaletta. Lopulta Olympia-moottoreita rikkoutui Si suissa niin paljon, että varaosat loppuivat ensin Sisulta ja sitten moottoritehtaaltakin. Kokeilukäytössä ei kuitenkaan ollut huomattu Olympia-moottorin puutteita eikä heikkouksia. Suomen Moottoritehdas oli aikoinaan iso tekijä ja kova kilpailija toiselle vaasalaiselle eli Wickströmin moottoritehtaalle. Lahjoitushetkellä Sisu-paloautossa oli vielä alkuperäiset Englebertin kumit alla. Sisun korinumero on 10004, se on koesarjan neljäs auto. Tämä moottori käy nyt nätisti. Paikallisja venemoottoreina Olympiat menestyivät, autokäyttö oli surullisempi episodi. Jeppisläisten paloauto on rekisteröity 27.9.1934 ja viimeisen kerran se katsastettiin palveluksessa 27.9.1996, siis tasan 62 vuotta myöhemmin. Pietarsaaren auton tyyppimerkintä on 3601 (S 341 D), joka poikkeaa Sisun käyttämästä merkintätavasta varmaankin siksi, että auto kuuluu koesarjaan. Osien uusiotuotanto olisi ollut liian kallista. Sen suorituskyky oli kuormaja linja-autokäyttöön riittämätön. Keskeisistä osista runko on kuitenkin moottorin tapaan suomalainen, se on Crichton-Vulcanin valmistama. 90 vuotta vanhan raskaan kaluston alustaja ohjausosat näyttävät suorastaan hellyttäviltä, kun nykyautoihin vertaa. 14 SISU S-341D 1934. Vaikka paloauto on ajalta, jolloin autot eivät enää olleet suoranaisia Volvon lisenssiversioita, on siinä edelleen paljon Volvon osia. Tällainen patrioottinen paketti tuli myyntiin ensi kerran vuonna 1934. Niiden jälkeen samana vuonna Sisu tilasi 30 Olympia-moottoria ja vuoden 1935 alussa vielä 26 lisää. Kunnianhimoinen rakenne ei kuitenkaan täysin sopinut autokäyttöön, ja lisäksi moottori vioittui herkästi
3/2025 15. Paikallisja venemoottoreina Olympiat menestyivät, autokäyttö oli surullisempi episodi. S isun käyttämän Olympia-moottorin epäluotettavuus mainitaan monessa lähteessä. Ne korjattiin oppilastyönä, mutta se taisi olla vähän vaikea homma. Sisu-paloauto oli ollut samaan aikaan pajalla, ja sen moottoriin oli tuolloin vaihdettu männänrenkaat ja venttiilit hiottu. ”Tällaista virhettä olisi tuskin sattunut suunnittelijoille, jos he olisivat tyytyneet yleiseen kuormavaunumoottorin rakenteeseen sylinterilohkossa laakeroituine nokka-akseleineen. Veteraaniautoseura käyttökunnosti paloauton sen jälkeen kun lahjoituksesta oli sovittu Pietarsaaren kaupungin kanssa 14.8.2008. Peräti kaksi niistä on varmasti kunnossa. Jarrut tehtiin kokonaan uusiksi. Olympiassa aukko oli Museliuksen havaintojen mukaan liian matalalla. Sensijaan he olivat sijoittaneet nokka-akselin kanteen, jossa sitä käytti kartiopyörillä varustettu pystyakseli, mikä toimenpide teki moottorista turhan kalliin tuottamatta mitään hyötyä kuormavaunumoottorissa käytetyillä kierrosluvuilla.” Kierroskoneille sopivasta rakenteesta seurasi siis Museliuksen mielestä ongelmia, joita suunnittelijat eivät olleet osanneet ratkaista. Se pitäisi oikeastaan tehdä uudestaan.” Museokuntoon Sisun käyttövuosien aikalaisia ei enää liiemmälti ole elävien kirjoissa. Suomen Moottoritehdas oli aikoinaan iso tekijä ja kova kilpailija toiselle vaasalaiselle eli Wickströmin moottoritehtaalle. ”Venttiilivarret eivät saaneet juuri lainkaan jäähdytystä, mikä johtui siitä, että moottorin suunnittelussa oli jäänyt huomioonottamatta eräs tärkeä perussääntö – että veden ulosmenoaukon sylinterikannessa on oltava kannen korkeimmassa kohdassa”, Muselius kirjoittaa. ”Siellä on kulmavaihde, ja sen rattaat olivat kuluneet aivan loppuun. Muselius kertoi muistavansa moottorin ja sen rakenteen hyvin, sillä Tampereen palokunnalla oli ollut Olympia-koneinen paloauto. Mutta mistä tarkemmin ottaen oli kysymys. Moottori oli siis kerta kaikkiaan käyttökelvoton.” Muselius syyttää suunnittelijoita osaamisensa yliarvioinnista, sillä moottorista oli haluttu tehdä liian omaperäinen. Yhden näkemyksen asiaan antoi Tampellan moottorisuunnittelija diplomi-insinööri Georg Muselius, joka kirjoitti Tekniikan Maailman lukijapalstalle numeroon 14/1973. Miksi Olympia ontui. Lisäksi Pelle muistelee, että 60-luvulla auton palopumpun Olympia-moottori oli räjähtänyt käytössä ja että tilalle oli pantu Fordin moottori. Pietarsaaren moottorimuseota pyörittävä Pelle Lillkvist kuitenkin muistaa käyneensä 80-luvulla AutoTesterissä, sittemmin lakanneessa moottoriremontteja tehneessä yri tyksessä. Näitä koesarjan paloautoja tehtiin neljä kappaletta. Pietarsaaren seudun veteraaniautoseuran puheenjohtaja Peter Nyman sanoo, että Sisu-paloauton moottorissakin juuri nokka-akselin toteutus on aiheuttanut pulmia. ”Sen yläpuolelle muodostui ilmatai höyrysäkki ja kannessa olevat venttiilivarret jäivät vaille jäähdytystä. Insinööriä oli pyydetty tutkimaan, mikseivät moottorin venttiilit kestäneet edes paloauton melko vähäisessä käytössä. Puurakenteet piti uusia vain osin. Moottorista korjattiin polttoainejärjestelmä, pakopuoli ja nokka-akselin välitys
Kahta sen dieselmyllyä rojauteltiin Sisun nokalle 50-luvun alkupuolella. Mutta hiukan kävi Sisu kotimaisellakin. Ensin mainitussa oli 65 ja jälkimmäisessä 84 hevosvoimaa. Sisu otti taas Herculekselta dieselin, jonka valmistus kuitenkin loppui pian. Muita Sisun kuorma-autoissa käytettyjä moottoreita ovat ainakin Mack, Renault, Caterpillar ja nykyinen Mercedes-Benz. Sisun erikoisemmissa ajoneuvoissa, kuten Nasuissa ja Vetomestareissa, on ollut vielä muitakin moottoreita. Sisu teki ilmeisen hyvän valinnan, sillä Pietarsaaren autossa oli lahjoitushetkellä vielä alkuperäiset Englebertit alla. Myöhemmin Sisu käytti myös kuusisylinteristä Valmetia. Todennäköisesti Pietarsaaren palopirssi kuuluu sadan ensimmäisen Sisu-auton joukkoon. Dieseleistä ei vielä tullut suosittuja. Neljän eri bensiinikäyttöisen moottorin lisäksi vuonna 1937 Sisuun asennettiin ensi kertaa dieselmoottori, Hercules sekin. Painavat moottorit aiheuttivat vaurioita autoille, mutta Henschelistä luovuttiin vasta moottorien rajun hinnannousun jälkeen. JO VARHAIN DIESELKIN Varhaisissa Sisuissa käytettiin kahta eri Penta-moottoria. 40-luvun lopulla dieselmoottorien suosio kasvoi. Kuvissamme kuljettajana toimii seuran jäsenistä Per-Ole Ena. Auto luovutettiin pelastuslaitokselta Pietarsaaren seudun veteraaniautoseuralle 21.7.2009, ja 22.7. 16 SISU S-341D 1934. Seuraavaksi USA:sta hankittiin Buda-merkkistä moottoria. Olympia-vaiheen jälkeen Sisuihin hankittiin Yhdysvalloista Hercules-moottoreita. Ne kuitenkin palautettiin ja tilalle pantiin belgialaiset Englebertit, joilla oli edustusyhtiö Suomessa. Museotarkastus autolle tehtiin 16.7.2009. Ensimmäiset Rolls-Royce-moottorit sijoitettiin Sisuihin 50-luvun puolivälissä, Cumminseja kymmenisen vuotta myöhemmin. Ne menivät siis vaihtoon reilun 70 vuoden käytön jälkeen. Seuraavaksi vuorossa oli saksalainen Henschel. Pietarsaaren seudun veteraaniautoseura omistaa nykyään Sisun ja pitää siitä huolta. Se on monellakin tapaa arvokas kappale suomalaisten kuorma-autojen tarinan alkuvaihetta. Molemmat olivat bensiinikäyttöisiä ja kuusisylinterisiä. Ne olivat bensiinillä käyviä, kuusisylinterisiä ja sivuventtiileillä varustettuja rivimoottoreita. Kaikki Sisun valmistamat moottorit olivat bensiinikäyttöisiä. auto rekisteröitiin ja pantiin vakuutukseen. Omaa Häkä-merkkistä puukaasutinta nimittäin tehtiin sota-aikana. SISU S-341D MOOTTORI Olympia 6AT, kuusisylinterinen bensiinikäyttöinen rivimoottori, sylinteritilavuus 3,6 litraa, teho 75 hevosvoimaa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 4+1 JARRUT nestekäyttöiset rumpujarrut RENKAAT 6,50–20 MITTOJA pituus 5 650 mm, leveys 1 950 mm, kokonaispaino 3 490 kg Volvolta tuli 30-luvun alussa Sisulle alustoja ruotsalaisilla Gislaved-renkailla. Varhaisten Sisujen nokalla komeili ruusureunainen merkki. LUOTTOKONEITA JA MONTA MUUTA Leyland oli piipahtanut Sisussa jo 40-luvulla, mutta vasta Henschelin menetettyä pelin siitä tuli Sisun luottokone moneksi vuosikymmeneksi. Sisujen sydämet S isu-kuorma-autojen moottoreita on reilun 90 vuoden aikana hankittu monesta maasta. Kolmannen kerran Sisuun saatiin kotimaista pellin alle 60-luvun lopussa. Herculeksen lisenssi moottoreita Sisuihin teki myös Tampella. PULA-AIKANA OMAA HÄKÄÄ Sota-aikana Sisu alkoi itse valmistaa moottoreita. Toinen oli sivuja toinen kansiventtiilikone. Niitä pantiin Sisuihin vuosina 1938–1941. Valmetin nelisylinterinen pantiin silloin Kontio-Sisuun. Suomessa Sisuihin on veistelty voimanpesiä Vaasan lisäksi Helsingissä, Tampereella ja Nokialla. Ne olivat aluksi Hercules-lisenssejä, ja Hercules-pohjaisia moottoreita tehtiin Sisulla vielä 1960-luvullakin
Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: supermarket.fi 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 90 Edelliset numerot alk. 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! Rajoitettu erä! 19 90 Vanhat Koneet -muki
Sahalahti 18. PITKÄ POLKU MASSEY FERGUSON 65 Kuusviitonen Massikka tarttui ja jäi osaksi Erkki Mäkijärveä sinä yhtenä marraskuun aamuna vuonna 1963
Ohjaustehostimen pumppu näyttää lelulta mutta tekee vahvakätisen miehen työt. ”Kun kuormaajat purettiin sitten koneen eläköityessä pois, palautettiin pakoputkikin alkuperäiseen malliin”, pudottelee Erkki Mäkijärvi punaisen perhekalleuden historiaa. O n kuulas pikkupakkanen marraskuun 22. Huomaa alakautta kulkeva pakokaasujen poistokanava. ”Me nassikat emme jaksaneet kääntää kuormaajan kanssa rattia, joten Massikkaan hommattiin ohjauksentehostaja.” Myöhemmin, kun kuormattiin lintuja teurastamolle vievään autoon, pantiin Jameksen paikalle Quicken kuormaaja hydraulisella kauhankäännöllä. Näillä tanhuvilla on se aina liikuskellut. Ulkoa kuuluu työteliäs pörinä. CAV:n jakajapumppu annostelee, alaputki poistattelee. Lankut lavan reunaan ja Hankkijan kuormurin kuski rattiin, peruuttamaan kone pois lavalta. Ja kun ruvettiin vuonna 1967 broilerituotantoon ja kasvattamoita lannasta tyhjentämään, olihan se siinäkin syytä olla yläputki”, esitelmöi Erkki. Alaputki piti muuttaa ylöspäin, kun Massikalla vedettiin pottukonetta. Alkuun oli Erkin hommana ajaa Massikalla ykkösellä hiljaa, kun kanansontakuormassa touhusi kolme miestä. Isän sylissä, uuden traktorin kyydissä oli päästävä. Vuodet ovat liimanneet Sahalahden Pakkaloineen osaksi Kan gas alan kuntaa, mutta palauttaneet Massikan alkuperäiseen asuun alapuo lisine pakoputkineen kaik kineen. Ikkunasta näkyy kuorma-auto lastinaan jotain punaista ja makeaa… Kuorman purku tapahtui kilometrin päässä, hiekkamontun ja pellon rajassa. Hän ja isä tarjosivat nelivuotiaalle Erkki Mäkijärvelle mahdollisuutta matkustaa takaisin kotipihaan auton hytissä, mutta ei se tullut kuuloonkaan. Kanahommista... Yli 60 vuotta myöhemmin Massey Ferguson 65 seisoo vanhan Sahalahden pitäjän Pakkalan kylässä Kunnin broileritilan raitilla ja kimmeltää kilvan päivyen kanssa. ”Käry tuli sinne Jukoon, ja väki oli koneen päällä aivan pyörryksissä. Broilerihomman mukana traktoriin tuli Jamesetukuormaaja lannan kuormaamista varten. päivän aamuna vuonna 1963. Hiukan etukeno istunta johtuu 36-tuumaisista millirenkaista. ”Me nassikat emme jaksaneet kääntää kuormaajan kanssa rattia, joten Massikkaan hommattiin ohjauksentehostaja.” Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Jan-Erik Laine 19. Kylmä oli muttei se tuntunut miltään
91,44 × 127 mm, iskutilavuus 3 330 cm 3 , teho 58 hv DIN/2 000 kierr./min. + ajovoimanotto, kuivat levyjarrut, planeetta-alennukset takapyörän navoissa. Muutoin tämä ymmyrvä naamavärkki on Amerikanserkku Ferguson 40:n peruja. paine 175 bar, nostovoima 1?134 kg RENKAAT etu 7,50–16", taka 12,4/11-32" MITTOJA pituus 345 cm, akseliväli 213 cm, omapaino 1?886 kg, polttoainesäiliö 65,9 l 20 MASSEY FERGUSON 65. MASSEY FERGUSON 65 MARK II (1960-64) MOOTTORI suorasuihkutteinen Perkins AD4.203, poraus x isku. Suomen lainsäädäntö vaati vielä tuolloin hörökorvalamput. Vääntöm. 229 nm/1 260 kierr./min VOIMANSIIRTO kuiva kaksoiskytkin, perusvaihteisto 6+2/MultiPower pikavaihteella 12+4, voimanottoakseli 540 r/min. Ajonopeudet nimelliskierroksilla (6-vaihteinen) 3,5–25,3 km/h HYDRAULIIKKA mäntäpumppu, tuotto 15,1 l/min, maks
Banjo on paljossa sama kuin pikkuveli 35:ssä. Hienon nostolaitehallinnan täysi haltuunotto erilaisissa käyttötilanteissa tuotti menneen polven isännille joskus päänraavintaa. Mutta se tekeminen loppui, kun käyttöön tuli Esa-levitinkärry.” Kahden kuormaajan lisäksi on kone kantanut itseensä sovittein naitettua Esamaatilakaivinta, ja kunnialla ovat liikkuneet kaikki nämä apulaitteet. Mutta tekniikalle ei tarvinnut tehdä mitään.” …näyttelyvarsaksi Kuusviitonen on kiskonut myös hinattavaa kylvökonetta taipaleensa työteliäinä vuosina. Se, mikä kertojanysästä puuttuu, löytyy vaihdehantaakin pituudesta. Öljysutipatruuna on pikkuisen liikaa otillaan metsähommia ajatellen. Ulompi näistä on työsyvyyden säätöön. ”Mitään remonttia ei sille ole muuten tehty kuin korjattu jarrut entisöinnin jälkeen. Pötköstartti on alkuperäistä laatua, mutta vaihtovirtalaturi yrittää näyttää tasavirtaiselta. Entisöinnin teki tamperelainen Läänin Kuljetus Oy jo kymmenkunta vuotta sitten. Kojelaudassa ei ole yhtäkään varoitusvaloa. Myös latausja öljynpaineinfo ovat viisareissa. Elo rupesi rauhoittumaan 1980-luvulla kulmikkaamman Massey Ferguson -malliston ottaessa kontolleen painavammat tekemiset. ”Yksi levitti oikealle, toinen vasemmalle ja kolmas taakse. Mutta näyttelyvarsan hommaa on riittänyt Tupaswillan vuoden 1963 teemavuosinäyttelyssä, Oripään Okra-näyttelyssä ja Masinistien Rauta ja Petroolissa nyt ainakin sekä vielä Pälkäneen Rautajärven Vanhassa Savotassa.” 3/2025 21. ”Siitä tuli tietyllä tavalla varakone
Masserin olemus on hauskasti etukeno, kun vatimaisten pyöränvalssien ympärillä on millirengastus 36 tuuman vanteella. Vanhemman version öljypohjan ja kytkinkopan naitoksessa on moottorin takapäässä ikään kuin kiilapala, tässä uudemmassa pääkomponentit ovat toisissaan suoraan kiinni. Tehoeroa aiempaan, vuosina 1958–60 valmistettuun pyörrekammioiseen ykkösmalliin, on kymmenen pollea. Olavi Mäkijärvi Ferguineen. ”Siitä tuli tietyllä tavalla varakone. Värillä on väliä – välillä. Pikkuvipusessa on maavoimanotto ja 540 kierrosta nimelliskierroksilla. Tämä sama moottori oli myös prameammaksi vaatetetun satasarjan mallissa 165 ensi alkuun – ja parempi kylmästä lähtijä kuin sitä seurannut AD4.212, sanovat useat. Tasurin lukko on tässä jo vakiona, mutta valinnaista Multi-Power-pikavaihdetta ei Erkin isä Olavi Mäkijärvi ole ostokseensa ottanut. Kuivat levyjarrut ovat tasauspyörästön kavereita, kuten trumpetin valussa tönöttävä pieni keinu kertoo. Koska traktori on vuoden 1963 mallia, se on jo Mark II ja suorasuihku. Omintakeisuutta edustavat merkin suosima hydrauliikan mäntäpumppu hammaspyörämallien sijaan ja kuivat levyjarrut taka-akseliputken sisäpäässä sekä pyörännavoissa sijaitsevat planeetta-alennukset. Päivässä hohtelevan Massey Ferguson 65:n tunnistaminen ykköstai kakkosmalliksi on paatuneelle massikistille helppoa. Noin esimerkiksi. K U VA T: ER K K I M Ä K IJÄ R VI Punaisen karkin tuntimittarissa seisoo kuvia otettaessa 7 114 tuntia, mutta numeroiden juoksu on kellossa tauonnut kauan sitten. Kanalan tyhjennystä silloin ennen. Mutta näyttelyvarsan hommaa on riittänyt.” 22 MASSEY FERGUSON 65. Perunannostoa vuonna 1975. Komistus seisoo Kunnin tilan kauniisti ikääntyneen aitan katveessa. Kaksoiskytkin oli vakiovaruste sekin alusta asti, samoin moottorija maavoimanotto. Moottorinsa tunnus on AD4.203
Kuusviitonen painii Majorin ja ison Nuffin teholuokassa, mutta on monta sataa kiloa kevyempi. Tavallaan Massey Ferguson 65 koottiin eri mallien osavarastoista. Kehdon slanginimitys englanniksi on muuten tombstone – hautakivi. Kun 165 tuli markkinoille vuonna 1965, pomppasi Massey Ferguson Suomen traktorirekisteröintien ykköseksi, osin tosin Fordin munittua oman tonniuudistuksensa pahan kerran. Sen voimansiirto otettiin alennuspyörästöjä lukuun ottamatta pikkuveli 35:stä, hydraulipuoli on samasta lähteestä vähän muunneltuna. Ykkösen kestävyys sai tyydyttävän ja käyttöominaisuudet hyvän arvion. Metsätyön arjessa Massikka hävisi maavarassaan selvästi Majorille ja Nuffille. Myös 65:n ohjauksen pirunnyrkkirakenne ja etuakselin keinu eli etukehto ovat tästä mallista. Malli 65 lunasti menestyksellään sen, mikä olisi ollut tuiki vanhoilliselle ja kaikkiaan oloihimme vääränlaiselle Massey-Harris 745:lle mahdotonta. Ritilänenä on peruja vuonna 1956 Yhdysvaltain markkinoille tuodusta Ferguson 40:stä, joka on mallin 35 korkeamaavarainen muunnelma. 3/2025 23. Hankkija nousi 1960-luvun puolivälissä koko MF-yhtymän suurimmaksi asiakkaaksi kovalla puimurija traktorimenekillään. Kakkosmallille ehdittiin tehdä vain alkujarrutus ja vetokoe. Kuusviitonen on palapeli M assey Ferguson 65 oli täysosuma, vaikka syntyikin sekamelskan tuloksena. Vakola testaili Mark ykkösen sen oltua vielä Farmingin maahantuoma eli ennen syyskuuta 1961. Siitä ei tullut mitään. Sitten Massey-Harris-Ferguson-fuusio sekoitti pakan, jolloin Harry Ferguson häipyi tai hänet ainakin yritettiin häätää talosta. Sitä edelsi Harry Fergusonin LTX-hanke Harmikkia isommaksi koneeksi ja Fordson Majorin sekä Nuffieldin kilpailijaksi. Mallia toimitettiin myös 38-tuumaisilla takapyörillä ja korkeilla etuolka-akseleilla, mutta vähänlaisesti. Pyörännavoissa on planeetta-alennukset
Kyösti Kangasojan Jehu on toimintakuntoon palautettu muisto niiltä ajoilta. 24. Sievi OMAT KOIRAT PURIVAT VALMET JEHU 920 Paljon lie sellaisia liiketoimia, joita ei voisi kuvitella muualla kuin valtionyhtiössä. 60-luvulla Valmetin kaksi osastoa kilpaili keskenään hädin tuskin orastavilla metsäkonemarkkinoilla
60–70-lukujen taitteen vaiheilla Tourulan tehdas aloitti toisen metsätraktorin kehittämisen Rovaniemen konepajan kanssa. Kenties traktoritehdas kimpaantui tunkeilusta sen tontille ja alkoi siksi varustaa mallejaan metsäkäyttöön. Hyvin pian sen valmistus kuitenkin siirtyi Tampereelle lentokonetehtaalle, siellä kun tehtiin muutakin erikoiskuljetuskalustoa, kuten trukkeja ja lukkeja eli lauta-autoja. Varsinaisen metsäkonepuolen kanssa kilpaili traktoritehtaan ja Rovaniemen konepajan Jehu. 60-luvun edetessä Valmet yhteistyökumppaneineen kehitti maastotraktoria edelleen. Maastotraktori synnytettiin liittämällä kahden Valmet 361:n perät yhteen. Vetovaunussa oli siis myös etupyörät, ja RKP:n telanauha kiersi niiden ympäri. Pikkuhiljaa huomattiin, että maataloustraktorin osat eivät kestä metsäkäytössä. Metsäteho sai RKP:n varustaman Jehun testiin keväällä 1971. Sipilä sai valtuudet tehdä koekappaleen maataloustraktorin osista. Syntyivät ensimmäiset kuormaa kantavat versiot, auttavasti nykyajan ajokonetta muistuttava metsäkone, ja puuta prosessoivia, vähintään kaatavia tai karsivia konekokeiluja tehtiin. Tuolloin niillä tarkoitettiin valmiiksi erikoisvalmisteisia koneita, jotka toivat metsurin kaatamat puut pois metsästä – tavalla tai toisella. Ymmärrettiin, että metsäkoneelle on tehtävä oma vahva perusrakenne. Lisäksi Valmetilla oli sisäistä kaupallista ristivetoa metsäpuolen minimaalisilla markkinoilla. Konsepti oli yksinkertainen: Valmetin teollisuusmallista etuakseli pois, perään kuormavaunu ja kahden osan välille runko ohjaus. Varhaisin kumppani oli Peltosalmen kone paja, jonka valmistama Farmetmet sätraktori näki päivänvalon 60-luvun puolella. Teksti ja kuvat: Mika Rassi S uomessa traktoria on täytynyt ennen vanhaan ulkoiluttaa myös metsässä, jotta kone on tienannut hintansa. Maastopuoli omilleen Valmetin päättäjät ja metsäalan asiantuntijat kokoustivat metsätraktorin tarpeesta vuoden 1961 keväällä. Tältä pohjalta traktoria alettiin valmistaa aivan aluksi Tourulassa traktoritehtaalla. Näin totesi testissään Metsäteho, eikä Kyösti ole eri mieltä. Oletus oli tuolloin, että maailmalla käytössä ollut kokopuumenetelmä tulisi käyttöön meilläkin. Pikku-Valmetin ja 33:n suunnitellut Olavi Sipilä sai tuossa tilaisuudessa vakuutettua osapuolet siitä, että traktorin tulee olla nelivetoinen ja runko-ohjattu. Tästä huomataan, että sisäiseen kilpaan pantiin Valmetin puolelta kovasti paukkuja. Niinpä Suomessa Valmet toimi pohjakoneena monelle kokeilulle. Tarkemmin Sipilän ehdotus oli amerikkalaistyyppinen skidderi eli juontotraktori, joka laahaa pitkiä puita perässään. Se sai nimekseen Jehu, ja se muistutti periaatteeltaan Farmetia hyvin paljon. Jehut tosin oli poikkeuksetta ajateltu telatraktoreiksi. Varsinaisten metsätraktoreiden aikakausi alkoi sarastaa 1960-luvun alussa. 25. Alkukantaisten metsäkoneiden perusyksikkö oli pitkään maataloustraktori. Pääsy ohjaamoon – huono, ohjaamon tilavuus – huono. Kenties traktoritehdas kimpaantui tästä tunkeilusta sen tontille ja alkoi siksi varustaa teollisuusmallejaan vuorostaan metsäkäyttöön. Miten siinä niin kävi. Pakko tehdä joka hommaa Alkuvaiheessa 363D-nimelläkin tunnettua maastotraktoria tarjottiin myös tavallisen maataloustraktorin korvikkeeksi. Vaikka RKP varusteli samaan aikaan Massikoitakin metsäkäyttöön, Jehut lupasivat Lapin pääkaupunkiin isoa myötätuulta, sillä kyse oli 10 miljoonan markan tilauksesta. Sen ymmärtää, sillä pelkän metsätraktorin markkina oli avuttoman pieni
Jehut lupasivat Lapin pääkaupunkiin isoa myötätuulta, sillä kyse oli 10 miljoonan markan tilauksesta. 26 VALMET JEHU 920
Lokomo 929:n kärryn keulassa oli jakopyörästö, josta meni kardaanit kummallekin telille. Koneet korjattiin metsässä. Urakoitsijathan siirtyivät palstalta toiselle ajamalla. Pitää laittaa spiraali vielä siihen päälle, niin saa ne yhteen nippuun. Se käy, ei muuta kuin heität paikoilleen.” Tämän sukuun tulleen Jehun lisäksi Kyösti oli tavannut näitä ja muita varhaisia metsätraktoreita palkkatöissään Hankkijan valtuuttaman korjaamon raskaskonehuoltajana 70ja 80-luvuilla. Kuormain katolla ja kaikki. Puolivalmiina Kyösti toteaa, ettei nelisenkymmentä vuotta sitten mikään metsäkone ollut aivan valmis. ”Se oli siihen aikaan kun työtä tehtiin paljon maastossa. Kun viimein sain sen käyntiin ja yritin ajaa, toinen puoli meni jumiin.” Jumiutuneessa vetopyörästössä oli särkynyt laakeri ja jälki pahaa. Mutta Pälkäneen Purkupojilla oli vanhempi kaveri, joka sanoi, että ei ole ongelmaa, heillä on 1100:n koko ronkka. Siinä oli ikivanha koura, jossa oli vielä yksi nivel enemmän kuin normaalisti. Se oli kuin ketjun nokassa, kun oli niveliä pilvin pimein.” Yhtenä talvena koneella on polttopuuta jo ajettu. No, 900:n jarruakselia ja alennuspyörästöä ei löytynyt miltään purkamolta. Huollettiin Valmetin koneet ja Lokomot, jotka tulivat tehtaalta melkein puolivalmiina, ja sitten niitä metsässä laitettiin. ”Itse asiassa Jehut olivat siinä joukossa aika hyviä. Kyöstin velivainaalta jäi perinnöksi jo edellisten omistajien jäljiltä epäkuntoinen metsätraktori. Kun uudet pyörät eivät mahtuneet, kotelosta piti jyrsiä sen verran pois, että ne sai sopimaan.” 3/2025 27. Siihen pyörästöön vaihdettiin metsässä hammaspyörät. ”Siellä oli täysi tuho. Sievissä toimii Sieviläinen Kyösti Kangasoja on saanut Jehuihin kosketusta pariltakin suunnalta. Suoravetoisiahan nämä tosin ovat. Kouran vaihdoin myös. Piti tunkata hytti ylös ja panna puuta alle, että sai peräkotelon välistä pois. ”Moottori oli ruostunut jumiin, ja syöttöpumppu oli entinen. Siihen leipääntyi, talvella vallankin. Ahtaassa kopissa jakkaraa pitää kuitenkin pyörittää, sillä taaksepäin ei ole omia ohjauslaitteita. ”Letkut olen vaihtanut. Kerran vaihdoin metsässä peräkotelon yhteen Pikku-Jehuun. Tampereen tehtaankin keskiraskaat ja pienemmät koneet olivat pitkään suoravetoisia, mutta raskaissa koneissa oli jo muunnin.” ”Kyllä se välillä huumorintajun päälle kävi.” KYÖSTI KANGASOJA • säiliöaluksen konemestari • raskaskonehuoltaja • huoltotöissä ja metsäkoneenkuljettajana Venäjällä ja Saksassa • betonipumpun kuljettaja • asvalttikoneaseman hoitaja ”Silloin 80-luvulla ei ollut lavetteja. Kyllä se välillä huumorintajun päälle kävi.” Myönteisellä asenteella Kyösti on nytkin hoitanut oman Jehunsa käyttökuntoon. Kotelo oli haljennut. ”Siinä on kyllä ollut töitä enemmän kuin tarpeeksi”, Kyösti sanoo
Numerossa 2/17 esittelimme Valmetin lentokonetehtaan telikärryllä varustetun kuormatraktorin vuodelta 1969. 28 VALMET JEHU 920. Siinä oli vain yksi kääntösylinteri, mutta tässä Tourulan teettämässä koneessa kääntösylintereitä on kaksi. Lumessa traktori liikkui paljon paremmin kuin pyörätraktori. Pienestä 502:sta tehtiin myös Jehu. Metsäteho totesi, että Jehu oli suunniteltu lähinnä Pohjoisja Itä-Suomen olosuhteisiin. Sen sijaan kesäkeleillä kone oli kömpelö. Kyösti vaihtoi tilalle 1100:n paketin, joka sopi heittämällä. Peltosalmen konepajan tekemät Farmetit olivat hyvin samantyylisiä kuin Jehut. Sitä varten Jehulla oli ajettu Veitsiluodon työmaalla Sodankylässä 25 kuormaa ja haastateltu lisäksi paria muuta Jehun käyttäjää. Vetopyörästö jarruineen oli toiselta puolelta hajalla. Jehun todettiin sopivan parhaiten runsaslumisille avohakkuualueille, joilla maasto on tasaista. Koneen maasto-ominaisuudet olivat Metsätehon mukaan hyvät, kuten telatraktorilta sopi odottaakin. Teollisuustraktori peruskoneena mahdollisti suuren kantavuuden hintaan nähden. Jehu ei ollut traktoritehtaan ainoa metsäkone. Huonona seurauksena sen sijaan oli heikko ergonomia, ahdas ohjaamo ja huono näkyvyys. Metsäteho testasi P uunjalostusteollisuuden keskusliiton metsätyöntutkimusosasto Metsäteho julkaisi vuonna 1971 Jehusta tutkimuksen. Tourula kilpaili ajokonemarkkinoilla siis paitsi lentokonetehtaan myös itsensä kanssa. Harvennusmetsissä käyttöä rajoitti sen tarvitsema leveä ajoura – noin 5,5 metriä. Tavallisen metsämallin lisäksi tarjolla oli turveversio. Pystyssä on lukkosylinteri, jolla hallitaan kuormauksesta aiheutuvia momentteja. Jehut porskuttivat 80-luvulle asti
Kaksi tehdasta teki samaan tehtävään eli puun kuljetukseen tarkoitettuja keskenään erilaisia koneita. Koponen karsi eri mallien määrää ja alisti niiden kaikkien markkinoinnin lentokonetehtaan metsäkoneosastolle. Brasilian tehdasta johti kymmenen vuotta Olavi Koponen. Mutta ajat muuttuvat. Hydraulikäyttöisen jatkeen saa lukittua tapilla. Täydellistä puhdistusta Koponen ei siis tehnyt. 3/2025 29. Hän pani merkille firman metsäkonepaletin sotkut. Kouran Kyösti on taannoin vaihtanut uuteen. ”Yhden metsäkoneurakoitsijan kanssa oli puhetta, että jos nykypäivän kuskille tarjottaisiin tämmöistä, kyllä se lähtisi kävelemään”, Kangasoja nauraa. Aisanjatkeella voi työntää tai vetää pelkkää kuormavaunua metrin verran. Siksihän oli masinoitu Valmetin traktoritehdaskin Brasiliaan 60-luvun alussa. Jehutkin saivat elää 80-luvulle asti. Tuon työn päätyttyä 1970 Koponen siirtyi Valmetille Suomeen johtamaan traktoreiden markkinointia. Toisaalta traktoritehtaan monenlaiset konekuviot ymmärtää pienen myyntialueemme tähden. Yllättävän pitkään siis tällä tyylillä pärjäsi metsäkonekisassa. Suomeen ei määräänsä enempää saatu myytyä maataloustraktoreitakaan, ei oikein edes valtionyhtiön yhden haaran hengen pitimiksi. Hydraulinen telankiristys tahtoo antaa ajon aikana myöten. VALMET JEHU 920 MOOTTORI Valmet 411 A, nelisylinterinen diesel, teho 79 hevosvoimaa 2?300 kierroksella VAIHTEET 8+2 JARRUT kuivat levyjarrut TELASTO telamaton leveys 580?mm, kiristyksen liikevara 180?mm HYDRAULIIKKA kaksi piiriä, joista toinen vain ohjausta varten, pumppujen tuotot 65 litraa minuutissa ja 55 litraa minuutissa KUORMAIN Wärtsilä 3?000, ulottuvuus 5,3 metriä, nostovoima 5,3 metristä 600 kg MITTOJA pituus 9 300–10?300?mm, leveys 2?400 mm, kuormatilan suurin leveys 2?170 mm, kuormatilan pituus 4?080 mm, omapaino 8?850 kg, kantavuus 10?000 kg Jehun kuormain on 5,3 metriin ulottuva Wärtsilä, Valmetin aikoinaan suosima vaihtoehto
Mersun turboahdettu rivikuutonen toi kristalliin voimaa mutta pani myös sen paikat koville.. 30 Jämijärvi NAAPUREIDEN LIITTO ZETOR CRYSTAL 8045 (M-B OM352A) Esko Moisio hankki suohommissa loppuun piiskatun Zetorin ja asensi siihen uuden koneen
Vaikka Tšekkoslovakian valtio oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistynyt demokratia, siitä tuli pian natsimiehityksen jälkeen Neuvostoliiton satelliittivaltio. Se oli markka-aikaa vielä.” Moisiolla oli kuitenkin selvät sävelet romutraktorin suhteen alusta lähtien. Kone oli ihan sökö, hyvä kun tuli ajamalla kotiin.” 31. Täällä ymmärretään, mitä tarkoittaa, kun naapuri on kaukana. Esko sanoo sorvanneensa ensin kokonaan uuden vauhtipyörän, joka ei kuitenkaan ollut sopiva. Niinpä irtomoottoreitakin on turuilla ja toreilla kiitettävästi kaupan. Siksi sellaiset valmistajanimet kuin Zetor ja Mercedes-Benz kajahtavat nyt korvissamme perin eri nuotilla. Töihin se kelpaa yhä, ja pellin alta löytyy aimoa annos puhtia. Esko kertoo, että Mersun moottorin asentaminen Zetoriin ei mennyt aivan heittämällä. Tarvitaan vain instrumentin oikea käsittelijä, kuten vanha seppätuttumme Esko Moisio Jämijärveltä. Saksakin halkaistiin kahtia, ja Tšekkoslovakialla oli sen jälkeen rajaa kahden eri Saksan kanssa. Mersun kilpi paistaa letkujen takaa. Tasapaino löytyi Eskon työvälineiden joukkoon kuuluu Zetor Crystal 8045, jonka mies hankki jo hyvä tovi sitten ja tietysti Vilenin periaatteiden mukaan. Esimerkiksi teollisuudessa se tuntui, kun yhdellä puolella rajaa vallitsi markkinatalous ja toisella toteutettiin suunnitelmataloutta. Välissä on sellainen lisäpala, johon sopii Mersun pultit ja Zetorin perä.” Moisio on omien sanojensa mukaan harrastajasorvari, mutta tasapainoon hän tavarat kuitenkin sai. Mutta maiden välillä kulki kylmän sodan aikaan sellainen raja, joka jakoi ne eri maailmoihin. ”Aikaa vei. ”Nyt siellä on Mersun vauhtipyörä ja Zetorin kytkinlevy. Verstaan nurkassa vartosi vaihtomoottori, Mercedes-Benzin OM352A. Teksti ja kuvat: Mika Rassi S uomi on harvaan asuttu maa. Halvalla sain. Tämän moottoriperheen jäseniä on painettu lukemattomia kappaleita, ja niitä on ollut monessa eri koneessa, Unimogissa ja MB-Tracissa, muissa maatalouskoneissa, sotavehkeissä, laivoissa – lista on loputon. ”Halvalla sain. ”Tämä on suolla ollut. Vaan voivat ne nuotit silti soida samaan aikaan ja samasta soittimesta. Jälkimmäisen alueella on lisäksi ollut maailman sivu umpisaksankielisiä paikkoja. Sen on oltava suorassa, kytkinlevy ei saa murtaa yhtään.” Yrityksen ja erehdyksen kautta mentiin. ”Ei ole mitään tärinää, siellä se on pyörinyt.” Crystal-Zetor oli tuoreeltaan edistyksellinen traktori. Vauhtipyörästä piti sorvata kaksi senttiä pois, kytkinlevy ei muuten sopinut. Euroopassa Saksa ja Tšekki ovat naapurivaltioita keskenään. Etäisyyttä on kuitenkin monenlaista. Länsi-Saksaan oli henkisesti pidempi matka. Kone oli ihan sökö, hyvä kun tuli ajamalla kotiin
”Viisisiipisiä kyntöauroja se vie kuin tyhjää.” Moottorissa on joitain erikoisominaisuuksia. Kun on paremmalla päässyt ajamaan…” Voimayksikkö ei ole ainoa paikka, jota on Zetorissa paranneltu. Saat rautakangen kanssa vääntää niitä paikalleen. Mikä kestää, mikä ei Turboahdetun rivikuutosen teho on reippaasti yli sata hevosvoimaa. ”Kerran on mennyt vetoakseli poikki kummaltakin puolelta. Paikkoja saa sillä särjettyä. Otin tähän Sampo-puimurista kääntösylinterin.” Moottorin vaihdon aikaan Moisio vaihtoi traktoriin myös renkaat. MB-Traceissa siitä on otettu irti vaihtelevia tehoja, osapuilleen 150 hummaa. Se ei ole kuin kahdeksanmillinen, se ei kestä. Kyllä moottori sen verran vääntää enemmän. Kaasun käytöllä sen hallitsee täysin. Tehokas turbokone sopii juuri ja juuri Zetoriin. ”Tästä oli kumitkin palaneet. Tässä on säiliö ja pumppu ohjaustehostimelle, mutta sehän on semmoinen kankea pässi. ”Viisisiipisiä kyntöauroja se vie kuin tyhjää.” 32 ZETOR CRYSTAL 8045. Lisälohkojakin on Moisio Zetoriin asentanut. Esimerkiksi pakokaasujarru on sellainen. Pakosarjan jälkeen sijoitettu läppäventtiili sulkee pakokanavaa ja hillitsee moottorin kierroksia. Kylmäkäynnistyksessä on tehdasasenteinen pilottipumppu, joka saattaa säikyttää joitakuita. Alkuperäisen tehostetun ohjauksen tilalla on orbitrol. Ja suunnanvaihtaja!” Vieressä seisoo New Holland 110-90, jonka synkronoitua vaihteistoa Esko ei mistään hinnasta huolisi Zetoriin. Vaihteet menevät ilman kytkintä, kun osaa vaihtaa. Sillä voisi periaatteessa hieman säästää varsinaisia jarruja, mutta Moisio ei kuitenkaan ole pakokaasujarrua käyttänyt. Zetorin vaihteisto on Moision mielestä ihanteellinen. ”Ohjaus on hydrostaattinen. Mutta muualta on kestänyt.” Erityisesti Zetorin vaihteiston kestävyyttä ja käytettävyyttä Moisio ihailee. Moisio myöntää, että lisävoima tuntuu Zetorin jäsenissä. Tasalattia, vaikka kepit kulkevat keskeltä koppia. Vääntölukemia löytyy väliltä reilusti päälle 400 newtonmetrin. Nämä nokialaiset ovat kestäneet hyvin. Tällä on ajettu paljon, mutta tiellä ei mennä ollenkaan.” Näitä lisää Esko Moisio vakuuttaa, että 8045 on Mersun moottorilla eri luokan työkone kuin ennen. Zetor 8045:n vakiotehoksi ilmoitettiin 80 hevosvoimaa ja väännöksi 266 newtonmetriä. ”Fiiatti on semmoinen pässi, se synkronointi on liian voimakas. ”Vaihdelaatikko, voi että kun sillä on hyvä ajaa. Sylinterin luovutti Sampo
Samaa traktorimallia kokosi myös Ursus omalla nimellään. Niissä oli monia edistyksellisiä ominaisuuksia: tehdasasenteinen turvaohjaamo, tasalattia, hydraulinen pikavaihde, vetovastuksen tunnustelu vetovarsista, hydraulisesti hallittu neliveto. Talvella se sitä tarvitsee. ”Vesipumppu on vaihdettu, ei muuta ole tehty. Suunnitelmatalous on joskus oikukasta pikemmin kuin suunnitelmallista. Zetor teki vaihteistot ja moottorit ja ylätason suunnittelua, puolalainen Ursus taka-akseleita ja hydrauliikkaa, romanialainen UTB vetävät etuakselit. Esko Moision omatekoisia työkoneita tutkimme numerossa 6/24. Siinä on vähän muutakin ihmeteltävää, joten eiköhän käydä vielä Eskon suulissa jonain päivänä. Moisio on asentanut saman moottorin muun muassa yhteen Majoriin. Mutta nyt rupeaa olemaan koneremontin aika. Yhteistyötä käskystä Z etorin Crystal-sarjan ensimmäiset mallit 8011 ja sen nelivetoinen versio 8045 alkoivat syntyä sarjoina vuonna 1968. Mutta lähtee, eikä kalista, kun on oikeaa pilottia.” Moottori on töissä kestänyt. Eskon työkoneissa on vallan muunlaisia kuin kaupasta ostettavia ratkaisuja. Niinpä Crystal-sarjan valmistuskin siirrettiin äkillisellä puolueen jyrähdyksellä Tšekin Brnosta Slovakian Martiniin ZTS-tehtaille vuonna 1981. Mersun kone on palvellut Zetorissa hyvin. ”Tämä on pilottikäynnisteinen. Uusi traktori oli korkealta saneltu kommunistimaiden yhteishanke. Nyt alkaa olla remontin aika. 3/2025 33. Syö öljyä.” Ja jos tälle OM-koneelle kävisikin kehvelisti, Eskolla on niitä vielä muutama nurkissa ja aina silloin tällöin Maaseudussa ostoilmoitus vetämässä
Lähtemättömän vaikutuksen Nenoseen tehnyt DeSoto on sittemmin ohjannut savolaismiehen veteraaniautoharrastuksen pariin. OMALTA KYLÄLTÄ DESOTO L8-D500 1958 Pieksämäkeläinen Olavi Nenonen muistaa pikkupoikana ihailleensa oman kylän DeSoto-paloautoa. Pieksämäki 34
Omalla korjaamolla on toteutettu myös valtaosa kuljetusliikkeen kaluston varustelusta. Usein polkua oman auton hankintaa kohti aletaan kulkea jo hyvin varhaisella iällä. Pieksämäen seudulla koko ikänsä viettäneen DeSoton ensimmäiseksi omistajaksi tiedetään Loukolammin Kalkkitehdas, joka osti auton vuonna 1958 huoltoautoksi tehtaan monipuolisiin tarpeisiin. Auto sijoitettiin paloasemalle, jossa se toimi Nenosen mukaan ykköslähdön autona vuoteen 1988 saakka. OLAVI NENONEN • pieksämäkeläinen yrittäjä • toiminut koko ikänsä koneiden, kaluston, kuljettamisen ja kunnossapidon parissa • jatkoi isänsä vuonna 1957 aloittamaa kuljetustoimintaa, joka on sittemmin siirtynyt seuraavan sukupolven käsiin. Vuonna 1972 DeSoto siirtyi Pieksämäen kaupungin vahvuuteen. Jäin Ristiinan nurkille odottelemaan, ja pian ohitseni körötteli vanhojen autojen letka. Teksti: Ari Perttilä · Kuvat: Mika Rassi V äyliä veteraaniautoharrastuksen pariin on monenlaisia. Harrasteauton hankinnan hetkellä Nenosen perheessä elettiin nimittäin niitä kuuluisia ruuhkavuosia, jolloin työn, perheen ja harrastusten yhteensovittaminen vaatii tarkkaa kalenterityötä. Puurunkoisella lavalla on kuljetettu niin maitotonkat, propsit, maa-ainekset kuin rahtitavaratkin. Yksi erikoisuus on neliakselisen Sisun päälle nostettu Lännenkaivukone, jota käytettiin muun muassa sokerijuurikkaiden lastauksessa. Tekeillä on esimerkiksi kuusipyörävetoinen hinausauto.” 35. Olavi Nenonen lähti omalle veteraaniautopolulleen jo kouluikäisenä ihaillessaan oman kylän DeSoto-sammutusautoa. Auton alkuperäiseen ohjaamoon ei muutostyön yhteydessä kajottu lainkaan”, tietää Nenonen auton historiasta. ”Sain ostettua silloin kolmenkymmenen vuoden ikäisen ja aikoinaan ihailua herättäneen auton itselleni huutokaupasta.” Veteraaniautojen letka pisti tekemään Huutokauppahankintansa Nenonen laittoi tallin perälle odottamaan myöhempää tarvetta ja rauhallisempaa hetkeä. ”Seuraavana kesänä olin viemässä puukuormaa Myllykoskelle ja radiosta kuulin, että vetkulaisten vanhat kuorma-autot ovat juuri lähdössä Mikkelistä kohti Lappeenrantaa. Kotiin päästyäni alkoi DeSoton entistäminen.” ”Se oli minusta hieno auto, ja katseeni nauliintui siihen aina kun sen näin.” Entisöinnin yhteydessä Olavi suihkutti DeSoton pintaan alkuperäisen vaaleansinisen sävyn. ”Autolava Oy:n valmistamat mekaaniset vaihtolavalaitteet nostettiin sivuun ja päälle asennettiin erilliskori sammutuskäyttöä varten. Vuosien varrella olemme rakentaneet muun muassa kiskoilla kulkevia ajoneuvoja, joissa on myös patentoituja yksityiskohtia. Laidan yläreunan saranatappeihin voidaan kiinnittää lisälaidat. • pyörittää edelleen veljensä kanssa vuonna 1977 perustamaansa raskaan kaluston korjaamoa ”Työntekoa helpottavien ja tehostavien ratkaisujen kehittäminen on kiinnostanut minua aina. ”Se oli minusta hieno auto, ja katseeni nauliintui siihen aina kun sen näin”, muistelee Pieksämäellä kuljetusja korjaamotoimintaa harjoittava Nenonen. Vuonna 1965 kalkkitehtaalla nähtiin tarvetta omalle paloautolle, joka päätettiin rakentaa osittain vajaakäytöllä olleesta huoltoautosta
DESOTO L8-D500 1958 MOOTTORI Chrysler V8-bensiinimoottori, tilavuus 5,1 litraa, teho 165 hevosvoimaa VAIHTEISTO sp viisiportainen synkronoitu manuaalivaihteisto, kaksinopeuksinen perävälitys eksit ALUSTA tikapuurunko, lehtijouset, alipainetehosteiset rumpujarrut, rengaskoko edessä 9.00–20, takana 10.00–20 KORIRAKENNE kolmen hengen teräsohjaamo, avonainen lava mekaanisella kipillä MITTOJA pituus 6?750 mm, leveys 2?400 mm, akseliväli 4?340 mm, omapaino 3?550 kg, kokonaispaino 8?850 kg DeSoton teräsohjaamo tarjoaa tilat kolmelle henkilölle. Nenosen mukaan sammutuskaapin alta paljastui hyväkuntoinen runko. Samalla selvisi, että auto on ollut varustettu vaihtolavalaitteilla. Nenosen mukaan matka-ajo vie helposti 30 litraa sadalla kilometrillä. ”Kaikki työt hiekkapuhallusta ja maalausta myöten teimme kotona yhdessä poikieni kanssa.” Pieksämäellä rakennetaan edelleenkin autoja samalla talkooporukalla. Chrysler V8-bensiinimoottorin mukanaan tuomia ominaisuuksia ovat pehmeä käyntiääni ja suuri polttoaineenkulutus. Siinä hyödynnetään vaihto lavalaitteen rattaita.” Rungon tavoin myös ohjaamo oli säilynyt verrattain hyvässä kunnossa, joten peltitöiden osalta selvittiin hyvillä vähillä tekemisillä. Olavi tosin on siirtynyt apumieheksi pojilleen Tomille ja Topille, jotka ovat nykyisin mukana niin yritystoiminnassa kuin harrasteautojen ympärillä tapahtuvassa tekemisessä. ”Kaikki työt hiekkapuhallusta ja maalausta myöten teimme kotona yhdessä poikieni kanssa.” 36 DESOTO L8-D500. Muutostyö oli mahdollista, koska auton ohjaamo oli alkuperäisessä muodossa. Nenonen halusi paloauton sijaan rakentaa auton sen alkuperäiseen asuun, joten myöhemmin asennettu päällirakenne sammutusvarusteineen purettiin pois. Alkuperäistä laitetta ei tuohon aikaan löytynyt mistään, joten päällirakenteeksi tehtiin aikakauden mukainen puulava konekipillä. Nenosen mukaan projekti osoittautui lopulta varsin helpoksi, sillä auto valmistui jo reilun puolen vuoden tekemisen jälkeen. ”Ihmettelin pitkään rungossa olevien reikien tarkoitusta, mutta lopulta ne paljastuivat vaihtolavalaitteen vaijerikelojen akselien rei’iksi
Soitin palokunnan ajamaan vastaan, ja he tulivatkin mutteivät pysähtyneet, koska liekit olivat jo sammuneet ajoviiman ansiosta.” Paloaseman pihassa suoritetun käsijarrun löysäämisen jälkeen otettiin uusi lähtö kohti kesäistä tapahtumaa. Sittemmin tutuksi ovat tulleet monet eri puolilla maata ajettavat keikat ja erityisesti Suur-Saimaan ympäriajo, johon Olavi on ainoana osallistunut jo 30 kertaa. Autossa ei ollut sammutinta, joten komensin vaimon ja Topin ulos autosta ja lähdin kohti paloasemaa. Pikkupoikana Olavi Nenonen ihaili paloautoksi rakennettua DeSotoa. Olavin mukaan valmiina on nyt seitsemän kuorma-autoa, yksi tavaramopo, pari moottoripyörää ja kolme henkilöautoa. ”Eräänä vuonna laitoin pyöräketjut päälle kolmesti ja vain kerran otin persmäet Jyväskylän seudulla ajetussa tapahtumassa.” Reilut kolme vuosikymmentä sitten tehtyä DeSoton entisöintiä on vuosien varrella jouduttu myös paikkaamaan. ”Tehtiin tähän koneremonttikin kerran, koska kampiakseli katkesi Susirajan keikalta tullessa. Olavi kertoo, kuinka ohjaamossa on lukuisia ruostevaurioille alttiita koteloita, joita on korroosiovaurioiden estämiseksi puhdistettu ja maalattu uudelleen. Henkilöautojen valmistus päättyi vuonna 1958, mutta hyötyajoneuvoissa merkin tarina jatkui tätä pidemmälle. Käytännössä DeSoto oli kuitenkin yhtäläinen konsernin Dodgeja Fargo -merkeillä myytyjen ajokkien kanssa. Entisöityjen autojen joukossa on muun muassa Ford Thames, jollaisella Olavin isä on aloittanut kuljetustoiminnan. Tekemistä odottavien, lähinnä kotimaisista Sisuista ja Vanajista koostuvien projektien määrä lasketaan jo kymmenissä. ”Tämä DeSoto on kuitenkin se itselle tärkein ajokki, sillä olen seurannut tämän historiaa niin pitkältä ajalta. Chrysler luopui omista hyötyajoneuvoistaan vuonna 1970. Turkkilainen Askam jatkoi DeSotoja Fargo-hyötyajoneuvojen valmistusta vielä vuoteen 2011 saakka. Tekemistä riittää niin isälle kuin lajin pauloihin vihkiytyneille pojillekin. Lapsuuden muistojen tähden hän ei epäröinyt osallistumista auton huutokauppaan. Eritoten talvisissa ajotapahtumissa sattuu ja tapahtuu. Jokaiseen järjestettyyn ympäriajoon osallistunut Nenonen saikin vuoden 2024 tapahtumassa Ajovaarin arvonimen aktiivisesta osallistumisestaan. Paloaseman kautta Saimaata kiertämään Ensimmäiselle Vetkun keikalle Olavi lähti ajokkinsa kanssa vuonna 1992, jolloin DeSoto L8-D500:n keula käännettiin kohti Haapamäkeä. Muutaman vuoden takaiseen Suur-Saimaan ympäriajoon liittyy myös hippunen draamaa: ”Olin edellispäivänä kiristänyt DeSoton kardaaniin vaikuttavaa ja bensatankin vieressä sijaitsevaa käsijarrua, joka syttyi muutaman kilometrin ajon jälkeen palamaan. DeSoton tarina alkoi vuonna 1928 henkilöautojen valmistuksella, joka laajeni hyötyautoihin vuonna 1937. Nyt entinen pikkupoika kiertää entisellä paloautolla Vetkun keikkoja, kuten viime kesänä Kalajoella. Nyt DeSotosta on jo paljon muistoja omasta käytöstäkin. Se tärkein ajokki Nuoruusvuosien ihailun kohteesta alkanut veteraaniautoharrastus on Nenosen kohdalla vienyt mennessään, sillä DeSoton jälkeen pieksämäkeläistallin pihaan on kertynyt vuosien saatossa huomattava määrä ajoneuvokalustoa. Lopulta tultiin kotiin Hiacella hinaten.” Vientimarkkinoiden DeSoto S uomessa Berner Oy:n maahantuontivalikoimaan kuulunut DeSoto oli yhdysvaltalaisen Chrysler-yhtymän tuote vientimarkkinoille. Lisäksi tämä on ensimmäinen valmistunut auto”, Olavi kertoo. 3/2025 37
LAPION VOITTAJA FISKARS-VAKOLA-OJA-AURA Maatalouskoneiden tutkimuslaitos suunnitteli 40–50-luvun taitteessa oja-auran, jota Fiskars valmisti. Aki Vileniuksen sukukalleudella tehtiin pientilan kaikki sarkaojat. Loppi 38 Pikaesittely
”Silloin oli ikkunat vaarassa.” Nosturitehtaan rönsyjä Näitä auroja tehtiin 50-luvulla Salon sähköja konetehtaalla, joka tuolloin oli vasta pääosin mutta ei kokonaan Fiskarsin omistuksessa. Sen tuomiot on talletettu 40–90-luvuilla ilmestyneisiin koetusselostuksiin. Lisäksi auran etupäässä on kourumainen vannas. Vakolan oman testin mukaan auran hallinta vaatikin säädön molemmille puolille. Siiven ja pyörän asentoa voidaan säätää. ”Molempiin suuntiin piti ajaa ja moneen kertaan. Pyörät niin leveälle kuin sai ja sitten mentiin. Vastaavanlaiset välineet elivät pitkälle traktoriajallekin. Ojien perkaukseen se on enemmänkin suunniteltu, mutta kyllä isä veti sillä ihan umpimaahankin. Kyllä tämä pyö rä hoiti sen tehtävän.” Pyörä heitti niin tehokkaasti kivetkin menemään, että taloja ei saanut olla liian lähellä. ”Meidän pientilamme pellot olivat avoojissa. Yksi Vakolan kehittämistä koneista oli traktorin kolmipistenostolaitteeseen kiinnitettävä oja-aura, jota Fiskars valmisti 1950-luvulla. Vetokoneena oli ensin harmaa-Fergu ja sittemmin Kultamaha. Aki muistaa yhä hyvin, kuinka hänen isänsä perkasi ja myös teki sillä ojaa. Kun pellot vielä pääosin olivat ajo-ojissa, pienten ojien tekoon ja perkaukseen tarvittiinkin apukeinoja. Sitä varten käytettiin esimerkiksi erilaisia lisäsiipiä. Sen tehtävä on rikkoa ojaturpeet, heittää ne sivulle ja tarpeen vaatiessa myös leikata ojan piennarta. Teksti: Mika Rassi · Kuvat: Jukka Vuorenmaa E nnen konevoiman aikaa ojien kaivuu oli lapiomiesten hommaa niin pelloilla, soilla kuin metsissä. Vileniuksen pelloilta pantiin viimeiset Vakolalla tehdyt ojat umpeen vasta aivan taannoin. Sekä oja-aurojen että ojajyrsimien tarve kuitenkin väheni sitä mukaa kuin kaivinkoneita alkoi ilmaantua tavallisten maataloustraktoreidenkin perään ja avo-ojapeltoja salaojitettiin. Tutkimuslaitos ei oja-auroista hevin hel littänytkään. Siiven takana on nelisiipinen heittopyörä, jota käytetään traktorin ulosotolla. Kupera siipi kuljettaa maat heittopyörälle. Ihan kunnon jälkeä se teki.” Vakolan auralla sai kyllä tulosta, mutta se vaati kärsivällisen käyttäjän. On vain ajettava niin paljon, että oja pikku hiljaa lähtee syvenemään.” Pyörä heitti maat Kun oja-aurat nostivat ojasta maata, se piti aurauksen aikana saada riittävän kauas pientareelle, ettei maa pudonnut takaisin ojaan. Heittopyörä toimii kuten pitääkin. Aki Vilenius muistaa pyörän toimineen hyvin. Vileniuksen Fergussa oli korkeussäätö kummassakin nostovarressa. Vakola-auran heittopyörä oli ratkaisu, jolla maat saatiin pois pientareelta ja samalla levitettyäkin. Sama meno jatkui 70-luvulle asti, jolloin Salon tehtaan päätuotteiksi vakiintuivat nosturit. Vastaava propelli löytyi monesta myöhemmästä ojantekijästä. Vaan olipa käytössä myös useampien hevosten vetämiä oja-auroja. Yritettiin myöhemminkin Myöhemmin 60-luvulla Fiskars teki Oulussa sekä yhden traktorin ojajyrsintä että rajumpaa, kahden traktorin vedettäväksi tarkoitettua valtaoja-auraa. Kestävät olivat vaot. Aki Vilenius muistaa, että hänen isänsä auralla tekemät ojat olivat viivasuoria. Vileniuksella tallessa Aki Vileniuksella Lopen Launosissa on tallella Fiskarsin tekemä ja Vakolan suunnittelema aura. Valtaoja-aura oli muuten sekin Vakolan suunnittelema. ”Perusoja-aurat toivat ojan reunalle palkin, ja se sitten miesvoimin tai jotenkin muu ten levitettiin siitä pois. Valimo ja konepaja tekivät omia artikkeleita, ja kun tehtaasta tuli myös Fiskarsin konevalmistaja, katalooki alkoi rönsyillä ja pahasti. Aurassa on yksi hieman lieriömäinen siipi ja sen alasivussa ojan luiskaa leikkaava sivuterä. Vielä 80-luvulla se tutki mahdollisuuksia salaojien tekemiseen auraamalla. Kokonaan ne eivät ole kadonneet esimerkiksi suo-ojituksilta. Tehtaan pääartikkeli oli voimalinjojen rakentamiseen käytetyt pylväsrakenteet, ja lisäksi tehdas oli Salon sähköntoimittaja. Vakola teki vakokoneen Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos eli Vakola muistetaan erityisesti koneiden ankarana testaajana. 39. Kaikki ne on tällä vedetty ja vähän naapureidenkin. Vakola ei kuitenkaan ollut pelkkä testilaitos, vaan se toimi myös tutkimusja kehitystyön alalla
HAMPAAT VINOON Älmhults Brukin vierintäjyrsin Tauno Hirven koneistamon käytetyimpiä värkkejä on ollut ruotsalainen hammaspyöräkone. 40. Teemme sillä vinohampaisen hammaspyörän
Yksi asia on hammaspyörän kätisyys, eli vinoutuuko hammastus akseliin nähden myötävai vastapäivään. Teksti ja kuvat: Mika Rassi H ammaspyörää kutsutaan vinohampaiseksi, jos sen hampaat eivät ole samansuuntaiset kuin sen akseli. Teräkelkka liikkuu työstön aikana hitaasti kohtisuoraan ylhäältä alas suhteessa työstettävään kappaleeseen. ”Välityssuhdetta täytyy sotkea niin, että pyörä jää joka kierroksella hiukan terästä jälkeen”, Tauno selventää. Kun hammaspyöräpari on vinohampainen, niiden tekemisessä on paljon muistettavaa. Se johtuu siitä, että hampaat eivät joudu ryntöön eli kosketukseen heti koko leveydeltään vaan vähitellen. Mutta selvitetään ensin, miksi tällaisia vinohampaisia hammaspyöriä yleensä tehdään. Tauno Hirvi vertaa differentiaalivaihdetta auton perään. Vinohampaisen hammaspyörän halkaisija on suurempi kuin vastaavan suorahampaisen hammaspyörän. Hiljainen ja kätinen Vinohampaisia lieriöhammaspyöriä käytetään erityisesti hammasvaihteissa. Vinohampaisen hammaspyöräparin akselit voivat olla joko samansuuntaiset tai ristikkäiset. HAMPAAT VINOON Älmhults Brukin vierintäjyrsin Tauno Hirven koneistamon käytetyimpiä värkkejä on ollut ruotsalainen hammaspyöräkone. Terälle ja kappaleelle on lisäksi saatava erilaiset keskinäiset pyörimisnopeudet. ”Perävälitystähän sanotaankin diff e rentiaaliksi.” Vierintäjyrsinkone ei työstä hampaita kerralla koko matkalta vaan aloittaa toisesta päästä. ”Kulmaa on vaikeaa mitata astemitalla, sillä se näyttää olevan eri latvasta kuin tyvestä.” 41. Vinohampaisen hammaspyöräparin käynti on suorahampaista äänettömämpää ja tasaisempaa. Jäätävä jälkeen Tämän vuoden ykkösnumerossa teimme Tauno Hirven kanssa suorahampaista hammaspyörää vierintähöylällä, jossa hieman hammastangon pätkää muistuttava kampaterä työsti kappaletta kerralla koko hampaan pituudelta. Vinohampaisten tekoa varten on omat erikoiskoneensa. Jos akselit ovat samansuuntaiset, samankätiset pyörät eivät käy pariksi. Kun tällaista pyörää tai pyöräparia katselee, ymmärtää oitis, että se on aika lailla monimutkaisempi osa kuin suorahampainen hammaspyörä. Teemme sillä vinohampaisen hammaspyörän. Vinohampainen pyöräpari pystyy välittämään jonkin verran isompia tehoja kuin vastaava suorahampainen. Tauno kertoi meille silloin, että vierintähöylällä voi tehdä vinohampaisia hammaspyöriä yksinkertaisesti asettamalla työstettävän kappaleen haluttuun vinouskulmaan. Vinohampaisilla voidaan siis sekä siirtää voimaa suorassa linjassa että tehdä vaikkapa kulmavaihteita. ”Jos halutaan toisenkätinen pyörä, differentiaalivaihteeseen pannaan yksi välipyörä, jolloin työstettävä kappale meneekin terän edelle.” Kuinka kulma löytyy. Siksi terän ja kappaleen kallistus toisiinsa nähden ei riitä. Palataan taas Nivalaan Tauno Hirven koneistamolle, nyt ihmettelemään vinohampaisen valmistusta vierintäjyrsinkoneella. Lisäksi vinohampaisen hampaat ovat suorahampaista pidempiä. Vierintäjyrsinkoneella homma ei ole aivan yhtä yksinkertainen. Pyörivä jyrsinterä ei työstä hampaita kerralla koko matkalta
Silloin en edes tiennyt, mikä on vierintäjyrsinkone.” Asia on sittemmin selvinnyt juurta jaksain. ”Monesti olen joutunut tekemään pyörän uusiksi.” Vanha palvelija Vierintäjyrsinkone on palvellut Taunoa kauan ja ahkerasti. Näin saadaan tarvittava välityssuhde. Se on helppo laskea.” Vinouskulman asettaminen koneella on siis suhteellisen helppoa. John Deeren pitkäaikainen maahantuoja Labor toi pienen määrän GMW-traktoreita Suomeenkin. Jotta välityssuhde voidaan laskea, täytyy tietää tarkkaan, millaista pyörää tehdään. Hammasluvun säätämistä varten on toinen hammaspyörästö. ”Ostin tämän ensimmäisenä 80-luvulla, kun aloitin konepajayrittäjänä. Vinohampaisilla pyöräpareilla voi olla joko samansuuntaiset tai leikkaavat akselit. Hyvin nopeasti kone se on siirtynyt työstämään hampaita niiden koko matkalta. Differentiaalivaihteiston hammaspyörillä säädetään terän ja kappaleen pyörimisnopeuden ero. Differentiaalivaihteiston asettamista varten pitää ottaa kaavakirja ja laskukone esiin. Traktoreiden nimi GMW oli peräisin firman alkuperäisestä nimestä Gnösjö Mekaniska Werkstad. ”Tehdään nyt 26-hampainen vinohampainen hammaspyörä, jonka vinouskulma on 15 astetta”, Hirvi päättää. ”Tämä kone on ollut täällä eniten aktiivikäytössä”, Hirvi kertoo. Muut säädöt, kuten syötöt, hoidetaan vivuilla. Nimittäjä on pii kertaa moduli. Teki Jontikoitakin V ierintäjyrsinkoneen valmistanut smoolantilainen ruotsalaispaja Älmhults Bruk tehtaili 50ja 60-luvulla myös John Deere -traktoreita lisenssillä. ”Sitä on vaikeaa mitata astemitalla, sillä se näyttää olevan eri latvasta kuin tyvestä”, Hirvi manaa. Vinohampaisen hammaspyörän kätisyys määrittyy sen mukaan, kumpaan suuntaan hampaat kaartuvat akseliin nähden. Kone toimii automaattisesti. ”Kaava on seuraavanlainen: Pannaan osoit tajaksi vinouskulman sini kerrottuna vakiolla 33. 42 ÄLMHULTS BRUKIN VIERINTÄJYRSIN. Traktoreita tehtiin kolmea mallia, viimeinen oli diesel, ja yhteensä niitä valmistui muutama sata. Läheskään yhtä helppoa ei ole määritellä, mikä on tarvittava kulma. Koneen sisäelimiin piti heti tutustua kirurgin tavoin, sillä sen differentiaalivaihde ei toiminut. Vasemmalla vasenkätinen ja oikealla oikeakätinen hammastus. Siihen löytyy pyörät helposti taulukosta. Hampaan hammasluku asetetaan omalla vaihteistollaan
”Kone on joskus Ruotsista uitettu, ja Suomessa käyttäjä ei ollut koskaan tehnyt vinoja hammaspyöriä. Sitikan nuolet V inohampaisten hammaspyörien tehonsiirtokyky on suorahampaista parempi, mutta tästä aiheutuu aksiaalista kuormaa hammaspyörien akseleiden laakeroinnille. Tällaiset nuolen muotoiset hampaat komeilevat esimerkiksi automerkki Citroënin tunnuksessa tänäkin päivänä. Hyvin harvoin tulee sellainen tilanne, että samaa pyörää tarvittaisiin kahteen paikkaan.” Tauno on jonkin verran nykyaikaistanut konetta. Kaikki muu hoituu vivuilla. Tauno muistuttaa vielä lopuksi, että mikään kone ei tee valmista hammaspyörää. Hammaspyöristä homma lähti, ja sitten vuosia myöhemmin seottiin autoihin. Sitä vastaan voidaan taistella vinohammastuksen erikoissovelluksella, nuolihampaisella hammastuksella, jossa on ikään kuin molemmankätiset vinohammastukset samassa pyörässä. Siirtovaihteistojen hammaspyöriin pitää tehdä hampaan päähän pieni pyöristys, että vaihteet kytkeytyvät hyvin. Silti Tauno pitää sen käyttämistä helppona ja nopeana. Se nopeuttaa, kun on vain kaksi mekaanista välitystä ja taajuusmuuttaja.” Olemme nyt tutustuneet kolmeen erilaiseen hammastuskoneeseen Hirven koneistamolla. Differentiaalivälitys pyörineen kaikkineen oli kadonnut. Kiilauran tekemistä varten pitää olla vetotai työntöavennuskone, ja pistohöylälläkin se onnistuu.” ”Välityssuhdetta täytyy sotkea niin, että pyörä jää terästä jälkeen.” 3/2025 43. C IT RO ËN CO M M U N IC AT IO N Tauno Hirvi on asentanut koneen sähkömoottoriin taajuusmuuttimen, joten nopeutta on vaivatonta säätää. ”Tämä on pätevä kone. Tässä ei tarvitse laittaa hammaspyörät kuin hammaslukuvaihteeseen ja differentiaalivaihteeseen. Hankin tilalle yksinopeusmoottorin ja asensin koneeseen taajuusmuuttajan.” Hammastuskone ei riitä 50-luvulla tehty vierintäjyrsin on tietysti automaattisuudessaan kaukana nykyajan tietokoneohjatuista koneista. Yrityksen perustaja Andre Citroën ei keksinyt nuolihampaista hammastusta mutta osti sen patentin pilkkahintaan eräältä puusepältä. Esimerkiksi hammashiomakone on tarpeellinen. ”Hammaspyörän teossa pitää olla apukoneita, joilla pyörä viimeistellään. Olen käyttänyt niiden tilalla hammaslukupyöriä. Yleensä vierintäkoneissa tehdään kaikki säädöt hammaspyörillä. ”Siitä paloi kaksinopeusmoottori
Vähänkyrön Kirkonmäellä on kesäajan avoinna pläkkyrimuseo Fyrry, jossa on näytillä sekä pläkkyrien työkaluja että tuotteita. Kukoistuskautta Vähänkyrön pläkkyrit elivät viime sotien molemmin puolin. Lisäksi museossa voi perehtyä paikallisten pläkkyrien historiaan. 44. Vähänkyrön entinen kunta Pohjanmaalla on ollut pläkkiseppien luvattua maata 1700-luvulta asti. Ja fyrry pyörii PLÄKKYRIMUSEO FYRRY, VÄHÄKYRÖ Vähänkyrön pläkkyrimuseossa näkee koneita ja työkaluja, joilla perinteistä peltityötä yhä tehdään. Teksti ja kuvat: Mika Rassi T inalla päällystetty kirkaspintainen pelti tunnetaan nimellä pläkki. Opastus ja työnäytös tuovat hommaan kokonaan uuden ulottuvuuden. Tuolloin muutaman tuhannen ihmisen pitäjästä noin tuhat henkeä ansaitsi elantonsa pläkkituotteiden tekemisellä tai myymisellä. Tässä muutama maistiainen museon tarjonnasta. Museo on saanut nimensä puhallettavalta leikkikalulta. Työvälineitä on niin tehdastekoisia kuin tarpeeseen itse tehtyjä. Näitä ylijäämäpaloista kasattuja fyrryjä vanhan ajan pläkkyrit tekivät natiaisten huviksi
Muotti ja sen muotti. Vääröökones on mankeli, jolla peltiin saadaan lieriömuoto. Suositun pläkkituotteen kynttilälyhdyn kantamuoto on tämä hameenaluslämmitin, jollaista käytettiin ennen aikaan kirkossa pitkien saarnojen aikana. Heittoprässi heilautetaan liikkeelle, ja se iskee kappaleeseen huulloksen tai vaikka kokonaisen reiän. klo 12–18 ja muulloin tilauksesta • saatavilla opastusta ja työnäytöksiä, tiedustelut 06 325 8400 • aikuisten liput neljä euroa, alle 18-vuotiaat maksutta Ei pelkkää pläkkipeltiä. Piparkakkuja kakkumuotit ovat varmaan monille lapsuudesta tuttuja pläkkipellituotteita. Yhden sellaisen tekeminen vaatii hyvän tovin työtä. Sirkkelisaksilla saadaan leikattua ympyränmuotoisia kappaleita, kuten kansia ja pohjia. PLÄKKYRIMUSEO FYRRY • Merikaarrontie 5, 66500 Vähäkyrö • avoinna kesällä ti–su 6.6.–3.8. Kyläsepän innovaatioita. Kappale kiinnitetään ympyrän keskipisteeksi haluttuun kohtaan. Eräs entisaikain perinteinen pläkkituote on ollut öljylampun täyttöastia. Pläkkyri Ahti Sauso on erikoistunut messinkisiin tuotteisiin. Saumansulkijan runkona toimii vanha ompelukone. 45
Mainitsemisen arvoinen on myös yksityiskohtia pursuileva kotimuseo. Ja sitten on maanläheisiä ja välittömiä, joissa ruosteen annetaan kukkia. Toisaalta kun kyse on vanhoista koneista, yhteinen ymmärrys löytyy kuin ihmeen kaupalla. Salviac sijaitsee Oksitaniassa keskellä eteläistä Ranskaa. Mutta esimerkiksi Ranskan läpi ajajille voi suositella piristävää koukkausta Benoitin valtakuntaan. Mausteena joukossa on työkoneita ja muuta rekvisiittaa. Osa on entisöity taiten, osa on jo juurtunut maaperään. Talteen on otettu paljon arkista kalustoa 60ja 70-luvuilta. Museon sisätiloissa olevassa 20ja 30-luvun autojen näyttelystä löytyy myös Amerikan ihmeitä. Kaksipyöräisiä – moottorilla tai ilman – on pitkät rivit. Traktoreita piisaa kaarihallista toiseen. On kliinisiä, lähes laitosmaisia, joissa jokainen mutteri on puleerattu kiiltäväksi. Lähimpään suurkaupunkiin Bordeaux’hon on matkaa pari sataa kilometriä. Harvoin tapaa yhtä innostunutta museon tirehtööriä kuin Benoit Jouclair. Herkässä iässä ollut Benoit ei ole toipunut siitä vieläkään. Joukossa on harvinaisia poimintoja Ranskan rönsyilevästä traktorituotannosta. Toisaalta tuttuja malleja, kuten Ferguson kaksikymppisiä ja tietysti Farmall Cubeja, löytyy alueelta ryppäittäin. Autosortimentti on luonnollisesti ranskalaispainotteinen. Niitä on 250 kappaletta. Salviacin maatalousja automuseo kuuluu jälkimmäisiin. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila B enoit Jouclairin masinistikärpäsen pureman aiheutti isoisän Farmall Cub. Intohimon valtakunta SALVIACIN MAATALOUSJA AUTOMUSEO, RANSKA Konemuseoita on monenlaisia. Benoit Jouclairin erityisen kiinnostuksen kohteena ovat Hotchkiss-hyötyajoneuvot. Hänen konekokoelmansa on monipuolinen ja kiinnostava – hauskakin. Harmillisesti kielimuuri vaikeuttaa kommunikaatiota. 46. Musée Agricole et Automobile de Salviacia pyöritetään yhdistysvoimin
Hellyttävällä Saint-Chamond TVL353/363:lla on kelvannut puikkelehtia viiniköynnösten välissä jyrkilläkin rinteillä. Fiat OM CO1D/45 -rivinelosen jatkeena on 7+2-vaihteisto. Vuosina 1953–1967 valmistettu linjakas työjuhta oli tyypillinen näky myös emämaassa. Deering, Farmall A Row-Crop ja hiljaiset miehet tervehtivät museokävijöitä ensimmäisen kaarihallin ovella. Useat valmistajat ovat tehneet Saint-Chamond-telatraktoreita vuodesta 1950 lähtien. Neljä pyörää tottelee rattia, ja myös perävaunun pyörät vetävät. Koneet ovat ystävällisen Benoit Jouclairin intohimo. SFV 202:t mulkoilevat lasittuneesti. Roger Gamaunt aloitti Gama Goatin kehittelyn jo vuonna 1947, mutta vasta Vietnamin sota sai USA:n armeijan kiinnostumaan. Halleja on museossa yhdeksän, joten nähtävää riittää. Ryhdikäs Citroën U55 kolusi Ranskan armeijan palveluksessa Algerian teitä. 47. Hän toimii mielellään oppaana, mutta vain ranskaksi. Maastokelpoinen kuin vuohi. Aikanaan hyvin suosittu Someca SOM 40 on voimalinjaltaan pitkälti sama kuin Fiat 512R
Viininviljely venytti traktoreiden muotoja. Hotchkiss PL oli sodan jälkeisessä Ranskassa varsin menestynyt kevyt kuorma-auto. Kuski istuu lähes kahden metrin korkeudessa. 75 kilometrin tuntinopeutta hillitsivät nestetoimiset jarrut. Kun 22 hevosvoiman Le Roin bensakonetta jaksoi huudattaa, kentauri kiisi yli kolmeakymppiä.. Saksalaista jämäkkyyttä 50-luvun puolivälistä: Fahr D90. 48 SALVIACIN MAATALOUSJA AUTOMUSEO. Peugeot 203:ssa käytetyn 1 290 kuution rivinelosen menoa hillittiin traktorille sopivaksi; tehoksi ilmoitetaan 20 hevosvoimaa. Centaurin valttina oli nopeus. Micromax CF20 P on joutunut ulkoruokintaan. Alan pioneerin Bobard Jeunen BoB a35-mallissa raskaan työn tekee 35 hevosvoiman MWM-diesel. Italialaista vetovoimaa. Alun perin ambulanssiksi rakennettu vuoden 1944 Dodge WC-51 selvisi sodasta ja rälläköitiin lava-autoksi. 2,3-litrainen ohv-bensakone tuotti 62 DIN-hepoa. Häkkyrän huippunopeus on 33 kilometriä tunnissa! Amerikkalainen Centaur KV (Klear View) sai trendikkäät pyöreät muodot jo vuonna 1939. Painoa on tonni, iskutilavuus 900 kuutiosenttiä ja hevosia tusina. Nelinopeuksisen laatikon jatkeena oli kaksoisalennusvaihteisto. Fiat 50:n voimalaitoksena jyllää sveitsiläisen Saurerin suunnittelema ja OM:n valmistama 5,3-litrainen 50 hevosvoiman suoraruiskudiesel. Taustalla näkyvään Dodgeen on ympätty Citroën Camionetten hytti
MUSÉE AGRICOLE ET AUTOMOBILE DE SALVIAC • Pepy, 46340 Salviac • avoinna ympäri vuoden klo 9–19 • www.musee-agricole-salviac.com • benoit.jouclair@orange.fr 3/2025 49. Renault-keräilijät, huomio! Renault Agriculture omisti perinteikkään paalainvalmistajan Rivierre-Casaliksen ja valmistutti sillä Renault-paalaimia vuosina 1978–1987. Vuonna 1986 Rauma-Repola osti Cemet-Agripin Renault’lta ja Agrip-merkki lakkautettiin. Renault 304/3040 ja harmaa-Fergu odottelevat aikoja parempia. Ei kai ranskalaista traktorimuseota olekaan ilman sikäläistä Harrista. Agrip ARD 120 oli suunniteltu metsätyöhön, mutta museon yksilö värvättiin armeijaan. Pellon laitaan uuvahtanut yksilö on taottu Saviemin tehtailla 1965–1966. Renault Super Goelette SG2 syrjäytti vanhentuneen Goeletten vuonna 1965. Aiemmin nelivetoisista maataloustraktoreista tunnettu Agrip teki 80-luvulla uuden tulemisen metsäkonealalla
OLYMPIAN IKILIIKKUJAT Suomen Moottoritehdas Vaasassa on tehty polttomoottoreita yli sadan vuoden ajan. 50. Menneistä tekijöistä laadukkain ja toiseksi suurin oli Suomen Moottoritehdas Oy, jonka Olympia-voimalaitteet pyörivät mailla ja vesillä
51
Ensimmäisenä vuonnaan tehdas valmisti 55 moottoria yhdeksän miehen kourin. 219 valmistetusta puolet meni vientiin. Valimo on aina valimo, ja kun se tekee saapasrengin, tulee siitä näin kaunis. Olympia-nimisiä Suomen Moottoritehtaan voimalaitteita valmistui yli 18 000 ja Wikuja yli 28 000 kappaletta. Nämä kaksi olivat alansa suomalaisia jät tejä. Kaksisylinterinen 2D450 oli petroliversion dieseljohdannainen, jonka kallistettu rakenne mahdollisti sen asennuksen purjeveneisiin. Viimemainittu oli myö hemmin ympäristöhuolinnan yhtiöksi muuttuneen Lassila & Tikanoja Oy:n perustaja. Ensimmäiset petrolimoottorit teki Suomessa helsinkiläinen John Stenbergin Konetehdas Osakeyhtiö jo vuonna 1895. Valinta osoittautui täysosumaksi, sillä syksyllä järjestettyihin kisoihin ensi kertaa itsenäisenä valtakuntana osallistunut Suomi oli kultamitalitaulukon neljäs. Tammikuussa 1920 aloittanut yritys sai kesäksi kokoon ensimmäisen maatalousmoottorinsa, joka palkittiin Suomen ensimmäisillä messuilla Helsingissä heti samana kesänä. Kaikkiaan lähes kym men henkinen rahoittajaryhmä ei kuitenkaan ollut suoraan mukana tehtaan johta misessa. Vieläpä Erkko & Markoff Helsingissä sekä tamperelainen Ludwig Roineen Moot to ri tehdas ehtivät markkinoille pikkuisen ennen Wickströmiä. Kaupungin teollisuuslaitoksissa oltiin ajan hermolla höyryvoiman käytössä. 15 kullasta toi Paavo Nurmi kolme – ensimmäiset kaikkiaan yhdeksästään. Moottoreiden Olympia-nimi tempaistiin jokaisen suomalaisen tietoisuutta kutitelleiden Antwerpenin vuoden 1920 kesäolympialaisten kunniaksi. Kaikki kolme olivat aiemmin työskennelleet kilpailija Wickströmillä. Tilapäistöitä kauniisti sanottuna. Teksti: Kauko Ollila · Kuvat: Vaasan veteraaniautoseura, Kansallisarkisto, Leif Wester, Rauno Grönbacka, Jukka Kankaanpää S uomen Moottoritehdas Oy oli toinen Vaasan suurista moottoritehtaista, mutta verrattain myöhäinen tulija aloittaessaan tuotannon vasta vuonna 1920. Myös Vaasan Puu vil la tehtaan konepaja toimitti joitakin moottoreita jo vuodesta 1901 alkaen. Niinpä rahoittajina olivat muiden muassa tukkukauppiaat Erik Ollonqvist ja Jooseppi Lassila. 52 SUOMEN MOOTTORITEHDAS. Nimen synnyinsyyt ovat moniselitteiset. Höyrykonetta paljon edullisempi polttomoottori kiinnosti myös talollisia puimakoneiden ja sirkkeleiden voimauttimena. Vauraampi vaasalaisväki harrasti höyryveneilyä 1850luvulta lähtien. M-mallimerkinnän saanutta ensimmäistä maamoottorimallia valmistettiin vuosien mittaan 1 276 kappaletta. Kilpailija Wikuille Perustajien lisäksi melkoisella joukolla vaasalaisia talouselämän vaikuttajia oli tarve saada kilpailija liian vahvaan asemaan nous seelle Wickströmille. Wickström käytti varhaisessa lehti-ilmoittelussaan mainintaa ”maamme vanhin moottoritehdas”, mikä ei pitänyt paikkaansa. Merellinen Vaasa olikin saaristoineen ja kalastajineen otollista seutua venemoottoreiden kehitykselle. Pienen 50KT-venemoottorin lempinimi oli Marakatti. Näinpä Suomen Moottoritehtaan perustivat alkuvuonna 1920 Vaasan Pitkäkatu 27:ään sen toimitusjohtajaksi tullut Edvin Sundholm, suunnittelija Adolf Andersson ja tehtaan tuotannosta vastannut Adolfin veli Arvid Andersson. Ensimmäinen polttomoottorivene tuli Vaasaan, kun kapteeni Liljeqvist osti saksalaisella petrolimoottorilla varustetun Lola-veneen Turusta konsuli Lindblomilta. Moottori tarjosi 15 hevosvoimaa tuolle ajalle huimilla 3 200 kierroksilla minuutissa. Kukaan ei puhunut Suomen Moottoritehtaasta, mutta kaikki puhuivat Olympia-moottoreista. Sen perustajat lähtivät siltä toiselta suurelta, Wickström-veljesten Moottoritehdas Oy:ltä, joka oli tuottanut maaja venepolttomoottoreita vuodesta 1906. Suomen Moottoritehdas valoi kaikkea käsipainoja myöten
Se oli koottu varaosavaraston tilpehööreistä. Toinen merkittävä onnistuminen oli K-venemoottori, myöhemmin Marakatti-nimen saaneen tuotteen edeltäjä. Ensimmäiset 25 venemoottoria valmistuivat kesän 1921 aikana. Vuonna 1929 se toimitti 704 moottoria, seuraavana 387 ja vuonna 1932 vain 123 voimalaitetta. Mainonnassa saatettiin paitsi kehua itseä myös mollata toista. Keskikuvan haalarimiehistä oikeanpuoleinen on Olympian menestykselle tuolloin keskeinen teknikko Rafael Rautavalta. Tästä huolimatta yritys kehitteli uusia moottoreita, ja vuonna 1934 Olympian valikoima käsitti kerrassaan 19 eri mallia. Pitkänkadun jälkeen Suomen Moottoritehdas siirtyi Konepajankadulle, jonka tehdasta laajennettiin moneen kertaan. Viimeinen Marakatti toimitettiin vasta vuonna 1986, 20 vuotta koko mallin valmistumisen virallisen päättymisen jälkeen. Olympia-maamoottoria esitellään Jyväskylässä kesäkuussa 1929. 3/2025 53. Tehtaan tunnusmerkiksi muodostui venemoottoreiden peruutuskytkimen käyttövivun pään kiiltävä messinkinuppi. Moottoreiden koeajoa varten oli tehtaalla kokonaan oma osastonsa. Lamaa ja vahvaa tuotekehitystä Kaksi suurta vaasalaista kilpailivat myös erilaisilla julkisuustempuilla luoduilla mielikuvilla. 1920-luvun lopulla esitelty HL-maatalousmoottori oli menestys kaikkiaan 2 794 valmistuneen yksilön määrällä. Valtiovalta määräsi vuonna 1931 vähintään yhden moottoriruiskun jokaiseen Suomen kuntaan. Olympian kaksisylinterinen, kansiventtiilein varustettu korkeakierroksinen ja kevyt PA-tunnuksen saanut bokseri oli onnistunut vastaus tähän kysyntään Olympia-nimi tempaistiin Antwerpenin vuoden 1920 kesäolympialaisten kunniaksi. Kymmenen vuotta perustamisensa jälkeen Suomen Moottoritehdaskin törmäsi maailmanlaajuisen laman seinään. Seuraava vuosi näki myös Olympian ensimmäiset kaksisylinteriset venevoimalaitteet
Vain sylinterikannet ja sylinteriputket olivat valurautaa. Aluksen rakentaja Oy Laivateollisuus Ab tilasi Suomen Moottoritehtaalta kaksi 25-hevosvoimaista paikallismoottoria, joissa tuli olla rautaa mahdollisimman vähän. Ilmajäähdytteinen maatalousmoottori A95 ilmestyi vuonna 1939 ja sitä myytiin kaikkiaan 454 kappaletta. Mutta millaisia moottoreita! Täysin puurakenteisen kuunarin oli tarkoitus olla tarkkojen magneettisten mittausten tukialus. Kultakuunarin messinkimoottorit N euvostoliitolle suoritetut sotakorvaukset sisälsivät kummallisia tilauksia. 54 SUOMEN MOOTTORITEHDAS. Lisäksi se toimitti moottoreita kuunari Zarjaan eli Aamunkoittoon. Valmiit moottorit loistivat kuin kullasta valetut – tai kuin aamunkoitto. Moottori ei tarvinnut erillistä alustarakennetta. Zarja seilasi Neuvostoliittoon vihoviimeisenä sotakorvaustoimituksena syyskuussa 1952. Sen tuli siis olla antimagneettinen. Näinpä Vaasassa valettiin itse moottorit lohkoineen kampikammioineen messingistä. Aina ei voi välttyä ajatukselta, että kysymyksessä oli silkka piruilu. Yli viidensadan sotakorvausaluksen joukkoon kuuluneen Darjan kultakuunari-nimitys ei silti johtunut kultaisista moottoreista vaan kaksija puolikertaisesta hinnasta tavalliseen vastaavaan kuunariin nähden. Sigfrid Träskbäck plaanaa 6AT-automoottoreita eli epäonnistuneiksi osoittautuneita Sisu-voimalaitteita Reinecker-portaalihiomakoneella 1930-luvun puolivälissä. Varsinaisen paatin kaikki metalliosat olivat piipronssia. Suomen Moottoritehdas teki sotakorvaustöinä kuusi compoundeli yhdyskoneistotyyppistä höyrykonetta
Alihankintatoiminta ja muun muassa Toyotan autonmoottorien marinointi jatkuivat niin, että vielä vuonna 1984 Suomen Moottoritehdas työllisti 40 henkeä. Aavistus uusista ajoista Toisaalta sen edistyksellinen Sisu-autonmoottorikandidaatti oli paha floppi (siitä toisaalla tässä lehdessä). Tehtaan ensimmäinen diesel valmistui vuonna 1949, mutta 60-heppainen laite ei löytänyt asiakkaita maalta, ei vesiltä. Maatalousmoottorien osuus yhtiön tuotannosta oli vuonna 1953 enää 10 prosenttia, koska sähköja traktorivoima jyräsivät paikalliskäytössä. Artikkeli perustuu Rauno Grönbackan kirjaan Marakatteja ja kissan päitä (Vaasan Vete raani autoseura 2014). Olympialaiset marinoivat loppusuorallaan muun muassa Toyotahenkilöautonmoottoreita vetehiseen käyttöön. Olympia-toimittajan ennätysvuosi kirjattiin talvisodan sytyttyä vuonna 1939, yhteensä se myi 1 037 moottoria. Kaupallisesti menestyneempiä olivat 1960-luvun kaksija nelipyttyiset tuotteet, jotka dieselöitiin petroliversioista huvivenekäyttöön. Se käytti jo varhain millikierteitä toisen jumittaessa tuumiin, ja moottoreissaan kevytmetallisia kampikammioita ja kytkinkoppia. Samaan aikaan yhtiö oli saanut valmiiksi myös kaksitahtisen perämoottorimallin, joka ei koskaan tullut sarjavalmistukseen saakka. Siitä kehiteltiin sitten venemoottori ja varioitiin vielä nelipyttyinenkin versio. Myös vuoden 1959 kaksipyttyisen venemoottori 2T80:n liian nopea lanseeraus oli paha tälli. Kehnoksi osoittautunut hammashihna joutui liian lujille pyörittäessään nokka-akselia, magneettoa ja vesipumppua. 3/2025 55. Alueella ovat kaikesta sanotusta muistona Olympiakatu ja Olympiakortteli. Vuonna 1943 rakennettujen Taisto-luokan torpedoveneiden 75-hevosvoimaiset Olympia-risteilymoottorit pyörivät vastakkaisiin suuntiin. Samoin se osallistui sotakorvaustuotantoon. Ruiskukysynnän hiipuessa Olympia-väki ymppäsi moottorin perään vuonna 1932 Z-sisäperävetolaitteen, jollaisen toi muka uutuutena markkinoille Volvo Penta lähes 30 vuotta myöhemmin. Aavistus venemoottorien markkinoiden muutoksesta koettiin jo vuonna 1937, kun useat kotimaiset moottoritehtaat kirjelmöivät valtiovarainministeriötä liian löysistä tullikäytännöistä ulkomaisen perämoottorituonnin osalta. Suomen Moottoritehdas teki ensimmäisen kaksisylinterisen bokserinsa paloruiskukäyttöön. Suomen Moottoritehdas oli joka tapauksessa teknisten ratkaisuidensa ja laatumielikuvan osalta suuremman kilpailijansa Wickströmin edellä. Se sovelsi aikaisin kansiventtiileitä ja toi onnistuneita dieselmuunnoksia venevoimalaitteisiin. Molemmat innovaatiot ilmestyivät nyt katsottuna liian aikaisin maailmaan. Tuotanto jatkui vielä jonkin aikaa tehtaan tultua omistajaperheiden jälkeen kuljetusalan yrittäjä Åke Huddin omistukseen vuonna 1968. Olympia-nimi tempaistiin Antwerpenin vuoden 1920 kesäolympialaisten kunniaksi. Suomen Moottoritehdas tuki monin alihankinnoin Suomen sotataloutta. Takuuremontit tulivat kalliiksi. Toiminta loppui vuonna 1989, jolloin kiinteistöt myytiin
40-luvulla Natikka oli harvalukuisten vetokoneidemme joukossa hyvin edustettu. M U SE O VIR A ST O / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A / VA LO K U VA A M O PIE TIS EN KO KO EL M A 56. TYKINVETÄJISTÄ OJA-AURAN KISKOJIA International Harvesterin traktoreita oli ehditty tuoda Suomeen yli kymmenen vuotta ennen talvisodan alkua. Välirauhan aikanakin niitä saatiin tänne laivattua
Niin myös International Harvesterin maatalouskoneiden ja erityisesti traktoreiden markkinanäkymät. Loppusyksyyn 1939 saakka moni asia maailmalla ja Suomessa kehittyi hyvään suuntaan. IH:n merkkisekamelskan Farmall taas oli ollut Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n yksinmyynnissä 1920-luvulta alkaen. A A M U LE H TI 57. Vuoden 1941 maatalouslaskennan mukaan Suomessa oli noin 5 900 traktoria. Tässä mallina W-14. Vuonna 1939 Suomeen tuotiin kaikkiaan 1 338 traktoria, joista Fordsoneita oli 952 kappaletta. Uutiset Fordin ja jonkun Fergusonin yhteisvirityksestä ja uudenlaisesta helposta tavasta kytkeä työkone traktoriin taisivat olla puppua. Yhtiö oli harjoitellut traktorikauppaa jo aiemmin amerikkalaisella Allwork-veturilla ja ollut vahvasti mukana suomalaisen Kullervo-traktorin synnytyksessä, huonoin lopputunnelmin. Noin joka kolmannella yli 25 hehtaarin tilalla oli talvisodan alkaessa traktori. Nostolaite. Perusmallinen leveä etuakseli merkitsi aluksi, että IH:n tuotepaletissa alamerkki oli Deering. Niistä oli Fordsoneita noin 3 700, McCormickeja ja Farmalleja yhdessä 595 sekä Deeringejä 348. Pitkä tuontipaussi Mutta Natikoiden ja yhtä vanhaa perua olevien Fordsoneiden omistajille riitti hyvin, että aura liikkui, äes pomppi ja puimakone pyöri kohtuukustannuksin. Samassa saapumiserässä mukaan osui jokunen isompi Hja M-mallikin. Uusia Farmalleja nähtiin seuraavan kerran näillä selkosilla parin tusinan verran vuonna 1946. Vuonna 1938 toi Kansainvälinen Sadonkorjaaja (IH suomeksi) saataville terhakkaalla kansiventtiilimoottorilla varustetun alle 20-hevosvoimaisen Deering W-14:n ja sen riviviljelysisarmalli Farmall F-14:n. Teksti: Kauko Ollila K eskusosuusliike Hankkija sai hoidolleen ensimmäisen kunnollisen maataloustraktorin, kun International Harvester -yhtiön Deering ilmestyi sen mainontaan vuonna 1925. IH oli selkeä markkinakakkonen. Muutama aivan uudenlaista mallistoa edustanut mutta jo silloin pienenlainen Farmall A ehti tulla Suomeen Petsamon elämäntietä välirauhan aikana keväästä 1940 kesään 1941. Kun IH maalasi kaikki International/Farmall/ McCormick/Deering-brändisotkunsa tuotteet samaan punaiseen vuonna 1936, ei monikaan jaksanut ajatella, että esimerkiksi Hankkijan ykköstarjous tässä sarjassa, Deering 10–20, oli pirteän kuosinsa alla kovin vanhaa 1920-luvun alun tekniikkaa. JA N -E R IK LA IN E Farmall M oli 1940-luvulla todella iso kone 40 hevosvoiman moottoreineen. Tosin Hankkija oli juuri tarjonnut myyntiin myös aivan uudenlaisen Oliver 70 -traktorin, jota muistelimme viime numerossa. Mikä nostolaite. Markkinoiden konevetotarpeen tyydyttämisessä nämä kaikki sattumasaaliit olivat pyöreä nolla. Ne edustivat piikkipyörien jälkeistä traktoriajattelua. Sota pilasi senkin roolin Suomen maataloudessa
Numerossa 1/11 kohdattiin tämä kauhajokinen kone, johon on vaihdettu Volvon moottori. PA U LA TA VA ST I IH:n merkkikarusellista lisää Vanhojen Koneiden numerossa 7/13 TU U K K A ER K K IL Ä 58 NÄILLÄ KYNNETTIIN. Suomalainen raskas kenttätykistö luotti näihin jatkosodassa. Kahdeksantonninen TD-14 oli valmistuksessa vuosina 1939–58. Natikan pienempi telakone T-6 oli lujaa tekoa isompansa tavoin. Tätäkin tehtiin pitkään, vuosina 1923–39. Deering 10-20 edusti aikaa, jolloin Fordson näytti muotoilun mallia. Tämä raadosta tehty traktori komeili numerossa 8/13. Lauri Ketosen traktori oli liikkeellä tykistönäytöksessä numerossa 2/24
IH oli Yhdysvaltain sotaponnisteluihin osallistuneista teollisuusfirmoista sijalla 33 sotatarviketuotantonsa dollariarvolla mitattuna. Vuoteen 1942 mennessä se ei myöskään saanut esitellä mitään uutta maatalouskonepuolella. Farmall A vuodelta 1941 esiteltiin numerossa 7/22. Suomen tukala maantieteellispoliittinen asema ei ollut yksinomainen syy tavaranpuutteelle. Amerikkalaiset valmistajat kiersivät rajoitukset perustamalla satelliittituotantoa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, mikä antoi niille pääsyn myös koko Kansainyhteisön markkinoille. Käyttäjää uhkasi häkämyrkytys, konetta huonon korvikeöljyn voiteluominaisuudet ja varaosattomuus. Raskas tykistö rakasti bensalla käynnistettävää mutta dieselinä töitään tekevää International TD-14 -mallia. Pahassa dollaripulassa Britannian hallitus asetti pikaiset tuontirajoitukset amerikkalaisille pyörätraktoreille. JA N -E R IK LA IN E Pieni erikoisuus oli International McCormick Deering (rakkaalla lapsella…) -telatraktori T-20, jota myytiin talvisodan alla isoille maatiloille muutaman kymmenen kappaleen tukku huolimatta siitä, että pienensorttinen tankkiversio oli 80 prosenttia vastaavan tehoista pyörätraktoria kalliimpi. Offset tarkoittaa tätä. Sodan traktoreista peltokoneita Pääosa SMK:n välirauhaan tilaamista koneista oli Puolustusvoimien ja Pellonraivaus Oy:n tarpeisiin meneviä telatraktoreita. IH:n siviilitavaratuotanto putosi Pearl Harborin joulukuun 1941 tapahtumien jälkeen murto-osaan aiemmasta volyymista. Brittipainotus muutti myös jenkkijättien mallistoja. Sota ja brittien kultaiset vuodet Fordsonia lukuun ottamatta lähes kaikki täällä ennen sotia myydyt traktorit olivat peräisin Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista. Halvimmillaan noin 35 000 markkaa maksanut traktori tarvitsi laitteiston, jonka hinta saattoi olla 20 000 markkaa mutta joka parhaimmillaankin tuotti noin 70–80 prosenttia bensatehoista. Pienempiä telakoneita oli vuoden 1944 alussa jäljellä 243 ja TD-14:ää 108 kappaletta. Olemassa olevasta kalustosta eli noin 6 000 traktorista kaksi kolmannesta putputti puukaasuttimen lävitse. Erikoinen sivutarina on se, että ItäKarjalan valtauksen mittaan suomalaisten joukkojen käsiin päätyi IH:n malleja muistuttavia mutta karkeasti veistettyjä pyörätraktorimörköjä. Kesän suurhyökkäyksen torjunnassa tuli lisäharvennusta, mutta liittoutuneiden ylijäämävarastoista ostettiin pian sodan jälkeen käytettyjä tela-Natikoita lisää paljolti juuri Pellonraivaus Oy:n tarpeisiin. Hän päätti lopettaa muita liittoutuneita tukeneen Lend-Leasesopimuksen yllättäen elokuussa 1945. Se pohjana oli saksalaisten pitkälti itsekseen suunnittelema vuoden 1953 DGD4-malli. Trumanilla on ansionsa pian koittaneisiin englantilaistraktoreiden kultaisiin vuosiin 1945–1965. Polttoja voiteluaineiden korvikkeet, kitkan katku ja kova työ eivät olleet kaunis kimppu. Toispuoleinen istumapaikka merkitsee oivallista näkyvyyttä etenkin riviviljelyn mahanalaisiin työlaitteisiin. IH:n tuotteiden nousu Suomessa alkoi 1955, kun englantilainen McCormick B-250 pulpahti saataville Englannista. Yhdysvaltain uudella presidentillä Harry S. Ainoa poikkeus oli tuolloin markkinoille saatettu puuvillankerääjä, koska eteläiset osavaltiot eivät enää löytäneet käsipareja hommaan. Kolmessa vuodessa teollisuuden tuotanto kaksinkertaistui, vauhtia saivat aitobrittiläiset Nuffit ja Taavetit. Simo Rekolan traktori tavattiin numerossa 5/16. Se teki amerikkalaisbrändien tuotteista paitsi dieselkäyttöisiä myös muuten paremmin eurooppalaiseen tarpeeseen sopivia. Muistuttaako tämä McCormick Farmall F-14 kenenkään muun mielestä hevosajan heinäharavaa. SMK myytiin 1970-luvun alussa SOK:lle, ja siellä Natikan kaikkien aikojen myyntiennätys kirjattiin vuonna 1976 yhteensä 1 618 traktorin saldoksi. 3/2025 59. Sen pienempi bensasisko T-6 veti myös tykkiä, ja lisäksi sitä työllistivät ilmavoimat. Enää ei ollut mahdollista saada maksuihin lykkäyksiä. Ne olivat neuvostotehtaiden tuottamia Deeringja Farmallkopioita, mutta sillä lailla täällä tuttuja, että valtion instansseille kuuluneiden yksilöiden työläästä ylläpidosta sai itselleen lisävastuksen SMK:n Farmall-huoltoväki. Jatkosota-aikana oli uusia hankittaessa pärjättävä mitättömissä määrissä tuoduilla saksalaismerkeillä, lähinnä Deutzilla, Hanomagilla ja Lanzilla
Pikku moottorille keksittiin muutakin käyttöä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 60 -luvulla pahimpia metsureiden ammattisairauksia aiheutti uusien moottorisahojen tärinä. TURVALLINEN KUMPPANI Companion Pieni moottoripaja taisteli etulinjassa valkoisia sormia vastaan. Companionin sahoissa oli ensimmäisiä toimivia tärinänvaimennuksia. 60 L EN KK I K ETJ U S SA V A N H A T SAH AT. Lieneekö nimivalintaan vaikuttanut pari vuotta aiemmin esitelty ruotsalainen moottorisaha Partner. Vanhempienkin sahojen koneiston värähtely oli välittynyt suoraan sahaajan käsiin, mutta varhaiset moottorisahat olivat hidaskäyntisempiä eivätkä siksi niin turmiollisia käden verenkierrolle. Kun niiden kysyntä pian väheni, korvaavaksi tuotteeksi keksittiin venemoottori Delfin. Ensimmäisiä toimivia tärinänvaimennuksia tarjosi länsinaapurin Companion. Tärinä ja sitä pahentava työsesongin kylmyys aiheuttivat paljon valkosormisuutta ja hermostovaurioita. 50-luvun lopulla sahoista oli tullut keveähköjä suoravetoisia kierroskoneita, joilla tehtiin myös karsintaa. Metsuri siis käytti pahemmin tärisevää sahaa entistä enemmän. Häkäpöntöstä raivuriin Ruotsissa Jämtlandin läänissä, osapuilleen samalla korkeudella kuin Lapua, sijaitsee taajama nimeltä Tandsbyn. Sahojen tärinän vaimennusta alettiin suunnitella tosissaan, kun pohjoismainen työsuojelu uhkasi panna tärisijät viralta. Sen ympärille jalostettiin raivaussaha Companion, jota alet tiin myydä 1957. Vuonna 1944 veljekset Hugo ja Stefan Ericson perustivat sinne konepajan, joka alkoi valmistaa puukaasuttimia. Lisäksi raskaita sahavanhuksia oli käytetty vain kaatamiseen ja katkomiseen
Aivan 60-luvun alussa Tands byn paja pani myyntiin kaksi eri Com pa nion ketjusahaa. Sininen Companion oli käytännös sä hyvin samanlainen saha mutta ajan mu kai COMPANION TERRIERI MOOTTORI iskutilavuus 78 cm 3 , kierroksia 6?000 minuutissa, teho neljä hevosvoimaa VETOTAPA suoraveto PAINO 6,9 kilogrammaa sem min muotoiltu ja hieman kevy em pi. Muutkin valmistajat olivat koettaneet vaimentaa tärinää sahoistaan, mutta Companionissa tämä ominaisuus vihdoin todella toimi. Toisenlaiset kumppanit Raivaussahasta on lyhyt matka mootto risahaan. Companion oli aivan etulinjassa tosissaan taistelemassa tärinää vastaan. Moitteen sijaakin löytyi, sillä Vakola teki koetuksessaan runsaasti huomautuksia MS 1:n kestävyyteen. Punaisessa Companionissa kahvat olivat yhtä taivutettua putkea. 61. Moottorisahojen tärinänvaimennuksen Husku oli tuolloin ennättänyt toteuttaa omalla tavallaan, eikä Terrieristä muutoinkaan jäänyt kaikuja myöhempiin tuotteisiin. Iso osti pienen ja sai plakkariinsa edistyksellisen raivaussahan, jota se oli jo vuosia muutoinkin ostanut ja myynyt omalla nimellään. Etulinjasta ison syliin Vuonna 1964 Terrieriin lisättiin vallankumouksellinen ominaisuus, tärinän vaimennus. Kakkosmallista muunneltu saha oli saanut tykkänään uudet kahvat, jotka oli eristetty rungosta kumityynyillä. Koneviesti taas piti vuoden 63 vertailussaan Terrieriä ainakin toimintavarmempana kuin kanadalaista Pioneeria. Niin tai näin, uutta tulokasta saattoi Tapion salin siivooja tosiaan pitää kunnon kumppanina. Vuonna 1970 Tandsbynin konepaja sulautui Husqvarnaan. Automaattisella ketjun voitelulla ja kalvokaasuttimella varustettu kevyt ja vertailukelpoisen tehokas suoravetosaha osui ajan hermoon. Vaikka perämoottorista tehty raivaussaha kuulostaa pahalta, Companion oli rotunsa tienraivaaja ja ensimmäisiä käyttökelpoisia raivureita. Tandsbynin konepaja irtautui reilut kym menen vuotta sitten taas erilleen Husqvarnasta ja alkoi itsenäisenä yhtiönä valmistaa varaosia ja tehdä kokoonpanoa Husqvarnalle. Erotuksena edellisestä saha tunnetaan mallinimillä MS 2 ja Terrieri. Muissa kuin tärinävaimennetuissa Companioneissa oli peukalokaasu. COMPANION MOOTTORI iskutilavuus 77 cm 3 , kierroksia 5?000 minuutissa, teho neljä hevosvoimaa VETOTAPA suoraveto PAINO kahdeksan kilogrammaa Käynnistyslaite sahan oikealla kyljellä on punaisen Companionin erikoisuuksia. Tärinän vaimennus ja takapotkusuojat säädettiin Suomessa pakollisiksi vuonna 1972. Paino oli kahdeksan kiloa ja hinta kotimarkkinoilla 850 kruunua, Suomessa siitä pyydettiin 685 markkaa. Joku saattaa haikailla sellaisen perään edelleen. Tätä mallia on joskus kutsuttu myös nimellä MS 1. Punaista Companion-mallia mainostettiin markkinoiden kevyimpänä ja halvimpana. Joskus näinkin päin
HD-19 piti maailman vahvimman traktorin valtikkaa hetken hallussaan. OSA 2 62. Rohkea, uutta luova suunnittelu jatkui sodan jälkeen, mutta ei lopulta pelastanut merkkiä traktorimarkkinoiden karikoilta. Nebraskassa hihnapyörältä tosin mitattiin vain 129 hummaa. AllisChalmers oranssi edelläkävijä Monialainen konepajayritys Allis-Chalmers loi 20ja 30-lukujen kuluessa vahvan traktorija maatalouskonebrändin. Vuoden 1947 Allis-Chalmers HD-19:n vakiovarusteena oli momentinmuunnin – ensimmäisenä traktorina maailmassa. Detroit Dieselin kuutoskone möykkäsi 163 hevosvoiman edestä
Vahvaa osaamista Vuonna 1948 Allis-Chalmers osoitti jälleen ennakkoluulottomuutensa. Ahdettuna sen teho kohosi 127 voimanottohevoseen. Traktoridivisioonan 30-luvulla alkanut nousukiito jatkui. Allis-Chalmers aloitti Euroopan valloituksensa Englannin Tottonista, jossa B-mallin kokoaminen starttasi vuonna 1947. A llis-Chalmersille toinen maailmansota tarkoitti jättitilauksia kuten sukellusveneiden ja lentotukialusten sisuskaluja. Parin vuoden päästä tuotantoa siirrettiin Minneapolis-Molinelta vapautuneeseen kiinteistöön Essendineen. Ruotsalainen Landsverk valmisti sotavuosina reilut 300 Allis-Chalmers M-telatraktoria – luvan kanssa tai ilman. Dieselöljyä käyttäviä muuntimia pultattiin lisävarusteena myös HD-14telatraktoreihin. Traction Booster oli hyd raulinen painonsiirtojärjestelmäl lä varustettu nostolaite. A-C oli USA:n armeijan tärkein traktoritoimittaja. Ajokytkimestä riip pumaton voimanotto oli tarpeen, jotta A-C:n uutta paalainta saattoi käyttää tehokkaasti. 63. Seitsenlitrainen kuutoskone oli yhtiön ensimmäinen suoraruiskudiesel. Saatavilla oli satakunta D-mallistoon yhteensopivaa Allis-Chalmers-työkonetta. Takapyörien raideleveyttä voitiin säätää ilman työkaluja ja tunkkaamista. Järeät tykkitraktorit, 14-tonnin M4 ja 34-tonnin M6 möyrivät taistelutantereilla Afrikassa ja Euroopassa. Konservatiivisen oloinen 30 hevosvoiman WD oli ladattu täyteen uutta tekniikkaa. Takapyörien raideleveyttä voitiin säätää ilman työkaluja ja tunkkaamista, ja tämän Power-Shift-järjestelmän patenttia myytiin ahkerasti muillekin valmistajille. Yritys oli Manhattan Projectin ydinpommien tärkeä osatoimittaja sekä ensimmäisten ydinvoimaloiden suunnittelija ja rakentaja. Kokemukset olivat niin hyviä, että vuonna 1946 esitellyssä HD-19mallissa momentinmuunnin oli vakiona – ensimmäisenä traktorina maailmassa. Ajan tyylin mukaan saatavilla oli kaasu-, bensiinija dieselversiot, kaikki omaa tuotantoa. Siirtyminen sotataloudesta rauhanaikaan aiheutti krapulaa lakkojen ja materiaalipulan muodossa, mutta jo vuonna 1950 lyötiin taas myyntiennätykset Korean sodan vetoavulla. Voimansa tunnossa ollut AllisChalmers hankki 50-luvulla siipiensä suojaan talousvaikeuksissa kärvistelleet leikkuupuimurivalmistajan Gleanerin sekä moottoreista ja maansiirtokoneista tunnetun Budan. D-19:n kuusisylinteristä dieseliä ruuditti turboahdin ensimmäisenä maataloustraktorina maailmassa. Vuonna 1957 Allis-Chalmers alkoi reivata mallistoaan uusiksi. Vuonna 1963 A-C mursi pyörätraktoreiden sadan hevosvoiman lasikaton, kun kulmikkaan ryhdikäs D-21 ajettiin parrasvaloihin. Ulkoisesti yhtenäinen D-sarja kasvoi traktorikuusikoksi 30 hevosvoiman D-10:stä 66 hevosvoiman D-19:ään. Allis-Chalmersin osaamisalue oli huomattavan laaja. Tykkitraktoreissa hyrräsi West Allisin insinöörien suunnittelema momentinmuunnin, joka osoitti sotaolojen rääkissä toimintavarmuutensa. Snap-Coupler nopeutti huomattavasti työkoneiden kiinnittämistä. Muutama päätyi Suomeenkin. Uusi takamoottorinen Model G -kantajatraktori herätti huomiota muotoilullaan ja monikäyttöisyydellään
Rauhan koitettua Oy Rördam Ab eli myöhempi Rolac toi Ruotsista ainakin viisi Landsverkin valmistamaa Allis-Chalmers M -telatraktoria. Massey Ferguson oli heittänyt Ricardo-tyyppisen 23 C:n yli laidan paljolti surkeiden kyl mä käyn nistysominaisuksien vuoksi. Leikkuupuimuri oli merkkitapaus. Helsinkiläinen Oy Allis Ab toimi Allis-Chalmersin ensimmäisenä maahantuojana vuonna 1938. Amerikan ihmettä tultiin katsomaan pitkienkin matkojen päästä. Vuonna 1955 ehostettiin myös ulkokuori. Kilpailu Massey Ferguson 35:n ja Fordson Dextan kanssa oli armotonta. Samaan aikaan Euroopassa Allis-Chalmersin Englannin-osasto kulki omia polkujaan. Virallisesti Oy Allis Ab lakkautettiin vuonna 1940. Alliksen 2,4-litrainen bensakone korvattiin 37 hevosvoiman StandardTriumph 23 C -dieselillä – mutta ilman hehkutulppia. Mommilan kartano osti jopa kolme All-Cropia kerralla. Toiminta ajettiin alas vielä samana vuonna. 64. Allis-Chalmers-traktoreista ei pukahdettu. Niinpä Savo osti myös Allis-Chalmers U -traktorin, aivan kuten Tapolassa oli tehty. Syksyyn 1938 mennessä Sandmanin perheyritykselle oli valjennut, että maatalouskonekaupan pyörittäminen suurten etäisyyksien maassa vaati paljon resursseja. Vuoden 1938 alussa Ab EkonomiByggnader, Svenska Fläktfabriken ja Oy Sandman & Co Ab:n tytäryhtiö Suomen Puhallintehdas perustivat Oy Allis Ab:n, joka aloitti Allis-Chalmerskoneiden maahantuonnin maahamme. Allis-Chalmers-puimuri löysi tiensä myös Kuorevedelle. Myös Pellonraivaus Oy:lla oli tuontia omaan käyttöön. Tyytyväinen Söderberg teki kaupat ja osti Suomen todennäköisesti ensimmäisen leikkuupuimurin veturiksi myös Allis-Chalmers U -traktorin. Kesällä 1939 Centralandelslaget Laborin asiakaslehdessä esiteltiin Allis-Chalmersin puimurimallistoa. Ainakaan Labor-lehdessä kaupoista ei uutisoitu. Se paranteli B-mallia nelilovisella vaihteistolla, Perkinsin P3-dieseleillä ja kolmipistenostolaitteella. Merkin tukholmalainen edustaja Ab Ekonomi-Byggnader toimitti puimurin kokeiltavaksi kesällä 1937. Sodan varjot lannistivat ostointoa, ja on mahdollista, että Labor ei ehtinyt myydä yhtään All-Cropia ennen Neuvostoliiton hyökkäystä. Paavo Savon tilan Fordson todettiin alitehoiseksi pyörittämään ja vetämään 1 300 kg:n puintilaitosta – apumoottoria ei AllCropiin vielä saanut. Viileiden aamujen kiroilua kesti kolme vuotta, sitten hehkutulpat liitettiin vakiovarusteisiin. Allis tulee Suomeen T apolan tilan isäntä John Söderberg Helsingin pitäjän Ripukylästä oli päättänyt ostaa leikkuupuimurin. Suomen ensimmäinen Allis-Chalmers-traktori kiskoi Suomen ensimmäistä Allis-Chalmers-leikkuupuimuria Tapolan tilalla Helsingin maalaiskunnassa vuonna 1937. Oy Allis Ab:n markkinointia helpotti Tapolan puimurin alan lehdissä saama palstatila. Pienellä budjetilla operoiva Essendinen suunnittelutiimi poimi amerikkalaisesta D-14-mallista ulkokuoret, painonsiirtojärjestelmän ja 8+2-vaihteiston. Näin syntynyt D270 päivitettiin vielä kerran D272:ksi, mutta mallin parasta ennen -päiväys oli jo mennyt, erityisesti hydrauliikan osalta. Ruotsista hän löysi mieluisan mallin – se oli Allis-Chalmers All-Crop 60. Jämsän kaupungin museo24.fi-sivustolla on mainio värillinen kaitafilmiotos Alliskaksikosta työssä. Tarkkoja tilastoja Oy Allis Ab:n myymistä koneista ei ole saatavilla. ED40 esiteltiin vuonna 1960 suurin toivein. Pyöräja telatraktoreiden sekä leikkuupuimureiden kauppa kävi, mutta emoyhtiö Sandman & Co päätti vetäytyä leikistä. Mielenkiintoista on, että Tapolan tila ei liene ollut valtavan suuri. Tuontiohjelmaan kuuluivat WFja U-pyörätraktorimallit, M-telatraktorit ja All Crop -leikkuupuimurit. Vuoden 1931 Suomen Maatilat -matrikkelin mukaan viljeltyä oli 44 hehtaaria. Labor keskittyi toisen amerikkalaisen vetopelin John Deere BR:n markkinointiin
Runko-ohjattujen peltojättiläisten kausi alkoi vuonna 1973 Steigerin valmistamalla 218 hevosvoiman 440-mallilla. Gleanerin yritysoston myötä A-C:lle tuli tietotaitoa itsekulkevista suurtehopuimureista. Allis-Chalmers oppi, että pieniä alle 50 hevosvoiman malleja ei kannattanut enää valmistaa USA:ssa. Korjausliike tuli vuonna 1965. Malliston pienintä One-Sixtyä valmisti vain Renault Ranskassa. West Alliksen insinöörit rakensivat vuonna 1959 polttokennoilla toimivan traktorin. 70-luvulla lanseerattua mallistoa valmisti UTB Romaniassa (5040-malli), Fiat Italiassa (5050 ja 5054) ja Toyosha Japanissa (5015, 5020 ja 5030). Uutta mahdollisuutta ei annettu. D10/D12-mallin alustalle rakennettu 1008:n alkalipolttokennon kennosto tuotti 15 kilowatin tehon. Tuolloin esitelty Depthomatic oli kovin monimutkainen, ja maito oli jo ehtinyt kaatua maahan Tuotanto jatkui kuitenkin vuoteen 1969, ja viimeiset koneet saatiin kaupaksi 1971. WD-45:n neljästä pitkäiskuisesta (112,5 mm) tehokraatterista purkautui 43 hevosvoimaa. Seuraavana vuonna saatavilla oli myös dieselversio – A-C:n ensimmäinen. Mukavassa hytissä kuljettajaa odotti tehostettu ohjaus ja hydrauliavusteinen, käsivalintainen Power Director -kytkin. AllisChalmers oli jälleen aikaansa edellä. Gleaner valmistaa puimureita edelleen. Brittivalmisteisen Allis-Chalmers Super A:n työleveydet olivat 9–14 jalkaa. 6000-sarjan malleissa käytettiin Fiatin voimalinjoja, etuakseleita ja nostolaiteita. 3/2025 65. Kolmella mantereella Amerikassa meni paremmin. Moderni WD sai vuonna 1953 nokalleen uuden Power-Crater-moottorin. Allis-Chalmers D-19 oli maailman ensimmäisiä turboahdettuja maataloustraktoreita. Viljelijät tarvitsivat väkevämpiä koneita, ja A-C vastasi huutoon esittelemällä Hundredsarjan vuonna 1964. Ahtimen avulla 4,3-litraisesta kuutosdieselistä saatiin irti yhtä paljon tehoja kuin vastaavasta LPG-kaasumoottorista eli 66 hevosvoimaa. Isommat tonnisarjalaiset (60–186 hevosvoimaa) tehtiin sentään USA:n ruostevyöhykkeellä. Pelkistetyn kulmikas mallisto kattoi 40–135 hevosvoimaa. Sarvet saattoivat kasvaa päähän myös kyntöpellolla. 7580 oli ensimmäinen AllisChalmersin tuottama neliveto sitten Duplexin. Laitos painoi 2 390 kiloa. ED40:n hydrauliikka oli jälkeenjäänyttä
Englannissa valmistettu D272 oli B-mallin viimeinen reinkarnaatio. Ranskassa valmistettu Allis-Chalmers 160 oli tekniikaltaan lähes Renault 56. Oransseja traktoreja tuotettiin vuoteen 2011 saakka. ED-40 oli ulkoisesti samannäköinen kuin Amerikan-serkku D-14. Vaihteistona 8+2-lovinen powershift. Vuonna 1985 traktorija maatalouskonedivisioona myytiin saksalaiselle Klöckner-Humboldt-Deutzille (KHD). Traktorit eivät kiinnostaneet, ja West Allisin tehtailta sammutettiin valot joulukuussa 1985. Vielä varastossa olleet ja Deutzin Saksassa valmistamat koneet myytiin Amerikanmarkkinoilla Deutz-Allis-nimellä. Dieselversion ahdin pitää huolen siitä, että kaikki sata hevosta ovat paikalla. 37 hevosvoiman Standard 23 C -dieseliä ruokki Comet-suoraruiskutusjärjestelmä. Maansiirtokoneet oli siirretty FiatAllis-yhteisyritykselle jo vuonna 1974. Allis-Chalmers-traktoreiden myyntiluvut luisuivat kuudessa vuodessa 57 prosenttia. Allis-Chalmers One-Ninety XT:n korostetun kulmikkaan kuoren alla sykkii 4,9-litrainen Power Crater -moottori. Vuonna 1990 Deutz-Allisin johtajat ostivat USA:n toiminnot KHD:lta. Halki ja poikki 1980-luvun alussa A-C:n suuret leikkuupuimurit ja sadan hevosvoiman traktorit myivät ja tuottivat edelleen hyvin, mutta koko maatalouskonesektori kääntyi tappiolliseksi. Vuon na 1993 talliin tulivat Massey Ferguson ja White-New Idea, 1997 ostettiin Fendt, 2002 Caterpillarin Challenger-traktorit ja lopulta vuonna 2004 myös Valtra. Yhtiö teki johtopäätöksensä. Uusi yritys sai lopulta nimen AllisGleaner Corporation eli AGCO. Vaihteita oli vain 4+1. Konekaupan alakulo jatkui. Deutz-Allis brändi väistyi uuden AGCO-Alliksen tieltä, ja myöhemmin siitä tuli pelkkä AGCO. Joulukuussa 1965 malliin ympättiin monimutkainen Depthomatic-hydrauliikka. Allis-Chalmers ei koskaan päässyt murtautumaan suurimpien valmistajien, IHC:n, Massey Fergusonin ja John Deeren kolmikkoon. MWM-diesel oli korvattu 40 hevosen Perkins 3.152:lla. Oransseja traktoreja tuotettiin vuoteen 2011 saakka. 66. AGCOsta tuli globaali toimija massiivisin yritysostoin. Vaikka toiminta oli globaalia, se oli edelleen riippuvainen USA:n maanviljelyn kannattavuudesta. Samana vuonna katkaistiin yrityskaupalla emoyhtiön viimeinen elävä oksa, öljykentillä operoinut Allis-Chalmers Energy. Moottorivaihtoehtoina oli A-C:n bensanelonen tai Perkinsin dieselkolmonen, molemmissa korskui noin 30 hevosta. Deutzia kaupassa houkutteli erityisesti Gleaner-leikkuupuimurituotanto. Tehtaita pantiin kiinni. Deutzin Amerikan-valloitus ei onnistunut
Allis-Chalmersin telatraktorit ja pyöräkuormaajat olivat näyttäneet kyntensä sodanjälkeistä Suomea rakennettaessa. Allis-Chalmersin maanrakennuskoneet olivat tuttu näky suomalaisilla sorakuopilla ja tietyömailla 50ja 60-luvuilla. Viimeiset Allis-Chalmersit myytiin Suomessa vuonna 1976. Toimintavarman laitteen haluttavuutta heikensi Massey-Harris-ajopuimureiden vahva esiinmarssi. Pienin B-malli ja myöhempi D270-malli valmistettiin Englannin Tottonissa, Gja WD-mallit tulivat USA:sta. Kesko lopetti A-C:n traktoreiden maahantuonnin vuonna 1962 mutta jatkoi työkoneiden, kuten lautasäkeiden ja kylvölannoittimien myyntiä vuosikymmenen loppuun saakka. Säännöstelyn päätyttyä vuonna 1957 Allis-Chalmersien menekki hiipui. Yksi kolmesta Mommilan kartanon vuonna 1965 ostamasta AllisChalmers D21:stä on nyt Gårdskullan kokoelmissa. Keskon tuskaa helpotti myyntisopimus Valmetin kanssa. 3/2025 67. Allis-Chalmersin B-, Gja WD-mallit pyörätraktorit menestyivät Vakolan koettelemuksista verraten hyvin. Tuontisäännöstelyn aikana uusia traktoreita jonotettiin ja kaupaksi kävi merkki kuin merkki. Ne olivat polttomoottorija sähkötrukkeja. Vuoteen 1952 mennessä Kesko oli saanut kaupaksi 259 All-Crop-puimuria. Vanhahtava D270 ja moniongelmainen ED-40 eivät pystyneet kilpailemaan laadukkaiden brittikilpailijoiden kanssa. Olympiavuoden loppuun mennessä 270 kevyttä Allis-Chalmers B:tä oli kirmannut Suomen vainioille. Tuonnin päättyessä vuosikymmenen vaihteen tienoilla oli noin 400 Allis-Chalmersia saanut pestin suomalaiselta maatilalta. Kun Nuffieldin liput alkoivat liehua Keskon saloissa, tiputettiin A-C nokkimisjärjestyksessä alemmas. Kymmenittäin Allis-Chalmersin pyöräja telatraktoreita auttoi Suomea sotaponnisteluissa – ja sittemmin jälleenrakennuksessa. Ja sai yhä traktoreitakin: Mommilan kartanoon toimitettiin vuonna 1965 kolme 116 hevosvoiman Allis-Chalmers D21-jenkkitraktoria ja jokaiseen riittävän leveä muokkauskalusto. Alkuun konekauppaa vaikeutti valuuttapula. Kauppasopimukset mahdollistivat traktoreiden ja maatalouskoneiden oston, mutta kiintiöt olivat vähäiset. Vuosina 1937–1965 tuotiin maahamme yli 1 600 A-C-pyörätraktoria. Vikalista venyi perin pitkäksi, erityisesti nostolaite todettiin heppoiseksi. Keskon koneosasto myi A-C:n maansiirtokoneita hyvällä menestyksellä 50ja 60-luvuilla. Sitten tuli D270:n vuoro. Vielä vuonna 1953 Keskon vuosikertomuksessa valiteltiin, että Englannin kauppasopimuksesta myönnetty osuus ei ole likimainkaan tyydyttänyt traktorikysyntää. Tilannetta ei parantanut saksalaisten Fahr-traktoreiden ilmaantuminen Keskon konekauppiaitten traktoririvistöön. Hinattavista leikkuupuimureista se oli yleisin Aroksen ja Bolinder-Munktellin ohella. Keskon kausi A llis-Chalmersin virallinen edustus siirtyi Keskolle pian sotien jälkeen. Merkin muututtua Fiat-Allikseksi vuonna 1974 alkoi yhteistyö Fiatin maahantuojan Työväline Oy:n kanssa. Vielä seuraavana vuonna lohjalainen urakoitsija pääsi nauttimaan D21:n raa’asta voimasta. Sitten Valmet 20 tuli samalle ruokakupille
pläkkyri 68. Hän työskentelee verstaassaan kaikkein perinteisimmillä työvälineillä ja koneilla. Yksi heistä on Kari Gråholm. NELJÄNNEN POLVEN Kari Gråholm Suomessa on vielä muutamia ihmisiä, jotka harjoittavat ansiotyönään pläkkisepän tointa
Sikkikones profiilinteossa käsikäytöllä. Esimerkiksi Vähänkyrön Läkkiastiatehdas oli alkujaan useamman pläkkisepän yhteisyritys. Gråholm kuuluu tähän yhä harvenevaan joukkoon. 1700-luvun mittaan Vähässäkyrössä alkoi toimia pläkkiseppiä eli pläkkyreitä. Verkkoventtiilit ovat Läkin ja lelun uusin tilaustuote. Tuvista verstaisiin Pläkkipelti saapui Pohjanmaalle isonvihan jälkeen eli hyvän aikaa ennen 1700-luvun puoltaväliä. Kari Gråholm pitää venttiiliä mukavana taiteltavana. Jälkimmäinen oli merkittävä osa tuotteiden menestystä, sillä uutterimmat myyjät olivat liikkeellä ympäri maata käytännössä koko ajan. Muovi söi pläkin 1920–60-luvuilla pläkkiä ja peltiä työstettiin Vähässäkyrössä 65 verstaassa. Vehkeet eivät kummoisia olleet, puuvasara, peltisakset, tinaa ja kolvi. Kasvupaineissa eräät pläkkyrit yhdistivät voimansa tehtaiksi. Toisenlaisilla rissoilla voidaan tehdä käänteitä. Käänteiden teossa konetta pyörittää sähkömoottori. Tuotanto kasvoi kohisten. Par haimpina aikoina Tervajoen rautatieasemalta lähti aina arki päivisin kaksi junanvaunullista pläk kitavaraa. 69. Läkki ja lelu on tehnyt yli satatuhatta tällaista lyhtyä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi V ähänkyrön Hyyriän kylällä soratien varressa nököttää pieni punainen tupa, joka ei järin kersku olemuksellaan. Nyt heitä ei taida olla kourallistakaan. Viehätys on käsin lyödyissä eläväisissä rei'issä. Asiaa tietämätön tuskin aavistaa, että sen sisällä lepattaa yksi viimeisistä vuosisataisen käsityötaidon liekeistä. Tupaseppien rinnalle nousi verstaita, joihin hankittiin osittain sähköllä toimivia koneita. Parhaimmillaan noin tuhat ihmistä hankki elantonsa pläkkitavaroiden valmistamisella tai myymisellä. Apulaitteen avulla käänteet saa tehtyä taivutettuunkin peltiin. Niiden tekemistä varten tosin on apulaite, reikiä ei lyödä yksitellen, mutta käsityötä se on silti. Parhaimmillaan noin tuhat ihmistä hankki elantonsa pläkkitavaroiden valmistamisella tai myymisellä. Seurataan perinnetaitajaa työssään ja tutkitaan Vähänkyrön pläkkyrien historiaa. Täällä toimii pläkkiseppä Kari Gråholmin yritys Läkki ja lelu. 1920-luvulta alkoi Vähänkyrön pläkkituotannon teollistuminen. Se menestyi vielä pläkkibuumin jälkeenkin alumiinista ja emaloidusta teräksestä tehdyillä massatuotteilla. 1890-luvulla alkoi tupiin tulla ensimmäisiä koneita, ensimmäisinä sikkikoneet, joilla voidaan muotoilla erilaisia profiileja peltiin. 1900-luvun alkuun asti pläkkitöitä tehtiin tupien nurkissa kun muilta töiltä joudettiin. Kevyt ja kestävä pläkki syrjäytti puun astioiden materiaalina. Tinalla pinnoitetun kiiltävä peltilevy on tuonut sapuskan parhaimmillaan satojen vähänkyröläisten pöytään
Kari on tehnyt pläkkyrin hommia kohta kolmekymmentä vuotta. Vuosien mittaan on tehty monenlaisia astioita, mittoja, kakkumuotteja, leluja, muurinkuoria, kynttilänjalkoja, tuhkalapioita. Kun astia on jäähtynyt, sen tiiviys testataan vedellä. Sitten hän tarttuu kolviin, painaa sen tinaharkkoon, siitä astian saumaan ja alkaa naputella tottuneesti. Verstaita ja seppiä lopetti, pläkkituotannosta aloittaneet tehtaat siirtyivät muihin metallialan töihin. Pläkkyritouhu on kulkenut suvussa kauan. Taitavalla sepällä on vielä sormet tallella. Karin isoisän isä aloitti pläkkisepän hommat viime vuosisadan alussa, ja siitä asti Gråholmin miehet ovat olleet päätoimisia pläkkiseppiä. Yritys on ollut hänen nimissään vuodesta 2009. Samoin ovat naputelleet jo Vähänkyrön varhaisimmat pläkkisepät tupiensa nurkissa. Mutta muut materiaalit alkoivat vallata pläkkipelliltä alaa. Kerrotaan, että muinoin kun pläkkikauppiaat kiersivät pitkin Suomea, suolahapon haju pinttyi eräiden matkustajakotien sänkyihin pysyvästi. Muovia on eritoten syyttäminen siitä, että pläkkialan kukoistus päättyi 60-luvun mittaan. Kanttisaksilla leikataan suorat sivut. Suolahapolla puhdistetaan tinattava alue. Käsityöläisammattina pläkkyri on kuitenkin vielä säilynyt Vähässäkyrössä. Kuumalla juottovasaralla viimeistellään tinaus. Vääröökones mankeloi peltiin lieriömäisen muodon. Tämä on kaikkein vanhinta pläkkyrin askaretta. Sukupolvien takaa Kari Gråholm istuu tinaamassa vesisäiliöitä tiiviiksi. 70 Seppiä ja mestareita Kari Gråholm. Lista on loputon. Kolvi kuumenee kaasuliekillä, kun pläkkyri puhdistaa peltiä suolahapolla tinattavasta kohdasta. Läkki ja lelu -yritys syntyi sotien välissä. Iskun pitää olla nopea
Aiemmin mainitun vesisäiliön ohella sellainen on talon kivijalan tuuletusaukkoihin ja miksei muihinkin rakenteisiin sopiva verkkoventtiili. Lisäksi sitä käytetään esimerkiksi leimojen lyömisessä. Karin isä Asko Gråholm suunnitteli lyhdyn, ja se voitti 1998 Espoossa pidettyjen Forma-messujen tuotekilpailun. Sikkikones tarvitaan käänteitä varten. Se on vanha kuin taivas. Lyijyä sisältävää tinaa ei ole ollut kaupan pitkään aikaan. Liekö hyvää tuuria vai hyvää mainetta, mutta Karin tuotteita on pyydetty myyntiin muutamiin putiikeihin Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. Kanttisaksilla leikataan suorat sivut ja sirkkelisaksilla kaarevat. Kaikesta huolimatta kolvi ei vielä lennä kaivoon. ”Olen suunnitellut, että uistimia pitäisi isolla prässillä painaa. ”Esimerkiksi profiilia tehdessä veivataan käsin. Prässillä lyödään pohjaan reikä ja leima. Juottovasaraa on kuumennettu Vähässäkyrössä jo vuosisatoja. Se oli tilaustuote Vaasan ammattikorkeakoulun muotoilun yksikön Mikael Nygårdilta. Sirkkelisaksilla saa tehtyä halkaisijaltaan noin 40 sentin kiekkoja ja kaarevia muotoja. Esimerkiksi pläkkilyhdyn tekemiseen tarvitaan kaikkia. Aina silloin tällöin tulee onneksi tilaustuote, jolle on menekkiä ja joka on myös pläkkyrille mukava valmistaa. Lieriömäisen muodon tekee vääröökones. Kari ei maalaile turhan ruusuista kuvaa pläkkitouhun tulevaisuudesta. Vanhat ja uudet hitit Gråholmin verstaan menestystuote on ollut 90-luvulla lanseerattu pläkkilyhty, uusi versio vanhasta hameenlämmittimestä. ”Kaikki menivät sitä mukaa kuin niitä teki.” Nyt lyhtyjä on tehty toistasataatuhatta kappaletta. Esimerkiksi vesisäiliön takaseinän käänteet on flintalla painettu, kaarevan etuseinä käänne sen sijaan pitää tehdä sikkikoneella. Hittituotetta menee edelleen, mutta ei samanlaisia määriä kuin hurjimpina vuosina. Kun ajetaan käänteitä, laitetaan sähkömoottori. Uusien tuotteiden lanseeraaminen vaatisi paljon suunnittelua, mutta kiinalaisten halpakippojen kanssa ei kannata lähteä kilpailemaan. ”Niitä meni silloin niin älyttömästi”, Kari muistelee. Innokkaalla metsästäjällä ja kalastajalla on uudenlaisiakin tuotteita mielessä. Aktiivinen somettaminen vaatisi kekseliäisyyttä sekin, eikä siitä ole vastaavaa taloudellista hyötyä. Siihen pitäisi perehtyä kunnolla.” ”Kaikki lyhdyt menivät sitä mukaa kuin niitä teki.” 3/2025 71. Kokkolalaisen Friisin konepajan pikku prässi riittää juuri lyömään reiän läkkipeltiin. ”Se on uusin tilaustuote. Sikkikones taitaa olla sikäli monimutkaisin verstaan koneista, sillä siihen on tehtävästä muodosta riippuen useita erilaisia rissoja ja myös apulaitteita, joilla ohjataan kaarevan kappaleen tai vutusta. Konetta voi käyt tää sekä käsin että moottorilla. Sen jälkeen lyhdyt vietiin käsistä. Lisäksi on flinttoja, saranoilla kääntyviä prässejä, joilla voidaan tehdä taivutuksia suoriin kappaleisiin. Siinä saa taitella.” Koneet ja kalusto Gråholmin verstaassa on viisi konetta. Onhan niitä muita, jotka ovat jo eläkkeellä.” Gråholm sanoo, että kollega on myös kauppamies, toisin kuin hän. Joku on silläkin pessyt pyykkiä ennen kuin se on siirtynyt tänne.” Toinen viimeisistä Kari kertoo, että Vähässäkyrössä on hänen lisäkseen enää yksi toinen pläkkyri, jolle homma on ansiotyötä. Niitä on mukava tehdä. Helpotusta ei ole tullut materiaalien hankintaankaan. ”Hän asuu tässä samalla kujalla
ISÄNNÄN LINJAN VARUSTUSTA 70-luvun alun kevyet metsätyövälineet 60–70-luvun taitteessa hankintatyön mahdollisuuksia nakerrettiin kahdelta suunnalta. 72. Puuta korjattiin kuitenkin tilojen omiinkin tarpeisiin. Niinpä isäntälinjan tarjonta oli runsasta, ja siihen tuli uutuuksiakin
Nehän soveltuivat nimenomaan oman tilan tarpeisiin ja hankkeisiin. kalustoa ja 590 tilaa ilmoitti käyttäneensä vuokralaitteita. Vuonna 1972 Hankkijan markkinoimassa Farmi-laitesarjassa oli mukana ulottuvuutta hydrauliikan avullakin. Toki metsätöitä muistettiin esimerkiksi Valmetin, Belaruksen ja Deutzinkin mainoksissa. Esimerkiksi Kemi Oy:ltä kerrottiin 70-luvun alussa, että yhtiö aikoi lopettaa kokonaan puun ostot hankintakaupoilla ja lopettaa maataloustraktoreilla tapahtuvat lähikuljetuksetkin. Moottorisaha oli tuolloin käytössä noin 142 000 tilalla. Metsänomistajien omatoimisuus oli vähentynyt ja edelleen vähenemässä. Uusi asia oli moottorikelkkojen tulo metsätöihin. SkiDoo-kelkkoja mainostettiin metsätöihin ihan erityisesti, Winha-kelkat esiintyivät osana Keskon metsävarustusten esittelyä. Mainos on vuodelta 1971. Hankintakaupan työtulot otettiin verotettaviksi, ja hankintatöiden kustannusten laskenta ja verovähennysten tekeminen koettiin monimutkaiseksi ja työlääksi. Toisaalta puutavarayhtiöt hankkivat raakapuun valtaosin pystykaupoilla ja koettivat saada puun korjuun oman väen ja omien urakoitsijoidensa tekemäksi. Traktoreiden varustelu ja käyttö metsätöissä oli niin tuttua ja totuttua, ettei traktoreiden mainonnassa näitä mahdollisuuksia kovin usein esitelty. Lisäksi noin 1 700 tilaa oli käyttänyt toisten tilojen Moottorikelkat tekivät tuloaan metsätalouden konekalustoon. Traktoreiden mainonnassa metsätyöt näkyivät 70-luvun puolella vähemmän kuin vilkkaan koneistumisen 60-luvulla. 73. M etsätaloudessa ja varsinkin puukaupoissa koettiin melkoisia muutoksia 1960-luvulla ja 70-luvun alkuvaiheissa. Peltosalmen Konepaja lupasi juontovintturilleen kolmen vuoden takuun. 70-luvun alkuvaiheissa traktorin takasiltaan asennettu vintturi maksoi noin 800 markkaa, erikoisrakenteisen juontolaitteen hinta oli noin 2 000 markkaa ja radio-ohjauksella tuhannen verran enemmän. Lipsasen kauppahuoneen tuontitavaraksi siirtynyttä Deutzia mainostettiin kuitenkin juontohommiinkin vuonna 1970. Ski-Doon metsätyökäyttöä mainostettiin vuonna 1972. Kelkat tulevat Maatiloilla käytössä olevaa varustusta metsätöihin oli tilastoitu maatalouslaskennassa 1969. Traktoreita oli 60-luvun mittaan varusteltu vinsseillä ja juontolaitteilla ahkerasti. Puominosturin ja reen hankkiminen aiheutti noin 5 000 markan kustannukset. Kiinnostusta omatoimisuuteen ja hankintakauppojen tekemiseen vähensi yhtäältä verotuksen muutos. Omat puutavaran juontoja kuormauslaitteet oli noin 14 500 tilalla ja tilojen yhteisiä lähes tuhat
Mekaaniset kuormauslaitteet katsottiin isännän linjaan kuuluvaksi kalustoksi, hydrauliset sen sijaan metsätraktorin laitteiksi ja ammattimaisempaan urakointiin. Keuruun Konepaja Oy, Konepaja P. Keuruun Konepaja valmisti Jukka-merkkistä kalustoa puunkorjuutöihin. Niinpä kiinnostus omatoimiseen puutavaran hankintakauppaan väheni. Varma-merkkiset laitteet olivat Veljekset Ala-Talkkarin tuotteita. Maatalousnäyttelyiden metsäosastoilla peltosalmelaisia saattoikin olla lähekkäin kolmella osastolla. Jukan mainos vuodelta 1972. Vinssien rakenteissa vaihtoehtoja olivat traktorin takasiltaan kiinnitettävät ja nostolaitteisiin kiinnitettävät. ATK-merkkiset tulivat Evijärveltä, 74 ISÄNNÄN LINJAN VARUSTUSTA. Sarjaa kehaistiin markkinoiden keveimmäksi. 70-luvun alussa Homeliten moottorisahamallistoon kuului viisi eri kokoista sahaa. Veroilmoituspapereihin tuli lomake 22, jossa piti tarkoin eritellä tehdyt puutavaralajit ja niiden kuljetukset sekä niistä kustakin saadut tulot. Lomake 22 M aatalouden verotukseen tuli lisuketta, kun verovelvollisen ja perheenjäsenten puukauppoihin liittynyt työtulo säädettiin verotettavaksi. Alan johtavalla valmistajalla eli Pel tosalmen Konepajalta oli todella laaja valikoima. Hokki-nimiset juontolaitteet ja metsävarustusketjut olivat vöyriläisen Maakunnan Konetuotteen valmisteita. Tämähän lisäsi paperityön määrää. Ellei jokaisen lajin kohdalle voitu merkitä tulon määrää, veroviranomainen käytti voimassa olleen työehtosopimuksen mainitsemaa summaa. Kotimaisen tuotannon kirjoa Juontovinssien sarjassa oli laitetarjontaa usealta yritykseltä. Suomelta Suomi-merkkisiä, Kuljetuskone Oy:ltä Ryskyjä ja Remet-toiminimeltä Remetejä. Vuonna 1970 Husqvarna kertoi tärinää vaimennelleensa. Moottorisahan aiheuttama tärinä oli ongelma. Ulkopuolisella työvoimalla teetetty hankintakauppahakkuu väheni erityisen vahvasti. Peltosalmi teki kalustoa sekä omalla Normet-merkillään että Hankkijalle myyntiin Farmi-nimisinä ja Keskolle Hakki-nimisinä. Puutavaran kuljetukseen sopivia rekiä oli tarjolla useamman kokoisilta tehtailta tai verstailta. Työehtosopimuksen mukainen palkka oli tietenkin paljon korkeampi kuin hankintalisän tuottama ansio. EVO-malliston kalustoa tarjosi Työväline Oy. Suomi-vintturi kiin ni tettiin lovipankolle. Keuruun Konepajalta tuli Jukka-merkkisiä, Konepaja P. Metsänhoitoyhdistyksiltä ostetun hankintapalvelun sanottiin pysähtyneen kuin seinään. Suomi Oy, Kuljetuskone Oy ja Peltosalmen Konepaja Oy olivat mekaanisten nostolaitteiden pääasialliset valmistajat, Peltosalmi ahkeroi näissäkin kolmella eri merkillä eri myyntiketjujen tarpeisiin
Louhi-merkkiset tulivat Alavudelta ja Näätämerkkiset Kortesjärveltä. Hinnat liikkuivat yleisesti 1 100–1 400 markan välimaastossa, halvimpia sai alle tonnilla. Roimat tehtiin Ylihärmässä, Vilkkeet Jämijärvellä ja VäLe-reet Ähtärissä. Raivaussahojen hintaskaala ulottui 1 100 markasta 1 500 markkaan. Fiskarsilta oli saatavissa useampaa sorttia vuonna 1972. Vuonna 1973 tarjolla oli seitsemän merkkiä, aakkosjärjestyksessä Homelite, Husqvarna, Jobu, McCulloch, Partner, Raket ja Stihl. Farmit olivat Peltosalmen Konepajan valmisteita. Käänteitä sahakaupassa Moottorisahojen tärinälle ja melulle säädettiin työsuojelun merkeissä rajoituksia. Meluja tärinämittauksia tehtiin Vakolassa. 70-luvun alkupuolella metsätalous oli vielä varsin jyrkästi kausiluonteista. Puutavara ajettiin pois metsästä talvikeleillä. Partner-sahan mainoksen sanomassa ei ujosteltu vuonna 1970. Raivaussahojen valikoimassa 70-luvun alkuvuosina olivat tarjolla Keskon edustama Homelite, Husqvarna Oy:n oma merkki, Hankkijan edustama Jo-Bu, Ekströmin edustama Partner, Elfvingin edustama Raket, SOK:lle ajautuneen SMK:n Stihl sekä Työväline Oy:n edustama Japsimerkkinen työväline. Ketjut olivat välttämätön varuste traktoriin. Farmi oli 70-luvun alkupuoliskolla metsätyövarustuksista ehkä näkyvimmin esillä, koska keskusliike Hankkija huolehti markkinoinnista. Yleistyylistä poikkeavia olivat Stihlin valikoimaan kuuluneet pari sähkösahaa. Eri malleja oli merkistä riippuen kolmesta viiteen. Isompaan savotointiin metsäkärryvalikoimaa toki oli tarjolla. Ylö-tehtaat Ylöjärvellä teki maanviljelijä Pakkasen suunnittelemia SP-järjestelmärekiä. Kalustokaupan tilastoinnit kertovat, että näinä aikoina moottorisahoja myytiin vuosittain 30 000–35 000 kappaletta, mekaanisten kuormaajien myynti vaihteli 300–700 välillä, hydraulikuormaajien myynti kasvoi noin sadasta kolmeen sataan. Omatoimista rakentelua ja varustelua varten muutamat yritykset tarjosivat erikseen jalaksia nytkällä tai ilman. Uusien säädösten aikataulu oli sellainen, että vuonna 1972 myynnissä sai olla vain pykälät täyttäviä sahoja. Puutavararekiä myytiin vuodessa noin sata, samoin kuorimakoneita. Vuoden 1971 kuluessa tehdyissä ensimmäisissä mittauksissa karsiutuivat markkinoilta Danarm, kaksi Dolmaria, Drushba, yksi McCulloch, yksi Partner, kaksi Raket-mallia ja kolme Stihl-mallia. Syksyllä 1971 markkinoilla olleiden 35:n sahatyypin sijasta seuraavana syksynä tarjolla oli 22 tyyppiä. Hakki-metsätyövehkeiden mainos vuodelta 1974. Vuosikymmenen alussa markkinoilla oli ollut tusinan verran moottorisahamerkkejä. Aiemmin Työväline oli myynyt Brushking-nimistä raivaussahaa. Mainoksissa oli joskus ennenkin mainittu vähäisempi tärinä tai meteli, mutta nyt alkoi mainoksiin ilmaantua mainintoja ministeriön hyväksymisistä. Nämä esimerkkeinä. Kun testauksia oli tehty ja säädösten mukaisuudet selvillä, moottorisahojen merkkija mallikirjavuus olivat supistuneet. 3/2025 75. Jobu-moottorisahaa mainostettiin vähäisen tärisyttäväksi. Siksi rekikauppa kävi, mutta keveitä metsäkärryjä ei markkinoitu
Virrat, 040 756 3862 Bröyt X2 kaivinkone kahdella kauhalla, työkuntoinen, 2 500 €, Leppävirta, 040 771 4522 Vuolulaikat, toinen perinteinen alumiininen 190 €. Ferguson 20 vm -51, bensa / petroli, paperit on, ei ajokunnossa, kunnostukseen tai varaosiksi, Virrat, 040 756 3862. Alliance renkaita 4 kpl, kuin uudet. Vanne sopii useimpiin kuorma-autoihin (10 pulttinen), 200 € / kpl / tarjous, Nokia, 040 032 5024. Jos tarvitsee massa, löytyy myös harvinainen valuraitainen (terät voi laittaa molemmin puolin) 220 €, lähetys onnistuu. Virrat, 040 756 3862. Paineilmakäyttöinen tynnyripumppu, letkukela mittaripistooli, valomainoksia useita eri kokoja, Beige, Mobil ym. Ryskymetsäreki puun ajoon, 400 €, lumiketjut Trygg 18,4x38 ja Tapio18,4x34, vielä on piikkejä jäljellä, 350 € / pari, nostolaite-jyrät, tehdastekoiset, Teräs Sampo puimakone, puurunkoinen kenttäsaha, Porvoo, 040 029 2623. Loimaa, 050 342 6666. Kunto tarkistettu, Lapinlahti 044 071 7205. -64, 1 100 €, piikkikettingit 13,6/38, hyvät, 600 €, Super-Majorin purkuosia, Iitti. -82, vähän ajettu, kaksitoimisella Pika-James-etukuormaajalla, 7 500 €, MF 35, 4-sylinterinen, 700 €, Valmet 361 vm. 76 Markkinat Osta ja myy kalustoa. Purkuosia Peugeot 504 ja 505 autoista runsaasti. 200 €, 040 825 2855. Myydään Case ih 45 kg uudenveroisia etupainoja 2 kpl. 041 310 9618. 150 €. Loimaa, 050 342 6666. Juko 17LV kylvökone jyräpyörästöllä 70 luvulta, ollut käyttämättä ladossa 80-luvulta asti, Virrat, 040 756 3862. M aamoottoreita, käyntikuntoisia ja projekteja, Nokia, 050 533 6326 Imupainevaunu 6 kuutioita, toimii, 4 200 € / tarjous, Nokia, 040 032 5024. Etenkin vanhemman vuosimallin traktoreihin, henkilöja pakettiautoihin, työkoneisiin, puimureihin, sekä kuorma-autoihin. Taunus Transitin taka-akseli pyörineen, vm. Bedford TM Detroit-moottorilla, suomenkieliset korjaamokirjat 3 kpl teknisin tiedoin ja korjausohjein. Sopivat hinnat. Fordson Majorin maatalousvetolaite, Muurla, 040 090 4578. Kauhava, 040 375 3423. 150 €. -50–60. Ford Transit 2.5 D ’89 5-vaihteinen vaihdelaatikko, äänetön ja toimiva, 150 €. Vain nouto, Padasjoki, 045 267 5333. MF 265 vm. Husgvarna 340sg moottorisaha, keräilijälle, kunnostukseen tai varaosasahaksi, 40 €. 200 €, Kuusankoski, 050 367 6080. Tohatsu perämoottori 80-luvulta, 2-T, 5 hv, kiintotankilla, vaihteet eteen ja taakse. Fiat Uno 55S vm -83, 3-ovea, väri hopea, ei ajokunnossa, laittoon tai varaosiksi. Paljon kunnostettuja 6, 12 ja 24V tasaja vaihtovirtalatureita sekä starttimoottoreita. Suzuki X-4 125 -82, rekisterissä, alkuperäinen, 2 250 €, Tunturi Tuisku -58, käy ja kulkee, paperit on, 1 350 €, mp/mopo nostopöytä autonostimeen pikakiinnityksellä, alumiinia, 300 €, Loimaa, 050 342 6666. Renault-traktorin siivapyörä, Muurla, 040 090 4578. Virrat, 040 756 3862
Ruotsin tunnuksilla seilaileva Piper-lentovene. Brittiläisen mahtitankkerin bongasin Ruuhka-Suomen ilmailumuseon takapihalta. Amerikkalaisia Piper Aircraft PA-18 -koneita on valmistettu 40 vuoden aikana yli 10 000 yksilöä. Kunnostuksen alla ja siipiä vailla. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT. Ilmassa olet omillasi. Ei ole lentopoliisia eikä lentävää palokuntaa. ILMOJA PIELLYNNÄ ILMOJA PIELLYNNÄ Ilmojen halki käy lentäjän tie, lauletaan vanhassa laulussa. Toivottavasti projekti on kuitenkin edennyt suunnitelmien mukaisesti. Tekniikkaan on luotettava, ja sitähän on monenlaista. Mutta eipä lähdetä nyt lentoon vaan tutkitaan käytöstä poistettua ilmailukalustoa jalat tukevasti maan kamaralla. En saa mieleeni, missä olen kuvan ottanut. Sillä tiellä ei näy kaistaviivoja eikä liikennemerkkejä. Useiden maiden puolustusvoimilla on näitä käytössään, myös Ruotsilla
Kyseessä ei ole siis koko kone vaan pelkkä ohjaamo, joka on loppuaikansa viettänyt Karjalan Lennostossa rekan perävaunuun kiinnitettynä ja joka on nähty myös monissa yleisötapahtumissa. Ruotsin puolustusvoimien entinen helikopteri koristaa Kalix linjen -museon pihaa Pohjois-Ruotsissa. 79. Kuvan ohjaamo kuuluu vuonna 1986 maahan toimitettuun MG-134:seen, joka koristaa erään vapaa-ajan asunnon pihamaata. Vaasan autoja moottorimuseon tiloista löytyy useita lentomoottoreita tutkittavaksi. Näistä saisi komeat valaisimet omalle tontille..
Pienoismallin voi vääntää vaikka rautalangasta. Tässä sellaisen kori museoituna. Pääsee sitä ilmaan kuumailmapallollakin. Vanha työpöytä muistuttaa ajasta, jolloin ilmaalusten kanssa pelaaminen edellytti puusepäntaitoja. Espanjalaisessa vitriinissä oli kone poikineen, eikä tämä ollut ainoa vitriini. Jotkin masiinat ovat samanaikaisesti yksinkertaisen ja monimutkaisen oloisia. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Tältäkö näyttää siivelläeläjän arki
Milloinkohan viimeksi on tällainen liikkunut lentoaseman vilskeessä. Brittien maatunnukset paljastavat, että saatamme tällä kaksitasolla lennähtää London Science -museon tiloihin. 3/2025 81. Mielenkiintoista tutkittavaa piisaa pidemmäksikin toviksi. Sympaattisen oloinen Renault 4 -kenttäajokki. Musta laatikko onkin punainen laatikko. Onkohan tämä potkuri tullut puusepän pajalta vai melapirtiltä. Malagan lentomuseon kokoelmaan on taltioitu ilmailuun liittyvää esineistöä laajasti
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 4/2025 ILMESTYY 22.5.2025 NYT MYLLÄTÄÄN Vanhojen Koneiden sivuilla työskennellään tämän tästä veteraanivehkeillä pellolla. 82. Lisäksi otetaan syyniin mahtava Ford County 754 ja pureudutaan Lännen tehtaiden historiaan. Toukokuun numerossa otetaan satoa säkkiin ja mennään tekemään kaurahiutaleita vesivoimalla toimivalla myllyllä
Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. #542072 DIGITAALIAGGREGAATTI 3200 W Laadukas aggregaatti, sekä sähköstartti että vetokäynnistys. #547318 MOOTTORIPYÖRÄN SIIRTOALUSTA 500KG Helpota moottoripyöräsi käsittelyä tällä moottoripyörän siirtoalustalla / dollylla. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” / 40-220 NM Momenttiavain 1/2”-karalla. Maksimiteho 3500 W, jatkuva 3200 W. ALV € 7590 sis. Varustettu Norton-öljykylpyvaihteistolla kierteittämistä varten. Mukana lattiajalusta. Nostokapasiteetti: 4200 kg. ALV € 699 sis. ALV € 3090 sis. ALV € 899 sis. Kierrosnopeuden vaihto mekaanisella vaihteistolla. Paino 28kg. 044 239 962 Pekka Jauhiainen p. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Jyrsinpää nostetaan/lasketaan nostomoottorilla. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Täyshitsatut kaapit ja hyllyt, jotka on helppo koota vakaaksi työpisteeksi. #85414 METALLISORVI D330X1000 Vankka tukisorvi korjausja huoltotöihin. ALV € 5090 sis. € 4290 € 4990 sis. ALV € 419 sis. ALV € 279 sis. 0400 204 082 Jari Millaskangas p. Soveltuu poraukseen ja pieniin jyrsintätöihin. Työpöydän korkeus: 939 mm. Kokonaismitat: 4710x573x2000 mm HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Eco Log 580G LOIMAALLA LUOTU LUNDBERGIN 60-SARJA 72 00 11 -2 50 3 PAL VKO 2025-21 3/2025 • Hinta 11,90 € • www.koneurakointi.fi VOIMIA! G N U M ER O 91 K ON EU RA K OI N TI 3/ 20 25 • EC O LO G 58 0G • LIU GO N G 82 0T E • PR O SIL VA S5 • LU N D BE RG IN 60 -S AR JA • O & K TR IP O W ER 80+4 > 3,5 mm 88+4 > 3,7 mm 96+4 > 4,0 mm 104+4 > 4,2 mm 112+4 > 4,5 mm rockprocessing.sandvik Sandvik UJ443E Tutustu täyssähköiseen Sandvik UJ443E -esimurskausyksikköön, joka tarjoaa tuottavamman ja vastuullisemman toiminnan kiviainestuotannossa. Mukana tulevat ruostumattomasta teräksestä valmistetut työtasot takaavat sekä kestävämmän, paremman näköisen että ennen kaikkea mukavamman työtilan. Mukana digitaalivarustus, jalusta, jäähdytysnestelaitteisto, työvalo, 3ja 4-leukainen istukka 160 mm, takalevy, kiinteä kärki MK3, pienennysholkki MK5/3, kiinteä ja mukana pyörivä tukirulla, takaroiskesuoja, vaihteisto, ulosvedettävä lastukotelo, työkalukotelo ja öljykannu tai rasvaruisku. kotimekaanikolle. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Kantavuus jopa 500 kg. Paino: 1355 kg. #513302 & 513303 AUTOTALLIN SISUSTUS / TYÖPISTE PRO Täydellinen kalustekokonaisuus tyylikkäällä mustalla designilla ja hopeanhohtoisilla yksityiskohdilla. #68241 JYRSINKONE BF45 DIGITAALINÄYTÖLLÄ Yhdistetty pora-/jyrsinkone kolmiakselisella kohdistuslaitteistolla. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. ALV sis. Tarkkuus/väli 1 Nm. Kuusiasentoinen vaihteisto. Mattamusta viimeistely. Mukana tulevat työkalulevyt ovat yhteensopivia PELA:n työkalukoukkuja lisävarustevalikoiman kanssa. Murskauksen sähköinen aikakausi alkaa nyt Lisätietoja: Tiia Isotalo p. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Nostokorkeus (mm): 1880. ALV PROSILVA S5 -HARVESTERI JOHN DEERE 1270H TÖIHIN JUHO TÖRMÄN SAMPO HR56 PONSSE 55 VUOTTA O&K TRIPOWER ASIALLINEN HAASTAJA LIUGONG 820TE SÄHKÖISTÄÄ KUORMAAJAMARKKINOITA TOSITARKOITUKSELLA. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Varustettu 2-nopeuksisella moottorilla. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. 040 350 0158 Sandvik_UJ443E_Koneurakointi_Ad_210x267mm_2025.indd 1 Sandvik_UJ443E_Koneurakointi_Ad_210x267mm_2025.indd 1 25.3.2025 9.28 25.3.2025 9.28 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/koneurakointi. ALV € 99 sis. Korkeat kaapit ovat muista riippumattomia ja voidaan sijoittaa vapaasti haluttuun paikkaan. Karkaistu ja hiottu peti V-prismalla. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. #551304 MÄRKÄPUHALLUSKAAPPI 190 LITRAA Ruostumattomasta teräksestä valmistettu märkäpuhalluskaappi 190 litran tilavuudella hellävaraiseen alumiiniosien ja muiden komponenttien puhallukseen, kun halutaan hieno pinnanviimeistely
Mäkisen malliin YAMAHA AS3 ’73 HIENOSTI SÄILYNYT: Opel Astra GT ’92 MAINOKSEN IMUSSA: Turvallisuus edellä OMALAATUINEN PIKKUAVO: Ford StreetKa RETKIPELIT Puh. 044 040 4739, myynti@kontiorenkaat.fi Katso lähin jälleenmyyjäsi: kontiorenkaat.fi OSILLE KYYTIÄÄ BEDFORD HA ’66 EDUSTUS URHEILIJA HONDA LEGEND V6 3.2 RENAULT ESTAFETTE ’79 3/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi FORD ESCORT RS 1600 ’73 -REPLIKA 3/ 20 25 Fo rd Es co rt RS 16 00 ’73 -re plik a • Be dfo rd HA ’66 • Ya m ah a AS 3 ’73 • Re na ult Es ta fet te ’79 • Ho nd a Le ge nd V6 3.2 ’93 • Op el As tra 1.8 i GT ’92 36 84 80 -2 50 3 • PA L VK O 20 25 -2 1 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/klassikot ITÄÄ JA LÄNTTÄ Zetor Crystal 8045 Mersun moottorilla NENOSEN DESOTO Vuosikymmenet yhteistä matkaa VALMET JEHU 920 Kotimainen metsätraktori valmiina hommiin 74 50 00 -2 50 3 • PA L VK O 20 25 -2 1 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2025 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MASSEY FERGUSO N 65 11 7 3 / 20 25 • C om pa nio n • D eS ot o L8 -D 50 • Fis ka rs -V ak ola • M -F 65 • Sis u S -3 41 D • Va lm et Je hu 92 • Ze to r Cr ys ta l 80 45