fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold 50-luvun kustom-trendi: KALLISTETUT KALLISTETUT TUPLAVALOT TUPLAVALOT Esittelyssä: Buick Special 1950 Ford Customline 1956 Oldsmobile Cutlass 1970 Pontiac Catalina 1973 Chevrolet El Camino 1979 Chevrolet Corvette C5 1998 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € Raaka laite kutosella CHEVROLET PICKUP 1949 Raaka laite Raaka laite kutosella kutosella CHEVROLET PROJEKTI ALKAA: MODERNI MOOTTORISWAP PROJEKTI ALKAA: MODERNI MOOTTORISWAP Uusi Uusi SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI CHEVROLET PICKUP 1949 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI CHEVROLET PICKUP 1949 Esittelyssä: BONNEVILLE TYYLIIN Esittelyssä: Esittelyssä: BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE TYYLIIN TYYLIIN FORD 3W COUPE 1932 BONNEVILLE BONNEVILLE TYYLIIN TYYLIIN
Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki LEVIKKIMYYNTI Riitta Elovaara JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold. Tuplavalojen synty ja kehittyminen eri versioiksi aina neljän parivalon ratkaisuksi osoittaa melkoista kekseliäisyyttä. Sondre avustaa myös muutamaa alan lehteä niin Amerikassa kuin Ruotsissa. Jos lukijoilla on parempaa tietoa, niin laittakaa vinkki toimitukseen. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Hot roddingin synty harrastuksen kotimaassa Amerikassa ulottuu 1930-luvun paikkeille ja vahva nousukausi osui 1940–1960-luvuille, jolloin myös amerikkalainen autoteollisuus oli luovimmillaan. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia. Tämän numeron ensimmäisen jutun aiheena ovat kallistetut kaksoisajovalot. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Jarmo Markkanen HARRASTUKSEN ALKULÄHTEILLÄ Kustomrama Korner V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Hän kertoo tulleensa takaisin viimeisimmältä Amerikan matkalta lähemmäksi 5 000 skannatun kuvan kanssa! 15 vuoden pitkien päivien, viikonloppujen työn tuloksena Kustomrama-sivustolla on yli 12 000 artikkelia. TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Nettisivusto on omistautunut perinteisille hot rodeille ja kustomeille, tekijöille niiden takana. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Yksi tällainen ansioitunut historian tallentaja on norjalainen Sondre Kvik, joka perusti Kustomrama.com-nimisen ”online ensyklopedian” vuonna 2005. Samalla perinteen tutkiminen ja taltiointi kasvattaa suosiotaan. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Tiettävästi meillä ei kukaan ole rakentanut kallistetuilla kaksoisvaloilla varustettua autoa. Veekasi pääsee nyt liittymään tähän valikoituun joukkoon ja alamme julkaista Sondren Kustomrama Korneria. Pitää historia elossa. Missiona on kerätä, taltioida ja jakaa tarinoita sekä kuvia. Sondren työtä arvostetaan ja se avaa ovia arkistoihin, joiden materiaalia ei ole aiemmin nähty. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Enenevässä määrin halutaan lukea aitoja kertomuksia, kuulla ilmiöiden taustoja. Rakentelun juuret, miten kaikki alkoi ja kehittyi, kiehtoo harrastajia maailmanlaajuisesti. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle
52 FORD CUSTOMLINE SEDAN 1956 Bengt Nylund entisöi neliovisen Customlinen näyttelytasoiseen kuntoon. 24 AHDETTU MAILERI 317 km/h on toistaiseksi paras Arto Nurmisen ’98 Chevrolet C5 Corvettellaan ajama nopeus mailin matkalla. 36 CHEVROLET EL CAMINO 1979 Ostohetkellä Sami Luokkalan Camino oli jo rakennettu kilpuriksi 1990-luvulla. Jatkojalostuksen myötä auto muuntui täysiveriseksi Street Week -sotaratsuksi. 14 CHEVROLET PICKUP 3100 1949 Harry Räikkönen on harrastanut moottoripyöriä ikänsä ja kisannut niillä myös varttimaililla menestyksekkäästi. 76 SISÄLTÖ 9/2020 KANNESSA 36 KANSIKUVA: JOKE SIMONEN 45 PONTIAC CATALINA 2D HARDTOP COUPE 1973 Harrasteautoa ostettaessa Amerikasta saattaa tehdä edelleen löytöjä. ESITTELYSSÄ 8 BUICK SPECIAL 1950 Mika Kosolan Buick on hieno esimerkki tyylikkäästi toteutetusta kustomista. FORD 3W COUPE 1932 Harri Laurin ’32 Fordista piti tulla ehta street rod, mutta blower sekoitti pakan ja lopputulos on ihan jotain muuta. KANSIKUVA: JOKE SIMONEN fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold 50-luvun kustom-trendi: KALLISTETUT KALLISTETUT TUPLAVALOT TUPLAVALOT Esittelyssä: Buick Special 1950 Ford Customline 1956 Oldsmobile Cutlass 1970 Pontiac Catalina 1973 Chevrolet El Camino 1979 Chevrolet Corvette C5 1998 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € Raaka laite kutosella CHEVROLET PICKUP 1949 Raaka laite Raaka laite kutosella kutosella CHEVROLET PROJEKTI ALKAA: MODERNI MOOTTORISWAP PROJEKTI ALKAA: MODERNI MOOTTORISWAP Uusi Uusi SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI CHEVROLET PICKUP 1949 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI CHEVROLET PICKUP 1949 Esittelyssä: BONNEVILLE TYYLIIN Esittelyssä: Esittelyssä: BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE TYYLIIN TYYLIIN FORD 3W COUPE 1932 BONNEVILLE BONNEVILLE TYYLIIN TYYLIIN 4 V8-MAGAZINE. 23 LUKIJOIDEN AUTOT Readers Rides -teema tarjoaa mahdollisuuden tuoda oma jenkkiauto kaikkien V8-Magazinen lukijoiden ihasteltavaksi. Tämän ’73 Pontiac Catalinan matkamittarissa oli ostohetkellä vain hivenen yli 40 000 mailia. Tavoitteet ovat kuitenkin korkeammalla. 70 OLDSMOBILE CUTLASS SUPREME 2D HOLIDAY HARDTOP COUPE 1970 Turkulaisen Ari Haaviston Oldsmobile on säilynyt hyvässä alkuperäiskunnossa jo 50 vuoden ajan. Miehen Chevy pickup on raaka laite, jonka ulkopinta on vain lakattu soodapuhalluksen jälkeen
70 8 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA, ASIAA JA TUOTEUUTTA GASSERIT TULEVAT! 66 TAPAHTUMAKALENTERI 82 SEURAAVASSA NUMEROSSA KERÄILYKUVAT 41 FORD CUSTOMLINE SEDAN 1956 42 BUICK SPECIAL 1950 KERÄILYKUVA: HARRI JUKARAINEN KALENTERIKUVA: PAUL GRANVIK VAKIOPALSTAT UUTTA! UUTTA! 58 KUSTOMRAMA KORNER Uudessa palstassa liikutaan perinteisten hot rodien ja kustomien maailmassa, tutustutaan historiallisiin autoista, rakentajiin ja ilmiöihin. TEKNIIKKAA 30 PROJEKTI ALKAA: MODERNI MOOTTORISWAP, OSA 1 Moottorinvaihtoa suunnittelevalla riittää valinnan varaa. V8-MAGAZINE 5. Avausosassa kerrotaan lyhyeksi jääneestä 50-luvun lopun trendistä kallistetut kaksoisajovalot. PIENOISMALLIT 68 KESKIMOOTTORINEN PLYMOUTH BARRACUDA Pienoismallimaailma on siitä hyvä, että voi rakentaa autoja, jotka jäivät täysikokoisten valmistajilta aikoinaan tekemättä. Ensin onkin päätettävä, mitä haluaa ja mihin budjetti oikeasti antaa mahdollisuuden
. 6 V8-MAGAZINE. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Aihekenttään maininta Nappilaukaus
KUVA: MIRVA TAMMI V8-MAGAZINE 7
Valtava hammasrivistö sai kiiltonsa takaisin Puolassa sijaitsevassa kromaamossa.. Buick Special 1950 8 V8-MAGAZINE Buick ’50 maski ei taatusti jätä katsojaa kylmäksi
Kuten nimikin kertoo, ei herrojen ensisijaisena tavoitteena ole autojen puhdas entisöinti. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN V8-MAGAZINE 9. Mikan keväällä valmistunut ’50 Buick on hieno esimerkki tyylikkäästi toteutetusta kustomista, joka on tehty valmiiksi viimeistä nippeliä myöten. Mika Kosonen on helsinkiläisen Tomahawk Town Rod & Kustom -kerhotallin jäsen
Rakenteluhommat nytkähtivät liikkeelle korin ruostevaurioihin paneutumalla. Puolalaiset tekivät huo10 V8-MAGAZINE. V anhassa Tapanilassa asuvalla Mikalla oli varsin lyhyt matka jo puretulle legendaariselle Mosan tallille. Patinakuosinen chopattu laite teki sellaisen vaikutuksen, että Mika alkoi lähes siltä istumalta tutkia, löytyisikö myynnissä sopivia luiskaperä ’50 Buickeja. Suuri herätys tähän projektiin tuli Primerin numerosta, jossa esiteltiin kotkalaisen Devils tallin Ipin raaka Buick kustom. Auto laitettiin myyntiin pari vuotta sitten, koska Mika halusi, että jälkikasvukin sopii mukaan ajeluille, ja saa ehkäpä samalla kipinää mukavaan harrastukseen. Into oli tässä vaiheessa kova. Lähetin valokuvan osista ja sain tarjouksen, jossa jokainen osa oli vielä hinnoiteltu erikseen. Edellinen täysprojekti oli Veekasissakin esitelty vihreä ’30 roadster pickup. Nykyinen kerhotalli Tattarisuolla ei sekään ole kuin pari kilometriä kauempana, joten tallimatkat eivät muodostu hidasteeksi harrastamiselle. Ipiltä inspis Buick ei suinkaan ole Mikan ensimmäinen kustom. Se oli jopa valmiiksi madallettu ja tekniikka uusittu, mutta ilmoituksessa oli vain yksi kuva. Mika sai Pietiläisen Terolta vinkin, että vastaavan ikäisen Cadillacin lattiaan löytyy muutama korjauspala. Myynti-ilmoituksen perusteella kyseessä piti oleman lattiaa lukuun ottamatta suhteellisen hyväpeltinen yksilö. Etsintä jatkui ja Hyvinkäällä tuli myyntiin juuri maahan uitettu ’50 luiskaperä Special. Kuviakaan ei tullut lisää, kun myyjä ei osannut niitä lähetellä. Miehellä on ehtinyt olla vuosien saatossa useita amerikkalaisvalmisteisia autoja ja prätkiä. – Joo, mä olen aina ollut vähän heikkona noihin jenkkipickiksiin. Tarjous oli selkeästi edullisin, vaikka kuvetta joutuikin kaivamaan ihan reilusti. Tässä vaiheessa sovin myös visiitin Kotkan poikien tallille ja kävimme Tonan kanssa tarkemmin opiskelemassa miten Ipin ja Herrasen Buickit oli chopattu. – Eipä aikaakaan, kun päätimme aloittaa kellariremontin, ja taas oli osille löydettävä uusi paikka. Autosta puretuille puskureille ja muille kromiosille piti löytää kromaaja. – Peltihommien osalta ison vastuun kantoi kaverini Tona ja saimme mätähommat aika lailla tehtyä ensimmäisen rakentelutalven aikana. Armaan kainalossa opittu suomen kieli helpotti asiointia. – Eteläisessä Ruotsissa eli Skånessa olikin yksi kiinnostava yksilö myynnissä. Auto otettiin sisälle vasta vuoden päästä syksyllä. Ne laitettiin tilaukseen. Chevy poistui vahvuudesta, kun tuttu ”Homma tehtiin huolella ja hosumatta, mutta toki vielä kasausvaiheessa joutui jotain juttuja suunnittelemaan ja rakentelemaan, koska autoa oli muokattu sekä korin että tekniikan osalta.” ”Projektissa taisi olla jo neljäs vuosi menossa, kun Mika tuumasi, että jälkikasvu ehtii kasvaa ulos harrastuksesta ennen kuin Buick valmistuu.” prätkäkaveri osti sen puoliväkisin pois. Vuodeksi jäähylle Kaupat syntyivät 2011 ja auto siirrettiin Mikan rakennusfirman pihalle Espoon Järvenperään konttien väliin seisomaan. Mika kyseli tarjouksia eri kromaamoilta ja kävi ilmi, ettei Buickin hammasrivistön ja muun kiillon palauttaminen tulisi halvaksi. Kellarin kunnostus rokotti sekin aika siivun meikäläisen vapaa-ajasta, Mika sanoo. Arvaa vaan hukkuiko osia siirtelyoperaatiossa. Roadster pickupin aikaan miehellä oli myös chopattu ja alustaltaan madallettu ja modernisoitu ’50 Chevy pickup. Myyjä ei tietenkään puhunut englantia ja skånen murre osoittautui niin hankalaksi, että asia ei edennyt, kun Sakke ei saanut selvää myyjän murteesta. Auto purettiin ja iso osa osista matkasi kotimatkassa kotitalon kellariin. – Sain vinkin Puolassa toimivasta kromaamosta. Kaverini Sakke hallitsee ruotsin sujuvasti ja soitti myyjälle. Mätä lattia tarkoitti käytännössä myös korin alaosaa kylkilistoihin saakka, joten paikkaamista riitti. Kyseisen kromaamon herra Wittmanilla oli suomalainen vaimo. Oman firman ajot ovat olleet hyvä syy hankkia niitä, vaikka paku onkin järkevämpi Suomen ilmastoa ajatellen, Mika kuittaa. Myös vaikean painevalua olevan maskin ylähuulen kromaus luvattiin hoitaa. Hommasin yhden merikontin lisää firman pihalle ja siirtelin tavarat sinne. Mitään korjauspaloja ei juurikaan ollut saatavilla
Eturipustukseksi vaihdettiin Heidtsin Mustang II -tyyppinen etukelkka hammastankoineen ja levyjarruineen. Korin takapään luiska pitenee ja madaltuu, minkä takia myös takaluukkua on muokattava. Sivuverhoilujen yläosiin lisätty rumpumateriaali kirkastaa yleisilmettä. Alkuperäinen Buick-tekniikka umpikardaaneineen ja perineen siirrettiin pois. Tekniikkapaketille, Chevyn 350 ja TH700-automaatille rakennettiin asianmukaiset kiinnikkeet. V8-MAGAZINE 11 Sisustan materiaalit ovat 50-luvulle tyypillisiä, mutta samalla hillityn tyylikkäitä. Myös takaviistosta ovat linjat kohdallaan. Oldsin tai Cadillacin ilmanputsari sopii myös Buickiin. Hän ei saa takaluukun muotoa tehtyä. lellista työtä ja kromeista tuli hyvät. – Tuulilasi on tehty Kuttilassa, jonne Kun auto on viimeistelty, kehtaa myös takakontin esitellä. Konehuoneen puolella siisti ja hillitty linja jatkuu. Puskuria pudotettiin alaspäin ja takapyörät ovat piilossa pitkien cruiser skirtsien alla.. Massiiviselle säätöpaneeli-kaiutinritilälle riitti puhdistus ja kiillotus. Tona soitti mulle yhtenä iltana aivan ranteet auki ja sanoi, että tule hakemaan tää läjä veks. Samanlaisia terveisiä oli muuten tuliaisina Kotkan visiitiltäkin. Karjaalle kidutettavaksi Kun korin mätähommat olivat pääosin valmiit, matkasi Buick hinurin kyydissä Karjaalle Tonan tutun Mika Lindströmin pajalle, missä Tona teki korija runkomuutokset. . Sopivan levyinen Fordin 8,8 perä on tuettu nelilinkein sekä Panhard-tangolla ja jouset ovat vaihtuneet ilmajousiin. Buickin konepellin tähtäinristikko oli detalji, jonka Mika halusi säilyttää, vaikka kustomeja yleensä sheivataankin rankalla kädellä. Helppoa se ei ollut, mutta kyllä se lopulta onnistui. – Se on vaikeimpia paikkoja koko prosessissa. Kattoa ei ole jatkettu pituussuunnassa. Ohjauspyörä löytyi tuoreemmasta ’53 Buickista. No rauhoittelin miestä ja menin katsomaan ongelmaa. Ikävä kyllä Wittman on tietääkseni menehtynyt onnettomuudessa, eli kyseinen kuvio ei enää onnistu, Mika toteaa. Koria on chopattu noin kaksi tuumaa eli hieman vähemmän kuin Kotkan poikien autoja
Kaarevat ’53 listat olisivat olleet ilmeinen vaihtoehto kustomiin, mutta halusin jotain yksinkertaisempaa. Projektissa taisi olla jo neljäs vuosi menossa, kun Mika tuumasi, että jälkikasvu ehtii kasvaa ulos harrastuksesta ennen kuin Buick valmistuu. Mika osti kaveriltaan Tonalta jo pitkälle kustomoidun ’50 Lincolnin. Lincolnista lääke Valmiiksi muokattu runko vietiin hiekkapuhallettavaksi ja maalattavaksi. 12 V8-MAGAZINE. Sen jälkeen Mika toi sen ensimmäisen kerran kerhotalliin, missä se niputettiin pikkuhiljaa lähes ajokuntoon. Hän ei saa takaluukun muotoa tehtyä.” . Mikan aikana on myös Lincolnin alusta sekä voimansiirto on päivitetty. Luonnollisesti takalokasuojat hitsattiin yhdeksi kokonaisuudeksi korin kanssa saumojen poistamiseksi. Olihan se chopattu Tomahawk-tallissa Kartsan toimesta. Etuvaloja ei frenchattu eikä oven kahvoja poistettu, koska Mika halusi säilyttää ne alkuperäisinä. Pojat soittivat pajalta ja sanoivat, että tehdäänkin siitä avo. – En työkiireiltäni kerennyt olla tuossa choppausvaiheessa mukana, mutta sen verran ihon alle se meni, että näin tosi toden tuntuisen unen eräänä yönä. Auto oli tuttu muutenkin. Choppauksen lisäksi Buickin koriin tehtiin muitakin muutoksia. He olivat leikanneet katon irti ja nostaneet sen ulos, ja joku oli vienyt sen pois, nauraa Mika. alkuperäinen lasi ja haluttu korkeustoive toimitettiin. Ongelmaan löytyi ratkaisu läheltä. Mannermaan Pekka oli tulossa käymään tallilla ja pyysin häntä luonnostelemaan jotain auton kylkeen teippaamalla. Muistaakseni neljännellä sovituksella saimme lasin istumaan eikä lisäpeltitöihin tarvinnut ryhtyä. Joitakin merkkejä poistettiin ja alun perin oli tarkoitus jättää kylkilistat kokonaan pois. Pekan visio miellytti minua, ja kun aloin sovittelemaan Buickin alkuperäisiä listoja teippien paikalle, huomasin niiden natsaavan lähes täysin takimmaisen listan pituutta lukuun ”Tona soitti mulle yhtenä iltana aivan ranteet auki ja sanoi, että tule hakemaan tää läjä veks. Tona leipoi Buickiin pitkät cruiser skirsit tallikaveri Kartsan ’57 Fordista saadun idean innoittamana. – Katselin isoa kylkipintaa ja se vaan kaipasi jotain. Monien kustomien tapaan autossa oli vielä viimeisteltävää
Niissä on efektinä rumpujen kyljissä käytettyä selluloidimateriaalia. Penkin rungot puhallettiin ja jousipohjat kunnostettiin ennen maalausta. Kokoonpanolinjalle Mika kasasi autoa viime talven. Sävy on Mersun pakettiautosta, mutta siihen on lisätty helmiäistä ja metallinhohtoa. Homma tehtiin huolella ja hosumatta, mutta toki vielä kasausvaiheessa joutui jotain juttuja suunnittelemaan ja rakentelemaan, koska autoa oli muokattu sekä korin että tekniikan osalta. Kun katselee 50-luvun autoesitteitä, ovat autot usein matalampia jousitukseltaan ja linjoiltaan kuin luonnossa.. – Buick myös maalattiin samana talvena, kun sisusta oli työn alla. Tiina teki myös Buickin matot. Auto on kaikin puolin hyvä ajaa. Sisusta ja koppa kuosiin Verhoilujen kunnostus aloitettiin pari vuotta ennen auton valmistumista. Näyttelyissä Buickia ei ymmärrettävästi ole nähty ennen FHRA:n Malmin syysnäyttelyä, josta irtosi ansaitusti Top 10 -palkinto. Idea sen käyttämiseen tuli jo muutama vuosi sitten, kun siirtelimme Lassen kustom . Maalarikin löytyi Tonan kautta, vihtiläinen ammattimies Karri. Aina ei tarvitse etsiä osia vaan joskus ne löytävät sut, toteaa Mika tyytyväisenä. own valitsinmekanismia ei vaan saanut sovitettua TH-700askille. Penkkien istuinosat on verhoiltu kuosiltaan 50-luvun tyylisellä kankaalla ja sivuja alaosat ovat keinonahkaa. Heka Piiroinen kiillotti ne muun listasälän lisäksi. Mulle tuntematon kaveri käveli Mosan tallin aikana sisälle, kun olin rakentelemassa Buickia. ottamatta. Siinä on ketjusuojassa samaa materiaalia. Tien päälle Auto valmistui sopivasti vapuksi. Se tuo myös mukavaa kontrastia ja vaaleutta tummaan autoon. Eli Buickin listat siirrettiin korissa vain alkuperäistä alemmaksi. Koko vanteen peittävät sombrero-malliset ovat alkuperäisiä pillereitä tyylikkäämmät. – Sivuverhoilut ovat Vänttisen Lassen tekemät. llaria tallissa. Penkkien kunnostuksesta ja verhoilusta vastasi Tonan vaimo Tiina, joka on koulutukseltaan verhoilija, vaikka ei päätoimisesti sitä teekään. Ratkaisu oli ollut niin yksinkertainen, etten vain ollut älynnyt sitä. Siihen ihan naapuriin avattiin automaalaamo ja mä vuokrasin sen tilat yhdeksi viikonlopuksi värin ruiskuttamista ja uunittamista varten. Hommasin sitten Lokarin satsin, jonka sovittamisessa vanhaan rattiputkeen oli oma jumppansa. Akselistojen uusimisen myötä on autossa 4,5 jako ja uusille tarvikepeltivanteille on pyöräytetty 7,10–15 Firestone valkosivut. – Ratin kanssa kävi muuten aikanaan hyvä munkki. V8-MAGAZINE 13 Buickin sivupro ili paljastaa hyvin, kuinka maltillisesti autoa on chopattu. rman tiloissa ja pohjat hinkattiin valmiiksi siellä. Aikansa katseltuaan kysyi, että kiinnostaako mua ’53 Buickin ratti. Tietysti rättirenkaat hakevat hieman urissa, mutta ne nyt vaan pitää olla ulkonäön vuoksi. Mutta Dyna. Onnistuneet linjat voisivat olla tehtaan jäljiltä. – Rattiputken ja vaihteenvalitsijan tekeminen on hyvä esimerkki. Vaikka kausi on ollut kaikin puolin poikkeava, on autoon kertynyt kilometrejä eikä mitään takaiskuja ole tullut vaan auto on pelannut kuin Buick. Myös takapuskuria on pudotettu koriin nähden alemmaksi, Mika sanoo. Myös kapselit ovat ’53 Buickista. Auto oli tuolloin takaisin mun . – Stadissa oli oudon hiljaista kruisailla vappuna. Tää on nyt mun kolmas auto, jossa on Heidtsin keula ja muokattu alusta, ja Buick on ylivoimaisesti onnistunein paketti tähän asti. Kaverilla oli sellainen jouten. Halusin säilyttää alkuperäisen rattiputken ihan ulkonäkösyystä
TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN Raaka Raaka laite laite Raaka Raaka laite laite Raaka Raaka laite laite 14 V8-MAGAZINE. Alkuaikojen hot rod -henkeä edustaa Cliffordin palikoilla viritetty kutostekniikka. Chevrolet pickup 3100 1949 Harry Räikkösen avolavan ikääntynyt ilme, peltipuhdas pinta kaikkine kolhuineen on alkuperäistä autoa, joka viimeisteltiin lakkakerroksella
– Jossain vaiheessa tuli mieleen, että joku auto pitää hommata. . – Ja rikottiin paljon osia ennen kuin opittiin. Se ei merkitse, että Harrikat olisivat kokonaan jääneet. Pian sen jälkeen siirryttiin Harrikoihin 1984. – Kyllähän kaikesta saa ”syyttää” itä-Helsingin vanhoja sankareita Parnila, Husso, Wareliukset…Ei siinä ympäristössä asuessa voinut välttyä innostumasta kiihdytykseen! Bensamoottorisissa Harrikoissa parhaaksi vuodeksi historian kirjoihin tuli 1992, jolloin Harry voitti kaikki kisat, saavutti Suomen mestaruuden ja ajoi Yökisassa Euroopan ennätyksen 9,19 sekuntia. Nitro twin Kisakuviot ja drag racing tulivat mukaan jo varhain. HD löytyy edelleen tallista ja kesän retket tehdään sillä. 1984 hommasin pannupään ja se oli 30 vuotta vanha. Harryn ensimmäinen kaksipyöräinen oli britti, kun 16-vuotias nuori mies hankki Triumphin. Rinnalle on haluttu monikäyttöisempää, enemmän ympärivuotista peliä. Itse asiassa se jäi ainoaksi kerraksi, kun pyörällä päästiin ysi-ykkösen puolelle. Kahdessa lohko halki puolimatkan jälkeen. 1990-luvun alussa kaikki oli vielä uutta ja nitropyöriä vain muutama muistaa Harry. Nyt paljon myöhemmin, nykyinen Evo on myös runsaat 30 vuotta vanha, naureskelee Harry. Kolme ekaa kisaa ja kolme hajonnutta mottia. Kun bensalla oli saavutettu kaikki mahdollinen, päätettiin koittaa nitrolla ajamista. Raaka Raaka laite laite Raaka Raaka laite laite Raaka Raaka laite laite M onet vanhemmat Harley-Davidson-harrastajat ovat siirtyneet autoihin. Tämä onkin hauska ajatusleikki ajankulusta. Pitkänlinjan HD-mies Harry Räikköselle kävi juuri näin. Harryn pitkään uraan mahtuu niin bensakuin nitro-Harrikoita ja paljon menestystä. Oma ennätys, siihen aikaan kova noteeraus, ajettiin Alastaron radalla ja kirjataan 7,76 sekuntia. Täytyy muistaa, että V8-MAGAZINE 15
tuolloin nitro-Harrikat olivat vielä vapaasti hengittäviä ja kutosen ajat harvinaisia. Pickup rantautui Vuosaaren kautta Hämeenlinnaan joulukuulla 2011. Ajokuntoista Chevyä liikutti tuossa vaiheessa 235 cid kutonen ja manuaali. Vuosien varrella mies on kuulunut lukuisiin metanolija nitrotiimeihin: Kuutniemi, Pietilä, Halinen, Ahonen…pyöräpuolella Salakari, Selkämaa, Kalttonen, Piensalmi ja Willem Been Hollannista. Valkosivurenkaat ovat Coker Classic G87-15, kapselit Moonit. Pääasia kuitenkin, että auto oli rutikuivan kelin Arizonan ruosteeton yksilö. Oman ajouran jälkeen Harry siirtyi mekatsupuolelle ja on edelleen aktiivisesti mukana kiihdytyskuvioissa. Hytin oikeaan takakulmaan sijoitetun polttoaineen täytön putki on pitkä ja kaksiosainen. Mennyt kesä tuli ruuvailtua Haajasen Eskin ’31 A coupea kadunmiehen kisoissa, kun Pietilän Arin Woodstock Racing Funny Car team piti välivuotta. Niinhän siinä kävi, ettei autossa lopuksi ollut jarruja ja se laitettiin hinurin kyytiin. – Ihan tarkkaan en tiennyt, mitä tuli ostettua ja mitä alta löytyi. ”Alusta asti oli selvää, että halusin kutostekniikan.” 16 V8-MAGAZINE. Syksyllä 2011 Craiglistiltä löytyi sopiva yksilö Mesasta, Arizonasta, josta Halmari auton haki, avaa Harry valintaa. . – Olin itse silloin työkeikalla Asovanmerellä Ukrainassa ja Gassersin tallikaveri Eki otti hoitaakseen kuskauksen kotiin. Eki yritti tankata Chevyä sitkeästi yli puoli tuntia, mutta polttoainetta ei mennyt juurikaan tankkiin. Putkien väTuuletussäätimien nupin inkkarinpää tuli joskus pannupään romujen mukana ja koristi 15 vuotta Walkka MC:n showmoottoria. Persoonallinen rattikehä löytyi swapista ja on peräisin mitä todennäköisimmin 70-luvun veneestä. Ajomatka muodostui alusta asti värikkääksi. Pickup näytti harmaassa pohjamaalissa perussiistiltä, mutta tarkempi tarkastelu paljasti ”bondolla” paikatut lommot ja peilin jäljet. Aidon vanhan lookin viimeisteli ja straippasi Petri Tuovinen, Pinstripes & Signs. – Tykkään itse enemmän Chevyn pyöreistä muodosta kuin Fordin kantikkaasta ilmeestä. Arizonan löytö Kun pikkiskuume iski, alkoi kiivas etsintä ja katseet suunnattiin ison veden taakse. Hakusessa oli jokin sodan jälkeinen, vuosimalliltaan 40-luvun Chevrolet tai Ford. Alkuperäisellä tekniikalla päästiin melkein Helsinkiin asti. Keskiö kuuluu alkuperäiseen rattiin. Tuohon aikaan pickupeja ei meillä ollut vielä kovinkaan paljon
Ennen pintakäsittelyä koppa pestiin vielä etikkavedellä. Kaudet 1994-95 Harry ajoi nitromopolla, jossa moottorina oli Schumaker billet alakerta, 122 cid koko, high gear ja ART lock up kytkin. Kehitystyön tuloksena syntyi yhteensopivat paketit, joilla kutosmoottorit tuottivat saman verran, joissakin tapauksissa jopa enemmän tehoa kuin V8-moottorit. Päin vastoin, pikkulommot vain lisäävät efektiä, naureskelee Harry, joka kesäisin kurvailee vapaa-ajan ajot Chevyllä. Tänä päivänä ruostetta peltipintaan tehdään erilaisilla käsittelyillä, eikä ajan hampaan nakertamiseen mene paljon aikaa. Legendaarinen Clifford Performance on toimittanut kaiken merkkisiin kutosmoottoreihin viritysosia jo yli 50 vuotta. Paras aika 7,85 s. Kaikki näkyvä on alkuperäistä koria, mitä löytyi soodapuhalluksen alta. Olin jo vuosia sitten nähnyt Amerikan matkalla March Meetissä paljon kutosella liikkuvia kustomeja ja pickuppeja. Kovan suosion saavuttanut patina ei useinkaan ole vanha, vuosikymmenien kuluessa syntynyt ikääntynyt ilme. Clifford Performance 66==88 66==88 66==88 Perustaja Jack Clifford kilpaili NHRA-kisoissa menestyksekkäästi kutosmoottorisella ’54 Hudsonilla, mikä oli parasta myyntipuhetta omille tuotteille. Insinöörinä Jack oivalsi nopeasti, kuinka alitehoisia tehdasvalmisteiset kutosmoottorit olivat niiden potentiaaliin nähden. an. loso. Clifford lanseerasikin tavaramerkin, logon 6=8, joka lyhyesti ja ytimekkäästi kertoo koko . sitten Waterfordiin, Maineen New Yorkin yläpuolelle. Toiminnan perustana ovat edelleen imuja pakosarjat, mutta valikoima on kasvanut sylinterikansiin, kaasuttimiin ja moottorin osiin. s. . Pohjille tartunta-aineeksi ruiskutettiin kirkas ulkokalustelakka ja sen päälle mattalakka. Car Paint Centerin Ripa tzekkasi menetelmän ja Killer Coatingin Marko Taskinen hoiti työt. Työ hoitui Pornaisissa Uudenmaan Soodapuhalluksessa. Niin ikään mies oli tuttu nimi NASCAR-piireissä. Ennen yhtiön perustamista Jack ajoi 50ja 60-luvuilla kiihdytyskisaa 308 . Yritys muutti muutama vuosi sitten Waterfordiin, Maineen New Yorkin yläpuolelle. Ja sitä se on, mutta omalla tavalla toteutettuna. Myydäänpä varsinaista ruostemaaliakin. K U V A : C LIF FO R D P E R FO R M A N C E KUVA: HARRY RÄIKKÖNEN KUVA: HARRY RÄIKKKÖSEN ARKISTO lissä oli syystä tai toisesta teippi, eipä tullut heti kenellekään mieleen! Alkuperäistä vanhaa Kuten Harry itse asian ilmaiseen, pickupista haluttiin raaka laite. 1963 Jack voitti NHRA L/S mestaruuden ja teki lukuisia ennätyksiä. Perustaja Jack Clifford kuoli 2000-luvun alussa, ja Larry Milwee jatkaa yrityksen pyörittämistä. Hän näki kutosmoottorien suuren tehomahdollisuuden ja ryhtyi suunnittelemaan niihin viritysosia. Viritetty kutonen – Alusta asti oli selvää, että halusin kutostekniikan. athead 6-sylinterisellä ’54 Hudsonilla menestyksekkäästi NHRA:n Junior Stock -ryhmässä. KUVA: HARRY RÄIKKKÖSEN ARKISTO V8-MAGAZINE 17. Jack Clifford, avaruusinsinööri, perusti Clifford Performancen vuonna 1967. Pitkänlinjan harrastajan matkaan mahtuu pikkiksen lisäksi Harrikoita ja kiihdytyskisaa. Ensimmäisiksi kohteiksi otettiin imuja pakosarjat. – Pikkiksestä tehtiin ajoauto eikä silloin haittaa, vaikka vähän tulee kolhuja
– Kävi niin harmillisesti, että ”jouduin” työkeikalle Havaijille. Moottorin tekniikasta löytyvät lisäksi 264-asteinen hydraulinokka, chrome moly työntötangot, 9,5-puristeiset männät, CRT Performancen HEI-jakaja ja peltisarjat. Chevyn 292 tuli käytettynä ja projektina. Vaihteet valitaan klassisella Lokarin shifterillä. JPS motorsin Pave Siren vastasi moottorin koneistuksista ja kasauksesta. Sulakkeet ja magneettiventtiilit sijoitettiin paloseinän boksiin, joka löytyi Ikea hot rod shopista ja on talousvuoka. Pintaa koristaa asianmukainen tarrakokoelma. Öljysäksi 264-asteinen hydraulinokka, chrome moly työntötangot, 9,5-puristeiset männät, CRT Performancen HEI-jakaja ja peltisarjat. 18 V8-MAGAZINE. Alkuperäisen kojelaudan muutoksiin kuuluu vain rundari. Tuliaisina moottoriin pultattiin Cliffordin 2 x 2 bbl imusarja kahdella Cliffordin Red Line Weber 38 DGES kaasuttimella. Sohvapenkki verhoiluineen on Amerikan perua. ”Keulasetti uusittiin kokonaisuudessaan.” . Paluumatkalla tuli tilaisuus ja päätin poiketa Clifford Performancen shopissa, joka sijaitsi silloin Wildomarissa, Kaliforniassa. Tarjolla ”kutvoseen” on edelleen tänä päivänä runsaasti virityspalikkaa. Se teki vaikutuksen ja halusin olla erilainen. ÖljyChevyn 292 sai lisää potkua Cliffordin osilla. JPS motorsin Pave Siren vastasi moottorin koneistuksista ja kasauksesta. Kutonen on itse asiassa varsin menestyksekäs moottori 50/60-lukujen NASCARja NHRA -kisoista ja niistä otettiin irti veekasimaisia tehoja. Race-miehenä Harrylle ei pelkkä moottorin kunnostus riittänyt vaan siitä ryhdyttiin kaivamaan lisää tehoa. Tyhjin käsin ei sieltä poistu kukaan enkä tehnyt poikkeusta
Suomesta löytyy kuusi HD-lätkäjengiä sekä legendaarinen Lebarin Pantterit. Tämän lisäksi Ruotsista Twin Clubista ja Umeån Norsskenista sekä Baltian maista ja Venäjältä löytyy kiekkojoukkueet. Mutta on roddaus muutakin kuin pultteja ja muttereita. Pelaajarinkiin kuuluu nelisenkymmentä kaveria ja treenivuoro on kerran viikossa. Kyseessä on 2011 syksyllä perustettu hot rod -kerho. ModerV8-MAGAZINE 19. Paketti kuulostaa ajettavalta ja sitä Harryn Chevy myös on. nin tyylin taka-akselin tuenta rakennettiin Heidtsin nelilinkillä, Panhard-tangolla ja coil over -iskareilla. TH-350-vaihteistoa prepattiin shift kitillä ja pakettiin sovitettiin TCI Saturday Night turbiini. Jarrutustehoa parannettiin edessä 11” levyjarruilla. Se on sopivan totista hauskanpitoa saman henkisten harrastajien kanssa. Kerran vuodessa järjestetään oma turnaus. Harry on yksi perustajajäsenistä. Edessä päädyttiin Heidtsin erillisjousitukseen ilmapusseilla ja Mustang II hammastanko-ohjauksella. pohjan madalluksen hoiti race-ympyröistä tuttu Soinin Jari. Kiekko Keskeisesti Harryn harrastamiseen on aina kuulunut HD-kerho Walkka MC, joka juhlii täyttä 35 vuotta ensi kesänä. Se voi olla myös mailoja ja luistimia. Jarrusylinteri ja rattiakseli ovat lähtöisin S10 Chevy pickupista. Eka talli Vartiokylän biker kombinaatin (Walkka, Blackheads ja Dock MC) läheisyydessä, tästä nimi Wartsika Gassers. Heidtsin alusta Vaihteisto ja sen palkki otettiin Chevy vanista, jonka moottori jäi varaosaksi. Harry on ollut alusta asti mukana 2006 perustetussa HD-porukan omassa lätkäjengissä, Stadin HD Hockey. Ja kun kerhotoiminnasta puhutaan, niin silmiin osuus pikkiksen takalasitarra, Wartsika Gassers. GM 8-pulttinen taka-akseli on peräisin 80-luvun farmarista 3,07:1 perävälityksellä. Keulasetti uusittiin kokonaisuudessaan. Nykyisin kerhotila sijaitsee Tattarisuolla, ja yhdeksän kaveria on jäsenenä
Legendaarinen Pisano & Matsubara ’74 Vega terrorisoi Funny Car -kisoja 70-luvun puolivälissä. Samalle aatteelle syntyi Finnish Vintage Drag racing Association. Alustavaan suunnitelmaan kuuluu osallistua osaan FHRA:n SM-kisoista ja katuautotapahtumiin. Vaikka kisataan, niin pidetään hauskaa sekä tarjotaan katsojille tuulahdus menneiltä ajoilta. Lokakuussa perustettiin asian ympärille FVDA. Aivan tuore Amerikan hankinta on Eski Haajasen klassinen Fiat Topolino Altered. Isossa kuvassa taustalla on kiinnostus taltioida drag racingin historiaa ja edistää nostalgisten kilpureiden rakentamista. Tuulahdus menneiltä ajoilta Ensi kesänä saadaan stripille lisää nähtävää, kun nostalgiset kiihdytyskilpurit tulevat vauhdilla mukaan kisoihin. Kilpailumatka on 1/8 maili ja kilpureille tehdään selkeät tekniset säännöt, jotka kisoissa katsastetaan. Ajatuksena on koota yhteen kaikki erilaiset autot kuten Gasserit, etumoottoriset Dragsterit, Alteredit, Funny Carit, Hot Rodit. FX-kilpurit ja Super Stockerit. Tuolloin opperit muistuttivat vielä tunnistettavasti myyntimalleja. Perustamiskokouksessa FVDA:n hallitukseen valittiin harrastuksen parista tuttuja nimiä: Aki Hairetdin (pj), Juha-Matti Martikainen (vara pj.), Esa Haajanen, Satu Häyry ja Harry Räikkönen. Meilläkin talleissa pölyttyy vanhoja kiihdytyskilpureita, jotka halutaan takaisin radalle. Lisätietoja saa osoitteesta fvda2020@gmail.com ja myös yhdistyksen Facebook-sivut ovat työn alla. Yhdistävä tekijä on “old school” meininki ja kilpureiden tulee olla oman aikakautensa mukaisia hengeltään ja ilmeeltään. Kuskilta vaaditaan lisenssi, hyväksyttävät drag race -varusteet kypärä, ajoasu, nelipistevyöt ja Roadster Hot Rod -luokassa kaaret. Tarkemmat luokkakohtaiset säännöt ja kilpailukalenteri ovat työn alla. Vanhojen kilpureiden entisöinti ja vintage racing on Amerikassa kovassa suosiossa. Lajin motto jo NHRA:n alkuajoilta 50-luvulta asti kuuluu: turvallisuus ensin. 20 V8-MAGAZINE. 60-luvun etumoottoriset Top Fuel Dragsterit olivat vaikeita ja pelottaviakin ajettavia, kun nitromotti sijaitsi kuskin ”sylissä”. Ruotsin kerhon SVDA:n (Scandinavian Vintage Dragracing Association) motto ”Attitude Before Speed” kuvaa hyvin toimintaa. TEKSTI JARMO MARKKANEN Tällä hetkellä yksi eniten suosiotaan kasvattava kiihdytystrendi niin Amerikassa kuin myös länsinaapurissamme Ruotsissa on vintage drag racing. Yksi painopiste onkin turvallisessa kilvanajossa. Kuva: Jarmo Markkanen Kuva: Jarmo Markkanen Aki Hairetdinin ’55 Chevy ”Brutal Bastard” on kulkenut 396 isolohkolla aikaan 12,02 sekuntia. Kuva: Johan Bilblad Tallikierroksen perusteella viivalle olisi tulossa lähemmäksi parisenkymmentä nostalgiakilpuria. Innovatiivisuus on aina kuulunut lajiin kuten viereisen radan Vette kuvastaa
Vastaukset ilahduttivat varmasti tutkimuksen tilannutta Chevroletia, joka on tänä vuonna julkistanut aivan uudet mallit Suburbanista ja Tahoesta. Yli 60-jäsenisessä Suomen Studebaker klubi -yhdistyksessä on yli sata Studebakeria. Onnellisuus lisääntyy autolla matkaillen Ensi vuoden alusta lähtien uusien moottoripyörien moottoreiden tulee täyttää Euro5-päästönormit. Classic Recreationsilta voi tilata hiilikuitukorisen 1967–1968 Shelby GT500 replican mallinimellä GT500CR:n (Carbon Edition). Nämä perustuvat Camaron 1SStai 2SS-malliin, sisältäen kaikki 1LE-option sporttiherkut. Modernia koria on tehty 25 kappaletta ja se vähentää teräksiseen verrattuna painoa 101,6 kiloa. Uudenkaupungin Automuseo levensi käytäviä sekä nosti hygieniatasoa heti ensimmäisen maassamme tavatun koronatapauksen jälkeen suojatakseen tartunnoilta museovieraita ja museon henkilökuntaa. Vakiovaihteistona on 10-vaihteinen automaatti. Kennedy liikkui viimeisen kerran marraskuun 22. Museoviraston vanhojen kulkuvälineiden avustusta voi hakea 11. Bonhamsin huutokaupassa New Yorkissa. Vuoden jokaisena päivänä avoinna olevassa automuseossa on myös museomyymälä. Tavoitteena on varmistaa, että maassamme säilyy edustava otos kansallisesti arvokkaita kulkuvälineitä käyttökuntoisena. Suurempi veekaseista tarjoaa eniten poweria, 420 hevosvoimaa. Ku va : G en er al M oto rs AC Cobra 378 MK IV Superblower Kuva: AC Cars Legendaarista AC Cobraa valmistanut AC Cars on vuosien varrella tehnyt erilaisia replikoita alkuperäisestä Cobrasta. Niinpä Harleyn Euroopan myyntiohjelmasta ovat putoamassa pois kaikki muut mallit – Street 750, Street Rod, Iron 883, Super Low, Sportster 1200 Custom, Iron 1200, Forty-Eight, Forty Eight Special, Roadster ja Super Low 1200T. Myyntihinnaksi tuli lopulta 375 075 dollaria. Tällä hetkellä Harley-Davidsoneista näihin yltää vain sähkömoottoripyörä Livewire. Moottoriksi autoihin tulee ahdettu 810-hevosvoimainen ja 5-litrainen Coyote-veekasi. Suurin osa sanoi, että heidän ajoneuvoistaan tuli kaivattu pakopaikka kodista, ja monet suuntasivat ulkoilukohteisiin, kuten rannoille ja vaellusreiteille. Chevroletin ja The Harris Pollin tutkimuksessa selvisi, että melkein 80 prosenttia amerikkalaisista ajattelee automatkailun auttavan terveyden ylläpitämisessä korona-aikana. 378 Superchargedin menoa vauhdittaa puolestaan mallinimen mukaisesti ahdettu 6,2-litrainen ja 580 hevosvoimaa tuottava moottori. Vakiomallin hinta lähtee 124 181 dollarista ja ahdetun version 169 373 dollarista. Määrä on varsin mukava Suomen kokoisessa maassa, kun on kyseessä näinkin harvinainen entisaikojen automerkki. Pidempi akseliväli ja edistyneempi Air Ride -jousitus sekä Magnetic Ride Control -ajohallinta parantavat GM:n mukaan ajettavuutta etenkin epätasaisilla päällysteillä ja päällystämättömillä pinnoilla. Avustusta myönnetään kulkuvälineen tai sen osan konservointiin, restaurointiin tai rekonstruktointiin maksimissaan 50 prosenttia projektin kokonaiskustannuksista. Yrityksen uusi pääjohtaja on ilmoittanut 30 prosentin mallivalikoimasupistuksista. 378-mallin voimanlähteenä toimii GM:n 430 hevosvoimaa kehittävä LS3-moottori, jonka jatkeena on Tremecin kuusivaihteinen T56-manuaalivaihteisto. /avustukset/kulkuvalineet. Voimanlähteenä on räätälöity 1050-hevosvoimainen 416 cid, joka on ahdettu LT-1-pohjainen moottori. Lokakuun alusta alkaen museokävijöille on jaettu veloituksetta suomalaisvalmisteiset laadukkaat maskit. Yhdistys täyttää tänä vuonna jo 25 vuotta. ”Limo One” myytiin Yhdysvaltojen presidentin auto, valkoinen 1963 Lincoln Continental Convertible, jolla presidentti John F. Tutkittavista puolet mainitsi, että isompi tavaratila parantaisi matkailukokemusta. Malleissa on SUV-luokan suurimmat sisätilat, minkä lisäksi niissä on entistä suuremmat tavaratilat, Tahoessa 3480 litraa ja Suburbanissa 4097 litraa. Tänä vuonna saatavilla on sähköinen AC Cobra Series 1, AC Cobra 378 sekä AC Cobra 378 Supercharged, joka tekee paluun mallistoon 22 vuoden jälkeen. päivän aamuna 1963, myytiin 14.10. Automatkalle lähteminen on ollut yksi onnellisuutta tuottavista asioista. V8-MAGAZINE 21. Ostos keventäisi pankkitiliä USA:ssa 298 000 dollaria. Moottorivaihtoehtoina on päivitetyt V8-moottorit (5,3ja 6,2-litraiset), joissa on haettu polttoainesäästöä, sekä uusi 3-litrainen Duramax turbodieselkuutonen. Specialty Vehicle Engineering Inc (entinen SLP) on ilmoittanut, että vain 50 kappaleen rajoitettu ja numeroitu erä 2021 YENKO / SC Stage II Camaroita on saatavilla. Kuva: Bonhams Suomessa kotimaan automatkailu ja ulkoilma-aktiviteetit ovat olleet yhä useammille henkireikä pandemia-aikana. Vuoden 2020 olosuhteet ovat vieneet myös amerikkalaiset ihan uusiin matkakohteisiin ja retkeilemään, monet ensimmäistä kertaa elämässään. Vetokyvykkäät maastoautot ovat rakennettu aivan uudelle alustalle ja aerodynamiikkaa on parannettu. Lisätietoja: www.museovirasto.. marraskuuta saakka
473 ml pumppupullon hinta on 16,70 €. syyskuuta. Moottorina on 350-kuutiotuumainen V8 ja vaihteistona on automaatti. Se on tilattavissa 32,95 australian dollarilla nettiosoitteesta: www.wilddingopress.com.au Renkaiden vaihtoa helpottamaan on luotu . www.tradeparts.info Webcon Quad 48 IDA imusarja Setti Weber 48IDA-kaasutimia ja niille tarkoitettu imusarja ovat olleet aiemmin saatavilla pakettina Chevroletin pikkulohkoon englantilaiselta Webconilta. Aila-myrsky koetteli Ku va H an ne le H ata np ää 22 V8-MAGAZINE. Sevillen hinta nousi toimenpiteen jälkeen 11 000 dollarilla. Museon piha peittyi kuitenkin hyvin myytävistä varaosista ja ajoneuvotarvikkeista, vanhoista sekä retrohenkisistä tavaroista ja enemmän tai vähemmän kokonaisista ajovärkeistä. Se on tuotu maahamme 1988 Floridasta. Australialaiset Ian Neuss ’20 Dodgella ja Bill Amann ’27 Whippetillä matkasivat viitisen vuotta sitten kahden kesäkauden aikana 20 000 km Aasian ja Venäjän läpi Suomeen. Se toimii autoissa, joissa käytetään pultteja pyörien kiinnitykseen. Aila-myrsky koetteli edellisellä viikolla länsirannikkoa ja tuuli ei ollut täysin laantunut. Tuo t Pesuaine katon ja sisustan kankaille Classic industrien/OER:n valikoimasta löytyy sisustan ja katon pesuun tarkoitettu huippu pesuaine juuri kangasosille. 70-luvulla Hollywoodin julkkikset hankkivat mielellään tällaisia erikoisvalmisteita. Nyt imusarjaa on saatavissa myös erikseen. 12 mm pitkät piikit pitävät pyörää paikallaan pultteja kiinnittäessä. Erikoinen auto oli kuvanottohetkellä myynnissä. Kyseinen auto on ollut suomalaisen tivolin promootioautona ja sitten yli kymmenen vuotta säilössä. Molemmat autoharrastajat olivat olleet Outokummun palveluksessa ja siksi he halusivat ajaa maahamme. Lohjalla tavattu kaksiovinen ja -paikkainen ’75 Seville Tomaso Coupe on noin puoli metriä lyhyempi kuin normaali Seville. ksu työkalu – Wheel-Fix. Muotoilun takaa löytyy Amerikan vanhimman limusiineja ja hautausautoja tekevän Armbruster-Stagewayn silloinen johtaja Tom Earnhart. Odotettu syysrompetori Pohjamaalla Vaasan autoja moottorimuseolla on sekä keväisin että syksyisin rompetori. 70-luvulla oli mahdollisuus hankkia erilaisia Sevillestä tehtyjä erikoisversioita. www.webcon.co.uk Kuvat: Hannele Hatanpää kävijäennätyksensä tehneen museon näyttelyihin. Katujenkki tien päältä Nähdessään tämän Cadillacin, tulee todennäköisesti tarve hieraista silmiään. Wheel-Fix-paketin hinta on 21,90 euroa ja niitä myy Autoliiton Helsingin myymälä ja verkkokauppa. Poikkeusvuonna romusteltiin kuitenkin vain ajokauden päättäjäishengessä 19. Mukana ollut John McCombe kirjoitti ja kuvasi ajoseikkailusta kertovan Bondi to The Baltic -kirjan. Cadillac-diilerit toimittivat vakio-Sevillet arkansasilaiseen Custom Car and Detail -yritykseen muutettavaksi noin kuudessa viikossa Tomaso Coupe -malleiksi ja rakentajaksi ilmoitettiin Tomaso of America Inc. Samalla oli mahdollisuus tutustua kesän aikana kävijäennätyksensä tehneen museon näyttelyihin. Vararengaskotelon sai takaosaan tilauksesta. Auto on myös vähän matalampi ja jousitusta on muutettu. Pesun jälkeen sisustan ja katon voi suojata OER:n 19,90 € maksavalla suojahoitoaineella. Se soveltuu Weber IDA-kaasuttimien ohella käytettäväksi myös polttoaineenruiskutuksen läppärunkojen kanssa
’65 SMV 10 vaunussa kaikki on alkuperäistä väriä lukuun ottamatta. Hän toi sen mukanaan, kun muutti takaisin Suomeen vuonna 1984. Itse ostin auton vuonna 2015 ja olen sen neljäs omistaja. . Oma autoni, ’53 Ford F100, tekniikka on kokonaan Chevy Van G20:stä. Auto on pyritty pitämään alkuperäisenä ja se on museoitu. Autoja on vuosien saatossa ollut useita ja myös V8-Magazinea on luettu jo 80-luvulta saakka. Lisää kuvia ja tarinaa voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. ’65 SMV 10 vaunussa kaikki on alkuperäistä väriä lukuun ottamatta. Autoja on vuosien saatossa ollut useita ja myös V8-Magazinea on luettu jo 80-luvulta saakka. ’61 Cadillacissa on alkuperäinen tekniikka. Vaimon Caddy/SMW. Tässä muutama kuva tämänhetkisistä harrasteautoista. Myös kaikki varusteet ovat tallessa ja toimivia. Tässä muutama kuva tämänhetkisistä harrasteautoista. LLuukkiijjooiden iden aut autoott Lukijoiden autot Ford Mustang Mach 1 Fastback 1970 Ford Mustang GT Convertible 2005 Moi. Olen käynyt kokeilemassa myös stripillä, missä syntyi aika 10,95/205 km/h. Plymouth satellite ‘72 ja Plymouth Satellite Sebring Plus ‘71 (Roadrunner). Jaana Koskinen Jaana Koskinen Ford Mustang Mach 1 Fastback 1970 Ford Mustang GT Convertible 2005 Moi. Perheestä löytyy myös toinen Mustang, GT Convertible 2005. Olen pyrkinyt pitämään auton alkuperäisen näköisenä ja mukavana ajaa. ’61 Cadillacissa on alkuperäinen tekniikka. Kori on läpikäyty ja pinnassa on alkuperäinen värisävy. Cadillac 1961 & SMV 10 1965 Moi. Se on tullut uutena USA:sta Ruotsiin. Perä on 12-pulttinen Truetrack-lukolla ja 33 spline Moserin vetoakseleilla. Autojen omistaja on Kari Koskinen. Ympäri Suomea löytyy näyttäviä jenkkiautoja, joita lukijat pääsevät tässä esittelemään omin sanoin. Kai Koivusalo Chevrolet Impala 2d HT Sport Coupe 1968 Tässä on kesäautoni, ’68 impala 2d HT Sport Coupe. Vaimon Caddy/SMW. Jenkkiautoharrastus alkoi jo 80-luvun lopussa ja on jatkunut näihin päiviin. Ford Mustang Mach 1 Fastback 1970 351C / FMX -autolla on hieno historia. Jenkkiautoharrastus alkoi jo 80-luvun lopussa ja on jatkunut näihin päiviin. Kori on läpikäyty ja pinnassa on alkuperäinen värisävy. Oma autoni, ’53 Ford F100, tekniikka on kokonaan Chevy Van Riku Räsänen V8-MAGAZINE 23. Moottorina on lievästi piristetty 5,3-litrainen LM7 ja vaihteistona TH-400. Pikkulohkon hengitystä on helpotettu. Sieltä sen osti suomalainen mies, joka asui ja työskenteli Ruotsissa. Tänä kesänä kilometrejä kertyi noin 3 000 km. Auto on ostettu Floridasta ja se saapui Suomeen jouluksi 2017. Myös kaikki varusteet ovat tallessa ja toimivia. Sen jälkeen auto on vaihtanut omistajaa vuonna 2006 ja 2011. Auto on hienossa kunnossa. Riku Räsänen Plymouth Satellite Sebring Plus 1971 (Roadrunner) Plymouth Satellite 1972 Moi, tässä näktvät meidän Moparit. Vennu Tukiainen Vantaa Cadillac 1961 & SMV 10 1965 Ford F100 1953 Moi
Sittemmin auton ympärillä on tapahtunut runsaasti tekniikan kehitystä. Chevrolet Corvette C5 1998 Alun perin vapariksi jäämään tarkoitettu perus-Vette muuttui kaveriporukan painostuksesta ahdetuksi, ja tästä eteenpäin ajatukset kääntyivät kohti huippunopeusmittelöitä. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN K ouvolan Utissa asuva Arto Nurminen osti Corvettensa Jenkeistä vuonna 2009 ja heti samana syksynä auto purettiin palasiksi. Kaikkea edellä mainittua edisti kavereiden mielipiteet siitä, että Vettestä täytyy löytyä ahdin, muutoin au24 V8-MAGAZINE
Näillä eväin nautiskeltiin ensimmäinen kesä, mutta tämän jälkeen alkoi ahtimen hankkiminen kutitella houkuttelevana vaihtoehtona Arton mielikuvissa. . Lopulta kavereiden ”kannustus” kävi niin vahvaksi, että Arto antoi periksi ja tilasi 1,4 baarin ahtoihin yltävän Vortechin keskipakoahtimen. Eikä siinä vielä kaikki, samassa yhteydessä hän hankki uuden suurempi tilavuuksisen, 6-pulttisilla laakeripukeilla varustetun moottorilohkon. Auto kuitenkin maalautettiin ja siihen hommattiin kokonaan uudet verhoilut. Tämä Arto Nurmisen viidettä sukupolvea edustava Corvette kätkee kuoriinsa normikaavasta poikkeavat voimavarat. Miten tahansa, Arto malttoi mielensä ahtamisen pakosta. 4L60-automaattia vahvistettiin sitäkin kestämään ronskimpaa menoa. tosta puuttuu se jokin. ”Arto katsoi tarpeelliseksi jatkaa Vetten varustelukierrettä ja näin käynnistyi järjestyksessään jo neljännen moottorin rakentelu.” V8-MAGAZINE 25. Kun kerran autoa haluttiin parantaa, päätti Arto hankkia alustaan tuhdimpia osia ja etenkin huomattavasti tehokkaammat jarrut. Tehdasalkuperäinen 350 cid moottori sai samassa yhteydessä virinokkakepin, uudet virtaavammat kannet ja muuta pientä kivaa
Varttimailin repäisyt ovat tarkoituksella jääneet toissijaiseen asemaan. Olisihan se nimittäin omalla tavallaan hieno asia tavoitella Suomen epävirallisen +200 mph -kerhon nokka, puristuksia nostettiin ja Top Fuel -kuskina tunnettu Timo Lehtimäki valmisti suurempia ahtopaineita sietävät liekkirenkaat. Nykyisellä moottorilla ja isomman ahtimen tarjoamilla 2,1 baarin ahtopaineilla on lupa odottaa paljon parempaa. Erään Alastaron tapahtuman yhteydessä jäähdytysnestettä pääsi valahtamaan mäntien päälle. Alusta alkaen Arton johtoajatuksena on toiminut lisääntyneiden tehojen ohella parempi ajettavuus maantiellä. Tarkoituksella on pysytelty alkuperäisissä muodoissa. Utissa aivan sotilaslentokentän kupeessa. Kasvanut suorituskyky ja tieto, että omistaa varsin nopean auton, ovat toimineet inspiraation lähteinä. Moottorikombinaation viimeistely on haapaveteläisen Jukka Hyvärisen käsialaa. Neljäs moottori Tämän jälkeen Arto kohtasi jonkunmoisen ”blackoutin” ja osti yli kahden baarin ahtoihin yltävän ProCharger-keskipakoahtimen. paketti tuotti riittävän määrän sekä nautintoa että tehoa ja tyydytti silloiset ajohalut kokonaiset kaksi seuraavaa vuotta. Tähän asti parhaimmaksi tulokseksi Arton Vettelle on mitattu edellisellä moottorilla ja pienemmän ahtimen 1,4 baarin ahtopaineilla 317 km/h. Samainen Jukka rakensi myös maamme nopeimman mailerin, 366 km/h lukemiin yltäneen C6-korisen Vetten. Jukka on kellottanut omalla C5 Vettellä maamme toiseksi nopeimman mailin tuloksen 364 km/h. . Musta alcantara on toimivan siisti verhoiluvalinta.. Viimeisimmän hankinnan seurauksena Amerikan suunnalta tarvittiin entistä paremmin piiskaa kestävä 4L65-automaatti, vahvempi taka-akseli, uudet vetoakselit, ronskimpi kardaani ja lyhyt lista muita palikoita. Kuten jo alussa mainittiin, Arto asuu 26 V8-MAGAZINE Täyteen sullottu konehuone ei ole mikään asentajan unelmien ylimmäinen työpiste. Arton mielissä polttelee edelleen halu päästä takaisin mailille. Arto on katsonut aivan luontaisena asianaan käydä mittauttamassa oman Vettensä potentiaalia maililla. Siellä on ajoittain järjestetty mailin (1,609 m) mittelöihin keskittyneitä autojen ja moottoripyörien huippunopeuskilpailuja. Moottoriin tilattiin vieläkin rajumpi Korin osalta ei ole lähdetty millään tavoin hulluttelemaan siipien tai spoilereiden kanssa. Arto katsoi tarpeelliseksi jatkaa Vetten varustelukierrettä ja näin käynnistyi järjestyksessään jo neljännen moottorin rakentelu
MOOTTORI: ERL PERFORMANCE 343 CID (5,62 L) LSXR SUPERDECK, MAST MOTORSPORT LS7-KANNET, 6-PULTTINEN ALAKERTA, FAST 102 MM IMUSARJA, PROCHARGER F2 AHDIN. Sinisen lisäravinnepullon tarjoama piristys on käytössä vain suljetuilla alueilla.. Arto toki kokeili edellisen moottorin kanssa, mutta ei siitä jäänyt jälkikasvulle mitään kerrottavaa. JARRUT: EDESSÄ 14-TUUMAISET JA TAKANA 13,35-TUUMAISET BAER-LEVYT, CORVETTE C6 Z06 6-MÄNTÄISET JARRUSATULAT EDESSÄ JA 4-MÄNTÄISET TAKANA, KERAAMISET JARRUPALAT. MAALAUS: CANDY-ORANSSI, LAKATTU PRONSSIPOHJA JA PÄÄLLÄ VIELÄ 6 KERROSTA KIRKASLAKKAA. Etupyörät oikeaan suuntaan Arto on suurella innolla rakennellut Vetteään tehokkaaksi ja kovaa kyytiä sietäväksi maantiekiitäjäksi. Ahkera ajo on tuonut pieniä käytön jälkiä, mutta eivät nämä menoa haittaa millään tavoin. Mikäli hän jostain syystä haluaisi varttimailin kiihdyttelyä koittaa, olisi lopputulos todennäköisesti vain takarenkaiden sutimista lähtöviivalta maaliin asti. . Dynossa nykyistä moottoria kierrätettiin täysin ongelmitta peräti 8000 rpm lukemiin, vaikkakin nykyisessä käytössä kierrosluvun rajoitin on asetettu 6500 rpm AUTO: 1998 CHEVROLET CORVETTE C5 RECURRECTION MOTORSPORTS ”WE’RE GOING GREEN”. Mailin repäisy kyseisellä vauhdilla tarjoaa toisenlaisen tunteen kuin varttimailin kiihdytys, joka sekin on tuttua Aada-tyttären ja Tomas-pojan kautta, joiden tiimipäällikkönä Arto on aktiivisesti toiminut Junior Dragster -mittelöissä FHRA:n SM-kisoissa. Tekniikkalaatikko: V8-MAGAZINE 27 Vette-kuskin toimitiloja ei voi moittia ylimitoitetuiksi ja tarkoitushakuinen tiivis tunnelma luo omansa auton urheilullisuuteen. Vetten moottorista on jarrutettu tavallisista katuautoista reippaasti poikkeavat teholukemat ja hädän tulleen takaluukun puolelta löytyy vielä suljetulla alueilla tapahtuvaan käyttöön tarkoitettu sininen lisäravintopullo. ALUSTA: PFADT ENGINEERING COIL OVERIT. VERHOILU: OVISSA MUSTAA NAHKAA JA ALCANTARAA, KOJELAUDASSA JA MODIFIOIDUSSA KESKIKONSOLISSA MUSTAA ALCANTARAA. YHTEISTYÖKUMPPANIT: MOOTTORIN OSALTA DALLASISSA TOIMIVA RECURRECTION MOTORSPORT, VOIMANSIIRTOPUOLELLA DALLAS PERFORMANCE. (320 km/h) jäsenyyttä. VOIMANSIIRTO: RPM TRANSMISSION LEVEL X-AUTOMAATTI, RPM 2800 STALL SPEEDIN 5-LEVEL TURBIINI, 3,42:1-VÄLITYKSINEN RPM STAGE 4-PERÄ, RÄJÄHDYSKOPAT
Sikäläinen verhoilija Tuningstyle Oü vieläpä haki penkit, ovipaneelit ja kojelaudan Utista, ja valmiiksi saatettuaan toi ne takaisin alkuperäiseen osoitteeseen. kapa joku 500 km lenkki. Keväällä 2020 Vette päästettiin kevätlaitumille niinkin aikaisin kuin maaliskuussa, ja elokuun puoliväliin ajoittunut kuvausajankohta mukaan lukien matkamittariin oli kertynyt reippaat 5 000 km. Mikä parasta, moottori ja vaihteisto ovat toimineet saumattomasti yhteen. Kaikkine tehoreserveineen auton täytyy olla mahdoton kapistus maantiellä, puhumattakaan katuliikenteessä. Tekniikan kohdalla Arton Vetten moottorin oikeaoppinen säätö ja asetukset ovat olleet kaikki kaikessa, eikä suinkaan se kaikista helpoin asia. Normi maantieajo käy Vettellä kuin leikkiä vaan ja suljetulla alueella Arto voi halutessaan päästää hevosvoimat valloilleen. Tämän tason moottorin kohdalla kaikkein olennaisinta on aina muistaa lämmityskäyttö ennen liikenteeseen lähtöä. Arto ei voi muuta kuin kehua hyvää työtä ja hienoa palvelua. Liikennevaloissa moottori kehrää nätisti kuin kissa ja liikahtaa näistä varovaisella kaasun käytöllä täysin vaivattomasti. Muutamana aikaisempana vuonna Vetten tekniikka kiukutteli omilla tavoillaan, ja yhdessä vaiheessa auto sai jäädä talliin kokonaiseksi vuoden mittaiseksi ajanjaksoksi. Vettessä on edelleen paikallaan auton alkuperäinen elektroninen moottorinohjausjärjestelmä, mutta tietyin jälkikäteen tehdyin muutoksin. Viimeiset kaksi vuotta tekniikka on pelannut unelman tavoin. kohdalle. Toisin kuin kireäksi viritetyn vaparikoneen tai Roots-tyyppisellä mekaanisella ahtimella varustetun auton kohdalla. Juuri siinä vaiheessa, kun ahdin ryhtyy tarjoamaan haluttua lisäpotkua, vaihteiston turbiini lukittuu ja auto rynnistää raivokkaasti eteenpäin. Asian voi vieläpä vahvistaa Arton 17-vuotias Tomas-poika. Aikaisempina vuosina Arton Vettessä ilmeni erilaisia lämpöongelmia, mikä on helppo ymmärtää katsoessa, kuinka tiiviisti kaikki on pakattu piiloon konepellin alle. Auton oranssinhohtoiseen ulkokuoreen sopien Arto teetätti ohjaamon verhoilut Viron puolella. Arton hyvä ystävä Pekka Pollari asuu Kauhavalla, ja hän jos kuka on erikoistunut juuri ahdettujen Vettejen säätötöihin. Itse asiassa enemmän kilometrejä kuin muutamana aikaisempana kesänä yhteensä. Silloin moottorin käyntiäänet saavat toimia mieltä rauhoittavina sulosointuina hänen korvissaan. Vette on vieläpä toiminut hänellä eräänlaisena stressileluna kaikkien arjen askareiden ja työpaineiden lomassa. Siitäkin huolimatta, että sutimisenesto ja muut turvalliseen ajoon tähtäävät moottorinohjausjärjestelmän sisältä löytyvät hienoudet on nykyisellään ohitettu. 28 V8-MAGAZINE. Säätötyön jälkeen kokonaisuus osoittautui hienosti toimivaksi, mukaan lukien aimo annokset raskasta kaasujalkaa. Yksi salaisuus löytyy siitä, että turbojen kohdalla kaikkea mahdollista, kuten ahtopaineita, voidaan säädellä helposti läppärin tai padin näytöltä tilanteen vaatimien tarpeiden mukaisesti. Nykyisellä moottorilla Arto on ennättänyt ajella täydet kaksi kesää. Silloin se käy nätisti yskimättä, eikä ruuhkassa seisominen ole mikään ongelma. Hän sai hankittua ajokortin keväällä 2020 ja Arto on antanut Tomaksen ajaa Vetteä useamman kerran. Kavereilta saaduin neuvoin nämä pulmat on ratkaistu. Mutta ennen mitään muuta, kuskin kannattaa ennen kaasun painallusta varmistaa etupyörien osoittavan oikeaan suuntaan. Arkiajossa Arto käyttää Vettessä ihan tavallista 98-oktaanista pumppubensiiniä, ja vasta ahtojen astuessa mukaan kuvaan moottorille on tarjottu metanolihörpyt. Lisäksi Arton tuttavapiiristä löytyy muutama muukin ahdettujen Vettejen omistaja, joiden kanssa on vaihdettu tietotaitoa suuntaan, jos toiseen. Äkkiseltään voisi tulla mieleen, ettei Vettellä voi liikkua muun liikenteen parissa. Hän osaa ja ymmärtää nämä asiat täysin. Stressilelu Arto on viimeisimpien muutosten ja nykyisen moottorin luonteen jäljiltä ollut enemmän kuin tyytyväinen autoonsa. Neljästä pakoputkenpäästä ilmoille kantautuva laulu on omanlaistaan tahdikasta musiikkia, joka herättää kunnioitusta muissa tielläliikkujissa. Tuota tunnetta kuski ei voi olla huomaamatta kroppansa painautuessa syvälle kohti etupenkin selkänojaa. Hän kertoo nauttivansa suuresti mahdollisuudestaan istahtaa auton rattiin ja käydä töräyttämässä vaik”Liikennevaloissa moottori kehrää nätisti kuin kissa ja liikahtaa näistä varovaisella kaasun käytöllä täysin vaivattomasti.” Pieni musta nyytti auton takapäässä kätkee sisälleen mailin mittelöissä tuiki tarpeellisen jarruvarjon
V8-MAGAZINE 29. Konepeiton päältä löytyvät ylimääräiset konehuoneen ilmanvirtauksia ja jäähdytystä helpottavat säleiköt
Käytetyissä tulee usein mukana startti, laturi, tehostajan pumppu, ilmastoinnin kompura, jne. Uudet ovat varmasti ehjiä, mutta usein moottorit toimitetaan ilman tarvittava oheislaitteita. TEKSTI JA KUVAT MATTI AHOKAS V8 -Magazinen sivuilla on näkynyt vuosien varrella monia hienosti tehtyjä muutoksia, joiden avulla omistaja on saanut autoon uutta ilmettä, tehoa ja itselle innostusta harrastukseensa. Tässä kannattaa myös laskeskella, mitä maksaa käytettynä ostetun huolto, korjaus ja päivitys verrattuna uuteen moottoriin. Tämän artikkelin pohjana on Kanadassa 1966 valmistettu Pontiac Parisienne, jonka aikansa käyneen pikkulohkomoottorin tilalle tarvittiin joka tapauksessa jotain uutta. MOOTTOREIDEN VAIHTOKAUPPA Tekniikan vaihtaminen uudempaan on tuttu ajatus yhä useammalle harrastajalle. Tarkoitus ei ole tehdä kirjaa moottorin vaihdosta, sillä jokainen swap on omanlaisensa ja tehtävä omalla tavallaan. Seuraavissa numeroissa käymme läpi, millaisia asioita moottorin vaihdossa tulee huomioida. Lehdissä ja nettisivustoilla on paljon artikkeleita, kuinka ”vanhoihin” US-autoihin vaihdetaan uutta, modernimpaa tekniikkaa. Samoin se, kuinka paljon on mahdollista tehdä itse tai ”ruokapalkalla” kavereiden kanssa. Jokaisesta automerkistä löytynee vastaavan tyyppisiä Projekti: Moderni moottoriswap, osa 1 30 V8-MAGAZINE. Projektin ensimmäinen vaihe onkin päättää, mitä haluaa ja laskeskella mihin budjetti riittää. Päätä ensin mitä haluat Budjetti on yleensä suurin muutoksia rajoittava tekijä. Antakoon tämä yksi tarina kuitenkin kokemuksia, ideoita, inspiraatiota ja rohkeutta ryhtyä omaan projektiin. Haluja on vaikka mihin, mutta lompakko yleensä määrittää muutoksen tyylin. Tänä päivänä vaihtoehtoja ja valinnan varaa riittää enemmän kuin tarpeeksi. Jutun ei ole tarkoitus olla esimerkki siitä, mitä pitää tai ei pidä tehdä
On myös hyvä huomioida, että kaikki vaihteistot eivät ole asennettavissa kaikkien moottoreiden jatkeeksi. Totuus on, että kaikki ei mene kuten tunnetussa kotimaisessa televisio-ohjelmassa. Perusajatuksena on, että 10 % lisäys moottoritehoon mahtuu suoraan muutoskatsastuksessa hyväksyttäviin perusteisiin. Lisää moottorille vaikkapa 750 euroa rahtikuluja. Omat innostukset, budjetti ja aika määrittävät, mihin vaihtoehtoon päädytään. Kun käy läpi edellisen listan ja kertoo hinnan esimerkiksi 1,5:llä, saatetaan olla kohtuu oikealla tasolla. Peränä oli GM:n 10-pulttinen ilman lukkoa. Tehokkaammalla moottorilla vakiona vai piristettynä. Kimpparahteina rahtihinnat laskevat, mutta yleensä aikataulut pitkittyvät. Aikataulu ja sen merkitys Ihminen on optimistinen eläin. Ennen aloitusta kannattaa käyttää suunnitteluun ja tutkimiseen monin verroin enemmän aikaa kuin ensituntumalta luulisi. Eli tuleeko jarruja tai pyöräntuentoja muuttaa uuden moottorin vaatimuksia vastaavaksi. Pääsääntöisesti samat jutut pätevät näihin oheistuotteisiin oli perusmoottori, moottorivaihteistoyhdistelmä uusi tai käytetty. MOOTTOREIDEN VAIHTOKAUPPA uudistuksia, joista kunkin merkin harrastajat tietävät parhaiten. Saman aikakauden moottoreiden kanssa touhuaminen on yleensä aina helpompaa kuin modernien versioiden kanssa. Usein puhutaan, kuinka ”halpaa” on tuoda itse, etteivät kauppiaat tienaa. Olkoon tämä yleistys ja kukin tehkööt sen perusteella omat valintansa, millaista lopputulosta hakee, millainen budjetti ja harrastajaverkosto on käytössä. Netistä löytyy tietoa, mutta aina on hyvä varmistaa tieto useammista lähteistä. Muuta siis ensin dollarit euroiksi. Yllätykset taas vaikuttavat hinnan lisäksi myös aikatauluun. Pakettiratkaisu kannattaa Olipa hankkimassa uutta tai käytettyä, kannattaa pyrkiä saamaan kasaan mahdollisimman täydellinen paketti. Ostaako kotimaiselta toimittajalta vai omatuontina. Kaikkiin versioihin, olipa autossa kuutoskone tai mainittu isolohko, kuuluivat aina samat 11" rumpujarrut. Ainoan muutostarpeen muodosti taka-akselin tuenta. Onneksi tämäkin oli jo korjattu. Näin käy varmasti ainakin ensimmäisessä swapissa. Riittääkö entinen jäähdytysjärjestelmä, kaasutin vai ruisku, startti, uudet vesiletkut, polttoainepumppu, mahdollinen polttoaineen paineensäädin, jne. Kopiot varaosakirjoista toimivat hyvinä dokumentteina, millaisia moottoreita on käytetty ja millaisilla jarruversioilla tehokkaammalla moottorilla varustettu auto on valmistettu. Se millaisen valinnan moottorista tai vaihteistosta teet, teet itse. Tässä swapissa oli alun perin tarkoitus vaihtaa alkuperäisen Chevroletin 350 pikkulohkon tilalle Chevroletin isolohko, jonka kyseiseen autoon pystyi uutena tilaamaan. 6-sylinteristen ja 283-moottoreiden kanssa oli taka-akseli tuettu vain yhdellä ylätukivarrella eteenpäin. Tästä selvisi, että autoa oli uutena saanut jopa 425 hv 427 cid moottorilla. Autosta löytyi jälkipainos myyntiesitteestä vuodelta 1966, jonka tilasin aiemmin netistä. Muutoksen vaatima byrokratia kannattaa niin ikään selvittää etukäteen. Samoin dollarihinta on vain osa lopullisesta hinnasta. Uusia tuotteita hankittaessa myyjä osaa tarjota kokonaisuuden, joka toimii. Auto tuli aikoinaan Suomeen Chevroletin 283-moottorilla ja 2-vaihteisella Powerglide-vaihteistolla. Joka tapauksessa edessä oli täysremontti ja ajatus koko tekniikan vaihtamisesta uudempaan alkoi houkutella. yhdessä sylinterissä ilmeni vesivaurio. Kyseinen Parisienne on alustaltaan Chevrolet Impala ja koriltaan kuten Pontiac Catalina. Muutoskatsastus ei siis olisi vaatinut muutoksia jarruihin. . Kysy aina juuri omaa autoasi koskevat ehdot ja määräykset. Perustekniikka hallitaan paremmin eikä elektroniikkaa ole niin paljon kuin aivan uusissa automalleissa. Nykyaikaisella vakiona vai tehoa lisättynä. Tämä siis vm. Mennäänkö vanhalla tyylillä. Mitä muuta tarvitaan itse moottorin lisäksi. Ei se nyt ihan näinkään ole. Kokonaisuus on helpottanut montaa asiaa huolloissa, korjauksissa ja muutoksissa, koska Chevroletiin saa osia usein helpommin kuin Pontiaceihin. Tämä yhteishinta kerrotaan vielä 1,3:lla ja saadaan kohtuullisen lähellä totuutta oleva hinta, joka pitää sisällään tullin ja arvonlisäveron. Jos haluaa turvallisen arvion, voi pistää vielä 5–10 % lisää kustannuksiin. Kanadassa valmistetut GM-mallit olivat aikoinaan usein Chevrolet-malleja uudella nimellä. Toisin sanoen swap-moottorin teho saa olla 10 % suurempi kuin alkuperäinen tai alkuperäinen valinnaismoottori oli ollut. Kannattaa tutustua kunnolla asiaan. 1966 autossa. jne. Luotettavilla myyjillä on esimerkiksi tieto, mitkä vaihteistot ja moottorit toimivat keskenään, eikä pääse tulemaan oho-kauppoja. Konttorilla käynti ennen aloittamista on todella kannattavaa, ettei tule jälkikäteen murheita. V8-MAGAZINE 31. Onhan Pontiacissa perimätiedon mukaan jossain vaiheessa ollut 454-isolohko ja kahdella ylätukivarrella varustettu 12-pulttinen perä, joka löytyi jo valmiiksi Lähtökohta Chevyn 350 toimi jotenkin, mutta mm. Tässä kannattaa ottaa huomioon niin paljon vaihtoehtoja kuin mahdollista. Kun työhön menevä aika on arvioitu, niin laske todelliseksi työajaksi vähintään 1,5 kertaa tuo arvio. Ensin käydään katsastuskonttorilla varmistamassa, että valinta on ok ja mitä papereita tai todistuksia tarvitaan muutoskatsastukseen
Mielipiteitä on asiassa yhtä monta kuin esittäjiäkin. ja 4. Aiemmissa 3. Ahdetussa versiossa LT4 tehoa rutistetaan jo 650 hv. En tiedä, mutta kaiken kaikkiaan eri LS-moottoreita lienee varmaan kolmenumeroinen määrä. Tehokkaimmissa versioissa on ollut myös sylinterilohko alumiinia. Toki neljä-kaks-seiskan voisi rakentaa osista, mutta sekään ei oikein kiinnostanut. Perusasiat olivat siis kunnossa. Kaupan tarjotaan uusia todella tehokkaita isolohkoja, mutta niillä on hintansa. Kaikissa versioissa, kuutoskoneesta isolohkoon oli aina samat 11" rumpujarrut. Tästä opuksesta varmaankin selviäisi, mitä vaihtoehtoja tarjottiin auton valmistusvuonna, ja mitä jarruvaihtoehtoja autoissa oli. Tuumasta toimeen, tilaamaan ja odottelemaan, vaikka hinnaltaan ei niinkään halvan dokumentin osto kevensi kukkaroa melkoisesti. Eikun taas nettiin. Gen. Juteltuani katsastusviranomaisten kanssa todettiin, että pelkkä esite ei ole riittävä ”todiste” moottorivaihtoehdoista. Isolohkon tilalle ryhdyttiin miettimään hieman modernimpaa ja kehittyneempää tekniikkaa, polttoainetaloutta, joustavampaa ajettavuutta ja toimintavarmuutta. Tämä on esimerkki yhdestä autosta, mutta samat ohjeet sopivat periaatteena kaikkien automerkkien ja -mallien muutostöihin. Jos jonkinlaista ohjetta ja näkemystä löytyi. Sen perusteella jo yksikin olisi riittänyt. Tämän jälkeen ryhdyin ihmettelemään vaihtoehtoja moottorivalintaan. Uutta ja modernimpaa Tutkin uutta tekniikkaa puuttumatta kuitenkaan liikaa yksityiskohtiin ja palasin tietsikan ääreen. Myynnissä löytyi näköispainos vuosien 1965–1972 Pontiac Laurentian ja Parisiennen varaosakirjasta. ”Varaosakirja, josta selviäisi moottorivaihtoehdot, olisi hyvä olla”, kuului palaute. Vaihtelut johtuvat pienistä eroista nokka-akseleissa ja puristussuhteissa. Lisäksi olisi pitänyt hankkia uusi kaasutin, pakosarjat, vetolevy, ja muuta nippeliä ja nappelia ennen kuin koneesta saisi käyvän ja autossa toimivan. Eipä siinä mitään, netti auki ja tutkimaan. LS-moottorissa on alun perin aina polttoaineen ruiskutus perinteisen kaasuttimen sijaan. Toinen, periaatteessa täysin vastakkainen tapa, oli lähteä tutkimaan uudemman tekniikan käyttöä, jolle sillekin löytyi omat kannattajansa. V Viidennen sukupolven 6,2 L -moottorit tulivat ensimmäistä kertaa Chevrolet Corvetteen vuonna 2014 ja Camaroon tyyppimerkinnällä LT1 vuonna 2016. Näin totesi myös katsastaja. Varaosakirjan taulukko kertoi kaikki saatavilla olleet moottorivaihtoehdot ja niiden perustiedot. Samoin levyjarruvaihtoehdot tulivat mukaan vasta myöhempinä vuosina. Kääntyminen perinteisten tekniikoiden kannattajaksi alkoi lisääntyä. Vaihteisto se, vaihteisto tämä. Siellä oli asiaa todella paljon, runsauden pulaan asti. LSsitä, LS-tätä. asennettuna autosta. Sieltä löytyi muutama todella hyvä ja selkeästi tehty nettisivu, joista pääsin paremmin selville, mikä on paljon puhuttu Chevroletin LS-moottori. Yhteenvetona todettakoon, että vuodesta 1997 aina tähän päivään saakka kyseisten moottoreiden perustyyppi on LS (Myös Vortex nimeä käytetään). Chevroletin pikkulohkomoottoreita on muutama eri sukupolvi, joista Gen. Keskustelu katsastusviranomaisten kanssa ja tiedustelu suhtautumisesta muutostöihin helpotti projektia. Periaatteessa kaiken pitäisi olla ok. LS-moottorit ovat täysin eri kone kuin perinteinen 50-luvun puolivälistä 1990-luvun puolivälin paikkeille tuotannossa ollut pikkulohko-V8. Alkuperäinen myyntiesite vuodelta 1966 kertoi, että autoa sai uutena jopa 425 hv 427 cid moottorilla. tehty aikoihin. Suurin ero on polttoaineen ruiskutus, jossa polttoaine ruiskutetaan suoraan moottorin palotilaan. Jarruvaihtoja eri halkaisijaisilla jarrurummuilla ei esitteessä mainittu. Tehoa näissä on 455 hv. Mitä vaihtoehtoja. 1966 Pontiac Parisienne on alustaltaan Chevrolet Impala ja koriltaan kuten Pontiac Catalina. Perinteisiä 427-isolohkoja ei ole Aikoinaan Chevroletin malleja valmistettiin Kanadassa uudella nimellä. Yksi sivuista on Wikipedian sivu, joka löytyy https://en.wikipedia.org/wiki/General_Motors_LS-based_small-block_engine. sukupolven moottorit LT1 ja LT4. sukupolven moottoreissa polttoaine ruis32 V8-MAGAZINE. . Kanta-auton vuosimallilla on vaikutuksia, millä ehdoin muutoksia voidaan tehdä. Varaosakirja ei erikseen maininnut, kuinka monta ylätukivartta minkäkin koneen kanssa tulisi käyttää. Näistä esimerkiksi 2005–2009 tehdyssä LS2-moottorissa oli tehoa automallista riippuen noin 400 hevosvoimaa. Myös esitteessä on vielä selvästi esitetty kaikkien moottorivaihtoehtojen kanssa käytettävän samoja jarruja, ja että 327-kuutiotuumaisesta ylöspäin taka-akseli on varustettu kahdella pitkittäisellä ylätukivarrella. Vuonna 2020 tuli hyötyajoneuvoihin myös valurautalohkoinen tyyppi L8T. III 1997–2007 ja IV 2005-> ovat LS-moottoreita, joita löytyy noin 30 eri konetyyppiä eri vuosina ja eri käyttötarkoituksiin. Sivuilla kerrotaan LS moottoreiden historiaa, valurautaja alumiinilohkoiset versiot ja missä autoissa mitäkin konetta on minäkin vuosina käytetty. Peruskoneisiin kuuluvat valurautalohko ja alumiinikannet. Auton esite ja varaosakirjan sivu moottorivaihtoehdoista kourassa menin konttorille näyttämään, millä perusteilla uuden moottorin muutoskatsastus voitiin tehdä. Lisäksi halusin, ettei moottorista tulisi mikään ränttä-tänttä-käyntinen, jolla päivittäisajo olisi ollut haastavaa. Kysyvä ei tieltä eksy. Sen sisällä moottorimalleja on paljon LS1, LS2, L76 jne.. Vanha on tuttua ja turvallista, toimivaksi todettua, mutta... Seuraavat sukupolvet, Gen. Parin viikon kuluttua postista tuli saapumisilmoitus ja tullauksen jälkeen lähipostista haettiin paketti kotiin. Esimerkiksi 5. Eli samassa moottorityypissäkin on vielä eroja. I ja II ovat perinteisiä rautalohkoisia SB-koneita
Samoin vaihtoon menee todennäköisesti myös öljypohja. SB Chevyssä moottorin kumityyny kiinnitetään kolmella pultilla moottorin lohkoon. Tämä vaihteisto vaatii aina 5. Tällä pyritään parantamaan polttoainetaloutta ja vähentämään päästöjä. Kaikkien näiden hankinta vaatii lisää euroja. Kone saattaa tulla ilman vesipumppua tai starttia, jotka sitten myydään erikseen. . Moottorin perässä on 8-vaihteinen 8L90-vaihteisto, joka on vaihdealueiden (P, R, N ja D) valintaa lukuun ottamatta täysin sähköisesti ohjattu. Jatkoin moottorin metsästystä muualta. ja 4. Tätä tehdessäni huomasin yhden keskeisen asian. Ei vaihtoehtoja. Esimerkiksi 10 mm peruskierre on M10x1,50, jossa 1,50 on yhden kierteen nousu. Seuraavana vuonna 2018 jo useamman GM:n automallin vaihteistoksi tuli tämä 10L90-vaihteisto. sukupolven LT1ja LT4-moottoreissa on myös kevyellä kuormituksella käyttöön tuleva sylinterien lepuutus, jossa neljä sylinteriä jätetään pois käytöstä. Eli jos kädessä oleva pultti ei tahdo mennä moottorin kierteeseen, on syytä tarkistaa, onko pultti oikeanousuinen. V, moottorityypit LT1 ja LT4 2014-> moottoreissa vielä edellisistä, gen. LS-moottorissa on alun perin aina polttoaineen ruiskutus perinteisen kaasuttimen sijaan. Eli mitoitukset ja esimerkiksi kierteitykset ovat millisiä. Käytössä täytyy vielä huomioida alumiinilohkoisten moottoreiden kierteiden herkkä vaurioituminen. sukupolven LT1tai LT4-moottorin ja sen moottorinohjausjärjestelmän. Varaosakirja on tuloste alkuperäisestä noin viisi senttiä paksusta opuksesta. Moottorien kiinnityserot Kumityynyyn kiinnitys lohkoon verrattuna perinteiseen pikkulohkoon on LS-moottoreissa aivan erilainen. Tuumakierteet ovat mennyttä aikaa. Rakenteellisesti merkittävän eron muodostaa myös se, että LS/LT-moottorit ovat millisiä. Alkuperäiset LS-moottoreiden öljypohjat eivät vaan mahdu 60-lukuisiin henkilöautoihin. 400 hv LS2-moottori tuli Corvetteen vuonna 2005. Etujarrujen kohdalta selvisi, että kaikissa 1965–1966-malleissa on samat etujarrut. kutetaan moottorin imusarjaan. Vuonna 2017 Camaron ahdetun LT4-moottorin jatkoksi tuli 10-vaihteinen 10L90-vaihteisto. Joidenkin moottorin M8 ja M10 kierteiden nousu on kuitenkin tiheä 1,25 mm. Monet tarjoavat moottoria, jossa on mukana vain perusmoottori, siinä kaikki. Se pääsääntöisesti on liian korkea useimpiin henkilöautoihin. tiheäkierteisiä millisiä. Aiemmissa 3. LS-moottoreissa kiinnitys on nelipulttinen ja Gen. Suurin ero on polttoaineen ruiskutus, jossa polttoaine ruiskutetaan suoraan moottorin palotilaan. Tai esimerkiksi ilman moottorinohjausyksikköä tai sähköistä kaasupoljinta. sukupolven moottoreissa polttoaine ruiskutetaan moottorin imusarjaan. Etupalkin takana oleva raidetangon keskiosa vie liikaa tilaa. Myynnissä olevista LS-moottoreista suuri osa on kotoisin erilaisista hyötyajoneuvoista tai muista automalleista, joiden moottoreissa käytetään korkeaa imusarjaa. V8-MAGAZINE 33. Eräiltä sain sähköpostitarjouksen, yhden kanssa hieroin kauppaakin, mutta ei onnistanut. Toinen tärkeä huomio koskee imusarjaa. Ei pakosarjoja, ei ilmanputsarin koteloa ja ilman syöttöputkea (johon on kiinnitetty MAF-ilmamääräanturi). Eli mitään alipaineletkuja tai kick down -vaijeria vaihteistossa ei ole. Osa suomalaisista toimittajista tekee moottoreihin myös esimerkiksi Viidennen sukupolven 6,2 L LT1-moottori esiteltiin Corvettessa 2014 ja se tuotti 455 heppaa. Moottorin valinta Oma päätökseni perustui lähinnä uudempien mallien oletetun käytön mukavuuden perusteella LS-moottoriin. Soittelin kotimaisille alan toimijoille, jotka markkinoivat ja joiden tiedettiin toimittaneen LS-moottoreita Suomeen. Mitä kaikkea uuden moottorin toimitukseen sisältyy. III -ja IV-moottoreista hieman poikkeava. Sisältä löytyi sivu, joka kertoi selkeästi eri moottorivaihtoehdot, joilla kyseistä autoa oli ollut mahdollista tilata. 5. Osassa kierteet ovat ns
sukupolven LS-moottorin ja vanhan, esimerkiksi TH350tai TH-400-vaihteiston väliin on saatavissa hieman kupera vetolevy, jolla kiinnitys onnistuu. Yleisesti olen helppouden ja varmuuden kannattaja. Myyjänä oli liettualainen DTV-Motors, jonka päätuotteena ovat eurooppalaisten ja japanilaisten kolariautojen myynti kokonaisina tai purettuina. Yrityksen nettisivuilla näkyi myös muutama uudehko amerikkalainen moottori. Näin kaikki mekaaniset sovitusongelmat jäävät pois, mikä aivan varmasti vähentää myös kustannuksia. Ruotsissakin myytiin muutamaa vaihtoehtoa, joista yhden kanssa olin jo melko lähellä kauppaa. Näin paketti on valmiimpi. Nämä vaihteistot vaativat täydellisesti toimiakseen pääsääntöisesti myös sähköisen kaasuja jarrupolkimen asentotunnistuksen. Kuten jo kerroin, kovin paljoa ei löytynyt. Samoin varusteiden osalta en voi jättää toistamatta, mahdollisimman täydellinen paSiinä se on. . Ostettaessa kannattaa tietysti myös miettiä, kuinka paljon on ajettu esimerkiksi vuoden 2003 Chevrolet avolavalla 17 vuodessa. Vähän ajettu ja päällisin puolin siistin näköinen, mutta... Muutoksessa vaihtuisi imusarja matalampaan, henkilöauton moottoritilaan sopivaan. Itse olen sillä kannalla, että vaivattomimmin ja parhaiten toimivan kokonaisuuden saa, kun hankkii moottori-vaihteistoyhdistelmän, joka on ollut toiminnassa samassa autossa. GM vaihteistoista Puhumatta ennen 60-lukua tehdyistä vaihteistoista Chevroletilla oli 60-luvun puolivälin jälkeen kolme perusvaihteistoa 2-vaihteinen Powerglide, rautatai alumiinikuorella, sekä alumiinikuoriset 3-vaihteiset tyypit TH-350 1969-> ja TH-400 1965->, joista lähinnä jälkimmäistä on käytetty tehokkaimpien moottoreiden jatkona. Jokunen hyötyajoneuvoissa ollut vaihtoehto löytyi ja niistäkin myyjä oli valmis tekemään henkilöautoon sopivan vaihtoehdon. sin sähköisesti ohjattuja, eivätkä toimi ilman moottoria, jonka ohjausjärjestelmä ohjaa myös vaihteistoa. Valinnan varaa oli edullisista truck-moottoreista kokoalumiinisiin LS-moottoreihin. Moottori oli uusimman kehitysversion 6,2 L LT1-moottori. Samoin nokka-akseli olisi vaihdettu ja teho noussut suunnilleen haluamalleni tasolle. Itse laatikon kiinnitys on sama, mutta sekä automaatin vetolevyn ja manuaalivaihteiston vauhtipyörän kiinnityksessä on hieman tehtävää. Valinnan ratkaisivat kaksi perusasiaa: tuote ja hinta. Myös kohtalaisen vaihtelevaa USA-valikoimaa kartoitettiin. Kustannuksiin lisätään työn hinta, kuten kuuluukin. Tämä tulee huomioida tapauskohtaisesti. E-kirjainta ei aina kuitenkaan käytetä, vaikka vaihteisto onkin sähköisesti ohjattu. Manuaalivaihteisia en ole tutkinut, mutta 3. L:n jälkeinen luku kertoo minkälaiselle vääntömomentille tai painoiseen ajoneuvoon vaihteisto on suunniteltu. 1980 luvun alkupuolella tuli 4-vaihteinen TH200 ja myöhemmin TH700R4, jota eri versioina käytettiin laajasti niin henkilökuin hyötyajoneuvoissa. Esimerkiksi cruice controlja kick down -toimintaan näillä on oleellinen osa. Niinpä katselin ensin läpi kotimaasta löytyvät vaihtoehdot. Moottorihan saattaa tietysti olla erinomaisessa kunnossa, mutta toisaalta taas. Moottori oli kotoisin vuoden 2017 Camarosta ja sillä kerrottiin ajetun vain 27 000 mailia. Muutostyöt kuitenkin nostavat aina hintaa, teit sen itse tai ostat valmiiksi tehtynä. Shifterinä käy vanha kolmivaihteinen valitsin, mutta vaijereiden sekä vivustojen kiinnityksessä ja säädöissä lienee tehtävää. Oli valinta mikä tahansa, kannattaa tarkasti tutkia, että mahdollisesti valittu erittäin uusi vaihteisto toimii autosi ehkä vanhemman moottorin kanssa. Periaatteessa, mitä suurempi luku, sitä kestävämpi vaihteisto. Teho riittamatta, mahdollisimman täydellinen paketti säästää loppupelissä rahaa. Olihan omassa autossa vaihteistona TH350, jota ei ole alun perin tarkoitettu eikä jälkeenpäin vahvistettu kovinkaan korkeille tehoille, vaikka onkin kunnostettu ja shift kit asennettuna vaihtaa napakasti. Hinta tietysti nousee, mutta kokonaisuus on helpommin ja nopeammin asennettavissa, kun muutokset on tehty juuri sinun autoasi silmällä pitäen. Toimiiko varmasti. Tällä samalla logiikalla tehdään 6L-, 8Lja 10L -vaihteistoja ja tyypin alku kertoo, kuinka monivaihteinen laatikko on. Tarjolla olleen moottorin hinta ei ollut mitenkään erityisen halpa, mutta se mikä kiinnitti huomiota, oli paketin tuoreus ja täydellisyys. Lopullinen valinta Moottori löytyi netin välityksellä. Vanhempia, perinteisiä US-moottoreita yritys ei kuulemma myy. Mikä tärkeintä, siinä ei tullut mukana vaihteistoa, eli no deal. Vaihtoehdot olivat kuitenkin jo melko iäkkäitä, 2000-luvun alkupuolen moottoreita, joilla on varmasti ajettu jo melko paljon maileja, ja kilometrejä vielä enemmän. Tarkemmin tutkiessani huomasin, että moottorista puuttuivat startti, pakosarjat ja muutakin pakosta tarvittavaa. Laajan etsinnän jälkeen täydellinen paketti, 2017 6,2 L LT1 -moottori ja 8L90-vaihteisto, löytyi Liettuasta. Seuraavana vuonna 2018 jo useampaan GM:n automalliin tuli tämä itseasiassa Fordin ja GM:n yhteistyösopimuksen johdosta Fordin suunnittelema vaihteisto. Vuonna 2017 Camaron ahdetun LT4-moottorin taakse sovitettiin 10-vaihteinen 10L90-vaihteisto. Myös uudempia LT-moottoreita oli jonkin verran tarjolla, mutta ehkä hieman yllättäen niiden hinnat olivat reilusti korkeammat kuin 3. 34 V8-MAGAZINE. Vaihteisto Käyvätkö vanhat vaihteistot LS-moottoreihin. Etsintä päälle Näillä perusteilla lähdin etsimään aluksi moottoria, mutta lopuksi huomioin tarkemmin moottori-vaihteistoyhdistelmät. Aivan auton oikeaan etukulmaan sijoitettu vaihteiston ohjausboksi oli rikkoutunut kolarissa ja kuului lyhyeen puutelistaan. Uusimmat vaihteistotyypit ovat pääsääntöisesti täyTekniikka on kotoisin Camarosta, jonka vakuutusyhtiö totesi kannattamattomaksi korjata. sukupolven LS-moottoreiden. Lisäksi GM:n muilla merkeillä oli lisäksi omia vaihteistojaan. ja 4. nokka-akselin vaihtoja, jolla tehoa saadaan lisää. Ei kuitenkaan ole suoraan siten, että esimerkiksi 8L45 olisi puolet heikompi kuin 8L90 vaan loppunumero antaa suuntaa, millaiselle rasitukselle vaihteisto on suunniteltu. kokonaispainolle. 1990 TH700R4 nimettiin uudestaan tyypiksi 4L60, jossa 4 merkitsee vaihteiden lukumäärä, L on pitkittäin oleva vetolinja ja 60 tarkoittaa sopivuutta 6000 lbs. Muutama vuosi myöhemmin vaihteiston ohjaus muuttui sähköiseksi ja nimen perään liitettiin e-kirjain. ja 4
Varsin nopeasti löysin, mitä vastaava moottori maksaisi Amerikassa. Menimme saamaamme osoitteeseen ja parin kyselyn jälkeen . Nämä olivat pieniä puutteita, kun mukana tulivat täydelliset pakosarjat katalysaattoreineen ja pakoputken alkuineen. Kaikki helpottaa tulevia askareita. Parisiennessä on ollut alun perin keskikonsoli ja siinä Powergliden valitsin. Siis koko paketti yhdessä nipussa, kuten olin mielessäni ajatellut. Onneksi tuli vaihdettua autoon keväällä uudet jouset ja iskarit. rma löytyi. V8-MAGAZINE 35. Alkuperäinen ajatus oli varmistella alustanumerosta Kotimatka alkaa. Ilmansuodatinkotelo ja imuputki moottoriin oli myyty jo aiemmin. Autosta ja sen moottorista oli useita kuvia ja siinä ilmoitettiin myynnissä olleen auton tarkka mittarilukema 27 278 mailia, noin 44 000 km. Kauppa sovittiin ja lähdimme pakettiautolla Liettuaan tekemään ostoksia. Niinpä tiedustelin myyjältä ennen lopullista kauppaa, oliko vaihteistoon mahdollisesti keskikonsolia. Eihän pelkkä Whatsup viestillä tekstinä saatu numero vielä mitään suomalaiselle ostajalle todista, mutta järkevältä näytti. Ainoastaan tankilta moottorille tuleva polttoaineletku oli katkaistu leikkurilla. moottorin tyyppiä ja ikää. Mukaan saimme myös katalysaattoreiden jälkeistä pakoputkistoa, jossa putket yhdistyvät vaihteiston sivuilta kardaanin alle. Niin ikään tästä oli selvä kuva. Johtosarjat ja apulaitteet olivat mukana. Kävimme vielä viime hetken tutkimiset ja tinkimiset. Kysyin myyjältä, olivatko nämä olemassa. Ainakin pakoputken liitoskappaleet katalysaattoreihin ovat nyt olemassa. Moottorin teho mahtuu Pontiacin alkuperäisen valinnaismoottorin tehon muutoskatsastuksen, +10 % raameihin. Tämä löytyi. Auton purku oli tehty nätisti. Kokonaisuuteen kuuluivat myös moottorinohjausyksikkö (ECU), mittaristo ja shifteri. Kone-vaihteistoyhdistelmän lisäksi paku-Volkkariin lastattiin myös oheistavarat, toivomani sulakerasia ja ”pätkä” johtosarjaa. Samoin imuputkeen liittyvää ilmamääräanturia (MAF-anturi) ei ollut. Kättä päälle Kauppaa ryhdyttiin vääntämään Camaron koneesta ja varsin nopeasti pääsimme positiiviseen lopputulokseen. Johtosarja painoi akkukaapelin kanssa 22 kg. Kaupanteon aikana mietin Pontiacin omia sähköjä, jotka olivat uusimisen tarpeessa ja kysyin, onkohan moottoriin olemassa Camaron sulakerasiaa ja mielellään mahdollisimman paljon Johtoa riittää. Oli sitten työn alla minkä merkkinen auto tahansa. Moottori ja vaihteisto muodostavat täysikokoisen ”pötkylän”, mutta miesvoimin se saatiin sovitettua pakuun. Tarjolla ollut paketti Moottorin lisäksi mukana tuli myös Camaron 8-vaihteinen 8L90-automaattivaihteisto. Voiko mittaristoa ja kardaania mitenkään käyttää. Samoin myyjä kertoi auton, josta moottori on purettu, saaneen tärskyn oikeaan etukulmaan, minkä vuoksi vaihteiston ohjainmoduuli (TCM) vaurioitui mekaanisesti eikä sitä ole. Siihen jo alkupuolella mainitsemani laskun mukaan rahti, tulli ja liikevaihtovero päälle ja johan pompsahti. Myös vaihteistoöljynjäähdyttimen putket. Nippuun saatiin myös Camaron kardaani ja mittaristo. Seuraavissa numeroissa kerrotaan, mitä kaikkea hauskaa ja ”hauskaa” tuli eteen ja mitä kannattaa mietiskellä ensin. Huomasimme, että shifteristä oli jäänyt pois nuppi ja nahkainen suoja. En tiedä, mutta ovathan olemassa. Hintapuoli oli kuitenkin toinen tärkeä asia selvitettäväksi. Ruudussa näkyi myös vastaavan ehjän ajoneuvon hinta ja kyseisen auton korjaushinta-arvio. johtoja. Shifteri kuuluu vaihteistoon, mutta konsoli on tietysti eri aikakaudelta kuin auto. Pelkkä dollarihinta ei vielä ole kuin alkua ja täytyy muistaa aina myös USA:n sisämaanrahdit. Kaikesta oli netissä hyviä kuvia oikealta ja vasemmalta, edestä ja takaa. Pistin VIN-numeron myös Google-hakuun ja sieltä pomppasi esiin kuva mustasta oikeasta etukulmastaan kolaroidusta 2017 Camarosta. Kotimatka alkoi ja parissa päivässä koko reissu oli tehty. Tämä ylitti ehjän hinnan, eli vakuutusyhtiö myi auton korjaamattomana. Tässä on siis swapin alku. Mukaan kokonaisuuteen kuului mukavasti myöhemmin tarpeellista oheistavaraa. Moottori näytti yhtä siistiltä kuin kuvissa. Samoin sivulla kerrottiin myyjänä olleen vakuutusyhtiön nimi. Moottorissa on muuttuva nokka-akselin ajoitus ja pienen tehontarpeen vallitessa se lepuuttaa sylintereitä, mikä taas vähentää polttoaineen kulutusta, eli huokeampaa ajoa. tää varmasti päivittäisajoon, 455 hv. Tutkimme vielä mitä kaikkea mukana tuli. Kaikki löytyivät ja noin viikon kuluttua ne olivat noudettavissa omasta postista. Kaiken kaikkiaan moottoriehdokkaan löytymisestä siihen, että se oli tallissa, meni noin pari viikkoa. Lopuksi lyötiin kaupasta kättä päälle. Kaikki muut letkut, putket ja johdot oli irrotettu siististi liitoksistaan. Myyjän ilmoituksen mukaan moottoriöljyn jäähdyttimessä, joka sijaitsee öljypohjan sivussa, on vuotokohta. Kauppaa tehdessämme pyysin myyjältä purkuauton VIN-numeroa. Kesän mittaan etsin netistä siistiä alkuperäistä konsolia, mutta huonolla menestyksellä. Hyvä, uudenkarhea peli ja täsmää myyjän kertomaan ajomäärään. Tiedustelin myös Camaron jäähdytysjärjestelmän paisuntasäiliötä
36 V8-MAGAZINE. Tarjotut V6-vaihtoehdot käsittivät 200 cid (3,3 l), 229 cid (3,8 l), Buickin 229 cid (3,8 l) ja 267 cid (4,3 l). Sami oli erään kaverinsa kanssa tekemässä kauppoja eräästä AMC Hornetista, ja silloin El Camino osui ekan kerran hänen verkkokalvoilleen. Kilpuriksi rakennettu Tämä El Camino on rakennettu Kerolan Jyrkin toimesta nykymuotoihinsa, levikkeineen, maalauksineen ja muine ei orkkis kaSOTARATSU STREET WEEK Markkinointimielessä viidennen sukupolven (1978–1987) El Camino edusti enemmän citycowboyn tavarankuljetinta kuin mitään olkihattuisen farmarin ehtaa työjuhtaa. Neljä vuotta sitten kaupat sinetöitiin erään vaihtokaupan myötävaikutuksella. Sittemmin Sami yritti jokusen kerran ostaa auton, mutta myyjä kieltäytyi ostotarjouksista. Chevrolet El Camino 1979 S ami Luokkalan 1979 Chevrolet El Camino on aikoinaan rullannut tehtaan portista ulos V6-moottorilla varustettuna. Sami antoi silloin vaihdossa käyttöautonaan toimineen 1990 vuosimallin 4,3-litraisella veekuutosella varustetun Chevrolet Fleetsiden. Pitkä väsytys Samin talliin El Camino kulkeutui Kalajoelta vuonna 2017 ja ensimmäisen kerran hän näki auton vuonna 2011. Tähän päälle ostaja pystyi valitsemaan neljä eri V8-vaihtoehtoa alkaen 267 cid (4,4 l) ja päättyen tuttuakin tutumpaan 350 cid 5,7-litraiseen pikkulohkoon. Samilla ei ole ihan tarkkaa tietoa siitä, millä neljästä eri kuutoskoneisesta vaihtoehdosta auto on ensimmäiselle omistajalleen joskus luovutettu
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN luineen jo vuonna 2003 ja FHRA:n sääntöihin soveltuvaksi kilpa-autoksi. Huikean kirjava maalaus taisi olla asia, joka ensimmäiseksi kiinnitti Samin huomion. Kyseinen . V8-MAGAZINE 37. Samin Kokkolassa sijaitsevassa Made In USA Garage -tallissa autoa säilytettiin katon alla turvassa aina syksyyn 2018. Autolla ajeltiin joitakin kisoja kyseisenä vuonna, sillä todisteena asiasta löytyy ainakin vanha FHRA:n katsastuskortti. Tähtäimessä Street Week Tavoitteena auton kanssa ei ollut mikään muu kuin osallistua Ruotsissa järjestettävään Street Week -tapahtumaan. Kyseessä ei ollut mikään ihan vähäpätöinen projekti, kun El Caminosta puuttuivat sähköt, jarrut ja ihan kaikki muu. Sami teki kaupat El Caminosta rullaava projektina. Sitten alkoi yhden talven mittainen ahkera rakenteluprojekti ja pyörilleen El Camino palasi keväällä 2019. Maalaustyyli edustaa pitkälti värikästä 80-lukua, mutta koska trendit kulkeutuvat Suomeen aina jälkijunassa, niin onhan tämä ollut Kalajoen suunnalla seksikäs vielä 2000-luvun alkupuolella. Hyvänä apuna Samilla toimi oma tallikaveri Ari Myllykangas ja tässä yhteydessä Arilla toimi porkkanana mahdollisuus osallistua kahden kaveruksen yhteiseen haasteeseen. Autolla tiedettiin olevan jonkunmoista kisahistoriaa, ja tämä jos mikä poltteli miehen mielihaluissa. Autosta puuttui kaikki, ja se oli seissyt viimeiset kymmenen vuotta pitkälti tyhjänä hylsynä pellon laidassa. SOTARATSU STREET WEEK Sami Luokkala oli pitempään katsellut sillä silmällä erään pellon reunaan lohduttoman oloiseksi jätettyä El Caminoa. Omansa tuon talven haasteisiin toi vielä tavoite saada auto takaisin katurekisteriin
Mutta päätösradalla Lindesbergissä Chevyn alkuperää olevasta 377 cid (6,0 l) pikkulohkomoottorista sulivat kannentiivisteet ja männät seitsemästä sylinteristä. Samin onneksi männät sulivat alakerran suuntaan. Kannattaa huomioida, että auto on rakennettu puhtaasti vain Street Weekin tarjoamat kasimailin mittelöt silmällä pitäen. . Hyväkulkuisella autolla on taitettu 1/8 maili aikaan 6,27 sekuntia. tapahtuma käsittää viisi eri 1/8-mailin rataa viiden päivän putkessa ja kokonaismäärältään vähintään 1500 kilometriin yltävät siirtymäpätkät ratojen välillä. Tähän päälle auton kaikkien varaosien, työkalujen ja muiden tarvikkeiden pitää kulkea mukana auton kyydissä, tai peräkärryssä. Kansia irrotellessa männät näyttivät päältäpäin ehjiltä, mutta eipä siellä ollut jäljellä enää mitään puristuksia. 38 V8-MAGAZINE. Auton ympärillä ja ylipäätään kilpailuja huoltotoimissa saa hääriä vain kaksi henkilöä, eli kuski ja hanttari. Melkein maaliin Rakentelujakson jäljiltä Sami ennätti alkukesästä 2019 testata El Caminoa Kauhavalla muutamaan otteeseen ja Kalajoella yhden kerran ennen Ruotsin reissua. Tapahtuman hyväksyttävä läpivienti epäonnistui, sillä viimeisen ratapäivän jälkeen edessä oli vielä siirtymä alkuperäiselle lähtöja maalipaikalle. Muilta tiimeiltä saa toki pyytää apua, mutta hekin ovat liikkeellä samoin rajoituksin. Harmittava takaisku, mutta minkä sille teet. . Sami oli jo aiemmin osallistunut ja hyväksyttävästi läpivienyt vuosien 2017– 2018 tapahtumat. Ari Myllykangas oli puolestaan itse osallistunut omalla 1964 Valiantilla kahteen aikaisempaan Street Week -mittelöön, mutta lupautui lähteä Samin hanttariksi. Ruotsin reissu ei lopulta ollut mikään maailman loppu, vaikka Sami ja Ari ovat joka vuonna Ruotsissa ajatelleet, että nyt saa riittää. Näin hän tiesi hyvin, mitä Ruotsissa oli odotettavissa ja omasi selkeitä ajatuksia siitä, mikä kalusto voisi toimia. Kokemusta näistä kahdesta aikaisemmasta tapahtumasta hän kerrytti vuosimallia 1967 edustavalla AMC Ambassadorilla, jonka voimanlähteenä toimi 377-kuutiotuumainen ja Weiand 144 mekaaninen ahdin. Samassa yhteydessä rataa vielä rasvattiin oikein isolla kädellä. Paluu vuonna 2021 Näin suunnitelmissa oli taas kesän 2020 Street Week, mutta kuten jo hyvin tiedetään, koronavirus pilasi monta hienoa ”Mutta sitten viimeisellä radalla Lindesbergissä Chevyn alkuperää olevasta 377 cid (6,0 l) pikkulohkomoottorista sulivat kannentiivisteet ja männät seitsemästä sylinteristä.” El Camino rakennettiin kisapeliksi Kalajoella jo vuonna 2003, mutta ei sentään näin villin oloisena. Siirtymät on pakko tehdä autolla, jolla kisataan, ja trailerikuljetus aiheuttaa hylkäyksen. Naapurimaassa El Camino jaksoi hienolla tyylillä aina viimeiselle kisapaikalle asti. Varttimaililla paras veto tuotti tuloksen 10,2 sekuntia ja 209 km/h, mutta vartilla perävälitykset loppuvat kesken 300 metrin kohdalla. Mutta kuinka ollakaan, kun kotipuolessa on aikansa asioita pyöritelty, löytyy aina kokonaan uusi into lähteä mukaan seuraavan kesän tapahtumaan. Maalausteema edustaa ehtaa 80-lukua, mutta toteutettuna vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin
MOOTTORI: 377 CID (6,0 L), VAKIOKOKOINEN 350 CID LOHKO, EAGLE STROUKKIAKSELI, DSS RACINGTAKOMÄNNÄT, H-PROFIILI KIERTOKANGET, EDELBROCK RPM -SYLINTERIKANNET, CX RACING -PAKOSARJAT, 2 X HOLSET HX40 SUPER -TURBOAHTIMET VAIHDELAATIKKO: 2-VAIHTEINEN POWERGLIDE SIMUNAGLIDE-KONEISTOLLA. V8-MAGAZINE 39. Akku on haudattu puoliksi piiloon lavalle ja polttoainetankki on puolestaan piilossa lavan alla. Ratti ei ole ihan F1-tasoa, mutta se täyttää tehtävänsä. Kuskin näkökentästä löytyy kaikki olennainen. TAKA-AKSELI: FORDIN 9-TUUMAINEN Tekniikka On siinä jäähdytintä. Siellä lepää 377-kuutiotuumainen tuplaturboin varustettu Chevyn pikkulohko
päivänä 2020 pakotettu ilmoittamaan, että joutuu siirtämään kisan vuodella eteenpäin. Varmaa on ainakin se, että he roikkuvat kynsin ja hampain kiinni mahdollisuudessaan päästä takaisin kesän 2021 suurimmalle seikkailulle. El Camino sotavaatteissaan kisapaikan varikolla, huomatkaa siirtymiä varten kiinnitetyt pakoputket auton sivuilla. Samin ja Arin osalta kesän 2019 moottoririkko ei lopulta vaikeuttanut heidän mahdollisuuttaan varmistaa osallistumistaan kesän 2020 ennakkoilmoittautuneiden etunenässä. 40 V8-MAGAZINE. Moottorin puolella ohjelmassa oli käyntiä ja maksimikierroslukua lisääviä muutoksia. Siirtymäpätkille mahtuu päivittäiset Check Point -tarkistuspisteet. Se kertoo jotain kaverusten osaamisesta ja asennoitumisesta Street Weekin tarjoamiin haasteisiin. Samin El Camino on yhtä vaikuttavan häijy ilmestys lähtövaloissa kuin myös missä tahansa liikkuessaan. Tältä näytti 2019 Street Weekin paras aikakortti. Järjestäjä oli kesäkuun 5. ”Kannattaa huomioida, että tämä auto on rakennettu puhtaasti vain Street Weekin tarjoamat kasimailin mittelöt silmällä pitäen.” Takakyljen pullistukset sallivat paremmin tilaa isoille pyörille. Koukku on ehdoton juttu Street Weekillä, sillä työkalut, varaosat ja muut tarvikkeet liikkuvat mukana peräkärryssä. Vanha stanukokoinen 350 cid lohko selvisi Ruotsin tuhosta ehjänä, mutta kyseinen moottori ei kiertänyt kuin 6200 r/ min. tapahtumaa, mukaan lukien Ruotsin koitoksen. . Kesällä 2019 El Caminon alla käytettiin rengaskokoa 30x16,5–15 ja kesäksi 2020 hankittiin uudet kooltaan 32x18,5–15 Hoosier Quick Time Pro -kumit. Ingo-kylmäasemat ovat hyviä tarkistusja tankkauspisteitä, ja niistä saa E85:sta! Peräkärry on lähes välttämätön pakko tavarankuljetuksia varten. Kokkolalaiskaksikko lukeutui El Caminonsa kanssa omassa luokassaan 2019 tapahtuman ehdottomiin väriläiskiin ja oli mukana hyvillä sijoituksilla aina moottorihaaveriin asti. Toki samalle jo aikaisemmilta vuosilta tutuksi tutulle ajankohdalle viikolle 28. Kesän 2020 Street Weekiä varten autoon oli jo valmiiksi tehty uutta panostusta, kuten sisustan raksimista keventämismielessä ja isommat takapyörät, joilla pitäisi löytyä uutta vauhtia. Lohkosta löytyvät stroukkiakseli stanukokoisin männin, H-mallisin veivein ja monien muiden palikoiden kera
JOULUKUU JOULUKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 2 3 4 5 66 49 7 8 9 10 11 12 13 13 50 14 15 16 17 18 19 20 20 51 21 22 23 24 25 26 27 27 52 28 29 30 31 53 TAMMIKUU TAMMIKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 2 33 53 4 5 6 7 8 9 10 10 1 11 12 13 14 15 16 17 17 2 18 19 20 21 22 23 24 24 3 25 26 27 28 29 30 31 31 4
BUICK SPECIAL 1950
FORD CUSTOMLINE SEDAN 1956
Pöytyäläiset Jaana ja Jouko Ruisniemi hankkivat 70-lukulaisen Pontiac Catalinan lähinnä siksi, että saattoivat kovakattoisen auton myötä pidentää ajokautta molemmista päistä. Pontiac Catalina 2d Hardtop Coupe 1973 AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ Autohankintoja tehdään monista eri syistä. V8-MAGAZINE 45. Ei projektia Ruisniemet eivät allekirjoita merkkiuskollisuutta, joten kyseeseen tuli minkä tahansa jenkkivalmistajan tuote. Tapahtumassa oli useampi myyntilapullinen auto, mutta mikään niistä ei herättänyt Pontiacissa on edelleen osittain tehdasmaalaus. Viimein 2010-luvulla Montego päätti vuosikymmeniä kestäneen jenkittömän aikakauden. kunnon kattoa. Pariskunnan tavoitteena oli löytää jo valmiiksi museorekisteröity auto, tai ainakin pienellä vaivalla ja rahallisella panostuksella museoitavissa oleva kohde. Jenkkiautoilusta luovuttiin 70-luvun lopulla. Harva iäkäs avo on myöskään eristetty niin hyvin, ettei kabiiniin kantautusi tuulen suhinaa tai liikenteen melua. Halusimme pidentää ajokautta molemmista päistä, siksi lähdimme etsimään kovakattoista yksilöä, selventää Jouko hankinnan taustoja. Tästä syystä ei minkäänlainen projekti tullut kysymykseen. Rättikattoinen Montego MX on melkoinen erikoisuus missä päin maailmaa tahansa, sillä niitä valmistettiin vähäiset 1 725 autoa. Ruisniemien riepukattoinen erikoisuus saattaa näin olla jopa ainoa yksilö Suomessa. Joukon ihka ensimmäinen jenkki oli ’63 Chevrolet Impala, jonka hän osti armeijasta poispääsyn kunniaksi. Avo haluttiin pitää jatkossakin hyvien säiden kesäautona, jonka kangaskattoa ei tarvitsisi nostaa lainkaan ylös ajokauden aikana. – Kakkosjenkin haku starttasi jo viime vuoden Forssan Pick-Nickin yhteydessä. . 2-ovinen HT coupe oli 3 869 dollarin lähtöhinnalla toiseksi edullisin Catalina heti moniovisen perhemallin jälkeen (3 770 $). Muita kriteereitä ei sitten juuri ollutkaan. Kun edellisen kerran vierailin sympaattisen eläkeläispariskunnan luona, kuvasin heidän kuutisen vuotta sitten hankkiman ’69 Mercury Montego MX Convertible Coupen (V8 6/18). Aiemmin jenkkiautoilua harrastettiin kimppaomisteisella ’59 DeSoto Firesweepillä, joka hankittiin Joukon täyttäessä 18 vuotta 1969. Suomen kevät ja syksy eivät hirveästi suosi avoautoilua. – Päätimme hankkia toisen jenkkiauton, kun Mercuryssä ei ole ns. Kallein oli vastaavasti 9-paikkainen Safari-farkku (4 457 $). TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO R uusniemien jenkkiautokalusto on vuosien kuluessa jälleen karttunut
46 V8-MAGAZINE. Optiolistalta olisi ollut valittavissa myös puskureiden kumiset törmäyslistat, mutta niitä ei ole onneksi tässä autossa. kunnon kattoa.” Moottoritila on käytännössä edelleen tehdasasussa. ”Päätimme hankkia toisen jenkkiauton, kun Mercuryssä ei ole ns. vakiona asennetut ohjausja jarrutehostin sekä optioilmastointi. Massiivisen kokoinen maski jatkuu myös puskurin alapuolelle. Auton varustukseen kuuluvat mm. Ilmanputsarikotelon alta löytyy 400:nen vinkkeli, joka tuotti 170 nettohevosvoimaa
Olimme erittäin kiinnostuneita juuri maahantuodusta ’66 Buick Wildcatista, mutta jäimme nuolemaan näppejämme: auton satamasta noutaneen kuljetus. Syksyn kuluessa tutustuttiin useampaan kohteeseen, kuten 70-luvun alun Dodge Dart Swingeriin, ’67 Plymouth Sport Furyyn, ’68 Pontiac Bonnevilleen, ’71 Chrysler New Yorkeriin ja ’66 Chevrolet Impalaan. Alun perin sillä viitattiin juuri hardtop-korillisiin malleihin (Catalina pillarless hardtop). V8-MAGAZINE 47. Alford A. Anson hankkivat Pontiacin uutena toukokuun 4. – Autoa kaupattiin Oripäässä, mikä sijaitsee vajaan 20 kilometrin päässä Pöytyältä. ostointoa. Useinhan autot rekisteröitiin vain yhden henkilön nimiin. Auton mukana tulleista kaikista vanhoista dokumenteista löytyy pariskunnan molempien osapuolien nimet. – Papereista selvisi sellainenkin yksityiskohta, että Catalinan akku uusittiin huhtikuussa 1991. Tämän jälkeen mittarilukema karttui entistäkin harvemmin, koska vuosien 1991–1996 aikana Pontiacilla Catalina-nimi otettiin käyttöön jo 1950. Ansonit asuivat tuolloin Whitter-nimisellä paikkakunnalla, Los Angelesin piirikunnassa. Tosin, eräästä Tri-Powerilla varustetusta ’66 Pontiac Bonnevillestä olisi ilmeisesti tehty kaupat, mutta se ehdittiin myydä vain kaksi tuntia ennen yhteydenottoa. Miksi siis mennä merta edemmäs kalaan, kun kiinnostavan kohteen voi löytää myös läheltä, huikkaa Jouko. rman työntekijä päätti yllättäen ostaa sen! Etsintä alkoi tuntua jopa hieman epätoivoiselta, kunnes vihdoin netistä bongattiin tämän vuoden helmikuussa ’73 Pontiac Catalina. – Auton etsinnässä avusti myös eräs henkilö, joka tuottaa Yhdysvalloista jenkkikalustoa Suomeen. Merta edemmäs kalaan Kotimaisen kaluston lisäksi Ruisniemet tutustuivat myös Ruotsin tarjontaan, laihoin tuloksin. Mieluisaa ei kuitenkaan löytynyt. Seuraavaksi kahlattiin läpi internetin tarjonta useamman kuukauden aikana. . ja Doloris M. Kuvien Catalina tuotiin maahan Kaliforniasta syyskuussa 2018. Autolla oli ajettu keskimäärin vähän päälle 2 000 mailia vuodessa. – Näin etsinnän kuluessa alkoi tuntua enenevässä määrin siltä, että seuraava jenkki saisi olla juuri isokorista mallia, jollaisten tarjoama ajonautinto on verrattavissa eräällä tavalla kotisohvalla istumiseen, huomauttaa Jouko pilke silmäkulmassa, viitaten vertauksellaan full size -jenkkien leppoisaan jousitukseen. päivänä 1973. . Ruisniemien Catalinalla on ajettu keskiarvona laskien alle 1000 mailia vuodessa viimeisten 47 vuoden aikana. Ainoastaan yhden omistajapariskunnan autolla oli ajettu vain vähän päälle 40 000 orkkismailia. Parasta tässä Bob´s Automotive Centerin kuitissa oli kuitenkin siihen kirjattu tieto ajetuista maileista, joita oli kertynyt 18 vuoden aikana ainoastaan vähäiset 38 000. Swingerissä hinta ja laatu olivat kohdallaan, mutta Dartin ajotuntuma ei yksinkertaisesti miellyttänyt
Nyt Catalina tuoksuu enää vanhalta autolta, naureskelee Jaana. Catalina jätettiin tuntemattomasta syystä seisontaan 1996, peräti 22 vuodeksi, kunnes se kaupattiin tiettävästi perikunnan toimesta kaukaiseen Pohjolaan, toteaa Jouko. Orkkistekniikka paikoillaan Catalinassa oli hankintahetkellä edelleen auton tehdasasenteinen tekniikka. Valkoiset istuimet poistetiin autosta ja jynssättiin irtonaisina jopa hammasharjaa apuna käyttäen lähes uudenveroisiksi. Etusivuikkunoista eivät toimineet kumpikaan. Siis lähes 73 000 kappaletta enemmän kuin avo-Mercuryämme! Catalinat olivat ilmeisen suosittuja, minkä todistaa osaltaan 237 065 auton tuotantomäärä. 48 V8-MAGAZINE. Pelkästään 2-ovista hardtop coupea valmistettiin peräti 74 394 autoa. Suosituimmaksi malliksi nousi perheystävällinen 4-ovinen sedan, joiden valmistusmäärässä ylitettiin maaginen 100 000 auton rajapyykki. Catalinan osuus kaikkien Pontiacien tuotannosta oli hieman alle 26 prosenttia, eli varsin iso palanen. Tärkeintä oli kuitenkin hävittää auton sisätilojen tuhkakuppimainen haju, missä onnistuttiin erinomaisesti. Puskurit ja muut vastaavat osat kiillotettiin entiseen loistoonsa. Vaikka Catalina on Montegoon verrattuna jonkinlainen tusinamalli, ei sekään jarruttanut hankintapäätöstä. – Verhoilujen puhdistus oli melkoinen hikiurakka, sillä autossa oli aikanaan tupakoitu aktiivisesti. Pienet esteettiset virheet eivät sammuttaneet Ruisniemien ostointoa. . – Lähimmäksi pääsi nimenomaan hardtop coupe, ollen samalla toiseksi suosituin Pontiacin malli vuonna 1973, tarinoi Jouko. Catalinalle suoritettiin museotarkastus vain kuukautta myöhemmin, jolloin matkamittarissa seisoi matala 42 937 mailin lukema. . Toiseksi suosituin Catalina oli ostettaessa nuhruisessa kunnossa ja kyljistä löytyi muutama pieni lommo, jotka olivat syntyneet ilmeisesti autotalliin ajon seurauksena. Ikkunamekanismit olivat jumittuneet, johtuen yksinkertaisesti käytön puutteesta. ajettiin keskimäärin enää reilut 500 mailia per vuosi. Kattoverhoilusta ei kaikkea pinttymää saatu poistettua. Pieteetillä suoritettu puhdistus ja rasvaus olivat lääkettä näille mekanismeille. Pontiacin hyvät ajo-ominaisuudet puolsivat ostoon päätymistä. – Mistään harvinaisuudesta ei voi tällä kertaa puhua. Erikoiset ja näyttävät PMD-pölykapselit (Pontiac Motor Division) ovat perua vanhemmasta Pontiacista. Ansonit eivät tyytyneet vakiona tarjolla olleeseen 145 hevosvoiman 350-veekasiin, jossa käytettiin 2-kurkkuista kaasutinta. Ruisniemet aloittivat perusteellisen puhdistussavotan. Ovien avain oli kadoksissa, mutta auton mukana tuli onneksi uudet avaimelliset lukkopatruunat, jotka näin vaihdettiin vanhojen tilalle. Edessä ovat vakiona asennetut levyjarrut, kun takana luotettiin rumpujarruihin. Edellinen omistaja oli asennuttanut autoon uudet Vitour Galaxy -valkosivurenkaat
päivänä 1973.” Valkoiset täysvinyylipenkit sai valittua autoon optiolistalta (Morrokide trim). Säilyvyyden on taannut tallissa säilytys. Pehmeällä vinyylillä vuorattu 3-puolainen ratti on valittu optiolistalta. ”Ainoastaan yhden omistajapariskunnan autolla oli ajettu vain vähän päälle 40 000 orkkismailia. Anson hankkivat Pontiacin uutena toukokuun 4. Hardtopien muita värivaihtoehtoja olivat satulanruskea, sininen, vihreä tai viininpunainen. Alford A. Kojetaulun päällinen on kuin uutta vastaavassa kunnossa, mikä ei ole itsestäänselvyys Kalifornia-autolle. V8-MAGAZINE 49. Vakioohjauspyörä oli 2-puolainen ilman vuorausta. ja Doloris M. Automaattivaihteistoa käskytetään rattishifterillä. Takapenkkiläisille löytyvät myös lannevyöt
Auton mukana kulkeutui iso nippu kaikenlaista autoon liittyvää materiaalia, kuten omistajankäsikirja, takuutodistus ja usean yhdysvaltalaisen paikkakunnan tiekartasto. Catalinan myötä pariskunnan ajokausi pidentyi molemmista päistä. Jäähdytin ja lämmityslaitteen kennosto uusittiin. 70-luvulla. Moottorin kanssa on pärjätty normaaleilla kausihuolloilla. Pariskunta rastitti optiolistalta 400-kuutiotuumaisen kasin, jolle tehdas takasi tuoreeltaan 170 nettohevosvoimaa. Tämän moottorin yhteyteen sai ainoastaan yksiputkisen pakoputkiston. Sama pata asennettiin jo vakiona Catalinan farmarimalleihin, pienemmän akselivälin Grand Amiin sekä akseliväliltään yhtäläiseen Bonnevilleen. Se korjautetaan myöhemmin uudenveroiseksi ja asennetaan takaisin entiselle paikalleen, huomauttaa Jouko, joka osaa myös arvostaa auton alkuperäisyyttä. KolmivaihteinenTurbo Hydramatic -automaattivaihteisto pelitti moottorin ohella kuin parhaimpina päivinään konsanaan. Vaihteistolle on Ruisniemien omistusaikana tehty ainoastaan öljyn ja . – Autoon oli jossakin vaiheessa asennettu uudet iskunvaimentimet ja jarruletkut. ltterin vaihtotyöt. 2-kurkkuinen orkkiskaasutin tuli käytyä läpi korjaussarjalla eräänlaisena varmuustoimenpiteenä. Jaana ja Jouko ovat erittäin tyytyväisiä hankintaansa. 50 V8-MAGAZINE. Vanha syyläri on edelleen tallessa. Niiden perusteella voinee päätellä, missä päin Amerikkaa Ansonit matkasivat esim. Kaasutin oli tässäkin versiossa vain kaksikurkkuinen. Teholukemat kuulostavat suhteellisen pieniltä aina silloin, kun on kyse SAE-nettohevosvoimista. 4-kurkkuisella kaasuttimella ja tuplapakoputkistolla teho kasvoi 175 hevosvoimaan. . Lisävarustelistalta pystyi valitsemaan väkevämpiäkin koneita, kuten esim. nelireikäisellä kaasuttimella varustetun 200-hevosvoimaisen 400:sen tai vaihtoehtoisesti tuplaputkistolla ja neliläppäisellä kaasuttimella varustetu 455:sen (215 hv)
Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. /tilaa KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi (03) 514 3445 vammalan@moottorikoneistamo.com www.moottorikoneistamo.com Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ Hanki omasi: v8.. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Silverbegsvägen 23, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. Amer Trading, Inc
Ensin hän entisöi ’67 Kadett Rallyen ja sen perään ’60 Rekordin MR-kelpoiseen kuntoon. Kovan käytön seurauksena autot rikkoutuivat toisinaan, mutta yhdessä Gunnarin kanssa ne pantiin pian kuntoon ja niiden ”rääkkäys” saattoi jatkua. Vaikka Opelit ovatkin Bengtistä ”pop”, alkoi hän kaivata vaihtelua harrastetoimintaansa. Merkillä tai mallilla 52 V8-MAGAZINE. Samalla Bengt oppi auton rakentelun aakkoset, josta tulisi olemaan hänelle runsaasti hyötyä jatkossa. Toisinaan Gunnarin hankinnat osoittautuivat niin huonoiksi, ettei niitä kannattanut korjata, mistä Bengt oli pelkästään hyvillään. Kiinnostus nelipyöräisiä kohtaan syttyi vajaan kymmenenvuoden iässä, kun hän alkoi kulkea Gunnar-isän kanssa niitä ostelemassa. Gunnar ei ollut kuitenkaan mikään autokauppias, vaan itse asiassa maanviljelijä, joka oman tilan ylläpidon ohessa hankki lisäansioita halvalla saamiaan projekteja kunnostamalla ja myymällä niitä eteen päin voiton toivossa. Ford Customline Sedan 1956 Neliovista Neliovista näyttävyyttä näyttävyyttä Neliovista näyttävyyttä B engt on puuhastellut autojen parissa polvenkorkuisesta pojankoltiaisesta saakka. Niinpä Bengt päätti hankkia seuraavaksi projektikseen jenkkiraudan, joista etenkin näyttävät viiskytlukulaiset siipiautot kiinnostivat häntä eniten. Syynä oli se, että Bengt sai itselleen kyseiset romut, joilla hän sitten rällästeli perheen pelloilla. Vaihtelu virkistää Bengt otti saamansa opit konkreettiseen käyttöön jo kaksikymppisenä, kun hän hankki 1970-luvun alussa ensimmäiseksi kunnostuskohteekseen paloiksi pilkotun ’26 Ford T:n, jonka valmistumisessa vierähti vuosia. Tuon jälkeen tuli autorakenteluun reipas tauko, kunnes vuosituhannen vaiheessa Bengt innostui Opeleista
Bengt muisti hämärästi Matsin neliovisen ’56 Ford Customline sedanin, mutta sen kunnosta hänellä ei ollut tarkkaa kuvaa. . Mainittua asiasta munsalalaiselle kaverilleen Matias Björklundille, ehdotti tämä oman autonsa ostamista. Poikkeuksiakin onneksi löytyy, joihin kuuluu munsalalaisen Bengt Nylundin nätti ’56 Ford Customline, jonka viimeistely on huippuluokkaa. Leksan suunnitelmissa oli kunnostaa Vuonna 1956 valmistui 1 392 847 Fordia, joista neliovisia Customline sedaneja oli 170 695 kappaletta. Matias kertoi aikoinaan irrottaneensa korin korjatakseen rungon takaosassa olleet ruostevauriot. Se kannatti, sillä Fordin hyviä ja huonoja puolia tovin tuumailtuaan Bengt osti auton pois kesällä 2013, vaikkei se mikään ”helmi” ollutkaan. Ajan kuluessa Matias alkoi harkita Fordista luopumista, ja kuultuaan Bengtin etsivän eväaihiota, päätti mies tarjota sitä hänelle. Löytö Leksan laanilta Bengtin Fordin historia on hämärän peitossa aina 1970-luvun lopulle asti, jolloin sen osti Kokkolassa Super Parts -nimistä romuttamoa pitänyt Leo ”Leksa” Nykvist. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK ei ollut väliä vaan tärkeintä oli, että yksilö miellyttäisi Bengtiä nimenomaan ulkonäkönsä osalta. Arkista neliovista sedania näkee harvemmin näyttelytasoiseksi nykerrettynä. Ford ei ollut mieltä ylentävä näky. Töiden valmistuttu Matias palautti korin takaisin kunnostetun rungon päälle, mutta sen jälkeen ei enää muuta tapahtunutkaan. V8-MAGAZINE 53. Osia puuttui runsaasti, mutta Fordin alkuperäinen tekniikka 272 Y-Block -kone, ylivaihteella varustettu kolmivaihteinen Overdrive-manuaali ja lukoton perä olivat yhä tallella. Kun selvisi, että tämä suomiyksilö oli varustettu veekasilla, päätti Bengt lähteä tutkimaan sitä tarkemmin. Osittain puretun auton pelleistä löytyi korroosiota ja lommojakin kiitettävästi, eikä orgisverhoilujen halkeillutta kuntoakaan voinut kehua. Fordin vaatiman suuren työmäärän vuoksi Matiaksen kiinnostus autoa kohtaan hiipui ja se jäi seisomaan keskeneräisenä projektina. Näyttävän kokonaisuuden kruunaavat autoon asennetut lisäkoristukset. Niistä harvat lienevät yhtä hienossa kunnossa kuin Bengtin yksilö, joka on kaiken lisäksi erikoinen suomiauto
ajokuntoisena ostamansa auto omaksi harrastepelikseen. Myös korroosiokorjauksia oli tehtävä mm. Pian Leksa tuli katumapäälle, sillä lisävarusteisiin kuuluneesta veekasista huolimatta Fordin neliovisuus ei innostanut, ja hän parkkeerasi auton odottamaan aikoja parempia. Näiden kahden ajallisen ääripään lisäksi Bengtin kokoelmaan kuuluvat myös ’67 Opel Kadett Rallye 1100 ja ’60 Opel Rekord 1700. Bengtin itsensä valmistamista kekseliäistä huonekaluista nyt puhumattakaan. Komeaa kokoelmaansa Bengt säilyttää kotonaan talliksi rakentamassaan vanhassa piharakennuksessa, joka on varsinainen miesluola. Owe osti Fordin, vaikka ei voinut edes käynnistää pitkään seissyttä leimaamatonta autoa, saati koejaa sitä. Kohteen piti olla nimenomaan 1950-lukulainen siipiauto, joiden muotoilu oli aina miellyttänyt häntä. Odottelua kesti kesään 1979 saakka, jolloin pihaan asteli kokkolalainen Owe Åsvik. Tuohon aikaan niitä oli Suomessa niukasti tarjolla, joten Owen odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Venttiilikopan irrottamisen jälkeen selvisi, että yksi keinuvivusta ei liikkunut normaalisti. Miehen tuorein hankinta on syksyllä 2020 löytynyt ’70 Opel Kadett Rallye 1900, jonka hän on jo ottanut työn alle. Vieläkin suurempana saavutuksena voidaan pitää sitä, että hän omistaa kaikki nämä MR-kelpoiseksi kunnostamansa autot edelleen tänä päivänä, mukaan lukien ensimmäinen 1970-luvussa alussa hankittu ’26 Ford T ja viimeksi valmistunut ’56 Ford. OPEL ON POP . Kyseistä keinuvipua vasaralla kevyesti napauttamalla nostaja irtosi ja Owen suureksi helpotukseksi moottori kävi taas moitteetta. ”Niinpä Bengt päätti hankkia seuraavaksi projektikseen jenkkiraudan, joista etenkin näyttävät viiskytlukulaiset siipiautot kiinnostivat häntä eniten.” pi-Ford ja vieläpä veekasilla varustettuna. Owe etsi kaveria omistamalleen ’59 Ford Custom 300 Sedan 292:lle, jonka hän oli aikoinaan löytänyt myös Leksan laanilta. Ensitöiksi yritettiin käynnistää 272-konetta. Hämmästys oli melkoinen, kun hallin hämärässä lepäsi kohtuukuntoinen siiBengt hankki ensimmäiseksi harrasteautokseen paloiksi pilkotun ’26 Ford T:n jo 1970-luvun alussa. runkoon ja etulokasuojien alaosiin, sekä jarrut käytävä läpi ja kytkimen kitkapinnat uusittava ennen kuin Fordilla voitiin lähteä konttorille. Vuosikymmeniä kestäneen kunnostuksen jälkeen auto MR-hyväksyttiin, mutta se ei ole hänen mukaansa vieläkään täysin valmis. Monista eri kiinnostuksenkohteista huolimatta ei liene liioittelua väittää Opeleiden olevan Bengtille ”pop” mitä suuremmissa määrin. Viihtyisäksi kunnostetuista tiloista löytyy autojen lisäksi WC-tila, täydellinen keittiö pöytineen sekä harrastenurkkaus jukebokseineen ja palkintokaappeineen. Vajaan parin kuukauden työskentelyn tuloksena leima heltisi ja ajot autolla voitiin aloittaa. Bengt on rakentanut harrasteautoja lähes viiden vuosikymmenen ajan, mikä on saavutus sinänsä. Kotona Owe ryhtyi tutkimaan Fordia tarkemmin. Hydraulinostaja oli jäänyt todennäköisesti jumiin pitkän käyttämättömyyden takia. Bengtin seuraava ostos oli Munsalasta vuosituhannen vaihteessa löytynyt ’67 Opel Kadett Rallye 1100, jonka hän entisöi näyttelytasoiseksi nelipyöräiseksi, jolla on voitettu palkintoja aina Ruotsia myöten. Parin kesän jälkeen Owe päätti kohenBengtin ostaessa Fordin oli oven laseista yksi leikattu pleksistä ja kolme muutakin niin kuluneessa kuosissa, että hän päätti uusia kaikki. Pienen pakertamisen jälkeen pannu pärähti tulille, mutta se naputti kuskinpuolelta. Hyväkuntoinen takalasi ja tuulilasi ovat sen sijaan auton alkuperäisiä osia. – Täällä viihtyy pidempäänkin, toteaa hän, ja on asiassa harvinaisen oikeassa. 54 V8-MAGAZINE
Tätä palkintokaappia kehtaa näyttää. Sieltä auton osti 1980-luvun lopulla Bengtin serkku, munsalalainen Kenneth Westerlund, jolta sen haki sitten itselleen Matias muutamia vuosia myöhemmin edellä kerrotuin seurauksin. Ruorin suuren koon takia sen pyörittely ei tuota tuskaa, vaikka tehostajaa ei olekaan. Vaihtoehdoista parhaimmalta hänestä näytti Platinium Gray -vaaleanharmaan ja Nocturne Blue -tummansinisen yhdistelmä. Hän haluaakin kiittää Jepua Måleri -automaalaamon Jonas Forssia hyvin tehdystä työstä, sillä Fordin maalipinta näyttää yhä uudenveroiselta. Bengt halusi pitää kiinni tehdastyylisyydestä, minkä vuoksi uudet värit valittiin Fordin vuoden 1956 tarjonnasta. Komean lopputuloksen kruunaavat lukuisat kirkaslakkakerrokset, joiden tarkkaa määrää Bengt ei enää edes muista. taa Fordin ulkonäköä maalauttamalla yhä alkuperäisessä kulahtaneessa tummanvihreässä metallinhohtovärissä olleen auton oranssivalkoiseksi, ja asentamalla sen alle tuohon aikaan suositut Rocketin viisipuolaiset kromivanteet tuhtien kumien kera. Nyt se ei sitä tosin tee, kun autoon uutena tilattu AMlisävarusteradio on yhä hakusessa. Hulppea 200 km:n asteikko kielii siitä, että kyseessä on suomiauto. V8-MAGAZINE 55. Näihin kriittisiin kohtiin kuuluivat ovien pilarit, helmat koteloineen ja takaluukun lattia pyöränkaarineen. Ruostekohtia paljastui sen verran paljon ja Bengtin tinkimättömän työn jäljen ansiosta kaikki hänen harrasteautonsa ovat menestyneet mukavasti myös alan tapahtumissa. Tyyttyrauta on uudelleen kromattu. Samaa voidaan sanoa myös auton kromeista, jotka ovat ruotsalaisen Dala-Kromin laadukkaasti uudelleen pinnoittamia orgisosia. Tehdasasenteiset ovat myös Bengtin niin ikään uudenveroisiksi oikomat ja kiillottamat listat. Myös matto vaihdettiin. Fordin kuluneet vihertävät orgisverhoilut korvattiin auton uusiin ulkokuoren väreihin sopivalla vaaleanharmaan ja sinisen kankaan yhdistelmällä. Fordia koristi ostohetkellä ”TwoTone”-kaksivärimaalaus, johon Bengt oli ihastunut heti ensisilmäyksellä. hin. Vaakunoiden muoviset sisukset ovat laadukkaita uustuotanto-osia. Bengt maalasi Fordin sisustan peltiosat itse kojelautaa myöten ja kunnosti kaikki orgismittarit optioihin kuulunut sähkökello mukaan lukien. Fordin halkeilleen orgisratin Bengt hioi, kittasi ja maalasi korinvärisellä sinisellä. Syksyllä 2020 hän hankki uudeksi projektiksi ’70 Kadett Rallyen, jonka kunnostus on jo käynnistynyt. Syksyllä 1983 Owe vaihtoi Fordin närpiöläisessä autoliikkeessä käyttöpeliksi hankkimaansa Mersuun. Kuukausia kestäneen ”hieromisen” ansiosta viivasuoraksi saadut peltipinnat peitettiin lopuksi pohjamaalilla, jonka ”elämisen” ehkäisemiseksi hän antoi sen vetäytyä kaikessa rauhassa lähes vuoden verran. Auton oranssin ja valkoisen sävyt eivät häntä sen sijaan miellyttäneet ja ne menivät vaihtoon. Fordin etulokasuojat ja takalokasuojien alaosat olivat sen sijaan niin heikossa kunnossa, että ne menivät vaihtoon. Takalokasuojien alaosien korjaamisessa hän turvautui uustuotantokorjauspalojen käyttöön, joiden istuvuus oli miellyttävä yllätys. Värien vaihtumisen myötä Fordin sellaisista paikoista, että Bengt katsoi parhaaksi korjata ne korin ollessa kiinni rungossa. Auto maalattiin niin, että konepelti, kylkilistan yläpuoli ja takaluukunkansi ovat vaaleanharmaat, kun taas katto ja kylkilistan alapuoli ovat tummansiniset. Myös pehmusteet uusittiin ja rungot kunnostettiin. Tyylikäs ja tyyliin sopiva esine, eikä sen teko tullut kuulemma edes kalliiksi. Niiden kunnostamisen jälkeen kori oli tukevoitunut siinä määrin, että se voitiin nostaa pois rungolta ilman notkahtamisen vaaraa. Bengt laittoi vielä muutamia paikkoja pohjaan ja tulipeltiin ennen kuin ryhtyi pohjatöiKonepellin ja takaluukun kannen merkit ovat niin ikään Fordin uudelleen kromattuja alkuperäisosia. . Bengtillä kävi todellinen tuuri, kun hän törmäsi Ruotsissa kaupattuihin uudenveroisiin käytettyihin etulokasuojiin, jotka hän osti saman tien. Bengt on erinomaisia entisöintejä tekevä vanhempi herrasmies, jonka työskentelytahtia ikä ei pahemmin paina. Kierrätystä parhaimmillaan edustaa Gul n öljytynnyristä pykätty, lasitasoin varustettu kaapisto, jossa on myös valo. Fordin takalokasuojan tyylikkään optioantennin valo syttyy, kun radio pistetään päälle. Värimaailma ei miellyttänyt Fordin kunnostustyöt käynnistyivät pohjan ja pyöränkaarien hiekkapuhaltamisella. Takaluukun lattiassa olleiden kookkaiden ruostekohtien paikkaamisen lisäksi töitä Bengtille teetti rumasti korjattu vänkärinpuolen takapyöränkaari, joka meni käytännössä kokonaan uusiksi
– Sisustan muuttaminen oli työläs toimenpide, eikä vähiten sen vuoksi, että tein käytännössä kaikki työt itse. ja puolikiiltävällä mustalla maalaamisella. Tätä varmuuden maksimoinnin periaatetta noudattaen hän uusi niin ikään tehostamattomien jarrujen kengät, työsylinterit, letkut ja putket. kulunut vihreä alkuperäissisusta ei enää sopinut kokonaisuuteen sen paremmin kuntonsa kuin sävyjensäkään puolesta. Fordissa on tallella lisävarusteena tilattu 292 Y-Block, joka tuottaa 8,1:1-puristuksilla ja Holleyn yhdellä kaksikurkkuisella kaasarilla tomerat 173 heppaa. Sen vuoksi ne saivat jäädä.” oli kaiken vaivan arvoinen, myhäilee Bengt tyytyväisenä uudistuneeseen ilmeeseen. Alkuperäiset korinväriset ajovalojen kehykset Bengt on korvannut kromisilla lisävarusteversioilla. Myös auton alusta oli osiltaan tosi hyvin säilynyt, mutta varmuuden vuoksi Bengt päätti uusia kaikki puslat ja nivelet, sekä rikkoutuneen tehostamattoman ohjauksen ohjausakselin laakerin. Orgisilmanputsari kruunaa komean kokonaisuuden. YmFordin kone ja konehuone on hienosti viimeistelty aina yksityiskohtiaan myöten. Sisäkatto ja lattiamatto ovat uustuotanto-osia, jotka nekin hän asensi itse paikoilleen. Teknisesti yllättävän terve Fordin korin pohjamaalin kuivumista odotellessaan Bengt otti työn alle irrallaan olleen rungon, joka osoittautui hiekkapuhalluksen jälkeen niin oivakuntoiseksi, että sen kohdalla selvittiin pelkällä siistimisellä . Maski, puskuri pystykoristeineen sekä parkkija vilkkuvalojen kehykset ovat Fordin uudelleen kromattuja orgisosia. Tästä mainio esimerkki on muovinen pussimallinen pissapojan säiliö, joka on laadukas alkuperäistä vastaava uustuotanto-osa. Yhtenäisen yleisilmeen saavuttamiseksi Bengt uusi kabiinin koko värimaailman maalaamalla peltiosat ulkokuoren väreillä sekä verhoilemalla penkit, ovipahvit, potkupaneelit ja hattuhyllyn harmaan vinyylin ja sinisen kankaan yhdistelmällä. Komea lopputulos ”Ne oli asennettu Fordiin 1980-luvun hottentottiaikana ja ovat oleellinen osa auton historiaa. 56 V8-MAGAZINE
– Ne oli asennettu Fordiin 1980-luvun hottentottiaikana ja ovat oleellinen osa auton historiaa. Kun myyjän hintapyyntökin oli kohtuullinen 300 euroa, niin Bengtiä ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa lähteä hakemaan vaihteisto kotiin. Matiaksen mukaan Fordin alkuperäinen optioihin kuulunut 173-heppainen 272 Y-Block oli oivassa kunnossa eikä kaivannut kunnostustoimenpiteitä. Tämä ei tullut yllätyksenä, sillä lootaa testimielessä pyöritettäessä oli se pitänyt pahaa meteliä, mikä tiesi isoja vaurioita. Korin valmistuttua maalasi Bengt sen kotitallissaan pohjavärillä, jonka annettiin vetäytyä vuoden verran ennen maalaamoon viemistä. Sen vuoksi ne saivat jäädä, perustelee Bengt tekemäänsä poikkeusta tarkasta tehdasasusta. Lisäkoristuksia Fordin kunnostuksen aikana Bengtillä syntyi ajatus hankkia pitkälti perusversioiseen autoon joitakin lisävarusteita. Fordin alkuperäinen lukoton ja tiuhalla 3,89:1-orgisvälityksellä varustettu perä osoittautui hyväksi, ja sille riitti vetoakseleiden stefojen ja öljyjen vaihto. Huolettomien ajokilometrien varmistamiseksi paikoin ”kärvähtänyt” sähköpuoli uusittiin kokonaisuudessaan releitä, liittimiä ja johtoja myöten. Vaikka koristuksia Fordissa ei ole mitenkään kauheasti, niin ne kohentavat kummasti auton ulkonäköä ja tuovat siihen ihan uutta arvokkuutta, mikä oli Bengtin mukaan niiden hankkimisen tarkoituskin. Kaiken lisäksi hyvän kuntonsa ohella se paljastui koodiensa perusteella juuri oikeanlaiseksi vuoden 1956 versioksi. Aimo annoksen näyttävyyttä tuovat Fordiin myös helmojen rosteriset listat ja kiveniskusuojat sekä Foxcraftin takapyöränaukkoja peittävät peltiset fender skirtsit ja valolla varustettu taka-antenni. Vanteiden osalta koristusta puolestaan vähennettiin, kun Bengt päätti korvata Fordin alla ostettaessa olleet kromatut Rocket-viisipuolavanteet ympäriinsä 6" x 15" uustuotantopeltiversioilla. Bengt soitti myyjälle ja tieto piti paikkansa. Ollessaan Kadett Rallyellä Vaasan näyttelyssä, antoi ruotsalainen näytteilleasettaja vinkin Uumajassa myynnissä olevasta hyväkuntoisesta laatikosta. Hitsaussauma jäi sopivasti kylkilistan alle siististi piiloon. Bengtin poistettua venttiilikopat ja öljypohjan kaikki näytti niin terveeltä, että hän ei purkanut moottoria ja teki sille vain perushuollot. Näin pyrittiin varmistamaan, että ikävää ”elämistä” ei tulisi tapahtumaan. päriinsä 11" rummut kelpasivat käyttöön sellaisenaan, kuten myös etukierrejouset ja viisilehtiset takajouset. Vuotavat etuiskarit vaihdettiin uusiin vastaaviin nesteversioihin, mutta takana olleet ilmaiskarit olivat niin hyvät, että Bengt päätti säilyttää ne jo ihan niiden legendaarisuudenkin vuoksi. Asetelman, painelaakerin ja levyn uusimisen jälkeen manuaali sujahtikin paikoilleen sanan mukaisesti ”heittämällä”, eikä orgiskardaanillekaan tarvinnut tehdä muuta kuin vaihtaa nivelet ja pultata putki paikalleen. Hauska viittaus Fordin ”suomalaisiin sukujuuriin” ovat sen takaroiskeläpät, jotka kuuluivat kaikkien autojen pakollisiin vakiovarustuksiin maassamme aina 1980-luvun lopulle saakka. Ruosteiset ja lommoiset orgistakalokasuojan alaosat Bengt korvasi uustuotanto-osilla, joiden hyvä istuvuus oli miellyttävä yllätys. Takaluukun lattian ja takapyöränkaarien lisäksi pahoja pehmytpaikkoja paljastui kuskinpuolen jalkatilasta ja helmoista. Yhtä helpolla Bengt ei sen sijaan selvinnyt Fordiin optiona tilatun Overdrive-ylivaihteella varustetun kolmilovisen rattimanuaalin kanssa, sillä se paljastui tarkemmassa tutkinnassa sisuskaluiltaan ihan romuksi. Bengtin Fordiin asentamista lisävarusteista ehkä erikoisimmat ja ehdottomasti näyttävimmät ovat kromatut etulampunkehykset, joihin harvoin törmää näissä autoissa. V8-MAGAZINE 57. Etenkin, jos ne ovat näin erinomaisesti entisöityjä kuin Bengtin kuvankaunis Ford. Auto on kerännyt kiitosta myös palkintojen muodossa muutamissa Bengtin käymissä alan tapahtumissa. Itse asiassa taitaa olla nykyisin jopa niin, että tällainen ”tavallinen” neliovinen sedan saattaa herättää jopa enemmän huomiota kuin vähempioviset sisarensa. Pohjan hiekkapuhalluksen jälkeen korroosiokohtien määrä kävi ilmi koko karmeudessaan. Kolmen talven tiiviin työskentelyn tuloksena Ford valmistui nykyiseen loistoonsa kesäksi 2016, minkä jälkeen se MR-katsastettiin kiitosten kera. Kunnostetun rungon tultua taas rullaavaksi pultattiin päältä päin siistityt 272-kone ja Ruotsista käytettynä hankittu kolmilovinen ylivaihdemanuaali takaisin paikoilleen. Renkaat ovat tehdastyyliset Firestonen 6,70" x 15" uustuotantoristikudokset 2" leveillä valkosivuilla varustettuna. Vastoin Bengtin pelkoa vastaava vaihteisto löytyikin lopulta helposti. Vaihdettuaan kaikki vuotavat tiivisteet puhdisti Bengt moottorin huolellisesti, minkä jälkeen hän maalasi sen kaikilta osiltaan tehdastyylisyyttä tarkoin noudattaen. Bengtin Ford on oiva osoitus siitä, että kyllä arkisemmasta neliovisesta lähtökohdasta voi tehdä näyttävän ja päitä positiivisessa mielessä kääntävän yksilön. Korinvärisiksi maalatut kiekot varustettiin alkuperäistä vastaavilla uustuotantopillerikapseleilla ja trim ring -kromikehillä. Projektivai heita Projektivai heita Ostettaessa Fordia koristi kulunut ei-alkuperäinen oranssivalkoinen Two-Tone-kaksivärimaalaus, joka oli ruiskutettu 1980-luvulla
George Barrisin opintomatka George Barris aloitti uransa seuraamalla, kuinka pohjoiskalifornialainen kustomoija Harry Westergard muokkasi autoja 1930-luvun lopulla. Kyseessä uskotaan olevan ensimmäinen auto, jossa käytettiin kaksia ajovaloja kummallakin puolella keulaa. Custom Job -termi tarkoitti silloin alusta asti rakennettua autoa ja Restyled Job -termi olemassa olevan auton muokkaamista alkuperäissuunnittelusta poikkeavaksi. Sen uskotaan olevan ensimmäinen auto, jossa hyödynnettiin kaksoisajovaloja. Ghia on toinen hyvin tunnettu Torinon alueella toiminut autojen koriräätäli, joka aloitti tuplavalomallien suunnittelun 1950-luvun alkupuolella. KUVA RONNIE KRABBERØD RIGHT ON MAGAZINE. Oliko George Barris sen keksijä, vai sovelsiko hän muiden ratkaisuja toimien esimerkkinä joukolle tulevia kustomoijia. Yhteistyö Chrysler Corporationin kanssa tuotti Ghian suunnitteleman Dodge Firearrow I -konVuonna 1949 sisilialainen asiakas tilasi italialaiselta Pininfarinalta uniikin Alfa Romeo 6C 2500 SS:n. Tarkoituksena oli saada vaikutteita silloin vallinneista autoalan trendeistä ja joidenkin eurooppalaisten autonrakentajien ratkaisuista. Westergard mentorinaan nuori George rakensi ensimmäisen autonsa vuonna 1941. Auton inspiroijana kerrotaan toimineen Alfa Romeo Cabriolet, jonka Pinifarina oli tehnyt prinssi Aly Kahnille, Hollywood näyttelijätär Rita Hayworthin aviomiehelle. TEKSTI SONDRE KVIPT – KUSTOMRAMA A utoilun alkuajoista lähtien yksilöllisyyden halu on toiminut motivaattorina autojen kustomoinnissa. George muutti myöhemmin Etelä-Kaliforniaan ja perusti sinne oman kustom-pajan. Vuonna 1951 hän päätti lähteä Eurooppaan opiskelemaan autoalan muotoilua, vieraillen mm. Eurooppalaiset urheiluja linja-autot toimivat Westergardin ja Barrisin sekä lukuisten muiden sen aikaisten rakentajien inspiraation lähteenä 1940-luvulla. AIKANSA KUSTOM-TRENDI 58 V8-MAGAZINE. Kaksoisajovalojen syntypaikka Italia ja erityisesti Torinon alue ovat keskipisteessä, kun puhutaan kaksoisajovalojen synnystä. Italiassa, Saksassa ja Ranskassa. Kallistetut kaksoisajovalot Barris Kustomsin traagisen joulukuussa 1957 sattuneen tulipalon jälkeen pihassa otetut kuvat paljastavat tulevan 1950-luvun lopun kustomtrendin. Mistä trendi sai alkunsa. Muutama vuosi ennen George Barrisin saapumista Eurooppaan varakas sisilialainen asiakas tilasi italialaiselta autojen suunnitteluyritykseltä ja korimuotoilija Pinifarinalta ainoan laatuaan olevan urheiluauton, joka tunnetaan nimellä Alfa Romeo 6C 2500 SS. Vähintään kahden auton keula oli kustomoitu uraauurtavalla valoratkaisulla, kun rakennus syttyi tuleen. Se sai alkunsa, kun rikkaat ja kuuluisat henkilöt tilasivat korirakentajilta yksilöllisiä luomuksia
Tämä ei kuitenkaan toteutunut ’53 Dodge Firearrow I konseptiauo oli huima luomus, jota lupailtiin jopa tuotantoon. KUVA CHRYSLER CORPORATION Huhtikuussa 1954 Storm Z-250 esiteltiin ensi kertaa Torinon Auto Show’ssa Italiassa. 14 autoa tuhoutui palossa. Torinon Auto Show’ssa vuonna 1953. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Chryslerin komponenteista koostuneessa autossa kaksoisajovalot oli sijoitettu päällekkäin. KUVA BRAD MASTERSONIN KOKOELMA Keskiviikkona 4.12.1957 myrskysi ja Barrisin pajan takana kulkeva voimajohto alkoi kipinöidä sytyttäen shopin tuleen. Kyseessä oli matala roadster, jossa kaksoisajovalot oli asennettu massiivisen, koko autoa kiertävän puskurin alapuolelle. Motor Trend Magazinen Bob D’Olivo kuvaili autoa kaikkien aikojen eurooppalaisen ja amerikkalaisen yhdistelmän suunnitteluhelmeksi. Ensimmäisen autonsa hän rakensi Westergardin mentoroimana vuonna 1941. KUVA MICHAEL LAMM Cadillacin konspetiautojen mainos vuodelta 1954. Sekä El Camino että La Espada oli varustettu tuplavaloilla. Asiakkaiden oli tyydyttävä sen sijaan Dual Ghiaan. General Motors onkin usein nimetty koko kaksoisajovalobuumin käynnistäjäksi. Colbert ilmoitti Motor Trendissä, että auto olisi saatavilla erikoistilauksesta. septiauton, joka ensiesiteltiin 35. . Kuvassa on Bobby ”Chimbo” Yamazakin ’54 Mercuryn jäänteet. Vastaanotto oli niin hyvä, että Chryslerin presidentti L.L. George Barris aloitti uransa seuraamalla kustomoija Harry Westergardin työskentelyä 1930-luvun lopulla. KUVA GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION V8-MAGAZINE 59. Auto oli tiettävästi yksi varhaisimpia kallistetuilla kaksoisajovaloilla varustettuja kustomeita. Sporttinen roadster esiteltiin amerikkalaiselle yleisölle myöhemmin samana vuonna Chryslerin New Yorkin Showroomissa, missä siihen tutustui arviolta 38 000 ihmistä. Eurooppalaiset urheiluja erikoisautot toimivat kaksikon insipiraation lähteenä 1940-luvulla
Barrisin tiedetään olevan ensimmäinen, joka käytti valoratkaisua kustomissa. KUVA RONNIE KRABBERØD RIGHT ON MAGAZINE koskaan, mutta monet autosuunnittelun elementit, kuten ponttoonimalliset lokasuojat ja kaksoisajovalot löysivät tiensä vähintään kahteen muuhun Ghian suunnitelmaan vuosina 1953–1954. Kallistetut valot istuvat Fordiin, mutta artikkelissa ’58 Lincolnissa niitä ei ollut. KUVA GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION Kallistetut kaksoisajovalot olivat täysin uudistuneen ’58 Lincolnin vaikuttavin muutos. Ennen maaliskuuta 1956 hän asensi sellaiset Martin ja Morris Srabianin Wild Katiksi ristittyyn ’54 Ford F-100 pickupiin. Motor Trendin syyskuun 1957 numerossa Joe H. Toinen niistä päätyi tiettävästi Rita Hayworthin omistukseen. Storm Z-250 Niin ikään Bertone, italialainen koripaja, kokeili kaksoisajovaloja jo vuoden 1950 alkupuolella, ja vuonna 1951 he esittelivät . Supergioielloa valmistettiin 19 kappaletta, mutta vain kahden Cadillacin tiedetään lähteneen Ghian pajalta. Osittain kustom, osittain hot rod. Ennustukset pohjautuivat huhuihin, ja Ron Simmons piirsi artikkeliin kuvituksen. Aftermarket-valmistajat nappasivat oman osansa buumista, kuten Motor Trendin syyskuun 1957 numerossa olleesta ilmoituksesta selviää. Lincoln ei suinkaan ollut ensimmäinen autovalmistaja, joka käytti kallistettuja kaksoisajovaloja. Richard Petersin Ala Kart selvisi Barrisin palosta, koska auto oli parkkeerattu eri huoneeseen. Kaliforniassa George Barris tajusi, että kaksoisajovaloja pidetään futuristisina. Ne olivat Alfa Romeo 1900C Sprint Supergioiello ja 1953 Cadillac Series 62 Coupe. Italiassa Fiat julkaisi Geneven autonäyttelyssä vuonna 1952 Luigi Rapin suunnitteleman legendaarien 8V Coupen, jonka ’54-mallit varustettiin kallistetuilla valoilla. Kyseessä oli kookkain ja painavin Amerikassa sodan jälkeen valmistettu henkilöauto. Wherry tutkaili kristallipallon välityksellä, miltä 1958 markkinoille tulevat uudet mallit näyttävät. Motor Trendin lukijat saivat uudesta mallista tietoa vasta vuoden 1957 joulukuun numerosta. Kaksi kuukautta palon jälkeen auto voitti National Roadster Show’ssa America’s Most Beautiful Roadster -palkinnon. 60 V8-MAGAZINE
Niistä tuli samalla kuumin kustom-trendi, ja lukuisat autot saivat valoratkaisun keulalleen. Niissä osavaltioissa, joissa ne hyväksyttiin alettiin kaksilla ajovaloilla varustettuja autoja myydä vuoden 1956 lopussa 1957 malleina. Lincolnin 1957 malleissa oli kaksi isompihalkaisijaista päävaloa ja niiden alapuolella pienempihalkaisijaiset tievalot. ”Jos kustomistasi ei löydy vielä kyseistä valoratkaisua, niin pian löytyy” He olivat oikeassa, ja nopeasti vinoon laitetut tuplavalot oli keino muokata vanhempienkin autojen ulkonäköä. Frank Maratta oli toinen varhainen rakentaja, joka kokeili . Huhut pitivät paikkansa. Storm Z-250 ei päässyt koskaan tuotantoon, mutta neljän ajovalon ratkaisu tuli jäädäkseen. Gene Win eld Kallistetuista kaksoisajovaloista tuli lyhytaikainen villitys Detroitissa, mutta kustomoijat pitivät siitä maailmanlaajuisesti ja Kuvasta selviää hyvin kaksoisajovalojen evoluutio. Chryslereihin, DeSotoihin, Mercuryihin, Imperialeihin ja Cadillaceihin sai tilattua optiona vierekkäin asetetut tuplavalot. Zeder Jr. Vuonna 1954 General Motors debytoi GM Motoramassa kahdella Cadillac-konseptilla, joissa oli kaksoisajovalot. Monet tarvikevalmistajat ottivat tuotantoon bolt-on-kittejä saadakseen trendistä kaiken hyödyn irti. Kaliforniassa George Barris tajusi, että kaksoisajovaloja pidettiin futuristisena ratkaisuna. Jos ei omannut George Barrisin tai Frank Marattan taitoja, eikä ollut riittävästi rahaa heidän palkkaamiseensa, oli muitakin vaihtoehtoja. Frank Maratta oli toinen varhainen rakentaja, joka kokeili tuplavaloja kustomeissaan. Ford Motor Company seurasi perässä vuonna 1955 futuristisella Ford Mysterellä, jossa kahdet ajovalot olivat rinnakkain, ja Lincoln Indianapolisilla, jossa ne olivat päällekkäin. Suosiota hypetettiin Custom Car Magazine kirjoitti syyskuun 1958 numerossaan, että ajovaloille on nykyään vain yksi muotoilusuunta, ja se on tuplalampullinen malli. Wild Katiksi ristitty Srabian Ford oli valitettavasti yksi autoista, joka tuhoutui Barrisin tulipalossa. Vaikka innovaatio oli Lincolnin 1958 malliston suuri uutuus, oli se Italiassa jo vanha juttu. Vuonna 1958 Lincoln esitteli ratkaisun tähän ongelmaan kallistettujen tuplavalojen avulla. Fred oli tunnetun, ”kolmen muskettisoturin joukkoon” kuuluneen Chryslerin Frederick M. Amerikassa puhutaan quad headlights eli neljät ajovalot tai nelivalot, meillä tutumpia termejä ovat kaksoisajovalot, pariajovalot tai tuplavalot. V8-MAGAZINE 61. Frank Maratta oli toinen kustomoija, joka kokeili tuplavalomuutoksia. Täydellinen alusta lähetettiin Italiaan, missä Bertone valmisti siihen korin. Luigi Rapin suunnittelemaa autoa valmistettiin 34 kappaletta vuosina 1953–1954, ja vuoden 1954 mallit oli varustettu nimenomaan kallistetuilla kaksoisajovaloilla. Storm Z-250:sen rakensi Sports Car Development Corp. Barris Kustoms tunnetaankin ensimmäisenä, joka asensi kaksoisajovalot kustomiin. Syyskuussa 1958 spekuloitiin, että 1959 Buickiin tulisivat kallistetut kaksoisvalot Lincolnin tapaa. Jos halusi asentaa horisontaalisesti ajovaloparin, vaati se tilaa 14 tuumaa. KUVA JOHN BOZIO Show järjestettiin kyseisen vuoden helmikuussa, ja Frankin kaveri John Bozio uskoo, että auto valmistui jo vuoden 1955 loppupuolella. ja Gene Gasaroll. Vaikka Dodge oli ennustanut, että tulevaisuudessa kaksoisajovalot sijoitetaan vierekkäin, olivat ne Z-250 Stormissa päällekkäin. Laillisuuden rajamailla Kaksoisajovalot eivät olleet laillisia kaikissa osavaltioissa Amerikassa vuonna 1956. Niinpä ennen maaliskuuta 1956 hän asensi sellaiset Martin ja Morris Srabianin 1954 Ford F-100 pickupiin seitsemän vuotta Pinifarinan jälkeen, mutta lyöden silti Detroitin tuotantoautot melkein vuodella ratkaisun suhteen. Auton suunnittelijana toimi Chryslerin Hank Kean. Vuonna 1954 he toivat Torinon Show’hun Storm Z-250:sen, joka oli amerikkalainen konseptiauto. Amerikan itärannikolla toimiva Frank esitteli vuoden 1956 Hartford Autoramassa kaksoisajovaloilla varustetulla 1953 Buick Skylarkin. Huhut kertovat auton jo valmistuneen edellisvuoden syksyllä. Nash käytti puolestaan päällekkäisiä lamppuja. Vertikaalisesti eli pystysuuntaisesti sijoitetut valot olivat ratkaisu kapeammilla lokasuojilla varustettuihin autoihin niin kauan, kun ajovalo oli useimpien osavaltioiden vaatimalla 26–27 tuuman korkeudella maasta. Yhtiö, jonka olivat perustaneet Fred M. Vuonna 1958 kaikki osavaltiot hyväksyivät Amerikan valmistajien yhdistyksen ponnistelujen ansiosta kaksoisajovalot laillisiksi. Ongelmana asennuksissa oli kuitenkin usein lokasuojan leveys. Vuonna 1952 Fiat esitteli Geneven autonäyttelyssä legendaarisen 8V Coupensa. Zederin poika, ja niinpä autossa käytettiin mahdollisimman paljon Chryslerin komponentteja, Dodge Hemimoottori mukaan lukien. Tällä ’53 Buick Skylarkilla hän debytoi vuoden 1956 Haltford Autoramassa. Kisa ”valoherruudesta” oli tiukka itäja länsirannikon välillä, ja mikäli Frank todella voitti Georgen maaliviivalla, joudumme ehkä kirjoittamaan historian kirjat uusiksi. Se voitti silloin ensimmäisen palkinnon muotoilusta ja suunnittelusta. Torinon Auto Show’ssa tuplavaloilla varustetun Lancia Aurelia B52 Coupen
Palon jälkeen otetuissa kuvissa näkyy innovatiivisen ja kallistetuilla kaksoisvaloilla varustetun kustomin jäänteet. Muutos ei ollut edelleenkään kovin yleinen, mutta niitä valmistui kuitenkin tihenevään tahtiin. Valot muodostivat oleellisen osan auton kokonaiskuvaa. Omistajan Rickhard Petersin onneksi Ala Kart oli parkissa erillisessä huoneessa, joten se säilyi tuholta. Suosio huipussaan Vuonna 1959 kallistetuilla kaksoisajovaloilla varustettuja autoja alkoi näkyä Yhdysvaltojen joka kolkassa. Käsityönä valmistetut etulokasuojat mahdollistivat ainutlaatuisen ajovalojen asennuksen, missä hyödynnettiin ’59 Chrysler Crown Imperilan hubcabin osia. 62 V8-MAGAZINE. ”Olemme käyttäneet joitakin ’58 ja joitakin ’59 komponentteja. Jade Idol on Gene Win eldin tunnetuin luomus. Minulla olisi niille satoja käyttökohteita”, Barris totesi Car Craftin toimittajalle. Olen yrittänyt löytää valmistajan, joka tekisi neliömallisia polttimoita. Hän kertoi, että Chevy on syy siihen, että kaksoisajovalojen suosio oli kasvussa. Totta kai uusiakin muotoiluja on, kuten esimerkiksi ’59 versio Lincolnin valoista on ’58 mallia parempi, ja ’59 Chevy versio erinomainen verrattuna ’58 malliin. Jay’s Custom Shopin Jay Johnston oli jo aiemmin tehnyt keulan muutokset, ja tämä saattoi tapahtua jopa ennen kuin Ford Motor Company julkisti uuden 1958 Imperialin yleisölle. Detroitissa Alexander Brothers rakensi ’59 Chevrole. Ala Kart nähtiin ensi kertaa National Roadster Show’ssa muutamaa kuukautta myöhemmin, ja se voitti arvostetun America’s Most Beautiful Roadster -palkinnon. Saatuaan National Roadster Show’sta vuosina 1952 ja 1953 National-palkinnon hänet rankattiin maan huippukustomoijien joukkoon. Se oli yksi lukuisista Barrisin palossa tuhoutuneista kustomeista. Chimbon oli alun perin tarkoitus noutaa auto paloa seuranneena päivänä, mikä ei sitten koskaan toteutunut. Auton myötä Win. Auto oli Barrisin pajalla Roy Gilbertin verhoiltavana. Entä sitten Bobby ”Chimbo” Yamazakin ’54 Mercury. Win. Custom Carsin syyskuun 1958 kannessa komeili ’50 Ford, jonka Gene rakensi LeRoy Goulartille. eld Car Craft Magazinelle, kun he tiedustelivat hänen suuntauksiaan vuodelle 1959. Auto oli yksi kolmesta kallistetuilla valoilla varustetusta kustomista, jotka nähtiin esillä National Roadster Show’ssa Oaklandissa helmikuussa 1958. Gene selitti, että kallistetut valot olivat suositumpia, koska ne toimivat parhaiten vanhemmissa autoissa. Kyseessä oli LeRoy Goulartille rakennettu ’50 Ford, maata viistävä kustom. hyödynsivät muotoilua rakennelmissaan yli vuosikymmenen ajan. Bailonin tekemiä autoja alkoi ilmestyä lehtien sivuille molemmilla rannikoilla, ja yksi hänen villeimmistä rakennelmistaan koskaan, The Golden Corona, komeili Custom Carsin 1959 helmikuun numeron kannessa. Autossa nähtiin ’58 Imperialin kallistetut kaksoisajovalot, ja Golden Corona oli yksi kolmesta vuoden 1958 National Roadster Show’ssa esiintyneestä vinolamppuisesta kustomista. Ne sopivat parhaiten kustomiin ja näemme niiden yhteydessä aiempaa enemmän kromia. eld teki lopullisen läpimurtonsa, ja Jade Idol sai suitsutusta eri tahoilta muotoilullisena edelläkävijänä. Niitä voi Bailonin mukaan käyttää tuhansilla tavoilla, sijoittaa mihin asentoon tahansa, madaltaa lain puitteissa 26 tuumasta 23 tuumaan maan pinnasta. Parhaiten Candy Apple -maalauksistaan tunnettu Bailon aloitti autojen kustomoinnin 1930-luvun lopulla. ”Tuplavalot ovat täällä, eikä mikään muotoiluvallankumous voi poistaa sen merkitystä suunnittelulliselta näkökantilta katsottuna”, totesi Gene Win. ”Ensimmäistä kertaa historiassa myös valojen polttimoiden muoto on tullut merkitykselliseksi kokonaisuuden kannalta. Niitä nähdään sovitettuna saumattomasti etulokasuojiin. Seuraavaksi vuorossa oli Jade Idol, johon hän rakensi kallistettujen ajovalojen kehykset ’59 Chrysler Crown Imperialin hubcabeista. Golden Corona oli ‘56 Chevrolet convertible, jonka Bailon teki Joe Boliballe. Barris totesi vuoden 1959 olevan ”integroitujen kustomien” vuosi, jolloin kokonaisvaikutelma kantaa yhtenäisesti edestä taakse. Joe Bailonin tunnetuin ”Canted Quads” kustom, Joe Boliballe rakennettu Golden Corona, komeili Custom Cars Magazinen helmikuun 1959 numeron kannessa. eld oli varhaisia kallistettujen kaksoisvalojen hyödyntäjiä ja yksi hänen ensimmäisistä tällä valoratkaisulla varustetuista autoista nähtiin Custom Car Magazinen vuoden 1958 syyskuun numeron kannessa. Leroy Kemmererin ’56 Mercurystä rakennettussa kustomissa ajovalot ovat merkittävä osa kokonaisuutta. Valojen vuosimallilla ei ole isoa merkitystä, koska monissa tapauksissa ne ovat vaihtokelpoisia. Kaikki riippuu siitä, mitä olemme tekemässä, ja miten kukin komponentti sopii kokonaisuuteen”, Gene kertoi. Win. Ala Kart, selviytyjä Kolmas kallistetuilla tuplavaloilla rakennettu auto samaisessa näyttelyssä oli Barris Kustomsin Ala Kart. Käytämme kuitenkin kaikkien valmistajien eri vuosimallien valoja. Gene Win eld oli ensimmäisiä vinoon sovitettuja tuplavaloja hyödyntäneitä rakentajia. Auto nähtiin National Roadster Show’ssa helmikuussa 1958. KUVA GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION Joe Bailon Car Craft Magazine tiedusteli vuoden 1959 näkymiä myös pohjoiskalifornialaiselta kustom-rakentaja Joe Bailonilta. eld muokkasi maskin ja valot yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kustomin ja hot rodin risteytys kuului harvoihin traagisesta joulukuun 1957 tulipalosta selviytyneisiin autoihin. Kaksoisajovalojen Barris kaavaili olevan radikaalimpia, kookkaampia, umpiot ovat etäämmällä toisistaan ja valokokonaisuudet ovat leveämpiä
Teddy Zgrzemski pääsi yhden Hinesin villin idean uhriksi, kun Hines muotoili koko keulan uusiksi hänen ’54 Fordiinsa. KUVA GLEN AND FOREY WALL COLLECTION Vuonna 1959 kallistetuilla valoilla varustetut rakennelmat levisivät läpi Amerikan. Xtura-nimen saanut T-Bird komeili Custom Cars Magazinen toukokuun 1959 numeron kannessa. KUVA RAY SOFF COLLECTION Vuonna 1962 kallistettujen valojen suosio oli suurimmillaan, ja peräti seitsemässä kymmenestä Car Craftin Top 10 autosta löytyivät sellaiset. Useimmat Bob Behmen haastattelemat rakentajat kertoivat suosikikseen ’62 Dodgen ajovalojen kehykset. Bill kertoi Teddylle, että hän hoitaa etupään, jos Teddy käy auton takapään kimppuun. . Vuoden 1957 lopussa tai vuoden 1958 alussa pickup sai kallistetut etuja takavalot ’57 Imperialista. Zgrzemski oli Hinesin veljenpoika, ja kun Joey Ukrop haastatteli Teddyä kirjaansa ”Hot Rod Detroit”, Teddy kertoi, että hän halusi autoon vain frenchatut ajovalot, pyöristetyt keulan kulmat, putkimaskin ja kenties kaksiosaisen puskurin. Dean Jeffries vastasi maalauksesta. Auto rakennettiin jo 40-luvun puolivälin paikkeilla, ja nyt vuorossa oli updeittaus, joka käsitti keulamuokkauksien lisäksi kallistetut ’59 Chevroletin takavalot ja scallopit. Vuonna 1958 listoilla ei näkynyt yhtään kallistetuilla valoilla varustettua kustomia. Bill Hines oli toinen detroitilainen kustomoija, joka kokeili kallistettuja valoja 1950-luvun lopulla. Poistettu puskuri oli yleinen toimenpide näiden ajovalojen kanssa. ”Kuvittelin aina, että auton keula oli kamala, ja hän ajatteli autoni takapäästä samalla lailla”. Autossa oli ’58 Lincolnin ajovalot, Lucasin poltimot ja Dean Jeffriesin toteuttama maalaus. Vuonna 1959 auton silloinen omistaja Ray Henyon vei sen Korky’s Kustom Shopiin updeitattavaksi, missä autoon rakennettiin kallistetut Lincolnin etuvalot, kallistetut Chevroletin takavalot ja scallopmaalauksen. George Barris puolestaan totesi, että epäsymmetrinen muotoilu on suuri uutuus vuonna 1962. Vuonna 1959 paja sovitti Maximilian King 1940 Mercuryyn kallistetut ajovalot. tin vinoilla tuplavaloilla varustetun maskin Clarence Catallon 1932 Fordiin. Tarkastelin trendin suosion kasvua käymällä läpi Hartford Autorama Show’n käsiohjelmia. Monet muutkin kustomit rakennettiin uusiksi 50-luvun lopulla ja 60-luvulla. Vuonna 1959 niitä löytyi kaksi, joista toinen oli Joe Bailonin länsirannikolla rakentama ’51 Jaguar. KUVA RAY SOFF COLLECTION Mitch Nagaon ’57 Ford Thunderbird oli toinen varhainen Barris Kustomsin tekemä kustom kallistetuilla kaksoisajovaloilla. Kuvat juttuun on otettu vuonna 1957, joten kysymys kuuluukin, että rakennettiinko auto ennen vai jälkeen Chimbon Mercuryn ja Ala Kartin. 1961 luku kasvoi vähintään Hot Rod Magazinen toukokuun 1958 numeron kannessa esitelty Johnny Zupanin ’56 For F-100 on toinen Barrisin varhainen kaksoisajovaloilla varustettu kustom. Korky’s Kustom Shop ei ollut poikkeus. Darryl Starbird, Ray Fahrner, Bill Cushenbery, kaikki sen ajan tunnettuja nimiä, rakensivat hekin trendikkäitä valoja kustomeihinsa. Detroitissa Alexander Brothers rakensi Clarence Catallon ’32 Fordiin maskin, johon sovitettiin ’59 Chevroletin etulamput. V8-MAGAZINE 63. KUVA DAVE JENKINS COLLECTION 50-luvun lopulla Bill Hines asensi kallistetut kaksoisajovalot Teddy Zgrzemski ’54 Fordiin. Vuonna 1960 autoja oli listoilla jo neljä, tuplaten edellisvuoteen verrattuna. ”Kun tulin eräänä päivänä koulusta ja menin pajalle, oli koko etupää leikattu irti”. KUVA SONDRE KVIPT John Hychkosin radikaalisti muutettu ’56 Studebaker siinä asussa, kun se valmistui vuonna 1959. Tapahtumaa pidetään usein itärannikon National Roadster Show’na. Tuplasetti tuplalamppuja ei ollut trendi, joka olisi ottanut tuulta alleen. KUVA GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION The Maximilian King, ’40 Mercury oli rakennettu alun perin New Jerseyssä vuonna 1946. Samassa numerossa tunnetuilta rakentajilta tiedusteltiin tulevaisuuden näkymiä. Gene Win eld spekuloi, että pienet puskurit, rolled panit ja uudet ajovalot antavat vuoden 1962 kustomeille ilmeen
Amerikassa ei ole nähty enää monia kallistetuilla valoilla rakennettuja kustomeita sen jälkeen, kun muskeliaikakausi nousi suosioon 60-luvulla. Toiminta keskittyi aikoinaan Osloon, ja Per Ivarin ’48 Mercury convertible oli melkoinen sensaatio, kun se ilmestyi Oslon kaduille vuonna 1964. Kaikissa autoissa on rolled pan ja putkimaski. eld spekuloi, että pienet puskurit, rolled panit ja uudet ajovalot hallitsevat tulevan vuoden kustomien ilmettä. Kokonaisuus koostui kromatusta putkimaskista ja kallistetuista ’64 Fiat 1500:sen ajovaloista. Triplat ajovalot olivat toinen lyhytaikainen trendi. Silloin kallistetuilla kaksoisajovaloilla varustettujen kustomien suosio Amerikassa oli suurimmillaan. Ruotsissa Wendel-Lindberg Ford oli työn alla. Kyseessä oli yksi ensimmäisistä täysin kustomoiduista autoista Ruotsissa. Wendel-Lindberg Sunliner, joka tunnetaan myös nimellä Blue Heaven, on entisöity nykyään takaisin vakioksi. KUVA SONDRE KVIPT Brossa asuva Roger Ahlin on yksi lukuisista, jotka pitävät ruotsalaista rakenteluperinnettä elossa. Auto valmistui vuodeksi 1962. Etupuskuri poistettiin ja maski vaihtui putkirakenteiseen ja ajovalot ’59 Ramblerin kallistettuihin versioihin, juuri kuten Win. Norjassa trendi ei koskaan kokenut suurta nousua ennen kuin se loppui kustom-maalattujen muskeliautojen ja vanien noustua suosioon. Auton keulaa ja takaosaa muutettiin radikaalisti ennen kuin se valmistui metalli pronssilla maalattuna vuonna 1963. Kolgrovin Mercury oli radikaali kustom, kun se ilmestyi Oslon kaduille vuonna 1964. Hammarbyhöjdenissä Tukholman läheisyydessä asuva trio poisti autosta kromit ja valmisti uuden kustom-maskin. “Dramaattinen uusi tyyli”. Chrysleriin valoratkaisu ilmestyi vuonna 1961, mutta jo vuonna 1963 malleissa palattiin vaakatasoon sijoitettuihin tuplavaloihin. Oslo oli norjalaisten hot rodien ja kustomeiden pääpaikka, mutta rakentajia löytyi myös muualta. Auton puskuri madallettiin, jotta kromattu putkimaski ja kallistetut ’64 Fiat 1500:sen ajovalot sopivat paikoilleen. Car Craftin helmikuun 1962 numerossa oli Almquistin mainos, jossa myytiin lasikuituista kaksoisajovalojen muutoskittiä vain 9,95 dollarin hintaan. Pohjoisessa Trondheimissa asuva legendaarinen kustom-maalari Einar Vasjø oli kiireinen ’52 Mercurynsä parissa. Samoihin aikoihin Norjassa Per Ivar Kolgrov harjoitteli metallinmuokkaustaitojaan ’48 Mercury convertiblen parissa. Valmistuttuaan vuonna 1965 Mercurystä oli poistettu etupuskuri, ja ’54 Chevroletin maski sekä kallistetut ajovalot viimeistelivät kokonaisuuden. Auto näytti siltä, kuin se olisi tullut suoraan Tukholmasta. kolmeentoista, huima 225 prosentin kasvu. eld oli uumoillut. Matti rakensi tuplalamput vasta noin puoli vuotta ennen näyttelyä, kun hän kolaroi keulan liukasteltuaan kesärenkailla talvella. Voinkin turvallisin mielin sanoa, että trendi syntyi Italiassa, kypsyi Kaliforniassa ja pysyy hengissä Ruotsissa, missä vielä nykyäänkin rakennetaan muutamia kallistetuilla valoilla varustettuja kustomeita. Pohjoismaat Suuntaus rantautui myös Pohjolaan. Auton perintö elää Pelle Åbergin New Heaven -kloonin myötä. Vuonna 1961 ruotsalaiset Leif Wendel, Örjan Lindberg ja Staffan Lindberg yhdistivät osaamisensa ja ostivat 1955 Ford Sunlinerin Hot Rodissa ja Car Craftissa näkemiensä esikuvien innoittamana. 64 V8-MAGAZINE. Peräti seitsemässä kymmenestä Car Craftin vuoden 1961 parhaasta kustomista näkyi tuo valoratkaisu. Kallistetut valot olivat silloin yhtä suosittuja kuin ’40 Mercureiden Carson Topit ovat nykyään. Clayton Crowe osti ’59 Oldsmobilen uutena ja vei sen heti Karl Krummelle, joka kustomoi autoon kolmet etulamput ja bullet-maskin. Oli melkoinen sensaatio, että auto myös hyväksyttiin virallisesti liikenteeseen. Rogerin neljä Fordia on rakennettu tai parhaillaan rakennettaan vanhojen metodien mukaan. Lehti myös kysäisi Amerikan huippurakentajilta arvioita genren suuntauksesta vuodelle 1962. Kuvassa etualan Ford on työn alla, ja taustalla näkyvä ’59 Ford on Rogerin käyttöauto. Wendel-Lindberg Sunlineriin valot tulivat vuonna 1963. George halusi Oldsin mukaan, joten hän sponsoroi bensakulut. Ruotsissa Wendel-Lindberg Ford vaihtoi omistajaa vuona 1965. Ne olivat WendelLindberg ’55 Ford Sunliner ja Matti Johanssonin ’56 Ford Crown Victoria. Kahdessa niistä löytyvät kallistetut ajovalot. Auton tiedetään toimineen inspiraationlähteenä lukuisille saman tyylisille ruotsalaisille kustomeille, jotka rakennettiin 60ja 70-luvuilla. KUVA ALLAN IVERSEN, LARS-PETTER KOLKIND Tukholman Marmorihallissa vuonna 1965 järjestetyn ensimmäisen Hot Rod Show’n käsiohjelmassa esiintyi kaksi kallistetuilla valoilla varustettua kustomia. Jos jollakin on uutta tietoa, niin vinkatkaa ja saamme historiaa taltioitua. Hän kasvoi Oslossa ja ihaili autoa teini-ikäisenä. Clayton oli käyttänyt kaikki rahansa autoon, ja hän tarvitsi Georgelta 20 taalaa bensarahaa tuodakseen auton Barrisin Pasadenan Show’hun. Norjassa sitä on tituleerattu myös ensimmäiseksi kustomiksi Sinsenkryssetin pohjoispuolella. Heaven. Gene Win. Auton etulokasuojia madallettiin muodikkaan maski/ajovalokokonaisuuden sovittamiseksi, aivan kuten Joe Bailon ennusti vuonna 1959. Norjassa alettiin rakentaa 60-luvun alkupuolella täysin kustomoituja autoja. Kallistetut kaksoisajovalot olivat lyhytikäinen buumi Detroitissa, vaikka kustomoijat eri puolilla maailmaa ihastuivat siihen. Perimätiedon mukaan Suomessa ei olisi rakennettu yhtään autoa kallisteluilla tuplavaloilla. Autosta tuli kuuluisa kustom, joka tunnettiin nimellä The Blue . Piirustus on kokoelmistani ja löysin sen kirjeestä, jonka Clayton lähetti George Barrisille vuonna 1960. Auto on yhä olemassa ja kustomentusiasti Espen Volle kunnostaa sitä parhaillaan
Phone. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. ESIM. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. ESIM. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Hanki omasi: v8.. SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com. 1100,ESIM. /tilaa V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna ma-pe 8.30-17.00. Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 OSAT HELPOSTI VERKOSTA 24/7 VAIHTUVA VALIKOIMA KÄYTETTYJÄ PELTIOSIA OVET, PAKSIKANNET, LOKASUOJAT, VAIHEISTOT, MOOTTORIT MOOTTORI FORD 302-96 EXPLORER GT40 KANNET 1100,MOOTTORI FORD-TRUCK 60s-70s 360-390 STD 1190,VARASTOSTA TAI TILAAMALLA LOKASUOJA COUGAR 1968 KÄYTETTY OIKEA B+ 150,OVI CHARGER 1969-197O OIKEA/VASEN KÄYTETTY B 275,ETULOKASUOJA MUSTANG 2005-2009 KÄYTETTY OIKEA/VASEN-FORD 185,MOOTTORIN ALAKERTA CHEVY 454, 4 bolt, Gene V alk. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. ESIM
KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 2020 7.11. Tapahtumia on voitu peruutt aa ja niiden ajankohtaa on voitu siirtää lehden painoon menon jälkeen. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 6.12. 4 päivää aikaisemmin), hallitus@fjdc.org Kotimaa 2021 5.–7.2. Goodguys All American Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 20.–22.11. AMERICAN CAR SHOW Messukeskus, Messuaukio 1/Ratapihantie 17, Helsinki: Finnish Hot Rod Association, info@fhra. MOOTTORIPYÖRÄNÄYTTELY Messukeskus, Messuaukio 1/Ratapihantie 17, Helsinki: Suomen Messut 13.2. Mecum Auctions, Las Vegas, Nevada 14.11. 4 päivää aikaisemmin), hallitus@fjdc.org 5.–6.12. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Klaukkala (Tori) 28.11. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereen Messuja Urheilukeskus, Ilmailunkatu 20, Tampere: FHRA Tampereen seutu, of ce@fhra-tre.net, 040 062 3276 24.–25.4. Kerava (Neste) 13.11., 11.12. Spring eld Swap Meet Winter Event, Spring eld, Ohio 14.–15.11. SUURI SNADI Tampereen Messuja Urheilukeskus, Ilmailunkatu 20, Tampere: Tampereen Messut MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club: kulmakorpi@fjdc.org (ennakkoilm. Ku va Ha nn ele Ha ta np ää Viikkokokoontumiset Hollola, Matkakeidas Keskiviikko klo 18.00– Hyvinkää, Kauppatori (harrasteajoneuvot) Keskiviikko klo 17.00–21.00 Kaarina, Neste Lauantai klo 17.00– Oulu, Nallikarinranta (harrasteajoneuvot) Perjantai klo 20.00– Pori, Tiilimäen Neste Perjantai klo 20.00– Riihimäki, Ullan Pakari Keskiviikko klo 18.00– Ku va Ha nn ele Ha ta np ää HUOM! COVID-19 määräykset ja suositukset. Vantaa (Rekolan Shell) 27.11., 25.12. FJDC KULMAKORVEN AJOPÄIVÄT (FJDC:N MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club: kulmakorpi@fjdc.org (ennakkoilm. Goodguys Southwest Nationals, Scottsdale, Arizona 20.–22.11. 4 päivää aikaisemmin), hallitus@fjdc.org 8.11. Cruisingit Helsinki (Kauppatori) 6.11. FJDC KULMAKORVEN AJOPÄIVÄT (FJDC:N Pienoismallit 14.–15.11. FJDC KULMAKORVEN AJOPÄIVÄT (FJDC:N MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club: kulmakorpi@fjdc.org (ennakkoilm. VEHONIEMEN JOULUMYYJÄISET Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kaivanto/Kangasala: Vehoniemen Automuseo 12.12. McCormick’s Live Palm Springs Classic Car Auction, Palm Springs, Kalifornia 3.–4.12. Hyrylä (Burger King) 7.11, 5.12. Raasepori (Karjaan ABC) 6.11., 4.12. MOOTTORIKAHVILA Verstas, Pyssykankaantie 170, Hormisto/Nakkila: Verstas 28.11. Sumter Swap Meets, Bushnell, Florida 12.12. RADALLE.COM JÄÄRATAPÄIVÄ Hyvinkään Vauhtipuisto, Hyvinkää: Radalle.com 13.–14.2. Nummela (Prisma) 14.11., 12.12. Järvenpää (ST1) 21.11., 19.12. Zephyrhills Auto Events, Zephyrhills, Florida 7.11. , 020 743 0750 17.–18.4. KUSTOM KULTURE SHOW Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1, Helsinki: Planting 040 039 1616, platu@kustomkulture. Vintage Auto Show at Deering Estate, Palmetto Bay, Florida 12.–14.11. Kajaani (ABC) 7.11, 5.12. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 20.11., 18.12 66 V8-MAGAZINE. Harbor Corvette’s Holiday Happening (car & truck show), Punta Gorda, Florida paikkansapitävyydestä. Mäntsälä (Juustoportti) 27.11., 25.12. NSRA Southeast Street Rod Nationals, Tampa, Florida 6.12. Porvoo (Kuninkaanportti) 28.11. Pori (ABC Tikkula) 6.11., 4.12. 2.–4.4. Black Diamond Inventional Show, Lecanto, Florida 8.11. KUOPION MP-NÄYTTELY Kuopio-halli, Kuopio: Kuopion Moottoripyöräclubi PohjoisAmerikka 2020 5.–8.11. Mecum Auctions, Houston, Teksas 4.–6.12. VMPK ROMPETORI Citymarketin p-halli, Ojamonharjuntie 61, Lohja: Stadin Pärtsärit, Lapinaho 040 040 1416 26.11. MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Kuopion Raittiustalo, Minna Canthin katu 52, Kuopio: Pohjois-Savon Pienoismalliharrastajat Pienoismallit 2021 24.–25.4
/tilaa Tule mukaan Getarin JUHLAVUOTEEN!. KATSO TARJOUS: www.gti.
Jotain radikaalia täytyisi Barracudalle uskottavuuden säilyttämiseksi siis tehdä, kun kerran sama konsepti kuin Fordilla ei näyttänyt Plymouthin kuosissa vetoavan ostajiin. Kenties, jos olisi toimittu hieman tosin... TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO B arracuda pysyi Plymouthin mallistossa 1970-luvulle saakka, mutta jo aikaisessa vaiheessa on täytynyt käydä ilmi, että peli poniautomarkkinoilla olisi näillä eväin menetetty. CHRYSLER CORPORATIONIN SALAINEN VASTAISKU PONIAUTOMARKKINOILLE: Keskimoottorinen Plymouth Barracuda Plymouth Barracudan oli tarkoitus olla nimensä mukainen ponintappajakala, Ford Mustangin voittaja. 68 V8-MAGAZINE. Takalasin alla olevaa moottoria ei näe yksityiskohtaisesti, joten lisädetaljointi panostettiin muualle autoon (V8 6/2020). Lyhentyneeseen alkuperäiseen konehuoneeseen rakennettiin muovilevystä lattia. 5 mm eteenpäin. Sisälokasuojat sekä paloja jäähdytinseinät otettiin Revellin 1969 Dartista. Konepeltiä sieraimineen lyhennettiin n. Muutos ei ole suuri, mutta näkyy takaluukusta ja vertaamalla vakiokoriin. 5 mm, samalla mitalla siirrettiin molempia ovilinjoja eteenpäin. Miten ForKeskimoottori-Cudan tarina pienoismallina aloitettiin irrottamalla MPC:n 1969 vakio-Barracudan katto-osa ja siirtämällä sitä n. Yleisesti on tiedossa, että Mustangista kaavailtiin aluksi radikaalia keskimoottorista urheiluautoa, ei mitään uudelleen koritettua Falconia. MPC:n rakennussarjan vuosimallia 1969 vanhennettiin vuoteen 1968 hartsisten muutososien avulla. Mustin veroista menestystarinaa ei Barracudasta kuitenkaan koskaan syntynyt. Moottori on otettu Revellin 1967 Plymouth GTX:stä ja vaihteisto on muokattu Fujimin Porschesta. Kitin sijaan monet raot täytettiin muovisuikaleilla ja pikaliimalla
Kuinka paljon keskimoottorinen Plymouth Barracuda on pelkkää spekulaatiota. Tämä ei kuitenkaan estä uskottavan pienoismallin rakentamista. Ohjaamon ja moottorin välissä on lisäksi kehyksellinen lasiseinämä, joka kiinnittyy kattoon ja B-pilareihin. Oliko Hemi Under Glass mahdollisesti alun perin tarkoitettu osaksi uuden keskimoottori-Barracudan markkinointikampanjaa. Huhuja ja tarinoita Automaailmassa liikkuu tarinoita toteutumattomista projekteista. valokuvien muodossa. Taka-akselisto muokattiin Fujimin Porschesta, vääntösauvojen sijaan hyödynnetään kuitenkin perinteisiä coilovereita. voitaisiin hyödyntää lähes sellaisinaan vakiomallista. Jäähdytin, jarrupääsylinteri ja muut konehuoneen komponentit (pääasiassa Revellin 1969 Dartista) haukkaavat osansa tilasta. Kustannukset pidettäisiin kurissa hyödyntämällä vakiokomponentteja ja moottori sijoitettaisiin takalasin alle pituussuuntaan. Fordin arkistoista löytyi hiljan valokuvia 1966-malliseen tuotanto Mustangiin perustuvasta keskimoottoriautosta, josta kukaan ei tunnu haluavan tietää mitään. Pinta viimeisteltiin kirkaslakalla ja kiillottamalla. Onko kukaan pohtinut mistä vastaavan niminen kiihdytysauto on aikoinaan saanut nimensä, kenties konseptinsakin. Useimmat sotilaskalustomallareiden dioraamat kuuluvat kategoriaan, jossa esikuvasta ei välttämättä ole suoranaista todistetta esim. Lähes oikeanlainen 1968 Moparin pillerikapseli löytyi yllättäen Hasegawan Mazda Cosmosta. Pyöränaukkoja avarrettiin aavistuksen ylöspäin, mikä on hieman vastoin alkuperäisideaa, mutta oleellista oikeiden mittasuhteiden saavuttamiseksi. din hylkäämä keskimoottorikonsepti sopisi Barracudaan. Kori maalattiin paikkamaaleista itse sekoitetulla sävyllä, joka muistuttaa Moparin Turbine Bronze -väriä. Uusi vaihdelaatikko/taka-akselisto jouduttaisiin suunnittelemaan, mutta tässä voitaisiin oikaista ja käyttää yksinkertaista Porschesta kopioitua, reilusti vahvistettua kokonaisuutta. Kokonaan uutta koria ei suunniteltaisi, vaan vakio-Barracudan ohjaamo-osaa siirrettäisiin alustalla hiukan eteenpäin niin, että kone laatikkoineen saataisiin mahtumaan, mutta niin, että monet kalliita prässityökaluja vaativat kokonaisuudet kuten kattopelti, ovet, takalokasuojat, jne. Uudesta Barracudasta syntyisi oikea kaksipaikkainen auto, jonka mittasuhteet muistuttaisivat eurooppalaisia urheiluautoja, mikä olisi uuden imagon rakentamisessa etu. Kittausja pohjamaalaustarve jäi kohtuullisen vähäiseksi. Vararenkaalle löytyi sovelias sijainti etuapurungon päältä. Sisälokasuojat sekä paloja jäähdytinseinät otettiin Revellin 1969 Dartista. Alkuperäinen konehuone toimii pienenä tavaratilana. Mustang I konseptin kaltaista, kokonaan uutta autoa ei ollut mahdollista suunnitella, joten se muokattaisiin mahdollisimman nopeasti jo olemassa olevasta Barracudasta mallivuodeksi 1968. Samalla vakiomallista saataisiin monet oheisosat. Vastaavia kuvia keskimoottori-Barracudasta ei ole päätynyt julkisuuteen. Siinähän on moottori takalasin alla, Hemin tapauksessa siis Hemi Under Glass. Joskus tarinan tueksi löytyy dokumentaatiota, joskus aikoinaan salaiseksi luokiteltu materiaali on sellaisena myös pysynyt. V8-MAGAZINE 69. Sisustukseen syntyi kolme osastoa: vakiomallinen ohjaamo, moottoritila takapenkin paikalle ja tavaratila. Etuhelmapeltiin lisättiin spoilerintynkä, joka voisi olla periodikorrekti. Tavanomaisen rakennussarjojen kokoamisen sijaan pienoismallien rakentaja voi käyttää luovuuttaan ja tehdä jotain, joka perustuu sekä arkistomateriaaliin että historian tulkintaan. Lyhentyneeseen alkuperäiseen konehuoneeseen rakennettiin muovilevystä lattia. Tila riittäisi useille erilaisille moottoreille, jopa Hemille. Toistaiseksi. Suurin osa alustasta tulee lähes sellaisenaan Revellin 1969 Dartista
LAADUKKAAMPI SELVIYTYJÄ Turkulaisen Ari Haaviston tallista löytyy Yhdysvalloista 10 vuotta sitten maahantuotu Cutlass Supreme, jolla on ajettu reilusti alle 100 000 mailia. Onhan kiehtova ajatus, että Olds on selviytynyt hienossa alkuperäiskunnossa kaikki nämä 50 vuotta. Kolme vuotta myöhemmin Cutlass eriytettiin omaksi mallisarjaksi. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Cutlass-nimen juuret juontavat vuoteen 1961, jolloin sitä käytettiin F-85 Deluxe -sarjan yhteydessä. 1966 Cutlassin korimallisto sisälsi myös Supreme HT Sedanin, kunnes vuotta myöhemmin Cutlass Supremesta tuli oma mallisarja. V8-MAGAZINE 71
Supremen hankki uutena naishenkilö nimeltä Marion K. Tyypillistä myös, että näissä historia on hyvin taltioitu. Vähiten valmistui 4-ovisia tolpattomia sedaneita (10 762). Sitä ei tarina kuitenkaan kerro, että ostettiinko prameahko Olds perheen kakkosautoksi, kun se rekisteröitiin juuri Marionin nimiin. Corona del Mar tunnettiin muusta Newport Beachista poiketen erityisesti sen tyylikkäästä rakennuskannasta, vaikka näyttävät talot sijaitsivat jopa kummallisen lähellä toisiaan. Sekin olisi kiva tietää, että miksi päädyttiin nimenomaan Cutlass Supremeen, eikä edullisempaan perus-Cutlassiin. Kun verrataan Supreme HT Coupea ja vastaavakorista Cutlass Holiday Coupea, noudattaa jälkimmäisen katon muoto enemmän fastbackia. Marion tyytyi Supremen vakiomoottoHoliday HT coupe oli Supremen eniten myyty malli, jota valmistui kaikkiaan 68 309 autoa. Tätä pokkausta ei käytetty lainkaan Supremessa, lukuun ottamatta 4-ovista HT Holiday Sedania. Supreme, jota markkinoitiin ”Personal luxury car” -imagolla ei erottunut tavallisesta Cutlassista pelkästään paremman varustelun suhteen, vaan autot poikkesivat toisistaan myös ulkoisesti. Siitä ei myöskään ole tietoa, valitsiko nimenomaan Marion auton ”Trible Blue” -väriskaalan, joka käsitti vaaleansinisen korin varustettuna tummansinisellä vinyylikatolla, ja kauttaaltaan sinisävyisen verhoilukokonaisuuden. Selviytyjillä on lähes poikkeuksetta ollut ainoastaan muutama omistaja. Vähäinen ajomäärä voidaan todentaa autojen mukana tulleista moninaisista asiakirjoista, kuten esimerkiksi kuiteista, joihin on monesti merkitty niin ikään ajetut mailit. Toiseksi suosituin malli oli rättikattoinen (11 354). Selkeä ero oli myös takalokasuojissa, koska perus-Cutlassista löytyi ”Vähäinen ajomäärä ei oikein puolla ajatusta päivittäisestä käyttöautosta.” pyöränaukon yläpuolinen kaaripokkaus, sijoittuen melko korkealle tasolle kylkilinjaa. Prameudella lienee ollut jonkinlainen rooli Marionin autokaupoissa, siksi valinta taisi kohdistua juuri laadukkaampaan Supremeen. Erot tekivät luiskakattoisesta normi-Cutlassista enemmän muskeliautohenkisen, kun vastaavasti Supreme edusti hieman konservatiivisempaa linjaa. S uomeen on viime vuosina tullut Amerikasta useita jenkkiautoja, joiden koko ajomäärä vuosikymmenien aikana jää alle maagisena pidetyn 100 000 mailin rajapyykin. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vastaava korisen ’70 Chevrolet Chevelle Malibun sai edullisimmillaan 2809 taalan hintaan. Vähäinen ajomäärä ei oikein puolla ajatusta päivittäisestä käyttöautosta. Näiden kahden auton hintaero tuntuu nykyrahassa ajateltuna mitättömältä summalta, mutta 70-luvun taitteessa 342 dollaria oli sentään vielä iso raha. Alueella asui hieman keskivertoa vauraampaa väestöä. Marion osti Oldsin marraskuun 11. 72 V8-MAGAZINE. McNeil, joka asui hankintahetkellä Corona del Marin asuinalueella Newport Beachissa, aurinkoisessa Kaliforniassa. Auton lähtöhinta oli 3 151 dollaria, mutta erinäisten optiovarusteiden myötä hinta hilautui melkoisesti ylöspäin. Vakiona Rocket V8 Tiettyä vaurautta viestitti Supremen hintapolitiikka. Niin ikään Supremea tituleerattiin yleisesti coupeksi, vaikka uudistuneen kattolinjan mukaan se oli paremminkin notchback. päivänä 1969. Palataan hetkeksi 50 vuotta ajassa taaksepäin. Tosin coupesta on aina virallisesti puhuttu myös tämän mallin kohdalla. Marionin makuun Haaviston Ari on yksi niistä onnellisista, jotka ovat onnistuneet hankkimaan vähän ajetun jenkin. Kuvien kolmannen sukupolven (1968–1972) keskikokoisella ’70 Oldsmobile Cutlass Supreme 2d Holiday Hardtop Coupella oli tasan 10 vuotta sitten Suomeen maahantuotaessa ajettu vasta maltilliset 58 000 alkuperäistä mailia
Pyöreät mittarit luovat sporttisuuden tuntua kabiiniin. SX:n myötä oli Supreme coupeen ja avoon saatavilla muskelimallin 4-4-2:sen pakoputkilovetuksin varustettu takapuskuri, ja sen yhteyteen vielä näyttävät trumpettipakoputkenpäät, 4-4-2:sen rallialustasta puhumattakaan. . Kaasutin oli nelikurkkuinen. riksi asennettuun 350-kuutiotuumaiseen Rocket-veekasiin, jolle tehdas takasi kohtuulliset 310 hevosvoimaa ja 390 jalkapaunaa vääntöä. Sininen vinyylikatto uusittiin Reijo Kulmalan toimesta. Matkustamosta löytyy useampaa eri sävyistä sinistä. Bemarin tilalle – En ollut 10 vuotta sitten etsimässä juuri Oldsmobilea tai ylipäätään vanhempaa jenkkiautoa, mutta kohtalo päätti puuttua peliin. Optiolistalta löytyi myös 60 heppaa vähemmän potkua tarjonnut 350:nen, jossa käytettiin vain kaksireikäistä kaasaria. Liekö sininen ollut juuri auton ensimmäisen omistajan Marion K. Vinyyli on rajattu listoilla niin, että katon reunoille jää vielä kaistale korin väriä. Muusta varustuksesta mainittakoon molemmat tehostajat ja ilmastointi. Olin hankkinut pojalleni ’95 BMW 316 Coupen, mutta yllätyksekseni hän olikin itse ostanut samana päivänä toisen Autosta löytyy edelleen matching numbers -tekniikka ja voimalinja, joka käsittää 310-hevovoimaisen Rocket 350:sen, Turbo Hydramatic 350 -automaatin ja 10-pulttisen lukottoman perän. Autossa oli alun perin sohvapenkki, mutta erillisjakkarat istuvat paremmin nykyimagoon. C-pilareiden yhteyteen on sijoitettu CS-kirjaimin varustetut koristeet, jotka viittaavat Cutlass Supremeen. Mikäli Supremeen valitsi SX-vauhtipaketin (Y-79), sisältyi tämä 455:nen jo kokonaisuuteen. Puujäljitelmissä ei ole säästelty! Teemaa on jatkettu puuratilla, joka on korvannut alkuperäisen ohjauspyörän. McNeilin lempiväri, mene ja tiedä. SX:n myötä tarjoutui tilaisuus entistäkin väkevämpään 455:seen, jolloin tehoa löytyi nelikurkkuisella Quadrajetillä jo kiitettävät 365 heppaa, mahtavalla 500 jalkapaunan väännöllä. Takapenkki verhoiltiin myös uudelleen kunnostuksen yhteydessä. Lisävarustelistan kunkku oli pari vuotta aiemmin esitelty 455-kuutiotuumainen Rocket, jota tarjottiin myös Supremeen 320 hevosvoiman versiona, yhdessä Turbo Hydramatic 400 -automaatin kanssa. V8-MAGAZINE 73
Lähdin selailemaan nettitarjontaa, ja nyt jenkkiautoja silmällä pitäen. pohja, joten puhdistustöitä riitti moneksi tallipäiväksi. – Supremen alkuperäinen vaaleansininen (Azure Blue) maalipinta oli auringon polttamassa kunnossa. Ari kiinnostui myöhemmin jopa alun perin pääkaupunkiseudulla vaikuttaneen suomiauton takaisin ostosta, mutta siinä vaiheessa oli hintakin jo tuplaantunut. Auto purettiin lähes kauttaaltaan osiksi ja käytiin läpi. Bemarin. Vaikka auton väri tuntui jotenkin pliisulta Arin makuun, ei se sentään torpannut kauppojen syntymistä. Monet paikat olivat siitä huolimatta pintaruosteessa, kuten esim. 74 V8-MAGAZINE. Uusi väri muistuttaa hyvin paljon turkoosia. Vuosiini mahtuu parisen kymmentä jenkkiautoa, selventää Ari, jolta löytyy tallista Supremen lisäksi vajaat 5000 kappaletta valmistettu ’66 Buick Special DeLuxe 2d Thin-Pillar Coupe, hääautoksi hankittu loistoluokan ’75 Lincoln Continental Mark IV, lyhytlavainen ’89 Chevrolet Fleetside pickup ja käyttöauton virkaa toimittava ’99 Jeep Grand Cherokee. Automaattiin vaihdettiin suodatin ja öljypohjan tiiviste. Ari ajoi autolla ajokauden loppuun asti, ja otti Cutlassin työn alle heti seuraavana talvena. Tekniikka pelitti mainiosti, joten moottorille ei tehty juuri mitään muuta kuin perinteisiä huoltotoimenpiteitä. Cutlassin väri vaihtui projektin aikana tummempaan siniseen (Aegean Blue Metallic). Auto työstettiin lopulta vuoden päivät. Laitilalainen Martelius-Exhaust Oy valmisti Oldsiin uuden tuplapakoputkiston, toteaa Ari. Taustasta sen verran, että Ari omisti jo 80-luvun lopulta lähtien ’65 Buick Special avon, peräti 15 vuoden ajan. Värisävy bongattiin Oldsmobilen värikartasta. Uuden vinyylikaton asennuksen hoiti turkulaisen Autoverhoomo ja Korjaamo Classicin Reijo Kulmala, joka myös hankki sinisen vinyylin tiettävästi Ruotsista. oor-manuaali. Bongasin pian Maskusta ’70 Cutlass Supremen, joka oli tullut myyjälle vaihturina veneeseen. Autosta puuttuivat tehostajat, sohvapenkin tilalla oli erillisistuimet ja four-on-the-. Autossa ei ollut mitään tarvetta peltihommille, eikä siihen oltu tähän päivään mennessä hitsattu ainuttakaan korjauspeltiä. Cutlass oli hiljattain tuotu Tampereelle. Vinyylikatto oli ehjä, mutta tietyllä tavalla korppuuntunut. Jenkitöntä aikakautta oli ehtinyt vierähtää jo viisi vuotta. Ysivitonen jäi tuoreeltaan ylimääräiseksi. Muskelihenkisyys kiinnosti, joten suuntasin katseet lähinnä 60-luvun lopun ja 70-luvun alun malleihin. Väri vaihtui Oldsmobile oli säilynyt vuosikymmenten aikana kohtuullisen hyvässä kunnossa. – Special oli ensimmäinen täysin oma jenkki, hankintahetkellä 1982 täytin juuri 18-vuotta. ”Autossa ei ollut mitään tarvetta peltihommille, eikä siihen oltu tähän päivään mennessä hitsattu ainuttakaan korjauspeltiä.” . Auto miellytti siinä määrin, että kaupat lyötiin lukkoon, muistelee Ari, joka antoi BMW:n vaihdossa. 2-ovisessa sedanissa oli kutvonen ja kova-aski. Buick oli ollut melkoisen ”spesiaali” sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitä ennen tuli kylillä pyörittyä kimppaomisteisella ’64 Plymouth Valiantilla
Konsoli on niin ikään verhoiltu jo valmiiksi sävy sävyyn penkkien kanssa. Lattiamatto vaihtui myös uuteen samassa yhteydessä. Takaboksi on yhtä hienossa kunnossa kuin muukin auto. Kattoverhoilun uusimisen Ari suoritti omakätisesti. Vaikka sohvaa ei enää asennettu asennettu, se verhoiltiin myös uudelleen, mikäli kabiini halutaan joskus palauttaa orkkistyyliseksi. Verhoilutyöt toteutti mynämäkeläinen Tuula Peltonen. Toistaiseksi ne ovat vielä saaneet pölyttyä varaston hyllyllä, koska orkkisshifterissä ei ole ollut havaittavissa minkäänlaista käytön aiheuttamaa kulumaa, huomauttaa Ari. – Olen hankkinut jo valmiiksi alkuperäisen keskikonsolin shiftereineen, mikäli haluan joku päivä luopua rattivalitsimesta ja siirtyä sporttisempaan vaihtoehtoon. Tilalle hankitut istuimet verhoiltiin sohvan ohessa sinivihertävällä metallihohtovinyylillä, jota hankittiin kuopiolaisesta verhoomosta. Takaboksi on yhtä hienossa kunnossa kuin muukin auto. Takaluun kannen sisäpuolelta löytyvät alkuperäisen mukaiset Ovipahvistakin näkee, että Cutlass Supremessa on kyse pikkuisen prameammasta mallista puujäljitelmineen. Kuskin puoleisen sivupeilin säätäminen onnistuu ikkunaa avaamatta. Ylellisyydestä huolimatta sivuikkunat veivataan alas ja ylös mekaanisesti. V8-MAGAZINE 75. Oldsissa oli alun perin sohvapenkki, mutta Ari halusi siirtyä erillisjakkaroihin. Takaluun kannen sisäpuolelta löytyvät alkuperäisen mukaiset tunkin käyttöohjetarrat
– Rodin teko ei käynyt alkujaankaan mielessä, mutta satuin Blocket.se:ssä huomaamaan Jällivaarassa myyntiin tulleen '32 Fordin kopan ja rungon. Tällä kertaa ei kaikki mennyt aivan vanhan kaavan mukaan. 76 V8-MAGAZINE. Sana miehen tekemisistä on kiirinyt kulovalkean tavoin, sillä kyselyitä metallihommiin tipahtelee ja Harrin rakentamat autot, joita syntyy hyvää tahtia, ovat olleet kysyttyä tavaraa. Autosta riippumatta Harrilla on aina selkeä visio rakentamansa auton lookista. Ford Coupe 1932 RODI RODI RODI RODI RODI RODI Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien RODI Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien RODI Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien RODI H aaparannalla majaansa pitävä Harri “Horse” Lauri tunnetaan ahkerana autojen rakentajana ja erityisesti maineikkaana peltiseppänä. Tyyliä ja työn jälkeä kelpaa katsella. Harvaa autoa Harri onkaan pihassa pitkään seisottanut, kaikkia kun ei yksinkertaisesti voi pitää. Useissa Harrin rakentamissa autoissa on peltitöiden osuus merkille pantavan suuri ja koreja on muokattu rajullakin kädellä. Kauppaan ei tosiaan kuulunut muuta kuin pelkkä puhdas runko, joka oli American Stamping Corporation valmistama uustuotantorunko, ja lasikuituinen Ford Coupe '32 replica-kori. Hinta ei ollut paha, ja osat sijaitsivat sopivan lähellä, niin pitihän ne hakea talteen, muistaa Harri. Useat lehdet niin Suomessa kuin Ruotsissa ovat esitelleet Harrin tekosia ja viimeksi V8-Magazine julkaisi numerossa 3/18 Harrin rakentaman '54 Chevy 3100 pickupin. Tehdäänpäs sitten rodi Puolitahattomasti hankitusta rodin aihiosta oli hyvä ryhtyä talvihommina touhuamaan kokonaista autoa, kun muutakaan isompaa
KUVAT JA TEKSTI JOKE SIMONEN Harri päätyi ostamaan Ford Coupe 32' rungon ja korin, kun halvalla sai ja läheltä löytyi, vaikkei tarkoituksissa ollutkaan rakentaa rodia. Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien Vaikkei rodi Harri Laurilla mielessä ollutkaan, teki tilaisuus varkaan. V8-MAGAZINE 77. Peltitöiden kanssa sinunkaupat tehneelle Harille kori oli poikkeus kaavaan, sillä se on lasikuitua. Autosta piti tulla ehta street rod, mutta blower sekoitti pakan ja lopputulos on jotain ihan muuta. Harri päätyi hankkimaan '32 Fordin rungon ja kopan, kun halvalla kerran sai
losofoi rakentaja. Perinteinen I-palkkitoteutus ei sopinut etuakseliksi Harrin suunnitelmissa, vaan etupää haluttiin erillisjousitetuksi. Ensimmäinen koneversio oli kaverin projektista vapautunut Chevyn 350-pikkulohko. Joka kulma varustettiin coil over -jousilla. projektia ei juuri sillä haavaa ollut työn alla. Ei sillä merkillä ole väliä, kunhan mitta on sopiva, . Jarrutehostin sijoitettiin runkoon korin alle piiloon. Runko boxattiin, siihen tehtiin moottorin korvakot, taka-akselille K-linkkituenta ja Trail Blazerista niin ikään peräisin oleva kallistuksenvakaaja. Eipä sitten muuta kuin nostelemaan tekniikka runkoon paikoilleen. – Kyllä ne kato osat paikkansa löytää. . Ensimmäiseksi täytyi tietysti löytää tekniikka tyhjään hylsyyn. Kuten ennenkin, tässä vaiheessa Harrilla oli selkeä visio tulevasta. Teeman synnyinsija on kirjailtu katon etureunaan maalaamaalla. Sitten tuli blower hetkeksi sekoittamaan suunnitelmia, mutta lakipykäläystävällisesti ahdin korvattiin lopulta kahdella Holleyn kaasarilla. Heidts-tyyliset tukivarret toteutettiin omin voimin ja niihin jarrut ja navat soviteltiin C4 Corvetten osista ja puslat Volvosta. Valkosivuiset rättirenkaat ovat nappivalinta ja lokasuojien tekeleetkin sai uusien lakipykälien myötä jättää nurkkaan. Selkeästi modernisoitu alustaratkaisu vaati luonnollisesti hammastanko-ohjauksen, joka napattiin Fiat Puntosta. Myyjällä joutilaana lojui myös Lokarin shifteri, käsijarru ja mittarit, jotka Harri osti samaan pakettiin. Street rod...ko. Suunnitelmana oli rakentaa täysin katettu street rod -henkinen auto. Kardaani tietysti piti lyhentää sopivaksi ja koneen jatkoksi vielä askarrella itse rosterista lakepipes-tyyliset pakoputkien lähdöt, jotka jatkuvat korin sivuputkina. – Kaverin projektista sain ostetuksi '69 Corvettesta peräisin olevan rempatun Chevyn 350 pikkulohkon sekä vahvistetun ja shift kitillä varustetun TH-350-laatikon. ”En ole koskaan nähnyt rodia, jossa olisi Shelby-raidat.” 78 V8-MAGAZINE. Tuota silmällä pitäen Harri hankki kromatut American Racing -vanMatalassa autossa katto näkyy ja Harrilta syntyi hieno oivallus korostaa auton race-henkistä ilmettä punaisella louvers-pellillä. Kardaani ja levyjarrullinen kymppipulttinen taka-akseli löytyi peräkylillä olleesta Chevyn Trail Blazerista. Rungon Harri maalasi itse
Kattoon kirjailtiin Bonneville-teksti ja samalla keksittiin istuttaa siihen punainen louvers-pelti Rosterinen tankki pilkistelee perän alta. Coil overit ja levyjarrut löytyvät joka kulmasta. Pääväriksi musta ja tehosteväreiksi voimakkaan kontrastin antavat punainen ja valkoinen. Sitten touhu menikin sekavaksi. Korin kylkien alaosat tulivat valkoisiksi, siihen numerot tietysti päälle, ja mikä on sen parempi numero kuin auton vuosimalli. Bonneville style Blower sai jäädä ja suunnitelmat kääntyivät tyylipuhtaasta street rodista ehtaan kisahenkiseen rodiin. V8-MAGAZINE 79. Vanteet tosin eivät tyyliltään sopineet, joten nekin Harri nosti nurkkaan odottamaan toista projekti ja hankki tilalle peltivanteet Firestonen valkosivuisilla rättirenkailla. Navat ja jarrut puolestaan Corvettesta peräisin. – Ehdin tehdä taakse viisi senttiä levittävät lokarit ja toisen puolen astinlaudan, kun kaveri Skellefteåsta soitti ja kauppasi blower-pakettia, Weiandin 6-71 ahdin ja tupla-Holleyt. Taka-akseli on Chevy Trail Blazerin 10-pulttinen ja varustettu K-linkein. Maalausteemaksi Harri hahmotteli auton aikakauden kilparadoilta ammennettua tyyliä. Etutukivarret ovat Harrin omaa käsialaa. Tyyliä rikkomatta putket on jatkettu korin sivuille ja käyntiääni on mukavan hillitty. Ei sillä merkillä ole väliä, kunhan mitta on sopiva.” Lakepipes-tyyliset pakoputket kuuluvat asiaan rodissa. Ja tyylirikko olisivat lokarit ja astinlaudatkin. No mikäs siinä, jos hinta on sopiva, kuittaa Harri. Retrohenkiset kuppipenkit, raitakatto, punainen lattiaverhoilu, itse tehdyt ovipahvit ja turvakaaret. . Astinlaudat ja lokarit Harri ajatteli tehdä itse renkaiden mittoihin sopivaksi, kun pellintyöstäminen sujuu. Blowerin kanssa voi unohtaa konepellin kokonaan, kun eihän se pellin alle sovi. Sisusta on toteutettu tyylikkäästi teemaa pukevaksi. – Suunnitelmilla sai samoin tein pyyhkiä lattiaa. Hinta oli sopiva, blower-paketti saapui Harrille ja sitä piti tietenkin heti mallailla rodiin. Turvakaaret ovat oleellisen tarpeelliset turvavöiden tukevan kiinnityksen aikaansaamiseksi. Siinäpä se! Konepelti, lokarit ja astinlauta riisuttiin pois ja stuukki alkoi taas vaikuttaa järkevältä kokonaisuudelta blowerin koreillessa kruunun jalokivenä. teet kooltaan tömäkästi 10x20 tuumaa. ”Kyllä ne kato osat paikkansa löytää. Tallin jakkaralla taivastellessa seuraavaa liikettä syntyi Harrille kuin varkain ajatus Bonnevillen suola-aavikon kilpurista. Se onkin yksi harvoista Harrin suorasta tavarasta tekemistä osista tähän autoon
Ensimmäisessä vaiheessa autolle myös luodaan yksilöllinen identiteetti. Kojelaudan alta löytyy jälkiasennukseen tarkoitettu lämmityslaite, joka on jo itsessään mukavuutta lisäävä tekijä, mutta tässä tapauksessa myös pakollinen: katsastuksessa lasien huurteenpoiston täytyy olla toimiva. 80 V8-MAGAZINE. Ja sitä sinne tuli. Kun blower oli paikoillaan, niin auto ei tahtonut pysyä tyhjäkäynnillä. Säätöjä koitettiin etsiä omin avuin ja kun sopivaa mikstuuraa ei syntynyt, Harri kyseli vihjeitä blower-autojen kanssa pelanneilta kavereiltaan. Käytännössä vuoden mittainen tauko, joka johtui siitä, että Harri osti '49 Mercuryn, joka vei huomion rodilta. Pattitilanteita Vaikka rakentaminen etenikin hyvällä tahdilla, niin pieni tauko sattui väliin. – Sehän tiedetään, että tuollainen orkkis alakerta ei paljoa bensaa tarvitse öljyn sekaan, kun käy huonosti. Turvakaaret kuuluvat auton ehdottomaan varustukseen kilparadoilla. Sisustuksen suunnittelussa samaa ulkokuoren teemaa oli hyvä jatkaa. Jos katuautosta nyt puhutaan, niin turvakaarien teko muuttui Harrillakin tuiki tarpeelliseksi siinä kohtaa, kun turvavöille piti keksiä pitävä kiinnitys. Yksi kesä meni sillä ajellen. Bonnevillen suola-aavikoilta ammennettu tyyli mustan, valkoisen ja punaisen väreissä on vaikuttava näky. Ja vaikka kuinka koitin netistä etsiä, niin en löytänyt. – Alkoipa muuten liikuttaa melko mukavasti tuollaista tuhat kiloista autoa! Harri on tottunut noudattamaan ruotsalaisia rakentelupykäliä, niin byrokratia omavalmisteeksi luokiteltavan auton rekisteröimiseksi oli entuudestaan tuttua. Toisessa vaiheessa testataan autoa kokonaisena sen hallittavuuden varmentamiseksi ja lisäksi tehdään jarrutesti. Ensin tarkistetaan runko ja tekniikka pakettina, että esimerkiksi rungon ja hitsisaumojen lujuus on riittävä, materiaalit sopivia ja geometria on kohdallaan. Vaikka race on aina race, ja turkkipeltikin hyväksytään ovipahviksi, niin tyylistä Harri ei kuitenkaan tingi ja taiteili itse penkkeihin mätsäävät ovipahvit. Harri soitti blowerin myyneelle kaverille, joka epäili imuvuotoa. . Taas oli aikaa paneutua rodin tekoon. kisahengen nostattamiseksi. comia vastaava taho, SFRO, omaa päätäntävallan auton kelvollisuudesta, joka todetaan kahdessa vaiheessa. Mercury koki täydellisen läpikäynnin ja choppauksen. Henkeen sopivat retrotyyliset kuppipenkit löytyivät netin kautta. Ja vyöt ovat punaiset, tietenkin. Lopulta löytyivät säädöt, että tyhjäkäynti pelasi eikä moottori käynyt rikkaalla. Mutta auto kävi turkasen rikkaalla. Nämä testit vaaSuunnitelma auton tyylistä vaihtui radikaalisti blowerin hankinnan myötä. Joten sellaiset pitää tähän laittaa. Imuvuotohan siellä oli ja sen korjaamisen jälkeen jonkinlainen tyhjäkäynti löytyikin. Mutta kuten Harrin autot aikaisemminkin, Mercury myytiin kesän jälkeen uuteen kotiin. – En ole koskaan nähnyt rodia, jossa olisi Shelby-raidat. – Taas hyvä ehdokas sattui vastaan, niin oli pakko ostaa. – Kysyin kultsilta, että mitäs kattoon laitetaan, niin hän ehdotti, että mustavalkoraidallista kangasta. Harrin ei auttanut kuin jumpata blower pois paikoiltaan. Maalaukset Harri hoiti omin käsin omassa autotallissa. Rattin musta nahka vaihdettiin yhtäläisyyden vuoksi punaiseksi ja punainen lattiaverhoilu syntyi kätevästi Ikeasta löytyneestä matosta. Paikallista Tra. Jopa niin rikkaalla, että Harria alkoi hirvittää bensan päätyminen öljytilaan
Mietit varmaan sinäkin, että kettumaisella viekkaudella pelaten voisi nyt jumpata blowerin mötkäleen takaisin paikalleen. Ei sitä mitä piti Näyttelyitä Harrin teki mieli kierrellä kesän mittaan, mutta korona pyyhki kalenterin tyhjäksi eikä todellisia reissukilometrejä ole rodilla vielä päässyt kertymään. – Kun konehuone on huoltoystävällinen, niin helppo olisi tehdä vähän remonttiakin, mutta kun ei ole ollut tarvetta. – Hyvin se kulkee tuollakin paketilla. Sen sijaan lastentauteja on haettu sunnuntaija huviajelun merkeissä lähiseuduilla kesän mittaan noin 1200 kilometriä. Lastentaudeiksi mainittavia vikoja ei ole löytynyt muita kuin kerran irronnut alavesiletku. SFRO:n puolesta Harrin tekeleessä ei ollut ongelmaa. Vaikkei autoa tarvitsekaan katsastaa, niin jos poliisi pysäyttää tien päällä ja tarkistaa paperit, niin kilville saa sanoa heipat. ditaan hyväksytysti läpi, jotta rekisteröintikatsastukseen on asiaa. Jo tehdyt lokaritkin sai jättää hyvin mielin nurkkaan, kun uusi laki sallii omavalmisteauton olevan lokariton. Muutenkin blowerilla tuli vähän liikaa tehoa rodiin, järkeili rakentaja. Ruotsin pykälien mukaan yli 50 vuotta vanhaa autoa, tai siltä näyttävää autoa, ei tarvitse määräaikaiskatsastaa enää tuon jälkeen. Lopputulos noudattelee kuitenkin Harrin linjaa edustavuudeltaan ja täysimittaiselta läpikäynniltään. Mutta se blower oli vaan pakko saada.. Ja Harri sai leimat rodin lappuihin. Eikä se blowerin puutekaan enää harmita, sillä sen jumppaaminen edestakaisin oli yhtä tuskaa selkävaivaiselle. Mind blowing Harri tunsi rakentelusäädökset hyvin. Suunnitelmat muuttuivat siis monessakin suhteessa tämän rodin kanssa. Harrin piti taas jumpata blower pois paikoiltaan, ties jo kuinka monennen kerran rakentamisen aikana. Peltihommien vähyyttä on jo kompensoimassa seuraava projekti, '32 roadster, jonka peltikuoret Harri tekee kauttaaltaan itse. Eteen laitoin casteria kaksi astetta lisää, niin alkoi ohjaus keskittää paremmin. Aluksi mielessä ei edes ollut tehdä rodia, sitten siitä piti tulla lokarillinen street rod, blowerin myötä suunnitelma muuttui kilpakenttien suuntaan, sitten bloweria ei tullutkaan eikä Harrille ominaisia peltitöitäkään ollut totutussa määrin. Kertayrittämällä ei silti onnistanut. Autolla olisi jo ostaja tiedossa, mutta tällä kertaa Harri toimi toisin kuin yleensä ja sanoi ei. Moottorin sijaan pieneksi yllätykseksi moitteita tuli ohjauksen heikosta palautuvuudesta. – Tästä vessasta tuli ihan eri näköinen kuin piti, kiteyttää Harri projektin. – Se ei onneksi ollut iso ongelma, sillä joka kulmaa voi säätää joka suuntaan. ”Suunnitelmilla sai samoin tein pyyhkiä lattiaa.” V8-MAGAZINE 81. Harri päätti pitäytyä vapaasti hengittävässä, mutta korvasi kuitenkin katsastuskaasarin tupla-Holleyllä ja tunnel ram -imusarjalla. – Johan minä sen tiesin, että blowerin kanssa ei tule rekisteröintikatsastuksessa leimaa. Rodi saa nyt jäädä talvehtimaan Harrin studion nurkkaan, joksi hän kutsuu autotalliaan. – En halunnut riskeerata kilpiä. Tilalle vaihdettiin imusarja ja asennettiin pelkkä kaasutin, jotta katsastuksen läpäiseminen olisi edes toiveissa
Tässä se nyt on, suoraan Idahon perunapeltojen keskeltä tuotu 1969 Plymouth Roadrunner. PETTY TORINO Turun suunnalla on rakennettu aivan poikkeuksellisen upea kopio Richard Pettyn 1969 Ford Torino NASCAR-kilpurista. Autossa näkyy eletty elämä, mutta isomoottoriset autot ovat tehty ja myös ostettu kovaan käyttöön. L.B.C Pontiac T1000 L.B.C Pontiac T1000 PIENI SUURI PIENI SUURI PÄÄLLIKKÖ PÄÄLLIKKÖ Little Big Chief Motorsportin kuljettaja Tonto alias Jimmy Forsman voitti kesän kovimman katuautojen Shootoutin matalilla kahdeksan sekunnin ajoilla. Plymouth Roadru er 1969 Plymouth Roadru er 1969 LATOLÖYTÖ HEMI LATOLÖYTÖ HEMI Juha Pykälinen halusi kokoelmaansa aidon Hemi-auton. Chevrolet 454 SS pickup Chevrolet 454 SS pickup Sen pitää olla matala, kliini ja tehokas tuumi Joni Hytti rakentaessaan orkkiksen Super Sport -version tähän päivään. 10/2020 ilmestyy Joulukuussa viikolla 51 Projekti: M oriswap, osa 2 Uuden m orin sovi elua Moottorivalinta on tehty ja siirrytään mekaanisten osien vaihtoon. Työn alla moottorin kiinnitys, lataus ja ohjaus. 82 V8-MAGAZINE
Saksan suurin autolehti on kuin suomalaiselle tehty. Tilaa omasi nyt autobild.. Mitä saadaan, kun yhdistetään maailman suurimman autolehden resurssit ja Suomen osaavimmat autoalan toimittajat. Auto Bild on Suomen pätevin autolehti, josta löydät uusimmat autot, kattavimmat testit ja paljon tietoa päätöksenteon tueksi. Valitse paras. /tilaa Mitä saadaan, kun yhdistetään maailman suurimman autolehden resurssit ja Suomen osaavimmat autoalan. Ja niin se itse asiassa onkin. Älä tyydy keskitasoiseen