Esittelyssä: FORD 3W COUPE CUSTOM 1936 DODGE ROYAL LANCER 2D HARDTOP 1956 CHEVROLET CAMARO 486 CID 1973 SHUKEN RACING VINTAGE DRAGSTER 2009 STEVE SCOTTIN MYSTINEN THE UNCERTAIN-T Tapahtumia: RIDE IN MEET OULU WEST COAST STREET CUP DRAG RACE AVAUS, KAUHAVA MALMI STREET DRAGS Buick Roadmaster Sedan 1948 TULEN TEKEMÄ GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 23 H IN TA 12 ,9 € fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Ford Roadster 1932 P-51 FIGHTER Mercury Cougar 2d HT Coupe 1970 ELEANORIN VÄREISSÄ Kansi.indd 1 Kansi.indd 1 9.2.2023 13.07 9.2.2023 13.07
v8.fi/tilaa Kahdeksan syytä elää Ilmoitus_1.indd 2 Ilmoitus_1.indd 2 9.2.2023 13.07 9.2.2023 13.07
Tapahtuma ja sen pitkät perinteet herättivät uteliaisuuden, kuinka kaikki oikein kävi. Alin ansioksi myös lasketaan, että vieraiden joukossa oli esimerkiksi Wally Parks, Hot Rod Magazinen silloinen päätoimittaja, joka myöhemmin perusti NHRA:n. Jostakin voi innostua niin, että mopo karkaa käsistä. Jättimäisen pokaaliin voitti ensimmäisessä näyttelyssä Bill Niekampin ’29 Ford track nose Roadster. Osa viehätystä onkin, että AMBR-tittelistä kisaavien autojen takana ovat alan kovimmat rakentajat isoilla budjeteilla. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. NÄYTTELYIDEN ”GRAND DADDY” V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Al Slonaker vaimonsa Maryn kanssa päättivät järjestää uusien autojen näyttelyn vuonna 1949. fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Petri Laulajainen Peter S. kerran. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite toimitus@veekasi.. Ovathan autot tänä päivänä uskomattomia taideteoksia, huippuunsa viimeisteltyjä ja esittelevät uusia innovaatioita. Näyttelystä muodostui välittömästi menestys lähemmäksi 28 000 kävijällä. Varsinainen näyttely ei ollut menestys, mutta rakennetut rodit kylläkin. Suosion myötä nimeen lisättiin Grand vuonna 1963, ja tänä vuonna tapahtuma järjestettiin 73. Ajankulku hukkuu, ja pian huomaa olevansa jo seuraavan vuorokauden puolella. Tapahtuman glamour ja arvostus eivät ole vuosien saatossa kadonneet. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Kertoo omalla tavallaan harrastuksen elinvoimasta ja suuresta kiinnostuksesta sitä kohtaan. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Rohkeasti mies uskoi niihin ja järjesti ensimmäisen National Roadster Shown 19.–22. Kaksi kertaa sama auto on voittanut peräkkäisinä vuosina, Richard Peters Barrisin rakentamalla ’29 Ford Ala Kart pickupilla 1958 ja 1959 sekä Bob Reisner Invader show rodilla 1967 ja 1968. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA Kroonpress AS ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakausmedia ry:n jäsen Pääkirjoitus.indd 3 Pääkirjoitus.indd 3 9.2.2023 15.42 9.2.2023 15.42. Pysti oli myös hyvää markkinointia, kun se näkyi kaikissa näyttelyreppareissa. Näyttelyn symboliksi ja alan arvostetuimmaksi palkinnoksi on kasvanut America’s Most Beautiful Roadster. Jarmo Markkanen jarmo.markkanen@veekasi.. Kiehtova tarina kertoo yhden miehen visiosta, josta kasvaa alan vanhin näyttely, yhdessä samana vuonna aloittaneen Sacramento Autoraman kanssa. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. eld ja Barris. Kimmokkeen antoi Pomonan Grand National Roadster Show. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Elettiin toisen maailman sodan jälkeistä aikaa Pohjois-Kaliforniassa, jossa kotiin palanneet nuoret rakensivat roadstereita, joilla osa ajoi dirt track -kisaa ja toiset taas kurvailivat kadulle. Voittaja-auton rakentajien listoilta löytyykin enemmän moninkertaisia voittajia, missä krediiteissä näyttäisi esiintyvän useimmin nimet Foose ja Boyd. tammikuuta 1950. Huomasin, että rakentelussa ja lehden teossa on yhteistä. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Kirjoittaessani tätä lamppu paloi pitkään työhuoneessa kuin valo tallissa konsanaan. Hän oli saanut houkuteltua Oakland Exposition Buildingiin mukaan nuoria nousevia tekijöitä kuten Win. Paikallisen kerhon toiveesta he ottivat mukaan omaksi osastoksi kymmenen hot rodia, jotka sijoitettiin sivummalle, pois eksoottisten sporttien tieltä
Rakentajan tunnetuin työ on liekkimaalaus Pete Chapourisin ’34 Ford 3W Coupeen, joka esiintyi päätähtenä “The California Kid” elokuvassa. 68 MERCURY COUGAR 2D HARDTOP COUPE 1970 Teemu Juva jätti pakon sanelemana taakseen rallielämän, mutta löysi uudeksi mielenkiinnon kohteeksi jenkkiautoilun. 8 FORD ROADSTER 1932 P-51 FIGHTER Amerikkalaisen P-51 Mustang hävittäjän inspiroimana Aulis Hämeenkorpi päätti tehdä hot rodistaan lentokoneaiheisen kilpurin, jossa myös käytettiin oikeasti lehtokoneen osia. SISÄLTÖ 2/2023 KANNESSA 52 SHUKEN RACING VINTAGE DRAGSTER 2009 Uusin lisäys maamme Vintage Racingiin on Minna Palmin etumoottorinen dragster, joka vie tunnelmat kauas kiihdytysajon varhaiselle 50-luvulle. ESITTELYSSÄ 16 BUICK ROADMASTER SEDAN 1948 Tulipalo tuhosi Buickin, mutta synnytti samalla uutta. 30 CHEVROLET CAMARO 468 CID 1973 Koko ikänsä metallihommia tehnyt Matti Nevalainen sai harrastaa Camaron kanssa peltitöitä liki vuoden verran. Sitä lähdettiin toteuttamaan Kaliforniasta löydetyllä Puumalla. Katja ja Petri Rantala ihastuivat auton raakaan ulkonäköön ja päättivät säilyttää sen. 45 DODGE ROYAL LANCER 2D HARDTOP 1956 Reijo Koposen suunnitelmana oli rakentaa alkuperäiskuntoisesta Kalifornia-Dodgesta siisti, toimiva ajoneuvo, jolla pääsee harrastamaan satoi tai paistoi. 30 Esittelyssä: FORD 3W COUPE CUSTOM 1936 DODGE ROYAL LANCER 2D HARDTOP 1956 CHEVROLET CAMARO 486 CID 1973 SHUKEN RACING VINTAGE DRAGSTER 2009 STEVE SCOTTIN MYSTINEN THE UNCERTAIN-T Tapahtumia: RIDE IN MEET OULU WEST COAST STREET CUP DRAG RACE AVAUS, KAUHAVA MALMI STREET DRAGS Buick Roadmaster Sedan 1948 TULEN TEKEMÄ TULEN TEKEMÄ TULEN TEKEMÄ TULEN TEKEMÄ GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 23 H IN TA 12 ,9 € fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Ford Roadster 1932 P-51 FIGHTER SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 23 12 ,9 € GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW Mercury Cougar 2d HT Coupe 1970 ELEANORIN VÄREISSÄ Kansi.indd 1 Kansi.indd 1 9.2.2023 13.07 9.2.2023 13.07 K A N S IK U VA A U LIS H Ä M E E N K O R P I 4 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 4 V8 2 2023.indb 4 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. 74 FORD 3W COUPE CUSTOM 1936 Manuel Reyes loi yhden viime aikojen hienoimmista perinteisen tyylin customeista. Rakentaja itse kertoo, mistä ja miten Roadster syntyi. Pariskunta jatkoi Buickin personalisointia tyyliin sopien pilke silmäkulmassa. Vakiolta vaikuttava muskeliauto pitää sisällään ison ja tehokkaan tekniikan
Se ilmestyi vuonna 1965 ensimmäisen kerran näyttelyturneelle. KUSTOMRAMA KORNER 58 THE UNCERTAIN-T Steve Scottin The Uncertain-T on yksi kuuluisimmista ja myös salaperäisimmistä show rodeista. 45 VEEKASI KIERTÄÄ 36 GNRS 2023 POMONA, USA Grand National Roadster Show esitteli yli 500 näyttelyajoneuvoa, ja America’s Most Beautiful Roadster valittiin jo 73. kerran. Tiedetään vain, että se on olemassa. Steve Boutten customoidusta coupesta ei ensimmäisenä tule mieleen mikään kenkälaatikko. Voittoisa rodi katosi 1967 valokiilasta eikä kukaan tiedä mihin. PIENOISMALLIT 66 STEVE BOUTTEN 1949 FORD 1949–51 Fordeja kutsutaan shoebox Fordeiksi. V8-MAGAZINE 5 V8 2 2023.indb 5 V8 2 2023.indb 5 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. 74 VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA 81 TAPAHTUMAKALENTERI KERÄILYKUVAT 41 BUICK ROADMASTER SEDAN 1948 42 FORD ROADSTER 1932 V8 MAGAZINE 45 VUOTTA 26 KATSE TAUSTAPEILIIN Näistä Veekasi kirjoitti eri vuosikymmenillä
Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. 6 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 6 V8 2 2023.indb 6 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. . Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana
P 51 FIGHTER 8 V8-MAGAZINE Ford Roadster 1932 V8 2 2023.indb 8 V8 2 2023.indb 8 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46
Tein kehysmuutokset ja hioin kehyksen aina 2 000 karkeuteen asti. Roadster on täynnä omia oivalluksia, vanhoja ”herkkuja” ja erikoisia lentokoneen osia. Näin tapahtuu aina. Uplandissa asustava vanhempi hot rod -rakentaja David Stoker sai projektin vaihtokaupassa lähistöllä, Pomonassa, tallia pitäviltä toisen polven hot rod -harrastajilta, Kennedy Brothersilta. Kehyksen, etuakselin ja V-tuen tyylikkään himmeä kiilto on auton aitoa vanhaa 40–50-luvun kromia. Näin koska ne molemmat vievät aikaa enkä niitä töitä voi itse tehdä. ksasin. Tarkoitus oli saada koko etupään kamat saman tyylisiksi, mutta ei missään tapauksessa liian hienoon kromiin, siksi nyt kromattavia osia piti varoa . Olin päättänyt, että tästäkin hot rodista teen lentokoneaiheisen kilpurin. E dellisestä jutustani on vierähtänyt vuosia aikaa, mutta tästä uusimmasta nyt jotakin yritän kirjoittaa. Oskar-pojan kanssa haimme Fordin sekä samassa kontissa tulleet moottoriprojektit ja muut hottentotti ”herkut”. Samaan tein vielä oikean mittaisen drag link -tangon ainestangosta ajettuani RH ja LH jengat päihin. TEKSTI JA KUVAT AULIS HÄMEENKORPI Lentokoneisiin ja varsinkin toisen maailmansodan aikaisiin taistelukoneisiin keulassa viittaavat konepeltien ilmanottoaukot ja cowlin alumiiniset ”pisarat”. Päätin madaltaa vielä yhden tuuman lisää. 1932 vuoden BB heavy etuakseli on todella painava ja jykevä. Ostin auton kesällä 2020 ja se saapui Suomeen marraskuun alussa. Valmiina ei enää tule niin isoja ”kiksejä” lopputuloksesta, kun sen on jo kuukausia nähnyt mielessään. 1932 Ford Roadster löytyi Kaliforniasta. Tuulilasia chopattiin kolme tuumaa. Fordissa oli hyvin paljon vanhaa 40–50-luvun kromiosaa, jotka halusin jättää semmoisenaan eli patinoituneena ”vanhana kromina”. Säänkestävä verhoilu Verhoilua varten tein koriin ohjaamon takapäähän muutostöitä ja pienen hattuhyllyn V8-MAGAZINE 9 V8 2 2023.indb 9 V8 2 2023.indb 9 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. Oikea mies kertomaan koko syntytarinan on tekijä itse. Ruostumattomat tuulilasin tolpat lyhensin samalla kertaa, jotta pääsin koekokoamaan kaiken valmiiksi asti. Amerikkalaisen P-51 Mustang hävittäjän inspiroimana Aulis Hämeenkorpi päätti tehdä hot rodistaan lentokoneaiheisen kilpurin. Hieno patinoitunut kromi tekee aina vaikutuksen ja ne saivat jäädä. ksaamasta liikaa. Tuulilasin kehys ja tolpat olivat 2” chopattuja. Joulun aikoihin pääsin auton kimppuun, kun edellinen coupsterprojekti oli siinä mallissa, että sen sai ajaa pois tallista. Se oli 40–50-luvulla dropattu reiluun kolmeen tuumaan ja kromattu etu V-tuen sekä takatukivarsien kanssa. Kromattavien ja verhoiluun menevien tavaroiden pohjatyöt hoidan kyllä itse ihan senkin takia, että se nopeuttaa läpimenoaikaa ja madaltaa kustannuksia. Lähetin ne kaikki kehyksen kanssa kromaukseen. Alkuperäisen 1932 Fordin simpukan vääntövarren, pitman armin, sekä alkuperäisen drag linkin ja raidetangon päät . Davidilla oli juuri työn alla 40-luvun pickup ja ’36 Coupe, joten hän päätti myydä 32:sen. Hienoa vanhaa kromia Päässäni oli jo kuva, miltä auto näyttää. Raidetanko (tie rod) ja päät olivat myös samaa vanhaa kromia. Ensimmäisenä pyrin saamaan valmiiksi ne osat, jotka menevät kromaukseen ja verhoiluun
Kun palat oli viilattu reikiin sopiviksi, päästelin ne tigillä ympäri kiinni. Kiinnitys tuli samoilla kupariniiteillä. Huomaa ovenkahvan pisarakehys. Pyöreässä traktorin työkalulaatikossa kulkee välttämättömin. Niittejäkin on tullut keräiltyä hyvin erilaisia ja tähän nuo kyseiset sopivat parhaiten, joten niitä tuli sitten useampaan paikkaan. Micke hoiti kromit hienosti ja ne tulivat kolmen kuukauden päästä täydellisesti käsiteltyinä. Poistin palat takapaneelista ja leikkasin uudet pellit, joihin tein syvennyskuviot sekä hitsasin P-51 eli Mustang lentokoneiden laskeutumisvaloille (landing lights) upotukset. Monesti mig-hitsauksia ei tarvitse poistaa, ainakaan kokonaan, vaan riittää, kun ne sulattaa tigillä. ¾” leveydeltä. Onneksi Kauhavalta sain pikaista apua ja verhoilut tehtyä. Haluan aina, että ne ovat irrallaan maalattavissa ja välit säädettävissä, kun taas auton kasaan. Eli käytännössä cowlin yläosa, ohjaamon ja takaluukun välinen paneeli ja takaluukun alapuolen paneeli. Samalla kaikki muutkin korin irtopeltijutut irrotin ja tein pultattaviksi. Reikien etäisyys tuulilasista ja maskin etuosasta on myös tärkeää. Valot muutin 24 V yksilankapolttimoisista 12 V kaksilankaisiksi. 40-luvun Italmeccanica 4000 Roots-ahdin ruokkii 286 cid big bore, 4 tuuman stroke atheadiä. Lisää air forcea Takapäähän suunnitelmana oli asentaa Englannista ostamani 4.5.1966 valmistettu RAF (Royal Air Force) jarruvarjo, joten sinne piti saada hieman lisää air force -meininkiä. Sen jälkeen tein toiset sabluunat reikien reunoille tuleville kehyksille, jotka leikkasin 3 mm alumiinista käsityönä. Pisarat on prässätty cnc:llä tehtyyn kiillotettuun muottiin. Kaikki bolt on -mallisia juttuja. Myös messinkipultteja ja muita erikoispultteja sekä muttereita on kertynyt odottamaan sopivaa asennuspaikkaa. Viilaus ja kiinnitys. ’32 Fordissa korin muoto muuttuu todella paljon matkalla maskista rintapeltiin, konepeltien etuosasta takaosaan ja oviin. Kiinnitykseen käytettiin messinkiniittejä. Luonnostelin useita malleja lentokonetyyppisiksi ilmanottoaukoiksi. Olen myös keräillyt erilaisia lentokoneen pultteja, tankoja, kiinnikkeitä ja muita klipsukoita. Niin eivät sitten mätäne sateessa ja ulkona. Lopuksi viilausta, viilausta, kiertämistä, hiomista ja kiillotusta. Sitten leikkasin cowlin sivuista pisaran muotoiset palat, joiden tilalle tein uudet saman malliset, mutta venytin nekin n. Vaihdekepin ja käsijarrukahvan suoja syntyi alumiinista. tyyppisen ratkaisun. Yksi iso levy 4 mm vaneria riittää sisustan osien, ovipaneelien ja vastaavien pohjiksi. Nämä molemmat etupään muutokset viittaavat lentokoneisiin ja varsinkin toisen maailmansodan aikaisiin taistelukoneisiin. Kun kaikki on ollut kiinni ja jälki kelpaa, niin ne voi maalata kalustomaalilla pariinkin kertaan ympäriinsä. Hitsasin myös kaikki korin peltiosien hitsaukset uusiksi. Pisaran muotoiset alumiini ”paiseet” olivat mulla olleet viisi vuotta valmiina ja ne toimivat mallina syvennyksille. Pienikupuisia 21W/5W polttimoita oli ”Fordissa oli hyvin paljon vanhaa 40–50-luvun kromiosaa, jotka halusin jättää semmoisenaan” Race lookiin istuvat P-51 eli Mustang-hävittäjän magnesium penkit. Kromattavat lähti Taalainmaalle Ruotsiin kromaamoon ja verhoilun paneelit vein Alavudelle verhoilijalle, mutta neljän kuukauden odottelun jälkeen työ oli yhä aloittamatta. Ensin muotoilin pahvimallit, joiden mukaan itse paneelien leikkaaminen tapahtuu. 10 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 10 V8 2 2023.indb 10 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. 4 mm sisään päin. Taistelukoneen ilmanottoaukot Konepellin yläosat tulivat seuraavana työn alle. Reikien reunat venytin n. Aukot tein pelteihin niin, että ne eivät ole samassa kulmassa kuin konepellit
Siihen polkaisin pyöreähköjä vanhan tyylisiä louverseja kolmeen riviin. Etuputki ja rekisteriteline ovat alkuperäisiä. Siihen tig-hitsasin jarruvarjolle telineen. hankala meiltä löytää, onneksi Ruattista semmosia onnistuin saamaan. Lisäksi taakse on lisätty Arizonassa tehdyt fourty ford -tyyliset rei’itetyt lisätuet. Näitä putkia saa uusia ruostumattomia, mutta semmoinen ei nyt kelvannut eikä olisi sopinutkaan uuden ruostumattoman tankin kanssa. Jäykkä on. Ne lähtevät K-memberistä siitä, mihin vaihdelaatikko loppuu ja päättyvät sivuille lähelle taka-akselia. 60-luvun SUN-mittareiden alla on käytetty lentokonetyylisiä alumiini ”piparkakkuja”. Ovet, tuliseinä ja takakyljet vaativat hieman hitsaamista ja parantelua. Taakse tuli vielä frame support tube eli putki, joka pultataan viimeiseksi tankin jälkeen. Alkuperäiset akselija jousitusrakenteet toimivat erittäin hyvin – ja ovat sitä paitsi pirun hyvän näköisiä! Runkoon hitsasin etupäähän etupalkin ja K-memberin väliselle matkalle pokatut boxauspalat noin sentin syvälle pääaisojen sisään. 1932 koreja varten rakensin 15 vuotta sitten telineen, jossa koria on mukava liikutella, hitsata ja maalata. V8-MAGAZINE 11 V8 2 2023.indb 11 V8 2 2023.indb 11 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. Alustaa madallettiin niin edestä kuin takaa pyöreästi kolme tuumaa. 1948 Fordin ratissa ja Shoebox Fordin ratin keskiössä näkyy sopivasti patinaa. Korin osiin tein pohjatyöt ja ruiskutin epoksimaalia pohjamaaliksi. Ne menevät korimuodon mukaisesti kaarevassa linjassa. Aftermarket-jutut eivät tunnu omilta, ei myöskään ripustusten tai jousitusten osalta. Vilkkukatkaisin piilotettiin näppärästi kojetaulun alle. En tingi periaatteestani, että rodissa pitää olla orkkis taka-akseli, runko, tukivarret ja etuakseli. Marko ”Platu” Planting straippasi US WWII -aikaiset lentokonetunnukset. Myös takaluukun yläpuolella oleva paneeli vaati jotain. Alkuperäinen toimii Runko oli hyvä, ehkä paras mitä minulla on ollut
Lähtökohta oli melko karu. Samalla sorvasin tännekin ne tinapronssiset laipalliset puslat. Rautaputkilla saa hienot suorat jarruputket. Vasta kolmas versio oli se, joka sopi silmään. Tinapronssi on hyvä ja voiteleva materiaali pusliksi. Syy tähän on se, että halusin vaihtaa 1939-malliin tulleet ”round spindlet” 1932 Ford alkuperäisiin olka-akseleihini. Takapaneelin muotopalojen operaatio: leikkaus, venytys, kuvion ajaminen, kutistus pullmaxilla ja painosorvaamalla tehtyjen valokuppien hitsaus. Siihen painettiin louvereita kolmeen riviin. Jarruputkien kiinnikkeet, keltaista aircraft-laatua, ovat puretuista lentokoneista. Seuraavana hattuhyllyn teko, vaikka ei taida ajossa hatut pysyä hyllyllä! Projektivaiheita Projektivaiheita Projektivaiheita Projektivaiheita Cowlin sivuihin leikattiin reiät, joihin sovitin syvennykset ja pisarat. Rungon takapäähän jousipalkkiin tein tarvittavat muutokset. Loppu madallus syntyi 11-lehtisen pakan mulkkaamisella. Chevroletin Milk Truckin vanteet ovat vuodelta 1934–35. Iskarit ovat jämäkät ja jäykkyyden voi säätää vaikka ihan liikkumattomaksi. Bensalinja syntyi kupariputkesta ja se yhdistettiin helmiliitoksilla tankkiin sekä tuliseinän bensaletkuun. Tällä tipauttaa helposti kolme tuumaa takapäätä. Vanteita piti hitsata ja oikoa, mutta niistä tuli kohtuu hyvät, kun oli ensin ruiskuttanut ja hionut pari kertaa epoksia. Runko, tuliseinä, vanteet, spindlet, jarrut jne. Etupäähän jäivät Kennedy Brothersin asentamat putki-iskarit F1-kiinnikkeillä, sirot, rungosta ulkonevat tangot. Alumiinikehykset leikattiin käsin, viilattiin ja hiottiin. Takapäähän minulla oli jo remontoimani ’32 original sammakkoiskarit varsineen ja koiranluineen (dog bones). 1932 alkuperäiset pedaalit puslitettiin, ja 1940 jarrusylinteritelineen tekemisen jälkeen osat pultattiin paikoilleen. Käännetyillä päillä oleva jousipakka tiputti tuuman verran ja siihen vain sorvasin messinkiset, laipalliset liukulaakerit. Kardaani piti lyhentää (1934 mallista) 1932-malliseksi. Edessä ovat nuo mainitut 40–50-luvulla kromatut orkkis akseli ja V-tuki. Taka-akseli kasattiin pystyasennossa, ja preload sekä kosketuskulma haettiin tiivisteillä. Perä pistettiin palasiksi ja vaihdoin alkuperäisen yli nelosen välityksen 3,54:1 välitykseen. Alkuperäiset iskarit myös sopivasti täyttävät sitä tyhjiötä, joka muuten jäisi rengaskoteloihin, rungon ulkopintaan. Reunat ”pakotettiin” alas. Isommat tiilenpunaiset sähköjohtojen kiinnikkeet ovat myös samaa lentokoneiden purkuosaa lentokonepurkaamolta. Sen jälkeen niitä päästiin sovittamaan ja poraamaan reiät. ’32 alkuperäiset spindlet vaativat laipalliset adapterit, jotta jarrukilven (backing plate) saa keskitettyä ja lujasti kiinni. maalasin kotona ja vain kori sekä korinpellit ruiskutettiin Pasin maalaamon uunissa. Etujarrut ovat myös 1937–41 Lincolnin bendix-tyyppiset, joita varten piti sorvata adapterirenkaita. Runkoon hitsasin F1-kiinnikkeille vielä holkit, jotta ne ovat hieman irti rungosta. Nyt menin helpomman kautta. Konepeltien reiät valmiina. Oikaisin alkuperäisen 1932 takapalkin suoraksi, joka laskee takapäätä noin 2,5”. Samalla poskilaakerit menivät vaihtoon. 12 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 12 V8 2 2023.indb 12 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. Takajarrut ovat 1939–43-malliset ja rummut napoineen 1941 Lincolnin. Maitojakeluauton vanteet Ennen droppausta taka-akseli huollettiin. Turhankin jäykkä, tulee liikaa imutettua kurveihin mutkaisilla asfalttiteillä. Takaluukun etupuolella oleva paneeli on myös nyt irrotettavissa. Usein droppaan perän niin, että leikkaan peräputkien päät irti ja kiinnitän ne isossa sorvissa jigin kanssa puolelta toiselle. Jarruputket eteen ja taakse väännettiin valmiista sinkatuista jenkkiputkista (rauta)
Englannista ostettiin 4.5.1966 valmistettu RAF (Royal Air Force) jarruvarjo. Lisää air forcea löytyy takavaloista, jotka syntyivät P-51 eli Mustanglentokoneiden laskeutumisvaloista. ”Alkuperäiset akselija jousitusrakenteet toimivat erittäin hyvin – ja ovat sitä paitsi pirun hyvän näköisiä!” V8-MAGAZINE 13 V8 2 2023.indb 13 V8 2 2023.indb 13 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46
Moottori on siirtynyt ”testipenkistä” eli Cabrioletin keulalta Roadsterin keulalle. kapselien kiinnikkeet. KUVA SKULL SHUTTER IMAGES 14 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 14 V8 2 2023.indb 14 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. Kaksi vanteista oli OK ja kahta jouduin hitsaamaan paljon sekä oikomaankin ”kuumilla”. Nostimme parin kaverin kanssa juuri maalatun kopan päälle. Muistin virkistämiseksi tässä kuitenkin muutama pikatieto koneen tekniikasta, joka perustuu mahdollisimman pitkälti vintage-osiin. Moottorista julkaistiin oma juttunsa jokusen vuoden takaisessa V8-Magazinessa 3/2016. Kuvassa näkyvät hyvin etuiskareiden F1-kiinnikkeet. Uusiksi vanteiksi tulivat Chevroletin Milk Truckin, maidon jakelukuorkin 17 x 3.8” vanteet vuodelta 1934–35. Poika Oskar purkaa innolla keittiön pöydällä stromberg kaasareita ultraäänipesuun. Huomasin, että 5–6 kuukautta ei riitä, jos alan tehdä vielä moottoria. Tuliseinäkin meni paikoilleen odottamaan. Paljon epoksia ja käsin hiontaa. Potvin 400+ kisanokka, iskyn kisajouset, 1.60” pro. Kun tämä projekti tuli kotiin, möin siitä ensimmäisenä syylärin, 21 bolt täysremontoidun lättäpään, vaihdelaatikon, 40-luvun vanteet ja uudet renkaat, jarrut ja muuta pienempää. Vauhtipyörä on alumiinia (weber) ja kytkin 10” normaali käpälä malli. Ne olin ostanut jo aiemmin. Projektivaiheita Projektivaiheita Projektivaiheita Projektivaiheita Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Samalla poistin mm. Runko oli huippukuntoinen. 59AB lohko oli kisakäytössä 1972 vuoteen asti. Vain takapalkki piti dropata suoremmaksi. 38 kannenpulttireikää on porattu auki, tulpattu ja tehty uudet 7/16 jengat. Taka-akseli on saanut jo 3,54:1 välityksen, shimmauksen ja uudet laakerit. Cabriolet sai oman koneensa takaisin ja Italmeccanica 4000 -ahtimella varustettu 286 cid big bore & 4” stroke . Seuraavana sovitettiin kone ja laatikko sillä aikaa, kun kori oli vielä maalaamatta. Sitten tulivat jarruputket ja bensalinja sekä 10” suoravirtausäänenvaimentimilla olevat pakoputket. Työtä vaati myös Lincolnin napojen ja rumpujen jaon muuttaminen jakotukissa. Nykyään McCulloch tunnetaan nimellä Paxton. Moottorin Italmeccanica 4000 Roots-tyyppinen mekaaninen ahdin on 40-luvun tuotantoa ja sen kävin läpi samalla, kun rakensin koneen. Renkaat olivat myös ostettuna jo ennemmin, joten uudet Firestonet sisärenkaineen päälle ja Fordin alustan osat alkoivat olla valmiina. athead siirtyi tämän roadsterin keulalle. Kone oli kylläkin tehty 5W Coupe projektiini, joka on viisi vuotta odottanut sivussa vuoroaan. 30-luvun Chevyn kuorma-autoissa on 5 x 4 ¼” jako! Ahdettu lättis Moottorin tein jo vuosia sitten ja se oli yhden vuoden 1932 tuplatulppa moottorisen Cabrioletin keulalla ”testiajossa”. Helpompi tehdä sähköjohdot ja asentaa tuulilasi, penkin rungot, sisustat, kun ovet ja luukut eivät ole tiellä. Tyhjä koppa ei paljoa paina, kun se on ilman irrotettavia osia: cowl yläosa, ovet, takaluukku sekä takapään irtopaneelit. o venttiilit, Isot portatut kanavat, Ross takomännät, 1949–53 Mercury 4” takoakseli, jonka olen hionut 2” kaulakokoon, Scat H-beam veivit, Auliz -alumiinikisapohja, Harman & Collins kiinteäennakkoinen kisamagneeto, 2 x Stromberg big bore 48 kaasaria, omatekemät hihnapyörät alhaalta ylös… Hävittäjän magnesium penkit Kun sain rungon epoksiin, hiottua ja pintamaalattua, oli siihen hyvä asentaa ripustukset, jousitukset, iskarit, 1932 simpukka ja ohjausvarret. Mutta siihen tuleekin nyt 304 cid McCulloch keskipakoahtimella varustettu moottori. Maalasin ne samalla kertaa tuliseinän ja muiden kermanvalkoisten osien kanssa. Kyseinen McCulloch-ahdin on vuodelta 1936, jolloin he saivat sille patentin. Valmis kone nopeutti tätä projektia viikoilla. Vaihdelaatikko on Zephyr-rattailla oleva vuoden 1939 DDmalli
Roadsterin tekniikka siirtyy siihen. ”Tykkään, että hot rodit ovat alkuperäisillä osilla tai vanhoilla racesekä aircraft-osilla sekä omatekemillä osilla varustettuja.” Päävirtaja magneettokytkin neljälle magneetolle on myös lentokoneesta. Kotisivullani on paljon lisää projektikuvia. Sähköt tein kuten aina käyttäen erikokoisia kangassukkia ja kangaspäällisteisiä johtoja. Ajatonta Tykkään, että hot rodit ovat alkuperäisillä osilla tai vanhoilla racesekä aircraftosilla sekä omatekemillä osilla varustettuja. Maalin päälle ei ruiskuteta lakkaa vaan ihan perusakryyliä, joka näyttää vanhemmalta. Vilkkukatkaisija piilotettiin koetaulun alle, jotta koetaulu ja rattiputki pysyisivät yksinkertaisempana. Kaikki liittimet juotan ja päälle laitetaan aika neutraali, näkymätön kutistesukka. Etuvalot ovat alkuperäiset ja polttimot on 12 V 35/55W, re. Alumiinista tein alkuperäistyyliset paneelit sekä polkimien että vaihdekepin ympärille sekä jarrupääsylinterin kohdalle. Lisäksi tarvitaan 12 V latausreleen. Värit valitsen aina RAL-värikartasta, jotka ovat yksinkertaisia ja ajattomia sävyjä. Mittarit poimittiin omasta varastosta ja ovat SUN merkkisiä, 60-luvulta. ectoreihin lisäsin 21W vilkku/parkki polttimot. V8-MAGAZINE 15 V8 2 2023.indb 15 V8 2 2023.indb 15 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. ”Rossi” lattiainen Roadster on hyvä kesäauto, kun kuivaa nopeasti ihan ilman ylimääräisiä hermoiluja tai toimenpiteitä. Näillä sekä ovenkahvojen pisarapaneeleilla tuli lisää aircraft-henkeä. 3 kg kpl ja itse penkit vain puolet siitä. Varmaan monta asiaa jäi kertomatta, mutta kuvat kertovat loput. Mittareiden alla käytin lentokonetyylisiä alumiini ”piparkakkuja”. Siellä on myös USB-latauspistoke, jos reissun päällä tarvitsee saada ladattua kuulokkeita tai puhelinta. Pari kesää on päästetty ja parissa näyttelyssäkin käyty niin Suomessa kuin Ruotsissa. Muuten auton sähköt ovat 12 V tasavirta. Sopivasti niissäkin näkyi patinaa kuten 1948 Fordin ratissa ja Shoebox Fordin ratin keskiössä. Column drop, rattiputken kiinnike on tietenkin alkuperäinen, ja rattilukko toimii. Koetaulun tein kahdesta osasta, ja keskiö on omavalmistetta. Platu straippasi tarrojen tilalle US WWII -aikaiset lentokonetunnukset, ei mitään muita straippeja. Kevyt soodapuhallus ja asennus paikoilleen. Valojen teline on orkkis 1932 headlight bar, jonka olen katkaissut ja kääntänyt päät alas. Lattialle vielä asensin vanhan ehkä moottoripyörästä tai traktorista olevan työkaluboxin, jossa on hyvä säilyttää pientä tarvittavaa tavaraa. Abikoliittimet eivät kuulu mihinkään autoon liittimiksi. Penkit ovat P-51 eli Mustang-hävittäjän magnesium penkit. Keep on Rodding! Seuraavana työn alle otetaan 5W Coupe projekti, joka on viisi vuotta odottanut sivussa vuoroaan. Akku sijoitettiin takakonttiin, apukuskin selän taakse, jonne tein sille telineen. Penkkien rungot väänsin ja hitsasin paksuseinämäisestä hydrauliikkaputkesta. Ne painavat n. 6 V generaattorin muutan aina 12 V malliseksi ja polarisoin sen. Sisustassa on käytetty paksua julkisten tilojen keinonahkaa ja juuri niin yksinkertaisena kuin halusin. Matsku on helppo pitää puhtaana ja ei ime vettä. Penkkien putkikehikot ovat kahdeksalla pultilla kiinni korissa ja kehikot sain tehtyä niin alas, että hartialinja on samalla korkeudella kuin korin yläpinta. Lattiat tein jenkki plywoodista ja ne käsittelin puuvahalla. Konepellin nahkaremmit ovat joskus aikanaan tehdyt, joten ne menivät uusiokäyttöön. Luettelokamat eivät sovi suunnitelmiini ja niille ei ole käyttöä
Kun Buickin käyttö vain väheni vuosien saatossa, katsoi hän parhaaksi laittaa sen myyntiin paikalliselle Craig´s List -nettisivustolle. Buickin alkuperäinen 320,2-kuutiotuumainen, Fireball 8 -suorakasi kunnostettiin sekä huollettiin auton tehdasasenteinen synkronoimattomalla ykkösellä varustettu kolmivaihteinen rattimanuaali ja lukoton perä. Tuli on elementti, jolla on taipumus tuhota kohteensa, mutta toisinaan se voi synnyttää myös jotain uutta. oridalainen George Duncan, joka otti sen työn alle. Näin kävi tälle ’48 Buick Roadmaster Sedanille, joka nousi tuhkasta kuin antiikin Feeniks-lintu konsanaan. Pulleutta pitää olla Pitkään kaikenlaisia kaksipyöräisiä harrastanut tamperelainen Esa Laajakallio päätti keväällä 2012 hankkia itselleen ensimmäisen harrasteauton ja nimenomaan amerikkalaisvalmisteisen. Häntä kiinnostivat vuosien 1940–52 välillä valmistetut Detroit-tuotteet, joiden pulleanpyöreät muodot olivat eritoten miehen mieleen. George otti uudesti syntyneen Buickin käyttöön, mutta ajot autolla jäivät varsin vähäisiksi ja se seisoikin pitkiä tovia tallissa pölyä keräämässä. Auton kaikki kromit kiillotettiin sekä kojelauta maalattiin ja sisustan verhoilut uusittiin tehdasmateriaaleilla. Vuosien 1995–96 aikana George purki Buickin osittain ja maalautti sen peltipuhtaaksi hiotun korin alaosan alkuperäisellä Royal Maroon -viininpunaisella ja katon Cairo Cream -kermanvalkoisella. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK U SA:ssa uutena myydyn Buickin historia on pitkälti hämärän peitossa, kunnes 1990-luvun alussa auton osti . Niin Esa pakkasi matkalaukkunsa ja otti suunnak16 V8-MAGAZINE Buick Roadmaster Sedan 1948 V8 2 2023.indb 16 V8 2 2023.indb 16 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Lisäksi auton tulisi olla teknisesti toimiva ja malliltaan tavanomaisempi, jotta siihen saisi myös varaosia tarvittaessa
oridalaiselle kaverilleen, joka lupasi mennä katsomaan Buickia. Matka sujui muuten ongelmitta, mutta Buickin kone kävi kovin epätasaisesti. Kaksikurkkuisen Carter-kaasarin vaihtamisen, kannen täydellisen läpikäymisen sekä puolan ja sytkäpuolen osien uusimisen jälkeen kone alkoi kehrätä taas kuin kissa ja autolla voitiin lähteä konttorilla käymään. Leima Buickille heltisi, minkä jälkeen auto otettiin käyttöön, vaikka latauksen kanssa Buickin keulaa on laskettu poistamalla etujousista kaksi kierrettä. V8-MAGAZINE 17 V8 2 2023.indb 17 V8 2 2023.indb 17 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Buickin saavuttua Suomeen huhtikuussa 2012 oli se pitkälti Esan olettamassa siistissä käyttökunnossa. Kovasta yrittämisestä huolimatta passelia nelipyöräistä ei löytynyt ja Esa palasi kotimaahansa tyhjin käsin. Parin viikon sitkeän surffailun jälkeen hän törmäsi Georgen Floridan Craig´s Listille juuri laittamaan Buickin myynti-ilmoitukseen ja kiinnostui autosta saman tien. TULEN TULEN TULEN TEKEMÄ TEKEMÄ seen Floridan, jossa hän ryhtyi yhdessä siellä asuneen kaverinsa kanssa metsästämään tavoitteeksi asetettua menopeliä. Esa ei antanut takaiskun lannistaa, vaan päätti jatkaa harrastepelin etsintäänsä netin välityksellä. Kiitos Amerikassa ennen laivausta tehtyjen korjaustoimenpiteiden auto oli myös toimiva ja hän saattoi ajaa sen Helsingin tullista kotiinsa Tampereelle. Niinpä Esa soitti seuraavaksi . Takapään sopivasta korkeudesta pitää huolen ilmajousitus, jonka paikalleen asentamiseksi pakoputkien päät oli käännettävä sivuilta ulostuleviksi. Paikan päällä oli ensivaikutelma autosta enemmän kuin lupaava: se oli koriltaan ja sisustaltaan kohtuusiisti eikä kromien kiiltoakaan voinut kuin kehua. Pieni pettymys kuitenkin koettiin, kun Buickia yritettiin käynnistää, sillä sen suorakasi ei inahtanutkaan. Todennäköisin syy siihen oli pitkästä seisonnasta johtunut akun antautuminen, joten kaupat päätettiin tehdä tästä Esan kaverin ”potentiaaliseksi aihioksi” arvioimasta autosta, vaikkei sitä päästy edes koeajamaan
Buickia hän ei vielä sinne jättänyt vaan palasi auton kanssa kotiinsa ja ajoi sen piharakennukseen parkkiin. Korvaavaksi tilaksi löytynyt, kerrostalon alakerrassa sijainnut talli oli kooltaan niin pieni, että Esan viedessä sinne Buickin lisäksi kaksi harrastepyöräänsä ei tilassa mahtunut tekemään enää mitään. KEKSELIÄSTÄ KUSTOMOINTIA Rikkoutunut nopeusmittari korvattiin kuorma-auton osalla. Istuinosien tuck´n´roll -tikkaukset ovat maukkaat. Buickin ratin sulaneen muovisen keskiön tilalle tungettiin ”enkelinkarvaa” aukkoa peittämään. Talven ajan tilanpuutteen kanssa taisteltuaan päätti Esa luopua Buickista ja pani sen myyntiin keväällä 2018. Orgiskapselit ja trim ringit kiillotettiin. naalikaasuttelun” kunniaksi keittämäänsä kahvia juodessaan Tarmo kuuli yhtäkkiä ulkoa outoa ”poksahtelua”… Miehen rynnätessä tutkimaan tilannetta, näki hän kauhukseen sankan savun tupruavan piharakennuksen avoimina olevista ovista. Alumiinipellistä valmistettua sisäkattoa koristavat kiillotetusta rosterista leikatut liekit. Kärventyneet kumit korvasivat 225/75-15 Kontiot 3” valkosivuilla. Tarmo näki Esan ilmoituksen netissä ja Buick vaikutti toiveiden täyttymykseltä lähes joka suhteessa. Mies oli tyytyväinen autoonsa eikä hänellä ollut mitään aikomusta luopua siitä, kunnes häneltä meni säilytyspaikka alta. Auton aiemmin siisti maalipinta oli kuumuudessa kupruillut pois ja korin kaikki pellit olivat pintaruosteessa sammutustöissä käytetyn veden vuoksi. Sitä hän säilytti Buickin takaluukussa siltä varalta, jos virta sattuisi autosta ajon aikana loppumaan. Buickin kaikki lasit olivat myös rikkoutuneet ja sen kromeja peitti paksu musta nokikerros. Mainiosti sujuneen ”. Kojelaudan orgiskromikoriste kätkee tehdastapaan kaiuttimen, joita kabiinista löytyy kaikkiaan kuusi. Buick oli palon jäljiltä perin pahan näköinen. Hyväkuntoinen huippuversion Roadmaster oli niin vaikuttavan kokoinen ja näköinen ilmestys, että Tarmo löi kaupat lukkoon siitä saman tien. 18 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 18 V8 2 2023.indb 18 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Kosketusnäyttösoitin on sijoitettu itse tehtyyn konsoliin. Kabiinin kustom-tyylin täydentää runsas ”enkelinkarvan” käyttö. Kojetaulun alaosaan upotettiin näytöt lämmöille, öljynpaineelle ja bensanmäärälle. Lempääläinen pitkänlinjan jenkkiautoilija, Tarmo Pesonen, oli jo jonkin aikaa etsinyt toimivaa ja siistiä harrastepeliä, jolla voisi ajella projektien valmistumista odotellessa. Toimenpide osoittautui lopulta tismalleen oikeaksi ratkaisuksi, sillä palomiesten mukaan ovien sulkeminen oli vienyt tulelta kovimman terän ja pelastanut todennäköisesti sekä Buickin että piharakennuksen täystuholta. Etuja takapenkit ovat Buickin tehdasasenteiset ja ne verhoiltiin valkoisella keinonahalla. Hän päätti lähteä sitä tarkemmin tutkimaan. Lähemmäksi päästyään Tarmo totesi Buickin olevan ilmiliekeissä eikä hän voinut tehdä muuta kuin hälyttää palokunnan paikalle ja työntää ovet kiinni tulen tukahduttamiseksi. Auton sisusta oli ulkokuortakin karmeammassa kunnossa, sillä se oli tuhoutunut penkkien runkoja lukuun ottamatta. Paikallisen sähkögurun korjattua osan olivat Buickin latausongelmat taakse jäänyttä elämää. Alkuperäiset 6 x 15” -peltivanteet hiekkapuhallettiin ja maalattiin viininpunaisella. Kun Esa myöhemmin vielä kromautti orgispuskurit ja muutamia muitakin osia sekä uusi joukon kuluneita merkkejä ja tiivisteitä, niin auto saikin keväällä 2016 MR-hyväksynnän kehujen saattelemana. Tarmon ja Buickin yhteiselo sujui suotuisasti, sillä auto pelasi koko seuraavan suven ajan kuin kello. Lisäksi auto saisi olla malliltaan sellainen, jollaista ei tulisi joka päivä vastaan. Ei savua ilman tulta Seuraavina vuosina Buick toimi moitteettomasti eikä se kaivannut kuin normaaleja huoltoja ja joidenkin kulutusosien uusimisia. Rantalat tykkäävät rokista. Asiaa talven tullen tutkittaessa kävi ilmi, että orgisjännitteensäädin ei toiminut. Lokakuun alkupuolella Tarmo suuntasi auton keulan kohti tulevaa talvisäilytyspaikkaa tarkistaakseen, että kaikki on kunnossa sen sinne vientiä varten. jotain ongelmaa olikin. Esan ajohalut olivat tässä vaiheessa kuitenkin sitä luokkaa, ettei hän ryhtynyt syytä selvittämään, vaan hankki toisen apuakun
Kaikenlaisia veekasivehkeitä oli pariskunnan tallin ja pihan täytteeksi kertynyt vuosien saatossa useampia eikä heillä ollut mitään aikomusta ostaa uutta kalustoa lähtiessään Tampereen näyttelyyn. Mitä enemmän Rantalat Buickia kiersivät, sitä enemmän he siitä innostuivat. Varsinkin sen jälkeen, kun heille selvisi, että auto on myynnissä. Karu ulkokuori kiehtoi Buickin kauppaamiselle tuli oiva tilaisuus, kun Tarmon kotipaikkakunnalla Lempäälässä toimiva Vehicle Ry -jenkkiautoyhdistys pyysi sitä osastolleen Tampereella keväällä 2019 pidettävään Hot Rod & Rock Show’hun. Tarkemmassa tutkinnassa todettiin Buickin peltien säilyneen hämmästyttävän suorina, sillä auton kaikki ovet ja luukut menivät kiinni ja aukesivat normaalisti. Syynä tähän eivät olleet ruostevauriot, vaan toimenpiteen pääasiallisena tavoitteena oli päästä eroon palamisen seurauksena syntyneistä ”Auton aiemmin siisti maalipinta oli kuumuudessa kupruillut pois ja korin kaikki pellit olivat pintaruosteessa sammutustöissä käytetyn veden vuoksi.” V8-MAGAZINE 19 V8 2 2023.indb 19 V8 2 2023.indb 19 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Osasto oli melkoinen menestys ja auton ympärillä pyöri jatkuvasti sankasti yleisöä. Pariskunnan vakuuttelut Buickin palauttamisesta takaisin tien päälle jäivät kuitenkin Tarmon mieleen ja seuraavana päivänä hän ilmoitti myyvänsä auton Rantaloille, jos se heitä vielä kiinnosti. ”Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin” tuumi Tarmo positiivisesti yllättyneenä. Kaara täynnä kontrasteja Buickin aidosti raakaan ulkonäköön ensisilmäyksellä ihastuneille Rantaloille oli alusta asti selvää, että tältä osin auto pyrittäisiin säilyttämään pitkälti sellaisenaan. irrotettujen ovien ja luukkujen sekä pohjan ja takaluukun lattian sisäpuolten hiekkapuhaltaminen. Joitakin käytön kannalta pakollisia toimia jouduttiin kuitenkin tekemään, joihin kuuluivat mm. Ratkaisu oli oikeaan osunut, sillä auto pelittää voimalinjansa osalta täysin moitteetta vielä tänäkin päivänä. Tarkoituksena oli tavallaan ”rekonstruoida” Buickin palaminen savukoineineen, liekkiä muistuttavine punaisine valoineen ja antiikkisella sammutuskalustolla varustettuine palomiehineen. Mutta toisin kävi. Rantaloiden haettua Buickin trailerilla kotiin päätettiin ensitöiksi selvittää, oliko raakileelta näyttänyt auto teknisesti tosiaankin niin hyvin toimiva kuin Tarmo oli väittänyt. Osastolla päivystänyt tuttu harrastaja soitti Tarmon paikalle. Lyhyen testilenkin jälkeen kaksikko saattoi tyytyväisenä todeta, etteivät miehen puheet olleet tuulesta temmattuja: kone kävi siististi, vaihteisto vaihtoi kuten piti eikä perästä kuulunut ylimääräisiä sivuääniä. Sen verran koville kuitenkin otti vain reilut puoli vuotta omistuksessa olleen Buickin palaminen, ettei mieheltä löytynyt oikein intoa laittaa autoa kuntoon vaan hän päätti pistää sen sellaisenaan kiertoon. Tätä Tarmo ei halunnut ja hän uskoi, että paikalle saapuisi ennemmin tai myöhemmin ostajaehdokas, joka ei lähtisi Buickia pilkkomaan. Buickista ja sen tulevaisuudesta käytiin pitkä keskustelu, joka ei johtanut vielä tuossa vaiheessa kauppoihin. Kelle tahansa Tarmo ei aikonut Buickia myydä vaan tavoitteena oli löytää ostaja, joka palauttaisi sen takaisin elävien kirjoihin. Nuo kaksi olivat teerijärveläinen aviopari Katja ja Petri Rantala, jotka ovat harrastaneet jenkkejä jo reilun parin vuosikymmenen ajan. Heistä varsin moni pani merkille Tarmon Buickin viereen laittaman For sale -lapun ja kyselivät siitä lisätietoja. Keskustelujen edetessä kävi aina ilmi, että autosta kiinnostuneet eivät olleet halukkaita kunnostamaan autoa, vaan he olisivat hyödyntäneet siitä vain parhaat osat ja kipanneet loput kaatopaikalle. Näin lopulta kävikin ja vieläpä kaksin kappalein. Melkoinen ihme koettiin, kun Buickin kone lähti käyntiin kaasarin sulaneen kohon ja joidenkin kärähtäneiden sähköjohtojen uusimisen jälkeen! Myös auton vaihteisto toimi normaalisti ja se oli täysin ajokelpoisessa kunnossa, kun kaksi kärvähtynyttä kumea saatiin vaihdettua. Buickin meno oli jopa niin vakuuttavaa, että pariskunta päätti tehdä sen tekniikkapuolelle pelkän perushuollon eikä mitään muuta. Buickin tullessa hallissa vastaan kiehtoi auton karu ulkokuori kaksikkoa heti ensi näkemältä, ja he ryhtyivät sitä tarkemmin tutkimaan. Ja kiinnostihan se, minkä jälkeen Buickista tehtiin kaupat
Buickin rakentamistapaa pähkäillessään Rantalat päätyivät ottamaan ohjenuoraksi erilaisten kontrastien toteuttamisen. Syynä tähän eivät olleet ruostevauriot, vaan toimenpiteen pääasiallisena tavoitteena oli päästä eroon palamisen seurauksena syntyneistä hajuhaitoista.” 20 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 20 V8 2 2023.indb 20 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Hommaa ei helpottanut se, että mitään kovin radikaaleja keinoja Rantalat eivät voineet käyttää, että kromit eivät vaurioidu. Niinpä Buickin rupisen maalipinnan vastapainoksi kaksikko päätti kiillottaa kaikki noen likaamat kromit alkuperäiseen loistoonsa. Pariskunta ei tosin tahtonut millään löytää sopivaa, riittävän radikaalia värimaailmaa täysin tuhoutuneen kabiiniin työstämisen lähtökohdaksi. Personalisointia pilke silmäkulmassa Vaikka Rantaloiden Buick vaikuttaa ensisilmäykseltä kulahtaneessa alkuperäiskunBuickin kaikki suorat lasit olivat rikkoutuneet palossa. Sisustan vaaleanpunaiset peltiosat saivat kaverikseen pariskunnan valitsemat, valkoisesta keinonahasta valmistetut verhoilut. hajuhaitoista, jotka olivat kaksikon mukaan jokseenkin karmaisevat. ”Se on nyt tässä” tuumasivat Rantalat kuin yhdestä suusta ja ostivat kaikki kyseiset maalit saman tien. Sitten eräänä päivänä he olivat käymässä paikallisessa Tokmannissa ja kävelivät sattumalta spraymaaliosaston editse. Käytännössä tämä vastakkaisuuksien tavoittelu tarkoitti sitä, että pariskunta pyrki yhdistämään autossaan ”ruman kauniiseen ja kovan pehmeään”, kuten he itse asian osuvasti ilmaisevat. Lopuksi auton kaikkien peltien päälle levitettiin WD-40-öljyä niiden ainutlaatuisten, tulen tekemien pintojen suojaamiseksi. Pohjamaalin ja äänieristeiden paikalleen asentamisen jälkeen tuo ällöttävä löyhkä oli pariskunnan suureksi helpotukseksi tipotiessään. Uudet teetettiin Petrin valmistamien vaneristen mallien mukaisesti. Myös ikkunan aukkojen ympäristöt hiekkapuhallettiin, ettei pintaruosteen värjäämä vesi pääsisi niiden kautta valumaan sisätiloihin tulevia verhoiluja sottaamaan. Eipä siinä auttanut pariskunnan kuin käydä läpi kaikki lähialueiden myymälät. Erillinen takalokasuojaan upotettu lisävilkku on persoonallinen tehdasratkaisu. Buickin etuja takapuskuria koristavat lisävarusteina saadut bumper quardsit, joiden välisestä poikittaispalkin keskiöstä löytyy Roadmaster-mallinimi. Rantaloiden hakema kontrastiteema vain korostuu Buickin sisustassa, joka on kuin toisesta maailmasta ulkokuoren kanssa. Yhtäkkiä kaksikon katse kiinnittyi hyllyssä kököttäneeseen pinkkiin värivaihtoehtoon, jota he ryhtyivät heti tarkemmin tutkimaan. Sisustan peltipintoja tällä vaaleanpunaisella ruiskailtaessa maali loppui kesken, jolloin selvisi, että tuo väri oli vanhaa tuotantoa ja uusi vastaava spray oli sävyltään hieman erilainen. Heidän onnekseen riittävä määrä oikea pinkkiä saatiin hankittua, ja kabiinin maalaustyöt voitiin viedä kunnialla päätökseen. Buickin ovipahvit, hattuhylly ja kick paneelit ovat sen sijaan täysin Rantaloiden kätten työtä. Rungoltaan hiekkapuhallettujen ja maalattujen orgispenkkien kunnostamisen ja päällystämisen hoiti ammattitaidolla teerijärveläisen Hem. Paljastuneiden muutamien pienten korroosiokohtien tultua paikatuiksi viimeisteltiin aukkojen ympäristöt netistä löydetyllä, penslattavalla maalaussarjalla, jonka avulla Buickin muun korin kaltainen ruosteinen ilme saatiin toteutettua onnistuneesti. Kaksikko itse kiinnitti myöskin kabiinia koristavat valkoiset, maksimaalisen pitkät ”enkelinkarvat” ja asensivat paikalleen vaaleanruskean maton. Kaareva takalasi on sen sijaan pleksiä. Puhdistussessiosta tuli melkoinen painajainen, jonka aikana kokeiltiin kaikki mahdollisia ja mahdottomia kiillotusaineita, liuotteita ja jopa Fairya. Kävivätpä jotkut osista myös tiskikoneessa kierroksen ja toisenkin. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä noki oli kiinni osissa uskomattoman tiukasti. x-huonekaluverhoomon Theresa Särs. Hyvin on tällainen voitelu täyttänyt tehtävänsä myös myöhemmin. Kuukausia kestäneen hillittömän hinkkaamisen tuloksena saatiin kromiosat yksi kerrallaan siistittyä eikä mitään merkittäviä vaurioita niille tapahtunut hermoille käyneen prosessin aikana. ”Vaivannäkö kyllä kannatti, sillä lopputuloksesta tuli onnistuneempi kuin olimme osanneet odottaa ja toivoa” myhäilevät Rantalat hymyssä suin