WARTHOG CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 5 000 TYÖTUNNIN 5 000 TYÖTUNNIN USKOMATON USKOMATON URAKKA URAKKA VEEKASI VIERAILEE: SIMUNA SPEED SHOP VEEKASI VIERAILEE: SIMUNA SPEED SHOP SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € Ford Tudor 1929 Voitokas TERAPIARODI WARTHOG CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI TERAPIARODI TERAPIARODI fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Veekasi vierailee: Veekasi vierailee: ESITTELYSSÄ ESITTELYSSÄ Dodge Coronet Lancer 1959 Dodge Coronet Lancer 1959 Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Cadillac Coupe deVille 1972 Cadillac Coupe deVille 1972 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 TALLEISSA TAPAHTUU: Uusia projekteja joka lähtöön media Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 TALLEISSA TAPAHTUU: TALLEISSA TAPAHTUU: Uusia projekteja Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja
comin auton rakenteen muuttamista koskeva määräys on julkaistu. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Moottorin tehoa saa kasvattaa 20 % ilman, että auto muutetaan vertailuajoneuvoa tai tehokkainta versiota vastaavaksi. Rakentelusäännöt helpottuvat V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Petri Laulajainen Peter S. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Määräyksessä hyväksytään muutoksia, jotka ovat aiemmin vaatineet poikkeusluvan. Etenkin vanhempien ajoneuvojen kohdalla, ennen 1.1.1998 käyttöön otetut. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Maastureihin sallitaan hieman aiempaa suuremmat muutokset rengaskokoon. Hidasta ja kallistakin poikkeuslupaprosessia on helpotettu. Uudet rakentelusäännökset tuovat jenkkiautorakentelijoille monessa kohtaa joustoa. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Palaamme tarkemmin muuttuneisiin säännöksiin ensi numerossa. Rodirakentajien kannalta myönteistä on se, että rungolliseen 1920-40-luvun autoon voidaan nyt hyväksyä tietyin ehdoin enintään 100 kW (136 hv) moottori muutoskatsastuksessa. Jos moottoriin on tehty alkuperäistä tehoa ilmeisesti lisääviä muutoksia, kuten ahdin, on muutetun moottorin tehosta esitettävä tehonmittaustodistua. Niin ikään poikkeusluvan vaativissa kohteissa tuli runsaasti muutoksia sallivampaan suuntaan. kaasuttimen vaihto ruiskuun ja jousituksen osien vaihdot. Edellä mainittua tehokkaamman moottorin vaihto on mahdollista tietyin edellytyksin, kuten tehokkaat jarrut ja asianmukaiset moottorin kiinnikkeet. Poikkeuslupaa ei siis aina tarvita. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Muutettaessa ajoneuvo vertailuajoneuvoa vastaavaksi tai jos muutettavaa ajoneuvoa käytetään vertailuajoneuvona, niin rajoittaviksi tekijöiksi tulevat määritellyt teho-paino-suhteet. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Tämä estää suositut muunnokset, jossa nykyaikaiselle alustalle asennetaan vanhan mallinen kori. Harrastajien toiveita on kuunneltu. Ei moottorin iskutilavuusrajoja. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite toimitus@veekasi.. Ilman muutoskatsastusta hyväksytään mm. Pitkään työn alla ollut Tra. Jarmo Markkanen jarmo.markkanen@veekasi.. Määräys (TRAFICOM/194495/03.04.03.00/2019) astuu voimaan 1.3.2021. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Korinvaihtojen osalta näyttäisi tulevan lunta tupaan, sillä rungolliseen autoon voi vaihtaa vain saman vuoden tai uudemman korin
SISÄLTÖ 2/2021 KANNESSA 50 KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN ESITTELYSSÄ 16 CHEVROLET CAMARO SS 1969 Vuosikymmenen tuotekehittelyn tuloksena pietarsaarelainen Timo Pryyl synnytti SS Camarosta Pro Touring -tyylin menopelin LS3tekniikalla. 26 CADILLAC COUPE DEVILLE 2D HARDTOP 1972 Vuonna 1972 Cadillac juhlisti 70-vuotista taivaltaan valmistamalla loistoautoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Monen mutkan kautta yksi juhlavuoden auto löytyy tänään Salon Kurajoelta, Mika Vesalaisen omistuksesta. 50 DODGE CORONET LANCER D-500 2D HARDTOP 1959 Isoilla siivillä varustettu 50-luvun jenkkiauto on aina kiehtova nähtävyys, ja viisysi Dodge on juuri sellainen. 8 CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 WARTHOG Arto Häkkilän Chevy on täynnä omia ratkaisuja: koria pidennettiin, turbo sijoitettiin lavan alle ja kabiinissa toimintoja ohjataan kosketusnäytöltä. Puhumattakaan loputtomasta määrästä pienempiä ja isompia muutoksia liki huomaamattomista detaljeista. Näin tuumasi Timo Pekonen, joka kertoo autonsa olevan leppoisa peli tien päällä. 32 TALLEISSA TAPAHTUU: Custom Helsingistä, italianpunainen hot rod Kurikasta, omavalmiste Haaparannasta ja paljon muuta. KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN WARTHOG CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 5 000 TYÖTUNNIN 5 000 TYÖTUNNIN USKOMATON USKOMATON URAKKA URAKKA VEEKASI VIERAILEE: SIMUNA SPEED SHOP VEEKASI VIERAILEE: SIMUNA SPEED SHOP SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € Ford Tudor 1929 Voitokas TERAPIARODI WARTHOG CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI TERAPIARODI TERAPIARODI fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Veekasi vierailee: Veekasi vierailee: ESITTELYSSÄ ESITTELYSSÄ Dodge Coronet Lancer 1959 Dodge Coronet Lancer 1959 Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Cadillac Coupe deVille 1972 Cadillac Coupe deVille 1972 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 TALLEISSA TAPAHTUU: Uusia projekteja joka lähtöön media Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 TALLEISSA TAPAHTUU: TALLEISSA TAPAHTUU: Uusia projekteja Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja 4 V8-MAGAZINE
Moottoritilassa on 427 cid pikkulohko kunnioittaen Fordin ideologiaa. 70 CHEVROLET C3500 HEAVY DUTY 1995 Orhasen perheessä harrastetaan autoja isältä pojalle. V8-MAGAZINE 5. Polttoainepumppu vaati pientä jumppaa ennen kuin se sopi alkuperäiseen polttoainetankkiin. 16 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA SEKÄ TUOTEUUTTA 82 TAPAHTUMAKALENTERI 83 SEURAAVASSA NUMEROSSA KERÄILYKUVAT 41 CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 KERÄILYKUVA: HEIKKI MALINEN 42 FORD TUDOR 1929 KALENTERIKUVA: PEKKA POLVINEN VAKIOPALSTAT 36 VEEKASI VIERAILEE: SIMUNA SPEED SHOP Antti Kivinummella on yli 40 vuoden ura kiihdytyksen parissa sekä moottoreiden ja automaattien rakentajana. TEKNIIKKAA 45 MODERNI MOOTTORISWAPPI, OSA 4 Projektissa ollaan polttoainejärjestelmän kimpussa. Aikamatka vie 60 vuoden takaisiin tunnelmiin. Mies itse kuvailee autoa terapiarodiksi, jonka parissa sai tuumata uudenlaisia juttuja omaan tahtiin. 62 KUSTOMRAMA KORNER Long Beach Car Club Renecade 4.7.1957 oli aikansa arvostetuimpia näyttelyitä Kaliforniassa, ja keräsi mukaan alan kovimmat nimet. JunnuDragstereista aloittanut parikymppinen Jimi päätyi täyskokoisten jenkkiautojen kautta raskaan sarjan harrasteautoon, aitoon Amerikan tow truckiin. Samalla mietittiin pumpun sähköjä ja tankin huohotusta. PIENOISMALLIT 68 NNL EASTIN KISATEEMAN TARJONTAA Kuvakooste New Jerseyn Waynessa järjestetyn NNL East -näyttelyn täysverisistä kilpa-autoista sekä katuautohenkisemmistä kohteista. 76 FORD TUDOR 1929 Kartsa Saarelan huikea Tudor valittiin Vuoden Rodiksi ja rakentaja Vuoden Hot Rod -harrastajaksi 2019. Muistelimme menneitä ja vaihdoimme viimeisimmät kuulumiset. 56 FORD MUSTANG SPORTSROOF 1969 Kari Kananoja Kauhajoelta halusi säilyttää Mustangin mahdollisimman originaalin oloisena, mutta ominaisuuksiltaan ajanmukaiseksi päivitettynä
. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. 6 V8-MAGAZINE. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia
KUVA: PETER STRÖMSHOLM V8-MAGAZINE 7
Kerkkoolaisen Arto Häkkilän tuodessa Chevynsä ensi kertaa julkisesti nähtäville tuli autosta tapahtumassa kaiken huomion keskipiste. Sitä yksikään paikalla olleista ei kuitenkaan tiennyt, kuinka mittava urakka auton valmistumisen eteen oli tehty. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN 8 V8-MAGAZINE Chevrolet C10 Stepside 1965
Näillä puhein visio siitä, miten projektin kanssa edetään ja miten siihen päästään, oli heille molemmille piirtynyt selkeäksi kuvaksi. Jarruissa ja ohjauksessa käytettäisiin ehdottomasti 1960-, 70ja 80-lukujen mallisarjojen parhaita alkuperäisiä komponentteja. Yhden talven haave Artolle itselleen oli alusta alkaen selvää, että hyttiä jatketaan mahdollisimman hyvän ajoasennon ja penkkien taakse jäävän säilytystilan saamiseksi. V8-MAGAZINE 9. Heti seuraavana viikonloppuna Arto oli purkanut Chevyn muttereiksi pihalleen. Ainoaksi moottorivaihtoehdoksi valikoitui hyötysuhteensa osalta taka-turbolla paranneltu LS-moottori. Hän pyysi hyvin yksinkertaisin elkein Pälliä projektinsa kätilöksi ja selkeisiin syihin vedoten: Pälli omaa laajan tietotaidon Chevroleteista. Rungon boksaaminen ja tarvittavien muiden vahvistusten tekeminen oli sekin olennaista tulevien voimavarojen valossa. Siis autoa, joka on ehdottomasti varsinainen äijäpeli, eikä missään tapauksessa mikään tuulitunnelissa vimpanpäälle hiottu sukkula. Pällin mielestä säilytettävien osien listalle piti jäädä alkuperäinen etukelkka kolmiotukineen ja simpukkaohjaus. Samassa yhteydessä Arto oli ajellut mäntsäläläisen kaimansa Arto ”Pälli” Sulopuiston pakeille ja kertonut projektistaan. Arto kertoi haluavansa rakentaa Chevystään pikkiksen ilman aikaisempia esikuvia. Muutaman kuukauden hakujen perusteella löytyi aiemmin Jenkeistä Suomeen tuotu, seisomaan täällä jäänyt ja huonokuntoinen ‘65 pitkälavainen StepArton Stepsidestä löytyy likipitäen loputon määrä pienempiä ja isompia muutoksia, joita ei huomaa kuin harjaantuneella silmällä. Asia jäi hänen ajatuksissaan itämään aina vuoteen 2014 asti ja vasta tässä vaiheessa alkoi potentiaalisen 1964-66 pickupin etsintä. selin tuennan tulisi olla alkuperäistyyppinen, mutta vahvaksi todetuin tarvikeosin höystettynä. Pikkis osoittautui Artolle passeliksi aihioksi ja näin se haettiin kotipihaan. Tarkoituksena olisi säilyttää projektissa mahdollisimman paljon auton alkuperäisiä ja mahdollisimman vähän Made in China -osia. Moottoria itseään ei sen kummemmin viritettäisi ja sen pitäisi toimia kuin junan vessa. Pikkiksen muotoilu kiehtoi Artoa ja hän oli jo silloin ajatellut, että se voisi olla hyvä custom-aihio. Aikansa asioista keskusteltuaan he päätyivät yhdessä tuumin samaan lopputulokseen. Tosin silloin hän ei vielä tiennyt, millainen projekti tästä alkoi. Taka-akK ipinän C10-koppaisen Chevyn suuntaan Arto hankki toimiessaan 1990 – 2000 mekaanikkona kiihdytyskuvioissa Stock/Super Stock Heads Up Racing -tiimissä. Rakentaja oli omissa side. Tärkeiksi kriteereiksi nousivat painonjakauman parantaminen, jäykempi alusta ja auton toiminta vakaasti mutkaisilla teillä. Hän oli useammin kuin kerran ihastellut ruotsalaisen Fast Freddyn C10-pikkistä radalla
ajatuksissaan miettinyt, että yhden tiukan talven aikana kokonaisuus saadaan hyvän matkaa eteenpäin. Yllämainittu toimi hyvänä pidennysprojektin aloituksena. Kuin sattumoisin naapurissa tallia pitävällä kaverilla oli pilkottuja BJ-osia hyllyssä, ja sieltä löytyi sopiva ikkunasetti. Todellisuuus osoitti, että Chevystä puuttuvat pohjapellit. ”Turbon sijoitus on monilla tavoin poikkeuksellinen, sillä puhallin löytyy ohjaamon takaa, lavan lattian alta ja taka-akselin etupuolelta.” Rumaksi mainitsemansa hydroboosterin Arto peitti Gatlingkonekivääriä mukaileviin peitekuoriin. Projektissa tarpeelliset, säilytettävät osat hän vei hiekkapuhallettavaksi Kankaan Erkolle. Arto on ollut koko ikänsä metallin kanssa tekemisissä ja toteuttanut tämän materiaalin parissa erilaisia projekteja. Homma lähti käyntiin muutamalla piirroksella, mittanauhalla ja tässä yhteydessä päädyttiin 350 mm pidennykseen. Auton vanhalle lavalle Artolla ei ollut mitään käyttöä ja ainoastaan takaluukusta hän leikkasi rutatun Chevrolet-logon irti. Ainoana poikkeuksena, että palaset piti kääntää päinvastoin kuin nämä olivat istuneet Toyotassa. Samassa yhteydessä Artolle selvisi, mitä kaikkea hänen tarvitsi hitsailla. Arto leikkeli Chevyn hytin poikki ja laittoi BJ-kulmat sovitukseen. Tästä johtuen Arto joutui itse valmistamaan kaikki sisäpellitykset suorasta pellistä, muotoilemaan nämä uudestaan ja irrotettavaan muotoon. Siihen päälle sekä helmat että ovien alaosat olivat huonossa hapessa, kuten moni muukin kohta. Pian hän joutui toteamaan, että ei se ihan niin mennytkään. Kuinka ollakaan, ikkunat sopivat hienosti ja kyljen kulmat osuivat nätisti paikalleen. Kuten odottaa saattaa, hytistä tuli paljon aikaisempaa pidempi. Hän vieläpä halusi Ilmavirrat turbolle imetään auton oikealta puolelta. Holsetin turbo löytyy lavan alta hytin takaa. Arto otti puhelun Haminan suuntaan Trade Partsin Jukka Johanssonille ja tilasi sieltä lattiapellit, molempien ovien pintapellit, helmat, etulokasuojien pellit ja konepellin reunapalat. Arton mielestä Toyota BJ:ssä on hienot nurkkaikkunat. Tilan lisäyksen ansiosta isompikin mies mahtuisi ajelemaan kädet suorina ilman, että ratti raapii rintaa. Hitsaussaumoja kertyi paljon, ja peltiä tarvittiin runsain määrin ennen kuin lattia, katto, kaikki vahvistukset ja kiinnitykset sai tehtyä. Satamäärin kuusiokolopultteja Osatoimituksia odotellessaan Arto alkoi suunnitella hytin pidennystä. Kaikki Chevystä purkamansa ja itselleen tarpeettomat osat Arto lahjoitti pois. 10 V8-MAGAZINE. Samaan tilaukseen sisältyivät kaikki korin kumilistat ja ikkunan harjat. Listan jatkoksi laitettiin vielä droppiakselit ja Dakota Digital -mittaristo. Chevyä ostettaessa oli jo tiedossa, että töitä on edessä paljon, mutta se ei häntä pelottanut
Keulaa sivultapäin katseltuaan Arto oli tullut lopputulokseen, että hivenen mulkosilmäiset etuvalot eivät kelpaa. Moottoriin kuuluva tietokone ja johtosarja ovat alkuperäisiä, mutta humppilalaisen kaverin turbokäyttöön soveltuviksi muuttamina. Jossain välissä hän oli laskeskellut koko projektiin uponneen satoja haponkestäviä kupupäisiä kuusiokolopultteja. Alkuperäistä konepeltiä naputeltiin kuperammaksi, ihan vaan, koska pieni kaaren muutos vaikuttaa yllättävän paljon ulkonäköön. Tässä vaiheessa Chevyn koppa oli vain tinauksia vailla valmis ja sai jäädä vähäksi aikaa huilimaan. Ratkaistakseen haasteen Arto sahasi aluksi puskurin kuuteen osaan, levitti, kavensi ja muotoili sivuosat pidemmiksi. Polttoainekiskot uusittiin ja ne saivat rinnalleen 1100 cc suuttimet. Muutosten jäljiltä alkuperäinen puskuri näytti puolestaan pieneltä ja hassulta. Hitsisaumojen tinauksien jälkeen muutetut muodot alkoivat välittöPaljas pelti näyttää kaikki lukemattomat muokkaukset, kuten hytin jatkoon liittyvät tinatut saumat. Peltihommia ja muutoksia Korjauspellit vihdoin saatuaan Arto aloitti välittömästi näiden asentamiseen liittyvän urakan. Muutamilla muutoksilla Arto sai keskitettyä polkimet ”Tärkeiksi kriteereiksi nousivat painonjakauman parantaminen, jäykempi alusta ja auton toiminta vakaasti mutkaisilla teillä.” V8-MAGAZINE 11. Penkin ja tilttiratin jälkeen eteen nousi pieni ongelma, sillä polkimet olivat jääneet optimi ajoasennosta sivuun. Pakettiin valittiin Ford Explorerin levyjarrut, joissa tehdä kaikki mahdolliset liitokset ruuviliitehdä kaikki mahdolliset liitokset ruuviliiPaljas pelti näyttää kaikki lukemattomat muokkaukset, kuten hytin jatkoon liittyvät tinatut saumat. Hän halusi upottaa lamput syvemmälle ja samalla kääntää maskin alaspäin vinoon. mästi hahmottua, kun hytti saatiin koottua mästi hahmottua, kun hytti saatiin koottua väliaikaisesti. Hyvät ruututikatut, sopivan viileät ja liukumattomat istuimet tilattiin Königiltä Saksasta. Nämä teettivät uskomattoman paljon lisää työtä, koska kaikkiin maskin kulmiin piti tehdä muutoksia ja levityksiä, ja tähän päälle vielä lamppujen pohjat oli rakennettava uusiksi. Mitään ylimääräisiä mutkia Arton ei tarvinnut tehdä suoraan perästä sisään tulevaan ahtoputkeen. tehdä kaikki mahdolliset liitokset ruuviliitoksin. Arton tarkoituksena oli mennä nuoleskelemaan kurveja ja siksi autoon oli löydettävä tukevat sporttiset penkit. Takalokasuojia Arto joutui työstämään rajuin ottein pullistamalla, levittämällä ja paikoin kaventamalla. Stepside-mallinen lava rakennettiin kokonaan uusiksi. mästi hahmottua, kun hytti saatiin koottua väliaikaisesti. Kuten voi arvata, menivät puskurin kiinnityksetkin uusiksi. Koneen alumiinikannet Arto varusti jäykemmillä venttiilijousilla kierroskestävyyden ja turbon tuottamien ahtopaineiden merkeissä. Arto on yhtä mieltä vanhan kustomointiin liittyvän toteaman kanssa: yksi muutos teettää aina viisi muuta muutosta. Tekniikka uudemmaksi Auton voimanlähteeksi valikoitui LS-tyyppinen rautalohkoinen 0,020 tuuman ylikokoon porattu 6-litrainen LQ4-veekasi. Lavan peräpäähän sovitettiin Cadillacin takavalot, ja takalaita muotoiltiin sekin uusiksi saranat ja lukko mukaan lukien. Puskurin taustalle hän upotti koneen ja automaattivaihteiston öljynlauhduttimet ja näiden lisäksi teki paikat parkkispoteille ja rekisterikilvelle. Moni sen tietää jo entuudestaan, että auton penkeillä, polkimien ja ratin sijainnilla on suuri merkitys ajomukavuuteen. Vaihteistona toimii alkuperäisellä turbiinilla varustettu 4L80E-automaatti. Muutamilla muutoksilla Arto sai keskitettyä polkimet lähemmäs rattiputkea, ja nyt tyytyväisenä mies kertoo istuvansa kuin modernissa nykyautossa. Samassa yhteydessä oviin tehtiin pienten vekkien poisto. Uusiin etulokasuojiin hän asensi BJ40 Toyotan konepellistä irrotetut louversit, joista näin muokkaantuivat toimivat konehuoneen ilmanpoistoaukot. Alkuperäisen trukkimallisen imusarjan tilalle vaihtui yksitasoinen imusarja, johon tehtiin käyrä taaksepäin. pieni ongelma, sillä polkimet olivat jääneet pieni ongelma, sillä polkimet olivat jääneet optimi ajoasennosta sivuun. Käyrään istutettiin alkuperäinen kaasuläppä, ja suora 100 mm putki oli siten helppo tuoda turbolta kaasuläppään. Arto tietysti halusi vielä korkeussäädettävät penkit, jotka hän rakensi nostopumpulla varustetuista VW Touranin kiskoista. Takaa katsottuna näkyviin jääneet rumat bensapumput peitettiin alumiinista valmistetulla diffuusorilla. Tuleva turbotekniikka mielessä peräksi valikoitui Currie Enterprisessin Fordin 9-tuumainen 3,5:1-välityksellä, Truetrack-lukolla ja paksuin vetarein. Lavan reunoihin ja katolle hän valmisti muutamia yleisilmettä nätisti pehmentäviä detaljeja. Lavan lattian Arto halusi tarkoituksella kaksiosaiseksi ja helposti irrotettavaksi päästäkseen käsiksi turboon, öljypumppuun ja muihin tärkeisiin kohteisiin. Lavan ulkopuoliset yläreunat hän muotoili kaareviksi sopimaan paremmin yhteen auton kyljen muotojen kanssa
Taakse tehtiin myös kiinnityspisteet kallistuksenvakaajille ja samassa yhteydessä Arto paranteli perän sivuttaistuentaa. Seuraavana vuoroon tuli vanteiden offsetin ja leveyden määrittely. Pulmaksi nousi trukkimallin korkean öljypohjan ja pakosarjojen osuminen runkopalkkeihin. Ratkaisu takasi samalla taka-akselille paremmin tilaa auton madalluksen yhteydessä. Rungon boksauksen Arto aloitti piirtämällä pahvimallit rungon sisäpuolista ja on sopivasti omat erilliset jarrukengät känousi trukkimallin korkean öljypohjan ja hoiti toteutuksen plasmaleikkaamalla palat 4 mm teräksestä. Ysituumaisen kohdalle hän teki runkopalkkiin vahvat kaaret toimimaan myös perän sivuttaistukitankojen kiinnityspisteinä. Ensitöikseen hän kokosi alkuperäisen etupalkin ja kolmiotukivarret. Asia korjaantui Corvetten supermatalalla Batwing-öljypohjalla ja saman automallin pakosarjoilla. Rungon esipuhalluksen jäljiltä Arton oli helppo aloittaa puhtaan raudan työstäminen. Nämä hän sovitti olemassa oleviin perän kiinnityksiin ja lisäsi Konin raceversion coiloverit. on sopivasti omat erilliset jarrukengät käsijarrua varten. Tehtyään kaikki hitsaukset ja tarvitut sovitukset oli hän malliksi koonnut tulevan voimalinjan runkoon. Ilmapussit astuivat mukaan kuvaan helpottamaan peräpään korkeuden säätömahdollisuuksia. Rungon ristituenta hoidettiin saumattomilla teräsputkilla, jotka ylettyvät rungon takakaarista aina runkopalkin etuosaan asti. Samassa yhteydessä päästiin sovittamaan droppiakseleita, tehostettua uudemman mallisarjan ohjaussimpukkaa, tuhdimpia ohjaustankoja ja isompia jarrulevyjä. Vanteet ja spinnerit Perän alkuperäiset tukivarret Arto korvasi vahvemmilla tarvikeversioilla. Konetta ja laatikkoa runkoaisojen väliin sovitellessaan Artolle valkeni, että siirtämällä konetta hivenen taaksepäin se saataisiin mahdollisimman alas. Kuin onnen”Ratkaistakseen haasteen Arto sahasi aluksi puskurin kuuteen osaan, levitti, kavensi ja muotoili sivuosat pidemmiksi.” Projektivai heita Projektivai heita 12 V8-MAGAZINE
Turboon liittyvän pakoputkiston hän valmisti ruostumattomasta teräksestä ja teki tähän omat eristykset. Auton valmistusmisvaiheessa tehdyn koeajon yhteydessä Arto sai ilokseen havaita jäähdytyksen olevan kaikin puolin tehokas. Muutostöiden jälkeen Arto purki kaiken pois, ja runko kiinnikkeineen lähti uudemman kerran hiekkapuhallukseen ja maalattavaksi. Sopusuhtaisen kokonaisuuden hyttiä on jatkettu 350 mm ja kulmaikkunat on poimittu Toyotasta. Muutamien erilaisten mittausten jäljiltä hän päätyi 20-tuumaisiin vanteisiin välttääkseen ohjauskulmiin liittyvät rajoitukset. Chevyn konehuonekin pysyi uskomattoman viileänä kahden nelituumaisen, lokasuojien sivuille poistoilmaa johdattavan kanavan ansiosta. Ahtoilma ei juurikaan lämmennyt ulkolämpötilaa korkeammaksi ja tämä jos mikä tiesi hyvää moottorille. Ilmavirrat turbolle imetään vapaavirtaussuodattimen kautta ja lavan oikeaan reunaan sijoitetusta torvesta. Takavanteiden koon määrittely oli puolestaan paljon helpompaa mahdollisimman ison ulospäin suuntautuvan lipan ansiosta. Arto varusti turbon vielä erillisellä 60 koon hukkaportilla ja dumpilla. Turbo lavan alla Turbon valintaan liittyvissä asioissa Arto päätyi luottamaan porvoolaisen Valtonen Motorsportin tietotaitoon ja sieltä hän hankki kustomoidun Holset 50 -ahtimen. Hytistä jäähdytetty ahtoilma ohjataan lattian alla kulkevan eristetyn putken läpi imusarjalle. Öljy turbolle tulee koneelta ja näiden paluu takaisin koneelle hoidellaan sähköisellä TurboWerksin öljypumpulla ja vielä vesicoolerin läpi. Muussa tapauksessa vanne olisi voinut ottaa kiinni kolmiotukivarsiin. Hänen onnekseen hiekkapuhaltaja lupasi säilyttää rungon luonaan aina siihen asti, kunnes Arto tätä tarvitsi. Hyvän ajettavuuden nimissä hän halusi etuvanteiden olevan malliltaan mahdollisimman sisäänpäin menevät. Ahtoilman jäähdytys tapahtuu hytin sisälle sijoitetun vesi-ilmacoolerin toimesta. IlmavirKooltaan 20-tuumaisiin vannekehiin Arto teetti persoonalliset keskiöt ja teki vielä omat spinnerit. Muutostöiden jälkeen Arto purki kaireunasta ulos tulevaan torveen. kantamoisena oman tallin hyllystä löytyivät kolmiosaiset 19-tuumaiset, joiden avulla hän sai sovitettua etupään offsetin kohdalleen. Turbon sijoitus on monilla tavoin poikkeuksellinen, sillä puhallin löytyy ohjaamon takaa, lavan lattian alta ja taka-akselin etupuolelta. Äänenvaimentaja rakennettiin lavan vasemmasta etureunasta ulos tulevaan torveen. Omassa kotitallissa rungolle ei olisi sillä hetkellä edes ollut tilaa. V8-MAGAZINE 13
Tämän jälkeen hän kokosi ja sääti ovet, lokasuojat, konepellin ja loput etuosat koppaan. Vanteita suunnitellessaan Arto päätyi yksinkertaisen näköisiin, aavistuksen traktorin levypyörän oloisiin, mutta silti ratahenkisiin kolmiosaisiin. Vanteisiin liittyvät spinnerit ovat aina olleet Arton makuun, joten hän valmisti itse omansa käsityönä ja kuten asiaan kuuluu, vasemmalle ja oikealle puolelle vielä erikätiset. Omassa kotitallissa tekeminen tarkoitti myös sitä, että hän joutui maalaamaan auton osissa, ei suinkaan yhtenä kokonaisuutena. Keskikonsoli on Arton suunnittelema ja sinne on upotettu 11-tuuman näyttö lukuisine näyttöja säätömahdollisuuksineen. Listasta tuli pitkä, mutta tämän jälkeen oli hyvä käydä Chevyn kimppuun. Kerääjäkannuun laitettiin kaksi korkeapainepumppua varmistamaan, että kone ei ainakaan kärsi menoveden pulasta pumppujen takia. Ohjaamon puolella korostuu hillityn tyylikäs värimaailma. Ite kun tekee Alun alkaen Artolla oli ajatuksena maalauttaa koko auto maalarilla, mutta budjetin kasvun myötä hän päätyi maalaaman auton itse. Samaa kaavaa hän käytti myöhemmin lavan ja lokasuojien kanssa. Vannekehät hän tilasi Jenkeistä ja teetti näihin koneistamossa keskiöt oman mallinsa mukaan. Hänen mielestään vanteet tekevät auton ja näillä luodaan tietty kontrasti, miten auton rakentaja kokonaisuuden edessään näkee. Alkajaisiksi hän nosti kopan taljoilla katosta roikkumaan, veti epoksit pohjalle ja päälle vielä Raptor-pinnoitteen. Aikaisempaa kokemusta hänellä oli pohjatöistä ja maalauksista kertynyt ajalta 20 vuotta aikaisemmin, mutta kuten hyvin tiedetään materiaalit ja vehkeet ovat muuttuneet ajan saatossa. Porvoon Automaalitarviketta pyörittävän Mikael Sundbergin kanssa Arto istui yhden illan ja kävi läpi, millä materiaaleilla hänen tulisi aloittaa ja mitä kaikkea hän tulisi tarvitsemaan. 14 V8-MAGAZINE. Kojetaulusta löytyy Dakota Digitalin mittaristo. Osat hän purki irralleen toisistaan, maalasi aina muutaman kerrallaan ja siirsi valmiit osat muualle odottamaan ”Sähköt ovat täysin automatisoidut, varustettuna älytoiminnalla ja 11-tuumaisella kosketusnäytöllä.” Tekijän jälki näkyy pienessä ratissa, vaihdevivustossa ja paljossa muussa. Loiskelevyillä ja kahdella siirtopumpulla varustettu alumiininen polttoainesäiliö asennettiin mahdollisimman taakse ysituumaisen perän ja takapuskurin väliseen tilaan. Touhussa aikaa vierähti muutama kuukausi, kunnes hän oli käynyt läpi kaikki osat ja ne olivat valmiita viimeiselle pinnalle. Polttoaineeksi valikoitui bensa, mutta Arto teki koko polttoainelinjaston E85-käyttöön sopivaksi, mikäli hän joskus haluaisi vaihtaa polttoainetta. Edessä vannekooksi tuli 9x20 ja taakana 11x20 tuumaa. Taaksepäin 350 mm verran pidennetty hytti jättää etupenkkien taakse myös tavaratilaa. Edessä oli mittavien pohjatöiden tekeminen. Renkaiksi hän valitsi Nankang Ultra Sport 255/35ZR20 eteen ja 315/35ZR20 taakse
Näin ollen Warthog oli enemmän kuin luontainen nimivalinta. ittin ja harjatun alumiinin yhdistelmään. Korvaamatonta apua oli aina tarjolla, kun oma pää ei riittänyt ratkomaan ongelmia. Arto katsoo autostaan löytyvän paljon Warthogiin verrattavissa olevia ominaisuuksia. Porvoolainen Junnu Neon sai luvan kantaa vastuun logokalvojen viimeistelyssä ja kiinnittämisessä. Kosketusnäytöltä voi halutessaan vielä säädellä valoja, näytön värejä, puhaltimia, ilmastointia ja monia muita toimintoja. Siellä näkyi edelleen piiloon saatavia johtoja ja erilaisia letkuja. Arto itse jaksaa ihmetellä, kuinka hyvä autolla on ajaa ja kuinka kovaa tällä reippaasti yli 2 000 kg painoisella Chevyllä voi kurveihin lasketella. Warthogin valmistuminen haukkasi aikaa noin 5 000 tuntia, ja ajallisesti paremmin ymmärrettynä lähes kuusi vuotta Arton normaalien päivätöiden lomassa. Chevystä löytyy kaukosäätöinen ovien lukitus. Mallisarjan Chevrolet C10 osalta Arto viimetöikseen muutti mallinimeksi A10, koska kyseessähän on hänen tekemänsä auto. Ulkokuoren viimeistely kaipasi vielä oviin Arton suunnittelemia, auton nimen kertovia logoja. Ruman hydroboosterin oli myös jäätävä piiloon ja Arton Chevylle valitsema nimi ”Warthog”, suorastaan velvoitti hänet tekemään sinne Gatling-konekiväärin tyyliset kuoret. Auton valmistuttua Arto kävi heti Pällin kanssa testailemassa Chevyä. Pälli ei voinut kuin kehua ajo-ominaisuuksia ja oli kaikin tavoin positiivisesti yllättynyt projektin onnistumisesta. Rungon kotiin haettuaan Arto asensi ensi töikseen akselistot, ohjauslaitteet ja voimalinjan takaisin omille paikoilleen. Sähköt ovat täysin automatisoidut, varustettuna älytoiminnalla ja 11-tuumaisella kosketusnäytöllä. Arto halusi säilyttää hytin sisäpuolen yleisilmeen mahdollisimman yksinkertaisena ja siinä päädyttiin mustan nahkan, matta gra. Mikä tässä kokonaisuudessa eniten hämmästyttää, Arto toteutti yksin koko projektin, muutamia poikkeuksia kuten hiekkapuhalluksia ja sähköjä lukuun ottamatta. ”Hänen Chevy lentää matalalla, on raskastekoinen, tarpeeksi tehokas ja häijyn näköinen.” Cadillacista poimitut takavalot istutettiin nätisti takapäähän, samoin kuin vanha isolla kädellä muokattu takalaidan Chevrolet-teksti. Kopan hän nosti kumityynyjen varaan rungolle ja kiinnitti ovet, lokasuojat ja joukon muita olennaisia osia. Mikael sai täysin vapaat kädet toteuttaa Chevyn sähköt haluamallaan tavalla, ja Arto ei voi muuta kuin ylistää uskomattoman hienoa työnjälkeä. Fairchild Republic A-10 Thunderbolt II, lempinimeltään ”Warthog”, tunnetaan maineikkaana amerikkalaisena matalalla lentävänä “tankintappaja” rynnäkkökoneena. kokoamista. Mikael tuli katsomaan projektia ja ilmoitti ottavansa homman tehtäväkseen. Hänen Chevy lentää matalalla, on raskastekoinen, tarpeeksi tehokas ja häijyn näköinen. Isolta näytöltä näkyvät laajakaistan lambda-arvot, polttoaineen paine, imusarjan paine, kaasuläpän asento ja turbon öljynpaluun paine. Auton sivulla oleva 6,5-tuumainen rosteriputki röhkii sekin ylämäessä happea annettaessa kuin sika. Tarinan kutsumanimi “pahkasika” juontaa juurensa koneesta löytyvän valtavan 30 mm kaliiberin Gatling-konetykin tulitusääneen, joka muistuttaa sian röhkimistä. Seuraavaksi oli pakoputkien, jarruputkien, käsijarruvaijerien, polttoainelinjojen, turbon öljyn meno-paluu-linjojen sekä turbosta imusarjalle menevän ja lattian alle jäävän imu/painelinjan asentamisen vuoro. Säädöt kosketusnäytöltä Arto ei ollut vielä kerinnyt sen kummemmin miettiä tai vetää yhtään sähköjohtoa autoon. Niinpä hän naputteli alumiinista hyvin erikoiset irrotettavat kuoret konehuoneeseen. Missään tapauksessa ei pidä unohtaa Arton vaimon osuutta, hän on ymmärtänyt ja kestänyt aviopuolison harrastuksia. Hytin sisäpuolelle hän valmisti käsintehdyt koristelistat ja täysin omavalmisteisen pienehkön custom-ratin. V8-MAGAZINE 15. Vielä lyhyt Warthog-tietopläjäys. Hän on kuitenkin valmis myöntämään, että ei olisi pystynyt toteuttamaan projektiaan ilman hyviltä ystäviltä saatua tietotaitoa. Tarkkasilmäinen lukija voi myös havaita, että kirjaimissa on jotain samaa tekijän nimen kanssa. Älyohjelmassa on miltei loputon määrä mahdollisuuksia lisätä erilaisia toimintoja, mikäli haluja tähän ilmenee. Ulkopuolelta katsottuna auto alkoi näyttää valmiilta, mutta konehuone ei ollut sellainen kuin Arto halusi. Hän ottikin yhteyttä autosähköguruna tunnettuun ja Valtonen Motorsportille lukuisia vaativia asiakastöitä toteuttaneeseen Mikael Karstikkoon
TUOTEKEHITTELYN TUOTEKEHITTELYN TULOS TULOS Pietarsaarelaisen Timo Pryylin vuosikymmenen kestäneen tuotekehittelyn tuloksena ’69 SS Camarosta syntyi Pro Touring -tyyliin työstetty menopeli, jota on ilo näyttää ja etenkin käyttää. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK 16 V8-MAGAZINE Chevrolet Camaro SS LS3 1969
Pölyä päällensä Chevy keräsi seuraavat seitsemän vuotta. Timo törmäsi siihen ”oikeaan” jo polvenkorkuisena pojanviikarina eikä miehen mieli ole muuttunut viimeisen reilun neljän vuosikymmenen aikana. Polte syttyi pienoismallista Elettiin 1980-luvun alkua, kun Timon 10-vuotissyntymäpäivä lähestyi, ja hänen vanhempansa pähkäilivät lahjan hankkimista pojalleen. Timon vauhdinnälkä oli tullut tyydytetyksi, ja hän palasi 2006 rakkaiden Classic Chevyjen pariin. ”Tykätä” on varsin lievä sana kuvaamaan Timon tunnetta, kun hän synttäripäivänään avasi paketin ja näki Classic Chevyn kaikessa 1/25-kokoluokan komeudessaan: auton muotoilu oli kauneinta, mitä hän oli nähnyt! Timo päätti sillä hetkellä, että hän vielä joskus omistaa sellaisen täyskokoisena. Talven tullen Timo pisti Chevyn paloiksi tarkoituksenaan käydä se täysin läpi. Unelma-autosta luopuminen oli Timolle kova pala ja hän päätti keskittyä johonkin ihan muuhun. Timon vuosia vaalima Classic Chevy -toive toteutui kesällä 1994, kun hän hankki ensimmäiseksi harrasteautokseen ’56 210 Sedanin. Myös autossa ostettaessa olleet optioihin kuuluneet helmojen ja pyöränaukkojen listat ovat saaneet lähtöpassit. TUOTEKEHITTELYN TUOTEKEHITTELYN TULOS TULOS TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK U nelma-auton löytyminen on useimmiten yhteensattumien summa. Keväällä 2001 Timo pisti auton myyntiin keskeneräisenä projektina. Lassin ohiolaiselta Joe Saladino -nimiseltä yksityishenkilöltä ostama auto oli siistikuntoinen, minkä lisäksi tekniikaltaan kiinnostava: tehokas 427-isolohko, vahva TH-400-automaatti ja 4,11:1-välityksellä Camaro on koriltaan orgiskuosissa kattolistojen ja muutamien merkkien poistamista lukuun ottamatta. ”Maksat kun jaksat” Lassin kuultua käänteestä päätti hän ehdottaa Timolle Amerikasta jo tulossa olevan ’69 Chevrolet Camaro SS:n hankkimista. Passelin hinta-laatu-suhteen omaavan yksilön löytäminen osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi. Ahvenanmaalta löytynyttä kaksiovista tolppamallia oli miedosti muokattu, tekniikkana toimi piristetty 350-pikkulohko ja TH-350-automaatti. Paikallisen marketin tarjonnasta kaksikko valitsi Revellin valmistaman ´56 Chevrolet 210 Sedanin, josta he toivoivat Timon tykkäävän. Kotimaan tarjonnan lisäksi Timo tutkaili myös netin myyntisivustoja ympäri maailman. Hälyttipä hän apuun kaverinsa Lassi Luomankin, jolla oli käytännön kokemuksia ja kontakteja harrasteauton paikallistamisesta Amerikan paljoudesta. V8-MAGAZINE 17. Autot kiinnostivat Timoa, ja niin he päätyivät ostamaan hänelle pienoismallin. Ajansaatossa Timon rakkaus kyseisiä autoja kohtaan on vain kasvanut, ja ihan konkreettisestikin voi sanoa, että tuplaantunut. Kun tämäkään ei tuottanut toivottua tulosta, alkoi Timo harkita muun kuin Classic Chevyn hankkimista, vaikkakin varsin pitkin hampain. Tuo ”muu” oli moottoripyörät, joilla Timo kisasi endurossa ja road racingissa. Työkiireet, perheen perustaminen ja talon rakentaminen veivät ajan, ja auto jäi talliin seisomaan
Apurunko hiekkapuhallettiin ja viimeisteltiin tehdastyylisellä puolikiiltävällä mustalla ennen kuin uutta moottoria ryhdyttiin mallailemaan sen päälle. Timon kätten työtä ovat LS3:n ilmanottoputki ja 1,5 mm rosteripellistä valmistettu, loiskelevyillä varustettu 75 litran bensatankki, jonka sisälle sijoitettiin kaksi Boschin sähkötoimista 044-suurtehopumppua. Koska kyse oli kaverista, päätti Lassi käyttää viimeisen valttikorttinsa ja totesi Timolle: maksat kun jaksat. Menoja paluulinjat ovat 3/8-tuumaiset ja kasattu etanolia kestävillä letkuilla, AN6-liittimillä sekä Automotiven karkealla ja hienolla suodattimella. Tekniikaksi tätä päivää Timo päätti unohtaa kompromissit ja satsata Camaron koko tekniikan nykyaikaistamiseen. Camaro saapui Suomeen keväällä 2007 ja se oli kunnoltaan jopa parempi kuin Timo oli osannut toivoa. Sähköjen osittaisen uusimisen ja MagnaFlown mallikohtaisen, 2 ½” kiillotetusta rosterista valmistetun tuplaputkiston asentamisen lisäksi autolle ei tehty muuta koko aikana. 18 V8-MAGAZINE. Moottoria siirrettiin taaksepäin tasapainoisemman painojakauman ja sitä myötä parempien ajo-ominaisuuksien saavuttamiseksi. Timo päästeli Camarolla seuraavat kolme suvea. Tämä tepsi, ja Timo osti Camaron jokseenkin tyytyväisenä, vaikka auto ei ollut sitä, mitä hän alun perin haki. Etenkin, kun hänen tavoitteenaan oli toteuttaa muutokset yhden talven aikana. Kaavailtuihin päivityksiin kuuluivat modernin ruiskupannun lisäksi myös automaattia urheilullisempi manuaali ja alustan muuttaminen alkuperäistä ajettavammaksi. Camaron vakiohko tekniikkapuoli pelitti, mutta kovin puhdikkaaksi sitä ei voinut kehua. Pakosarjojen saavuttua Timo totesi suureksi mielihyväkseen, että valmistajan Ostettaessa Camaron lasit oli tummennettu maalaamalla. Koneen mukana tulleet kiinnikkeet olivat kaikkea muuta kuin pulttaa kiinni -palikoita… Kun kiinnikkeet menivät nyt joka tapauksessa uusiksi, päätti Timo samalla muokata niitä. Auton kromit ja maalipinta kiilsivät yhä kelvollisesti eikä ruostekupruja ollut havaittavissa. Auto oli sen verran arvokas, ettei Timo innostunut siitä tässä vaiheessa. Timon puhdistettua ne varovasti liuottamalla, paljastui mustan värin alta hyvin säilyneet orgissävyversiot, joista vain tuulilasi jouduttiin vaihtamaan. Työlista oli melkoinen, joten eipä siinä auttanut Timon kuin kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Lassin arvioin mukaan Camaro lienee rakennettu show-kuosiinsa 1980-luvun lopulla, mistä kieli sen musta maalaus vauhtiraitoineen ja kookkaat täyskiiltävät alumiinivanteet matalapro. Auto oli valmis konttorille vietäväksi, mistä sille heltisi leima ensi yrittämällä. Unelmaa Classic Chevystä Timo ei kuitenkaan haudannut, vaan jatkoi sitkeästi etsimistä, eikä suotta. – Voimaa voisi olla kyllä enemmänkin, tuumasi Timo ja ryhtyi tuota osa-aluetta autosta ensimmäiseksi kehittämään. Etuapurunko irrotettiin korista, jolloin koneen sovittelu helpottui eikä yhä siisti maalipinta vaurioidu. Lassin Camaroon vaihtamat orgiskone, laatikko ja perä pelittivät ja niille tehtiin vain perushuollot. Amerikkalaiselta Pace Performancelta tilattiin Chevroletin tehdasuusi 376 kuutiotuuman (6,3 l) LS3-ruiskupikkulohko. ilirenkain. Eivät ongelmat tähän jääneet, sillä LS3:n alkuperäiset pakosarjat eivät nekään sopineet paikoilleen. Vaikka Lassin tekemä tarjous oli houkutteleva, niin Timo yhä epäröi eikä kauppoja syntynyt. Miellyttävä yllätys oli myös auton täysin uusittu, musta orgistyylinen vinyylisisusta. varustettu 12-pulttinen lukkoperä. Timon kiinnostuksen herättämiseksi Lassi ilmoitti laskevansa Camaron hintaa, jos autossa kiinni olleen tekniikan tilalle vaihdettaisiin mukana tulevat, alkuperäiset 350-pikkulohko, TH-350 ja lukoton 10-pulttinen perä. Sitkeän salapoliisityön tuloksena Timo sai selvitettyä, että Steinless Worksin rodi-pakosarjojen pitäisi istua myös ’69 Camaron ja LS3:n yhdistelmään. Kahden harjoituskappaleen jälkeen kiinnikkeiden oikea malli löytyi, ja pannu pultattiin paikoilleen Energy Suspensionin jämäköillä uretaanityynyillä. Camaron lisäksi hän omistaa tätä nykyä myös ’57 Bel Air Hardtop Coupen ja koko ”ruljanssin” aikoinaan aloittaneen ’56 210 Sedanin! Ei ihme, että miestä hymyilyttää
lupaus piti oikeasti paikkansa. Sarjat sujahtivat paikoilleen sellaisenaan eivätkä myöskään ottaneet kiinni mihinkään. Camaron takaakselin ajettavuutta kohennettiin Ridetechin tuhdilla kolmiotyyppisellä ripustuksella, jonka kiinnityskehikko hitsattiin kiinteästi kiinni apurungoon. Tämä vaati lopulta vain niiden etupään uudenmuotoilun. puolikiiltävällä mustalla maalaamisella ennen kuin moottorin mallaillut aloitettiin. Kosketusongelma ratkesi, mutta öljypohja oli niin syvä, että maavaraa jäi vaarallisen vähän. V8-MAGAZINE 19. Tankin sisällä hän sijoitti myös kaksi Boschin tehokasta sähkötoimista 044-pumppua. Camaron 75 litraa vetävän bensatankin Timo teki täysin itse 1,5 mm rosteripellistä aina loiskumisen estäviä väliseiniään myöten. Timon muutamia vuosia aiemmin Camaroon asentamat mallikohtaiset MagnaFlown 2 ½” rosterituplaputket olivat yhä virheettömät ja ne päätettiin säilyttää. Uustuotantomaski ruiskattiin mattamustalla. Käyttömukavuus keskiössä Kaikissa tilanteissa jouhevasti toimivalla ruiskumoottorilla Timo halusi lisätä paitsi Camaron tehokkuutta niin myös sen käyttömukavuutta. Camaron oma kojetaulu ei miellyttänyt Timon silmiä ja niinpä hän teki itse uuden pellistä, jonka mallina käytettiin alkuperäistä. Camaroon tilattavien Z28-mallin optioraitojen orgismuotojen sijaan Timo teippasi ne oman makunsa mukaan. Modernin moottorin ja hammastankoohjauksen vuoksi pakosarjoille ei tilaa juurikaan jäänyt. Stainless Worksilta löytyi rodeihin tarkoitetut peltiversiot, jotka sopivat paikalle sellaisenaan vaikka tiukkaa se teki. Samoilla linjoilla liikuttiin manuaalin kanssa, jonka valinnassa keskeisiksi kriteereiksi nousivat täsmällinen Projektivai heita Projektivai heita Tehdasuutena hankitun 376 cid crate LS3ruiskupikkulohkon asentamiseksi Camaroon auton etuapurunko irrotettiin ja siistittiin mm. – Camaron alle aiemmin asennettujen tuplaputkien lähtöjä jouduin toki hieman muokkaamaan, mutta se oli pieni murhe siihen nähden, että olisin joutunut tekemään pakosarjat kokonaan itse pienistä putkenpätkistä kasaten, toteaa Timo tyytyväisenä. Timo pulttasi paikalle toimivaksi tiedetyn GM Muscle Carin 6,5 litran öljypohjan. Kehikossa oli valmiina paikat myös coil overeille. Tavoitteena oli saada raidat mukailemaan auton muotoja alkuperäisiä paremmin. Timo halusi Camaron keulan ilmeeseen lisää muskelimaista vihaisuutta, minkä seurauksena virheettömän etupuskurin kromit poistettiin ja se maalattiin korinväriseksi. Ylimääräistä päänvaivaa aiheutti myös LS3:n vakio öljypohja, joka otti kiinni Timon Camaroon asentamaan Unisteerin tehostettuun, tiheävälitteiseen (2,5 kierrosta laidasta laitaan) hammastanko-ohjaukseen. Ei auttanut kuin hommata uusi, Holleyn valmistama korkeamman mallinen 6,2 litran öljypohja, jolla maavara saatiin kasvatettua. Mittareiksi hän asensi kuusi AutoMeterin hiilikuitupohjaista näyttöä
Takapäässä orgislehtijousien tilalle sovitettiin Ridetechin apurunkoon kiinnitettävä tukikehikko kolmilinkkeineen ja VariShock säädettävine coil overeineen. – Näillä rattailla ja 0,63-ylivaihdekuutosella päästeltäessä kone varvaa vaivaiset 1 700 kierrosta satasen vauhdissa, ylistää Timo yhdistelmän käyttömukavuutta. Camaron alkuperäinen 10-pulttinen perä toimi hyvin ja kun siinä oli kuusipykäläiselle manuaalillekin varsin sopiva 3,36:1-välitys, niin se vain huollettiin. Camaro oli hankittaessa varustettu optioihin kuuluneilla etuja takaspoilerilla. Kiitosta häneltä saa myös Keislerin toimittama, laadukas kiinnikesarja, jolla manuaalimuutos onnistui täysin ongelmitta. Myös auton lisävarusteisilla pystykoristeilla varustettu puskuri oli uusittu. Timo korvasi orgistakavalot tyyliin sopivilla billet-versiolla. Keislerin pyöreällä nupilla varustettu shifteri ei sopinut autossa olleeseen optiolattiakonsoliin, joten se poistettiin. Camaron tehostetut 11” etulevyjarrut ja 10” takarummut osoittautuivat niin oivakuntoisiksi, että niille riitti pelkkä korjaussarjan asentaminen etusatuloihin ja nesteiden vaihtaminen. Auton kaarrekäyttäytymistä kohennettiin vaihtamalla etupäähän Global Westin uretaanipuslaiset putkimalliset yläja alatukivarret, QA1 säädettävät coil overit isolohkoille mitoitetuilla 450 lbs jousilla sekä Ridetechin tuhti 1 1/8” etuvakaaja. Camaron olemattoman sivuttaistuen tarjonneet orgisetupenkit korvattiin ’04 Pontiac GTO:n sähkötoimisilla istuimilla, jotka verhoiltiin muuhun sisustaan sopiviksi. Camaro kuulemma kiihtyykin tarvittaessa, tosin sutimista kurissa pitävää lukkoa taka-akseli Timon mukaan kaipaisi ja kipeästi. Englannista löytyi lopulta yksi uusi sellainen, jonka hän ostikin saman tien. Valmistaja lupasi palikoiden kestävän nikottelematta 600 hevosvoiman tehot, mikä kuulosti sen verran tujulta, että käytön keventämiseksi kytkin päätettiin varustaa Willwoodin nestetoimisella työsylinterillä ja säiliöllä. Camaron kojalauta on alkuperäisasussa lukuun ottamatta mittaristoa, joka on Timon kätten työtä. Toimenpiteiden tuloksena Camaron alustan jäykkyys lisääntyi siinä määrin, että estääkseen korin ”elämistä” Timo katsoi parhaaksi vahvistaa sitä Global Westin aluCamaron TH-400-automaatin tilalle Timo asensi Tremecin kuusivaihteisen Magnum T56 -manuaalin. toimivuus ja pykälien riittävä määrä. Keislerin kautta tilattu loota toimitettiin täydellisenä pakettina, joka piti sisällään poljinasetelman lisäksi myös heavy duty -versioisen paineasetelman ja -laakerin sekä kookkaan 11” kytkinlevyn. – Niiden asentamisen jälkeen vastus polkimessa on kuin nykyautoissa eikä kytkin luista missään tilanteessa. Camaron ratiksi Timolla oli vain yksi vaihtoehto: se oli Momon 14” Millenium, jota tosin ei enää valmistettu. – Tarkoitus oli ajaa Camarolla mahdollisimman paljon, minkä vuoksi olikin erityisen tärkeää, että koneen kierrokset jäisivät miellyttävän matalalle tasolle myös maantievauhdeissa. Koneen taakse päin siirtämisen ja pidemmän vaihteiston vuoksi oli teetettävä uusi kardaani mittatilaustyönä. Vaatimuksen täytti Tremecin kuusivaihteinen Magnum T56. 20 V8-MAGAZINE. Ennen kuin Camaron ajettavuutta lähdettiin parantamaan alustamuutoksilla hiekkapuhallettiin osista riisuttu pohja ja maalattiin se puolikiiltävällä mustalla. Niiden kiinnikkeet kiskoineen teki Timo itse. Myös pyöränlaakerit uusittiin ihan vain varmuuden vuoksi