55 DODGE CORONET 1969 Mekaaninen ahdin on avainsana onneen, vaikka moottorina kehräisi auton alkuperäinen pikkulohko. 80 FORD TORINO GT 1968 Vain 7600 mailia ajettu Torino on todellinen löytö, jollaisia tulee vastaan ani harvoin. 10/2015 B LACK ISSUE 14 34 6 60. Juha Tiili kunnosti ’83 Peterbiltistä kätevän matkailuauton. 14 CHEVROLET VAN 20 1985 Kuuden vuoden mittainen rakennusprojekti sai arvoisensa päätöksen, kun Petri Rouvisen Vani valittiin vuoden pakettiautoksi. Rodia rakentaessa maltti on usein valttia. PIENOISMALLIT 90 FORD PICKUP 1934 Pienoismallin rakentaminen pieteetillä vie aikaa siinä, missä täysikokoinenkin auto. 46 AIKANSA NOPEIN Turboahdettu GMC Syclone pickup 1991 oli aikoinaan maailman nopein pikkis. 34 PETERBILT 359 CLASSIC 1983 Aito jenkkirekka on tien päällä näky, joka herättää kunnioitusta kanssa-autoilijoissa. KISAJUTUT 64 NHRA DRAG RACE FINALS 12.–15.11, POMONA, KALIFORNIA Amerikan kiihdytyssarja sai arvoisensa päätöksen ja ensimmäisen eurooppalaisen mestarin. 72 EKENS GASSERS SWAP, TUKHOLMA, RUOTSI 28.11. 96 HOTTENTOTTI NOSTALGIAA Jo 70-luvulla tähän kuosiin rakennettu ’75 Plymouth Duster aloittaa täysin uuden juttusarjan. VEEKASI KIERTÄÄ 24 SEMA SHOW, LAS VEGAS 3.–6.11. 60 CHEVROLET 1956 Mekaanisella ahtimella ruuditettu 496-kuutiotuumainen isolohko tuottaa 750 hevosvoimaa, mikä riittää hyvin cruisailuun ja rivakampiin 11 sekunnin rykäisyihin stripillä. Osakaupoilla länsinaapurissa. 40 SPORTIMPI CAMARO Riku sydänmaalakka jalosti ’85 Chevrolet Camaroansa sporttisempaan suuntaan jo vuosia ennen ajokortti-iän saavuttamista. Ratin takaa ESITTELYSSÄ 6 BUICK GRAND NATIONAL 1985 Kahdeksan sekunnin varttimailiaikoihin kykenevä Buick hätyytteli menneellä kaudella Blacklistsarjan kärkitiloja. Tämän todentaa Japi Viinikaisen aidosta ’37 SuomiTudorista rakentama versio. Toni Laaksoviita teki ’34 Ford pickupiaan kahdeksan kuukautta. Tällä kertaa järjestetty show oli yksi historian suurimmista. 68 FORD DELUXE BUSINESS COUPE 1951 Kurikkalainen katsastusmies Sami Hyväkkä iski silmänsä autoon, kun sitä tultiin katsastamaan. 30 RODDATTU VAI RODDAAMATON
Kiiltävää musta sai rinnalleen mattamustan, joka sekin on tänä päivänä suosittu. MEDIAMYYNTI Esko Kontio Sähköpostiosoite esko.kontio@fokusmedia.fi Puhelin 0400 997 622 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy KUSTANTAJA Markku Hurmeranta Sähköpostiosoite markku.hurmeranta@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen 57 KERÄILYKUVAT 52 Dodge Coronet 1969, Ford 1951, Chevrolet 1956 ja Buick Grand National 1985 54 Bombardment call KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN KERÄILYKUVA: NIKLAS JÄNTTI, HEIKKI MALINEN, JOKE SIMONEN KALENTERIKUVA: ANSSI RANKI 10/2015 PALSTAT PALSTAT 4 SISÄLTÖ JA PÄÄKIRJOITUS 21 UUTISIA JA ASIAA 50 KALIFORNIA KRUZIN’ 84 TUOTEUUTTAA 86 TAPAHTUMAKALENTERI 88 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 102 SEURAAVASSA NUMEROSSA 92 96 BLACK IS BLACK. Mustasta väristä on sanottu, että se on ”ultimate power color”. V8-MAGAZINE Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö, Mauri Viertola Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Arto Kylmänen, Michael Lamm, Peter S. V8-MAGAZINE 5 Musta on ehdottomasti yksi kautta aikojen suosituimmista auton väreistä. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. KAKSIPYÖRÄISET 92 HARLEY-DAVIDSON HERITAGE SOFTAIL 1986 Mikko Kangas rakensi ensimmäisen vuosikerran Heritagesta oman makunsa mukaisen matkapyörän. Kaikki esitellyt autot ovat mustia ja peräti 104-sivuisen lehden taitto tyyliteltiin samaan henkeen. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Se ilmentää rakentajan tunnelmia, ja mustaan väriin yhdistetään adjektiivejä kuten tyylikäs, miehekäs ja voimakas. Jarmo Markkanen Ratin takaa TEKNIIKKA 75 MUSTAN MAALIPINNAN EHOSTUS Näillä vinkeillä saat mustan maalipinnan kiiltämään. Sämpylä-Mercury kustom juuri mustana on monen rakentajan klassikko. Se pitää tarkalleen paikkansa. Musta väri sopii roddaamiseen. Yksi tunnetuimmista lajityypin edustajista on varmasti American Graffiti -elokuvan Bob Falfan ’55 Chevy. Rakentelun alkuaikoina kustomeihin ja street rodeihin liitettiin tietty nuorten miesten kapinallisuus, mitä musta vahvisti. Puhuttiinpa sitten orgis tai rakennetuista autoista. Edustusautot, limusiinit tai malliston parhaat versiot hyvin usein myytiin juuri tyylikkään mustina. Veekasin ensimmäinen koskaan tekemä Black Issue -erikoisnumero on nimensä mukaisesti musta. Musta on enemmän kuin väri. Jo Henry Ford sen sanoi ääneen vuonna 1914 T-mallin suosion kasvaessa: ”Auto voi olla minkävärinen tahansa, kunhan se on musta”! Tässähän oli takana uraauurtavan liukuhihnatyöskentelyn tehostaminen. Musta muskeliauto tai katuraaseri sisältää ”badass” energiaa enemmän kuin mikään muu väri
KAHDEKSAN SEKUNNIN MUSTALISTALAINEN 6 V8-MAGAZINE BLACK ISSUE
BUICK GRAND NATIONAL 1985 KAHDEKSAN SEKUNNIN MUSTALISTALAINEN Viime vuonna huimasti päätään ovat nostaneet Blacklistkatuautokahinat. TEKSTI JAMES DARING, KUVAT MOPOILIJA, NIKLAS JÄNTTI, ISTO IKONEN Yli tuhannella hevosvoimalla ei burniksiin tarvitse nähdä isoa vaivaa V8-MAGAZINE BLACK ISSUE 7. Niinpä ei ole yllätys, että jo muutamassa vuodessa listan nopeimmat katuautot rikkoivat kahdeksan sekunnin rajapyykin
jousituksen korkeussäädön) QA1-iskareilla. Kilpailut eivät kuitenkaan menneet Veljolla ihan putkeen, sillä tietämys ruiskulla varustetuista turbo-autoista ja etenkin GN:stä oli hyvin rajallista. Omistajan ilme olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen, kun Veljo kuitenkin ilmoitti kaverille, että it’s a deal! Viron ensimmäinen GN Buick Näin Veljosta tuli Buickin uusi omistaja ja autosta Viron ensimmäinen aito Buick Grand National. Luonnollisesti nälkä kasvoi syödessä ja auton vakiota V6-turbomoottoria viritettiin tavoitteena parempi suorituskyky. Tässä vaiheessa tarkoituksena oli alkaa ajamaan autolla TSOeli Turbo Street Outlaw -luokkaa, jossa autossa piti olla myös mahdollisimman alkuperäinen sisusta takapenkkeineen. Niinpä katsottiin järkeväksi nostaa kori pois rungolta. Autosta nostettiin tehokas moottori sekä prepattu laatikko pois ja GN laitettiin rullaavana myyntiin keväällä 2009. Omistaja ei edelleenkään ollut innokas myymään rakasta autoaan pois, joten hän heittikin Veljolle sellaisen hintapyynnin, ettei asiasta olisi tarvinnut enää keskustella. Eikä Veljo jaksanut suditella sillä kovin pitkään kadulla, vaan hän oli varsin pian mukana ajamassa Viron Drag Racing -mestaruudesta. E nsimmäinen kahdeksan sekunnin Blacklist-auto on tämä nyt esittelyssä oleva Buick Grand National vuodelta 1985. Seuraavana eteen tulikin sitten G-bodien perusongelma, eli kapeat takarenkaat eivät pystyneet enää hoitamaan kasvaneita tehoja katuun ja tehot hävisivät burnissavuina taivaalle. tilla autossa säilytettiin alkuperäisen malliset takaripustukset tukivarsien ja iskarien kiinnityspisteitä myöten. Siksi jätämme tässä tarinassa normaalit kertaukset väliin siitä, kuinka Buick Grand National oli aikansa nopein tehdasvalmisteinen auto tai siitä, kuinka mallista valmistettiin vieläkin harvinaisempi sekä nopeampi GNX-malli. Tällä pake. Samalla runkoa jäykistettiin takapäästä ja alustaan asennettiin Wolfe Race Craft -takajousitus (sis. Niinpä muutaman kauden yritettyään Veljo kyllästyi tähän Buickiin ja edelleen liian kapeisiin takarenkaisiin, joilla ei Viron liukkailla radoilla saanut autoon riittävästi pitoa. Auton nykyisenä omistajana toimii Bee-One Power Gearin Janne Uskali, joka on tuttu naama myös mm. Amerikan raitilla Tarinamme auton historia alkaa 1990-luvun puolivälistä, jolloin sen silloinen omistaja Jeff ajeli autolla leikkimielisiä, mutta laittomia katukisoja Cedar Streetillä Michiganin osavaltiossa. Turvallisuutta paranneltiin kopan sisälle rakennetuilla turvakaarilla. Tällä tavoin autoa pidettiin lähinnä talliruusuna useampi vuosi, kunnes virolainen Veljo Einberg bongasi sen ja sai selvitettyä omistajan tiedot. Buickiin tehtiin useita eri muutoksia, joilla saatiin tilaa vähän leveämmille tassuille. Tällä kyseisellä Buickilla on mielenkiintoinen historia. Grand National kulki hienosti liimaradoilla parhaimmillaan matalia yhdeksän sekunnin aikoja, minkä lisäksi se näytti ulospäinkin upealta. Teknavi TV-ohjelman moottoripyörien testaajana. Näyttelyruusu Uusi omistaja keskittyi lähinnä hieromaan auton ulkoasua ja käyttämään autoa näytillä eri autonäyttelyissä. 8 V8-MAGAZINE BLACK ISSUE. Niinpä ei ollut ihme, että auton lopulta osti eräs Buick-friikki nimeltään Anthony Thornton
V8-MAGAZINE BLACK ISSUE 9. Weldin mustat vanteet sopivat autoon kuin nenä päähän
Jakopäätä pyöritetään Jeselin hihnalla ja dampperiksi valittiin ATI:n Super Damper. Lähtökohtana oli kuitenkin koko ajan se, että Mike speksaisi kaikki tarvittavat osat ja tekisi tarvittavat koneistukset, ja itse moottori kasattaisiin täällä Suomessa Kalliomäen Hannun avustuksella. Viimeiset tehot haluttiin vielä kaivaa ulos promottien tyyliin alipainepumpun avulla. Suunnittelu sai vielä lisää tuulta purjeisiin, kun jostain netin syövereistä Mikan silmiin osui juttu Texas Pro Stock -kilpasarjasta, jossa kaverit ottavat vastaavilla spekseillä olevista moottoreista yli 1300 hv. Mikellä on yhden miehen moottoripaja Lewis Racing Engines Kalifornian vuoristossa, josta löytyy omat CNC-työstökoneet yms. 10 V8-MAGAZINE BLACK ISSUE. Keinuiksi valittiin Jeselin Pro Series kamat, nokaksi Bulletin 55 mm 4/7 swap custom -rullanokka ja nostajat 0,904" Iskyn Red Zonet EZ-Roll optiolla, eli ilman neulalaakereita. Jäähdytystä varten tilattiin CSR-vesipumppu ja sytkää varten MSD Power Gridin sytytyspaketti crank triggerillä. Näin Mike koneisti alumiinilohkon valmiiksi ja Head Hunter 383 MC -kannet tulivat valmiiksi kasattuina Brodixilta halutuilla ekstroilla, eli titaanisilla 2,400" imuvenoilla sekä 1,850" pakovenoilla. Hän oli myös vähän kyllästynyt siihen, että moottori vaati niin korkean scoopin, ettei sen takaa tahtonut nähdä varikolla mitään – ei edes joulukuusta, jos oli vasemmalla kaistalla. Mika Rajamäki Samaan aikaan Suomessa Pohjanmaalla asuva Mika Rajamäki kiihdytteli kauniilla ja nopealla 1966 vuoden Chevellellä, suunnitellen autoonsa uutta ja entistäkin tehokkaampaa alumiinista isolohkoa, joka tuottaisi oikeasti Santalan dynossa yli 1000 hv. Imusarja oli jo valmiiksi Brodixin porttaama ja sen päälle hankittiin jo Mikan muistakin autoissa hyväksi todettu Pro Systemsin kaasutin. Heräteostos Eräänä iltana Mika bongasi Overdrive. Tästä alkoi sitten hahmottumaan uuden moottorin suunnittelu sillä ajatuksella, että haettaisiin mahdollisimman tehokasta moottoria 24-asteisilla eli vakion tyyppisillä BBC-kansilla, yhdellä kaasuttimella ja valuimusarjalla. Nyt ei kuitenkaan oltu niin tosissaan tekemässä mitään 50 000 dollarin moottoria, joten tehotavoitteet pysyivät edelleen kustannustehokkaammassa karvan yli tuhannessa. Vaikka nokassa on nostoa imupuolella 0,875", on moottori aika armollinen jousille, sillä nokassa on iso perusympyrä ja titaaniventtiilit ovat köykäiset. Moottorin valmistuttua Mika heitti kattilan kiinni Chevelleen ja täräytti sillä saman tien 8,999 sekunnin ajan, joten voitiin ilolla todeta, että moottoriprojekti oli todella onnistunut. Tällä kertaa kaasarimalli oli vain vähän erikoisempi, mallimerkinnältään SV-1. Niinpä Mika alkoi kapinoida sitä ajatusta vastaan, että tehokas moottori pitäisi aina olla varustettu kahdella kaasarilla ja tunnel ramilla. Harvoin näkee näin suorakylkistä katukilpuria. kunnon vermeet. Nämä tavarat lennätettiin sitten Suomeen, ja kun Howard's 4340 takoakseli 4,375" iskulla löytyi jo Mikan tallista, oli aika päästää Hannu hommiin. Odotetusti osat natsasivat tosi hyvin toisiinsa ja esimerkiksi mäntä-venttiilivälys oli ihanteellinen, mikä on monesti haasteellista korkeita puristuksia haettaessa. Männiksi Mike halusi Diamondin customimännät, joilla puristus suhteeksi tulee noin 14:1 ja veiveiksi Oliverin billet-teräsveivit ARP:n vahvimmilla pulteilla. Tämä kaasari on kooltaan 1500 cfm ja tavallaan yksikurkkuinen julmetulla 115 mm:n läpällä. Mottiprojekti Moottoriprojektin otti lopuksi työn alle Mike Lewis, johon Mika oli tutustunut Chevelle-aiheisella foorumilla. Vanha moottori kun tuotti tunnel ramilla sekä kahdella Dominatorilla ja Brodixin Big Duke -kansilla tehoa ”vain” karvan alle kilon
G-bodyn kontti on valtava ja sinne mahtuu hyvin vielä tavaraakin kisatankin taakse. Mitä enemmän hän asiaa mietti, sitä varmemmaksi tuli ajatus siitä, että listan ykköseksi pääsy vaati niin suuria muutoksia muuten puhtoiseen katuharrasteautoon, ettei sitä välttämättä kannattaisi lähteä raiskaamaan kilpurialttarille, ts. Tässä kohtaa ei tarvinnut olla ennustaja, että tiesi mitä oli tulossa. kilpakumppaneihin. Keulan jousitusta parannettiin ja kevennettiin Global Westin putkitukivarsilla ja QA1 Coilover-kitillä. VP-kisabensaa syöttää moottorille kontissa olevasta kisatankista sähköinen Aeromotive A1000 bensapumppu. Edessä 15" vanteilla on leveyttä 3,5" ja takana 10" 28x12,5-15 renkailla. Tällä paketilla Mika kävikin sitten ajamassa muutamia FHRA:n kisoja, mutta aina tuntui siltä, että ajomahdollisuudet jäivät jotenkin vähiin kisaviikonloppuina, johtuen tietenkin välillä Suomen sateisista kesistä ja muista ongelmista. 8-71 ahdinta myös suunniteltiin koneen päälle tekemään ylipainetta. Peränä toimii Buick Grand Nationalin alkuperäinen reppu alkuperäisillä rumpujarruilla. Tehokkaan moottorin jatkeeksi tilattiin kaksivaihteinen Simunaglide Outlaw aski (1,80 ykkösvaihteen välityksellä), SFI-kuorilla ja transbrakella. Yksi auton hienouksista vs. V8-MAGAZINE BLACK ISSUE 11. Dodgessa oli kyllä potentiaalia ja siihen kerettiin tekemään jo pieniä muutoksia mm. Niistä pakoäänet siirtyvät 4" pakoputkien kautta Borlan vaimentimien läpi vapauteen. Silti koko viikonlopun kestävään kisaan joutuu aina tekemään isoja järjestelyitä ja rahallisia panostuksia, joten kisaamisen into Mikalla vain laimeni pikkuhiljaa. Uutta moottoria varten jouduttiin tilaamaan erikoistilauksena Lemons 2 ¼" pakosarjat, jotka kiertävät runkoaisan molemmin puolin. alustapuoleen, kuten CalTrackseilla varustetut lehtijouset. foorumin myyntipalstalta ilmoituksen rullaavasta, mutta muuten valmiiksi ”race readystä” Buick GN:stä. Turbiinin virkaa hoitaa mittatilauksena tilattu Neal Chancen turbiini, jossa on noin 5000 rpm:n stalli. Vaikka uudelle kopalle ei ollut mitään varsinaista tarvetta, huomasi Mika yllättäen ajavansa satamasta kohti kotia, ja trailerilla oli kyydissä vuoden 1985 Buick Grand National ilman tekniikkaa. Etujarrut päivitettiin Wilwoodin kisajarruihin ja vanteiksi vaihtuivat hienot ja kevyet Weldin mustat kisavanteet, joissa takavanteissa on Beadlockhuulikiinnitys. Niinpä ajatukset lähtivät sinkoilemaan rullaavan Mopar-kilpurin hankintaan, johon voisi heittää . Laatikon ja perän väliin teetettiin mittojen mukaan teräskardaani. Jossain vaiheessa sitten kaikki kisakalustoihin liittyvät kamat laitettiin myyntiin…myös Buick. Tekniikan päivitystä Buick oli tullut hyvään kotiin, ja eihän Mika voinut jättää GN:n modaamista pelkkään V8-swappiin. Grand National malli oli aina miellyttänyt Mikan silmää, ja kun auton lähtöpainokin oli 100 kiloa Chevelleä kevyempi, alkoi kyseinen auto kiinnostamaan entistä enemmän. Lisätiedustelut autosta Viron Drag Race -kummisedälle Aukion Jykälle lisäsivät vain entuudestaan kovaa kuumetta hankkia Buick Suomeen. Ahtimen asennuksen viivästyttyä kaasarin puutteen takia, oli Jannella hyvää aikaa miettiä suunnitelmia seuraavan kauden listakahinoita ajatellen. Blacklist sutinaa Toisaalla päin Suomea oli Uskalin Jannella kova tarve päästä samaan aikaan kipuamaan Blacklistalla lähemmäksi kärkeä ’70 Dodge Challengerilla. huonosti istuvilla kuituosilla ja cruisailukäyttöä ärsyttävillä turvakaarilla yms. Orkkis sisusta rules
1500 cfm virtaava SV-1-kaasutin on varustettu vain yhdellä peräti 115 mm läpällä. Kaupasta ostetut leivät ja vessapaperit kontissa saattavat tuoksua hieman kumille kotiin päästyä. 12 V8-MAGAZINE BLACK ISSUE. Kaasun käytön kanssa kannattaa olla varovainen, sillä muuten rengaskulut kasvavat turhan suuriksi. Toista tuhatta hevosvoimaa kehittävä helmi lepää mustassa korurasiassa. Kahdeksan sekunnin katuauto on suorituskyvyltään huima laite, sillä loppunopeus on varttimaililla peräti 250 km/h
Tämä oli nopeasti hoidettu uusilla äänenvaimentajilla ja autoon saatiin siirtokilvet veropäätöstä odotellessa. Ikävänä yllätyksenä ilmeni myös se, että kaikki ylimääräiset sähköt, joita kilpa-autossa ei tarvita, oli myös tylysti poistettu. Koska kyseessä on kuitenkin katuauto, on sillä käyty aina palkkapäivänä vähän kylillä pyörimässä ja pariin otteeseen Tiksin cruisingeissa. Tarkemman tutkimustyön myötä selvisi, että auto voitaisiin saada leimattua vanhalla Chevyn 402 BBC -motilla. Pitkässä juoksussa homma voisi edetä niin, että ensiksi saisi hommattua rullaavan aihion, ja kun se olisi jonain päivänä maksettu, olisi seuraavana vaiheena tehdä siihen edullinen LS-pohjainen pikkulohko kahdella turboahtimella varustettuna. Ilmeisesti useamman tölkin tuhottuaan velat olivat muuttuneet saataviksi ja Janne laittoi Mikalle meilitse tarjouksen rullaavasta Buickista. Yllättäen tämä johti siihen, että tuplaturbosuunnitelmat laitettiin taka-alalle ja auto päätettiin leimata nyt aluksi ihan vain vapari V8:lla. Tällä Blacklist Buick -tiimillä ja kalustolla kierrettiinkin sitten kaudella 2015 yhteensä yhdeksän eri katukisaa, joista seitsemässä ajettiin myös Blacklistkapinoita. Yllättäen Janne törmäsi eräissä bileissä Paavolan Seppoon, jonka Red Black Racing -tiimi vietti vähän hiljaisempaa kautta. Niinpä Mikan ja Jannen puhelinkeskustelu Buickin alustan säädöistä kääntyi yllättäen kyseiseen moottoriin, ja tiukan väännön sekä joustavan maksuajan onnistuessa myös Mikan entinen moottori vaihtoi osoitetta Seinäjoelta samaan talliin Blacklist Buickin kanssa. Silti auton tämä kausi sai mairean päätöksen, kun Janne täräytti Alastaron treenipäivillä Buickin uuden oman ennätysajan 8,951 sekuntia (1,409 s 60 ft) loppunopeuden ollessa asialliset 249,63 km/h. Vaikka auton alkuperäinen valmistumisaika Blacklist-kahinoihin piti olla budjetin määrittelemät pari vuotta, alkoi keskellä talvea Jannen kilpavarvasta kutittaa huolestuttavan paljon. Mikä parasta Jannen tuplaturbo suunnitelmille, autoa myytiin joko kokonaisena tai huomattavasti edullisemmin rullaavana. Kilpuri kilpiin Tässä vaiheessa mukaan Blacklist Buick -tiimiin tuli myös Tom Svahn. Niinpä Buickin saavuttua fyysisesti Jannen tallille alkoi tarkempi tutkimustyö sen suhteen, mitä autolle pitäisi tehdä, jotta se saataisiin rekisteröintikuntoon ja leimalle. Luke, I am your father, Darth Vader. Samalla todettiin, että leimalle kelpaavat ajovalot piti päivittää ja huurteen poistoon piti rakentaa uusi puhallinsysteemi, kun alkuperäinen oli todennäköisesti jo aikoinaan deletoitu. Oikeanlaista ei vain tullut vastaan. Uskali nousikin kauden aikana kohtuullisen nopeasti listan ulkopuolelta sijalle 1. Tässä vaiheessa apuun kutsuttiin oikea autosähkömies nimeltä Mika ”Mikis” Saroma, ja muutamien viikkojen ahertamisen tuloksena Buickiin saatiin kaikki alkuperäiset sähköt toimintaan. Muutama viikko tästä Uskali istui lauantai-iltaa kotona tölkki kädessä nauttien omasta ajasta Overdrive-sivustolla surffaten, vaimon ja lapsen jo nukkuessa sikeästi. Toinen heräteostaja Lompakko otsalla Janne mietti, että tässä autossahan olisi kaikki turvavarusteet valmiina ja kunnon alusta. Tiukkaa vääntöä listasijoituksista Blacklist-kruunu siirtyi kuitenkin kauden vikoissa kisoissa Räyskälässä Mr. Tällä paketilla Buick Grand National ajettiin leimalle, ja ainoa syy, ettei leimaa heti ensimmäisellä visiitillä heltynyt, olivat liian kovat pakoäänet. Hololle ja hänen nopealle Novalleen. Rallimottikauppoja Mika Rajamäki oli myös yrittänyt talven aikana saada myytyä lähes kaikki Amerikan osansa pois tallista pyörimästä, mutta kisamoottori ei jostain syystä ollut kelvannut kenellekään. Ostosuunnitelmat kuitenkin jäähtyivät hyvin pian, kun realiteetit iskivät työn ohella silmille. V8-MAGAZINE BLACK ISSUE 13. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän loppuun ajettuja tai ruosteisia yksilöitä, kunnes internetin ihmeellisessä maailmassa vastaan tuli kuva myynnissä olevasta Buick Grand Nationalista hyvässä race-stuukissa. kaikki käsijarrukamat, pyyhkijän moottori, pyyhkijän sulan varret ja pissapojan säiliö moottoreineen. Se, että VP maksaa noin 6–8 euroa litralta (riippuen ostomäärästä) ei ole vielä ongelma, mutta se, että auto kuluttaa rauhallisessa ajossa noin 30 litraa 20 kilometrillä, hillitsee ihan pikkaisen ajamista. Meilin viimeisenä lauseena Janne vielä mainitsi, että toivottavasti et hyväksy tarjoustani, etten joudu isompaan kuseen ja kahden harrasteauton loukkuun. No, sehän meni sitten samoin kuin Mikallakin, ja eräänä talvipäivänä Janne huomasi olevansa matkalla Seinäjoelle katsomaan suullisesti tehtyä hankintaansa. . Sepon kuultua tarkemmin Buickista sekä Blacklistasta ehdotti hän, että osaan kisoista voitaisiin mennä näppärästi heidän kisabussillaan ja herra voisi muutenkin toimia ”Top Alcohol”-tyylisesti kisoissa tiimin crew chiefinä. Viimeinen niitti auton sähköjen palauttamisesta alkuperäiseksi tuli siinä vaiheessa, kun huomattiin, että rintapellin läpi tulleet alkuperäiset sähköliittimet oli tukittu jollain tuntemattomalla eristysaineella. vaikka alkuun Challengerin tekniikan. Buick toimii hienosti kadulla ilman mitään lämpöongelmia, mutta kun kyseessä on näinkin korkeapuristeinen moottori, joutuu tankkia täyttämään VP:n kisabensalla. Buickista todettiin puuttuvan mm. Tätä päätöstä vahvisti vielä se, että tällainen moottori sattui löytymään sopivasti tuttavapiiristä. Paikan päällä ei voinut kuin todeta, että GN oli upeassa kunnossa, joten moottoriton auto vaihtoi omistajaa. . Joten ensi keväänä Buick on jälleen haastajan roolissa, kun listan kapinat käynnistyvät
Pakuissa ovat mukana vanit, jotka rakennetaan pakettiautolainsäädännön mukaisesti, mikä tarkoittaa käytännössä matkustamon kovia penkkejä sekä muita rakentelurajoituksia. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO V uonna 1984 perustettu valtakunnallinen Vans & Trucks Club of Finland ry (VTCF) palkitsee vuosittaisessa Midnight Sun Meetingissä vaneja ja hyötyajoneuvoja. Pakuluokan voitto meni ansaitusti Petrin 14 V8-MAGAZINE BLACK ISSUE. CHEVROLET CHEVY VAN G20 1985 LAPINMIEHEN NYHVERÖ Vans & Trucks Club of Finland valitsi vuosittaisen päätapahtuman yhteydessä vuoden pakettiautoksi kellokoskelaisen Petri Rouvisen ’85 Chevy Vanin. Kuusi vuotta kestänyt rakennusurakka sai näin arvoisensa päätöksen. Kolme luokkaa muodostuu pickupeista ja kuormureista, pakettiautoista sekä varsinaisista vaneista
Istuimeksi tuli Lkirjaimen mallinen penkki ilman pehmusteita, runko-osissa käytettiin mm. 6,2 tuuman kosketusnäyttö, sisäänrakennettu navigointi ja interaktiivinen käyttöliittymä. vesivaneria. – Soittimeksi valikoitui Clarionin NX501E-multimediakeskus, jossa on esim. V8-MAGAZINE BLACK ISSUE 15. Käytössäni oli myös korotettu ’86 Toyota Hilux, jonka myytyäni ostin nykyisen kaapin, muistelee Petri. Alustaviimeistelyyn käytin mustaa kaksikomponenttimaalia. Etummainen erillissarja sisältää DT284-diskantin, MS-100CHQ-keskiäänen ja CDN-2X-jakosuotimen. Näin auto muuntui lättäkattoiseksi. Erillissarjojen vahvistimeksi valittiin tyylikkään ulkonäönkin omaava 4-kanavainen Power-4/400. Kori asetettiin ns. Pohjaosa pääsi ensimmäisenä sorvin äärelle, sillä sottaiset puuhat on mukavinta hoitaa heti kättelyssä pois alta. Hikipisaroita valutettiin tallin lattialle pieneksi lammikoksi saakka. Ostohetkellä vanissa oli ikkuna myös hanttarin takakyljessä ja katossa tietynlainen koroke, joita ei jatkohyödynnetty siinä vaiheessa, kun vani otettiin työn alle kuusi vuotta sitten. Valkoisen epoksin ruiskuttamisen jälkeen kävin läpi kaikki saumakohdat korikitillä, jota kului kuusi tuubia. – Pohjalle ei tarvinnut näytellä hitsipilliä lainkaan. Näin massakerrokset ja muu töhnä saivat kyytiä rälläkän ja perinteisen teräsharjan avittamina. Tämän vuoden päätapahtumaa vietettiin heinäkuussa Padasjoella, yhdessä Pohjoismaisen Nordic Van Nationalsien kanssa. Tämän session jälkeen pohja, sisälattia ja muita kokonaisuuksia oli valmiina hiekkapuhallukseen. LAPINMIEHEN NYHVERÖ vanille, joka oli palkitsemisen aikaan vielä pakettiauto, mutta rekisteröitiin myöhemmin henkilöautoksi. Toinen samanlainen vahvari avittaa puolestaan 8-tuumaisia SHP-200CTC-subwoofereita. Äänieristys toteutettiin seinien ja katon osalta 30 mm:n lämpö/äänilevyillä. Trailduster hörppäsi polttoainetta enemmän kuin laki sallii, joten se ei ollut ihanteellisin käyttis. Sisäinen Bluetooth mahdollistaa kännykän handsfree-käytön ja suoratoiston. Penkit verhoiltiin mustalla vinyylillä ja nahalla sekä sinisellä alcantara-mikrokuitukankaalla. Istuimien rungot, jotka ovat Starcraft-vanin alkuperäiset, hyödynnettiin hifistelylle. Hifistelyä ja vinyyliä Matkustamo rakennettiin pelkistetyksi, koska kyseessä oli pakettiauto. Maastoautoilun jälkeen vannariksi Rouviset ovat kotoisin Rovaniemeltä, mutta muuttivat työn perässä Kellokoskelle 14 vuotta sitten. Putkimaskia muistuttava komea 73 taalan billetmaski tilattiin Summitilta. Sisäkatto ja seinät päällystettiin verhoiluhuovalla. Projektin alussa tekniikka nostettiin pois ja kori riisuttiin alastomaksi niin sisältä kuin päältä. – Plympparissa oli kutiteltu 318-vinkkeli. Tuolloin Petrillä oli off-road-henkinen ’77 Plymouth Trailduster, jonka etupuskuriin oli peilikuvana maalattu lapinmiehen huumorilla höystettynä sanat: Move it! Neliveto Trailduster on erikoinen kapistus, jossa ei ole lainkaan kiinteää kattoa, vain ohjaamon päälle ulottuva irrotettava optioteräskatto. Gangsterilippa hyödynnettiin toisesta vanista kera Petrin ideoimien ledivalojen. Samassa yhteydessä maalattiin myös sisälattia, konetila ja muita kokonaisuuksia, huikkaa Petri. Sisätilojen valaistus toteutettiin poikkeuksellisella tavalla. rullakoiden päälle, jotta se saatiin tallista lavetin päälle ja kuljetettua puhallettavaksi. Kun musiikista kerran tykkää, niin miksi sitä ei voisi kuunnella keskivertoa paremmista laitteista. Loput hifit ovat Carpowerin valikoimasta. Takimmainen erillissarja on käytännössä koottu samasta Preset-1-sarjasta, mutta etusarjasta vaihdettiin keskiääni. . Petri ei ole perehtynyt hifistelyyn sen kummemmin, joten se annettiin äänentoistoon erikoistuneen A-COM Oy:n Arto Prättälän heiniksi. Vanhat hehkulamput heivattiin kierrätykseen ja tilalle ideoitiin moderni valkoisin ja sinisin ledinauhoin Rouviset kutsuvat vaniaan Nyhveröksi, nimi juontuu NYH-alkuisesta rekisteritunnuksesta. Virtapuolta täydentää CAP-10T-kondensaattori, valistaa Arto. Laikkasin boksatut runkoaisat auki molemmista päistä, jotta ne saatiin puhallettua ja käsiteltyä asianmukaisesti myös sisäpuolelta
Käytännössä ajamaton moottori oli myös magneettikuvattu lohkonsa suhteen. Petrin valitsemaa sinistä voisi leikillisesti kutsua näin korpinsiniseksi. Valmiita sarjoja löytyy hyllystä nyt useampia, vinkkaa Petri. Magneettikuvattu lohko Auton pääväreiksi tulivat musta ja sininen, mutta miksi juuri näin. Myös pakopuolta avarrettiin ja tuplaputkisto rakentui kolmen tuuman rosteriputkesta. Lopulliset vahvikkeet valmistettiin työkaluteräksestä erikoisterästehtaassa. Sen merkittävimmät edut ovat 100% vesitiiviys, askelhiljaisuus ja kaarevuusominaisuus, joten sitä voidaan hieman taivuttaa. J-mallin pumppu isoilla suuttimilla. Petri teetätti uudet yhteensä 12 metriä pitkät akkukaapelit, jotka ovat miehen peukalon paksuista kaapelia. Magnesiumista valetut keskiökupit ovat Starcraftista. Ledien virrankulutus on minimaalinen, joten virtaa säästyy muuhun käyttöön. Vani sai jatkaa näin Nyhverönä, jollaisena se on ollut osa perhettämme jo toistakymmentä vuotta. Audiojärjestelmän myötä johtoviidakko kasvoi entisestään. 140 amppeeritunnin laturi on niin ikään Powermasterin tuotantoa. 16 V8-MAGAZINE BLACK ISSUE. Kaikki konetilan ja polttoainelinjaston klemmarit sekä Vanissa ei ole varsinaisesti konehuonetta, koska moottori sijaitsee ikään kuin ohjaamossa. Vanin oma 379-kuutiotuumainen 6,2:nen sanoi sopimuksen irti, joten Petri hankki vastaavan täysrempatun kuuskakkosen dieselin USA:sta. Petri vaihtoi 6.2:sen orkkiskannet turbottoman 6,5:sen rotsattuihin kansiin. Se on edelleen käyttökelpoinen kommunikointiväline reissatessa, ja sopii muutenkin rekkamiehen imagoon. Lapissa. Vinyylin alle tuli bitumilevyjä äänieristeeksi. Lattiamateriaaliksi valikoitui tummanharmaa vinyylilaminaatti (4,2 mm), joka sopii mainiosti käytettäväksi myös vaninrakentelussa. – Kustomit tunnetaan usein lempinimillä, joten ajattelin nimetä vanin korpiksi, mutta se kuulosti jotenkin kornilta. Värivalinnan taustalta löytyy siis varisten heimoon kuuluva Suomen suurin varpuslintu. Takaosaan valmistui kaksiosainen koiranhäkki, sillä Rouviset tunnustautuvat hauvaihmisiksi. toteutettu valaistus. – 6,2:ssa on nelipulttiset runkolaakeripukit, joiden ulompien kiinnityspulttien alle voi syntyä halkemia, edeten kohti sylinteriryhmää, ollen näiden mottien akilleen kantapää. Muut johdotukset käytiin läpi kauttaaltaan ja uusittiin monilta osin. Renkaat ovat kooltaan P295/50R15 sekä edessä että takana ja Black Rocket -vanteet 10x15-tuumaiset (3,5 tuuman backspacella). Starttimoottoriksi hankittiin alennusvaihteellinen Powermasterin 2,8 kilowatin Heavy Duty -versio. Moottoriin oli vaihdettu kaikki liikkuvat osat ja laakerit sekä porautettu samassa yhteydessä pykälän verran ylikokoon. Originaali naftapumppu jäi eläkkeelle, kun tilalle hankittiin ns. Natopumpulla saadaan aikaiseksi hieman lisätehoa. Shamanismilla on ollut vankka jalansija mm. Akkukapasiteettia kasvatettiin, joten vanissa on nyt kaksi järeää Exide Marine & Multifit 115-amppeerin akkua, sijoitettuna subbareiden väliin. Petri paransi moottorin ilmansaantia avartamalla imupuolen kahdelle imuputkelle, näin pata saa enemmän happea sisuksiinsa. Vani rakennettiin käytännössä pienehkössä autotallissa, välillä pihaa hyödyntäen. Ohjaamo varustettiin lisäksi perinteitä kunnioittaen 40-kanavaisella LA-puhelimella, jollainen löytyi ennen kännykkäaikaa lähes jokaisesta vanista. Latinankielinen nimi Corvus corax tuntui taasen liian pitkältä, eikä englanninkielinen raven herättänyt sen suurempaa sympatiaa. Ei nimi vania pahenna, ellei vani nimeä, naurahtaa Petri. Suunnittelin itse pukkien vahvikesarjat, joihin hain mallia jenkkivalmistajan nettisivuilta. Vaniin asennettiin myös liiketunnistimilla varustettu varashälytin. Mallikappale oli helppo työstää kasaan, sillä tallissa oli valmiina epäkurantti lohko, jonka ”päällä” sain hitsailtua osat oikeissa mitoissaan kasaan. Molemmat putket varustettiin yhdellä Simonsin läpivirtausäänenvaimentimella. Orkkis kaksirivinen jäähdytin kennotettiin uudelleen kolmeriviseksi, minkä ansiosta veden tilavuus kasvoi. Seuraava projekti ’89 Chevrolet Astro valmistunee 40-vuotislahjaksi emännälle ensi kesäksi. Vinyyli asennetaan vastaavina paloina kuin tunnetumpi peruslaminaatti. Petri mainitsee lempilinnukseen korpin, jonka musta ulkoasu näyttää tietyssä valaistuksessa sinertävältä. Korpilla on ollut rooli myös shamaanikulttuurissa, toimien henkimaailman asiantuntijoiden henkioppaina. Tilaan mahtuu sentään jäähdytin, jarrupääsylinteri ja muita tilkkeitä
Töllöttimen ihmettelemistä voidaan jatkaa kääntyvän sivuoven ansiosta myös pihalla istuen. Ovien yläosiin valmistui näyttävät Bowtielogot verhoiluhuovan alle piilotettuina. Lasten viihtyvyys on taattu, kun autosta löytyy televisio. Sininen pehmentää kivasti dominoivaa mustaa. Omavalmisteisen takaspoilerin yhteyteen sijoitettiin kolme pitkittäistä lediä, joista keskimmäinen toimii lisäjarruvalona. Yksinkertainen, mutta nerokas ratkaisu! Vanien etupenkit ovat kääntyvät, joten matkustamotilaan saadaan tarvittaessa lisäistuimia matkalaisille. Vetokoukku puoltaa paikkaansa, koska perheeltä löytyy asuntovaunu. Ovien alaosiin ja koiratilaan iskettiin laminaattia muistuttavaa muovimattoa. Takatilassa matkustaa helposti kaksi piskiä, kun häkkitila on jaettu väliseinällä. Kori maalattiin kiiltävän mustaksi ja viimeisteltiin välihionnoilla toteutettuna kolmella kerroksella lakkaa. V8-MAGAZINE BLACK ISSUE 17
Kardaani on vanin alkuperäinen, mutta uusin ristikkonivelin varustettuna. TH-700R4-automaattivaihteistoa vahvistettiin ja samalla sen öljynkiertoa parannettiin vaihtamalla alkuperäisen öljypumpun 7-lapainen ratas 10-lapaiseksi. Rosteriputkiston ulostulot on sijoitettu kylkiin racehenkisyyden nimissä. Alun perin suodatin sijaitsi ilmanputsarikotelon takamaastossa. Jarrut uusittiin putkia lukuun ottamatta. Kuuskakkonen dieselpannu oli vuosien jälkeen vähintään käyttökuntoisen oloinen kokonaisuus, mutta Petrin myötävaikutuksesta se on nykyään kuin uudestisyntynyt. Musta väri viimeisteli ulkokuoren. Vaihteistolle asennettiin erillinen öljynjäähdytin. TH-700R4automaattivaihteisto käytiin läpi tallin työpöydällä. Runsaiden massojen ja muiden törkyjen putsaus on saatu päätökseen, joten on aika hiekkapuhallukselle. Kaikki etutukivarsien ja lehtijousien puslat vaihtuivat uretaanisiin Toyota Hiluxin polttoainesuodattimen jalka/ käsipumppu on sijoitettu poikkeuksellisesti hanttarin puoleisen etuakseliston paraatipuolelle. 18 V8-MAGAZINE BLACK ISSUE. Vaniin sähköjohdotus uusittiin osittain, mutta tarkistettiin kauttaaltaan. Vaihteiston kautta voima siirtyy vakiolle 8,5 tuuman 10-pulttiselle taka-akselille, jossa on orkkis 3,08-peräruuvi ja keskipakovoimakiristyksellä toimiva kitkalukko, jota kansan suussa myös käkikelloksi kutsutaan. Projektivai heita vanteiden ja puskureiden pultit ovat haponkestävää rosteria. Moni asiaan perehtymätön ei osaisi kuvitella edes villeimmissä ajatuksissaan, että minkälainen johtoviidakko kojetaulun takaa paljastuu. Polttoainetankki on kooltaan 125 litraa. Vetokoukun vasemmalle puolelle on asennettu töpseli, jotta leirintäalueilla voidaan hyödyntää sähköntarjonta. Iskunvaimentajat ovat edessä ja takana yhdeksällä säätöasteikolla varustetut Ranchon XL9000:set. Alustan päävärit mukailevat kokonaisuutta. Uudempikoppaisesta turbovanista liisattiin 1300 stall speedin HD-turbiini. Etuakseliston alatukivarret ovat orkkikset, koska niitä ei saa uustuotantona
Alusta on viimeistelty mustalla kaksikomponenttimaalilla. Vihreä vani toimii ympärivuotisena käyttiksenä, joten kysessä on todellinen vannariperhe. Näin Chevy esitteli kompaktin ’61 Corvair Greenbrier Sportswagonin (Corvair 95), joka nimestään huolimatta ei ollut farmari, vaan pesunkestävä paku. Alustasta uusittiin myös nivelet, puslat ja ylätukivarret, joita saa hankittua uustuotantona. Ensimmäisen sukupolven vaneihin ei saanut lainkaan ilmastointia ja tehostajia. Vanhat alatukivarret oli jatkohyödynnettävä, koska niitä ei reproina löydy mistään. Samaa väriä ruiskutettiin myös sisälattiaan. V8-MAGAZINE BLACK ISSUE 19. Jenkeillä ei ollut tarjota samaan aikaan vastaavia pakuja, mutta pian he ymmärsivät, että niille oli kysyntää. . Vaneja on harrastettu Yhdysvalloissa likimain yhtä pitkään kuin niitä on ollut tarjolla. Vuotta myöhemmin esiteltiin Sportvan / GMC HandiBus, joka oli moni-ikkunainen malli. Irralliset komponentit, kuten simpukka, saivat yllensä vastaavasti sinisen käsittelyn. E-sarjalaisissa moottori iskettiin perinteiseen tapaan keulille, käytännössä etupenkkien väliin. Vanien lyhyt oppimäärä Amerikkalaisen vanikulttuurin syntymisestä lienee kiittäminen Volkswagenia, joka esitteli Kuplan vanavedessä ideoidun Type 2 -pakettiauton vuonna 1949. Penkkien runko-osat ovat jo valmiina, kuten seinien vanerivuoraus. Kabiinityöt ovat valloillaan. Rouvisilla on mustan Nyhverön ja valmisteilla olevan Astron lisäksi ’89 Chevrolet Starcraft, jossa ns. Tässä vaiheessa on vielä jonkin verran matkaa maaliin ennen lopullista pintaväriä. Samaan aikaan Ford esitteli Falconiin perustuvan Econolinen (Falcon Club Wagon). Ensimmäisen sukupolven (’49–’67) T1-pakuja alettiin Härmässä kutsua junakeuliksi, ja myöhemmin ne tunnettiin hippibusseina, kiitos 60-luvun hippiliikkeen, joka teki junakeulista kukkaiskansan symbolin. Silikonin etuna on se, ettei neste vahingoita maalipintaa, eikä liukene veteen. Molemmille nesteille löytyy omat puolestapuhujat. Greenbrieriä sai joko 6tai 8-ovisena vanina ja ilmajäähdytteinen moottori sijaitsi VW:n tapaan takana. Greenbrier oli tuotannossa vuoteen 1965 saakka, mutta Econoline-nimitys oli käytössä Pohjois-Amerikassa aina 2000-luvun puoliväliin asti, ollen edelleen käytössä Meksikossa. Maxxlook levikeja korisarja. Lehtimainoksissa käytettiin aikoinaan kuvituksena myös erikoismaalattuja vaneja, joilla kosiskeltiin nuorisoa. Mopar tuli mukaan hiekkalaatikolle kolme vuotta myöhemmin, lanseeraten etupannullisen Dodge A100:sen (’64–’70). Suomessa elettiin vanien kulta-aikaa 80-luvulla, jolloin Veekasiin päätyi esiteltäväksi monia liikkuvia taideteoksia, kuten Sakari ja Tapio Norrgårdin ’77 Chevrolet Beauville Sportvan (V8 8/84) sekä Leo ja Ulla-Maija Nykvistin saman ikäinen Beauville (V8 4/82), jota voidaan pitää kotimaisen vanibuumin alkuunpanijana. Ensimmäisen sukupolven (’64–’66) kompaktit Chevy Vanit / GMC Handi-Vanit tuotiin markkinoille 1964 lähinnä umpikylkipakuina, mutta sivuikkunat sai ruksittua optiolistalta. Eteen sijoitettu moottori ja jarrut liisattiin Chevy II:sta. Kattoon on ehditty jo asentaa lämpö/ erityslevyjä. Sisälokasuojat ja muut peltiosat maalattiin alustan mukaisesti mustaksi. Ennen vanien pariin siirtymistä Petrillä oli puikotettavana off-roadhenkinen ’77 Plymouth Trailduster ja korotettu ’86 Toyota Hilux. Jarrunesteet korvattiin silikonisilla natolitkuilla, joten vanhat jarruputket piti puhdistaa huolellisesti. Kori on hiottu peltipuhtaaksi, joten seuraavaksi ovat vuorossa hionta-, pohjaja pintavärien ruiskutukset
Tapahtuuko talleissa. Salmion kiinnostus jenkkiautoja kohtaan juontaa juurensa 60-luvun alkupuoliskolle, jolloin kaarinalainen kauppaneuvos Lauri Kartemo hankki perheelleen vähän ajetun ja edustuksellisen ’61 DeSoto Diplomat Deluxe 4d Sedanin, entisen Valio Oy:n toimitusjohtajan auton. Lähetä kuvia ja tarinaa osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi, tai postitse osoitteeseen V8-Magazine/Talleissa tapahtuu, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. K A I S A LM IO Jani Juvosen Ford Mustang on tuttu näyttelykävijä jo useiden vuosien takaa. Esillä on 550 näytteilleasettajaa, ja esimerkiksi viime vuonna tapahtumassa vieraili 10 päivän aikana peräti 360 000 kävijää. Harrastepelit lastattiin kohti Saksaa suunnanneiden kuljetusautojen kyytiin muutamaa päivää ennen tapahtuman alkua. Yhtäkkiä perääni kolaroi Huhtamäki Oy:n uudenkarhea Bedford kuorma-auto, jonka kuljettaja kertoi ihailleensa edessä ollutta autokaunotarta, eikä näin huomannut jarruttaa ajoissa kohtalokkain seurauksin. Työelämä vei mennessään ja taideharrastus hautautui 33 vuodeksi, kunnes 1997 Lars palasi maalaamisen pariin. Mukana olivat Heath Garagen Wild Green A Ford, Marko Tunasen Cadillac Sugaree, Patrick Backholmin Cadillac Darlene, Joni Juvosen Ford Mustang, Harri Saaren Dodge Challenger, Kari Kylmäniemen Stardust Ford ’58 sekä Jyrki Hannilan Chevy C10 pickup. Mies tietää mistä puhuu, sillä hän opiskeli Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa 40-luvun alussa, mutta rintamalle siirtyminen keskeytti opinnot. Anna palautetta osoitteessa www.facebook.com/V8Magazine/. Tässä lastausvuorossa Patric Backholmin ’66 Cadillac Darlene. EMS:n Jenkkiautojen erikoisteemaan oli valittu maailmalta 12 eri tyylin edustajaa, joista peräti 7 kpl oli Suomesta! TEKSTI JA KUVAT MIKAEL FORSMAN Suomalaiset hyvin esillä ESSEN MOTOR SHOW 28.11–6.12. – Toimin aikanaan Kartemon omistamassa Turun Mies -miestenvaatetusliikkeessä toimitusjohtajana. Uutisia & asiaa – KOONNUT TOIMITUS – V8-MAGAZINE BLACK ISSUE 21 Autot valittiin viime vuosien suomalaisista näyttelyvoittajista, tuoreimmat Lahden Jenkkiautonäyttelystä 2015. Yksinkertaisempikin somiste ajaa asiansa erittäin hyvin. Essen Motor Show’ta voi verrata Semaan Euroopan varustealan ammattimessuna. Myöhemmin Diplomat vaihtui 70-luvun alun Dodge Coronetiin, jota sain myös käyttää, muistelee Lars. Yhtenä päivänä olin liikkeellä Kartemon DeSotolla ja pysähdyin Ratapihankadun liikennevaloihin. Lisää infoa Jenkkiautoista Essen Motor Show’ssa 2015: http://fotos.essen-motorshow.de/15%20-%20G%20-%20US%20Cars/ Tänä vuonna tapahtumassa oli mukana suomalaisia tunnettuja jenkkiautoja ja niiden rakentajia. Mitä pidit Black Issuesta?. Salmion mukaan vanhoissa jenkkiautoissa on jotain taiteellisuutta. Taide oli lähellä sydäntä, joten 50ja 60-luvuilla syntyi runsaasti niin öljyväritöitä kuin valokuvataidetta. V8-Magazinen numerossa 2/2016 on mukana jälleen talliprojekteja eri puolilta Suomea. Suomen Yrittäjien yrittäjäristin suurristi ja Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali. Nyt sinulla on mahdollisuus saada oma projektisi mukaan. Autojen rakentamisen taso meillä Suomessa on korkea, ja sen tietävät nyt myös Essenin Show’ssa vierailleet kävijät. Seitsemän suomalaista 12 valitun jenkkiauton joukossa on huima saavutus. Veekasin vanhin lukija. Salmiolle on myönnetty mm. Loppiaisena 2016 kunnioitettavat 90 vuotta täyttävä raisiolainen sotaveteraani Lars Salmio saattaa olla Suomen vanhin V8-Magazinen lukija