SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 17 H IN TA 10 ,6 € MÄNTIEN ANATOMIA Tässä numerossa Carpe Diem Ford Fairlane 500 2d HT 1957 TEKNIIKKA: ´67 ja ´68 Dodge Dartit, ´57 Chrysler New Yorker, ´69 Chevrolet Camaro SS, ´50 GMC 100 Pickup, ´34 Ford Tudor, Cruisingkesä 2017...
Ratin. Tässä on yksi konkreettinen ja tärkeä kohta, jolla voi vaikuttaa millaista harrasteautoilu on tulevaisuudessa. Mietittyjä ajatuksia voi kertoa FHRAn suuntaan. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy JULKAISUJOHTAJA Katriina Palo-Närhinen Sähköpostiosoite katriina.palo-narhinen@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen V8-Magazine 40 vuotta (1978-2018) Ensi vuosi on lehden juhlavuosi, jolloin tarjolla on erikoissisältöä koko vuoden ajan. Asialle on eduksi, että harrastajapiireissä keskustellaan ja pohditaan näitä juttuja, koska vahvoja mielipiteitä on suuntaan jos toiseen. Mitä hyötyä tulisi harrasteajoneuvostatuksesta. Varaslähtö otetaan jo seuraavassa numerossa. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Mielestämme ei voi, koska harrastaminen on monimuotoista. Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Monet ajavat kesällä harrasteautolla joka päivä, mutta onko se silloin käyttöauto. Vaihtoehtoisesti on tuotu esiin henkilökohtaisten harrasteajoneuvokilpien ottaminen käyttöön, jolloin niitä voitaisiin siirtää ajovuoroisesta autosta toiseen. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Harrasteauto on auto, jota ei käytetä päivittäiseen liikkumiseen. Kantava ajatus olisi luoda harrasteautoille museoajoneuvorekisterin kaltainen järjestelmä. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Jarmo Markkanen HARRASTEAJONEUVOREKISTERI. Uutispalstaltamme löytyy aiheesta lisää ja tunnus, jolla koko kirjallinen kysymys on luettavissa Eduskunnan nettisivuilta. Rajatapauksiltakaan ei voi välttyä. Niin ikään on mietitty voiko harrasteautoa määritellä teknisesti. Vastavuoroisesti harrasteautolla olisi käyttörajoitus, mutta mikä olisi sopiva määrä ajopäiviä. 3 V8-MAGAZINE Kesäkuussa tehty kirjallinen kysymys antaa päättäjien pohdittavaksi kilpaja harrasteajoneuvojen rekisteröintiin liittyviä ideoita. Jopa ikärajasta on voimakkaasti poikkeavia mielipiteitä. Trafi on reagoinut asiaan ja kutsunut koolle palaverin, jossa FHRA ry on mukana harrasteautoilijoiden edustajana. Avoimia kysymyksiä on vielä riittämiin. Ajoneuvoveron helpotus, katsastusvelvoitteen keventäminen, rakennemuutosten helpottaminen vai jotakin muuta. Kymppinumeron mukana toimitetaan juhlakalenteri kaikille tilaajille. Voisiko harrasteauto saada vakuutusyhtiöstä etua. Ehdotus on erittäin mielenkiintoinen. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Pitäisikö Trafilla olla appi käyttöpäivien seurantaan. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Kolikon toinen puoli on, mistä olisimme harrastajina valmiit tinkimään. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. On esitetty 60-90 pv/vuosi. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Onko uusi Ferrari harrasteajoneuvo. Etenemissuuntia löytyy useita, kuten myös ratkaisumahdollisuuksia. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle
4 V8-MAGAZINE. 47 CHEVROLET CAMARO SS 1969 Kurikkalainen Taisto Holli tunnetaan siitä, että hän on rakentanut useita ensimmäisen sukupolven 1967–1969 Chevrolet Camaroita. KANNESSA 80 60 KANSIKUVA: PEKKA POLVINEN SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 17 H IN TA 10 ,6 € MÄNTIEN ANATOMIA Tässä numerossa Carpe Diem Ford Fairlane 500 2d HT 1957 TEKNIIKKA: ´67 ja ´68 Dodge Dartit, ´57 Chrysler New Yorker, ´69 Chevrolet Camaro SS, ´50 GMC 100 Pickup ´34 Ford Tudor, Cruisingkesä 2017... Nyt vuorossa on uuden mantereen seikkailun ensimmäinen osio. 28 GMC 100 PICKUP 1950 Markku Honkanen rakensi viiden vuoden aikana kesäiseksi käyttöpelikseen chopatun ja induktiivisin anturein toimivalla ilmaalustalla varustetun GMC pickupin. SISÄLTÖ 9/2017 80 SIIVEKÄS LIPPULAIVA Chrysler New Yorker 2d Convertible 1957 edustaa Chryslerin arvokkaimpana pitämää mallinimikettä. Nykyään auton omistaa hänen poikansa Eero, ja Jarmon harrastepelinä toimii isolohkolla varustettu ’68 Dodge Dart GTS 2 d HT. Hänen viimeisin luomuksensa on projektikuntoisena ostettu ja kilpuritaustan omaava ’69 SS Camaro, joka sai miehen käsissä uuden elämän 60 FORD TUDOR 1934 Mikko Salosen Tudor on osoitus siitä, että auton muuttaminen omistajan näköiseksi ei tarvitse aina uutta väriä ja nippua kiiltäviä palikoita. Listan finaalikisa ajettiin varsin epävakaisissa olosuhteissa, mistä huolimatta kauden 2017 ykköstila saatiin ratkaistua. 42 BLACKLIST STREET RACE FINALS, VESIVEHMAA 26.8. Jarmo Rautanen omistaa tämän tarinan auton, jota valmistettiin kyseisenä vuonna 1049 kappaletta. KISAJUTUT 38 VIP & FLYING FINNS AMERIKASSA OSA 1 Olemme seuranneet suomalaisen kiihdytysteamin valmistautumista Amerikan Drag Weekille. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 HILJASTEN POIKIEN SOTARATSUT Porilainen Jarmo Hiljanen osallistui 80-luvulla kiihdytyskarkeloihin ’67 Dodge Dartilla. 74 FORD FAIRLANE 500 2D HT 1957 Kartsa Saarelan Fairlane sai miehen käsittelyssä kustom-käsittelyn tolppien korkeuteen kajoamatta. PIENOISMALLIT 74 NNL EAST 2017, WAYNE, NEW JERSEY, USA V8-Magazinen pienoismallitoimitus vieraili tällä kertaa amerikkalaisessa pienoismallitapahtumassa, missä oli arviolta esillä pari tuhatta pienoismallia. Lopputuloksesta tuli varsin onnistunut
LINNEY KAKSIPYÖRÄISET 34 HARLEY-DAVIDSON XL & XLCH 1976 Ähtäristä löytyy eläinpuiston ohella myös Rautapääpuisto. Viidettä kertaa järjestetty Lahden Jenkkiautonäyttely päätti kotimaisen näyttelykauden varsin onnistuneella tavalla 64 CRUISINGKESÄ 2017 Cruisingit ovat olennainen osa harrastusta, ja niitä järjestetäänkin säännöllisesti eri puolilla Suomea. KERÄILYKUVAT 43 AMERICAN LAFRANCE V12 -KILPURI 44 CHEVROLET CAMARO 1967 47 8 V8-MAGAZINE 5. Pohjoismaiden ainoa vintage-tyylinen rantakisa järjestetään Tanskassa Pohjanmeren rannalla. VEEKASI KIERTÄÄ 16 RØMØ MOTOR FESTIFAL # 2, LAKØLD BEACH, RØMØ, TANSKA 9.9. 24 JENKKIAUTONÄYTTELY, LAHTI 30.9.–1.10. Vierailimme kesän aikana pääkaupunkiseudun cruisingien lisäksi Porvoossa, Mäntsälässä, Kanta-Hämeessä ja Länsi-Uusimaalla. TEKNIIKKAA 52 BASIC TECH – MÄNTIEN ANATOMIA Tuhti tietopaketti männistä ja niiden ominaisuuksista. Siellä asustavat muun muassa chopperja bobber-tyyliin jalostetut Sportsterit vuodelta 1976. 70 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 71 TAPAHTUMAKALENTERI 86 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 28 KERÄILYKUVA: HARRI JUKARAINEN KALENTERIKUVA: PETER S
Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen mahdollisimman isokokoisia omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. 6 V8-MAGAZINE
KUVA: ARI TUOMI V8-MAGAZINE 7
Dodge Dart 2d 1967 & Dodge Dart GTS 2d HT 1968 SOTARATSUT Isän ja pojan 8 V8-MAGAZINE
Miehen eka jenkki oli vastaavasti '73 Valiant. Jarmo vuosikymmeniä sitten ja Eero viimeisten parin vuoden ajan. Isältä ja pojalta löytyy toinenkin yhdistävä tekijä, sillä molemmat ovat puikottaneet stripillä samaa '67 Dartia, mutta eri aikoina. SOTARATSUT Porilaisten Jarmo ja Eero Hiljasen suonistoissa virtaa samanlainen veri. Jarmo-isän '68 GTS Dart on ollut miehen omistuksessa yli kolme vuosikymmentä. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Eero-poika (vas.) kuskaa valko-punaista '67 Dartia niin kadulla kuin stripillä. Eerokaan ei ole mikään eilisen teeren poika jenkkiautoilussa, sillä mies omistaa tälläkin hetkellä toistakymmentä jenkkiautoa, kuten '65 Plymouth Valiantin, '61 Dodge Lancer STW:n, '70 Plymouth Dusterin, muutaman muun Dartin ja useamman 70-luvun pickupin. GTS Dart oli tavallaan vain kahden vuoden ('69–'69) erikoisuus. V8-MAGAZINE 9
Vuosikymmeniä myöhemmin Jarmon Eero-poika kuskaa stripillä isänsä vanhaa sotaratsua. Hopeanvärinen pohja ei ole jokapäiväinen näky. Kardaanilenkki on Jarmon tuotosta ja juontaa juurensa 80-luvulle. Standard-ryhmän kiihdyttimen kulkupuolta avitti 340-kuutiotuumainen pikkulohkovinkkeli. Rullaava ’67 Dart palasi kotiin 27 vuoden jälkeen. ”Rikos” lienee jo vanhentunut, joten aitojen GT-yksilöiden omistajat voinevat tervehtiä vastaan ajaessaan. Olen odottanut tätä hetkeä viimeiset vuodet kuin kuuta nousevaa. Omistin tuolloin '67 Dartin, johon ostin muun muassa GT-Dartin näyttävän takapaneelin. Mopareihin tykästynyt porilainen osallistui suoran pätkälle ensin silloisella käyttöautollaan '70 Dodge Dart Swingerillä (V8 5/82). Jarmo kilpaili tuolloin lähinnä itseään vastaan. Kardaani tasapainotettiin rakentamisen yhteydessä. Tästä syystä viikonloppukiihdyttelyt olivat vain mukavaa vapaa-ajan puuhastelua leipätyön ohessa. Fiilikset ovat katossa, sillä olen menossa kuvamaan Jarmo ja Eero Hiljasen kalustoa. On aika siis aloittaa auton niputus. Väri oli vaihtunut matkan varrella ilmeisesti pariinkin otteeseen, joten nyt pintaa komisti tipunkeltainen väritys. Kori oli kiinnitettynä grilliin, jossa sitä oli mukava käännellä tarpeen mukaan. Kyse ei siis ollut himoitusta GT-mallista, mutta vauhtimallin paneeli istui yllättävän hyvin myös monioviseen malliin. Pikkulohkotekniikan rakentaminen on hyvällä mallilla. Korin hiontatyöt ovat tässä loppusuoralla. Myös Eeron Dartia kehtaa katsella altapäin. O len taas kerran tien päällä ja tällä erää auton nokka on suunnattu kohti Satakunnan maakuntakeskusta Poria. Projektivai heita Muuttoautona Suomeen saapunut kaksiovinen tolppa-Dart siirtyi Jarmolle 80-luvun alussa, jolloin tie vei lopulta kilpuriksi. Swinger vei varttimailineitsyyden Tutustuin Jarmoon jo kolmisen vuosikymmentä sitten 1988, jolloin vierailin miehen isännöimässä Dart Centerissä. Kuusseiska on saanut uudet näyttävät värit pintaansa. Päätimme kuitenkin yksimielisesti siirtää kuvausajankohdan siihen hetkeen, kun miehen 80-luvulla stripillä puikottama '67 Dart, joka oli nyt jälkipolven omistuksessa, valmistuisi myös kuvauskuntoon. Tässä vaiheessa eletään loppukesää 2015. Monet pitkänlinjan jenkkiautoilijat muistanevat Jarmon jo 70-luvun lopun kiihdytyskapinoista. Oma autoni oli perinteinen neliovinen sedan varustettuna kallistetulla 225 cid SlantSix -kutvosella ja lattiashifterisellä manuaalilla. Kori oli lähes ruosteettomassa kunnossa, joten hitsaushommia ei tällä erää tarvinnut suorittaa nimeksikään. Tekniikka niputettiin kokoon Jarmon talleilla. Hauska yksityiskohta oli myös se, että traileria veti samanmoinen Dodge pikkis, jolla aihio haettiin ensimmäisen kerran kotiin jo 80-luvun alussa. 10 V8-MAGAZINE. Sovin alustavasti Jarmon harvinaisen '68 Dodge Dart GTS:n kuvauksesta jo jokunen vuosi sitten
Takapään korkeutta voi säädellä ilmaiskareilla. Swinger siirtyi Jarmon omistukseen 70-luvun lopulla. – Kärsin ensimmäisen vedon yhteydessä polttoaineen riittämättömyydestä, mutta aika painui siitä huolimatta alle 15 sekunnin (14,53). Dartin tekniikka oli tuottanut ongelmia edelliselle omistajalle, minkä johdosta autosta ilmeisesti haluttiin eroon. 340:stä ei sen kummemmin viritelty peltisarjoja lukuun ottamatta. Seuraavassa kisassa hätyyttelin jo maagista 13 sekunnin aikaa 14,19 sekunnin vetäisyllä. Edelbrockin alumiinikannet, Mopar M1-imusarjan, Holleyn 750 cfm kaasuttimen, Moroson syvän öljypohjan ja Hookerin peltisarjat. Mies hankki auton kotikaupungistaan, jonne sen tie oli vienyt Porin ystävyyskaupungista Raumalta. Puristussuhde on 9,5:1. Ne on varustettu saman tehtaan 6-pistevöin. Näyttävät jakkarat ovat Sparcon valmistetta (R100). Stripillä niittivät mainetta samaan aikaan myös sellaiset megastarat kuten Boba Warelius, Eki Parnila, Jokke Hakkarainen sekä Jaska Husso. SM-pisteitä kertyi ihan mukavasti, vaikka en osallistu360-kuutiotuumainen pikkulohko sisältää mm. Grantin ratti on nostalgiaa parhaimmillaan. Luukussa oli ostohetkellä edelleen Jarmon tekemä akkuteline. Olemassa oleva 3,23:1-perävälitys vaihtui tiheämpään 4,56-peräruuviin. . Jarmo kunnosti sekä moottorin että vaihteiston, johon asennettiin vielä shift kit avittamaan teräviä vaihtoja. Pannun jatkeena on manuaalikoneistoinen TF 999 -vaihteisto käännetyllä kaaviolla ja lenkin viimeisenä levylukollinen 8¾ tuuman perä 4,86:1-välityksellä. Kauden viimeinen kisa järjestettiin Räyskälässä, jossa vihdoin siirryin uudelle sekuntiluvulle 13,93, loppunopeudella 170 km/h. Tässä vaiheessa oli aika asentaa myös tasauspyörästön lukko. Shifteri on vastaavasti B&M:n tuotosta. Mutta miten Jarmon tie vei lopulta stripille. Auton ylimaalauksen suoritti Alhonmäen Jussi, joka maalasi myös Jarmon GTS:n. Kerta kaikkiaan tyylikäs kabiini! Takaluukussa ei turhia kamoja kuljetella. Optiman akku on sijoitettu boksiin. Vielä 80-luvulla Jarmo suoritti myös maalaukset omatoimisesti. – Ensimmäinen käynti varttimaililla kirjautti aikakorttiin tuloksen 15,5 sekuntia. Takapuskurin alta kurkkaavat pakoputkenpäät ovat Jarmon velipojan valmistetta ja ne on tehty jo 80-luvulla. Kasvaneen tehoreservin myötä taakse asennettiin nyt ensimmäistä kertaa kunnolliset slicksit. Lukema ei vielä herättänyt hurraa huutoja, mutta kiihdytyskärpänen pääsi tosissaan puraisemaan, huomauttaa Jarmo. Tavoitteeni onkin yhä vain parantaa ennätystäni ja päästä osallistumaan mahdollisimman moneen kisaan”. Myöhemmin samainen moottori porautettiin 0,030” ylikokoon ja varustettiin uusilla osilla, kuten TRW:n 10,5:1 puristeisilla takomännillä, Cranen vakiota jyrkemmällä nokka-akselilla ja Carterin 800 cfm Thermo Quad -kaasuttimella. V8-MAGAZINE 11. 35 vuotta sitten Jarmo kiteytti harrastuksensa seuraavasti: ”En odottanut voittavani Suomen mestaruutta, mutta joka kisassa olen parantanut omaa ennätystäni, joten voin olla tyytyväinen viime ja alkaneeseen kauteen. Alustasta löytyy vastaavasti Jarmon nikkaroima kardaanilenkki. Jarmon aikaiset lasikuituiset kuppipenkit ovat edelleen tallessa
Swinger oli tuolloin osa V8-Magazinen sponsoroimaa V8-Drag Teamia. Kuusseiskan hylsy autoromuttamolta Nälkä luonnollisesti kasvoi. . Kesäkuussa FHRA (Finnish Hot Rod Association) järjesti salaisen Nigh Race -kisan Helsinki-Vantaan lentoaseman rullausradalla numero 2. 12 V8-MAGAZINE. Kaasari vaihtui Holleyn 750 kuutiojalkaiseen ruokkijaan. Kokeilukisaan ei päästetty lainkaan yleisöä, eihän se muuten olisi ollutkaan salainen. Suurin muutos oli ulkoinen, kun pääväriksi tuli punainen. Vedot aloitettiin keskiyöllä ja viimeiset kiihdyttelyt suoritettiin kukonlaulun aikaan aamuviideltä. Kauden loppupisteet oikeuttivat viidennelle sijalle. Tästä huolimatta saavutin viidennen tilan. Näyttävä burniskuva on vuodelta 1983, jolloin Jarmo debytoi stripillä ’67 Dartilla. Lokasuojien päältä löytyy irralliset vilkkuyksiköt. Dart oli tietojen mukaan ollut Suomessa reilut 10 vuotta ja oli pelleiltään erinomainen yksilö osapuutteista huolimatta. Kärkikolmikon muodostivat Warelius, Hakkarainen ja Eero Pirttinen, muistelee Jarmo. Jarmo osallistui tyylikkäällä '70 Dodge Dart Swingerillä stanuryhmän (K/S)-kisakarkeloihin jo 80-luvun taitteessa. Ideana oli nyt rakentaa puhdasverinen kilpuri, jota ei olisi tarkoitus rekisteröidä lainkaan katulailliseksi. Ajat jäivät kauttaaltaan vaisummiksi, mutta Jarmo paukutti yllättäen uuden ennätyksen 13,89 sekuntia ja kuittasi kotiin viemisenä neljännen tilan. Muuttoautona 1968 Suomeen tulleessa Dartissa oli kuutostekniikka ja rattivaihteet. nut kauden 1981 aloituskisaan. Kaksiovinen tolppa oli näillä leveysasteilla harvinainen ilmestys, joten erikoisuus matkasi lopulta Poriin, iloitsee Jarmo. Kun Jarmo oli päässyt pöllyttäjien makuun, osti hän kotitalliin jo toisen Dusterin 70-luvun lopulla. Podiumilta ulosjääminen ei harmittanut lainkaan uuden enkan lämmittäessä mieltä. Tulenpunainen paholainen tykitti kauden 1982 Räyskälän toukokuisessa avauskisassa ajan 13,95. Näin seuraavana talvena vaihteistoa paranneltiin B&M:n 3500 stall speedillä varustetulla Holeshot-turbiinilla. Sinisessä yksilössä oli myös takaspoileri ja slottivanteet, kuinkas muutenkaan! Vaikka Dart on aina ollut Jarmon ehdoton suosikki, on omistukseen eksynyt myös muutama Plymouth Barracuda, kuten kuvan vihreä ’65:nen, jonka Jarmo myi myöhemmin pääkaupunkiseudulle. Rata oli muutenkin normaalia liukkaampi kostean yön takia. Moottorille ei suoritettu sen suurempaa jatkojalostusta, olihan kyse edelleen stanuryhmän leimatusta katuautosta. Albumista... Liimaa ei saanut käyttää lainkaan. Sain vinkin Kalkkirannan autohajottamolla olevasta kaksiovisesta '67 Dartin hylsystä, jota lähdettiin katsomaan suurella innolla. – Seuraavalle kaudelle syntyi ajatus uuden kilpurin hankkimisesta. Tässä vaiheessa autossa käytettiin jo pidon takaavia slicksejä, kun ensimmäiset kisat Dartilla ajettiin lähinnä katukuntoisena (kuva: V8/Kim ”Kimi” Petterson). Tuolloin auton kaksivärisyys poikkesi myöhemmästä versiosta, jolloin punainen osa lähti jo takaoven kohdalta kohti peräosaa. GTS-68-kilpeä sopivampaa läpyskää ei tähän autoon löydy! Puskurikävyt olivat GTS:n optiokamaa. Eeron tietojen mukaan vastaavia kaksio'68 Dart on helppo tunnistaa edellisvuoden mallista pyöreistä parkkivaloista, kun ne aikaisemmassa vuosimallissa olivat suorakaiteenmuotoiset
visia tolppamalleja ei olisi tullut uutena lainkaan maahantuojan välittämänä Suomeen, vaan Härmässä nähdyt yksilöt olisivat tulleet tänne lähinnä muuttoautoina, kuten Hiljastenkin yksilö. Voiton korjasi Leif Nylund Porchellaan. -aiheinen (the Extra-Terrestrial) '65 Ford Mustang HT, jonka huikea maalaus oli legendaarisen Simo Riikosen käsialaa ja turkulaisen Lasse Leinosen rankalla kädellä rakennettu '69 Opel Commodore Coupe. – Minulle ja muutamalle muulle ilmoitettiin lauantaina, että eliminaattori ajettaisiin vain kahdeksan auton voimin. Säännöt määrittelivät sen, ettei Dodgeen voinut asentaa muita moottoreita kuin 273tai 318-pikkulohkovinkkelin. Jarmolle esitettiin myöhemmin lehden kautta virallinen anteeksipyyntö ajanottopäällikön ja kilpailun johdon toimesta. Dartin ulkonäköä jalostettiin myös jonkin verran, kun koriin maalattiin enemmän punaista. Tapahtuman järjestelyt puhuttivat vielä pitkään kisan jälkeen. Husso oli jo varmistanut MS-ryhmän Suomen mestaruuden, mutta jäi finaalikisassa toiseksi Robert Engblomin Camaron vanavedessä. 11 sekuntia harmittavan lähellä Kauden 1983 SM-finaalit järjestettiin syyskuussa Räyskälässä. Oli siinä jenkkimiehillä kummastelemista, kun piskuinen sakemanni selätti jättiläiset! – Kausi 1984 oli eräänlainen kujanjuoksu, sillä manuaaliaski aiheutti enemmän harmaita hiuksia kuin mikään muu asia. . Päätin tuolloin, että seuraavalle kaudelle vinkkelin perään isketään automaatti, toteaa Jarmo. Molemmat show-stopperit esiteltiin aikanaan samassa numerossa (V8 1/84). MS-ryhmän voiton korjasi Husso. Virallinen anteeksipyyntö Dartista kuoriutui talven 1982–1983 aikana suorakiituri Modified Standard -ryhmän luokkaan D/MS. Heinäkuussa järjestettyyn Seinäjoen Summer Nationalseihin Jarmo osallistui, mutta aika jäi niinkin vaisuksi kuin 15,839 manuaalivaihteiston ongelmien takia. Auto vaikutti pääkaupunkiseudulla lähes koko 70-luvun, kunnes se myytiin Kehä III:n ulkopuolelle. Kardaanitunnelin päälle sijoitettu konsoli luo sporttisuutta. Dart valmistui kevääksi 1983, jolloin Jarmo vei sen näytille Porin jäähallissa järjestettyyn Porin FHRA:n 5-vuotisjuhlanäyttelyyn. Husso kun oli lähes suvereeni edellisellä kaudella. Mies vei lopulta myös SM-kullan. Viime vuoden mestari Husso ripusti ajohanskat naulaan, mikä tarjosi muille kilpailijoille ehkä enemmän potentiaalia paremmille sijoituksille. Dartin kojelauta on varsin pelkistetty, mutta eipä kyseessä ollutkaan mikään edustusluokan kulkine. Jarmolle kauden avaus oli menestys, kun mies kiskaisi varttimaililla uuden ennätykAutossa on edelleen alkuperäinen verhoilu etujakkaroiden istuinosien verhoiluja lukuun ottamatta. Puujäljitelmäratti ja radio löytyivät USA:sta. SM-pisteitä kertyi plakkariin 50. Tilanteen teki kurjaksi erityisesti se, että ajoin lauantaina liki puolitoista sekuntia nopeamman ajan (12,90) kuin edellisessä kisassa, harmittelee Jarmo, joka oli saanut alkukankeuksien jälkeen autonsa lentoon. V8-MAGAZINE 13. Elokuun Räyskälä Internationalseissa koettiin harmittava tapaus järjestäjien toimesta, joka söi miestä rotan lailla. Jostakin syystä tilanne muuttui ja sunnuntaina ajettiin sittenkin 13 autolla. Engblom otti ainakin avauskissa otteen MS-ryhmän valtikasta, mutta pitkä kausi oli vielä edessä. Autossa ei ollut ostohetkellä enää etulokasuojia, konepeltiä ja puskureita, jotka tehtiin nyt lasikuidusta. Konetila on edelleen kuin juuri valmistunut kunnostussessiosta, joka saatettiin finaaliin jo viisi vuotta sitten. Jarmon nimeä ei kevätkisan listoilta löytynyt. Muista palikoista mainittakoon W2-rautakannet, Holleyn valmistamat 750 cfm:n kaasutin ja Strip Dominator -imusarja sekä fenderwell-pakosarjat. Näin pistin pillit pussiin ja suuntasin kulkuni takaisin Poriin. Kausi 1983 korkattiin Räyskälässä toukokuussa, mutta tuloslistoilta ei Jarmon nimeä löytynyt. Vaihteistoksi tuli manuaali ja peräksi 8¾-tuumainen 4,56:1-välityksellä. 383-isolohkovinkkeli ei nimestään huolimatta täytä sentään koko konetilaa, vaikka kyseessä on kompaktiluokan auto. Jarmo tykitti Dartilla kauden päätteeksi oman ennätyksensä 12,856. Täyttä varmuutta ei Eerolla ole asian suhteen, joten hän ottaa ilolla vastaan tiedon mahdollisista '67 2d Sedan Suomi-Darteista. Räyskälässä kisattiin toistamiseen heinäkuun puolivälin tienoilla, jolloin Jarmo kirjautti 14,396 sekunnin ajan. Manuaalille annettiin tosiaan kyytiä ja tilalle hankittiin TF 727 -automaattivaihteisto. Show'ssa nähtiin puolen sataa toinen toistaan hienompaa jenkkiautoa, kuten raumalaisen Antti Salon E.T. Seuraavalle kaudelle tehtiin jotain pieniä parannuksia. Jarmo päätyi suurempi kuutiotuumaiseen pataan, joka varustettiin monilla 340:sen osilla, jolloin puristuksia löytyi 13:1. Perään asennettiin 5,57:1-välitys ja spooli. Kausi 1985 korkattiin toukokuussa Räyskälässä, missä oli todella ankeat olosuhteen sään puolesta. Näin menetin mahdollisuuden SM-pisteisiin
Jutussa (V8 7/84) oli mukana myös burniskuvia, joten neidolla oli raskas kaasujalka, vaikka kansikuvassa poTakaluukku on verhoiltu orkkistyylisellä matolla. Näin Eero on tykittänyt stripillä kovemman ajan kuin isänsä Jarmo konsanaan. Elettiin vuotta 1986, kun riisuttu aihio löysi tiensä Jarmon kotitalliin. Koria ei tarvinnut lainkaan hiekkapuhaltaa. Maali aiheutti jokusen harmaan hiuksen, sillä se tuntui olevan vahvaa valmistetta, ilmeisesti jotain raskaankaluston maalia. 14 V8-MAGAZINE. Näin tämän auton pohjaan ei ole hitsattu toistaiseksi ainuttakaan korjauspalaa. Kesällä 1986 Jarmo pisti Dartin tekniikan palasina kiertoon ja myöhemmin saman kesän aikana auto löysi uuden omistajan Jyväskylästä. Dartia ollaan kuljettamassa maalarille. Kyseessä oli aito suomiauto, mikä nosti kohteen kiinnostavuutta entisestään. Dart liikkui parisen vuotta uudessa kotikaupungissaan maalattuna hopean ja punaisen yhdistelmällä. Takapenkkiläisille löytyy myös lannevyöt. Naisellisuuden vastineeksi oli Miralla yllään ”Mopar Direct Connection” -teepaita. Osapuutteista huolimatta kori oli erinomaisessa kunnossa. Tallista löytyi valmiina jo 340:nen ja automaatti. Projektivai heita . Manuaalista luopuminen oli ollut viisas päätös! Myöhemmin kauden aikana Jarmo paransi rutkasti ennätystään, kun Dart lähenteli jo 11:sta alkavaa lukemaa 12,06 sekunnin lukemalla, loppunopeudella 185 km/h. Sain toki jotain aikaiseksi myös 80-luvulla. Jarmo poisti alustasta kaikki vanhat mömmöt ja muut epäpuhtaudet käsin mm. Optiolistalta löytyi 383-isolohko (300 hv). Sitä ennen Jarmo asensi autoon 318-kuutiotuumaisen pikkulohkon ja kilvitti auton ostajan toiveiden mukaisesti. ”Tuhlaajapojan paluu” Eerolla oli ollut jonkinmoista katuautokuumetta jo pidempään. Moottorivaihtoehtojakin oli tasan yksi, näin konetilaan laskettaisiin jälleen pikkulohko, huomauttaa Eero. Näillä eväillä ei vielä stripillä vuoltu kultaa, joten osaan kisa-Darteista iskettiin potentiaalliset Hemi-norsumoottorit. Tässä kohtaa lienee paikallaan mainita muutama sana GTS-mallin synnystä. moottori, vaihteisto ja taka-akseli. Autosta päästiin kauppoihin ja rullaava aihio kuskattiin takaisin Poriin 27 vuoden evakkoretken jälkeen. Seuraavana suvena Eero osallistui cruisailun lomassa kahteen West Coast Street Cupin osakilpailuun ja suoritti kilpailijalisenssin. Meille oli alusta alkaen selvää, että Dart rakennetaan muistuttamaan ulkoisesti isän kilpa-aikoja. Auto päätyi tarjontaan loppuvuodesta 1967. – Olen aistinut viimeisten vuosien aikana eräänlaisen trendin palauttaa vanhoja kilpa-autoja niiden nostalgisiin kilpaasuihin. Työvuorossa on itse mestari. Auto saatiin kasattua ja katsastettiin syksyllä 2015. Puhdistettu pohja pintakäsiteltiin kiveniskusuojalla. – Keskityin GTS-projektiin aluksi suurella innolla, mutta työkiireiden takia oli rakentaminen laitettava jäähylle likimain heti. Visa vinkui Yhdysvalloissa Jarmon ja GTS:n yhteinen tarina alkoi jo yli kolme vuosikymmentä sitten. Seuraavana vuonna matkustin Yhdysvaltoihin. pakkelilastaa hyödyntäen. sen 12,704. Etukelkka ja muita alustanosia hiekkapuhallettiin puhtaaksi ennen pintakäsittelyä. Stadista Dart jatkoi matkaansa mm. Perustin samaan aikaan Dart Centerin, jonka parissa kului myös suuri osa vapaa-ajasta. Keväällä 2013 Hiljaset saivat kuulla, että kuusseiskan silloinen omistaja olisi halukas luopumaan autosta. Polttoaineen täyttöputki dominoi takaluukun yleisilmettä. Monet muistanevat Wolfracen slottivantein varustetun punaisen yksilön erityisesti siksi, että sitä ulkoilutti kauniimpaa sukupuolta edustava kouvolalainen Jaana ”Mira” Hurme. Kouvolaan, Lahteen, Riihimäelle ja lopulta Lappeenrannan kautta Imatralle. Sekin oli paljon näillä leveysasteilla. Dartin paras aika on tällä hetkellä 11,88 loppunopeudella 175 km/h. Pohjatöiden kuluessa tuli selväksi, että auto on jossakin välissä ollut seerattiin korkokenkien kera. Autosta oli poistettu matkan varrella mm. Dart oli seissyt yli 10 vuotta keskeneräisenä. Ässän perustana toimi GT-versio, josta GT Sport oli jatkojalostettu high performance -tuote. Ennen talviteloille siirtoa Dartille suoritettiin vielä moottorin sisäänajo. GTS varustettiin vakiona high-output 340-pikkulohkolla (275 hv), Torgueflite-automaatilla tai 4-vaihteisella manuaalilla sekä näyttävillä E70 x 14 Red Streak Wide Oval -renkailla. Vastaavia Ässä-malleja ei ole eksynyt lehdenkään sivuille turhan usein, eikä niitä uutena tullut Härmään kuin muutama yksilö. Alkuperäinen takapenkki on löytänyt jälleen vanhan paikkansa. Jarmo sai aina välillä kuulla auton uusista omistajakuvioista. Lattiamatto on juuri asennettu ja vuorossa on tiivisteiden kiinnitystä. Nelireikäisellä kaasuttimella varustetun 340-kestosuosikin tunnisti parhaiten mustista ryppypintaisista venttiilikopista ja ilmanputsarin kotelosta. Jatkossa auton omisti Eero. Vaihteistosta riippuen moottorin kireysasteessa ja nokka-akselin nostoissa sekä asteissa oli pientä eroavaisuutta. Siinä vaiheessa myös sininen. Tähän päättyi samalla Jarmon taival kiihdytysautoilun parissa. Näin Dart tultaisiin maalauttamaan jälleen punaisen ja valkoisen yhdistelmällä. Tänä vuonna hän osallistui kaikkiin WCSC:n kilpailuihin ja saavutti komeasti Street Bracketin kakkossijan vain 9 pisteen erolla voittajaan. Tehdas satsasi luonnollisesti myös ulkoiseen habitukseen, joten peräosaa koristi komea Bumble Bee -raidoitus. Seuraavaksi auto siirtyi pääkaupunkiseudulle, vaihtaen omistajaa useamman kerran aina vuosituhanteen vaihteeseen saakka. Dartin rakentaminen sai tuulta siipiensä alle kesällä 2014, jolloin uhrattiin runsaasti aikaa osittain lohkeilleen keltaisen maalin poistamiseen
Auto oli varustettu kuutosmoottorilla ja rattikarahkaisella manuaalilla. Kilvet taidettiin ruuvata katsastettuun autoon vain päivä ennen H-hetkeä. Plympparia rassailtiin seuraavat vuodet, kunnes Jarmoon iski melkoinen Duster-kuume. 727-automaatti on vastaavasti päivätty vuodelle 1968. Jarmo valitsi auton väriksi mustan, minkä johdosta pohjatöissä ei sopinut tehdä kompromisseja. Näin he ehdottivat puskurin rälläköimistä kahteen osaan ja saumakohtaan olisi voinut myöhemmin laittaa kromiteippiä! En tietenkään suostunut järjettömään ehdotukseen. Konepelti ja sisusta olivat edelleen jatkohyödynnettävissä, mutta takaluukun kansiosa korvattiin toisella pellillä. Vihreässä autossa raita olisi ollut valkoinen, mikä ei oikein istunut Jarmon silmään riittävällä volyymilla. Sisustatyöt olivat vielä tässä vaiheessa suorittamatta. Vaikka kori oli suhteellisen hyvässä kunnossa, ovet eivät noudattaneet tätä kaavaa. Jarmo tulisi myöhemmin omistamaan useamman Dusterin. GTS maalattiin lopulta mustaksi kankaanpääläisen Jussi Alhonmäen toimesta. Hän tykästyi punaiseen raidoitukseen, jolloin ykkösvaihtoehdoksi nousi näin musta auto. Porin kaduilla pyöri siihen aikaan peräti kymmenkunta Dusteria, joten tässä kohtaa kaupungin Mustangstatus kokee pienen kolauksen. Kaikki omistajat olivat joko lääkäreitä tai tuomareita, ja autot toimivat päivittäisinä käyttöautoina. 70-luvun alussa ostetusta Dusterista saatettiin pyytää näin yli 25 000 markkaa vielä vuosikymmenen loppupuolella. Sitten eräs luvialainen rakennusalanyrittäjä ilmoitti, että häneltä löytyisi ostettavissa oleva Duster. Hääkuljetus Pohjanmaalle toimi samalla Dartin yli 400 kilometrin sisäänajona, josta GTS selvisi moitteetta, iloitsee Jarmo. Akselista löytyi lautaspyörästä päiväys 12.12.1967, joten se oli ollut alun perin jossakin '68 Moparissa. – Vein puskurin uudelleen kromattavaksi turkulaiselle Niklaamo Rautiolle. Jarmon valitsemassa levylukollisessa akselissa oli 3,23:1-välitys. Sisustan väri ei ole muuttunut matkan varrella, joten se on ollut linjastolta lähtien musta. Värivalintaa harkittiin vuosikausia. Bumble Bee -raidat hankittiin Yhdysvalloista. Samaan aikaan metsästettiin puuttuvia osia ja niitä löytyi niin Suomesta kuin ison meren takaa. kirkkaat ruudut. Takaisin sorvin äärelle GTS ei jäänyt vuosien aikana sentään aivan huomiotta, kun Jarmo remontoi kauttaaltaan 383:sen. Tästä jäi näkyville pienoinen sauma, jonka hyväksyin kompromissina, naurahtaa Jarmo sen aikaiselle kromauskäytännölle. Bumble Bee -raidoitus viestittää siitä, että tämä muskeliauto kuuluu arvostettuun Scat Pack -kolmikkoon. Värivaihtoehtoa tuumailtiin vuosia, mutta peräosaan tuleva Bumble Bee -raidoitus toimi lopullisen päätöksen avittajana. Kromaus hoidettiin lopulta niin, että puskurin toinen puolisko upotettiin ensin altaaseen ja sen jälkeen toinen puolisko. Kyse oli näin graalinmaljasta! Olin hetken kuluttua matkalla paikalliseen pankkiin, josta sain nostettua Visalla lisää valuttaa 383:lla varustetun paketin ostamiseen. Yksikään ei ollut myynnissä tai niistä pyydettiin enemmän kuin ne olivat maksaneet uutena. Mietin lopulta pitkään, että laitanko GTS:n konetilaan pikkuvai isolohkon, kunnes 15 vuotta sitten päätin laittaa small blockin kiertoon, huomautta Jarmo. Jarmo hankki aikanaan Ruotsista viisi 8¾ tuuman perää, joista hyödynsi yhden omaan autoonsa. Heiltä ei siihen aikaan löytynyt vielä sopivankokoista allasta, johon puskurin olisi voinut upottaa. Takapuskuri käytettiin kromikylvyssä jo 80-luvulla, mutta se ei ollut ihan läpihuutojuttu. Punaisena ne natsaavat mainiosti punaraitarenkaisiin. – Sain selvitettyä Dustereiden omistajat ja soitin muistaakseni kaikille kysyen, että olisiko auto ostettavissa. kun olin jo tuhlannut kaikki rahani, purkamon pitäjä näytti alkuperäisellä isolohkolla varustetun Dartin keulaosan, jossa oli tallessa kaikki isolohko-Dartin palikat 10 tuuman rumpujarruja myöten. Haavena oli jo silloin hankkia Dart, mutta sopivaa autoa ei löytynyt. Pöllyttäjäkuume vei voiton Jarmon tie jenkkiautoilijaksi starttasi jo 70-luvun alussa, kun hän hankki ensimmäiseksi autokseen kaksiovisen '64 Plymouth Valiantin vuonna 1972. Toinen ovi saatiin hyödynnettyä eräästä vuotta vanhemmasta GT Dartista ja toinen löytyi jostakin muualta. Neljä näistä oli lukollisia ja yksi lukoton. Jarmon kaverilla oli '64 Dart, jota hän piti huomattavasti hienompana kuin omaa Valtteriaan. Alun perin tämä yksilö poistui tehtaalta tummanvihreänä (F8). V8-MAGAZINE 15. Raidoituksia sai aikanaan valkoisen ja punaisen lisäksi myös mustana. Näin päättyi neljännesvuosisadan mittainen kuurupiilo. Hinnaksi ilmoitettiin tasan kymppi, joten tarjousta ei tarvinnut pitkään tuumailla, kertoo Jarmo. – GTS otettiin tosissaan työn alle loppuvuodesta 2011, kun tyttäreni ilmoitti menevänsä seuraavana kesänä naimisiin ja haluaisi Dartista hääauton. Samaisesta '67:sta saatiin myös värilliset ikkunat, kun GTS:ssä oli aikaisemmin ns. Rakensimme autoa yhdessä Eeropoikani kanssa ja loppuvaiheessa työpäivät venyivät peräti 14-tuntisiksi. . GTS:n näyttävä takapaneeli on auton alkuperäinen
Rømø Motor Festifal # 2, Lakøld Beach, Rømø, Tanska 9.9. Vauhtia rannalla 16 V8-MAGAZINE. The Race Of Gentlemen Yhdysvalloissa on varmasti tapahtumista tunnetuin. Kuljetuskalustona toimi samaan sävyyn maalattu 50-luvun Opel umpikuorkki. Vintage-tyyliset rantakisat ovat yleistyneet ympäri maailmaa. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN Saksalaisen Üwe Zieglerin ’33 Wolseley Hornet Special löi kampoihin vinkkelikoneisille vastustajilleen kiertävän koneen ansiosta. Ainoa Pohjoismainen rantakisa järjestetään Tanskassa Pohjanmeren rannalla. Saksalaisen Basti Attenbergerin Ford ’31 coupe oli tyylipuhdas skabari. Chopatussa ja channeloidussa pelissä on kilpurille ominainen tracknose. Mutta kyllä Euroopassakin tapahtuu
Kyseinen skabari saavutti 130 mailin nopeuden kilometrin pituisella suoralla. Näin saadaan nopeudet pidettyä kurissa ja parilähdöt tarjoavat sekä kuskeille että katsojille jännitettävää. Päätimme lähteä kaverin kanssa reissuun kumpainenkin omalla roadsterillaan, tapahtuman henkeä kunnioittaen. Tanskaan Tapahtuma alkoi kiinnostaa ensimmäisistä Tanskan rantakisoista nähtyjen kuvien perusteella. . V8-MAGAZINE 17. Sama kehotus koski myös paikalle tulleita lehdistön edustajia. Kun saavuimme perille kisaa edeltävänä päivänä, ajoimme heti ensimmäiseksi rannalle. Kisat lopetettiin pojan kuoltua katsomossa pyörän irrottua Sir Malcom Campbellin Bluebird-kilpurista. Norjalaisen Erik Jostadin ’30 DeSotoksi ilmoitettu spesiaali oli linjakas peli. Vettä tulisi satamaan, mutta kuinka paljon. Rømø valittiin kisapaikaksi, koska sinne pääsee ajamalla kannasta ja siltaa pitkin, kun taas Fanø on lauttayhteyden päässä. Kaluston takarajaksi on asetettu 1947 ja autot, kuljettajat sekä teamit on ohjeistettu käyttämään aikakauteen liittyvää tekniikkaa sekä pukeutumaan tyylin mukaisesti. Se kulki vakuuttavasti ja kelasi parin sadan metrin matkalla 67 mailin keskiarvon neljässä lähdössä ja oli kolmanneksi nopein. Nykypäivän tanskalaiset hot rodja kustom-harrastajat halusivat palata perinteisille paikoille kahdeksasosamailin kiihdytyskisan muodossa. Yhdensuuntainen reilu tuhannen kilsan matka sujui piristävän sateen ja navakan tuulen saattelemana. T anskan hiekkarannoilla on järjestetty kisoja muun muassa Rømøn pohjoispuolella sijaitsevalla Fanøn saarella vuosina 1919–1924. Itse rata-alue oli tosin veden peitossa ja sääennusteet hyvin ristiriitaisia. Se oli upea ja sitä riitti niin pitkälle kuin silmä kantoi
Harvemmin nähty Phaeton-mallinen Ford 1932 lättiskasilla tahkosi tanskalaisen Morten Høybyen ohjastamana rataa ahkerasti. Indian pieksi Harrikan loppunopeuksissa parilla maililla neljän lähdön keskiarvon ollessa noin 57 mailia. Fordit hallitsivat lukumääräisesti autokalustoa. Tässä ’31 Chevy ottaa mittaa kolme vuotta uudemmasta Plymouthista. Iso osa autoista oli T,Atai B-mallisia avonaisia, enemmän tai vähemmän muokattuja Fordeja. Tanskalaisen Lars Erichsenin '32 H-D VL ottaa mittaa saksalaisen Sascha Morekin '34 Indian Big Chiefista. 18 V8-MAGAZINE. fourbanger-tekniikka. Joakim Bonérin roadsterissa neloseli ns
Harrastekalusto ohjattiin parkkiin lähimmäksi rataa. Seurauksena tulipalo, josta urhea kuski kuitenkin selvisi vahingoittumattomana. Aivan kisan lopussa tapahtui ikävä onnettomuus, kun ”konstaapeli Palmin” '28 Harrikan koneen taaimmainen sylinteri räjähti lähdössä ja rikkoi bensatankin. Suomessa. V8-MAGAZINE 19. Lauantai Lauantaiaamu aukesi aurinkoisena. Sama kuvio toistui iltapäivä kahteen, ja taas tauon kautta viimeiselle setille. Kisaajilla sekä metelistä päätellen myös yleisöllä tuntui olevan hauskaa, ja kuittailua kisaajien kesken oli lähtöpaikalta aina maalilipuille. Britti Adrian Smithin Fordin lättiskasilla varustettu Bucklands Special oli kisan nopein. Suomessakin on hienoja hiekkarantoja, mutta olisiko moinen päristely mahdollista täällä. Tänä vuonna kisaajia oli hyväksytty mukaan kahdeksankymmentä ja moottoripyöriä oli mukana niin paljon, ettei sekalähtöjä ollut. Sateet ja kova tuuli olivat kovettaneet rannan kovaksi, mikä tarjosi varsinkin aamupäivällä mahdollisuuden hyviin lähtöihin sekä aikoihin. Olihan miehellä tyylikäs villainen ajoasu suojaksi tulta vastaan. Eli prätkät ajoivat vain prätkien kanssa. Tärkeä osansa oli osaavalla kuuluttajalla, jonka kommenteista suurin osa tosin meni kielimuurin takia yli oman hilseeni. Muutama britti ja norski oli myös mukana. Tässä on aivan lähtöpylonin vierestä starttaamassa '38 Indian Chief, yksi kisan nopeimmista pyöristä. Radalle mielivien kannattaa olla hereillä ja ilmoittautua ajoissa. . Kisapaikalla oli yleisöä paikalla jo tuhansia, vaikka kisan alkamiseen oli toista tuntia ja koko ajan rullasi paikalle lisää jengiä. Lähdöt alkoivat yhdeltätoista ja kisailu jatkui puolitoista tuntia ennen ensimmäistä lyhyttä taukoa. Neljän parhaan lähdön keskinopeus oli 68,25 mailia. Myös saksalaisten edustus oli ymmärrettävästi suuri. Sitä ihmetellessä kannattaa pakata kamat ja suunnata ensi vuonna Tanskan Rømøøn, tai ehkäpä Sumujen saarten Pendine Sands -rannoille katsomaan kisailua, jos asia vähänkin kiinnostaa. Samana viikonloppuna järjestettiin myös Venetsian läheisillä beacheilla vastaavan tyyppinen tapahtuma. Paikalla olleen kaverin mukaan rata siellä oli pehmeä ja sitä lanattiin usein. Varsinkin pyöräkuskit hakivat ajolinjoja ulkolaidoilta. Myös Italiaan oli tullut paljon saksalaisia. Paikalla oli tanskalaisten lisäksi paljon ruotsalaisia kisaajia. Rata alkoi pehmetä kisan loppuvaiheilla pienen sateen avittamana. . Oli aika uskomatonta kuinka pienellä organisaatiolla rata portteineen, paluuteineen sekä parkkialueet aitoineen oli pystytetty rannalle, joka vielä edellisenä iltana oli kaiken kansan liikennöimä ulkoilualue. Auto on rakennettu '29 A-mallin rungolle ja akselistot ovat 30-luvun Fordia. Se hupi oli lyhytaikaista, mutta nosti fiiliksiä kovasti. The Race Ennen kisaa pidettiin tietysti kuljettajakokous, missä selostettiin vielä lyhyesti säännöt
Kulttiauto lanseerattiin jo 1966, mutta halutuin korimuotoilu esiteltiin vasta pari vuotta myöhemmin. Tuon ajan suomalaisessa GM-mainoksessa kehuttiin Chevroletista löytyvän “ominaisuudet, mitkä ovat kuin luotu tottelemaan kahta hentoa naisenkättä”. 20 V8-MAGAZINE Dodge Charger edustaa 70-luvun taitteen muskeliautobuumia parhaimmillaan. Takapuskurin alta kurkkaa tuplapakoputkisto, jonka mittasuhteet on tiettävästi tehty tarkoituksella ylisuureksi. Projektissa hyödynnettiin myös vintageosia, kun Chargeriin asennettiin Christianin isän jo vuonna 1969 rakentama tasauspyörästö akseleineen. Veekasi nostaa kylän suurinta hattua uskomattomalle isä ja poika -projektille! Lahden jenkkiautonäyttelyn yksi huikeimmista ajoneuvoista oli eittämättä elimäkeläisten Christian ja Sebastian Strömbergin kimpassa rakentama muskeliauton puolikas, joka rankattiin ansaitusti TOPkymppiin. Ja ei kun menoksi! Chargerin. Puskuriin on kiinnitetty Strömberg-kilpi. Maskuliininen muotokieli ilahduttaa myös Strömbergin perheen isää ja poikaa, jotka ottivat rakentelukohteensa esikuvaksi '69 Chargerin. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO puolikas käsityönä Suomen ensimmäinen kansainvälisen lentolupakirjan suorittanut, 24-vuotias naislentäjä Vuokko Knuutila istuu tuliterän kuutosmoottorisen Chevrolet Roadsterin ratin takana vuonna 1931 Helsingissä. O LO F S U N D S T R Ö M /H E LS IN G IN K A U P U N G IN M U S E O Albumien aarteita Chargerin puolikas muistuttaa vinyylikattoineen erehdyttävästi oikeata Chargeria. Tässä projektissa on ollut innovatiivisuus kohdillaan. Projekti otti aikaa nelisen vuotta ja sen aikana myös Sebastian oppi hitsauksen saloja. Lentotunti maksoi tuolloin paljon, 720 markkaa. Taustalla on Valtion lentokonetehtaan valmistama Sääski II -lentokone 9-sylinterisellä Siemens-Halske Sh 12 -tähtimoottorilla. Charger on samalla eräänlainen kunnianosoitus Sebastian-pojan edesmenneelle isoisälle, joka tunnettiin paikkakunnalla jonkinmoisena keksijänä. Knuutila työskenteli Suojeluskunnan esikunnassa sihteerinä ja häneen oli tehnyt vaikutuksen Sääskisaarelta nouseva metallinhohtoinen lentokone. Tuolloin markkinoille tuotiin cokispullomaiset muskeliherkut. Vartija nappasi hänet ja vapauttajaksi ilmaantui O.Y. Eikä seikkailu päättynyt tähän, vaan Knuutila pääsi lentokoneen kyytiin. Ensilento oli unohtumaton kokemus ja Jäderholmista tuli myöhemmin hänen lennonopettajansa. Etupyörät hyödynnettiin kottikärrystä ja takapyörät golfkärrystä. Myöhemmin moniosaaja esiintyi lentonäytöksissä tehden surmansilmukoita, suoritti purjelentolupakirjan ensimmäisenä naisena, oli urheiluselostajana Berliinin olympialaisissa vuonna 1936 ensimmäisenä Ylen ulkomaille lähettämänä naisreportterina ja käsikirjoitti 1938 valmistuneen elokuvan Paimen, piika ja emäntä. Vuonna 1930 hän meni saarelle kiipeämällä kielletyn aidan yli. Sääsken lentokoulun lentomestari Georg Jäderholm, lupautuen esittelemään Sääski-konetta. Lentolupakirja lohkesi kymmenellä lentotunnilla, jotka Knuutila kustansi sihteerinja toimittajantöillä. Perheen kotitallista ei löytynyt valmiiksi aitoa Chargeria, joten pienehkö muovinen pienoismalli (1:25) sai nyt toimia esikuvana. Chargerin puolikas valmistui muun muassa ylijäämäosista, joita oli vuosien aikana kerääntynyt nurkkiin