Dodge Challenger T/A 1970 . SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 16 H IN TA 10 ,6 € Kryptonite roadster 2016 Radioaktiivinen showhirviö JARRUJEN PÄIVITYS 10 VUODEN JÄTTIPROJEKTI LAHDEN JENKKIAUTONÄYTTELY Continental Mark II . Boss Hoss ATV 2016 Mukana myös:. Hudson Commodore 1946
Kyseessä ei ole pelkkä show-auto, sillä omistaja viihtyy sen parissa myös tien päällä. 6 CONTINENTAL MK II 1957 Matti Äyräväinen rakensi kymmenen vuoden aikana ’57 Continental MK II:sta huippuunsa viimeistellyn yksilön, jonka vaiheisiin paneudumme kymmenensivuisen esittelyn merkeissä. 47. VEEKASI KIERTÄÄ 24 JENKKIAUTONÄYTTELY, LAHTI 1.–2.10. 47 HUDSON COMMODORE 1946 Vanhasta suomiautosta syntyi suhteellisen pienellä budjetilla toimiva käyttökustom, jossa turhan puunaamisen ja hiplaamisen sijaan tyydytyksen antaa käyttövarmuus. V8-MAGAZINE 3 34 52 62 9 /2016 KANSIKUVAJUTTU 80 KRYPTONITE ROADSTER 2016 Lennart ”Zacke” Zackrissonin huikea ja persoonallinen Roadster on Ruotsin vuoden kovimpia uutuuksia. 34 FORD THUNDERBIRD 1957 Ensimmäisen sukupolven viimeisen tuotantovuoden Thunderbird löysi tiensä suomalaisen autokeräilijän hoiviin, joka kävi auton läpi kahden vuoden aikana. KISAJUTUT 66 MUSTALISTALAISET TALVITAUOLLE Blacklist Street Race -sarjan finaali ajettiin Alastaron yökisojen yhteydessä 2.9. Kolmannen kerran järjestetty tapahtuma veti paikalle 4500-päisen yleisön. 16 MUSKELIHARVINAISUUS Dodge Challenger T/A 340 Six Pack 1970 lukeutuu halutuimpien E-bodyjen joukkoon. Tervajokelainen Mika Jousmäki sai toteutettua pitkäaikaisen haavensa, ja haalittua omistukseensa sellaisen. 32 WEST COAST MOTOR SHOW, VAASA 24.–25.9. PIENOISMALLIT 74 IDENTITEETIN MUUTOS Muutamme kaksiosaisessa juttusarjassa ’57 Chrysler 300:n nelioviseksi Windsoriksi. 28 POMONA SWAP MEET Seitsemän kertaa vuodessa järjestettävä Pomonan Swap Meet on tapahtuma, johon kannattaa mennä paikalle jo aamuvarhaisella. 38 BOSS HOSS ATV 2016 Pohjanmaan Pelle Pelottomien, eli Petri Plosilan ja Raimo Saviojan viimeisin innovaatio on mekaanisesti ahdetulla Chevroletin pikkulohkolla varustettu Boss Hoss mönkkäri. 62 DODGE VIPER GTS 1998 1200-hevosvoimainen ratatykki hurjalla 2000 Nm väännöllä varustettuna. Kotimainen näyttelytarjonta huipentui tämän vuoden osalta Jenkkiautonäyttelyn tasokkaaseen antiin, joka koostui tasapainoisesti kotimaisesta ja ulkomaisesta kalustosta
Niistä eivät muut pääse nauttimaan edes rahalla. Eikä pidä unohtaa joulukuun numeron yhteydessä ilmestyvää vuosikalenteria, joka tekee lukijoiden toiveesta paluun vuoden tauon jälkeen. TEKNIIKKAA 52 JARRUJEN PÄIVITYS Rumpujarrujen päivitys levyihin etuakselille ja jarrujärjestelmän muuttaminen kaksipiiriseksi parantavat auton pysähtymiskykyä ja luotettavuutta.. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Jatkossa niitä tulee sitä mukaa, kun uusi lehti ilmestyy. KERÄILYKUVAT 43 DODGE CHALLENGER T/A 1970 44 FORD 3W COUPE 1934 KANSIKUVAT: KAI SALMIO, HEIKKI MALINEN KERÄILYKUVA: PAUL GRANVIK KALENTERIKUVA: PETER S. Veekasin tilaajille ilmainen näköislehti löytyy osoitteesta lehtiluukku.fi ja lukuoikeus todistetaan lehden takakannessa olevalla tilaajatunnuksella. Nyt on luotu tukku kiinnostavia etuja, jotka tuovat konkreettista lisäarvoa niin Veekasin lukemiseen kuin myös harrastamiseen. Sähköinen maailma on tätä päivää ja jatkossa V8-Magazinea voi lukea myös digitaalisesti. Paikka sille oman tallin seinällä on jo varattuna. Risto Ojasen softail-sieluinen yksilö kantaa nimeä Valhalla Warrior. Jarmo Markkanen DIGILEHTI + muita uusia tilaajaetuja 4 V8-MAGAZINE PALSTAT KAKSIPYÖRÄISET 76 HARLEY-DAVIDSON HERITAGE SOFTAIL 2002 Bagger eli rakennettu laukkupyörä on tämän hetken huomattavin moottoripyörien rakentelusuuntaus maailmalla. Tutustuimme miehen huimaan sadan auton kokoelmaan. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Ajatus on aivan oikea ja V8-Magazine haluaakin palkita uskolliset tilaajalukijansa. V8-Magazine tiivistää yhteistyötä Suomen suurimman harrasteajoneuvosivuston Overdrive.fi kanssa ja tarjoaa myös siellä uusia tilaajaetuja. Siellä tilaajat saavat myös pientä ennakkomaistiaista tulevasta lehdestä, ennen kuin se ilmestyy. Marraskuun alkupäivinä saitille avautuu vain lehden tilaajille oma suljettu Premium-osio, jossa on yleistä keskustelua harrastuksesta, projekteja, tapahtumia. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy KUSTANTAJA Markku Hurmeranta Sähköpostiosoite markku.hurmeranta@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen 3 SISÄLTÖ JA PÄÄKIRJOITUS 22 UUTISIA JA ASIAA 42 KALIFORNIA KRUZIN’ 68 TUOTEUUTTA 70 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 72 TAPAHTUMAKALENT ERI 86 SEURAAVASSA NUMEROSSA 38 24 56 ALBERTIN AARTEET Hollantilainen Albert on kaveri, joka on keräillyt amerikkalaisia autoja jo vuosikymmenien ajan. Niin ikään Veekasin tilaajat pystyvät laittamaan omiin myynti-ilmoituksiinsa enemmän kuvia kuin muut käyttäjät, joilla se on rajattu kolmeen. Tällä hetkellä luettavissa ovat lehden numerot vuodesta 2015 alkaen. LINNEY V8-MAGAZINE Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Arto Kylmänen, Michael Lamm, Peter S. Ratin takaa Lukijapalautteissa on monesti esitetty toive, että tilaajia muistettaisiin enemmän. Auton tai osat saa nyt näyttävämmin esille ja toivon mukaan kauppa käy entistä paremmin. Keräsimme seinäkalenteriin näyttäviä jenkkiauto-otoksia, jotka ilmentävät monimuotoista rakenteluharrastustamme
Lämmin auto sinun ja ympäristön hyväksi Lue lisää: defa.com. 100% mukavampi 71% vähemmän päästöjä 24% vähemmän polttoainetta Esilämmitetty moottori ja sisätilat sekä täyteen ladattu akku kuluttavat jopa 24 % vähemmän polttoainetta ja vähentävät haitallisia päästöjä jopa 71 % kylmäkäynnistettyyn ajoneuvoon verrattuna*. *) Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy suoritti tutkimuksen, tutkimusselosteet VTT-CR-01725-15, VTT-CR-01726-15, VTT-CR-01727-15 ja VTT-CR-01729-15. Tutkimusselosteiden päiväys 2.10.2015. Lämmin matkustamo on mukavuusja turvallisuustekijä, kun auton ikkunat ovat kirkkaat ja näkyvyys hyvä. Lisätietoa tutkimuksesta ja sen tuloksista antaa DEFA Oy
Continental Mark II 1957 Mahtiurakka 6 V8-MAGAZINE
TEKSTI HEIKKI MALINEN, KUVAT HEIKKI MALINEN JA MATTI ÄYRÄVÄINEN Mahtiurakka V8-MAGAZINE 7. Etenkin silloin, kun tarkoituksena on ensin purkaa auto pienintä nippeliään myöten. Isokokoisen ja vähän valmistetun automallin rakentaminen omien mieltymysten mukaiseksi Grand Tourismo -henkiseksi ajopeliksi tarjoaa tekijälleen enemmän kuin riittävän määrän haasteita
Matin ensikosketus Continentaliin Tukholmassa Värtanin satamassa oli kuitenkin pettymys, sillä auto kävi vain sen aikaa, kun sen kaasariin kaatoi uutta bensaa. Matti oli jo hyvissä ajoin ennen Mersun myyntiaikeita iskenyt silmänsä Continentaliin. Myyjän mukaan autoa ei ollut maalattu, tarkemmin sanottuna väripesty, hänen aikanaan, eli auton maalipinta olisi ajalta ennen vuotta 1986. Suomen ilmastossa jokaisen reiän kohdalla olisi ollut patti jo parin ajokauden jälkeen. Kaikki tehtaan koritinat saivat myös kyytiä. Siellä sai maailman ensi-iltansa poikkeuksellisen tyylikäs amerikkalainen uusi automerkki, Continental Mark II. Samalla syntyi tilaa 3-tuumaiselle ja nyt keskellä autoa kulkevalle pakoputkistolle. Vähän ruostevaurioita Korissa ei ollut laajoja ruostevaurioita, kiitos Kalifornian ilmaston. Hänen mieleensä oli jostain lehdestä painautunut vanha kuva Pariisin autonäyttelystä vuodelta 1955. Niiden valmistustarkkuus on perusmallienkin kohdalla ihan hyvällä tasolla, ja Jenkkien valmistustarkkuudesta hän oli kuullut jotain ihan muuta. Pistehitsattuihin limiliitoksiin oli valettu tehtaan jäljiltä ilmeisesti kuumaa bitumia. P orvoolaisen Matti Äyräväisen autoprojektin kohteen piti olla kaikin puolin hyväkuntoinen, ja jo tehtaalla tavallista tarkempien kriteerien myötä valmistettu maanteiden luksusjahti. Amerikkalaisen auton rakentaminen tuntui Matista vieraalta ajatukselta, sillä aikaisempaa rakentelukokemusta hänelle oli kertynyt ainoastaan saksalaisista automerkeistä. Matti oli jo hilkulla keskeyttää katsastuksen, sillä inssin päähän ei millään tahtonut upota auton olevan oma automerkkinsä, Continental. Turvonneita pistehitsiliitoksia ei löytynyt edes jalkatiloista. Matti leikkasi tinojen alta paljastuneet pistehitsiliitokset pois ja korvasi ne päittäin hitsatuilla pellin suikaleilla. Pelkästään vasemmassa C-pilarissa oli 11 mm tinaa kourun pohMatti Äyräväisen 1957 Continental Mark II valmistui kuuden ja puolen vuoden aherruksen tuloksena. Hänen mielestään oli jotenkin turvallisempaa rakentaa Suomeen valmiiksi rekisteröityä autoa. Ajoon ja purkuun Auton mukana seuranneiden huoltokuittien mukaan edellinen omistaja oli ajanut autollaan 16 vuoden aikana 2030 mailia. Matin alkuperäinen suunnitelma oli saada auto nopeasti katsastuskuntoon, rekisteröidä se, ja poistaa rekisteristä saman tien. Rekisteröinnin yhteydessä katsastusinssit meinasivat väkisin tehdä autosta Lincolnin, todennäköisesti samalla tavoin kuin muut vastaavat Continentalit on Suomeen rekisteröity. Uusien renkaiden sekä maalipinnan kevyen myllytyksen jälkeen auto alkoi näyttää niin siistiltä, että Matti päätti tyrkyttää sitä museotarkastajalle. 2000-luvun alussa tapahtumissa ahkerasti käyneet harrastajat muistanevat hyvin Matin mekaanisesti ahdetun ’62 220 SEb ”Kompressor” Mercedeksen, jonka hän myi Saksaan. Ruotsin Helsingborgista löytyi autokauppias, joka tiesi Jenkeistä kaksi Continentalia. Tilaa putkistolle Lattioita ja kardaanitunnelia modifioitiin uuden tekniikan tieltä. Alkuperäinen 1 ¾ -tuumainen pakoputkisto luikerteli korin helmojen ja rungon välistä takapyöränkoteloihin, ja sieltä takapuskurin päätyihin. Syynä oli tankissa kuusi vuotta ollut bensiini. Kotimarkkinoilta ei myytävänä ollutta Continentalia löytynyt, joten etsintä kääntyi Suomen rajojen ulkopuolelle. Painaumia ja niiden oikomista varten porattuja ”vetoreikiä” löytyi pintapelleistä sen sijaan useita kymmeniä. Toimeliaana miehenä Matti haki paikallisesta kangaskaupasta jotain ”sinnepäin” kangasta ja suoritti oman ennätyksensä kattoverhoilun uusimisessa. Loppuvuodesta 2008 Matti laittoi auton vihdoin palasiksi viimeistä nippeliä myöten. Hommaan kului purkamisen aloituksesta kasaamisen lopetukseen 7 tuntia. Vararenkaan pahkan lähtö takaluukun kannesta oli yksi päivänselvistä ideoista, kuten myös ilmajousitus, konepellin alle vaihtuva tekniikka ja vaihdelaatikko. Tämä väliaikainen verhoilu kelpasi museotarkastajalle ja tarkastustodistuksen saavuttua suoritettiin rekisteröintikatsastus. Pelkkä maalikerroksen vahvuus oli millin luokkaa ja siihen kittaukset päälle. Tuloksena oli hylkäys haperon kattoverhoilun takia. Etulokasuojista löytyi niin paljon epäonnistuneita vaurioiden korjausyrityksiä, että Matti irrotti sisälokasuojat ja jäykisteet poraamalla pistehitsit auki. Niistä vanhan merijalkäväen sotaveteraanin pihasta Kaliforniasta löytynyt ’57 herätti mielenkiinnon. Chevyn ”Nascar Proven” pikkulohkosta löytyy viisi nelipulttista laakeripukkia. Viimeisen vuoden aikana maileja oli kertynyt kolme ja viimeisimmässä kuitissa luki: ”Needs more use!”. Autokauppiaan ja hänen Kaliforniassa auton tarkistamassa käyneen ruotsalaiskaverinsa vakuutteluiden perusteella alkukesästä 2006 Ruotsiin saapuneen auton piti kulkea ”kanonfint”. Projektivai heita 8 V8-MAGAZINE. Koritinaa poistui noin 7 kg. Matti ja Continental ensimmäistä kertaa Helsingin cruisingissa heinäkuussa 2006. Auto hinattiin laivan kyytiin Siljan autokansihenkilöstön avustuksella, ja Helsingin päässä vastassa ollut hinausauto kuljetti hankinnan uuteen Porvoon kotiin. Ennen hiekkapuhallusta Matti kaapi tehtaan massat pois korin pohjasta erilaisilla skrapoilla sekä taltoilla. Massa oli kovaa ja pölisevää, mutta irtosi kohtuullisella vaivalla. Hiottavaa riitti useammaksi illaksi. Visiot tulevasta olivat selvillä jo kauan ennen Continentalin ostoa. Ensikohtaaminen Tukholman satamassa
Tässä vaiMassojen poiston alta paljastui yllättävänkin siisti pohjalevy. Continentalin 5,5 metrin kokonaispituus vaatii normaalia enemmän tallitilaa. Matti hioi puutteelliset hitsit auki ja hitsasi kaikki liitokset täyspitkillä hitseillä tehtaan pätkähitsien sijaan. Pelko vesivärejä kohtaankin oli ilmeisen turha, koska vastaan on tullut ihan onnistuneita vesiväreillä tehtyjä autotallimaalauksia. jalta mitattuna. Kokemusta vesivärien käytöstä hänellä ei ollut, ja hän oli kuullut niiden sopimattomuudesta harrastelijakäyttöön. Esimerkiksi oikeaa etulokasuojaa oli jatkettu tehtaan toimesta 5 mm, jotta se sopisi konepeltiin. . Tässä on uudelle tasolle nousseiden amerikkalaisten laatuvaatimusten tuloksia. Lokasuojien ollessa palasina mittavirheiden korjaus oli helppoa. Runko on kasattu tehtaalla puikkohitseillä. Tinaa oli käytetty myös mittavirheiden korjaamiseen. Jo ensimmäinen hiekkapuhallus poisti hitseihin unohtuneet kuonat, joiden alta paljastui melko karun näköisiä papanahitsejä. Matti kävi mittailemassa kaverin Chevellestä linkkien kiinnityspaikat ja vertaili näitä Continentalin runkoon. Hosuminen maalihankintojen kanssa oli turhaa, sillä liuotinpohjaisia värejä on edelleen saatavilla. Ulkokuoren pinnan ruiskutti Pekka Niiranen Porvoosta. Useissa kohdissa hitsi ei ollut osunut edes molempiin liitettäviin osiin. Eroon papanoista Hyväkuntoisessa rungossa ei ollut lainkaan ruostevaurioita. Tällä kertaa huomio kiinnittyi Toyotan platinasävyyn, jonka hän kuvitteli mielessään sopivan Continentaliin. Ilmajousilla mukavuutta Visionsa mukaan Matti oli päättänyt korvata alkuperäiset jouset ilmajousilla ja tukea taka-akselin nelilinkeillä. V8-MAGAZINE 9. Hän ei halunnut panhard-tankoa, joten katseet kääntyivät GM:n A-bodyn suuntaan. Pohjatyöt Matti on tehnyt itse, samoin alustan ja sisäosien maalauksen. Värivalinta lukittui siihen ja liuotinpohjaiset maalit Matti hankki jo vuonna 2007 ennen vesivärien tuloa. Maalit toimitti PPG / Cora Refinish Oy. Värilöytö tien päältä Matilla on ollut tapana liikenteessä ajellessaan katsella käyttöautojen värejä ”sillä silmällä”. Se oli suora, vaikka etulokasuojissa oli osumisen merkkejä ja puskurit olivat ”heikunkeikun”
ei riittänyt kantavuus Continentalin jousitusgeometrialle. Matin edellinen ja monissa yhteyksissä palkittu Mercedes 220SEb myytiin Saksaan. Iskarivalinnoissa Matti päätyi Master Seriesin molempiin suuntiin sädettäviin. Uudelleen käsiteltyjen osien laatu oli hyvä. JARRUT: Brembo:n 4-mäntäiset jarrusatulat edessä sekä takana, etulevyt 15” (380 mm), takalevyt 13,58” (345 mm), hydroboosteri. Suurimmat kromattavat osat koostuivat puskureista ja pienimmät olivat jotain katkaisijoiden nuppeja. Aikaa vievä kiillon palautus Lähes kaikki yli 150 kromiosaa on käsitelty uudelleen. ALUSTA: Edessä Ride Tech:in Master Series ShockWavet 8” palkeilla, takana vastaavat iskunvaimentimet erillisillä 6” palkeilla, takana 4-linkki, kallistuksenvakaajat edessä sekä takana, RidePROe3ohjainyksikkö kauko-ohjaimella. Continental Mark II 1957 Kori kävi hiekkapuhalluksessa kahteen kertaan. Suunnitelmana oli toimia kuten Matin edellisissä projekteissa. VOIMANSIIRTO: 4L80E-vaihteisto, GM Performance Parts Supermatic ohjainyksikkö, Circle D Specialties Pro III Billet 265 mm turbiini monilevyisellä lukolla sekä 2500 rpm stall speedillä, 4” alumiinikardaani, Moser M9 taka-akseli alumiini casella sekä Truetrack-lukolla, 3,5:1 välitys. Napin painalluksella päästään ajokorkeuteen, jossa pyöränkulmat on säädetty kohdalleen. Ongelmaksi muodostui se, että heidän 6,5-tuumaisella palkeella varustetussa MOOTTORI: 365 cid, GM Performance Bowtie Race lohko (24502503), Eagle 4340 takokampiakseli 3.625” iskulla, Eagle 6” H-profiili kiertokanget, Wiseco custom männät, puristussuhde 8,5:1, nokka-akseli Crane Cams Hydraulic Roller Special, Crane Cams Gold 1,5:1 keinuvivut, AFR 195 cc sylinterinkannet, Lysholm 3300AX -ruuvikompressori, 90 mm läppärunko, 8 kpl 750 cc suuttimia, ilma-vesi-välijäähdytin Laminovan lämmönsiirtimillä, MoTec M84moottorinohjainyksikkö, 1.75” omavalmisteiset pakosarjat, 3” pakoputkisto. Jousitusta ohjaa RidePro e3 -yksikkö kauko-ohjaimella varustettuna. Tämä puolestaan säästi Matin isoilta runkomodifikaatioilta. Koska tarkoituksena ei ollut rakentaa kiihdytyskilpuria, oli haussa mahdollisimman neutraali käytös. Tämä aiheutti Matille valtavan lisätyön ja yli kahden tuhannen euron lisäkustannuksen uusien aihioiden hankkimisesta täysin tuhoutuneiden osien tilalle. Samaan settiin tilattiin vielä QA1-tukivarret ja -kallistuksenvakaaja. Hinta oli hänen mielestään kilpailukykyinen vanhasta rakennetun hintaan ja kaikkeen tähän liittyvään vaivaan verrattuna. . Paljeosuus mahtui nätisti rungon ja alatukivarren väliin ja modifikaatioiksi riitti iskarien kiinnityskohtien vahvistaminen. Muutama osa lähti takaisin, koska niissä oli ripustusjälkiä julkisivussa. T:mi Automaalaamo P. M-Data / Mika Suominen: MoTec, Mika auttoi moottorinohjauksen komponenttien valinnassa sekä vastaili tyhmiin kysymyksiini. RENKAAT JA VANTEET: Intro Wheels Imperial vanteet, 20” x 8.5” edessä sekä 20” x 10” takana, Pirelli P Zero renkaat 245/45-20 edessä sekä 275/40-20 takana. Lopulta linkkien kiinnityskohdat osuivat hyvin rungon palkkeihin. Jyrki Laune: Ilman Jyrkiä en olisi saanut autoa käyntiin. KIITOKSET SEURAAVILLE TAHOILLE: Cora Refinish Oy: PPG-automaalit sekä Mirka-hiomatarvikkeet. RideTechin ShockWave vaikutti sopivalta ratkaisulta. Ensin poistattaa kromit, tehdä pohjatyöt itse, sekä teettää pinnoitus. He lupasivat kasata ShockWavet 8 tuuman palkeilla. 10 V8-MAGAZINE. Kahteen suuntaan säädettävyys mahdollisti ShockWaven asennuksen ylösalaisin. Mitä enemmän tehdastekoisia osia, sen parempi. Tässä vaiheessa Matti ja Kari pystyivät vain arvailemaan painopistettä ja linkkien kulmat valittiin varman päälle. Kromien poisto Suomessa osoittautui tällä kertaa katastrofiksi. Yksikön äly estää jousituksen säätämisen auton ollessa liikkeellä, mikä on hyvä juttu katsastusta silmällä pitäen. Näin jousen poteroon ei tarvinnut kajota lainkaan. Ajatuksissa oli myös tuleva muutoskatsastus. US Parts: Kiitos Ranelle hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta. Kaiken tämän piti tapahtua Suomessa. Korjausten ja pohjatöiden jälkeen Matti lähetti osat Puolaan Galvano Osinskille uudelleen pinnoitettavaksi. Korjaukset hoituivat nikottelematta heessa hän pyysi konsultaatiota Kari Alhoselta, joka oli ollut mukana myös Mersun taka-akselin ladder bar -tuennan suunnittelussa. Etupään ilmajousitusta suunnitellessa Matti päätti olla siirtämättä iskunvaimenninta alkuperäiseltä paikaltaan, sillä tilaa operaatiolle ei olisi ollut ilman radikaaleja muutoksia. Trade Parts / Jukka Johansson: Intro Wheels. Takana palje on erillään iskarista. Ripustaja ei selvästikään ollut tiennyt, miten päin osa asennetaan autoon. Matti lähetti sähköpostia RideTechille ongelmastaan ja sai vastaukseksi – no problem. Niiranen: Pekka on maalannut aiemmatkin projektini Tuningstyle Oy / Evens: Kiitokset erittäin laadukkaasta verhoilutyöstä. Uusi alumiinikardaani ja alkuperäinen rinnakkain. Systeemissä on kolme esiohjelmoitavaa korkeutta. Matti päätyi ostamaan uuden Moser Engineeringin 9-tuumaisen perän US-Partsista
Kansitiivistetaso on normaalia paksumpi ja hyvä ahdinkäyttöön, eiMaskin viimeistely vaati Matilta suurta kärsivällisyyttä ja sitkeyttä hinkuttaa yli 750 pientä neliötä. Tähän vaiheeseen kului “ainoastaan” 40 tuntia. Hän oli hankkinut varastoon myös AFR-kannet, Lysholmkompressorin sekä Laminova-lämmönvaihtimet. Jos tarjolla olisi ollut uusi tai hyvä käytetty maski, olisi Matti luonnollisesti ostanut sellaisen. Lähes kaikki hitsaukset on suoritettu TIG-menetelmällä. Ennen kromausta Matti viilasi jokaisesta sivusta enimmät kraaterit, eikä viilaaminen tuntunut päättyvän milloinkaan. Matti oli lykännyt operaatiota, koska työ edellytti englannin pyörää, jollaista Matilla ei ollut. Takaluukun pintapellin irrottaminen rungosta kävi helposti, koska sitä ei ollut hitsattu tai juotettu mistään kohtaa runkoon kiinni, ainoastaan reunat oli käännetty. Kromauksen jälkeen ei Matin tarvinnut kuin täyttää jäljelle jääneet kolot epoksipohjamaalilla ja hioa noin 3000 sivua kahteen kertaan. Haasteellinen maski Kromiprojektin mittavimmista yksittäisistä töistä voidaan mainita maskin kunnostus. Se edellyttää korjauspalojen tarkempaa sovittelua, mutta tuloksena on tiivis ja takomista kestävä hitsi. V8-MAGAZINE 11. ilman minkäänlaisia lisäkuluja. Tähän vaiheeseen kului kuukauden illat ja viikonloput. Viisi laakeripukkia Moottorin perustana on GM:n ”Nascar proven” kisalohko, jonka Matti oli hankkinut jo aiemmin pahan päivän varalle, vailla tietoa asennuskohteesta. Kaiken kaikkiaan krominpoistosta valmiisiin osiin kului noin 2 vuotta. Lohkon kaikki viisi teräksistä laakeripukkia ovat nelipulttisia ja keskimmäiset kolme ristiinpultattuja. Sylinteriryhmä on ”siamilainen”. Laakeripukit ovat terästä. Yli 150 erikokoisen osan kromaukset onnistuivat Puolassa. Kimppaprojektina kaverin kanssa syntyi kaksi englanninpyörää, ja operaatio pahkanpoisto käynnistyi. Kaikki ruuvit, mutterit sekä aluslevyt on sinkattu ja keltapassivoitu uudelleen. Kiertokangen mittauslaitetta käytettiin varmuuden maksimointiin. Öljypohjan muokkausta. Saman käsittelyn ovat saaneet myös lukuisat tehtaan jäljiltä kastamalla maalatut sisustan kiinnitysosat sekä ovien sisuskalut. Varapyöräkotelolle kyytiä Varapyörän kohouman poisto takaluukun kannesta oli projektin viimeinen korityö. Peltitöiden valmistuttua kori hiekkapuhallettiin kevyesti toistamiseen ennen epoksipohjamaalin ruiskutusta. . Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Matti käytti englannin pyörää. Viilattavia ja hiottavia sivuja oli siis kolmisen tuhatta. Takaluukun pahkan poisto oli Matin ensimmäisiä visioita. Ensimmäisenä hänen mieleen tuli ajatus siitä, että miksi hänellä ei ollut tällaista jo 25 vuotta sitten. Sen seinämävahvuus mahdollistaa sylinterin porauksen 4,5 mm ylikokoon, kun normaalin nelipulttisen porausvara on tehtaan mukaan 1 mm. Maski on sinkkivalua ja siinä on noin 750 neliskanttista reikää
Sylinterit oli hienoporattu ja niissä oli 0,25 mm työvaraa, mikä oli hieman liikaa hoonattavaksi. Korin sovittelua rungolle. Tätä ennen käynnistys oli ollut tehtaan jäljiltä mahdollista ainoastaan N-asennossa. Hän jyrsi rattiputkeen lisää tilaa ja suunnitteli CAD:llä välityksellisen vivuston, jolla sai liikeradan sopivaksi uudelle vaihteistolle. Matin asentama 4L80 tarvitsi kaksi pykälää lisää. Sylinterit porattiin ja hoonattiin stressilevyn kanssa. Painojakauman optimointia Ristisiitos GM:n tekniikan ja Continentalin korin kanssa ei ollut mikään etukäteen suunniteltu asia, mutta Chevyn pikkulohko on Matille vaan se tuttu juttu. Matti teki myös paikat kahdeksalle ruiskusuuttimelle. Turbiinin lukko on suunniteltu kestämään kytkentä täydellä kuormalla. Vaihteistona toimii Päivisen preppaama kolmevaihteinen 4L80-automaatti, jota ohjataan GM Performance Partsin Supermatic TCU:lla. Käytäntö on osoittanut coolerin ajossa toimivaksi. hitsaamalla uuden isomman plenumin, johon vielä asennettiin neljä kappaletta Laminovan ilma-vesi-lämmönvaihtimia. Tehonkestoa tehdas lupaa 700 hv, kun normi nelipulttiselle luvataan 350 hv. Iskutilavuudeksi tuli 365 kuutiotuumaa 4-tuuman porauksella sekä 3,625-tuuman iskulla. Moottoria rakentaessaan Matti mittasi ja dokumentoi kaiken mitattavissa olevan. Vakiokorkeudessa oleva taso koneistettiin samaan tasoon, jolloin männän ja kannen väliin jäi 0,9 mm tavoitellun millin sijasta. Siitä jyrsittiin plenum pois ja Matti valmisti siihen alumiinilevystä Viiden ja puolen metrin mittaiseen autoon mahtuu paljon peltiä, ja peltien alle piiloon paljon pimentoon jäävää huolellista työnjälkeä. Lohko vaikutti siis erittäin tukevalta. Apua Amerikasta Päästäkseen käyttämään tätä ominaisuutta Matti otti yhteyttä teksasilaiseen vaihteistopajaan, joka aikoinaan teki turbiinin myös Mersuun. Tätä ominaisuutta käytettäessä vääntömomenttikäyrässä ei ole automaattivaihteistoille tyypillistä ”vääntökyttyrää”, vaan käyrä on kuin manuaalivaihteisessa. Vaihteistosta voima välittyy yhdeksäntuumaiseen Moserin M9perään mittatilauksena tehdyn 4-tuumaisen alumiinikardaanin välityksellä. Tuumissa tämä ei ole paljoakaan. Alkuperäisessä shifterissä oli vain kaksi asentoa eteenpäin, Hi ja Lo, vaihteiston kolmivaihteisuudesta huolimatta. Heidän kanssaan päädyttiin monilevyiseen 265 mm lukkoturbiiniin 2500 rpm tartuntanopeudella. Samalla käynnistys muuttui mahdolliseksi P-asennossa. Matin hankkiman lohkon piti olla kaikin puolin sekä ”blueprintattu” että ”sonic tested”, ja mukana seurasi pöytäkirja seinämävahvuuksista. Vipukytkimen takaa löytyy myös dynomoodi, joka lukitsee turbiinin lukon valitulla vaihteella ja nopeudella. Ohjaimeen voi ohjelmoida kaksi eri moodia, joiden välinen valinta tapahtuu näppärästi vipukytkimestä. Mitat ja suoruudet pitivät hyvin paikkansa lukuun ottamatta toista kansitasoa, joka oli 0,11 mm vakiokorkeutta matalampi. Tilaa oli todella rajallisesti. Valmista takaja eturunkoa. Ruiskulla toimintavarmuutta Imusarjan lähtökohdaksi Matti hankki Weiandin G-Teamin. Moottorin ilmanputsaritorvisto tehtiin lasikuidusta takakontin paneelien tapaan sillä poikkeuksella, että Matti otti uretaanimalleista muotit, joihin hän laminoi varsinaiset kappaleet. Stressilevyn irrottamisen jälkeen sylinterissä ei ollut mittaamalla todettavaa muodonmuutosta. Täydellä kuormalla ahtoilma on alle 50-asteista, kun ilman cooleria olleessa Mersussa se oli vastaavassa tilanteessa 120 astetta. 12 V8-MAGAZINE. Continentalin alkuperäinen 368-kuutiotuumainen ja fyysiseltä kooltaan isolohkon kokoinen moottori yhdessä Lincolnin peruja olleen vätkä kansien studit mene vesitilaan. Moottoria ohjataan MoTecin M84-ohjausyksiköllä.
. Järjestelmän höyrystin on sijoitettu alkuperäiselle paikalleen hattuhyllyn alle. Kaiken tähän projektiin liittyneen suunnittelun Matti kertoo vieneen paljon aikaa. Vanteiden mallin Matti valitsi heti vuonna 2006 auton hankittuaan. automaatin kanssa ylsivät yhteispainoltaan tasolle 400 kiloa. Kyseessä olivat eräänlaiset tehtaan Fenderwellit. Molempiin pakosarjoihin asennettiin lambda-anturit. Jäähdytetty ilma johdetaan C-pilareiden sisällä kulkevien kanavien kautta katossa oleviin suuttimiin. V8-MAGAZINE 13. Kylmäaineena toimii 134A. Halutessaan muuttaa jotain hän joutui useaan kertaan toteamaan, että suunniteltu muutos vaikutti suoraan niin moneen asiaan, että yksi muutos edellytti lukuisia muutoksia jossain muualla. Moottori sijaitsee nyt 14 cm alkuperäistä taaempana ja on kokonaan etuakselin takapuolella. Pakosarjat Matti hitsasi 1,75 tuuman käyristä. Konehuoneesta löytyy paljon Matin tekemiä billet-osia, mutta loppuviimeistely tehtiin mustaksi anodisoimalla. Alkuperäiset pakosarjat lähtevät kansista ylöspäin ja pakoputket vaakasuoraan sivuille sisälokasuojien läpi pyöränkoteloihin. Matti korvasi alkuperäisen systeemin Classic Auto Airin yleismallisella sarjalla. Muutoskatsastuksessa vaaka näytti molemmille akseleille 1200 kg lukemaa. Ajoittain on vaikuttanut siltä kuin palikoita olisi heitelty paikoilleen vain rappaamalla, vai eikö tehtaalla yksinkertaisesti sanottuna koskaan saatu valmistustarkkuuksia kohdalleen. Tavoitteena oli saada aikaiseksi siisti factory-look billetin kimalluksen sijaan. Tuulilasista tuli hyvä ja uudet sivulasit etsatuin numeroin olivat yllättävän edulliset. Hän ei tiedä voiko syynä olla se, että hänen Continentalinsa on ihan loppupäässä valmistettuja yksilöitä. Continentaliin yhdistettyä luksusja laatuhypetystä Matti on joutunut ihmettelemään useampaan otteeseen. Matti on valmistanut autoon useita kymmeniä alumiiniosia billetistä. Matti teki autoon ensin naruista uudet mallit johtosarjoista, minkä jälkeen mallit naulattiin pöydälle, ja hän teki kaikki piuhat sen mukaan. Rungon ja moottorin välistä löytyi erittäin rajallisesti tilaa, mutta öljynsuodattimen siirto lohkon kyljestä toi helpotusta asiaan. Matin alumiinista hitsaama isompi plenum neljällä Laminovan ilma— vesi-lämmönvaihtimella. Vaiheessa, jossa peli oli jo luovutettu. Samasta ovesta löytyy vielä kaksi valaistua tuhkakuppia ja yksi tupakansytytin. Auton lasit koostuvat Suomessa Kuttilan Lasilla teetetystä tuulilasista, vanhasta alkuperäisestä takalasista ja Jenkeistä tilatuista sivulaseista. Ilmastointia ohjataan alkuperäisellä keskikonsolissa sijaitsevalla vivulla. 400 metriä uutta sähköpiuhaa Sähköjen osalta kaikki johtosarjat on tehty uudestaan. Näkyvää ja näkymätöntä Auto lähti tehtaalta ilmastoinnilla varustettuna, ja toimiva ilmastointi on tänä päivänä miellyttävä. Matti pyrki asentamaan moottorin mahdollisimman taakse painojakaumaa ajatellen. Pakosarjojen valmistus oli huomattavasti helpompaa korin ollessa pois rungolta verrattuna Mersun itsekantavaan korirakenteeseen. Hän ei kuitenkaan ostanut 20-tuumaisia vanteita heti, jos vaikka projektin edetessä olisi vastaan tullut silmää miellyttävämpi vannemalli. Tähän oveen sijoitetuista katkaisijoista ohjataan sähkökäyttöistä etupenkkiä ja kuutta ikkunaa. Matin laskujen mukaan uutta sähköjohtoa upposi autoon kaikkineen noin 400 metriä, ja pelkästään kuskin oveen liki 50 metriä. Mustaksi anodisoidut osat eivät kuitenkaan pomppaa silmille. Työnjälki on silmiä hivelevän kaunista. Etupäässä pysäyttiminä toimivat Brembon 15-tuumaiset levyt ja takana 13,58-tuumaiset. Nykyinen Chevyn pikkulohkomoottori on tilavuudeltaan vain kolme kuutiotuumaa pienempi, ja kaikkineen vielä paljon kevyempi. Näin ei tapahtunut ja vanteet hankittiin vuonna 2013. Konehuoneesta heivatun Continentalin alkuperäistekniikan korvaajaksi Matti asensi Chevyn pikkulohkon ja ”Egoboost-Ahtimen”
Tämä nahka ei todellakaan olisi kestänyt pitkään, sillä värin sai puhki kevyesti kankaalla hankaamalla. Etupenkin selkänojien sekä oviverhoilujen lujitemuovisten osien murtumat vaativat jonkin verran korjailuja. Tässä vaiheessa verhoilijaksi oli valikoitunut virolainen Tuningstyle Oy ja nahka valittiin heidän toimitusvalikoimastaan. Hän irrotti AutoMeterin mittareista kehykset sekä lasit, ja asensi ne alkuperäiseen mittaristoon alkuperäisin kehyksin. SISUSTA – Modernisoitua alkuperäisyyttä Matti ei lähtenyt muuttamaan sisustan tyyliä, koska hän piti tehtaan aikaansaannoksista. Matin alkuperäisen vision mukaista metallinsävyistä nahkaa ei löytynyt auton verhoiluun soveltuvana. Punainen nahkaverhoilu sekä muutenkin yhteneväinen värimaailma aiemman Mersun kanssa ei ollut etukäteen harkittu teko. 14 V8-MAGAZINE. Alkuperäiset mittarit olivat kieltämättä hienot hieman rannekelloa muistuttavineen pohjineen, mutta ne eivät olleet uuden tekniikan kanssa yhteensopivia. Virolainen verhoilija valmisti penkkeihin kokonaan uudet vaahtomuovit, sillä vanhat olivat karisseet jousien välistä lattialle. Matti on ollut erittäin tyytyväinen virolaisen verhoilijan tekemiin penkkien ja ovipahvien verhoiluihin. Alkuperäismittarit on korvattu AutoMeterin mittareilla. Nahkaa hankittiin yhteensä 8 vuotaa eli noin 40 neliömetriä ajatuksella, mieluummin vuota liikaa kuin puoli liian vähän. Sisämatot ja kojetaulun verhoilun hän teki itse. Etupenkin runko vaati hieman muokkausta vaihteistotunnelin suurentumisen johdosta, muuten rungoille riitti hiekkapuhallus ja maalaus. Kattoverhoilun ja lattiamatot Matti teki itse. Italialainen nahantoimittaja kuitenkin lähetti ystävällisesti mallipalan kokeiltavaksi. Kaksi vuotaa jäi yli, joista toisen Matti käytti kojelaudan sekä takakontin verhoiluun. Ilmastointija lämmityslaitteen käyttövivut sijaitsevat Continentalin tyyliin sopivassa alkuperäispaneelissa. Kun valikoimasta ei tuntunut löytyvän sopivaa väriä, valitsi Matti varman punaisen. Värin lisäksi ainoastaan mittarit vaihtuivat
Punainen nahkaverhoilu on kuin parhaastakin herrasväen salongista. Filmin päälle laminoitiin kolme kerrosta marketista saatavaa lasikuitumattoa. Tämän päälle sudittiin PVA-liuos irrotusaineeksi. Muotojen valmistuttua uretaanin pinnat maalattiin lateksimaalilla ja muotoihin jääneet virheet korjattiin kipsilevytasoitteella. Sitä on helppo hioa alla olevan lateksimaalin suojatessa uretaania. Irrotuksen jälkeen kappaleita vahvistettiin laminoimalla takapuolelle lisää mattoa heikkoihin kohtiin. Takaluukun verhoilun Matti hoiteli Virosta ylijääneillä nahoilla. Koska osat tultaisiin verhoilemaan nahalla, koki Matti muottien ottamisen malleista turhaksi vaiheeksi. Tasoitevaiheen jälkeen pinnat maalattiin vielä kerran lateksilla. Kuljettajan ovesta ohjaillaan lukuisia sähkökäyttöisiä toimintoja, jotka vaativat toimiakseen 50 metriä sähköjohtoa. Takakontin paneelien mallit muotoiltiin uretaanieristelevystä, jota on helppo työstää sahaamalla, vuolemalla sekä hiomalla. V8-MAGAZINE 15. Kaliforniasta auton mukana muuttaneesta Musta Leski -hämähäkkiyhteisöstä yksi valettiin ratin keskiöön ja kaksi lähetettiin Luonnontieteellisen Museon kokoelmiin
V8-MAGAZINE 17. Mika haluaa osoittaa projektin tiimoilta kiitokset Jouko Kivirannalla apuvoimista ja Falcontille osien konttauksesta. Tervajokelainen Mika Jousmäki omistaa yhden näistä erikoisuuksista, jonka kunto ei uutta häpeä. Suomessa tällaisia ”Haastajia” lienee kolme. Se lienee ollut siinä 1970-luvulta lähtien. TEKSTI MIKA JOUSMÄKI JA PAUL GRANVIK, KUVAT PAUL GRANVIK EKSOTIIKKAA EKSOTIIKKAA Dodgella oli muskelikauden huippuvuosina sen tehomalleihin keskittynyt Dodge Scat Packiksi kutsuttu opastusja viritysohjelma, jonka tarra koristaa takasivulasia. Challenger T/A:ta valmistettiin vain vuonna 1970 vähäiset 2399 kappaletta, joista 989 oli Mikan auton kaltaisia manuaalivaihteistolla varustettuja yksilöitä. Moparin E-bodyistä ehdottomasti eksoottisimpiin kuuluu kilpurihenkinen, vain vuonna 1970 valmistettu Dodge Challenger T/A 340 Six Pack
Syksyllä 2013 länsinaapurissa tuli myyntiin käyttökuntoinen T/A oikeanlaisella 340 Six Pack -moottorilla, nelivaihteisella A-833-manuaalilla ja 3,91:1-optiovälityksellä varustetulla 8 ¾ -lukkoperällä ruuditettuna. Paikalla T/A osoittautui odotusten mukaiseksi siistissä käyttökunnossa olevaksi yksilöksi. Siellä autoa ei kuitenkaan rekisteröity liikenteeseen, vaan sen silloinen omistaja lienee harrastanut sillä satunnaista ratakisailua. Lisäksi T/A:n seitsemästä matching numbers -kohteesta kuusi täsmäsi, moottorinkin koodien heittäessä vain pari numeroa. Kun lyhyt koeajo sujui suotuisissa merkeissä, niin T/A siirtyi taas kerran suomalaisomistukseen. Autossa oli tekemistä, mutta siinä oli tallella alkuperäisen broadcast sheetin lisäksi kaikki spesiaaliosat, kuten alkuperäiset spoilerit ja lasikuituinen konepelti. Suunnitelmat muuttuvat T/A toimi hyvin, mutta sen kytkin osoittautui todella raskaaksi Tukholman ruuhkissa. – Pohje ehti mennä pahasti hapoille ennen kuin olimme laivassa, muistelee Mika kivuliaita kilometrejä. Useimmissa näistä yksilöistä moottori oli myös vaihtunut normaaliin 340:seen, joten ne eivät juurikaan kiinnostaneet Mikaa. Tämä Gävlessä kaupattu Hemioranssilla ja mustalla lisävarustevinyylikatolla kuorrutettu auto vaikutti sen verran mielenkiintoiselta yksilöltä, että sitä oli lähdettävä tutkimaan tarkemmin paikan päälle. Vinyylikaton kupruilut olivat ilmeisesti huolettaneet Jannea, sillä hän myi auton takaisin Ruotsiin keväällä 2011, valottaa Mika T/A:n taustoja. Jotain Mikan kiinnostuksen määrästä kertoo sekin, että hän työskenteli tuolloin Keski-Aasiassa, josta matka Ruotsiin kesti lähes kaksi vuorokautta. Mika sai myös takaisin auton edelliset APR–3-kilvet, jotka Janne oli hommannut T/A:han syntymäpäivänsä ja auton valmistuspäivämäärän kunniaksi (april 3 = huhtikuun kolmas). Joskus 1980-luvun taitteessa T/A oli kokenut pienen ”keulapusun”, jonka korjauksen yhteydessä auto oli maalattu pohjaa myöten oranssiksi. M ika on ollut jo teini-iästä lähtien erityisen kiinnostunut E-body Mopareista, mutta kroonisen rahapulan vuoksi hän pystyi hankkimaan sellaisen vasta reiluna kolmikymppisenä. Kotiin päästyään hän meni heti seuraavana päivänä auton kanssa konttorille, missä katsastus ja rekisteröinti sujuivat ongelmitta, sillä olihan auto ollut jo kerran Suomen kilvissä. – Tanskasta T/A:n osti Suomeen Janne Sonkamo vuoden 2009 paikkeilla. Saranoiden jouset vaihdettiin löysempiin, jottei hento pelti taittuisi käytössä. Mikan alkuperäisenä ajatuksena oli laittaa T/A talvisäilöön ja ajella sillä seuraava Konepellin alla pauhaavasta 340 Six Pack -pikkulohkosta kielivästä tarrasta jätettiin c-kirjain pois, jotta päällekkäin olevista teksteistä saatiin samanpituiset. Janne piti autosta ansiokasta blogia netissä, ja otinkin häneen yhteyttä asian tiimoilta. Janne kertoi teettäneensä T/A:han hieman peltitöitä ja rakentaneensa siihen moottorin aidon T/A-lohkon ympärille autossa tuolloin olleen 360:n tilalle. Tämä ’71 Plymouth Barracuda (V8 3/15) valmistui kesäksi 2012 modernilla ruisku-Hemillä ruuditetuksi klooni-Hemi-Cudaksi, minkä jälkeen hän alkoi etsiskellä uutta E-body -aihiota, tarkemmin sanottuna Challenger T/A:ta tai AAR Cudaa. Ruotsissa oli samanaikaisesti kaupan pariinkin otteeseen kaksi eri AAR:ää, mutta ne olivat liian hienoja ja kalliita projektiautoksi. T/A:n lasikuitukonepelti varustettiin vakiona tyylikkäillä Hood Tie Down Pins -pikalukituksilla ilman muita lukituksia tai tuulihakaa. Vinyylikatto ei ollut koskaan ollut irti, lukuun ottamatta takalasin ympäristöä, jota oli fiksailtu ruosteen vuoksi useampaan kertaan melko huonolla menestyksellä. Suomalaiset sukujuuret Amerikan markkinoilla tarjolla olleiden harvalukuisten T/Aja AAR-projektien hinnat olivat jokseenkin karvaita. 18 V8-MAGAZINE. Dokumenttien perusteella tämä alun perin FC7 Plum Crazy -violetti auto oli tuotu Amerikasta Ruotsiin jo vuonna 1976 Road Runnerin ja avo-Chevellen konttikaverina. Näin ne olivat visuaalisesti paremman näköiset. T/A oli vaihtanut ahkerasti omistajia, kunnes se oli myyty 1990-luvulla Tanskaan. Se oli ”date correct”, mutta lähtöisin AAR:stä
– Aioin viedä T/A:n maalaamoon, mutta tyhjän korin siirtoa ja ilmenneitä aikatauluongelmia mietittyäni päätin maalata sen itse omassa tallissani. V8-MAGAZINE 19. . Jos Challenger tilattiin 15" vanteilla varustettuna, kuului pakettiin myös tilaa säästävä Space Saver -varapyörä. Luumuhulluus himotti Kesä 2014 sujuikin sitten pohjatöiden sekä ovien ja lokareiden parissa puuhasteltaessa. Mittaukset osoittivat auton olevan suora, minkä jälkeen kori kiinnitettiin peltitöiden tekoa varten grilliin. Pohjan pellit olivat sen sijaan oivassa kunnossa ja tavaratilan lattiassakin oli vain pientä syöpymää. Sen säilytyspaikka on perin erikoisesti kuskinpuoleisessa takakulmassa. Autoa purettaessa selvisi, että kupruilevan vinyylikaton alla oleva kattopelti oli itse asiassa tosi hyvä. Loppukesästä luukut ja ovet oli saatu sovitettua siististi paikoilleen, ja T/A oli valmis maalattavaksi. T/A:ssahan eturenkaat olivat tavanomaista leveämmät, joten tehdas päätti varmuuden vuoksi ”rullata” etulokasuojien kaaren yläosat lisätilan saamiseksi. – Vaihdoin väärän lokasuojan parempaan vakioyksilöön, josta rullasin kaaren ja muokkasin tukiraudan tarkasti tehtaan mallin mukaisesti, muistelee Mika aikaa vieneitä muutoksia, jotka jäävät useimmilta huomaamatta. Takalokasuojat sovitettiin tarkasti paikalleen puhallettujen ja maalattujen sisärakenteiden päälle ja pintapellit hiottiin käsityönä puhtaalle metallille. Myös etusisälokasuojat oli koputeltu suoriksi keulapusun jäljiltä varsin karulla kädellä, minkä lisäksi niistä löytyi rumia ratsupaikkoja sieltä täältä. Muskelinen mielenpiristäjä T/A:n 340 Six Pack oli kunnostettu parisen tuhatta mailia sitten, mutta sen maalit olivat jo rapisseet, minkä lisäksi se tihkui öljyä ja nestettä sieltä täältä. Six Pack koostuu Edelbrockin alumiini-imusarjasta ja Holleyn kolmesta kaksikurkkuisesta vakuumikaasuttimesta. kesä sellaisenaan. Toinen etulokasuoja oli vaihtunut matkalla normaalin Challengerin lokariin, mutta toinen oli alkuperäinen T/Aosa. Loput maalit poistettuaan Mika avasi vielä koneen varmuuden vuoksi tarkistaakseen sen laakeAuton moottori ei ole alkuperäinen, mutta ”oikeanlaisella” valmistuspäivämäärällä varustettu aito 290 heppainen 340 Six Pack, joka on alun perin karjunut Cuda AAR:n keulalla. Värivaihtoehtoja oli tasan yksi: auton alkuperäinen Plum Crazy -metallinhohtovioletti. Vain sen A-pilareiden nurkat ja useampaan kertaan pikafiksattu takalasin reuna olivat pehmeät. Samasta syystä myös niiden tukiraudat katkaistiin ja sijoitettiin kulkemaan korkeammalla, jotta kookkaammille renkaille olisi riittävästi tilaa. Muualta löytyi sitten E-bodyjen vakio-ongelmapisteitä enemmän kuin Mika olettikaan. Näistä kohdista paljastui myös paksuja kerroksia tinaa ja kittiä, minkä lisäksi pyöränkaarissa oli ikävän näköisiä paikkoja toisensa perään. Mieli kuitenkin muuttui muutaman kuukauden jälkeen, ja hän otti auton työn alle paremman puhteen puutteessa. Isoimpien hitsausten valmistuttua se käytettiin lasimurskapuhalluksessa, minkä jälkeen muutamaan kohtaan jouduttiin vielä laittamaan pienet paikat. Esimerkiksi takalokasuojien alareunat ja takaluukun lattian sivupellit olivat sinänsä asiallisesti tehtyjen korjauskohtien yläpuolelta täyttä haperoa. Tämä tehdasasenteinen erikoisuus alkuperäisine täyttöpulloineen on tallella Mikan yksilössä. Elettiin kevättä 2014. Tallella on myös auton alkuperäinen puskuritunkki, joka on täydellisesti kunnostettu kaikkine kiinnikkeineen. T/A:n upeasti uudistuneen ulkokuoren kruunaavat laadukkaat tehdastyyliset uustuotantoteippaukset ja virheettömästi kiiltelevät kromiosat. Mika tilasi lopulta AMD:ltä A-pilarit, syylärin kehikon alapalkin, etusisälokasuojat, takalokasuojat, takaluukun pohjan sivupellit sekä takalasin ja takaluukun kannen välisen paneelin. – Tinasin myös kaikki hitsaussaumat ja pyrin saamaan korin muodot koriviilalla hiestäen mahdollisimman lähelle oikeaa, jottei pakkelin kanssa tarvitsisi ylettömästi pelata, ennen kuin ruiskutin sen sinkkifosfaatti-epoksivärillä ja pursotin tehdastyyliset saumamassat, kertaa Mika. Keskikaasari on toiminnassa normiajossa ja laitimmaiset lähtevät mukaan, kun kaasu polkaistaan pohjaan
Se toimii, kun ohjauspyörää puristaa tavanomaista lujemmin. Tässä yhteydessä hän myös purki kaasarit ja asensi niihin korjaussarjat. Takalokasuojista löytyi korroosion lisäksi runsaasti pikku paikkauksia, minkä vuoksi ne uusittiin. . A-pilarit, etusisälokasuojat, takalokasuojat sekä takaluukun ja takalasin välinen paneeli. Turhan jäykäksi osoittautunut Centerforce-kytkin korvattiin McLeodin perinteisellä kolmisormisella street & strip -asetelmalla levyineen, joiden ansiosta poljin muuttui huomattavasti käyttäjäystävällisemmäksi. Ruostetta löytyi lähinnä A-pilareista ja takalasin alaosasta, jotka kaikki uusittiin kokonaisuudessaan. Vaikka kori näytti kohtuullisen hyvältä, löytyi siitä lopulta aika paljon korjattavaa. Tyylikäs Rallye-optiomittaristo oli kunnostettu täydellisesti auton edellisen suomalaisomistajan toimesta. Näin ollen ne sopivat T/A:n ”spesiaaliin” pakosysteemiin sellaisenaan. Alkuperäinen manuaalilaatikko ja lukkoperä olivat toimineet ajossa moitteetta, joten niille riitti pelkkä tarkastus, tiivisteiden uusinta ja öljyjen vaihto. Lopputuloksesta tuli varsin onnistunut ensimmäiseksi yritykseksi. Ne oli aikoinaan oiottu ja paikkailtu niin karkealla kädellä, että ne katsottiin parhaaksi uusia. ripinnat ja mekaanisen kunnon. Kolmepuolaisen Rim Blow Steering Wheel -optioratin erikoisuus on sen kehään sijoitettu äänitorven katkaisin. Mika kuitenkin halusi palauttaa sen alkuperäiseen loistoonsa, eikä vähiten hienon Plum Crazy -alkuperäisvärin vuoksi. Niinpä sille riitti pelkkä puhdistus. Ainoat varsinaiset muutokset olivat takana olleiden ilmaiskareiden korvaaminen etupään kaltaisilla KoAuto oli varsin siistissä kunnossa ostettaessa ja olisi kelvannut monelle muulle sellaisenaan. Keulaa oli joskus kolaroitu, minkä seurauksena myös sisälokasuojat olivat saaneet kipeää. Kupruilevan vinyylin alta paljastui yllättävän hyväkuntoinen kattopelti. Pakkelimäärän kurissa pitämiseksi tinatut hitsisaumat hiottiin koriviilalla mahdollisimman tasaisiksi. Pelleistä menivät vaihtoon mm. Ne olivat onneksi jääneet venttiilikopan alle pahaa tekemättä, eikä hydraulisen nostimen välyskään ollut päässyt kasvamaan yli painealueen. Auton alustan osat olivat hyväkuntoiset, joten niille tehtiin vain puhdistus ja maalaus tehtaan väreihin. Hurstin Pistol Grip -lattiashifterin ja sen vivustojen toimintaa täsmennettiin korjaussarjoilla. Työ ei ollut turhaa, sillä kaksi venttiilin säätöruuvia oli poikki. 20 V8-MAGAZINE. Ruuvien ja tiivisteiden uusimisen sekä kasauksen jälkeen Mika maalasi moottorin oikeanlaisella Hemi-oranssilla. Hyväkuntoisen alkuperäisen sivuputkiston vaimentimiksi Mika vaihtoi Dynomaxin hyvin virtaavat pöntöt, joissa meno ja paluu ovat samassa päässä. Mika uusi itse auton lisävarusteisiin kuuluneen vinyylikaton
Sama vaikutus on ollut T/A:n hyvällä toimivuudella ja sivuputkien omanlaisella äänimaailmalla, joka saa Mikan aina hymyilemään. Sen jälkeen kaikki pellit hiottiin käsityönä puhtaalle metallille. Se sisältää alkuperäistyylisen tekstuurin, tehden pinnasta hieman rosoisen. Itse putkisto maalattiin mustalla, jotta se ei näkyisi rumasti auton alta. Sisustajumppaa T/A:n sisusta oli kelpo kuosissa, joskin etupenkit oli verhoiltu ”ruotsalaiseen tapaan” alkuperäisen oloisiksi, mutta vääränlaisella aidolla mustalla nahalla. Tämä sen vuoksi, että ohuesta lasikuitukonepellistä johtuen se otti häiriöitä sytytysjärjestelmästä ollessaan normipaikalla etulokasuojassa. Takapyörän edestä ulostulevat pakoputken päät kromattiin jo tehtaalla. Myös kaikki tarkastusmerkinnät palautettiin takaisin paikoilleen. – Korin ollessa vielä tyhjänä perä oli todella taivaissa, mutta laskeutui siitä pikku hiljaa mukavaan tehdastyyliseen etunojaan, toteaa autonsa nykystanceen tyytyväinen Mika. Isoimpien peltitöiden valmistuttua yhä grillissä ollut kori vietiin lasimurskapuhallukseen, missä paljastuneet muutamat pienet ruostereiät paikattiin. Jos T/A:ssa oli radio, kiinnitettiin antenni vänkärinpuolen takalokasuojaan. Orgista ei pantu takaisin penkin taakse vaan nykyisin siellä on värikopio tästä ”kullanarvoisesta” dokumentista. V8-MAGAZINE 21. Mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi katto maalattiin huolellisten pohjatöiden jälkeen mustalla akryylivärillä, jotta uusi vinyyli saataisiin kiinnitetyksi kunnolla. . – Säätelin ja vuototestailin laseja yhden pitkästyttävän viikon, kiroten miten tuotantolinjalla sama lienee onnistunut minuuteissa, naureskelee Mika tätä hermoja raastanutta hommaa muistellessaan. nin säädettävillä versioilla sekä XHD-takalehtijousien vaihtaminen T/A:n spekseillä taottuihin pakkoihin. Muissa malleissa se jätettiin puhtaalle metallille. Six Packin kuuden kurkun auetessa tuo hymy kuulemma vain levenee. Täysin läpikäyty T/A valmistui talvella 2015, jolloin se myös MR-hyväksyttiin ilman sanomisia. Takapuskuri ja upeakromiset Bumper Quards -optiopystykoristeet uusittiin. Lasikuitukonepelti, konehuoneen sisäkantti ja takaspoileri maalattiin mattamustalla uretaanipohjaisella ”Organisol”maalilla. Erityisesti Tampereen näyttelyn New Classicin ykköspysti ja 70-luvun sarjan vastaava Forssan Pick-Nickistä lämmittivät hänen mieltänsä reilun kahden tuhannen tunnin urakan jälkeen. T/A:sta oli tarkoitus tehdä näyttelytasoinen nelipyöräinen, joten myös pohjapelleille tehtiin pohjatyöt ennen maalaamista Plum Crazyllä. Niihin Mika vaihtoi uudet oikeanlaiset vinyylit vaahtomuovien kera. T/A:n tunnusmerkkeihin kuuluu mustaksi maalattu takapaneeli, kun se muissa malleissa oli korin värinen. Kattoverhoilun lisäksi uusimisen kohteeksi joutuivatkin lopulta vain äänieristeet, kumitiivisteet ja lasien harjakset. ”T/A:n mukana seurasi ”Broadcast sheet” eli auton alkuperäinen tilauslista. Sen jälkeen Mika on käynyt autollaan muutamissa alan tapahtumissa, joista kaikista on tullut kotiin viemisiä. Myös sivulasien nostomekanismien kuluvat osat uusittiin. T/A tehtiin ajettavaksi, joten alustan tehtaalta tullessa puhtaalla metallilla olleet osatkin maalattiin tehtaan värimaailmaa toki tarkasti noudattaen. Takapenkki, oviverhoilut ja muut muovit olivat hienossa kunnossa, joten niille riitti vuosikymmenien lian höyrypesu ja pienten halkeamien korjaaminen
22 V8-MAGAZINE Uutisia & asiaa Koonnut toimitus Konetilasta löytyy petrolikäyttöinen 6-sylinterinen pannu, jonka jatkona on 3-lovinen manuaaliaski. Pakosarjaan kiinnitetyssä metallilaatikossa voi lämmittää ruokaa. Näköislehti on luettavissa osoitteessa www.lehtiluukku.fi. Herman-isä ja 14-vuotias Pampa-poika olivat yhtä hymyä, kun pääsivät poseeraamaan jenkkiautolehden kuvaajalle. Veekasi toivottaa maailmankiertäjille onnellista elämää tien päällä! Kylähullujen erikoisuudet kuningaskuntaan Eipä onnistunut amerikkalainen tosi-tv-tähti Richard Rawlings nappaamaan kurikkalaisten Petri Plosilan ja Raine Saviojan yhteistyössä valmistunutta nelipaikkaista '74 Rolls-Royce Silver Shadow -kiituria Yhdysvaltoihin, sillä norjalaiset vetivät tällä kertaa pidemmän korren. Yksi huikeimmista roadtripeistä on argentiinalaisen Zappin perheen '28 Graham Paigella suorittama reissu, joka on kestänyt yhtäjaksoisesti jo käsittämättömät 16 vuotta. Perheen vaiheita voi seurata osoitteessa: https://www.facebook.com/herman.zapp/?fref=ts. Pampa syntyi Alaskan matkan aikana. Näppejään nuolemaan jäänyt Rawlings yritti vielä ostaa autoa norskeilta, siinäkään onnistumatta. – Miksi pysähtyä, kun kaikki on niin mielenkiintoista. perheen keittiö-tila. Tarkemmat ohjeet palvelun aktivoimiseksi löydät tämän numeron takasivulta. Elämme maailmankaikkeuden ihanimmassa paikassa, valottaa perheen isä Herman elämänfilosofiaansa. Takaboksista löytyy mm. He vierailivat Lahden Jenkkiautonäyttelyssä, mistä matka jatkui Viron kautta Venäjälle. Sieltä matka jatkui kuitenkin eteenpäin, ja perheen seuraavat lapset syntyivät Argentiinassa, Kanadassa ja Australiassa. G-P Motors Corporation aloitti autotuotannon vuotta aiemmin ja vuonna 1928 valmistui yli 73 000 autoa. Nyt sinulla on mahdollisuus lukea V8-Magazinen tilaajana lehtesi digitaalisesti ilmaiseksi. K A I S A LM IO. Auton erikoisuus oli nelipaikkaisuus ja huippuunsa viimeistelty kabiini. Matkaa taitetaan 50 km/h nopeudella. Rollssin vanavedessä Norjaan siirtyi myös parivaljakon tuorein luomus ja tässä lehdessä toisaalla esiteltävä V8-moottorillinen ´16 Boss Hoss ATV -mönkkäri. Luettavissa ovat lehden numerot vuodesta 2015 lähtien. Konepellin läpi puskeva ahdin herättää hilpeyttä, mutta samalla kunnioitusta. Kun joskus alkaa tuntua siltä, että reissaaminen riittää, palaavat he takaisin Argentiinassa odottavaan kotiinsa. Oulun American Car Clubin porukoilta, ja samalla lailla apua on löytynyt tarvittaessa eri puolilla maailmaa. Suomessa olonsa aikana he saivat autolleen huoltoapua mm. Pariskunnan alkuperäisenä tarkoituksena oli matkustaa vuonna 2000 '28 Graham Paigella kuudessa kuukaudessa Argentiinasta Alaskaan, missä perheen ensimmäinen lapsi syntyi tien päällä. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO V 8 M ag a z i n e n t i l a a ja e t u USKOMATON AUTOMATKA Zappin perheen Zappin perheen uskollisena matkakumppanina toimii ´28 Graham-Paige Model 610. Kurikkalaisten Rolls-Roycellä vuoltiin myös kansainvälistä menestystä
Ajatuksena oli käyttää osia DeLoreanien tiellä pitämiseen, ja vasta myöhemmin aloittaa autotuotanto. Ne ovat niin jokapäiväisiä. Lauran tarkoituksena on harpata kaudella 2017 ryhmään Top Doorslammer, ja sen hän aikoo tehdä Teron ja hänen tiimissään crew chiefinä toimineen Hietasen Jarin avustuksella ja hänen neuvojaan kuuntelemalla. Kailla oli entuudestaan vastaavan mallisarjan 2d Sedan, jossa on mm. Mieheltä löytyy kotitallista muun muassa 540 cid Merlinillä varustettu '70 Chevrolet Chevelle ja '71 Chevrolet Chevelle SS väkevällä 454-isolohkolla. Etenkin Kotten Tallgrenilla oli parikin mielenkiintoista mappia lehtileikkeineen ja vanhoine valokuvineen vuonna 1975 Keimolasta alkaneen uransa varrelta. Varikkorakennus alkaa nousta ensi vuoden alussa. Mä tykkään Viperista”, kertoi Chrysler Viper GTS-R:llä Keski-Euroopassa ja kotimaan GT-luokassa kilpaileva Pertti Kuismanen VM:n haastattelussa. 4-ovisen konetilasta löytyy 307-kuutiotuumainen vinkkeli tiettävästi 60-luvun lopulta. Pasi on toiminut autokorjaamoyrittäjänä aina vuodesta 1992 lähtien. Malmin Lentokentän kabinetin tiloissa. Monet muistanevat pitkänlinjan jenkkiautoilijan erityisesti stripiltä, josta Pasi pokkasi Super Gas -ryhmän Suomen mestaruuden kaudella 1996. 383 cid V8, levitetyt takapyöränkotelot, Moparin kavennettu 8¾-perä nelilinkillä, putkitukivarret ja hammastanko-ohjaus. Yritys hankki vuonna 1997 konkurssiin menneeltä automerkin alkuperäisvalmistajalta osavaraston. Euroopan suurimmat rakenneltujen moottoripyörien messut avautuvat 2. Kymiring Iitissä etenee. Tehtaalta auto poistui rattikarahkallisena. Ensimmäinen kahvihetki kyseisellä teemalla sujui 10 henkilön porukalla torstai-iltana 6.10. Perheauto toimi edellisellä omistajalla myös hääautona, mikä saattoi toimia jarruna autosta luopumiselle. Korjaamo löytyy Porista osoitteesta: Ampuhaukantie 7. . 2-ovinen tolppaPorilaisen Pasi Mahlamäen USA-Autokorjaamon muuttoavajaisia vietettiin muskeliauto-teemalla, joten pihaalueelle saapui toistakymmentä toinen toistaan väkevämpää muskeliherkkua, kuten Jukka Kasken legendaarinen Simo Riikosen maalaama '70 Dodge Challenger ja Dart-guru Jarmo Hiljasen kuin pakastavedetty '68 Dodge Dart GTS. . Martti Luppe Luoso esitti filminpätkän Keimolan vuosien 1975–1976 kisoista koostettua videomateriaalia, minkä lisäksi hänellä oli mukana myös joitain vanhoja lehtileikkeitä ja lehtiä. Pannun jatkona on lattiakepillinen 4-vaihteinen manuaaliaski. Tämä vanhin Shelby Cobra (CSX 2000) on tähän asti kallein julkisessa huutokaupassa myyty jenkkiauto. . Kahvihetkien pitäisi jatkua joka kuukauden ensimmäisenä torstaina samassa paikassa alkaen kello 18.00. Tämä kolmepäiväinen Custombike Show levittäytyy kolmeen halliin, joissa on järjestäjän mukaan esillä 800 radikaalisti modifioitua moottoripyörää. 14 vuotta vanhalla kilpa-Viperilla 73-vuotias Kuismanen laittaa edelleen voitokkaasti kampoihin kanssakilpailijoille. V8-MAGAZINE 23 Katujenkki tien päältä Tiivistettyä Turkulaisen Kai Salmisen ´55 Chevrolet Two-Ten 4d Sedanin hankinta oli viivytystaistelun tulos, sillä mies yritti useasti ostaa viisvitosta. K U V A D E LO R E A N M O TO R C O M PA N Y FHRA on aloittanut FHRA Old Boys Tarinakerhon, jossa muistellaan vanhoja aikoja. ”Jos lähtisin tässä iässä ostamaan uutta autoa, en haluaisi mitään Porschea tai Ferraria. joulukuuta Bad Salzuflenissa Saksassa. 18 mutkaa ja 1,2 kilometrin suoran omaava rata asvaltoidaan vasta ensi kesänä, mutta pohjatyöt valmistunevat nyt syksyllä. Corvetten vanteet lojuivat toimettomana toistakymmentä vuotta, kunnes löysivät tiensä viisvitosen alle. K A I S A LM IO sedan tuli hankittua jo 11 vuotta sitten, mutta moniovinen tuli kotitalliin vasta hiljan. Vanhoihin DeLoreaneihin verrattuna 130-hevosvoimaisen Renault V6 -moottorin sijaan konetilaan suunnitellaan jotain 350–400-hevosvoimaista voimanlähdettä. . – Tallissa oli valmiina ylimääräisiä viisvitosen osia, joille piti löytää aihio, johon niitä voisi tarpeen mukaan kiinnitellä. Suurin syy viisvitos-innostukselleni lienee legendaarisella American Graffiti -leffalla, jossa näyttelijä Harrison Ford alias Bob Falfa kurvaili mustalla 2-ovisella tolppavitosella, muistelee Kai. Yksi vaihtoehdoista on GM:n 6,3-litrainen LS3 V8, joka on sertifikoitu Low-volume replica car -lainmukaisiin autoihin. K A I S A LM IO USA-Autokorjaamo uusiin tiloihin Uusvanha jenkki DeLorean palaa markkinoille 2017, kun DeLorean Motor Company Teksasista aloittaa 1982 DMC-12 -automallin valmistuksen. Päivän kohokohtana toimi perinteisen autokalenterin kuvaus. H E IK K I M A LI N E N Vanhoja muistellen. Tilauskirjat ovat täynnä, vaikka replikan hinta tulee olemaan 80 000– 100 000 dollarin välillä. Ensiyritys vuonna 2008 epäonnistui, mutta nyt toinen kerta ehkä toden sanoo. Kauden 2018 tavoitteeksi on asetettu siirtyminen porrasta ylöspäin Pro Modiin. Laura Saksa paljasti hankkineensa Laukkanen Motorsportilta Mustangissaan aikaisemmin kiinni olleen turbotekniikan ja Laukkasen rekan. Carroll Shelbyn Cobra prototyyppi myytiin RM Sothebyn huutokaupassa Monterey Car Weekissa maailmanennätyshintaan 13,75 miljoonalla dollarilla. Päämääränä on MotoGP-osakilpailun järjestäminen heinäkuussa 2018 tai viimeistään heinäkuussa 2019, josta on allekirjoitettu jo sopimuskin. . Joukkoon eksyi myös muutama huippuluokan rodi
Lauantain kruunasi messukeskuksen piha-alueelta startannut Lahti-cruising, jonka päämääränä oli Ace Corner Finland. Pin Up Finland -kisan finalistitypyt, viihteen monitoiminainen Saana Koskinen alias Molly Moonstone, ruotsalainen John Lindberg Trio ja erityisesti miesväkeä ihastuttanut Burlesque Show. Orimattilalainen Marco Hämäläinen on viime vuosien aikana terästäytynyt näyttävien somistusten loihtijana, joista hänet on myös useasti palkittu. Nähtävillä oli kotoisen huippukaluston ohella monia mielenkiintoisia kohteita useasta eri maasta, kermana kakun päällä Yhdysvalloista saapuneet tosi-tv-tähti Richard Rawlings ja kustomlegenda Gene Winfield. . Jenkkiautonäyttely, Lahti 1.–2.10. Tällä erää oli panostettu myös omistajien asuvalintoihin, joten pickupin vierellä paistatteli päiväänsä näyttävä steampunk-pariskunta. Show Car -luokan kakkostila. Näyttelyn sulkeutuessa oli vuorossa viihteellinen puoli, josta pitivät huolen mm. 24 V8-MAGAZINE. Kuka olisi uskonut, että lopputulos on näinkin shokeeraava! Hämäläiselle mm. Nyt Hämäläiset ilahduttivat kävijöitä steampunk-teemaisella ’29 A-Ford pikkiksellä, jonka esillepano palkittiin Autorama-sarjan ykköspokaalilla. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO L ahden Jenkkiautonäyttely on kuin varkain lunastanut paikkansa kotimaisten näyttelyiden kärjessä. Esimerkkejä voisi mainita lukuisia, mutta mainitsen nyt vain yhden. Eniten ihastusta herättivät ainakin allekirjoittaneessa lukuisat toinen toistaan kekseliäämmät somistukset ja ylipäätään näyttelykohteiden esillepano. Kansainvälinen KATTAUS Lahden syksyinen Jenkkiautonäyttely huipensi kotimaisen näyttelytarjonnan. Letka-ajeluun osallistui tiettävästi yli toistasataa ajoneuvoa, eikä viileähkö ilta haitannut menoa millään tavoin. Monet muistanevat miehen ’64 Pontiac GTO:n ympärille luodun viidakkoteemaisen somistuskokonaisuuden, joka sai myös kansainvälistä huomiota. Esillä olleen kaluston joukossa oli puolen sataa ajokkia ulkomailta, mikä täydentää mukavasti näyttelyn antia ja tarjoaa yleisölle uutta nähtävää. Orimattilalaisen Marco Hämäläisen steampunk-tyylinen ’29 A-Ford ”The Kraken” pikkis nähtiin näyttelyssä viime vuonna projektikuntoisena
Näyttelyn erikoisuutta edusti vallentunalaisen Björn Strömbergin ’35 Auburn 851 Boattail Speedster, joka on yhdysvaltalaisen 90-luvun taitteessa kuolleen Gordon Buehrigin mestariteos. Taipalsaarelaisen Arto Ruokosen ’56 Chevrolet Suburban oli osana Classic-Chevyjen (’55–’57) teemoittamaa Letukka-katrasta. V8-MAGAZINE 25. Paras maalaus -pokaali meni ansaitusti landsbrolaisten Malin Zetterqvistin ja Fredrik Schillin ’67 Oldsmobile Cutlass Supremelle. Fordin laukkaava poni lienee yksi maailman tunnetuimmista polleista. Takarenkaiden leveyden perusteella hyötyajoneuvosta löytyy sopivasti potkua. Kokonaisuus palkittiin parhaasta somistuksesta. Koniaiheinen somistus oli perusteltua kullaalaisen Esko Pamppusen ’67 Ford Mustang Fastback GT 390:sen tapauksessa. Auburnille Classicin ykköstila. Maalaus on Alex Valdezin käsialaa ja straippaukset puolestaan By Conejon taidonnäyte. Kansainvälinen KATTAUS Norjalaista autonrakennusnäkemystä edusti Tony Johansenin ’48 Ford F1 pickup
Mestarit areenalla! Kustomlegenda John Winfield, Kryptoniten luoja Lennart ”Zacke” Zackrisson ja siipi-Mopar spesialisti Jan ”Fritte” Fridberg tuumailevat Zacken ’57 Fordin äärellä, kuinka C-pilarin muoto pitäisi toteuttaa choppauksen yhteydessä. Auto rankattiin 50-lukulaisten korkeimmalle pallille. Jaskalle Hot Rodien luokkavoitto. Helsinkiläisen Olli Mannisen ’57 Dodge Custom Royal D500 Convertible näytti heti ensisilmäyksestä lähtien niin hienolta, jotta olin satavarma, että kyseessä täytyy olla länsinaapurista saapunut siipikaunotar. Vaniluokan voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä. 26 V8-MAGAZINE. Jos norjalaisen maalarigurun Glenn Andersenin ’82 Chevrolet ”Partyfinder” Starcruiser ei ole todellinen showstopperi, niin ei sitten mikään! 15 000 lediä ovat tämän auton erikoisuus. Yksi näyttelyn sympaattisimmista kulkineista oli eittämättä pornaislaisen Marko Stjerbakoffin ’42 Divco (Detroit Industrial Vehicles Company). Jäämme mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta! Karkkilalaisen Jaska Velinin 60-luvun showtyyliin rakennettu ’31 A-Ford ”Eldorod” Coupe taisi olla yksi Amerikan vierasta kiinnostanut kohde, mutta auto jäi ainakin toistaiseksi Suomeen
Auton projektivaiheista voi kertoa näinkin näyttävästi! ’69 Plymouth GTX herkkua ulkoiluttaa Helsinkiläinen Antti Palmu. Tallissa on myös erillispenkein varustettu täysin alkuperäinen ’59 avo-Cadillac ja ’32 Deuce roadster. Näyttelyssä oli teemana Road 66, joten paikalla oli itseoikeutetusti myös Veekasin sivuilta tuttu husqvarnalainen Henrik Björklund (V8 9/13), joka ajoi legendaarisen tienpätkän kuvan ’59 Imperial Crown 4d hardtopilla. Lieneekö ollut vinkkinä Amerikan-Rikulle. iäkkäät veturi ja rautalaiva. Vintage-luokkavoitto Henrikille. Gassereihin ei kyllästy koskaan! Etualalla bjursåsilaisen Stefan Olanderin ’51 Chevrolet Delivery ja taustalla lappeenrantalaisen Tommi Äikään oranssi ’62 Ford Falcon, joka oli myös ostettavissa. Auto nähtiin myös Fast´n Load -ohjelmassa, jossa Richard Rawlings antoi kyytiä auton silloiselle naisomistajalle. V8-MAGAZINE 27. Hedemoralainen Elving Långdahl on erikoisuuksien mies, joten Australiasta hankitun ”vääräkätisen” ’33 Ford Phaetonin lisäksi kotilaanilta löytyvät pihakoristeina mm
Onhan siellä suoranaista romuakin ja jo parasta ennen päiväyksen ohittanutta tavaraa, mutta paljon myös aivan uutta. Suomen kielen termit romutori, rompetori, yms. Myyjille portit ovat auki jo edellisenä iltana ja suuri yleisö päästetään paikalle sunnuntaiaamuna viiden jälkeen. TEKSTI JA KUVAT JARI TURUNEN P omona sijaitsee noin kolmen vartin ajomatkan päässä itään Los Angelesista. Löytöjen tekeminen ei sekään ole harvinaista, sillä paikalla on aina myyjiä, jotka eivät ilmoita osistaan netissä. Käytettyjä osia ostaessa myös välttyy todennäköisemmin ikäviltä yllätyksiltä, kun tavaraan voi tutustua ennen ostopäätöstä. Mikään ei voita myöskään sitä, että osia saa hiplata ja pyöritellä käsissä ennen ostopäätöstä, eikä tinkiminenkään ole kiellettyä. Eli juuri sitä, jota löytyy vauhtikaupoista tai internetin syövereistä. Vaikka olen aamu-uninen, jaksoin pompata jo neljän aikaan ylös majapaikastani, josta ei ollut kuin vartin matka swappi-alueelle. Oma tunnelmansa Mikään ei voita rompemarkkina-aamun tunnelmaa ja mahdollisen löydön odottamista. Näytillä olevalla kalustolla on yhtä merkittävä osuus tapahtumassa kuin osien myynnillä. Jo pitkin lauantai-iltapäivää ja iltaa voi bongata liikenteen vilinästä Freeway 10:ltä sekä 210:ltä erilaisia ajoneuvoyhdistelmiä, joiden trailerissa kuljetetaan vanhoja autoja tai niiden raatoja kohti Pomonaa. eivät kuvaa Pomonan swapin sisältöä onnistuneesti. Erotuksena on vain se, että Pomonassa tavaran voi saada edullisemmin, ja vielä hyvät neuvot kaupan päälle. Pomonassa on esillä puunattujen trailerikuningattarien lisäksi runsaasti etenkin valtavirrasta ja -genreistä poikkeavaa kalustoa, joka on lisäksi kaupan. Myyntialueen halkaisevan tien toinen puoli oli varattu swa28 V8-MAGAZINE. Pitkä kävelyrupeama Myytävää tavaraa on paljon ja käytäviä kilometrikaupalla, joten kävijän on syytä varautua 5–10 kilometrin kävelyyn, mikäli aikoo kiertää kaiken läpi. Pomona Swap Meet, Kalifornia Aikainen lintu madon napp aa Yksi kuuluisimmista autojen swap meet -tapahtumista järjestetään seitsemän kertaa vuodessa Kalifornian Pomonassa sijaitsevan kiihdytysradan alueella
Omalle autolle on pitkä kävelymatka. Aikainen lintu madon napp aa pille ja toinen kiihdytysradan puoleinen alue myytäville autoille, joita oli pikaisesti arvioituna yli 500. Nykyään tilanne on vähän toisenlainen. Pyöräpuolella edullisempaa Pyöräpuolelta löytyy puolestaan edullistakin Aamuauringon varjot ovat vielä pitkiä. . Halutuimpien klassikkoautojen hinnat ovat nousseet vuosi vuodelta USA:ssa muuta maailmaa ja etenkin Suomea kovemmin, joten pyyntihinnat esimerkiksi 50-luvun lopun avomalleista lähentelevät järjettömyyksiä suomalaiselle palkansaajalle. Eurooppalaisille harrastajille Pomonan kulta-aika oli 80ja 90-luvuilla. Tarjolla on entistä huonompaa projektiautoa ja entistä kalliimpia valmiita autoja. Moni swappivieras oli varustautunut matkaan kärryjen kanssa. Tapahtuma on varsinainen klassikko ja tuttu myös monille suomalaisille ja eurooppalaisille jenkkiautojen harrastajille jo vuodesta 1975 lähtien. Mitä hyvänsä Pomonasta osti, osia tai kokonaisia autoja, ne suurin piirtein riistettiin käsistä, kun tavaran tai auton oli rahdannut Suomeen. V8-MAGAZINE 29. Katottoman ’31 Fordin hintapyynti oli 18 000 taalaa. Christine voi olla myös musta. Kello ei ole kuuttakaan, mutta silti vasemman puoleisella myyntialueella käy kova kuhina, ja oikeanpuoliset harrasteautoparkit sekä automyyntialueet alkavat olla täynnä, vaikka tilaa on kymmeniä hehtaareita
Renkaat kannattaa tingata täältä. Ne voi saada edullisemmin kuin nettimyynnistä. Jutustelu edellisenä iltana suomalaisten Kalifornian asukkaiden kanssa paljasti, että monet ammatikseen klassikkoautojen kanssa pelaavat eivät swapeista enää ostoksia juurikaan tee. Tässä varsin omintakeinen innovaatio. . Pomona voi olla siis hyvä paikka myös pyöräostoksille, jos etsinnässä on vakiomallin sijaan pitkälle valmiiksi kustomoitu pyörä. valikoimaa, jotka Pomonan swapissa ovat enimmäkseen rakennettuja Harley-Davidsonin 2000-luvun Softailja matkamalleja. Rekvisiittaa ja kromeja Reprokyltit ovat valloittaneet kaikki maailman swapit, mutta Pomonassa on tarjolla myös aitoja elämää ja luoteja nähneitä kylttejä, sekä tietysti bensa-asema rekvisiittaa. Myyjät olivat kyllä hintatietoisia, sillä rikkiammutusta Coca Cola -kylttistä pyydettiin 250 dollaria. Huoltoasemarekvisiittaa löytyy alkuperäiskunnossa sekä entisöitynä, samoin kylttejä ja Coca Cola -rekvisiittaa useilta myyntiosastoilta. Myynnissä oli myös kymmeniä upeasti rakennettuja Harrikoita, joiden hinta oli suomalaisittain kohtuullinen. Syy tähän on muuttunut maailma ja sen myötä sähköistyneet kauppapaikat. 30 V8-MAGAZINE. Rakennetut polkupyörät ovat tätä päivää. Puskureita oli tarjolla joka lähtöön, varsinkin, jos kyseessä oli Chevrolet
+ 0,06 e/min (alv. Etualalla ’60–’61 Moparin Long Ram -sarjat, jotka olivat vakioina kirjainsarjan kolmesatasissa. Vaikka kiiltävää löytyy tonneittain, on sieltä kutakuinkin turha kysellä Moparin tai AMC:n kiilto-osia. Vastaavasti tarjolla oli suhteellisen paljon coil overeita, joita näkyi olevan asennettuna myös moniin näyttelyalueella oleviin autoihin. Jos pitäisi nimetä automalli, johon osien saanti on turvattu parhaiten uustuotannolla Pomonassa, olisi se ehdottomasti Kuplavolkkari. Lankapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. Rodi-osat ovat tietenkin oma iso kokonaisuutensa, kuten myös universaalit, liki kaikkiin vehkeisiin käyvät komponentit. Paikalla oli mielettömät määrät upouutta klassikko VW-osaa. Parhaat kaupat on jo tehty, mutta onneksi seuraava tilaisuus koittaa Pomonassa taas kolmen kuukauden päästä. Volkswagen-harrastajille oli varattu oma alue, joka oli varmasti kuplaja junakeulaharrastajan Mekka. 010 401 3310, 014 610 292 Matkapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. Yksi suomalaista kulkijaa ihmetyttävä piirre oli myös se, että ilmajousituskomponenttien kauppiaita ei ollut enää oikeastaan lainkaan! Alahan on varsin kilpailtu ja netistä löytyy tuhansia kauppiaita. Tähän tosin saattoi vaikuttaa samaan aikaan Van Nuysissä ollut Mopar-tapahtuma. Tarjonta Pomonassa seuraa Etelä-Kalifornian rakentelusuuntia. Roppakaupalla viimeisen päälle harvinaisia imusarjoja; Tunnel Rameja, Cross Rameja. Suuntaus on sama muidenkin osien tarjonnan suhteen. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori JMT ON OSA VIANORIA Palvelemme USA-autoilijoita tutussa osoitteessa Jyväskylän Kuormaajantiellä. 24 %). . Aurinko porottaa jo kuumasti, autoja vedetään trailerille, ja porukkaa virtaa ulos alueelta kärryineen enemmän kuin tulee tyhjien kärryjen kanssa sisään. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. Member of Nokian Tyres Vianor Jyväskylä: Kuormaajantie 3, Puh. Mustangien osiin erikoistuneita kauppiaita oli vielä muutama Pomonassakin. V8-MAGAZINE 31. 24 %). Kaliforniassa toimii useita kromaamoja, joista monet ovat paikalla suuren varaston kanssa. Muista myös katsastuspalvelumme! • Varaosat • Huollot ja korjaukset • Pyöräsuuntaukset • Ilmastointihuollot • Tuulilasit • Renkaat Mopareiden osien kauppiaita ei ollut paikalla lainkaan, jos ei lasketa joitain yksittäisiä moottorinlohkoja, imusarjoja ja venakopan kansia. Chevyn pickupeihin löytyy kaikille vuosille mitä vain, samoin 40ja 50-lukujen sämpylä Chevyihin, klassikoihin ja joihinkin late greatteihin, Chevellejä ja Camaroita unohtamatta. Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. Kun aurinko on noussut lakipisteeseensä, keräilevät ensimmäiset myyjät jo tavaroitansa läjään. + 0,1717 e/min (alv. Ehkä myös air-ride-buumi ja -viehätys alkaa olla USA:ssa ohi
’60 Ghia Imperial Limousineja on valmistettu käsityönä Italiassa ainoastaan 25 kappaletta, ja tämä Juhani Ala-Havusen entisöimä yksilö on todennäköisesti ainoa Euroopassa. Janne Mäkinen, Sipoo Plymouth GTX ’70 .......................... Juoksurata oli jätetty autovapaaksi, joten sitä kiertämällä tarjonnasta sai hyvän kokonaiskuvan. BEST IN SHOW 1960 Chrysler 300F convertible – Håkan Börgel, Nora Sverige USA TOP 10 Imperial Ghia Limousine ’60 ............. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN Näyttely oli varsin tasokas. Peter Törnroos, Kronvik – Palkitut – Ruotsissa taso on kova, mistä yhtenä todisteena tämä Cadillac Eldorado Biarritz vuodelta 1960. Leif-Erik Senkas, Ylimarkku Studebaker Psycho Express ’27 .. Järjestyksessään kolmas West Coast Motor Show keräsi viikonlopun aikana Botniahalliin 4500 katsojaa ja yli 200 näyttelyajoneuvoa. Psykedeelisen sienienkuljetusvankkurin omistaa Tomi Kangas Lapualta. Ralf Hällström, Kaskinen Ford Mustang ’69 .......................... Amerikkalaisia autoja paikalla oli noin 70, kaukaisempien matkalaisten saapuessa eteläisestä Ruotsista. Leif Mäntymäki – Rimal, Mustasaari Ford Tudor ’32 .............................. Bengt Nylund, Munsala Chevrolet Camaro ’68 ..................... Näitä on valmistettu 1285 kappaletta. 32 V8-MAGAZINE. Muovilami Oy, entisöinyt Juhani Ala-Havunen Kauhajoki Ford Convertible ’32 ......................... Tomi Kangas, Lapua Pontiac Trans Am ’78 .................... Westcoast Motor Show, Vaasa 24–25.9. Håkan Börgel, Nora, Sverige Ford Customline 4d ’56 ................... Täysosuma Studebaker Crew Cab 1927 ”Psycho Express” edusti kotimaisten rodien ehdotonta kärkikastia, minkä myös tuomaristo noteerasi palkinnon muodossa. Björn Roos, Nynäshamn, Sverige Chevrolet Bel Air ’56 .................. Harvinaisuus, jonka hintalappua on mahdotonedes arvailla
Jos auto itsessään oli palkinnon arvoinen, niin esilletuontikin toimii suunnannäyttäjänä. V8-MAGAZINE 33. Peter Törnroosin ‘57 Chevrolet Bel Air ominaisessa miljöössään. Best In Show -pystin vei ansaitusti Håkan Börgelin Chrysler 300F Convertible vuodelta 1960. Autossa on melkoinen määrä kromattua osaa, alusta mukaan lukien. Ruotsalaisen Håkan Börgelin 32 Ford Convertible edusti kiistatta tapahtuman kärkikastia. Palkinto siis siitäkin kategoriasta
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Henkilökohtainen Siellä lepää 312-kuutiotuumainen (5,1 litraa) ja 245 hv tehot tuottava Thunderbirdin perusmoottori. 34 V8-MAGAZINE. Ford Thunderbird 1957 LUKSUSPAKKAUS Ford-konsernin kohdalla uuden eurooppalaisvaikutteisen pienen luksusautomallin luominen 50-luvun puolivälin korvilla toi tullessaan muutaman vuosikymmenen mittaisen menestysputken, kunnes myyntiluvut pikkuhiljaa hiipuivat ja viimeinen naula Thunderbirdin arkkuun lyötiin vuonna 2005
Vielä korostaakseen Thunderbirdin erityisluonnetta, ensimmäisen sukupolven autojen nopeusmittarin huippulukemaksi päätettiin laittaa peräti 150 mph, eli 240 km/h. Ford varusti autonsa alun alkaen V8moottorilla ja perusmoottorina tarjottiin 292-kuutiotuumaista (4,8 litraa) sisarmerkki Mercuryn suunnalta lainattua Ylohkoa. Chevroletin suunnalta Corvetten ilmoitettiin olevan kaksipaikkainen urheiluauto, kun puolestaan Fordin tähtäimessä oli kokonaan uutta tyylisuuntaa edustavan kaksipaikkaisen Personal Luxury Car -automallin tuominen markkinoille. Lieneekö enempi moottoreiden ansiota, vai pienten muiden varovaisten muutosten tulosta, sillä Thunderbirdin myyntimäärät vuonna 1957 nousivat 21 380 yksilöön. Uuden Thunderbirdin ei ollut alun alkaenkaan tarkoitus olla Corvetten vertainen urheiluauto, vaikkakin Fordilla auton suunnittelusta vastanneiden tahojen toivomuslistalta löytyi jokunen huomionarvoinen toive. Thunderbirdin ensimmäisen vuosimallin autoja myytiin peräti 16 155 kappaletta. V8-MAGAZINE 35. Autosta on tehtävä kaksipaikkainen, sen paino ei saa ylittää 1145 kiloa, huippunopeuden täytyy olla vähintään 100 mph eli 162 km/h ja moottorin täytyy perustua tulevaan vuonna 1954 esiteltävään Interceptor V8-moottoriin. päivänä vuonna 1953 käynnistyneen Corvetten kaupankäynnin ja ylipäätään kolmen ensimmäisen vuoden myyntiluvut kangertelivat pahasti, päihitti uusi 1955 Thunderbird nämä komealla marginaalilla. Thunderbirdin ensimmäisen sukupolven kohdalla moottorin tilavuus ja tehot kasvoivat vuosittain, näin vuonna 1957 tarjolla oli 312-kuutiotuumainen (5,1 litraa) ja 245 hv tehot tuottanut perusmoottori. Corvetten kahden ensimmäisen vuosimallin autoja vauhditti vain 235-kuutiotuumainen Blue Flame suora kuutonen. Näin jälkikäteen katseltuna voidaan . LUKSUSPAKKAUS E nsimmäisen sukupolven (1955–57) Ford Thunderbirdin suunnittelu käynnistyi kuukausi sen jälkeen, kun Chevrolet oli julkistanut ensimmäisen oman Corvette-prototyyppinsä tammikuussa 1953. Olisivatpa Chevroletin pomot vaan tajunneet heti alusta alkaen, että Corvettessa pitää olla veekasi. Siinä missä kesäkuun 30. Tämän ohella samasta moottorista oli tarjolla kahdella nelikurkkuisella Holleyn kaasarilla varustettu 270 hv versio ja kaiken huippuna Paxtonin keskipakoahtimella varustettu 300 hv voimamoottori. Oli miten tahansa, ensimmäisen sukupolven Thunderbirdit ovat siroja kuin kolibrit verrattuina joihinkin myöhempien sukupolvien Myrskylintu-teemaisiin linnunpelättimiin
Vaikka Thunderbird oli hyvä yksilö, löytyi siitä myös mätäpisteitä. Oopperaikkunoin varustetun katon voi nostaa pois paikoiltaan, ja sadekuuron silloin yllättäessä ajonautintoja voi jatkaa etupenkkien taakse piilotetun beeshinvärisen kangaskaton suojissa. Kabiinissa kojetaulu mittareineen on täysin alkuperäinen, mutta penkkien ja ovien verhoilut sekä lattiamatto vaihdettiin Amerikasta valmiina tilattuihin sisustapaketteihin. Sähköjensä osalta tämä auto on siitä harvinainen yksilö, että ne ovat edelleen koskemattomassa alkuperäiskuosissa vaadittuja pikkufiksauksia lukuun ottamatta. . Puskurit ja joitakin muita kromiosia kromautettiin uudestaan kokonaisuuden viimeistelemiseksi. Auto valmistui keväällä 2015 ja ensiesiintymisensä yleisölle se sai tuoreeltaan Seinäjoen Gasoline Motor Show’n yhteydessä, missä se arvostettiin Dollarihymyautojen Top 5:seen. Thunderbird saapui Suomeen vuonna 2013 ja se katsastettiin pian maahantulon jälkeen. Näiden ansiosta viimeisimpien sukupolvien myyntiluvut sakkasivat lopulta pahasti ja Thunderbirdin valmistus lopetettiin heinäkuun 1. Saman vuoden elokuussa Suomen Urheiluautoilijoiden tapahtumassa Vanajanlinnassa mukaan tarttui Best In Show -palkinto. Punainen sisusta harjattuine alumiiniprofiileineen ja kauniisti muotoillut kromiosat kruunaavat ohjaamon. Suomen suunnalla ostajana toimi kurikkalainen autoharrastaja, sama henkilö, joka osti myös V8-Magazinen numerossa 8/2015 esitellyn 1965 Studebaker Wagonairen. Valmistumisensa ja viimeistelytasonsa osalta tästä autokaunottaresta ei voi todeta kuin yhden asian. Muilta osin alustasta uusittiin kaikki tarpeellinen. Loppukesästä 2015 autoharrastaja antoi tämän auton vaimolleen pyöreiden vuosien synttärilahjaksi. . Kaikki muu käytiin perusteellisesti läpi kahden vuoden mittaiseksi venähtäneen entisöintiurakan yhteydessä. päivänä vuonna 2005. Hyväkuntoisen rungon osalta toimenpiteet rajoittuivat hiekkapuhallukseen ja pulverimaalaukseen. Kaupantekohetkellä auto oli maalattu mustaksi, mutta Suomessa väritys vaihtui alkuperäisen valkoiseksi ja katto värjättiin omistajan toiveiden mukaisesti punaiseksi. Apulaitteet sen sijaan uusittiin. todeta Fordin ehkä tehneen Thunderbirdiin liian nopeasti ja liian rajuja muutoksia. 36 V8-MAGAZINE. Linjakkaat ja samalla kohtuulliset siivet, pyöreät avaruusaikaa ihannoivat takavalot sekä puskurin ulkokärkiin sijoitetut pakoputket kruunaavat takapään. Parin vuoden entisöinti Tämän jutun Thunderbird löytyi Bostonista Massachusettin osavaltiosta Amerikasta. Tämä kuvankaunis yksilö on oivallinen malliesimerkki Fordin ensimmäisen sukupolven Thunderbirdin ympärille rakentamasta henkilökohtaisesta luksuspakkauksesta. Talvella 2013–2014 auto purettiin atomeiksi alkuperäistä 312-kuutiotuumaista moottoria ja kaksivaihteista Fordo-Matic-automaattia lukuun ottamatta, jotka todettiin tarkastuksessa erittäin hyväkuntoisiksi
Fertan -ruosteenpoisto/estotuotteet. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. Jos et muualta löydä, kysy meiltä! Liki 20 vuotta tehty jenkkien kanssa kauppaa! puh. Osat entisöintiin ja kunnostukseen meiltä. 0400 17 17 27 www.laatukemikaalit.fi www.presco.fi www.facebook.com/prescofinland *Vahatesti, Auto Bild Suomi 5/2015 Ainoa tuote Amer Trading, Inc. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. V8-MAGAZINE 37 26840 KORTELA www.kortelagarage.eu sami@kortelagarage.eu 0400-530 570 tiivisteet ja kumiosat matot tekniikan osat renkaat ja vanteet Satoja tiivisteitä ja kumiosia varastossa. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet
TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO POHJALAISTA HULLUUTTA 38 V8-MAGAZINE. Syntyi huima V8-moottorillinen mönkkäri, joka lunasti odotukset. Miesten edellinen rakennelma oli kansainvälinen menestys, joten edessä oli näytön paikka, kun seuraavaa kimppaprojektia alettiin työstää. Boss Hoss ATV 2016 Plosila ja Savioja ovat nousseet viime vuosien aikana eräänlaiseksi käsitteeksi
POHJALAISTA HULLUUTTA osa 2 V8-MAGAZINE 39
Petri lienee kylähulluista hullumpi. Tämän jälkeen viihdyttiin konepyörien parissa mm. Käytännössä se oli moottoripyörä PappaTunturin vaatteissa. Kaasuttimet ja ahdin adaptereineen ovat palanen kotimaista hot rodding historiaa á la Veltto Kannosto. ’71 Chevrolet 350-vinkkeli sijaitsee vajaa 10 senttiä taaempana ja kolme senttiä alempana kuin Boss Hossin kone. Hayabusa-Pappiksessa oli omavalmisteinen putkirunko. Autolla saavutettiin muun jättimenestyksen ohessa Pohjoismaiden arvostetuimmasta näyttelystä Elmian Bilsport Performance & Custom Motor Show’sta Best in Show Performance -titteli parin muun meriitin lisäksi. veekasilla ladatulla ”Blown Frog” -trikellä. Eli vapaasti suomennettuna ”kaikissa maastoissa liikkuva ajoneuvo”. Kytkinkoppa on kiillotettua alumiinia. Kisamönkkäreissä on potkua monta sataa pollea vähemmän. Nelipaikkainen huippuviimeistelty Pro-Classic kiihdytin ei jättänyt ketään kylmäksi. Ahdin pyörii parin hampaan ylivälityksellä. Perusajatuksena oli se, että kokonaisuus tulisi näyttämään sirolta, eikä massiiviselta kuten Boss Hossit. Akilleen kantapäänä toimi mopon orkkisrunko, joka teki ajamisesta haasteellista. Pannun jatkona on Boss Hossin oma vaihteisto ja kytkin hässäkkä. ATV = ”all-terrain vehicle”. Syntyi 9 sekunnin varttimailihirviö. Kärjettömän jakajan paikka herättää hilpeyttä teemalla: ”Kulkuset, kulkuset, kilvan helkkäilee...”. Petrin ensimmäinen versio aiheesta oli jo telluksen hätäisin PappaTunturi 50-heppaisena. Kun vakiokuntoisessa Pappiksessa on hevosvoimia suunnilleen saman verran kuin naapurisedän moottorisahassa, oli kurikkalaisten versiossa potkua huimat 180 konia, joiden turvin laskennallinen huippunopeus ylitti helposti 300 km/h. Monet muistavat miehen ensimmäisen aivopierun, ’87 Ford Escort Express Vanin, jonka tavaratilaan iskettiin mekaanisella ahtimella varustettu Oldsmobilen 355 cid V8. Hayabusa-Pappiksen jälkeen oli aika palata nelipyöräisten pariin, sillä iän karttuessa pystyssä pysyminen onnistuu paremmin neljällä pyörällä. Nelipyöräinen ei tällä erää tarkoittanut autoa, koska sellaisten Penkin molemmin puoleiset peltiläpyskät eivät ole siivekkeitä, vaan takalokasuojat. Erikoisuus sai myös runsaasti kansainvälistä huomiota ulkomaisten tv-yhtiöiden toimesta. Penkin nahat löytyivät Pohjanmaan Kalusteesta ja verhoilutyö suoritettiin Virossa. Pikkulohkoa ei ole penkitetty, mutta tehoa siitä löytyy 350–400-hevosvoiman väliltä. Maailman nopein Pappis Rollssin jälkeen Petri kohautti kansaa maailman nopeimmalla Pappa-Tunturilla, jonka vauhdista vastasi Suzuki Hayabusan 1300-kuutioinen moottori. Kokemus oli ikimuistoinen, kun sadat naiset ottivat selfien kanssani. Hulluus on tarttuvaa, joten löysin itseni pari vuotta sitten seisoskelemassa Rollssin vierellä sheikiksi pukeutuneena Oslo Motor Show’ssa. P ohjalaista hulluutta, vai erityistä innovatiivisuutta, päättäköön kukin itse! Tutustuimme edellisen kerran kurikkalaisten Petri Plosilan ja Raine Saviojan kädenjälkeen ’74 Rolls-Royce Silver Shadowin myötä (V8 7/12). Myöhemmin sama tekniikka siirrettiin 90-luvun alun Skoda 120L:ään. 40 V8-MAGAZINE
Pystylaakeriyksiköt ovat SKF:n valmistetta. Sahanomistajalta hankittuun huuhtelupumppuun valmistui aikanaan yläja ala-adapterit (sovituslevyt) Velton itsensä valamina. Ei riemulla rajaa, kun V8-mönkkärillä ajaa! Rölliasuiset Raine Savioja (vas.) ja Petri Plosila ovat tyytyväisiä nykylääkitykseen, joka toimii innovatiivisuuden viagrana. Rakentamisessa hyödynnettiin myös jokunen moottorikelkan osa. Näin kaverukset pystyivät keskittämään kaiken tarmonsa perusrakentamiseen tekniikan läpikäymisen sijaan. ”tyhjätty”, mutta siitä huolimatta mönkkärissä on suhteellisen kesy käyntiääni, joten lisätyhjäykselle olisi ehkä tarvetta, wink winks! Takapään jarrulevy on Hemi-versiollisesta Chrysler 300C:stä ja satula vastaavasti Wilwoodin nelimäntäinen kilpaversio. Eturipustuksen yläja alatukivarret valmistettiin uniball-nivelillä varustetuista teräsputkitangoista. Takaratas on Boss Hossin oma. Oluen ystäville vinkkinä: showstopperi tulee sylkemään ilmoille kylmiä ohrajuomatölkkejä! Petri ja Raine haluavat esittää kiitokset yhteistyökumppaneille: Petri Ritolalle (Karhu Kiillotus Oyj), Sami Rinta-Hirvelälle (CNC-koneistukset), Rengasmesta Oy:lle, Oy Leppinen Steel Ltd:lle, Automaalaus Pasi Seppäselle, Pohjanmaan Kaluste Oy:lle, Javec Oy:lle, Pohjanmaan Hiekkapuhallus Oy:lle, Metal Deco Ky:lle, Storen Väri Oy:lle, Pineman Kustomille ja TN-Quickly Oy:lle. Eikä mikään tahansa tuulimylly, vaan koskenkorvalaisen Veli-Matti ”Veltto” Kannoston ’65 Chevrolet Malibu Sport Coupen (V8 1/85) konetilassa aikanaan viheltänyt pumppu. Laite tulee takuuvarmasti herättämään runsaasti kahvipöytäkeskusteluja. parissa oli kulutettu aikaa ja rahaa jo entuudestaan. Uudet visiot syntyivät sitä mukaa, kun projektia vietiin eteenpäin. . Perinteitä kunnioittaen tekniikkapuoli tulee noudattamaan kasipyttyistä vinkkeliideologiaa. Ahtimen käyttörattaat Veltto valmisti katkaisemalla palat sopivanpaksuisesta alumiinitangosta ja koneistamalla niihin sopivat hampaat. eturungon yläputkien osalta, jotta moottoripaketti saatiin ylipäätään sopimaan paikoilleen. Mönkijäidea sai Rainen näyttämään vihreää valoa, joten kaupat syntyivät, muistelee Petri. Pikkuhiljaa eri kokonaisuudet, kuten akselija raideväli alkoivat löytää omat paikkansa. Sitä ennen oli suoritettu satakunta sovitusta suuntaan ja toiseen. Pyörännavat, vetopyörä ja ontto taka-akseli työstettiin ulkopuolisen toimesta. Etujarrulevyt ovat kevarista ja satulat tonnisesta Hondasta. Näin kuvassa heti mönkkärin ja soitin Rainelle. Swingi eli takahaarukka on edelleen tehtaan kokoonpanon jäljiltä, mutta taka-akselin kiinnitystä muutettiin. Projektin läpivieminen otti aikaa nelisen kuukautta. Kohde liittyy maatalouteen, joten miehiä tullaan jatkossa kutsumaan myös tukijunteiksi. Runko on alkuperäinen enää vain loppuosasta. Moottori oli peruskorjattu jo ennen kuin Boss Hossin rungosta oli edes tietoa. Poikakaveri ei syttynyt perinteiselle Boss Hossille, vaan piti sitä rumana ankanpoikasena. V8-MAGAZINE 41. – Hullu vaasalainen kaverini lähetti kuvan Boss Hossin rungosta, jollainen oli tarjolla ylimääräisenä. Vaimentimia on hieman ns. Boss Hossin runko on kaksiosainen, ja sen pystyy irrottamaan kaksiosaiseksi vain pultteja avaamalla. Eturunkoon jätettiin näkyville alkuperäisen moottorin kiinnityspiste vertailun nimissä. Välillä runko pilkottiin palasiksi ja hetken kuluttua se koottiin taas sovitteluja varten. Vetopyörät ja -laitteet olivat ”sen ajan mukaiset”, siksi ne korvattiin uusilla osilla. Ahdinpaketti 80-luvun alusta Mönkkäri-projekti sai välittömästi tuulta siipiensä alle, sillä duolla oli jo valmiina ’71 Chevroletin 350-pikkulohko ja mekaaninen ahdin. Uutta projektia pukkaa Miesten seuraava kimppaprojekti odottaa jo malttamattomana sorvin äärelle pääsyä. Runkoa modifioitiin projektin aikana mm. Piti siis keksiä jotain muuta. C-mallin Opel Kadettin olkaakselit kelpuutettiin mukaan kokonaisuuteen. Kokonaisuutta alettiin hahmottamaan pyörien avulla, kun runko oli ensin asetettu trukkilavan päälle. Jousi/iskaritolpat hyödynnettiin kisamönkkäristä. Molemmat sovituslevyt valettiin alumiiniseoksesta, joka oli peräisin vanhoista amerikkalaisvalmisteisista männistä
1970 DODGE CHALLENGER T/A
MARRASKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 5 6 44 7 8 9 10 11 12 13 45 14 15 16 17 18 19 20 46 21 22 23 24 25 26 27 47 28 29 30 48 V8 O JOULUKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 48 5 6 7 8 9 10 11 49 12 13 14 15 16 17 18 50 19 20 21 22 23 24 25 51 26 27 28 29 30 31 52 V8 O
Kuvaaja Peter S. Malli Zoe Parker . FORD 3W COUPE 1934 Omistaja Dave Stewart . Linney
Hän aloitti jo opiskeluaikoinaan kuuluisaksi tulleen Model-T Roadsterin rakentamisen. Nykyään kilpuri on entisöity hienoon kuntoon, ja se on nähty lukuisissa Ford-tapahtumissa Yhdysvalloissa. – Autossa on potentiaalia, joten olen radalla taas ensi vuonna, Danny kommentoi. Hintalapussa komeili 8500 dollaria, mitä voidaan pitää kohtuullisena tehtyihin töihin ja kokonaisuuteen suhteutettuna. 42 V8-MAGAZINE Koonnut Bo Bertilsson Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Tämä puolivalmiiksi kustomoitu hyväkorinen ’50 Ford oli varustettu neljän tuuman katon choppauksella, ja sen konepellin alla lepäsi Chevyn 350-kuutiotuumainen pikkulohko TH-350-automaatin kera. Danny ajoi sillä muutamia yli 400 mailin backuppaamattomia nopeuksia, ja vihdoin 16.8. Bonnevillen Speed Weekin yhteydessä hän saavutti 406 mailin (653 km/h) keskinopeuden, joka on samaisen rajoittamattoman ruiskutuksella varustettujen -luokan ennätys, jota hänen isänsä jahtasi vuonna 1968. Rhonda omisti ensimmäisen funny carinsa jo vuonna 1966, mutta vasta ’69-version myötä hän saalisti muutamia isoja voittoja, kuten Orange County Racewayn valmistajien mestaruuden. Mickey Thompson oli tunnettu persoona, joka antoi paljon moottoriurheilulle niin kilpailijan kuin promootionkin muodossa. Kun tapahtumissa alettiin nähdä jälleen rakennettuja vaneja, alkoi takapihoilla ja talleissa levänneelle kalustolle olla kysyntää. Hyviä löytöjä Vaikka Los Angelesin alueen swapeista on yhä vaikeampi löytää etsimäänsä, voi niissä tehdä löytöjä. Mickey menehtyi vuonna 1988, mutta juuri ennen kuolemaansa hän esitti pojalleen Dannylle toiveen, että tämä rakentaisi uudelleen Challenger II -auton ja myös ajaisi sillä. Se oli paljon niihin aikoihin. Nykyään yritys toimii edelleen Gardenassa Kaliforniassa, ja ”Isky” on mukana toiminnassa, vaikka hänellä on ikää jo 95 vuotta.. 60-luvun alkupuolella hän oli myös maailman nopein mies ajettuaan nelimoottorisella Challenger 1 streamlinerilla ensimmäisen 400 mailin nopeudella Bonnevillessä. Myös Gas Rhonda on edelleen voimissaan, ja hänet on nähty vieraana tapahtumissa sekä NHRA:n kisoissa. Vuonna 1968 hänellä oli valmiina uusi kaksimoottorinen streamliner, jolla hän ehti ajaa pari 380 mailin vetoa, ennen kuin sääolosuhteet keskeyttivät lisäyritykset. Pian tämän jälkeen Mickey menetti sponsorinaan toimineen Fordin, joten nopeustehtailut olivat siltä osin selvät. Myös Chevyn ja Dodgen vanien kunnostaminen on kuitenkin nykyään yhtä suosittua. Gas Rhonda Vanit suosiossa Isky 95 vuotta Ed ”Isky” Iskenderian on legenda hot roddareiden ja moottoriurheiluväen keskuudessa. Yksi ensimmäisistä todellisista funny careista oli aikoinaan Gas Rhondan yksiosaisella lasikuitukorilla varustettu ’69 Mustang. Tämä kuva on napattu Ford Clubin tapahtumassa Knotts Berry Farmilla, ja siinä näkyy luonnollisesti vain Fordeja. Vani miittien myötä niiden suosio myös kasvoi jopa entisaikoja suuremmaksi. Lisäksi hän muokkasi palotiloja, minkä ansiosta moottorin puristussuhteeksi tuli 13:1. Mies on kunnossa, mutta streamliner vaatii osakseen töitä. Auton runko oli Logghe Brothersin rakentama, ahtimella ja polttoaineenruiskutuksella ruuditetun 427-kuutiotuumaisen Ford Cammer -moottorin ollessa Ed Pinkin käsialaa. Viisi vuotta sitten Danny lopulta aloitti streamlinerin rakentamisen, jonka moottoreiksi hän valitsi kaksi uutta Brad Anderssonin ruisku hemiä. Sen moottoriksi hän valitsi Fordin Flatheadin, mutta Maxi F -tyyppisillä kansilla varustettuna, joissa oli OHV-pakoventtiilit. Muutamaa viikkoa myöhemmin Danny ajoi Cooks Shootouteissa Bonnevillessä 413 mailin vedon, jossa auton rengas tyhjeni yllättäen. Mickey ei kuitenkaan saanut mahdollisuutta backupata tulosta, joten sitä ei kirjattu ennätykseksi. Ennätys Thompsonille Kustomoidut vanit olivat suosiossa Amerikassa 70-luvulla, mutta myös Euroopassa ja Australiassa. Nostalgiabuumin myötä monet hyvät asiat tekevät paluun, ja näin on tapahtunut myös vanien kohdalla. Toisen maailmansodan jälkeen hän aloitti omien nokka-akselien suunnittelun, valmisti koneen niiden valmistamista varten ja aloitti hot rod -nokka-akselien valmistamisen
TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN V8-MAGAZINE 47. Hudson Commodore 1946 Freakin’ Deep’s Tail Tapsalla oli etsinnässä neliovinen ja mielellään kaapparimallisilla takaovilla varustettu 40-luvun jenkki, mutta Suomesta ei löytynyt aivan helposti hyväkuntoisia ja huokeita yksilöitä. Se oli muutenkin oma taiteenlajinsa aikakaudella, jolloin internetistä ei koskaan oltu kuultukaan
Eräs paikalla ollut pitkän linjan harrastaja sattui tietämään auton sijainnin, sen omistajan, ja sain jopa puhelinnumeron. Tapsa nimittäin sai joulupukilta kirjan, Millä ajat – Sellainen olet, jonka sadannella sivulla koreili mattaharmaa Hudson ruututeippauksineen. Siksi verhoilut ovat käytännöllisen harmaat. Kriteerini olivat sellaiset, ettei kenelläkään oikein ollut tiedossa vastaavaa, sillä metsästystä suoritettiin puskaradion ja lehtien myynti-ilmoitusten perusteella, Tapsa muistelee. Auton valinnan kriteereinä oli neliovisuus, joista takaovet saisivat mielellään olla kaapparimalliset. Moni kyllä tiesi auton olemassaolosta, mutta ei sen olinpaikkaa sen paremmin kuin omistajaakaan. Joulu 1995 sai aikaan käänteen suunnitelmissa. Tiettävästi auto oli katsastettu viimeisen kerran vuonna 1990. Se oli kuitenkin Tapsalle riittävä kuvaus kunnosta, kun hintakaan ei hirvittänyt. Hudson Commodore on aikakautensa muotokielelle uskollinen. Lähtökohta oli lohduton, mutta muutaman vuoden puurtamisen jälkeen se kerää taas luotettavasti kilometrejä. – Kiinnostavia malleja olivat muun muassa ’46 Ford ja ’48 Nash. Hän ei juuri kehunut Hudsonia, sanoi vain, että ruostetta ja ruttua löytyy kiitettävästi. Joskus 60-luvulla auto oli jätetty ensimmäisen kerran pois käytöstä ja 80-luvulla sitä oli elvytelty sen verran, että se oli saatu taas liikkumaan ja kilpiin. Tapsa on veivannut tätä rattia jo 150 000 km:n ajan. Vasta 1997 Sherwood Fenders -tallin järjestämässä Rambler-konferenssissa alkoivat palikat loksahtelemaan paikoilleen. T apsa alkoi pohtimaan 90-luvun alkupuolella 40-lukulaisen harrasteauton hankintaa. Suomiauto Heti arjen koitettua Tapsa alkoi tavoittelemaan omistajaa, ja tavoittikin. Kyseessä oli Suomiauto, joka mitä luultavimmin oli taivaltanut uutuudenkarheat kilometrinsä pääkaupunkiseudulla. – Aloin oitis selvittelemään ympäri Suomea harrastajilta, josko jollakulla olisi tietoa auton nykytilasta. Hudsonissa näin on. Niinpä hän päätti hakea auton Savoon. Sisustan verhoiluiden valinnassa oli itsestään selvää, että valkoinen ei tule ahkerassa käytössä olevassa autossa kyseeseen. 48 V8-MAGAZINE
– Hudson keitti ensimmäisen kerran 60 kilometrin kohdalla. Hudson pärähti käyntiin varsin helposti, mutta jarruissa oli oma hommansa, sen verran jumissa olivat. Se onnistui kuitenkin hakuautona toimineella Jeep Wagoneerilla. Toiselle reissulle rohkaistunut retkue otti suunnaksi Ruotsin Power Big Meetin. Tapsa on veivannut tätä rattia jo 150 000 km:n ajan. V8-MAGAZINE 49. Talvella autoa ulkoilutettiin kokeilumielessä siirtokilpien voimin. Ensimmäiselle pidemmälle reissulle suunnaksi otettiin Motopark juhannuksena. Kevät 1998 meni valmistautuessa katsastukseen ja kilvet Hudson sai huhtikuussa. . Ei auttanut kuin kutsua kotoa lisää apuvoimia Mäntsälän Shellille. Kova sivutuuli yhdistettynä väljään simpukkaan aiheutti matkustajissakin pelonsekaisia tunteita, sen verran levotonta oli matkanteko. Vähän arveltiin, että mitenkähän tässä käy, kun reissun Tämä oli se näky, joka sai Tapsan haaveet kääntymään Fordista ja Nashista Hudsoniin. Hudson saatiin trailerin kyytiin, ja kotimatka alkoi. – Poliisit liputtivat huojuvan Hudsonin varikolle jo ennen Varkautta, kun kanssaautoilijat olivat huolissaan kuskin ajokunnosta. Kaikki oli kuitenkin kunnossa siltä osin kun epäilyjä oli ollut, ja matka saattoi jatkua muutoin hyvin toimivan auton kanssa, Tapsa kertoo. Elvyttelyä Tapsa aloitti pikimmiten auton elvytystoimet. Sittemmin Hudson oli taas jäänyt lepoon. – Jeepin etukardaani oli jo tiensä päässä, ja tietysti myös takakardaani alkoi oireilemaan matkalla. Juuri sellaisessa kunnossa kuin oli kerrottu. Parin lisämaasturin avulla yksi Hudson saatiin vaivoin Iisalmeen. Oma hommansa oli saada jarruton auto ulos hallista. Hudson löytyi Espoosta erään parkkihallin kolmannesta kerroksesta kaikki renkaat tyhjinä ja täynnä romua
Kolmen vuoden korjaukset Talvella 1999 suunnitelmien toteutus havaittujen vikojen korjausten kera otettiin työn alle. Vaihteistoksi valikoitui manuaali, koska Tapsan mukaan siinä on sata kertaa enemmän rokkia kuin öljynvatkaimeksi kutHudson oli varustettu alkujaan suoralla kuutosella. Ohjaussimpukka fiksattiin Tapsan kaverin Jenkeistä hommaamilla purkuosilla, minkä lisäksi ovet kunnostettiin. Hudsonin alkuperäinen kattolinja puolestaan tuo mieleen aristokraattiset Brittiautot, joten sille oli tehtävä jotain. Nämä pienten murheiden saattelemat reissut olivat omiaan antamaan viitteitä auton kunnosta ja vakuuttamaan Tapsan tekemistään suunnitelmista auton varalle. Tapsa choppasi kattoa edestä viitisen senttiä ja takaa hieman reilummin. Alkuperäinen suora kuutonen oli aika selvästi tiensä päässä ja muutenkin pellin alta olisi suotavaa löytyä rehellinen kasi. kokonaispituus lähenteli 1600 kilometriä. Päädyin tuoreempaan AMC:n 304 cid veekasiin ihan vain siksi, että Hudson on kuitenkin aikoinaan edustanut samaa konsernia. Samalla takalokasuojia levitettiin 40 mm. – Tekniikkaa valitessa lähdin siitä, että Chevyn pikkulohko ei ainakaan tule kysymykseen, vaikka niitä joka paikka väärällään onkin. 50 V8-MAGAZINE. Tähän kiteytyy kaikki oleellinen. Ettei aivan tyylirikkoa tulisi, pellin alle laitettiin AMC:n 304-kuutiotuumanen vinkkelikasi, jonka jatkona on manuaalilaatikko. Sukunimestä väännetty straipparin näkemys, Freakin' Deep's Tail kuvastaa Syvänperän Tapsan mentaliteettia. . Joku edeltäneistä omistajista oli päätynyt hitsaamaan lokarit kiinteästi koriin, mutta Tapsa halusi palauttaa ne pulttikiinnitteisiksi. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, kun vain muisti pitää tarpeeksi jäähdyttelytaukoja
Yhtäkaikki, Hudson ja muut miehellä käynnissä olevat projektit kuvastavat erinomaisesti Tapsaa, sanavalmista kaveria, jolta ei tarina lopu, ja joka ei kuvia kumarra, vaan asiat tehdään niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Vain tarkkasilmäinen ja asiaan vihkiytynyt huomaa, että takalokasuojia on levitetty 40 mm. Talvisin Hudson saa aina levätä, mutta huhtikuussa haetaan konttorilta leima ja kilometrejä kerrytetään niin kauan, kunnes vuotuiset räntäsateet taas alkavat. Koristaahan Hudsonin perääkin tätä ilmentävä straippaus Freakin' Deep's Tail. Joku puhdasoppisuuden nimiin vannova todennäköisesti ratkeaisi liitoksistaan, mutta sellainen vaan Syvänperän Tapsa on. Konttiin sopii ja siellä kulkeekin kyydissä juuri sellaista tavaraa, joka saattaa tulla tarpeeseen pitkillä reissuilla. Kilometrejä Tapsalle ja Hudsonille onkin kaikkinensa kertynyt jo kiitettävät 150 000. Lista on pitkä. – Tämä oli mukavan vaativa projekti, sillä sopivien osien löytäminen asetti oman haasteensa. Joitain mainitaksemme etuvalojen kehykset ovat ’76 Toyota Corollasta, pyyhkijöiden varret Ministä, polttoaineja lämpömittarit antureineen 145 Volvosta, valokatkaisijat Datsun 100A:sta ja niin edelleen. Myös sähköjen päävirtakytkin on sijoitettu tavaratilaan. Peltitöiden aikaan pintaan vedettiin helppo, nopea ja aina luotettava mattamusta, joka itseasiassa oli samaa ainetta kuin Ponsse-metsäkoneiden pakoputkissa. Valolla varustettu keulamerkki on pimeässä upea ilmestys. Hudson onkin melkoinen kokoelma osia eri autoista. Väri sai olla pinnassa hyvän aikaa, kunnes Tapsa viimeisteli pohjat ja luovutti pintavärin ruiskutuksen tallikaverin hoidettavaksi. Ajovalot ovat muuten peräisin vanhasta Toyota Corollasta. Muuallapa ei juuri kiiltävää pintaa näy, kromiosatkin päätin jättää patinapinnalle, Tapsa virnuilee. Pintaan vedettiin Alfa Romeon värikartasta löytynyt ja Tapsan silmään hyvin sopiva puolikiiltävä turkoosin sävy. Jo Hudsonista riittäisi yksityiskohtaista kerrottavaa vaikka kuinka, mutta tallista löytyy muitakin mielenkiintoisia projekteja, muun muassa Kaiserin korin sovitus Fordin rungolle. Kaikki autoon kuuluvat toiminnollisuudet todellakin toimivat, mukaan lukien keulamerkin valo. Turhan puunaamisen ja hiplaamisen sijaan tyydytyksen antaa käyttövarmuus. Aina kesäaikaan auto oli ajossa ja lopulliseen asuunsa Hudson valmistui vuonna 2003. V8-MAGAZINE 51. Plussaksi voisi mainita sen, että heikkolaatuisia uustuotanto-osia ei ole tarvinnut käyttää, sillä niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. . Vaikka Hudson on osiensa suhteen sarjassamme kootut teokset, on päätarkoituksena ollut tehdä toimiva käyttökustom suhteellisen pienellä budjetilla. Säälimätöntä Kaikkiaan muutoksiin kului kolmisen vuotta. sumassaan automaatissa. Kromiosat jätettiin patinapinnalle ja auton kiillottelun tuomaa tyydytystä paikataan luotettavuudella. Jarruiksi saivat jäädä edellisen remontin jäljiltä 60-luvun Moparin palikoista kasatut. – Kaikille kiiltävän pinnan ystäville kerrottakoon, että Hudsonin runko, akselit ja korin pohja on maalattu kiiltävällä mustalla. Myös kattoverhoilu löytyy, ja toimiva sisävalo. Sisustassa penkit ja ovien verhoilut saivat pintaansa tumman harmaan keinonahan
Tästä saatiin jälleen konkreettinen esimerkki, kun irto-osien kunnostuksessa mentiin hieman pintaa syvemmälle. JARRUJEN PÄIVITYSPROJEKTI Projektiauton rakentaminen on täydessä vauhdissa runkoon liittyvien komponenttien parissa. Tämän jälkeen töitä on jatkettu työstämällä eri osa-alueita mahdollisuuksien mukaan. Olipa projekti isompaa tai pienempää laatua, erilaiset yllätykset kuuluvat pelin henkeen. Paitsi että jarruihin saatiin selkeä parannus, saatiin uusilla osilla taklattua myös alkuperäisen pyörännavan kanssa esiin tullut ongelma. Pääosin selkeitä työvaiheita ovat kuitenkin värittäneet muutamat ongelmakohdat. TEKSTI JA KUVAT HARRI KUNNASVUO E dellisessä tähän projektiin liittyvässä artikkelissa runko oli saatu maalattua muutamien irtonaisten osien kera. Ehjässä navassa kehä on kiinni varsin napakasti. Uusi laakeri napaan oli kyllä laitettu, mutta laakerin ulkokehiä irrotettaessa se irtosi kipeää saaneesta navasta kevyellä napautuksella. Näytti siltä, että ulompi laakeri oli päässyt pyörähtämään ja tapahtuma oli vaurioittanut napaa. Lähemmässä tarkastelussa törmättiin hankalahkoon ongelmaan, sillä toinen etupyörän napa osoittautui puhdistuksen jälkeen hieman vaurioituneeksi. 52 V8-MAGAZINE. Tapahtuma oli harmittava, sillä ehjän navan löytyminen ei välttämättä ole ihan Uudet jarrulaikat napoineen tulivat tarpeeseen
Osien haalimista Kun periaatteellinen päätös jarrupäivityksestä oli saatu tehtyä, oli aika haalia tarvittavat osat kasaan. Erilaisia päivityssettejä on nykyisin saatavilla varsin mukavasti, joten projektiautoon sopiva sellainen pistettiin hankintaan. Laakerit on asennettu keskiöön ja seuraavaksi oli aika nostaa kokonaisuus akselille. Kaikkea tätä kun pyöritteli mielessään tarpeeksi kauan, ajatus alkoi kallistua vahvasti jarrujen päivittämiseksi levyihin etuakseliston osalta. Vaikka tarkoitus on tämän projektin tiimoilla mennä lähinnä alkuperäisen tyylin mukaisesti, voi tiettyjä päivityksiä tehdä oman rakentelufilosofian mukaan. Ensimmäisenä vaihtoehtona lähdettiin kuitenkin metsästämään ehjää osaa. V8-MAGAZINE 53. Paketista löytyivät uudet levyt, jarrusatulat paloineen sekä tarpeelliset Runko on saatu rullaavaan kuntoon. Uusien jarrujen asennus alkoi kiinnitysrautojen asettelulla paikalleen. Siellä ne uudet laikat ovat asennettuna molemmin puolin! Tässä ollaan kuitenkin vasta puolimatkassa koko päivitystä ajatellen. Sisemmän laakerin vaatima adapteri sujautettiin akselille. Odotusten mukaisesti toisen navan löytäminen osoittautui hankalaksi, ainakin juuri sillä hetkellä, kun haku oli päällä. Aivan täydellisestä sarjasta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä setissä tuli lähinnä akselistoille tarvittavat osat. Itse laakereita mallailtiin paikalleen ennen varsinaista asennusta. Laakerit kiristettiin muutamaan otteeseen kiristäen ja löysäten levyä samalla pyörittäen, jotta nähtiin miten kaikki asettuu paikalleen. Osan etsintöjen lomassa pohdiskeltiin moneen otteeseen eri näkökulmista, että mikä olisi paras tapa edetä. Levyjarruille soveltuva pääsylinteri, jarrulinjojen jakopalikka sekä vähän muutakin oli hankittava erikseen. Kun päivityssetti oli viimein kotitallissa, aikaa käytettiin ensin sen sisältöön tutustumiseen. Kyseessä oli lopulta varsin selkeä ”bolt on -asennus”. Muutoksella saataisiin selkeä parannus jarruihin ja taklattaisiin myös pyörännavan kanssa tullut ongelma. . Etuakselilta purettiin kaikki vanhat jarruosat pois ja jäljelle jätettiin vain orkkis olka-akseli. Jo ennen projektin aloitusta autossa mietitytti sen yksipiirinen jarrujärjestelmä. helppo juttu. Uskoa kaiken tarvittavan löytämiseen oli kuitenkin sen verran, ettei setin puutteita sinänsä pidetty isona ongelmana. Kaksipiirisen järjestelmän laitto oli vahvasti harkinnassa jo tuossa vaiheessa. Tästä eteenpäin muita valmiita kokonaisuuksia asennellaan runkoon sitä mukaa, kun ne valmistuvat
Kun oikea paikka oli saatu määriteltyä, oli vuorossa itse putkien tekeminen. Lisäksi kori on saatava takaisin rungon päälle ennen kuin jarrujärjestelmä saadaan viimeisteltyä loppuun asti. . kiinnitysraudat, joilla osat saadaan ripustettua paikoilleen auton omiin olka-akseleihin. Näin tulevan ylläpidon ja remontoinnin kannalta on helppo lähteä hankkimaan oikeita kilkkeitä myös tulevaisuudessa. Toki sinnekin hankittiin kaikki uudet kulutusosat, joiden asennus oli varsin rutiiniluontoinen tapahtuma. Kiinnityspultit vedettiin alkuperäisen mukaiseen momenttiin. Näiden pääkomponenttien lisäksi paketista löytyivät myös satuloille tulevat jarruletkut, laakeriadapterit ja pussillinen erilaista tarpeellista pikkuhilua. Jarruputkisto tullaan päivittämään kaksipiiriseksi, näin myös putkiston jakopalikka oli hankittava. Etukulmiin käytettiin puolestaan 3/16-tuumaista putkea. Nähtäväksi jää, sujuuko jarruprojektin loppupuolisko yhtä jouhevasti, vai törmätäänkö vielä joihinkin odottamattomiin ongelmiin. Tämän jälkeen jarrulaikka oli asennettavissa autoon kiinni. Jos ohjeistuspuoli oli luonteeltaan hieman ylimalkainen, hyvää oli listaus osista varaosanumeroineen, joita päivityspaketti sisältää. Jarrusatula on pultattuna paikalleen. Osien pyörittely käsissä ei selkiyttänyt asiaa täydellisesti, niinpä oli parempi ottaa härkää sarvista ja purkaa vanhat rumpujarrujen osat pois autosta. Sopiva löytyi GM:n 60-luvun lopun mallistosta. Takajarrut pidettiin edelleen alkuperäisinä rumpujarruina. Setissä tuli mukana adapteripalikka sisemmälle laakerille, adapteri asennettiin akselille. Niiden uusimiselle oli toki toinenkin syy, kun linjat piti valmistaa kaksipiiristä järjestelmää silmälläpitäen. Tämän myötä jarruremontin akseliston puoleinen osuus oli taputeltu loppuun. Etukäteen hankalimmalta vaikuttanut kohta oli kiinnitysrautojen asennus olka-akseleille. Takapyörille tarvittiin paksummasta varttituumaisesta putkesta tehty linja. Vanhoja putkia käytettiin taivuttelumalleina uusia tehtäessä. Tämä auttoi hahmottamista kummasti ja osat löysivät loogiset paikkansa olka-akseleista. Putkiston jakopalikalle haettiin sopiva paikka runkopalkin päältä. Kaikkiaan uusien osien asennus oli varsin suoraviivainen pulttaa kiinni -operaatio, mitään erityistä ongelmaa ei tässä vaiheessa tullut eteen. 54 V8-MAGAZINE. Kaksipiiristä systeemiä varten saatiin hankittua alkuperäistyylinen jakopalikka, jolle haettiin paikka rungosta ohjaussimpukan läheltä. Päivitykseen liittyvä dokumentaatio oli käytännössä yksi A4-moniste, jossa tarvittavat toimenpiteet oli lyhyesti kuvattuna. Jarrupalat asennettuna satulaan, tämä kokonaisuus nostetaan paikalleen autoon. Pääsylinteri tehostimineen on tätä kirjoitettaessa vielä hankkimatta. Etupyörille tulevat jarruletkut sisältyivät toimituspakettiin ja ne näyttivät istuvan mukavasti uuteen ympäristöönsä. Viimeisenä vaiheena jarrusatuloihin mallailtiin jarrupalat paikalleen ja koko komeus ruuvattiin kiinni kiinnitysrautoihin. Jarrulevyn ja navan yhdistelmään naputeltiin uudet laakerit, jotka tietysti rasvattiin kunnolla. Linjojen vetoa Auton vanhat jarruputket olivat todennäköisesti sen alkuperäiset. Putkien ollessa valmiina jarruremontin kanssa oli päästy oikeastaan niin pitkälle kuin tässä vaiheessa on mahdollista. Tämän jälkeen valmistettiin uudet putket ja asennettiin myös jarrusatuloille tulevat jarruletkut. Päivityspaketin mukana tulivat luonnollisesti myös jarrusatulat paloineen
Myös banjokoppa otetiin auki ja vanhat öljyt valutettiin ulos. . Tarpeelliseksi katsotut osat uusittiin, kuten puslat ja vetareiden laakerit. Sen avulla uusien puslien asennus sujui kohtuullisen helposti. Taka-akselille tehtiin yleinen siistiminen. Taka-akseliston kanssa puuhailu aloitettiin purkamalla vetoakselit sekä jarrukilvet pois. Itse välityksiä ei lähdetty purkamaan, niille riitti lähinnä silmämääräinen tarkistelu ja vanhojen öljyrippeiden putsaaminen pois. Puslien kunto näytti kuitenkin sellaiselta, että ne oli syytä uusia. Puslaremontti taka-akselistoon Jarrujen ohella myös taaempi akseli vaati joitakin toimenpiteitä. Puslien asennukseen akselille valmistettiin eräänlainen prässäystyökalu, jonka malli nähtiin tehtaan korjausoppaassa. Eräs vakiokohteista, joita akselissa joutuu ennemmin tai myöhemmin uusimaan, ovat vetoakseleiden stefat. Vasta tämän jälkeen puslan kuori suostui liikkumaan ja ne saatiin irti akselista. V8-MAGAZINE 55. Kunhan työt etenevät, niin joitakin runkoon liittyviä komponentteja asennellaan vielä lisää. Kaikki kulutusosa laitettiin kuitenkin uusiksi. Vuotava stefa päästää jarrurumpuun öljyä, mikä tekee siellä tuhojaan jarrukengille. Ihan maalissa ei rungonkaan kanssa vielä olla. Tässä vaiheessa runko akselistoineen on jo saanut melko paljon uutta osaa ja huomiota osakseen. Muutama askel taas pidemmällä, kun akseli ripustettiin takaisin runkoon kiinni. Takajarrut jäivät edelleen rumpumallisiksi. Tukivarsissa kiinni olevat puslat asennettiin normaalin prässin avulla. Akselissa olevat tukivarsien puslat poistetiin, mikä osoittautui melko hikiseksi urakaksi. Uudet puslat olivat jo hankittuna, sillä vanhojen irrotuksessa ne jouduttiin käytännössä rikkomaan kalvamalla kumiosuus pois puslasta. Taka-akselin puslat menivät uusiksi. Runko on kuitenkin saatu jo rullaavaan kuntoon ja siihen voi asennella muita kokonaisuuksia sitä mukaa, kun niitä alkaa valmistumaan. Niinpä tämän remontin yhteydessä uudet stefat naputeltiin paikalleen ennen kuin itse vetoakselit uusine laakereineen pujotettiin takaisin perään. Uusien asennuksessa käytettiin työkalua, joka valmistettiin korjausoppaasta löytyneiden kuvien perusteella
19-vuotiaana hänellä oli jo parikymmentä autoa erikuntoisina projekteina, joukossa kolme ’48 Lincolnia, joista kaksi coupe-mallista ja yksi avo! Kaikki löytyivät edullisesti Belgiasta. Myös hintataso oli todella edullinen. Albertin kotitalo Jubbegan pikkukaupungissa löytyi helposti. Vaikka lupasin seuraavalla kerralla ostaa kapselit, joku oli ollut nopeampi. Monet autoista olivat seisseet pitkään ja vaativat töitä, mutta Albert oli jo nuorena tottunut korjaamaan Harvinaiset Studebaker Aero-Strut-optiokapselit johdattivat kirjoittajan Albertin ”kätkölle”. Tämä episodi haihtui mielestäni, kunnes liki kymmenen vuotta myöhemmin tuulimyllyjen maassa kalkkiviivoille kaatunut autokauppa harvinaisesta kaksiovisesta ’57-mallisesta nostalgiakilpuriaihiosta meni sivu suun. Veren perintöä Tarinoimme kahvikupposen äärellä vanhaa valokuva-albumia selaillen. 100 auton kokoelma Vanhojen Studebakerin kapseleiden jäljittäminen johti sadan auton kokoelman löytämiseen, joka hakee vertaistaan. 60-luvun alun Rancheron vierellä kättä heilautti ohimoilta tyylikkäästi harmaantunut herrasmies. Joskus toistakymmentä vuotta sitten eräältä hollantilaiselta varaosakauppiaalta löytyi muutamia harvinaisia osia tehtaan alkuperäispakkauksissa. Lähes samannäköiset kapselit tulivat Studebakerin valmistuksen loputtua markkinoille nykyäänkin suosittuina kustomtarvikkeina. 70-luvun alussa Albert alkoi tehdä viikonloppuretkiä Hollannista Belgiaan, koska siellä oli verotusja muista syistä suhteessa enemmän malliston huippumalleja ja hyvin varusteltuja yksilöitä. Meni vielä vuosi, pari, kunnes minulle sattui sopiva hetki tehdä tutkimusmatka Albertin kotiseudulle. Sain myös tältä myyjältä ostajan nimen ja puhelinnumeron. Niistä välttämättömimpiin käytin kaikki matkalla mukana olleet käteisvarani. 18-vuotiaana Albert osti kaksi ’52 Cadillaccia. Tarkkasilmäinen tunnistaa kuitenkin alkuperäiset. Herra oli ostanut myös pari autoa, ja kapselit olivat menneet kaupan mukana. Otin mieheen yhteyttä, ja hän lupasi tarjota minulle lohtukahvit ja esitellä kalustoaan. Albert kertoi saaneensa pahimman luokan autokuumeen jo pikkupoikana, ja tehneensä ensimmäisen autokauppansa 10-vuotiaana, jolloin hän osti '50 Opelin. Autojen ohella rinnalla kulkivat alkuvaiheessa pitkään myös brittipyörät ja Harrikat. Silloin lamppu syttyi! Sama kaveri, joka vei minulta kapselit nenän edestä kymmenen vuotta aiemmin, oli taas ollut nopeampi. AARTEET Albertin 56 V8-MAGAZINE. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN M etsästin monena vuonna mannerEuroopasta NOS-osia omiin Studebaker projekteihini. Hän pääsi hiljalleen mukaan autokaupan maailmaan, ja kotona syntynyt syvä luottamus amerikkalaisiin autoihin loi suunnan tulevalle. Osavaraston haltijalle kelpasi tuolloin vain käteinen, ja siten yksi superharvinainen NOS-pölykapselisarja jäi odottamaan seuraavaa visiittiä. Asia jäi harmittamaan, joten sain myyjältä kapseleiden ostajan nimen ja puhelinnumeron. Kapseleista en viitsinyt vielä kysellä mitään. Ohi ei voinut ajaa, sillä pihalla seisoi kymmenkunta pääosin 60ja 70-luvun amerikkalaista
Joitain autoja hän yritti ostaa vuosien ajan siinä onnistumatta, useimmiten juuri Belgiasta. Puolen vuoden välein tehdyistä sopimuksista Albertin ensiosto-oikeudesta ei tullutkaan mitään, vaan Albert sai kuulla, että joku kauppias oli onnistunut ostamaan auton ikääntyneeltä alkuperäisomistajalta pilkkahintaan. Tällainen oli nyt tallissa lepäävä toinen ’58 Edseleistä. Entisöinnin alle on tulossa ’37 Packard Hearse ja toisessa tallissa odottelevat ’46 ja ’51 Cadillac ambulanssit hautausajoneuvoiksi muuttamista. Albertilla oli useita ’47–’48 Lincolneja, kun hän aloitteli harrastustaan 70-luvun alussa. . V8-MAGAZINE 57. Vain 35 000 km ajettu yksilö oli pitkään alkuperäisellä omistajaperheellä Belgiassa. Kori ja alusta ovat valmiina. Albert suunnittelee avaavansa uudelleen isänsä 1950-luvun lopulla perustaman ylellisten hautausautojen vuokrausbisneksen. kaikkea mitä eteen tuli. Iän myötä taidot tietysti kehittyivät ja pelkäämätön asenne vei eteenpäin. Jos mies diggailee orkkiskuosisia, rakentaa vintage dragsteria ja valmistelee stripille myös gasseria, niin tuskin on mikään ihme, että koti ja turvapaikka annetaan myös maahan saapuneelle kesken jääneelle kustomille. . Sisusta ja lasit sekä jotain pientä kiiltävien kiinnittämisen ohella on seuraavana työlistalla. Tässä hyvässä alkuperäiskunnossa olevat ’56 Lincoln Continental ja ’58 Thunderbird. Joskus oli taasen pakko maksaa vähän paksumpi siivu, kun joku pitkään ”soittolistalla” ollut yksilö oli livahtanut ohi. Kokoelma kasvoi Kokoelma lähti pikkuhiljaa karttumaan siten, että jotain hän aina välillä vaihtoi tai myi. Nyt painopiste on 50-luvun Fordeissa. Viikot hän teki töitä isänsä firmassa, mutta viikonloput hän käytti vanhojen amerikkalaisten jäljittämiseen. Tämä Kaiser Henry J on uutena Hollannissa myyty yksilö, jonka entisöinti alkaa olla aika pitkällä. Albert karautti kauppiaan pihaan ja osti auton huomattavasti kovemmalla hinnalla
Albert syntyi 50-luvun alkupuolella yrittäjäperheeseen. Aika ei muuten olisi riittänyt kaluston ylläpitämiseen. Säilytystilat olivat kuivia, eivätkä autot olleet maapohjalattialla, vaan betonilla. Kuninkaallinen Cadillac limo palveli loistavasti lukuisten hääparien juhlakuljetuksissa. Kuninkaallisella kalustolla alkuun Kuvassa on osa Albertin isän vuoden 1948 Chrysler-yhtymän tuotteista. Koulu hyötykäyttöön Albert kertoi, että kokoelman kasvaessa hän päätti muutama vuosi sitten elättää itsensä kokopäivätoimisesti vanhojen autojen myynnillä. Vuonna 1927 rakennettu tyhjäksi jäänyt puuseppäkoulu oli ollut loistava löytö. Aiemmin mainitun '58 Edsel coupen kaverina oli pehmeäkattoinen ja kaikilla optioilla ladattu '58 Edsel Citation, sekin Belgiassa uutena myyty. Kokoelmaan tuli kuitenkin yksittäisiä autoja harrastajilta, joilla ikä tai terveys oli tullut esteeksi, ja entisöinti oli jäänyt kesken näistä syistä. Hänellä oli visio autosta, jollaisella moni haluaisi tehdä viimeisen matkansa. Tallissa oli myös erikoinen oikeanpuolisella ohjauksella varustettu ’63 Ford Galaxie, Australian vientimalli, joka oli myyty uutena Englantiin. Sisälle mahtui viitisentoista autoa ja pihalle toinen mokoma. ’57 Cadillac Sevillen ja ’59 Thunderbirdin Albert oli puolestaan hankkinut kauan sitten USA:n matkoillaan. Samassa tallissa majailivat myös ’63 ja ’61 Corvettet. Hinnat olivat karanneet, ja aina joku ikääntyneen omistajan lähisukulainen kuiskutteli omistajan korvaan usein epärealistisia pyyntihintoja. Ylellinen ulkoasu, 354 Hemi, nappiautomaatti ja sähkötoiminnot olivat harvinaista herkkua kilpailevien yritysten kylmäkuljetuslaitteiden rinnalla. Turvaan futarilta Seuraavassa ”luokkahuoneessa” majaili kiinnostavia harvinaisempia merkkejä. ’48 Packard coupe oli pelastettu jalkapallofriikin naapurista. 58 V8-MAGAZINE. ”Crime limos”, kuten Albert nuo pääosin 1948 Chryslerit luokitteli. Tilat tarjosivat nykyään paitsi yläkerran asunnon, myös verstaan, sosiaalitilat sekä mukavasti hallija parkkitilaa. Loput noin kahdeksankymmentä autoa olivat kolmessa isossa erillishallissa muutaman kilometrin päässä. Auto oli muuten hyvässä . Toinen syy oli se, että internetin myötä oli aika vaikea enää tehdä löytöjä omaan kokoelmaan Belgiasta tai lähialueelta. Albertilla oli kolme tällaista vastaavaa hallia koulurakennuksen tilojen lisäksi. Silmäterät paraatitiloissa Albertin tärkeimmät autot sijaitsivat vanhassa koululuokassa. Erikoiseksi sen teki se, että autossa on ’59 Edselin kojetaulu ja mittaristo, joita Kanadan tehdas Albertin mukaan kuulemma käytti vielä tässä vuosimallissa. Toiminta aloitettiin 1930-luvun kalustolla. Albertin isä oli taksiyrittäjä ja hänellä oli tuolloin kymmenkunta amerikkalaisvalmisteista autoa yrityksen käytössä. Oli myös löydettävä paremmat tilat, joiden yhteydessä hän pystyi sekä kunnostamaan omia autojaan, että harrastamaan sekä pyörittämään liiketoimintaa. Sekin oli löytynyt Belgiasta englantilaiselta aatelisrouvalta. Niinpä hän vei paikalliselle koripajalle etukulmaan vaurioituneen uudenkarhean ’56 Imperial Crown sedanin, josta tehtiin pitkäkatto koria jatkaen ja muotoillen. Hollannissa maaperä on kostea, koska maasta suuri osa on patoamalla kuivatettua vanhaa merenpohjaa. Ne olivat löytyneet Saksasta ja Norjasta hollantilaisilta omistajilta, jotka olivat aikoinaan vieneet autot mukanaan uusiin kotimaihinsa. 50-luvun puolivälissä Albertin isä laajensi kuljetustoimintaa hautajaiskuljetuksiin
Niitä käytettiin myös ahkerasti häävieraiden kyyditsemiseen. Albertilla oli toinenkin samanlainen, pari vuotta nuorempi ja täysin alkuperäisessä kunnossa oleva yksilö. Historian havinaa. kunnossa, mutta naapurin palloharrastus oli rikkonut ulkona seisseestä autosta kaikki ikkunat. Usein kihlaparin häissä oli suuri osa Albertin laivueen Cadillaceista yhteiskäytössä, ja niistä hääparin käyttöön oli varattu takaa avattavalla kangaskatolla varustettu limo. Kuninkaallisen perheen talliin oli kertynyt peräti 13 eri tilaisuuksiin tilattua ’52–’53 Cadillacia, joista osa oli jatkettuja erikoismalleja. Tässä on osa Hollannin kunigashuoneelta vuonna 1958 ostettua kolmentoista ’52–’53 Cadillacin laivuetta. Alkuvaiheessa suuri yleisö suorastaan jonotti päästäkseen kuninkaallisten Cadillacien kyytiin. Huomaa avattavalla katon takaosalla varustettu limo. Valtakunnallisen uutiskynnyksen ylittänyt manööveri oli kuitenkin Hollannin kuningatar Wilhelmiinan Cadillac-laivueen hankinta. Vuonna 1969 Albertin isä luopui takseistaan ja siirtyi aluksi käytettyjen ja sitten uusien autojen diileriksi. . Albertin isä Albert Sr. Packardin naapurina odotti työn alle pääsyä ’36 Graham Hollywood. Omistaja luovutti, ja auto päätyi Albertin kokoelmaan turvallisempaan säilytykseen. Vuonna 1948 kruunusta luopuneen kuningattaren mieltymys Cadillaceihin juonsi jo 1930-luvulta, ja eläkevuosillaankin hän oli ohjailemassa kuninkaallisen perheen autohankintoja myös kuningatar Julianan aikana 1950-luvulla. Harvinainen Kanadassa valmistettu Australian vientimallin 1963 Galaxie, jossa on käytetty ’59 Edselin kojetaulua ja mittaristoa kokoonpanolinjalla. ’53 Studebaker Commander oli 1990-luvun alun Pro Street -henkeen rakennettu ruosteeton, mutta alustaltaan surkeasti kasaan parsittu yksilö, jonka hän oli pelastanut paikalliselta Amerikan heräteostostaan katuneelta harrastajalta. Vieressä taas hymyili ’56 Rambler Pininfarina-koritettu farmari. Albertin isä rakennutti 50-luvun puolivälissä 354-kuutiotuumaisella Hemillä varustetun ’56 Crown Imperial hautausauton. Auto myytiin uutena Englannissa. Albertin harrastamisen laaja-alaisuus ja mieltymys harvinaisempiin merkkeihin näkyi myös takimmaisen rivin parivaljakosta. Albert ja isänsä Albert Sr. V8-MAGAZINE 59. Albertin suojissa Packard oli palautettu suomalaisittain määritellen MR-tason kuosiin. onnistui tekemään hyväksyttävän tarjouksen koko Cadillac-laivueesta ja valjasti ne taksikäyttöön. korjailevat noin vuonna 1960 Cadillacin sisustusta. Albertilla oli kymmenkunta eri vuosimallin Ramblerja Nash-farmaria 40-luvun lopulta 60-luvun alkuun. Tämä ’48 Packard ehti kokea kovia jalkapallofriikin naapurin potkittua palloa toistuvasti ulkona seissyttä autoa päin. Lähes tuntemattomuudesta nousseen Toyotan jälleenmyyjänä toimiminen 70-luvun alussa ei aina ollut helppoa, sillä japanilaisautojen imu ei hollantilaisilla markkinoilla ollut tuohon aikaan kummoinen
Näitä sai myös mekaanisella ahtimella varustettuna. Albertilla oli kaksi harvinaista Graham Hollywoodia. Kyseessä on jutussa mainittu yksilö, joka lupauksista huolimatta myytiin ensin toisaalle. Lisäksi Albertilla oli täysin alkuperäiskuosiossa oleva ’39 vanha moonshiner auto. Tällä Belgiassa kootulla ’58 Edsel Citationilla on ajettu vain 35 000 km. Mistä mahtanee johtua se, että tuttavani hallissa monta vuotta asustellut pöllö tyhjentää suolistonsa tuotteet vain kahden auton konepellille, vaikka tarjolla on monta kymmentä eri vaihtoehtoa. ’60 fullsize Fordit ovat Albertin heikko kohta. 60 V8-MAGAZINE. Peltitöitä on tiedossa vielä jonkin verran katon takaosaan ja takalokasuojiin. Johtuuko pöllön valinta väristä, merkistä vai vuosimallista. Tässä tosin etualalla myös ’61 Starliner isolohkolla. Toinen on sininen '56 Pontiac ja toinen vihreä '46 Chrysler. Vanha kustomointiprojekti tämäkin. Niitä on halleissa puolisen tusinaa eri korimalleina. Onko Luontoilta ja Petelius. 1959 El Caminoon on sovitettu 1959 Pontiacin keulapellit, voimansiirto ja mittaristo. Tässä ’36-mallinen
Tiedustelin varovaisesti, ovatko kyseiset kapselit samat, jotka Albert osti nenäni alta kaksitoista vuotta sitten. Silloin aikanaan kaupat olisivat syntyneet sadalla eurolla. Hämärän hallin ovien avautuminen sai pulssin kohoamaan. Tätä lukiessa nuo kapselit saattavat kuitenkin olla jo Suomessa. Kun ihmettelin projektien määrää, Albert vakavoitui ja kertoi, että on pian lopettelemassa. Työn alla on Fordin 300-kuutiotuumainen Fordin suora kuutonen, johon sovitetaan Chevroletin veekasin alumiinikansista sylinterinkansi leikkaa ja liimaa menetelmällä. reilut 50 vuotta sitten. Osa autoista on ollut jo jonkin aikaa myynnissä Albertin sivuilla www.continentalcars.nl. Eli jos nyt on sopivasti ylimääräistä valuuttaa ja tilaa noin 100 erikuntoiselle Amerikan autolle, ei muuta kuin tarjous Albertille. Samoin työn alle oli pääsemässä ’37 Packard Hearse, josta Albert aikoi rakentaa yhden kolmesta uudesta hautausautostaan. Rivin jatkeena oli 50-luvun alun Ford farmareita ja sedaneita, Studebakereita, Chrysler konsernin tuotteita, ‘60 Mercury farmari, ‘59 Pontiac farmari, ‘50 avo-cadillac, ‘40 Mercury, 1930-luvun alun Plymouth ja Nash Metropolitan. No, onneksi ei enää harmittanut. ’58 Edsel keulalla varustettu ’58 Ranchero. Albertin moottorikokeilu vintagehenkiseen dragsterprojektiin. ’59 Pontiacin keulalla varustettu ’59 El Camino kiinnosti, mutta sen oli joku edellisen viikon vierailija ostanut. Niinpä suunnitteilla on kaiken myyminen lukuun ottamatta 3–4 autoa, jotka hän pitää itsellään. . Uniikki moottorikokeilu Hyppäsimme Albertin Ford pickikseen ja karautimme 10 minuutin matkan seuraavalle isolle hallille, joka lienee ollut aiemmin jonkin maatilan käytössä. Ne olivat jo lähteneet uuteen kotiinsa, joukossa mm. V8-MAGAZINE 61. Albert esitteli kansia ja kertoi, että 3M-firman kaveri oli käynyt verstaalla ja vakuuttanut, että heillä olisi liima, jolla pilkotuista V8-alukansista saataisiin liimattua toimiva ja kestävä kansi Fordin kuutoseen. Albert vastasi hymyillen niiden olevan, mutta painotti samalla kahden muun kapselin olleen erilaisen, eli kyseessä ei ollut täydellinen setti. Kaksi muuta ovat ’46 ja ’51 Cadillac ambulanssit, jotka hän muuntaa hautausautoiksi, aivan kuin isänsä Albert Sr. Täydellisestä NOS-setistä pyydetään tänään helposti pari tuhatta dollaria. Autoja täällä oli varmaankin nelisenkymmentä, ellei enemmänkin Heti alkuun silmä osui rivistöön 1960 fullsize Fordeja. Joukossa oli myös hot rod -käsittelyyn päässeitä. Nytkin hänellä oli rakenteilla putkirunkoinen etumoottoridragster, ja siihen Fordin 300 cid kuutonen, johon hän sovitteli Chevroletin V8:n alumiinikansia kirjaimellisesti "leikkaa ja liimaa" -periaatteella. Hänellä on ikää yli 60 vuotta, eivätkä hänen kaksi poikaansa ole kiinnostuneet autokokoelmasta. Kaikki muu on kaupan, aina rakennuksia myöten. Albertin verstaalla oli työn alla mm. Aikansa kutakin Myös kolmannessa hallissa oli herkkuja ’58 avo Lincolnista 1940-luvun Oldsmobile ja Chrysler coupe-malleihin ja lukuisiin Nash Rambler farmareihin. Monet olivat vaativia projekteja, osa taas melko hyvin säilyneitä. Pois lähtiessä en malttanut olla kysymättä Studebakerin kapseleista, jotka olivat 1963 Corvetten vieressä oviaukon päällä. ’50 Hudson Commodore coupe ja muutama muu kiinnostava aihio. Farmareita, Starliner coupe-malleja ja yksi avomalli. . Albert kertoi, että Saksasta tullut kaveri oli ollut paikalla puolisen tuntia ja ostanut kymmenisen autoa. Albert käy tiiviisti kokeilemassa lähistöllä olevalla dragstripillä erilaisia rakentamiaan yhdistelmiä
Yksi niistä on vieläpä ihan uusinta mallia, jota ei edes saa rekisteriin Euroopassa. Niin, ja löytyyhän häneltä yksi Viperi lisää, mutta tämä on vakituisessa parkissa Nurbürgringin nurkilla odottelemassa herran jatkuvaa hinkua päästä kyseiselle radalle rentoutumaan ja purkamaan työkiireiden tuottamia paineita. Syystä tai toisesta mekaanisesti ahdettu moottori laukesi melko vikkelässä tahdissa 3–4 kertaa peräkkäin. Kaikki Viperit viihtyvät samassa tallissa uudemman puoleisen Ford GT:n ja ihan uuden Porsche GT3:n seurassa. Kuluuhan vanha amerikkalaislähtöinen sanontakin, että enempi on parempi. Dodge Viper GTS 1998 M issään ei ole sen kummemmin erikseen saneltu etteikö Viperin alkuperäisiä tehdaslukemia voisi edelleen jatkojalostaa, ja juuri näin on toimittu tämän virolaisen autoharrastajan yksilön kanssa. Viperin omistava vakavarainen herrasmies hankki auton käytettynä muutaman muun hänen tallistaan löytyvän Viperin seuralaiseksi. Hän neuvoi omistajaa laitattamaan Viperiin tietokoneohjatun moottorinohjausyksikön tehdasuuden moottorin yhteyteen. Turboista voimaa ja sietokykyä Kauppojen jälkeen, joskus vuoden 2006 kieppeillä, joku aikaisempi paja oli asentanut Viperiin mekaanisen ahtimen tuomaan auton silloisiin 8-litraisesta V10-moottorista kaivettuihin alkuperäistehoihin 457 hv ja 664 Nm hiukka lisäjytkyä. Tehoa ahdin tuotti, mutta todellisia lisätehoja ei juuri koskaan ennätetty mitata. Käytännössä Viperin kanssa ei tuona aikana ollut päivääkään, milloin jotain odottamatonta ei olisi tapahtunut teknisellä rintamalla. Näitä neuvoja noudattamalla omistaja pääsi eroon Virosta 62 V8-MAGAZINE. Tämän jälkeen Tallinnan lentokentän kupeessa nykyisin majailevan VKM Motorsin omistaja, suomalaisilta kiihdytysradoilta varsin tuttu tuplaturbo Nissan Zetalla Super Pro Street -ryhmässä kilpaileva Viljar Mäesepp otti ohjat käsiinsä
Jenkit yksinkertaisesti vain ottivat rahat vastaan ja jättivät tavarat toimittamatta. Viperiin aikaisemmin liittyneistä suuremmista murheista. V8-MAGAZINE 63. Hiukan myöhemmin Viljar ehdotti omistajalle mahdollisuutta hankkia Viperiin sekä kaivattua lisävoimaa, että myös lisävauhtia turboahtimet asennuttamalla. Valitettavan tuttu sikäläinen toimintatapa edelleen tänä päivänä. . Tämä projekti käynnistyi edelleen surkealla tavalla, sillä Amerikasta tilattu valmis tuplaturbopaketti ei koskaan ilmestynyt Viroon. Viperin omistaja teki vielä uuden yrityksen hankkia turbokittinsä Amerikasta Atlantin toisella puolella asuvan tuttavansa kautta. Kaikki näihin liittyvä valmistusja asennustyö tehtiin VKM:n pajalla. Viperissa on joka tapauksessa enemmän sylintereitä ja vääntöä. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Pieni kuumista pakoputkenpäistä varoittava tarra on syytä huomioida, muuten käy helposti samoin kuin lukuisille moponvuokraajille Kreikassa ja Thaimaassa. Heillä valmistettiin kaikki putket, imusarja ja muut olennaiset tarvikkeet. Hyvin työntää Koska homma ei toiminut edes toisella yrittämällä, päädyttiin lopulta VKM Motorsin toimeksiantona tilaamaan PPF:n kautta Precision Turbon ahtimet, minkä jälkeen työt käynnistyivät VKM:n suunnalla. Amerikassa on sitten Viperin syntymän jälkeen kalisteltu tiiviisti miekkaa siitä onko Moparin urheiluauto nopeampi kuin General Motorsin yli 60 vuotta takaperin markkinoille tuomansa oma kaksipaikkainen sporttiunelma. Mukaan kuvaan astuivat myös uudet välijäähdyttimet, johtosarjat, suuttimet ja polttoainesysteemit. Edelleen nämäkin rahat hävisivät kuin tuhka tuuleen, vaikka virolaisen Amerikassa asuvan tutun piti olla kaupantekoon pätevä henkilö
Tuhti takasiipi ja hiilarisplitteri luovat asennetta ja tuottavat Moparin virallisen kilpapajan Orecan valmistamina juuri sen mitä niiltä toivotaan. Nykyinen turbosetti asennettiin paikoilleen kolmisen vuotta takaperin. Toiseksi mekaaninen ahdin käynnistyy samalla hetkellä, kun auton moottorille annetaan käynnistyskäsky, mikä omalta osaltaan lisää polttoaineenkulutusta. Tämän mittavan urakan jäljiltä Viper on toiminut koko ajan täysin moitteettomasti. Kyseistä polttoainetta käyttäen Viperilla voi helposti kiertää moottorirataa reilut parikymmentä kierrosta kerrallaan. Voima kuitenkin tulee pehmeästi osaavissa käsissä. Vanhan mekaanisen ahtimen kanssa, jos se joskus toimi odotetusti, silloin viimeistään ahtimen hihna pomppasi pois paikoiltaan usein katketen, ja kisat päättyivät liian usein radan varteen. Tässä Viperissä edellä mainittu 2000 Nm maksimivääntö löytyy jo niinkin alhaalta kuin 1500 r/min kohdalta, mikä tietysti tarjoaa hyvät lähtönopeudet kaarteista suorille ammuttaessa. . Ilmeisen hyvin tuo on työntänyt, ja moottori on takuuvarmasti kohdannut raskasta jalkaa. Mekaanisen ahtimen lisääminen moottorin yhteyteen aiheuttaa kaksi perusjuttua. Ylimääräiset lisävalot ovat pitkänmatkan kisojen varusteita. Bensan kanssa kohdattiin liian paljon ja liian nopeasti erilaisia lämpöongelmia. Turbot astuvat kehiin vasta tietyn kierrosluvun jälkeen, ja mitä enemmän vastusta niille tarjoaa, sitä paremmin niistä irtoaa iloa ja pauhua. Nykyiset suuttimet ovat olleet käyttöasteeltaan aivan sata prosenttisessa käytössä. Ensinnäkin tuottaakseen voimaa, sen täytyy ensin syödä voimaa auton omasta moottorista. 64 V8-MAGAZINE. Näillä eväin Viper tuottaa nykyisellään kuitenkin hurjat 1200 hv ja yli 2000 Nm väännön polttoaineenaan etanoli. Käytössä olevat ahtimet ovat kooltaan 64 mm ja niiden luvataan tarjoavan jopa 1400 hv tehot. Uudet suuremmat 2000cc suuttimet olivat jo tuloillaan, ja tämän jälkeen Viperiä on tarkoitus ajattaa VKM Motorsin omilla Kuvaushetkellä Viperin keulasta puuttui siellä normaalisti kiinni oleva etuhuulen hiilikuituinen splitter-levy
V8-MAGAZINE 65. Käytössä ollut Haapsalun lentokentän kiitorata ei ole pinnaltaan sieltä ihan tasaisimmasta päästä ja Viperissä oli silloin kiinni puhtaasti rata-ajoa varten suunniteltu alusta. Pelkkä pieni vilkaisu ulkokuoreen paljastaa yhtä sun toista. Viperin ohjaamo on mitoiltaan niukka, mutta kaikin puolin toimiva kokonaisuus. Herrasmiehemme asuu Tallinnan lähistöllä ja ratapäiville, tai yhtä hyvin kisoihin lähtiessään hänellä on tapana ajaa Viperinsa kotitallista radalle. Kyyti ja työntö Viperin ratin takana oli sen verta huimaa, että se alkoi olla pelottavaa kokeneellekin ratakuskille. Kuvaushetkellä autossa ei ollut kiinnitettynä Orecan etuhuulen splitter-levyä, mutta se löytyy. Moparin virallisena moottoriurheilupajana tunnetun ranskalaisen Orecan mahtipontinen takasiipi ei ole mikään nyrkkipajalla veistetty tekele, vaan se on pikemminkin läpikäynyt hyvin tarkat tuulitunnelitestit, ja tuottaa varmasti kaiken sen mitä tehdas sille lupaa. Tämä Viper ei siis ole mikään varsinainen loppunopeuskoitoksiin tai sen kummemmin kiihdytysmittelöihin rakennettu auto. Kuski teki kuitenkin nopean vaihdon neloselle ja jatkoi hetkellisesti kaasu pohjassa viitosella. BBS:n 19-tuumaisten takavanteiden ympärille on kietaistu Michelin Pilot Sport Cup -renkaat kooltaan 345/30ZR19, edestä löytyy vastaava 295/30ZR19 rengastus. Kiihdytysvaiheessa Viper pomppasi siellä jostain töyssystä hieman irti radan pinnasta, ja näin kolmosen vaihde hyppäsi pois päältä. Punaisen 1200 hv tuottavan 8-litraisen V10-moottorin tuplaturbot ovat piilossa lokasuojien alla etupyöränaukon ja tulipellin välissä. Sinällään tämä Viper ei ole viime aikoina varsinaisesti kärsinyt voiman puutteesta, mutta VKM:n suunnalla on hiljalleen päästy paremmin jyvälle Viperin luonteesta ja käytöstavoista, joten kyseessä on pikemminkin eräänlainen hienovarainen luonteenmuokkaus vielä jouhevampaan suuntaan. Pärnun uuden moottoriradan valmistumisen jälkeen Viperin omistava herrasmies kävi välittömästi ajamassa radan uuden kierrosennätyksen. Viperissä kiinni olevista Viron kilvistä huolimatta tämä auto on puhtaasti rataauto kaikilta varusteiltaan ja ominaisuuksiltaan. Kuski on ilmoittanut harkitsevansa uutta ennätyskokeilua, mikäli kiitorata olisi nyt tasaisempi, ja hän onnistuisi vetämään kaasu pohjassa pidemmän aikaa vaihteita läpi sekä nelosella että viitosella. Sama koskee Orecalta tilattua takapään splitteriä. Kyseessä on viimeisen päälle hartaudella ja Orecan oppeja noudattaen rakennettu rataohjus. Tästä syystä Viperissa on hyvä olla kilvet kiinni, mikä ilmeisestikään ei ole ihan mahdoton homma Virossa toteutettavaksi. Täysiverinen ratatykki Viperillä on tupla-turbojen kanssa ennätetty ajaa runsain määrin eri moottoriradoilla ja tämän ohessa sillä on kaksi vuotta sitten tehty Viron virallinen loppunopeusennätys 343 km/h mailin matkalla. Viljar on itse käynyt kokeilemassa Viperia kadulla ja todennut sen siellä melko rajuksi peliksi. . Takakilven takana on piilossa loppunopeuskisoissa käytössä olevan jarruvarjon kiinnityspiste, sillä varjo on Viron sääntöjen mukaan pakollinen kaikissa yli 290 km/h loppunopeuteen yltävissä autoissa. Näillä eväin pitäisi olla hyvinkin luvassa uudet kovemmat nopeudet, ja silloin puhutaan 360–370 km/h lukemista. rullilla säädettävänä ja tehomittauksessa. Pienestä keskikonsoliin sijoitetusta kahvasta laukaistaan jarruvarjo nopeusennätyskisoissa
.............Hermunen/Liekki Valiant 9. Pienen keulimisen sävyttämä 9,5 sekunnin veto oli kuulemma yksi hienoimpia TVtähden kokemia juttuja, joten se PR-tempaus taisi mennä maaliin. .............Sikanen/Paha BMW 6. TEKSTI JANNE USKALI, KUVAT TIMO MUILU L istan kärkipäässä roikkui jo valmiiksi useampi päällekkäishaaste, alkaen ykköspaikan haasteesta Hakulisen ja Sinisalon välillä. .............Sinisalo/Camaro 2. Perjantai alkoi allekirjoittaneella vähän erikoisemmalla tavalla, kun Kill Arman TVohjelmasta tuttu Arman Alizad oli kuvaamassa uutta TV-ohjelmaa nimeltä Arman Live. Arman Alizad pääsi Janne Uskalin Buickin kyytiin täyskaasuvetoon, ja ilmeet olivat sen mukaiset. .............Kataja/Avo Pontiac 8. Sutinaa oli siis luvassa koko rahalla, tai niin ainakin luultiin. .............Takala/Ghost Valiant 10. HÄMÄRÄN KOITOSSA Kauden viimeinen ja ehkä odotetuin Blacklist-tapahtuma oli varmasti Alastaron Night Race, johon listan ukot/autot oli kutsuttu. Tulokastulva Mutta takaisin Blacklist-kahinoihin. .............Wihinen/TT Pikkis 2016 Blacklist #ykkönen Jari Sinisalo. Blacklist Street Race Finals, Night Race Alastaro 2.9. Toista hymyilyttää ja… 66 V8-MAGAZINE. .............Uskali/Blacklist Buick 5. Arman halusi kokeilla ohjelmaa varten nopeaa katuautoa, ja minä lupasin antaa Buickilla tyypit kadulla, jonka jälkeen vedettiin sitten all-out-veto stripillä, Arman luonnollisesti pelkääjän paikalla. Vesi1. .............Nykänen/Swinger 7. .............Hakulinen/Nova 3. Rantakari oli haastanut jo valmiiksi kyseisen lähdön häviäjän, ja vielä tämänkin haasteen häviäjä oli haastettu allekirjoittaneen toimesta. .............Rantakari/Tunneli Duster 4
Tämä oli suuri pettymys etenkin listan kymppipaikasta kisaaville Wihiselle ja Tofferille. FHRA:n toimitusjohtaja Leo Laurell halusi myös yrittää päästä ilokaasutetulla pikkulohko Corvetella mukaan listalle. Samaan aikaan myös listan keskivaiheilla tapahtui, sillä Bemarilla kisaava Sikanen haastoi Katajan ilokaasutetun Pontiacin. Liekki Vallun ajot oli näiltä osin ajettu. Kärkipään osalta ajot alkoivat heti kovimmasta vedosta, eli Hakulisen ja Sinisalon Blacklist #1 kruunutaistosta. Kunkku selville Tästä eteenpäin haasteajot etenivät siten, että haialtaan ”finaalissa” kohtasi kaksi tuplaturbotettua pikkulohko Letukkaa, eli Wihinen vastaan Toffer. Näin lista saatiin täyteen päivän päätteeksi. Wihinen oli vihdoin saanut 1800-heppaisen tuplaturbo Pikkiksen kovaan iskuun ja alustan toimimaan ainakin liimaradalla varsin hienosti. Rantakari oli ottanut jo auton kevennyksen käyttöön pulttaamalla istuimia autosta irti, mutta isolohko ilokaasuilla oli silti liian iso pala purtavaksi vapari pikkulohko Moparille. Erno Toffer voitti punavaloon sortuneen Timo Mäkelän ja Tsiffe alias Jukka Hyvärinen kuittasi Malibullaan voiton Arto Heinosesta. 10,4 ajaneella Katajalla ei ollut jakoja, joten Sikanen nousi sijalle 6. Hakulinen säilytti kakkostilansa ja Rantakari sai vastaansa Uskalin. Toisessa vedossa aika kirjattiin jo lukemin 9,1 sekuntia, kasimailin nopeuden noustessa jo karvan yli 200 km/h. Töks töks Tässä kohtaa yökisassa ajattaminen alkoi tökkiä eri syistä, ja seuraavia ajovuoroja odottaessa Fyyralta tuli kuskeille ilmoitus, että ajot olivat Blacklistan osalta tässä ja autojen piti poistua välittömästi lineupista takaisin varikolle. Wihinen ajoi 9,6 sekunnin ajan ja paransi auton omaa ennätystä lähes sekunnilla. Kisan jälkeen Toffer kuitenkin ilmoitti, ettei aio osallistua kyseisellä Chevellellä ensi kaudella lista-ajoihin, ja päätti antaa kymppipaikan Wihiselle. Sinisalosta tuli uusi Blacklistan kuningas. vehmaan ikävän onnettomuuden ja ajopäivän keskeytyksen takia ajamatta jääneet ”haialtaan” listalle pyrkimisvedot roikkuivat keskeneräisenä Wihisen ja Sini Paukkurin osalta. Samoin allekirjoittaneen haasteajot jäivät tässä kisassa nollaan, joten paremminkin Blacklist-finaalikisa olisi voinut päättyä. Kauden päätyttyä kisakoostevideoita ja Blacklist-kuskien tallivierailuita voi käydä seuraamassa YouTubessa hakusanalla: Blacklist Street Racers Episode. Harmittavasti juuri valmistuneeseen autoon tuli ilmeisesti jonkin sortin polttoaineongelmia, sillä vaikka auto kulkikin jo 10 sekunnin puolelle, oli loppunopeus pahasti kateissa. Se on varma. V8-MAGAZINE 67. Näiden vaiherikkaiden tilanteiden jälkeen vilkas seitsemän eri Blacklist-kisan kausi on nyt kuitenkin saatu taputeltua ja Blacklistalla on koko talven yli uusi mestari nimeltä Jari Sinisalo. Blacklist Girl Power! Sini Paukkuri ei päässyt vielä takaisin listalle, mutta neidosta kuullaan vielä. Sinisalo pääsi harjoitusvedossa vihdoin testaamaan uusia ilokaasujärjestelmiä, ja auto kulkikin lupaavasti 9,2 sekunnin ajan 235 km/h loppunopeudella. Kuinka ollakaan Hakulisen hermo ei pitänyt ja hän otti punavalon, joten peli oli sitä myöten selvä. Tämän lisäksi finaaleihin oli ilmoittautunut ennätysmäärä listalle pyrkijöitä, kuten Tsiffe valkoisella isolohko Malibulla, Erno Toffer tuplaturbo Chevellellä, Arto Leinonen diisseli Bemarilla, Leo Laurell Corvetella, Timo Mäkelä ruskealla porrasperäisellä Monzalla, Niklas Salmi oranssisella Coronetilla (Chevyn tekniikalla) ja Harri Paukku valkoisella El Caminolla. Sikanen haastoi heti perään Nykäsen ja voitti lähdön, mikä nosti miestä vielä pykälän eteenpäin. Listakuviot jatkuvat ensi kaudella suoraan siitä mihin ne nyt päättyivät, joten säpinää listahaasteiden osalta riittää varmasti ensi vuonnakin. Punavalosta huolimatta Hakulinen ajoi auton ensimmäistä kertaa 8 sekunnin puolelle ja sai vastaansa päällekkäishaasteen jo aikaisemmin heittäneen Rantakarin Dusterilla. Ei ihme, että herra oli iloinen tuloksista, vaikka niitä sävyttivät pienet tekniset murheet. . Koska uusia tulokkaita oli näin paljon, aloitettiin pudotushaasteajot välittömästi. Nossit olivat tällä kertaa liikaa Liekki Vallun vetareille. Leo Laurell päristeli ilokaasutetulla pikkulohko Corvettellaan korkeita kymmenen sekunnin aikoja. Sikanen nappasi unelmareaktion ja Biimeri kiisi päätyyn ajassa 9,7 sekuntia, joka oli myös miehen oma ennätys. Kisapäivän aikataulu venyi niin pitkälle iltaan, että tämä lähtö oli tarkoitus ajaa illan viimeisimpinä vetoina. Niinpä Leo vetäytyi haasteajoista. Niinpä Salmi eteni soololla jatkoon, mutta sulatti harmikseen lähdössä autonsa vaihdelaatikon. Hermunen puolestaan oli asentanut Liekki Valluun ilokaasut, minkä ansiosta auto keuli hienosti, mutta rikkoi samalla siitä myös ainakin vetarin. Kolmannessa haasteessa Salmen piti kohdata Paukku, joka ei kuitenkaan ehtinyt ajoissa tonteille. Tiukka lähtö oli kuitenkin ohi ennen kuin se alkoikaan Sinin ottaessa punavalon
Ford Mustang ’64–’68, Mopar A-body ’63–’76, Chevy ’55–’57. Erittäin voimakas sähköpurkaus sytyttää polttonesteseoksen laajalta alueelta, jolloin tuloksena on moottorin parempi taloudellisuus ja teho. kaksi ruuviväännintä, veitsi ja avaaja. JUD-anturit ovat alkuperäisiä vastaavia, toiminnaltaan luotettavia ja tarkkoja, mutta hankintahinnaltaan edullisia. Sytyttimet maksavat 22 euroa kappale, joten veekasin päivitys niillä maksaa 176 euroa. Lisätiedot www.berner.fi Torqq Electric -startit US-Partsin valikoimista löytyy välitetyt Torqq Electric tehostartit myös harvinaisempiin malleihin. Korrek PRO TFC -lasinpesunestettä on saatavana autotarvikkeita myyvistä erikoisliikkeistä ja tavarataloista. Chevy L6, ’38–’54 ja Buick 232–364 cid ’52–’56. Yhdennäköisyys perinteisen tulpan kanssa on vain pinnallista, sillä Pulstarissa on kondensaattori kytkettynä rinnakkain auton sytytysjärjestelmän suurjännitepiirin kanssa. Merkittävin Pulstarin vaikutus on moottorin reagoinnin ja kiihtyvyyden paraneminen. Hinnan vastapainona on Pulstar-pulssisytyttimen pitkä käyttöikä, joka on parhaimmillaan 100 000 kilometriä. Lisää malleja tulossa varastoon, esim. Lisätiedot www.usparts.fi Pulstar-pulssisytytin Pulstar-pulssisytytin on sytytystulpan näköinen ja kokoinen laite, joka kierretään tulpan tilalle ja liitetään normaalisti auton sytytysjärjestelmään. Varastossa on lähes viisikymmentä suosituinta mallia, esim. Lisätiedot www.jarimaki.fi Pinnoittava lasinpesuneste Berner on tuonut markkinoille Korrek Pro TFC -lasinpesunesteen, joka muodostaa tuulilasiin vettä ja likaa hylkivän suojakalvon silikonivapaalla ohutpinnoiteteknologialla (Thin Film Coating). Lisätiedot www.ctek.com/fi/fi Polttoaineanturit klassikoihin US-Partsin kautta on nyt saatavissa hyvä valikoima polttoaineantureita uudempien autojen lisäksi myös klassikkomalleihin. Hintaa setillä on 75 euroa. Laite mittaa jatkuvasti akun lataustilaa ja ilmoittaa älypuhelimeen, jos akun lataustila laskee kriittiselle tasolle. Niinpä Pulstarista purkautuu yli 1000 A virta sekä 1MW teho, minkä ansiosta polttonesteseoksen sytyttämiseksi syntyy voimakas ja laaja plasmaydin. Tämän jälkeen akun tiedot saa omaan älypuhelimeen bluetooth-yhteyden avulla ilman, että konepeltiä tarvitsee edes aukaista. Kolmen litran pussin hinta on –20 asteen pakkaskestävyydellä 9,95 euroa. Hintaa Battery Sensellä on 69 euroa. Laite kytketään akkuun, ja älypuhelimeen ladataan sitä tukeva sovellus. Suoraan hyllystä mm. Noin 90 % amerikkalaisvalmisteisista moottoreista voidaan varustaa Pulstareilla. Lisätiedot www.usparts.fi Snap-On taskutyökalusetti Loistava lahjaidea autoharrastajalle on peltikotelossa toimitettava kolmeosainen Snap-Onin työkalusetti, joka sisältää 13-osaisen monitoimityökalun, 14-osaisen mini-monitoimityökalun sekä LED-avaimenperä-taskulampun, jossa on mm. Näin myös jää irtoaa siitä paremmin. 68 V8-MAGAZINE Tuoteuutta Koonnut toimitus Akun tiedot älypuhelimeen Tallissa olevan harrasteauton akun kunnon tarkkailu helpottuu tuntuvasti CTEK CTX Battery Sensen myötä. Pontiac 389–421 cid ’61–’64 ja Cadillac 390–429 cid ’61–’64. Täydellinen kalvo muodostuu yhden kolmen litran nestepussin käytön aikana, jolloin tuulilasin pinnasta tulee tasainen. Antureiden hinnat alkaen 49,00 euroa. Akun nykytilan lisäksi laite näyttää kolmen kuukauden trendikehityksen helposti luettavan kaa vion avulla. Lisätiedot www.kaasutinexpertti.fi. Sen myötä tuulilasinpyyhkijöiden ja lasinpesunesteen käyttötarve vähenee ja näkyvyys autosta paranee
KLASSIKOIDEN KULLANKAIVAJAT VILLE KINARET JA SAM YAFFA MAANANTAISIN KLO 18 . 20 JAKSOT KUULTAVISSA MYÖS RADIOCITY.FI
6500 €. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. MYYDÄÄN KILPURIT OSTETAAN OSAT JA TARVIKKEET Cleveland 4 v lohko, mieluummin standardi. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. MYYDÄÄN MUUT AUTOT Renault Clio '98. H. 044 957 6693 Kouvola. Puh: 0400 278 279 Joensuu. Mukana täydellinen varamoottori. 10 e. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. 1,4 bensa. Kuvaa ei palauteta. Hyväpeltinen CA-kori, maski ja muita irtohelyjä löytyy, mm. Hinta 4900 euroa. Nyt edullisesti mukaan Modified Junior Dragster -kisaamiseen! Myynnissä 9 sekunnin metanolidragster: 2000 Mike Bos, kromimolyrunko, moottori 206 cc JR Race Cars RAPTOR, JR Race Cars Shockwave kytkin, MyChron tiedonkeruu... Huom., alv vähennyskelpoinen = osta firman leluksi. 750 e. 49 999 €. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 ppi. 70 V8-MAGAZINE Modified Junior Dragster + kuljetuskärry. Tai koko starttipaketti: kilpuri, umpikärry (jarruton, alle 750 kg) ja hinaamiseen käytetty varikkomönkkäri. Impala '66 14" pölykapselit hinta 100 e. Oldsmobile farmari '86 osia alk. uudet kromipuskurit, uudet ovien ja ikkunoiden mekanismit. Ilmoita ilmaiseksi: v8-market@fokusmedia.fi ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. man. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. Ylimääräiset osat ja tarvikkeet kiertoon. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Chevrolet '63 etulokasuoja, hinta 250 e. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. V8-MARKET MYYDÄÄN GM Chopattu 1962 Suburban projekti rullaavana. MYYDÄÄN FOMOCO 1932 Ford, BBC isolohko moottori + 5 V. 0400 454 961/Jarmo V8-MAGAZINEN -SIVUT OSOITTEESSA www.facebook.com/v8magazine. 050 501 0621 Vantaa. Erittäin hyvä ajettava! Halvalla uuden projektin alta. 044 957 6693 Kouvola. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. (tarvittaessa myös 350/aut. 040 724 6540. H. Erillisjousitus, hammastanko-ohjaus, levyjarrut, 4 x coilover, 9" lukkoperä, nahkaverhoilu, värilasit, flake-maalaus. Vaihdossa ehkä joku huomattavasti halvempi Amerikan keksintö. Juuri katsastettu ranskanperuna kaksilla renkailla. 0400 278 279 Joensuu. (09) 670 375, 0400 442 616 Talli-inventaario. tekniikan luovuttajaksi ´94 Subi +1500 €). Yhteishintaan 6500 euroa. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh
V 8 -M aga zi ne n V8-Magazinen Varmista, että saat omasi ja tilaa V8-Magazine 18.11.2016 mennessä osoitteesta: fokusmedia.FI/joulu KALENTERI IS BACK! 2017 Kalenteri V8kalenteripuffi_kokosivu.indd 1 18.10.2016 11:39:25. Julkaisemme jälleen tänä vuonna lehtemme pidetyn vuosikalenterin, joka postitetaan kaikille tilaajille vuoden viimeisen numeron mukana
San Francisco International Auto Show, San Francisco, Kalifornia 20.11. Cruzz'n Under the Sea Level 4, Imperial, Kalifornia 6.11. 23.11. Super Chevy Show, 250 mph Outlaw ProMods – Chevy vs A-B-C-D Gasser Shoot-Out, McFarland, Kalifornia 6.11. NASCAR, Fort Worth, Teksas 6.11. NHRA Auto Club Finals, Pomona, Kalifornia 12.–13.11. FJDC:N AJOPÄIVÄ Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, ennakkoilm. The Raleigh Classic, Raleigh, Pohjois-Carolina 2.–5.11. Long Beach Motorcycle Show, Long Beach, Kalifornia 18.–27.11. 14.12. Lone Star Rally (Bike, Car, Truck), Galveston, Teksas 4.11. Mecum Auctions, Anaheim, Kalifornia 10.–13.11. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 6.11. Motostalgia – Austin Grand Prix Auction, Austin, Teksas 5.11. Nummela (Seisakki) 12.11., 10.12. MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Kuopion Raittiustalo, Minna Canthin katu 52, Kuopio: Pohjois-Savon pienoismalli harrastajat. 72 V8-MAGAZINE Tapahtumakalenteri Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 c, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. High School Hop Rock & Roll Weekender, Västerås, Ruotsi 26.11. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Cruisingit Helsinki (Kauppatori) 4.11. Kajaani (ABC) 5.11., 3.12. The Albany Auto Show, Albany, New York 5.11. NASCAR, Avondale, Arizona 13.11. kulmakorpi@saunalahti.fi 13.11. MP-ROMPETORI P-halli, Hämeentie 7, Forssa: Paikalliset MP-kerhot, 040 052 6275 12.11. VEHONIEMEN JOULUMYYJÄISET Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala, Kaivanto: leila@automuseo.com, (03) 376 7795, 050 365 7023 17.12. North Ocala Swap Meet, Citra, Florida 11.12. Hot Rods at the Beach, Santa Cruz, Kalifornia 5.–6.11. Hilton Head Island Motoring Festival & Concours dÉlegance, Hilton Head Island, Etelä-Carolina 1.–4.11. SEMA Show, Las Vegas, Nevada 2.–3.11. Kotimaa 5.11. Mooneyes Xmas Party Shoe & Drag, Irwindale, Kalifornia 11.12. kulmakorpi@saunalahti.fi Muut Pohjoismaat 5.11. AUTO 2016 Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki: Suomen Messut, Autotuojat 26.11. L.W. Kerava 14.10. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia Pienoismallit 12.–13.11. Hot Rod Happening, Long Beach, Kalifornia 24.–27.11. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael , Kalifornia 17.11. Pomona Swap Meet, Pomona, Kalifornia 4.12. Cruise Night, Woodcrest, Kalifornia 4.–6.11. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 9.–11.12. Vintage National Championship Race Weekend, Austin, Teksas 3.–6.11. Mecum Auctions Anaheim, Anaheim, Kalifornia 18.–20.11. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael , Kalifornia 11.12. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 27.11. Goodguys Southwest Nationals, Scottsdale, Arizona 18.–20.11. Fall Florida Autofest Lakeland (Carlisle), Lakeland, Florida 10.–13.11. Land Speed Racing Event, El Mirage Dry Lake, Kalifornia 12.–13.11. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 6.11. Las Angeles, Kalifornia 19.–27.11. SVRA U.S. Day of the Dead Car Show, Jurupa Valley, Kalifornia 6.11. Mecum Auctions Dallas, Dallas, Teksas 2.–6.11. FJDC:N AJOPÄIVÄ Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, ennakkoilm. New York Motorcycle Show, New York, New York 10.12. Emerald Coast Cruzin, Panama City Beach, Florida 11.–13.11. 9.11. WALKKA MC SYYS SWAP (H-D, BRITTIMP) Linnanherrankuja 3, Helsinki: Walkka Mc 5.11. AutoRama, Houston, Teksas 27.11. VETERAANIMARKKINAT Vermon ravirata, Majurinkuja, Espoo: (08) 966 462, 070 569 6462, b.h.jonsson@tele2.se 18.–20.11. Veterans Old Car Swap Meet, Longview, Teksas 17.11. FJDC:N PIMEÄAJO JA S-AJOT Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, ennakkoilm. Hagerty Show & Shine at Circuits of The Americas, Austin, Teksas 5.11. kulmakorpi@saunalahti.fi 10.–12.12. Goodguys Autumn Get-Together, Pleasanton, Kalifornia H A N N E LE H A TA N PÄ Ä 12.11. John Force Holiday Car Show, Yorba Linda, Kalifornia 30.11. Los Angeles Auto Show. NASCAR, Homestead, Florida 20.11. Irwindale Car Show, Irwindale, Kalifornia 20.11. Antiques Among The Antiques, Ellisville, Florida 5.11. Autumn Turlock Swap, Turlock, Kalifornia 7.–11.11. Benton Co: Emerald Coast Classic Auction, Panama City, Florida 13.11. Super Sunday Indy Swap Meet, Indianapolis, Indiana 27.11. Mean Machines Free Car Show, Sacramento, Kalifornia 4.12. Leake Collector Car Show & Auction, Dallas, Teksas 18.–20.11. Ponies under the Palms Mustang and Ford Show, Sarasota, Florida 20.11. Veteranmarknad, Södertälje, Ruotsi 26.11. Karjaa (ABC) 4.11., 2.12. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi Pohjois-Amerikka 28.10.–5.11. Pori (ABC Tikkula) 4.11., 2.12. VMPK STADIN PÄRTSÄREIDEN ROMPETORI Citymarket, Ojamonharjuntie 61, Lohja: VMPK Stadin Pärtsärit, Lankinen 040 076 1808, laurik.lankinen@kolumbus.fi 13.11
Paikalleen jätetyt sivut helpottavat uuden katon keskityksessä ja sivuikkunoiden hahmottamisessa. Koko katon vaihtaminen ei aina ole välttämätöntä. Sedanien ja hardtopien katot ovat yleensä erimuotoiset ja -pituiset, usein myös erikorkuiset. Kun edellä Ennen kirurgisten toimenpiteiden aloittamista kannattaa pohtia etenemisjärjestystä. Ensimmäisessä osiossa käsittelemme nelioviseksi muuttamista ja seuraavassa varsinaista mallimuutosta. Optiolistoilta löytyy kyllä erilaisia elektronisia vempaimia ja yksilöllisyyttä voi tuoda esiin vannevalinnalla. Muitakin mallisarjoja ja korimalleja piisasi, ei kuitenkaan ehkä aivan alussa mainittua täyttä palettia, eikä varsinkaan kaikissa mallisarjoissa. Jälkikäteen tarviketuotteinakin saatavien asioiden lisäys alun perin mitäänsanomattomaan kokonaisuuteen ei kuitenkaan vastaa perinteiseen vuosikymmenten takaiseen amerikkalaisautojen värikkääseen ja runsaaseen mallitarjontaan tottuneen harrastajan käsitystä valinnanvapaudesta. Näin on 1957 Chryslerinkin tapauksessa. 74 V8-MAGAZINE. Kun pienoismalleissa kaksioviset avot ja ht:t sekä kalliit urheiluautot muodostavat pääosan rakennussarjatarjonnasta, lisää minkä hyvänsä muun korimallin rakentaminen lopputuloksen kiinnostavuutta. Pienoismallimaailma kulkee hieman eri latuja kuin täysikokoinen todellisuus. Pienoismallimaailmassa edullisempaa Aiheena on nyt kaikesta huolimatta nimenomaan edellä vähemmän kiinnostavaksi julistettu neliovinen sedan. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO Enemmän ovia dollisuudet useimmiten enää vain kahteen korimalliin, 4-oviseen sedaniin ja farmariin. Pienoismallit A utoharrastajan maailma on muuttunut viisikymmenluvun jälkeen huomattavasti tylsemmäksi paikaksi. Kun ennen valittiin käyttötarkoitukseen sopiva tai vain silmää eniten miellyttävä korimalli lukuisten eri vaihtoehtojen joukosta, rajoittuvat tehokkaaksi trimmatussa nykymaailmassa käyttöautojen valinnan mahChrysler 1957 Tässä projektissa muutamme ’57 Chrysler 300:n nelioviseksi Windsoriksi. Kaksiovisen avon tai ht:n rakennussarjan tekeminen ei tule yhtään kalliimmaksi kuin neliovisen sedaninkaan, joten pienoismallit ovat perinteisesti esittäneet nimenomaan kaksiovisia top of the line -malleja. Ero on tosin usein 1:25 skaalassa mitättömän pieni. Pisteitä ropisee lisää, jos myös mallisarja muutetaan. Kun AMT julkaisi runsaat 10 vuotta sitten 1957 Chryslerin rakennussarjan, niin ei ollut yllätys, että kohteeksi valikoitui täysikokoisten muskeliautojen kantaisä, kolmesatanen, ja tietenkin kaksiovisena hardtopina. Koriin merkityt kiintopisteet auttavat katon pituuden ja pilarien paikkojen määrittämistä
Muskulaarisen numerosarjan Chryslerin muuttaminen arkisemmaksi brittiläisen hallitsijasuvun nimeä kantavaksi malliksi ja asian vaatimat toimenpiteet rakennussarjaan käsitellään seuraavassa jaksossa. olevaan lisätään se, että Model Car Garagen 1957 Chrysleriin tarkoitettu aftermarket-detaljointisetti sisältää tarvittavat logot myös muihin kuin vain kolmesataseen, oli neliovisen käyttö-Chryslerin syntysanat lausuttu. Kolmesatasen penkin kyynärnojat täytettiin, selkänojaa korotettiin ja hattuhyllyä jatkettiin taaempana olevan takaikkunan takia. Kaivertaminen onnistuu X-Acto veitsen terän selkäpuolella tai panel scriberillä. C-pilarin alueelle liimattiin muovilevyä. Keskelle kattoa tehty sauma tulee ennemmin tai myöhemmin näkyviin, joten katto poistettiin läheltä tuulilasin kehystä. Etupenkin selkänojien välinen sauma täytettiin ja penkkeihin kaiverrettiin oikeanlaiset kuvioinnit, minkä jälkeen sisustus oli valmis maalattavaksi. Kittiä käytettäessä sauma tulee myöhemmin näkyviin. Puuttuvat pilarit ja tuuletusruudut hämäävät silmää, joten ovien pituudet mitattiin ennen kaivertamista. Neliovisen etuovi on kaksiovista lyhempi, joten takarajat täytettiin ohuella muovisoirolla, joka liimattiin pikaliimalla ja hiottiin välittömästi tasaiseksi. Kattopelti sovitettiin sivuosiin tarkasti, jotta saumoja ja kitattavaa jäisi mahdollisimman vähän. Ovilinjat kaiverrettiin kattopilareihin ennen niiden paikalleen liimausta, millä varmistettiin linjojen suoruus ja keskitys. akselivälit saattavat poiketa, mikä on varmistettava ennen projektin aloitusta. Sivuikkunoiden muoto hahmoteltiin lyijykynällä. Tuuletusruudut ovat usein erilaiset tolppamallissa kuin avossa tai ht:ssä, joissain 1950-luvun Mopareissa myös tuulilasin yläkehys. Kaksija nelioviset sekä eri mallisarjat eroavat aina oviverhoilujen suhteen, joten alueet tasoitettiin ja tilalle kaiverrettiin oikeanlaisemmat. Sivuikkuna-aukon kaari on helpoin hioa koko matkalta oikeaan muotoon ennen pilareiden lisäämistä. Korvaava, muodoltaan vastaava katto-osa otettiin AMT:n ’55 Chevy sedanista. Lopuksi lisättiin pisaralistat styreenisoirosta; ikkunankehysten ylärajat jätettiin kaivertamatta, koska ne jäävät käytännössä tippalistojen alle piiloon. Suurempaa ja pienempää toimenpidettä on yllättävän paljon. Suorien linjojen kaivertamisessa on tukeva teippi oiva apu. Penkkikankaan kuvioinnit ovat Scale Motorsportin geneeristä sisustussiirtokuvaa, kun taas lattiaan on käytetty irtokarvoja. Ikkunankammet ja ovenkahvat ovat foliokopioituja detaljeja, etupenkin selkänojan tarttumakahva sähköjohtoa ja tuhkakuppi styreenilevystä tehty. Homma kannattaa tehdä ennen maalauksia, kun mahdollinen korjaaminen on vielä helppoa. Tarkastelemme nyt mitä muutoksia nelioviseksi sedaniksi muuttaminen merkitsee ja mitä täytyy tehdä muutettaessa muskulaarinen kolmesatanen halvemmaksi käyttö-Chrysleriksi, tässä tapauksessa Windsoriksi, jollaisen olisi periaatteessa voinut nähdä jopa 1950-luvun Suomessa valuuttasäännöstelystä huolimatta. Takaikkunan alareunaa siirrettiin taaksepäin ja kehys lisättiin käyttäen muovisoiroa. Istuimet ovat käytännössä aina erilaiset ja takapenkki on varsinkin avossa neliovista kapeampi. Katon saumakohdat kitattiin ja hiottiin muotoonsa. Sisustuksen sivupaneeleista täytettiin takapenkin kyynärnojien kohdat sekä vanha oviraja, kaiverrettiin keskipilarin rajat ja lisättiin kyynärnojat myös takaoville. Sisustus on valmiina, poikkeuksellisesti ennen koria. Pienet detaljit on usein järkevintä lisätä maalauksen jälkeen. Mallisarjan muutos on käytännössä aina projekti sinällään, ja joskus se kulkee käsi kädessä ovien lukumäärän kanssa. Saumojen tasoituksen lisäksi tehtiin suorasta läpinäkyvästä levystä itse tehtäville ikkunalaseille kiinnitysurat, sillä samat lasit eivät juuri koskaan sovi eri korimalleihin. . Tarvittavat muutokset Korimallin ja mallisarjan muutos ei ole aina mikään mitätön toimenpide, esim. V8-MAGAZINE 75. Nyt pureudutaan pelkästään ovien määrän lisäämisen aiheuttamaan työurakkaan, hommasta ei selviä ihan pylvään lisäyksellä ja takaovenrajojen kaivertamisella. Menee ehkä hifistelyksi, mutta sisäkattokin on huomioitava jo tässä vaiheessa
Harley-Davidson Heritage Softail 2002 Valhalla Warrior TÄYDELLINEN MUODONVAIHDOS Baggerit eli rakennetut laukkupyörät ovat tämän hetken huomattavin moottoripyörien rakentelusuuntaus maailmalla. TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS 76 V8-MAGAZINE. Ulkoisesti niille ovat tyypillistä suuri etupyörä, jatketut sivulaukut, madallettu jousitus sekä näyttävä maalaus
Risto, Sausage MC. Kompressorin paikassa oli etsimistä, ja johdot sekä letkut piti vetää huolella, jotta järjestelmä toimisi vielä kymmenen vuodenkin kuluttua.. Ohjaustanko Evil Apes, Carlini Design. Peilit Rad III, Arlen Ness. V8-MAGAZINE 77 Takapään ilmajousitus showeli pysäköintiasennossa
Riston mielestä vakiokannet toimivat kokonaisuudessa hyvin. Korkea ohjaustanko on komea, mutta se tekee pyörästä alttiin tuulenpuuskille. Se jäljitteli olemukseltaan vuoteen 1957 valmistettua, vielä takaosaltaan jousittamatonta runkoa, ollen kuitenkin molemmista päistä jousitettu. Etuhaarukka on Heritagen oma, mutta maalattu. Vance Hinesin pakoputkien ja Arlen Nessin ilmanputsarin samanlaiset muodot kaartuvat mukavasti eri suuntiin. Akin vanha tuttu Risto Ojanen samasta kaupungista taas on moottoripyöräaktiivi Sausage MC:n riveistä. Perä on matala ja massiivinen. Takajousitus ajoasennossa kallistusvarat riittävät hyvin. Trendin syntyminen on luonnollista, sillä Harley-Davidsonin ja nykyään muidenkin valmistajien laukkumalleja myydään paljon, hieman vuodesta riippuen jopa malliston eniten. Tarpeet kohtaavat Oululainen Aki Häkkinen rakentelee moottoripyöriä tallissaan eli Triplesix Custom Garagessa. Softail-rungon ympärille rakennettu bagger on ymmärrettävä harvinaisuus. Softail-runko on edelleen tuotannossa pienin muutoksin, ja siihen perustuva mallisto säännöllisesti H-D:n myydyin. Ensimmäinen suunnitelma oli muotoilla laukkujen kannet pyöreäksi lokasuojan tavoin, mutta homma ei ottanut toimiakseen. Softailit kun eivät ole laukkupyöriä vaan pikemminkin customeita jo tehtaalta tullessaan. Yhtä säännöllisesti ykköspaikan ottavat haltuunsa Touring-pyörät. Ohjausvaimennin vakauttaa menoa kovassa vauhdissa. Aihioita ja rakentelijoita riittää. Harley-Davidson esitteli Softail-rungon mallivuodelle 1984. Mutta vastavirtaan kulkemalla ja kaikkein ilmeisintä vältellen on ennenkin päästy upeaan lopputulokseen. Sekä esi-isä että manttelinperijä ovat kuljettajan istuimen kohdalta hyvin matalia. Suunnitelmia ja aikomuksia Akilla oli, mutta sopiva aihio ei vielä ollut sattunut kohdalle. Virtalukon uuden paikan äänimerkin kotelossa ideoi Sauli Sassi. 78 V8-MAGAZINE. Hänen opasBensatankin yläpinta sujuvoitettiin poistamalla massiivinen mittaripaneeli. Moni niistä on ollut laukkumallia, mutta yksikään ei Softail-runkoinen sellainen. B agger on useimmiten uudehkoon Harleyn Touring-runkoon rakennettu
Stongan mutkat ovat hyvin jyrkät sekä terävät, ja piuhojen johdattaminen paksujen mutta notkeiden vaijerien avulla putken sisällä niiden ohi teetti työtä. Taiteelliset vapaudet sallitaan toki sopivassa määrin. Yhteistuumin syntyi hyviä palikoita, joista nyt pääsevät toisetkin rakentajat nauttimaan. Hartsia ja haasteita Runkomuutoksia Valhalla Warrioiriin ei ole tehty, mutta töitä riitti toisaalla. Oma hankaluutensa oli ohjaustangon hallintalaitteiden johtojen piilottamisessa. Mies on saattanut tuntea pientä kihelmöintiä valmiit viikinkikuvat nähdessään ja tajutessaan, mitä on syntymässä. Aki otti yhteyttä tuttuun Baggerland-firmaan Kreikassa ja kertoi suunnitelmista rakentaa Softailista laukkuversio. Laukut ovat Baggerland-firman tuotantoa, ja toisin kuin baggereiden laukut yleensä, tasapohjaiset. Koko hommaan mustan värin ruiskutuksesta viimeiseen lakkakerrokseen kului aikaa yhdeksänkymmentä tuntia. Lisää Kalevin hienoja töitä löytyy Facebookista haulla ”K.O.art Custom painting & Airbrushing”. Alkuperäisen polttoainesäiliön päällä on lasikuitukuori, mutta sen muotoilu ja kiinnittäminen olivat takalokasuojaa helpommat. Maalausta ei huvita joutua korjailemaan räpättävien kuituosien takia. Risto tosin haki Kalevin maalaamat osat ja toimitti ne Triplesixille. Takaosan kuva on pyörässä ainoa, joka on kopioitu alkuperäisteoksesta. . Sekin on toki muokattu. Tutkimustyössä kävivät tutuiksi muun muassa norjalaisten museoiden kotisivut ja tietokannat. Bensan loppuminen kesken matkan ei ole kivaa, ja siksi ”korkki” sai jäädä osoittamaan polttoaineen määrää. Yhdessä hahmoteltiin ratkaisuja ja tyyliä, toiveita ja vaatimuksia, maalausteemaakin. Alkuperäisten lokkarin ja sen strutsien päälle on liimaten, laminoiden ja niitaten luotu lasikuituinen kate. Kalevi perehtyi aiheeseen huolella varmistaakseen kuvien ja kuvioiden autenttisuuden. Hän luovutti Heritagensa Akin muokattavaksi, ja näki sen ensimmäisen kerran vasta kokonaan valmiina. Kuvien aiheet Kalevi kehitteli itse lukuun ottamatta pyörän takaosan kuvaa sekä polttoainesäiliön maalausta, jonka innoittajana toimi Akseli Gallen-Kallelan teos Sammon ryöstöstä. Myös etulokasuoja on Baggerlandin aihioksi valmistama. Teemapyörässä ei ole varaa virheisiin, eikä vaikkapa viikinkiornamenttia voi keksiä kokonaan omasta päästä. Kauppa kävi nopeasti ja uusi omistaja pääsi viimeistelemään ”mild customin” mieleisekseen muun muassa vaihtamalla matalan apehanger-tangon 17 tuumaa korkeaan, eli kunnolla kainaloja tuulettavaan malliin. Aki ja Risto kääntyivät sen hyödyntämisessä maalari, taiteilija sekä moottoripyörämies Kalevi Ohenojan puoleen, jonka kanssa kehiteltiin maalaukseen tyyliä ja teemaa. Maalausja kiinnitysvalmiiksi se viimeisteltiin Triplesixin tiloissa Akin ja pajan toisen mutterinvääntäjän Sauli Sassin toimesta. Valhalla Warriorin pakoputket eivät kulje laukkujen alta ja takaa. V8-MAGAZINE 79. Viikingeistä puhuttiin. Kaikki muu on maalari Kalevi Ohenojan keksimää, mutta silti autenttista. Walhalla Warrior rakennettiin muutaman kuukauden aikana talvella 2014– 2015. Siveltimen jälki Baggerissa on paljon maalattavaa pintaa. Risto ei prosessiin juuri puuttunut omien työkiireidensä takia. Kuvaan astui Aki ajatuksineen Softail-sieluisesta bagger-motskarista. Käyntikortin reuna toimitti joissain kohdin rajaimen virkaa. Kannet ja salvat ovat H-D:n omia osia. tamanaan Risto hankki viitisen vuotta sitten vuoden 2002 Harley Heritage Softailin. Ainoaksi häiritseväksi yksityiskohdaksi jäi toinen tankinkorkki, joka oikeasti ei ole edes korkki, vaan bensamittari. Heritagessa oli jo valmiiksi kiinni paljon hyviä tarvikeosia, kuten Performance Machinen jarrut sekä saman valmistajan kahdeksantoistatuumaiset alumiinivanteet. Valmista pyörää katsoessa se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta ammattimies osaa asiansa. Ankarin sarka Warriorissa oli koko peräpään kuituosien valmistus ja kasaus. Työ on tehty vapaalla kädellä, siveltimellä aloittaen ja kynäruiskulla täydentäen. Opastamanaan siksi, että Ristolla itsellään oli tähtäimessään uudempi Fat Boy, mutta Aki vinkkasi liikkeestä löytyvän jotain paremmin Ristolle sopivaa. Kekseliään rakenteen ja tukevan ruuvikiinnityksen takia paketti kestää kunnolla kuormaa eikä tärise tai vääntyile ajossa. Digitaali peittoaa sijoitettavuudessa analogisen mennen tullen. Kutistesukkaa kului runsaasti johtojen suojaamiseen kulmien kuluttamiselta. Risto ajeli pyörällä tyytyväisenä muutaman vuoden, mutta alkoi lopulta kaivata jotain uutta moottoripyöräelämäänsä. Todiste onnistumisesta ovat kevään 2015 menestys näyttelyissä Helsingissä, Oulussa, Raahessa sekä Torniossa, ja kaksi kesää huoletonta ajelua. Samalla pyörän nimeksi tarkentui Valhalla Warrior. Sabluunoita ei ole käytetty joidenkin punosten kuvia lukuun ottamatta. Sekä Akia että Ristoa harmittaa vasemmanpuoleinen tankinkorkki. Neljä ruuvia aukaisemalla koko paketin saa toisaalta myös helposti irti. Soturi on voittaja-ainesta. Motogadgetin mittaristo mahtuu mihin vaan, vaikka ohjaustangon kiinnikkeiden koteloon. Se ”törröttää” pahasti linjoista, mutta saa luvan tehdä niin, koska pitää sisällään aina kätevän bensamittarin. Niin ikään Baggerlandin aihioiksi asti valmistamien laukkujen kiinnikkeinä käytettiin Easy Bracket -tuotteita. Paja otti ajatuksista kopin ja pyysi Akia mukaan ideoimaan sekä auttamaan lasikuituosien suunnittelussa
Kryptonite Roadster 2016 JO SYNTYESSÄÄN Lennart ”Zacke” Zackrissonin DeSoton takaevien ympärille valmistunut roadster on vuoden kovimpia uutuuksia länsinaapurissa. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Legenda 80 V8-MAGAZINE. Huippurodi on seurausta leikkimielisestä vedonlyönnistä, jonka juuret juontuvat Suomeen
Legenda V8-MAGAZINE 81
Vuorossa on moottorin ja automaattivaihteiston ideointi sopivalle paikalle. Pitkänhuiskean Zacken vastaanotto on lämminhenkinen, sielunveljet ovat kohdanneet toistamiseen. Ruotsalaisista show-rodeista voisi nostaa esille esimerkkinä Sven Sandbergin ’32 Ford 5-Window Coupen, tuttavallisemmin ”The Glowing Coupe”. 82 V8-MAGAZINE. Projektivai heita Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi! Korjaan: Alussa olivat suunnitelma, takalokasuojat ja Zacke! Rodi on alkanut hahmottua ’60 DeSoto Adventurerin takaevien ympärille. Camen rakensi 60-luvun puolivälissä yhden Ruotsin legendaarisimmista kustomeista kautta aikain, ’59 Ford ”Wild Bird” Thunderbirdin. Samalla mies nosti riman todella korkealle, joten kuplakattoiseen pitänee keksiä vielä loppumetreillä jotain entistä huimempaa, huikkaa Lahden jenkkiautonäyttelyn priimusmoottori Mikael ”X-treme” Forsman. Erävoitto ruotsalaisille Siirrymme terassille nauttimaan teekupilliset. Ruotsalaiseen jenkkiautokulttuuriin pitkään tutustuneena heitän ilmoille luvun 50. Näyttävät vaakatasoon sijoitetut ruostumattomat peltisarjat eivät kerro koko totuutta, sillä yksittäiset putket yhdistyvät takaa yhdeksi kokonaisuudeksi, joten pakokaasut poistuvat perinteiseen tapaan auton peräosasta. Sitä levennettiin 50 milliä. Näin se muodostaa kaukalot kuljettajalle ja apukuskille. Edessäni kimaltelee flakella ja candyllä kuorrutettu Kryptonite, joka vie tallissa kaiken huomioni. Sandbergin veljesten kiesit olivat valmistuessaan kansainvälistä tasoa. Heitimme ilmoille leikkimielisen kilpailun siitä, kumpi saa rodinsa ensimmäiseksi valmiiksi. Nopeusmittari on ’59 Chevroletista. Zacke vei erävoiton ja itse menetin skumppapullon. Takapään muoto on valmistunut, on siis aika sovitella ’60 Chryslerin takavalot paikoilleen. Moottori oli tässä vaiheessa vielä riisuttuna. Tässä kohtaa on syytä mainita myös Svenin veli Bo ”Camen” Sandberg, jolla on merkittävä rooli länsinaapurin kustomkulttuurissa. Sitä ennen sympaattinen Zacke räväyttää ilmoille arvausleikin tiedustellessaan, että kuinka monta jenkkiautovanhusta löytyy miehen kotikadun varrelta. Taka-akselin ylitys nousee erittäin korkealle, jotta autosta tullee matala kulkine. Lattiapellit on saatu valmiiksi myös takaluukun osalta. Avoauto jää valitettavasti paitsioon, vaikka normaalisti vastaava harvinaisuus (valm. Rintapelti hyödynnettiin ’30 A-Fordista. Pikainen tallikatselmus on kuvausreissun ehdoton kohokohta. O len saapunut Keski-Ruotsin Taalainmaalla sijaitsevaan Hedemoraan. Poikamainen malttamattomuus nousee pintaan, kun Zacke alkaa taustoittamaan Kryptoniten syntyvaiheita. Samassa tilassa on myös huippuentisöity ’61 Imperial Crown siipikaunotar, jonka perään kytketään usein ’58 Red Fish Shark -siipivene. 429) herättäisi suurta mielenkiintoa. Olemme tavanneet ensimmäisen kerran vajaa vuosi sitten Lahden jenkkiautonäyttelyssä, jonne Zacke toi näytille keskeneräisen rodiprojektin. Mikäli ”villitipu” ei ole tuttu kohde, suosittelen googlettamaan legendan. Nykyisin norjalaisomistuksessa oleva ikoninen Deuce valmistui jo 60-luvulla. Monet pitkän linjan harrastajat tietävät, että länsinaapurin autoharrastuskulttuuri on pitkä kuin nälkävuosi. Olen suuri 60-luvun tyylisten show-rodien ihailija, joten palan halusta kuulla, kuinka joissakin yhteyksissä jopa klassikon asemaan nostettu Kryptonite on nähnyt päivänvalon. – Zacke sai lopullisen inspiraation rakentaa elämänsä ensimmäisen rodin nähtyään kuplakattoisen Mercury Blues -rodiprojektini. Kuvasta näkee kuinka korkealle kardaanitunneli nousee. Näin kyljet säilyvät puhtaina. Kojetaulun muoto syntyi teräsputkilla. Kylkilinjaa on jatkettu toisen ’60 DeSoton ovilla. Kertonee osaltaan kolmen kruunun maan iänikuisesta jenkkiautobuumista, jota ei tuninghypetyskään ole pystynyt horjuttamaan. Etuja taka-akselistot on asennettu. Joudun taas kerran yllättymään, kun Zacke lähes tuplaa määrän
Lennart ”Zacke” Zackrissonille on nostettava hattua, koska legendoja ei synny sentään vuosittain edes kolmen kruunun maassa. Sisustan ja takaluukun verhoilujen rungot ovat valmiina. Kalustoa on ruotsalaisittain laidasta laitaan, mutta yksi on ylitse muiden. Yritän sinnitellä Zacken perässä, koska miehen poikamaisuus tulee ilmi raskaan kaasujalan myötä. Naistenkin makuun Lämminhenkisen teetuokion jälkeen siirrytään pääasiaan. Vihreä kummajainen ei jää keneltäkään huomaamatta. Reissu oli elämysmatkailua parhaimmillaan. näyttelyviimeistelty ’34 Ford 3-Window Coupe ja pakasta vedetty avomallinen ’70 Plymouth Cuda jäävät lähes huomiotta. Kuvaussession jälkeen ajamme puistoon, jossa järjestetään harrasteajoneuvoiltama. Alustaan olisi ehkä saanut sopimaan minimaalisen tankin, jos sitäkään. Kryptonite ajetaan ulos tallista ja Zacke pyytää kipuamaan hanttarin jakkaralle. Ajamme Hedemoran keskustaan, jossa auto herättää silmin nähden hilpeyttä. Bensatankille ei ollut muuta sijoituspaikkaa kuin takaluukku. Mercury oli minulla pari vuotta, ja sillä koettiin monet ikimuistoiset reissut. Zackesta tuli jenkkiautoilija jo mopoiässä, kun hän 15-vuotiaana osti ’37 Plymouthin. . V8-MAGAZINE 83. Kokonaisuus valmistui neljästä pellinkappaleesta. Ensimetreiltä lähtien on selvää, ettei Kryptonite ole pelkkä show-auto, vaan rotilo viihtyy myös tien päällä. Joudun kieltäytymään kunniasta, koska kuvauskalusto tikkaineen ei mahdu kyytiin. Se vaihtui myöhemmin ’60 Chevrolet Impalaan, ja aikuisiän kynnyksellä rättikattoinen ’56 Mercury vei nuorukaisen sydämen. Etukäteissuunnittelusta huolimatta takaluukun kansiosan valmistus otti aikaa enemmän kuin Zackekaan osasi arvata. Myöhemmin auto mm. maalattiin paikallisen Esso-huoltamon pesutiloissa. On hieman tragikoomista seurata, kuinka esim. Tällä hetkellä Zacken omistuksessa on Imperialin lisäksi M & S Bilklädsel -verhoomo osallistui projektiin jo siinä vaiheessa, kun oli aika tehdä ensin penkkien ja sivuverhoilujen runko-osat. Kuvauspaikalle eksyy myös sensuelli Lina ”Miss Cherry Lin Fairlane” Evalsson kera ’58 Ford Fairlanensa. Zacken kasvoilta paistaa tyytyväisyys, jotakin on tehty oikein. Vuosia myöhemmin hän innostui Chrysler-konsernin siipiautoista. Eräänlainen välietappi saavutettiin siinä vaiheessa, kun Zacke pääsi ensimmäisen kerran näkemään osan tulevasta verhoilusta. Olen yhtä hymyä todettuani Zackelle Kryptoniten olevan eräänlainen typymagneetti. Auto on hiljattain täysentisöity vikarbylaisen Autocraftin toimesta, tietää Zacke kertoa. Perinteitä on kunnioitettava, joten ”luu ulkona” asenne toimii myös kypsemmällä iällä. Valkoiseen päädyttiin nimenomaan klassismin nimissä. – Ajoin kesärenkailla varustetulla Amazonilla 20 asteen pakkasessa Östersundiin tutustumaan Mercuryyn
Polttoaineeen riittävyyden voi käydä tarkastamassa takaluukusta. Apuna käytettiin kartonkia, saksia ja jokunen rulla teippiä. Automaattia käskytetään omavalmisteisesta shifteristä, jonka kruunaa fleikattu ja straipattu ”biljardipallo”. Runkoon jouduttiin tekemään pieniä muutoksia takarungon suhteen, jotta Kryptonitesta saatiin riittävän matala, huomauttaa Zacke. Sain ostettua runkoaihion asevelihintaan. Deucen rintapelti Kryptonite-projekti käynnistyi, kun tontille roudattiin kaksi ’60 DeSoto Adventurerin takalokasuojaa ja sama määrä vastaavan auton ovia. Vaikka rakentamisen aloitus vaati leikkimielisen vedonlyönnin, oli Zacke unelmoinut rodi-projektista viimeiset 20 vuotta. Zacke sai hankittua ’32 Fordin rintapellin, jota levennettiin viidellä senttillä. . Fritte valmistaa myös uustuotanto-osia siipi-Mopareihin. Keulaosa valmistuikin viimeisenä. Seuraavana olivat vuorossa lattiapeltien, kardaanitunnelin ja vaihteistosyvennyksen hitsaukset. Bensatankki on myös maalattu vihreäksi. 84 V8-MAGAZINE. Siitä huolimatta on mies saanut valmiiksi viimeisen 10 vuoden aikana useampia siipiveikkoja ulkopuolisten myötävaikutuksella. ’69 Dodge Dartin ohjaussimpukka on löytänyt paikkansa kojetaulun alta. Runkomodifioinnin jälkeen oli otollinen hetki aloittaa korimuotojen hakeminen. Soitin myyjälle, joka asui lähinaapurustossa. Takaosan ”lovetus” on taka-akselia varten. Työn eteneminen Valkoinen verhoilu toimii aina klassisessa kustomissa tai hot rodissa. Autossa ei kuvasta huolimatta ole edessä rumpujarruja, vaan kyseessä on SoCalin levyjarrusatsi Buickin feikkirumpuineen. avomalliset ’58 Chrysler New Yorker ja ’60 Chrysler Windsor sekä kovakattoinen ’58 Windsor. Takapää muovautui pikkuhiljaa ja korin etuosa valmistui ajallaan. Keulapalasta ei ollut käytännössä minkäänlaisia suunnitelmia vielä siinä vaiheessa, kun projekti oli viety rungon ja korin suhteen jo huomattavan pitkälle. Perästä löytyvät perinteiset rumpujarrut. Auton rakentaminen on ylipäätään Zacken tapauksessa haasteellista, kun hän isännöi yritystään 24/7. Kori on toimitettu automaalari Johan Ekmanille. Takaboksi on verhoiltu samalla valkoisella materiaalilla kuin matkustamo. Runko on maalattu valkoiseksi. Rattipylväskokonaisuus oli tehtävä kokoon taittuvaksi, koska auto on tarkoitus myöhemmin katsastaa tieliikenteeseen. Osat hankittiin malungilaiselta Mopar-spesialistilta Jan ”Fritte” Fridbergiltä, johon tutustumme myöhemmin miehen ’60 Dodge Polara 4d HT:n esitteAuton kaikki sähköt tehtiin metritavarasta. DeSoton lokasuojat kiinnitettiin toisiinsa tangoilla, minkä jälkeen niiden jatkoksi hitsattiin ovet kylkilinjan jatkoksi. lyn myötä. Dropattu etuakselisto hyödynnettiin ’32 Fordista. 341-kuutiotuumainen Hemi ja automaatti on viimeistelty vihreällä. – Olin etsimässä T-23:sen runkoa ja löysin sopivan neliöprofiiliputkesta valmistetun rungon Blocketilta. Zacke on viimeisten vuosien aikana tullut tunnetuksi juuri huikeista siipiautoistaan. Jarruja kaasupedaalin muotokieli noudattaa nopeusmittarin pyöreyttä. Koska kyseessä oli uniikki rakennelma, kaikki pellit tehtiin suorasta plootusta vahvikepokkauksineen
341-kuutiotuumaisen vinkkelin päältä löytyy alumiini-imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasutin ja rivotettu ilmanputsari. Tämän sai todeta myös allekirjoittanut, kun yritin pysyä Kryptoniten vanavedessä tien päällä. Koska Zacke ei ole osallistunut paikallisen 4H-kerhon toimintaan, jossa olisi voinut opetella myös verhoilemisen saloja, antoi hän suosiolla verhoilutyöt ulkopuoliselle. Sellaiset Zacke halusi myös omaan rodiinsa. Kohteeseen pääsivät alustavasti tutustumaan Lahden jenkkiautonäyttelyn kävijät. Korin ylimaalauksesta vastasi falunilainen Johan Ekman. ’60 Adventurerin takavalot ovat bumerangimaiset ainoastaan kehystensä suhteen. Loppusilaus hoidettiin runsaalla määrällä kirkaslakkaa. saumattomasti yhteen. Halusin Mikaelin mukaan jo suunnitteluvaiheessa, koska ammattiverhoilijan näkemys oli tarpeen, vaikka aiheesta olikin omat visiot pääkopassa. V8-MAGAZINE 85. Kryptonitea merkkaavan K-kirjaimen on taiteillut Mark Willhans, ruotsalais-tanskalainen web-suunnittelija, kuvittaja ja animaattori. Pohjalle ruiskutettiin ensin hopeanväristä flakea ja sen päälle kullalla höystettyä vihreää candyä. Kryptoniten huikea keulapala tekee autosta viimeistään todellisen show-rodin. Kryptoniten rakentaminen otti aikaa 2,5 vuotta. Verhoilukuvioinnissa ei myöskään haluttu sortua ylilyönteihin, joten kliiniys säilytettiin perinteisen makkaratoppauksen muodossa. – Mikael oli aikaisemmin verhoillut myös siipiautojani, joten oli luontevaa jatkaa yhteistyötä hänen kanssaan. Zacke on myös itse vuosimallia 1957, joten tässä yhtälössä lienee jonkinmoista taikaa. Joku saattaisi pitää projektia pitkäkestoisena, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että Zacke suoritti rodi-projektin ohessa täysentisöinnit sekä siipi-Imperialille että -veneelle! Kryptoniten myötä Zacke nostatti riman melkoisen korkealle, joten seuraavan kohteen ei sovi olla mikään tavanomainen entisöintityö. Maskiksi kelpuutettiin vuotta tuoreemman ’62 Alfa Romeon plektranmallinen maski. Uusin lemmikki ’57 Ford on jo työn alla. Hemi on aina varma valinta, kun haetaan estetiikkaa tekniikan suhteen. Sisustasta haluttiin puhtaan valkoinen, koska ulkokuori tulisi olemaan shokeeraavaa flakea ja candyä. Perän jousitus toteutettiin ruotsalaisvalmisteisin kaasuhydraulein. ’61 Chryslerin vinoon asennetut tuplavalot ovat vuosien saatossa olleet erityisesti kustom-rakentajien suosiossa. Taka-akselin ylityksestä tuli suhteettoman korkea, sillä autosta haluttiin tehdä matalakiituri. mallia tyylipuhtaammat. Tässä vaiheessa mukaan astui Mikael Isaksson M & S Bilklädsel -verhoomosta. . Tyylikäs muotoilu haettiin teräsputken avulla, koska sitä oli suhteellisen helppo työstää haluttuun muotoon. Näin perä asennettiin korkealle tasolle koriin nähden. Tyylikäs maski on napattu ’62 Alfa Romeosta, italialaista eleganssia parhaimmillaan. Kojelaudan keskeisimmäksi elementiksi sijoitettiin ’59 Chevroletin hulppeankokoinen nopeusmittari. Kojelautaa jatkettiin saumattomasti kardaanitunneliin saakka ja putkella haettiin muodot myös penkkien välimaastoon. Moniko tietää, mistä kiilto-osa on hyödynnetty. Mootkuulostaa paperilla lähes rutiininomaiselta, mutta korin kokoon parsimisessa vuodatettiin hikipisaroita ison lätäkön verran, ennen kuin kaikki osat sopivat ns. Sisustan tuli noudattaa 60-luvun rakentelutyyliä, huikkaa Zacke, joka peukuttaa onnistunutta kokonaisuutta. Takaisin baanalle! Perästä löytyy jonkinmoinen takapuskurin ja pakoputkien ulostulojen kombinaatio. Uteliaille paljastettakoon, että kyseessä on ’55 Chryslerin etupuskurin koristerauta. Seuraavana oli vuorossa penkkien ja sivupaneeleiden valmistus sekä niiden verhoileminen. Pannun jatkeeksi pultattiin adapterilla varustettu TH-350-automaattivaihteisto ja lenkin viimeiseksi asennettiin ’81 Buick farmarin taka-akseli. Tästä syystä Zacke päätyi saman vuotisen Chryslerin vastaaviin valoihin, joiden lasiosat noudattavat liki orjallisesti bumerangi-ideologiaa ja ovat samalla sisartorista irtoaa tehoa 350 hevosvoimaa, joten kevyehkö roadster poistuu tarvittaessa paikalta kohtuullisen vikkelästi. Tekniikkapuolella päädyttiin eräällä tavalla turvalliseen vaihtoehtoon, kun konetilaan iskettiin peruskorjattu ja tasapainotettu ’57 DeSoton 341 cid Hemi – Hemin näyttävyydestä kun kuulee harvoin soraääniä kahvipöytäkeskusteluissa. Kipinää jakaa Joe Hunt Magnetosin High Performance -virranjakaja. Hemi sen olla pitää! Sisustatyöt aloitettiin kojetaulun valmistamisella
Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Orimattilalaisen Hämäläisen perheen taidonnäytteessä on muun muassa nahalla vuoratut kori ja lava. Steampunk truck – The Kraken DeSoto Firedome Convertible 1957 Mad Max -meininkiä Uusimmat osat ja rakentelutrendit kattavassa paketissa. SEMA Show 2016. Salolainen Juha Ruotsalainen tykkää rakentaa autojaan oman makunsa mukaisesti. Ylämyllyläisen rakentajalegenda Mika Karvisen ´57 DeSoto on vetreämmässä kunnossa kuin ikäisekseen voisi kuvitella. Lokasuojista ja astinlaudoista löytyy hulppeat 845 niittiä ja menopuolella luotetaan perinteiseen flatheadiin. Lahden syksyisessä jenkkiautonäyttelyssä debyyttinsä suorittanut ’29 Ford A pickup on kiistatta vuoden erikoisin rodiuutuus. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. 86 V8-MAGAZINE 10/2016 ilmestyy JOULUkuussa viikolla 49 Asiakaspalvelupuhelin: 020 735 4130* asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8.35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/ puh + 17.17 snt/min. Päältä katsoen hyvin alkuperäisenä pidetyn auton mukavuuskerrointa on moninkertaistettu useilla näkymättömiin jäävillä moderneilla ratkaisuilla. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Kotimaassa ei ole aikaisemmin nähty yhtä steampunkhenkisesti rakennettua autoa. Ilmoitusasiakas on vastuussa korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Kun hän hankki seuraavaksi projektikseen kuluneen ’71 Ford Torino GT Sportsroofin, päätti hän pakertaa siitä Mad Max -elokuvien henkisen maantiehirmun, jonka rivakka kulku on varmistettu ilokaasutetulla 429-isolohkolla. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin Asiakaspalvelu Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta
Tutustu valikoimaan ennakkoon netissä. Hinnat 18.11. Mukana lähes kaikki Suomessa myytävät automerkit sekä alan tärkeimmät tuotteet ja palvelut. #auto2016 auto2016.fi facebook.com/autotapahtuma Lataa älypuhelimeesi Messukeskus-sovellus ja tutustu Auto 2016 -tapahtuman sisältöön.. Auto 2016 -tapahtumassa pääset kätevästi koeajamaan erimallisia ja -merkkisiä autoja. Perhelippu 36 €. Lapset (7-15 v.), eläkeläiset, varusmiehet, opiskelijat ja ryhmät 9 €/hlö. Liput edullisemmin ennakkoon netistä 17.11. alkaen netissä ja kassalla: 18/11/39 €. saakka: Aikuiset 15 €. Autoilun uusi megatapahtuma. Ohjelmassa nähtävää ja koettavaa koko perheelle. Koeajettavissa lähes 200 autoa
Varttimailin matka ei riittänyt Sinisalolla loppukiriin, joten kunkku piti edelleen paikkansa listan kärjessä. Myös jarrut kasattiin uusilla osilla ja ympäriinsä tehostamattomat 10” rumpujarrut muutettiin yksipiirisistä kaksipiirisiksi tehostetuiksi. Huom! Mikäli olet jo Lehtiluukun rekisteröitynyt käyttäjä, anna käyttäjätunnuksesi, salasanasi ja tilaajatunnuksesi. Automaatin huoltamisen jälkeen moottorille ja laatikolle tehtiin uudet kiinnikkeet, joiden ansiosta rapiat 30 vuotta tuoreempi tekniikkapaketti löysi paikkansa runkoaisojen välistä kiitettävän tehdastyylisesti. Klikkaa lehden kansikuvan oikealta puolelta kohtaa ”Lue tilaajatunnuksella”. Kun tähän lisätään muutamat isommat lommot ja säilytyksessä tulleet kolhut, niin peltitöitä riitti, minkä lisäksi osa jo tehdyistä ruostekorjauksista menisi uusiksi. Tekniikka moottoritilassa oli peräisin muualta kuin Saksan maalta. Numero 58 ovessa viitta vuoteen 1958, jolloin auto oli tiettävästi yksi Ruotsin ensimmäisistä, ellei ensimmäinen hot rod. Pakusta hyödynnettiin uusiokäyttöön sen 302-kuutiotuumainen ruiskupikkulohko ja nelivaihteinen AOD-automaatti. Sinisalon voitettua Nykäsen haasteen ja Rantakarin hävittyä haasteensa Hakuliselle, oli Sinisalolla vielä mahdollisuus ottaa revanssi Rantakarista. – Minusta pärekatto jotenkin sopii perinteiseen kustomiin, joten siitä se ajatus lähti, toteaa Panu omintakeisesta sisäkattoratkaisustaan. Hallitseva kunkku Hakulinen oli lähdössä kaikin puolin kovempi ja säilytti kruununsa jopa ilman ilokaasuja. Rune rakensi auton nykykuosiin jo vuonna 1965 ja 354 cid early Hemillä on paukuteltu menemään myös Anderstorpin ensimmäisissä kiihdytyskisoissa vuonna1968. Valitettavasti Vellamolla oli Chevy 2:sen kanssa moottorihuolia, joten myös hänen paikkansa vapautui listalle pyrkijöille, joiden haialtaaseen oli tällä kertaa pudotettu neljä kuskia. Ongelmana oli vain se, ettei kyseistä 90-lukulaista vihreää keinonahkaa, tai edes sitä lähelle olevaa sävyä tuskin löytyisi helpolla. Kuitenkin vain viikkoa ennen Fordin maalaamoon viemistä Panu näki arkiliikenteessä Fiat Ducaton, jonka kaunis kuparimetallinhohtoväri sai hänet uusiin ajatuksiin. Näiden mittavimpien korimuutosten valmistuttua nostettiin kori pois rungolta, joka otettiin työn alle. Katajalla oli ilokaasujen kanssa pientä ongelmaa. Lähdön voittajaksi suoriutui Laukkanen Hermusen napatessa punavalon. Tässä vaiheessa tuli projektiin luova tauko, kun kotitalon tallia laajennettiin ja remontoitiin paremmin Fordin työstöön passeliksi. Rantakari lähti viivalta paremmilla reaktioilla, mutta se ei riittänyt Sinisalon 10,3 sekunnin aikaa vastaan. Niiden sijaan löytyi vänkärin takalokasuojasta pakkelilla korjattu kolarivaurio, joka oli tehtävä täysin uusiksi. Nykänen pääsi matkaan satkun paremmalla reaktiolla, mutta Uskali hiipi Buickillaan Swingerin rinnalle 300 metrin kohdalla ja voitti lähdön nousten sijalle 4. Autosta löytyi runsaasti haperopaikkoja mm. Wihinen sai kuin saikin loppukaudeksi tuplaturbopikkiksen nippuun ja manuaali vaihtui automaattiin. Silloin alkoi näyttää siltä, että kyllä tästä vielä auto tulee. Myös häntä vaivannut viiskuutoskuume parantui Fordin valmistumisen myötä. Ford ei ollut Panun eka choppauskohde, sillä hän oli tehnyt toimenpiteen 16-vuotiaana myös Saab 96:lle! Se antoi rohkeutta Fordin katon rälläköintiin, vaikka aluksi homma vähän hirvitti. Arvonnassa Hermunen sai vastaansa Björkbackan ja Laukkanen Bemarin. Vesivehmaalla se ei vielä oikein toiminut, mutta potentiaalia löytyy. V8-MAGAZINE 51 SUOMEN SUURIN JENKKIAU TOLEHTI 8/ 20 16 HI N TA 10 ,6 € Do-Dads Reunion/Vintag e Drags · Big Wheels · Forssan Pick-Nick · Turku Kustom Show · Classic Chevy Meet · ACC Summer Meet · Classic Car Week · Wheels Nats Norr · Drive In & Rock · Kupittaan ajoneuvoiltama · Motorsportveck a TYYLIPUHD AS MILD KUSTOM Hyvällä otteella jatkojalo stettu ’56 Ford Fairlane TODELLINEN ONNENPOT KU ’70 Chevrolet Chevelle SS Convertib le VOITTAJA-A INESTA Palkintoja kahminut ’57 Chevrolet Stepside pickup Paljon tapahtumia DRAG RACE finaalit 2016 P AUKKURA UTA Cheetah 1965 Mukavia lukuhetkiä nyt myös verkossa, toivottaa V8-Magazinen toimitus PAL.VKO 2016-49 1 6 9 6 4 1 4 8 8 9 7 2 5 90 07 20 -1 60 9. Päivän toisessa kruununriistoyrityksessä olikin jo kihelmöintiä ilmassa ja koko varikko-alue siirtyi seuraamaan taistoa lähtöpäähän. Sopivan hinta/laatusuhteen Fordin löytämisessä otettiin kaikki kanavat käyttöön. Tovin asiaa tuumattuaan päätti Panu korvata vihreän kyseisellä kuparilla, vaikka se voisi ollakin vähän ristiriidassa sisustan sävyjen kanssa. Hiekkapuhallus ei . Panun autossa on lisäksi sen optioihin kuulunut sähkötoiminen kello. Vuoden verran pölyä hallin perällä kerännyt auto sai kesällä 1991 uuden vaasalaisen omistajan, joka aloitti välittömästi auton kunnostamisen tarkoituksenaan entisöidä se alkuperäiseen asuunsa. Kiitokset myös Mattilan väelle pihan käytöstä kuvauspaikkana. Ainakin näin syksyn tullessa tuntuu siltä, että kisapainotteinen Blacklist-kausi lähes vilahti ohi. Korin palauduttua takaisin rungolle Panu ryhtyi pakertamaan pohjatöitä, joiden valmistuttua Ford vietiin paikalliseen JP-Paint-automaalaamoon maalattavaksi. ............Rantakari/Tunneli Duster 4. Sinisalo oli toinen ja Hakulinen kolmas. Ja onhan siinä asenne kohdillaan, että tällä kartanoautolla tehtiin reissu Kouvolasta Räyskälään ja takaisin ajamalla eikä trailerilla. Fordin tilanneelle henkilölle auton karu kunto lienee ollut paha pettymys, sillä hän ei koskaan lunastanut sitä itselleen. Alun perin ajatuksena oli upottaa lokasuojien sisään ’60 Ford Falconista napatut takavalot, mutta kun tämä viilennystyö valmistui, totesi Panu ratkaisun toimimattomaksi. Lisäruosteyllätyksiä ei tullut vastaan, mutta vänkärin takalokasuojasta löytyi vanha kolarivaurio, joka oli ”amerikkalaiseen tapaan” korjattu pääasiassa pakkelilla. Leimaa odottavan Fordin nykyisen takarekisterikilven teksti kertoo mistä tässä autossa kyse: vehje on täyttä rokkia puskurista puskuriin. Tässä yhteydessä myös alun perin yksiosainen takalasi muutettiin kolmiosaiseksi ja sen saumoihin sovitettiin Volvo Duettin kylkilistasta tehdyt pystylistat. Fordin penkkien keinonahkaverhoilut oli myös uusittu, ja kun kauppaan kuului vielä koko joukko ehjiä peltiosia sekä varaosa-auto, päätti Panu lähteä tutustumaan autoon tarkemmin. Niinpä paikalle saapui totuttua vähemmän kisailijoita mustalistalaisia lukuun ottamatta. ............Sinisalo/Camaro 3. Sinisalo sijasta 1, jonka lähdön häviäjän Rantakari on haastanut sijasta 2. takaluukun kannen ja konepellin tehdaskoristeet. ............Takala/Ghost Valiant taan saantia. Niinpä Fordin orkkiksen suoran kuutosen ja kolmipykäläisen rattimanuaalin käyttäminen ei ollut edes harkinnassa. Kattoa oli laskettava, sillä hän halusi päästä eroon auton korkeahkosta yleisilmeestä. Pientä balsamia listajumitukseen toi se, että Uskali ajoi Buickilla oman rataennätyksen ajalla 9,7 sekuntia ja voitti koko Burnout Partyn D-ryhmän kisan, jossa kolme parasta olivat Blacklist-kuskeja. 54 V8-MAGAZINE Vintage Drags, Räyskälä Janita Boström aka Kis-Kis Forbid’n oli todella osaava ja hengästyttävän energinen lähettäjä. Vihdoin toteutui myös ikuisuushaaste Uskali vastaan Nykänen. Näistä lähdöistä jatkoon menivät Laukkanen ja Hermunen, joten molemmat pääsivät näin suoraan listalle. Maalauksen valmistuttua tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. Laukkasella oli listalle pääsyn johdosta intoa sijoituksen parantamiseen kuin pienessä ilmapallossa, ja niinpä hän haastoi Sini Paukkuri vaihtoi kaluston erittäin potentiaaliseen Dusteriin, jonka kulusta vastaa yli 1000-hevosvoimainen ilokaasutettu pikkulohko. Niinpä Ford jäi liikkeen haltuun, joka laittoi sen saman tien myyntiin. Kiivastahtinen loppukausi Kesä tuli, kesä meni, ja joku sen siitä välistä veti. ............Hakulinen/Nova 2. Edellisen omistajan kunnostamat alkuperäispenkit olivat verhoiluiltaan priimat, joten ne kelpasivat sellaisenaan. Jonkin ajan kuluttua hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että Ford on liian työläs projekti, joten se jäi osittain purettuna seisomaan aina siihen asti kunnes Panu osti sen. Samalla hänen omat listaajot Kiikalassa jäivät nollaan. Panun hämmästys oli melkoinen, kun paikallisverhoomon hyllystä löytyi valmiina riittävä määrä täysin samaa keinonahkaa! Jopa aikoja sitten lopettanut valmistaja oli sama, joten syystä voidaan sanoa onnen potkaisseen Panua oikein olan takaa. Mainio oivallus! 48 V8-MAGAZINE Ford oli ostettaessa surkea näky. Vastassa oli Historic Dragracing -luokassa esiintynyt Antti Millasnoore ja 355 cid ’67 Camaro, joille Räyskälän asvaltti oli tuttua vuosikymmenten takaa Rauno Hautamäen jyhkeä tummanpuhuva ’59 Chevrolet Panel liikkui isolohkokasi keulilla varsin vauhdikkaasti ja takarenkaat piirsivät mustaa lähtöviivan jälkeen melkoisen pitkän matkan. Konehuoneen kuskinpuolen kulmassa oleva outo kapistus on lyhtypylvään alumiinikupu, jolla on peitetty moderni jarrutehostaja! Tämä hauska kirppislöytö sopii kokonaisuuteen yllättävän hyvin. Hannu Mikkola Jyväskylän suurajoissa… Ei vaan Holo Burnout Partyjen paluureitillä, missä moottorit saivat niellä hiekkaa oikein urakalla. Swingeri ilmestyi lineuppiin, mutta Dodge pissi edelleen vedet pihalle. Tässä vaiheessa syntyi ajatus työstää Fordista mieto kustom, jossa muutokset pyrittäisiin toteuttamaan mahdollisimman tehdastyylisesti. Nyt alla oli tavallisesta liekkikuviosta onnistuneesti poikkeavalla toteutuksella varustettu ’56 Bel Air, jonka ahdetusta isolohkomoottorista osa on Harrin mukaan tuon ’59:n moottoria, mutta yläkerta ahtimineen uutta osaa. Taisipa joku jo kimppatallilla vihjailla ”akvaariomaisuudesta” piirtelemällä kalan kuvia sen ikkunoihin. Fordin puolikaaren malliseen paneeliin on sijoitettu tosi tyylikkäät kromikehäiset nopeus-, lataus-, lämpöja bensamittari. Kattolinja kauniimmaksi Vaikkei Panulla alussa ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa Fordin tulevasta kustom-ilmeestä, niin yksi asia oli kuitenkin kypsynyt hänen mielessään. Muutaman britti-Fordin jälkeen Panu päätti hylätä kompromissit ja alkoi metsästämään viiskuutosta tosimielessä. Hermunen Liekki Valiantilla, dieselBemarilla ajava Mika, Laukkanen GT Darralla ja Rauno Björkbacka punaisella Ralli Valiantilla. Välittömästi tämän jälkeen Hakulinen saikin vielä päivän päätteeksi haasteen hyvään vauhtiin päässeeltä Sinisalolta, joka oli useampaan otteeseen ajanut kovempaa kuin Hakulinen ilman ilokaasuja. ............Kataja/Avo Pontiac 7. Toki monet etenkin sen koristeista olivat parhaat päivänsä nähneet. Ilman ilokaasua Burnout partyissa oli tapahtuman järjestäjän puolesta kielletty ilokaasujen käyttö, joten listan haasteet olivat ilokaasua käyttäville kuskeille tavallista haastavimpia. Väri vaihtui viime hetkellä ”Pitää olla Veekasi” kuuluu vanha viisaus, ja näin asian näki myös Panu. Mustialassa kaupat syntyivät vasemmalla tunnelmallisen yövalaistuksen alla lepäävästä 1931 A-coupesta, joka siis siirtyy Ruotsin kilpiin. Do-dads osallistujat saapuivat Räyskälään näyttävässä letkassa. Tässä kohtaa Blacklist-ajot näyttivät vielä varsin herkulliselta seurattavalta, mutta päivä päättyi kahden streetman-kuskin käsittämättömään tandem ulosajoon radan päädystä. Kustom Life Outdoor Show toi paikalle sunnuntaiksi myös uutta kalustoa. Lisäksi Swingerin vesipumppu halkesi vedon aikana. Etenkin ’56 Ford Fairlanen muotoilu komeine listoineen miellytti häntä. Hän ei kuitenkaan osannut vielä aavistaa auton tulevaa työmäärää. Mario Amberg Virosta tuli paikalle ’64 Valiantilla, joka kuului aikoinaan Viron ensimmäiselle drag race kuuluttajalle ja kommentaattorille. Viikonlopun kohokohta oli yhteislähtö Räyskälän Vintagedragseihin, joka puolestaan toi radan reunustoille parituhatpäisen yleisön. ”Viiskuutoskuumeeseen” löytyi lääke pahasti projektikuntoisen neliovisen sedanin myötä, josta hän muokkasi maukkaan mild kustomin reilun seitsemän vuoden rakentelun tuloksena. Ulkomaihin ulottuneesta etsinnästä huolimatta jutun yksilö löytyi lopulta Suomesta ja Vaasasta. Pohjan jalkatilojen ja takaluukun lattian uusimisen ohella ehjää peltiä pantiin myös helmoihin, minkä lisäksi takalokasuoja oiottiin asianmukaisella tavalla. Hakulinen oli odotuksiltaan aikaisempaa tasaväkisempi. Panun pieni pelko siitä, että viiskuutonen näyttäisi neliovisuutensa vuoksi chopattuna pannukakulta osoittautui turhaksi, sillä poikkeuksellisen kaunis kattolinja sulautuu auton muotoihin todella onnistuneella tavalla. Tästä ei stance enää parane. Tallin valmistuttua ryhdyttiin autoa kustomoimaan kohta kerrallaan periaatteella, koska visio valmiista autosta oli Panulla vielä jokseenkin ”hakusessa”. Ovipahvien uusimisen ohella sisustaa siistittiin metritavarasta leikatulla lattiamatolla ja kuvioinniltaan vanhaa pärekattoa muistuttavalla sisäkatolla. Mainiosti tämä perinnemateriaali sopii myös Kustomiin. Dodge oli myös varsin nopea laite Wildest Pull -pystin voittanut Esa Haajanen näytti ’31 A-coupella, että 85-vuotias vanhus on tarvittaessa hyvinkin nopea. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN Harri Puheloinen on parina aiempana vuotena ollut paikalla ’59 Chevyllään. Legendaarinen Jarmo Vellamo kyykytti Porissa Chevy II:llaan Hermusen Jekku Valiantin ja nousi hetkeksi listan portinvartijaksi. ja V8-Magazinen kiihdytyspäivä, Vesivehmaa 20.8. Lahokylläinen lähilöytö Kovasta halusta huolimatta Panu ei pystynyt hankkimaan heti viiskuutosta, joten hän jatkoi harrastetoimintaansa euroautoja pakertamalla. Mielenkiintoista nähdä mitä Night Racessa listalle tapahtuu. Luettavissa ovat lehden numerot vuodesta 2015 lähtien. Rodi on tuttu myös Marmorhallien näyttelyistä 1960-luvulta. Tässä ovat etualalla myös radalla nähdyt, rengastusta myöten aikakauden hengessä pidetty ja Ari Vaahersolalla jo 24 vuotta tallissaan ollut ’61 Corvette sekä Harri Puheloisen ahdettu ’56 Chevrolet Bel Air V8-MAGAZINE 55 Gasser-luokassa nähtiin tiukkaa Suomi-Ruotsi mittelöä. Etu sinulle V8-Magazinen tilaaja 52 V8-MAGAZINE Do-Dads Reunion & Vintage Drags Tammela ja Räyskälä 29.–31.7. Takaluukku siistittiin metritavarasta leikatulla matolla ja kirjahyllyn taustoista tehdyillä paneeleilla, joihin Panu maalasi pataässän ja 56-lukeman. Ford Fairlane 4d 1956 Fiftysix Fever Kajaanilainen Panu Kilpeläinen on himoinnut ’56 Ford Fairlanea niin kauan kuin jaksaa muistaa. Niinpä kaikki Aden takana listalla olleet nousivat automaattisesti Burnout Party, Kiikala 6.8. ............Hermunen/Liekki Valiant 10. Kattoverhoiluksi löydetyn ”pärekattokuvion” omanneen keinonahan Panu ompeli itse ja asensi paikalleen kaverinsa Mika Karhun kanssa. Ford oli kuitenkin Panun kovasti halajama kaunislinjainen viiskuutoAnglian takavilkun linssien ympärille tehdyt siivenkärjet ja ’60 Ford Falconin takavalot istuvat paikalleen niin siististi, että niiden voisi luulla hyvinkin olevan auton tehdasasenteisia osia. He ajoivat keskenään sijoista 9 ja 10. . Tässä yhteydessä myös kaikki alustan ja ohjauksen osat uusittiin alkuperäispalikoilla. Tällä kertaa onnistunut lopputulos saavutettiin jo toisella yrittämällä. Töitä Fordissa tosiaan riitti, kuten myyjä oli puhelimessakin jo todennut, joten sen surkea kunto ei tullut Panulle minään yllätyksenä. Auton alkuperäinen vihreä-valkoinen kaksivärimaalaus oli pitkään selvä suosikkivaihtoehto etenkin, kun penkit oli jo verhoiltu kyseisillä sävyillä. ............Nykänen/Swinger 6. Näyttäviä burniksia nähtiin monelta kuskilta. V8-MAGAZINE 53 Toimiva konsepti Mikael Fredriksson omistaa mm. Tilaajatunnus = asiakasnumerosi, joka löytyy laskusta sekä lehden takakannesta. Taisi olla hyvä niin, sillä muuten auto olisi tainnut jäädä ostamatta, muistelee Panu syksyllä 2008 tekemäänsä kauppaa. nen, joten hän päätti ostaa auton. Auto on ollut tällä samalla tekniikalla kasassa kaikki nämä vuodet ja nähnyt valtavan määrän kilometrejä. Myös runkoa oli ruostepeikko tai pikemmin ”ruosterotta” päässyt puraisemaan, sillä sellaisen luuranko löytyi ongenkoukun(!) kera pehmenneen palkin kohdalta. Projektivai heita Ruostevaurion korjaamisen jälkeen runko ruiskutettiin puolikiiltävällä mustalla epoksivärillä yhdessä kunnostettujen alustan osien kanssa. Seuraavaksi kustomoinnin kohteeksi otettiin Fordin siivet, jotka olivat Panusta alkuperäisasussa vähän kömpelön oloiset. Tässä yhteydessä vänkärin jalkatilaan asennettiin päävirtakatkaisija, jossa se on hyvin käden ulottuvilla. Ensimmäisen jenkkinsä Panu hankki 2000-luvun alussa, kun hän vaihtoi paria vuotta aiemmin hankkimansa ’66 Ford Cortinan ’65 Plymouth Barracudaan. Lähes kaikki Fordin merkeistä ja osa sen listoistakin oli niin kehnossa kunnossa, että Panu päätti poistaa ne. Ford näytti niin upealta, ettei hän ole kertaakaan katunut viime hetkellä tekemäänsä värin vaihdosta. Leidin valloittava hymy sai sadepilvien uhan unohtumaan monelta ja taisi myös aiheuttaa muutamille kisaajille tavallista hitaammat reaktioajat. Koska istuinten keinonahkaverhoilut olivat siistit, ei Panu pitänyt järkevänä niiden uusimista. Ovipahvit tehtiin sen sijaan täysin uusiksi aina runkoja ja verhoiluja myöten. Kattotolppia oli tosin taivutettava hieman sisälle päin ennen kuin kaikki saatiin sopimaan siistillä tavalla. ............Uskali/Blacklist Buick 5. Kuvassa oikealla Harri Karvosen 1937 Ford Tudor. . Oikuttelemaan alkanut ruisku korvattiin Weiandin alumiini-imusarjalla ja Quick Fuelin 600 cfm:n vakuumikaasarilla. Ted Helin Hollolasta toi radalle Opel Gasserin, eikä säästellyt takarenkaita. Tästä ”tempoilusta” huolimatta lopputuloksesta tuli kuitenkin todella tyylikäs perinteinen tinareki, josta Panu voi olla syystä ylpeä. Kun Panu aloitti Fordin rakentamisen, ei hänellä ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa siitä miltä se tulisi näyttämään valmiina. Korin tultua pääosin korjatuksi ruiskutti Leinosen Hannu sen harmaalla epoksipohjavärillä. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK V8-MAGAZINE 47 Fordin kunnostustyöt käynnistyivät korin hiomisella peltipuhtaaksi. Ryhmän voiton vei Norjassa katsastettu pikkulohko Mini! Kataja voitti Pontiacillaan haastelähdön Sikasen Bemaria vastaan ja nousi listalla sijalle kuusi. ............Sikanen/Paha BMW 8. 1953 Studebakerin kapselit istuvat kokonaisuuteen hyvin. Kiinnostus ”Petokalaan” lopahti ja laatikkovaivainen auto meni myyntiin. Mutta se oli viiskuutonen ja edullinen, mikä riitti Panulle. Toimiva konsepti Tammelan Mustialassa järjestetty Do-Dads Reunion keräsi paikalle satakunta ajoneuvoa. Eurot eivät tuntuneet Panusta sen jälkeen enää yhtä innostavilta ja kuume oman veekasivehkeen hankkimiseen vain koveni. Mooneyesin klassinen Peep Mirror -kromitaustapeili kuuluu perinteiseen kustomiin kuin rusinat pullaan. Perryllä on autossa sen viides eri moottoriyhdistelmä. – Vähän hitsuuta ja pohjatöiden tekoon, tuumiskeli Panu nuoruuden yltiöpositiivisuudella työntäessään Fordia trailerin kyytiin. Mollyn jälkeen menosta ladossa vastasi rockabillyn nouseviin koviin lupauksiin lukeutuva Fanatic IV. Upean rodin ajoasentoa kävi Jussin opastuksella koeistumassa moni autoa ihaillut. Ne olivat myyjän mukaan täysin toimivat, minkä ennen irrottamista tehty koeajo myös vahvisti. Nettiautossa kaupattu ’56 Ford Fairlane 4d sedan oli keskeneräiseksi jäänyt projekti, joka oli kuvien perusteella todella työläs aihio. Pienen pähkäilyn jälkeen eviä päätettiin muuttaa terävämmiksi jatkamalla niitä muutamalla sentillä ja muotoilemalla ne Ford Anglian takavilkuista leikatuille linsseille sopiviksi. Eikä ole kyllä syytäkään! Orkkispenkkien verhoilua lukuun ottamatta Fordin rähjäiselle sisustalle ei ollut tehty muita kunnostustöitä. Niinpä kärkipaikkamittelö Rantakari vs. Robert Kilander ja Jan Persson ottivat kumpikin tuntumaa niin Räyskälän hiukan pomppuiseen rataan kuin suomalaisiin vastustajiin tällä ’63 Rancherolla, jonka keulilta löytyy Hillbornin ruiskulla varustettu vihainen Chevroletin pikkulohko. Tämän vuoksi auton entisöinti ei oikein innostanut Panua, sillä useimmat sen pisteosistakin olivat korjauskelvottomassa kunnossa. Kauppaan kuulunut jumissa ollut 292 cid Y-blockikaan ei oikein innostanut, koska Panu halusi autoon toimintavarman ja huolettoman tekniikan. Lisäksi paikalle pultattiin Fordin kärjetön Duraspark -sytytyssysteemi, minkä jälkeen kaikki alkoi toimia toivotulla tavalla. V8-MAGAZINE 57 . Se ei sinänsä ole mikään ihme, sillä tätä parempaa lääkettä tähän tautiin on vaikea kuvitella. Ensimmäisenä Hakulinen vs. Ilo aidon veekasivehkeen omistamisesta jäi kuitenkin lyhyeksi, kun auton TF 904 -nappiautomaatti hajosi. Panun hiottua korin peltipuhtaaksi ei siitä paljastunut lisää ikäviä ruosteyllätyksiä. Fordin vuoden 1956 kallein malli oli Fairlane, mikä ilmenee myös auton koreasta koristelusta ja runsaasta listoistuksesta. Pari lähtöä Vesivehmaalla Vesivehmaalla kisa lähti hyvin käyntiin, kun Hermunen haastoi alkajaisiksi Takalan sijasta 9, voitti lähdön ja pudotti Takalan portinvartijaksi. Helsingin näyttelyssä nähdyn Volvo Hemizonin. Korin palauduttua takaisin rungolle elettiin kevättä 2013, mihin mennessä Panu oli rakentanut Fordia jo neljä vuotta. Uskali on myös jo haastanut sitten tämän lähdön häviäjän sijasta 3. Fordin surkeassa jamassa olleet sähköt uusittiin kokonaan Panun kaverin Jukan toimesta. Eri euroja hän rakenteli jatkossakin, vaikka kiinnostus jenkkeihin oli syttynyt jo ala-asteikäisenä hänen veljensä Pasin hommattua ensin Ford Rancheron ja hieman myöhemmin ’69 Chevrolet Corvetten, jolla myös Panu pääsi kurvailemaan ajokortin saatuaan. Vierellä tulevan päivän koitoksia odottelee Timo Riikosen vaaleasävyinen 1930 Aakkonen. Salmisen Haran Novassa on piristetty LS6-isolohko. Lattiamattoa ei ollut autossa lainkaan ja ovipahveistakin vain muistot. Myyjä kertoi Fordista luopumisen syyksi juuri auton kehnon kunnon ja sen ruostevauriot, joita hän oli osittain korjaillut ennen kuin kyllästyminen iski. 50 V8-MAGAZINE P anu aloitti autojen kanssa ahertamisen jo 13-vuotiaana pojankloppina, kun hän työsti vanhasta Skodasta jääratarassin. Etualalla Markus Salinin Chevrolet Fleetline – Best Paint -luokan voittaja. 1 2 3 4 Mene osoitteeseen lehtiluukku.fi Lataa nyt näköislehti verkossa. 30.7. Anna sähköpostiosoitteesi ja tilaajatunnuksesi. Halvin oli Mainline ja keskihintainen taas Customline. Uudenveroisten osien vuoksi rungon kasaus oli ”yhtä juhlaa”. – Ajatus sellaisen hankinnasta lähti varmaan kypsymään jo ensimmäisen pienoismallin kasaamisen myötä, joka oli ’56 Crown Victoria, arvelee Panu automalliinnostuksensa syntymisen syitä. Jyrki Aukio Suomesta opasti auton silloista omistajaa kuutoskoneesta isolohko kasiin tapahtuneessa moottorinvaihdossa. Jää nähtäväksi pystyykö neiti nousemaan tällä Top 10 -listalle. pohjasta, helmoista ja takaluukun lattiasta. Sinisalo päätti lopettaa leikkimisen asentamalla Camaroon kunnon ilokaasusetin. Vuonna 1990 auto laivattiin Teksasista Suomeen vaasalaisen uustuontiin erikoistuneen Vaasan Erikoisauton toimesta. ”Haluan kokeilla erilaisia virityskomboja. Sopivan oloinen paketti löytyi pian Overdriven myyntipalstalta, jossa kaupattiin ’89 Ford Econoline Vanissa paikallaan ollutta tekniikkaa. Kasipalloruuvinkannat ovat hauska yksityiskohta. 56 V8-MAGAZINE E dellisestä Blacklist Street Race reportaasista onkin jo sen verran aikaa, että välissä on ehditty ajamaan kolme eri kilpailua. Kerta kaikkiaan onnistunut viikonloppu. Samalla hän haastoi tulevan Uskali vs Nykänen haasteen häviäjän sijasta 5. Varmuuden vuoksi Panu kävi läpi oivakuntoiseksi osoittautuneen voimanlähteen hoonaamalla lohkon, koneistamalla kannet ja uusimalla kulutusosat alkuperäispalikoilla. Ville Lahosmaa ei säästellyt ’70 Chargerinsa takarenkaita. Tarkemmassa tutkinnassa työmaan laajuus alkoi hiljalleen valjeta Panulle. Janne Nykänen oli haastanut Swingerillä jo aikaisemmin Sinisalon sijasta 3, mutta ei pito-ongelmista kärsineenä pystynyt antamaan riittävää vastusta. C-ryhmän kakkonen oli Blacklistan Hermunen ja 3. Valojen vaihtuessa vihreäksi Sinisalo sai päivän huonoimman lähtönsä ja jäi lähes paikalleen sutimaan, kun Hakulinen karkasi kärkeen. Panun suunnitelmat muuttuivat lisäksi moneen otteeseen myös projektin edetessä, minkä vuoksi auton valmistuminen venyi kevääseen 2016 saakka. Vastassa oli Mika Tannerin Altered Wheelbase ’65 Plymouth Belvedere ahdetulla 426 cid Hemillä. TEKSTI JA KUVAT JANNE USKALI sijan ylöspäin ja kymppisija vapautui jakoon. Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin, sillä Fordin uudelleen verhoillut penkit olivat siistit ja auto oli osiltaankin lähes täydellinen. Näin Uskalin haaste sijasta 4 siirtyi seuraavaan kisaan. Entisöinti ei innostanut Panun hankkima Ford oli paljon maailmaa nähnyt yksilö, joka vietti ensimmäiset 34 vuotta elämästään Amerikassa. Kun Panu jatkoi takalokasuojien takaosia neljällä sentillä ja muotoili ne osittain uusiksi, istuivat valot viimein toivotulla tavalla. listasijoituksia ratkottiin Porissa West Coast Street Cupin osakilpailun yhteydessä, 6.8. Osittain puretun auton osakkeita ei myöskään nostanut sen pisteosien kehno kunto. Kaikkialla muualla satoi kisapäivänä, mutta Kiikalassa ei. vuorossa oli Kiikalan Burn Out Party ja 20.8. Tosin ei sen hintapyyntökään ollut paha. Tehdastyylisen ilmeen varmistamiseksi choppaus toteutettiin jatkamalla kattopeltiä siten, että tolppien paikat ja niiden kallistuskulmat säilyivät sivusta katsottuna muuttumattomina. Yllätys koettiin kuitenkin, kun autoa lähdettiin hakemaan, sillä vasta ahtaasta säilytyspaikastaan ulos työnnettynä paljastuivat sen vänkärinkyljen ruosteet, kolhut ja lasikuitukorjaukset koko karmeudessaan. Alkuperäisen kylkilistan takaosaan on saatu hauska kustom-henkinen ruutukuviointi maalaamalla alun perin täysin yksiväristen mustien neliöiden joka toinen neliö valkoisella. Mario oli tuolloin 13-vuotias ja töissä hotellissa, jonka edustalla näki Jyrkin V8 Dartin, ja oli myyty mies siitä hetkestä. Näillä eväillä Ford laskeutui noin viisi senttiä lähemmäksi tonttia, mikä oli juuri sopiva määrä Suomen monttuiset tiet huomioon ottaen. Burniksen jälkeen valojen tai ajanottolaitteiden kanssa oli jotain häikkää ja kuskit joutuivat odottamaan tovin niiden toimin1. Karsittujen joukkoon kuuluvat mm. Kustomiin lähes pakollisena kuuluva alustan madallus tehtiin perinteitä noudattaen vaihtamalla etujousiksi 1980-luvun Chevrolet Capricen alkuperäisiä lyhyemmät versiot, ja asentamalla täysin läpikäytyyn vakiolla 3,22:1-välityksellä varustettuun lukottomaan alkuperäiseen taka-akseliin laskupalat. Niinpä hän päätti omakätisesti verhoilla itse tekemänsä ovipahvit vastaavalla värija materiaaliyhdistelmällä. Varikolla alkoi melkoinen pumpun tilkitsemisprojekti, sillä Uskali huohotti haasteella Nykäsen niskaan. Taiteilijanimen Heimo Hohto taakse kätkeytynyt mystinen ja myyttinen harrastajapersoona Kouvolan suunnalta toi radalle vanhan sotaratsunsa, jo 1960-luvulla USA:n länsirannikon kilparatoja nähneen ’59 Rambler Gasserin. Vanha matkalaukku toimii työkalupakkina. Lopulta vuonna 2012 hän sai hankituksi tämän Valiantin, jonka keulilla on 400 cid kasi ja jatkeena 727 TF -automaatti. Tavoitteen saavuttamiseksi tolpista leikattiin pois noin seitsemän sentin pätkät, mikä tuntui Panun silmään sopivalta määrältä. Kesän uutuuksiin lukeutuu aina tuotteliaan Timo Herstin uutuusrodi ’30 Roadster Pickup. ............Laukkanen/GT Darra 9. Lättäpään Scottahdin on alkuperäinen eikä uustuotantoa ”, mies kertoi. Pahalta se ei näytä myöskään Panun Fordin ovikarmissa roikkuessaan. Ainakin osassa pakettia ”valmistusmaana” taisi lukea Mopar. Etualalla Kari Kovasen upea ’67 Corvette 427 cid + 4 speed Rune Jakobsonin ’39 Buick on ruotsalaisen hotroddingin historiaa. Vesivehmaan kiihdytyspäivä. Kuutiotuumien määrään (215 cid) nähden se suoriutui vedoista hienosti, sillä monen kilpakumppanin moottorin tilavuus oli liki tuplat Rambleriin verrattuna. Listalla tapahtui pieni muutos juuri ennen Kiikalan kisaa, sillä Ahti ”Ade” Roth ilmoitti vetäytyvänsä listalta kodissa ilmenneiden vesivaurioiden takia. Säkenöivä ja kesän puheenaiheeksi musiikkirintamalla noussut Molly Moonstone yhtyeineen otti yleisön vahvasti heti ensi tahdeista. Perry Ahlgrenin pitkään omistama 1932 Ford on ruotsalaisen hot rod historian kulmakiviä. Seuraavat kahinat vedetäänkin sitten Night Race -kisan finaaleissa, joissa on jo roikkumassa viime kisan jäljiltä kärkipään päällekkäishaasteita. Valitse lehti alasvetovalikosta sivun vasemmasta yläreunasta. Jussi Luntamon 1934 Ford oli ansaitusti ”Hottest Hot Rod”. Sitten takavalot asennettiin korin tasolle, mutta sekään ei näyttänyt kovin hyvältä. 572-kuutiotuumaisen alumiini-isolohkon voima oli haamu-Takalalle liikaa ja näin ollen isolohko Valiant joutui nöyrtymään tälle yber isolohkoiselle GT Dartille. Kiitoksen ansaitsevat myös JP-Paintin Jukkis maalauksesta, Kainuun Pintakäsittely hiekkapuhalluksista sekä Jukka, Mika, Sampo, Pekka ja muutkin auton kanssa avittaneet kaverit. listalta myös tuttu Rantakari. V8-MAGAZINE 49 paljastanut rungosta lisäruostevauriota, joten rotan raadon syövyttämän reiän tultua korjatuksi viimeisteltiin se siistiksi mustalla epoksivärillä. Takalan Mustakaapu Valiantin. Viiskuutosprojektiin liittyen Panu haluaa esittää erityiskiitoksen perheelleen. Seuraa saamiasi ohjeita, niin pääset nauttimaan V8-Magazinen sisällöstä myös sähköisesti