SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 7/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € FHRA Nitro Nationals, Alastaro, viimeistä kertaa Chevrolet Impala 1969 Chevrolet 3100 ½ Ton Stepside Pickup JÄÄHDYTYSJÄRJESTELMÄ Basic Tech Varttimailipuimuri Pohjalaista hulluutta Cadillac Series 62 Convertible Coupe 1947 Haaveiden täyttymys
FHRA Tampereen Seutu (perustettu 1979), King Street Cruisers Lappeenrannasta (1979), FHRA Kouvola (1980), Kotka Hot Rodders (1980), Street Drivers of Jalasjärvi (1980). Kerhot ovat tehneet pitkäjännitteistä työtä, olleet tärkeitä vaikuttajia omilla seuduillaan. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Yksittäisiä jenkkiautojen rakentelijoita oli ollut jo 70-luvun alkupuolella, mutta nyt syntyi uusi ilmiö: kerhotoiminta. Puhumattakaan kaikista kerhoista, jotka täyttävät pyöreät 30, 20, 10 vuotta. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Kuten tiedämme, niin maamme ensimmäinen kerho, harrastuksen kattojärjestö Finnish Hot Rod Association, FHRA, perustettiin jo vuonna 1972. Ja jatkoa seuraa. Jarmo Markkanen Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen MEDIAMYYNTI Sirpa Toivoniemi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA Kroonpress AS, Tartto 2018 ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen TÄRKEÄ KERHOTOIMINTA. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Samana vuonna syntyi myös ensimmäinen merkkikerho, Cadillac Club of Finland. Hottentottikerhoja perustettiin tihenevään tahtiin eri puolille maata. Kaiken yhteisvaikutuksena tietoisuus roddauksesta levisi kulovalkean lailla. Tässä numerossa juhlii 40 vuoden taipaletta puolestaan U.S. Cruisers Turusta. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Todellakin, muutama vuosi vielä ja vietämme 50-vuotisjuhlia! Perimätiedon mukaan paikalliskerhoista ensimmäisenä perustettiin Hangö Street Rods vuonna 1977. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Tällä hetkellä FHRA:lla on 50 jäsenkerhoa, joissa on yhteensä kymmeniä tuhansia jäseniä. V8-MAGAZINE 3 Ratin Samoihin aikoihin, kun Veekasi 1978 ilmestyi ensimmäistä kertaa, tapahtui harrastuksessa paljon. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Kaverit kokoontuivat yhteen jakamaan tietoa, pitämään hauskaa, hankkimaan yhteisiä tallitiloja ja järjestämään tapahtumia. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Viime numerossa kerroimme, kuinka American Car Club Jakobstad vietti toukokuussa 40-vuotissynttäreitä. Nelikymppisiä synttäreitä lähitulevaisuudessa juhlivat mm
ESITTELYSSÄ LISÄKSI 16 RAGGARI WAGONEER Snappertunalaisen Pamelaa ”Pamsi” Wikholmin ’76 Jeep Wagoneerista löytyy asennetta, sillä neito vannoo länsinaapurin raggarikulttuurin nimeen. KISAJUTUT 38 BLACKLIST STREET RACE #4, MALMI, HELSINKI 7.7. TEKNIIKKAA 58 BASIC TECH – MOOTTORIN JÄÄHDYTYSJÄRJESTELMÄ Periaatteeltaan melko yksinkertaisessa auton jäähdytysjärjestelmässä on paljon huomioitavia asioita. Viime syksynä sellainen vihdoin löytyi rikastuttamaan maamme harrasteautokantaa. Nykykuntoon saattamisessa vierähti siinäkin pari vuosikymmentä. 50-luvun muotoilu kiehtoi miestä. Kauden neljäs osakilpailu käytiin helteisessä kelissä ja vaativissa pito-olosuhteissa. 8 CADILLAC SERIES 62 CONVERTIBLE COUPE 1947 Pekka Kropsun unelma auto on ollut jo vuosikymmenten ajan ’47 Cadillac Convertible. 40 NORTH BLACKLIST STREET RACE Pohjoisessa Suomessa ajetaan omaa Blacklist North -kisasarjaa. 64 FHRA NITRO NATIONALS, ALASTARO 28.6.–1.7. 42 CHEVROLET 3100 ½ TON STEPSIDE PICKUP 1955 Kun Juha Salminen aloitti pickupin etsinnän harrastepeliksi, oli hänellä selkeä linja siitä, mitä on hakemassa. Tällä kertaa aivopierujen tuloksena syntyi ’67 Fahrista maailman nopein leikkuupuimuri. Jukka Huhta osallistui ’50 Cadillac Series 61 Coupella ensimmäisenä suomalaisena legendaariseen klassikoilla ajettavaan kilpailuun. 88 CHEVROLET IMPALA 1969 Tuomo on omistanut Impalansa jo 27 vuoden ajan. SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 7/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € FHRA Nitro Nationals, Alastaro, viimeistä kertaa Chevrolet Impala 1969 Chevrolet 3100 ½ Ton Stepside Pickup JÄÄHDYTYSJÄRJESTE LMÄ Basic Tech Varttimailipuimuri Pohjalaista hulluutta Cadillac Series 62 Convertible Coupe 1947 Haaveiden täyttymys 4 V8-MAGAZINE. Alastaron moottoriradalla järjestettiin tällä haavaa viimeinen kiihdytysajon EM-osakilpailu. 24 MISTÄ VEEKASI KIRJOITTI ENNEN Luomme katsauksen menneisiin vuosiin ja siihen, mistä V8-Magazine kirjoitti menneillä vuosikymmenillä. SISÄLTÖ 7/2018 KANNESSA 84 KANSIKUVA: PAUL GRANVIK PIENOISMALLIT 78 SIMPUKKAKUVIOITA SIIRTOKUVINA Näin syntyvät scallopit pienoismallin pintaan siirtokuvia apuna käyttäen. 54 FORD TUDOR SEDAN 1938 Porilainen Juha Pajunen entisöi aikaisemmin pitkälti eurooppalaisia autoja, kunnes käväisi pyörähtämässä ESRA:n rodinatikoissa. 84 LE MANS CLASSIC 6.–8.7. 70 VARTTIMAILIPUIMURI Kurikan kylähullut Plosila ja Savioja tekivät sen taas
VEEKASI KIERTÄÄ 35 TURKU AUTOSALOON & DRIFTIME SHAKEDOWN 14.7. & European Studebaker Meet, Kungläv, Ruotsi 6.–10.6. Yhden välivuoden pitänyt tapahtuma teki paluun uuden ajankohdan ja paikan kera. V8-MAGAZINE 5. LINNEY 28 HENKILÖKUVASSA RISTO KOSKINEN Monen kiihdytystiimin taustalla varikkotouhuissa urakoinut Risto Koskinen on tehnyt vakuuttavaa jälkeä jo vuosikymmenien ajan. KERÄILYKUVAT 48 FORD TUDOR SEDAN 1938 50 CHRYSLER 300G 1961 44 74 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 77 KALIFORNIA KRUZIN 94 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA 74 TAPAHTUMAKALENTERI 70 KERÄILYKUVA: HEIKKI MALINEN KALENTERIKUVA: PETER S. 36 TAPAHTUMAKOOSTE American Beauty Car Show, Haapsalu, Viro 13.–15.7 & Pony Car Meet Reunion, Björkvik Ring, Ruotsi 14.7. KAKSIPYÖRÄISET 80 HARLEY-DAVIDSON FL 1953 Veli-Matti Kannosto hankki Panheadinsa vuonna 1984, ja nykyiseen väriinsä se maalattiin seuraavana talvena. 52 TAPAHTUMAKOOSTE Swap Meet, Kouvola 26.6
Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. 6 V8-MAGAZINE. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana
KUVA: MISKA RISKU V8-MAGAZINE 7
T oisen maailmansodan vuoksi 1940luku oli varsin ankeaa aikaa ihan joka suhteessa. Tästä huolimatta näitä ”kevyen kasvojenkohotuksen” kokeneita Cadillaceja myytiin niin tiuhaan tahtiin, että useat tuhannet auton tilanneet jäivät niitä ilman. Auton konepellin alla kehräsi tuon ajan ehdotonta huippua edustanut, 346-kuutiotuuman kansiventtiilikasi ja koria koristivat nykyaikaiset ”ponttoonityyliset” etuja takalokasuojat. tankkeja, erilaisia vaunuja ja lentokoneiden moottorin osia Amerikan sotakoneiston käyttöön. Tässä tilanteessa tavallaan ”kaikki kelpasi”, mutta se ei kuitenkaan yksin selitä Cadillacien tuona aikana saavuttamaa suurta suosiota. Siitä tuli Cadillacin tavaramerkki, jota se käytti autoissaan eri versioissa 1960-luvun lopulle asti. Kaikki meni kaupaksi Suurin syy Cadillacien kovaan kysyntään oli luonnollisesti se, että sodan seurauksena uusia autoja ei ollut tarjolla vuosiin. Aivan yhtä merkityksellistä oli se, että vuonna 1942 esitelty malli oli muihin aikalaisiinsa nähden niin teknisesti kuin muotoilullisestikin moderni kokonaisuus, joka ei itse asiassa edes kaivannut isompia muutoksia ollakseen ”kehityksen kärjessä”. Myös Detroitin autotehtaat, Cadillac mukaan lukien, joutuivat tuolloin koville, kun ne määrättiin valmistamaan mm. Tosin puheet uudesta olivat tässä tapauksessa liioittelua, sillä käytännössä kyse oli vain muutamilta yksityiskohdiltaan muutetusta vuoden 1942 versiosta. Niinpä Cadillacilla keskityttiinkin auton yksityiskohtien hienosäätämiseen, ja sen toimivaksi osoittautunut tekniikkapuoli säilytettiin käytännössä sellaisenaan. Kun sota päättyi elokuussa 1945, ryhtyi Cadillac rakentamaan taas autoja, ja uusi vuoden 1946 malli näki päivänvalonsa vain pari kuukautta myöhemmin. 8 V8-MAGAZINE. Maltillisia muutoksia Vuodeksi 1946 tehdyistä kasvojen kohotukseksi katsottavista toimenpiteistä merkittävimmät olivat maskin ritilän harventaminen siten, että vaakaritilöistä poistetCadillac Series 62 Convertible Coupe 1947 TOIVEIDEN YLITÄYTTYMYS Vuoden 1947 uudistuksiin kuului konepellin vaakunalla varustettu V-kirjainta muistuttava koriste
Autossa käytettiin myös ensikertaa Cadillacin tavaramerkiksi muodostuneita ”V”mallisia konepellin ja takaluukun kannen kromikoristeita. Näiden ohella valikoimaan kuului vain neliovisena valmistetut Series 60 Special Fleetwood (133") ja Series 75 (138"), joista jälkimmäinen oli Limousine-luokan nelipyöräinen. Seuraavana vuotena Cadillaceille tehdyt muutokset olivat vieläkin vähäisemmät ja ne kohdistuivat kaiken lisäksi samoihin kohteisiin, kuten maskin, merkkien sekä vilkkuja parkkivalojen pieneen uudelTOIVEIDEN YLITÄYTTYMYS Seinäjokelaisen Pekka Kropsun ultimate unelma-auto on ollut jo vuosikymmenten ajan '47 Cadillac Convertible. Mallivalikoimaansa Cadillac ei tehnyt ainuttakaan muutosta, vaan autoja oli tarjolla edellisvuosien tapaan neljässä eri kokoluokassa. Lopputulokseksi tuli entistä leveämmän ja siten myös arvokkaamman näköinen keulan ilme. Viime syksynä mies löysi viimein yksilön, joka täytti hänen toiveensa joka suhteessa, ja ylikin. Uutta oli myös maskin yläosassa olleiden vilkkuja parkkivalojen koon pienentäminen ja niiden muuttaminen malliltaan neliskanttisiksi. Pykälää pitempää, 129" akselivälistä Series 62:sta sai edellä mainittujen lisäksi myös kaksiovisena convertiblena. tiin yksi ja pystyritilöistä peräti neljä kappaletta. Yhtä kaikki, ”V”merkki on komea aikansa ikoni, jota Cadillac käytti autoissaan eri versioina aina 1960-luvun lopulle asti. Perusmalli oli 126" akselivälin omaava Series 61, jota tarjottiin neliovisena sedanina ja kaksiovisena Club Coupena. Toisten mielestä se oli pikemminkin vihje voimanlähteenä vaikuttavasta veekasikoneesta. Tekniikkana kaikissa Cadillaceissa toimi yhä edelleenkin 150-heppainen 346-kansiventtiilikasi ja vakiovaihteistona kolmivaihteinen manuaali. Tämän lisäksi konepellin etuosan Cadillac-teksti siirtyi etulokasuojiin ja takalokasuojien listoitusta lyhennettiin, jotta ne sopivat paremmin yhteen entistä enemmän sivuille kääntyvien kolmiosaisten puskureiden kanssa. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK V8-MAGAZINE 9. . Joidenkin lähteiden mukaan kyseisten merkkien ”veemuotoilu” viittasi Amerikan voittoon (=victory) toisessa maailmansodassa, mutta tästä ei ole täyttä varmuutta
Sitä Pekka ei tosin osannut edes aavistaa, kuinka kauan lopulta kestäisi, ennen kuin tuo toive viimein toteutuisi. Pekka luuli, ettei tuon komeampaa nelipyöräistä olisi olemassakaan, kunnes häntä tuli vastaan arkiliikenteessä erään paikallisen Cadillacharrastajan vastavalmistunut saman vuotinen Convertible Coupe. Sen tilalle Pekka osti ensin '55 Coupe deVillen ja hieman myöhemmin vielä ’53 Coupe deVillen, jotka kummatkin tuntuivat hänestä ihan kelpo peleiltä (V8 8/2011). Mies ihastui kyseiseen vuosimalliin jo 1980-luvun lopulla, kun hän sai käsiinsä V8-Magazinen numeron 7/88, jossa esiteltiin upeasti entisöity Series 62 Club Coupe. Niinpä hän hankki sen korvikkeeksi ’63 Cadillac Coupe deVillen, joka oli hänen makuunsa turhan tuore tapaus, ja se menikin pian myyntiin. leen muotoiluun. Tuo ”paAvon kissan lailla kehräävä kone on sen alkuperäinen 150-heppainen 346-kansiventtiilikasi, jota ei liene koskaan avattu. – Menin ihan mykäksi ihastuksesta, muistelee Pekka hetkeä, kun hän teki vakaan päätöksen omistaa vielä joskus vastaavanlaisen avon. 10 V8-MAGAZINE. Näin mentiin aina kesään 2013 asti, jolloin jotain vieläkin parempaa tuli tarjolle. Se ei nyt ollut sinänsä mikään ihme, sillä tuon ajan Cadillaceja pidetään yhä edelleenkin eräinä autohistorian kauneimpina ja myöskin laadukkaimpina luomuksina. Kelpo korvikkeita Pekka on myös yksi heistä, jonka mielestä etenkin yksityiskohdiltaan edelleen hienosäädetty 1947 Cadillac on autojen ehdotonta eliittiä joka suhteessa. Pannuhuone on varsin siisti ottaen huomioon, että se on täysin tehtaan jäljiltä. . Vuonna 1947 valmistui vain 6755 Convertible Coupea, joten Pekka tiesi, että sellaisen löytäminen ei tulisi olemaan helppoa saatikka sitten halpaa hupia, koska autot olivat harvinaisuutensa vuoksi haluttuja harrastekohteita. Mallivalikoima ja tekniikkapuoli pysyivät sen sijaan täysin samoina, mutta siitä huolimatta autot menivät edelleenkin kaupaksi ”kuin kuumille kiville”
– Tämän lähemmäksi unelma-autoani en tule varmaan koskaan pääsemään, tuumi Pekka ja teki siitä saman tien tarjouksen, jonka sen omistaja hyväksyi. Olipa Pekka sanonut ”ei kiitos” myös itse John D´Agostinollekin, kun tämä ”Kustomguru” oli innostunut Club Coupesta erään kevätnäyttelyn yhteydessä siinä määrin, Harva avo näyttää yhtä hyvältä rätti ylhäällä kuin '47 Convertible Coupe, jota on valmistettu 6755 kappaletta. Auton ”väärästä” korimallista huolimatta Pekka tuli siihen tulokseen, että tämä nyt on se hänen unelmiensa neliseiska, ja hän päätti haudata haaveensa avon hankkimisesta. Elettiin kevättä 2016, kun Pekka sähköposteja läpi käydessään törmäsi outoon Uudesta Seelannista tulleeseen viestiin. V8-MAGAZINE 11. Myös eritasoisia ostotarjouksia siitä tehtiin aina toistuvin väliajoin, mutta hän oli kohteliaasti hylännyt ne, vaikka osa niistä oli varsin houkutteleviakin. Convertible Coupen todella piiiiiiiitkä konepelti aukeaa poikkeuksellisen maukkaasti muotoiltua Goddess-jumalatar keulamerkkiä nostamalla. – John olisi kuitenkin vain pilkkonut auton pilalle, perustelee Pekka kieltäytymistään pieni pilke silmäkulmassaan. Nähtyään netissä kuvan Pekan yksilöstä oli hän tullut vakaasti siihen tulokseen, että . että soitti seuraavana talvena ja olisi halunnut saada sen itselleen. Suomessa lienee vain yksi vastaava yksilö, joka on toiminut myös tämän hankkimisen innoittajana. Myös se toimii. Kaunis voi siis olla myös käytännöllistä. Samalla myös Pekan muut harrastepelit menivät myyntiin, kun se ”oikea” oli nyt löytynyt, eikä ajot muilla tuntuneet enää miltään, kuten hän asian ilmaisee. Club Coupe oli upea auto, jolla Pekka kierteli alan tapahtumia mainiolla menestyksellä seuraavan parin vuoden ajan. Kuskinpuolen tuulilasinkarmia koristaa Fultonin kiitettävänkin kookas krominen tarvikehakuvalo, joka lienee asennettu siihen jo uutena dealerin toimesta. rempi” oli ruotsalaisella Blocket.se-sivustolla kaupan ollut upeakuntoinen '47 Series 62 Club Coupe (V8 4/2014). Pekan nähtyä Club Coupen osoittautui se hänen korkeaksi kohonneita odotuksiakin komeammaksi yksilöksi, joka oli joka suhteessa käytännössä virheetön. Sähköpostin oli lähettänyt Dave Gummins -niminen iäkkäämpi herrasmies, joka kertoi etsineensä sitä ”oikeaa” '47 Club Coupea useiden vuosien ajan
”avoimessa myynnissä”. Näissä epäonnisissa merkeissä mentiin aina heinäkuuhun 2017 saakka, jolloin Amerikan Cadillac La Salle Clubin lehti pätkähti Pekan postiluukkuun. Etenkin auton tarkoin tiedossa ollut historia ja räpeltämätön alkuperäiskunto tekivät häneen suuren vaikutuksen. Dave oli ollut asiasta niin varma, että hän päätti kaivaa esiin Pekan yhteystiedot tavalla taikka toisella. 12 V8-MAGAZINE. Nyt tai ei koskaan Club Coupen myynnin myötä Pekan taloudellinen tilanne oli sellainen, että hän päätti ”nyt tai ei koskaan”, ja ryhtyi toteuttamaan ”toivottomaksi tapaukseksi” aikoinaan arvioimaansa avohaavetta tosimielessä. Kaikki tarjolla olleet Convertible Coupet olivat joko liian kalliita taikka sitten turhan huonokuntoisia hintaansa nähden. Sitkeän salapoliisityön tuloksena Dave sai selvitettyä Pekan sähköpostiosoitteen ja otti nyt sitten yhteyttä kysyäkseen, olisiko hän valmis luopumaan autostaan. Hän otti myös vastuulleen Club Coupen lähettämisen uudelle omistajalleen toiselle puolelle maapalloa. Aluksi Pekalla ei ollut aikomustakaan myydä Club Coupeaan ja hän ilmoitti sen myös Davelle. Takaluukku on tehtaan jäljiltä niin lattiamattoa kuin sivupaneelejakin myöten, ja muutamaa pientä likakohtaa lukuun ottamatta muuten virheetön. Pekalla oli samaan aikaan paria muutakin avoa kaupan teon alla, minkä vuoksi hän katsoi parhaaksi ensin selvittää tärppäisikö kenties joku niistä. Myös orgisvarapyörä tunkkeineen on tallella. Tämä ei häntä kuitenkaan lannistanut, vaan mies jatkoi yhteydenpitoa toistuvilla lisätiedusteluilla. – En olisi ikinä uskonut, että Dave ostaisi auton tuolla hinnalla, mutta rehtinä pohjanmaalaisena en voinut mennä enää puihin, vaan suostuin kauppoihin, vaikkakin pitkin hampain, muistelee Pekka. Erikoista oli myös se, että myyjän mukaan avon voi ostaa vain sitä aidosti arvostava henkilö, minkä vuoksi se ei ollut myöskään ns. Convertible Coupen etsinnässä laitettiin ns. nyt se oli viimeinkin löytynyt. Daven periksi antamattomuus teki Pekkaan niin suuren vaikutuksen, että ”heikkona hetkenä” suostui lopulta ilmoittamaan Davelle hinnan, millä hän voisi myydä Club Coupensa. . Avoa haettiin myös kaikista mahdollisista maista, mutta tästä huolimatta yhtään passelia yksilöä ei vain tullut vastaan. ”iso vaihde päälle” ja kaikki mahdolliset kanavat otettiin käyttöön. Pekan harmiksi näin ei kuitenkaan käynyt ja hän oli taas lähtöpisteessä. Hetken harkinnan jälkeen Dave ilmoitti maksavansa Pekan pyytämän summan ja kertoi laittavansa käsirahan saman tien Pekan tilille. Hänen käydessä läpi kyseisen aviisin autojen myynti-ilmoituksia, tuli siellä vastaan '47 Convertible Coupe, joka vaikutti mielenkiintoiselta yksilöltä
Iän myötä Jim alkoi harkita autosta luopumista, koska hän pelkäsi vahingoittavansa sitä ajaessaan sillä vilkkaassa nykyliikenteessä. Pekka laittoi kuvia myös entisistä harrastepeleistään ja tietoja myös niistä. Se oli ollut myös syy auton hankintaan, sillä tämä Betts Cadillac oli perustettu 1947 ja Charles oli aina haaveillut saman vuotisen avon saamisesta liikkeeseensä näytille. Jimin mukaan avon oli ostanut uutena Floridan Jacksonvillessä asunut Claude Nolas, joka oli tehnyt siitä kaupat 7.7.1947. Autolla ei juuri ajettu, vaan se seisoi pääasiassa ilmastoidussa hallissa peittojen alla suojassa, kunnes vuonna 1976 suurin osa kokoelmasta myytiin Iowan Des Moinessa asuneelle Charles Bettsille. Niinpä Jim päätti tarjota avoa Pekalle, koska hän tiesi, että se saisi hyvän kodin, jos auto vain Pekkaa vielä kiinnostaisi. Viesti vailla vertaa Pekka oli jo ehtinyt luovuttaa avon kanssa, kun hän sai Jimiltä yllättäen sähköpostiviestin, joka oli otsikoitu ”Onneksi olkoon Cadillacini ostosta"! ”Mitä ihmettä” hämmästeli Pekka, ja avasi viestin salamaakin nopeammin. Avon omistajaksi paljastui Iowan Des Moinesssa asuva 82-vuotias Jim Galinsky -niminen herrasmies, joka vastasi saman tien. Jimin tutustuttua Pekkaan tarkemmin totesi hän Pekan olevan juuri sellaisen henkilön ja häntä olikin ihan tosissaan alkanut harmittamaan, että oli luvannut Convertible Coupen jo toiselle ostajalle. Hänellä oli kuitenkin huonoja uutisia, sillä auton oli jo ehtinyt varata rhode islandilainen henkilö, joka olisi tulossa hakemaan sen parin viikon sisällä. Joulukuussa 2017 Convertible Coupe saapui Hollantiin, mistä Pekka kävi hakemassa sen Suomeen yrityksensä rekalla. Jimin mukaan auto oli ylimaalattu Charles Bettsin toimesta optioihin kuuluneella Seine Blue -metallinhohtosinisellä 37 vuotta sitKuskinpuolen takavalon alle on piilotettuna bensatankin täyttöaukko niin huomaamattomasti, että vain harva osaa etsiä sitä sieltä. Nyt hän päätti korjata virheensä ja lähetti myyjälle sähköpostin saman tien. Paikallista Cadillac-liikettä johtanut ja reilun 60 Cadillacin kokoelman omistanut Charles ei myöskään juurikaan ajanut Convertible Coupella, vaan hän laittoi sen esille myymäläänsä paraatipaikalle. Kävi ilmi, että auton varannut henkilö olikin huutokaupan edustaja, joka oli hankkimassa sen vain myyntivoitot mielessä. Uusi yritys Tiukan kaupanhieronnan tiimellyksessä Pekka oli täysin unohtanut kerholehdessä myynnissä olleen Convertible Coupen, kunnes ilmestyi uusi numero, jossa avo oli yhä tarjolla. Jimin harmitus ei tosin ollut mitään Pekan vastaavaan verrattuna, mutta minkäs teit. Eikä ihan minkä tahansa sähköpostin, vaan pitkän kertomuksen siitä kuinka kauan hän oli haaveillut tällaisesta autosta, ja minkä vuoksi hän halusi sellaisen. Ja kiinnostihan se, joten kaupat lyötiin lukkoon saman tien. Auto oli maksanut perusversiossaan 2335,75 dollaria, minkä lisäksi hän oli tilannut siihen muutamia lisävarusteita, kuten nelivaihteisen Hydramatic-automaatin (186,34 $), Sombrero-pölykapselit (25,08 $), tuulilasinpyyhkijät säiliöllä (10,96 $), häikäisysuojatun taustapeilin (5,00 $), peruutusvalot (11,50 $) ja Special-ohjauspyörän (19,54 $). Charles jäi eläkkeelle 1988, jolloin hän myi koko Cadillac-kokoelmansa Rickhard Williksen meklaroimassaa huutokaupassa. Sieltä avon osti sellaisesta koko elämänsä ajan haaveillut Jim, joka ajoi sillä 29 vuotta kestäneen omistuksen aikana noin 9000 mailia pääasiassa Cadillac La Salle Clubin järjestämiin tapahtumiin. Näin ollen auton kokonaishinnaksi oli tullut 2594,17 dollaria, mikä oli huima summa tuohon aikaan. Avo osoittautui hänen korkealle kohonneita odotuksiakin oivemmaksi yksilöksi, joka oli edelleen häkellyttävän hyvin säilyneessä aidossa alkuperäiskunnossa. Kauppoja ei siis syntynyt, mutta kaksikolla synkkasi niin kivasti, että he pitivät siitä huolimatta yhteyttä toisiinsa, minkä ansiosta Pekka sai runsaasti lisätietoja tästä kaikin tavoin ainutlaatuiseksi osoittautuneesta Convertible Coupe -yksilöstä. On siinä menovesivarkailla ihmettelemistä! . Niinpä Jim katsoikin parhaaksi laittaa Convertible Coupen myyntiin, mutta vain kerholehteen, jotta se saisi arvoisensa uuden omistajan. Kun tämä oli selvinnyt Jimille, oli hän saman tien perunut kaupan, sillä hän ei missään nimessä halunnut, että hänen rakkaasta Convertible Coupesta tulisi rikkaiden sijoittajien rahantekoväline. – Minulla oli ollut tuohon mennessä todella surkeasti sujunut työpäivä, joten tällaista onnenpotkua en voinut kuvitellekaan tapahtuvaksi kaiken sen jälkeen, muistelee hän tuota hetkeä, jolloin hänen lähes kolme vuosikymmentä kestänyt haaveensa viimeinkin toteutui ja vieläpä parhaimmalla mahdollisella tavalla. V8-MAGAZINE 13. Claude omisti avon aina vuoteen 1968 saakka, jolloin sen osti san franciscolainen Eierman Cadillac Co -liike yksityiskokoelmaansa
Kiitos kuuluu auton edelliselle omistajalle, joka käsitteli ne neljä kertaa vuodessa hoitoaineella. On se ”onnenpekka” tuo Pekka! Pekan reilut 30 vuotta kestänyt '47 avon metsästys päättyi viime syksynä parhaalla mahdollisella tavalla, kun hän sai käsiinsä tämän upeassa räpeltämättömässä alkuperäiskunnossa olevan yksilön. Pekka aikoo jatkaa tuota perinnettä. Kelpaa siinä nojailla. Toki autosta löytyi myös hieman huomautettavaa, mutta nuo puutteet olivat niin pieniä, että Pekka päätti siltä istumalta unohtaa entisöinnin ja keskittyä auton aidon alkuperäiskunnon vaalimiseen. Tällä kertaa Pekka on päättänyt ”pysyä kovana”, sillä on enemmän kuin todennäköistä, ettei toista näin oivassa tehdaskuosissa olevaa yksilöä löydy koko maailmasta. ten ja sen beigen värisen Canvas-kangaskaton Jim oli vaihdattanut vuonna 2011. . Avon tekniikka koostui reilut 67 000 mailia ajetuista ”matching numbers” 346-koneesta, Hydramatic-optioautomaatista ja vakiolla 3,36:1-välityksellä varustetusta lukottomasta perästä, joita ei ole ilmeisesti koskaan edes avattu. Auto ylimaalattiin 37 vuotta sitten ilman purkamisia, mikä selittää osien oivan tehdaslähtöisen istuvuuden. Avon poikkeuksellinen alkuperäiskunto onkin herättänyt runsaasti huomiota ja myös useampiakin ostotarjouksia siitä on jo tehty. Avon tehdasasenteiset aidot nahkaverhoilut ovat hienosti säilyneet. Myös joitain kumitiivisteitä oli uusittu, mutta muuten auto oli yhä täysin tehdaskuosissaan. Kookas Special-ratti on optio. Ja mikä parasta, kaikki toimi hydraulitoimista rättikattoa ja sivulaseja myöten. Silti ne toimivat yhä moitteettomasti. Komea kojelauta on täysin tehdasasussaan aina kromejaan ja hienostunutta Seine Blue -metallinhohtosinisestä ja beigestä koostuvaa kaksivärimaalaustaan myöten. – Tykkään ajella harrasteautoillani, eivätkä orgispeltivanteille kietaistut 27 vuotta vanhat ja kovaksi kuivahtaneet renkaat tuntuneet siihen touhuun turvallisimmalta ratkaisuilta, perustelee Pekka Convertible Coupelle tekemäänsä ainoaa isompaa muutosta, mitä ei autoa katsellessa voi kyllä juurikaan pahennuksena pitää. 14 V8-MAGAZINE. Convertible Coupen erikoistilatulla Seine Blue -metallinhohtosinisellä lienee maalattu vain 150 avoa. . Moitteettomassa iskussa olivat myös orgiskromit ja -listat, ajan upeasti patinoimasta mustasta aidosta nahkasisustasta nyt puhumattakaan. Pekan Convertible Coupe on pienestä ajanpatinastaan huolimatta käsittämättömän komea ilmestys etenkin, kun ottaa huomioon, että kyseessä on käytännössä entisöimätön, yli 70 vuotta vanha auto. Niinpä hän teki avolle pelkän perushuollon, herkisti ympäriinsä 12-tuumaiset tehostamattomat rumpujarrut, puunautti maalipinnan sekä asensi alle Wheel Vintiquesin 7"x15"-kokoiset aidot pinnavanteet ja Coker Classicsin 7,00"–15" -uustuotantoristikudokset
• Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. V8-MAGAZINE 15 Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN since 1978 since 1978 Veekasi since 6 osa vaaka.indd 1 16.12.2010 15:01:06. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin
Raggarointia MAASTURILLA 16 V8-MAGAZINE. Jeep Wagoneer 1976 Snappertunalainen Pamela ”Pamsi” Wikholm vannoo länsinaapurissa 50-luvulla jalostuneen raggarikulttuurin nimeen. '30 A-mallin Ford Tudor, johon pitäisi tulla esim. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Raggarikulttuuri on Pamsille ja Vickelle enemmänkin elämäntapa. Vickellä on myös työn alla mm. Tästä syystä neidon Wagoneer maasturistakin löytyy sopivasti asennetta. 354 cid EarlyHemi. Pariskunnalta löytyy useampia jenkkiautoja. Pamsin ensimmäinen jenkki oli '81 Buick Electra farkku, joka löytyy edelleen neidon omistuksesta
Nykyinen punaniskakäsite viittaa osittain moukkamaisuuteen. K adunmies bongaa lähestyvän maastoauton jo kaukaa. Potkua pannusta löytyi tuoreeltaan 150 hevosvoimaa, mutta osa kaakeista on saattanut jäädä matkan varrelle. Eräässä vaiheessa poliisit avustajineen ja rähisevä nuorisojoukko olivat vastatusten kuin häjyt ennen”. Tällä tontilla järjestetään kunnon raggaribileitä! Wikholmin pariskunta on nähty lehdessä myös aikaisemmin. Kadunmies kaivaa povarista älypuhelimen ja suorittaa googlauksen. Yli 60 vuotta sitten nuoriso puuhasteli moottoripyörien parissa, jenkkiautot tulivat mukaan vasta myöhemmin. Huomio kiinnittyy kahteen ”lipputankoon”, joissa liehuvat Amerikan konfederaation lipulla koristellut Redneck-liput. Seikkailun päätyttyä siirrymme raggaripariskunnan tiluksille. Liput viittaavat jenkkiläiseen alakulttuuriin. Kuulen korvissani kavioiden kopsetta, vaikka näköpiirissä ei näy ainuttakaan kaviojalkaa. Autoja oli yhteensä toistakymmentä ja niissä n. Sitä ennen nähtiin aviisissa miehen mattamustat Faikut, Konetilasta ei löydy kasipyttyistä, vaan ”taloudellinen” 4,2-litrainen kuusisylinterin pannu, kuutiotilavuudeltaan 258. Se on tehty 3000-litraisesta farmarisäiliöstä. Raggariautossa on luksus menneen talven lumia, ja hyvä näin! V8-MAGAZINE 17. Selenius) kanssa keskiajalta peräisin olevan Raaseporin linnan raunioille. Ominaisuus, mikä istuu hyvin myös pohjoismaiseen raggarikulttuuriin, jonka juuret juontuvat 50-luvun Ruotsiin. 60-luvulla näkyi nuorisolla enenevässä määrin Amerikan autoja. Suora 258 oli debytoinut neljä vuotta aiemmin 1972 ja se oli mukana tuotanto-ohjelmassa vielä seuraavat 10 vuotta, poistuen valikoimasta vuoden 1986 jälkeen. Esimerkkinä vaikka automaattivaihteisto. Kävelyvauhtia ohitse lipuvan maasturin ämyreistä raikaa ilmoille edesmenneen ruotsalaisen Eddie Meduzan legendaarinen ”Punkjävlar” -biisi. Outoja viboja Raaseporissa Olen saapunut Pamsin ja neidon puolison Viktor ”Vicke” Wikholmin (os. Neljä pahinta rähinöitsijää vietiin putkaan, mutta muu raggarijoukko alkoi vaatia heidän vapauttamistaan. Läänin poliisitarkastaja määräsi paikalle Liikkuvan poliisin partioita eri puolilta lääniä aina Poria ja Raumaa myöten. Hänen mukaan kaikkia jenkkiautoilijoita kutsutaan nykyään raggareiksi. Esimerkiksi Turussa vaikutti useita nuorisoryhmiä, joista paskasakkilaiset olivat jonkin sortin raggareita, sillä kaupunkilaiset pitivät heitä huligaaneina ja virkavallan mukaan paskikset aiheuttivat runsaasti järjestyshäiriöitä. 40 arviolta 17–20-ikäistä nuorta, joukossa myös neitosia. Raggarointi on tänä päivänä enemmänkin yhteistä hauskanpitoa, jossa mopo voi karata välillä käsistä. Pihalta löytyy ehkä suurin näkemäni grilli, joka on isännän taidonnäyte. Rähisevä nuorisojoukko munakunnassa Kotimaisen raggarikulttuurin ”huippuvuodet” ajoittunevat 70-luvulle, vaikka alakulttuuri levisi Suomeenkin jo 50-luvulla. Aikanaan punaniskoilla tarkoitettiin työväenluokkaan kuuluvia valkoihoisia maalaisia EteläYhdysvalloissa. Mutta sekään ei ole niin vaarallista. Linnamiljöö aiheuttaa kuvaajalle outoja viboja, sillä näissä maisemissa on aikanaan nähty oikeita ritareita. Vaikka kuvasta ei uskoisi, Wagoneeria pidetään ensimmäisenä luksusluokan maasturina, joka debytoi 1963. Hetkessä hän on kadunmiehistä viisain. Mielikuvituksesta huolimatta kuvaukset saadaan suoritettua kunnialla. Itseään raggariksi kutsuva ruotsalainen monimiljonääri LeifIvan Karlsson kiteytti asian, vieraillessani miehen tiluksilla. Viimeksi esiteltäväksi päätyi Vicken rankasti chopattu ’55 Dodge Kingsway Custom Sedan (V8 1/16). Länsinaapurin raggareiden keskuudessa jättisuosion saavuttanut Eddie levytti yhden tunnetuimmista rallatuksistaan tasan 40 vuotta sitten, Veekasin debyyttivuonna 1978. Aggressiivinen rettelöinti ei ole enää ”muodissa”. Turun Sanomat uutisoi heinäkuussa 1966 turkulaisesta raggarijoukosta, joka rällästi Laitilassa: ”Noin 40 hengen nuorisojoukko aloitti lauantaiiltana kello 21 metelöinnin saapumalla kirkonkylään suurilla autorämillään. . Autossa nähtiin vuosien saatossa useita sellaisia ominaisuuksia, jollaisia ei ollut nähty aikaisemmin nelivetoisissa autoissa. Nykyinen raggarointi on kuin muisto menneisyydestä
Jeep myytiin katsastettuna, mutta leimaa ei ollut jäljellä kuin hetken. Käyttökuntoisuus on raggaripirssissä enemmänkin haluttu kuin epätoivottu ominaisuus. Valkeakoskella oli myynnissä kauhtunut ’76 Jeep Wagoneer, johon kävimme tutustumassa paikan päällä. Wagoneer jäi kummittelemaan mieltä, siinä oli potentiaalia! Muutaman viikon kuluttua hinta putosi. Tarjousta korotettiin vielä satasella ja laatikollisella saunaolutta. Norra lähes kaput Kaupat lyötiin lukkoon, minkä jälkeen Wagoneer ajettiin Vicken talleille Inkooseen. ’62 pickup ja ’63 2d sedan (V8 8/14), joista pikkis päätyi myöhemmin omaan talliini. 18 V8-MAGAZINE. Oli aika tehdä toinen ”ristiretki” Pirkanmaan maakuntaan. Dodgen perässä laahusti tuolloin uskomattomat 1008 Raggar Öl -juomatölkkiä! Huh huh! – Olimme etsimässä talviautoa syksyllä 2016, lähinnä jotakin 4-vetoista jenkkiä. Tarjouksen kiinnostavuus parani kertaheitolla, sillä myyjä soitti heti ja kertoi Wagoneerin olevan noudettavissa pois. Vicke laittoi tekstarilla tarjouksen, jota myyjä jäi harkitsemaan. Kojetaulun alta löytyy rivi lisämittareita. Sisäkattoverhoilun poissaolo ei ole varsinaisesti tappio, vaan enemmänkin voitto tässä autossa. Seurasimme Nettiauton tarjontaa. Raggarihenkinen Wagoneer istuu lippuineen mainiosti keskiaikaisen Raaseporin linnan rauniomiljööseen. Ensimmäinen käynti ei johtanut kauppoihin, koska maasturiin ei syntynyt ”koukuttavia visioita” vielä debyyttikäynnin aikana, muistelee Pamsi. Näyttävät liput tulivat näissä maisemissa tutuiksi jo ritarikaudella. Kuvauksen päätyttyä kokivat raggaripariskunta ja kuvaaja monia elämyshetkiä salaperäisessä linnassa. Pariskunta avioitui Västeråsin Power Big Meetin yhteydessä järjestetyssä Drive-in häätapahtumassa, josta myös uutisoitiin (V8 7/16). Vaniljan tuoksuinen Wunder Baum -tuoksukuusi lienee Pamsin ykkössuosikki! Kotistereoiden kaiutin on kiinnitetty kattoon persoonallisesti liinoilla. Maasturi oli käy. Wagoneerista löytyy yllättävän sporttinen mittaristo, sillä pyöreät mittarit on usein yhdistetty juuri urheilullisuuteen
Massauksen yhteydessä Vicke huomasi yllättäen, että yksi norra eli lehtijousipakan pisin jousi oli käytännössä lähes poikki. Maasturista löytyy lehtijouset molemmilta akselistoilta. – Wagoneer on toistaiseksi toiminut lähes moitteetta. Vicke rakensi taakkatelineen vanhoista ”suksitelineistä”, laudasta ja teräksisestä huonekaluputkesta. Jeepistä ei lopulta tullut pelkkä talviauto, sillä se oli yllättävän mukava matka-ajossa. Tekniikan Maailma -lehti testasi Wagoneerin 1972 ja totesi auton maastoominaisuudet hyväksi, lukuun ottamatta pitkää takaylitystä ja jokseenkin hidasta ohjausta. Karvanopat ovat löytäneet tässä maasturissa uuden paikan. tännössä valmis alkavan talven rientoihin. . Tästä syystä auton katolta löytyy punainen ja sininen hälytysvalo. Metalliset lipputangot on kiinnitetty tukevasti kattotelineeseen. Leima irtosi Paimion Vuosikatsastuksesta, joka tunnetaan harrasteystävällisenä katsastusasemana. Uusi jousi hankittiin Helsingin Pitäjämäellä sijaitsevasta Vallilan Takomosta. Wagoneerin kaksivärisyys vie ajatukset viranomaisajokkiin. Onni onnettomuudessa, ettei jousi katkennut kotimatkalla Valkeakoskelta Inkooseen. Kaasutin on hieman pottuillut matkan varrella, siksi Vicke on joutunut käymään sen läpi kahdesti. V8-MAGAZINE 19. Näin on maasturilla käyty reissaamassa länsinaapurissakin, huomauttaa Pamsi, jolle massasta poikkeava asennemaasturi tuottaa erittäin nautinnollisia ajokilometrejä. Jousijumpan jälkeen oli haettava tuore leima papereihin. Vicke suoritti autolle vielä pohjan massausta ennen käyttöönottoa. Kyse on jonkinmoisesta ”Promille Patrullenista”. Jousitusta kehutiin jopa miellyttäväksi ja jarrut saivat myös hyvän arvosanan
KUVA: FCA Viper-linjaston tilalle museaalista toimintaa Lupsakoita juhlijoita ja alan pioneere ja Mistä on hyvät juhlat tehty. Aiemmassa paikassa siitä on ollut esillä 85 kerrallaan. Cruisersin juhlatilaisuudesta ja vähän enemmän! 70-luvulla perustetun jenkkiautokerhon bilepaikaksi valikoitui Liedon Ilmaristen Metsäpirtti, jonka yhteydessä sijaitsee traditionaalinen Ilmaristen tanssilava. Kokoelman esittelyyn varataan 7153 neliötä. Paimiolainen omenakeisari Pekka Lampinen löysi varastostaan vain muutama päivä ennen juhlatilaisuutta nostalgisen U.S. Se on ollut tehdaskäytössä 51 vuotta ja nyt se täyttyy autonvalmistajan lähes neljästäsadasta konseptiautosta ja historiallisten ajoneuvosta, jotka ovat säilyneet 92 vuoden ajalta. Listalla on myös lohiburgeria, jos liha ei maistu. Entinen Viper-kokoonpanotehdas Detroitissa muuntuu Fiat Chrysler Automobilesin suunnittelemien USA-autojen esittelytilaksi, Conner Centeriksi tämän vuoden aikana. No tietysti 60-luvulta lähtien myös Suomessa nautituista hampurilaisista, kylmistä juomista, hyvästä musiikista kera perinteisen tanssilavamiljöön, näyttävistä maantielaivoista ja hyväntuulisesta juhlakansasta. Cruisersin pitkäaikaisin puheenjohtaja Ari Sinkkonen ja kerhon perustajajäseniin kuuluva Raine Aalto, jonka superharvinainen Kanadassa valmistettu Dart-klooni ’66 Plymouth Valiant Custom 200 nähtiin myös parkkiksella (V8 10/14) kera uusin valkosivurenkain ja pölykapselein. Tanssilavan parkkis lienee ollut vuosien saatossa useasti täynnä, mutta tuskin siellä on koskaan aikaisemmin nähty jenkkikalustoa yhtä kattavasti kuin heinäkuun viimeisenä lauantaina. Yksi Suomen vanhimmista jenkkiautokerhoista juhlisti 40-vuotista taivaltaan Ilmaristen Metsäpirtillä. Menusta löytyvät mm. Motellissa on 19 huonetta, joissa teemana ovat joko 50-luvun autot, tuon ajan tähdet, muusikot ja näyttelijät, tai Harley-Davidson. Tanssilavakulttuuri on todellinen suomalaisuuden ilmentymä, sillä tanssilavoja on nähty Härmässä jo 1800-luvulta lähtien ja kulttuuri voi edelleen kohtalaisen hyvin. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO 20 V8-MAGAZINE. perinteiset hampurilaiset ja ribsit. Siellä on haettu amerikkalaisuutta niin ruokalistaan, sisustukseen kuin ylipäätään kaikkeen American Graffiti -elokuvan innoittamana. Cruisersin pippaloissa nähtiin myös useampi kotimaisen jenkkiautoilun pioneeri. Ruotsin Skånessa ollessa kannattaa muistaa Bromöllassa sijaitseva Bella's Place, joka on 50-luvusta, rock 'n' rollista, kromista ja entisajan filmitähdistä kiinnostuneille kotoinen miljöö. Aina välillä 500 henkilöäkin tarvittaessa vetävässä Bellan paikassa on tapahtumia kuten Drive-In-leffa-ajoneuvokokoontumisia ja rokki-iltamia. Toinen omistajista Niklas Karlsson osti auton aikoinaan Tukholmasta ja avainrenkaassa luki "Bella". Tilaa on yhteensä 37 161 neliötä, joista osa rakennetaan erikokoisiksi kokoontumistiloiksi. Sinistä ’65 Chevrolet Bel Air farkkua puikotti juhlailtana sensuelli Immi Kuusisto Suomen Turusta. Tilaisuudessa oli paikalla myös useampi nuoremman polven harrastaja. Cruisers -takin kerhon alkuajoilta. Isolla parkkialueella on myös erityinen burnout-alue. 1978 perustetun Turkulaisen U.S. Tätä kaikkea löytyi nelikymppisiään viettäneen U.S. ”I will stay by your side now and forever...”. Suomalaisen jenkkiautokulttuurin yksi Kotimaisen jenkkiautoilun ”grand old man” Arska Suominen, U.S. Bellan amerikandinner ja -motelli Reissussa pääsee välillä nälkä yllättämään ja tilapäismajoitustakin joskus tarvitaan. Illan aikana kuultiin monet kulttiyhtye Hurriganesin klassikot. Juhlakansan viihtyvyydestä huolehti alkuillasta ”vajaamiehitetty” turkulais-stadilainen The Grammers, joka voitti Rockin suomenmestaruuskisat 16 vuotta sitten 2002. Hurriganes-huuma ei tunnu laantuvan milloinkaan. Kohtasin legendan, jonka monet tuntevat paremmin ”Kulkuri-Arskana” tai ”JäykkäArskana”, viimeksi 90-luvulla. Illan yksi kohokohta oli eittämättä rupatteluhetki Arska Suomisen kanssa. Illan kruunasi Indian tribute to Hurriganes, jonka nimikin jo kertoo, mille bändille trio tekee kunniaa. Pieneksi jäänyt takki toimii enää rekvisiittana, sillä vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Nimi Bella tulee muuten '58 Chevrolet Bel Airista. Yritysajatus syntyi vuonna 2009 klassikkoajoneuvotapahtumassa Rättvikissä