SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 6/ 20 16 H IN TA 10 ,6 € V8-MAGAZINEN KIIHDYTYSPÄIVÄ, Vesivehmaa 1932 Ford Cabriolet -PROJEKTI Ford F-100 P71 Interceptor Cadillac Fleetwood 1959 ESITTELYSSÄ Todellinen selviytymistarina THUNDERBIRD-VENE PLYMOUTH DUSTER 1970 JA DODGE CHALLENGER 1971 ALASTARO SM JA TIERP EM Drag Racing Suomiautoja Huima oppilastyö Aikakone
62 FHRA DRAG RACE WEEK, ALASTARO 11.–12.6. 6 VAIKEUKSIEN KAUTTA VOITTOON Derick Joutsi rakensi ’59 Cadillac Fleetwoodinsa 14 vuoden aikana upeaan kuntoon pyörätuolista käsin. Tämän tietää Jarmo Matikainen, joka osti auton saman tien itselleen. 36 CHEVROLET C10 CUSTOM 1965 Kannattaa olla varovainen, kun lainaa kaveriltaan jenkkipikkistä jääkaapin kuskaustarpeisiin. VEEKASI KIERTÄÄ 22 VAIN HÄJYYT POHJANMAAMEETING, LAPUA 20.–22.5. Vuosia myöhemmin pöllyttäjä palasi takaisin Matin hoiviin. 66 MUSTALISTALAISET TOSITOIMISSA Blacklist Steet Race Seriesin toinen osakilpailu ajettiin 4.6. Päivän aikana päästiin ajamaan peräti 706 lähtöä. 47 KAKSI SUOMIAUTOA Matti Koski osti 80-luvun puolivälissä ’70 Plymouth Dusterin, jonka hän myi 2000-luvun alussa ’71 Challengerin hankinnan jälkeen. 23 SUSIRAJAN ROMPEPÄIVÄT, LIPERI 21.–22.5. V8-MAGAZINE 3 36 6 14 56 6 /2016 KANSIKUVAJUTTU 80 FORD CABRIOLET 1932 Aulis Hämeenkorven aidosti patinoitunut Ford, joka on muuntunut hot rodiksi jo 50-luvulla.. 24 V8-MAGAZINEN KIIHDYTYSPÄIVÄ, VESIVEHMAA 4.6. 32 VENE OPPILASTYÖNÄ Ville Nieminen tekaisi oppilastyönä mahonkirunkoisen Thunderbird-veneen, jonka voimanlähteenä toimii 318-kuutiotuumainen pikkulohko. 64 autokuntaa valtasi Lapuan Simpsiön rinnehiihtokeskuksen VaiN Häjyyt ry:n kymmenennen vanimiitin merkeissä. Pohjois-Karjalan Automobiilikerhon järjestämällä tapahtumalla on jo liki kolme vuosikymmentä kestänyt perinne. Vesivehmaalla rataennätyksen merkeissä. PIENOISMALLIT 74 KOLME KEVÄÄN NÄYTTELYÄ Tällä kertaa perehdymme Tampereen Pienoismallipäivän, Helsingin American Car Show’n ja Tukholman CCM Openin parhaaseen antiin. 56 AMC REBELL SST 2D HT 1969 CIA-agentin entinen työkalu on päätynyt AMCpersoonana tunnetun Antti-Ville Nauhan kokoelmiin. päivä ajettu drag racingin EM-sarjan toinen osakilpailu oli suomalaiskuskeille melkoinen menestys. KISAJUTUT 60 NELJÄ YKKÖSTILAA SUOMEEN Tierpissä kesäkuun 16.–19. 14 FORD RANCHERO GT 1970 429-kuutiotuumaisella Cobra Jet -moottorilla ja nelipykäläisellä manuaalivaihteistolla varustettu hyötyajoneuvo on auto, jonka soisi löytyvän myös omasta tallista. Vaikka kauden toinen SM-osakilpailu ajettiin vaihtelevissa olosuhteissa, saatiin kisa vietyä kunnialla loppuun
Kolme isoa valtakunnallista toimijaa haluavatkin nostaa tilanteen esiin, levittää tietoisuutta ja tarjota nuorille vaihtoehdon mopojen, moottoripyörien ja jenkkiautojen harrastamisen parissa. Ratin takaa Ace Corner Finland, Finnish Hot Rod Association (FHRA) ja V8-Magazine ovat käynnistäneet yhteistyön, jonka tarkoituksena on saada nuorille mielekästä ja palkitsevaa tekemistä huumeiden käytön sijaan. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa rakentaa. Omasta kokemuksestani voin suositella. Niin ikään pääsiäisen FHRA American Car Showssa on jo usean vuoden ajan jaettu Nuori Rakentaja -stipendit. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Jarmo Markkanen POLTA KUMIA – ÄLÄ HUUMEITA 28 V8-MAGAZINE SUMMER MEET, JÄMSÄ 17.–19.6. Jenkkiautojen parissa voi toteuttaa itseään aivan vapaasti ja erilaisuus tai rohkeus rakentelussa on pelkästään positiivista. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy KUSTANTAJA Markku Hurmeranta Sähköpostiosoite markku.hurmeranta@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen 24 32 3 SISÄLTÖ JA PÄÄKIRJOITUS 20 UUTISIA JA ASIAA 42 KALIFORNIA KRUZIN’ 68 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 70 TAPAHTUMAKALENTERI 86 SEURAAVASSA NUMEROSSA. Nuoret ovat löytäneet jenkkiautot. KAKSIPYÖRÄISET 76 HARLEY-DAVIDSON XLCH SPORTSTER 1975 Myös huonosti pidetystä ja heikosti arvostetusta moottoripyörästä saa kauniin, kunhan omaa vahvan näkemyksen ja vankan kokemuksen korjaamisesta. 52 -PROJEKTI OSA 1 Yhdistimme 1960 Ford F-100 patinapikkiksen ja ’05 Ford Crown Victoria P71:sen parhaat palat, tavoitteena ajaa kokoonpanolla USA:n länsirannikolta itärannikolle. Kyseessä on enemmän kuin harrastus, elämäntapa, joka kulkee isältä pojalle. Himoksen matkailukeskuksen maisemiin kokoonnuttiin jo kahdeksattatoista kertaa. LINNEY 4 V8-MAGAZINE PALSTAT V8-MAGAZINE Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö, Mauri Viertola Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Arto Kylmänen, Michael Lamm, Peter S. FHRA:n kisoissa alle ajokorttiikäiset junnut ajavat innolla Junior Bike ja Junior Dragster -ryhmissä. KERÄILYKUVAT 43 CHEVROLET 2D STATION WAGON 1956 44 ZIL BURNING MACHINE KANSIKUVAT: AULIS HÄMEENKORPI, PAUL GRANVIK, MIKAEL FORSMAN KERÄILYKUVA: KAI SALMIO KALENTERIKUVA: PETER S. Idea projektiin syntyi luontevasti, sillä kaikki kolme ovat omalla sarallaan Suomen johtavia ”kerhoja” ja nuoret ovat aina olleet keskeinen kohderyhmä. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Veekasin lukijat hyvinkin tietävät, että hot rodding tarjoaa loputtomasti kiinnostavaa tekemistä, omilla käsillä rakentamista, tapahtumia, cruisailua ja tiiviin yhteisön, jossa kaveria jeesataan aina. Ace Corner, legendaarinen moottorikahvila yhdessä Suomen Moottoripyörämuseon kanssa on monille tuttu kokoontumispaikka. On yleisesti tunnettu tosiasia, että nuorten huumeiden käytön aloittaminen liittyy usein siihen, että ei ole harrastusta, jota kohtaan kokee suurta mielenkiintoa ja johon suunnata oma innostuksensa. Veekasia lukiessaan on helppo huomata, että toinen harrastajasukupolvi on kasvanut vauhdilla mukaan
Phone. I N D U S T R I E S Parts & Accessories R O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TRADEPARTS.INFO STORE OPEN 24/7
Cadillac Fleetwood Sixty-Special Sedan 4d Hardtop 1959 Tahdon voitto Vanhan auton kunnostaminen ei ole helppo homma etenkin, jos istut pyörätuolissa. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK 6 V8-MAGAZINE. Veikkarsista kotoisin olevan Derick Joutsin upea ’59 Cadillac Fleetwood on oiva osoitus siitä, että jos löytyy tarpeeksi tahtoa, niin kaikki vaikeudet ovat voitettavissa
Tahdon voitto Derickin Fleetwood on yksi maamme upeimpia harrasteautoja, jonka viimeistelytaso on maailmanluokkaa. Saavutuksen arvoa nostaa se, että hän halvaantumisestaan huolimatta on tehnyt suurimman osan töistä itse. V8-MAGAZINE 7
Ne kiidättivät auton 0–60 mailin nopeuteen 11 sekunnissa. Amerikkalaisia autoja oli vähän ja etenkin siipimalliset sellaiset olivat harvinaista herkkua, joten jos eväpari tuli vastaan, jäi se mieleen. Vaikka 80-luvun puolivälissä alkanut uustuonti muutti tilannetta otollisempaan suuntaan, ei hän kyennyt ostamaan sellaista työkiireiden, perheen perustamisen ja talon rakentamisen vuoksi, vaikka mieli kovasti tekikin. Ainoat poikkeamat tehdasasusta olivat auton alle asennetut aidot pinnavanteet kapeilla valkosivuilla varustettuine vyörenkaineen. Fleetwoodissa on tallella alkuperäinen 390-kone joka tuottaa 10,5:1 -puristuksilla ja yhdellä nelireikäisellä Carterilla 325 hevosvoimaa. Auton sisusta oli ehjä ja siisti, mutta se suorasFleetwood oli hankittaessa varsin hyvässä alkuperäiskunnossa. Kenelle tahansa Jukka ei ollut kuitenkaan valmis myymään autoa, vaan hän halusi, että se saisi hyvän kodin, jossa se laitettaisiin kuntoon. Yksi soittajista oli teuvalainen Jukka Paukkonen, joka tarjosi omistamaansa Fleetwood Sixty-Specialia. Hän oli hankkinut Fleetwoodin floridalaiselta yksityishenkilöltä nimeltä Raul Suarez-Murias, jonka takapihalla se oli seissyt hyvän tovin. Nestettä ei ole, sillä eihän tällä autolla raaski ajaa vesisateella! 8 V8-MAGAZINE. Jukka oli hakenut auton Amerikasta syksyllä 1986, ja Suomeen se saapui tammikuussa 1987. Derick oli nähnyt Fleetwoodin Vaasan WHRA:n vuoden 1987 kevätnäyttelyssä, jolloin se ei ollut kuitenkaan tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Juuri näin kävi Derickille, joka ihastui 50-luvun lopun Detroit-tuotteiden maukkaaseen muotoiluun jo teini-iässä nähtyään niitä silloin tällöin liikenteen vilinässä. Terapiaa parhaasta päästä Fleetwoodia oli säilytetty avoimessa peltikatoksessa, mikä alkoi näkyä sen Suomessa kertaalleen uudelleen maalatussa pinnassa pienenä kupruiluna. Tästä ei viimeistely paljoa parane! Pissapojan säiliö on oiva esimerkki Derickin työn tasosta. Hän toki muisti auton, ja osittain sen vuoksi myös suhtautui siihen vähemmän innostuneesti. – Siitä lähtien ovat siivet olleet lähellä sydäntäni, summaa Derick mieleenpainuvimmat nuoruusmuistonsa. Lasi on kuin uusi, tarrat laadukkaita uustuotanto-osia sekä kansi ja kiinnitysteline sinkattu. Fleetwood oli maannut Floridassa ollessaan pitkään talon takapihalla maapohjan päällä, josta nouseva kosteus oli aiheuttanut ruostevaurioita etenkin rungon takaosalle, joka oli tehtävä täysin uusiksi. Lisää löylyä siipikuumeeseen tuli 70-luvun lopulla, kun hänen pari kaveriaan hankki autokseen sellaisen. Keväällä 1996 Derickin elämäntilanne lopulta mahdollisti auton etsinnän sieltä isoeväisimmästä päästä. Kaikesta huolimatta hän päätti lähteä tutkimaan autoa tarkemmin, ja miten siinä sitten kävikään. Vauraasti varusteltu auto oli hankittaessa siistissä alkuperäiskunnossa ja teknisesti täysin toimiva. Koska hänellä ei ollut kunnon tallia eikä oikein aikaakaan ottaa Fleetwoodia työn alle, päätti hän luopua siitä. Niiden kyydissä istuessaan Derick päätti, että vielä jonain päivänä hänkin on oman siipiauton puikoissa. 1960 -luvun loppu oli ankeaa aikaa Suomessa, jos piti veekasivehkeistä. Jukka oli ajanut autolla tyytyväisenä vuosia, kunnes siinä oli alkanut ilmetä rapistumisen merkkejä. Fleetwood oli saanut myös MR-hyväksynnän käytännössä sellaisenaan, sillä vain etupenkin verhoiluja oli jouduttu korjailemaan. Hän laittoi V8Markettiin ’59 Cadillacin ostoilmoituksen, joka tuotti runsaasti yhteydenottoja. Isoevää etsimässä Pitkään näytti siltä, ettei Derickin toive toteutuisi, koska siipiautojen vähäisen määrän vuoksi niitä oli täällä harvoin tarjolla kohtuuhintaan
Derickille myönnettiin työkyvyttömyyseläke, minkä vuoksi hän vietti suuFleetwoodin pohjasta löytyi massan poistamisen jälkeen yllättävän paljon ruostepaikkoja. . Sen seurauksena Derickin selkäranka murtui, ja hänen alaraajansa halvaantuivat. – Ilmeisesti olin Jukan mielestä auton arvoinen omistaja, kun hän suostui myymään sen minulle mutinoitta, naurahtaa Derick hyvässä hengessä sujunutta kaupanhierontaa muistellessaan. Hän ei tiennyt autosta juuri mitään, joten ensitöikseen hän päätti tutustua siihen ja sen historiaan tarkemmin. Aikansa ”sormia pyöriteltyään” alkoi aika tulla pitkäksi, ja hän ryhtyi pohtimaan Fleetwoodin kunnostamista eräänlaisena ”terapiaprojektina”. Urakka oli melkoinen jo pelkästään auton suuren koon vuoksi. Perhe tuki Derickiä täysin hankkeessa, ja kun kaverit vielä lupautuivat auttamaan auton entisöinnissä, päätti hän ryhtyä tuumasta toimeen. Niiden oikomisessa ja kiillottamissa vierähti tovi jos toinenkin, mutta nyt ne ovat virheettömät. Derickin katkoessa tallin kattoristikoihin kuljetuksen ajaksi asennettuja peltisiä kiinnitysnauhoja kävi karmea katastrofi, ja ne kaatuivat hänen päällensä. Fleetwood oli kuitenkin katsastettu ja Jukan mukaan kaikin puolin toimiva peli, minkä myös lyhyt testilenkki vahvisti. Auton kaikki jalkatilat oli tehtävä pitkälti täysin uusiksi. Auto ei ollut läheskään virheetön, mutta se ei haitannut Derickiä. ren osan ajastaan yksin kotona muun perheen ollessa töissä tai koulussa. Olosuhteet siihen olivat myös otolliset, sillä kiitos hyvien ystävien talli oli tehty valmiiksi. Tavoitteeksi täydellisyys Derick ei ollut koskaan aikaisemmin kunnostanut minkäänlaista nelipyöräistä, saati sitten Fleetwoodin kaltaista erikoisuutta. Seuraava kesä sujuikin rattoisissa merkeissä Derickin nauttiessa täysin siemauksin hyvin toimineesta autosta. Ennen sitä Derickin oli rakennettava tarpeeksi iso talli, jossa hän voisi kunnostaa Fleetwoodia kaikessa rauhassa. Parhaan mahdollisen lopputuloksen varmistamiseksi Derickin tytär Jessica hio käsityönä Fleetwoodin koko korin täysin peltipuhtaaksi. Hän halusi nimenomaan kevyesti projektikuntoisen yksilön, jota voisi itse pikkuhiljaa parannella. Ainoa häntä vaivannut asia oli auton uhkaavasti lisääntyvät ruostevauriot, jotka hän päätti korjata kesän 1997 ajojen jälkeen. Tapaturman jälkeen Derickille tehtiin useita leikkauksia ja hän kävi läpi yli vuoden kestäneen kuntoutuksen. Nettisivustoja selattiinkin ahkerasti, minkä lisäksi Derick hankki kaiken mahdollisen Fleetwoodin entisöimiseen liittyvän kirjallisuuden aina Fleetwoodin mallikohtaisiin tunnuspiirteisiin kuuluu kyljen yläja alaosan kiertävä tyylikäs rosterilistoitus. Niiden ansiosta toimintakyky palautui pitkälti entiselle tasolleen halvaantuneita jalkoja lukuun ottamatta. V8-MAGAZINE 9. Nyt näin kuitenkin tapahtui ja Derickin huonoksi onneksi hän sattui olemaan juuri siinä kohdalla, mihin ne kaatuivat. taan huokui kosteutta. Pienen hintaneuvottelun jälkeen Fleetwood siirtyi Derickin omistukseen. Derick ei tiedä vielä tänäkään päivänä miten näin pääsi käymään, sillä ristikot oli tuettu laudoilla niin, ettei niiden kaatumisen olisi pitänyt olla mahdollista
Fleetwood oli Cadillacin huippuversioinen edustusmalli, jota valmistettiin vain pyöreäkattoisena neliovisena Six-Window Hardtopina. Tylyn totuuden paljastuttua päätti Derick pienen pähkäilyn jälkeen luopua alkuperäisestä ajatuksesta auton pikaisesta korjaamisesta ja käydä sen täysin läpi jokaista yksityiskohtaa myöten. Näin toimien hän pyrki välttämään harmittavien ja usein myös kalliiksi muodostuvien virheiden tekemisen. Jopa kaikki tehdasmerkinnät palautettiin takaisin paikoilleen täsmälleen sellaisina kuin ne olivat alun perin olleet, kiitos Derickin tekemän tarkan dokumentoinnin. Fleetwood on viimeistelty viimeisen päälle myöskin sieltä mistä se ei näy. Jotain satsauksesta kertoo sekin, että runko ja alusta valmistuivat kolme vuotta kestäneen tiiviin työskentelyn tuloksena. Kunnostuksessa on käytetty vain ja ainoastaan auton alkuperäisiä ruuveja ja muttereita, joten pelkästään runkoon ja alustaan liittyviä osia puhdistettiin ja pintakäsiteltiin uudelleen hänen arvionsa mukaan satoja. Kuusi-ikkuna -nimitys tulee autossa käytetystä kuudesta erilaisesta lasista. . – Asetin tavoitteekseni tehdä Fleetwoodista niin täydellisen kuin vanhasta autosta voi vain tehdä, kertaa Derick entisöinnille asettamiaan vaatimuksia. Tämän jälkeen koko runko pohjamaalattiin ja värjättiin lopuksi tehdastyylisellä puolikiiltävällä mustalla. mallikohtaista korjausopasta myöten. Tämän lisäksi rungon takaosa oli ihan haperoa. Telinettä hyödyntäen hiekkapuhalletun rungon palkkien takaosat korjattiin reilun metrin matkalta. Korroosioiden korjauksen Derick aloitti rungosta, jolle hän valmisti metallisen telineen. Fleetwoodia oli ilmeisesti seisotettu Amerikan aikoina maapohjalla, ja se yhdistettynä Floridan kosteaan ilmastoon oli pehmittänyt suuren osan pohjan pellistä. Tekniikkapuoli kunnossa Fleetwood oli toiminut moitteetta, joten Runko maalattiin korjausten valmistuttua tehdastyylisellä puolikiiltävällä mustalla. Tässä yhteydessä myös alustan, tehostetun 18,9:1-välitteisen ohjauksen ja tehostetuttujen 12-tuumaisten rumpujarrujen osat uusittiin ja viimeisteltiin alkuperäistä paremmiksi joko maalaamalla, eloksoimalla, sinkkaamalla tai keltapassivoimalla aina tarpeen mukaan. – Tunteja en edes laskenut, mutta kyllä siinä taisi tonni paukkua, arvioi Derick. Se oli mitoitettu niin, että hän pystyi työskentelemään pyörätuolissaan istuen. Tästä esimerkkinä käy kojelaudan alus, jonka kaikki irto-osat on maalattu, sähköjohdot kunnostettu ja niiden kiinnikkeet uusittu. Kun auton kori oli saatu irrotettua rungosta, alkoi Derickille valjeta kuinka suuri urakka hänellä oli itse asiassa edessään. – Mutta kyllä niitä mokia tuli siitä huolimatta, virnistää Derick. Tässä yhteydessä myös alustan kaikki osat uusittiin ja viimeisteltiin yksityiskohtiaan myöten tarkasti tehdastyyliä noudattaen. 10 V8-MAGAZINE. Kunnostustyöt käynnistyivät Fleetwoodin täydellisellä purkamisella sekä irrotettujen osien valokuvaamisella ja tarkalla dokumentoinnilla
Myös auton lukoton ja vakiolla 2,94:1 -välityksellä varustettu taka-akseli havaittiin tarkistuksessa hyväkuntoiseksi. Mittausten mukaan alkuperäinen 390-kuutiotuumainen moottori olikin niin hyvässä iskussa, että auton 86 000 mailin matkamittarilukema saattoi hyvinkin pitää paikkansa. Pannu onkin nykyisin kuin ”taideteos”, jonka viimeistely on varmasti parempaa kuin konsanaan tehtaalta tullessaan. Auton korin tultua osittain hiekkapuhalletuksi oli pettymys melkoinen, kun siitä paljastui odotettua enemmän ruostevaurioita. Niinpä hän pani auton syksyllä 2004 tauolle ja keskittyi parin seuraavan vuoden ajan omistamiensa vanhojen mopojen entisöintiin. Derick löysi eBaystä Fleetwoodiin lisävarusteena tarjotun erikoisen sähkötoimisen Remote Control Trunk Lock -option. Moottori ei olisi itse asiassa kaivannut osakseen mitään toimenpiteitä, mutta oman mielenrauhansa vuoksi Derick hoonautti lohkon sekä uusi kaikki kulutusosat, kuten männänrenkaat, laakerit ja tiivisteet. Joten ei hän niitäkään nyt mitenkään ”hutiloiden” kunnostanut. O-renkaan uusimisen ja korjaussarjan asentamisen jälkeen vaihteisto oli taas uutta vastaava ja sen ääntelykin loppui. Myös kannet käytiin läpi, minkä yhteydessä kaikki venttiilit ja niiden ohjurit vaihdettiin nykybensaa sietäviksi. Sen avulla takaluukun kannen saattoi avata hansikaslokeroon sijoitettua nappia painamalla. Tämän lisäksi helmat vaihdettiin sisäpuoliaan myöten ja tavaratilan lattia käytännössä kokonaan. Yksi vika siitä lopulta löytyi, sillä sen turbiiniakselin o-rengas oli rikki, mikä lienee ollut myös syynä laatikon ”lonksumiseen” pakkia päälle pukattaessa. Jalkojen halvaantumisesta huolimatta Derick halusi myös itse ajaa Fleetwoodillaan. V8-MAGAZINE 11. Sen mahdollistamiseksi autoon asennettiin vipumekanismi, jonka avulla hän kykenee käsin käyttämään kaasua ja jarrua. Derick oletti sen tekniikan olevan hyvässä kunnossa. Vaikka moottorin kunnostamisesta selvittiin vähällä vaivalla, niin samaa ei voinut sanoa sen ulkokuoren siistimiseen käytetystä työmäärästä. . Fleetwoodiin on asennettu kaikki tehdastarrat aina tunkin käyttöohjetta myöten. Sille on tuskin käyttöä, sillä tätä autoa ei tulla todennäköisesti koskaan tunkkaamaan sen virheettömästi kiiltävistä puskureista. – Vaihtelu virkistää ja mopojen kanssa puuhastelu oli myös vähemmän stressaavaa, kun kaiken ei tarvinnut olla ihan viimeisen päälle, toteaa Derick ”rakentelutauosta”, jonka aikana valmistui kaksi MRhyväksyttyä Soliferia. Derick oli kuullut, että Cadillaciin tarjolla olevat korjauspalat ovat huonolaatuisia, joten hän päätti tehdä paikkaukset itse millisestä metritaViimeistelty kone on kiinnitetty Derickin metalliprofiilista valmistamaan erilliseen pyörillä varustettuun kehikkoon, jonka avulla hän kykeni sitä itse kunnostamaan ja tarvittaessa myös siirtelemään. Viimeistely ulottuu myös tavaratilaan, missä kaikki on kuin tehtaan jäljiltä. Niinpä siihen vaihdettiin vain öljyt ja tiivisteet. Fleetwoodin niin ikään alkuperäisosaksi osoittautunut nelivaihteinen Hydra-Matic-automaatti oli sekin oivassa kunnossa, mistä kielivät myös puhtaanpunaiset öljyt ja metallihilseettömät magneetit. Varmuuden maksimoimiseksi myös vetoakseleiden laakerit ja kardaanin nivelet uusittiin ja viimeisteltiin tarkkaan tehdasasuun maalauksia ja merkintöjä myöten Tuohon mennessä Derick oli paiskinut töitä Fleetwoodin parissa jo lähes kuuden vuoden ajan, joten ei ihme, että hän alkoi kaivata hieman vaihtelua harrastetoimintaansa. Pohjasta menivät uusiksi kaikki jalkatilat sekä useimmat sen vänkärin puolen poikittaisista tukipalkeista. Harmaa, vaan ei varpunen Talven 2006 koittaessa Derickin kunnostusakut olivat latautuneet siinä määrin, että hän otti Fleetwoodin taas työn alle intoa puhkuen
– Ja voisihan sitä hankkia ja asentaa autoon vielä ne muutamat siitä puuttuvat lisävarusteet, valaisee Derick tulevaisuudensuunnitelmiaan. 12 V8-MAGAZINE. Fleetwoodin kojelauta on kunnostettu mittareita myöten ja kaikki kromit on uusittu sinkkipainevalusta valmistettu lista mukaan lukien. Verhoilujen uusiminen ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaisesti. Sisustatyöt käynnistyivät penkkien purkamisella ja niiden runkojen kunnostamisella. Nyt työn alla on Fleetwoodiin optiona tarjottu kolmesta kaksikurkkuisesta kaasarista koostuva Tri-Power -kaasari/imusarjayhdistelmä. Sen jälkeen ne ja ovipahvit vietiin verhoomoon uudelleen topattavaksi ja päällystettäväksi. ”Terapiat” Fleetwoodin kanssa siis jatkuvat, ja mikäs siinä, kun näyttää siltä, että ne tekevät hänelle vain hyvää. Vaikka auto on upea, löytyy siitä Derickin mukaan vielä parannettavaa. Myös ruorin kaikki kiilto-osat kromattiin. Toinen firma otti kyllä niin ikään työn vastaan, mutta jonkin ajan kuluttua sekin sitten ilmoitti luovuttavansa asian suhteen. Hitsaushommien valmistuttua Derickin tytär Jessica hioi vielä käsityönä auton koko korin täysin peltipuhtaaksi ennen kuin se vietiin osina koivulahtelaiseen Wiikin Automaalaamoon maalattavaksi. Kauniiksi lopuksi hän vielä maalasi koko pohjan punaisella pohjavärillä ja jätti sen sellaiseksi, koska näin oli toimittu aikoinaan myös tehtaan tuotantolinjalla. varasta. . Se on edelleenkin täysin toimiva, mutta soittaa sillä ei voi, koska yhteydenotto vaatisi oman keskuksen. Ensimmäinen verhoomo jätti homman kesken ilmeisesti liian vaativana urakkana. Sen uusiminen olikin yksi projektin vaativimpia vaiheita, kun alkuperäistä vastaavaa materiaalia ei tahtonut löytyä mistään päin maailmaa. Fleetwoodin sisäkatto poikkeaa täysin muista Cadillaceista. Fleetwoodin ”data platen” koodit läpikäytyään Derickille selvisi, että auton korin alaosa oli ollut alun perin Metallic Gray -metallinhohtoharmaa ja katto Dover White -valkoinen. Derick ei olisi kyennyt kunnostamaan Fleetwoodia ilman apua. Fleetwoodin kojetaulun alle kiinnitetty Motorolan puhelin lienee asennettu autoon jo 1960-luvun alussa. Hartaan hakemisen jälkeen hän löysi Ranskasta tahon, jolla oli näitä alkuperäisvärejä vielä jäljellä! Näin ollen voidaan syystäkin sanoa, että Fleetwood on maalattu ”NOS-väreillä”, mikä ei ole todellakaan tavanomaista! – Autoni on väriltään harmaa, mutta se ei ole silti mikään harmaavarpunen, toteaa maalaukseen aiheestakin tyytyväinen Derick myhäillen. . Materiaaliksi valittiin Amerikasta sitkeän salapoliisityön tuloksena löydetyt alkuperäistä vastaavat Colony Cloth -metallinhohto-mustat kangasverhoilut sekä valkoisen aidon nahan ja samanvärisen keinonahan ”sekoitus”. Kolmas verhoomo teki lopulta työn loppuun saakka ja varsin ansiokkaasti. Myös auton kaikki merkit ja kromiosat on joko uusittu tai sitten hankittu NOS-osina, joista esimerkkeinä voisi mainita mm. Ja tuskin Fleetwoodkaan panee niistä pahakseen. valojen linssit ja heijastimet. Käyttökatkaisimista suurin osa on NOS-osia, yksi näistä oli sähkötoiminen Cruise Control -ajonopeuden säädin.Halkeilleen ratin Derick kunnosti ja maalasi tehdastyylisesti mustavalkoiseksi. Fleetwood valmistui nykyiseen virheettömään asuunsa yli 14 vuotta kestäneen uskomattoman uurastuksen jälkeen, jolloin se myös leimattiin ylistävin arvosanoin. Pientä närää Derickissä herätti se, että alun perin sovittu hinta-arvio ei pitänyt alkuunkaan, vaan kulut vain kasvoivat töiden edetessä. Se hyvä puoli asiassa oli, että verhoilujen valmistumista odotellessa hänelle jäi hyvin aikaa kunnostaa koko muu kabiini aina kojetaulun yksityiskohdista hattuhyllyn uusimiseen saakka. Fleetwoodin pintapellit olivat sen sijaan yllättävän hyvässä kunnossa, sillä niistä löytyi vain pari sormenpään kokoista reikää takaikkunan alaosasta. Jopa polttimoista löytyvät oikeat vuoden 1959 koodit! Verhoilut tuottivat vaikeuksia Derickin palautettua Fleetwoodin korin rungolle alkoi loppusuora häämöttää, mutta vielä oli jäljellä kabiinin läpikäynti. Hän haluaakin kiittää perhettään ja kaikkia projektissa mukana olleita kavereitaan kuluneiden vuosien aikana saamastaan tuiki tärkeästä tuesta. Hommaa ei myöskään helpottanut se, että Derick viimeisteli ne täysin tehdastyyliin toteutetuilla vahvikepokkauksilla. ”Sekoitus” sen vuoksi, että Fleetwoodissa istuinten yläosat oli jo tehtaalta tullessa verhoiltu aidolla nahalla, kun taas piiloon jäävät alaosat keinonahalla. Fleetwoodin upean ulkonäön kruunaavat auton runsaat rosterilistat, jotka kaikki Derick on oikonut ja kiillottanut virheettömiksi
Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. 09-888 1516 26840 KORTELA www.kortelagarage.eu sami@kortelagarage.eu 0400-530 570 tiivisteet ja kumiosat matot tekniikan osat renkaat ja vanteet Satoja tiivisteitä ja kumiosia varastossa. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Alkuperäiset USA-materiaalit Kaikki alaan liittyvät verhoilutyöt TAPIOLAN AUTOVERHOILU OY Niittykatu 3, 02200 ESPOO Puh. Jos et muualta löydä, kysy meiltä! Liki 20 vuotta tehty jenkkien kanssa kauppaa! since 1978 Veekasi since 18 osa mv.indd 1 16.12.2010 15:18:26. V8-MAGAZINE 13 -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Amer Trading, Inc. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. Fertan -ruosteenpoisto/estotuotteet. Osat entisöintiin ja kunnostukseen meiltä. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym
Ford Ranchero GT 1970 LAVAHERKKU Väkevä 14 V8-MAGAZINE
LAVAHERKKU Millaiseksi luokitellaan hyötyajoneuvo, joka on varustettu brutaalilla jättimoottorilla, nelivaihteisella ”Four-on-the-floor”-manuaalilla ja lukollisella ysituumaisella perällä. Tällaiselle kummajaiselle löytyy vain yksi selite: puhdasverinen muskeliauto! TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO V8-MAGAZINE 15
Auto jäi edelleen ison meren taakse. 16 V8-MAGAZINE. Ennen kuin Mika palasi kotimaaMaskin keskellä on pyöreä GTmerkki, johon on saatu ympättyä mukaan myös auton valmistajan puumerkki. Ilmanottoaukon kautta virtaa enemmän raikasta ilmaa jättimoottorille. Muutama vuosi myöhemmin uitin myös Rancheron tänne, ja onnistuin ilokseni hankkimaan orkkispannun takaisin, muistelee Mika. Autossa on toimiva sport-scoop. Mies, jonka sukunimestä olisi kuka tahansa Mopar-fanaatikko ikionnellinen. Maskin ritiläteema jatkuu scoopissa. Se on tosin hieman laimea ilmaisu kiesille, joka on yksi 70-luvun taitteen mielenkiintoisimmista ja suorituskykyisimmistä pickup-malleista, joita amerikkalainen autoteollisuus suolsi maailmalle. Upeita kylkitarroituksia oli saatavilla punertavan lisäksi myös sinertävinä, vihertävinä ja rusehtavina. Vuosien Vai mitä sanotte yhdistelmästä liki 400-hevosvoimainen 429 Cobra Jet V8, nelipykäläinen, täyssynkronoitu ”Nascar Toploader” -manuaalivaihteisto kera Hurstin shifterin, ja lenkin viimeisenä pomminvarma lukollinen 9-tuumainen Nodular-perä (3,25 ekstravahvoilla 31 rihlan vetareilla). Optiona oli tarjolla myös Shaker-scoop Ram Air -induktiojärjestelmällä. Sen toi maahan kouvolalainen Mika Kankainen, joka omistaa edelleenkin tämän hyötyajoneuvon. han, Rancheron ruudikas matching numbers 429 Cobra Jet -moottori nostettiin pois konetilasta ja lähetettiin kontissa Suomeen. En vielä silloin kunnolla hahmottanut minkälaisesta ”Graalin maljasta” oli kyse. Se, miksi orkkismaskin tilalla oli vuotta uudemman Torinon vastaava, on arvoitus. Ruususen unessa Mika osti Rancheron Kalifornian Los Angelesista, missä autoa kauppasi sen ensimmäinen omistaja Wayne Dodge. Takarummut varkaille – Ostohetkellä auto oli auringon polttama ja keulassa oli ’71 Torinon maski. K uvien oranssi ’70 Ford Ranchero GT 429 Cobra Jet on ollut Suomessa jo vuodesta 1993 lähtien. Ranchero oli puoli vuotta Mikan käyttöpelinä Yhdysvalloissa. Auton kunto rapistui melkoisesti, vandaalit hajottivat sen ikkunat, ja katolla oli hypitty. Uudelleensyntyminen laitettiin alulle seuraavalla vuosituhannella. Seuraavan vuosikymmenen Ranchero vietti aikaa tallissa ja taivasalla. Kun Mika vei kerran yhtä moottoria paikalliselle koneistamolle, pari vanhempaa miestä tuli ulos pajalta kummastelemaan autoa. Vanhat parrat tunnistivat sen yksilöksi, jolla oli aikanaan osallistuttu tiuhaan katumittelöihin LA:n itäisillä alueilla. GT:llä oli näin jonkinmoinen kisamenneisyys, mikä nostatti Mikan fiiliksiä entisestään. Rancheron GT-identiteetti ilmenee myös kylkien keskivaiheille sijoitetuista GT-merkeistä. – Moottori oli tarkoitus remontoida, mutta sain siitä sen verran hyvän tarjouksen, että päätin myydä sen helsinkiläiselle Marko Paavilaiselle
Konepelti jäi korinväriseksi, vaikka GT:n yksi tunnusomainen piirre on lähes kauttaaltaan mustaksi maalattu pelti (Flat Black Paint). En kuitenkaan missään vaiheessa aikonut luopua Rancherosta, vaikka seisonta-aika venyi luvattoman pitkäksi, huomauttaa Mika, jolla oli edessä suurempi työmaa kuin mitä olisi ollut vuosikymmen aiemmin. Lava on käsitelty vaaleanharmaalla Raptorpinnoitteella. Toimenpiteellä oli selvä viesti: tehdas halusi tarjota väkevää ja trendikästä pikkistään erityisesti vauhdinnälkäiselle nuorisolle. Lavaosa käsiteltiin 2-komponenttiMyyntiesitteessä oli GT:n vierelle ideoitu sukellusta harrastavia nuoria. Toistaiseksi Mika on tyytynyt kylkitarroihin, mutta tarroja löytyy myös lavan takaosan tarpeisiin. Makuasioista sopii kiistellä, joten kokokeltaista plootua ei voi haukkua epäonnistuneeksi valinnaksi, kokonaisuus on silmiä hivelevän tyylikäs. V8-MAGAZINE 17. Auto sopisi väriensä puolesta mainiosti Postin pakettiraketiksi. Hitsipilliä jouduttiin näyttämään useampaan kohtaan ennen pohjatöiden aloittamista. Konepellin maalaaminen mustaksi ja takaosan tarra ovat joka tapauksessa edelleen harkinnassa. Katukiihdyttelyä silmällä pitäen painojakauma on näin ihanteellisempi. seisonnan jälkeen auton ulkoasu oli entistä kauhtuneempi. Kylkiin iskettiin shokeeraavat tarroitukset (Colorful Laser Stripes). Pintaan ruiskutettu räikeä Grabber Orange -oranssi on yksi parhaista väreistä, kun halutaan tosissaan erottua massasta. . Rancheron taka-akseli on sijoitettu kolme tuumaa edemmäksi kuin Torinossa ja Fairlanessa, joten se on akseliväliltään lyhyempi kuin edellä mainitut henkilöautot
Samassa yhteydessä sitä piristettiin mm. Mika hengaili 90-luvun alussa puolisen vuotta Kalifornian San Fernando Valleyssa. Eli jos mobilistikärpänen pääsee joskus puraisemaan, kiesin voi palauttaa turvattomammaksi, naurahtaa Mika. Mika on omistanut myös useampia Ford Mustangeja. – Etuakseliston alkuperäiset navat ja muut härpättimet ovat tallessa. ”Four-on-the-floor”-kovalaatikko on juuri sellainen, jolla auto poistui tehtaalta. Pikantti yksityiskohta on lattialle sijoitettu Hurstin vaihdekeppi, jolla hämmennetään eräänlaista kisalaatikkoa. Dodge tilasi Rancheron ilman tehostajia, ja auton kaikissa nurkissa oli rumpujarrut. Tällä hetkellä teholukema alkaa nelosella, kun se aikanaan alkoi kolmosella. Kabiini varustettiin tehtaalla sporttihenkisesti korkeaselkänojallisilla erillisistuimilla (High-back Bucket Seats), jotka verhoiltiin mustalla vinyylillä. Kyse oli henkilöautomallisesta kevyen luoKun hyötyajoneuvon konetilassa lepää ruudikas 429 Cobra Jet V8 varustettuna tehokkailla Super Cobra Jet -sylinterikansilla, voidaan eittämättä puhua supertyökalusta, jonka puikoissa duunarin hymy on herkässä. Kannet vaihdettiin lähinnä siksi, että Mika ei halunnut aloittaa kimppataivalta polttoaineen lisäaineiden kanssa. Tältä ajalta jäi käteen ’70 Ranchero GT 429 Cobra Jet, jossa oli ostohetkellä vielä vuotta tuoreemman Torinon maski. Tehtaan 429 Cobra Jetille ilmoittama 370 hevosvoimaa saattoi olla todellisuudessa enemmän, sillä lukuja oli aikanaan tapana kaunistella alentavasti. Optiolistalta löytyi tietysti ajonautintoa lisäävät tehostajat ja levyjarrut etuakselistolle. Albumista Mikasta tuli jenkkiautoilija 80-luvun lopussa, kun hän hankki seuraavat 18 vuotta omistaneensa ’59 Cadillacin. Nyt autossa on molemmat tehostajat ja edessä Torinosta liisatut jäähdytetyt levyjarrut. Ford Racingin valmistamilla Super Cobra Jet -alumiinikansilla, jotka maalattiin Fordin sinisellä yleisilmeen säilyttämiseksi alkuperäistyylisenä. Imusarja on niin ikään alkuperäinen. Siitä pyydettiin liki 50 000 taalaa. Super Cobra Jetin kannet kehiin Moottori remontoitiin parisen vuotta sitten. Cobra Jet -moottorista voi mainita lisäksi 4-pulttisen alakerran, taotut alumiinimännät, nelikurkkuisen kaasuttimen ja rivoituksilla varustetut erikoiset alumiinivaluiset venttiilikopat. Alkuperäiset Cobra Jetin kannet on kunnostettu, joten jos joskus tulee tarvetta saattaa pannu ikään kuin tehdaskuosiin, se on kansien suhteen mahdollista. Vastaavien hankkiminen ei ollut läpihuutojuttu, sillä vastaavankokoisia rumpuja käytetään Cobra Jetien lisäksi tiettävästi vain Shelbyissä. Olen seurannut niiden tarjontaa, enkä ole nähnyt kuin kerran myynnissä vastaavalla tekniikalla varustetun yksilön. 18 V8-MAGAZINE. Täysin mädästä aihiosta rakentui lopulta menevä ja näyttävä sleepperi. – Rancherossa käytettiin takana hieman järeämpiä rumpujarruja, joiden olemassaolosta joku muukin oli tietoinen, sillä rummut pöllittiin satamassa. Rancheroihin oli tarjolla myös 360 konin 429 Thunder Jet ja 375 pollen 429 Cobra Jet. Uranuurtaja Rancheron juuret juontuvat joulukuuhun 1956, jolloin Ford lanseerasi markkinoille vuoden 1957 odotetuimman uutuuden, jollaista ei ollut aikaisemmin nähty yhdenkään autonvalmistajan valikoimassa. Autossa kaupantekohetkellä olleet alkuperäiset Magnum 500 -vanteet olivat heikossa hapessa, joten Mika hankki korvaavat uustuotantokiekot keskiöineen. Alkuperäinen aski lienee hajonnut, ja nykyinen vaihteisto on numeroiden perusteella jälkiasennettu osa. Puristuksia löytyy mukavat 11,3:1. Innoittajina peltilehmäkulttuurin pariin siirtymiselle toimivat jenkkiautoillut isoveli ja naapurissa asunut kiihdytysguru Seppo Raussi. ’67 Fastbackin hän hankki eBayn kautta jokunen vuosi sitten. . sella Raptor-lavapinnoitteella, jolla on hyvä kulutuksenkesto ja UV-suojaominaisuus. – Auton papereiden mukana tuli ns. Koska kyse on pedosta, Mika panosti myös turvallisuuteen. Marti Report -todistus, jonka mukaan vastaavalla tekniikalla varustettuja GT Rancheroita valmistettiin vain 24 kappaletta. SCJ-kansilla saadaan valmistajan mukaan teholisäystä 25–50 hevosvoimaa – lopputulos riippuu esimerkiksi käytettävästä nokka-akselista. Ranchero rekisteröitiin ensimmäisen kerran Suomen kilpiin vuonna 2013 huomautuksitta. Onnistuin paikallistamaan sellaiset Amerikasta, mutta hintapolitiikka ei ollut kovin lompakkoystävällinen, harmittelee Mika
Ensimmäinen Rancheron taustalta löytyi mm. Nimi viittasi lähinnä USA:n lounaisosien ja Meksikon karjatiloilla työskennelleisiin henkilöihin. Ford toimi nyt suunnannäyttäjänä. Ensimmäisenä uutuuteen reagoi Chevrolet, joka toi kaksi vuotta myöhemmin markkinoille El Caminon, josta tuli Rancheroakin suositumpi malli. 2-ovinen Ranch Wagon -farmariauto ja Courier Sedan Delivery -paku, joten se luokiteltiin isoksi autoksi kolmena ensimmäisenä vuotena. Mitä muuta vauhdinnälkäinen puikottaja enää kaipaisi! kin toinen vastaavalla tekniikalla varustettu ’71 Ranchero GT. luksusmalli, jossa käytettiin mm. Ranchero oli samoissa ”housuissa” Fairlanen ja Torinon kanssa, mutta se oli akseliväliltään (114") näitä lyhyempi (117"). Keskimitoilla mentiin aina vuoteen 1979 saakka, jolloin tehtaalla työstettiin vihoviimeiset Rancherot. Pienuutta kesti vuoteen 1967 saakka, jolloin markkinoille tuotiin keskikokoiseen Fairlaneen perustunut Ranchero. kan pickupista, joka ristittiin Rancheroksi. Suomesta löytyy ainaKonehuoneessa 429-monsteri ja kabiinissa ”Four-on-the-floor”-manuaali Hurstin shifterillä. Mallivalikoima lisääntyi 70-luvun taitteessa Squirella, joka oli ns. Debyyttivuotena uutuutta valmistettiin 21 705 kappaletta. Teema jatkui myös lavan takalaidassa. GT-sarja (Grand Touring) debytoi vuosimallin 1968 myötä ja korvasi yhden vuoden erikoisuuden, ’67 Ranchero 500XL:n. Rancheroa ei luokiteltu kevytkuormuriksi, kuten tehtiin saman tehtaan F-sarjalaisten kohdalla. Sen hankki Suomeen jo 80-luvun alussa V8:n perustajajäsenistöön kuuluva Kim ”Kimi” Petterson, mutta se onkin jo toinen tarina (V8 1/85). Vuodesta 1960 lähtien Ranchero pohjautui kompaktiluokan Falconiin, joten ison auton imago muuttui kertaheitolla. Mallin taival kesti 23 tuotantokautta. Rekisteritunnuksen numerosarja osui ja upposi! . GT oli spesiaalimalli, jota työstettiin ensimmäisenä vuotena yli puolet vähemmän (1669 kpl) kuin kolme vuotta myöhemmin vuonna 1970 (3 905 kpl). 1966 oli käytännössä yhden vuoden erikoisuus, koska silloin Falconissa ja Faikussa käytettiin samaa alustaa. V8-MAGAZINE 19. Vuosien 1970 ja 1971 Ranchero GT 429 Cobra Jetit ovat mallisarjan ehdottomat kruununjalokivet, jollaisen ajaminen nostaa väkisin hymyn kasvoille. farkuista tuttuja puujäljitelmäkylkiä. Molemmat puskurit on vaihdettu uudelleen kromattuihin korvikkeisiin. Markkinoinnin johtoajatus oli ”More Than a Car! More Than a Truck!” – ”Enemmän kuin auto! Enemmän kuin kuormuri!”. Ranchero on takavinkkelistä nähtynä kesy, mutta hyötyajoneuvomaisuus karisee viimeistään siinä vaiheessa, kun kyljet osuvat katsojan näköpiiriin
Keravasekä Keskari-cruisingien aikaan museo piti huomaavaisesti ovensa avoinna jopa ilta kahdeksaan. Joona Hamm tarjosi ajattelemisen aihetta WastedYears-teoksellaan.. Niinpä jouduin vielä kotona asuvana jättämään pöllyttäjän parkkiin tuttavan pihaan, ihan vain perherauhan säilyttääkseni. maalauksia, pinstripe-kuvioita, veistoksia, valokuvia, eri tavoilla kustomoituja esineitä korkokengistä ja käsilaukuista vessanpytynkansiin ja kypäriin, polkuja moottoripyöriä sekä suurimpana esineenä Jaska Velinin vastavalmistunut ’31 Ford. Toivottavasti tämä ei jää ainoaksi tämän laatuiseksi ja tasoiseksi museokokemukseksi, vaan tällaista nähdään jatkossakin. Kaikenlaista mitä luovan kulttuurin edustajat ovat maalin ja bensan tuoksuessa mielissään loihtineet. Vastasin, että ei mun tietääkseni. Aika tekee yleensä tehtävänsä, kuten tässäkin tapauksessa. Sanoi olevan ihan samanlainen ja samanvärinenkin. Hienoo on se, että löytyy hienokuntoisia saman ajan klassikoita täältä meiltäkin. Hirveitä bensasyöppöjä, johon jo pelkät renkaatkin maksavat maltaita. Oheisohjelmaakin oli tarjolla, kuten burleski-iltamat sekä viimeisenä näyttelypäivänä Kerava kustomoi -tapahtuma. Paha rasti jutussa oli se, että vanhempieni katsontakanta amerikkalaisvalmisteisia autoja kohtaan oli varsin yksioikoinen. Tämä varsin erikoinen tilanne jatkui jonkin aikaa, kunnes lopulta rohkaistuin. Myös kansainvälistä väriä oli mukana, sillä töitä oli 13:sta eri maasta, vaikka pääosa olikin suomalaisten taiteilemia. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ The World of Kustom Kulture 27.5.–12.6., Kerava riemulla ja tyylillä Ilmaisunvapautta LUKIJAN KIRJE SE eka Kaveri kyseli, että onko sun pyörästä juttu V8:ssa.... 20 V8-MAGAZINE Uutisia & asiaa Koonnut toimitus Yli 300 teosta, yli 100 taiteilijaa ja kolme kerrosta kustom-kulttuurin luomuksia. Näyttely teki myös historiaa, sillä se oli laajin Euroopassa koskaan aiheesta nähty esittely, ja lisäksi se tuplasi museon normaalin kävijämäärän. Ainakaan mun rystypää ei öljyä juurikaan muualta vuoda, paitsi sieltä mistä kuuluukin ?. Sanalliset kannanotot muuttuivat ensin arvosteleviksi mulkaisuiksi, kunnes nekin lopulta vähenivät. Tehty mikä tehty, tuumin, ja kuuntelin seuraavan kuukauden saarnaa pohjattomasta rahareiästä, suodattaen samalla sujuvasti kaiken toisesta korvasta ulos. Muistan edelleen kuin eilisen päivän sen hetken, kun veekasin jylinä sai kasvattajani singahtamaan pihalle epätodellinen ilme kasvoillaan. Kävin autokaupoilla, ja palasin kotiin 360:sellä varustetun sinisen Plymouth Dusterin puikoissa. Ps. Tuolloin ihmisillä oli mahdollisuus tuoda lempiesineensä kustomoitavaksi maamme eturivin pinstripingja kynäruiskutaiteilijoille. Terveiset Porista, Tehokas Racer waiting his turn -niminen kuva sarjasta One saturday afternoon Hot Rod races on Sampo Sakari Korhosen kameralla vangitsema. No siinä sitä ihmetellessä kävin ostamassa uuden tupla kasin ja homma alkoi paljastua. Myös tatuointi hoitui samassa paikassa. Noissa vehkeissä on sitä kuulua luonnetta ja sielua. Haave omasta Moparista oli kytenyt voimakkaana jo nuoresta pitäen, ja vihdoin parikymppisenä sain sen täytäntöön. Esillä oli mm. Tuli hieno fiilis jutun myötä, noita orkkisnäköisiä laitteita ei hirveesti ole näkynyt. Museo oli todella panostanut esillelaittoon, eikä kenellekään Sinkka-museon ohi ajavalle voinut jäädä epäselväksi mikä näyttely oli menossa. Siedätyshoito toimii, puhutaan! Myös kotoa muutto helpotti tilannetta tuntuvasti. Näyttelyn primus moottorina toimi itsekin pinstriping-taiteilija, Marco Planting. Moparheart Harvemmin näkee taidemuseoympäristössä ajoneuvoharrastajaa yhtä paljon puhuttelevaa materiaalia kuin The World of Kustom Kulturessa, Taideja museokeskus Sinkkassa Keravalla. Rakennuksen ulkoseinillä oli valtavat kustom-kultuurin omaa kuvakieleltä puhuvat mainoslakanat. Komee on jutun ’48 pannu, ja onhan se aika samannäköinen kuin ’47 knuckle, jollainen sattuu olemaan mun pihassa