Chevrolet Corvette 2005 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 3/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € Jeep Grand Wagoneer 1986 Chevrolet 3100 Pickup 1954 TALLEISSA TAPAHTUU ZR6X-kuosissa LUKSUSMAASTURI 4x4 Hot Rod Real Ford 5 W Coupe 1934 Simo Riikonen Henkilökuvassa
Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Vanhoista osavalmistajien, tapahtumien yms. Horsepower -tarra, jossa sikaria tupruttelee nakkenakuttajamainen tikka. Ikimuistoisimpiin lukeutuu 30-luvulla toimintansa aloittaneen Clay Smithin nokka-akselishopin Mr. Kisa-autoissa osavalmistajien tarroja on näkynyt aina. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Edelleen tänä päivänä tarrakulttuuri on mitä suuremmassa määrin suosiossa. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Nykypäivän tarrojen lisäksi mukana on myös yksi vanhaa suunnittelua edustava tarra tutulla alkuaikojen sloganilla: Pitää olla Veekasi! Jarmo Markkanen TARRAKERÄILYÄ Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Toinen klassikko on Mooneyesin silmät, tunnus yritykselle, jonka Dean Moon perusti 40-luvun lopulla. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Unohtamatta Ed Iskenderianin Camfatheria. Ovatpa monet tarrat yksinkertaisesti niin cooleja, että sekin riittää perusteeksi kiinnittää ne autoon. Veekasin 40-vuotisjuhlan kunniaksi tämän numeron välissä on tarra-arkki, joka tulee vain tilaajille. Kun tänä päivänä rakennetaan nostalgista rodia, kustomia tai katukilpuria niin aikakauden tarrat ovat viimeistelyssä piste i:n päälle. Kannen alta paljastui vuosien tarrakokoelma. Hyviksi todettuja palikoita tai tunnettuja rakentajia, joita halutaan tuoda esiin. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. tarroista on tullut melkoisia keräilykohteita ja niitä metsästetään niin netistä kuin romutoreilta. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Amerikkalaisiin autoihin ja hot roddingiin ne liittyvät keskeisesti. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Myös rodattuihin, viritettyihin katuautoihin tarroja ilmaantui nopeasti. Ne ovat mainosta, joihin on liittynyt palkintorahaa tai tukijoita. 60-luvulla Amerikan hor rod -lehdet alkoivat niin ikään enenevässä määrin tehdä omia logotarrojaan. 3 V8-MAGAZINE Tallin kaappeja siivotessa törmäsin pahvilaatikkoon, jonka olemassa oloa en edes muistanut. Kun V8-Magazine syntyi 1978, niin pian sen jälkeen tulivat myös ensimmäiset lehden logolla varustetut tarrat, joita edelleen näkee autojen takalaseissa! Lehden logo on vuosien mittaan muuttunut ja tarrastakin on tehty päivitettyjä versioita. Tarrat kertoivat mitä osia virittämisessä on käytetty, ilmentäen arvostusta kyseisiin osiin. Pojat ja autotarrat kuuluvat yhteen, myös isommat pojat. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen MEDIAMYYNTI Sirpa Toivoniemi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy JULKAISUJOHTAJA (VS.) Maija Toppila Sähköpostiosoite maija.toppila@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA Kroonpress AS, Tartto 2018 ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen Ratin
Nykyisenä työkaluna on Pro Modified -ryhmän Ford Mustang. 42 CHEVROLET CORVETTE 2005 Max Laine on muokannut Corvetteaan mieleiseen suuntaan. SISÄLTÖ 3/2018 PIENOISMALLIT 76 PLYMOUTH SATELLITE 4 D SEDAN HEMI 1968 Pienoismalliharrastuksessa on se hyvä puoli, että jos jotain automallia ei ole saatavana, sellainen voidaan tehdä toista mallia muokkaamalla. KANNESSA 38 Chevrolet Corvette 2005 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 3/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € Jeep Grand Wagoneer 1986 Chevrolet 3100 Pickup 1954 TALLEISSA TAPAHTUU ZR6X-kuosissa LUKSUSMAASTURI 4x4 Hot Rod Real Ford 5 W Coupe 1934 Simo Riikonen Henkilökuvassa 42 KANSIKUVA: HARRI JUKARAINEN 4 V8-MAGAZINE. pieniä juttuja, jotka kuitenkin vaativat aikaa. Voimapuolta on parannettu muun muassa A&A Corvette Vortechin Black Edition remmiahdinpaketilla. Autosta löytyy peräti 900 louveria. TEKNIIKKAA 58 BASIC TECH – SEKALAISTA SÄÄTÖÄ Kunnostusprojekteissa on iso määrä ns. Nykyään autosta löytyy Z06-mallin korisarja sekä SS Vettesin alun perin suunnittelemat ZX6X-sarjan takakaaret. 16 FORD 5W COUPE 1934 Jussi Luntamon rodi tuo mieleen vanhat kuivien järvien nopeuskilpurit, mikä oli tarkoituskin autoa rakennettaessa. 82 NHRA WINTER NATIONALS, POMONA, KALIFORNIA 8.–11.2. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 BUICK LESABRE CUSTOM 400 CONVERTIBLE 1967 Teerijärveläisen André Enlundin low rider -henkinen Buick sai lempinimensä Whybrate sitä pitkään vaivanneiden tärinöiden vuoksi. Tällä kertaa asensimme autoon siihen sopivan musiikkisoittimen ja kunnostimme mm. NHRA:n kiihdytyskauden 2018 avauskilpailusta ei puuttunut jännitystä ja dramatiikkaa. kojelaudan päällisen halkeamat. 62 LUKSUSMAASTURI Jeep Grand Wagoneer 1986 on tavallista ylellisemmin varusteltu maasturi 88 CHEVROLET 3100 PICKUP 4X4 1954 Chevrolet CK 4x4 ’89 rungolle istutettu ja 350 TBI:n ja TH-700-vaihteiston voimin kulkeva ’54 Chevyn pikkis toimii Seijan kätevänä kauppakassina. KISAJUTUT 66 LAURA SAKSA RACING Laura Saksa on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kilpailla kahdeksassa eri kilparyhmässä. 38 VUOSIKYMMENIEN YHTEINEN TAIVAL Janne Lindholm hankki ’61 Chevrolet Impala Sport Coupensa säästämillään rahoilla. Yhteinen taival auton kanssa on jatkunut sen jälkeen vuodesta toiseen
LINNEY V8-MAGAZINE 5. 51 TALLEISSA TAPAHTUU Tutustuimme jälleen Lounais-Suomen talleihin, joissa projekteja riittää. 74 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 75 KALIFORNIA KRUZIN 94 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA 72 TAPAHTUMAKALENTERI 66 62 8 KAKSIPYÖRÄISET 78 HARLEY-DAVIDSON FLH 1969 Jussi Vengasaho rakensi chopperin, jolla ajelee ilokseen. KERÄILYKUVAT 48 CHEVROLET PICKUP 1954 50 MERCURY COUPE 1950 KERÄILYKUVA: JOKE SIMONEN KALENTERIKUVA: PETER S. VEEKASI KIERTÄÄ 26 AMERICAN CAR SHOW ENNAKKO Helsingin Messukeskus toimii jälleen pääsisäisenä perinteisen American Car Show’n näyttämönä. 32 HENKILÖKUVASSA: SIMO RIIKONEN Hienon uran tehnyt automaalaustaiteilija on saanut arvostusta ulkomaita myöten. 28 MISTÄ VEEKASI KIRJOITTI ENNEN Luomme katsauksen menneisiin vuosiin ja siihen, mistä V8-Magazine kirjoitti menneillä vuosikymmenillä
Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. 6 V8-MAGAZINE. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Aihekenttään maininta Nappilaukaus
KUVA: JUKKA RATILAINEN V8-MAGAZINE 7
TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK Tyylikästä tärinää Buick LeSabre Custom 400 Convertible 1967 A ndrén mukaan Teerijärvellä on aina ollut mukavasti Amerikan autoja, minkä vuoksi ne ovat olleet tärkeä osa niin hänen kuin hänen kavereidensakin elämää teini-iästä lähtien. Vaikka auto toimi hyvin, niin se ei tuntunut kuitenkaan oikein jenkiltä, koska siinä ei ollut kasia pellin alla. Kun ne saatiin kuriin, niin sen jälkeen tämä tyylikäs auto on ”tärisyttänyt” lähinnä tannerta maata raapivalla olemuksellaan. Teerijärveläisen André Enlundin low rider -henkinen '67 Buick LeSabre Custom 400 convertible on ristitty Whybrateksi siinä aikoinaan ilmenneiden tärinöiden vuoksi. Ajokortin saatuaan he hankkivatkin kimppakuljettimikseen kuutoskoneisen '66 Dodge Dart 4d sedanin, jolla päästeltiin pari seuraavaa vuotta sellaisenaan kesät talvet. Niinpä Dart menikin vaihtoon ja sen tilalle tuli 360-pikkulohkolla ladattu '76 Dodge 8 V8-MAGAZINE
Niin myös André. Ja kuinka ollakaan, auto oli yhä tallella ja edelleen myytävänä, joten ei muuta kuin paikan päälle Seinäjoelle tutkimaan sitä tarkemmin. Kiiltävän mustalla myyntimaalattu Caddy oli siistissä käyttökunnossa, ja kun se toimi moitteetta lyhyellä testilenkilläkin, syntyivät kaupat Tyylikästä tärinää helposti. Siihen päättyi myös heidän ”kimppa-autokautensa”, kun kukin halusi ostaa oman jenkin. Sana ei tarkoita mitään, mutta se lausutaan ”vaibreit”, joka kuulostaa englanninkieliseltä tärinää tarkoittavalla vibrate-sanalta. Sopivaa yksilöä aiBuick ristittiin Whybrateksi siinä ilmenneiden tärinöiden ”innoittamana”. Seuraavan kahden vuoden aikana Caddyn koko tekniikkapuoli käytiin läpi ja sen kori hiottiin käsityönä peltipuhtaaksi. Toisin kuitenkin kävi, sillä ennen kuin hän huomasikaan, oli auto purettu pieniksi paloiksi ja sen perusteellinen kunnostaminen täydessä käynnissä. . kansa etsittyään hän törmäsi kesällä 2002 vanhaa Keltaista Pörssiä selaillessaan kiinnostavaan '60 Cadillac Coupe de Villeen. Paljastuneiden Coronet Farmari, jonka täysmoottorin vakioista tehoista porukka nautti täysin siemauksin aina siihen asti kunnes TF 904 -automaatti sanoi työsopimuksen irti. Kyseisen lehden ilmestymisestä oli kulunut jo tovi, mutta hän päätti kuitenkin kokeilla onneaan ja kilauttaa ilmoituksessa olleeseen puhelinnumeroon. V8-MAGAZINE 9. Avomallisuus arvossaan André oli pitkään ihastellut siipiautoja, joten kun hän alkoi hakea omaa harrastepeliä, niin sellainen sujahti kuin itsestään toivelistalle ylimmäksi. Andrén ilo ”ison evän” ostamisesta jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä vielä tuon samaisen suven aikana auton alkuperäinen 390-isolohko levisi ja ajot loppuivat siihen. Talven tullen André otti Caddyn työn alle tarkoituksenaan vain kunnostaa 390kone
Sen kompura pyörittää nykyisin ilmajousitusta. Hartaasta hakemisesta huolimatta yhtään sopivan hinta-/laatusuhteen omaavaa sellaista ei Buickin alun perin kokoruskea sisusta on vaihtunut mustaksi aina kojetaulun maalaamista myöten. Moderni soitin ja piilotetut kaiuttimet pitävät huolen musiikkipuolesta. Kaiken kaikkiaan Andrélla on ollut parisen kymmentä ”kakkosjenkkiä” aina piilofarmareista avoihin ja kaikkea siltä väliltä. vain tullut vastaan, mikä sai Andren harkitsemaan muitakin vaihtoehtoja. Elokuussa 2015 viimein tärppäsi, kun hän äkkäsi Nettiautossa kaupan olleen '67 Buick LeSabre Custom 400 convertiblen, jonka linjakas muotoilu säväytti ensi silmäyksellä. 10 V8-MAGAZINE. Mikä tahansa avo ei hänelle kuitenkaan kelvannut, vaan sen piti olla nimenomaan '65 Chevrolet Impala convertible. Buick on tehty ajettavaksi, joten Air Ride -ilmajousituksen säädötkin on sijoitettu niin, että ne ovat käden ulottuvilla, jos tarve vaatii. . Autosta tuli valmistuttuaan Andrén mukaan ehkä vähän liiankin hieno, mikä rajoitti sen huoletonta käyttämistä. Avo sijaitsi läheisellä Kalajoella, joten Andre kävi katsomassa sitä. Hän oli ostanut nettimyyntisivusto eBayn kautta löytämänsä Buickin Texasin alueella asuneelta yksityishenkilöltä nimeltä William Down, vähäisten ruostevaurioiden tultua korjatuiksi maalattiin auto alkuperäisellä ”Sienna Rose”-metallinhohtorosalla ja hyvät alkuperäiset kromit kiillotettiin uudenveroisiksi. Niinpä hän on omistanut käytännössä aina Caddyn kanssa samanaikaisesti jonkun muunkin harrastepelin, jota ei ole tarvinnut niin varoa, vaan sillä on voinut huristella surutta, vaikka iloluontoista kööriä olisi ollut kyydissä hieman enemmänkin. Auton optioihin kuuluva sähkökello toimii yhä, mutta ilmastointi ei. Etenkin convertiblet ovat aina olleet Andrén mieleen, ja kun hän ryhtyi taas kerran etsimään käyttöystävällistä ”kakkosjenkkiä”, pantiin painopiste katottoman pirssin paikallistamiseen. Myös alusta jarruineen kunnostettiin ja sisusta verhoiltiin uusiksi tarvittavilta osiltaan. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, sillä Buick oli luonnossa kuviakin komeamman näköinen, joten se alkoi kiinnostaa tosimielessä. Hyvä hätävarahankinnaksi Autoa kaupannut tunnettu kalajokinen kiihdytysautoilija Mikko Siironen kertoi, että avo oli myyty uutena USA:ssa, mistä sen oli tuonut Suomeen kesällä 2010 kyseistä merkkiä harrastava alavieskalainen Juha Marjakangas
Niinpä hän päätti vaihtaa syksyllä 2011 Buickin koko värimaailman seuraavan talven aikana ja kunnostaa autoa samalla hieman muutenkin. . Myös auton alkuperäinen ruskea sisusta ja saman sävyinen rättikatto olivat Mikosta kaikkea muuta kuin silmää miellyttävä näky. ”Matto” on rivotettua alumiinipeltiä, ja vararenkaan virkaa hoitaa aito pinnavanne. Moitteettomasti toimineessa autossa oli tuore leima, joten Mikko päästeli pari seuraavaa suvea sillä käytännössä sellaisenaan. Mikko oli jo jonkin aikaa etsinyt sopivaa avoautoa kesäiseksi käyttöpeliksi, ja kun Buick ilmestyi Nettiautoon, osti hän sen. Peltipuhtaaksi hiottu kori oli kolkko näky, sillä osia kyljistä oli paukutettu sisälle päin ja pakerrettu suoriksi niin paksulla kittikerroksella, että joihinTakaluukun lattian ruostekohtien tultua korjatuiksi ruiskattiin se puolikiiltävällä mustalla ja sinne sijoitettiin ilmajousituksen säiliö. Juhan tapaan myöskään häntä ei innostanut Buickin metallinhohtovihreä väri etenkin, kun korin pokkausten pyöreyden perusteella pohjat näyttivät olevan tehty pääasiassa pelkän pakkelin avulla. Mikko sai onneksi rahat takaisin, jotka hän sitten hyödynsi Buickin hankinnassa. V8-MAGAZINE 11. Kun avo näytti kuvienkin perusteella ihan kelpo peliltä, osti Juha sen saman tien. Avomalleja valmistettiin yleensä melko vähäisiä määriä, eikä Andrénkaan Buick ole tässä suhteessa poikkeus, sillä sitä on tehty tällaisena LeSabre 400 convertible -versiona vain 4624 kappaletta. Mikko ei nostanut purkamisvaiheessa koria rungolta, koska se paljastui tarkemmassa tutkinnassa uuden veroiseksi. Mikolle Buick oli eräänlainen ”hätävarahankinta”, sillä hän oli hieman ennen tätä ehtinyt tehdä kaupat USA:sta löytämästään '65 Chevrolet Impala convertiblesta, joka ei kuitenkaan koskaan saapunut Suomeen. Pelleistä sen sijaan paljastui pakkelia ennakoitua enemmän. jonka mukaan auto oli siistissä alkuperäiskunnossa ja teknisesti toimiva. Kun Juhan puoliso Ninakaan ei innostunut tästä perin oudon väriyhdistelmän omanneesta avosta, niin sille päätettiin tehdä pelkät perushuollot ja laittaa se leimaamisen jälkeen myyntiin. Hän hankki Buickin alun perin itselleen, mutta auton tultua tänne ei sen alkuperäinen metallinhohto tummanvihreä Verde Green Metallic -väri ollut hänen mieleensä, kuluneesta Saddle Tan -ruskeasta sisustasta puhumattakaan
kin kohtiin oli jouduttu poraamaan reikiä sen kiinnipysymisen parantamiseksi. Buickin alkuperäisen kaksiosaisen maskin Mikko korvasi suomalaisharrastajalta hankitulla Wildcat-mallin yksiosaisella matalammalla versiolla, joka sai valmiiksi leveän auton näyttämään vieläkin leveämmältä. Hapertuneiden takapyöränkaarien hitsaamisessa hän hyödynsi Buickiin hankkimiaan alkuperäisiä ”fender skirtsejä”, joita apuna käyttäen tehdasmuodot saatiin palautettua tarkasti. Riskimmin ruostepeikko oli puraissut takalokasuojan alaosia, takapyörän kaaria, rätin kaukalon pohjaa ja takaluukun lattiaa, jotka Mikko paikkasi itse tekemillään korjauspaloilla. Alkuperäisen ilmanputsarinkotelon tekstit ja pinstraipit ovat Andrén työkaverin Kari Tuomiston käsialaa. Peltitöiden yhteydessä Mikko poisti myös autossa olleet ja rumaksi katsomansa kylkilistat, helmalistat sekä konepellin ja takaluukun kannen ”turhat” Buick-tekstit kliinimmän yleisilmeen saavuttamiseksi. 12 V8-MAGAZINE. . Tässä yhteydessä Buickin muuten hyväkuntoiseen alustaan asennetBuickissa on vuodelta 1966 peräisin oleva 340-kuutiotuumainen pikkulohko, joka tuottaa vakiona nelireikäisenä versiona 260 heppaa. Toiveet täyttyvät tuplaten Perusteellisten pohjatöiden valmistuttua vietiin korin osalta valmiiksi kasattu Buick maalattavaksi. Täysin uudistuneen ulkonäön kruunasivat huolellisella kiillotuksella ihan kelvolliseksi saadut alkuperäiset kromiosat ja alle asennetut 7x15-kokoiset Rallye Wheels -lisävarustevanteet. Väriksi Mikko oli valinnut Mazdan metallinhohtopunaisen, johon hän oli ihastunut heti ensisilmäyksellä nähtyään kyseisen sävyisen auton arkiliikenteessä. Myös ruostetta löytyi jonkin verran, mutta ei mitään suuria määriä
Autossa olivat yhä paikallaan alkuperäinen maski ja optioihin kuuluneet pinnapölykapselit. Buickin ilmeisestikin tehdasasenteinen kokoruskea sisusta oli kohtuukunnossa manuaalitoimisen etusohvan verhoiluja lukuun ottamatta. Mikko ei tykännyt Buickin tummanvihreästä ja ruskeasta koostuvasta orgisväriyhdistelmästä, ja niinpä hän otti auton työn alle. Pussien koko virtapuoli käytiin varmuuden vuoksi läpi ja tehtiin kaikilta tarvittavilta osiltaan uusiksi, minkä lisäksi heppoisen koko sisusta uusittiin katosta lattiaan. – Toiveet täyttyivät ikään kuin tuplaten, naurahtaa André molempia osapuolia miellyttänyttä kauppaa muistellessaan. tiin myös Air Riden joka kulmasta säädettävissä oleva ilmajousitus kaikkine tarvittavine tilpehööreineen. Alkuperäistyylisellä mustalla vinyylillä verhoiltiin kojetaulun päällinen, etuja takapenkki sekä ovipahvit ja takasivupaneelit. Pahimmin ruostepeikko oli päässyt puraisemaan takalokasuojien alaosia ja takapyörän kaaria. Buickin low rider -henkisyyden korostamiseksi Peter ”Pettu” Strömsholm taiteili siihen Whybrate-nimen lisäksi pinstraipit, jotka koristavat niin konepeltiä, takalokasuojan etuosaa kuin takaluukun kanttakin. Niinpä Mikolla ei ollut mitään aikomusta myydä autoa pois, kunnes hänen pitkään työn alla olleeseen Pro Modifiedryhmän '70 Plymouth Cuda -projektiin sopiva remmiahdettu 526 Hemi tuli myyntiin. Vian todennäköiseksi aiheuttajaksi paljastuivat ilmajousituksen muutamat löystyneet sähköliitännät, jotka sekoittivat sen toimintaa. Parin talven työskentelyn tuloksena Buick valmistui kesäksi 2013, minkä jälkeen se alkoi toimittaa virkaansa Mikon kaavailemana jokapäiväisenä kesäisenä käyttöpelinä. Lattiamatto ja rättikatto menivät niin ikään vaihtoon, ja ne korvattiin muuhun sisustaan sointuvilla mustasävyisillä versioilla. Paksun pakkelikerroksen alta paljastui myös ruostetta, jota ei kuitenkaan löytynyt onneksi mitään kauheita määriä. Suomeen saavuttuaan Buick osoittautui pitkälti Juha Marjakankaan odottamaksi siistissä käyttökunnossa olleeksi alkuperäisyksilöksi. Kunnostus käynnistyi korin osittaisella purkamisella ja peltipuhtaaksi hiomisella. Projektivai heita Buickin tunnusmerkkeihin kuuluvat etulokasuojan porthole-koristeet, jotka esiintyivät autossa ensi kerran pyöreänmallisina jo vuonna 1949. V8-MAGAZINE 13. Buick meni myyntiin, ja Mikon kertomukset autolle tehdyistä kunnostustöistä sekä siisti yleisilme vakuuttivat Andrén siinä määrin, että hän osti auton saman tien. Vuonna 1967 ne olivat yhä käytössä, mutta suorakaiteen muotoisina. Buick toimi kivasti ja ilmajousituksen ansiosta myös sen matkustusmukavuus oli kohdallaan. Auton tekniikkapuoli oli toiminut moitteettomasti, joten sen alkuperäisiksi matching numbers -osiksi osoittautuneille 340-pikkulohkolle, kolmivaihteiselle ST 400 -automaatille ja lukottomalle 10-pulttiselle perälle tehtiin pelkät huoltotoimenpiteet ja pikainen pintapuolinen siistiminen. ”Vikakoodi” kateissa Syytä Buickin tärinään ryhdyttiin selvittämään tarkemmin talven tullen. Alkuperäisen ruman ratin Mikko korvasi Grantin 13” puujäljitelmäversiolla. . Mikon tavoitteleman ”värimaailmamuutoksen” täydellistämiseksi myös Buickin Buickilla oli tuore leima papereissa ja auto toimi myös teknisesti moitteettomasti, joten André alkoi ajella sillä ahkerasti. Riemu oli kuitenkin rajallinen, sillä parin viikon kruisailujen jälkeen auto ryhtyi ensin värisemään ja sitten tärisemään, kun nopeus ylitti 80 kilometrin tuntivauhdin
14 V8-MAGAZINE. Andrén haaveet huolettomista kilometreistä Buickin kanssa kokivat kuitenkin kolauksen, kun autoa alettiin taas käyttää, sillä tärinä ei ollutkaan hävinnyt. Seuraavaksi korvattiin 340-koneen kulunut dampperi hyväkuntoisella käytetyllä osalla ja uusittiin sen hydrauliset nostajat työntötankoineen, mutta sekään ei auttanut asiaa. – Veimme auton trailerilla Turkuun, ajoimme sen laivaan, ja Ruotsin puolella sitten kruisailimme todella rauhallista alle 80 kilsan vauhtia, jolloin kyyti oli ihan siedettävää, naurahtaa André muistellessaan tuota ikimuistoista reissua. Myös laturi releineen uusittiin ja tehostetut, ympäriinsä 12-tuumaiset rumpujarrut käytiin läpi. Tässä vaiheessa André oli jo niin kypsynyt Buickin oikutteluun, että vei sen nämä kulkimet läpikotaisin tuntevalle Juha Marjakankaalle tutkittavaksi. Sen jälkeen ongelman aiheuttajaksi arvioitiin tai pikemminkin arvattiin turbiini, joka vaihdettiin uuteen, mutta tärinä ei poistunut, eikä edes vähentynyt. Buick täytti nämä toiveet, tosin tuon varmatoimisuuden kanssa oli välillä ”vähän” vaikeuksia. Pian Juha soittikin ja ilmoitti, että orgisperän pinionin pultti oli ollut vain vähän löysällä, jonka kiristämisen jälkeen tärinä oli tipotiessään. – Tykkään, kun auto on totaalisesti tontissa, toteaa André muutoksista, joiden ansiosta Buick makaa ihan konkreettisesti maassa jousitus ala-asennossa. Eri vaihtoehtoja yhä punnitessaan André törmäsi sattumalta ruotsalaisella ”Blocket”-sivustolla kaupattuun, vuodelta 1966 peräisin olleeseen vastaavaan pannuun, joka oli myyjän mukaan kaiken lisäksi täysin kunnostettu. oloinen paineilman syöttöputki korvattiin kestävämmällä versiolla. Cadillacin varomiseen kyllästyttyään André halusi varmatoimisen avoauton, jolla voisi ajella huoletta. . Buickin alkuperäisen kaksiosaisen maskin on sen aiempi suomalaisomistaja korvannut sisarmalli Wildcatin matalammalla yksiosaisella versiolla, joka saa muutenkin leveän auton näyttämään entistäkin leveämmältä. Tuon jälkeen Buick ei ole enää juurikaan oikutellut, joten syystäkin voidaan sanoa, ja eritoten tämän auton kohdalla, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Kevään tullen autoa päästiin taas testaamaan, ja vaikka 340-kuutiotuumainen moottori kehräsi kuin kissa, ei toimenpide poistanut tärinöitä täysin. Talven tullen André purki 340-pikkulohkon ja tutki, josko siitä löytyisi joku vika, joka selittäisi tärinät. Se ei kuitenkaan estänyt Andréta kavereineen lähtemästä Buickilla Västeråsin Power Big Meetiin, se tosin vaati pieniä erityistoimenpiteitä. Tässä yhteydessä ilmapussien kiinnikkeitä muokattiin myös niin, että Buick saatiin tarvittaessa tipahtamaan täysin kiinni maankamaraan. Alla olleet alkuperäiset optiovanteet vaihtuivat 8 x 18 -tuumaisiin ja viisipuolaisiin Barzettan America -vanteiksiin, joille kietaistiin pyöränaukot kiitettävästi täyttävät 255/45–18 Generalit. Koneen tultua tänne päätti André ottaa riskin ja kampesi sen Buickin keulalle käytännössä sellaisenaan moottorityynyjen ja hammaskehän uusimisen jälkeen. – Vähänkö otti pattiin, kun kaiken yrittämisen jälkeen vika olikin noin pieni ja helposti korjattava, kertaa André hetkeä, kun hartaasti haettu ”oikea vikakoodi” kaikeksi onneksi viimein löytyi. Kun mitään varsinaista vikaa ei löytynyt, päätti André vaihtaa erikoisen nivelletyn kaksiosaisen kardaanin ristikot ja tukilaakerin kumeineen, mutta tämäkään ei tuottanut toivottua tulosta. André teki siitä tiukan tarjouksen, jonka myyjä hieman yllättäenkin hyväksyi sellaisenaan. . Vikaa siitä löytyikin, sillä alakerran avaamisen jälkeen pannu osoittautui niin likaiseksi ja muutenkin kuluneeksi, että se vaati osakseen täyden kunnostuksen. Tällä ”matelutyylillä” mentiin Buickilla loppukesä ja kaikki sujuikin ihan kivasti, kunhan André vain muisti hillitä kaasujalkaansa
GRILLAUSYLIVOIMAA SEURAA SOMESSA! GrillaaMustangilla @mustanggrill #grillaamustangilla
J ussi Luntamon ensimmäinen rodi, Hilpeä Hylsy, on esitelty Veekasissa kuusi vuotta sitten. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN HOT ROD 16 V8-MAGAZINE. Se oli kuitenkin vain pakollinen välityö ennen tätä 1934 Coupea. Huonosta aihiosta muokattu persoonallinen pickis ei tyydyttänyt miehen rodinälkää, vaan mieli halasi jotain, jossa on enemmän perinteistä hot rodia. Hilpeän Hylsyn kauppakuvioiden seurauksena Jussille päätyi lehdessämme Ford 5W Coupe 1934 Jussi Luntamon edellinen projekti 1955 Chevy Handyman oli mittava työmaa
Näillä reissuilla oli tavattu myös saksalainen Andre, jota ei harrastekaluston puute ihan heti yllätä. HOT ROD V8-MAGAZINE 17. Mitäpä sitä tosi harrastaja ei tekisi malmikasan kiillellessä haavekuvissa. Omia autojaan Andre Andre ei tyrkyttänyt. Toinen oli ajokuntoinen, ehkä 90-luvulla street rod -tyyliin rakennettu, Chevy Vanin sisustalla, erillisripustetulla keulalla ja muilla herkuilla. Jussi tutustui kaveriin pari vuotta ennen kuin tämän aihion hankkiminen tuli mahdolliseksi. Vartin päästä oli kaupat sovittuna ja vasta sitten alettiin ihmetellä mitä kaikkea kekoon oikeastaan kuului. 2014 esitelty Classic Chevy, jonka kanssa peltitöitä sai harjoitella toden teolla. Melkein samaan hengenvetoon Andre ilmoitti, että oli lähdössä jenkkeihin pariksi kuukaudeksi, ja kysäisi, että ehtisikö Jussi hakea projektin ennen sitä. Miehellä on talleissaan kolmatta sataa autoa sekä muuta kalustoa. Asiasta oli juteltu myös ulkomaisten harrastajien kanssa kimppa Hearse Cadillacilla rod ja kustom tapahtumiin suuntautuneilla reissuilla. Jutunteon yhteydessä Jussi ilmoitti heti kättelyssä, että auto on tarkoitus myydä tulevan oikean projektin rahoittamiseksi. Ja sitten olivat kuvat pelkästä korihylsystä, johon tulisi runko ja osia mukaan. Jussi sai kuvia nähtäväksi. . Jussi sai myytyä Chevyn syksyllä ja otti yhteyttä mieheen samana päivänä kuten oli sovittu. Vastaus tuli pian. Mutta hänellä olisi pari vaihtoehtoa omista kokoelmistaan, jos kiinnostaa. Oikeat suhteet Jussi oli jo pitemmän aikaa haaveillut ja visioinut '34 coupen rakentamisesta. Ei ollut kuulemma myynyt ainuttakaan. Aivan hirveä Jussin mielestä. Hän jutteli Andren kanssa kesällä 2015 Hot Rod Hayridessa Englannissa, ja Andre sanoi tietävänsä kaverillaan olevan kolmenelosen, joka olisi ehkä kaupan. Hän tiedusteli kelpaisiko roadster, koska sellainen olisi kaverilta ehkä ostettavissa. SeuraaRanskalainen 255 cid military Flathead on varustettu vanhalla Edmunds-imusarjalla ja kahdella 97 Stomberg kaasarilla. No mikäs siinä, tuumasi Jussi, vaikka sanoikin etsivänsä mieluummin coupea. Auto on Jussille liian kallis, totesi Andre, eikä kertonut kunnosta sen enempää. Sitkeydellä sekä hyvän kaveriporukan tuella ja avustuksella toivottomasta raadosta muotoutui näyttelykelpoinen laite
Korissa puuhaa riitti enemmän, mutta ruostetyöt kyllä jäivät vähäisiksi, jos vertaa kaikkia muutostöihin käytettyjä tunteja, Jussi kertoo. . Kun aihio oli tallissa, oli into kova. Onhan noita vaikutteita imetty vanhoista ja uudemmista rakennelmista. No sääli on sairautta. Edestä kavennus ja lyhennys ja takaa pelkkä lyhennys, takapalkin muutos sekä X-ristikon muokkaus. Lattia olisi ollut korjattavissa, mutta ei siinä olisi ollut mitään mieltä, koska muutoksia olisi kuitenkin niin paljon. Hyvää kopassa oli, että se oli ryhdissään. AutoMeterin mittarisatsi ja Bitch Switch -päävirtakytkin sulautuvat kromattuun kojelautaan. Sormet syyhyävät Aihio oli juuri sellainen kuin kuvat ja myyjäosapuolen kuvaus antoivat ymmärtää. – Visiohan mulla oli jo valmiiksi mietittynä, itse asiassa jo paljon ennen auton ostoa. No tulihan siinä samaan aikaan paikkailtua osapuutteita. Homma eteni ja runko valmistui nopeasti rullaavaksi, koska miettimiseen ei tarvinnut tuhrata aikaa ja osatkin olivat valmiina. vana päivänä Jussi suuntasi Komulaisen Ernon kanssa ruotsinlaivalle traileri hinauksessa. – Eiväthän nämä kaikki muutokset tietenkään ole omasta päästäni. Alareunojen mätävikoja joutui tietysti korjaamaan. Akselit, moottori sekä vaihteisto ja paljon muutakin palikkaa tuli sinä aikana osteltua valmiiksi. Laivan lähtöönkin jäi vielä kolme varttia marginaalia. Mutta Bones-autoissa on esimerkiksi eturunko zetattu, jota mä en halunnut tehdä, Kabiinissa on jotain vanhaa lentokonetai kilpa-autofiilistä. Kipinää lentää Töihin Jussi pääsi käsiksi jouluviikolla. – Runko oli itse asiassa tosi hyvä. Osa on tehty ihan tieten tahtoen ja osa itse mietityistä jutuista noudattaa vain sattumalta aika lailla samoja nuotteja. Melkeinpä liian hyvä pilkottavaksi kaavailemallani tavalla. Kartsalta olin ostanut tuon Thamesin maskinkin valmiiksi projektia varten. Jussi muun muassa löysi toiseen oveen sisäpellit kaverilta yli jääneestä Tudorin ovesta. Eipä tarvinnut ainakaan oikoa tai tehdä mätähommia siihen. Louverit hallitsevat auton takavinkkeliä. Monella tapaa puutteellinen, kolhuinen ja ruosteinenkin lähtökohta, eli juuri sopiva kohde Jussin suunnitelmiin. Hakureissusta Tukholmasta Frankfurtiin ja takaisin lastauksineen suoriuduttiin 52 tunnissa. Aika paljon juttuja on toteutettu samaan tyyliin kun Rolling Bones -pajalla. Kuskin hommia hoidellaan luunvalkoisia '40 Fordin ruoria ja Hurstin shifterin nuppia käyttäen. Taka bellypanin alle sijoitetut ’37 takavalot on konstailemattoman tyylikäs ratkaisu. Kori tuettiin rungon päälle. Hiukan söi kuitenkin miestä, kun Jussi oli lupautunut choppaamaan Jani Huhtamäen kanssa paria '39 Mercurya sekä toiseen vähän muutakin peltihommaa. 18 V8-MAGAZINE
Autossa oli vielä paljon puuhaa, mutta oli varsin palkitsevaa päästä karistamaan tallipölyjä rankan rakentelurupeaman jälkeen. Takapäässä '34:sen tyypillisen ankanpyrstön hävittäminen kääntämällä ja muokkaamalla koko tailpania eteenpäin oli aika isotöinen muutos. Näin sain hyvän etunojan autoon ja samalla takakonttiin jäi reilummin tilaa tankkia ja reissukamoja varten, sanoo Jussi. Saumat on tinattu, mutta lommoja ei ole vaivauduttu silottelemaan. Se on tehty ihan erilailla kuin joku kustomin choppaus. Keulanpelleistä Jussi poisti pienet sisäloksut, choppasi Thamesin maskin ja rakensi koko matkalle runkoaisat peittävän helmapellin. Samanlainen vesi veks -käsittely tuli kattopeltiin. Sitä paitsi näille omille jutuille tulee helposti sokeaksi, kun touhuaa tuntikaupalla tallissa. Tämäkin löytyi kerhokaveri Peteltä. Takaluukun kuivana pysymiseen on muutenkin tehty lisää duunia kehittämällä peräpellityksen sisäpuolista rännisysteemiä. Carter Co. Jussilla ei ollut mitään suunnitelmia ajella autolla vielä ekana kesänä, mutta kesäkuun alussa alkoi auto näyttää siltä, että se voisi olla jopa mahdollista. The chop and rumble Yksi koko autolle oman luonteensa antava piirre on sen matala ja vauhdikas kattolinja, joka tuo mieleen vanhat kuivien järvien nopeuskilpurit, tarkoituksella tietenkin. Niinpä channeloin koria edestä muutaman sentin ja vastaavasti nostin takaa. Väri oli aluksi täysin musta, mutta vihreä sävy tuli esiin kiillotuksen myötä. Myös maskin ritilä, etutukivarret ja joitain ohjauksen osia kävi kromikylvyssä. Toimii. Kevennysreikiäkin löytyy sopivasti ympäri kabiinia. Jussi ei halunnut autosta kiiltävää, koska kokemukset kiiltävän Handymanin kanssa olivat sen verran huonot. Schroederin sprint car -tyyppinen ohjausvaihde on tuettu kevennysrei’illä varustetuilla tuilla kojelaudan alle. Lisää reikiä Pelkästään peltitöiden loppuun viemiseen Jussi laskee käyttäneensä lähes 400 tuntia. Eiväthän nämä autot yksin synny ja moni iso työvaihe onnistuu helpommin, kun on enemmän käsipareja mukana. Se juttu tuli koettua jo Hilpeän Hylsyn kanssa. Tuli testattua, että ajoasento on varsin hyvä keskivertoa isommallekin ukolle. Katon takaosa hepattiin ensin kevyesti ja sitten lähdettiin hakemaan A-pilareihin sopivaa kallistusta. On testattu aikamoisissa sateissa. Lentokoneen polttoainekorkki on hieno ja sopii coupeen. Keulan peltejä sai hieroa pitkään, että ne istuivat hyvin paikoillaan. Me tehtiin homma urakalla kerho kavereitten Pistons Peten ja Ernon kanssa, Jussi kertoo. Muun muassa takaluukku sai louverit. – Joo, olinhan mä senkin miettinyt, että miten se tehdään. Sävytys on tehty itse. – Tokihan takaluukku piti purkaa ennen louvereiden puhkomista. koska runkokin oli niin hyvä. Jussi on lopputuloksen tyytyväinen, sillä se on juuri suunnitellun kaltainen, kiitos Jampan. . Auto oli myös näytillä Lahdessa, missä se palkittiin keskeneräisenä. Siksi on hyvä kuulla muidenkin ideoita. – Nevalaisen Jamppa maalasi auton rungon, minkä lisäksi maalattiin auton pohja ja kaikki alustan osat. Auto oli ajokuntoinen ja katsastettu Rumbleen mennessä, mistä iso kiitos kavereille. Joku tuli aina nojailemaan autoon cruisingeissa, ja autoa sai olla aina muutenkin putsaamassa. Koneen sijoittamista tämä tietenkin hankaloitti hieman. Pintahimmeyttä ja kromia Jussi muistelee joskus Ruotsissa nähneensä rodissa kromatun kojelaudan ja ajatus sellaisen laittamisesta jäi siitä kytemään. Ulkopuoliselle ainoa näkyvä ero on ehkä maskin alareunan pyöristys sekä uusien reikien ilmestyminen korin pintaan. Pohjatyöt on tehty kevyeen tyyliin. Sen sijaan että kattoa lähdettäisiin kiinnittämään takaisin A-pilareista lähtien, tehtiin tämä toisin päin. Kattoahan ei ole jatkettu. Sisäänajoa ja purkuun Ensimmäisenä kesänä mittariin kertyi vajaa pari tuhatta kilometriä siirtolapuilla, koska kyseessä oli tuontiauto. Kojelauta oli sen verran hyvä, että se oli mahdollista kromata. Hot rodillahan pitää ajaa hiekkatielläkin takanakit ruopien, joten Jussi halusi pintaan patinaa, mutta ei mitään hiomalla tehtyä feikkiä. Ja jopa ennen kerhon omia bileitä, Pistons Rumblea. Niinpä Jussi toteutti idean, eikä lopputulos häikäise missään tilanteessa, kiitos kohdallaan olevien kattolinjojen. Myös maalauksen suunnittelu aloitettiin yhdessä Nevalaisen Jampan kanssa. J.C. Tämän suorituksen osan aikaa ihan livenä nähneenä voi vaan sanoa, että homma eteni vauhdilla, eikä montaa juttua tarvinnut mietiskellä. Jussille oli aika iso juttu Do Dads -tapahtumassa pokattu hottest hot rod -tunnustus. V8-MAGAZINE 19. Aiemmin auki olleeseen kattoaukkoon Jussi teki hyvin säitä kestävästä merialumiinista pellin, joka myös puhkottiin täyteen louvereita. Käytännössä Jussi kävi läpi koko korin, sillä joka puolella riitti korjattavaa. Se piti kavennetussa eturungossa nostaa aisojen yläpuolelle. Pinnasta tuli käytännössä ihan matta ja se kiillotettiin koneella. Ja kyllähän jengi diggaili, vaikka auto kesken olikin. Alustaa päivitettiin muun muassa hyvillä iskareilla. Elämän jättämät merkit saavat näkyä. Pintaan ruiskutettiin epoksi pohjamaali, jossa on kymmenen prosenttia kiiltoa. Hyvinhän se vielä sopii, mutta ahtimen sijoittaminen tulee olemaan haastavaa. Ideana oli, että pohjaväri kerää nopeammin luonnollista patinaa. Takakontissa on reilusti tilaa, vaikka Teemu Forsbergin merialumiinista valmistama 60 litraa vetävä polttoainetankki on sijoitettu sinne. Peltipuhtaasta pinnasta eivät pikkuvirheet niin näy, mutta edessä oli kuitenkin paljon hommia ennen minkäänlaisen maalin ruiskutusta. Yhdessätoista päivässä niputettiin auto, pientä koneremppaakin piti tehdä, sähköt, putket ja muut pelit ja viheltimet. Lokakuussa Jussi laittoi auton kokonaan nippeleiksi ja aloitti jatkojalostuksen. Autossa on nyt yhteensä noin 900 kidusta. Nämä säät kun ovat aika vekkuleita välillä. Autoon tehtiin myös lisää louvereita, joista vastasi Lasse Tura Kotkasta. Vihreään lisättiin mustaa ja sekoiteltiin muoviämpärissä arvuutellen sopivaa sävyä. Bomber jakkaroiden alumiinin salmiakkiteemaa jatkuu istuintyynyissä ja verhoilun yläosassa. Ennen sisäpellityksen takaisin hitsaamista liimasin louvereiden alle millisen alumiinipellin. Katon ollessa irrallaan paukutti Jussi siitä pahimmat lommot oikoseksi ja Ernon kanssa rullailivat vielä englannin pyörällä kurttuja sileäksi
– Kotimaan tapahtumien lisäksi tuli käytyä Ruotsissa pariinkin otteeseen. Projektivai heita . Kaasarit ovat vaihtuneet vanhoista Holleysta tehdasuusiin Strombergeihin. Hyvä tuli. Takapää on jo alustavasti heftattuna ja A-tolpat hakemassa kulmaansa lyhentämättömään kattopeltiin. Molemmat lunastettiin kerhokaveri Peten kokoelmista. Bomber-tyyliset jakkarat tulivat Puolasta. Sen verran kovaa vauhtia edistyy työn alla oleva '32 roadster. Hang´Em´Hi ja A-Bombers tapahtumissa coupe herätti kovasti mielenkiintoa. Ohjaus on nopea ja tarkka, mutta ei liian raskas. Neljän tuuman iskulla varustettu ranskalainen military lättis on jätetty sisuskaluiltaan vakioksi. Taka-akseli on Fordin ysituumainen 3,70:1-välitysellä. Etuakseli on droppaamaton orgisakseli, jonka sijoitus jousen etupuolelle takaa sopivan korkeuden. Mukavuus parani vielä talven aikana, kun Lehtosen Aki teki niihin istuintyynyt samalla, kun teki koko muunkin verhoilun. Poikittaisen lehtijousen kiinnitystä Jussi on muokannut siten, että sitä pystyy muuttamaan korkeussuunnassa runkoon nähden. Häkkilän Pete ja Jussi choppaushommissa. Ei Jussin tarvitse ensi kesänäkään jalkamiehenä olla. – Ohjaukseksi halusin ehdottomasti kojelaudan alle asennettavan Schroederin sprint car -tyyppisen simpukan, jossa sektoriakseli tulee ulos cowlin kyljestä. Etujarrut ovat yksitoistatuumaiset itsetehostuvat Ford F100 truckista, ja takana akselin mukana tulleet, myös itsetehostuvat samankokoiset rumpujarrut. Sellainen oli pakko hankkia koristamaan kromattua kojelautaa. Silti auton voi tarvittaessa pestä painepesurilla sisältä, Jussi valaisee. Ihan nappituote varsinkin, kun sain talven aikana viilattua kaikki ohjausvarsien kulmat kohdalleen. Noi kaasarit ja jakaja tuli vaihdettua kesän aikana ennen kauden pisintä reissua eli Saksan ja Tanskan turneeta, Jussi sanoo. Olin itsekin suuntaamassa Tanskan rantakisoihin, jos vain vapaata töistä järjestyisi. Itse tehdyt peltisarjat ja Edmunds vintage -imusarja tuplakaasareille antavat motille hieman lisää puhinaa. Kaikki ikkunat ja tiivisteet asennettiin myös talven aikana, kun kattokin oli nyt ummessa. Tässä marraskuussa 2015 otetussa kuvassa aihio odottelee vielä työn alle pääsyä. Offenhauserin adapterilla pultattiin koneen jatkoksi nelipykäläinen Muncie M21 -aski. Tapahtumia tuli kierrettyä ahkeraan. Kevennysreikiä on lisäilty muun muassa ohjausvaihteen ja penkkien tukiin. Jopa lattiaan tuli matto, vaikka ei ollut alun perin tarkoitus. Tuli hieman mutkia matkaan tilauksen kanssa, kun rehtinä miehenä paljastin puhelimessa sen tulevan katuautoon. – Heppu tekee näitä Toommy Design nimellä. Tekniikkaa ja herkkuosia Kuten mainittiin, löytyivät alustan pääkomponentit jo ennen kuin projekti pääsi kunnolla alkuun. Kuvasin auton ennen kyseistä matkaa. . Ihmetystä ja ihailua herättäviä palikoita ovat myös E&J Type 20 -ajovalot sekä alumiininen bensakorkki, jollainen löytynee esimerkiksi DC-3 lentokoneesta. Sisustan päivitys Auton sisusta on sopusoinnussa räväkän ulkokuoren kanssa. Hän toimitti jakkarat minulle ekana talvena Kustom Kultureen ja olen ollut niihin tosi tyytyväinen. Uusi ajokausi Ajokausi 2017 alkoi käytännössä Tampereen näyttelystä ja autoa käytettiin koko kesä ahkerasti viikoittain. Ehkä parempaa ympäristöä nopeuskilpurin tyyliin rakennetulle autolle on vaikea kuvitella. Kisaa edeltävänä iltana aurinko pilkisti esiin kuin tilauksesta sadekuurojen välissä. Jenkit ovat tarkkoja näissä vastuukysymyksissä ja puhelu katkesi siihen. Kori on rungolle tukevasti tuettuna. No mutkan kautta tilasimme kaverille ja mulle Schroederit ja Mäkisen Janne valmisti kääntövarren booreineen sektoriakselin päähän. 20 V8-MAGAZINE. Sisältä kori on ruiskutettu ensin Noxudol-äänieristemassalla, jonka päälle vedettiin harmaa väri ihan kontrastin vuoksi ulkokuoreen nähden. Näyttävät epämukavilta, mutta ovat oikeasti hemmetin hyvät istua. Tätä kirjoittaessa on kyseinen reissu takana. Sovimme alustavasti Jussin kanssa, että ottaisin pari lisäkuvaa rannalla, jos tiet kohtaavat ja aikataulut sallivat. Jussi sattui bongaamaan Flying Choppers Andyn valamalla tekemän alumiinisen päävirtakytkimen, Bitch Switchin. Äänitaso sisällä on siedettävä, vaikka ajelee suorilla putkilla. Samoin kiukutellut kaksikärkijakaja on korvattu kärjettömällä. Olin ensin eri mieltä ruskeasta sävystä, mutta mitä sitä ammattimiehen kanssa kinaamaan. Myös Oulun näyttely tuli koluttua. Ja näin kävikin. Autoa sen kummemmin putsaamatta sudittelimme rannalle napsimaan parit pikaiset kuvat ennen kuin uteliaat kulkijat piirittivät coupen. Jussin osalta ajokausi loppui tähän reissuun ja auto jäi naapurimaahamme miehen saatua tarjouksen, josta ei pystynyt kieltäytymään