SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 3/ 20 17 H IN TA 10 ,6 € ´28 Hupmobile, ´51 Ford Kustom, ´89 Chevrolet Astro, Kustom Kulture Show... Tässä numerossa VINKKI: KAIKKI MOOTTORIÖLJYSTÄ Chevrolet Pickup A-Traktori 1974
Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Juhlanäyttelyn kiehtova erikoisidea on näyttely näyttelyn sisällä: omana kokonaisuutenaan pystytetään FHRA American Car Show 1978! Esillä on mm. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy KUSTANTAJA Markku Hurmeranta Sähköpostiosoite markku.hurmeranta@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Harrastajia ja jenkkiautoista kiinnostuneita katsojia löytyy runsaasti läheltä. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Perinteinen pääsiäisen FHRA American Car Show järjestetään jo peräti 40. 3 V8-MAGAZINE Ratin Kevään suuri uutinen on se, että kiihdytyskisaaminen tekee paluun Malmin lentokentälle! Viimeisimmästä kerrasta onkin jo aikaa yli 20 vuotta, kun Malmilla ajettiin SM Drag Race 1998. Jarmo Markkanen KOHTI MALMIA Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Nämä tapahtumathan ovat kaikille maksuttomia. Niin ikään aiemmilta kesiltä suositut Cruising Pre-Partyt jatkuvat ja saavat lentokentältä enemmän pysäköintitilaa. Ennakkomaisteja näyttelystä voi lukea tässä numerossa. Ei voi kuin toivoa, että kenttä säilyy jatkossakin nykyisessä käytössään. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Tilaa on riittävästi ja se sijaitsee pääkaupunkiseudulla keskeisessä paikassa, jonne on helppo tulla. Yhteistyössä FHRA:n jäsenkerhojen kanssa syntyvät kesäkuussa Malmi Customs & Street Outlaws, heinäkuussa GM Cruise & Drag Race ja elokuussa Ford Nationals. Malmin lentokenttä on loistava paikka järjestää kesätapahtumia. kerran. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Tänä kesänä FHRA järjestää peräti kolme tapahtumaa, joihin osana kuuluu katuautojen kiihdytys. Näyttelyn teeman mukaisesti lehtemme osastolla nähdään hot rod -nostalgiaa. Avustajamme Kai Salmion kustomoitu '66 Rambler American 440 Convertible on aito 70-luvun innovatiivisuuden taidonnäyte. Pekka Leinon 1964 Dodge Polara
58 NHRA WINTERNATIONALS, POMONA, KALIFORNIA 9.–12.2. Vaikka Amerikan kiihdytyssarjan avauskisassa nähtiin uusia kuskeja ja tiimivaihdoksia, nähtiin tuloslistojen kärkisijoilla viime vuonnakin hallinneet nimet. VEEKASI KIERTÄÄ 24 AMERICAN CAR SHOW ENNAKKO Helsingin American Car Show järjestetään jo 40. Auto on kuitenkin rakennettu kestämään 1000 hevosvoiman tehot, ja keulalle pultataankin ahdettu veekasi heti, kun Timmie Vithagen saavuttaa täysi-ikäisyyden. kertaa. KANSIKUVA: KAI SALMIO SISÄLTÖ 3/2017 PIENOISMALLIT 72 THUNDERBIRD ITALIEN Yksi show-autojen muotoilututkielmapuolen puhdasverisistä edustajista on kustomoitu '62 Ford Thunderbird, jolla testattiin yleisön kiinnostusta fastback-malliseen T-Birdiin. KANNESSA SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 3/ 20 17 H IN TA 10 ,6 € ´28 Hupmobile, ´51 Ford Kustom, ´89 Chevrolet Astro, Kustom Kulture Show... Tässä numerossa VINKKI: KAIKKI MOOTTORIÖLJYSTÄ Chevrolet Pickup A-Traktori 1974 4 V8-MAGAZINE. 74 OLDSMOBILE F85 CUTLASS 1964 Keminmaalainen opettaja Kyösti Miettinen on valistanut nuorisoa opin tiellä, ja oman Amerikan auto harrastuksensa kautta tuonut oppilailleen tutuksi myös veekasin sanomaa. 62 COBRA JET MUSTANG FACTORY STOCKER OSA 3 Vuorossa on turvakehikon rakentaminen, joka on kuljettajan olennaisin henkivakuutus kilpureissa. KISAJUTUT 38 VIP & FLYING FINNS AMERIKAN DRAG WEEKILLE Aloitamme juttusarjan, jossa seurataan kotimaisen teamin valmistautumista Amerikan turneeseen. 16 HUIKEA SYNTTÄRILAHJA Harvemmin synttärisankarin kasvoilla loistaa yhtä leveä hymy kuin kellokoskelaisella Henna Rouvisella. 30 HUPMOBILE 1928 '28 Hupmobile Century Eight sedan jalostui louvers-velho Tommi Äikään käsittelyssä tyylipuhtaaksi patinakoulukunnan edustajaksi. '64 Cutlass on auto, joka jätti mieheen pysyvän jäljen. Luvassa on fiilistelyä nostalgiatunnelmissa. Hän nimittäin sai mieheltään 40-vuotislahjaksi remontoidun '89 Chevrolet Astro Cargo Vanin. 80 CHEVROLET C10 PICKUP A-TRAKTORI 1974 Brutaali on oikea luonnehdinta tälle ruotsalaiselle A-traktorille, jonka menoa vauhdittaa nykyään 2,5-litrainen diesel-moottori. 47 TULIVOIMAINEN SIIPIMESE Juha Määtän '64 Mercedes-Benz WIII kirmaa piristetyn Chevroletin pikkulohkon avustuksella 12,4 sekunnin varttimailiaikoihin. 30 ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 VAUHTIPULKKA Kalajokelaisen Riku Isopahkalan '51 Ford Custom Tudorissa tyylipuhdas tinarekisyys yhdistyy onnistuneesti pelkistettyyn kisahenkisyyteen. TEKNIIKKAA 52 BASIC TECH – MOOTTORIÖLJY Kattava tietopaketti moottoriöljyistä ja niiden soveltuvuudesta harrasteautoihin
Viidettä kertaa järjestetty näyttely sai arvovaltaisia vieraita eri puolilta maailmaa. 26 MAHDOTTOMASTI MUSKELEITA Oulaisissa vaikuttavat Tommi Siltanen ja Henry Suihkonen ovat tuoneet maahan lukuisia hienoja ja harvinaisia harrastepelejä. KAKSIPYÖRÄISET 34 HARLEY-DAVIDSON FL 1960 Kun pyörä saa nimekseen Red Hot Chili Bobber, on kyseessä takuuvarmasti tavallisuudesta poikkeava laite. 78 KUSTOM KULTURE SHOW, HELSINKI 11.–12.2. Miesten HTS Importin tontilla onkin nähtävää sen verran, että käsi tapailee vähän väliä turhan ohkaista lompakkoa. KERÄILYKUVAT 43 FORD CUSTOM TUDOR 1951 44 CHEVROLET CORVETTE 1962 KERÄILYKUVA: PAUL GRANVIK KALENTERIKUVA: PETER S. LINNEY 66 TUOTEUUTTA 68 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 70 TAPAHTUMAKALENTERI 86 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 42 KALIFORNIA KRUZIN’ 47 26 74 V8-MAGAZINE 5
Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen mahdollisimman isokokoisia omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. 6 V8-MAGAZINE. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi
KUVA: JONI KOIVULAHTI V8-MAGAZINE 7
Ford Custom Tudor V6 1951 VAUHTIPULKKA Viileä 8 V8-MAGAZINE
VAUHTIPULKKA Kalajokelainen Riku Isopahkala on rakentanut kovia kokeneesta '51 Ford Custom Tudoristaan tavanomaisesta poikkeavan kustomin, jossa tyylipuhdas tinarekisyys yhdistyy pelkistettyyn kisahenkisyyteen todella onnistuneella tavalla. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK Auto on tyylipuhdas, huolella toteutettu ja moitteettomasti toimiva kustom-rakennelma. V8-MAGAZINE 9. Ei siis ihme että miestä hymyilyttää
Etulokasuojien alaosista ja takaluukun kannen alareunasta löytyneiden ruosteiden lisäksi molemmista takakulmista paljastui pienillä pellinpalasilla toteutettu ja paksulla pakkelikerroksella peitelty kolarikorjaus. Katon takaosaa siirrettiin ensin 7 cm eteenpäin, minkä seurauksena sitä oli lyhennettävä saman verran. Custom tuli maahan 22.11.2008, minkä jälkeen se seisoi kolmisen kuukautta ulkosalla odotellen Acadianin valmistumista. Autossa ei pitänyt olla pahemmin ruostetta, joten Riku päätti ostaa sen aikansa autosta otettua kahta kuvaa katseltuaan. Syksyn tullen mieli kuitenkin muuttui ja Riku alkoi katsella uutta näperreltävää, vaikkei Acadian ollut täysin valmis vielä tuolloinkaan. Työmäärää lisäsi vielä se, että kaikkiin uusiin pelteihin prässättiin alkuperäistä vastaavat vahvistepokkaukset tavoitellun tehdastyylisen vaikutelman varmistamiseksi. Toimenpiteen tuloksena katon ja takaluukun kannen välistä peltiä oli vastaavasti jatkettava, jotta kokonaisuudesta saatiin siistin näköinen. Myöhemmin paljastui, että kunto ei ollut aivan sellainen kuin piti. Lopulta auto työnnettiin talliin purettavaksi, mikä tuotti tukun epämiellyttäviä yllätyksiä. Riku ei ollut koskaan aiemmin madaltanut kattoja, joten hän päätti tehdä sen ensitöiksi. Vaihtoon menivät etuja takajalkatilat sekä suurin osa takaluukun lattiasta. Se ei lopulta ollut mikään suuri miinus, sillä autohan tultaisiin riisumaan turhista koristeistaan joka tapauksessa. Se paljastui hiekkapöllyn jäljiltä joka suhteessa uuden veroiseksi, joten sille riitti puhdistaminen ja maalaaminen puolikiiltävällä mustalla. 10 V8-MAGAZINE. Seuraavaksi laikkaa sai maistaa katon takaosa, jota jouduttiin leikkelemään todella isolla kädellä tavoitellun lopputuloksen saavuttamiseksi. – Usein sanotaan, että totuus löytyy kaurapuurosta, mutta Customin kohdalla se löytyi maalipinnan alta, naurahtaa Riku korin karua kuntoa muistellessaan. . Kaverit olivat ostaneet Amerikassa yhä laivausta odottaneen Customin arizonalaiselta yksityishenkilöltä myyntitarkoituksessa. Näin asian näkee myös Riku, joka tuli siihen tulokseen, että seuraava projekti saisi olla jotain muuta kuin Acadianin kaltainen äänekäs, epämukava ja hermostuneesti käyttäytyvä katuraaseri. Jalkatilojen päälle ruuvattuja korjauspeltejä poistettaessa selvisi, että lattia oli täysin laho. Pikasoitto pojille paljasti, että auto oli edelleenkin myymättä, joten ei muuta kuin lisätietoja siitä kyselemään. Auto oli täysi projekti, josta oli kadonnut vuosien saatossa niin sen alkuperäinen 239 Flathead -kone kuin kolmivaihteinen rattimanuaalikin. Kun Amerikasta autoja tuovat kaverit tarjosivat hänelle kulunutta '51 Ford Custom Tudoria tinarekiaihioksi, kieltäytyi mies aluksi kunniasta. Myös takatolppia kallistettiin eteenpäin kauniin lusikkamaisen kattolinjan aikaansaamiseksi. Myös auton niin ikään ei alkuperäiset, likaiset sini-harmaat kangasverhoilut olivat nekin nähneet parhaat päivänsä. Huutia lierihattumaisuudelle Auto oli vakiona niin korkea, että sisällä olisi voinut istua ongelmitta vaikka lierihattu päässä. Korimuutosten valmistuttua työn alle otettiin Customin pehmeä pohja, joka tehtiin lopulta käytännössä kokonaan uusiksi millisestä metritavarasta. Vaihtelu virkistää Sanotaan, että vaihtelu virkistää. R ikun saatua keväällä 2008 vuosia työn alla olleen Antti Kivinummen entisen '71 Acadian Canso 454:n (V8: 2/10) kunnostustyöt loppusuoralle, oli hän kyllästynyt sen verran pitkiin talli-iltoihin, ettei aikonut ottaa ihan heti uutta projektia vaivoikseen. Viiden senttimetrin madallus tuntui juuri sopivalta, joten lentävä käteen ja tolppia pilkkomaan. Lisää takaiskuja saatiin, kun kori oli hiottu peltipuhtaaksi. Myös sisäkatto, lattiamatto sekä kaikki kumitiivisteet on uusittu. Pitää saada pussit Ruostevaurioiden korjaamisen jälkeen kori nostettiin rungolta, joka vietiin hiekkapuhallettavaksi. Tässä yhteydessä takaluukun kannesta poistettiin siinä ollut kookas aukaisukahvan ja rekisterikilvenvalon yhdistelmä, sekä paikattiin sen alareunassa olleet ruostevauriot ja pyöristettiin kaikki kulmat. Koriltaan auto oli kuitenkin ihan kohtuullinen ja osiltaankin lähes täydellinen, vaikkakin valtaosa sen kromeista oli kaatiskamaa. Tehtaalta tullessa metallinhohtokuparinruskeaa Customia oli jossain vaiheessa myös kunnostettu hätäisesti, sillä sen pintaa koristi alkuperäisen maalauksen sijaan pikemminkin roiskittu valkoinen väri, josta ei löytynyt enää juurikaan kiiltoa. Sitten päästiin itse asiaan, eli ajo-ominaisuuksia kohentaviin muutoksiin. Keskeisenä asiana oli mukavuuden maksimoiminen, joten Riku tilasi RideTechin ilmajouAlkuperäisten penkkien lisäksi myös ovipahvit ja takasivupaneelit verhoiltiin näillä samoilla materiaaleilla. Netistä löytyneet sivut vastaaville Customeille suoritetuista operaatioista toimivat osviittana, ja esikuvien perusteella Rikun silmään näytti parhaalta lievä tehdastyylisesti toteutettu madallus, jossa takatolppia oli kallistettu eteenpäin ja takalasi jätetty alkuperäiseen kokoonsa. Tällaista täysin erilaista aihiota aikansa tuumailtuaan Rikun mieleen palasi kavereiden aikoinaan kauppaama Custom, jonka muhkeat sämpylänmalliset muodot olisivat mitä mainioin lähtökohta klassisen kustomin rakentamiseen
Jakajaksi vaihdettiin kärjetön HEI-versio, mutta muuten kone on vakiossa iskussaan. Klassisia kisahenkisiä pisarapeilejä käytetään harvemmin kustomeissa, mutta Rikun autoon ne sopivat todella mainiosti. Vortecin 4,3-litraisen veekuutosen oikuttelevan ruiskun paikalle pultattiin Edelbrockin aluimusarja ja 500 cfm kaasari. Auto näyttää äkkiseltään hyvinkin alkuperäiskuntoiselta, vaikka autossa ei ole montaakaan muuttamatonta kohtaa. V8-MAGAZINE 11. Tietty tehdastyylisyys asetettiinkin tavoitteeksi ja siinä onnistuttiin hyvin. Hattuhyllylle on sijoitettu poikkeuksellisen komean näköinen ja kokoinen lisäjarruvalo. Upea yksityiskohta, jossa Bilteman kromattuun pisarapeilin runkoon on sovitettu 1959 Cadillacin klassinen bulletrakettivalo. Nämä kromatut ja varsin oivasti muotoillut versiot löytyivät Bilteman tarjonnasta
Autoa purettaessa paljastui, että sen pohjan päälle oli pultattu pellinpaloja, joiden alla oli täysin laho lattia. Alkuperäinen kolmelovinen rattimanuaali korvattiin automaatilla, joten turhaksi käyneet lattian läpi tunkevat polkimet poistettiin ja niiden tilalle asennettiin modernit ”roikkuvat” versiot. Niistä löytyvät näytöt vedenlämmölle, öljynpaineelle, lataukselle ja bensanmäärälle. Kojetaulu on pitkälti tehdasasussa siihen siististi upotettuja Auto Meterin kromisia lisämittareita lukuun ottamatta. Systeemissä on myös kolme pikasäätöä, jotka saa käyttöön yhdellä napin painalluksella. Karu korroosiokylläinen totuus paljastui vasta autoa purettaessa. Custom oli ostettaessa kuluneessa alkuperäiskunnossa ollut tekniikaton yksilö, joka näytti koriltaan suhteellisen ehjältä. 12 V8-MAGAZINE. Se menikin käytännössä kokonaan uusiksi takaluukkua myöten. Ensimmäinen kustomointitoimenpide oli kuskinpuolen takalokasuojassa olleen bensatankin luukun poisto ja sen täyttöputken siirto takaluukkuun. RideTechin joka kulmaa erikseen liikuttavan ilmajousituksen ohjauspaneeli on sijoitettu keskelle kojelautaa. Projektivai heita . Tässä yhteydessä lähtöpassit saivat myös kaikki koristelistat
Etuakselin oikeaoppisen kustom-korkeuden saavuttamiseksi Riku tilasi kaksi tuumaa dropatut olka-akselit, joihin sovitettiin auton alkuperäiset tukivarret ja Volvosta napatut etunavat sekä 10,5-tuumaiset tehostetut levyjarrut. Niinpä se tarvitsi vain perushuollon. Siellä lepäsi auton alkuperäinen kolmepykäläinen . Palapelin yhteensovittamiseksi sisemmän pyöränlaakerin takapuolelle tehtiin holkki, joka siirsi jarruja sen verran ulospäin, että voitiin käyttää Volvon vakiolaakereita. Postiluukkumaisen ilmeen välttämiseksi Riku säilytti takalasin tehdasmitoissaan, minkä seurauksena leikkelyt sen ympärillä muodostuivat varsin erikoisiksi. Ilmajousien asentamiseksi iskunvaimentimien kiinnik. Siinä oli myös tehostetut 11-tuumaiset levyjarrut, joiden avulla auton pysähtymisominaisuuksiin oli luvassa parannusta. Enemmän puhteita aiheutti sen sijaan taka-akselin paikoilleen asentaminen, sillä sen kiinnikkeet ja takaripustukset meniViiden sentin katon madaltaminen on toteutettu taidokkaasti. Säädettävien vinotuettujen nelilinkkien valmistuttua tehtiin kiinnityspaikat RideTechin ilmajousille. Luovuttajana toimineella Volvolla oli ajettu mittarin mukaan yli 380 000 kilometriä, joten taka-akselin kunto tarkistettiin ennen sen paikoilleen pulttaamista. Kun Riku sai aikoinaan Customin takaluukun auki, oli yllätys melkoinen. Alkuperäisen taka-akselin Riku vaihtoi 1980-luvun Volvo 242:sesta napattuun 10 cm kapeampaan versioon, joka mahdollisti kookkaamman rengastuksen käyttämisen ilman linjoja rumentavia levityksiä. Samalla myös takaluukun varapyöräsyvennys hitsattiin umpeen ja lattiasta tehtiin täysin tasainen. vät uusiksi. Myyjän mukaan moottori oli toimiva, mutta hän oli laittanut sen myyntiin, koska ei ollut saanut ruiskua toimimaan. Volvon perän ja sen vaatimien uusien ripustusten vuoksi lattian takaosaan oli tehtävä pienet peltiset korotukset kosketusten välttämiseksi. set ja -kompurat sekä Air Liftin viiden gallonan säiliön. Nettivaraosassa tuli vastaan Raahessa oleva, '97 Chevrolet Astro Vanissa alkujaan ollut 4,3-litrainen veekuutonen, jolla oli ajettu vain reilut 140 000 km. V8-MAGAZINE 13. Kauniisti kaartuvan kattolinjan aikaansaamiseksi takatolppia kallistettiin ja siirrettiin eteenpäin. Uuden perän tuennat eivät enää mahtuneet auton alle, joten lattian takaosaan oli tehtävä peltiset korotukset ennen kaiken paikalleen asentamista. Tämän vuoksi myös takalasin ja takaluukun kannen välinen pelti oli tehtävä uusiksi. Näin pusseille ja niiden itse tehdyille kiinnikkeille saatiin tarpeeksi tilaa. Kattopelti on irrotettu eikä paluuta enää ole. Se on muodoiltaan niin linjakas, että ei ihan heti uskoisi kyseessä olevan Rikun ensimmäinen choppaus! Aina ei tarvita ns. keet jouduttiin siirtämään tukivarren etupuolelle. Vikansa vuoksi hinta oli varsin harrastajaystävällinen, joten Riku osti moottorin saman tien. Hämmästys oli melkoinen, sillä lukoton ja 3,54:1-välitteinen perä oli kunnoltaan yhä uuden veroinen. Vaihtoehtoista vinkkelivoimaa Customista kadonneen lättiksen tilalle Rikulle kelpasi oikeastaan mikä tahansa toimintavarma ja käyttäjäystävällinen voimanlähde. harjoituskappaleita
Samalla tehtiin yläja alakiinnikkeet ilmajousituksen pusseille. Alun perinhän ne sijaisivat auton maskin laitaosissa. Perusteellisten pohjatöiden jälkeen Riku värjäsi auton mattaharmaalla raskaan kaluston maalilla. Projektivai heita . Takapuskurin tapaan myös alkuperäinen etupuskuri käännettiin ympäri ja sen alaosaan sovitettiin siistit upotetut tarvikevilkutja parkkivalot. Ainoat tuona aikana tehdyt toimenpiteet olivat omaa työtä olevan Cadillac-tyylisen ilmanputsarin kotelon asentaminen koneen koristeeksi sekä alkuperäisten ajovalojen upottaminen. Auton kisahenkisyyden kruunaavat mattamustat, ympäriinsä 7x17-kokoiset tarvikepeltivanteet, joille on kietaistu 205/50–17 ja 245/45–17 Kormorat. Leima heltisi asianmukaisten toppareiden tekemisen jälkeen. Niiden Uusi moderni tekniikkapaketti oli alkuperäistä kookkaampi kokonaisuus. Alkuperäistä taka-akselia kapeamman Volvo 242:sen perän ripustukset toteutettiin säädettävillä vinottaisilla nelilinkkituennoilla. Auton niputtaminen käynnistyi muutamien kaavailtujen lisäkustomointien tekemisellä. Tulipellin syvennyksen tekemisen sekä kardaanitunnelin korottamisen ja levittämisen jälkeen kori sopi taas rungolle, mutta melkoisesti lisätöitä se teetti. Maskin aukko oli Rikun makuun turhan kookas ja malliltaan ruman kanttinen. VW Kuplan kapselit asennettiin niihin viimeistelyvaiheessa. Niinpä hän päätti kasata auton ja katsastaa sen kesäksi 2012. Vanteiksi hän valitsi Vannetukusta löytämänsä mattamustat 7x17-tuumaiset tarvike peltiversiot, joille kietaistiin Kormoran 205/50–17 ja 245/45–17 matalaprofiilirenkaat. Vaihteiston osalta selvittiin alkuperäisen palkin muokkauksella ja sen kiinnityskohdan siirtämisellä hieman taaemmaksi. Sen jatkeeksi hän teki tyylikkään suojapellin, joka ”häivytettiin” lähes näkymättömiin mattamustalla maalaamisella. Lisätilan saamiseksi tulipeltiin oli tehtävä syvennys, minkä lisäksi kardaanitunnelia piti korottaa ja leventää hieman. Rikun alkuperäisenä ajatuksena oli ajaa autolla vain kesä ja viimeistellä se sen jälkeen valmiiksi. Niinpä Riku joutui madaltamaan öljypohjaa sumpun kohdalta niin paljon, ettei sen tilavuus tuntunut hänestä enää riittävältä. Niistä merkittävin oli alkuperäisten takavalojen korvaaminen saman levyisillä, mutta hieman matalammilla moottoripyörän tarvikeversioilla, jotka myös upotettiin takalokasuojiin. Tarkoitus ei ollut saada autoa täysin valmiiksi, vaan viimeistelyt oli tarkoitus tehdä myöhemmin. rattimanuaali. 14 V8-MAGAZINE. Tilaongelmaan törmättiin myös sovitettaessa paikoilleen Chevrolet Cavalierin tehostettua tiheävälitteistä hammastanko-ohjausta Fatman Fabricationsin muutossarjan kera. Modernin tekniikkapaketin paikoilleen sovittaminen osoittautui odotettua työläämmäksi, sillä Riku päätti kiinnittää moottorin ja vaihteiston alkuperäistä taaemmaksi paremman painojakauman saavuttamiseksi. Hammastangon tarvitsema lisätila saatiin aikaiseksi madaltamalla öljypohjaa sumpun kohdalta reilusti. Kasaan ja kilpiin Tässä vaiheessa Riku oli rakennellut autoa reilut kaksi vuotta, ja kutina sillä ajamiseen oli kova. Kiinnikkeiden paikat löytyivät lukuisten mittausten jälkeen, ja moottorin kohdalla kiinnikkeet piti tehdä kokonaan uusiksi. Auto toimi kuitenkin niin hyvin, että sillä tuli päästeltyä sellaisenaan seuraavat kolme suvea. Poistotoimenpiteiden kohteeksi joutuivat myös kaikki merkit ja listat. Myös auton koko sähköpuoli uusittiin ja muutettiin moderniksi 12-volttiseksi järjestelmäksi Painless Wiringin täydellisellä sarjalla. Tällöin huomattiin, että koneen öljypohja tulee tielle. Se nostettiin kuitenkin tallin nurkkaan odottelemaan parempia aikoja ja tilalle hankittiin uusi vakiokuntoinen neljävaihteinen TH-700-automaatti Helsingin Automatic Centeristä. Ongelma ratkesi öljypohjaa leventämällä, sillä sen sivuilla oli tilaa noin neljän litran kapasiteetin aikaansaamiseksi. Sen seurauksena öljytilavuus jäi turhan pieneksi, minkä vuoksi pohjaa piti myös leventää vähän. Kaikki näytti hyvältä, kunnes koria sovitettaessa testimielessä rungon päälle selvisi, että tulipeltiin ja kardaanitunneliin oli tehtävä reilusti lisätilaa. Muutos oli lopulta yllättävän suuritöinen. Rosteriputkesta tehty keskikohdaltaan vinklattu maski on täysin Rikun kätten työtä. Kliinin yleisilmeen saavuttamiseksi alkuperäisten takavalojen jatkeena olleet kromikoristeet saivat lähtöpassit ja niiden kiinnitysreiät hitsattiin umpeen. Sisustan pikaisen puhdistamisen jälkeen Customilla kurvattiin konttorille, missä se sai tylyn hylyn ilmajousien pohjattua. Se muokattiin uusiksi pienellä madalluksella ja kulmien pyöristämisellä
Lopulta tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että Rikun aloittaessa auton kaikkiaan yli seitsemän vuotta kestäneen rakentelurupeaman, ei hänellä ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa siitä, miltä se näyttäisi valmiina. Lopulliseen asuunsa auto valmistui kesäksi 2016, eikä sille ole tarvinnut tehdä sen jälkeen perushuoltoja kummempia toimenpiteitä. Alkuperäismaski oli kehnossa kunnossa, eikä sen aukon muotokaan miellyttänyt Rikun silmää. V8-MAGAZINE 15. Tulokseksi tuli yllättävänkin hyvä aika 15,24/145 km/h, mikä on varsin kohtuullista kyytiä vakiolle ”vajaamoottorille”. alkuperäinen maski, puskurit ja tuuletusikkunat. Ajovalot upotettiin, mikä lienee yksi ihan klassisimmista kustom-kikoista. Alkuperäinen takapuskuri käännettiin ympäri, minkä jälkeen sen ja korin väliin jäänyt ruma aukko peitettiin puskuriin yläosaan hitsatulla pellillä. Kesäksi 2012 valmistuneessa väliaikaisversiossa olivat paikallaan mm. Hieno oivallus on myös itse tehdyille pakoputkien päille pakerretut kisahenkiset syvennykset. Hillityn värivalinnan vastapainoksi sisusta on verhoiltu lattiasta kattoon mustan kanEletään kevättä 2012. Tiiviin googletuksen tuloksena selvisi, että väri oli Fordin oma Boxwood Green. . Tyhjän aukon täytteeksi Riku pokkasi kiillotetusta rosteriputkesta maskin, jonka hän muotoili keskeltä vähän vinkkelissä olevaksi. Oikean sävyn ollessa vielä haussa hän näki sattumalta Fast & Loud -sarjan jakson, jossa vilahteli tuon tuostakin maukkaalla vihreällä maalattu lava-Ford. Toimenpiteen valmistuttua auto rekisteröitiin ja otettiin ajoon. Takapyöränkaaret olivat hänestä liian kantikkaat, joten niiden kulmat pyöristettiin ja ne muotoiltiin takaosasta vakiota loivemmin kaartuviksi. Niinpä siihen asennettiin hyvin ääntä eristävää Dynamat-bitumimattoa lattiaan, kattoon, takaluukkuun ja ovien sisään. kaan ja metallihohtokuparin keinonahan yhdistelmällä. Molempia puskureita kavennettiin, jotta niiden päät saatiin lähemmäksi koria, minkä jälkeen ne käännettiin ylösalaisin. Täysin säädettävän ilmajousituksen osat sijoitettiin siististi piiloon takaluukkuun. Customin väriksi Rikulla oli kaksi vaihtoehtoa, harmaa tai vihreä. Hän poisti etuovista tuuletusikkunat ja muutti sivulasit yksiosaiseksi. Muokattu runko ja päältä päin siistitty kone odottavat yhdistymistään korin kanssa. Riku halusi autostaan mukavan ja hiljaisen ajettavan. Vähemmän klassista kustomointia on sen sijaan nappisilmä-Ladan kromikehysten käyttäminen tinarekien yhteydessä. Pakoputkien päille tehtiin myös tyylikkäät ulostulot. komeat kromikehät ovat peräisin, uskokaa tai älkää, nappisilmä-Ladasta. Vaikka sävyn armeijahenkisyys häiritsi Rikua hieman, käski hän kaverinsa Jussi Himangan maalata auton sillä, eikä valintaa ole tarvinnut katua. Sieltä löytyykin tätä nykyä kaksi RideTechin kompuraa ja Air Liftin kookas viiden gallonan alumiinisäiliö. Lasien mekanismeja oli luonnollisesti muokattava, että niistä saatiin toimivat. Tekniikan hyvän toimivuuden lisäksi Riku on tyytyväinen auton ulkonäköön, josta tuli lopulta juuri sellainen kuin hän oli halunnutkin. Auton vauhtivaroja käytiin testaamassa Kalajoen lentokentällä järjestetyssä yökisassa. Työskentelyn ajatus kirkastui hiljalleen ja autosta muokkautui nykyinen kisahenkinen kustom, josta mies voi olla syystäkin ylpeä. Etupuskuriin tehtiin lisäksi paikat pyöreille tarvikevilkuille ja -parkkivaloille, ja takapuskuriin hitsattiin korin muotoja mukaileva pelti. Työn suoritti Verhoomo Mia. Keulan muokkaaminen uuteen uskoon aloitettiin suurikokoisen maskin aukon pienentämisellä ja sen kanttisten kulmien pyöristämisellä. Joskus vähemmän onkin enemmän, huomasi Riku, ja ryhtyi karsimaan myös auton lasien määrää. Kaasuapinasta inspiraatiota Tammikuussa 2015 koitti hetki, jolloin Riku päätti tehdä autolle vielä muutamia muokkauksia ja viimeistellä sen valmiiksi. – Siinä itä ja länsi kohtaavat harvinaisen onnistuneella tavalla, kuvaa Riku tätä kustomointia, ja on asiassa enemmän kuin oikeassa
Jutun yhteydessä oli myös yksi kuva Hennan tulevasta synttärilahjasta, joka oli kuvaushetkellä vielä melko raakile. Tuolloin kameran muistikortille tallentui Hennan Petrimiehen mustanpuhuvaksi rakennettu '85 Chevrolet Chevy Van G20. Vani vietti aikaansa omakotitalon autotallissa, jota ei ole koolla pilattu. Spesiaalinumerossa kaikki esittelyautot olivat mustia, kuten Petrin massasta erottuva kaappi. Rovaniemeltä kotoisin Tässä on pesunkestävä vannariperhe! Petrin '85 Chevrolet Chevy Van G20 päätyi myös lehteen (V8 10/15). TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO V ierailin Kellokoskella viimeksi vain vuosi sitten. Kuvauspaikaksi valikoitui tarkoituksella sama paikka kuin vuotta aiemmin. 16 V8-MAGAZINE Chevrolet Astro Cargo Van 1989 Kellokoskelainen Henna Rouvinen sai mieheltään 40-vuotislahjaksi remontoidun kaapin! Ei tosin mitään länsinaapurin huonekalujätin lastulevyhöttöä, vaan aidon amerikkalaisvalmisteisen Astron, jonka hänen miehensä rakensi lahjana näyttelykuntoiseksi vain yhden talven aikana. PIKKUMUSTA Hennan. Hennan vierellä ovat Noora ja Ronja (oik.) sekä nelijalkainen Lumo. Nyhveröksi nimetty vani päätyi edellisvuoden viimeiseen numeroon, jonka kansa tuntee Black Issuena (V8 10/15)
Tuontiautoista eniten kapuloita rattaisiin laittoi Toyotan vanit, joiden kilpailuvaltti taisi olla edullinen hankintahinta ja asiakasystävällinen varaosahinnoittelu. Ford Motor Companyn perustajana tunnetun Henry Fordin legendaariset sanat ovat jääneet elämään pysyvästi autoilun historiaan: ”A customer can have a car painted any color he wants, as long as it´s black!”. Ei ole mustan voittanutta Ei ole vaikea olla huomaamatta, että Rouviset ovat ihastuneet nimenomaan mustiin autoihin. Samaan aikaan lanseerattiin myös GMC Safari, joka oli Astron ns. Hennan vani on ensimmäisen sukupolven ('85–'94) Astro, jonka kyytiin mahtui parhaimmillaan kahdeksan matkustajaa. Neloseksi litratilavuutta PIKKUMUSTA Hennan. Tekniikkapuolella tyydyttiin vajaapyttyisiin moottoreihin, kun tarjolla oli muun muassa 98 hevosvoimalla ladattu 2,5-litrainen nelospannu. Rouviset eivät vuosien aikana ole kohdanneet toista vastaavaa. Ensimmäiset Astro vanit ilmestyivät markkinoille 1985 ja viimeiset poistuivat estradilta 2005. sisarmalli. olevan pariskunnan laania voisi leikillisesti kutsua vanitehtaaksi, jossa ei tuotantotilojen koolla mässäillä, mutta vaneja parsitaan tästä huolimatta kasaan tasaiseen tahtiin. Näin Astron tulevasta värisävystä ei tarvinnut vääntää kättä suuntaan tai toiseen. Cargo-mallisena se on erittäin harvinainen Suomessa. V8-MAGAZINE 17 . – Olemme nähneet muutamia umpikylkisiä Astroja, mutta niissä on ollut takaovissa ikkunat, siksi ne eivät ole varsinaisesti umpikaappeja, selventää Petri. Samassa sarjassa painivat myös Dodge Caravan yhdessä sisarmallinsa Plymouth Voyagerin kanssa. Rouvisten kunniaksi todettakoon, että eräs historian tunnetuimmista autotehtailijoista olisi ollut ylpeä pariskunnan värivalinnasta. Muut Astrot ovat ikkunallisia Star Crafteja
Kolme ensimmäistä vuotta ajettiin ilman rakentelutoimenpiteitä. Pakoputkisto on 2,5-tuumainen. Myöhemmin Astro toimi ainoana käyttiksenä puolentoista vuoden ajan, Chevyn ollessa työn alla, muistelee Petri. Käkikellolukolla varustetussa 7,5-tuumaisessa perässä on 3,23-perävälitys. Seinät tehtiin vanerista, jotka kuultomaalattiin hopealla. Olimme vailla toista käyttöautoa. 18 V8-MAGAZINE oli toki kiitettävästi. Lattia on ruotsalaista lankkuparkettia. Liekkiteema jatkuu matkustamon takaosassa. Itse ajoin Chevy Vanilla. Ryhdikkäintä menoa tarjosi 4,3-litrainen V6-moottori, josta kutiteltiin sopivasti 200 konia. Molemmat etujakkarat on varustettu kahdella taitettavalla käsinojalla, mikä lisää matkustusmukavuutta. Kojetaulu on ruiskunukattu, samaa kaavaa toteutettiin aikanaan myös Petrin G20:ssä. Eräällä nettisivulla toimenpidettä kehutaan jopa yhdeksi helpoimmista ”kasittamisista” kautta aikain. Tehtaalta ei kasipyttyistä irronnut Astroon edes sujuvan puhetaidon omaavalle asiakkaalle. Urheiluhenkisyyttä lisää katon spoileri (GM), jota koristaa Chevy-teksti. Penkkien taustapuolet jätettiin ilman liekkejä, niskatukia lukuun ottamatta. Takapenkin sokkeliosasta löytyy riittävä arsenaali ämyreitä, jotta matkankulkua voidaan tarvittaessa piristää musiikilla. Tämä ei luonnollisesti ole se ainoa tapa moottorin pois nostamiseen, mutta tiettävästi vaivattomin. Konevaihtoehdot vaihtelivat vuosimalleittain, joten tarjolla oli myös 165-hevosvoimainen V-kuutospata. Pikkukaappi bongattiin Nettiautosta, ollen myynnissä Hämeenlinnassa. Kasin mahduttaminen Astroon ei ole harmaita hiuksia aiheuttava toimenpide, vaan koneswappi sujuu melko kitkattomasti, kun kuutosmoottorin ottaa ensin pois yhtenä pakettina laatikoineen ja apurunkoineen. Summitilta hankittu alumiininen liekkiratti toimi esikuvana penkkien liekityksille. Liikenteessä nähtiin vuosien aikana myös vinkkelillä ladattuja Astroja, kuten esittelyauto, mutta nämä olivat omistajien omia konstruktioita. 6-paikkainen umpikaappi – Astro hankittiin perheeseen yli 10 vuotta sitten 2006. Pikkumusta on sporttisen oloinen ilmestys kera tyylikkyyden. Takaa löytyvät säädettävät Konin Hevy Truck -iskunvaimentimet ja edestä Bilstenin iskarit. Pohja on hiekkapuhallettu ja viimeistelty harmaalla epoksilla. Vaihtovalolla varustettu kierroslukumittari on must-varuste katuautohenkisessä vanissa. ?. Maalauksen toteutti Petri Keltaniemi kellokoskelaisesta Automaalaamo AeroColor Oy:stä. Astro miellytti myös emäntää, jolle käyttistä oltiin lähinnä hankkimassa. Mustia vinyylipenkkejä on raikastettu hopeanvärisillä liekityksillä
Astro oli tarkoitus yhtenä päivänä viedä ajamalla korjattavaksi, mutta se hajosi pihalle. Projekti alkoi auton pilkkomisella palasiksi. Autossa oli valmiina vastaavat jarrut kuin V8:lla varustetussa Chevrolet Capricessa, mikä edesauttoi tekniikan muutoskatsastusta. Kulkupuoli on Astrossa vähintään kunnossa, sen sai kokea myös toimittaja hanttarin jakkaralta käsin. ”Mikki-kannet” saivat väistyä, kun tilalle iskettiin rosteriventtiiliset Dart-alumiinikannet (200 cc), ja niiden seuraksi hyvin virtaava Dartimusarja. Potkua on ihan riittävästi, toteaa Petri. – Puhdistin ja hioin korin pohjan lähes kauttaaltaan peltikirkkaaksi. Kasipyttyinen kutvosen tilalle Astro kasattiin ajokuntoiseksi ja toimitettiin automaalaamoon, missä hoidettiin myös pohjatyöt. Kuutospannu päätyi tiettävästi venekäyttöön. Siinä vaiheessa, kun Rouviset myöhemmin muutoskatsastivat Astron V8-moottorille, oli lisäpenkki poissa. Koska aikataulu oli tiukka, moottorin kasaamisen otti hoitaakseen Kari Koskinen, jolta lohko oli hankittu. On siinä Hennalla melkoinen pikkumusta, joka on palkittu myös näyttelyissä! ?. Moottorin alakerta tasapainotettiin, käsittäen männät, kiertokanget ja kampiakselin. Kojetaulu ruiskunukattiin Nukka Worksin toimesta mustaksi ja penkit päällystettiin verhoilijamestari Arin toimesta. Tästä syystä autosta tuli jatkossa 6-paikkainen. Lopulta vani kuskattiin lavetilla vaihteistokorjaukseen, harmittelee Petri. – ”Pahvilaatikon” aerodynamiikalla toteutettuna melko haipakkaa menoa, huikkaa Petri. Viimeistely hoidettiin mustalla epoksilla. Sisustatyöt aloitettiin, kun auto saapui maalaamosta. Muista osista mainittakoon hiottu ja kiillotettu kampura, 10:1-puristeiset männät, Compin nokka-akseli (260/460) ja -rullavipat, Proformin ratasjakopää, ARP:n pulttisarja, MSD:n alumiininen HEI-virranjakaja, mekaaninen bensapumppu, Unipoint-starttimoottori (1,4 kw) ja Dart-venakopat. Vanin ensimmäinen omistaja oli helsinkiläinen siivousfirma, jolle auto rekisteröitiin henkilöautoksi, vaikka kyseessä oli kaksipaikkainen Cargo. Myös kaikki muut irrotettavissa olleet alustanosat, kuten kardaani ja taka-akseli hiekkapuhallettiin. Koivuvanerillisten kappaleiden sabluunat tehtiin läpinäkyvästä rakennusmuovista. 305 cid V8 tarjoaa sopivasti vääntöä jo alakierroksilla, joten liikennevalokiihdyttelyt hoituvat neidolta rivakasti. Seuraava omistaja asensi autoon takapenkin ja muutos katsasti Astron 7-paikkaiseksi. V8-MAGAZINE 19 Astro maahantuotiin uutena 1989. Auton laskennallinen huippunopeus on yli 200 km/h, mutta toistaiseksi Petri on tykittänyt Astrolla 190 km/h. Neljä paikkaa takana ja yksi etuistuinten väliin sijoittuvalla ”Hiace-mallisella lisäjakkaralla”. – Vaihteiston korjauksessa koettiin aikanaan vastoinkäyminen. Katto oli haastavin kokonaisuus. Lahdesta auto siirtyi Hämeenlinnaan. toinen, siksi se korvattiin toisella loksulla. Alustaan uusittiin kaikki nivelet, puslat ja jarruosat. – Kojetaulun kasaaminen oli oma show'nsa, koska TPI-moottorin poistuessa kojetaulusta oli napsittava pois kaikki sähköjärjestelmät ruiskulle, ja muut härpättimet, huokaisee Petri. Vanhasta lokasuojasta sai hyödynnettyä kaaripalan takapyöränaukon korjaukseen, huomauttaa Petri. Pakokaasujen ulostulon takaavat Flowtechin lyhyet peltisarjat ja Petrin kasaama 2,5 tuuman pakoputkisto yhdellä Flowmasterin äänenvaimentimella. Vanerit kuultomaalattiin hopeanhohtoisiksi. Runko hiekkapuhallettiin, mutta ruostekorjauksia ei tarvinnut suorittaa. Hitsasin runkoaisoihin ja korin takahelmoihin muutaman korjauspalan. Lattiassa ei ollut reikiä. Kestosuosikkia 350:stä ei voinut asentaa, koska sen tilavuus ylittää sallitut rajaarvot. Moottoriin uusittiin myös damperi, öljypohja ja vetolevy. Alkuperäisen 4,6-litraisen TPI V6moottorin tilalle hankittiin 305 cid V8 ('77 4-pulttinen trukkilohko), koska se voitiin muutoskatsastaa suoraan ilman paperisotaa. Kuutosen jäähdytin tuulitunneleineen (lyhennettynä 15 cm:llä) jatkohyödynnettiin, kuten myös moniurahihnasysteemi. Moottorin sovitus hoitui Trans Dapt Performance Productsin konekorvake-muutossarjalla. Kaasuttimeksi valikoitui Edelbrockin Thunder 650:nen. Petrillä oli varastossa toinen apurunko akselistoineen, näin kahdesta aihiosta saatiin valittua parhaimmat osat käyttöön. Jouduin hitsaamaan tuoretta peltiä molempiin helmapelteihin sekä sisäettä ulkopuolelle. Autossa ei ollut ostohetkellä varsinaista verhoilua, koska kyse oli Cargo-mallista. Toinen etulokasuoja oli huonokunKyllä on Astrolla mukava kurvailla, kun äänimaailmaa värittää kasin pölinä ja ratasjakopään ”vihellys”
Rivin äärimmäisenä oikealla KKShow’n priimusmoottori Marco ”Platu” Planting, joka palkittiin spesiaalipalkinnolla. Tuki kanavoitiin juuri kulttuurin nimissä silloisen presidentti Mauno Koiviston toimiessa ohjeistajana. 20 V8-MAGAZINE Hot Rod taiteilijoiden ”KÄDENVÄÄNTÖ” Japanilainen Mr. Kustom-kulttuuri on avoin myös teospohjille! Jonkinlainen perhepotretti se on tämäkin! Mr.G (vas.), Mokoto, Pasi Tuominen, Satu Tabell sekä palkintojen jakajat Hannu Nivala ja Jussi Alasalmi yhteiskuvassa. Pronssitilan jakoivat nousevan auringon maan Mr.G ja Mokoto. Taidetta nähtiin myös Virosta, mikä oli enemmän kuin tervetullutta jo historiankin nimissä. Teoksessa mukana oleva ”lentävä silmämuna” on hot rod -taiteen eränlainen kulmakivi, jonka synnytti taiteen mestariksi tunnustettu Von Dutch jo 40-luvun lopulla. Moniko tietää, että Suomi tuki ”salaisesti” Viroa 80-luvulla maan rakentaessa demokraattista markkinatalouden perustaa. hulppean määrän rataksia. Teos oli maalattu LP-levylle, eikä mille tahansa, vaan Jarmon ex-bändin Talbotin pitkäsoitolle. The Wheels of Kustom Kulture -taidehaaste toi Kustom Kulture Show’hun peräti 12 toinen toistaan näyttävämpää ja eräällä tavalla myös nerokastakin teosta. Art Challenge -seinälle, joten kansainvälinen tuomaristo sekä kansa pääsivät tutustumaan kätevästi monipuoliseen kattaukseen. Kilpailuteokset oli ripustettu näyttävästi ns. G jakoi kolmannen tilan maamiehensä kanssa. Kakkoseksi kiilasi pylkönmäkeläinen Pasi Tuominen. H A N N E LE H A TA N PÄ Ä. Sunnuntaisessa palkintojenjakotilaisuudessa oli kotimaisuus valttia, sillä kaksi ensimmäistä sijaa menivät suomalaisille taiteilijoille. Tukea jatkettiin vielä vuoden 1990 jälkeen, kun Eesti julisti päämääräkseen täyden itsenäisyyden. Pinstriping Finland Art Challenge -haastekilpailuun osallistui tusinan verran taiteilijoita niin Suomesta kuin ulkomailta. Voiton nappasi kangasalalainen Satu Tabell, jonka puhuttelevaan taiteeseen perehdytään paremmin seuraavassa numerossa Hot Rod Taiteilijat -palstalla. Sacramenton Autoramassa Troy Laddin Hollywood Hot Rodsin rakentama auto palkittiin lisäksi Sam Barrisin muistopalkinnolla ja Custom D'Elegance -palkinnolla. Annika Dahlvikin mielenkiintoinen teos käsittää mm. Virolaisen Jarmo Nuutren nostalginen 5-puolavanne herätti ihastusta hottentottihenkisissä taiteen ystävissä. Hot Rod -taide on edelleen turhankin miesvoittoista, mutta viime vuosien aikana on mukaan tullut yhä useampi nainen. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Mulholland Speedster niittää mainetta Amerikan kauneimmaksi roadsteriksi Grand National Roadster Show’ssa tänä vuonna valittu Bruce Wantan omistama '36 Packard 1401 Coupe -pohjainen muodokas luomus on nyt myös maailman kaunein kustom. Mukaan on saatu mahdutettua myös kulttileffasta ”American Graffiti” tuttu ’32 Ford 5-W Coupe. Haasteen ottivat vastaan myös kolme tunnettua japanilaista viivataiteen mestaria: Mr.G, Makoto ja Jetwrench. Veekasi onnittelee kaikkia kuvitteelliselle podiumille nousseita! Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show’ssa oli runsaasti hot rod -taidetta sekä myynnissä että näytillä