Chevrolet Silverado Stepside 1987 Lisäksi mm.: 2017 UUDET JENKIT JA PYÖRÄT. Chevrolet 150 1957 . Edsel Corsair 4 d Sedan 1959 . SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 1/ 20 17 H IN TA 10 ,6 € Pilottiprojekti LASIMURSKAPUHALLUS Ford A Tudor 1931
60 CHEVROLET 150 1957 Tämän auton NASCAR-henkiset teippaukset vievät ajatukset suoraan entisaikojen kilparadoille. 14 CHRYSLER NEW YORKER 1960 Monet harrastajat haaveilevat aikoinaan omistamansa auton takaisin saamisesta, mutta vain harvat onnistuvat siinä. 64 PONTIAC FIREBIRD 1971 Tulilintu sai Toni Suikkaisen käsittelyssä luonteeseensa hitusen vihaisen linnun piirteitä. 47 ASVALTTIPIIRTURI Ruotsalaisen Bjersanin ’72 Chevrolet Novan 589-kuutiotuumainen isolohko tuottaa ilokaasutettuna yli 1000 hevosvoimaa. KISAJUTUT 56 COBRA JET MUSTANG FACTORY STOCKER Stock-konkarien Jarmo Grönmanin ja Pasi Mikkosen uusi projekti alkaa. Kauko Kaistanen lukeutuu näihin onnistujiin. Kenth Stenforsin ’87 Chevrolet Silverado Stepsidessa on huomioitu huikea ulkonäön lisäksi myös käytännöllisyys, sillä auto etenee dieselveekasin voimin. Juha Marjakangas yllätti Eeva-siskonsa perusteellisesti autolla, joka on jäänyt muotoilunsa ansiosta historiaan melkoisena erikoisuutena. 34 EDSEL CORSAIR 4 D SEDAN 1959 Syntymäpäivälahjoja on monenlaisia. 6 ERIKOISEMPI SHOW-PIKKIS Show-stopperin voi rakentaa monella eri tavalla. 38 57 57 14 1 /2017 KANSIKUVAJUTTU 28 FORD A TUDOR 1931 Tero Rojolan aakkonen on yksi FHRA:n ja Trafin autojen rakentamisen pilottihankkeen autoista. 80 AMC JAVELIN SST 1968 Iiro Jaakkola hankki isänsä Reinon aikoinaan Amerikasta uutena ostaman ’68 Javelinin takaisin suvun hoiviin. 70 HISTORIC RACE CUP 2016 Historiallisten autojen ratasarja käsitti kaudella 2016 kahdeksan osakilpailua.. 38 BLACKLIST #1 Viimekesäisen Blacklist-sarjan mestarilla Jari Sinisalolla ja hänen nopealla ’67 Chevrolet Camaro SS -kilpurilla on mielenkiintoinen historia. Tämä riittää hyvin yhdeksän sekunnin varttimailiaikoihin. PIENOISMALLIT 74 CHRYSLER WINDSOR -PROJEKTI ETENEE Kolmesatasen muutosprojekti Windsoriksi jatkuu konepellin ja maskin muokkaamisella sekä listoituksen ja pölykapseleiden muuttamisella
LINNEY. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Omilla autoilla ajettavat Kadunmiehen kiihdytyspäivät vetävät enemmän osallistujia ja tapahtumien määrä näyttäisi olevan kasvussa. Jarmo Markkanen Uusi vuosi, uudet kujeet 6 4 V8-MAGAZINE V8-MAGAZINE Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Arto Kylmänen, Michael Lamm, Peter S. Yksi kiinnostavimmista on Cobra Jet Mustang Factory Stocker, jota seuraamme projektina. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy KUSTANTAJA Markku Hurmeranta Sähköpostiosoite markku.hurmeranta@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen PALSTAT 3 SISÄLTÖ JA PÄÄKIRJOITUS 20 UUTISIA JA ASIAA 42 KALIFORNIA KRUZIN’ 68 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 73 TAPAHTUMAKALENT ERI 86 SEURAAVASSA NUMEROSSA 38 TEKNIIKKAA 22 UUDET JENKIT 2017 Vuoden 2017 uutuudet amerikkalaisten autojen saralla ovat varsin hevosvoimakylläisiä. Onhan se kieltämättä hauska ajatus, jos tallissa olisi se eka oma jenkkiauto kymmenien vuosien takaa! Tällaisia pelastustarinoita voi lukea Veekasista, eikä tämä numero tee poikkeusta. Niihin liittyy lapsuusajalta lämpimiä hetkiä. KAKSIPYÖRÄISET 26 UUDET MOOTTORIPYÖRÄT 2017 Ehkä kovin uutinen on Harley-Davidsonin Big Twin -moottorin uudistuminen. kerta, niin alkavaa sesonkia odottaa kyllä bensa valmiina tankissa. Niin ikään etsitään oman nuoruuden ajan autoja. Drag racing SM-sarja käsittää tulevalla kaudella kuusi kisaa, mukaan lukien EM-nitronatikat, junnukuskeja on noussut ylempiin ryhmiin ja uusia kilpureita rakennetaan kovaan tahtiin. Tähän kun vielä ynnätään FHRA American Car Show'n juhlanäyttely, 40. Outlaw-henkinen Blacklist voi hyvin ja jatkuu ensi vuonna, esittelemme hallitsevan mestarin. Muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen näyttäisi, että kaikenlainen kiihdytystoiminta olisi vauhdittumassa, puhuttiinpa sitten katuautoista tai varsinaisista kilpalaitteista. KERÄILYKUVAT 43 CHEVROLET 150 1957 44 CHEVROLET K5 BLAZER 1970 KANSIKUVAT: KARI MÖRÖ, GENERAL MOTORS KERÄILYKUVA: HARRI JUKARAINEN KALENTERIKUVA: PETER S. 107-kuutiotuumaisessa Milwaukee Eight -moottorissa on nimensä mukaisesti kahdeksan venttiiliä. 54 LASIMURSKAPUHALLUS Hiekkapuhallusta huomattavasti hellävaraisempi puhallusmenetelmä toimii hyvin mm. Nostalgian kaipuu ja menneiden aikojen omat muistot ovat saaneet harrastajia etsimään ja taltioimaan perheessä olleita amerikkalaisia autoja. harrastepelien käsittelyssä. Jo jonkin aikaa on esiintynyt sympaattinen, alati kasvava suuntaus. 76 HARLEY-DAVIDSON FX 1971 Jos pyörä saa lempinimen Ylikessu, on selvä, että sen rakentelussa on haettu vaikutteita vanhoista sota-ajan laitteista. Ratin takaa Jenkkiautoharrastus on mukavan perinteinen ja vakaa, mutta kyllä senkin sisällä tapahtuu liikehdintää harrastajien kiinnostuksen kohteissa
TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. Phone. POLTTOAINEPUMPPU Ford/Mopar/Chevy 7-15 psi. 25,KAMPIAKSELI HIOTTU CHEVY 350 2 PC , Alk 120,STORE OPEN 24/7. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info KANNATTAA KATSOA... US-KÄYTTÖAUTOIHIN VARAOSAT JA HUOLLOT WEB KAUPPASSA PALJON LISÄTTYJÄ UUSIA TUOTTEITA STORESSA PALJON HUIPPU TARJOUKSIA! esim. PAKOPUTKISTO 2,5” TUPLA 15896 F-BODY 67-69/NOVA 599,ALUMIINIVANNE EAGLE 15*7 5-5 80,KATSO MYÖS POISTOT & KÄYTETYT! esim. R R OIL PRODUCTS H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H PERFORMANCE HI Polishes Waxes Cleaners R KANNATTAA KATSOA..
Chevrolet Silverado Stepside 1987 NOKIVASARA Erilainen 6 V8-MAGAZINE
TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK V8-MAGAZINE 7. Kovia kokeneen ’87 Chevrolet Silverado Stepsiden muokkaaminen pokaaleja pokkaavaksi näyttelypeliksi ei ole helppo homma. Rimalissa asuva Kenth Stenfors on kuitenkin osoittanut, että periksi antamattomalla pakertamisella tavallisesta työjuhdastakin voi työstää täysiverisen show-stopperin
Silveradon 148-heppainen 6,2-litran diesel-veekasi on täysin kunnostettu ja komeaksi viimeistelty. Erilaisuus kunniaan Stepparin elvyttäminen käynnistyi äännelleen moottorin kunnostamisella. 8 V8-MAGAZINE. Halusin kuitenkin jotain erilaista, joten nokivasara sai jäädä, perustelee Kenth show-stopperissa harvoin vastaan tulevaa voimanlähdevalintaansa. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä putkien pokkaamiseksi sekä kone että hytti oli asennettava ensin paikoilleen, jotta nähtäiStepparin näkyvin ja varmasti myös kuuluvin muutos on hytin takaa ylös nousevat tuplat ulostulot, jotka Kenth teki metsätyökoneissa käytetystä kiillotetusta 5” rosteriputkesta. Pelko täyspommista osoittautui onneksi turhaksi, sillä kilinän aiheuttajaksi selvisivät kulahtaneet hydraulinostajat. itse tehdyssä pissapojan säiliössä ja jäähdyttimen ylivuotosäiliössä. Stepparin toi Suomeen tuttu rekkakuski, joka oli autoa kyytiin ajaessa puhkaissut reiän sen lattiaan. Kattopelti oli käytännössä ainoa ruosteen pahoinpitelyltä välttynyt osa autossa. – Olisin päässyt helpommalla ja halvemmalla, jos olisin vaihtanut autoon tutun turvallisen Chevyn pikkulohkon. Tämä alkoi näkyä myös auton kunnossa, sillä sen kaksivärinen show-tyylinen maalipinta pikemminkin kupruili kiiltelyn sijaan. Tässä yhteydessä myös alustan kulutusosat uusittiin ja vaihtolistalle joutuivat mm. Fiiliksiä latisti entisestään se, että pohjan lisäksi pahoja ruostevaurioita löytyi myös etulokasuojista, etusisälokasuojista, ovien alaosista, hytin alakulmista, helman palkeista ja takalokasuojista. Show-stopperi Kenthin tarkoitus oli rakentaa Stepparista puhdasverinen show-stopperi, jossa olisi koko joukko erikoisia ja huomiota herättäviä yksityiskohtia. K aikenlaiset nelipyöräiset ovat kiinnostaneet Kenthiä teini-iästä asti, ja hän onkin kunnostellut niitä enemmän tai vähemmän vuosien ajan. Myyjä ei ollut kuulemma moisesta moksiskaan, vaan tarjosi ”reiluna miehenä” peräti 250 kruunun alennuksen sovitusta hinnasta. Kenth pettyi pahemman kerran nähdessään auton ensimmäisen kerran. Niinpä Kenth hautasi alkuperäisen ajatuksen auton pienestä fiksaamisesta, ja otti sen täydellisen läpikäynnin kohteeksi. Myyjän mukaan Steppari oli rakennettu silloiseen kevyesti kustomoituun kuosiinsa 1980-luvulla Amerikassa, mistä se oli tuotu Ruotsiin syksyllä 1990. Luiskina käytetyistä laudoista yksi oli katkennut ja iskeytynyt pohjaan paljastaen lattioiden perin pehmeän kunnon. Lyhempien ja jäykempien jousien lisäksi iskareiksi asennettiin tuhdit kaasut maakosketusten välttämiseksi. Olihan suunnitelmissa auton rakentaminen oman mielen mukaiseksi, ei sen entisöinti. Moottorin lohko hoonattiin, männät renkaineen vaihdettiin ja nokka nostajineen uusittiin, kuten myös muut kulutusosat mukaan lukien alipainepumppu ja dieselpumppu suuttimineen. Niitä pohtiessa hän tuli siihen tulokseen, että hytin takaa ulos tulevat pystymalliset pakoputket eivät ole ihan jokapäiväistä kauraa lavakaaroissa, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Niinpä etupään olka-akseleiksi vaihdettiin 2 ½"dropatut versiot ja perää laskettiin saman verran laskupaloilla. Koeajon aikana mainiosti toimineelle nelivaihteiselle TH-400-automaatille riitti huolto, mutta lukoton 3,07:1-välityksinen 10-pulttinen perä vaati täysremontin. kaikki nivelet, puslat sekä tehostetun ohjauksen osat. Amerikkalaiset autot ovat olleet aina ihailun kohteena, ja niistä etenkin pickupit, joiden käytännöllisyys ja monimuotoinen rakentelumahdollisuus ovat kiehtoneet. Moni kakku päältä kaunis Huhtikuussa 2007 Kenth törmäsi ruotsalaisella Blocket-sivustolla kaupattuun kuluneeseen ’87 Chevrolet Silverado Stepsideen, jonka ajokorkeus, tai pikemminkin mataluus, teki häneen vaikutuksen. Moottori sai myös uuden maalin ja joukon kiillotetusta rosterista työstettyjä osia. Se kävi kuin sepelimylly, ja ääni vain pahentui koeajolenkillä. Vaikka kone oli muuten yllättävän hyvässä iskussa, teki Kenth sille täysremontin. Sen keskelle hän teki led-valoilla varustetun rekisterikilven syvennyksen. Kenthin mieltymys kiillotettuun rosteriin näkyy mm. Niinpä sellainen laitettiin hakuun ensimmäiseksi amerikkalaiseksi harrasteautoksi. Myyjä kuitenkin vakuutti auton olevan teknisesti toimiva ja koriltaankin kohtuullinen, joten Kenth osti auton näkemättä. Autoa oli jo valmiiksi madallettu, mutta Kenthin makuun turhan vähäisesti. Seuraavaksi työn alle otettiin runko, joka paljastui hiekkapuhalluksen jälkeen niin priimaksi, että sille riitti puhdistus, pohjamaalaus sekä kiiltävällä mustalla ja kirkaslakalla viimeistely. Täysin uusiksi menivät lisäksi tehostetut 11,9"etulevyt ja 11" takarummut tilpehööreineen. Niitä olivat erilaiset kiinnikkeet, jäähdyttimen ja pissapojan ylivuotosäiliöt sekä dieselin painepumppusäiliö. Ei ihan tavanomainen ratkaisu! Alkuperäinen takapuskuri muistutti muotoilultaan lähinnä ratakiskoa, joten Kenth pokkasi sen tilalle siromman version nelituumaisesta rosteriputkesta. Länsinaapurissamme auto oli ollut ilmeisesti jonkinlainen kiertopalkinto, koska 11 eri omistajaa oli kurvaillut sillä 16 vuoden aikana. Tämän Höörin kylässä sijainneen yksilön konepeltiin stanssatut lukuisat louversit nostivat sen osakkeita Kenthin silmissä siinä määrin, että hän päätti kysyä lisätietoja. Lopullinen isku lekalla päähän oli se, kun Kenth käynnisti auton alkuperäisen 6,2-litraisen diesel-veekasin
V8-MAGAZINE 9. Jotain tehdystä työmäärästä kertoo se, että Kenthiltä meni lähes vuosi röörien valmiiksi saamiseen! Sävyvinkki sukulaiselta Putkien pokkaamisen jälkeen hytti nostettiin uudelleen pois rungolta ja kiinnitettiin jigiin koritöitä varten. Niinpä hän valmisti niiden loppupäät peräti 5" kiillotetusta rosterista! Putket olivat todella painavat, joten hän teki niille vankan tukirakenteen niin ikään kiillotetusta rosterista, johon hän kaiversi tyyliin sopivan Bowtie-logon. Kenth halusi rööreihin paitsi näyttävyyttä, niin myös riittävästi pärinää. Pellit olivat monin paikoin niin kehnossa kunnossa, että Kenth päätti korvata kaikki korjausta kaipaavat kohdat hyttiä lukuun ottamatta uustuotanto-osilla. Sanotaan, että ”suku on pahin”, mutta Kenth päätti jättää Stepparinsa koriltaan pitkälti alkuperäiseen asuunsa. Hytin osalta selvittiin helmojen ja molempien alatakakulmien uusimisella, minkä lisäksi lattiaan sekä ovien alaosaan laitettiin muutamia pieniä paikkoja. siin mitä kautta röörit saataisiin menemään hytin taakse. Valkoinen keinonahka ja lila kangas muodostavat todella maukkaan yhdistelmän. – Tiesin, että uustuotanto-osien laadussa oli toivomisen varaa, mutta niissä oli sentään peltiä mitä hitsata, toteaa Kenth, joka joutui hienosäätämään tätä Taiwantavaraa melkoisesti ennen kuin ne saatiin sopimaan paikoilleen toivotulla tavalla. Tilaa ei ollut paljon, mutta siitä huolimatta Kenth ei tinkinyt tavoitteestaan asentaa kiillotetusta ruostumattomasta itse tekemiensä peltipakosarjojen perään niin ikään kiillotetusta rosterista itse valmistetun 3" tuplaputkiston. Vaihtolistalle joutuivat mm. Alkuperäiseen sohvapenkkiin lisättiin itse tehdyt niskatuet, jotka sopivat kokonaisuuteen varsin mallikkaasti. . etulokasuojat sisälokasuojineen, kummatkin takalokasuojat ja koko lavan pohja. Asiaa aikansa pohdittuaan hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että helmiäinen on hankala väri paikata, mikäli siihen tulisi vaurioita. Lukuisten yritysten ja erehdysten kautta oikeat väylät viimein löytyivät ja putkien päät pilkistivät hytin alakulmien alta. Tulevien ruostevaurioiden välttämiseksi pohjaan ja ulkopeltien sisäpintoihin ruiskattiin kiveniskumaali ennen osien viimeistelemistä siistiksi kiiltävällä mustalla. Todennäköisyys niiden syntymiseen oli lisäksi kohtuullisen suuri, sillä Kenthillä oli aikomus ajaa Stepparilla aina kun mieli tekisi. Homma osoittautui odotettua hankalammaksi ja vaati useita ruiskutuskertoja ennen kuin lopputuloksesta tuli hyvä. Jotain muuta olisi siis keksittävä. Autossa olleen Grantin 13” GT-ratin puukehä maalattiin yhtenäisyyden nimissä valkoiseksi. Kenthin alkuperäisenä ajatuksena oli maalata auto show-stopperiin sopivalla helmiäisvärillä. Yksinkertaisen kliinin yleisilmeen saavuttamiseksi kaikki ylimääräiset listat ja merkit karsittiin kuitenkin pois
Alustaa ja sen osia peitti paksu kuivunut likakerros, mikä ei luvannut hyvää. Tulevaisuudessa se maalataan rungon kaltaisella kiiltävällä mustalla. Auton karu kunto oli Kenthille paha pettymys, sillä etenkin korin runsaat ruostevauriot olivat odotettua vakavammat. Korjaamisen sijaan hän päätti korvata useimmat vaurioituneet peltiosat uustuotantotavaralla. Kenthin hämmästys olikin melkoinen, kun runko osoittautui hiekkapuhalluksen jälkeen käytännössä virheettömäksi. Musta-harmaa-punaiset kangasverhoilut olivat täysin kulahtaneet ja osia puuttui sieltä sun täältä. Niinpä se purettiin paloiksi ja myös kori nostettiin pois rungolta. Sisustan muoviosat Kenth maalasi itse valkoiseksi. Jos oli Steppari ulkokuoreltaan kärsineen näköinen, niin samaa voitiin sanoa sisustasta. Vielä on kuitenkin jäljellä lavan läpikäyminen ja sen muuttaminen kippaavaksi. Tässä touhussa Kenthiltä vierähti yhden talven talli-illat rattoisasti. Sen 80-lukulainen harmaa-musta show-maalaus ”salamaraitoineen” oli täysin kulahtanut, ja käytännössä sen kaikki koripellit kasvoivat sammalta alaosiltaan. Kenth on katunut jälkikäteen uusilla osilla ja 2 ½” dropatuilla olka-akseleilla kasatun etuakselin maalaamista punaiseksi. Stepparin värin vaihdon täydellistämiseksi myös hytin peltiset sisäosat maalattiin korinvärisellä lilalla aina kojelaudan alaosaa ja takaseinän yläosaa myöten. Projektivai heita 10 V8-MAGAZINE. Kunnostustöiden loppusuora alkaa häämöttää. Auto ei ollut kovin kaksinen näky ostohetkellä. Stepparia tarkemmin tutkittuaan Kenth tuli siihen tulokseen, että auto oli täysi projekti. Runko oli valmistuttuaan todellinen taideteos. Siinä on koko joukko hienosti viimeisteltyjä yksityiskohtia, kuten Kenthin kiillotetusta rosterista tekemät 45 litraa vetävät pyöreänmalliset bensatankit
Upean lopputuloksen kruunaavat poistetut merkit ja listat, sekä paksu kirkaslakkakerros, jota pantiin pintaan viisi litraa. Myös auton alla olleet kuluneet 80-lukulaiset alumiinivanteet korvattiin Cragarin 8 x 15ja 10 x 15 -tuumaisilla kiekoilla, joille kietaistiin valkokohokirjaimin varustetut 265/50–15 ja 295/50– 15 Cooperin renkaat. Johdonmukaisuuden nimissä myös alkuperäiset mittarit korvattiin valkopohjaiRuostekylläiset takalokasuojat vaihtuivat uustuotanto-osiin, jotka ovat muhkeasta koostaan huolimatta täysin tehdasmitoissa. V8-MAGAZINE 11. . Komean kokonaisuuden kruunaa Bowtielogo. Tuhdit tuplaputket ovat painavat, minkä vuoksi Kenth teki niille vankan kiinnityspalkin kiillotetusta rosterista, joka toimii samalla niiden tukirakenteena. Materiaaliksi Lena valitsi auton ulkokuoren sävyihin sointuvan lilan kankaan ja valkoisen keinonahan omanlaisine kuviointeineen ja tikkauksineen. Värin nähtyään se valikoitui välittömästi myös Stepparin sävyksi. Ilmajousituksen ViAirin tuplat kromatut 444C-kompressorit ja niin ikään kromattu 25 litran säiliö sekä Air Liftin sähköinen ohjainyksikkö on sijoitettu siististi piiloon lavan alle. Kenthin kohdalla asia on pikemminkin päinvastoin. Vaihtoon menivät mm. Kenth maalasi tammesta tehdyn lavan lattian laudat tavanomaisesti poiketen valkoisella. Kiillotetusta rosterista tehdyt listat ovat niin ikään hänen kättensä työtä. Vaikka auton värjääminen mopon värillä arvelutti Kenthiä, päätti hän kuitenkin selvittää, että miltä se näytti. Näin ne sointuvat paremmin sisustan sävyihin. Kyseisten osien ollessa verhoomossa Kenth maalasi kabiinin peltipinnat lilaksi sekä muoviosat valkoisiksi, ja vaihtoi maton mustasta metritavarasta tekemäänsä versioon. Lava liikkuvaksi Värin vaihdon myötä myös Stepparin musta-harmaa ja muutenkin nuhjuinen sisusta oli tehtävä täysin uusiksi. Tätä tarkoitusta varten Kenth kiikutti sisäkaton, kojetaulun päällisen, sohvapenkin ja ovipahvit paikalliseen verhoomoon ystävänsä Lena Lithénin uudelleen päällystettäviksi. maski, etulampun kehykset ja taustapeilit. Tuhdit 295 milliä leveät renkaat sopivat niiden sisään heittämällä. Uudistuneen ulkoisen olemuksen täydentävät komeasti kiiltelevät koristeosat, joista käytännössä kaikki on korvattu laadukkailla uustuotanto-osilla. Hän sai väristä hyvän vinkin vävypojaltaan, joka kehui kovasti Piaggio-mopon lilan metallinhohdon sävykkyyttä.
Ja sitä ne totisesti tekevät! Auto valmistui pitkälti nykyiseen loistoonsa kesäksi 2014, jolloin se myös katsastettiin Suomen kilpiin kaikkine muutoksineen. Niiden sininen sävy tuo hienosti esiin auton sisustan valkoisuuden sekä konehuoneen ja alustan runsaiden rosteriosien peilimäisen kiillon. Kenthin Steppari on tästä oiva osoitus. Täysiverisen show-stopperin rakentaminen arkisesta aihiosta on haastava homma, mutta jos taitoa ja tahtoa löytyy tarpeeksi, niin sekin on mahdollista. Kokemukset ovat niin hyvät, että kuluvan talven aikana ilmajousitus tullaan asentamaan myös etuakseliin. – Vaikka valkoinen näyttääkin hyvältä, niin en ehkä enää valitsisi sitä verhoilujen väriksi, koska se on niin hankala pitää puhtaana, toteaa Kenth kokemuksen tuomalla rintaäänellä. – Valkoiseen päädyin sen vuoksi, että halusin lautojen sointuvan sisustan sävyihin. 12 V8-MAGAZINE. Auto on myös menestynyt mainiosti alan tapahtumissa, sillä se on saanut niistä aina jotain kotiin tuomista. Pari seuraavaa kesää Kenth päästeli autolla tyytyväisenä, kunnes perinteiseen tapaan lasketun alustan mataluus ja siitä aiheutuvat pohjakosketukset saivat hänet vakavasti harkitsemaan ilmajousituksen asentamista. Koska ei ollut olemassa mitään valmista pakettia homman hoitamiseen, päätti Kenth tehdä kaiken alusta asti itse. Stepparin lähemmäs 600 led-valoa pääsevät oikeuksiinsa hämärässä. Lähtökohdaksi hän otti 70-heppaisen Johnssonperämoottorin pilssipumpun, jonka hän muutti sähkötoimiseksi. Kesäksi 2016 Stepparin takaakseliin sovitettiin kahden 444C-kompressorin voimin liikkuvat Air Liftin pussit ja muutettiin ripustukset nelilinkeiksi. Saatuaan kaikki eri komponentit keskenään toimiviksi, oli Kenthillä vielä edessä kiskojen, kiinnikkeiden ja saranoiden teko, joiden pakertamisessa paloi paljon aikaa ennen kuin niiden oikeat paikat löytyivät. Toisaalta syy pokaalitulvaan saattaa olla juuri se, että Kenth on kyennyt muokkaamaan jostain tavanomaisesta jotain tavattoman hienoa. Suunnitelmissa on lisäksi laittaa lavan koristeeksi kiillotetusta ruostumattomasta tehty turvakaari, jonka jälkeen Steppari alkaa olla Kenthin mukaan aikalailla valmis. Vaikka Steppari oli jo kaunis kuin karamelli, puuttui siitä Kenthin mielestä vielä se säväyttävä show-elementti, joka saisi auton erottumaan edukseen alan tapahtumissa. Vakiot takavalot eivät enää sopineet ainutlaatuiseen lavaan, joten Kenth korvasi ne Bilteman moderneilla pyöreillä tarvikeversioilla, joille hän työsti sopivat telineet. . Puutteen poistamiseksi hän päätti asentaa auton maskiin, konehuoneeseen, ohjaamon ja alustaan lähes 600 sinisävyistä lediä, niin yksittäisinä valoina kuin valonauhoinakin! Ledien suuren määrän lisäksi paljon päänvaivaa aiheutti paitsi valoihin liittyvien sähkötöiden tekeminen, niin myös niiden sijoittaminen siten, että ne eivät juuri näkyisi ennen kuin ledit sytytettäisiin. Olen lopputulokseen tosi tyytyväinen, perustelee Kenth lava-autojen lattioissa harvemmin käytettyä värivalintaansa. Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen, sillä Stepparin lava herättää auetessaan runsaasti huomiota, aivan kuten hän oli kaavaillutkin. Aikansa asiaa pähkäiltyään hän tuli siihen tulokseen, että kippaavia lavoja ei ole liiemmälti nähty Steppareissa, etenkään kauko-ohjattuna. Sen jälkeen Kenth sovitti siihen Logset-agrikaatin työsylinterin, joka huolehtii lavan varsinaisesta liikuttamisesta. . Se on taito, joka on vain harvalla, ja Stepparista päätellen Kenthiltä löytyy tällaista lahjakkuutta vaikka muille jaettavaksi. Autossa ollut ruma ratakiskoa muistuttanut takapuskuri sai myös lähtöpassit, ja sen tilalle Kenth asensi nelituumaisesta kiillotetusta rosteriputkesta pakertamansa version, jonka keskikohtaan hän teki siistin syvennyksen rekisterikilvelle. Ledien loistetta Kippaavasta lavastaan huolimatta Stepparissa ei ollut Kenthistä vieläkään tarpeeksi showmaista säihkettä. – Valojen väriksi valitsin sinisen, koska ne tuovat hienosti esiin Stepparin valkoisen sisustan ja runsaat rosteriosat, toteaa Kenth ja haluaa samalla korostaa sitä, että ledejä ei käytetä koskaan liikenteessä, vaan ne ovat päällä vain alan tapahtumissa tuomassa autoon lisäloistetta. silla tarvikeversioilla ja Grantin 13" GT-ratin puinen kehä maalattiin valkoiseksi. Komean lavakokonaisuuden kruunaavat tammesta tehdyt lattialaudat, jotka Kenth maalasi valkoiseksi ja viimeisteli virheettömäksi kymmenellä kerroksella kirkaslakkaa. Kenth halusi nimittäin ledit siististi piiloon, ettei Stepparista tulisi liian sirkusautomainen, kuten hän asian ilmaisee
09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. V8-MAGAZINE 13 Amer Trading, Inc. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Kiillon lisäys Suolan-, pienja raudanpoisto Esipesu VAIHE 3 VAIHE 2 VAIHE 1 AUTON PERUSPESU. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne
Chrysler New Yorker 4d Sedan 1960 Kaukon JORKKERI 14 V8-MAGAZINE
Kolme vuosikymmentä myöhemmin sulkeutui eräänlainen ympyrä, kun hän hankki vanhan sotaratsunsa takaisin kotitalliin. Maskulainen autokorjaamoyrittäjä Kauko Kaistamo omisti 70-luvulla ’60 New Yorkerin, mutta luopui myöhemmin autosta. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO JORKKERI V8-MAGAZINE 15
Auto rekisteröitiin kotimaisiin kilpiin elokuun 8. Monet näistä olivat neliovisia, kuten Kaukon New Yorker. Autokorjaamoa Maskussa isännöivän Kauko Kaistamon yksi unelma-autoista lienee ’60 New Yorker, sillä mies on omistanut siipikaunottaren peräti kahdesti. Mopoilun pariin hän siirtyi jo 5-vuotiaana. Myyjä meni puihin Otava perustettiin 1890 ja yritys täytti 70 vuotta New Yorkerin hankintavuotena. Lieneekö auto ostettu merkkivuoden kunniaksi. päivänä 1960 tunnuksella BC-769. Otava luopui Chryslerista 1968, minkä jälkeen omistajaksi tuli lokakuun puolivälin tienoilla tamperelainen liikkeenharjoittaja Simo Korpisaari. 16 V8-MAGAZINE. Autosta pyydettiin 350 markkaa. Ennen sitä nuorukainen bongasi Turun Sanomien myyntipalstalta vihreä-valkoisen ’59 Oldsmobilen. – Oldsmobilea lähdettiin ostamaan kaverin kanssa suurella innolla. Seuraavaksi auto vaihtoi omistajaa vain vuotta myöhemmin, kun Jorkkeri siirtyi tamperelaiselle Ykkös Auto Oy:lle, haltijaksi ylisläinen Aarre Torkkola. Auto pysyi edelleen Ykkös Auton omistuksessa, vaikka haltija muuttui vuoden 1970 alussa mänttäläiseksi Aira Ahoseksi. Ystäväpiiristä löytyi muun muassa Aleksis ”Seitsemän veljestä” Kivi, jonka tukijana AspelinHaapkylä toimi. Seuraavaksi estradille astuikin Kauko, jolle siipikaunotar siirtyi 1972. Kolmatta kertaa ei tule, sillä toista kertaa ei aidosta Suomi-autosta luovuta! Kauko tutustui autoihin nelivuotiaana enonsa autokorjaamolla. Mies ehti toimia myös kansanedustajana ja hänet tunnetaan kotimaisen osuustoiminnan isänä. Veekasissa on vuosikymmenten aikana esitelty lukematon määrä uudesta saakka Suomessa olleita Amerikan herkkuja. Vuoden kuluttua oli Kraisun aika vaihtaa taas maisemaa, kun se siirtyi VarsinaisSuomeen, auralaiselle putkiasentaja Seppo Sollolle syyskuussa 1971. Kaukon Chrysler ei poikkea kaavasta, koska tyylikkään Kraisun ensimmäinen omistaja oli helsinkiläinen Kustannusosakeyhtiö Otava. Vetelissä syntynyt Aspelin-Haapkylä oli myös professori sekä valtioneuvos ja kulttuuritutkija. Kemijärvellä syntynyt Gebhard oli liikemies sekä taloustieteenja taloushistorian professori. Iso osa moniovisista edustusluokan autoista tulivat juuri yrityksille edustuskäyttöön. Uudeksi tunnukseksi kirjattiin IXN-93. Oldsin omistaja meni yllättäen puihin, joten riemunkiljahdukset muuttuivat suureksi sapetukseksi. Myyjä ei kertonut syytä äkilliselle mielenmuutokselle, joten poistuimme paiV anhat suomiautot ovat harrastuksen suola. Samassa yhteydessä New Yorkerin haltijaksi kirjattiin liikkeenharjoittaja Taisto Väisänen. Otavan perustivat Hannes Gebhard ja Eliel Aspelin-Haapkylä suomenkielisen kansalliskirjallisuuden kustantajaksi. Siihen aikaan vaihtui myös rekisteritunnus, kun auto siirtyi läänistä toiseen. Miehen alku asui tuolloin Turun Maariassa. Merkittävin kriteeri neliovisen valintaan lienee ollut käytännöllisyys
Kraisun omistaja lähti mukaamme kyläkierrokselle. New Yorkereita työstettiin kaikkiaan 19 390, kun Chryslerin vuosituotanto oli 77 285, nousten edellisestä vuodesta neljänneksellä. Chrysler ei ollut myynnissä, eikä omistaja halunnut siitä luopua. Vaihteistosta suukopua Chrysler oli edelleen auralaisomistuksessa, mutta rekisteristä poistettuna. Sinertävän harmaa sisusta istuu mainiosti edustukselliseen New Yorkeriin. kalta. V8-MAGAZINE 17. Antenni on tarpeen, kun varustuksesta löytyy orkkis FM-radio. Silloinen omistaja oli hankkinut auton pelkällä luovarilla, siksi varhaisista rekisteritiedoista ei löydy hänestä mainintaa. Kyseessä oli nykyäänkin omistamani New Yorker, muistelee Kauko. Auto oli seissyt pitkään ulkosalla. Kojetaulusta löytyy monia hienoja yksityiskohtia, kuten TorgueFlite -nappivalitsin, jolla käskytetään automaattivaihteistoa. Chrysler löytyi valmistajien rankinglistalta vasta sijalta 13, mutta eipä edustusluokan merkit kovin usein muutenkaan hätyytelleet kärkitiloja. . Likainen ilmanputsari oli isketty surutta penkin päälle ja toisesta takapyörästä oli poikki kaikki pyöränpultit. 4-ovista sedania valmistettiin eniten, mutta tuotantomäärä jäi alle 10 000 (9079). Kynnyslistoista löytyy peräti kolme erityylistä koristelukokonaisuutta. Raha ei kelvannut, joten kaupat jäivät tekemättä. Takaboksista löytyy normaali varustus, kuten vararengas, pyöränvaihtotarvikkeet tunkkeineen ja puskuritunkin käyttöohjetarra. Otimme kaiffarin kyytiin ja lähdimme tutustumaan kohteeseen. – New Yorker oli hieman retuperällä. Moottori oli korjattu, vaikka ei lähtenyt käyntiin. Tästä syystä Kauko ei tiedä vuotta, jolloin Kraisu siirtyi tälle auralaiselle. Jonkin aikaa cruisailtuamme hän ilmoitti yllättäen luopuvansa Jorkkerista. Avoja valmistui vähiten (556). Emme ehtineet ajaa kuin muutaman kilometrin, kun näimme tuttumme, jolla oli myös jenkkiauto. Amerikkalaisvalmisteisten autojen sivupeilien muotoilu oli aikanaan kuin käyttötaidetta parhaimmillaan, vai mitä sanotte tästä komistuksesta. Siniharmaa teema jatkuu kabiinin lailla takaluukussa
Tunnin kuluttua olin toistamiseen purkamolla rahanippu taskussani. Auto hankittiin Kaukon lapsuuden ystävältä, turkulaiselta Jari Suomelta, joka oli omistanut sen heinäkuusta 1988 lähtien. Tällä kertaa paikan päällä oli myös autopurkamoyrittäjä, joka ei suostunut myymään Dodgen peiliä. Pannu nostettiin takaisin konetilaan, mutta jostakin syystä auto ei liikkunut mihinkään, vaikka nappiautomaatista arvottiin vaihteita suuntaan tai toiseen. Letukka vaihtoi väriä omistusaikanani mustasta siniseen. Myöhemmin automaatti iskettiin New Yorkerin sisuksiin ja peukut pystyssä käännettiin virta-avainta. Vaihteisto oli siinä ajassa ehditty irrottaa paikoiltaan. . Niiden valmistus otti aikaa viikko per pahvi, joten mies hääri kovalevytöissä peräti kuukauden päivät. Näitäkin renkaita voinee kutsua miljonäärivalkosivuiksi, vaikka valkoinen raita ei ole yhtä leveä kuin monissa muissa tuon ajan renkaissa. – Olimme kerran osanhakureissussa turkulaisella autopurkamolla. päivänä 2005. Ovijumppaa Kauko vaihtoi kaikki ovet, sillä ne olivat kärsineet ulosajon seurauksena. Nykyisin auto vaikuttaa tiettävästi Porvoossa, toteaa Kauko. Kauko meni paljastamaan, että hän oli ostanut Dodgen vaihteiston edellisellä viikolla, mistä syntyi uskomaton kalabaliikki. Vain viikkoa myöhemmin Kauko oli toistamiseen samalla purkamolla peiliasioissa, koska Chryslerin oma taustapeili oli viallinen. Raivostunut mies vaati kaupan purkua, mutta Kauko katsoi parhaimmaksi poistua paikalta. Kraisu oli ajoittain laulukäytössä ja kerran se karkasi jopa lapasista. Siinä vaiheessa hänellä oli jo oma perhe, ja myös esikoinen syntyi samoihin aikoihin. Myyntiesitteessä ei luonnollisesti säästelty ylistyssanoja, ja miksi olisikaan. Ympyrä sulkeutui 29 vuotta myöhemmin, kun Kauko hankki jo toistamiseen New Yorkerin kesäkuun 16. Sen koomin hän ei vieraillut purkamolla. Tiedustelin pilsua nauttivilta ukoilta, että olisiko autoPari vuotta myöhemmin omistajaksi kirjattiin Eila Nieminen samasta osoitteesta. Ulosajon seurauksena auton väri vaihtui valkoiseksi. Kokopeittävä pölykapseli on tyylilleen uskollisesti hillitty, mutta tyylikäs yhdessä kultaraidan kanssa. Kauko valmisti itse ovipahvien uudet pohjat. Chrysler olisi ollut suhteellisen epäkäytännöllinen päivittäisenä käyttöautona. Auto hankittiin 60-luvun lopulla ja sillä tuli kurvailtua myös ilman ajokorttia. Kauko opiskeli siihen aikaan ammattikoulussa autonasentajaksi, joten moottorin tulille saattaminen oli peruskauraa. Kaupat lyötiin lukkoon ja auto kuskattiin Paattisille tutun taksiyrittäjän talleille. Samoihin aikoihin Kauko pääsi työskentelemään Turun Autohalliin. Seuraavaksi kehiin astui porilainen Pekka Nätkin, jonka jäljiltä vaihteisto on nyt toiminut moitteetta monet reissut. Kattoverhoilun uusimisen yhteydessä Kauko maalasi katon myös sisäpuolelta. Luopuminen ja jälleennäkeminen Kauko luopui New Yorkerista vuonna 1976 armeijasta pääsyn jälkimainingeissa. Vaihteistosta pyydettiin 350 markkaa. Myöhemmin selvisi vaihteiston korjauksen kustantaneen 2200 markkaa, joten yrittäjän kiukunpuuska oli ymmärrettävää. Laatikon korjaus oli ollut maksamatta, minkä takia auto oli jäänyt autoliikkeelle. Loismaatti ostettavissa, mikä sopi heille. Vuoden uutuus, ”Unibody” -itsekantava korirakenne sai myös palstatilaa brosyyrista. 18 V8-MAGAZINE. Nappiautomaatista painettiin D-nappi pohjaan ja avot, auto nytkähti liikkeelle, iloitsee Kauko. Tässä vaiheessa selvisi, että auto oli hankittu konkurssihuutokaupasta. Tämä kunnia menee kimppaomisteiselle kuutosella varustetulle ’59 Chevrolet Bel Air 4d sedanille, Raision Tehtaiden vanhalle edustusautolle. Chrysler oli museoitu 1992 ja ostohetkellä autossa oli NB-60 tunnukset. Olihan tämän ikäinen Chrysler aivan jotain muuta kuin saman ikäiset eurotai japsikinnerit. Automaattivaihteisto avattiin, mutta siitä ei löydetty vikaa. Hiiret olivat virtsanneet sisäkattoverhoilun kääntöpuolelle. Oli aika luopua hetkeksi harrastuksesta ja keskittyä perheasioihin. Kone nostettiin pois ja saatiin muutamien toimenpiteiden päätteeksi käyntiin. Seuraavana päivänä moottori hyrähti jo käyntiin, huomauttaa Kauko. Bel Air oli siistissä kunnossa, siksi se ei herättänyt negatiivista huomiota kartsalla. Tässä vaiheessa Jorkkeri oli jälleen maalattu mustaksi. Penkkien ja ovipahvien verhoilut, kattoverhoilu ja lattiamatto uusittiin. Auton TorgueFlite-vaihteisto oli taas rikki, kuten aikanaan reilut kolme vuosikymmentä aikaisemmin. Penkit verhoiltiin tutun eläkkeellä olevan verhoilijan toimesta. – New Yorker ei ollut ensimmäinen jenkkiautoni. Sieltä löytyi farmarimallinen Dodge, jonka vuosimallia tai mallisarjaa en muista. Uusi omistaja löytyi läheltä, kun ruskolainen maalari Jouko Nieminen osti siipiauton. Korin hiontatyöt suoritettiin yhdessä kaverin kanssa ja lopuksi auto ylimaalattiin mustaksi. Automaatti korjautettiin ensin toisella ulkopuolisella taholla, mutta laatikko kesti ehjänä vaivaiset 15 kilometriä
TorgueFlite-automaattivaihteisto ei ole enää alkuperäinen. Tämä tuotti ylimääräistä työtä, kun ensin vanhasta ovesta irrotettiin sedanin karmi, joka iskettiin sitten kiinni ht:n oveen. Hän toi näytille rekisterikilvet, jotka hänen mukaan sopisivat autooni kuin nenä päähän. New Yorkerin keula hakee vertaistaan näyttävyydessään. Autossa oli myös jokunen osapuute. 383-kuutiotuumainen oli Windsorin (305 hv) ja Saratogan (325) stanupannu. Aikaa meni parisen viikonloppua ainoastaan yhden oven parissa. Ylimaalauksen suhteen tuli pienoinen kiire, koska Kauko oli ehtinyt vinkata tuttavilleen, että New Yorker nähtäisiin maalattuna Kupittaan ajoneuvoiltamassa. Rekisteröidessäni Chryslerin jo toistamiseen vuosikymmeniä myöhemmin, oli NO-8-tunnus vapaana, siksi niiden suhteen sulkeutui myös jonkinmoinen ympyrä. Länsinaapurista bongattiin mm. Muut ovet olivat tietyllä tavalla neitseellisessä kunnossa, mutta hardtopin ovea oli joskus oikaistu tiettävästi Yhdysvalloissa, huomauttaa Kauko. Olin alustavasti ilmoittanut tarvitsevani juuri lyhyet kilvet, mutta nämä olivat enemmän kuin osasin odottaa. Kauko entisöi myös ’61 Tunturi Trial -mopon, joka paljastuikin kautta aikain ensimmäiseksi tuotantolinjalta ulos rullanneeksi Trialiksi. – Nousiaisten nimismies asui aikanaan samassa talossa, joten hän oli tuttu mies. Kaukon tallista löytyy New Yorkerin lisäksi avomallinen ’66 Cadillac DeVille, ’61 Rover ja ’70 Fargo FK 800 kuorma-auto, joka oli aikanaan toiminut raskaassa sorakuljetuskäytössä. Tuplavaloparien yhteyteen on integroitu myös parkkivalot ja vilkut. V8-MAGAZINE 19. Näin Chrysler ilahdutti läsnäolollaan autoilevaa kansaa Kupittaalla elokuun viimeisenä tiistaina, kilvitettynä Kaukon hankkimilla NO-8-kilvillä. tokuntoiset ovet löytyivät Kellokoskelta, mutta yksi ovista oli tarkoitettu nelioviseen hardtopiin. Muutamat osat saatiin hankittua Suomesta ja jokunen Ruotsista. – Karmin vaihtotyö ei ollut läpihuutojuttu, koska ht:n sisäpelti oli erilainen kuin sedanissa. lokasuojan reunalista, hanttimiehen puoleinen sivupeili, lampunkehys, ovien täydelliset lukkosarjat ja muutamat vaikeasti löydettävissä olevat listanpätkät. Kun olin rekisteröimässä Kraisua 70-luvun puolivälissä, nimimies oli paikalla samaan aikaan. Sen verran hyvässä kunnossa kuitenkin, ettei koria kannattanut tällä erää lähteä hiomaan pelleille saakka. Kaukon kotitallista löytyy myös ’66 Cadillac DeVille Convertible, jonka hän kunnosti maalausta myöden itse. Kuormuri oli poistettu rekisteristä niinkin pian kuin 1978, minkä jälkeen auto vietti ruususen unta aina siihen saakka, kunnes siirtyi Kaukolle kolmisen kesää sitten. Autossa on edelleen alkuperäinen 413-kuutiotuumainen ”Golden Lion” V8, josta irrotettiin uutena 350 hevosvoimaa. Historian havinaa oli näin ilmoilla! . 300F:n vakiopannussa oli 25 lisäkonia (375 hv) ja sen optiopannussa 400 konia. Hän oli havitellut kyseistä työjuhtaa hulppeat 15 vuotta, joten pitkällinen väsytystaistelu tuotti onnellisen lopun. Koppa oli maalattu jo Suomen omistusaikana, mutta maali ei ollut enää parhaimmassa iskussa. Massiivinen vaakarivoitettu maski on saanut koristeeksi ”kultaisen leijonan”
– Teen kelloja niin pitkään kuin niiden parissa on ylipäätään mielekästä puuhastella. Jokainen kello on yksilö, joten kahta samanlaista ei ole, eikä tehdä. Aluksi oli tarkoitus tehdä kelloja lähinnä omaan käyttöön, mutta mopo karkasi tavallaan käsistä, kun tuttavat alkoivat peukuttaa niitä. – Vilma on intoa täynnä eikä tyttöä saa millään pois tallista, jossa hän on yksinäänkin purkanut Camaroa illat pitkät, kertoo Hanski. Väärin, oluenlitkintä ei ole oikea vastaus. Talven aikana Camaroon tehdään updeittaus, sitä kevennetään, rakennetaan uusi kromimoly-turvakaari ja vahvistetaan alustarakenteita. H A N N U PA LA S M A A Vilma Camaron puikkoihin Ei kun peukuttamaan! V8-Magazinen Facebook-sivulla julkaistaan säännöllisesti materiaalia, joka käsittää kuvia, nostalgiaa ja uutistyyppisiä aiheita laidasta laitaan. Yhden kellon valmistus ottaa yleensä aikaa viikonpäivät kaikkine kuivumisineen. Kuinka nopeasti se saavutetaan. Tykkääjien määrä huitelee tällä hetkellä reilusti yli 8000 tykkääjän, ja seuraava etappi onkin Veekasille maagisen yhdistelmän 8888 saavuttaminen. Kellot valmistetaan joko paksusta vanerista tai yhteen liimatuista laudanpätkistä, eli ns. Littoislainen pitkänlinjan jenkkiautoilija Jan Karl Sjöberg valmistaa puhdetyönä jenkkihenkisiä seinäkelloja. Jenkkilippu on kestosuosikki, mutta eriväriset ruutulippukellot ovat myös haluttuja. Viehkeä Betty Boob on ollut suosiossa jo 30-luvulta lähtien, joten animaatiohahmo on päätynyt myös sydämenmuotoiseen kelloon. Jan on nimennyt kellonsa ”J.K.S Garage Ruutu Collectioniksi”. Syntyi idea ruututeemaisista seinäkelloista. liimapuulevyistä. Se on teistä kiinni.. Vilma Palasmaa, 16 vuotta, siirtyy tulevalla kaudella Stock/Super Stock -ryhmään. Lienee kaikkien pikkutyttöjen unelma ajannäyttäjä! Kellovalmistuksen taustalta löytyvät puiset jakkarat, joita Jan koristeli ralliruututeemalla lähinnä ajankuluksi. Sitten kun valmistus alkaa tuntua liian bisnesmäiseltä, nakkaan työhanskat pysyvästi naulakkoon, huikkaa Jan hymyssä suin. 396 + TH-350 tekniikalla auto sijoittuu D/SA-luokkaan. Kellojen suosiosta huolimatta liiketoiminta ei tullut kyseeseen, vaan ajannäyttäjiä tehdään jatkossakin vain ja ainoastaan ajantappamiseksi. Jan Sjöberg valmistaa kellot omakotitalon autotallissa. Moni lienee miettinyt mitä autoharrastaja tekee vapaa-ajallaan, kun ei ruuvaile rakkaimpiaan. Valmistuksessa käytetään lisäksi vesiliukoisia Helmi-kalustemaaleja ja Helo Aqua -lakkoja, spraylakkoja, askarteluhileitä sekä tarroja. Mies nimikoi ja numeroi jokaisen kellonsa. Isä Hannu Palasmaan Stock-Chevellen seuraksi talliin hankittiin 1968 Chevy Camaro stocker, jolla Tarja Gynther kilpaili aiemmin. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Shoebox Revue -yhtyeen sensuelli vokalisti Elli halusi seinälleen aiheeseen sopivan kellon, joten kellomestari valmisti kitaramaisen viisarikellon. 20 V8-MAGAZINE Uutisia & asiaa Koonnut toimitus Kelloja puhdetyönä Ralliruutu on aina pop, joten teemaan sopivia kellotauluja roikkuu kuivumassa kuin kanat orrella konsanaan. Näin oli keksittävä iltojen ratoksi uutta puuhasteltavaa. Kuusi tuolia oli maalattu nopealla aikataululla. Tähtäin on kympin ajat, jolloin alitetaan mukavasti 11,55 indeksi. Junnukuskit tekevät kovaa nousua isompiin ryhmiin. Kellokoneiston syvennys työstetään vasta siinä vaiheessa, kun kellotaulun aihe on saatu valmiiksi. Silloin tiedetään tarkalleen koneiston ja viisariakselin oikea asennuspaikka