Y H T E I S T YÖ N I M E LTÄ R A K K AU S ETSIJÄLLE VAIHTOEHTO 4/2011 6, 50 € Lorna Byrne rakensi portaat taivaaseen Keijo Parkkunen: Jääkautta ei ollut! Rajatiedon kuvaaja Pepe Helanne Tuleeko Maitreya. Vuoden rajatietokirja ehdokkaat Ilmoittaudu Ultrapäiville! Vain kosmos rajana
VUODEN RAJATIETOKIRJA EHDOKKAAT! 1. Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta Jukka Nieminen Oy Kirjaparoni 10. Tule paikalle jännittämään, kuka palkitaan tänä vuonna! Viime keväänä Virpi Raipala-Cormier valitsi Sven-Olof Jakobssonin Kunnon salat vuoden rajatietokirjaksi. Kuudes aisti – Aivojen yliaistilliset mahdollisuudet Diana Hennacy Powell Atena 7. ”Ja valo loisti pimeyteen…” Peter Tradowsky Suomen antroposofinen liitto 6. Kuhmoisten Kylämällä. Lähtölaskenta matkalle kotiin Hazel Courteney Kustannus Oy Michael Kirjat 8. Astrologiset syklit ja elämänhallinta Sven Stenberg & Erkki Lehtiranta Smiling Stars Sven Stenberg & Erkki Lehtiranta 5. 2012 ja sen jälkeen Diana Cooper Kustannus Oy Taivaankaari 2. Adamonin aika – kaikkien unien loppu Marjut Moisala Delfiini kirjat 3. Ultran raati on poiminut 10 ehdokasta alati kasvavan valikoiman joukosta. Sisäpiiri – Ufot, sotilaat ja tiedustelupalvelut Timothy Good UFO Finland S e aika on taas lähellä kun valitaan merkittävin vuonna 2010 ilmestynyt rajatietokirja. Rajatietokirjan valitsija paljastetaan Ultran seuraavassa numerossa ja voittaja julkistetaan Ultran Avoimissa ovissa 14.5. Aitoa ruokaa – Väärentämättömän ruoan opas Mats-Eric Nilsson Atar 4. Meditaatioita joka tilanteeseen Boris Aranovich Delfiini kirjat 9. Äänestä omaa suosikkiasi postitse: ULTRA-Lehti, Salojärventie 36, 17950 KYLÄMÄ tai sähköpostitse: toimitus@ultra-lehti.com Äänesi voit antaa myös nettisivuillamme: www.ultra-lehti.com Muista laittaa mukaan nimesi ja osoitteesi, sillä kaikkien osallistujien kesken arvotaan viiden kirjan paketti!
Tämä positiivinen ongelma – joka päivä ilmestyy uusi suomenkielinen rajatietokirja – tekee esimerkiksi Vuoden rajatietokirja -ehdokkaiden valitsemisesta jatkuvasti työläämpää, kun erinomaisia ehdokkaita on vuosi vuodelta enemmän tarjolla. Jokaisessa tapahtumassa on omat vahvuutensa ja kukin tekee valintansa, mihin ehtii osallistua, kiinnostuksen aiheidensa, mahdollisuuksiensa ja joskus silkan maantiedon perusteella. Huhtikuun vilkkaasta tarjonnasta voi poimia esiin esim. Tämäkin urakka on kuitenkin jälleen saatu tehdyksi, ja nyt on paitsi virallisen rajatietokirjan valitsijan vuoro tehdä valintansa, myös sinun mahdollisuutesi sanoa oma mielipiteesi yleisön suosikista. Tuo sama kiinnostus ja innostus johti myös vuonna 1972 Tapani Kuninkaan perustamaan Ufoaika –lehden. Varsinkin tässä kevään korvalla on jopa parin kuukauden mittainen ruuhka-aika, jolloin rajatietotapahtumia on peräkkäisinä viikonloppuina eri puolilla Suomea, monesti tarjolla olisi useampiakin tapahtumia samaan aikaan. Ja jos rajatiedon tapahtumista puhutaan, kesän Ultrapäiviä ei voi sivuuttaa. selkeästi rajatiedon kolmanneksi suureksi messuksi asemansa vakiinnuttaneen Äitimaa-messun Tampereen Yhteiskoululla kuun alussa. Rajatiedon nousukausi näkyy myös alati lisääntyvässä alan tapahtumien määrässä. Tämä näkyy esimerkiksi alati kasvavassa alan kirjallisuuden määrässä. Kymmenet kotimaiset ja kansainväliset esiintyjät ja ohjelmanumerot, Urheiluopiston luonnonkaunis ympäristö ja ennen kaikkea paikalle vuodesta toiseen saapuvien rajatiedon ystävien luoma ainutlaatuinen tunnelma tekevät Ultrapäivistä vuoden kohokohdan. kerran järjestettävä Uforock Tampereen Telakalla. eL iS A m eS k A N eN Pääkirjoitus ULTRA 4/2011 3 Ultra 4 2011.indd 3 21.3.2011 18.08. Poikkeuksellisen kansainvälinen esiintyjäkaarti ja tasokas musiikkitarjonta tekevät konferenssista ilman muuta yhden kevään kiinnostavimmista rajatietotapahtumista. Samaa lehteä pidät nyt Ultra –nimisenä kädessäsi. Tästä kun mennään taas viikko eteenpäin, tarjolla on jälleen aivan erilainen rajatietoviikonloppu: jo 10. Tietotekniikan ja internetin tulon uskottiin syrjäyttävän paperiset mediat. Rajatiedon vilkas kevät R ajatieto tuli Suomessa koko kansan tietoisuuteen 60-70 -lukujen taitteessa, tuolloin varsinkin ufokysymys oli kaikkien huulilla. Toisin on käynyt, tuskin koskaan on yhtä paljon paperia käytetty rajatiedon levittämiseen kansalle, niin lehtinä kuin kirjoinakin. Välillä yleisön kiinnostus ehti vähän hiipuakin, mutta viime vuodet olemme eläneet pitkää rajatiedon nousukautta. Heti seuraavana viikonloppuna on vuorossa rohkea avaus, 2012 konferenssi Espoon Dipolissa
Kesän Ultrapäivillä Vapaudesta luennoiva Harriet Piekkola kirjoittaa Rakkaudesta. Jääkausiteorian toisinajattelija Keijo Parkkunen Ultran haastattelussa. Sertifi oitu eUkukka, PeFC ja FSC sertifi kaatein. vuosikerta 2 vuoden rajatietokirja 3 Pääkirjoitus 5 Ultrauutisia – Ufouutisia – Lukijan postia 6 Yhteistyö nimeltä Rakkaus 10 Taivaallisia tiedonjyviä – Lorna byrne rakensi portaat taivaaseen 14 Toisinajattelija keijo Parkkunen ei usko jääkauteen 20 Rajatiedon kuvaaja oli monitaituri 25 vuoden 2010 ostetuin rajatieto 26 vain kosmos on rajana – esko valtaoja uskoo ihmisen tulevaisuuteen 29 Wekaran vintiltä – kirjat kertovat sielunvaelluksesta 30 maailmanopettaja maitreya tulee opettaakseen koko ihmiskuntaa 34 kirjakatsaus 36 mystisointia 37 Tapahtumakalenteri 40 Luokiteltuja ilmoituksia 46 Ultran ja kirjojen tilaus 48 Ultrapäivät 2011 Lorna Byrnen bestseller Portaat taivaaseen Tuula Pelttarin analyysissä. Seppo Heinola, Henrik Helanne, Heikki Juutilainen, veikko Lindroos, Saku mättö, Jukka Nieminen, Tuula Pelttari, Harriet Piekkola, Pekka Tamminen 4 2011 10 6 14 TOIMITUS / ILMOITUKSET Puh. Aikakauslehtien Liiton jäsen kulttuurija mielipidelehtien yhdistyksen (kultti ry) jäsen iSSN 0357-2846 TAITTO Avendis oriveden kirjapaino (kannet ja ilmoitussivut) PAINO oriveden kirjapaino PL 33, 35301 orivesi, Puh (03) 358 9500 fax (03) 358 9535, ultra.ilmoitukset@orivedenkirjapaino.fi JULKAISIJA kustannus oy Rajatieto Hallitus pj. 03-555 8101 e-mail: tilaukset@ultra-lehti.com ULTRA ILMESTYY VUONNA 2011 1/11 3.1.2011 2/11 1.2.2011 3/11 1.3.2011 4/11 1.4.2011 5-6/11 2.5.2011 7-8/11 1.7.2011 9/11 1.9.2011 10/11 3.10.2011 11/11 1.11.2011 12/11 1.12.2011 Lehden paperi valmistettu alhaisin päästöin, kestävän kehityksen mukaan hoidetuista metsistä. Tässä numerossa kirjoittavat mm. Pertti Pirhonen Ultra 4 2011.indd 4 21.3.2011 18.08. (03) 555 8101 (03) 318 2150 045 679 6920 e-mail: toimitus@ultra-lehti.com ToimiTUSJoHTAJA Arja kuningas PÄÄToimiTTAJA marko kananen ToimiSToPÄÄLLikkÖ Jouni kuningas ToimiTUSASSiSTeNTTi kimmo kuningas TILAUKSET ULTRA-lehti Salojärventie 36, 17950 kylämä Puh. kANSikUvA: Timo Teide – PiNNALLiSiA HUomioiTA 5-6/2011 ilmestyy 2.5.2011 RAJATIEDON AIKAKAUSLEHTI 40
Hoover, on matkustellut yli 10 vuoden ajan äärimmäisiin paikkoihin Antarktiksella, Siperiassa ja Alaskassa kerätäkseen tietoja eri meteoriiteista. Mikäli myöhemmässä tutkimuksessa varmistuu, että rakenteet ovat biologista alkuperää eivätkä lähtöisin Maasta, olisi mahdollista että organismit pystyisivät elämään avaruudessa. Liinat jäivät sijoilleen kammioon. Journal of Cosmology lehdessä hän kuvailee viimeisimpiä löytöjään erittäin harvinaisista meteoriiteista; toiselta nimeltään: CI1 carbonaceous chondrites. Kolmanneksi 82 äänellä ylsi Martin Keitelin Puhuva Puu Ultrassa 12/2010 vain 10 äänen erolla kansiin 4/2010 ja 9/2010. Urantia-kirjassa on kerrottu tapahtuma siitä, miten taivaalliset olennot hävittivät Jeesuksen maallisen ruumiin haudasta, nopeuttamalla hajoamisprosessia. Ammoisina aikoina on kuitenkin saattanut olla taiteilija, joka on liinat luonut. Toiseksi tuli 168 äänellä Veli-Pekka Kuhmosen värikäs ja ajatuksia herättävä kirliankuva vaahteran lehdestä Ultrassa 3/2010. Huhtikuun 16. Hänen uskostaan piti tulla elävä ja ymmärryksessä kehittyvä usko taivaan Isään. Urantian mukaan sotilaat ottivat liinat hautakammiosta ja heittivät rotkoon. Hoover kertoo kuitenkin puhuneensa monien tiedemiesten kanssa ja he eivät ole pystyneet selittämään löytöä. Astrobiologi, Tri. lauantaina Telakan kakkoskerroksen täyttävät Päivi Kaskimäki: Ihmisenä kosmisessa yhteydessä, Jukka Nieminen: Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta sekä suomalaisen toisinajattelun Grand Old Man Keijo Parkkunen: 100 vuoden harha-askel – jääkausi on valhe. Hajoamisprosessi on saattanut aiheuttaa kuvien syöpymisen liinoihin. Hän näytti ”tien”. Hooverin löytö on otettu epäillen vastaan tiedeyhteisössä. Löydettiinkö ne sieltä. ULTRA 4/2011 5 Ultra 4 2011.indd 5 21.3.2011 18.08. Parhaimmaksi kanneksi äänestettiin kevään kaksoisnumeron 5-6/2010 Hyppäävät delfi init –kansi, hieman yli 200 äänellä. Hän ei jättänyt mitään kirjoituksia itse. Ihalainen, Uforokin kestosuosikki Nurkostam ja TMP plays Rush. Vain yhdeksän vastaavaan meteoriittia tiedetään löytyneen Maapallolta. Journal of Cosmology julkaisua ei pidetä tarpeeksi tieteellisenä ja väitteet todisteista on tyrmätty laajalti. mukana ovat Hasputri, Jann Willden uusi bändi the Saturnettes sekä Tuomari Nurmio Cover. Tähän ällistyttävään päätelmään NASAn tutkija päätyi julkaistessaan yllättävät tutkimustulokset maaliskuun Journal of Cosmology – julkaisussa. Netin kansikuvakilpailu ylitti odotukset Paras kansi 2010 -kilpailu pyöri Ultran nettisivuilla vuoden alusta lähtien ja ääniä kertyi huimat 656 kappaletta. Lähde: Fox news Jeesuksen hautaliina Luettuani artikkelin Pyhä Graal Jeesuksen hautaliina, jäin miettimään asiaa. tarjolla on Pelastusryhmän elokuva, Eino Leino –palkittu runoilija J.K. Perjantaina 15.4. Lisätietoja ultra-lehti.com. Näin on Urantiassa kerrottu. NASAn tutkija löysi vierasperäisiä fossiileita meteoriitissa Vieraalla elämänmuodolla saattaa olla paljon enemmän yhteistä Maasta löytyvän elämän kanssa, kuin mitä olemme aikaisemmin luulleet. Jeesuksen oma usko ei perustunut dogmeihin ja pyhäinjäännöksiin. Lauantaina 16.4. Päivi kaskimäki veti vuoden 2009 Uforokissa Telakan yläkerran aivan tupaten täyteen. Richard B. P.Pihlman Jyväskylä Säynätsalo Lukija Uforock juhlii 10 vuotta Tampereen Telakalla on vietetty Uforokkia jo 10 vuotta. Kymmenvuotisjuhlan kunniaksi iltarokkia on tarjolla peräti kahtena iltana
Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Maapallon energia on muuttunut ja siinä virrassa kuljette kaikki te, jotka olette valmiita tähän muutokseen. TekSTi HARRieT PiekkoLA Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Rakkaus Yhteistyö nimeltä ULTRA 4/2011 6 Ultra 4 2011.indd 6 21.3.2011 18.08
Luottakaa siihen tietoon, mikä annetaan useammalta taholta. Voitte väliaikaisesti hoitaa toisen puutarhaa ja antaa neuvoja sen hoidossa, mutta vain hetkisen. Hänen oli lähdettävä alkeista, jotta sielu muistaisi oman kauneutensa ja ainutlaatuisuutensa. Erilaisuuden tunne lisääntyi, oli kuin olisi ollut väärällä planeetalla. Rakkaudella kerron tämän teille, jotta muistaisitte olevanne siemeniä korkeimmasta. Hänellä oli kyllä matkassaan kaikki tarvittavat työvälineet, mutta hän ei osannut niitä käyttää. Kitkekää rikkaruohot puutarhasta, sillä tämä on aika, jolloin ne ovat vahvoja ja vaativat paljon hoitoa. Heidän kanssaan oli tehty sopimus ennen maanpäälle tuloa, jotta he ”auttaisivat” muistamaan, ja tämä koski erityisesti niitä sopimuksia, jotka oli solmittu vanhempien kanssa. Rakastuminen ja kiire oman perheen perustamiseen ja omasta sopimuksesta huolehtiminen auttoi uudet sielut maailmaan. Huomaatte olevanne siinä virrassa jo nyt, mutta yritätte itse määrätä ja ohjata sitä liian paljon, vaikka voisitte vain luottaa siihen Rakkauden virtaan ja energiaan, joka on jo ympärillänne. Tyttö katsoi taivaan tähtiä ikävöiden kotiaan ja oikeaa perhettään, vaikka ei ymmärtänyt olevansa aina rakastettu. Kasvattakaa Rakkautta, sillä Rakkauden puutarha kukoistaa vain oman itsenne kautta. Kun Rakkaus kasvaa itsessä, se luo määrätyn energian ympärilleen hoitamaan myös niitä, joilla on vain epäusko ympärillään. Menneiden elämien kautta läsnä oleva tietoisuus antoi välillä muistutuksia jostain muusta maailmasta. Kasvualustan on oltava vahva, jotta voitte nauttia kaikista niistä hedelmistä, joita saatte myös itseänne varten. He tarvitsevat uuden energian hengittääkseen ja pystyäkseen käyttämään kaikkia niitä universumin lahjoja ja tietoa, joita he tuovat mukanaan. Vain sen te voitte tehdä, ette muuta. Ne olivat pieniä onnenhetkiä. Unohtakaa myrkyt, joilla ehkä selviäisitte hetken, mutta samalla myrkyttäisitte myös Rakkautta, joka on jo kasvamassa. Herkkyys tuntui joskus turhan raskaalta, kun huomasi ja aisti asioita, joihin muut eivät kiinnittäneet huomiota. On oltava vahva, jotta säilyttää oman Rakkauden. Ette ole yksin – teidän elämäänne seurataan tiiviimmin kuin uskottekaan, mutta ette pysty näillä taidoilla vielä kaikkea näkemään; voitte vain aavistaa muutoksen ja se tekee teistä joskus levottomia. Oman puutarhanne pitää kukoistaa, jotta sen hedelmät kulkevat jaettaviksi sinne, missä ne eivät kasva. Vaikka olette sieluja ihmiskehossa, antakaa sielun valon loistaa vahvana ja voimakkaana siellä missä kuljette, siellä missä kohtaatte ihmisiä, joita haluaisitte auttaa, mutta ette voi. Maapallomme on yhteinen suuri puutarha, tehkää oma osuutenne ja se riittää. Kaiken on puhdistuttava, jotta määrätyt sielut voivat syntyä. Vastaan tuli asioita, jotka olisivat joskus merkityksellisiä puutarhan hoidossa, mutta siinä hetkessä ei ollut ymmärrystä, että kaikki eri työvaiheet ovat tärkeitä. Luottakaa siihen, että hyvä kasvaa itsessänne ja muissa. On vain kysymys hetkistä elämässänne, kun uusi virta tarttuu kaikkeen. Olkaa rauhassa, Rakkaus ja Valo ohjaa työtänne. Hänellä oli muistissaan kyky, miten irtautua kehostaan, nauttia vapauden tunteesta, leikkiä katossa. Teidän vahvuuttanne tarvitaan, jotta harmonia kasvaa ja säilyy. Tästä alkakoon yhteistyö nimeltä Rakkaus. Sielun tehtävä on Rakastaa itseään ja muita sieluja. Rakkauden virta Säilyttäkää rauha sydämissänne, vaikka teitä koetellaan. Tämä tyttö ei muistanut tehtävänsä laajuutta eikä sitä, minkälainen sopimus tuli tehtyä ”puutarhanhoidosta”. Unien maaULTRA 4/2011 8 Ultra 4 2011.indd 8 21.3.2011 18.08. Ajatus siitä, että haluatte hyvää toiselle, on Rakkauden virtaa, joka auttaa sielua matkaamaan eteenpäin omassa itsessään. Tyttö tunsi itsensä yksinäiseksi, vaikka hänen ympärillään oli rakastavaa perhettä ja sukulaisia, joiden energia oli ehkä joskus vaativakin. ette ole yksin N e jotka etsivät maallista hyvää, joutuvat kokemaan uskomattomia pysähdyksiä, ja ne jotka etsivät maallista hyvää epärehellisyydellä, joutuvat vastaamaan teoistaan. Kumeka Puutarhanhoitoa Nämä kanavoituna tekstinä tulleet sanat saivat minut miettimään omaa tehtävääni ja sitä, millaisen sopimuksen minä itse olin tehnyt yhteisen puutarhan hoidosta, vaikka minulla on myös oma pikku puutarha. Arki ja perhe-elämä muokkasivat ja muuttivat häntä, hioivat herkkää sielua joskus vereslihalle asti. Opetus alkoi muista ihmisistä. Viekää tätä viestiä eteenpäin – älkää estäkö sitä omalla ajatusmallillanne tai sellaisten ihmisten kuuntelemisella, joiden tietotaso ei ole vielä tarpeeksi korkea ymmärtämään Rakkauden voimaa
Vaikka oivaltaisi jonkin asian, se täytyy vielä tuoda omaan elämään ja arkeen. Harriet Piekkola pitää kesän 2011 Ultrapäivillä luennon Vapaus. Mitä korkeammalle kone nousi, sitä laajemmalle tyttö näki puutarhaa ja totesi, ettei voinut tehdä kuin oman osuutensa. Kaikilla oli vastuu omasta puutarhastaan ja sen kunnosta, hän voisi auttaa vain niissä asioissa mitkä oli jo itse kokenut. Rakastakaamme omaa puutarhaamme, vaikka se ajatuksissamme olisi kuinka pieni tahansa. Oli uskallettava levittää siivet ja kokeilla kantavatko ne. Kuin Liisa Ihmemaassa tyttö kulki henkisessä maailmassa katsoen pieniä ihmeitä elämänsä ympärillä, kaikkea mahdollista tietoa elämästä, sieluista ja universumista. Hän ei tiennyt mitään näiden muiden puutarhojen hoidosta. Meidän on kuitenkin itse ponnistettava valoa kohti ja tehtävä oma osuutemme, mutta kaikilla on oma täydellinen kasvualustansa. Muuten tyttö ei voisi toteuttaa laajennusta uudessa puutarhassa. Meillä on tähän voima ja me pystymme siihen yhteistyöllä nimeltä Rakkaus. Oli tuotava valoa, rakkautta ja opastusta sieluille, jotta he uskaltaisivat muistaa, miksi ovat maanpäällä. Sielussa oli levottomuus ja vapaudenkaipuu ja oli tarve löytää jo kaikki itsessä oleva tieto. Hän oli luullut ihmisten osaavan jo asioita, kun itse niitä kerran opettivat. Kaikki elolliset tarvitsevat hyvän kasvualustan, riittävän veden, auringon ja huolenpidon, jotta kasvu mahdollistuu. Oli halu hakeutua samankaltaisten sielujen joukkoon, mistä heidät löytäisi. Vain silloin voi käsittää sen laajan suunnitelman, joka koskettaa monia sieluja yhtä aikaa. Haasteita ja oppeja mahtuu elämään. Hänen oli pyydettävä apua toisen tason suunnittelijoilta. Oli löydettävä hippu rakkautta omaa itseä kohtaan ja voimaa, jotta uusi aika voisi avata ovensa. Mutta hän ymmärsi, että jos kaikki puutarhurit jakaisivat ilolla tietonsa toistensa kanssa, he saisivat myös oman puutarhansa kukoistamaan paremmin. Sielut pitivät lupauksensa ja auttoivat matkaan, kun olivat saaneet luvan. ULTRA 4/2011 9 Ultra 4 2011.indd 9 21.3.2011 18.08. Rakastakaamme se kukoistukseen. Veden täytyy virrata, vaikka se joskus pyörii paikallaan, kun emme näe niitä uusia kanavia, joita voisi käyttää avuksi. Rakkaus ja valo ohjaa työtänne ilmassa oli helppo kulkea, olla hereillä, muttei kuitenkaan, niin lähellä ja niin kaukana. Hänen oli myös opittava itse ottamaan rakkautta vastaan toisilta sieluilta; vain näin hän oppisi ymmärtämään sielun sopimuksia. Juuri kun on oivaltanut jotain, kokeillaan, ymmärsikö asian ihan varmasti. Lisäksi hän pitää meediotilaisuuden. Hän oli kuin lentokone, jolle oli annettu lupa nousuun ja kiitorata oli vapaa. Tieto on kaikkien saatavilla, mutta joskus tarvitaan auttajia näyttämään se aarre ja mistä se on nostettavissa. Kuka oikein on, miksi on tullut tänne ja mikä tehtävä vielä odottaa. Noustessaan vielä korkeammalle hän näki koko suuren puutarhan, ihanan maapallon, ihmisten kodin. Uudet ihmiset ympäröivät elämän, oli kuin vanhat ystävät kohtaisivat, mutta nyt erinäköisinä ja toisenlaisissa rooleissa. Kantavatko siivet. Niiltä, jotka olivat olleet apuna ja toteuttamassa puutarhan syntyä ja joilla oli tieto siitä, mikä olisi parasta juuri tälle puutarhalle. Tuo tehtävä oli auttaa löytämään rakkaus omaa itseään kohtaan, hoitaa tytön haavoilla olevaa sielua, kantaa hänen murheitaan, ottaa ne omaan itseensä. Levittäessään siipensä hän näki sen puutarhan, mitä oli luvannut muokata, kasvattaa, uudistaa, jotta kaikki me sielut voisimme paremmin, mutta yksin hän ei siihen pystyisi – tarvittiin järeitä työkaluja. Vastassa oli joskus kuitenkin ihan muuta, toisenlaisia ajatuksia, vaikka hän ymmärsi kaikkien tekevän siinä hetkessä parhaansa, kertovansa sen mitä olivat itse oppineet. Valoa kohti Edessä oli luopuminen ihanasta isosta nelijalkaisesta kanssakulkijasta, joka oli suorittanut luvatun tehtävän. Muutokset arkielämässä antoivat aikaa uusille asioille ja tilaa uusille ihmissuhteille
Taivaallisia tiedonjyviä Pari vuotta sitten kukaan ei ollut kuullut Lorna Byrnestä. TekSTi TUULA PeLTTARi Lorna byrne rakensi portaat taivaaseen ULTRA 4/2011 10 Ultra 4 2011.indd 10 21.3.2011 18.08. Nyt hän on rajatiedon uusi supertähti, joka vetää salit täyteen kaikkialla missä liikkuu, viimeksi maaliskuun lopulla Suomessa
1 953 Irlannissa syntynyt Lorna on saanut nähdä enkeleitä vauvaikäisestä alkaen. Tosin rukouksen perään on liitettävä Amen-sana, ja Amen-niminen enkeli vie rukoukset perille. Keskusteluja Jumalan, enkelten ja henkien kanssa Lorna painottaa, ettei millään uskontotai kirkkokunnalla ole väliä, ja että ateistillakin on suojelusenkelinsä. Ihmiset johdatettiin hänen ovelleen, tai sitten hän enkelien käskystä kohdisti huomionsa apua tarvitsevaan ollessaan ostoksilla. Niin sanottujen pakanoiden rukoukset huomioidaan siinä kuin muidenkin. Jokaisessa kirjassa on omat erikoisuutensa, eikä lisätieto pohdintoineen ole pahasta. Ja jokaisella, myös saatanalla, on suojelusenkelinsä ja vapaa tahto. Irlannin maaseutu kätki salaisuuksia, joihin saivat osaltaan hitusen tutustua myös myöhemmin kuollut aviomies Joe ja neljä lasta. Jokaisen rukouksella on sanansaattajaenkelinsä, joka tuo toiveet Jumalan luo. Jokainen lienee sydämessään myös tuntenut kaihoa nähdessään sen tutun taulun, missä kaksi lasta ylittää vaarallista siltaa enkelin suojatessa heidän kulkuaan. Tietoutta jaetaan tipoittain, mutta kysymyksiä nousee, kuten pitäneekin. Kirkot, kappelit ja monet pyhät huoneet on somistettu enkelein aina cupidoista aikuisiin enkeleihin unohtamatta helvettiäkään. Lorna kertoo, miten myös hänen sielunsa otettiin ruumiista, ja hän sai seikkailla erilaisissa taivasmaailmoissa, joista muutamat muutkin ovat kirjoittaneet. Enkeleitä hiuksissani -kirja vei lukijat Lornan enkelimaailmaan, mutta nyt on ilmestynyt kirja Portaat taivaaseen. Tuntuu kuin ihmisten olisi nykyisin helpompi uskoa enkeleihin ja ”hyväksyä” heidät maailmaansa. Enkelit kuuluvat uskontoihin, moni heitä näkee, vielä useampi ei osaa havaita enkeleiden antamia merkkejä, mutta suunta on parempaan päin. Kirjassaan Portaat taivaaseen Lorna kertoo, miten jokaisella ihmisellä on oma tehtävänsä maailmassa, olemme kaikki samalla viivalla, kaikkia rakastetaan yhtä paljon. Vaikka lukija hyväksyisikin nielemättä kuvaukset, niin saattaa olla, että Lornan ensimmäinen kirja on aiheuttanut epäuskoakin – miten monia enkeleitä, miten monessa paikassa, aina ja kaikkialla! Esiin on voinut lukemisen jälkeen astua myös jonkinasteinen epäluulo, pelko tai kateus – puhuuko Lorna omiaan, ja miksei lukija ole nähnyt sitä enkelikaartia, mikä on Lornan elämän osana. Uskoilla ja uskomuksilla ei siis ole väliä, vaan väliä on sillä vapauttavalla tunteella, että meitä rakastetaan. Ajatus on jo rukous ULTRA 4/2011 11 Ultra 4 2011.indd 11 21.3.2011 18.08. Kun enkelit ilmoittivat, että Lornalle oli annettu kouluttamattomana taivaallinen tiedotustehtävä valistaa ihmisiä enkeleistä ja kirjoittaa heistä kirjoja, Lornaa ensin pelotti, mutta hän sai aina tarvittavia apuvoimia
Tämä on ylimaailmallinen ilmiö, maailma ikään kuin pysähtyy, mikä sinänsä on jo ihmeellinen asia. Juuri nyt maailma tarvitsisi näitä pysähdyttäviä tietoja, kun se vain malttaisi pysähtyä, mutta myös Äiti Maa kärsii ja ravistelee peittoansa. Edgar Cayce. Myös muutamista apostoleista kerrotaan sekä enkeleiden pituuksien muuntelusta tarpeen mukaan. Lornan uusin kirja on niin täynnä ihmeellisyyksiä, koskaan en ole täydempää kuvausta lukenut. Kenties jokainen aiheesta kirjoittava näkee asiat omilta kanteiltaan. Pallot voi havaita ainakin digikameralla, mutta kun lähestyttiin joulun korkeinta juhlahetkeä, valopallojen taika kietoutui ihmissydämiin loihtien rauhan ja rakkauden tunteen. Sen sijaan kirjaston spiraalimaiset portaat ovat aihe, joita on usein kuvattu. On paljon Saamme merkkejä taivaasta ULTRA 4/2011 12 Ultra 4 2011.indd 12 21.3.2011 18.08. Monet henkiset tietäjät ovat kertoneet Akaasisista aikakirjoista, mm. Joitakin enkeli-ilmestyksiä edeltää musiikki, joka hiljalleen haipuu enkelin poistuessa Lornan läheisyydestä. Jumala on luonut ihmiset omaksi kuvakseen, kertoo Raamattu, ja Lornakin kertoo kohdanneensa ihmismäisen Jumalan mutta toteaa samalla, miten Jumala oli myös kuin sumua ja esiintyi Lornalle ihmismuodossaan. Lorna selostaa lukijoille eri enkelten tehtäviä ja sen, miten he maailmassa toimivat. Joidenkin enkeleiden nimiä ei ole lupa saada tietää ja tämä koskee erityisesti perintöenkeleitä. Lorna kertoo, miten moninaisia tulevaisuudenkuvia hänelle on näytetty ja mitä kaikkea hän saa vielä aikanaan tietää. Nykyisin tiedämme, että valopalloja voi kutsua sanalla orbs. Kenties se ei olekaan tärkeä, tärkeää on vain kokea hyvän valta. Luvussa Jumalan kirjasto Lorna tuo esille tämän asian, mutta kuvaus on erilainen. Myrskyt, tulvat, mullistukset ihmisluonnossakin luovat todellisuutta uusiksi, sillä myös maapallolla on suojelusenkelinsä kuten kaikilla maailman mailla, avaruudella ja kosmoksella. Joulun hengestä, Jeesuksen syntymän luola-asumuksesta ja muista pyhistä asioista Lorna kertoo, miten hän jo nuorena huomioi enkeleiden liitelevän jouluaikaan talojen yllä valopallot käsissään pudottaen ne taloihin sisään. Jeesuksen syntymän ajankohtaan ei Lorna ainakaan nyt puuttunut, vaikka tietoa jäin kaipailemaankin
Lorna vie lukijansa syvyyksiin, joista on kenties katsonut elokuvia tai lukenut kirjoja. Lornan aikamatkailu ja tilanteet ovat hämmästyttäviä. Yleensäkin vauvat ja lapset ovat hiljattain vasta taivaasta tulleina täynnä tietoa ja muistikuvia, jotka haipuvat iän myötä. Viimeksi mainitut on tarkoitettu tietyille suvuille ikuisiksi ajoiksi ja heitä on vähemmällä kuin yhdellä suvulla sadasta. Lornan kirjoittama kirje annettaisiin aikanaan miehelleen Joelle taivaassa, samoin Lornan lasten isän arkkuun pannut tavarat tulisivat Joelle tiedoksi. Jos sukua uhataan, enkelit tulevat apuun. Erikoista on, että Amerikka nousee Lornan tekstissä paikaksi, josta lähtee muuhun maailmaan kaikenlaista apua. ahneus, valta, voima ja kunnia. On tuettava lasta, kun tämä tarinoi vanhemmilleen. Kummallisin asia on kuitenkin se, miten pariskunta työskenteli koko laajan suvun eteen anteeksiantamisen vuoksi pysäyttääkseen murhasta johtuvan, suvussa esiintyvän jatkuvan epäonnen. Voisiko jokin näistä olla ns. Onkohan näillä yhteyttä toisiinsa. Orjamarkkinoiden eräs tarkoitus oli Lornan mukaan tämä, mutta julmalla tavalla asia mielestäni toteutettiin. Haarniska on myös kokoojaenkeleillä, he ovat järjestään tummatukkaisia ja heidät on luotu samanaikaisesti keräämään Amerikkaan asutusta, jotta ihmisistä koostuisi aivan oma rotunsa. Lorna kertoo, miten suvun kaikkien jäsenten olisi pidettävä yhtä ja autettava toisiaan, alentuvuutta toisia kohtaan ei saisi olla. Itse olen kokenut lukuisia tilanteita enkelien olemassaolosta ja käyttänyt heitä vaikkapa navigaattoreina. Portaat taivaaseen pistää ajattelemaan, sitä haluaa lukea ja sillä on seurauksensa lukijan elämässä. Juuri nyt on meneillään iso mullistus arabimaailmassa, mutta rauhanomainen toisten kansojen kunnioittaminen olisi parasta. Mikä sai uskomaan, että tavaroita tarvittaisiin… Kenties Lornan tuleva uusi kirja valaisee hiljalleen näitä esiin nousseita kysymyksiä. Kun Lornalle näytettiin Lontoon British Museumissa oleva Denderan egyptiläistemppeli, hänelle kerrottiin sen olevan väärässä paikassa, ja että yleensä kaikki muinaisesineet pitäisi palauttaa maihin, joista ne on tuotu, jotta kyseisen kansan ennen omistamat aarteet tasapainoittaisivat elon ja olon. Nämä paljastukset ovat pelottavia, mutta samalla meille annetaan toivoa – voimme kenties olla varuillamme. sulattelemista ja esiin nousevia kysymyksiä, joihin sielu janoaa vastausta. Hengestä lihaksi Lorna kertoo jo varhain nähneensä kaksi henkeä, Marien ja Edwardin, jotka olivat rakastuneet toisiinsa, eikä alemmasta säädystä kotoisin oleva morsian ollut hyvä asia (kovan takana asia on nykymaailmassakin monessa paikassa). Marien ja tämän vauvan surmaaminen ja syy, miksi kuollut pariskunta ei halunnut nousta taivaaseen, kerrotaan juurta jaksain. Entä nykyajan ihmiskauppa ja orjamarkkinat, ivakulttuuri ja kiusaaminen. Ihmismieli ei käsitä kaikkea, eikä kai tarvitsekaan. Johtuiko tapa siitä, että joku oli nähnyt enkeleitä tai kuullut käskyjä ”ylemmältä taholta?”. Tavalla tai toisella joudumme teoistamme vastuuseen ja valitsemme vieläpä elämämme asiat, kuten vanhempamme ja myös adoptiovanhempamme. Uforintamallekin miettimistä Lorna kertoo, miten universumissa on planeettoja outoine asukkaineen, myös sellaisia, joilla on älykkyyttä, mutta ei sielua. Tällaisia ovat mm. Enkelioppi täyttää tehtäväänsä. Ajatus on jo rukous, mutta Lornan sinnikäs rukoileminen toisinaan kummastuttaa. Maailmankaikkeuksia on loputon määrä, jokaisella tarkoituksensa. Paha kietoutuu elämäämme. Lornan kirjoilla on tarkoituksensa, jonka kokonaisuutta emme osaa edes aavistaa. Onko Obaman valinnalla näin syvä tarkoitus! Arkussa tavaroita taivaaseen Tämä on ihmeellinen asia. Kun pariskunta oli tavannut maan päällä murhaajiensa sielut ja antanut heille anteeksi, muuttui myös murhaajien jälkeläisten elämä ratkaisevasti. Lorna Byrne Portaat taivaaseen suomentanut Tarja Kontro Otava 2011, 254 sivua ULTRA 4/2011 13 Ultra 4 2011.indd 13 21.3.2011 18.08. On olemassa lukuisa määrä johonkin tehtävään erikoistuneita enkeleitä, erivärisiä, siivekkäitä tai ilman siipiä, jotka leijuvat ilmassa, kävelevät veden päällä mutta eivät kosketa maan pintaa. Perintöenkeleillä on haarniska edustaen kutakin sukua – aivan kuten vanhoissa kirkoissa on aatelisten sukuvaakunoita. harmaita, jotka etsivät maapalloltakin tunnetta. Mutta tämä asia kuuluu Lornan elämään. Jos jokin suku toimii ihmiskunnan hyväksi, perintöenkeli auttaa. Tässä onkin pala purtavaksi, sillä teemassa on oppimista. Myös itsemurhaa suunnittelevien elämästä ja jo itsemurhan tehneiden kohtalosta kerrotaan. Mieleeni ponnahti eräs asia Raamatusta: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni.” Jos kerran ei uskonnolla ole väliä, miksi käännyttää – paitsi tietenkin lisätäksemme tietoutta maailman uskonnoista, mutta enemmän ovat aikanaan pakkokäännyttämiset aiheuttaneet sotia ja kärsimyksiä niin kristityillä kuin muillakin uskonnoilla. Meidän on opittava ajattelemaan = rukoilemaan hyvän puolesta ja pitämään yhteyttä tähän jumalja henkimaailmaan, jota meille nyt innokkaasti tuodaan esille. Tässä on jälleen esimerkki rakkauden voimasta. Jälleensyntymästäkin Lorna puhuu, muttei vielä niin yksityiskohtaisesti kuin toivoisi. Heidän valtansa on toisenlaista kuin suojelusenkelien. Saamme merkkejä taivaasta, tai intuitio pistää meitä tekemään asioita ja keksimään rajan tuolta puolen annettuja ideoita arkeamme helpottamaan – aivan kuten enkelit käyttivät läppäreitä kirjan kirjoittamisen aikana avustaakseen kaikkien työskentelyä. Mieleen tulee jälleen asioita. Miksi kuolleilla hallitsijoilla kautta maailman oli niin paljon esineitä avuksi tuonpuoleiseen. Sodat, mielenosoitukset tai noitavainot eivät ole loppuneet, ne jylläävät eri tahoilla eri nimikkeillä. Lornalle näytettiin parin rakastuminen. Amerikan kokoojaenkelit, parantavat enkelit, suojelus-enkelit sekä perintöenkelit
Väitteen myötä on helppo ymmärtää, miksi suomalaiset ammattigeologit ovat suhtautuneet Keijo Parkkuseen kuin aristavaan näppylään ikävässä paikassa. Luitte aivan oikein. TekSTi JUkkA NiemiNeN JU k k A N ie m iN eN Keijo Parkkunen tekee edelleen omat lumityönsä. Joten on vain reilua, että nyt saa tilaa mies, joka on kiusannut tämän maan oppineita pian 40 vuotta putkeen, eikä loppua ole edes näkyvissä. ULTRA 4/2011 14 Ultra 4 2011.indd 14 21.3.2011 18.08. Parkkunen on tuonut selväksi kantansa, että Suomen maaperää ei suinkaan ole myllännyt mikään jääkausi, johtuen siitä yksinkertaisesta syystä, että mitään jääkautta ei ole koskaan ollutkaan. H äh. Päivän kysymys kuuluu; misToisinajattelija keijo Parkkunen ei usko jääkauteen Ultra-lehti oikeutetusti omistaa tilaa miehelle, joka ei ole koskaan pitänyt kynttiläänsä vakan alla, kun puhutaan tieteellisestä toisinajattelusta
Näitä ihmisiä tuntuu yhdistävän korkea älykkyysosamäärä, kiinnostus teknisiin kysymyksiin yhdistettyei parane epäillä; hän nauraa paljon, ei parane epäillä; hän nauraa paljon, on ottanut huumorintajuisen elämänfi losofi an, ja hänestä vaistoaa jotakin veijarimaistakin. Oliko jäätä ensinkään. Sitähän piti käydä katsomassa, sillä ei ollut jokapäiväistä nähdä vettä, joka ei sula koskaan. Mitään jääkautta ei ole ollut, se on pelkkää huijausta alusta loppuun. Sanotaan tätä päätöstä vaikka Lex Parkkuseksi. Hänen monologeistaan on mahdoton sanoa, minne ne lopulta päättyvät, sillä tarinaa tulee, ja haastattelijan on vain raakasti keskeytettävä ja palautettava tarina uomiinsa. Viimeisin on kolmen vuoden takaa, kun Parkkunen sai sakot siitä, että oli ei parane epäillä; hän nauraa paljon, on ottanut huumorintajuisen elämänfi losofi an, ja hänestä vaistoaa jotakin veijarimaistakin. Tunnustus saisi kenen tahansa terveysvalistajan pyörryksiin. Hänestä huokuu edelleen poikamaista charmia, ja hänen elämäniloisuuttaan ei parane epäillä; hän nauraa paljon, on ottanut huumorintajuisen elämänfi losofi an, ja hänestä vaistoaa jotakin veijarimaistakin. Sehän piti tietenkin selvittää, joten Parkkunen kävi teettämässä jääkairan, jossa oli kahden metrin pidennys. Näin kairattiin pohjaan saakka, mutta samalla tapahtui jotakin. Tämä episodi on luonteva jatke Parkkusen ensimmäisille tempauksille, jotka vanhemmat turkulaiset kyllä muistavat. Kaikkea ei voi panna huippuotsikkoa jahtaavien lehtimiesten piikkiin, Parkkunen on aina osannut tehdä näyttäviä tempauksia, jotka ovat saaneet suoranaisen mediatempauksen luonteen. Kun Parkkunen astui luolasta ulos, jokin alkoi kuiskutella hänen aivoissaan; miksi jää suli nyt. Karjalaiset juuret takaavat, että Parkkunen on todellinen moottoriturpa, jonka juttu seuraa hetken punaista lankaa, kunnes tarinat eksyvät jonnekin sivuraiteille, ja löytävät takaisin kiskoille, tai sitten eivät. Karjalaiset juuret takaavat, että Parkkunen on todellinen moottoriturpa, jonka juttu seuraa hetken punaista lankaa, kunnes tarinat eksyvät jonnekin sivuraiteille, ja löytävät takaisin kiskoille, tai sitten eivät. Vapautuiko jään vankeudesta samalla jokin lapin ikiaikainen henki, jokin ideaalinen arkkityyppinen älynpoikanen, joka kiinnittyi vapauttajansa korvien väliin tarjoten vastalahjaksi viisauttaan. Tajuan, että tämä otsikko tiivistää ympäristön suhtautumisen Parkkuseen paremmin kuin hyvin. Nämä ajatukset tulisivat supisemaan koko Parkkusen eliniän. Mikä on pitkän iän salaisuus. Initaatio viisauteen Lapin erämaaluolassa Kun kysyn, missä ja miten Parkkunen ensimmäisen kerran sai mieleensä, että mitään jääkautta ei olisikaan ollut, saan sellaisen vastauksen, että siinä haukkoo henkeään yksi jos toinen. Karjalaiset juuret takaavat, että Parkkunen on todellinen moottoriturpa, jonka juttu seuraa hetken punaista lankaa, kunnes tarinat eksyvät jonnekin sivuraiteille, ja löytävät takaisin kiskoille, tai sitten eivät. Järki juoksee. Hänen monologeistaan on mahdoton sanoa, minne ne lopulta päättyvät, sillä tarinaa tulee, ja haastattelijan on vain raakasti keskeytettävä ja palautettava tarina uomiinsa. Siellä hän kuuli saamelaisilta puhuttavan luolasta, jonka perällä on lampimainen syvänne, joka on umpijäässä ympäri vuoden. Mies, joka väittää, että koko jääkausi on pelkkää huijausta alusta loppuun, on aina ansainnut lehtimiesten sensaationnälkäisen huomion. Valtaosa tietenkin on suhtautunut Parkkuseen hyväntahtoisen torjuvasti, vienosti hymyillen ja päätään puistellen. Näin on sanonut Parkkunen jo vuosikymmeniä, ja tuonut perustelunsa esiin. Tapaus oli tietenkin nolo viranomaisille, pienituloinen eläkeläinen vankilaan mitättömästä rikoksesta. Kuulostaa henkimaailman hommalta, eikä tähän saa ikinä vastausta. Voiko auto kulkea vesijohtovedellä. Oli vuosi 1955, ja Parkkunen nuorena miehenä oli eksynyt Inariin asti jonkun työmatkan mukana. On toivotontakaan yrittää kutistaa hänen elämäntarinaansa ranskalaisten viivojen alle. Rikoksena se oli niin merkillinen, että päätyi aikanaan Poliisi Kertoo –vuosikirjaankin. Hän kertoo edellisenä maanantaina täyttäneensä 84 vuotta, jota juhlisti käymällä parilla paukulla kapakassa. Parkkusen erikoiset tempaukset Parkkusesta on kirjoitettu vuosikymmenien aikana tuhansia palstamillejä mitä moninaisimpiin aikakausja sanomalehtiin. Ensimmäisen kerran kun tapasimme muutama vuosi aiemmin Helsingissä, hän kertoi lähtevänsä vielä samana iltana viikoksi lapin kairaan tutkimaan hiidenkirnua, jonka halkaisija on satoja metrejä. Aivojen synapsit alkoivat asetella kysymyksenasettelua järjestykseen, eikä pian mikään tulisi olemaan ennallaan. Kaikkea ei voi panna huippuotsikkoa jahtaavien lehtimiesten piikkiin, Parkkunen on aina osannut tehdä näyttäviä tempauksia, jotka ovat saaneet suoranaisen mediatempauksen luonteen. Kunto on kova ja jalka nousee. Hänen monologeistaan on mahdoton sanoa, minne ne lopulta päättyvät, sillä tarinaa tulee, ja haastattelijan on vain raakasti keskeytettävä ja palautettava tarina uomiinsa. Kukaan ei ollut koskaan selvittänyt miten syvä tuo jäälampi oli, koska kairat eivät olleet riittävän pitkiä. Kaikkea ei voi panna huippuotsikkoa jahtaavien lehtimiesten piikkiin, Parkkunen on aina osannut tehdä näyttäviä tempauksia, jotka ovat saaneet suoranaisen mediatempauksen luonteen. Tervaskanto Keijo Parkkunen Keijo Parkkunen on edelleen vedossa, hyväkuntoisena ja jäntevänä, eräänlaisena tervaskantona joka vastustaa ajan armotonta hammasta. Olen kuitenkin onnistunut tutustumaan myös niihin, jotka ovat imaisseet Parkkusen maailman samantein, ja innostuneet siitä. Viimeisin on kolmen vuoden takaa, kun Parkkunen sai sakot siitä, että oli ruiskumaalannut maakiviin merkkejä jotka opastavat metsän läpi hiidenkirnulle teko joka ei ollut maanomistajan mieleen. Väite itsessään on kylmiltään kuultuna hullu, mutta perusteluissa on järkeä, tai ainakin järjentapaista, jota ei voi noin vain ohittaa. Parkkusella oli tarkoitus kaivinkoneella avauttaa Turun Nunnavuoren pirunpelto, mutta kun kaivinkonetta ei saanut paikalle kuin suojelualueen läpi, se johti poliisin paikalle saapumiseen. Lehtitarinat olisivat oma lukunsa, Parkkusen huone on suorastaan tapetoitu hänestä kertovin lehtileikkein, niitä on kymmeniä, ellei jopa satoja eri vuosikymmeniltä. Ilma pääsi jäämassan alle ja jäälampi alkoi sulamaan – ensimmäistä kertaa kenties vuosisatoihin, tai jopa vuosituhansiin. Miksi jääkautena jää suli silloin kun suli – vai suliko. Mies, joka väittää, että koko jääkausi on pelkkää huijausta alusta loppuun, on aina ansainnut lehtimiesten sensaationnälkäisen huomion. Viimeisin on kolmen vuoden takaa, kun Parkkunen sai sakot siitä, että oli ULTRA 4/2011 15 Ultra 4 2011.indd 15 21.3.2011 18.08. Kiinnitän huomioni yhteen, jossa aukeaman kokoinen tarina kertoo, että Keijo Parkkunen on pääpuhujana jonkun kunnan järjestämässä Kylähullu-tapahtumassa. Parkkusen erikoiset tempaukset Parkkusesta on kirjoitettu vuosikymmenien aikana tuhansia palstamillejä mitä moninaisimpiin aikakausja sanomalehtiin. He tuntuvat olevan järjestään näitä fi losofi sia ajattelijoita, joita ei ole vaikea kuvitella istumassa saunan jälkeen kuistilla piippuaan tuprautellen ja tähyten jonnekin kaukaisuuteen. On toivotontakaan yrittää kutistaa hänen elämäntarinaansa ranskalaisten viivojen alle. Pohtien niitä näitä, mitä tällaiset ihmiset yleensä pohtivat: miten kärpänen pystyy kävelemään katossa. Tosin oikeusministeriö on jo vuosia todennut muuntosakkojen olevan osa ajastaan jäänyttä köyhäinrangaistusta, mutta tämä tapaus ilmeisesti katkaisi kamelin selän lopullisesti, koska muutaman viikon päästä sisäministeri Holmlund ilmoitti, ettei muuntosakkoja panna enää täytäntöön. Monet seinällä olevat toimittajien muotoilemat otsikot toistavat samaa kysymystä; hullu vai nero. tä me saisimme näitä kyseenalaistajia lisääkin. Toisaalta hän on todellinen luontoihminen, joka on aina viihtynyt erämaissa ja metsissä tutkimassa geologisia todisteita näkemykselleen. Parkkusen erikoiset tempaukset Parkkusesta on kirjoitettu vuosikymmenien aikana tuhansia palstamillejä mitä moninaisimpiin aikakausja sanomalehtiin. Moista initaation hetkeä kadehtisi kuka tahansa intiaanienkin poppamies. Idean alku on syntynyt syvällä lapin erämaassa, ja siellä erämaan kätköissä olevassa pilkkopimeässä luolassa. On toivotontakaan yrittää kutistaa hänen elämäntarinaansa ranskalaisten viivojen alle. On Parkkusessa muutakin kuin poikkeuksellisen hyvä fysiikka. Mies, joka väittää, että koko jääkausi on pelkkää huijausta alusta loppuun, on aina ansainnut lehtimiesten sensaationnälkäisen huomion. Onko Parkkunen oikeassa, että jääkautta ei ollutkaan. Seurauksena oli sitten kolme päiväsakkoa, jotka Parkkunen kävi uhmakkaasti istumassa lääninvankilassa lehdistön seuratessa hänen menoaan vankilanporttien sisäpuolelle. Älykkäiden yksinoikeus
Parkkusen tyhjentämä Mietoisten Mannuistenvuoren hiidenkirnu, jossa näkyy myös hänen tekemänsä maalimerkki, joka vei hänet vankilaan. A Lb vA L ULTRA 4/2011 16 Ultra 4 2011.indd 16 21.3.2011 18.09
Parkkunen oli löytänyt arvoisensa kumppanin, sillä tätä saagaa hän oli toistellut jo vuosien ajan suunnilleen jokaiselle vastaantulijallekin. Se suorastaan kolahti Spedelle, ja tämä kaksikko kulkikin seuraavina vuosina paljon yhdessä tutkimassa (ja avaamassa) hiidenkirnuja, pirunpeltoja, kallioseinämiä, louhikoita. Sulaneita kiviä, piitä, liitua – jota ei Suomesta tunneta – kuin myös mitä oudoimpia yhdistelmiä metallista ja kivestä. Pitkäkorvien mukaan meri olisi tehnyt nämä kirnut – mikä on ihan hullua! Pitkäkorvat saa näköjään puhua mitä tahansa, ilman että niitä kukaan uskaltaa arvostella. Kiukusta tuhiseva maanomistaja katseli vuoroon Parkkusta ja vuoroon lupalappua, ja lähti tietenkin soittamaan varoiksi poliisia paikalle. Todisteet olivat selvät, ja kun vihdoin viimein 1984 ilmestyi toisinajattelun klassikoksi muodostunut ”Sadan vuoden harha-askel” –kirja, siinä Kattiluodon kirnu oli saanut pääosan. Toisin sanoen Parkkunen heitti elokuvassa ”stuntit”. Geologeihin pitäisi siis suhtautua kuin savolaisukkoihin, joissa vastuu mitä uskoo ja mitä ei, siirtyy kuulijalle. Näin tuli tämä hiidenkirnu avattua rautakangen pisto kerrallaan – kivimurskaa poistaen. Tämä mies oli Spede Pasanen. Keskustelemme näistä Parkkusen kanssa, jolla on asiaan tapansa mukaan suorasukainen kommentti. nä luovuuteen ja kekseliäisyyteen. Ensi töikseen haettiin Parkkusen kotoa näitä kivinäytteitä, ja tehdyssä tutkimuksessa todettiin niiden olevan kambrikaudelta, eli runsaan 500 miljoonan vuoden takaa. Koko kirjan mitalla maksellaan kalavelkoja geologien ylimielisyydestä Parkkusta kohtaan, ja kiistatta kunnon pilkka on mukavaa luettavaa. Hän tuntuu edelleen suhtautuvan geologeihin kuin koomikoihin, vaikka myöntääkin, että uuden polven geologit ovat toista porukkaa, joka suhtautuu Parkkuseenkin paljon neutraalimmin. Kuvaustauolla Parkkunen alkoi puhumaan, miten koko jääkausiteoria on vastoin arkijärkeä, ja nopeaälyinen, luova – suoranainen keksijäluonne – Pasanen tajusi koko kuvion silmänräpäyksessä. Kivinäytteissä olevat fossiilit todistavat asian. Se kestikin vuosikymmeniä. Sanomattakin on selvää, että nämä taustavaikuttajat ja ”äänettömät yhtiömiehet” ovat antaneet omia ajatuksiaan Parkkuselle, ja koko ajatus jääkauden mahdottomuudesta on saattanut syntyä lukemattomien pohdintojen ja kapakkakeskustelujen synteesinä, joihin on saattanut osallistua vuosikymmenien aikana lukemattomia ihmisiä. Seasta nousee kuitenkin eräs nimi ylitse muiden, joka vastaa täydellisesti sitä luovan ajattelijan stereotyyppiä, joka on tyyppiesimerkki tarttumaan Parkkusen visioon. Tuskin oli lapionpistoakaan kiviä täynnä olevaan kirnuun saatu pistettyä, kun jo kiukkuinen maanomistaja tuli kysymään ne perinteiset: ”mitäs te Minun maillani teette?”. Mitä ikinä Parkkunen tekikään, geologeilla oli samaan asiaan aina vastakkainen näkemys, ja he muistivat kyllä kulkea hänen perässään. Pitkäkorvien vastaisku Kirjassa on monta tasoa. Parkkunen joka oli aavistanut maanomistajan – tai pikemmin saarenomistajan – asenteen etukäteen, vetäisi taskustaan muutaman markan maksaneen malminvaltausluvan. Kun sitten Sauvon nimismies saapui veneellä paikalle, ja pääsi tilanteen tasalle, totesi vain että onpa se hyvä, että joku näitäkin hiidenkirnuja avaa, ja poistui niine hyvineen. Hän on näköjään keksinyt pitkän iän salaisuuden, jossa ei turhaan rasiteta verenpainetta. Vuosi 1975 oli sitten näiden kaverusten elämässä merkittävä; Pasanen astui kaapista ulos, ja sen ajan sensaatiolehti Hymy julkaisi Pasasen haastattelun ”Jääkausi on vain teoria”, kun taas Parkkunen avasi samoihin aikoihin Rymättylän Kattiluodon hiidenkirnun, josta tuli hänen tutkimustensa kulmakivi. Ilmeisesti ruokaa saadakseen nämä mammutit porautuivat kärsällään tämän jään alle syömään jäkälää, joka luonnollisesti kasvoi jäämassan alla, kuten Parkkunen kirjassaan irvaili. Dragsfjärdistä hän tyhjensi kolme peräkkäin olevaa kirnua, joiden syvyys oli yhdeksän metriä, ja ne olivat ainakin 12 m leveitä. Paino sanalla ”Minun”. Itse asiassa Parkkunen pitää kirjassaan geologien näkemyksiä niin arkijärjenkin vastaisina, että epäilee vakavasti, onko koko jääkausiteoria vain huuliveikkojen sepitelmää, joka on tehty tyhmille pilke silmässä. Toisaalta on tässä välissä tapahtunut sekin, että nykyisin puhutaan ULTRA 4/2011 17 Ultra 4 2011.indd 17 21.3.2011 18.09. Parkkunen marssittaa esiin Suomesta löytyneitä mammutinluita, samalta ajalta kun pitkäkorvat sanoivat Suomea peittäneen kahden kilometrin korkuisen jäämassan. Ihmetystä herätti kirnun seinämiä kiertävät rihlamaiset kuviot, ja erityinen ihmeenaihe oli pohjalta vastaan tulevat mitä oudoimmat kivet. Hiidenkirnumies Tokihan Parkkunen on tyhjentänyt lukemattomia hiidenkirnuja. Toisaalta haistaa selkeää mittatilaustyön makua – Parkkusen teoria oli kaadettava, vaikka vain epätäydellisellä raportilla. Johonkin kohtaukseen tarvittiin tietynlainen vene ja niinpä otettiin yhteyttä Parkkuseen, jolla tuollainen vene tiedettiin olevan ja sitä pyydettiin lainaksi. Kattiluodon hiidenkirnusta kirjaksi Mikään ei suju koskaan ongelmitta. Erittäin kovan. Niitä ei enää sorvinkivellä selitä. Todisteiden valossa oli selvää, että hiidenkirnua ei ollut tehnyt mikään jääkauden sulamisvesi, tai jäähileisessä vedessä kelluneet sorvinkivet, vaan totuus oli ihan päinvastaisessa suunnassa – hiidenkirnu oli syntynyt kovan kuumuuden tuloksena. Spede ja Keijo Näiden kahden kohtaaminen tapahtui vuonna 1967 Spede-elokuvan Pähkähullu Suomi –kuvauksissa. Ehdottomasti sen paras anti on sen härnäävässä sävyssä ammattigeologeja kohtaan, joita kirjassa nimitellään pilkallisesti pitkäkorviksi. Parkkunen ei sano tätä katkeruudella, vaan nauraa sen sanoessaan. Parkkusella on tästäkin hiidenkirnusta omat kaskunsa. Kun Spede ei kuitenkaan osannut sitä ajaa, valittiin Parkkunen sitä ajamaan, kunhan hänet oli ensin puettu Speden näköiseksi. Pitää ymmärtää jäljestä, mikä sen on tehnyt! Näin sanoi Parkkunen allekirjoittaneelle, täysin vakavalla naamalla. Sota oli virallisesti julistettu. On hyvin luultavaa että Geologianlaitoksella on tätä kirjaa luettu kiukunpuna kasvoilla, ja oli sanomattakin selvää, että pitkäkorvat kävisivät vastaiskuun. Kas kun eivät pane pirun tekemiksi. Se miten näin iäkkäät kivet olisivat voineet päätyä vain 10 000 vuotta vanhaan kirnuun, erityisesti kun raportissa todettiin, etteivät ne ole kulkeutuneet kauempaa, jäänee ikuiseksi arvoitukseksi
Viimeisinä vuosinaan Spede Pasanen ryhtyi myös tekemään dokumenttielokuvaa jääkauden olemattomuudesta, ja kävi kuvaamassa aineistoa aina Afrikkaa myöten. Parkkunen aloitti uransa lähettinä, siirtyen postinkantajaksi, mutta kun suuret ikäluokat alkoivat tulla leikkiviksi lapsiksi, hän alkoi tehdä jousipyssyjä. Loppujen lopuksi jousipyssy ei ole mikään yksinkertainen asia, vaan siinä on otettava monta seikkaa huomioon, sillä jousipyssy – jopa lasten – on aina enemmän kuin osiensa summa. Jousipyssytehtailija On ymmärrettävää, että Parkkunen ei näitä kysymyksiä paljon pohdiskellut kun astui työelämään heti sotavuosien jälkeen. Suomi oli raunioina, ja elämä kovaa. Näin kysyy Parkkunen vuorostaan. JU k k A N ie m iN eN ULTRA 4/2011 18 Ultra 4 2011.indd 18 21.3.2011 18.09. Kyse onkin eräästä perusteellisemmin sensuroidusta dokumentista, jonka Suomen elokuvahistoria tuntee. Rapautua mihin. Tekee hän muutamia edelleen harrastusmielessä, ja kauppailee niitä sesonkikautena huoltoasemille. Pirunpesä ja sensuroitu elokuva Kun Parkkunen ja Spede Pasanen tyhjensivät Jalasjärven Pirunpesän 1997, se oli sen luokan onkalo, jonka syntyä ei enää mikään sorvinkivi tai merenaalto selitä. Huhu tästä elokuvasta kiiri myös geologien korviin, ja juuri ennen tvensi-iltaansa MTV:n ohjelmapäällikkö sai vakavamielisiä vieraita Geologianlaitokselta. Mikä siinä on niin vaarallista. Aivan väärässä Parkkusen kirja ei ole ollut, vaikka tietenkin kritiikin terä on tylsistynyt nykypäivän tietoa vasten. Kukin selvisi miten selvisi. Hyvä kysymys. Koska koko sukupolven poikalapset tarvitsivat oman jousipyssyn, siitä kasvoi pian oma yritys, jolloin muut päivätyöt sai jättää. Pieni sivutulo muuten niin ankealle kansaneläkkeelle. Mitä sille tapahtui. yleisesti jääkauden lämpökausista, joka selittää mammutinluut, eikä hiidenkirnujen syntyäkään enää selitetä niin yksioikoisesti sorvinkivillä, vaan nestefysiikkaan kuuluvalla ilmiöllä, jota kavitaatioksi (ei siis gravitaatioksi) sanotaan. Geologit kiirehtivät selittämään että se on rapauma, joka on syntynyt kiviaineksen rapautumisesta. Onko se hävitetty, Speden perikunnan hallussa vai MTV:n arkistoissa, mutta viitettäkään siitä ei löydä edes Speden bibliografiasta. Vierailun seurauksena kyseistä dokumenttiä ei koskaan nähty televisiossa, ja itse asiassa kukaan ei ole edes nähnyt tuota dokumenttia sen jälkeen. Pirunpelto Lauhanvuoren kansallispuistossa Isojoella. Kulta-aikanaan Parkkunen sanoi tehneensä satatuhatta jousipyssyä vuodessa, joka ei ollut suinkaan enää mitään nappikauppaa. Niistä sai pientä lisätienestiä
Sen voisi suomentaa vaikkapa niin, että huipputyyppiä ei voi polkea maahan pysyvästi. Englantilaisilla on tähän kohtaan osuva sanonta; you cant keep a good man down. Toisaalta Parkkunen tuntuu ajattelevan asiat niin, että huonoa julkisuutta ei olekaan, ja kaikki mitä hänestä kirjoitetaan ja kohistaan, on vain hyvää peeärrää. ULTRA 4/2011 19 Ultra 4 2011.indd 19 21.3.2011 18.09. Keskellä kirjoittaja Jukka Nieminen, oikealla Kane Kanerva. Asenne on tervehenkinen, sillä millään muulla asenteella tuskin olisi tätä rumbaa kukaan kestänyt. Parkkunen ei ole ainoastaan tyyppiesimerkki toisinajattelijasta, vaan myös kliininen esimerkki, mitä kaikkea sille tielle lähtevältä vaaditaan. Tampereen Telakalle. Kukapa ei mielestään olisi toisinajattelija, ja näkisi asiat paremmin kuin mikä valtaapitävien tulkinta on. Keijo Parkkunen tulee puhumaan Uforokin 10-vuotisjuhliin 16.4. Harvassa ovat kuitenkin ne, jotka uskaltavat esittää haasteita kovien luonnontieteiden saralla. Ehkä onkin niin, että Parkkusen ajatuksia ei voi ymmärtää ilman monimutkaisiin kysymyksiin erikoistuneita päättelykykyjä. Nyt on kuitenkin aika sanoa näkemiin ja kiittää turinatuokiosta. Jousipyssytehtailija Parkkusen ajatukset on parhaiten ymmärtänyt toinen leikkikalusuunnittelija Spede Pasanen, ja kenties tässä onkin jokin yhteys. Näin on Parkkunenkin edennyt vuosikymmenestä toiseen ja vieteriukon lailla pompannut joka kerran pystyyn polkijoidensa mieliharmiksi. Tarinan vauhdissa sain kuitenkin nämä seikat sentään poimittua puhetulvan keskeltä. Onhan häntä vuosikausia lähes pilkattu lehdistössä ja hän on ollut tiedepiirien hampaissa lähes vainotun asemassa. Itse uskon, että kun vehtaa tämän tapaisten monimutkaisten asioiden parissa, aivot kuin varkain kehittyvät myös ratkomaan ongelmia luovilla tavoilla, jotka ovat kaukana tavanomaisista laduista. Keijo Parkkunen (vas.) Jalasjärven Pirunpesällä. Tämän verran sain Parkkusesta kiskottua esiin. Parkkunen on yksi sellainen, eikä mikään takaa vaikka hänellä olisi vieläkin jokin tempaus kiikarissa, josta Turun Sanomat repii vielä lihavat otsikot. Sellaiset ihmiset voi laskea Suomestakin yhden käden sormilla, eikä kaikkia tarvitse edes käyttää. Eläkepäivät vai sittenkin uudet kujeet. Tarina hyppii Pääsiäissaarten pitkäkorvissa, vanhatestamentillisissa sukukronikoissa, antiikin jumaluuksissa, kaskuissa maanomistajien kanssa, Kuortaneen pirunpellossa ja välillä Alaskan hiidenkirnuissa. Myönnän, että olen pitkään ihaillut avoimesti Parkkusen siviilirohkeutta tässä asiassa. Hänen aiheenaan on 100 vuoden harha-askel – jääkausi on valhe. A .P