3/2023 ERITYISHERKKYYS Minun ei tarvitse venyä enempään kuin pystyn VANHEMMAN MASENNUS Miten puhua lapsen kanssa omasta jaksamisesta. Näin saat hidastettua kierroksia FIKSU LEHTI MIELEN HYVINVOINNISTA Uusi alku uupumuksen jälkeen HYVÄÄ HUOMENTA! Löydä lomalla luonnollinen unirytmisi ” ” IIDA RAUMA KIRJAILIJA Ihminen kaipaa enemmän luontoa, läheisyyttä ja lepoa” ” LEMPEÄÄ KESÄÄ. Miten lisätä hellyyttä arkeen
FIKSU LEHTI MIELEN HYVINVOINNISTA TIETOA TARINOITA TUNNETTA tunnejamieli.fi › tilaa lehti Katso kesän kampanjahinnat ja tilaa lehti osoitteessa Lataa sivuiltamme kaunis sähköinen kortti lahjan saajalle! Anna itsellesi tai lahjaksi kevyempää mieltä koko vuodeksi!
Siksi kerromme tässä lehdessä lempeästä kosketuksesta, unen vaikutuksesta mieleen ja kesän parhaista kirjoista. Kauniita kesähetkiä! . Tähän lehteen haastattelin kulttuuriantropologi Taina Kinnusta kosketuksen voimasta, tällä kertaa verkon välityksellä. Hyvät “päästä irti stressistä” -neuvot eivät auta, jos työpaikan ilmapiiri kuormittaa tai työntekijöitä on yksinkertaisesti liian vähän. 3 TUNNE & MIELI 3/2023. kannustavat aivan muuhun. Mielenterveyttä edistävät hyvä uni, riittävä palautuminen, säännöllinen syöminen ja liikkuminen, merkitykselliset ihmissuhteet, mielekäs tekeminen ja myötätunto itseä kohtaan. P Ä Ä K I R J O I T U S MERI NYKÄNEN MERI.NYKANEN@TUNNEJAMIELI.FI Toimittajalta HELINÄ KUJALA Kerran lehtijuttua tehdessäni halasin hyvästiksi erästä haastateltavaa, jonka kanssa käyty keskustelu oli poikkeuksellisen syvällinen ja antoisa. On myös fiksua pohtia, missä määrin ihmisen on mahdollista ottaa rennosti, kun yhteiskunnan rakenteet Miten päästä kesäkuntoon. Saisi ihan vain olla, kuljeskella tyhjäpäänä tai lekotella viltillä. Nauttia muiden ihmisten seurasta, nukkua, lukea hyviä kirjoja – olla siis aivan tuottamaton tyyppi vailla velvollisuuksia. Siis sellaiseen, jossa pystyisi pysähtymään sekä pudottamaan liiat vaatimukset ja velvollisuudet harteiltaan. Hänestä huoli olisi varmasti ollut turha – miksi emme viestisi kosketuksella arvostusta ja kiitollisuutta, kun siltä tuntuu ja siihen on aihetta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, millaiset asiat tekevät mielelle hyvää, jotta voi hakeutua pienin askelin niitä kohti. No, kesäkuntohan ei vaadi kuin ulko-oven avaamisen! Tärkeämpi kysymys on, miten saada mieli kesäkuntoon. Sillä mikä voisi olla radikaalimpaa kiireisessä yhteiskunnassa kuin heittäytyä vapaalle tekemättä mitään. K evään aikana törmäsin taas kehotuksiin ja tsemppaaviin vinkkeihin, kuinka ahkeroida itsensä kesäkuntoon. Halusin ilmaista kiitollisuutta jaetusta hetkestä, mutta muistan myös miettineeni, mureniko uskottavuuteni toimittajana nyt palasiksi. On helppo antaa hyviä vinkkejä, mutta kun maailmanmeno ympärillä on kiivasta ja vaativaa, niiden toteuttaminen ei ole ihan yksinkertaista. On toki helppo antaa hyviä vinkkejä, mutta kun maailmanmeno ympärillä on kiivasta ja vaativaa, niiden toteuttaminen ei ole ihan yksinkertaista. Siis sellaiseen, jossa kehtaa lähteä pienissä vaatteissa ovesta ulos, kun peittävämmissä alkaa hikoiluttaa
22 LAURA-MARIA JA ANNA Kun ystäväkin on erityisherkkä, hänen kanssaan on helppo olla ja analysoida. ”Tiedostan, että vaikka haluaisin venyä enempään, en vain pysty. 30 RIIKKA PAJUNEN Työuupumus sai ymmärtämään, ettei vanhaan oravanpyörään ole enää paluuta. Minun ei toisaalta myöskään tarvitse venyä tämän enempää, olen riittävän hyvä näin.” LAURA-MARIA HYTTINEN 4 TUNNE & MIELI 3/2023. Tässä numerossa 03/23 10 IIDA RAUMA Kirjailijan mielestä meidän pitäisi siirtää katse oireilevista yksilöistä kohti yhteiskuntaa
36 Hyvä uni hoitaa mieltä Hyvin nukkumalla selviydymme päivän haasteista helpommin kuin univajeen vaivatessa. 050 549 6751 tilaukset@tunnejamieli.fi Painopaikka PunaMusta Painosmäärä 7000 ISSN 2343-175X (painettu) ISSN 2343-1768 (verkkojulkaisu) ALUKSI 3 Pääkirjoitus Mistä löytyy kesämieli. 22 Herkkyys yhdisti ystävykset Ystävykset Laura-Maria Hyttinen ja Anna Lepistö löysivät samaan aikaan itsestään erityisherkkyyden. ILMIÖ & TIETO 16 Yksi lämmin halaus, kiitos! Hyvä kosketus saatetaan muistaa läpi elämän. 40 Toipunut valvoja Päivi Karhu onnistui vieroittumaan unilääkkeistä elämäntapoja ja ajattelua muuttamalla. 0400 820 174 meri.nykanen@tunnejamieli.fi Toimitussihteeri Helinä Kujala toimitus@tunnejamieli.fi Ulkoasu ja taitto Atte Kalke, Vitale Ay taitto@tunnejamieli.fi Mainosmyynti Markku Karjalainen p. 46 Värityskuva 54 Krypto 55 Sanatehtävä 55 Sudokut 56 Ristikko PU UH AA AI VOIL L E Seuraava Tunne & Mieli ilmestyy 9.8. KANSSAKULKIJAT 10 Katse yksilöstä kohti yhteiskuntaa Kirjailija Iida Rauma pitää masentumista reaktiona siihen, että elämme yhteiskunnallisten kriisien keskellä. 42 Tutkittua tietoa terveydestä Uusimmat uutiset mielen hyvinvoinnista. Aikakausmedia ry:n jäsen 5 TUNNE & MIELI 3/2023. Miksi emme siis halaile enemmän. 30 ”Kriiseillä on asiaa, jos pysähtyy kuuntelemaan” Työuupumus sai Riikka Pajusen etsimään omannäköistä elämänpolkua. 48 Kierroksia alas! Keskittymiskykyä voi elvyttää loman aikana, mutta pysyvään muutokseen tarvitaan myös arjen tekoja. 09 565 7730 www.mtkl.fi Tilaajapalvelu p. HYVÄN MIELEN TEKOJA 51 Lukijoilta Kerro mielipiteesi ja äänestä parasta juttua. 52 Kysy asiantuntijalta Miten puhua lapselle masennuksesta. 58 Voimaa arkeen Muusikko Erkka Korhonen kertoo, millaiset asiat tuovat hänelle iloa. 040 577 8850 leena.joutsen@kemiamedia.fi Omistaja ja yhteistyökumppani Mielenterveyden keskusliitto p. 6 Kirjat Hyvä kirja tuo iloa kesään. 045 173 5102 markku.karjalainen@tunnejamieli.fi Mainosaineistot mainokset@tunnejamieli.fi Julkaisija ja kustantaja Suomen ammattimedia SUOMA Oy Toimitusjohtaja Leena Joutsen p. ClimateCalc CC-000084/FI PunaMusta Magazine H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E ”Kosketus tarjoaa suojaa ja yhteenkuuluvuutta, ja sen avulla ihminen otetaan lauman jäseneksi.” TAINA KINNUNEN www.tunnejamieli.fi Tunne & Mieli on fiksu lehti mielen hyvinvoinnista – iloa, oivalluksia ja uusia näkökulmia. 29 Kauniita ja sikeitä unia! Soili Pohjalaisen kolumni. Kannen kuva: Susanna Kekkonen Seuraa meitä somessa: @tunnejamieli Päätoimittaja Meri Nykänen p
KU VA T: U N SP LA SH K I R J A T KOONNUT Meri Nykänen Kirjan kanssa lomalle! Lukeminen on ihanaa, kun löytää itselleen sopivan kirjan. Teoksen tekijät Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen ovat perheiden tukemiseen erikoistuneita psykologeja, jotka haluavat kirjallaan kertoa, että hyvä vanhempi voi olla monella tavalla. Myrkyllisestä eli vanhempaa kritisoivasta ja syyllistävästä puheesta pitäisi päästä eroon. Teos tarjoaa hyvää vertaistukea kaikille yksin lasta harkitseville ja itsellisille vanhemmille. Päällimmäiseksi kirjasta jää mieleen ajatus siitä, kuinka merkityksellistä perhe-elämä ja lasten kanssa puuhailu voi olla. Tarinoiden parissa arki unohtuu ja aukeaa uusia maailmoja. Millainen vanhempi oikein pitäisi olla, ettei mokaa kaikkea. Silti yleinen puhe varsinkin pikkulapsiarjesta on usein negatiivista. Kaikki eivät tule vanhemmiksi samaa reittiä, joten perinteisten perhekäsitysten ravisteleminen on tarpeen. NÄKÖKULMIA VANHEMMUUTEEN Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen: Hyvän vanhemman salaisuus (Tuuma 2023) Vanhemmille on jaossa niin paljon neuvoja ja hyvää tarkoittavia vinkkejä kasvatukseen, että vähemmästäkin menee sekaisin. kirjaa kesäpäivien iloksi 19 Juha Itkonen: Teoriani perheestä (Gummerus 2023) Mikä on perhe. Vanhempi kaipaa mieluummin vahvistusta siihen, että hän kyllä osaa ja riittää. Moni asia yhteiskunnassa ja sukupuolirooleissa on muuttunut siitä, kun hän syntyi 1970-luvulla hämeenlinnalaiseen perheeseen. Kirjassa käydään asiaa läpi hedelmöityshoidoista alkaen. Sekään ei ole mikään yksinkertainen juttu, sillä hoidot maksavat paljon eikä raskaus välttämättä ala heti. Emma Taulo: Yksin tehty lapsi (Kosmos 2023) Kirjailija kertoo omakohtaisesti, millaista on toteuttaa lapsihaave ilman kumppania. Kirjailija pohtii kysymystä sekä oman lapsuudenperheensä että nykyisen perheensä kautta. Kirjailija lukee itse niin sanotun rikastetun äänikirjan, jossa on mukana musiikkia ja muuta ääntä. 6 TUNNE & MIELI 3/2023
Tätä kysymystä Kaisa Tammi on joutunut urallaan pohtimaan, kun hän on kohdannut vankilaan päätyneitä ihmisiä. Kaikesta kerrotaan avoimen ja rehellisen tuntuisesti. Hän pysähtyy pohtimaan menneitä vasta, kun on aikuinen ja kolmen lapsen äiti – eikä enää pärjääkään niin hyvin arjessaan ja ihmissuhteissaan. Syntyi valtava kaasuräjähdys, jossa äiti kuoli. Omakohtaisista tarinoista ja pohdinnoista koostuva kirja on hauska ja hyvällä tavalla raivoisa. Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo (WSOY 2022) Miten ihmisestä tulee niin väkivaltainen, että hän päätyy jopa surmaamaan. Meri Eskola: Ehdin rakastaa häntä (WSOY 2023) Kun Meri Eskola oli seitsemänvuotias, hänen äitinsä otti annoksen pillereitä ja avasi Helsingin keskustassa sijaitsevan asuntonsa kaasuhanat. MUISTOJA ÄIDISTÄ JA ISÄSTÄ SUORAA PUHETTA VAHVOJA NAISIA 7 TUNNE & MIELI 3/2023. Auli Viitala: Elämäni kansalaisena (Kirjapaja 2023) Kun Auli Viitalan mieli sairastui ja myöhemmin tuli ero puolisosta, hän köyhtyi ja putosi tutuksi tulleesta keskiluokasta. Kirjan esseissä Viitala kirjoittaa terävästi siitä, miltä keskiluokka näyttää ulkopuolelta katsottuna – eikä se aina näytä kovin hyvältä. Tyttärestä kasvaa pärjääjä, joka ei jää suremaan asiaa eikä halua olla muille vaivaksi myöhemminkään. Terapiassa lapsuuden kokemukset nousevat pintaan, ja on vihdoin aika käydä traumaattinen menneisyys rehellisesti läpi. Lukijalle kirja tarjoaa syvällistä pohdittavaa siitä, mikä kaikki vaikuttaa ihmisen elämänkulkuun. Kirjailija käy läpi tilanteita, joissa yhteiskunta viestittää, ettei lihavuus ole oikein: lääkärit jakelevat kaikkiin ongelmiin laihdutusneuvoja, lihavan ihmisen syömisiä saa kuka vain kommentoida, ja elokuvissa hän on aina koominen sivuhenkilö. Äänikirjan lukee ihana laulaja itse, ja välissä saa kuulla myös pätkiä hänen tutuista lauluistaan. Missä kohdin on tapahtunut asioita tai kohtaamisia, jotka ovat vieneet elämän raiteiltaan – tai pitäneet sen raiteilla. Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille (S&S 2022) Kirjan nimi on ironiaa, sillä nyt ei todellakaan jaeta ratkaisuja lihaville vaan pohditaan, miksi läskit ovat ongelma muille. Venla Pystynen: En voi lakata ajattelemasta kuolemaa (WSOY 2022) Venla Pystysen romaanissa isä tekee itsemurhan, kun tytär on vasta seitsemän. Enää ei ollutkaan varaa samanlaiseen elintasoon, johon hän oli tottunut. Tytär on halunnut koko elämänsä tietää, miksi äiti teki niin – ja rakastiko äiti tästä huolimatta tytärtään. Elina Hirvonen: Katri Helena (Johnny Kniga 2023) Laulaja Katri Helena ehkä näyttää pieneltä ja kiltiltä naiselta, mutta hänessä on voimaa ja päättäväisyyttä. Tammi on psykologi ja Vanajan naisvankilan pitkäaikainen johtaja. Tämä tulee ilmi elämäkerrasta, jossa käydään läpi laulajan elämää lapsuuden työläisperheestä koko kansan laulajatähdeksi. Pohdinnoista syntyi omaan elämään perustuva kaunokirjallinen teos, jossa kirjailija kaivaa esiin muistoja ja etsii vastauksia kysymyksiinsä. Toisaalta kirjailija tuntee edelleen kuuluvansa samaan porukkaan, sillä lapsuudesta asti saatu henkinen pääoma ei ole kadonnut mihinkään. Matka on ollut kiinnostava ja täynnä käänteitä – myös vaikeita ja traagisia. Kirja saa pohtimaan myös omia syvään juurtuneita asenteita
Tässä osassa keskitytään erityisesti Hildurin kadonneiden pikkusiskojen mysteeriin. Alkaa salasuhde, jonka seurauksena Phyllis repäisee itsensä irti keskiluokkaisesta kotielämästään. Keski-ikäinen perheenäiti Phyllis ja ystäväperheen parikymppinen poika päätyvät suutelemaan. Päähenkilö Jenny Hill on vaihdevuosiaan elävä, petetty ja eronnut viisikymppinen äiti. KOHTI VAPAUTTA Satu Rämö: Rosa & Björk (WSOY 2023) Suositun Hildurin kakkososa vie tuttuihin Islannin maisemiin. Kirjassa ratkottava rikos on uusi, mutta niitä tutkiva porukka on sama. Vieläkö heillä olisi rohkeutta rakastua ja aloittaa uusi elämä yhdessä. Toinen kirjoittajista on entinen väkivaltarikosyksikön tutkinnanjohtaja, joten poliisin toiminta ja ruumiinavaukset ovat uskottavaa luettavaa. Hän on väsynyt eikä tiedä, kenen elämää hän on elänyt, mihin hän kuuluu ja miten asettuisi elämään. Uudessa vapaassa elämässään hän pääsee vihdoin toteuttamaan itseään sekä älyllisesti että seksuaalisesti. Tutkijat ovat samoja kiehtovia ja syviä persoonia, jotka saavat lukijan odottamaan jo kolmatta osaa. Tiina Tuppurainen kirjoittaa lämpimästi kahden vanhenevan naisen vapaasta rakkaudesta toisiaan kohtaan. Kirjan kerronta on ensimmäisestä osasta Vainajat eivät vaikene tuttua nostalgista cosy crimea, jossa ei mässäillä murhilla ja verenvuodatuksella. Kirja muistuttaa siitä, että meissä kaikissa on paljon enemmän kuin päältä katsoen näyttää ja asema kertoo. Samat ihmissuhteiden ihanuudet ja vaikeudet ovat läsnä, oli ihminen millaisessa suhteessa ja minkä ikäinen tahansa. 8 TUNNE & MIELI 3/2023. Tessa Hadley: Vapaa rakkaus (Gummerus 2023) Romaani vie 1960-luvun Lontooseen ja illanviettoon, josta alkaa yllättävä suhde. K I R J A T Minna Rytisalo: Jenny Hill (WSOY 2023) Minna Rytisalo osaa sujuvan lauseen. Kirsi Väisänen Tiina Tuppurainen: Elvi ja Ebba (Karisto 2023) Koronakevät tuo seitsemänkymppiset naiset Elvin ja Ebban yllättäen kadulla vastakkain. Romaani houkuttelee pohtimaan valintoja ja niiden seurauksia. kirjaa kesäpäivien iloksi 19 Tutkijat ovat samoja kiehtovia ja syviä persoonia, jotka saavat lukijan odottamaan jo kolmatta osaa. JÄNNITYSTÄ KESÄÄN Juha Rautaheimo, Sari Rainio: Vaeltavat vainajat (Siltala 2023) Toinen kiinnostava dekkarisarjan kakkososa vie Helsingin Tattarisuolta löytyneen ruumiin kautta Kruununhakaan kerrostalon asuntoihin ja kaduille. Ykkösosassa kesken jääneet henkilöhahmoihin liittyvät juonenkäänteet saavat jatkoa. Eikä annettuun muottiin tarvitse mahtua, ei Jenny Hillin eikä tarinan mukana kulkevien satuprinsessojen. Kirja sopii luettavaksi kesäpäivään, jolloin ei ole muuta tekemistä – sitä ei nimittäin halua päästää käsistään. Kolmannessa teoksessaan hän näyttää, miten maailma katsoo naista
Muun muassa ihmissuhteiden hankaluus ja omiin ajatuksiin uppoutuminen pitkiksi ajoiksi olivat aiheuttaneet vaikeuksia elämässä. Se muistuttaa, että usein tavallisen arjen arvon ymmärtää vasta, kun sen on vaarassa menettää. Kiinnostavaa on, että tyttöjen ja naisten autismi on jäänyt usein diagnosoimatta, koska autismin ajateltiin pitkään koskevan vain poikia. Tolan lapsuustarina on traaginen ja taidokkaasti kerrottu. Ammattilaiset luottavat aina omiinsa enemmän kuin omaisiin, jotka ovat nähneet manian merkit jo lukuisia kertoja. VAIKEITA SUHTEITA Terhi Kunnas: Rakkaani ei tuota puhetta (Avain 2023) Kun Terhi Kunnaksen puoliso sai aivoinfarktin 15 vuotta sitten, nelilapsisen perheen elämä muuttui täysin. OMAKOHTAISESTI KOETTUA Clara Törnvall: Naisia autismin kirjolla (Atena 2023) Toimittaja Clara Törnvall sai autismidiagnoosin nelikymppisenä, jolloin moni asia sai selityksen. Tytär ajaa takaa oireilevaa isäänsä halki Suomen ja yrittää vakuuttaa poliisin ja lääkärit hoidon tarpeesta. Isän ja aikuisen tyttären suhde on repivä ja isän käytös rumaa. Turvallinen arki katosi, sillä isältä katosi puhe ja osin myös liikuntakyky. Jotta osaisi puolustaa sairaan oikeutta hoitoon, omaisen on hyvä opetella mielenterveyslaki ulkoa. Satu Vastantola: Kun isä osti Merenkurkun (Tammi 2023) Toimittaja Satu Vasantola kirjoittaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavasta isästään. Leena Valmu: Ulos baarikaapista (Docendo 2023) Kansainvälisissä johtotehtävissä työskentelevän ja työnsä hyvin hoitavan naisen alkoholismia ei oteta tosissaan – vaikka siitä lopulta yrittäisi sanoa ihan suoraankin. 9 TUNNE & MIELI 3/2023. Joonatan Tola osaa tasapainotella vakavan ja keveän välillä juuri oikealla tavalla. Kirja tuo esiin kirjoittajan omakohtaisten kokemusten lisäksi muiden naisten tarinoita sekä autismin kulttuurihistoriaa. Hän alkoi kirjoittaa muistiinpanoja helpottaakseen oloaan, ja nyt kirjoitusten pohjalta on ilmestynyt kirja. Jos hommat hoituvat, mitään ongelmaa ei voi olla. Suhteesta vanhempaan on silti vaikea irrottautua. Omaelämäkerrallisen sarjan ensimmäinen osa Punainen planeetta kertoi mielenterveysongelmia kokevan ja alkoholisoituneen isän tarinan. Arki on edelleen kaoottista, sillä äiti juo eikä pysty millään tavalla huolehtimaan lapsistaan. Valmun tavoitteena ei ole lopettaa juomista kokonaan vaan pyrkiä elämään kohtuukäyttäjänä. Joonatan Tola osaa tasapainotella vakavan ja keveän välillä juuri oikealla tavalla. Lapset alkoivat oireilla kukin tavallaan, ja Kunnas itse menetti yhteyden puolisoonsa. Toisessa osassa kirjailija keskittyy perheen elämään isän kuoleman jälkeen. Kirsi Väisänen Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut (Otava 2023) On taito kirjoittaa vaikeista ja synkistä asioista niin, ettei ahdistus tartu lukijaan. Leena Valmu oli pitkään niin sanottu toimintakykyinen alkoholisti, joka lopulta päätti nöyrtyä ja kertoa totuuden, nyt myös kirjan muodossa
”Yksilön lisäksi pitää hoitaa yhteiskuntaa" K A N S S A K U L K I J A I I DA R AU M A Finlandia-palkittu kirjailija Iida Rauma joutui lapsena rajun kouluväkivallan kohteeksi. Hänestä yksilöllisten selviytymistarinoiden sijaan pitää puhua siitä, mikä yhteiskunnassa tuottaa pahoinvointia. TEKSTI LAURA PÖRSTI KU VAT SUSANNA KEKKONEN 10 TUNNE & MIELI 3/2023
11 TUNNE & MIELI 3/2023. Hän uskoo, että se olisi voimallinen mielenterveysteko. Jos Iida Rauma saisi päättää, älylaitteita ja harrastuksia ihannoitaisiin nykyistä vähemmän ja lapsille luotaisiin enemmän mahdollisuuksia vapaaseen leikkiin
Unohdetaan selviytymistarinat Iida Raumasta voisi kirjoittaa tarinan poikkeusyksilöstä. Viimevuotisen kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon pokkaamisen jälkeen Rauman sähköposti alkoi tulvia ja puhelinkin soi. Selviytymistarinoiden sijaan olisi Rauman mielestä puhuttava rakenteista: siitä, mikä tässä yhteiskunnassa luo pahoinvointia. Työn alla on uusi kirja. Mutta juuri se kertomus olisi Rauman mielestä väärä, jopa väkivaltainen. Se vaatii rutiinia, eikä purkin kokoa pidä liikaa katsella. Lastentarhanopettajaäiti ja sähköasentajaisä näkivät tyttärensä taiteellisen potentiaalin ja kannustivat tätä taideuralle. – Jos tavoittelemme sitä, että huonossa asemassa olevat ihmiset kestäisivät tosi hyvin jotain, mitä ei kuuluisi kestää, siitä hyötyvät lähinnä valtaasemaa pitävät. – Olen suututtanut automaattivastauksellani monia, mutta tarvitsen kirjoittamiseen rauhaa. – Siinäkin on kyse siitä, että vanhemmat sukupolvet ovat tehneet ratkaisuja täysin välinpitämättöminä lapsia ja tulevia sukupolvia kohtaan. Mieluummin tulisi toimia sen eteen, että meillä olisi hyvä ympäristö, jossa ei tarvitsisi sietää hirveitä asioita, Rauma sanoo. Hän myös miettii, mitä selviytyminen oikeastaan on. Hävitys-romaanissa aikuisten välinpitämätön suhtautuminen koulussa tapahtuvaan väkivaltaan rinnastuu siihen, miten piittaamattomasti suhtaudumme ekokatastrofin ja eriarvoisuuden kaltaisiin ongelmiin. Pitkään Rauma ajatteli ryhtyvänsä kuvataiteilijaksi, mutta ”Selviytymistarinoiden sijaan olisi Rauman mielestä puhuttava rakenteista: siitä, mikä tässä yhteiskunnassa luo pahoinvointia.” 12 TUNNE & MIELI 3/2023. Sitten hän siirtyy koneen ääreen. Ja joka menestyi: voitti Finlandian kolmannesta romaanistaan Hävitys: Tapauskertomus, joka kertoo juuri niistä koulussa koetuista kauheuksista. Hänestä resilienttien eli mieleltään joustavien yksilöiden ihailu on ongelmallista, sillä viha ja psyykkinen oireilu ovat mielekkäitä reaktioita kohdatuille epäoikeudenmukaisuuksille. Katsokaa, miten hienosti pahoistakin asioista voi selvitä, tarina julistaisi. – Tällaiset tarinat ovat kaikessa positiivisuudessaankin millin päässä uhrien syyllistämispuheesta. – Ajattelen, että tämä on osa minun työtäni, Rauma sanoo ja kiittää onnittelijoita kauniisti. Kouluvuosista musiikkiluokalla Raumalla ei ole hyvää sanottavaa, mutta koulun ulkopuolella asiat olivat hyvin. Sellaisesta, joka lapsena oli rajun kouluväkivallan kohde mutta joka selvisi, kirjoitti abivuonna ensimmäisen kaunokirjallisen käsikirjoituksensa ja valmistui maisteriksi pääaineenaan poliittinen historia. Se vie energiaa, joten elämää on jotenkin rajattava silloin, kun voi. Hän katsoo jokaista silmiin. Kirjoittamisaikanaan – heräämisestä noin neljä tuntia eteenpäin – hän ei avaa edes nettiä. Ne ovat niitä asioita, jotka yhteiskunnassa ovat yhä pahemmin pielessä – eli se tarina, josta Iida Rauman mielestä pitäisi puhua. Ihmiset tulivat onnittelemaan milloin missäkin. Keho on saatava auki. Herättyään hän syö raakapuuroa, juo teetä ja jumppaa vartin. Minut tavoittaa puhelimitse.” Kirjailija Iida Raumalle lähetetystä sähköpostiviestistä kilahtaa automaattinen vastaus välittömästi, eikä se jätä arvailujen varaa. Kirjoittaminen on poliittista Kymmenvuotiaana Iida Rauma oli luova ja leikkivä kaarinalaislapsi, joka luki kaiken, mitä kirjastosta löytyi. Turun Café Artissa kaksi ihmistä keskeyttää nytkin haastattelun vaihtaakseen muutaman sanan kirjailijan kanssa. Samaa tuntuu pohtivan Hävitysromaanin päähenkilö A, joka palaa koulumuistoihinsa kolmekymppisenä. K irjoitan romaaneja, en sähköposteja. – Romaanin kirjoittaminen on kuin laittaisi herneitä yksi kerrallaan kymmenen litran purkkiin. Hän tajusi, että sieltä saa kaiken tiedon, myös sen, mitä koulun kuratoituun opetussuunnitelmaan ei kuulunut. Ne kytkevät pois ympäristön vaikutuksen ja panevat yksilön miettimään, mikä hänessä on vikana, kun hänen elämässään kävi huonommin, Rauma sanoo. Jos rupean aamulla perkaamaan sähköposteja, työpäivä menee siinä, Rauma toteaa. Onko hän selvinnyt. Hänellä oli rakastava perhe ja kaverina naapurintyttö, jonka kanssa hän leikki milloin rikollisten kiinniottoa Neiti Etsivän inspiroimina, milloin metsässä pimeän tullen ulvovia ihmissusia
– En ole koskaan juuri ajatellut, olenko hyvä tai huono tai tykkääkö joku siitä, mitä kirjoitan. Opettaja ei esimerkiksi äänestyttäisi luokassa, saako hän piirrellä vihkoonsa vai häiritseekö se jotakuta. Koulukokemuksiaan hän kirjoitti jo lapsena päiväkirjaansa yksityiskohtaisuudella, josta oli paljon hyötyä Hävitystä kirjoittaessa. Opiskeluala valikoitui sillä perusteella, että se ei häiritsisi kirjoittamista liikaa. Opinahjoksi sopi Turun yliopisto, koska siellä sai opiskella sivuaineena luovaa kirjoittamista. Se saattaa johtua siitä, että hänellä on aina ollut poikkeuksellisen ärhäkkä oikeudentaju. – Koulussa on raskaat hierarkiat aikuisten ja lasten välillä. Olen vain uskonut siihen, että haluan tehdä tätä, Rauma toteaa. Hän sanoo kirjoittavansa poliittisia kirjoja. Sen jälkeenkin kirjoitusprosessit ovat olleet pitkiä. lukioaikana kirjoittaminen alkoi vetää vahvemmin. Sen asian Rauma haluaisi muuttaa nyt, kirjoittaessaan taas uutta. Lapsena siitä ei kuitenkaan voinut valittaa mihinkään niin, että tilannetta olisi tarkasteltu kunnolla. Esikoisteostaan Rauma kirjoitti kolme vuotta. Työ on monesti ollut pakonomaista, ilotontakin. Ympäröivän yhteiskunnan stressaava työkulttuuri on hiipinyt Iida Raumankin työpöydän ääreen. Tutkimukset kertovat, että tällaiset pakkolaitoksen 13 TUNNE & MIELI 3/2023. Katoamisten kirja julkaistiin vuonna 2011, kun hän oli 26-vuotias. Rauma tiedosti jo pienenä, että jos hän olisi aikuinen, tällainen kohtelu ei menisi läpi. Hänen haaveenaan on löytää työnteon ilo ja rennompi asenne päiviin, jolloin kirjoittaminen ei luista
– Tällainen työkulttuuri ui helposti myös kaltaiseni vapaata työtä tekevän elämään. Kirjasto on radikaaliuden perikuva: siellä on tarjolla kaikki maailman tieto.” AIKAA NUKKUMISELLE ”Olen kroonisesti uneton, ja uneni on signaali siitä, miten hyvää elämää elän. Omassa arjessaan hän tekee, minkä pystyy: kävelee tai pyöräilee melkein kaikkialle, viettää kesät metsässä milloin mitäkin keräillen, ui ja lukee eikä käytä sosiaalista mediaa lainkaan. – Trauma kuvataan tapahtumaksi, jossa yksilön emotionaalinen sietokyky ylittyy. Mutta vastavoimat ovat vahvat, ja Rauma arvelee syyksi sitä, että lajityypillistä elämää on vaikea kaupallistaa. Trauma haastaa yhteisön Hävityksessä Iida Rauma halusi luoda kieltä sille, miten puhua lasten sorrosta niin, että se otetaan vakavasti. – Anteeksi, tuntuu että nyt vain paasaan tässä, hän huolehtii sitten. Joudun olemaan tarkkana, etteivät pääkaupunkiin sijoittuvat työjuttuni uisi yhteiselle ajallemme.” LUKEMINEN ”Haluan altistua uusille asioille kirjojen kautta ja oppia lisää. Siksi hän ajattelee myös, että lukutaito on keskeinen mielenterveystaito, joka pitäisi taata jokaiselle lapselle nykyistä paremmin. Rauman mielestä voisimme kuitenkin syytellä vähän vähemmän itseämme. On voitava puhua siitä, että tässä on jotakin pielessä. Unta ja stressiä osataan mitata, mutta silti ihmisiä vaaditaan venymään töissä äärimmilleen. Hän on lentämistä välttelevä vegaani, mutta se ei ole oleellista; oleellista on tehdä hyvinvointia edistävistä valinnoista kaikille mahdollisia. Pelkästään yksilöihin keskittyvä hoiva ei silloin riitä. Luonnon hyvistä mielenterveysvaikutuksista tiedetään, mutta päätetään kuitenkin hakata lähimetsät kerrostalojen tieltä. Siksi hän ajattelee, että traumassa on kyse ennen kaikkea yhteisön kyvyttömyydestä kohdata kamalia asioita. Minunkin on vaikea sallia itselleni vapaapäivää silloin, kun työ ei vaikuta luistavan, vaikka se olisi hyödyllisintä, mitä voin tehdä. Se oli iso työ, sillä Rauman mielestä lapsena koettuja väkivallantekoja yleisesti vähätellään. Samalla moni aikuinen on kuitenkin kertonut hänelle muistavansa niitä tai vähintäänkin tunnistavansa kirjan kuvaamaa kieroutunutta ryhmädynamiikkaa lapsuudestaan. – Minua on auttanut eniten se, että olen hahmottanut yhteyksiä omien kokemuksieni ja isompien ilmiöiden välillä. Silloin suuntaan myös vihani oikeaan osoitteeseen, joka ei ole esimerkiksi minä itse. Lisää lajityypillisiä asioita Mikä sitten olisi hyvä yhteiskunta. Hän uskoo sen pitäneen hänen omaa elämänhaluaan yllä vaikeissakin tilanteissa. Mutta Raumasta on tärkeää kritisoida politiikkaa, jota hän nimittää ihmisvihamieliseksi. Hän luki, luki ja luki aiheesta – ja tajusi, että ei ole yksin, että kyse ei ole vain hänestä tai hänen kohtaamistaan ihmisistä. – Aikaa läheisten kanssa, riittävää kokemusta siitä, että voi vaikuttaa asioihin, mahdollisuutta olla luonnossa, levätä tarpeeksi ja oppia uutta, hän listaa. N ä i n h u o l l a n m i e l t ä n i LÄHEISTEN TAPAAMINEN ”Tapaan Helsingissä asuvaa kumppaniani viikonloppuisin. Siellä ei unohdettaisi, että ihminen on eläin, joka kaipaa eritoten itselleen lajityypillisiä asioita, Iida Rauma sanoo. – Jos ottaisimme vakavasti sen, miten tuhoisa kokemus yksinjääminen, väkivalta tai köyhyys on lapselle, meidän pitäisi tehdä näitä asioita estävää sosiaalipolitiikkaa, Rauma huomauttaa. . Jos päiväni ovat levottomia, olen levoton yölläkin.” 14 TUNNE & MIELI 3/2023. Hänelle itselleen paras apu kouluväkivaltatrauman käsittelyyn löytyi kirjoista. piirteet edistävät sosiaalista väkivaltaa. – Jos keskitymme itsemme ruotimiseen, se vie voimia poliittisesta vastarinnasta, kirjailija muistuttaa. Mutta ihminen kestää tosi raskaitakin asioita, jos ympärillä on toisia, jotka kuulevat ja tunnustavat ne, Rauma toteaa. Ihmisiä paheksutaan liikkumattomuudesta, ja samaan aikaan tehdään poliittisia ratkaisuja autoilun helpottamiseksi
IIDA RAUMA Syntynyt vuonna 1984. Hävitys sai kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2022 ja Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon kunniamaininnan 2023. Kirjoittanut kolme romaania: Katoamisten kirja (2011), Seksistä ja matematiikasta (2015) ja Hävitys: Tapauskertomus (2022). 15 TUNNE & MIELI 3/2023. Hän stressaantuu, jos mitään kirjaa ei ole kesken. Tapaa viikonloppuisin kumppaniaan, Helsingissä asuvaa kirjailijaa Matias Riikosta. Iida Rauma on kirjojen sekakäyttäjä, joka ahmii niin kaunoa kuin tietoakin, kaikilta vuosikymmeniltä ja eri maanosista. Asuu yksin Turussa. Myös kirjabloggaajat palkitsivat sen Blogistania-palkinnolla vuonna 2022
16 TUNNE & MIELI 3/2023
Mehän olemme tietynlaisen evoluution tuloksia, kädellisiä laumaolioita, sanoo kulttuuriantropologi, filosofian tohtori Taina Kinnunen. Kinnusen mielestä se ei tee meille hyvää. TEKSTI HELINÄ KUJALA KU VI TUS MARIA VILJA Yksi lämmin halaus, kiitos! K un lapsi syntyy tähän maailmaan, hänet nostetaan mahdollisimman nopeasti vanhempansa iholle. Se on ihmisen ensimmäinen kieli. Kulttuuri kuitenkin ohjailee vuorovaikutuksen tapoja, ja suomalaiset ovat perinteisesti oppineet pysyttelemään melko etäällä toisistaan. Tarve koskettaa ja tulla kosketuksi ei myöhemminkään häviä, vaan se säilyy meissä kuin biologisena perusasetuksena läpi elämän. Pienikin ystävällinen ele, vaikka olkapään kevyt puristus, voi viestiä siitä, että toinen on läsnä ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. – Kosketus tarjoaa suojaa ja yhteenkuuluvuutta, ja sen avulla ihminen otetaan lauman jäseneksi. Miksi emme käyttäisi entistä enemmän tällaista supervoimaa. Kosketus tuo vastasyntyneelle turvaa ja edistää lapsen ja vanhemman suhteen kehittymistä. 17 TUNNE & MIELI 3/2023. Erityisen tärkeää fyysinen läheisyys on hänestä silloin, kun ihminen on esimerkiksi surun tai sairauden vuoksi heikossa kunnossa psyykkisesti tai fyysisesti. – Toivottavasti kulttuurimme kehittyy joskus siihen pisteeseen, että koskettamista ei tarvitse hävetä emmekä niin hirveästi pelkäisi, loukkaammeko sillä toista, Kinnunen sanoo. Kosketuksella voi ilmaista myötätuntoa, kiitollisuutta, välittämistä ja innostusta, ja se saatetaan muistaa läpi elämän
Vaikka se tarkoittaisi vain sitä, että ohimennen hipaistaan tai röhnötetään sohvalla vierekkäin katsomassa telkkaria.” 18 TUNNE & MIELI 3/2023. Korona-aikana läheisyydestä oli tingittävä, mutta pandemian mentyä sekä kättely että halaaminen ovat tehneet paluun. Siihen voi vaikuttaa esimerkiksi oma perhetausta. Toisten ihmisten seura tervehdyttää KOSKETUKSEEN JA SEN PUUTTEESEEN liittyy paljon kipua, häpeää ja kaipuuta. OIVALLUS 2 ”Valtaosa pitää arkista kosketusta onnellisen parisuhteen tunnusmerkkinä. Kinnunen toteaakin puolileikillään, että Kauniit ja rohkeat opetti suomalaiset suuret ikäluokat halaamaan. Jotkut oppivat tietyt tavat omalta perheeltään, toiset vaikka ystäviltään ja tuttaviltaan. Lohdullista on, että menetettyä läheisyyttä voi ottaa takaisin myöhemmin elämässään. Jotkut iäkkäät ihmiset kokivat, että heidän koko elämäänsä oli leimannut tyhjyyden ja vaille jäämisen kokemus, joka syntyi kosketuksen puutteesta. Se on hormoni, joka vaikuttaa parasympaattiseen hermostoon ja käynnistää kehossamme sisäisen rauhoittumisja palautumisprosessin. Halaaminen kuuluu nykyään moneen kohtaamiseen. Silti vaikkapa ystävän tai sukulaisen halaaminen ei kaikista edelleenkään tunnu luontevalta, eikä syynä ole vain pöpökammo. Tämän Taina Kinnunen huomasi jo reilut kymmenen vuotta sitten tutkiessaan suomalaisten kokemuksia kosketuksesta ja kirjoittaessaan aiheesta kirjaa. Sen verran tiheästi sarja näytti siihen mallia hitailla lähikuvillaan. Miellyttävä yhdessäolo, kuten hellivä kosketuskin, lisää ihmisessä oksitosiinin erittymistä. Omaksumme uusia tapoja myös mediasta. – Visuaalinen media muokkaa ihmisten tapoja, ja totta kai saamme sieltä paljon vaikutteita. Työkaveri onnittelee kollegaa. – Kosketustavat ovat kulttuurisidonnaisia, mutta myös kulttuurin sisäisiä eroja on paljon. Ja esimerkiksi joissain ammattitai harrastuspiireissä halaamisesta voi tulla ihan luonteva tapa, Kinnunen sanoo. OIVALLUS 1 Halataan kun tavataan! YSTÄVYKSET TAPAAVAT KAUPUNGILLA. Esiin nousi kokemuksia hyvistä läheisyyden hetkistä, mutta myös väkivallasta. – Usein jo toisten seurassa oleminen ja yhdessä tekeminen on tervehdyttävää. Kasvokkainen läheisyys täyttää osin samoja tarpeita kuin fyysinen ihokosketus. Isä tapaa aikuista lastaan. Joku nauttii täysin siemauksin käydessään hierojalla tai kampaajalla, toinen löytää itsestään uusia ulottuvuuksia harrastusten parissa, vaikka tanssitai teatteriryhmässä. Ja niin osa ihmisistä Kinnusen mukaan tekeekin
Jos arjen hellyys ja seksuaalinenkin kosketus loppuvat, voi tuntua siltä, että yhteinen tie on kuljettu loppuun. Mutta entä jos läheisyys hiipuu ja häviää. Kun nainen oli alkanut itkeä, hoitaja oli kietonut kätensä hänen ympärilleen ja pitänyt tiukasti kiinni. – Jotkut ovat kokeneet hyvin selkeästi sen, että edellinen kumppani ei tässä mielessä ollut itselle oikea. Kinnunen on tutkinut kosketusta muun muassa vanhustyössä. Yksi mieleen jäänyt tarina liittyy itsemurhaa yrittäneeseen nuoreen naiseen, joka oli hoidossa psykiatrisessa sairaalassa. OIVALLUS 3 Hoitajan kosketus voi pelastaa henkiä JOISSAKIN AMMATEISSA kosketus on tärkeä työväline: lääkäri tutkii vaivaa, kampaaja laittaa hiuksia, hieroja pehmittää jumeja. – Valtaosa pitää arkista kosketusta onnellisen parisuhteen tunnusmerkkinä. Hellyys luo pohjaa parisuhteelle HIPAISU OHIMENNEN KEITTIÖSSÄ , jalkapohjien hierontaa sohvalla, aamusuukko herättyä. OIVALLUS 4 19 TUNNE & MIELI 3/2023. Mutta jos kosketuksen puute näivettää suhdetta, apua yhteisen taajuuden löytämiseen voi saada vaikka pariterapiasta. Ammatillisen kosketuksen voima tuli esiin myös hänen aiemmassa, suomalaista kosketuskulttuuria käsitelleessä tutkimuksessaan. Moni kokee sen varmasti suurena menetyksenä, Kinnunen arvioi. Kosketuksella voi rauhoittaa levotonta potilasta ja tyynnyttää itkevää lasta, osoittaa myötätuntoa surevalle tai piristää ja ilahduttaa asiakasta. Kinnunen huomauttaa, että on myös pariskuntia, joille fyysinen läheisyys ei ole kovin tärkeää. Muistan esimerkiksi erään vanhemman naisen, joka koki uudessa suhteessa muuttuneensa niin, että muidenkin ihmisten halaamisesta tuli hänelle aiempaa luontevampaa. – Kun ammatillista kosketusta käytetään lohduttamiseen tai turvallisuuden tunteen tuottamiseen, sillä on valtavat vaikutukset. Kumppanin huomioiminen kosketuksin tekee hyvää parisuhteelle – ainakin jos molemmat pitävät siitä. Vaikka se tarkoittaisi vain sitä, että ohimennen hipaistaan tai röhnötetään sohvalla vierekkäin katsomassa telkkaria. Myös emotionaalisen koskettamisen taitoa tarvitaan tietyissä töissä. Kinnusen tutkimuksissa jotkut ovat myös kuvanneet, miten eron jälkeen uusi, hellempi suhde on vapauttanut fyysisesti ja avannut heissä uusia puolia. Se voi esimerkiksi auttaa potilasta kestämään vaikean tilanteen läpi. Hoitaja oli pysähtynyt naisen luokse, laskenut kätensä hänen olkapäälleen ja puhunut lohduttavasti. Potilaan mielestä hoitajan ele pelasti hänen henkensä – niin voimakas viesti se oli siitä, että hänestä välitetään
Etenkin naisten spontaanit kosketukset hyväksytään helpommin kuin miesten. – Kaikissa kulttuureissa säädellään sukupuolen mukaan, ketä, miten ja missä voi toista ihmistä koskettaa. Mutta edelleen normit ohjaavat tiukemmin sitä, miten miehet voivat osoittaa kosketuksella esimerkiksi välittämistään, myötätuntoaan, kiitollisuuttaan tai innostustaan. Kaikki lähtee jo lapsena opituista kirjoittamattomista säännöistä: tytöt voivat kävellä käsikynkkää ja nukkua yökylässä vierekkäin, mutta sallitaanko sama pojille. Vain seksuaalinen ja väkivaltainen kosketus ovat sukupuolittuneet maskuliinisiksi. OIVALLUS 5 20 TUNNE & MIELI 3/2023. Meidän kulttuurissamme kosketuksella on hyvin feminiininen leima. Kun Taina Kinnunen kuuli tästä palvelukodissa asuvan iäkkään miehen lausumasta toiveesta, se tuntui hänestä sydäntäsärkevältä. Se ei tarkoita, etteivätkö esimerkiksi isät nykyisin hellisi lapsiaan tai miespuoliset kaverukset saattaisi halata toisiaan tavatessaan. Hänestä tiukasti kontrolloitu kosketuskulttuurimme on julma etenkin miehille. Kosketus kuuluu kaikille iästä ja sukupuolesta riippumatta KUNPA JOKU vielä halaisi minua, ennen kuin kuolen