”Hevosten kanssa saan olla oma itseni” KATJA STÅHL FIKSU LEHTI MIELEN HYVINVOINNISTA Oikea diagnoosi ohjaa hoitoa Mistä helpotusta yksinäisyyteen. Irti ylenpalttisesta suorittamisesta Pariskunta kertoo Lappiin muutto toi lisää yhteistä aikaa 1/2022 HYVÄN OLON TALVI FIKSU LEHTI MIELEN HYVINVOINNISTA. Traumasta voi toipua Adhd aikuisena ”Arjen rauhoittaminen teki elämästä parempaa” Minäkö marttyyri
Siksi niitä luetaan.. Muuta tarinasi suuntaa. Aikakausmedioiden parissa syntyy ajatuksia, jotka saattavat muuttaa koko elämän
Sydämessä läikähti, kun luin juttua ja katsoin kuvia. Liisa Kuittinen TOIMITTAJALTA M E R I NYK Ä N E N Meri Kirjoittaja on Tunne & mieli -lehden päätoimittaja ”Eläimet ovat tärkeitä mielen hoivaajia.” 3 TUNNE & MIELI 1/2022. Haastattelin tähän lehteen Inari ja Esteban Fernándezia, jotka tekivät vastaavan hypyn pari vuotta sitten. H ilppa on saatava mukaan kanteen, vaadin, kun tätä lehteä suunniteltiin. Voi olla, että olen hieman herkillä asian kanssa, sillä omassa elämässäni ei ole tällä hetkellä läheistä eläinystävää. Hilpan lisäksi voit bongata lehden sivuilta myös mäyräkoira Pöpön eli Pöpsän, jonka kanssa peuhaaminen on auttanut omistajaansa korjaamaan traumatisoitunutta kehosuhdettaan. että lapset (= minä) vievät mieluusti heidän Tahvoaan lenkille. Elämänmuutos oli raju, ja sopeutuminen uuteen vei aikaa. Eläinten kanssa puuhaaminen opettaa myös, että jokainen eläin on yksilö ja niiden hyvinvoinnista on huolehdittava – aivan kuin tärkeistä läheisistä muutenkin. Oli mielenkiintoista kuulla, miten he olivat kokeneet muutoksen. Siksi hevosia käytetään apuna terapiassa ja koirat vierailevat hoivakodeissa. Olen Fernándezien tavoin kuitenkin iloinen siitä, että uskalsin hypätä. Toki kannessa on myös Katja Ståhl, jota lehteen haastateltiin, mutta mielestäni juttu kertoo yhtä paljon Hilpasta ja muista Ståhlin elämän hevosista. 14-vuotias noutajamme lähti hiljattain vehreämmille maille, minkä jälkeen olin aivan varma, ettei kodissamme nähdä enää eläimiä. Ilon ja kaiken ihanuuden lisäksi ne tuovat niin paljon vastuuta ja huolta ja rahanmenoa… Huomaan kuitenkin jääväni rapsuttelemaan vastaantulevia koiria, ja olen ilmoittanut naapurille, P Ä Ä K I R J O I T U S Terapeutit Hilppa ja Pöpsä Seitsemän vuotta sitten hyppäsin tuntemattomaan: jätin työni ja muutin Helsingistä Sodankylään. Lempeitä kohtaamisia & rapsutteluja talveen! . Eläimet ovat tärkeitä mielen hoivaajia. Isot elämänmuutokset eivät ole pelkästään helppoja, vaan ne nostavat esiin myös kipupisteitä. Toisinaan työhuoneellamme vierailee Piki, jonka hännänheilutus muistuttaa eläimen läsnäolon tuomasta ilosta
Tallille voi tulla huonolla tuulella, mutta sieltä lähtee aina onnellinen nainen.” Katja Ståhl Kanssakulkijat 3 Pääkirjoitus Eläinystävä hoivaa mieltä. 10 ”Hevosten luona saan olla oma itseni” Hevoset ovat hoivanneet Katja Ståhlin mieltä levottomasta lapsuudesta asti. Myös auttaja tarvitsee tukea. 22 ”Rauhallinen ympäristö on lisännyt yhteistä aikaa” Inari ja Esteban Fernándezin muutto Helsingistä Lappiin nosti esiin sekä hyviä että vaikeita asioita parisuhteessa. 4 TUNNE & MIELI 1/2022. 8 Kirjat Sanattomasti siirtyvät traumat. 40 Vihdoin turvassa Tytti-Kettu Metsänhele alkoi toipua vasta, kun hänen traumataustansa tunnistettiin. T Ä S S Ä N U M E R O S S A 1 / 2 2 10 ”Hevoset tekevät minut hirveän onnelliseksi. 6 Mitä uutta. Aluksi 30 Oman mielen jäljillä Säveltäjä Maija Kaunismaan vuosi sitten saama adhd-diagnoosi on lisännyt hänen ymmärrystään ihmismielen monimuotoisuudesta
36 Yksinäisyys sattuu – mutta siitä voi myös päästä irti Pitkään jatkuva yksinäisyys heikentää terveyttä ja hyvinvointia, ja jo siksi siihen on tärkeää puuttua. Marttyyri kokee jatkuvasti tekevänsä enemmän ja paremmin kuin muut. 28 Lehti tuo voimaa ja hyvää oloa Lukijatutkimuksen mukaan avoimesti ja inhimillisesti mielenterveydestä kirjoittavalle medialle on tilausta. 42 Tutkittua tietoa terveydestä Uusimmat uutiset mielen hyvinvoinnista. 045 173 5102 markku.karjalainen@tunnejamieli.fi Mainosaineistot mainokset@tunnejamieli.fi Julkaisija ja kustantaja Suomen ammattimedia SUOMA Oy Toimitusjohtaja Leena Joutsen p. 16 Apua ilman turhia mutkia Mielenterveysongelmiin pitäisi saada hoitoa ilman lähetteitä ja jonoja, sanoo sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola. 09 565 7730 www.mtkl.fi Tilaajapalvelu p. 03 4246 5323 tilaukset@tunnejamieli.fi Painopaikka PunaMusta Painosmäärä 7000 ISSN 2343-175X (painettu) ISSN 2343-1768 (verkkojulkaisu) Aikakausmedia ry:n jäsen tunnejamieli.fi @tunnejamieli ClimateCalc CC-000084/FI PunaMusta Magazine H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E 30 Adhd-diagnoosin saaminen lisäsi säveltäjä Maija Kaunismaan suvaitsevaisuutta itseä kohtaan. 46 Värityskuva 54 Krypto 55 Sanatehtävä 55 Sudokut 56 Ristikko Puuhaa aivoille 3475 48 Minäkö muka marttyyri. 22 Inari ja Esteban Fernándezin elämänmuutos on koetellut parisuhdetta mutta tehnyt sille myös hyvää. 040 577 8850 leena.joutsen@kemia-lehti.fi Omistaja ja yhteistyökumppani Mielenterveyden keskusliitto p. 52 Mitä mielessä. Apua pitäisi saada nykyistä ketterämmin. 0400 820 174 meri.nykanen@tunnejamieli.fi Toimitussihteeri Helinä Kujala toimitus@tunnejamieli.fi Ulkoasu ja taitto Atte Kalke, Vitale Ay taitto@tunnejamieli.fi Mainosmyynti Markku Karjalainen p. Uudessa juttusarjassa asiantuntija vastaa lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Ilmiö & tieto Hyvän mielen tekoja Kannen kuva: Susanna Kekkonen 5 TUNNE & MIELI 1/2022. 58 Voimaa arkeen Psykologi ja tietokirjailija Outi Pikkuoksa kertoo elämänsä iloista. 16 Mikä neuvoksi, jos mielenterveys horjuu. 51 Lukijoilta Kerro mielipiteesi ja äänestä parasta juttua. Mitä jos jättäisikin asioita tekemättä. Päätoimittaja Meri Nykänen p
Laamo työskentelee elokuvaohjaajana, joten oli luontevaa, että hän ajatteli pääsevänsä surustaan eroon tekemällä aiheesta elokuvan. Surullisilla ihmisillä kulissit usein putoavat ja mennään suoraan asiaan. Surunkesyttäjät on poikkeuksellinen dokumenttielokuva. Kaisa suri parikymmentä vuotta sitten kuollutta äitiään. Sen sijaan hän puhui omasta surustaan niille, jotka olivat valmiita kuuntelemaan. V iisi vuotta sitten elokuvantekijä Mina Laamo suri, ettei saanut lasta. Päähenkilöiden löytymistä Laamo pitää ihmeenä. Päähenkilöiden elämäntilanteet ovat ehtineet edetä akuutista suruvaiheesta eteenpäin, vaikka kuvausten aikana monet olivat varmoja, ettei suru tule koskaan hellittämään. Tämän elokuvan nähtyään katsojakin todennäköisesti haluaa avautua omista suruistaan. – Minua kiinnosti, mitä ihmisille surussa tapahtuu. Sinunkaupat surun kanssa KOONNUT Meri Nykänen 6 TUNNE & MIELI 1/2022. – Kun seuraava suru elämässä tulee vastaan, toivon uskaltavani mennä rohkeammin sitä kohti ja pysähtyä olemaan siinä tunteessa. Se ei pyri kuvittamaan päähenkilöiden kokemuksia vaan valkokankaalla nähdään myös ohjaajan ja kuvaajan mielensisäisiä surunäkymiä. helmikuuta. Hän piti elämää epäoikeudenmukaisena ja pelkäsi, että katkeroituu loppuiäkseen. KU VA T: PÄ IV I K ET TU N EN M I T Ä U U T T A . Usein ajatellaan, että suru on yksi tunne, mutta halusin selvittää, mitä sen alla on. – Luulen, että minulle oli helppo puhua, koska olin oman suruni takia jollain tavalla auki. Kaisa Viitanen Kulttuuri Surunkesyttäjät elokuvateattereissa 25. Mahdi suri sitä, että kohtasi Suomessa jatkuvaa vihaa. Enää hän ei tunne tarvetta paeta, löytää suruun nopeaa lääkettä tai turrutusta. Pian hänen ympäriltään löytyi useita oman surunsa kanssa eläviä ihmisiä. Myös ohjaajan oma suhde suruun on muuttunut. Reetta oli eronnut pitkäaikaisesta kumppanistaan ja oli sekaisin surusta. Hän ei kehdannut lähestyä mahdollisia haastateltavia, koska ajatus suruvaiheen keskellä olevien ihmisten häiritsemisestä tuntui kohtuuttomalta. Filmille kuvattu herkkä kokonaisuus antaa tilaa katsojan omille tunteille. Mina Laamo teki elokuvaa viisi vuotta
yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevista naisista kertoi korona-aikana tehdyssä tutkimuksessa ahdistuksen sekä masennuksen oireista. 7 TUNNE & MIELI 1/2022. Huolehdi itsestäsi Pidä huolta itsestäsi, niin omat voimavarasi eivät häviä kokonaan. Tilaa maksuton uutiskirjeemme, jonka saat sähköpostiisi noin kolmen viikon välein. Sen avulla voidaan havaita, ymmärtää ja tulkita ympäristöä sekä sopeutua tai muuttaa sitä tarpeen tullen. Tunnetko tarvitsevasi ulkopuolista keskusteluapua. Jos olet auttanut vapaa-ajallasi tai perhepiirissä, mieti löytyykö lähipiiristä ihmistä, jonka kanssa voisit käydä asioita läpi. Lähde: Korkeakouluopiskelijoiden terveysja hyvinvointitutkimus Kyky suunnitella, toteuttaa ja arvioida suorittamiaan toimintoja. Etsi tietoa Verkosta ja mielenterveysjärjestöjen kautta löytyy tietoa ja asiantuntevaa apua myötätuntouupumukseen sekä läheisen sairastumisen aiheuttamaan kriisitilanteeseen. Haluatko lukea lisää ja useammin Tunne & Mieli -lehden aiheista. Uutiskirjeestä löydät mielenrauhaa ja voimaa arjen keskelle. Silloin on hyvä pysähtyä hetkeksi. Apua myös auttajalle Hyvä mielenterveys on psykologista joustavuutta, joka auttaa hyväksymään omassa elämässä tapahtuvia muutoksia ja sietämään menetyksiä. Myös moni järjestö tarjoaa apua. Nyyti ry Mielenterveyden haasteita kokevan tukeminen voi uuvuttaa auttajaa ja herättää hänessä jopa vihan tunteita. Pyydä apua Mikäli apuasi vaatinut tilanne on sattunut työpaikallasi, kannattaa kysyä esimieheltä mahdollisuudesta työnohjaukseen. Ole rehellinen ja kiinnitä huomiota erityisesti siihen, onko olosi muuttunut tapahtumien jälkeen. Se on erityisen tärkeää kriisin keskellä. Toiminnanohjauksen vaikeudet voivat ilmetä muun muassa häiriöherkkyytenä sekä vaikeutena tehdä pitkäaikaisia suunnitelmia tai suoriutua monivaiheisista tehtävistä, esimerkiksi ruoanlaitosta. Huomioi, että liikut, palaudut ja lepäät tarpeeksi eli pidät huolta perusasioista. R tunnejamieli.fi/tilaa-uutiskirje Toiminnanohjaus Tilaa hyvän mielen kirje! Luku Sanaselitys Uutiskirje 40 % Lähde: Mielenterveystalo Arvioi tilanteesi Kirjoita, miltä sinusta juuri nyt tuntuu sekä fyysisesti että psyykkisesti
Tarina lähtee liikkeelle päähenkilön synnytyksestä, joka ei mene suunnitelmien mukaan. Tapahtumapaikkana on Pariisi, jonne suomalainen nainen on asettunut ranskalaisen miehensä kanssa. Tärkeintä tuntuu olevan ymmärrys, että hänessä tosiaan elää myös isovanhempiensa traumat, kaikki ei johdukaan vain hänen omasta kokemuksestaan. Maito valuu kaulalle ja sormille. Aihe jää silti pyörimään mieleen. Kun terapeutti ehdottaa, että menneiden polvien kokemuksiin perehtyminen voisi tuoda uutta näkökulmaa pahaan oloon, päähenkilö alkaa haastatella sukulaisiaan ja lukea isoisänsä vanhoja muistelmia. Lapsi alkaa itkeä. Selviää, että päähenkilössä elää edelleen myös aiempien polvien traumoja, oman tuoreen synnytystrauman lisäksi. Kirjailija on kertonut tapahtumien perustuvan ainakin osin tositapahtumiin. En ole koskaan ennen ollut näin väsynyt. Lisäksi hän saa synnytyksen jälkeen komplikaation, jossa henki on vaarassa. Voivatko ikävät muistot tuntua jälkipolvien kehoissa. Niitä, jotka meillä ovat usein sotien aiheuttamia ja joista ei ole juuri puhuttu. Synnytystä kuvaillaan niin, että se tuntuu myös lukijan kehossa. Suomalaisen ja ranskalaisen elämänmenon vertaaminen huvittavat. Se tuo vastapainoa ja keveyttä maailmoille, joihin päähenkilö on uponnut. Tarina vetää kahdella eri aikatasolla, ja kieli on kirkasta sekä ytimekästä. Kokemus on todentuntuinen ja kamala. Että pitää olla varuillaan, että kohta joku lyö, että kohta tulee hyökkäys, että suru on niin suuri, ettei sitä pääse pakoon, vaikka haluaisi.” KOONNUT Meri Nykänen 8 TUNNE & MIELI 1/2022. Mutta on muutakin. K o l m e s i t a a t t i a k i r j a s t a ”Yritän mielessäni katsoa äitiä ja isoäitejä erilaisesta kulmasta, yritän kääntää peiliä ja saada valon taittumaan heihin eri tavalla. Silti tämä on kauneinta, mitä tiedän.” ”Mulla on kyllä sellainen olo melkein aina. Kirjan aihe on raskas, mutta lukeminen ei tunnu raskaalta. Äidistä tuntuu, ettei kukaan huomaa hänen hätäänsä, hänet on jätetty yksin – ja jätetään myös sairaalasta pääsemisen jälkeen. Se on vaikeaa, sillä en ehkä tunne heitä lainkaan.” ”Tuttipullo putoaa suusta. Elämän pitäisi olla ihanaa vauvahattaraa, mutta äiti on jatkuvassa hälytystilassa. Kun vanhat traumat valaistaan, päähenkilön tuska alkaa helpottua. Kira Poutanen: Surun kartta (WSOY 2021) Kira Poutanen K I R J A T Traumat tulevat pintaan K uinka kauas traumaattiset kokemukset voivat siirtyä sanattomasti, jopa geenien tasolla. Niitäkö päähenkilö on lähtenyt pakoon Pariisiin. Kehossa on outoja tuntemuksia, mieli on raskas ja epätodellinen. Päähenkilön mukana lukijakin saa lopussa huokaista. Tätä pohditaan Kira Poutasen hienossa romaanissa Surun kartta. Minä herään ja naurahdan ääneen. Synnytystä ei kuitenkaan käydä tuoreen äidin kanssa läpi sairaalassa. Synnytys on laukaissut jotain, josta ei meinaa saada otetta
Mitä tehdä, kun hyvää tarkoittavat neuvot eivät auta unettomuuteen. Kirjasta saa kuitenkin oivalluksia ja konkreettisia neuvoja, kuinka tuoda elämään lisää hyviä tapoja, vaikkei haaveilisikaan elävänsä samanlaista elämää kuin kirjoittaja. Kirjassa avataan psykoterapiaa sen läpi käyneiden ihmisten kautta. Leeni Peltonen, Minna Huotilainen ym.: Uni ja unettomuus (Otava 2022) L u e m y ö s Kirjailija luureissa ÄÄNIKIRJOISSA OLEELLISTA on tietysti se, kuka kirjan lukee. Stranius on vienyt tehokkaan ajankäyttönsä äärimmilleen. Kaikista ei toki ole lukijoiksi, mutta omalle kohdalle osuneista toimivat ainakin Laura Malmivaaran Vaiti (Otava 2021) ja Hanna Brotheruksen Ainoa kotini (WSOY 2021). Anna-Mari Nurminen: Mieli hoidossa (Atena 2022) Uni kateissa. 9 TUNNE & MIELI 1/2022. Kirjoittaja antaa heti alussa lukuohjeen ja kertoo tiedostavansa, millaisia ajatuksia hänen neuvonsa voivat aiheuttaa: Jos jaksaminen on juuri nyt vähissä tai mielenterveyden kanssa haasteita, kannattaa kääntyä lääkärin eikä hänen kirjansa puoleen. Kokemuksesta tulee aivan erityinen silloin, kun kirjan lukee kirjailija itse. Kannattaa mieluummin olla oman elämänsä ohjaksissa kuin antaa muiden viedä. Leo Stranius: Tehokkuuden taika (Into 2022) Jos en itse aseta itselleni tavoitteita, jotkut muut kyllä tekevät sen puolestani. Voiko uskoa samaan aikaan tieteeseen ja viihtyä astrologian parissa. Äänikirjojen kanssa tällainen fiilistely ei onnistu. Miksi ei, sanotaan tässä kirjassa. Helppohan hänen on, kun on sitä ja tuota ja elämässä kaikki kunnossa! Kuka edes tuollaista suorittavaa elämää haluaisi! Miksei voi ottaa vain rennosti! Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden Leo Straniuksen kirjalle Tehokkuuden taika. Kiehtovasti tähdistä. Toisinaan käy tosin niin, että kieli on sen verran hienoa, että haluankin lukea teoksen paperilta ja pysähdellä rauhassa lauseiden sekä kohtausten äärelle. Millaisia muutoksia terapia sai aikaan. Seuraavaksi aion lähteä talvisille kävelylenkille korvissani Pirkko Saision itse lukema Passio (Siltala 2021). Jos elämässä on parhaillaan menossa vaihe, jossa on mahdotonta vaikuttaa omiin aikatauluihin, lukemisen voi säästää myöhemmäksi. Arkeen tehoa – tai ainakin hyviä tapoja K irjat, joissa supertehokas ajankäyttäjä jakaa parhaita vinkkejään, herättävät helposti nyreitä mielipiteitä. Kirja lähestyy aihetta uudesta näkökulmasta. Kirjassa neuvotaan askel askeleelta, kuinka tällaisista tavoista voi päästä eroon ja tuoda niiden tilalle sellaisia, jotka ovat omien arvojen mukaisia. Herättelevä kysymys on esimerkiksi se, miksi käyttää arvokasta aikaansa vuodesta toiseen sellaiseen, jota ei koe itse millään tavalla merkitykselliseksi. Vaitissa on Malmivaaran lisäksi toinenkin lukija: äidin roolin lukee hienosti näyttelijä Marja Packalén. Janica Brander: Astrologiaa epäilijöille (Like 2022) Terapeutin tuolissa. Hampaita pestessä hän esimerkiksi venyttelee pohkeitaan ja kuuntelee äänikirjaa. Jostain asiasta on voinut vain tulla automaatio, tapa, jota ei edes kyseenalaista
”Hevosten luona saan olla oma itseni” Toimittaja ja juontaja Katja Ståhl löytää hevosten lähellä rauhan ja sen Katjan, joka hän ytimeltään on. Hevoset hoivasivat mieltä myös lapsuudessa ja nuoruudessa, kun kotiolot olivat levottomat. TEKSTI Anni Turpeinen KUVAT Susanna Kekkonen K A N S S A K U L K I J A K ATJA S TÅ H L 10 TUNNE & MIELI 1/2022
– Minusta saa aina onnellisia kuvia, kun olen tallilla. Katja Ståhl löytää tallilta iloa ja rauhaa. 11 TUNNE & MIELI 1/2022. Hevosten kanssa ei tarvitse rypistellä hymyä väkisin
Hilpalla on pikkusisko, Poppana, joka asustelee Pullukan kanssa Keiteleen Hamulassa. – Käyn talleilla päivittäin, harrastus vie kaikki rahani ja aikani, Ståhl kertoo ja rapsuttelee makupaloja hamuavaa tammaansa. Ståhl tepastelee Espoon Oittaalla sijaitsevan tallin pihalla purevassa pakkassäässä, toppapuvussa ja pipo syvällä päässään. Äiti ja uusi isäpuoli elivät levotonta elämää, johon kuuluivat alkoholi ja joskus väkivaltakin. Usein juuri noina kertoina ratsastin parhaat tuntini, sillä olin täydellisen keskittynyt." 12 TUNNE & MIELI 1/2022. Ståhl uskoo, että hevoset vastasivat herkän lapsen hätähuutoon ja muodostuivat pelastavaksi henkireiäksi siksi, että tallilla pääsi muulta elämältä suojaan. Näin Katja Ståhl kuvailee suhdettaan hevosiin. Hän osti ensimmäisen hevosensa, Pullukan, 11 vuotta sitten ja on teettänyt sillä jo kaksi varsaa. Sellaista onnea pieni tyttö ei ollut kokenut koskaan aikaisemmin. Häpeän myöntää, että asun vain äidin kanssa ja joskus valehtelen, että isäni on vain matkoilla. – Sähkönsiniset ripset, kajalit ja sentin kerros huulirasvaa yrittivät peittää sisintä, joka oli vielä lapsi. Ståhl häpesi perheolojaan ja ydinperheen puuttumista eikä toivonut mitään muuta kuin sitä, että voisi olla tavallisen näköinen ja tavallisesta perheestä. Leikin salaa barbie-hevosilla vielä siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt olla jo teini. Kirja sisältää kertomuksia Ståhlin blogista sekä otteita lapsuuden ja nuoruuden päiväkirjoista. Olen vakituisesti kateellinen jollekin. "Pyöräilin tallille pakoon vaikeita hetkiä, joita kohtasin joko koulussa tai kotona. – Vaikka elämässä oli meneillään mitä tahansa, nyhdin hiljaa ruohoa laitumella. Koulun käytävillä haukkumasanat kimpoilivat seinillä ja iskostuivat syvälle, vaikkei ulospäin saanut näyttää, että sattuu. Seuraavalla kerralla isä ja tytär lähtivät maastoon Aulangon luonnonsuojelualueelle, jossa kiipeiltiin mäkiä ja laukattiinkin hetki. Tytölle puettiin kypärä ja hevoselle suitset sekä satula. Ståhlilla on tällä hetkellä kolme hevosta, ja häntä voisi jo kutsua hevosten kasvattajaksi. Usein juuri noina kertoina ratsastin parhaat tuntini, sillä olin täydellisen keskittynyt. Hevosten läheisyys on ainoa paikka, jossa hänen levoton sielunsa rauhoittuu. Yhdentoista kilometrin pyörämatka tallille oli kuin siirtymäriitti, jossa Ståhl karisti yltään raskaat ajatukset ja suojakuoret. Äiti työskenteli lentoemäntänä ja oli siksi usein poissa kotoa. Hymy on leveä. – Pyöräilin tallille pakoon vaikeita hetkiä, joita kohtasin joko koulussa tai kotona. Halusin upota tallin ilmapiiriin ja hevosen taajuudelle, jotta unohtaisin kaiken muun. Ståhl nappaa tallista hevosensa riimun sekä narun ja saapastelee pihaalueen kauimmaiseen tarhaan Hilppaa, mamman rakasta, huudellen. Kova kuori suojana Miten ihmisestä tulee hevoshullu. J oku tuijottaa merta tai nuotiota, minä voin kököttää katselemassa heinää rouskuttavaa hevosta tunti toisensa jälkeen. Katja Ståhlin vastaus kysymykseen on viime vuonna julkaistun Kavioliitossateoksen mittainen. Riitti, että hevonen vain oli siinä. Aivan tavallinen. Tallilla sai olla rauhassa Tallille ja hevosen selkään Katja Ståhl alkoi kinuta jo taaperona. Hänen biologinen isänsä oli hevosmies ja osasi ratsastaa, mutta Katja oli isän mielestä liian pieni ratsastamaan. Siellä Pullukka viettää eläkepäiviään ja Poppana kasvaa maaseudun rauhassa vielä parisen vuotta, ennen kuin alkaa opetella ratsuna toimimisen alkeita. Ståhliin kukaan ei koskenut, mutta perheen ilmapiiri vaikutti herkkään tyttöön. Toinen varsoista on seitsenvuotias Hilppa, tämä herkkä, pieni ja siro hevonen, jolla Ståhl ratsastaa lähes joka päivä. Elämä ilman ydinperhettä ja hevosia on vääränlainen elämä. – Hymyilin niin, ettei naama meinannut riittää, Ståhl muistaa. Teini-ikäisen nuoren levotonta mieltä rauhoitti se, että hevoset hiljaisesti hyväksyivät ihmisen lähelleen, välinpitämättömän välittävästi. Kaunis, ruskea tamma kohottaa päänsä ja tunnistaa omistajansa. Lähellä. Ei se sentään hirnu tervehdykseksi, mutta höristelee korviaan Ståhlin suuntaan. Ståhl kertoo kasvattaneensa itselleen kovan suojakuoren. Siinä kymmenvuotias tyttö kirjoittaa näin: Luulen, että onnellisuuteen tarvitaan isä, äiti, veli, sisko ja omakotitalo ja mielellään vielä poni. Lopulta isä heltyi ja istutti tyttärensä Eros-nimisen hevosen selkään. Ståhlin vanhemmat erosivat, kun hän oli kaksivuotias. – Tallille voi tulla huonolla tuulella, mutta sieltä lähtee aina onnellinen nainen, hän sanoo
13 TUNNE & MIELI 1/2022. Myös Mimmi-koira lähtee mielellään mukaan tallille. Sen silmistä paistaa hyvyys. – Olen niin ylpeä Hilpasta. Hilppa on seitsenvuotias ja Katja Ståhlin ensimmäisen oman hevosen Pullukan varsa
– En ole kokenut hevosia koskaan pelottavina. Siksi niitä käytetään myös terapiatarkoituksessa. – Minulla on ollut tarve kuulua porukkaan ja tuntea kaltaisuutta. Ståhl kertoo seuranneensa joskus yritysjohtajille suunnattua läsnäoloharjoitusta, joka tehtiin hevosten kanssa. Olen liikuttumiseen asti kiitollinen, jos joku on tehnyt minulle hyvää ruokaa ja asettanut sen eteeni lautaselle. – Hevosen kanssa ei pärjää voimalla tai alistamisella, vaan herkkyydellä ja ystävällisesti sopimalla, että kuulepas, tehdäänpäs yhdessä näin, Ståhl selittää. Jos minä en pelkää, hevonenkaan ei pelkää. Silloin hevonen tekee ystävällisesti kaiken, mitä ratsastaja häneltä pyytää. Tärkeää kuulua porukkaan Mikään ei tuo Katja Ståhlille suurempaa onnen tunnetta kuin se, että ratsastus sujuu kuin yhteinen ajatus hevosen kanssa. Ståhl nousi julkisuuteen 1990-luvun puolivälissä legendaarisen nuortenN ä i n h u o l l a n m i e l t ä n i Onnellisuus ”Pyrin pitämään itseni onnellisena. Jopa ravintolassa saatan olla siitä hämmentävän kiitollinen. Se luottaa siihen, että minä vien sen läpi pelottavien asioiden. Siksi yhtenäinen ja mukava talliporukka on yksi hevoselämän tärkeistä vetovoimatekijöistä. – Harjoituksessa näki, kuinka johtajat keskittyivät päänräjäyttävän täysillä yrittäessään kommunikoida eläimen kanssa. Jokaisessa on omat antoisat puolensa. Espoon tallille on muodostunut tiivis yhteisö, jossa kaikki tukevat ja auttavat toisiaan. Se saattoi olla yllätys. Aika ilman hevosia ahdisti Parikymppisenä Katja Ståhl eli kahdeksan vuotta kokonaan ilman hevosia. Se tarkoittaa sitä, että elän sellaista elämää kuin haluankin. Nehän ovat sukua jänikselle. On valtavan näännyttävää elää itselleen vääränlaista ´sitku´-elämää.” Nukkuminen ”Olen nukkumaholisti, ja nukun niin paljon kuin annetaan. Kun siihen lisätään oman hevosen liike ja syvälliset keskustelut tallikaverin kanssa, ei ole vaikea ymmärtää, millaisia henki reikiä ne retket ovat. Egolla tai statuksella ei ole hevoseen minkään valtakunnan vaikutusta. Jokaiselle on tärkeä kuulua ryhmään, jossa hyväksytään sellaisena kuin on. – Hevonen voi auttaa nuorta, joka on käpertynyt omaan huonosti voimiseensa. Moni ei ole tottunut olemaan heikko tai alakynnessä, jota ison eläimen edessä voi luulla olevansa. En hermostu enkä ärsyynny mistään, kun vellon vain ihanassa onnistumisen tunteessa, hän kertoo ja nauraa. – Maastossa käymme talliporukkamme kanssa parantamassa maailmaa. Metsällä on tutkitusti rauhoittava vaikutus mieleen. Hevonen kutsuu läsnäoloon Hevosissa Katja Ståhlia kiehtoo erityisesti läsnäolon voima. Elämä vei hetkeksi mennessään. Siinä unohtaa hetkeksi oman itsensä ja pahoinvointinsa. Hyvä ruokailija on aliarvostettu henkilö.” 14 TUNNE & MIELI 1/2022. Monesti suunnittelen etukäteen, milloin olisi pienikin hetki, jolloin olisi mahdollisuus voimanokosiin. Hevosen kanssa minä olen se vahvin elementti. Otan unihuikan eli nokoset heti, jos aikataulu hetkenkin sallii. Hevosissa on jotain vähän mystistäkin, mikä kutsuu läsnäoloon. Niissä johtajat taluttivat hevosia yrittäen saada niitä kääntymään, pysähtymään ja peruuttamaan pienin, hellävaraisin liikkein. Aina pitää nukkua!” Syöminen ”Syön aina, kun joku tarjoaa. – Sellainen yhteyden kokemus kantaa monta päivää eteenpäin. Kun iso naama tulee siihen ihan lähelle ystävällisesti ja häpeämättömästi, pitää keskittyä. Mutta niinhän se ei ole. Ståhl ei tee eroa siinä, ratsastaako hän kentällä kouluratsastusta, hyppääkö esteitä vai jolkotteleeko maastossa. Se, miten niiden seurassa on kuin varkain kiinni hetkessä eikä mieti mitään muuta
Ståhl juontaa tällä hetkellä Ylen Elämäni Biisi -musiikkiohjelmaa ja radio Nostalgian iltapäivä ohjelmaa. Katja Ståhlista tuntuu välillä, että hän tajuaa paremmin hevosia kuin ihmisiä. En voinut ymmärtää, miten olin voinut olla niin kauan pois. Hilppa rouskuttaa rauhassa jäätyneitä risuja ja tökkää turvallaan omistajaansa. Tunnetaan monipuolisesta urastaan sekä televisiossa että radiossa. Kirjoittaa Kavioliitossablogia ja kertoo hevosjuttuja saman nimisessä podcastissa. Ydinminä. ohjelman Jyrkin juontajana. Toppahousujen ja paksun pipon sisällä Katja Ståhlia naurattaa. Kirjoittanut kolme kirjaa, joista viimeisin on Kavioliitossa – Hevoshullun kirja. 15 TUNNE & MIELI 1/2022. Niitä voi ratsastaa joku muu, mutta minä en selviäisi ilman hevosiani. Asuu Espoossa, kaksi aikuista lasta. Ståhl köllähtää lumeen hevosensa viereen aivan sen jalkojen juureen. Juoksin baareissa ja juhlin. Hypetys ohjelman ympärillä oli suurta, ja kaikista juontajista tuli hetkessä tunnettuja. Vaikka Ståhlin elämässä vilkkuivat baarien värivalot, hevoshulluus kyti sydämessä. Ahdisti, mutten osannut purkaa sitä. . Tallilla saan olla vain minä. K A TJ A S T Å H L 53-vuotias juontaja, tuottaja, luennoitsija, tiedottaja ja tv-esiintyjä. – En ole ratsastajana parasta laatua, mutta hevosen käsittelyni on jo hyvää. – Kun istahdin hevosen selkään vuosien tauon jälkeen, tuntui kuin olisin palannut kotiin. Kun nyt mietin sitä aikaa, huomaan, ettei mieli rauhoittunut ollenkaan. Kun mahdollisuus satulaan palaamiseen tuli, Ståhl kaivoi ratsastuskamppeet naftaliinista. – Vaikka loukkaantuisin enkä voisi enää ratsastaa, en luopuisi hevosista. Toiminut muun muassa Suosikin päätoimittajana ja Nelosen uutisankkurina. – Silloin meni lujaa. Sen jälkeen Katja Ståhl ei ole luopunut hevosista eikä aio tehdä niin tulevaisuudessakaan. Ne tekevät minut hirveän onnelliseksi
TEKSTI Marja-Terttu Korppila KUVITUS Maria Vilja APUA ILMAN TURHIA MUTKIA 16 TUNNE & MIELI 1/2022. Miltä kuulostaisivat mielenterveyspalvelut ilman lähetteitä ja jonoja. Sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola työskentelee sen hyväksi, että mielenterveysongelmia kokeva saisi tarvitsemansa avun helposti ja nopeasti
17 TUNNE & MIELI 1/2022
Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola on huomannut psykiatrin roolissaan, että diagnoosin saaminen on depressiotai ahdistuspotilaalle usein helpotus. Omalla psykiatrian urallaan juuri tämä onkin yllättänyt Pirkolan. Että meitä on muitakin, joilla on samanlaisia ongelmia ja tarvitsemme samanlaista apua, Pirkola kuvailee. Potilas saattaa tarvita diagnoosia esimerkiksi sairausloman, kuntoutustuen tai Kelan kuntoutuspsykoterapian hakemiseen. Hyvä, että hoitoakin löytyy. Toimija omassa elämässäni. Niitä tutkitaan tekemällä useampia haastatteluja, kartoittamalla historiaa ja seurannalla. Diagnosointia ei ylipäänsä pidä tehdä niin, että diagnoosi tulee potilaalle järkytyksenä saati ilmoituksen kaltaisena asiana, Pirkola huomauttaa. Diagnoosi ei ole ikuinen Entä jos diagnoosi tuntuu itsestä siltä, että se leimaa päästä varpaisiin ja sitä leimaa kantaa loppuelämänsä. Diagnoosi on vain nimi tilalle, jota tutkitaan ja hoidetaan. . Näin Sami Pirkola määrittelee sanan diagnoosi. Potilas voi myös kokea epämukavaa vierauden kokemusta, jos oma ymmärrys asiasta on ihan toinen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että depressio pitäisi ottaa itselleen viitaksi, hän antaa esimerkin. Pirkolan mukaan tällaisten häiriöiden kohdalla mietitään tarkkaan myös sitä, onko tilalle syytä antaa nimi vai ei. Diagnoosi poistaa myös syyllisyyttä siitä, miksi olo tuntuu niin kummalliselta. Diagnoosin myötä oma kokemus saa kuvauksen, ja se tuo vertaisuuden tuntua. . . . Mihin diagnoosia tarvitaan. Diagnoosin ansiosta tiedetään, minkä tyyppinen terapia, lääkitys ja ehkä arjen tuki voisivat auttaa. Se antaa osviittaa myös ennusteeseen. K urja oloni onkin ollut masennusta. Ihmiset palautuvat usein ihan ennalleen, Pirkola huomauttaa. Silloin ajatusta kannattaa yrittää muuttaa neutraalimmaksi: Olen yhä muutakin kuin diagnoosini. Depressio, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, sosiaalinen fobia ja pakko-oireinen häiriö ovat yleensä selkeitä diagnosoida. Kun tila tunnistetaan oikein, hoidot ovat usein yllättävän tehokkaita. En sittenkään ole ainoa, joka kokee samanlaisia oireita. Pirkolasta ei myöskään kannata ylikorostaa sitä, että kaikkien pitäisi hankkia diagnoosi. Pirkolan mukaan kuntoutuspsykoterapiaa myönnettäessä pohditaan myös esimerkiksi sitä, palauttaako terapia potilaan työkykyä. Oikean hoidon avulla hankalaakin depressiota kokeva voi olla vuoden, puolen vuoden tai jopa vain viikkojen päästä aivan eri ihminen. Oma kokemus omasta olosta on se tärkein. Tarkoitus ei ole leimata, hän sanoo. Vaikeiden epävakaustilojen ja psykoottisten häiriöiden nimeäminen voi olla monimutkaisempaa. 18 TUNNE & MIELI 1/2022. Vertaistukea voi löytää esimerkiksi mielenterveysjärjestöistä. Se on hoidon suunnittelun apuväline, jonka taustalla on paljon tutkimustietoa. Osallisuuden ja samankaltaisuuden kokemus on joskus äärimmäisen tärkeää. Eikä diagnoosi ole elinikäinen vaan tehdään vain sitä hetkeä varten. Epämääräinen tilanne selkiytyy, kun olotila saa nimen. . Tästä voi seurata, että diagnoosista tulee itseään toteuttava ennuste. Informaation tasolla on hyvä tietää, että on niin väsähtänyt siksi, että kärsii depressiosta. Pirkola painottaa, että diagnoosiluokittelun ainoa peruste on se, että diagnoosi tuo jotain hyötyä hoitoon ja sitä kautta potilaalle. Meneekö tila ehkä nopeastikin ohi, vai tarvitaanko apua pidempään. Myös vertaistuen etsiminen helpottuu, kun oireilulla on nimi. Jälleen perusteena on se, antaako diagnoosi suuntaa hoidolle. Järjestöstä voi saada myös käytännön apua siihen, miten mennä tilanteessaan eteenpäin. . Pirkolasta on tärkeää pitää optimismia yllä myös pitkäaikaista hoitoa vaativissa mielenterveyshäiriöissä
Pirkolan vetämä työryhmä luovutti mielenterveysstrategian ministeriölle helmikuussa 2020. On kamalaa, jos kriisissä ja hädässä olevan ihmisen täytyy miettiä, minne mennä, kehtaako mennä ja onko väärässä paikassa. . Silloin apua pitäisi saada heti. Sinne voi olla sitten pitkäkin jono, Pirkola sanoo. Pirkola on mukana seurantaryhmässä, joka käy vuoropuhelua ministeriön kanssa strateOn kamalaa, jos kriisissä ja hädässä olevan ihmisen täytyy miettiä, minne mennä, kehtaako mennä ja onko väärässä paikassa. Terveyskeskus mielletään yhä paikaksi, joka on tarkoitettu ”jalkavaivaisille”. Strategia ei ratkaise ongelmia, vaan antaa periaatteet, joiden mukaan sote-keskusten suunnittelijat lähtevät miettimään palveluita. Kehtaako terveyskeskukseen mennä. Tuoreessa kansallisessa mielenterveysstrategiassa ehdotetuilla toimenpiteillä pyritään korjaamaan tätä. Terveyskeskuslääkärikin voi tehdä mielenterveysdiagnoosin, mutta jos hän kokee diagnosoinnin hankalaksi, potilas saa lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Lähetteet ovat Pirkolasta perusteltuja vaikkapa työkyvyn arvioinnissa, mutta ei kriisissä. Että ihminen ei joudu enää sormi suussa pyörimään ympäri palvelunumeroita ja paikkoja, Pirkola sanoo. Jokainen uusi hallitus ei siis aloita kaikkea alusta tai keksi omia kuvioitaan. 19 TUNNE & MIELI 1/2022. Strategiassa ehdotettuja toimenpiteitä on jo alettu tehdä. Mielestäni tässä onnistuttiinkin. Hänestä systeemin pitäisi olla ketterämpi niin, että potilas tietäisi, mihin mennä, ja saisi tarvitsemaansa apua saman tien. Yksiköitä, joista lähetetään lähetteellä toisiin yksiköihin. Saisiko apua jostain kriisipisteestä. Strategian tarkoituksena on tuoda pitkäaikaisilla periaatteilla jatkuvuutta, turvallisuutta ja johdonmukaisuutta mielenterveyspolitiikkaan. Jumissa lähetejonossa! Avun saaminen hidastuu myös lähetejonojen vuoksi. gian toteutumisesta: mikä on mennyt hyvin, mihin täytyisi panostaa. . Historiallisesti Suomessa on ollut erilaisia organisaatiolinnakkeita. . Työterveyshuolto voi auttaa työssä käyviä, mutta entä jos ei ole töissä. Sami Pirkolan mielestä juuri tämä on ongelma . . Se hidastaa avun saamista. Mistä sitten hakea apua, jos mieli reistailee. Apu täytyisi rakentaa potilaan ympärille niin, ettei hänen tarvitsisi jäädä odottamaan lähetettä ja mennä sen perässä jonnekin. epätietoisuus ahdingon keskellä
Koulutettu terveyskeskuksen työntekijä tietää, mistä aloitetaan. Voidaan ottaa videoyhteys vaikkapa psykiatriseen sairaanhoitajaan tai psykologiin, joka voi erikseen haastatella ja tutkia potilasta tai olla mukana tapaamisessa, Pirkola kertoo. Nykyinen erikoissairaanhoito on siellä valmiiksi läsnä fyysisten konsultaatiotyöntekijöiden, yhdessä opeteltujen toimintamallien ja videoyhteyksien muodossa. Sosiaalipsykiatriassa mielenterveyttä ja sen häiriöitä tarkastellaan kytköksissä yhteiskuntaan. Kaikkiaan tarvitsisimme kuitenkin laajemman kirjon eripituisia ja eri tiheydellä toteutuvia terapioita. Tällä hetkellä psykoterapeutteja ei ole saatavilla oikein missään. Pirkola pitää psykososiaalisten hoitojen saavutettavuutta ja vaikuttavuutta kehittävää Terapiat etulinjaan -hanketta hyvänä esimerkkinä uudistustyöstä. Psykoterapiakenttää ollaankin uudistamassa. Tiheät tapaamiset, nettiterapia tai muu psykososiaalinen hoito ja ehkä lisänä lääkehoito voivat joskus riittää. Mikä sosiaalipsykiatria. Tämä psykiatrian jalkautuminen perustasolle on dramaattinen muutos aikaisempaan. Ehkä tarvitaan päihdekonsulttia tai sisätautilääkäriä, jos fyysinenkin tila on huono. Aina psykiatria ei edes tarvita. . Tulevaisuudessa potilas menee siis sote-keskukseen tai hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen hyte-keskukseen. Vaihtoehtoja pitkälle psykoterapialle Monipuolisuutta kaivataan myös terapiapuolelle. Keskuksessa on valmiina toimintamalli, jonka mukaan apu mietitään aina potilaskohtaisesti. . . . Jos potilas on jäänyt työttömäksi ja hänellä on vuokrarästejä, voisi sosiaalitoimikin auttaa jo heti, Pirkola kuvailee. 20 TUNNE & MIELI 1/2022. Pirkolasta palveluiden täytyisikin olla monipuolisia ja asiakaslähtöisiä eikä vain passittamista terveyskeskuslääkäriltä psykiatrille. Psykoterapialle on toisinaan tarvetta, ja tällä hetkellä psykoterapian saatavuus on täysin alle sen tarpeen. Psykiatria jalkautuu sote-keskukseen Uuteen mielenterveysstrategiaan on kirjattu periaatteet, joiden mukaan jokaisen on päästävä helposti hoitoon ja saatava juuri sellaista apua, kun tarvitsee. Yksi iso syy tähän on se, että merkittävä osa psykoterapeuteista hoitaa aika rajallista määrää potilaita tiheästi ja pitkään, Sami Pirkola sanoo. Tavoite on kirjattu myös mielenterveysstrategiaan. Sosiaalipsykiatria on vähemmän tunnettu tieteenala kuin psykiatria. HUSissa on tehty paljon töitä sen eteen, että hoito olisi nykyaikaisempaa ja ketterämpää eikä korkean kynnyksen asia. . Katsetta ei siis suunnata pelkästään hoitomuotoihin tai diagnooseihin, vaan siihen, mitä ympäröivässä maailmassa ja yhteiskunnassa tapahtuu ja pitäisikö se ottaa huomioon palveluissa. Kuitenkaan hoidon ei tarvitse aina olla nimenomaan psykoterapiaa, hän huomauttaa