TUNNETTA
Ian
- lempeä
jättilainen
Voimauttava
hevostoiminta
haastattelussa:
Kati Riesen ja
Riitta Silkko-Vainio
Iilimadot
tulevat!
Henkilökuvassa:
Jaime Jackson
Kengitysongelmaa
ratkomassa
Nuoren hevosen oppikoulu - irtohypytys
Tunne Hevonen
1. Mikä aihe
Nro 2/2013
Nro 6/2012
Hinta 7,60 ?
Hinta 7,60 ?
TIETOA . TAITOA
ja määräaikaistilauksen hinta on 40?.
Tilaukset verkkokaupastamme, joka löytyy osoitteesta: www.tunnehevonen.fi
Tiedustelut, osoitteenmuutokset ja juttuvinkit osoitteeseen: minna.lindstrom@tunnehevonen.fi
2
Tunne Hevonen
Katso ajankohtaiset tarjoukset
verkkokaupastamme:
www.tunnehevonen.fi/mycashflow.fi
Muista, että löydät meiltä myös
hevos -ja eläintietokirjat!. Jaime Jackson luo uutta
lukua ihmisen ja hevosen
tarinaan
Jaimen mukaan hevosen henki on
aistittavissa, kun päästää irti mielipiteistä.
Tunne Hevonen on lehti tiedostavalle hevosihmiselle.
Tunne Hevonen ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Mikä aihe
6
s. Seuraava Tunne Hevonen ilmestyy 13.6.2013.
Kestotilauksen hinta on 36
hevosen asialla
Näkökulma:
Kannessa:
Alina Skog ja Ian
s. 38
s. 13 Käännös takaosan ympäri
s. 48
s. 50
Täti osti kimppavarsan
Heppaseminaarissa
Toimitussihteerin kynästä
. Hevonen rinnallaan.
s. 28 Ruunan kertomaa
s. 4 Pääkirjoitus
Ratsastus:
s. 18 Ian . 32 Ratsastushistoria . 16 Irtohypytyksellä vaihtelua
Henkilökuva:
s. Portugalin
ratsastustaiteen koulu
Hevosen koulutus:
s. 42
Jaime Jackson
luo uutta lukua ihmisen ja
hevosen tarinaan
Luonnollinen hevonen
Iilimadot tulevat!
Kuntouttava hevostoiminta
Tunnetaitovalmennusta hevosen
ehdoilla . 30 Kengitys- ja kavionhoito
ongelmia
s. 44 Annika Schulman
. 24
s. 6
s. 26 Hevonen valitsi ihmisensä
s. 11
s. 40
s. 14 Irtohypytyksen ABC
s. Mikä aihe
Tunne Hevonen 2/2013
s. Teehetkiä
Kannen kuva:
Marianne Ketelimäki
Tunne Hevonen
3. 39
s. lempeä jättiläinen
Hyvinvointi:
s.42 Mintelissä löydetään
motivaatio hevosen avulla
Riitta Silkko-Vainio työskentelee
pääosin lastensuojelun ja
nuorisopsykiatrian asiakkaiden
parissa. Kati Riesen
Mintelissä löydetään motivaatio
hevosen avulla ?
Riitta Silkko-Vainio
Hevostaito:
s
Pelkkä tieto ilman ymmärrystä ja
kokemusta, on kuin sanojen helinää. Ainoa mistä hevonen välittää on läsnäolo.
Haastatellessani terapiapalveluita ja voimauttavaa hevostoimintaa tarjoavia
ammattilaisia, minulle heräsi syvä kokemus siitä, miten paljon enemmän
jokainen meistä voisi saada irti, kun uskaltaisimme jättää odotukset ja kaavat
pois harteiltamme. Hevonen ei tuomitse ihmistä koon, ulkonäön tai minkään muunkaan ulkoisen
olemuksen perusteella. Tähän kun lisätään opitut
mallit ja tulkinnat, olemme helposti rajalla, jossa on riski joko heittäytyä liialliseen tunteiden tulkintaan tai vastaavasti rajata kaikki tunne pois ja keskittyä
pelkkään käytöksen havainnoimiseen.
Nyt, jos koskaan koen saaneeni työstäni roppakaupalla henkistä pääomaa,
joka ei niinkään liity tietoon tai taitoon vaan ennen kaikkea siihen, että uskallan kohdata oman itseni ja tarkastella sitä, mitä mikäkin hevosen käytöksessä
herättää minussa halun reagoida siihen kulloisellakin tavalla.
Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Kuinka eheyttävää voisikaan olla pysähtyä pohtimaan
omaa suhdettaan hevoseen ja arkailematta tunnustella, miltä minusta tuntuu.
Hevosten kouluttajana hevosen olemuksen, reaktioiden ja käytöksen
analysointi tulee niin selkärangasta, että oman itsensä tarkkailu jää herkästi
ulkoisen olemuksen ja toiminnan huomioimiseen. Pääkirjoitus
Kustantaja:
Brännland ISSN 1798-2774
www.tunnehevonen.fi
Me olemme
Tunne Hevonen ?lehden
takana:
Toimitus:
Minna Lindström
Päätoimittaja
minna.lindstrom@tunnehevonen.fi
050-5344640
Eira Jääskelä
Toimitussihteeri
toimitussihteeri@tunnehevonen.fi
040-9609057
Maria Kervinen
Ilmoitusmyynti
maria.kervinen@tunnehevonen.fi
044-5528412
Kuvitus:
Sanni Airaksinen
www.kuupiirto.blogspot.fi
sanni.airaksinen@tunnehevonen.fi
044-5387764
Taitto ja ulkoasu:
J-Concept Oy
Jarkko Kaunismäki
jarkko.kaunismaki@pp.inet.fi
040-5034842
Painopaikka:
Kirjapaino Uusimaa
Porvoo
441
763
Painotuote
Matkalla ymmärrykseen
U
sea meistä on painanut kasvonsa hevosen harjaan ja antanut kyyneleiden valua pitkin poskia. Kun emme aina edes
kuule omaa sisintämme ja tiedä miltä meistä tuntuu.
Minna Lindström
www.tunnehevonen.blogspot.fi
4
Tunne Hevonen. Tieto itsessään tuskin on vahingollista, etenkään, jos siihen osataan liittää ymmärrys. Tai miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Kuka meistä voi aidosti tietää, miltä
hevosesta tuntuu. Hevoselle on kerrottu ne kaikkein
syvimmät ja synkimmät tunteet, koska siihen voi luottaa
Tarkoituksena on saada ylös
lähtökohtaiset lämpötilat terveen kavion osista. Ideaalia olisi kyetä toteamaan tulehduksen alku ennen
sen kehittymistä näkyviksi, kipua aiheuttaviksi oireiksi.
Hevosten seuratessa vierestä kiinnostuneena, Jill Willis,
Jaime Jacksonin kumppani, antaa 23-vuotiaalle Apollolle täydennysruoan.
Hevoset kiertämässä rataa
6
Tunne Hevonen. Saatu data,
kunhan se on ymmärretty oikein ja varmistettu, voi tulevaisuudessa toimia apuna NHC:n harjoittajille kaviokuumeen
todentamisessa.
Jaime kertoo, että kaviokuumeen ensioire on kohonnut lämpötila. Mikä aihe
Hyvinvointi
teksti: Sonia Luokkala, Daniel Reader kuvat: Sonia Luokkala
Jaime Jackson
Jaime Jackson
luo uutta lukua
ihmisen ja hevosen
tarinaan
K
eski-Kaliforniassa, Lompocin hiljaisten kukkuloiden ympäröimässä kuivassa ja karussa laaksossa,
neljä vahvarakenteista hevosta astelee alas mäkeä
kapeahkoa polkua pitkin. Talviaamu on sumuinen ja kylmä,
mutta AANHCP:n perustaja Jaime Jacksonin hevoset tulevat
tervehtimään vierailijoita huokuen itsevarmuutta ja terveyttä.
Tervehdysten jälkeen Jackson alkaa kokoamaan aitauksen
vierelle tutkimuspöytää kokeillakseen ensi kertaa infrapunalaserin käyttöä hevosen kavioon
Jaime seuraa vierestä tyynenä.
-Hevoset elävät hierarkiassa. Maaperä on
ruohotonta ja huomattavan kivistä.
Jaime on saanut päivän tutkimuksen päätökseen. . Sitä ympäröi raskas pensaisto, jatkuen ylös jyrkkää
mäkeä, kadoten nousun yli siniseen taivaaseen. Siellä on
Tunne Hevonen
7. Alhaalla, aidan kaukaisimmassa päässä, on juomapaikka. Pienen kärhämän, hampaiden esittelyn ja kivenkovan kavion uhkailevat
ilmapotkut ovat kaikki, mitä tarvitaan, jotta yhtenäisyys ja rauha palaa riveihin. Hän oli alunperin kengittäjä. Keskiajalla ihmisten muuttaessa maaseudulta kaupunkiin, tulivat työkumppanit heidän mukanaan päätyen likaisiin
karsinoihin, ja vääränkaltaiseen ruokintaan.
-Kavion kudokset, altistuneena jatkuvalle ulkoiselle ja sisäiselle hyökkäykselle, alkoivat hajota, kertoo Jaime, samalla
kirjatessaan talteen infrapunakokeen mittaustuloksia.
Sen sijaan, että ongelman alkuperä olisi huomioitu, ratkaistiin asia naulaamalla kavioon metallivanne, jotta kaikki pysyisi
kasassa.
-Siitä lähtien meillä on ollut ?kengittäjän periaate. Ristiriitaisista juoruista ja mielipiteistä
huolimatta, hän päätti ajaa kauas pois sivilisaatiosta - hevosten maahan, todistaakseen mustangin elämää aidossa ympäristössä.
Mitä Jaime matkallaan hevoslajin synnyinseuduille todisti,
muutti hänen elämänsä suunnan pysyvästi.
-Erämaassa ei ole ihmisten mielipiteitä tai dogmaa. Vuosia hänen maailmansa muodostui sairauksista, kaviokuumeesta sekä ontumisesta . idea
siitä, että kavio tarvitsee toimiakseen ihmisen puuttumista.
Ajatukset hevosista ahtaissa karsinoissa luovat terävän
kontrastin ympäröiviin maisemiin. Jokainen tietää paikkansa muiden jäsenten suhteen, Jaime selittää, astuu sisään aitaukseen ja
huikkaa meitä mukaansa.
Lähdemme kiipeämään. 66-vuotias Jaime kävelee kevyesti
ylöspäin ja alkaa avautua omasta historiastaan. Suoraan edestä avautuu polku
ylöspäin. Hyvinvointi
Jaime mittaa kavion lämpötilaa infrapunamittarilla
-Iäkkäälle hevoselle ekstrakalorit sekä lisäravinteet ovat hyödyksi, mutta vain murto-osa markkinoilla olevista täydennysruoista ovat hevoselle sopivia, hän kertoo.
Liian sokeripitoinen ja vääränkaltainen ravinto aiheuttaa
hevosen suoliston bakteerikannan epätasapainon, josta seuraa
krooninen tulehdustila. Seuraava vaihe on mitata kaviokuumeisten kavioiden
lämpötilat.
Apollo, lauman alfa, on saanut ateriansa päätökseen ja on
valmis palauttamaan laumaansa järjestyksen. Niinä aikoina mustangeja pidettiin epäterveinä
ja heikkoina hevosina. Ruoansulatuselimistön jatkuva altistuminen ravintoaineille, joiden käsittelyyn se ei ole kehittynyt,
johtaa ennen pitkää kaviokuumeeseen, joka on yksi merkittävimmistä ongelmista kesyhevosen maailmassa.
Kaviokuume on mahdollisesti pääsyy hevosenkengän keksimiselle. Hän oli levoton,
sillä selvästi tämä ei ollut ideaalitilanne suhteessa siihen, kuinka asioiden kuuluisi olla.
Jaime oli kuullut tarinoita lännen villihevosista, myyttisistä
mustangeista. seikoista, jotka ovat
riistäytyneet käsistä kesyhevosen maailmassa. Kavionjäljet
ja pienet polut ympäröivät aitausta kuin nauhat. Yllä on nyt
mittaustulokset neljän terveen hevosen esimerkillisistä kavioista
Niissä oli paljon yhtäläisyyksiä: suhteellisen lyhyt, paksu
oivallus kolmanteen pilariin . Yhteistyössä paikalSe on holistinen lähestymistapa
lisviranoimaisten kanssa ryh- Jaime Jackson ja oppipoika Daniel Reader seuraamassa hevosia
- kaviot ovat vain heijastus hedyttiin ottamaan kiinni vilvosen hyvinvoinnin tilasta. Saapuessamtalossa johtavat huoneesta toiseen.
me huipulle, lähestyimme pientä ruokintaverkkojen ryhmää.
Syntyi idea Paddock Paradisesta. Vesipaiedistää luonnollista kasvua ja luo luonnollisia muotoja, jotka
kat, piehtaroimiskuopat, mineraalikerrostumat ja ravintoalueet
sallivat hevosen liikkumaan luontaisissa askellajeissaan.
yhdistivät nämä tutut, jaloitellut polut toisiinsa, kuten käytävät
Villihevosmallin merkitys tuli täten selväksi. Kavioiden luoma polku, jolla nyt seisoimme, oli suora
kiä. Yleensä hevoset on
Seuraavat neljä vuotta
aidattu avoimille laitumille, miksi
Jaime vietti havainnoiden ja
täällä ne kävelivät päinvastoin
oppien kaiken, mitä kykeni.
laitumen ulkopuolella?
Hän aloitti yhteistyön BureJaime selitti, että AANHCP:n
au of Land Managementin
toiminta ei rajoitu vain kavioon.
kanssa. Jaime
lihevosia ja mittaamaan niiden kavioiden pituuksia ja kulmia.
loi teorian NHC:n neljästä peruspilarista.
Tuhansien näytteiden jälkeen hän sai kasaan mittavan datan.
Olimme jo puhuneet luonnollisesta vuolusta sekä ruokavaHän myös alkoi ymmärtää kavion luonnollisia kulumajälliosta. Vesipaikat, joisheinää.
sa hevoset voivat halutessaan kastautua, hiekkakuopat, jossa
on hyvä piehtaroida, kannustavat hevosia kulkemaan radalla
eteenpäin toteuttamaan seuraavaa vaistomaista käyttäytymismuotoaan sen sijaan, että seisoisivat laitumella ilman yllykettä
liikkeeseen.
Jaime Jackson
täyttämässä verkkoja
8
Tunne Hevonen. Se on niin yksinkerkookas ympyrä suuren aitauksen
taista, hän kertoo.
ympärille. Hyvinvointi
vain hevonen ja sen maailma.
Polun jatkuessa vastaan tulee
Villihevonen antaa meille toiseitsemän muuta ruokintapaikmintamallin, missä hevonen
kaa; ne on aseteltu noin 50 metsaa itse puhua puolestaan.
rin välein toisistaan.
Meidän tulee vain tarkkailla
Aidatusta polusta muodostui
ja oppia. Luonnollinen vuolu
organisoidusti ja ilmeisen harkitusti paikasta toiseen. luonnolliseen elinympäristöön.
seinämä, pyöristyneet, viistot reunat sekä kolmesta neljään
Jaime oli pitkään miettinyt, kuinka voisi sisällyttää tavan, jolla
painopistettä.
hevoset navigoivat villissä elinympäristössään, kesyhevosen
Soveltaessaan oppimiaan tietoja kesyhevosen maailmassa,
elintilaan.
hän oppi, että luonnollisia kulumajälkiä mukailemalla stimu-Villihevosten parissa huomasin, kuinka ne vaelsivat aina
loitui sykli, joka lujittaa kavion muotoa. hevonen syö vain vähäisiä
rääntyivät verkoille ottamaan suunnattomia suullisia tuoretta
määriä kerrallaan ja vaihtaa jatkuvasti paikkaa. Verkkoruokintapaikat siTäytimme ne heinällä, ja perässämme kulkeneet hevoset kemuloivat villihevosen ruokailua
Mikä aihe
Hevosten polku kohti
Paddock Paradisen
huippua
Tunne Hevonen
9
ei
nollisen hevosen henki, joka toi minut takaisin kurssille, pois
sellaisena, kuin sen itsekkäistä syistä haluamme olevan.
Jaime Jackson Paddock Paradisen edustalla
10
Tunne Hevonen. Tässä ei ole mitään
ten kaliforniantammien seuloma himmenevä valo suodattui
uutta. Päinvastoin.
merelle, ja Jaime alkaa kertoa
Juuri näin tekemällä ja olealueen historiasta.
malla nöyrä, tulee veljeys ja
-Geologisesti puhuttuna siitä ei ole kauan, kun tämä kukkutodellinen yhteistyö lajien välillä mahdolliseksi. Se oli luonparadigmasta ja kunnioittaa hevosta sellaisena kuin se on . Hevonen
Oli helppo kuvitella, kuinka meitä ympäröivien kiemuraisvaistoaa tämän yrityksen, ja vastaa takaisin. Ensin
mennessä on koostunut dominoimisesta, kieltämisestä, sekä
luulin sen olevan peräisin omasta mielestäni, mutta myöhemväärinymmärryksestä. Samankaltaisessa paikassa, noin sata
Jaime Jacksonin metodien takana on voimakas tahto kirkilometriä koilliseen, Jaime sai tärkeän oivalluksen.
joittaa uusi luku ihmisen ja hevosen tarinaan, joka tähän
-Pysähdyin ja aloin kuunnella pientä, kaukaista ääntä. Syvä tyyneyden tunmalla itsemme tuntematne vallitsee ympärillämme,
tomalle, emme vaaranna
kun laskeva aurinko katoaa
suhdettamme luontoon
kukkuloiden takana olevalle Chance, Apollo, Chakra and Tess aloittamassa ruokailun
ja hevoseen. Päämääränä on kehittyä ulos vanhasta
min ymmärsin sen olevan itsensä luonnon ääni. Kysymys on sen oivaltamisesta, että yhteys oli olemassa
samankaltaisena vuosituhansia sitten köynnösmäisten merilekoko ajan.
vien täyttämissä vesissä. Hyvinvointi
-Eteenpäin kulkeminen
mielipiteistä ja opetuksista,
on kirjoitettu hevosen
jotka estivät minua olemasDNA:han, tokaisee Jill
ta avoin.
Willis, vetäen heinäkärryä
Täällä Lompocin takaperässään.
maiden kukkuloilla, tunne
Saavuttaessamme polun
hevosen hengen läsnäkorkeimman kohdan, avauolosta oli kiistaton. Näin ylitämme
la, jolla nyt seisomme, oli osa merenpohjaa.
sillan, joka muuten pitää meidät erillään toisistamme. Kaikki
tuu edessämme avara näkymitä tällä maalla oli hevosia
mä kohti tammipuiden varvarten tehty, oli tehty tarjostamia kukkuloita. Kaukakoituksena kunnioittaa ja
na alempana, neljän hevosen
palvella hevosta.
tiivis lauma noukkii verkoista
-Luotan siihen, että avaaheinää
Vaan niitä
saappaita ei ihan helpolla täytetäkään.
Luonnollinen ruokavalio
Valitettavasti ihminen on vetänyt
muitakin mukaansa.
Yhdysvaltalaisen kengittäjien lehden mukaan enintään 10
prosenttia kesyhevosista on terveitä. Kutsumme sitä villiksi luonnoksi emmekä itse kuulu
siihen. Nämä asiat huomioon ottaen hevoselle kannattaa
siis syöttää monia erilaisia heinälajeja. Loput 80 prosenttia
ovat jossain määrin sairaita eivätkä läpäisisi terveystarkastusta. Toiset 10 prosenttia
ovat täysin sairaita ja käyttökelvottomia. Kun puhutaan ihmisen hoidossa olevista hevosista ja niiden kanssa toimimisesta, tämä onnistuu
pitämällä mielessä neljä keskeistä seikkaa.
Hevosen luonnollista ravintoa ei oikeastaan vieläkään tunneta kunnolla. Luonnossa heitä
ei tarvita eivätkä he kuulu sinne. On ymmärrettävä, että
sen ruoansulatuselimistöä ei ole suunnteltu niin, että se saa
erittäin sokeripitoista ruokaa ja vain tiettyinä ruoka-aikoina.
Sellainen ruokinta saa aikaan entsyymien reaktion joka puolestaan aiheuttaa martokavion tulehduksen.
Luonnollinen hevosmiestaito
Tunne Hevonen
11. Hevosen luonnollisessa elinympäristössä voi kasvaa
jopa 60 erilaista heinälajia (jotka sisältävät vain vähän sokeria
ja ravintoaineita) ja lukuisia muita kasveja ja mineraaleja, joita
hevoset nielevät kulkiessaan jatkuvasti paikasta toiseen ruokaa
syöden. vuolemisen eri fyysisiin sovelluksiin . On otettava huomioon kaikki
sen elämän osa-alueet. Aiheuttamalla oman
helvettinsä ihminen on samalla luonut tilaa lääkäreille, lääkkeille ja ammattilaisille, jotka kukin omalla tavallaan yrittävät astua
äiti maan saappaisiin ja suoriutua siitä tehtävästä. Luonnossa hevoset liikkuvat luonnollisilla askellajeillaan, jotka ne valitsevat luontaisen
käyttäytymisen ja tilanteiden mukaan. Hevoselle ei saa koskaan aiheuttaa vahinkoa.
Edellisen lisäksi useimmat hevoset syntyvät vinoina, mikä
tarkoittaa sitä, että toisen puolen selkälihakset ovat lyhyemmät
Jos haluaa hevoselleen ehjät ja terveet kaviot, on pelkkien
kavioiden sijaan tarkasteltava koko hevosta. Samaan tapaan ahneus ja pyrkimys ylittää
lajilleen luonnostaan suodut rajat on johtanut ihmisen sairauksien, tautien ja ongelmien maailmaan. vaan on suhtauduttava hevosen hyvinvointiin sillä ajatuksella, että hevonen
on elävä biodynaaminen olento. Toinen ydinseikka on se, että hevoset syövät vähitellen
ja hitaasti. He loukkaisivat äiti
maan viisautta pelkällä olemassaolollaan, sillä luonnossa tasapainoa ylläpitävät tuhannet ja taas tuhannet toisiinsa kietoutuvat prosessit, jotka muodostavat kauniin ja yhtenäisen järjestelmän. Se kuitenkin tiedetään, että ruokavalio vaihtelee
paljon. On ymmärrettävä,
että kavioiden kunto on kiinni hevosen koko elinympäristöstä:
ne ovat pelkkä heijastus kaikesta muusta. Luonnollisen hevosmiestaidon mukaan hevosella ratsastetaan hevosen luontaisilla
askellajeilla ja pidetään mielessä kunkin yksittäisen hevosen
rajoitukset. Mikä aihe
teksti: Daniel Reader käännös: Katriina Mähönen kuvat: Sonia Luokkala
Luonnollinen hevonen
L
uonnossa ei ole eläinlääkäreitä, kengittäjiä, kouluttajia
eikä muita ?hevosammattilaisia?. Kunnianhimomme ja tavoitteemme on erkaannuttanut
meidät tuosta kokonaisuudesta: aivan samaan tapaan kuin
Jumalan voittamiseen pyrkivän saatanan, joka joutuu synkkyyteen ja kadotukseen. Tämä tilasto tarkoittaa sitä, että ehdottomasti suurin osa
maailman hevosista joutuu kärsimään fyysisestä ja usein myös
henkisestä huonosta kohtelusta. Kun oivaltaa tämän,
ymmärtää, että hevosen hoidossa ei voi keskittyä pelkkään
kavioon
Paddock Paradise ?tarhassa hevoset ovat liikkeessä joka päivä ympäri vuorokauden.
Ne muodostavat pieniä ryhmiä (jotka vastaavat villihevosten
perhelaumoja), jotka kulkevat omilla aidatuilla alueillaan,
vaeltaen siirtymäväyliä pitkin paikasta toiseen. Ne tekevät sen ihan itsestään. Jos ratsastajan
tavoitteena on ratsastaa tavoitteellisesti tai kilpailla, hänen on
muistettava harjoittaa hevostaan järjestelmällisesti niin, että se
pysyy suorana.
Liian varhaisella ratsuttamisella voidaan myös tehdä hallaa
hevoselle. Hevosenkenkien on sekä tutkimuksissa että käytännössä todettu vahingoittavan kaviota, koska ne heikentävät
kavion pintakerrosta ja altistavat sen sairauksille ja murtumiselle ja lukistevat samalla kavion mekanismin, jonka pitäisi
toimia joka kerta, kun hevonen varaa painoa kavion päälle. Jos
kaviota on syystä tai toisesta erityisesti suojattava, kaviobootsit
ovat hyvä ja turvallinen vaihtoehto, jota voidaan tarvittaessa
käyttää. Luonnossa elävät hevoset
korjaavat jatkuvasti vartaloaan suoraksi, vahvaksi ja hyvin liikkuvaksi. Tallioloissa hevosilla on
harvoin mahdollisuus liikkua tavalla, jolla ne voivat itse pitää
huolta kehon eri puolten tasapainottamisesta. Niille annetaan
juomavesi ja ruoka maan tasolle ja niille viedään tarhaan erilaisia mielenkiintoisia asioita, jotta niillä on mahdollisuus toimia
ja liikkua luonnonmukaisella tavalla. Tavanomaisissa talliolosuhteissa kavioita
on suositeltavaa vuolla 4?6 viikon välein.
Kirjoittaja on sertifioitu aanhcp-vuolija
12
Tunne Hevonen. Jokaista hevosta ja kaviota käsitellään yksilöllisesti, sillä ne ovat kaikki erilaisia ja ainutlaatuisia.
Luonnollisessa kavionhoidossa pyritään jäljittelemään kavion
luonnollista kulumista, jollaista on havainnoitu villihevosten
kavioissa. Vuoleminen pyritään kohdistamaan kavion tiettyihin
rakenteisiin ja siten stimuloimaan luonnollista kasvutapaa, joka
paksuntaa ja kasvattaa kavioainesta ja parantaa iskunvaimennusta ja ihanteellista verenkiertoa koko kavion verenkiertojärjestelmässä. Ratsastamisella voidaan vahingoittaa jänteitä, luustoa ja niveliä.
Luonnonmukainen tarhaaminen
Hevosen omistaja on siirtänyt hevosen pois sen luonnollisesta elinympäristöstä ja päättää sen puolesta, miten ja missä
sen on elettävä, jolloin hänen vastuullaan on luoda hevoselle
ihanteelliset olosuhteet fyysiselle, psyykkiselle ja henkiselle
hyvinvoinnille. Hevoset ovat koko ajan
liikkeessä, jolloin niiden kaviot pysyvät terveinä ja voimakkaina ja koko hevonen pysyy joustavana, mikä puolestaan suojaa
niitä ja ennaltaehkäisee vääränlaisen ratsastuksen aiheuttamilta
vaurioilta.
Luonnonmukainen kavionhoito
Luonnonmukainen kavioiden hoito on erittäin teknistä
vuolemista, jossa vuollaan vain vähän, eikä sitä tehdä yhden
ja saman muotin mukaan. Mitä luonnollisempaa kavioiden kuluminen on ratsastuksessa ja tarhauksessa, sitä harvemmin niitä on vuoltava.
Jaime vuolee hevosten kavioita muutaman kuukauden välein
ja silloinkin vain vähän. Hyvinvointi
ja kireämmät kuin toisen puolen. Siitä näkee, miten hyvin Paddock Paradise ?tarhat edistävät hevosen luonnollista käyttäytymistä ja
liikkumista niin, että hevonen pääsee lähemmäs luonnollista,
tasapainosta olotilaa. Suunnitellessaan hevosen keinotekoista elinympäristöä omistajan on mietittävä, miten käyttää hevoselle
varattua aluetta ja tilaa mahdollisimman hyvin, jotta se muistuttaisihevosen luonnollista olotilaa ja tapaa elää luonnossa.
Paddock Paradise ?käsite perustuu villien hevosten lajityypilliseen tapaan liikkua ja toimia ja sitä voidaan käytännössä
soveltaa missä päin maailmaa tahansa
Kun hevonen on
astumassa sisäetujalalla sivulle, tuo ulko-ohja kaulaan kiinni ja
tarvittaessa käytä ulkopohjetta normaalilla paikalla tai hieman
edempänä. Pyri pitämään käyttämäsi avut mahdollisimman yksinkertaisina.
Toiseen harjoitukseen siirrytään, kun ensimmäinen harjoitus sujuu. Jos hevonen kiirehtii eteenpäin, hiippailee
ulos käännöksestä tai venyy kaulastaan pitkäksi, voit tehdä
muutaman askeleen verran peruutusta aina puolen kierroksen
välein. Keskity liikkeen tuntemiseen, videoi, pyydä kaveria kertomaan maastakäsin, kuinka hevosen jalat liikkuvat. Kun hevonen astuu sivulle,
ratsasta suoraan eteenpäin käynnissä. Jalkaystävällisempi vaihtoehto on opettaa hevonen polkemaan takajaloillaan käännöksen aikana.
Saat hiottua käännökset sujuviksi kokeilemalla harjoituksista
erilaisia yhdistelmiä. Myöhemmin käännöksiä
harjoitellaan myös pysähdyksestä. Ulkoetujalka astuu ristiin sisäetujalan ohi joko kaulaohjana käytetyn ulko-ohjan, ulkopohkeen
ja/tai ratsastajan painonsiirron vaikutuksesta. Käännösten opettamiseksi ja niiden
parantamiseksi on olemassa liuta erilaisia harjoituksia, joista
on tässä esitelty muutama. Liikettä korjatessasi puutu yhteen asiaan kerrallaan, pidä
tauko muutaman onnistuneen toiston jälkeen, ja muista palkita
hevonen toivotusta liikkeestä myötäämällä käyttämäsi avut.
Tunne Hevonen
13. Käännöstä voidaan hyödyntää painon siirtämiseksi
takaosalle, ylitempossa liikkuvan hevosen hidastamiseksi, takaosan lihasten vahvistamiseksi, etuosaa irrottavana liikkeenä
tai kääntävien apujen toimivuuden ja oman apujenkäytön tarkistamiseksi. Jos hevonen
lähtee sivullepäin lapa edellä, voit nostaa sisäkättä. Peruutuksia kannattaa tehdä käännöksiä harjoiteltaessa kohtuudella, jottei tule opettaaneeksi
hevoselle etujalkojen ristiaskelia takakautta. Tämä harjoitus
on ajankohtainen vasta kun hevonen kääntyy sujuvasti kokonaisen kierroksen. Jos
takajalat ovat jääneet käännöksessä kauas taakse, raviin lähteminen suoraan käännöksestä on mahdotonta. Reiningissa takaosan ympäri tehtäviä käännöksiä suoritetaan vauhdikkaammin spineinä ja roll-backeina. Lisäksi kääntämiseen voidaan sisäpohkeen ?avaamista?. Western pleasurea ja
western ridingia harjoiteltaessa käännökset ovat osa harjoitusohjelmaa. Tee pidäte ulko-ohjalla, jos askel suuntautuu eteen
eikä sivulle.
Kolmannessa harjoituksessa käännökseen lisätään poljentaa
ja eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Käännös takaosan ympäri koostuu
sisäetujalan sivulleojentuvista askelista sekä ulkoetujalan ristiinvievistä askelista. Kun hevonen ei enää valu eteenpäin puolen kierroksen
käännöksen aikana, anna sen seistä hetki vapain ohjin, kaikessa rauhassa.
Ajatus on kaikissa käännöksissä sama kuin kouluratsastuksessakin: Hevosen tulee kääntyä siten, että paino on sisätakajalalla. Mikä aihe
teksti: Jenni Hakosalo
Käännös takaosan ympäri
K
äännökset takaosan ympäri kuuluvat lännenratsastukseen erottamattomasti. Tätä harjoitusta voi hyödyntää, jos hevonen kairautuu kentän hiekkaan takajaloillaan,
tai vie ulkoetujalan sisäetujalan takaa ristiin. Sisäetujalka ojentuu sivulle johtavan
ohjasotteen seurauksena. Takajalat ovat
tulleet takaisin syvemmälle hevosen alle kun raviin siirtyminen
onnistuu helposti, ja hevonen liikkuu joustavasti.
Takajalkoja on mahdollista saada syvemmälle rungon alle
myös peruutusten avulla. Ulkoetujalka astuu ristii sisäetujalan etupuolelta. Lännenratsastusta seurattaessa voi toisinaan nähdä takajalan jäävän rullaamaan paikalleen hevosen kääntyessä. Aloita käännöksen harjoittelu käynnissä ja katso käännöksen suuntaan. Aluksi
aloitetaan kääntämällä loivemmin ja lyhyitä pätkiä.
Käännöksiä takaosan ympäri voi tehdä paino-, ohjas- tai
pohjeapuja käyttäen, yleensä edellämainittuja yhdistellen.
Apujenkäyttö riippuu ratsukon koulutustaustasta, käännöstä edeltäneestä ja sitä seuraavasta liikkeestä, sekä halutusta
käännöksen nopeudesta. Jos käynti hiipuu käännöksessä tai hevonen ei käänny, käytä pohkeita. Ratsasta
hevonen käännöksestä ulos päästämättä kaulaa pitkäksi. Lännenratsastuksen
alalajeissa trailissa ja western horsemanshipissa
niitä nähdään osana kilpailusuorituksen yksilöosuutta. Ilman
erikoiskengitystä -ja todennäköisesti silloinkin- rullaamalla
kääntyminen vääntökuormittaa takajalan niveliä. Liike suoritetaan lopulta siten, että hevosen etuosa kiertää lähes paikallaan pysyvän takaosan ympäri. Sisätakajalka pysyy lähes paikallaan, ja ulkotakajalka
askeltaa pienen ympyränmuotoisen tien sisätakajalan ympäri.
Hevonen on asetettuna käännöksen suuntaan, ja taivutusaste
vaihtelee lajista riippuen lähes olemattomasta huomattavaan.
Kääntymissuunta (asetuksen suunta) on sisäpuoli.
Ensimmäisessä harjoituksessa käännetään hevosen etuosaa
johtavalla ohjasotteella. Nyt sivullevievän askeleen lisäksi pyydetään ulkoetujalkaa astumaan ristiin. Tavoitteena on
siirtää hevonen raviin suoraan käännöksestä, ravata esimerkiksi 10 metriä ja ratsastaa seuraavaan käännökseen. Vauhdin
lisäämisen sijaan keskity ravin tahdin aikaansaamiseen istuntaa
ja pohkeita käyttäen jo käännöksen viimeisen askeleen aikana.
Hidasta käyntiin juuri uutta käännöstä aloittaessasi, ja käänny
uudelleen ravin jälkeen ennenkuin vauhti ehtii kiihtyä
Toinen oli mukanani tullut nuori suomenhevonen, jonka tiesin jo lahjakkaaksi hyppääjäksi, toinen jo
aikuinen suomenhevostamma.
Marssijärjestys on yleensä aina sama: annetaan hevosen
tutustua kujaan ja sen rakenteisiin sekä ympäristöön hevosta
taluttaen kujan läpi hyppysuuntaan kaikkien puomien ollessa
maassa. Nimensä mukaan irtohypytyksessä
hevonen hyppää vapaana ilman ratsastajaa esteitä kujassa, joka
on rajattu esimerkiksi ratsastuskentän tai maneesin pitkälle
sivulle.
Vapaana juokseva ja hyppäävä hevonen saa tutustua näin
esteisiin ja niiden luomiin tehtäviin ilman ratsastajan painoa tai
mahdollista häirintää. Näillä pienemmillä
esteillä on hyvä ottaa haltuun se, kuinka hevosta on tarkoitus
tuoda ja ottaa vastaan kujasta vai onko tarkoitus antaa hevosen juosta vapaasti kujan alkuun itsekseen.
Itse pidän tavasta, jossa yksi avustaja on kujan päässä kaurasangon kanssa ottamassa hevosen kiinni. Nuorten hevosten laadun arvioinnissa
suomenhevosista puoliverisiin irtohypytystä käytetään testaamaan hevosten lahjakkuutta ja hyppykykyä esteillä.
Turvallinen peruskuja koostuu kolmesta esteestä ja maapuomista joiden etäisyydet ovat maapuomilta 2,8-3,0m ristikolle,
6-6,5m ristikolta pystylle ja 7-7,5m pystyltä varsinaiselle arvosteluesteelle, joka on yleensä okseri. Etäisyyksiä täytyy tarkistaa
hyppäävän hevosen laukan mukaan ?varsinkin ensimmäisillä
kerroilla, sillä kujan ensimmäisten esteiden on tarkoitus auttaa
hevosta löytämään laukassa hyvä rytmi ja helpottaa oikeaa
lähestymistä varsinaiselle arvostelu-/korkeusesteelle. Jos paikka on hevoselle ennestään tuttu, voi sen antaa
juosta jo heti alkuun vapaana pari kertaa kujan läpi esteiden
ollessa hyvin pieninä, kavalettikorkuisina. Odotusta täynnä vein nuoren suomenhevosorhini
tutustumaan pikku esteisiini ja ajattelin, että liinassa kaitsen sen yli esteiden ja saan nähdä kauniita hyppyjä ja olen taas
askeleen lähempänä unelmaani itse opettamastani ratsusta. Virallisissa tilaisuuksissa hyppysuunta on vasemmassa kierroksessa, siis
vastapäivään.
Mars maneesille!
Ensimmäinen varsan hypytyskerta on aina vähän jännittävä,
vaikka takana olisi jo useamman koulutetun hevosen kokemus.
Kokemukset irtohypytyksestä leimaavat eittämättä hevosen
14
Tunne Hevonen
mielikuvaa esteiden harjoittelusta ?varsinkin jos jotain menee
pieleen. ja peruskoulutukseen. ?Ei hätää, ei tästä maneesista yksikään hevonen hyppäämistä oppimatta ole lähtenyt ?, Kimmo
Kinnunen veisteli heti alkuun lämpimästi hymyillen.
Olin innostanut paikalle pari muutakin hevosenomistajaa
hevosineen. Toisaalta sitä myös mielenkiinnolla odottaa, miltä
varsan hyppy näyttää ja miten se esteisiin suhtautuu; mihin
sen kanssa kannattaa panostaa ellei sen suku anna jo selkeää
osviittaa kyvyistä.
Koska minulla ei kotona ole vielä kunnollisia mahdollisuuksia irtohypyttämiseen, näitä asioita pohtien lastasin kaksi
tämänhetkistä nuorta hevosta traileriin ja suuntasin kohden
irtohyppäämisen ja nuorten hevosten laatuarvosteluasiantuntijan Kimmo Kinnusen tallia. Näin tulee kontrolloitua, ettei nuori riehu itseään aivan piippuun juostessaan
päättömästi ympäri maneesia ja toisaalta siinä tulee kätevästi
positiivisesti vahvistettua hevosta kujasta suoriutumisesta.
Sekä tietysti se on turvallista niille avustajille, jotka nostavat tai. Kun alamme pohtia hevosen turvallista
opettamista esteille ja hevosen mahdollista hyppykapasiteetia,
astuu kuvaan irtohypytys. Hevosen koulutus
teksti: Maria Kervinen kuvat: Juuso Vitikainen
Ensimmäisen oman varsani kanssa ajattelin kokeilla, kuinka se hyppää ja askartelin läheisteni avustuksella todella hienot tee-se-itse esteet kesäpaikkamme pellolle irtohypytystä varten. Tielleen sattuneen
esteen yli hyppääminen on hevoselle yhtä luonnollinen asia
kuin vaikka askellajista toiseen siirtyminen tai pukittelu. Yhteensä meillä oli viisi hyppäävää hevosta, joista kolme oli esteillä kokematonta nuorta varsaa, iältään 3-4
-vuotiaita. Lopputulos oli kyllä kuitenkin kaukana siitä kuvitellusta
upeasta hyppyjen ilotulituksesta ja urheilullisen hevosen vauhdin ja voiman näytöstä, sillä se hevos-ruoja juoksi enimmäkseen vain esteitä päin ja ?heppoisia kun olivat - loppujen lopuksi rikkoi ne kaikki! Hämmentyneenä mietin, että eikö
se osannut lainkaan hypätä tai olinko nyt tehnyt jonkin peruuttamattoman virheen hevoseni koulutuksessa?
Mistä on kyse?
Esteiden hyppääminen kuuluu kaikkien ratsuhevosten
?yleissivistykseen. Kaikki
hevoset osaavat hypätä edes jotenkin ?sanotaanhan, että lehmäkin hyppää metrin. Kahdella hevosella oli jo jonkin verran kokemusta
irtohyppäämisestä
Siinä tilanteessa ei
auta muu kuin pienellä usuttamisella rohkaista hevonen yli
esteestä ja kehua vuolaasti perään. . Ja jos tulee ongelmia, pitää aina ottaa askel taaksepäin
ja helpottaa tehtävää! Harjoitus on aina saatava loppumaan
positiiviseen mielialaan ja suoritukseen.?
Noviiseja ja koneita
Harjoitukset Kimmon maneesilla etenivät hyvällä tunnelmalla ja ripeästi. Ja tietysti se mainitsemani
kauraämpäri tuotti positiivista mieltä molemmille itsensäylittäjille. ?Irtohypytys antaa suuntaa hevosen
hyppykyvyistä, mutta ei suinkaan ole koko totuus?, Kinnunen
pohtii. Jos taas
hevosen rytmille on hyväksi vähän
kirittää sitä, on se päästettävä jo vähän aikaisemmin vapaaksi ja silloin
kujan vieressä partioivan avustajan
pitää olla valmiiksi jo hieman hevosen takana ja arvioitava kuinka paljon painetta hevoseen olisi
hyvä laittaa. Minullakin on ollut hevonen, joka ei hypännyt mitenkään erikoisen hyvin kujassa, mutta koulutuksen
ja ratsastajan vaikutuksen myötä siitä tuli yksi parhaimmista
hevosistani. Sillä on väliä missä kohden hevosen
päästää irti kujaan. Nuorta estehevosta ostaessa irtohypytys on tietysti ainoa kunnon tapa antaa näyttöä hevosen kyvyistä. ?Hyödyllisintä onkin, että hypytystä ohjaa ja ?ykköskirittäjänä. toimii henkilö, jolla on silmää hyvälle rytmille
ja hypyille.
Mistä on pienet estehevoset tehty?
Laatuarvosteluiden irtohypytyksessä arvostellaan hevosesta
kolmea asiaa: 1.tekniikkaa, 2.kapasiteettia ja 3.asennetta sekä
yhteistyöhalukkuutta. ?Kun
hevonen suorittaa rennosti, voidaan
esteitä korottaa ja lähteä varovaisesti
kokeilemaan hevosen hyppykykyjä.
Kovassa kasvuvaiheessa olevien
varsojen kanssa on kuitenkin oltava
säästeliäs hypytyskertojen kanssa!
Loppujen lopuksi irtohypytys on
nuorelle hevoselle henkisesti ja fyysisesti rankka harjoitus.?
Kinnunen suosittelee nuorten hevosten kanssa opettelemaan perusteet ja sitten ennen katselmuksia ottamaan muistutuskerran,
ei juuri enempää. ?Lopputuloksen hevosen kyvyistä kertoo lopullisesti
vasta kisatulokset. Ja aivan
varsan kohdalla se kertoo, onko sillä taipumuksia ja haluja
hypätä -niitä odotusarvoja.?
Kinnunen kertoo kokemuksesta, että ikäkatselmuksissa
pienikokoisilla hevosilla on merkittävä etulyöntiasema suurikokoisiin ikätovereihinsa nähden. Nuori suomenhevosori hyppäsi innolla, mutta ehkä
Tunne Hevonen
15. Muista kolmesta hevosesta
näki hyvin kokemuksen, kapasiteetin ja voiman tuomat erot
kujassa. ?Mieluummin on oltava liian varovainen,
ettei käy haaveria, hevonen hyppää vaikka okserin sekaan tai
muuta. ?Eihän aidan yli saa
hypätä!?, molemmat näyttivät miettivän. Jos hevonen on
taipuvainen ryntäämään ja tarvitsee
siten jarruttelua, se talutetaan miltei
ensimmäiselle maapuomille asti ja
päästetään vasta siinä irti. Kun kiinniotto sujuu tarvittaessa on helpompi
antaa hevosen myös välillä jatkaa
vapaana kierrosta takaisin kujaan.
Ja sitten se melkein tärkein: haettaessa sitä hyvää suoritusta, jossa hevonen näyttää todellista potentiaaliaan,
on avustajilla ja varsinkin sillä henkilöllä joka tuo hevosta kujaan erittäin
tärkeä rooli. Tämä on ihan hyvä tiedostaa, eikä
vaipua epätoivoon tai jättää hevosta
jatkokouluttamatta esteille huonon
arvostelumenestyksen takia. Täysin noviisihevoset erottuivat joukosta
sillä, että kaikki ensikertalaista jännittivät tilannetta melkoisesti
aluksi ja pyrähtelivät ylimääräisiä mutkia maneesissa, sekä
näyttivät selvää itseluottamuksen puutetta esteiden noustessa.
Kaksi ensi kertaa kujassa hyppäävää varsaa teki saman liikkeen kun viimeistä estettä nostettiin noin 60cm korkeaksi:
molemmat pysähtyivät kauhistuneena. Ammattilainen toki pyrkii näkemään sen
isomman hevosen mahdollisen kasvuvaiheen taakse.?
Kinnusen mukaan ensimmäiset
kaksi irtohypytyskertaa ovat hevoselle perusteiden oppikertoja, joiden
aikana hevonen oppii, että esteet
ovat hyppäämistä varten ja kuinka
tehtävästä tulisi suoriutua. ?Pienen hevosen hyppy on
aina helpommin näyttävä ja terävä siinä missä isolla keskenkasvuisella varsalla voi olla paljon tekemistä oman tasapainon
ja jalkanäppäryyden kanssa. Myös palkinnon kelpaaminen on hyvä merkki jo ainakin
hieman rennommasta mielestä. ?Avustajilla on suuri
merkitys hevosen suoritukseen!?,
Kimmo Kinnunen painottaa. Hevosen koulutus
korjaavat kujan esteitä
Viimeistään kesän aikana siis neljävuotiaan kanssa
mahdollisesti tulisi hypätä myös selästä. Astuessamme sisään laatuarvosteluissa hypytysmaneesiin nosti ori
päätään ja totesi: ?Jaa, täällä on yleisöä!?, hirnui muutaman
kerran ja kasvoi noin kymmenen senttiä. Vaan kuinka kävikään. Aikuinen tamma hyppäsi terhakkaasti tehtävät
tietäen ja joukon kapasiteetikkain nuori tamma hyppäsi viileän
rauhallisena ?kuin haukotellen ?tämmöisiä tänään?. laatuarvostelukarsinnat ja toivottavasti
myös finaali, toisella edessä on ratsastuksen alkeet eli sisäänratsastus. Ja hyppäsi. Myös
arka ratsastaja tai huonoja hyppäämiskokemuksia omaava aikuinen hevonen voi iloita esteiden
ylittämisestä kaiken muun harjoittelun ohella.
Hyppääminen on luonnollista
Esteen yli hyppääminen on hevoselle yhtä luontevaa kuin
sen kiertäminen. Positiivisen
kokemuksen kautta hyppääminen antaa mahdollisuuden kehittää niin hevosen fysiikkaa kuin psyykettä.. Harjoituksissa hyppääminen jo sujui jotenkuten, mutta hevonen
oli melko haluton laukkaamaan ja lähinnä nosteli jalkansa
esteistä yli. Ei nyt
täysin maatakaatavan hienosti, mutta varsin mukiinmenevästi. Siten muutosta ei tule kuin se, että ratsastaja on
selässä?,opastaa Kimmo Kinnunen siirtymävaihetta irtohypytyksestä esteratsastukseen.
Kuinka minulle sitten kävi sen ensimmäisen varsan
kanssa. ?Kaikessa tekemisessä tulee kuitenkin muistaa hevosen kokemus, ikä, kehitys
ja koulutuksen taso.?
Entä aikuiset hevoset. Ei
siis pidä pitää itsestään selvänä, että hevonen oppii puomiin
koskemisesta, että jalkoja pitäisi nostaa ylemmäs. Varsinainen ?estekone. . Ja mikäs olisikaan parempi paikka esitellä hevoselle erikoisesteitä, esimerkiksi vesimattoa tai porttia, kuin irtohypytys?. Mikäli hevonen kolauttelee jo ensimmäisillä kerroilla puomeihin, sille mahdollisesti voi jäädä epämiellyttävä kokemus, josta se ei opi korjaamaan askeleitaan. Kotiharjoituksissa tulisi
hevosta hypyttää myös oikeassa kierroksessa. Puomien etäisyys toisistaan riippuu hevosen askellajista
ja askeleiden pituudesta, sekä siitä rytmistä, jolla se etenee.
Alkuun puomit kannattaa asettaa hevosen valitseman askellajin ja sen pituuden mukaan, jotta turhilta huonoilta kokemuksista voidaan välttyä. Siksi irtohypytys voi olla tervetullutta vaihtelua ja jumppaa esimerkiksi aikuisille hevosille, joilla ratsastetaan enimmäkseen vain sileällä.
?Aikuisista hevosista tulee mieleen myös hevoset, jotka ovat
kuntoutumassa jostain vammasta. siis.
Sellaista on hyvä lähteä korjaamaan irtohypytyksen keinoin?,
listaa Kinnunen.
Voiko sitten irtohypytyskujassa harjoittaa tai parantaa jotain ominaisuutta?
Tulevaisuuden suunnitelmissa nuorteni kanssa on toisella
suomenhevosten 4v. Ilmeisesti ne ensimmäiset peltoesteet olivat siis vain liian
helppoja. Valmistauduin siis häpeämään silmät päästäni
itse arvostelutilaisuudessa. Päätin kuitenkin lähteä näyttämään sitä nuorten
suomenhevosten laatuarvosteluun ja tuota tapahtumaa varten oli tietysti hyppäämistä yritettävä harjoitella uudelleen.
Niinpä vein sen lähimaneesille irtohyppäämään. Eikä edes yleisöä.
?Irtohypytys kehittää ennen kaikkea hevosen omaa esteälyä,
mikä on erittäin tärkeä ominaisuus?, Kinnunen vastaa. Hevosen koulutus
vielä turhan ripeällä vauhdilla itseluottamuksen ollessa vielä
vähän heikoilla. ?Kokeneen ihmisen johdolla kujassa voi parantaa myös hevosen
rytmiä tai muuttamalla esteiden etäisyyksiä , voidaan koettaa
parantaa hevosen terävyyttä esteillä.. Kun hevosen hyppykyvyn arvioiminen jätetään taka-alalle, on mahdollista käyttää irtohypyttämistä yhtenä
työkaluna monipuolistamassa hevosen fyysistä ja psyykkistä
harjoittelua.
16
Tunne Hevonen
Hevoselle sopivasti mitoitettu irtohypytyskuja auttaa sitä
saapumaan kerta toisensa jälkeen sopivin askelein esteille eikä
sen myötä ei aiheuta jännitteitä tai rasita sen lihaksistoa liikaa.
Kun irtohypytyskujaa suunnitellaan kokemattomalle hyppääjälle on hyvä alkuun tehdä kuja ilman esteitä kentälle tai
maneesiin ja antaa hevosen tutustua pelkkään kujaan. Tämän
jälkeen kujaan lisätään puomeja, tarpeen mukaan yksi kerrallaan. Esimerkiksi jos suussa on
jotain vialla tai selässä kipuja, on irtohypytys hevosen jumppaamiseksi erittäin hyvää treeniä. Ratsastajan ei silloin ole tarkoitus vaikuttaa hevoseen
mitenkään. Hyötyvätkö ne mitenkään irtohypytyksestä?
Oikein rakennettu irtohypytyskuja ja kokenut ohjaaja luovat
tilanteesta turvallisen epävarmallekin hevoselle. Sekä tietysti, jos on ratsain
päässyt käymään vaikka paha esteen sekaan ratsastaminen,
josta hevosen itseluottamus on kärsinyt kovan kolauksen.
Siirtyminen ratsaille
teksti: Minna Lindström
Irtohypytyksellä vaihtelua
Ilman ratsastajaa tapahtuva irtohypyttäminen
mielletään varsojen opetustoiminnaksi, vaikka
aikuinen hevonen voi hyötyä siitä myös. ?Ensimmäinen kerta
esteitä ratsastajan kanssa on helpointa hoitaa samanlaisella
tehtävällä kuin mitä hevonen on tottunut hyppäämään kujassa
Ajatuksena on se, että tehtävä alkaa ja päättyy aina
hevoselle tuttuun asiaan, jolloin viiden puomin tehtävässä
kaksi ensimmäistä ja viimeistä ovat muuttumattomia ja vain
keskimmäinen nousee irti maasta.
Hevosia on kautta aikojen hypytetty niin ratsastajan kanssa,
kuin ilman ratsastajaa miettimättä sitä, miten ja mitä hevonen
kulloinkin oppii. Rohkeasti siis puomit maahan ja vaihtelua päivittäiseen harjoitteluun.
Joo,
täällä saa surffata halutessaan
rajattomasti ja
silti linjat pysyy
kurissa!
Oottekste
kauan olleet
täällä netillä?
Heinäruokintaa hidastavat
ja heinähävikkiä
minimoivat heinäverkot
Vanikan aitasta!
www.vainikanaitta.fi
Tunne Hevonen
17. Tää netti on kiva!
Sopii kaikenkokoisille!
Positiivinen kokemus
Kun hevonen on oppinut liikkumaan irtohypytyskujassa
rentona, kaikissa askellajeissa vuorossa on varsinaisen esteen
rakentaminen. Näin on myös tehty loistavia estehevosia,
joten edellä mainitut ohjeet ovat viitteellisiä.
On kuitenkin syytä muistaa, että mikäli irtohypyttäminen
tuntuu hevosen hyvinvoinnin kannalta uhkaavalta toiminnalta, se kannattaa jättää ehkä tekemättä. Jos oletetaan, että kujassa on ollut esimerkiksi
viisi maapuomia, näistä keskimmäiseen kannattaa ensin tehdä
ristikko. Epätasaisella alusta
ja vaihtelevasti liikkuva hevonen säilyy todennäköisemmin
terveenä kuin pumpuliin kääritty hevonen, jonka jokaista askellusta vahtii ihminen. Toisaalta, hevonen voi
satuttaa itsensä missä ja milloin tahansa
Lempeä Jättiläinen
18
Tunne Hevonen. Mikä aihe
Irlannincob
Ian
Mistä löytää hevonen,
joka ei ole liian pieni 190 cm pitkälle miehelle eikä liian iso
35 kg painavalle pikkutytölle. Jalostuskäyttöön
ruunasta ei luonnollisestikaan ole koskaan ollut, vaan Ianin
tehtävä on ollut toisenlainen. Moukan tuuriako. Pesupuuhissa Nicolina Bergström sekä
Ava ja Isla Hällström.
Ian sekä Ava, Isla ja Kaius Hällström kesällä 2012.
Ian on hevonen, jonka syntyperä on hämärän peitossa. Ihme kuitenkin tapahtui, ja tyttöjeni itsepintaisiin ja suorasukaisuudessaan
hellyyttäviin ?anna meille hevonen?-tyylisiin iltarukouksiin
vastattiin.
Nähtyäni myynti-ilmoituksen yhteydessä olleen videon Ianiasta tiesin heti, että tässä se on, tämän hevosen minä haluan.
Videon perusteella ei Iania tietenkään ostettu, vaan kauppaa
edelsi koko perheen ikimuistoinen matka 400 kilometrin
päähän lumituiskuiselle Etelä-Pohjanmaalle koeratsastamaan
hevonen. 15-vuotiaan irlannincobruunan uudet omistajat joutuivat heti
puolustuskannalle. Olinkin jo
lykännyt haaveet perhehevosesta hamaan tulevaisuuteen, vaiheeseen, jolloin lapset olisivat hieman kasvaneet. ?Mitä
hevoseni sitten pitäisi osata. Vahvasta ulkomuodostaan huolimatta Ian on hyvin herkkä hevonen, joka
aistii ratsastajansa mielenliikkeet ja reagoi niihin. Tämän jälkeen jännitettiin luonnollisesti vielä eläinlääkärin tarkastuksen tuloksia.
Usein kuulee sanottavan, että ensimmäistä hevosta, jota käy
katsomassa, ei kannata ostaa, vaan pitää kokeilla useampia. Ja minkä
takia - tai kenen??
Ihmisten suorituskeskeinen
kilpailumaailma arvottaa myös hevosen.
Minkä tasoinen. Vähän aikaan sitten sain facebookissa
ystäväpyynnön eräältä entuudestaan tuntemattomalta tanskalaisnaiselta: ?Hei, minä olen se, joka oli vähällä ostaa Ianin. Emmekä ole joutuneet katumaan. Essi kertoo,
että aluksi tämä muutoin hyvinkin rohkeasti esiintyvä hevonen oli pelännyt kuollakseen raippaa: se oli saanut suorastaan
paniikin jo pelkän piiskan näkemisestä. Sen sijaan, että
alkaisin ladella, mitä kaikkea hevoseni
osaa, esitän itselleni kysymyksen. Henkilökuva
teksti: Lotta Hällström kuvat: Peter Hällström
?Miks te semmosen ostitte. Emme voineet
muutakaan. Te
vain ehditte ensin.?
Irlannista Suomeen
Iania valmistellaan kisoihin kesällä 2012 kotitallilla Porvoon
Koivumäen tilalla. Ian on opettanut perheen nyt jo
täysi-ikäiseksi varttuneen tyttären ratsastamaan, hyppäämään
ja kilpailemaan.
Essi Latvalalla on Ianista paljon muistoja. Hevonen, joka on ystävällinen,
rohkea ja rauhallinen mutta samaan aikaan riittävän vauhdikas,
ei mikään eteepäintyönnettävä laiskamato?
Mistä löytyy yksilö, joka pitää hyppäämisestä, mutta jonka
selkään voi turvallisin mielin laittaa myös pienet esteratsastajanalut. Eihän ne
osaa mitään.. Ehkä - ehkä ei. Vanhemmat ovat papereissa ?tuntemattomia. Onko sijoittunut. Herkällä korvalla ratsastajaansa kuunteleva, mutta ei liian tempperamenttinen eläin?
Eihän nämä vaatimukset täyttävää yksilöä ole olemassakaan,
totesin jo aikapäiviä sitten, ja luovuin ajatuksesta, että jostain
löytyisi hevonen, joka sopisi jokaisen tarpeisiin. Vähitellen Ian oli kuitenkin oppinut luottamaan omiin ihmisiinsä ja tottunut siihen,
että ratsastalla on raippa kädessään.
Tunne Hevonen
19. Me
siis toimimme juuri niin kuin ei pitäisi toimia. Ja
kuitenkin hevosen arvo määräytyy aina
viime kädessä suhteessa omistajaansa.
Täydellinen hevonen jollekin on kaikkea
muuta kuin täydellinen jollekin toiselle.
Meille täydellinen hevonen juuri nyt on
tämä tässä. Irlannincob Ian - Lempeä
Jättiläinen.
Unelmasta totta
Kun koko perhe ratsastaa, hevoselle asetetaan niin paljon
erilaisia vaatimuksia, että on erikoista, että löytyy yksilö, joka
pystyy ne edes jotenkuten täyttämään. Hevonen, jolta löytyy paitsi riittävästi taitoa, myös
tarvittava määrä intoa ja kärsivällisyyttä opettaa myös aikuisiällä hevosharrastuksen aloittaneita. ja syntymävuosikin
on arvioitu eläinlääkärin toimesta jälkikäteen vuodeksi 1997.
Syntymämaa sentään tiedetään varmasti: Ian on aito irlantilainen, ja tullut noin viisivuotiaana Hollannin kautta Suomeen.
Ensimmäiset kymmenen vuotta Ian totutteli Suomen toisinaan hyvinkin arktisiin olosuhteisiin Jalasjärvellä irlannincobeja kasvattavien Latvaloiden perheessä
Perinteisestä vaunuhevosen habituksestaan huolimatta Ian ei ole koskaan ollut ajokäytössä. Metsäisellä maastolenkillä pitää
tosin olla hieman varovainen, risun läpsähdys takamukselle
saattaa aiheuttaa äkkilähdön...
Jalasjärven vuosinaan Ianin kanssa harrastettiin perinteisen
koulu- ja esteratsastuksen lisäksi myös lännenratsastusta sekä
käytiin laukkakilpailuissa. Kyllä hevosetkin osaavat syrjimisen taidon! Vähitellen tallin entiset
asukkaat ovat kuitenkin sopeutuneet omituisennäköiseen toveriinsa ja luimistelua
esiintyy enää harvoin.
Ianin toinen elämä
Latvalan perhe myi Ianin helmikuussa 2012 haikein
mielin. kuva: Leena Latvala
Raipalla ei edelleenkään voi hevosta napauttaa, hellä hipaisu
riittää tarvittaessa herättelemään kesken työnteon omiin aatoksiinsa vaipuneen hevosen. Eikä Ian tunnu
joutilaisuutta vielä edes kaipaavan, heinää kylläkin: ainoa asia,
jonka suhteen Mr Maltti osoittaa kärsimättömyyttä on ruoka.
Kerta se olisi ensimmäinenkin, kun ilman jäisi, se ilmeisesti
tuumaa, ja vahtii heinäkuorman liikettä silmä kovana.
Omistajavaihdoksen jälkeen mahtavaksi opetusmestariksi
kouliintunut hurmuri on siis saanut jatkaa entisissä hommissaan myös Porvoossa, nyt opettavia pieniä tyttöjä on vain kaksin kappalein. Henkilökuva
Isla 7v. Tyttöjen lisäksi hevosharrastukseen osallistuvat
myös perheen äiti ja isä, joten Ianilta ei tule vastaisuudessakaan paitsi työtä, myöskään halailijoita ja rapsuttelijoita
puuttumaan.
Muutto Jalasjärveltä Porvooseen merkitsi Ianille myös eroa kirjavasta samanrotuisten laumasta
yksiväristen puoliveristen ja suomenhevosten
joukkoon. ja Ian maastoilemassa.
Ianin edellinen omistaja Essi Latvala aluestekisoissa Ylistarossa
vuonna 2009. Essin ja Ianin
yhteinen taival oli
tullut tiensä päähän,
ja Essiä odottivat
uudet haasteet.
Avan (9v) ja Ianin
ensimmäiset estekisat
(re60cm, clear round ja
ruusuke) syksyllä 2012
Porvoossa.
20
Tunne Hevonen. Leena
Latvala kertoo, että he etenivät hyvin alkaneessa ajo-opetuksessaan ehkä aavistuksen hieman liian nopeasti: hevosen
taakse kiinniteyt kärryt hermostuttivat Iania niin, että se vain
pomppi tasajalkaa, ja ajo-opetus jouduttiin keskeyttämään.
Ianilla olisi kuitenkin vielä paljon annettavaa jollekin muulle,
joten leppoisien heinäpaalin vieressä pihatossa notkuttavien
eläkepäivien aika ei olisi vielä pitkään aikaan. Monet hevostoverit katselevat uutta
tulokasta karsaasti, aluksi jotkut jopa osoittavat
mieltään potkimalla karsinoidensa seiniä Ianin
kävellessä käytävällä ohi
?Mitä tuokin
täällä tekee?. Hevosen, joka
nauttii kilpailemisesta, pitää saada kilpailla niin kauan kuin on
voimissaan.
Terapiahevosena Ian on kuitenkin jo debytoinut pienen
Alina-tytön kanssa, ja mikäli terveyttä ja ikää riittää, tämä
hellämielinen herrasmies saa tulevaisuudessa kantaa selässää
myös monia muita pienempiä ja suurempia asiakkaita. Henkilökuva
Kesällä laidunkaveriksi löytyy onneksi poni, jonka kanssa
yhteistarhaamista jatkettiin myös syksyllä. leikkivä Kaius Hällström 4v.
Tunne Hevonen
21. päivittelyyn tulee uudenlainen äänensävy. Yhdessä pojat myös kuikuilevat
aidan takana tammapihatossa asutelevia tyttöjä. Lenkkeily hevosen kanssa
pistää välillä miettimään, että kukahan siinä liikuttaakaan ja
ketä.
Säännöllisesti maastoon virkistäytymään pääsevä hyväntuulinen hevonen jaksaa taas puurtaa maneesissa itselleen
ei-välttämättä-ihan-niin-mieluista taivuttelua, asettelua, väistämistä ja kokoamista. Lajissa
riittää varmasti haastetta koko loppuiäksi!
Ian uudessa kodissa Porvoossa kesällä 2012 laitumella
seuranaan ?hevoskuiskaajaa. Omien taitojen vaatimattomuus harmittaa - toisaalta epätäydellisyyden sieto, tuo oman
elämäni suurin kompastuskivi, on tämän lajin ehdoton edellytys. Katse
on mietteliäs ja pohdiskeleva. Pidemmän
kilpailutauon jälkeen radalla nähdään tyytyväisenä eteenpäin
paahtava ja innostuneena hirnahteleva vauhtihirmu. Myös
palkintorivissä rinta rottingilla pörhistelevää eläintä on hauska
katsella. Valmista ei tule koskaan, ja toisaalta, hyvä niin. Ilman lumisella pellolla kiitolaukkaamalla
tuuletettuja korvienvälejä se tuskin sujuisi niin mallikkaasti
kuin nyt.
Välillä kuitenkin melkein säälittää - kyllähän Ian varmasti
antaisi itsestään vielä enemmänkin, jos selässä olisi joku, joka
osaisi pyytää. ?Ihme
hevonen. Roteva tukkijalka ja vikkeläkinttuinen pikkuprinssi
ovat hauska parivaljakko. totesi joku. Erityisen suurta huomiota hevonen on herättänyt
startatessaan aluetason estekilpailuissa 90-110 cm luokkia.
Katsomossa yleisön seassa istuvan omistajan on ollut mielenkiintoista katsella ja kuunnella yleisön reaktioita - eikä kaikkein
vähiten puhtaasti ratsastettujen ratojen jälkeen. Hyviä
terapiahevosia ei kasva joka oksalla.
Pikkukisojen lisäksi myös maastolenkeillä voidaan antaa
hevoselle tarpeellisia vauhdikkaan menon kokemuksia. Hevosta on turha syyttää siitä, että se tekee
kuuliaisena vain sen, mitä käsketään. Aivan
kuin Ian osaisi jo ratsastajan perusteella tunnistaa, millaista
vauhtia lenkillä on luvallista laukata. Kisakatsomon laidalla suorituksia seuranneen on ollut kuitenkin pakko todeta, että
varsinaisen terapiaratsu-uran aika ei ole vielä. Vihdoin on
myös löytynyt joku, joka on hevosten hierarkiassa nöyrästi
alistuvaa Iania alempana: tammalauman pienin varsa, jonka
lähestyessä liian tuttavallisesti Ian laittaa korvat päätä myöten
ja osoittaa sille kaapin paikan.
Hyppäävä Hercule Poirot
Lehmänkirjava tupsujalka herättää hilpeyttä missä tahansa
liikkuukin. Se todella nauttii siitä, mitä tekee, ja on silminnähden
ylpeä itsestään hyvin menneen suorituksen jälkeen rusetti korvansa takana.
Monitoimiponi
Koko perheen hevoseksi ja opetusmestariksi hankittua hevosta on ajateltu lauhkean luonteensa ja mukavasti keinuvan
askeleensa vuoksi myös terapiakäyttöön. Rennointa meno on pikkuratsastajan maastoillessa, koska tällöin jomman kumman
vanhemmista on hölkättävä vierellä. Piippu vain puuttuu suupielestä,
muuten vaikutelma on täydellinen.
Kilpailukentällä lähtömerkkinä toimivan pillin vihellys on
kuitenkin ääni, jonka kuullessaan tämä hevosmaailman Herkule Poirot ampaisee lentoon kuin tykin suusta. Pirteä poni saa
lupsakan tohvelisankarinkin joskus riehaantumaan villiin pukkilaukkaan. Ja niinhän se vähän onkin.
Ruudullisen fleeceloimensa alla maneesiin tallustava viiksekäs tupsujalka näyttää aamutakissa ja tohveleissa toilettiin tassuttelevalta rauhalliselta englantilaiselta herrasmieheltä
Mikä aihe
Henkilökuva
Ian ja Alina Skog talvella 2013.
Kuva: Marianne Ketelimäki
22
Tunne Hevonen
Se, mitä
opimme, riippuu myös siitä, mitä haluamme oppia. Miten voin sanoa eläintä liikaa inhimillistämättä, että Ian tuntuu lähes suojelevalta pieniä ratsastajiaan
kohtaan. Ja jos harjauksen tarve
korreloi hevosen terapeuttisuuteen, niin tämä tupsujalka on
väistämättä valioyksilö - etenkin kevään ja syksyn kurakeleillä!
Kun katson tyttäriäni Ianin kanssa, tiedän, mitä vaille jäin
itse lapsuudessani. Ian - kiitos
kärsivällisyydestäsi ja anteeksi kaikki ne virheet, joita kanssasi
taitamattomuuttamme ja tietämättömyyttämme teemme!
Tunne Hevonen
23. Hevosen ja ihmisen yhteinen taival on elämämysmatka. Henkilökuva
Mikä aihe
Täydellinen hevonen
Hevosihmisten maailma on täynnä erilaisia koulukuntia ja
oppikiistoja. Oli suhteen kesto tai laatu minkälainen tahansa, Täydellinen Hevonen jättää sydämeen ikuisen kavionjäljen. Tärkeintä olisi
löytää ihmisille sellaiset hevoset - tai hevosille sellaiset ihmiset - jotka sopivat yhteen. Onneksi hevoset ovat niistä, näin toivoin, autuaan tietämättömiä. Se, jos mikä, on kaunista katsottavaa.
Jokaisen ihmisen pitäisi saada kokea, miltä tuntuu hevosen
ystävyys. Hyvä parivaljakko on harmoninen
siinä, mitä he yhdessä tekevät ja tavoittelevat.
Sunnuntai-aamuinen maastoratsastus kirpeässä talvisäässä
pistää pohtimaan, että terapeuttihan tämä hevonen omistajilleen on, arjen terapeutti. Ilman karvaista terapeuttiani saisin kyllä muutaman onnellisuuspisteen vähemmän
ja muutaman stressipisteen enemmän. Kyse ei ole voimasta vaan molemminpuolisesta
luottamuksesta. Hevosen pitäisi saada tuntea olevansa hyvä
sellaisena kuin on, aivan niin kuin ihmisenkin. Vauhti lisääntyy vasta kun hevonen varmistuu, että
heidän tasapainonsa ja taitonsa riittävät. Vähitellen hevonen
alkaa myös pyöristymään kauniiseen muotoon hennon ratsastajansa alla. Sellainen, jonka kanssa ladataan akut,
mitä sitten ikinä yhdessä touhutaankin
Juotikas
imee verta kerrallaan noin 15 grammaa.
Kyseessä on erittäin vanha hoitomuoto, sillä jo muinaisen
Kreikan ja Rooman aikoina iilimatoja käytettiin ihmisten lääkinnässä.
Kaikenlaisia hoidokkeja
Minna Malmström on saanut oppinsa hirudoterapiaa jo
pidempään tehneeltä Pekka Kannukselta ja pitää itse Porvoon
Ilolassa 23 hevosen tallia. Ihmisillä iilimadoista on saatu
apua psoriasikseen, joten olen toiveikas kesäihottuman
suhteen. Mikä aihe
teksti ja kuvat: Essi Leminen
Justiina-ponin ensimmäinen iilimato on kiinnittynyt.
Iilimadot
tulevat!
Iilimatojen käyttö hoitomuotona aiheuttaa vielä
monelle kummastusta. Sylki sisältää peptideihin kuuluvaa hirudiinia, joka estää veren hyytymistä ja ohentaa verta. Hoitoja varten tarvittavat madot
joudutaankin tuottamaan ulkomailta ja niistä iso osa on kasvatettuja. Hoito on myös
hevosen mielestä miellyttävää.
24
Tunne Hevonen. hirudo medicinalis), sekoitetaan usein Suomen vesistöissä yleisemmin esiintyvään vertaimemättömään hevosjuotikkaaseen. Tallin hevosista 10 nauttii myös
iilimatohoidoista. Minna Malmström Waahteran tilalta Porvoosta on yksi iilimatohoitoa eli hirudoterapiaa tarjoavista harvoista suomalaisyrittäjistä.
Verijuotikas
Iilimato, toiselta nimeltään verijuotikas (lat. Iilimatoja ei
Suomessa tiettävästi juuri ole. Suurin tuottajamaa on Saksa.
Verijuotikkaan teho perustuu osittain sen sylkeen, jota se
imiessään luovuttaa. Kuinka moni on kuullut niillä hoidettavan
myös hevosia. Kilpahevosille iilimadot ovat myös
mukavia, kun ei tarvitse hätäillä varoaikojen kanssa, koska
kyseessä on puhdas luonnonmenetelmä. Osa hevosista on täysihoitolaisia ja
osa Malmströmillä valmennuksessa olevia omia ja vieraita hevosia, joista moni kilpaileekin. Vielä ei ole tullut vastaan hevosta, joka olisi tästä
mennyt huonommaksi ja suurin osa tästä saanut selvästi
apua. Aion myös kokeilla saataisiinko
tästä apua kesäihottumaan. Kyseessä on ikivanha, nyt
uutta tulemista tekevä, vaihtoehtoinen hoitomuoto. Monelle tämä on ollut se viimeinen keino mitä kokeilla, kun lääketieteestä ei ole enää saatu apua ja sillä saralla on jo kaikki kokeiltu. Hoidettavat hevoset ovat kilpahevosia, jotka
kärsivät jänne- nivel ja lihasvaivoista.
? Jännä juttu on, että suurin osa hevosista tosiaan nauttii
näistä hoidoista ja rauhottuu ja rentoutuu hoidon aikana,
Minna Malmström kertoo.
? Iilimadoilla voidaan hoitaa kaikenlaisia vaivoja laidasta
laitaan; jännevammoja, nivelvaivoja, lihasvaivoja, haavoja,
vanhoja murtumia, epämääräistä kipuilua ja turvottelua,
imusuonentulehdusta
voimakas turvotus jalasta suli jo
ensimmäisen hoitokerran jälkeen, hevonen lopetti kompuroinnin.
? Iäkkäämpi kilpahevonen, jolla kaksi vanhaa murtumaa
vuohisessa ja se oli liikkunut epäpuhtaasti. Lääkehoitoa, dieettiä ja lepoa tukemaan Minna
ehdotti iilimatoja. Justiina ei näytä olevan moksiskaan. Tallissa on
matoja varten lämpöpuhallin valmiina. Ne kun meinaavat
mennä kohmeeseen niin herkästi, jotta lämpimänä pysymisestä pitää huolehtia.
Ensin Justiinasta ajellaan karvat kohdista, joihin iilimatojen
halutaan kiinnittyvän. Tarkkaa hommaa. Toisille riittää
harvemmin, toisille useammin . Madot siis. Minna
käy välillä paijaamassa matoja ja valelee niitä lämpimällä
vedellä. Viimeinen mato
irti ja kiinnityskohtien desinfiointi.
Jännityksellä jäädään seuraamaan
Justiinan vointia ja seuraavaa hoitokertaa, joka on viikon päästä.
Tunne Hevonen
25. Ensimmäisen
hoitokerran jälkeen hevonen alkoi liikkumaan puhtaasti.
Hevonen ei ollut vastannut enää nivelen piikityksiin, josta
syystä iilimatohoitoa päätettiin kokeilla, Malmström summaa esimerkkeinä.
Kuinka usein hoitokertoja pitää toistaa?
? Yleensä aloitetaan hoitamalla kerta viikossa kolmen viikon
ajan. Siitä eteenpäin jatketaan sitten oireiden mukaan. Justiinan
siirryttyä eläkkeelle, alkoivat puolen vuoden päästä etuset
kipeytyä. riippuu täysin hevosesta
ja vaivasta.
Ponimummo iilimatohoidossa
Ratsastuskoulussa ikänsä töitä tehneelle 22-vuotiaalle
Justiina-ponille on kilometrejä ehtinyt kertyä rutkasti. Yritetään hakea jokaiselle hevoselle optimaalinen rytmi, joka
pitää ne mahdollisimman hyvävointisena. Kyllä niitten kelpaa. Justiina
näyttää suorastaan rennolta, torkuttaakin vähäsen. Muistuttaa ulkonäöltään lähinnä kuubalaista sikaria. Oikean puolen selkälihaksen turvotus oli poistunut toisen hoitokerran jälkeen
ja poni piristynyt selkeästi.
? Kevyessä liikutuksessa oleva hevonen, jolla 8kk vanha
vanha jännevamma . Voitko kertoa joitain esimerkkejä hoidetuista hevosista?
? Raviponi, jolla kinnervaivoja ja turvonneet selkälihakset.
Ensimmäisen hoitokerran jälkeen kintereiden turvotus
poistui ja takajalan liikkuvuus parani. Hyvinvointi
Iilimato ryhtymässä työhönsä.
Minkälaista apua sitten on saatu. Justiina ravistelee itseään kerran ja kaksi
matoa putoaa pois. Diagnoosiksi saatiin kaviokuume, mutta kipuja pahensi kaviorustojen luutuma sekä muut epäillyt iäkkään hevosen ongelmat. Siinä ne killuu kuin korvakorut, vaikkakin ihan muualla
kuin korvissa. Eivätkä ne niin kamalan ällöttäviä
olekaan. No mikä jottei! Ihmisillä tehtyjen tutkimusten perusteella iilimadoista olisi saatu nivelvaivaisille ihmisille
helpotusta kipuihin ja liikkuvuuteen, joten jos se sattuisi tähän
auttamaan, niin olisihan se likimain jo lottovoitto.
Sunnuntai aamulla Minna kurvaa pihaan 9.30. Alkavat olla jo kuulemma aika täynnä.
Viimeinen näyttää olevan suursyömäri. Sitten madot kiinni.
Wau
Olin todella
harmissani, sillä olisin itsekin ollut kiinnostunut ostamaan sen.
Onnekseni sen osti tuttu perhe, jolta me olimme vuosia aikaisemmin adoptoineet koiran. Eli kun he tarvitsivat Haballe vuokraajan, alkoivat palapelin palat loksahdella jälleen kohdalleen:
Aloin liisata lohduttajaani.?
Hevosen vuokraus sujui hyvin, mutta aina välillä Lenasta
tuntui, että hän haluaisi ihan ikioman hevosen, jonka hoidosta. Hevoset olivat kuitenkin
Lenan kohtalo eikä meitä suurempi suunnitelma aikonut antaa
periksi sille, että hän olisi hylännyt ne lopullisesti.
Suuri suru kohtasi Lenan, kun Tina-sisko menehtyi yllättäen. nyt
aikuistunnille - heti ensimmäisen Italian matkan jälkeen. Vierailin usein hänen luonaan ja kävimme silloin aina myös tallilla.?
Lena ilmoittautui uudelleen ratsastuskoulun tunneille . Surin
usein itkemällä Haban karsinassa ja hevonen lohdutti minua?,
kertoo Lena omasta surutyöstään.
?Ratsastin silloin myös muilla hevosilla, mutta jostain syystä
juuri Haba oli se joka osasi lohduttaa minua. Hänen kuolemansa jälkeen Lena palasi jälleen hevosten
pariin ja ratsastustunneille erään työkaverin kanssa. Minäkin
sain hoitaa hoitoponiani aina muutaman päivän joka neljäs
viikko! Isäni ihmetteli kyllä kovin, miksi piti maksaa vielä seuran jäsenmaksukin, jotta pääsi tallille töihin. Niillä Lena
tutustui estehevosen uralta eläkkeelle jääneeseen herrasmiesruunaan nimeltä Hanibal eli Haba.
?Tallilla hevosten parissa tunsin olevani lähinnä poismennyttä Tinaa, siellä hän oli jollain tavalla läsnä ja lähelläni. Kohtalolla oli tässäkin sormensa
pelissä, sillä tuskin olisin alkanut vuokrata Habaa, jos en olisi
tuntenut heitä ennestään. Hevostaito
teksti: Kari Silvola kuvat: Katarina Anderssonin albumi
Tässä juttusarjassa kerrotaan siitä, miten
hevonen ja ihminen ovat löytäneet toisensa.
Osa 5
Paras
lohduttaja
Haba nauttii nykyisin eläkepäivistään perhehevosena Kuusistossa Kaarinassa.
L
ena Lindholmin ja Hanibalin yhteisen taipaleen alku
on se ?tavallinen tarina?. 1980-luvulla se oli merkkitapaus pienellä paikkakunnalla,
jossa ei ollut urheilu-, jää- tai uimahallia sen enempää kuin
nuorisotaloakaan. Sillä
reissulla hän oli viettänyt paljon aikaa Tina-siskon työpaikalla
Jori Turjan tallilla, jossa hän oli päässyt seuraamaan läheltä
huippuravureiden elämää.
?Olimme hyvin läheisiä sisareni kanssa ja meitä yhdisti
aikuisiässä erityisesti kiinnostus hevosiin. Olenkin usein
muistellut tarinaa isotädistäni, joka leskeksi jäätyään suri hevosen kanssa. Lenan ollessa vähän toisella
kymmenellä perustettiin Paraisille 4H-yhdistyksen
talli. Hevosen olemuksessa on siis jotain lohduttavaa.
Tästäkin syystä Haba on minulle niin tärkeä.?
Sain tietää kesällä 2005, että Haba on myyty. Sinne haikaili Lenakin, joka innosti myös
kolme luokkatoveriaan mukaan.
?Kaipa minä jo silloin nautin enemmän hevosen hoitamisesta kuin itse ratsastamisesta?, Lena muistelee.
Lena kävi sunnuntaisin ratsastuskoulun tunneilla syntymäpäivä- ja joululahjaksi saamillaan kymppikorteilla. Kun hän kävi Suo-
26
Tunne Hevonen
messa, tuli hän vuorostaan mukaani ratsastuskoululle. Mutta
tuntejakin enemmän hän nautti hoitovuoroistaan, jotka eivät
tuohon aikaan olleet itsestäänselvyys.
?Meitä innokkaita hevosenhoitajia oli jonoksi asti. Puhelinlaskuni olivat noihin aikoihin hurjat kun rupattelimme iltaisin
hevosjuttuja puhelimessa.?
Uudelleen alkanut ratsastusharrastus loppui kuitenkin
jälleen. He eivät
käyneet ryhmätunneilla vaan ottivat yksityistunteja. Hän työskenteli hevosenhoitajana
ravitalleilla ensin Ruotsissa, sitten Italiassa. Nyt syynä oli lasten syntymä sekä perheen muutto
ulkomaille Yhdysvaltoihin Texasiin. Mutta kyllä hän
onnekseni sen jäsenmaksun maksoi.?
Alkuinnostuksen jälkeen Lenan kavereiden mielenkiinto
lopahti koko hevosharrastukseen ja heidän kadottua tallilta
hiipui myös Lenan innostus vuosikausiksi.
?Merkittävin syy, miksi aloin ratsastuksen uudestaan aikuisena 1990-luvun loppupuolella, oli pikkusiskoni Tina, jolle
hevosista oli tullut ammatti
Ja juuri sehän se osasi lohduttaa minua
parhaiten sisareni menehdyttyä. Koska hevosen pitäminen
on niin aikaavievä harrastus, Lena on innostanut muutkin
?On ollut hellyttävää nähdä, kuinka varovaisesti Haba on
poikiamme selässään kantanut; kuin tietäen miten tärkeä
tehtävä sille on annettu.?
Haba on ollut suuri, hiljainen lohduttaja Lenan suuressa surussa.
perheenjäsenet mukaan tallille. Myös tuttu hevosmyyjä tiesi tämän ja ehdotteli Lenalle jos jonkinlaisia hevosia
kokeiltavaksi. Lopullinen ratkaiseva käänne heidän suhteessaan
tapahtui noin puoli vuotta hevosen ostamisen jälkeen.
?Haba loukkasi toisen etujalan hankositeen, jota paranneltiin ja kuntoutettiin toiset puoli vuotta. Hevostaito
ja koko elämästä hän saisi päättää yksin. Mennyttä ei voi
muuttaa eikä kukaan tiedä tulevaisuutta. Esteuran jälkeen siitä kuoriutui
taitava koulupuolen opetusmestari. Lisäksi molemmat pojat
ovat saaneet pienestä pitäen harjoitella ratsastamista Haballa.
On ollut hellyttävää nähdä, kuinka varovaisesti se on heitä
selässään kantanut; kuin tietäen miten tärkeä tehtävä sille on
annettu.?
?Vaikka toisaalta tiedostan, että meillä on todennäköisesti
aika vähän yhteistä aikaa jäljellä, yritän olla ajattelematta sitä.
Yksi niistä monista tärkeistä asioista, joita Haba on minulle
opettanut, on se, että pitää elää tässä hetkessä. Kun huusin Terolle, että aijaa, nyt sitä
tehdään jo vaihtojakin, hän vastasi kysymyksellä: ?Mitä ne
semmoiset ovat?. Ammattikorkeakoulussa kieliä opettavan Lenan aamurutiineihin kuuluu poikien
kouluun viemisen jälkeen Haban tarhaan vieminen ja karsinan
siivous. Kerran hän ratsasti laukassa kahdeksikkoa ja Haba vaihtoi laukan sulavasti
aina risteyskohdassa. Klisee, tiedän,
mutta minulle erityisen tärkeä läksy, koska olen aina vatvonut
menneitä ja tehnyt pikkutarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia.
Siinä onkin sitten ollut hetkestä nauttiminen vähällä unohtua?,
lopettaa Lena kertomuksensa.
Voiko hevonen tämän enempää meille opettaa?
Onko sinun ja hevosesi kohtaamisessa kiehtovia ja yllätyksellisiä käänteitä, joista hyvät
tarinat ovat tehty. Päältä katsoen he
eivät siis olleet ?match made in heaven. Haba oli luonteeltaan vahva johtaja,
Lena taas ennemminkin arka ja varovainen. Elämä Haban kanssa lohkaisee kohtuullisen palan perheenäidin ajasta ja elämästä. Se onkin paitsi meidän perheenjäsen myös minun paras ystäväni.?
Onneksi Tero, Lenan mies, on ymmärtäväinen vaimonsa
ajan käytön suhteen. Iloitsen jokaisesta
yhteisestä päivästä ja olen kiitollinen niistä. Ja onpahan se myös mukisematta vetänyt
pulkkaa perheen lastenkin iloksi. Se on ollut oiva opettaja
myös Terolle, joka on opetellut ratsastamaan sen kanssa.
?Ehkä Teron vartalon hallinta on niin hyvä siksi, että hän
on pelannut jääkiekkoa koko ikänsä. Lopulta hevoskauppias hermostui ja totesi: ?Ei ole toista sellaista hevosta kuin Haba, sillä sitä ei ole
kloonattu!?
Kolmen vuoden liisauksen jälkeen Haban omistajaperhe
päätti myydä hevosen ja ostaja oli tietysti valmiina eli Lena,
jonka yhteinen taival hevosen kanssa oli alkanut todellisena
viha-rakkaussuhteena. eli toisilleen parhaat
mahdolliset. Haluaisitko jakaa tarinasi Tunne hevonen ?lehden lukijoille. Työpäivästä riippuen hän ratsastaa Haban joko ennen
töihin menoa tai töiden jälkeen. Lena kokeili myyntihevosia kuuliaisesti, mutta
totesi aina koeratsastuksen päätteeksi, että ihan kiva, muttei
sellainen kuin Haba. Nyt jo 21-vuotias Haba on
monipuolinen perhehevonen. Kävelytin sitä tunnollisesti joka ikinen päivä - myös talven tuiskuissa ja pimeydessä. Laita vinkki
omasta tarinastasi toimittaja Kari Silvolalle osoitteeseen silvola.kari@gmail.com.
Tunne Hevonen
27. Oikeastaan näillä kahdenkeskisillä kävelylenkeillä me
hitsauduimme yhteen. Hänelle ratsastamaan
oppiminen on ollut mutkatonta ja helppoa
Ruunan kertomaa
teksti ja kuva: Pia Papinniemi
Kevään
voima
R
uuna haistoi kevään jo helmikuussa
kun minun poskiani vielä paleli. Sen mielestä surullista hiljaisuutta on kai kestänyt jo riittävän kauan, ja oikeassahan se
on, taas kerran. Seuralainenkin on kuin mittatilauksena tehty. Tamma saa kehut:
vaikka laudat ja langat ovat maassa se ei tule yli.
Ruunan yllytyksestä minäkin heräilin talviunestani ja kiipesin sen selkään melkein puolen vuoden tauon jälkeen. Kaksi
vuotta nuorempi tamma osaa itseasiassa käyttäytyä arvokkaammin kuin tämä koltiainen, viimeistään kotiinpäin tultaessa
se asettuu omalle paikalleen ruunan taakse. Paitsi työajossa, mutta se on eri
juttu se.
Missä ovat ne tasaiset ja rauhalliset vanhat hevoseni. Ensimmäisellä kerralla aita pettää vahingossa ja ruunalla syttyy lamppu pään päällä.. Kevät on ihan nurkan takana!. Muutaman ratsastuskerran jälkeen meno rauhoittui vähän, mutta näin pirteänä
ei ruuna ole aikoihin ollut. Omatoiminen ruunani oli ladon sisällä
aamiaisella ja ääneni kuullessaan peruutti muina miehinä
ulos ja käveli takaisin aitaukseen. Aamuna muutamana oli
aitalaudat maassa ladon nurkalla, ja ovensuusta pilkahti
pyöreä takapuoli. Sen
lempipaikkoja rapsutuksen suhteen
on otsa, ja siitä valkoisen tähdentapaisen päältä
alkoi irtoilla karvoja yhtenä kirpeän kauniina
päivänä niin että hymyilytti. Vaikka se joskus metsässä kulkee
turpa maassa kuin ajokoira ja saa valita reitin itse, niin vauhdin
olen sentään minä päättänyt. Ruunalta taas saa
rauhallisen ja palauttavan loppukäynnin tällä hetkellä vain jos
tulee selästä alas ja kävelee itsekin. Kavion jäljet kulkivat myös
pihan kautta tallin oven taakse, ja naapurit paljastivat ruunan
saatelleen heidän pienen koululaisensakin taksille ison tien
varteen!
Kun ensin tuuli vie heinät aidan väärälle puolelle ja hanki
on nostanut pienen suomenhevosen riittävän korkealle, niin
seuraavaksi niitä korsia kurotellaan aidan yli sopivasti ryntäillä
nojaten. Tamma
otettiin tottakai käsihevoseksi mukaan, ja johan oli minulla
kaksi villivarsaa! Kumpikaan ei suostunut käyntiaskelta ottamaan, korvat hörössä puhisten mentiin koko reissu kaikilla
kolmella hiki pinnassa ja naama naurussa. Muutaman edellisen
talven ruuna on pitänyt turkistaan kiinni ihan
tosissaan, partaa on jäljellä vielä synttärikuvissakin jotka on sentään otettu kesäkuussa... Ne joiden selkään on huoletta voinut laskea lapsetkin kavereineen,
vaikka olisi välissä taukoakin pidetty?
28
Tunne Hevonen
Tuntuu olevan meidän pihassa elämä kaikin puolin kohdallaan, eikä tarvitse katua yrttiruokintaa jolla on varmasti
oma osansa siihen että kohta 22-vuotias ruuna on voimiensa
tunnossa. Edes orivuosina ei tälle tarvinnut aitoja korotella, mutta nyt oli pakko. Tarhassa
alkoi tapahtua muutakin
Hevostaito
Mikä aihe
Aginy - agilityesteet koirille,
kaneille ja poneille.
Ideoi itse, niin toteutetaan yhdessä!
Aginy on mukana PetExpossa 27.-28.4.2013
www.aginy.fi
045-1369088/Kaisa
kaisa@aginy.fi
Messutarjous -10%, kun tilaat 28.4.2013 mennessä
Agilityesteiden
valmistus ja
myynti
Nivelkivut tai ruhjevammat missä tahansa osassa
jota käsitellään kavioiden nostelun ja kengittämisen yhteydessä
voivat aiheuttaa hevoselle epämukavuutta. Joillekin
hevosille on toiminut hyvin hevostikkari, johon saa keskittyä
kengityksen aikana. Syyn selvittäminen ei läheskään kaikissa tapauksissa onnistu,
mutta silti uudelleenkouluttamalla voidaan saada käytökseen parannusta.
Kipu on ykkösongelma
Kipu tulisi aina sulkea ongelmien syistä pois, mutta se ei
käytännössä ole helppoa. Pelokas hevonen saattaa olla erittäin vaarallinen,
koska sitä on yleensä vaikea pitää väkisin paikallaan.
Opittu vastustelu liittyy usein siihen, että hevonen tuntee
lievää tai voimakasta epämukavuutta kengitystilanteessa ja se
oppii yrityksen ja erehdyksen kautta välttämään näitä tilanteita.
Hevonen joutuu seisomaan pitkään paikallaan ja sen kavioita
naputellaan ja käsitellään. Se voi näyttää silmänvalkuaisiaan ja pyrkiä pakenemaan
tilanteesta. Muita mahdollisia
kivun aiheuttajia ovat mm kaviopaise ja sen hoito, naulanpisto
tai kavion käsittely, kuten vääntö. Aikaisemmin koettu kipu voi vaikuttaa pitkäänkin
hevosen kavionhoidossa, vaikka alkuperäistä ongelmaa ei enää
olisikaan. Joskus ehdotan että ensimmäinen kengitys suoritettaisiin mahdollisuuksien mukaan kahdella käynnillä, jotta hevoselle ei jää kengityksestä väsymisen
ja kyllästymisen tunnetta. On sekä hevosen että kengittäjän
etu että hevoselta ei vaadita liikaa. Siksi taisteluita on syytä välttää
alusta asti tilanteita ennakoimalla.
Panosta kengitystilanteeseen
Kengitystilannetta voi ja kannattaa harjoitella ilman kengittäjää. Lähellä ruokinta-aikaa kengitys voi olla haastavaa, koska hevonen
odottaa innokkaaasti ruoka-annostaan. Jos kengitysongelma ilmenee
yllättäen, ja etenkin jos se rajoittuu tiettyyn tai tiettyihin raajoihin, voi epäillä kipua, minkä aiheuttajaa on syytä etsiä myös
eläinlääkärin tai hierojan avulla. ?Tavatessani nuoren hevosen ensimmäistä
kertaa kyselen omistajalta miten hyvin hevonen on opetettu
vuolemiseen ja kengitykseen. Se voi pelätä paikkaa, jossa
30
Tunne Hevonen
se kengitetään, tai ääniä joita kuuluu. Tämä ei ole kovin palkitseva tilanne
hevosen näkökulmasta. Kengitysongelmien syitä
ovat kipu, pelko, tottumattomuus tai kouluttamattomuus sekä opittu vastustelu. Kyseessä voi olla joko akuutti
kipu tai joku aikaisempi kiputila, joka on jäänyt hevosen
mieleen. Lisäksi
on syytä varmistaa, että hevonen on kaikin puolin tyytyväinen
oloonsa eikä odota liikaa ulospääsyä tai vaikkapa ruokaa. Hevosta ei saa voimalla
pidettyä paikallaan turvallisesti. Ylipäänsä eläinten kiputilojen arviointi on hankalaa. Hevostaito
teksti: Jaana Pohjola
Kengitys - ja
kavionhoitoongelmia
Kengitys- ja kavionhoito-ongelmat ovat yleisiä.
Kengitystilanteessa arvaamattomasti käyttäytyvä hevonen voi vahingoittaa sekä itseään että
kengittäjää. Joskus hevonen on saattanut
liukastella itsensä kipeäksi, mikä näkyy kengityksessä hankalana käytöksenä.
?Akuuttiin kipuun saattaa auttaa jalan nostoasennon muuttaminen tai useammat lepotauot?, kengittäjä Taina Sten kertoo.
Kun on syytä epäillä kipua kengitysongelmien taustalla, olisi
tärkeää ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Opittu vastustelu
Kengitysongelmainen hevonen voi pelätä yhtä asiaa tai useita eri tekijöitä kengitystilanteessa. Pelokas hevonen ulostaa
usein, liikehtii levottomasti ja on muutenkin levottoman oloinen. Asiasta kannattaa neuvotella kengittäjän kanssa etukäteen. Näillä kaikilla keinoilla
hevonen yrittää välttää epämukavaa tilannetta, ja jokaisen onnistuneen poisriuhtaisun jälkeen käytös yleensä lisääntyy, koska hevonen kokee sen kannattavaksi. Opittu vastustelu voi olla lievimmillään nojaamista tai jalan poisriuhtaisuja, ja pahimmillaan
kengittäjän potkimista tai uhkailua. Itsekin on syytä pysyä
rentona ja varata herkkuja hankaluuksien varalle. Ongelma voi alkaa yllättäen tai
kehittyä ajan kuluessa. On selvä että näin toimiminen vie
kengittäjältä enemmän aikaa ja tulee asiakkaalle kalliimmaksi,
mutta mielestäni opetukseen käytetty aika ja vaivannäkö korvautuvat moninkertaisesti kun hevonen alusta alkaen saadaan
suhtautumaan kengitykseen myönteisesti?, Taina kertoo.. Kengittäjä voi kavioiden kunnosta tai hevosen muusta toiminnasta arvioida mahdollisia kiputiloja, mutta
aina kipu ei näy päällepäin. Hevonen kannattaa totuttaa kengityspaikkaan ja
kengityksen ääniin jo ennen varsinaista kengitystilannetta.
Jotta kengitys onnistuisi, hevosen tulisi pystyä seisomaan kengityspaikassa rentona ja rauhallisena rutiininomaisesti. Useimmissa
ongelmatilanteissa herkut toimivat paremmin hevosta rauhoittavana tekijänä kuin huutaminen ja komentaminen
Lisäksi on syytä käyttää harjoittelussa eri henkilöitä,
joista ainakin osa olisi hevoselle ennalta tuntemattomia.
Koulutuksessa kannattaa hyödyntää äänimerkkiä, jolla oikea
käytös merkataan sekä ns. Yhtä asiaa, kuten etujalan nostoa on toistettava useita
kymmeniä kertoja, ennen kuin voidaan puhua oppimisesta.
Kahden ja kolmen kerran onnistuneen noston jälkeen kyse
voi olla sattumasta, mutta kolmenkymmenen onnistumisen
jälkeen voidaan uskoa, että hevonen on oppinut nostamaan
jalkaa pyynnöstä.
Toistojen määrä on ensiarvoisen tärkeää kouluttamisessa.
Niissä kannattaa pysyä, vaikka tuntuisi että kouluttaminen junnaa paikallaan . Käytännössä kouluttaminen on operanttia ehdollistamista, jossa hevosta palkitaan
edistymisestä johdonmukaisesti. Alussa mukana kannattaa pitää
tuttua ja rauhallista hevosta, joka auttaa hevosta laumaeläimenä tuntemaan olonsa mukavammaksi. Harva odottaa varsoilta täydellistä suoritusta kavioiden vuolemisessa. Kun hevonen tekee oikein, annetaan äänimerkki, jonka jälkeen välittömästi annetaan ruokapalkkio.
Käytännön koulutus koostuu lyhyistä, minuuttien harjoitusjaksoista. Onneksi näitä kaikkia vaiheita on mahdollista harjoitella ilman kengittäjää.
Hevonen kannattaa kouluttaa kengitykseen asteittain, oli se
varsa tai aikuinen ongelmakäyttäytyjä. Varsojen jalkoja nostellaan opetusmielessä, mutta on muistettava
että jalkojen nostelusta on hyvin pitkä matka kokonaiseen
kaikkien jalkojen kengitykseen. Paikalla seisottava aika
aloitetaan parista minuutista, sitä pidennetään muutama minuutti kerrallaan. mitä perusteellisemmin tehdään alkuvaiheen
osuudet, sitä nopeammin hevonen oppii loppupään asiat.
Usein jo muutaman viikon tehostettu harjoittelu voi tuottaa
toivotun tuloksen.
Käytösneuvoja Jaana Pohjola neuvoo eläinten
omistajia haastavissa tilanteissa ja kirjoittaa blogia
wordpress.elainkoulutus.com
Kengittäjä Taina Sten toimii kengittäjänä KeskiUudenmaan alueella www.kengitys.com.
Tunne Hevonen
31. Hevonen pääsee pois naruista, kun se seisoo
rauhallisena paikoillaan. primäärivahvistetta, joista toimivin
on ruokapalkkio. kuvat: Shutterstock
Hevostaito
Uudelleenkouluttamalla tuloksiin
Hevonen voi olla kengitysongelmainen myös siitä syystä,
ettei sitä ole siihen koulutettu. Hevosella on hyvä muisti.
Se muistaa epämiellyttävät tapahtumat pitkään ja valitettavasti
pelko yleistyy usein muihinkin tilanteisiin. Mikäli tavoitteena on
yhteistyöhaluinen, rento ja rauhallinen kengitettävä, pitäisi sen
koulutuksen olla tavoitteen mukaista. Hevosen tulisi pystyä
seisomaan paikallaan kavionhoitoon kuluvan ajan verran, mikä
jo pelkästään edellyttää harjoittelua. Mieluumin alussa hieman liian lyhyt,
kuin pitkä harjoitusjakso, jotta hevosen tunnetila pysyy rauhallisena. Kengityksessä hevonen kokee
monenlaista ja sen tulisi osata useita asioita ennen kuin kengitys tai kavionhoito onnistuu vaivatta. Koulutuksen avainasioita
ovat systemaattinen ja asteittainen eteneminen sekä useat toistot sekä edistymisen alleviivaaminen palkkioiden avulla.
Käytännön kouluttaminen pitäisi suunnitella niin, että hevonen on rento ja vastaanottavainen. Yleensä kengitys tai vuolu
tapahtuu pesukarsinassa tai käytävällä, joihin hevosella saattaa
jo valmiiksi liittyä negatiivisia mielikuvia. Pelkoreaktioita ei milloinkaan pitäisi tietoisesti hevoselle aiheuttaa, vaan päinvastoin
niitä tulisi viimeiseen asti välttää. Lisäksi hevosen pitäisi sietää vieraan ihmisen käsittelyä ja outoja ääniä sekä varusteita. Ketjuissa rimpuilu ei opeta
hevoselle mitään uutta tai toivottavaa. Vaarallisimmillaan
hevonen on silloin kun se saa voimakkaan pelkoreaktion ja
pakenee esteistä välittämättä sekä silloin, kun se on oppinut,
että hyökkäys on paras puolustus. Sen tulisi antaa vieraan ihmisen oudoissa varusteissa
nostaa jalkojaan ja pitää niitä ylhäällä jopa useita minuutteja.
Lisäksi sen pitäisi olla tottunut raspaamiseen, naputteluun,
vuolemiseen sekä muuhun kavionhoitoon liittyvään ärsykemaailmaan. Näitä eri osuuksia
on hyvä harjoitella eri paikoissa alkaen helposta ja päättyen
varsinaiseen kengitystilaan. Pahimmillaan kaikki kavioihin liittyvät esineet, kuten kaviokoukku, aiheuttavat hevosessa
pelkoreaktion.
Omistajalle kengitys on yksi tapahtuma, kun taas hevosen
näkökulmasta se on usein pitkä sarja erilaisia tapahtumia. Lisäksi harjoitusohjelman
aikana hevonen siedättyy ja vastaehdollistuu eri käsittelijöihin
ja käsittelypaikkoihin, toisin sanoen sen tunnetila muuttuu ja
samalla sen asenne muuttuu yleensä positiivisempaan suuntaan.
Koulutettavat asiat ovat paikalla seisominen, koskettamisen
sietäminen sekä etu- että takajalkoihin, jalkojen nostaminen ja
ylhäällä pitäminen, jalan tukeminen kengittäjän jalkojen väliin,
kavion erilainen käsittely, kuten raspaaminen ja naputtelu sekä
kengitysvarusteiden ja äänien sietäminen. Varsoilla voi olla
vaikeuksia löytää tasapainoa kun yhtä jalkaa pidetään ylhäällä.
Aikuisilta hevosilta sen sijaan odotetaan paljonkin, vaikkei niiden koulutushistoriaa aina tunneta. Taitavalla palkitsemisella
saadaan hevonen jopa nauttimaan kengityksestä, kun sen tunnetila tapahtumaa kohtaan muuttuu
Mikä aihe
32
Tunne Hevonen
José I:stä esittävän
tuksen kuin erityisesti sodassa käytettyjen ares altos eli korratsastajapatsaan ratsulle. Poistumme todellisuudesta siirtyen maagiseen ilmapiiriin, jossa Queluzin
kuninkaallisen palatsin ihastuttava miljöö ympäröi 1700-luvun tyyliin varustettuja ratsukoita.
Kaupungin häly korvautuu välittömästi sierainten pärinällä, kavioiden töminällä, tyypillisillä
talliäänillä ja kauniisti puettujen ratsastajien ja groomien organisoidulla liikehdinnällä heidän
käsitellessään lempeitä ja jaloja Alter Real ?siittolan Lusitano-oreja.
Koulun alkuperä
sissä barokkiajalta peräisin olevina ratsastusasuina, satuloina
ja koristeltuina suitsina sekä
letitettyinä harjoina ja häntinä.
Ratsastustaiteen koulun perustamisen tavoite saavutettiin,
kun koulun perustaneet ratsastajat saivat ensimmäiset neljä
Alter Real ?siittolan lusitanoa.
Koulun perustaneet ratsastajat
hevosineen olivat: Guilherme
Borba hevosella Projecto, José
Athayde ja Paje, Filipe Graciosa
hevosella Plebeu sekä Pijúnimisellä hevosella Cancela de
Abreu, jonka tilalle tuli seuraavana vuonna EPAE:n pääratsastaja João Pedro Rodrigues.
Portugalin ratsastustaiteen
koulu (Escola Portuguesa
de Arte Equestre - EPAE)
sai alkunsa vuonna 1979,
kun ryhmä maailmankuulun
portugalilaisen ratsastuksen
mestarin Nuno Oliveiran entisiä oppilaita kokoontui ja he
alkoivat opiskella, ratsastaa
ja esiintyä julkisesti. Aukio avautuu Tejo-joelle, joka löytöretportugalilaista ratsastuskulttuuria, mikä näkyy koulun esitykkien aikaan oli tärkeä sisäänkäynti kaupunkiin.
Carlos Tomás levadessa hevosella Z-Orro
Tunne Hevonen
33. He noudattivat 1700-luvun ylhäisten
ritareiden ratsastustapaa nimeltä ?Real Picaria. Ratsastushistoria
teksti ja kuvat: Ana Escoval käännös: Eira Jääskelä
Saapuminen Portugalin ratsastustaiteen koulun porteille Lissabonin laitamilla on kuin astuisi
toiseen ulottuvuuteen. Siinä kuninkaan ratsu nimeltään
kean koulun liikkeiden, kuten levade, courbette, ballotade ja
Gentil (=lempeä) jatkaa ikuista passageaan keskellä Lissabonin
capriole, osalta. Siitolan perusti 1700-luvulla Portugalin
kuningas D. Joitakin liikkeitä säilyi myös portugalilaisessa
keskusaukiota, Terreiro do Paçoa, joka on yksi maailman kauhärkätaisteluratsastuksessa, joten tietotaito on edelleen osa
neimmista aukioista. Se perustettiin vuonna 1748 Tapada do Arneiron
Manoel Carlos de Andrade. ja käyttivät
tähän tarkoitukseen Alter Real
?siittolan hevosia. Tutkielmasta käy ilmi hevosten
upeille 800 hehtaarin tiluksille Alentejoon. (Valaistusta ratsastuksen jaloon taitoon), jonka on
vanhin, perustamisestaan lähtien samalla paikalla sijainnut
kirjoittanut vuonna 1790 Portugalin kuninkaan pääratsuttaja
siittola. Lusitanohevonen
koulutuksen klassinen ja teoreettinen pohja niin perusratsasoli mallina myös Portugalin kuningasta D. Joao V ja se on
yksi maailman vanhimmista
Alter Real -hevoset
siittoloista.
Groomi Miguel Piresin taidonnäyte harjan letityksessä.
Real Picarian periaatteet ovat
Perustamisestaan lähtien
säilyneet yhdessä klassisen ratsastuksen tärkeimmistä tutkielovat Alter Real siittolan väriltään tyypillisesti ruunikot lusitamista barokkiajalta nimeltä ?Luz da Liberal e Nobre Arte da
not olleet koulun ensisijaisia ratsuja. Alter Real on maailman
Cavalaria
Portugalissa elää vahva satulantekijöiden
perinne, joka on ylläpitänyt näiden hienojen varusteiden valmistuksessa tarvittavaa nahka- ja metallityötaitoa.
Groomeilla eli hevosenhoitajilla on erittäin tärkeä rooli koulun toiminnassa ja he ovatkin mestareita valmistelemaan hevosia esityksiä varten. Aluksi ne opetetaan talutukseen
ja hoitokäytäntöihin, minkä jälkeen on vuorossa liinassa työskentely, satulointi ja suitsiminen sekä ratsastus liinassa. Ratsukoulutus on hidas
prosessi ja yleensä hevonen
esiintyy ensimmäisen kerran
julkisesti vasta 6 tai 7 vuoden
ikäisenä, mutta hevoset kehittyvät ja jatkavat esiintymistä
korkeaan ikään. Jokaisen ratsastajan vastuulla on sekä nuoria että
kokeneempia ratsuja, jotka ovat erikoistuneet eri korkean koulun liikkeisiin. Seuraavassa koulutuksen vaiheessa
ratsukko saatetaan kutsua
esittämään Pas de Deux
tai Pas de Trois, kahden tai
kolmen ratsukon esittämä
vaativampi koreagrafia, joka
jo sisältää passagen, piaffin ja
laukkapiruetin kaltaisia liikkeitä. Sama pätee myös varusteisiin, jotka
on huolellisesti suunniteltu entisestään parantamaan hevosten
suoritusta, mutta myös luomaan kaunis ja houkutteleva näytös,
joka tuo parhaat puolet esiin kustakin ratsukosta.
Johtajaratsastaja João Pedro Rodrigues ja Quejal
esitämässä Piaffia maasta käsin Queluzissa.. Toisessa vaihtoehdossa hevonen erikoistuu yhteen tai useampaan korkean
koulun liikkeeseen (airs above ground).
Valikoima 3-4 vuotiaita nuoria oreja saapuu Queluziin joka
vuosi ratsukoulutukseen ja testattavaksi mahdollista Portugalin ratsastustaiteen koulun uraa varten. Nimikkoratsut jaetaan tavallisesti hevosten saapuessa kouluun ja ne pysyvät yleensä saman ratsastajan kanssa
uransa loppuun asti.
Hevosen ura alkaa ratsutuksesta ja riippuen hevosen kyvyistä ja soveltuvuudesta koulutus johtaa jompaan kumpaan
kahdesta erikoistumisvaihtoehdosta: Solo ?esityksiin erikoistuneet hevoset pystyvät esittämään ohjelman, joka sisältää kaikki
Grand Prix ?tasoiset kouluratsastusliikkeet. Jotkut hevoset erikoistuvat maasta käsin
työskentelyyn (in-hand),
ohjasajoon, pylväiden välissä työskentelyyn tai korkean koulun
liikkeisiin.
Koulun show sisältää aina kaikki edellä mainitut osa-alueet
ja jokaisessa esityksessä on myös mahdollista seurata kehityskaarta nuoresta hevosesta ja ratsastajasta ratsumestarin ja
kokeneen kouluratsun hiottuun esiintymiseen saakka.
Barokkiasut ja -varusteet
Ratsukoiden ulkonäkö täydellisesti yhteen sointuvine väreineen tekee katselijaan aina vahvan vaikutuksen: ruunikot Alter
Real ?hevoset, pitkät punaiset samettitakit tummine somisteineen ja koristeellisten varusteiden kanssa yhteen sopivine
kullanvärisine nappeineen sekä hevosten harjaan taidokkaasti
letitetyt keltaiset ja valkoiset silkkipunokset.
Ratsastajien asut, satulat, suitset, jalustimet, kuolaimet ja
muu rekvisiitta ovat saaneet innoituksensa Manoel Carlos de
Andraden 1700-luvulla kirjoittamassa tutkielmassa julkaistuista puupiirroksista sekä monista hevosmaaluksista, joita on yhä
jäljellä barokkiajalta. Nuorilla hevosilla on
saapuessaan kokemuksia vain peruskäsittelystä, mutta pian ne
aloittavat ratsukoulutuksen. Harjat ja hännät esimerkiksi letitetään eri
tavalla, jos hevonen osallistuu carrousel ?esitykseen tai tekee
korkean koulun liikkeitä. Tämän
jälkeen seuraa toinen valintakierros, jossa kokelaista vain ne,
joilla on hyvä luonne, rodulle tyypillinen rakenne ja hyvät liikkeet, pidetään koulussa jatkokoulutusta varten.
Koulutuksen edetessä ensimmäinen ratsukon kohtaama
34
Tunne Hevonen
haaste on kyetä osallistumaan
Carrosel-esitykseen, jossa
8-12 ratsukkoa suorittaa kaikki perusliikkeet käynnissä,
ravissa ja laukassa. Ratsastajat työskentelevät aina yhdessä, mestarien jakaessa tietoaan ja kokemustaan nuoremmille
ratsastajille. Taistelu rodun rappiota vastaan ja ikivanhojen
Alter Real -sukulinjojen säilyttäminen annettiin Portugalin ratsastustaiteen koulun
vastuulle. Ratsastushistoria
Kuten muutkin vastaavat
eurooppalaiset valtionsiittolat, Alter Real on kärsinyt
monarkian heikkenemisestä,
sodista ja muista mullistuksista, hevosrotujen sekoittumisesta sekä nykyajalle saavuttaessa tapahtuneesta hevosten
käytön vähenemisestä niin
sotilas- kuin siviilitoiminnassakin. Koulu on suoriutunut tehtävästään erinomaisesti niin taiteellisessa kuin
urheilullisessakin mielessä.
Menestystä on tullut korkealla tasolla valjakkoajossa ja
kouluratsastuksessa, missä
esimerkiksi Alter Real -lusitano Rubi selviytyi kouluratsastuksen loppukilpailuun Lontoon Olympialaisissa vuonna 2012.
Maastakäsin työskentelystä korkean
koulun liikkeisiin
João Pedro Rodrigues on ylimmällä askelmalla koulun hierarkiassa, joka koostuu pääratsumestareista (Mestres Picadores), joiden jälkeen tulevat ratsumestarit (Picadores), avustavat
ratsumestarit (Picadores Ajudantes), kokelaat (Aspirantes)
ja oppilaat (Alunos)
Ratsastushistoria
Mikä aihe
Tunne Hevonen
35
Portugalin ratsastustaiteen koulun tulevaisuuden
ohjenuorana ovat pitkäjänteisyys ja autenttisuus. Portugalin koulu on tehnyt hiljattain mm. Ratsastuskoulu ja Parques de Sintra ovat yhdessä sitoutuneet
säilyttämään ratsastuksen korkean tason sekä Alter
Real ?hevosten jatkuvan kehityksen.
Linkkejä:
http://www.alterreal.pt/epae/
http://cavalonet.com/epae/
Koulusta Olympialaisiin
Lontoon Olympialaisten finaalissa esiintyneet
portugalilainen Gonçalo Carvalho Conchinhas ja
lusitano-ori Rubi ovat elävä todiste Alter Real -siittolan kasvattien ja Portugalin ratsastustaiteen koulun
korkeasta tasosta. Concalosta ja Rubista kerroimme
enemmän Tunne Hevonen ?lehden numerossa 5/12.
João Quintas ja Quejago levadessa.
Johtajaratsastaja João Pedro Rodrigues taluttamassa
hevostaan Queluzin kuninkaallisen palatsin puutarhassa.
36
Tunne Hevonen. menestyksekkään Euroopankiertueen ja esiintynyt vuosina 2007 ja
2012 Pariisissa neljän ratsastustaiteen koulun yhteisessä kantaesityksessä ?4 écoles d?Art Equestre?, jossa mukana olivat
myös Wienin espanjalainen ratsastuskoulu, Le Cadre Noir
Ranskasta sekä espanjalainen Real Escuela Andaluza del Arte
Ecuestre.
Vaikka koulun tulevaisuus pysyykin edelleen salaisuutena, voi yleisen optimismin aistia niin ratsastajista heidän
työskentelyolosuhteiden parantuessa päivä päivältä, kuin
heidän hevosistaan, jotka saavat parempaa hoitoa ja huolenpitoa. Koulun
johtajaratsastaja João Pedro Rodrigues ja toimitusjohtaja Teresa Abrantes tekevät tiivistä yhteistyötä määritellen koulun
päämäärät ja kestävän kehityksen linjat perustaen ne historiallisiin periaatteisiin ja yhteistyömalleihin, joihin koulun toiminta on aina nojannut.
Työskentelyolosuhteet ovat koululla edelleen jonkin verran
vaatimattomat suhteutettuna työn laatuun ja koulun hevostaito-osaamisen ympäri maailmaa herättämään arvostukseen.
Uuden hallintoneuvoston tavoitteena onkin tarjota tulevaisuudessa hevosille ja ratsastajille parhaat esiintymisolosuhteet ja
myös toivottaa vierailijat tervetulleeksi niin hyvin kuin mahdollista.
João Pedro Rodrigues asettaa suuria toiveita koulun tulevaisuuden suhteen viimeaikaisen menestyksen ja näkyvyyden
johdosta. Mikä aihe
Tulevaisuus
Äskettäin EPAE sai uuden hallintoneuvoston valtiollisen
Parques de Sintra- yrityksen kautta, joka on menestyksellisesti
hoitanut eräitä Portugalin maailmanperintökohteita
Hevostaito
Mikä aihe
EPAE:n missio on
varmistaa, että koulun
vaalima ainutlaatuinen
hevostaito säilyy ja että se
siirretään edelleen tuleville
ratsastussukupolville
ympäri maailmaa.
Tunne Hevonen
37
Mikä aihe
Näkökulma
Kun Täti osti
kimppavarsan
Kimpan vetäjältä tuli viesti: Varsa kasvaa,
komistuu ja treenailee! Tädin päässä syttyi
ajatus siitä, että kaksivuotias hevosen varsa
on ihan lapsi.
Hevosen ikäkehitystä kauhistellen Täti on
katsellut telkusta myös juuri kotimaiseen
vedonlyöntiin lanseerattua laukkaurheilua.
Hurjaa menoa, kovaa vauhtia ja miksi. Mukana on
38
Tunne Hevonen
kokonaisvaltainen ammattilaisten tiimi, jossa
niin hevosenhoitaja, valmentaja, fysioterapeutti, kengittäjä, hieroja ja jopa valjasseppä
ovat kukin katkeamattomasti mukana kehittämässä huippu-urheilijaa.
Ei ollut Tädin nuori ori formula, eikä sen
sykkeistä tai maitohappotasoista ollut Tädillä tietoakaan. Sen valmennus alkaa jo
vuotiaana ja kaikki treeni on johdonmukaista
ja pitkällä tähtäimellä hyvin suunniteltua.
Ensin opetetaan hevoselta vaadittavat asiat,
jonka jälkeen haetaan rutiinia ja tämän jälkeen alkaa kunnon kasvatus. Täti vaan mennä tohotti ?
tunteella.
Kun hevosen roolina on toimia ammattiurheilijana, sitä ei voi välillä jättää lomalle, kun ei
huvita treenata ja kaikki sen kanssa tehtävä
työ on tehtävä ajatuksella.
Täti pysähtyy kahvilassa tuijottamaan taulutelkkua, jossa joukkio nuoria täysiverisiä
kiitää pitkin rataa. Kaikki
joko rahan tai urheilun vuoksi.
Täti katsoo omaa yli 20-vuotiasta hevostaan, jonka notkeat kiitolaukka-ajat ovat
takanapäin. Hevonen näyttää sekä tyytyväiseltä,
että väsyneeltä. Meno on päätähuimaavaa,
eikä ratsastajien ratsastustyyli mitenkään
vakuuta Tätiä. Samalla hetkellä mieleen muistuu
sen hevosen nuoruusvuodet: kuinka Täti
(silloinen nuori nainen) kirmaili uljaalla oriillaan pitkin metsäautoteitä täyttä haipakkaa,
eikä suojavarusteista ollut tietoakaan. Voittajana.
Täti. Hevosella taisi
olla ikää 3-vuotta.
Tämän päivän kilpahevonen on viimeisilleen
trimmattu formula. Voittajan kiriessä maaliin,
omistajat ja yleisö juhlivat ja hurraavaat.
Tälläkin on tarkoituksensa ja samalla se on
kiehtovaa. Se on juuri selvinnyt ensimmäisenä pedon hampaista. Ei
ollut hevosella suojia, eikä tädillä kypärää,
turvaliivistä puhumattakaan
Aiemmat huonot kokemukset ihmisistä tai toistuvat muutokset sen elinpiirissä saattavat aiheuttaa hevoselle stressiä,
eikä hevonen kykene silloin olemaan aidossa vuorovaikutuksessa asiakkaaseen.
Hevonen ei itsessään valitse omaa työtään tai ammattiaan
ja hevosen käyttämistä terapia/kuntoutustyössä tuleekin tarkastella mahdollisimman objektiivisesti. Kuinka
tämä liittyy kuntouttavaan hevostoimintaan. Näin
voidaan välttyä asiakkaan kannalta epämukavilta ja vaarallisilta
kohtaamisilta, jotka mahdollisesti opettaisivat hevoselle, että
ihmisen kanssa työskentely on epämukavaa.
Elämäänsä tyytyväinen . Toisaalta ammattitaitoinen ohjaaja/terapeutti
saattaa kyetä löytämään kuntouttavia elementtejä myös tällaisen hevosen kanssa työskentelystä.
Hevonen roolissa
Jotta hevosen hyvinvointi ei olisi uhattuna sitä käytettäessä,
on tärkeää huomioida, että hevonen tuntee olonsa turvallisek-
si. Koska hevonen pääsääntöisesti käyttäytyy opitulla tavalla ja se pyrkii toteuttamaan
sitä, mikä on sille kannattavaa on hyödyksi, mikäli ohjaaja/
terapeutti ymmärtää myös oppimisen lainalaisuudet. Viimeisen suuren
uhrauksen hevonen teki Talvisodassa, josta ilman hevosta ei olisi selvitty. onnellinen hevonen, kykenee tarjoamaan ihmiselle kokemuksen tunteen joka kohtaamisella.
Tunne Hevonen
39. Tämän päivän tarpeisiin soveltaen, hevosta kunnioittaen ja
sen hyvinvointi huomioon ottaen.
M
illainen on hyvä terapiahevonen, kysytään. Hyvinvointi
teksti: Minna Lindström kuva: Sanni Airaksinen
Kuntouttava
hevostoiminta
Hevonen on toiminut työparina ihmiselle jo tuhansia vuosia. Siten, että ne samat elementit,
jotka ovat saaneet ihmisen luottamaan hevoseen sodan hetkellä, ovat edelleen
hevosessa olemassa. Siihen
ei löytynyt yksiselitteistä vastausta, koska asiakkaan
moninaiset tarpeet määrittelevät sen, millaisesta
kohtaamisesta hevosen kanssa hän hyötyy.
Hevoselta vaaditut ominaisuudet ovat myös monitahoisia.
Saattaa olla, että pieni ja söpö hevonen viehättää ulkoisella
olemuksellaan, mutta sen aiemmat kokemukset saattavat
aiheuttaa sellaisia reaktioita, että asiakas pelästyy tai tuntee
turvattomuutta
Hevonen pitää olla avoin kaikelle, sekä tuntea omat rajansa, eikä sallia ihmisen tehdä itselleen mitä vaan,
vaan se odottaa myös kunnioitusta osakseen, kuvailee Kati
Riesen täydellistä EASEL®- hevosta.
EASEL®- koulutuksen käyneet ohjaajat ovat läpäisseet
testin, jossa hevosenkäsittelytaitojen lisäksi edellyttään kykyä
kommunikoida hevosen kanssa. -Tässä työssä tarvitaan
tervepäinen hevonen, sellainen joka uskaltaa näyttää tunteitaan, eli ihan normaali hevonen, jolla ei ole mitään ihmisiä
vastaa. Yleensä joutuu kyllä sanomaan, että vain yksi tai
kaksi hevosta saa tulla, mutta tällöin ei ole riskiä, että niiltä
ainakaan vaaditaan liikaa. menetelmän avulla.
R
iesenin tilalla hevoset saavat valita kulloinkin oman
asiakkaansa. -Siinä testissä on tärkeintä
suhde hevosen ja ohjaajan välillä. Asiakkaalle annetaan myös työkaluja,
jotta kaikki kanssakäyminen on turvallista. -Avataan portti ja kysytään, kuka haluaa
tulla töihin. Tässä työssä tärkeää on siis vuorovaikutus ja tasa-arvoisuus, teroittaa Kati Riesen.
Hevonen-ohjaaja työparia tulee tarkastella kokonaisuutena.
-Toisin sanoen, vaikka ihmisellä olisi ammattitaito ja hevosella
olisi kaikki vaadittavat ominaisuudet, niin he eivät voi tehdä
terapiaa, jos suhde ei ole rakennettu aidon kommunikaation ja
molemminpuolisen kunnioituksen pohjalta, Riesen muistuttaa.
Voiko hevosen kouluttaa työhön vai onko kyse enemmän
hevosen luontaisista ominaisuuksista. Ja kyllä hevonen pitää myös kouluttaa tähän työhön,
muuten se olisi liian raskasta hevoselle.. Hyvä suhde hevoseen ja molemminpuolinen kunnioitus ilmenee arjessa
varsin yksinkertaisesti. Ei aktivoida pelkoa tai agressiota, vaan sen sijaan synnytetään hoivaa ja leikkiä, ja tämän
myötä tulee turvallisuus. Tämän lisäksi toiminnallisen työskentelyn
jälkeen seuraa aina yhteinen keskustelutuokio, jossa kunkin
asiakkaan ja hänen kohtaamansa hevosen tilanteet ja tunteet
puretaan sanoiksi.
Tunnekasvattava hevonen
?Ihmisellä on vastuu
hevosesta kaikkialla ja aina.?
40
Tunne Hevonen
Mikä tahansa hevonen ei sovi EASEL® -työskentelyyn.
-Ensisijaisesti hevosen tulee olla kiltti ja kohtelias, mutta se
ei riitä yksistään. Hyvinvointi
teksti: Minna Lindström kuvat: Kati Riesenin albumi
Tunnetaitovalmennusta
hevosen ehdoilla
Siuntiolaisen Kati Riesenin Apple Tree
Ranch tarjoaa tunnetaitokasvatusta ja
voimauttavaa hevostoimintaa EASEL®
(Experiental Sosial Emotional Learning)
. Punainen lanka on ohjattavan ja eläimen
kohtaaminen sekä vuorovaikutussuhteen rakentaminen, joka tapahtuu ohjattavan ja eläimen ehdoilla aidon, kokonaisvaltaisen viestinnän kautta.
Tunnetaitokasvatus perustuu vuorovaikutukseen ja siihen,
että kuka mina olen ja mitä tapahtuu kun tulen vuorovaikutukseen muiden kanssa. Tämän seurauksena asiakkaalla on aina mahdollista ottaa askel taaksepäin,
jos hänen mielestään tilanne on liian jännittävä ja vuorostaan
hevonen ei joudu törmäämään hirvittäviin tunnepiikkeihin
ihmisen taholta.
Hevosen kanssa on oltava vuorovaikutus, jotta ohjaaja voi
vaikka tarvittessa pysäyttää hevosen matkan päästä. Ohjattavalle annetaan työkaluja omien
rajojen tunnistamiseen ja oppimisalueeseen ennen varsinaisia
hevosharjoitteita
psyko-, perhe- ja toimintaterapiassa, psykososiaalisessa kuntoutuksessa esim. Eri rotujen jo
kokojen kirjo on rikkaus, jotta asiakas voi valita niiden joukosta, Kati Riesen luettelee.
Ennen kuin hevonen voi aloittaa työskentelyn EASEL
®-hevosena, sen pitää olla valmiiksi koulutettu. Henkilökuva työparista
Hyvinvointi
Dream on:
? herkkä
? hetkessä läsnä
? avoin
? oma kasvatti
? nimensä arvoinen
-Kun me koulutetaan hevosta, ei lähdetä korjaamaan mitään ongelmia, vaan katsotaan sen kehitysvaiheita, ja etsitään
ehkä puuttuva palanen ja tarjotaan siihen oikea pala. Työskennellään suhdetta
rakentaen irtona suuressa tilassa jotta hevosella on mahdollisuus väistää painetta.
Arjen työskentely
Kaikki alkaa siitä, että ensin:
? observoidaan hevosta, millainen se on
? maastatyöskentelyä, katsotaan miten hevonen liikkuu
? sitten alkaa keskustelu ja etsitään yhteistä kieltä
? tästä seuraa luottamus, vapaaehtoinen luoksetulo ja se,
että hevonen seuraa, (johtajuutta)
? peruutetaan aika myöhäisessä vaiheessa, luottamukseen
perustuva tottelevaisuus. Monipuolisesti työskentelevästä hevosesta tulee yhä
turvallisempi ja luotettavampi, listaa Kati Riesen.
Hyvinkoulutettu terapiahevonen on tulosta hyvästä pohjatyöstä, jota on tehty niin paljon, ettei hankalia tilanteita yleensä
tule. -Yleensä asiakaskohtaamiset ovat lyhyitä, sekä purkutilanteet kohtaamisten jälkeen
merkittävässä roolissa, että hevonen harvemmin rasittuu.Terapian pääteemana on kuka mina olen ja asiakkaan voimavarojen vahvistaminen. Ja jos kaikesta huolimatta tulee, ne tilanteet puretaan asiakkaan kanssa.
Apple Tree Ranchin hevoset ovat hyvinkoulutettuja ja ne
jaksavat tehdä terapiatyötä väsymättä. -Vaikkapa kun siivoat pihattoa,
ja pyydät, että hevonen väistää. Vaikka työ voi joskus olla hevoselle
raskasta, kokeneet hevoset ovat luotettavia ja vastuu kuitenkin
ohjaajalla, hän pitää huolen siitä, että hevonen jaksaa.
EASEL®, experiential social emotional learning and therapy, on kokemuksellisen tunnetaitovalmennuksen ja
terapian työmenetelmä, jota käytetään Suomessa ja
ulkomailla mm. Näkee että hevonen peruuttaa
pehmeästi
? hienosäädetään yhteistä kieltä ja lisätään luottamusta ja
keskittymistä.
Työskentely on yhdessä oloa ja ratsastusta, arjen jokainen
kohtaaminen on työskentelyä. Jos hevosella on kehityksessä jotain puutteita, eikä niitä ole korjattu,
sellainen hevonen voi olla vaarallinen, tai ei ainakaan oikea
hevonen tähän terapiaan. Rodulla ei ole väliä. -Se mitä
käytännössä tehdään, ovat ne kohtaamiset joissa ollaan vuorovaikutuksessa hevosen kanssa ja samalla kun seurataan, miten
paljon hevonen ?juttelee?, luodaan suhdetta, joka alkaa kunnioituksesta, jolloin hevonen saa ensi koskettaa meitä, emmekä ryhdy oitis sitä lääppimään.
-Ensin tarkastetaan millaiset rajat hevosella on ja kuinka
pitkälle se on valmis menemään. lastensuojelussa ja
päihdekuntoutuksessa, koulussa, coachingissa/työnohjauksessa, esimiesvalmennuksissa itsensä kehittämisen
ohjelmissa ja Green Care-tiloilla.
Missio on auttaa ihmisiä vahvistamaan omia ja ohjattaviensa sosiaalisia tunnetaitoja : itsetuntemusta ja itsehallintaa elämän eri tilanteissa, kykyä ymmärtää toisia niin
kuin he tarkoittavat, taitoa aitoon vuorovaikutukseen
haastavienkin ihmisten kanssa, rauhallista päätöksentekokykyä, kirkkaita arvoja ja visioita, vaikuttavaa vanhemmuutta ja esimiestaitoja.
Lähde: www.easeltraining.fi
Tunne Hevonen
41. Kun niiden kanssa viettää
aikaa joka päivä, huomaan onko hevosella jokin erityinen
Kati Riesen on:
? Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja
? EASEL®-trainer
? EASEL®HT-trainer
? STory-Työnohjaaja
tarve. -Meidän hevosemme työskentelevät 2-3 kertaa viikossa,
usein tehdään maastakäsin, koska kohtaaminen on pääasia.
Mielestäni terapiatyö ei sulje pois mitään muita tavotteita, päin
vastoin
näkeminen voi olla hyvinkin ahdistava kokemus.
Mintelin toiminnassa hevosen rodulla ei niinkään merkitystä, vaan tärkeintä on aktiivisesti kontaktiin tuleva, luottavainen
hevonen, jonka kanssa kaikki työskentely on sen mukavuusalueella.
Ammattitaito on kaiken perusta
Sosiaalikasvattajan ja voimavarakeskeisen työnohjaajan
roolissa Riitta tarkastelee hevosen kykyä kuntouttaa yli neljän
vuosikymmenen kokemuksen perusteella.
Kutsumustyössään oleva Riitta kertookin, että kun kaikki
vuosien saatossa kerääntynyt informaatio kokemuksineen
niitataan yhteen, tuloksena on hänen kehittämänsä menetelmä
MinD.
MinD- menetelmän pohjana on voimavarakeskeinen viitekehys ja dialogisuus. Hevonen rinnallaan
M
intelin nelijalkaiset kuntouttajat ovat motivoinnin
ammattilaisia. Käytännössä se rajaa pienimmät ja suurimmat pois, koska pienestä
puuttuu ehkä se motivaation herättäminen ja toisaalta suuri
hevonen voi herättää pelkoa, Riitta avaa.
42
Tunne Hevonen
Riippuen kohderyhmästä, hevoselta edellytetään erilaisia
ominaisuuksia, liittyivät ne sitten hevosen tapaan liikkua, kohdata ihminen tai sen ulkonäköön.
-Minä näen, että voimauttavassa työssä ruma, laiha tai rampa hevonen ei voi toimia, vaikka onkin hienoa, jos joku muu
ohjaaja kykenee sitä toteuttamaan. Kun valitsen hevosta tähän tehtävään, minussa
itsessäni pitää tapahtua se sama, jota odotan asiakkaissani
tapahtuvan. Pääsääntöisesti asiakkaani
eivät näe sitä, että asiat voivat olla paremmin joskus tulevaisuudessa, vaan ?siipirikon. Yhteistä näille kaikille hevosille on se, että rodusta, iästä ja koosta riippumatta, jokainen
niistä on aktiivinen, kontaktiin tuleva ja ehdottoman luotettava, kuvailee Riitta Silkko-Vainio työkumppaneitaan.
Voimauttava hevonen
kuva: Shutterstock
Hevosen voimauttavat ja motivoivat elementit kiehtovat
Riittaa ja hän näkee, että vaikka hevonen itsessään täyttääkin
edellä mainitut jo olemuksellaan, MinD- menetelmä edellyttää
sitä, että hevonen on vapaa menneisyyden traumoista ja että
hevosella on kaikki mahdollisuus tehdä parhaansa, olla oma
itsensä.
-Hevonen haastaa moniin myös psyykkisiin ja sosiaalisiin
prosesseihin. Hevosen tulee koskettaa monella tapaa. Oli takana
kuinka huono viikko tahansa, se on tallilta
palattuani pelastettu, ja saan voimia loppuviikkoonkin.
Rasse on auttanut minua paljon sekä
henkisesti että fyysisesti. Hyvinvointi
teksti: Minna Lindström kuvat: Mintelin albumi
?Käyn hoitamassa Rassea ja työskentelemässä sen kanssa joka torstai. Vakaa ammatillisuus astuu kuvioon, kun. Jos olen todella
väsynyt, huonovointinen tai masentunut, se
jaksaa aina tsempata ja kannustaa eteenpäin. Rasse on opettanut ottamaan vastaan
myös aikuisten kannustukset, jotka ennen
lähinnä ärsyttivät.
Uskon ja toivon että minulla ja Rassella on
vielä monta hyvää hetkeä edessä!?
Anni
Mintelissä
löydetään
motivaatio
hevosen avulla
Sosiaalikasvattaja ja voimavarakeskeinen työnohjaaja Riitta Silkko-Vainio työskentelee
pääosin lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian asiakkaiden parissa. Niillä jokaisella on oma persoonansa
ja ne täyttävät Mintelin Mind-konseptin vaatimukset täydellisesti.
-Meillä on tällä hetkellä käytössä viisi suurta hevospersoonaa, joista jokainen on erilainen
Paavin-Poika, e. Riikka II, ei. Rajat luovat turvallisuutta puolin ja toisin, Riitta kertoo.
Toiminnallisuus ei välttämättä tarkoita tavoitteellista ratsastusta, muttei myöskään poissulje sitä. Ulkopuolelta tuleva informaatio saattaa näennäisesti
olla eheyttävää, mutta pitkässä juoksussa sen vaikutus ei ole
välttämättä todellista, Riitta muistuttaa.
-Ohjaajalta tarvitaan tietoa, taitoa ja kokemusta, jotta tulkintaan ei sorruta. Meillä Mintelissä jokainen
asiakas kohdataan hänen erityiset tarpeet huomioon ottaen,
Riitta valottaa Mintelin toimintaa.
Turvallisuus ja toiminnallisuus
MinD ?menetelmä tarjoaa vertaistukea,
pitkäkestoista ja ammatillista tukea.
Hevosen edessä meistä jokaisella on mahdollisuus olla oma
itsemme. Porukka
? rautias, liinaharjainen, läsipäinen komistus,
säkäkorkeus noin 165 cm
? juossut vuosien 1993-98 aikana 56 starttia
? vaihtanut 15 kertaa omistajaa kokemuksia
keräten, luottamuksen säilyttäen
? ollut Mintelin omistuksessa vuodesta 2005
? laumansa kiistaton johtaja
hevosen peilaamia tunteita käsitellään asiakkaan kokemuksen
kautta, ilman tulkintaa.
-Hevosen tai ihmisen käyttäytymisestä voidaan helposti
tehdä tulkintoja, jotka eivät välttämättä ole kuitenkaan koko
totuus. Henkilökuva työparista
Hyvinvointi
Raston Poika on:
? kutsumanimeltään Rasse
? 23-vuotias sh-ruuna, syntynyt 1990 Juvalla
? i. Riitan mukaan kovin
helposti ajatellaan, että toiminnallisuus vaatii elämyksiä, jolloin
extreme on ikään kuin lähtökohta.
Toiminta toteutetaan pienryhmissä, joissa
nuorilla on mahdollisuus jakaa kokemuksiaan
vertaistensa kanssa.
Toimintaa ohjaa sosiaalialan ammattilainen on
valmiudet kohdata erilaisia kriisitilanteita.
www.minteli.fi
Tunne Hevonen
43. Riitan kehittämä MinD ?menetelmä mahdollistaa
vuorovaikutuksen turvallisessa ilmapiirissä, jossa sekä hevonen, että asiakas voivat luottavaisesti olla yhdessä.
-Ohjaajalta vaaditaan rohkeutta ja ammattitaitoa puuttua
tilanteisiin tarpeen mukaan, mutta se on välttämätöntä, jotta
aito ja vilpitön vuorovaikutus voisi syntyä. Voimauttava hevostoiminta edellyttää asiakkaan taholta rohkeutta kertoa tunteistaan ja tarvittaessa luottaa
ohjaajan ammattitaitoon ohjata dialogia.
Riitta Silkko-Vainio on:
? lastensuojeluun ja erityisopetukseen
suuntautunut sosiaalikasvattaja ja
työnohjaaja, jolla on kolmenkymmenen
vuoden työkokemus hoito-, sosiaali- ja
opetusalalta.
? kehittänyt MinD ?menetelmän
vastaamaan lastensuojelun
ja nuorisopsykiatrian
kuntoutustarpeeseen
Toisinaan elämyksen tunne voi syntyä turvallisesta kohtaamisesta tai omalta mukavuusalueelta poistumisesta, luottaen
turvalliseen ohjaajaan, joka osaa asettaa rajat ja pitää huolta
niistä.
-Jollekulle hevosen harjaaminen voi olla merkittävä kokemus, mutta minun tehtäväni ei ole päättää asiakkaan puolesta,
mitä hänen pitäisi kokea tai tuntea
Tästä syystä olen suunnitellut uuden koulutuskokonaisuuden, jonka kautta eri alojen ammattilaisten tietotaitoa
voidaan kerätä yhteen ja jakaa sitä tietoa tarvitseville.
-Ideana on että hevosalalla toimivat näkisivät hevosen pidon
kokonaiskuvan. Aloitin ?perinteisellä. Sitten tuli mukaan ihmisen ja hevosen välinen vuorovaikutus, eli maastakäsittelyn opettaminen myös muille. Informaatioviidakossa voi kuitenkin
olla haastavaa löytää omalle hevoselleen sopivat menetelmät.
-Hevosten hyvinvoinnin suurimpana esteenä on mielikuvituksettomuus, se ettei nähdä vaihtoehtoja sille ?mikä aina
on ollut?. Heidi Rosengren).
44
Tunne Hevonen. Sitä
kautta minulle rupesi tulemaan ns. Hevosten elinolosuhteista kiinnostunut
Annika on nähnyt ratsastusmaailmaa monelta eri näkökulmalta.
T
oimintani on jatkuvasti kehittynyt eri koulutuksien ja
kokemuksen myötä. Kun nämä ovat kunnossa, hevonen
on vastaanottavainen koulutukselle.
-Itseäni kiinnostaa hevosen oma kieli, eli kehonkieli, vaikka
hyviä koulutusmenetelmiä on useita. Kun kuitenkin monet asiat voisi tehdä toisin ja se
voisi olla helpompaa ja mielekkäämpää paitsi hevosille myös
ihmisille. Etteivät yksityistallit vain säilyttäisi eri ihmisten hevosia, vaan tallinpitäjät osaisivat ja haluaisivat opastaa
hevosten omistajia hevosen käsittelyssä, hevosen pidossa, hevosen koulutuksessa.
Annika ja juuri sisäänratsastettu 3- vuotias
suomenpienhevonen ?Ponken. Niin myös
Annika on kiinnostunut jakamaan tietoa ihmisen mahdollisuuksista vaikuttaa hevosen hyvinvointiin.
- Visiona on hyvin suunniteltu ja hoidettu pihatto, jonka
yhteydessä on laadukkaaseen harrastamiseen/valmentautumiseen tarvittavat tilat. Tämä ei ole lainkaan mahdotonta toteuttaa, mutta se vaatii mielikuvitusta, tietoa ja ymmärrystä, toteaa
Annika Schulman.
Koulutus perustuu kommunikaatioon
-Varsinainen koulutus rakennetaan hyvälle perustalle, joka
koostuu hevosen elinolosuhteista ja ihmisen ja hevosen välisestä kommunikoinnista. Hevostaito
teksti: Minna Lindström kuvat: Ritva Ikonen
hevosen
asialla
Annika Schulman ?
Kenttäratsastajana, ratsuttajana ja cr-ohjaajana tunnettu Annika Schulman on toiminut
hevosalan ammattilaisena vuodesta 1996. valmennustallilla; kilpailin, valmensin ratsastajia ja koulutin
hevosia. Vuosien mittaan kiinnostuin yhä enemmän myös ihmisestä ja nykyään ohjaan ratsastuksen ja maastakäsittelyn lisäksi
pilatesta ja kehonhallintaa ja toimin myös personal trainerina,
Annika kuvailee uransa kehitystä.
Hevosten elinolosuhteet puhuttavat jatkuvasti. ongelmahevosia koulutukseen. (om. Koen että nuoren hevosen sisäänratsastus on aika yksinkertainen asia, kun hevonen
ja ihminen ensin puhuvat samaa kieltä maasta käsin ja sen
jälkeen ihmisen kehonkieli siirtyy ratsastajan ominaisuuteen.
Hevonen seuraa ratsastajan istuntaa hyvin luonnollisesti eteen,
taakse, sivulle, raviin, laukkaan, kunhan kaikki osaset ovat paikoillaan.
Tietoa tarvitaan
Tällä hetkellä hevosenomistajat ovat varsin valistuneita ja
osaavat hankkia tietoa
Hevostaito
Tunne Hevonen
45
Tuulaa kiinnostaa
ihminen kokonaisuutena ja hän miettii aina, miten
siirtää anatomian tietämys käytäntöön ja asiakkaiden
hyödyksi. (Schulman Interactive Training System) Hevosen pidon kokonaisvaltainen täydennyskoulutus kerää
eri alojen ammattilaisia kunkin opettamaan omasta
erikoisosaamisalueeltaan. Sivussa hän on jakanut omaa osaamistaan jo pitkään,
eikä loppua näy.
-Olen innostunut tästä kehittämästäni koulutuksesta ja
toivon että voisin tulevaisuudessa toimia konsulttina uusille
tallinpitäjille, hevosten kouluttajille, ratsastusta opettaville
laajemmin, kuin mitä tähän asti olen ollut. Haluaisin keskittyä enemmän
suurempien kokonaisuuksien suunnitteluun, niin kuin tämä
koulutus, sekä sen kautta mahdollisten yhteystyötallien kanssa
työskentelyyn.
-Haluan myös edelleen kehittää pilates/personal training
palveluitani. Toiminnallinen anatomia onkin ollut Tuulan
kiinnostuksen kohteena jo silloin, kun sitä ei vielä osattu fysioterapiaopinnoissa opettaa.
Luonnonmukainen elinpiiri motivoi hevosta tutkimaan
ympäristöään.
Vaihteleva maasto antaa virikkeitä myös kilpahevosille.
Kuvassa Annikan kenttäratsuja.
46
Tunne Hevonen. Ja luonnollisesti jatkan kilpailemista kenttäratsastuksessa, Annika naurahtaa.
Lue lisää: annikaschulman.fi
S.I.T.S. Annikan lisäksi mukana ovat:
Anna Valros, kotieläinten hyvinvointitieteen professori.
Anna työskentelee Helsingin Yliopiston tutkijana.
Heidi Rosengren, eläinlääkäri, tarttuvien tautien erikoistuja, yleispraktikko.
Heli Hyytiäinen, fysioterapeutti (AMK), eläinfysioterapiaan erikoistunut, MSc inVeterinary Physiotherapy.
Heli työskentelee Yliopistollisella Eläinsairaalalla sekä
pitää luentoja hevosen biomekaniikasta ja lihashuollosta.
Tuula Penttilä, fysioterapeutti (AMK), Somatic pilatesohjaaja, Method Putkisto-ohjaaja. Idea koulutuksesta
lähti osin siitä, mitä eri hevosihmiset ovat minulta kysyneet ja
pyytäneet vetämieni kurssien yhteydessä.
-Jatkan myös oman tallini pitämistä ja siihen toivoisin löytäväni nuoren, positiivisen, uraansa aloittelevan hevosten kouluttajan yhteistyöhön kanssani. Hevostaito
Tulevaisuus
Laajalti itseään kouluttanut Annika haluaa kehittyä yhä
edelleen
Hevostaito
Tunne Hevonen
47
Tekniikan kehittyessä osa valmennuksesta siirtyy internetiin. Samalla voit
myös osallistua arvontaan, jossa voit voittaa kurssin itsellesi
ilmaiseksi!
Lue lisää: www.ridingflow.fi. Omat käsitykseni antibioottien käytöstä lensivät romukoppaan ja talliapteekki täydentyi Celox-haavasiteillä.
Ell Heta Turunen kertoi PPID:stä eli tutummin Cushingin
taudista. Vanhat
totuudet pitivät edelleen paikkansa: älä kipulääkitse itse ähkyhevosta, opettele tuntemaan pulssi jo terveeltä hevoselta ja
tiedä etukäteen niin omien kuin asiakkaitesi hevosten kohdalta
saako ne ähkyleikata vai ei.
Hevosten silmäsairauksista ja näöstä puhui ELL Eva
Einola-Koponen. Aihe olisi riittänyt yksinään seminaarin aiheeksi. Anatomiaa ja fysiologiaa kohtuullisesti taitavallakin tuntui
välillä menevän suolet sekaisin pelkästä kuuntelusta. Tallessa ovat edelleen ?Ähky!?, ?Varsominen?, ?Haavanhoito?, ?Iho-ongelmat. Hevonen on ensisijaisesti hämäränäkijä ja liikkeentunnistaja, siksi sen maailma
on usein aidosti erilainen kuin meidän ihmisten.
Seminaarin päätti Master ratsastuksenopettaja, valmentaja
Kikka Suomio. Hevostietojen päivitys 2013
K
ävinpä Horse Signals-seminaarissa. Tämä helpottaa kiireisiä hevosihmisiä, kun voi opiskella missä ja milloin itselle parhaiten
sopii, Syvärinen kertoo.
48
Tunne Hevonen
Iltapäivän osuuden avasi ELL Kati Niinistö kertoen ähkyistä. esitelmä oli vaikuttava. Hänen esitelmänsä sivusi eniten varsinaista
otsikkoa. Älypuhelimen ja nettiyhteyden avulla rentoutusharjoituksen voi tehdä vaikka tallilla ennen hevosen selkään
nousemista.
Ensimmäinen kurssi julkaistaan toukokuussa. Jos me ymmärrämme miten hevonen näkee, voimme
paremmin tulkita ja ennakoida sen käytöstä. Online-kurssit koostuvat videoluennoista, lukutehtävistä
ja kirjallisista tehtävistä sekä rentoutuksista ja mielikuvaharjoituksista. Tällä kertaa lahjoituksen kohteena on Hevossairaalan
maneesihanke ja järjestäjänä yksityinen taho. ja mitä niitä nyt muita olikaan,
kopiokoneella tehtyjä prujuja hevosten sairauksista ja niiden
hoidosta.
Horse Signals tuntuu olevan aiempien luentosarjojen jalanjäljillä. Hyvää juttua ajoittain, mutta kun
seminaariyleisö oli pääosin keskenään tuttuja, tai ainakin äänekkäimmät heistä, jäin kaipaamaan muitakin näkökulmia. Ratsastajille on pian tarjolla mielenhallinnan oppeja verkkomuotoisina kursseina,
kun NLP-kouluttaja, ratsastajien henkinen
valmentaja Katri Syvärinen käynnistää
verkkokurssit tänä keväänä.
- Kierrän valmentamassa ratsastajia eri puolella Suomea.
Vaikka henkiset haasteet ovatkin yksilöllisiä, silti tiettyjä kysymyksiä kysytään minulta hyvin usein. Jopa viidesosalla yli 15 vuotiaista hevosista on oireita
muunmuassa sitkeän talvikarvan ja laskevan suorituskyvyn
muodossa. Aiheet olivat hyviä,
mutta niitä oli liikaa, ja kun lähes jokaisella esiintyjällä oli hukassa ammattimainen ote ajankäyttöön niin aikataulu venyi ja
paukkui.
Professori Riitta-Mari Tulamon ?Hevosen haavat ja traumat. Verkkokurssien avulla
mahdollisimman moni saa avun ilman, että tarvitsee tavata
henkistä valmentajaa kasvokkain. Vieraskynä
Heppaseminaarissa
. Päätellen tekemieni muistiinpanojen määrästä seminaari oli hyvinkin tarpeen. Tuomitsemalla
muiden tavat suljemme heidät ulkopuolelle, jolloin vuorovaikutus eri harrastajaryhmien välillä lakkaa.
Olin alunperin pettynyt ajatukseen hevostaitomerkin kertauksesta. Mars koulutuksiin tallimestarit, hevosten lääkintä ja ensihoito on muuttunut
viimeisen 20 vuoden aikana. Hän heitti pallon yleisölle ja avasi keskustelua
siitä kuinka hevoshullujen maailma on muuttunut kuluneiden
vuosikymmenten aikana. Heräsin samalla ajatukseen siitä, että tämä
tietämys pitäisi saada perille jokaiselle tallille. Paikkakin oli
Yliopiston luentosalin sijaan prameampi hotellin auditorio.
Valitettavasti myös hinta oli pramea. Myöhemmin
luvassa on myös pidempiä ratsastajan henkiseen kehittymiseen
sekä tavoitteiden asettamiseen liittyviä verkkovalmennusohjelmia.
Mikäli olet kiinnostunut aiheesta, käy heti ilmoittautumassa
sähköpostilistalle osoitteessa www.ridingflow.fi. Kurssi sisältää runsaasti harjoituksia, jotka auttavat
ratsastajaa valmistautumaan suoritukseen ja hakeutumaan
haluamaansa mielentilaan kilpailutilanteessa - ja miksei
muulloinkin. Paljon on puhuttu hevosenomistajan ajokortista, mutta paljon ajankohtaisempi olisi tallinpitäjän ajokortti, joka pitäisi päivittää viiden vuoden välein.
Heidi Kallioniemi
UUTISIA
Ensimmäinen kurssi on nimeltään ?Eroon kilpailujännityksestä?. Ei
tässä lajissa ole vain yhtä tapaa tehdä oikein. Lääkityksellä voi uneliaasta pikkulasten ponista
taikoa esiin entisen rusettikoneen.
MMT Markku Saastamoisen ruokintaluento sen sijaan oli
jotakuinkin sama kuin ennenkin. Eikä vain tallissa
ja tarhassa vaan myös kisa-areenoilla missä kohdataan uusia
asioita ja vaikkapa haastavan värisiä esteitä. Paitsi että vihdoin kuulin sanottavan ääneen kaloriteorian romutuksen: Hevosilla voi olla
kuidun sulavuudessa suuria eroja, mikä selittää sen, että toinen
on läski pienelläkin heinäannoksella ja toiselle pitää lappaa
väkirehuja kauhakaupalla.
Valmennusta pian
myös verkossa
Hevosihmisille on tarjolla monenlaista
valmennusta ja koulutusta. Sain päivitettyä itseni aivan uudelle tasolle. 70 euroa koko päivästä,
puolesta 40, on monelle hevosharrastajalle liian paljon.
Toki tässä seminaarissa oli kuusi vanhaa kurssi-iltaa yhdessä.
Mutta se olikin seminaarin kompastuskivi. Nimen ja
ennakkomainonnan perusteella odotin hevosten
merkkikielen tulkintaa, ehkä kuiskailua, narunpyöritystä ja muuta kukkahattuilua, mutta ohjelmassa olikin hevostaitomerkin jatko-osa.
Kauan sitten Yliopiston eläinsairaalan ystävät -yhdistys järjesti yöpäivystyksen säilyttämisen puolesta luentoja erilaisista
aiheista. Mitä tällainen vanha koira tekee tiedon kertauksella,
kun osaa jo kaiken
TOINEN
ratsastaja
puoleen
hintaan!
Sarah-Jane Clarke
ja Embrujo
Elite Andalusians tarjoaa Tunne Hevonen -lehden lukijoille:
Klassisen ratsastuksen kurssi Andalusiassa
hintaan 850 . ja ystävä mukaan puoleen hintaan!
TARJOUS KOSKEE VIIKON KURSSIA (7 yötä), joka sisältää
5 klassisen ratsastuksen tuntia Sarah-Jane Clarken yksityisopetuksessa, upeilla puhdasrotuisilla espanjalaishevosilla sekä
majoituksen ja aamupalat pienessä perhehotellissa Chipionan
lähellä, vain viiden minuutin matkan päässä Cadizin kauniista
hiekkarannoista Espanjan länsirannikolla. Viikon aikana on
myös mahdollista tehdä retki Jerezissä sijaitsevaan Espanjan
kuninkaalliseen ratsastuskouluun ja nähdä koulun valloittava show.
Lisätietoa: www.eliteandalusians.blogspot.fi
Lue myös matkakuvaus Tunne Hevonen -lehdestä 6/2012!
Sarah-Jane Clarke, sarahjane.clarke@yahoo.es
www.elite-andalusians.com
Kuva: Gordon Paterson
Mikä aihe
Sattumoisin myös niistä toinen liittyy teehen ja
teekuppeihin:
Zen-mestari Nan-in sai vieraakseen yliopiston professorin,
joka halusi kysyä mestarilta Zenistä. Oma oikopolkuni osoittautui kuitenkin pitkäksi
kiertotieksi. Tällä palstalla Tunne Hevonen
-lehden toimitussihteeri pohtii hevosja muun elämän yhtymäkohtia omien
kokemustensa kautta.
Ihmisen jääräpäisyys ja oppimisen hitaus tuntuu jääneen
pysyväksi aiheeksi kolumneihini. Se vain on
mitä se on. Lopulta mestari vastasi: ?Kuinka voin kaataa sinulle teetä,
kun sinulla ei edes ole kuppia??
Ryhdyin etsimään tuota tarinaa sitä kuitenkaan löytämättä.
Sen sijaan törmäsin muutamaan muuhun kertomukseen, jotka
pätevät mielestäni erinomaisen hyvin myös hevosten kanssa
olemiseen. Professori kuitenkin puhui
jatkuvasti vain omista ajatuksistaan. Lopulta hän ei voinut enää pidättää itseään,
vaan huudahti: ?Kuppi on jo täynnä! Siihen ei mahdu enempää!?
Nan-in vastasi: ?Kuten tämä kuppi, sinäkin olet täynnä omia
mielipiteitäsi ja teorioitasi. Nan-in tarjoili teetä. On löydettävä
oikeanlainen nöyryys itseään alentamatta ja annettava asioille
niiden vaatima aika, kuten kolmannesta tarinasta opimme:
Itämaisten kamppailulajien opiskelija meni opettajan luokse ja
sanoi: ?Omistaudun opiskelemaan kehittämääsi kamppailulajityyliä. Harjoittelen
joka päivä kymmenen tuntia tai enemmän, jos minun täytyy.
Kuinka kauan se sitten kestää??
Opettaja mietti hetken ennen kuin vastasi: ?Kaksikymmentä
vuotta.?
Myös minä olen kuulunut, ja ehkä kuulun yhä edelleen suureen kaikkitietävien joukkoon, joka kuvittelee löytävänsä oikotien onneen. Kuinka voin näyttää sinulle Zenin, jos
et ensin tyhjennä mieltäsi??
Hevonen ei vaadi kovin paljoa, mutta toisaalta se vaatii
meiltä kaiken: täydellisen läsnäolon ja tinkimättömän rehellisyyden itseämme kohtaan. Jälleen kerran teemaa pyöritellessäni mieleeni tuli tarina oppilaasta, joka jatkuvasti piinasi
mestariaan vaatimuksillaan ja ihmetteli, miksi mestari panttasi
tietoa, eikä paljastanut kaiken olevaisen salaisuutta oppilaalleen. Jos
50
Tunne Hevonen
haluamme oppia, meidän on tyhjennettävä mielemme ja ojennettava kuppimme -jos meillä sellainen jo on. Ja toisin kuin me, hevonen pysyy
vaatimuksessaan peräänantamatta, se ei laskelmoi, eikä sen
vaikuttimena ole kunnianhimo tai näyttämisenhalu. Kuinka kauan minulta kestää oppia hallitsemaan se??
?Kymmenen vuotta.. Vaan kukapa tietää, ilman ylimääräistä ja turhalta
vaikuttavaa harhailua, en ehkä koskaan olisi löytänyt omaa
teekuppiani.
Eira Jääskelä
toimitussihteeri@tunnehevonen.fi. ?Toimitussihteerin kynästä?
Eira Jääskelä on pitkän linjan hevostaitaja, joka kouluttaa hevosia ja opettaa
hevostaitoja tavoitteenaan turvallisempi ja hauskempi hevosharrastus
sekä kaksi- että nelijalkaisille ystävilleen. Emme voi opettaa suurelle mestarille mitään. Professori katseli, kuinka kuppi täyttyi ja teetä alkoi
valua reunan yli. vastasi opettaja huolettomasti.
Oppilas oli kuitenkin kärsimätön: ?Mutta minä haluan hallita sen nopeammin. Professorin edelleen puhuessa Nan-in kaatoi teetä vierailijan kuppiin
ja miehen edelleen jatkaessa puhettaan Nan-in jatkoi teen kaatamista. Aion työskennellä ahkerasti
teksti ja kuvitus: Silja Lassila
PAL.VKO 2013-24
802009-1302
13002
6 414888 020090
Tunne Hevonen ?lehti täynnä
tietoa, taitoa ja tunnetta!
Tunne Hevonen ?lehden verkkokaupasta löydät lisäksi hevos- ja eläintietokirjoja.
Katso ajankohtaiset tarjoukset osoitteesta: www.tunnehevonen.mycashflow.fi
Vudekan
ilmoi
2
5
1
3
6
4
Tunne Hevonen ?kevätkisa
Äänestä paras kansikuva ja perustele miksi.
Voit voittaa 100 euron arvoisen kirjapaketin.
Vastaukset joko TH:n Facebook-sivuille tai sähköpostitse
osoitteeseen: kevatkisa2013@tunnehevonen.fi
Arvonta suoritetaan 30.5.2013 kaikkien vastanneiden kesken.
Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti
52
Tunne Hevonen
www.tunnehevonen.fi
Olemme myös Facebookissa!