# 1 / 2009
TUKEVAA ASIAA ELÄMÄ
STÄ
7
kun minä kuolen
s. 22
Amerikkalainen unelma
CSI seinäjoki
mumma & mummo 1
tuh|ti adj. Onpas täällä tuhti meininki.
[tukeva, pullea, leveä, paksu, tanakka, vanttera, reipas, riuska, ponteva]
2. Tuhti emakko. Siinä on pulskia miehenalkuja ja tuhti likka. puhek. oiva, kelpo, aimo; tukeva, vankka. Tuhti mies. Se on tuhti ihminen, tuo meidän mamma! Tuhti työpäivä
TUKEVAA ASIAA ELÄMÄSTÄ
3
4
5
eväslaatikko
pä alkupala 9 äkirjoitus
a 10 luonnoss a 12 kuVakaupp kijä 14 pakina: kät pääruoka
lema minun kuo unel kalainen amerik
csi seinäj
mummoih
misiä
16 22 32 40
ni
oki
ma
jälkkäri n 52 e: seitsemä uVafeatur k 0 maailma 6 pelimiehen ka 64 superruo äätäjä 67 kolumni: s
kannen kuVa Teemu GransTröm meikki nina luosTarinen
6
8
Olin jo heittää kaiken toivon tytön löytämisen suhteen, kun Suomi osoitti pienuutensa ja elämä kummallisuutensa: tyttöihminen vastasi sähköpostilla etsintäkuulutukseeni kahden päivän kuluttua. tekee pienenä poikana kunniaa isänsä hautajaisissa. Olemme luoneet uudentyyppisen lehden juuri sinua varten. Heinäkuusta 1999 muistan vain yhden asian. Muistan kyseisestä kuukaudesta ainoastaan tuntemattoman tytön silmät, jotka katsoivat minuun hetken verran ihmismassan keskeltä risteilyaluksen täyteen ahdetulla käytävällä. Lehden pääjutun (s. Sitten ne yhtäkkiä katosivat. Se oli pitkä aika nuorelle ihmiselle. Reilu vuosi sitten kiinnitin huomiota iltapäivälehden lööppiin, joka kertoi järjettömästä henkirikoksesta, jonka uhriksi oli joutunut nuori nainen. Sulin täydellisesti lämpimän katseen edessä, ja olin haltioitunut ja kipsissä samaan aikaan. Tyttö oli kuin olikin sama niistä silmistä ei voinut erehtyä. Se oli Laura. Muistan ikuisesti myös hyytävän aamun syyskuussa 1994, kun autolautta Estonia aloitti viimeisen matkansa kohti merenpohjaa. Minä tunnistin hänet. Muistan ikuisesti kuuluisan valokuvan, jossa John F. Silmät lasittuneena yritin jatkaa työpäivää, kunnes huomasin pystyväni vain kysymään sitä yhtä kuuluisaa kysymystä. En muista esimerkiksi John F. En ollut koskaan tuntenut mitään vastaavaa. Kotiin päästyäni laadin epätoivoissävytteisen ja silmäpainotteisen etsintäkuulutuksen. kennedy Jr. Halusin upota niihin. Ensisuudelma vanhan ala-asteeni pihalla kruunasi illan, ja olin onnellinen siinä valtavassa hetkessä. Tuhti on ihmisille, jotka ovat kyllästyneet ylitsevuotavaan hömppään, ja kaipaavat lukukokemukseltaan enemmän. Muisto ei unohdu koskaan. Se musersi minut täysin. 22) aiheena on kuolema, sillä kuolema koskee kaikkia, ja halusimme tai emme, se osuu välillä liian lähelle. Nämä olivat pienelle miehelle isoja hetkiä. Tuhti jättää tyhjyyttä kumisevat julkimot aivoituksineen omaan rauhaansa, ja keskittyy aidosti elämänmakuisiin tarinoihin. Kuvassa näkyi piha ja lehdelle tyypilliseen tapaan tunnistamattomaksi käsitelty kuva. Miksi. Ne olivat syvyydessään kauneimmat, mitä olin koskaan nähnyt. Kuin elämä itsessään, lehti pyrkii jättämään lukijaansa jäljen, joka kestää. pääkirjoitus
silmät
Elämä on hEtkiä täynnä, jos niin vain haluaa. Huone pyöri ympärilläni ja sydämeni oli pakahtua jännityksestä. Murto-osa ihmisen elämästä oli uurtanut ikuisen jäljen sydämeeni, ja nyt huomasin kaipaavani jotain, mikä ei koskaan ehtinyt kunnolla minun ollakaan. Kävelimme pitkään Töölönlahtea ympäri, eikä hiipivä kylmyys tuntunut haittaavan kumpaakaan. Onnea jatkui muutaman kuukauden verran. Tuhti välittää tarinoita elämästä, sillä siellä missä on kuolemaa, on oltava myös elämää. Kennedy nuoremman syöksymistä vaimoineen mereen pienkoneella tai sitä, miten pyöräilijä lance Armstrong aloitti nousun elävien legendojen joukkoon voittamalla Ranskan ympäriajon ensimmäisen kerran. Tervetuloa tuhtiin maailmaan.
huomasin kaipaaVani jotain, mikä ei ehtinyt minun ollakaan.
marko-oskari lehtonen päätoimittaja
9. Käsissäsi oleva Tuhdin ensimmäinen numero on kuitenkin sinun. Hetki on yksi tähänastisen elämäni rankimmista kokemuksista
10
Lienee ensimmäinen kerta, kun tässä kohdassa maapalloa liikehditään kuubalaisen kosiotanssin askelin. luonnossa
Yks, kaks, kol, nel
EspoolAinEn JArno sAArimäki, 23, pyörähtelee kallion päällä keskellä metsää. "Joskus juhlissa mietiskelen, että mitenkäs sitä nyt istuukaan tässä tuolissa, ja onko ryhtiä. Olemme metsässä, koska se on Saarimäen mieleen. "Luontoon tai omaan kehoon. Nykyään huomaan tekeväni myös monia hieman epätavanomaisia asioita: kilpatanssia, sienestämistä tai marjastamista metsässä ja kukkien hoitoa kotona. Pääsee mukavasti irtautumaan muusta maailmanmenosta", Saarimäki kuvailee. Olen suunnistanut, uinut ja käynyt astangajoogassa. Mutta tanssista ei niin vain enää irtauduta. "Tanssiminen on olemista itsensä ja partnerinsa kanssa. Siinä intiimissä tilanteessa ei ole tilaa muille ajatuksilla. Normaalisti oltaisiin parkettilattialla peilisalissa. Se jää selkärankaan. Pelailen luonnonlakien ja oman kehon hallittavuuden kanssa." Hän on muun muassa kasvissyöjä, ja vain kokeillakseen, pystyykö totutusta tavasta eli lihansyönnistä irtautumaan. Pystyy. Kadulla kävellessä saatan alkaa laskea yhtäkkiä: yks, kaks, kol, nel..."
markus haapamäki kuva teemu granström
11. Hän sanoo harrastuksiensa olevan sellaisia, jotka liittyvät läheisesti luontoon
Kuvassa oli ehkä vähän höntti ilme.
TEIT MEISTÄ KAUNIIT
12. Lisäksi kasvojen virheet näkyivät. Kuvaa on käsitelty sopivasti, eikä siitä tule puuterimainen vaikutelma. Jarno ennen
jarno:
Pidin käsitellystä kuvasta enemmän, koska kasvojen ilme on intensiivisempi ja kuvauksellisempi. Käsittelemättömässä kuvassa ilmeeni ja asentoni eivät olleet huolitellun näköisiä
Jenni ennen
jenni:
Tykkäsin enemmän käsitellystä kuvasta. On ehkä epäkorrektia sanoa meikillisen ja käsitellyn kuvan olevan luonnonkaunista kuvaa kauniimpi, mutta en kuitenkaan itse koe kuvankäsittelyn ja meikin olevan mikään huono juttu. Siinä tulivat hyvin esiin vain tietyt osat kasvojen piirteistäni, kun taas käsittelemätön ja meikitön kuva toi pinnalle kaiken. Lisäksi meikittömässä kuvassa ei oikein tiennyt mitä kohtaa katsoa, kun tuntui että kaikki pienetkin yksityiskohdat olivat liian näkyvissä. Mielestäni kauniin kasvokuvan ei tarvitse korostaa ihmisen kaikkia puolia, vaan riittää että tuo esiin vain jotain yksityiskohtia. Kumman version sinä näkisit lehdessä mieluummin?
13. Jos kerran on keinoja tehdä ihmisestä sievemmän näköinen, niin miksei niitä sitten saisi käyttää hyvällä omatunnolla.
ulver svensson kuvat heli hirvelä
Kauneus on katsojan silmässä, mutta kuvankäsittelyllä saa ihmeitä aikaan
14
En minäkään menisi sellaiseen kampaamoon, jossa kampaaja on kuin seinästä reväisty.
suimme viimeiseksi Keravalla viitisen vuotta rivitalossa, mikä ei ollut meidän juttumme ollenkaan. Työssä ollessani minut tunnistettiin yleensä murteen perusteella. Kysyttiin, että mistäpäin Pohojammaata oon kotoosin. Silloin moni varmasti ajatteli, ettei tästä liitosta voi tulla mitään. Kymmenien vuosien kampaamotyö näkyy: sormet ovat kuluneet ja peukalo siirtynyt melkein kämmeneen. Tuohon aikaan, vuonna 1963, miehen piti olla vähintään 18-vuotias, ja tytön 17, jos halusi naimisiin. Ajattelin sitten, että minä vaikka kerjään leipäni huonona aikana, mutta ikinä en tule kotoa pyytämään mitään. Se oli vanha poliisin talo, jonka perhetuttumme rakensivat 1950-luvulla. Mielestäni
15. Mumma minusta tuli 39-vuotiaana. Sanoin pankkivirkailijalle, että olen ollut ikäni ammatissa, jossa minun on pitänyt olla mallina asiakkailleni. Mietin silloin, etten ikämaailmassa tekisi näin tylsää työtä elääkseni. Kuri pitää silti olla. Olimme mieheni kanssa molemmat seitsemäntoista, mutta presidentti Urho Kekkonen antoi meille luvan käydä vihille. Minä en kuitenkaan halunnut antaa aihetta puheisiin, että onpas se Hirvelän rouva rupsahtanut. Olin kampaamokoulun jälkeen hetken vieraalla töissä Helsingissä, Pihlajamäen ostarilla, kunnes perustin oman kampaamon Vantaalle Koivukylään. Ylihärmä on aika ahdasmielinen, vahva körttipitäjä. Niillä eväillä sain lähteä maailmalle. Suunnittelimme muuttavamme jonnekin Lahden ja Heinolan seudulle, kunhan työt päättyvät. Mitä vanhemmaksi tuli, sitä
A
ahdistavammaksi koko pääkaupunkiseutu muuttui. Nyt se on meidän kotimme. Mieheni opiskeli Helsingissä autokoulunopettajaksi. Aluksi minusta tuntui siltä, että ihmiset ovat täällä hirvittävän kateellisia meille paluumuuttajille. Vanhana ei jaksa jatkuvaa hälinää, eikä hektistä kaupunkielämää. Äitini oli myös kampaaja, samoin kaksi siskoani, siskon poika sekä yhden lapsenlapsen äiti. Paljon pitäisi muljahtaa keskipisteessä, jos vielä etelään muuttaisimme. Kunnes sitten eräänä päivänä löysimme, aivan vahingossa, myytävänä olevan talon Ylihärmästä. Ne eivät olleet äidiltä oikeanlaiset saatesanat. Suurin piirtein potkaistiin ovesta pihalle ilman ammattia. Nyt olemme olleet 45 vuotta naimisissa, ja lastenlapsia on kolme. Pankkivirkailija sanoi täällä kerran, että minun kannattaisi mennä joskus kauppaan ilman meikkiä ja tukanlaittoa, koska ihmiset eivät uskalla tulla puhumaan minulle. Sen verran minussa on pohojalaasta luonnetta. Kun menimme naimisiin, se oli skandaali tällaisessa pienessä kylässä. Nuorena minut pakotettiin auttamaan äitiäni kampaamossa, järjestelin rullia ja ojensin äidille saksia. Aivan teki pahaa, jos piti mennä johonkin Jumboon ostoksille. Luulivat, ettei meidän ole tarvinnut tehdä etelässä mitään että se raha on tullu Helsingis ittestänsä mutta eiväthän he koskaan nähneet meidän menevän töihin tai tulevan töistä kotiin. Asuimme vuosikaudet Etelä-Suomessa, minkä jälkeen muutimme takaisin tänne Ylihärmään. Päivisin kävin koulua ja iltaisin tiskasin Kolumbia-baarissa Iso Roobertinkadulla. Vaikka kyllähän me täälläkin tullaan ja mennään jatkuvasti: käymme tanssimassa ja joskus otamme isolla porukalla taksin ja lähdemme reissuun. Vastasin, ja lisäsin, että "koskaan en oo kapsäkkiäni tänne purkanu". Mutta sekin on sellaista rauhallista menoa. Lopulta päädyin yksityiseen kampaamokouluun Helsinkiin, kun lapset olivat pieniä. Toiset lapset leikkivät ja minä tein töitä. Minunkin lapsuudessa rajat olivat kovat, ja kotona vahdittiin kovasti tekemisiä, vaikka minulle 17-vuotiaana kävi niin kuin kävi. Silloin tehtiin pitkää päivää, mutta en antanut periksi. Kotona meillä oli kotiapulainen, jonka olin ottanut mukaani Ylihärmästä. Raili Skyttä lähti pommituksia pakoon. Sitten nämä
isoäidit
tulivat Helsinkiin.
markus haapamäki kuvat heli hirvelä ja teemu granström
leila HirVelÄ, 63, YliHÄrmÄ
k
un sain ensimmäisen lapseni, äitini totesi minulle: "Nyt saat tehdä elämälles mitä haluat, mutta minä en sitten haltioi". Työskentelin kolmisenkymmentä vuotta parturikampaajana. Leila Hirvelä meni naimisiin Urho Kekkosen luvalla. Ajattelin, että minä vielä kyllä näytän
Muistan, kuinka talon lasten kanssa tapoimme torakoita seinän raoista, ja äiti kampasi täitä veljeni päästä. Koska rahaa piti antaa joka tapauksessa, niin sen eteen lapsen oli hyvä nähdä pikkuisen vaivaa. Öisinkin joskus istun koneen ääressä monta tuntia yhteen menoon. Kävin pian Systeman konekirjoituskoulussa alkeiskurssin. Isäni oli töissä rautateillä ja äiti ompeli. Elämä on tässä ja nyt.
raili skYTTÄ, 79, Helsinki
V
16
enäjä väitti, että Suomi hyökkäsi, mutta eihän se nyt niin ollut. Isä meidät kuitenkin vei junalle ja lähdimme evakkoon Parikkalaan. Poika meni hakemaan risua hitaasti kuin etana, ja me seurasimme ovella hänen kulkuaan. Ennen laitettiin koulussa nurkkaan seisomaan, jos teki jotakin tai tirskui pulpetissa. Me olemme heidät opettaneet elämään. Muistan yhden tapauksen, kun lapsemme olivat pieniä. Minun ikäisiäni siellä ei kauhean paljon ole, mutta on kivaa olla ajan hermolla. Siihen aikaan ei lähdetty jatko-opintoihin, mutta kansakoulun kävin loppuun asti hyvällä menestyksellä. Voisi leikillisesti sanoa, että touhu meni niin kalliiksi, että päätimme ostaa pesukoneen. Sieltä tulee joskus viestiä jopa heidän kavereiltaan että tulevat tiettynä päivänä käymään joukolla ja tilaavat valmiiksi lättytarjoilun. Silloin alkoi se talvisota. Ei pahoinvoinnista tarvitse välttämättä nuoria itseään syyttää. Kalenteri on jatkuvasti täynnä. Kurssi sujui hienosti, joten uskalsin mennä näyttämään todistusta Apilan johtajalle. Koskaan ei ole esimerkiksi tullut mieleeni, että olisi pitänyt erota miehestäni. Myöhemmin minä sitten kävin iltakoulua ja suoritin keskikoulun. Nuorena sitä luuloo tietävänsä kaiken, vaikka ei tietääsikkää. Paljon on asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin, mutta ei niitä enää auta miettiä. Opettaja sanoi meille, että nyt lähdetään puistoon, jonne oli kaivettu isoja ojia. Elämässä pärjää, kun on pitkä vieteri ja huumorintajua. Lapsi pitää kuulemma saada tottelemaan puheella. No minä sitten menin, ja se kurssi meni vielä paremmin! Töissä naputtelimme tukkuliikkeen laskuja. Lopulta hän sai itse hakea metsänlaidasta risun, vitsan. Opettelin jopa käyttämään tietokonetta. Poika huusi niin kuin pistetty sika. Aina olemme selvittäneet takut ja solmut. Hän kertoi, että suojautuminen olisi vain harjoitusta; vaan eipä ollutkaan. Perillä Parikkalassa majoituimme sukulaisten luo. Paljon on asioita, jotka pitää katsoa sormien läpi. Jos lapselta jotakin puuttuu, niin ilman muuta hän siihen reagoi. Silloin ei ollut nikotiinipurkkaa tarjolla; lopettaminen oli omasta korvienvälistä kiinni. Ensimmäinen työpaikka löytyi Kotimaasta, joka oli sellainen hengellinen yritys. Tarjottaessa sanoin, etten ole lopettanut, mutta nyt ei vain tee mieli. Tapahtui kaikenlaista, kunnes pääsimme Helsinkiin, Yrjönkatu 30:een. En tarkasti muista, mitä sitten tapahtui. Mutta kun voi olla sellaisiakin lapsia, joita ei edes kotona oteta kädestä kiinni. Meillä lapsilla olikin aina hyvät vaatteet. Kuljetin kyllä vuoden kolmosaskia käsilaukussa, enkä maininnut päätöksestäni kellekään. Vieläpä ihan itse, kukaan ei opettanut. Siellä hän käski kaikki oppilaat kotiin. Joku tokaisi minulle nähtyään uutisia Kauhajoen tapauksesta, että nyt se vapaa kasvatus näkyy. Mitä lähemmäksi poika tuli, sitä kovempi ääni hänestä lähti, kun tiesi mitä on tulossa. Työntekoon opetin lapsiani pienillä palkkioilla. Hän tuli viimein pienen oksan kanssa meitä kohti. Itse en ole aivan täysin onnistunut näiden suhteen; joskus olisi pitänyt olla nöyrempikin. Välillä oli tämä vapaan kasvatuksen aika. 15-vuotiaana lähdin tienaamaan, kun piti saada omaa rahaa. Monesti vanhemmat syyttävät ja sanovat, että koulusta pitäisi tulla kaikki oppi. Mielestäni tärkein oppi käyttäytymisessä tulee kotoa. Poltin silloin viimeisen tupakkani. Sitten kun harjoitus oli ohitse, menimme opettajan johdolla takaisin koululle. Jos hän ei näytä pahaa oloa kotona, niin sitten jossakin muualla. Ja se oli totisinta totta. Minä olin sinä päivänä koulussa Viipurissa. Mutta sitten sattui tiskaamisen kanssa niin, että kattilankin peseminen maksoi markan. On ollut heikkojakin aikoja, mutta hyviä päiviä on ollut onneksi enemmän. nykypäivän nuorten ongelmat johtuvat juuri vanhemmista ja kasvatuksesta. Äiti ompeli minulle rippivaatteet ja hääpuvunkin. Viipurissa minulta jäi kesken kansakoulun
kolmas luokka, mutta pääsin Lapinlahden kansakouluun suoraan neljännelle luokalle. Kaikki ystäväni polttivat silloin. Arastelin moralisointia, jos olisikin taas alkanut polttaa. En ollut siellä kauan, kun jo pääsin Apilan kemikaalitukkuliikkeeseen Bulevardille. Kuulin tässä hiljattain eräältä lastentarhassa työskentelevältä, ettei lasta saa ottaa siellä edes kädestä kiinni. Vaikka kyllä teki, ja alkuaikana näin jopa unia tupakasta. Nykyään jos opettaja sanoo tirskumisesta, niin tulee haistattelut päälle. Pitää olla pitkämielisyyttä ja valikoiva kuulo. Toinen pojistamme oli tehnyt jotakin pahaa, mistä oli hänelle jo tuhannen kertaa sanottu. Parikkalan visiitti oli lyhyt. Minä olin kymmenen, veli yhden vuoden ikäinen. Olen nyt ollut muutamia kuukausia Facebookissa. Apilasta lähti kemikalioihin. Olen lastenlasteni kaverina Facebookissa. usi elämä alkoi kohdallani oikeastaan 24 vuotta sitten, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Jokaisen vanhemman täytyy katsoa peiliin. Pitihän sitä napauttaa risulla säärille, jotta tiesi mistä on kyse. Parturikampaajan työt lopetin vuonna 1998, mutta eläkkeelle siirtymi-
u
sen jälkeen on ollut aina vain kiireisempää: vedän tiffany-lasikursseja, käyn näytelmäpiirissä, järjestän lapinrumpukursseja, käyn kuorossa ja olen mukana yrittäjänaisissa. Hän vastasi, että halutessani voin osallistua jatkokurssille. Minulla on ollut värikäs elämä. Ennen sellaanen ei olisi tullu mielehenkää
17
Hän oli aika ankara, ja osasi pitää hyvän kurin. Siellä ei oltu kovin kauan, kun mentiin Isosaareen. Tuleva mieheni oli olympiastadionilla töissä paikannäyttäjien esimiehenä. Muistankin muuten aika hyvän jutun! Siellä Russarössä oli sellainen iso tykki, jolla ne aina välillä ampuivat. Siellä me tapasimme, historiallisen tapahtuman merkeissä, suuren urheilujuhlan keskellä. Yölläkin siellä surisee. Söimme paljon kalaa, sillä mieheni oli innokas kalastaja. Minulla on aina tuossa pöydällä kolme ristikkolehteä, joiden avulla koetan pitää pään kunnossa. Seurasimme tilaisuutta sieltä salin parvelta, mutta en kyllä muista, kuka oli presidenttinä. Juoma tuli sinä kesänä Suomeen, ensimmäistä kertaa. Siellä saarella mieheni komenteli niitä muita. Kun yhdeksän kuukautta oli kulunut häistä, syntyi ensimmäinen lapsemme. Hän tuli usein kojulleni muka Coca-Colaa ostamaan. Sitä onkin naurettu, että mikä se päättymispäivä oikein onkaan! Onneksi pääsen huomenna Tukholman risteilylle, ja sen reissun jälkeen on tennisseuran pikkujoulut. Täällä Munkkiniemessä olen nyt asunut 24 vuotta samassa talossa. No minä lähden työntämään lastenvaunuja ja kissa on siinä vierellä. Jouduin joskus kotona sanomaan miehelleni, että nyt ei olla missään armeijassa. Puhelimessa sanottiin, että "nyt on majuri lähdössä". Menimme yhdessä sisään kello kahdentoista maissa, kun se sitten lopulta tapahtui kahdeksalta illalla. Poikamme on nyt merivoimissa. Minä olin meistä kahdesta se rauhallisempi puolisko. Vietimme siellä lomia ja kesäviikonloppuja. Se oli sellaista saaristolaiselämää. Koko perhe osallistui kalastukseen tavalla tai toisella, ja verkoissa sitä vasta riittikin putsattavaa. Suomenlinnassa oli hyvä kenttä ja aktiivinen tennisseura. Mieheni täti kysyikin minulta, että kuinka te nyt viisi vuotta olette ikkunoita katselleet. Sitten kuuluu huuto, että "Ammutaan!", niin se kissa alkoi hiipiä ihan matalana siinä! Ja se oli meidän mielestä niin hauskaa, kun se tiesi huudon perusteella, mitä on tulossa. Pankista soitettiin taksi, jolla lähdin Tilkkaan. Kaksi kasvainta he saivat hoidettua, mutta se yksi vei mennessään. n. Ikää tulee koko ajan lisää. Veljeni kuoli hiljattain. Lääkäri sanoi sen Meilahdessa, kun mieheltäni oli otettu näytteitä. Transmerin aikaan tapasin mieheni. Välillä meidän piti lähteä uimarannalle, kun ampumapaikka oli niin lähellä. Tein jo siinä vaiheessa surutyötä, kun tiesin, ettei siitä selviä. Helsingin kesäolympialaisissa, vuonna 1952, olin stadionilla myymässä Coca-Colaa. Hän ei vain ehtinyt olla eläkkeellä ollenkaan, sillä hän kuoli Tilkassa 50-vuotiaana. Perillä satuin sairaalan ulko-oville samaan aikaan mieheni siskon kanssa. Pian sen jälkeen aloin hankkia omaa asuntoa. Meidän poika seurasi isänsä jalanjälkiä. Pidimme häntä kädestä kiinni ja sanoimme hoitajalle, että kaikki letkut pois. Enhän minä enää pelaa, mutta käyn tennisseuran tilaisuuksissa. Vaikka aika lujaa naisetkin lyövät. Hänellä oli kolme aivokasvainta. Viimeisin oli ihan upseerikerhon vieressä, ja siellä järjestettiin paljon juhlia. Sitten ne kai soittivat lapsille. Hänestä tuli myös upseeri. Meillä oli myös kesämökki Hernesaaressa, lähellä Villinkiä. Kävimme varmaan niissä kaikissa. Pitää nauttia siitä, kun on vielä nuori: pystyy opiskelemaan ja tapaamaan iloisia ihmisiä. Minä en enää halunnut, enkä pystynyt mennä siihen huoneeseen. He sanoivat sen suoraan. Olimme seurustelleet viisi vuotta ennen naimisiinmenoa. aika lujaa naisetkin lyöVät.
T
18
tavaraa ympäri Suomea. Ihmettelen vain, miksei sieltä tule miesten pelejä, kun niitä miehiä olisi mukavampi katsella. Voitimme hänen kanssaan nelinpelin ja hänen siskonsa kanssa naisten nelinpelin. Häitämme vietettiin upseerikerholla Suomenlinnassa, koska hän oli armeijan kadetti. Haluaisin nähdä Nadalin pelaavan, koska hän on niin upea. Minulla on kolme lasta ja seitsemän lastenlasta. Kun tuli vieraita kylään, he saattoivat ihmetellä, että missäs lapset ovat seitsemän aikaan illalla. Olin Postipankissa töissä silloin ja kävin Tilkassa aina töiden jälkeen katsomassa häntä. Siellä he olivat, omassa huoneessaan. Kaikki oli silloin niin ihanaa.
P
Suomenlinnassa asuimme kolmessa asunnossa. Ruokatunnilla menimme mereen uimaan ja laitoimme sen jälkeen uimapuvut ikkunalle kuivumaan. Tytöt aina sanovat, että muistan kyllä nämä vanhat asiat, mutta en niitä uudempia. Vähän myöhemmin tein samaa työtä Transmerilla. Yhtenä päivänä meille taas tultiin sanomaan, että pian pamahtaa, joten pitäisi lähteä pois. Meillä oli kissakin saarella mukana. Isosaaressakin oli joku ihmeellinen tykki. Justiinsa tuli yksi finaaliottelu, jonka Venus Williams voitti. Mutta Rafael Nadal on ykkönen! Nadal on ykkönen! Viime aikoina televisiosta on tosin tullut vain naisten pelejä. Olen ollut kaksi kertaa presidentinlinnassa katsomassa, kun kadetit nimitetään. Nyt en ole tehnyt ristikoita, kun on ollut niin kovaäänistä remonttia yläkerrassa. Sitä olen ajatellut, että kuinkahan kauan tässä vielä kävellään, mutta kyllä minä vielä tanssimaankin menen. Hoitaja tuli kysymään, tarvitsenko rauhoittavia, mutta olin ottanut jo. Nyt olen saanut Eurosportin näkyviin ja katson sieltä tennisotteluita. Minun mielestäni merivoimien vaatteet ovat paljon komeammat kuin maavoimien.
elasimme paljon tennistä, kun mieheni vielä eli. Ikkunoita katseltiin ja käytiin hotelli Tornissa. Ensimmäinen saari, missä asuimme, oli Russarö. Viime yönä nukuin vain kolme tuntia. Työn kulusta jaettiin tiedote, että remontti kestää 6.8.31.11. ässä on elämän aikana saariloita kierretty. Eräänä päivänä olin normaaliin tapaan Jääkärinkadulla töissä, kun sinne soitettiin Tilkasta. Minä pääsin sitten vähän helpommalla keittiössä
19
Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kätkijän suorittama pällistelytapahtuma on perin mielenkiintoinen. Yleensä tapahtumapaikkana on merenranta, koska siellä ei oikein ole mitään, mihin tuijottaa. Niin helppoa on se. Sitten on niitä toisenlaisia hermostujia. Riippuu hyypiöstä. Lorottakaa siihen kattilakaapin edustalle ja lausukaa korostuneen vihaisesti muutama tuhma sana. pakina
kätkijä
tiEDättEhän tilAntEEn, kun ihminen joskus hermostuu. Sanokaa minun sanoneen: kyllä tulee äkkiä keskusteluapua harmistuneeseen fiilikseen, jos vain on äiti kotosalla. Monet ihmiset pysyttelevät hermostumisestaan huolimatta viilipyttyinä. Etsiikö kenties auttajia taivaalta tai lääkitsijöitä vesistä. Halvaksikin tulee sellainen mykkäkoulu, kun ei kulunkeja synny. Sitä voi vaikka panna tupakaksi tai lingota pissit lumihankeen ja turruttaa täten tunteensa. Mutta se ensimmäinen, se pidättyväinen hyypiö, joka piilottaa kaiken tunteen. Ne suuttujat vääntävät kehostaan irti kaiken, minkä ovat kivikaudella oppineet. Harva sentään tilanteessa pulloon tarttuu, mutta tarttuupa joku siihenkin, jos on havainnut moisen mukaansa ottaa. Kätkijä peittoaa tunteenpurkauksen, kukaties pullistaa silmästään yhden verisuonen, mutta pitää närkästyksensä jossakin takaraivon uumenissa. Siinä sitten rannassa tai töyräällä ihminen märehtii niin kauan, ettei enää sappi kiehu, jolloin hän aloittaa paluumatkan tilanteeseen, jossa kiukku alkoi. He heittelevät pöydät nurin, paiskovat vaasit seinille, yrittävät ajaa autolla päälle. Ihmettelenpä kuitenkin, että miksi kätkijän pitää sinne rantaan päästä tai mäen päälle. Ei saa merenrannassa tällaista kokemusta ei, vaikka kuinka tyhjentäisi rakkoansa. Ei päästä asiaintilaa eturaivoksi. Menkää vaikka äitinne luokse kylään ja alkakaa pällistellä tiskipöydän kantta oikein intensiivisesti. Eikä hotellille tarvitse korvata televisiota, koska sitä ei heitetty ikkunasta pihalle. Kyllä asia on niin, että hermojen helpotus löytyy täältä maankamaralta. Jonkinlainen verisuonen pullistuma hermostujan silmässä saattaisi kyllä paljastaa, että nyt pauhaa ja pahasti, mutta eipä sinne lähimmäisen luomien alle tule niin tarkoin katsottua. Jos nyt kerran olette sitten tällainen kätkijätyyppi (niin kuin kaiketi olette, miksipä muuten tätä enää lukisitte) ja teillä ilmenee pakottava tarve lähteä tuijottamaan, niin menkää ihmeessä ihmisten ilmoille. Sieltä sitä apua saa, ihmisiltä, jos oikein harmittaa. Yksi on, minkä hän tekee: kalppii toisaalle, poistuu tuijottamaan ei mitään. Hän on kätkijä. Taivaalla meistä jokunen voi toki reissata tuona vihastuksen hetkenä (varmaan menossa Kanarialle tai Rhodokselle), mutta Boeingin kyydistä on aika pitkä matka tulla avittamaan yksilöä hädässä, eikä jumbojetistä irtautuminen muutenkaan käytännössä onnistu. Häneltä palaa pinna. Tai sitten henkilö voi katsahtaa mäenrinteeltä taivaalle, koska sielläkään ei ole mitään. Miettikääpä tilannetta, että olette vihainen. Polttaa päreensä. Lieneekö kätkijä välttämättä edes hotellissa elellyt. Niin että sellainen on kätkijän tapa hoitaa asioitansa.
kyllä asia on niin, että hermojen helpotus löytyy täältä maankamaralta.
markus haapamäki
20
anna-stiina korhonen. Hän saattaa polkea kantapäillään maata yhä tiiviimmäksi tai puhahdella merkillisesti, mutta yhtä hyvin voi olla, ettei polje tai puhahtele. Esimerkkejä voisin kertoa tuhansia, vielä eläimellisempiäkin, mutta niistä voitte lukea kertomuksia uutislehdistä. Peijakas! Ei meistä tietääkseni kukaan merenpohjassa majaile