Nro 6/2023 | Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti | 28. vuosikerta | Hinta 10 € Glaiduu jygelii!
Ku sä tuut tsiigaa sen harmaat skeggee, skulaa ekaks: 050 59 259 64 SANTA CLAUS FOREVER Oy Caloniuksenkatu 2 santa@santaclausforever.fi. KU BLISARI ON GIMIS, . Se fiksaa sun rillis ja hioo uudet linssit sun pokiis. Joulugubbel on nyya byroo Tölikassa. Tää on slangidiggareiden kokoontumispaikka. STADIN SNYGEIN BUIDU C M Y CM MY CY CMY K K-Market_BiiliTalo_AliJahangiri_Tsilari_90x131_01.pdf 15 14.8.2023 11.00 Stadin slangidiggarit Freda 26 Vesa Pallasvesa on HTD ja oikee optikko. Ku sä stikkaat sun mesitsin diggarisivulle, stadilaisuus ilmiselvästi merkkaa jotain sulle tai sun prodaktsille. Tälle sivulle skaffataan tyyppei, lafkoi, klubei, mestoi ja buidui, ku diggaa Stadii ja slangii. Tässä vois stondaa sun mesitsis. Ei oo bulisti. Sä bonjaat, et mikä maaginen styrkka on jemmattuna slangiin, sen bamlaamiseen, sjungaamiseen ja skrivaamiseen. Mikä tahansa skraidu tällä sivulla fippaa Slangijengille buustii, jeesaa, et napasnöre ei bragaa, et Tsilari duunataan jatkossaki bulina, kalseena ja karheena. Ku meet, ni kerro, et sä oot kans slangidiggari. Tän kokonen mesitsi bungaa 100 egee
Testaa sun joulustressilevelit s. Palminen 20 Jaskaa Stadis M. Lindell 29 Stadilainen rehupuntti J. Vuosi on 1968. SISIS Kniigoja ja kyltyyrii 11 Oodi pluggaamiselle S. Mattsson 31 Slangi blisaa 32 Skabat 33 Pluggaajat 34 Slangijengi 38 Hurrislangii R. 12. 16. Jormanainen FOTO: IIDA HELMINEN. Kainulainen 23 Kuka ihmeen Saku. Ollin stoori s. Paunonen 19 Slangilodju H. Kolanen Slangin jäsenrekkarin hoitaja Reijo Lainela budjas skloddina Melkissä. KOSKI Vakkarit 4 Snadit 5 Hedari V. S. Palminen 24 Stadin syke R. Paunonen 27 Lindellin linjauksii T. Nyberg 39 Slangi järkkää Funtsauksii 14 Slangi ennen H. Saksala 28 Gamla slangi E. 30. FO TO : V IR V E K U U TA R . 3 Tsilari 6 | 2023. 8. Pluggaa Reijon stoorin eka osa s. Tsilari ja Stadin Slangi ry hengas framilla Kirjamessuilla. Milt sust tuntuu, ku tsiigaat tätä fotoo. Olli Ahvenlahti ja stuidulahjaks saatu Anglia himagartsalla, Hertsikan Näätäkujalla. Reppari löytyy s. KANSI: JALLU K. Kuutar 6 Yhteystiedot 7 Bamis H
No mut joka tapaukses, jos haluut naku-uinnille viel ennen tammikuuta kaksneba, ni ehit kyl viel. Liput bungaa 16 € aikuisille, alennusryhmille 6 €. Simmikseen duunataan niin buli remppa, ett dörtsit öpnataan simmaajille vasta parin vuoden kuluttuu eli tammikuus 2026. Fiudet huitsiin Erottajalta Yrjiksen simmis, se, mis saa simmaa nakuna, menee boseen tammikuus 2024. Mut parempi mennä heti! TL FOTO: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO / JALMARI AARNIO. Vaik Stadi oli ilmeisesti tiedottanu asiast jo keväällä, ei mesitsi ollu kaikkii tavottanu. SNADIT Slangiopen snadit Bonjaatsä nää. Seura oli HKV, Helsingin Kisa-Veikot. Kari Rahkamo oli eka ku sertifioitiin Stadin Kundiks 12.6.1996. Osa jengist oliki aika hiilenä jo heti kättelyssä, ku yllättäin pitiki tsöraa bilikal kiertotietä. Dörtsit on auki arkisin klogu 11–20, viikonloppusin klogu 11–18. Koska tässä kuulemma duunataan maailman toimivinta kaupunkia, oli kliffa yllätys, ku gartsa aukeski etuajas. Rahkamo studeeras ittesä diplomi-inssiks, ja politiikas sen puolue oli Kokoomus. käsis Tsiigaa vastaukset sivulta 33. Kämp Galleria staijaa osottees Mikonkatu 1, Suomen valokuvataiteen museo on siel K1-kerrokses. Penskoille (alle 18-vee) ei bungaa mitää, ja Ukrainan passilla pääsee kans ilmaseks inee. Stadin Slangi ry perustettiin syksyllä 1995 ja se rupes dilkkaa Stadin Kundi ja Stadin Friidu -titteleit. Ei olis uskonu Stadilta. Virve Kuutar Yrjiksen simmis menee boseen Yrjiksen simmis on arkkitehti Väinö Vähäkallion duuni. No, se on kait sitä elävöittämistä sitte. Se oli Härmän paras kolmiloikkaaja: edusti Suomee 31 kertaa maaotteluissa ja osallistu kaksiin olympiaskaboihin: Melbournessa ja Roomassa. Pentin fotojen ääreen kannattaa stoppaa pidemmäkski aikaa. Tää siis, jos suunnitelmat pitää – useinhan niin ei taida olla ainakaan tääl Stadis. . FOTO: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO / NOVOFOTO. Stadin nyya innovaatio on sulkee läpiajoliikenteelt yks gartsa toisesa jälkeen. Slangijengi toivottaa ykköselle lempeet hengailuu siel seuraavas ulottuvuudes. Jangsterina Rahkamo tsennattiin stebarisena sporttaajana. Marraskuun kuudes 2023, ku on kans ruotsalaisuuden päivä, laitettiin Monopolyn kallein gartsa eli Erottaja boseen fiudeliikenteelt koko loppuvuodeks. SP Menotärppi Stadissa Pentti Sammallahden Me kaksi -fotonäyttely on auki Kämp Gallerias viel 25.2.2024 asti. TL Stadin Kundi flyttas himluun Kari Rahkamo 1933–2023 Stadin entinen buli bossi Kari Rahkamo delas marraskuussa 90-vuotiaana. Simmis avattiin marsalkka Mannerheimin födlareina 4.6.1928 – toi sama päivä on kans Puolustusvoimain lippujuhlan päivä. toukokuuta 1933. Siit tuli Stadin kaupunginjohtaja vuonna 1991 ja sille myönnettiin ylipormestarin arvonimi. friikut . Sellanen oli duunattu Yrjöngartsan kautta Uudenmaankadulle. Pluggaa lisäinfoo osottees valokuvataiteenmuseo.fi TL 4 Tsilari 6 | 2023. Kundi oli födannu Lahdessa 30
Eikä jäsenyys tietty oo pelkkä Tsilari, vaan ens vuodeks Slangijengis on funtsattu jo vaik kuin bulisti kaikkee kliffaa proggista: slangitreffei, jortsui, redui, mennään Stadis mestoihin, mihin ei noin vaan pääse, treffataan Stadin Friidui ja Stadin Kundei, Hyväl Taval Dorkii ja glaidui slangijengiläisii. Jos sun joulugubben säkis on viel vajaust, ni ei tartte fluudaa buiduis tsögaamas gamista. Tää idishän stikattii jo viime Tsilaris. Siit se lähtee – glaidu ens vuos sulle, sun frendeille ja koko Slangijengille. Mut aika mones himas on snadi ongelma se, ett nurkat on täynnä krääsää muutenki. Onneks meit siin jeesaa pluggaajat ja vakkariavustajat, niinku meidän pro-fotaririnki, ettei tartte ite kaikkee duunaa. Tsennasithan sä sen, ettei Stadis oo muit ihan ikkareit kielii. Tai no, on siin snadisti ainettaki, ku lehti printataan, mut tärkeint siin on sisältö, se aineeton. Kimpassa on kliffempaa. Se, ett Tsilarit on huippusnygei, on meidän duunii tääl toimitukses. Jos ne ei viel oo slangidiggareit, ni tee niist sellasii! Ku sä ite hehkutat, kuin kliffaa on pluggaa boltsin ainoot aviisii, ku on skrivattu Stadin omal kielel, ne innostuu saletisti. Tai eihän noi oikeesti oo aineettomii, mut se aine niis menee johonki muualle ku sun frendin nurkkiin. Ai miten. Sä tietty jo bonjasit, miten sä saat sun frendit hyppiin riemusta. Joskus kyl sisällön duunaamiseen jotkut tarttee snadisti ainettaki, niinku vaik lasin vinkkuu, ett idikset fluudais paremmin ku alkaa skrivaa. HEDARI VIRVE KUUTAR Saletisti snygimpää ku mirhami N iinku gamlas biisis shungataan: ”nyt on riemun raikkahin aika”. Suomi ja ruotsi on roudattu tänne muualta, mut slangi on födannu just tääl – Stadin gartsoil ja pitskuil. Pluggaa lisää, ni hogaat. Tsennaat, mikä on boltsin snygein jylari, minkä voi antaa frendille, skidille, mutsille, faijalle, systerille, broidille tai kelle vaan lahjaks. Jep, Slangijengin jäsenyys! Funtsaa sit, ku sun frendi ens vuonna joka kerta, ku Tsilari kolahtaa sen postiluukust, funtsaa sua, miten sä oot boltsin fantsuin frendi, ku sä annoit sille nii kliffan jylarin. Ku sä ja sun frendit ootte jäsenii, ni pääsette messiin kaikkeen kliffaan. Vaik sun frendi ei ois tonttu, eikä tenttu-ukko, niinku teekkarit shungaa, ni sä voit saada sen hyppimään riemust. Fantsuu jygelin aikaa! Virve, Tsilarin toimittaja 5 Tsilari 6 | 2023. Sun duuniks jää vaan antaa se huippusnygi lahja sun kaikille frendeille jne., vaik ne budjais jossain landellaki. Onhan se snygimpää duunaa fantsuu aviisii ja järkkää redui ja muit häppeninkei, ku on bulimmin jengii messis. Shungaa messis: ”voit Slangin byrooseen sä tsöraa, sinne skuru kyllä föraa tai stikkaa voit byrooseen meilii”. Siks jengi on kekannu, ett voi antaa aineettomii lahjoi: slumppaa joku elukka perheelle Intiaan, tai skolekirjat skidille Afrikkaan. Me Tsilaris ollaan kans ajan hermol. Meki kekattiin aineeton lahja. . Jygelinä annetaan lahjoi. Suomi ja ruotsi on roudattu tänne muualta, mut slangi on födannu just tääl – Stadin gartsoil ja pitskuil. Ihan kliffa idis. Sen takii me toimitukses raadetaan välil öisinki, tsögataan kliffoi mestoi, skrivataan stoorei, haastatellaan stadilaisii, otetaan fotoi
Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen ja Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä stadilaisuuden ilosanoman levittäminen. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. 045 186 7238 www.stadinslangi.fi Harri Saksala bamis harri.saksala@gmail.com Virve Kuutar varabamis virve.kuutar@gmail.com Outi Havia outi.havia@kotiposti.net Risto Kolanen ristokolanen@gmail.com Raimo Kuitunen raimo.kuitunen@outlook.com Ragnar (Ranccu) Lilius ragnar.lilius@gmail.com Timo Alarik Pakkanen santaclaus@kolumbus.fi Valtteri Hellgren 1. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 28. varajäsen valtteri.hellgren@gmail.com Tarja Valli 2. varajäsen, sihteeri, toimistoduunari Sirpa Halmela, taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta) sirpa.halmela@elisanet.fi Reijo Lainela Jäsenrekisterinhoitaja (hallituksen ulkopuolelta) reijo.lainela@gmail.com Hallitus Toimituskunta Päätoimittaja Seppo Palminen seppo@palminen.com 050 552 1360 Toimitussihteeri Tiina Linna tsilari@stadinslangi.fi 050 435 2778 Valtteri Hellgren Matti Kainulainen matti.j.kainulainen@gmail.com Risto Kolanen Virve Kuutar Mikko Seppälä mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Tsilarin vakkarifotaajat Raimo Granberg Marit Henriksson Esko Koivisto Raimo Kuitunen Jarmo Meriä Aki Schadewitz Matti Snellman Taitto Sivupainajainen Kirsi Pääskyvuori Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Aikakausmedia ry:n jäsen Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liitto Kultti ry:n jäsen 6 Tsilari 6 | 2023. Voit käydä tsekkaa, mitä kliffaa slangija Stadi-kamaa hittaisit itelle tai vaik frendeille lahjaks. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 186 7238 Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. BYROO: Jäsenasiat, reduilmottautumiset, ostot lafkasta, Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset. Byroo on auki ti klogu 14–17 ja to klogu 15–18 (voi tulla muutoksii, himasaitilt hittaat ain vikan tiedon)
Ja sit vielä nonarit päälle eli Kit-Cat, Scala ja Luxor. Siellä oli laitettu rainat pyöriin suht samoihin aikoihin ku Kino-Palatsissa. Et kyllä kelpas! Sehän stondas siinä Keskuskadun ja Pohjois-Espan kulmassa. Sehän on aika surullinen raina. B-luokan scifi-kamaa), sellaista, et se keräs jengiä ja erityisesti pikkukundeja snadisti muualtakin ku ihan lähikortteleista. Mut Stadi on snygi leffakaupunki edelleen. (Huom! Tää ei oo kattava lista). Filkat alko pyörii jo tsaarin aikaan eli 1911 ja ne pyöri aina vuoteen 1965 jolloin koko hela hoito jyrättiin (!!) ja tilalle bygattiin Akateeminen kirjahandeli. Prokkis ratkaisi kuvion. Teattereita oli sillon vähä joka nurkan takana. Mut ei se mitään. Mut se Kino-Palatsi, se vasta oli mesta. Se oli buli ja snygi (arkkitehti Valter Jung). BAMIS HARRI SAKSALA Joku on hienosti funtsinu, et leffan katsominen teatterissa on uni jonka katsojat tsiigaa yhdessä Ps. Mutsin mukaan spiidasin ku dorkat metsästäjät skotas sen Bambin äidin. Etelämpänä Merano, Edison, Luxor, Astor, Roberta, Alice, Royal, Imatra ja Mars. Tölikässä Adlon, Astra, Ritz, Axa, Hesperia, Mikki ja Orion. Hevostalli oli kans vanha mesta. Et sillee. Stadi, leffataivas!! M un eka leffa oli Disneyn piirretty Bambi 50-luvun alussa KinoPalatsissa. Meitsikin luudas siellä joskus (oisko leffa ollu joku Zorro vai Mustan laguunin hirviö?). Kun jygeli ja uus vuos lähestyy, uusia rainoja ilmestyy prokkikseen ihan niinku aina ennenki. Mut että siinä olis ollu joku hevostalli ennen sitä teatteria. Sinne mahtu jengii tommoset vajaa 800, oli punasta samettia ja plyysiä, oli kattokruunut ja seinillä ornamentiikkaa ja semmosta. Siis snadi Bio Hesperia Manskulla, siinä heti Kansallismuseon jälkeen. Se oli karu niinku sen ajan korttelimestat oli. Ja Kallion suunnalla Tuulensuu, Fenix, Apollo, Kaleva, Arina, Allotria, Louhi, Pirtti, Tenho, Casino, Plaza ja Pallas. Jos ei esmes oo nähny vielä sitä Kaurismäen viimesintä, sitä ku on saanu jo bulin läjän prenikoita, niin kantsii tsekkaa ainaski se (toivotaan et raina o prokkiksessa kun tää aviisi ilmestyy)! Joku on hienosti funtsinu, et leffan katsominen teatterissa on uni jonka katsojat tsiigaa yhdessä… . Pituutta muutamia satoja metrejä, mut viis teatteria suht lähekkäin – ja samalla gartsalla vielä! Eli Gloria, Astor, Luxor, Roberta ja Alice. tai jotain. Mut prokkis oli vänkää (mm. Oikeesti. Muistan ku pikkukundina funtsittiin, et mihin leffaan sitä oikein mentäis, ja jos vaikka aikaa oli leffan alkuun enää tommonen vajaa 10 minsaa, niin ei paniikkia, liikettä vaan klabbeihin ja leffaan ehti hyvin!! Hesperian hevostalli oli kans yks ihme mesta. Glaiduu Jygelii ja Kliffaa Uutta Vuotta 2024! Bamlataan ja skulataan (ens vuonnakin)! Hara, bamis 7 Tsilari 6 | 2023. Kannattaa pluggaa Ilmari Vesterisen kniiga: Viidakosta villiin länteen – Helsingin pojat leffassa (Jalava 2015). Stadi on aina ollu snygi leffakaupunki. Mutsi vei mut sitä tsiigaan. Taisin olla 4 v. Tosi urpot! Siitä lähtien tommone metsästystouhu on ollu mulle ihan nou nou -juitsu! En innostu yhtään, vieläkään. Keskustassa sellaset ku Aloha, Arita, Bio-Bio, Capitol, Gloria, Metropol, Rea, Rex, Savoy, Elysee, KinoPalatsi, Maxim, Aula, Athena, Regia ja Unika. Oisko niin et Stadin varsinainen leffagartsa noihin vanhoihin aikoihin oli Pikku-Roba + Iso-Roba. Ja 50-luku oli oikeeta kulta-aikaa. Muutama sana siitä. Ei kuulemma… Hesperiassa pantiin lappu luukulle 1965. Sisään mahtu vaan tommoset reilu sata henkee, penkit oli kovat klaffipenkit ja konehuoneessa vaan yks projektori eli jos rulla vaihdettiin, pidettiin snadi stoppi. Se oli oikee korttelikino eli semmonen et siellä ei mitkää ensi-illat pyöriny. Joku on sanonu, et se oli vuosi jolloin monessa stadilaisessa kinossa tehtiin samoin
Ja niin ne tuleeki. FOTO: TARJA VALLI. 8 Tsilari 6 | 2023. KIRJAMESSUT Slangijengil on ollu Kirjamessuil oma ständi jo monena vuonna. Messupäivinä ständil oli duunis Tarjan ja Rampen lisäks Sirpa Halmela. Siel on hyvä mahis hittaa jengii, ku ei tsennaa ennestään kaikkii kniigoi, mitä Slangin byroos blisataan. Se oli messuil yks Slangin hittituotteist. Siel kandee aina käydä, ku menee Kirjamessuille. FOTO: IIDA HELMINEN. Ständil on kans hyvä mahis treffaa frendei ja monenlaisii slangidiggareit. Kirjamessuilla himopluggaajat pääsee hengittää painomusteen ihanaa dunkkista. Ständille kamat roudas Tarja Valli ja Rampe Kuitunen, veks ne hoiti meidän bamis Hara Saksala. Virve Kuutar Rampe jeesas ständin pystytykses ja on duunannu kans Slangin kalenterin. Tänä vuonna oltiin kans messissä. Niinku Tarja bamlaa, ni ständil kävi bulisti jengii, niitäki, ku ei tsennaa yhdistyst ennestään. Slangin ständil blisattiin eniten slangisanakirjoi, Slangin ens vuoden kalenterii ja sit kans Stadin kartsat ja mestat -karttaa. . Jengi tulee kans froogaan slangist detskui. Ständil jaettiin kans Tsilareit ilmaseks, ett saatiin nyyaa jengii tutustuun kaikkeen kliffaan, mitä Slangijengi duunaa. Sirpa bamlas, ett sen piti välil fluudaa tsekkaa vastauksii Seppo Palmiselt, jol oli onneks oma ständi ihan lähel. Slangin oma ständi Jengi tulee kans froogaan slangist detskui. Sepollaki oli ständil Tsilareit jaos ja se blisas golf-kniigojen lisäks snygei slangikniigoi. Tarja funtsaa, ett Kirjamessuil kandee olla messis, koska on tärkeet olla framilla ja antaa mahis kaikille slangidiggareille tulla bamlaan
Tapansa mukaan kirjailija käyttää naisistaan aina vain etunimen alkukirjainta. Westerlund halusi kirjoittaa itsensä ulos Donnerin varjosta, tehdä ”jörnologiaa”. Kettua haastatteli toimittaja Susanna Laari. Kaj Ekholmin ansiokas elämäkerta on hieno. Hän kertoi olevansa tyytyväinen siihen, miten oman äänen tunnistaa kirjasta, joka käsittelee siis kirjallisen pariskunnan suhteita. Donner synnyttää kirjoja kuolemansa jälkeen Vaikka tuottelias ja palkittu kirjailija Jörn Donner kuoli jo tammikuussa 2020, hänestä syntyy kirjoja koko ajan. Kirjailija saa keskenmenon ja menettää kykynsä puhua ja kirjoittaa. Kun uusi elämä on menetetty, kääntää kirjailija katseensa menneisyyteen ja iki aikaisiin syntysanoihin. Paikalle lähetetään Taivaiden Tutkimus toiminnasta Etsivä, mutta jokin menee pieleen. Animaatioelokuvaohjaajana aloittanut Kettu on vakiinnuttanut kirjailija-asemansa, mutta hänellä on ollut viiden vuoden luomistauko. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Kirjailija vaihtoi WSOY:n Otavaan. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Ismo Alangosta kertova kirja sai ristiriitaisen vastaanoton. FOTO: RAIMO GRANBERG. Kirjamessuilla oli esillä toimittaja Philip Teirin ja puoliso, alun perin myös toimittaja Bitte Westerlundin kirjoittama J&B, kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta. Kirjailija Katja Kettu löi itsensä läpi Kätilöromaanillaan, josta tehtiin myös elokuva. Moni kirjailija tekee niin joko siksi, että haluaa ympäristön vaihdosta tai seuraa esimerkiksi tuttua kustannustoimittajaa. Siitä tehtiin uutinen, vaikka Donner mainitsee itse hänet Mammutissa, elämänsä magnum-opuksessa. Hän kiistää väitteet tiedostojen poistamisesta, kokouksiin kutsumatta jättämisestä ja keskenmeno kommentista. Nimi on Erään kissan tutkimuksia ja se yhdistää nykyajan, kirjailijan luomis blokin sekä Ketun iso vanhempien vanhemmat ja heidän mökkinsä 1917. Kirjailija puhui kokeneensa kiusaamista. ”Kettu lähtee litomaan” Sana on valtaa. WSOY:n viestintäjohtaja Reetta Miettinen kiisti, että Ketulle olisi viesitty hänen kuvaamallaan tavalla (HS ja Iltalehti 4.11.). Sairastumisen takia hän ei päässyt Kirjamessuille. Hän ei nimennyt kustantajaa tai sen työntekijöitä, mutta kaikki tietävät ne. Tuvan nurkkaan ilmestyy kissa, joka tutkii vintin lattia luukusta löytyvää isoäidinäidin päiväkirjaa. Katja Kettu tunsi, ettei häntä enää kuunnella kustantamossa. . Kettu puhui avoimesti useista keskenmenoista ja viestitti kustantamoon, että työkyky ei nyt ole parhaimmillaan. Katja Ketun syksyn 2023 romaani on uudelta kustantajalta Otavalta. FOTO: HAKASALMEN HUVILAN NÄYTTELYSTÄ OTTI RAIMO GRANBERG. Kettu jatkoi teemaa samana päivänä, 29.10., Arto Nybergin tv-ohjelmassa. Tänä vuonna Hakasalmen huvilassa oli näyttely Donnerin nuoruuden valokuvista Euroopasta ja kaukomailla. Niiden taitajalla, isoäidinäidillä, on väessä ja voimassa parantajan mahti. Markkinoitu uutinen kertoo myös siitä, miten Westerlund tapasi Donnerin pitkäaikaisen nuoruuden rakastetun. Hän sanoi Nybergin ohjelmassa saaneensa vastauksen: ”tämä on ammatinvalintakysymys.” ”Keskenmenoni kutsuminen ammatinvalintakysymykseksi on jo sen lajin vittuilua, ettei tässä iässä ja tähän aikaan tarvitsisi sellaista enää kestää”, Kettu sanoi Kirjamessuilla. 9 Tsilari 6 | 2023. Tiedostoja katosi, palavereja peruttiin, selän takana tapahtui. Risto Kolanen Jörn Donnerin omakuva on otettu Varkaudessa 1963. ”Nyt Kettu lähteen litomaan” -vaihe tuli eteen. Myös Teir on omaksunut Donnerin itsekeskeisyyden. Kustantaja ketuttaa kirjailijaa Kirjailija Katja Kettu Kirjamessujen Senaatintori-lavalla. Kun kuuntelin Teirin yksinpuhelua Senaatintori-lavalla, syntyi aika omituinen vaikutelma. Kettu kysyy kirjassaan: ”Löytyykö menneestä lohtua?” Kirjamessujen Senaatintori-lavalla Helsingin Sanomille (HS) antamassaan haastattelussa Kettu otti oma-aloitteisesti esille kustantajan vaihdoksen. Ainakin kaksi Donnerin poikaa on tehnyt kirjan isästään
Siks ekaks funtsattiin, miten valta on vaikuttanu slangiinki. Nykyään slangii ei onneks enää symffata niinku sata vuot sitte. Raija on skrivannu pakinoit slangiks jo mont kniigaa. Raijaki on ollu ope, mut se ei ollu nii tiukkis. Sitä voi käyttää mones mestas, ja slangi tuo tekstiin bulimmin värii, glaidumpaa fiilistä. Heka pluggas mainioit esimerkkei siitä, miten slangii ja sen bamlaajii symffattiin sata vuot sitte (voit niit pluggaa Hekan stoorist s. Salolaki funtsas, ett slangil vois saada värii tekstiin. Heka itte hiffas, kuin kliffaa on skrivaa slangiks, ku se oli messis duunaamas slangin skrivaus opasta Skrivaa snygisti. Raija bamlas, ett siit oli kliffa skrivaa omal skidiaikojen kielel päiväkirjaa siit, millasii fiiliksii rempast tuli, samal ku se suomeks skrivas, miten remppa edisty. . Kirjan arvostelus Iisimpää elämää äikän maikkojen aviisis Tuula UusiHallila skrivas, ett ehkä open kandeis joskus antaa angstisille nuorille mahis skrivaa niiden omal kielel, ettei niitten tarttis nii skagaa fiboi. Virve Kuutar Virve, Raija ja Heka Kultin stagel. Tsilari Kulttilavalla Kirjamessuil on stagei ympäri messuhallii. Oppilaiden kans kimpas ne on kääntäny Kalevalaaki slangiks. Yks sen kniigoist Oho kallista kotia. Näin se skrivas ite kniigas Ilman fritsaria. Tsilari oli messis tokaa kertaa. Nyt stagel oli slangi pakinoitsija Raija Tervomaa ja slangi proffa Heikki Paunonen, joiden kans bamlas Tsilarin toimituksest Virve Kuutar. FOTO: JAANA LINDSTRÖM. Skoleis ei kans enne saanu bamlaa slangii, vaan maikat merkkas jopa sanan ’kiva’ puna sel. Yks niist on Kulttilehdet ry:n ständil snadi mesta, mis jäsen lehdet voi järkkää proggista. Sit bamlattiin siit, miten slangil voi saada tekstiin bulimmin värii. Bygattiin uus hima yhdistää slangin ja suomen. Messujen teema oli tänä vuonna valta. KIRJAMESSUT Skoleis ei kans enne saanu bamlaa slangii, vaan maikat merkkas jopa sanan ’kiva’ puna sel. Siihen asti se oli tutkinu slangii ihan Finlandiapalkinnon arvosesti, mut skrivas aina suomeks. 20–21). 10 Tsilari 6 | 2023
Me oltiin, Slangijengi ja mä. Pluggaajat ku ei oo mitää älyvapait strittibollii. Arvi Lind, TV-ykkösen legendaarinen uutisfeissi, nyt töllön ulkopuolella ja seniorina kaikkien kuoliaaksnaurattajien kunkku. Molemmis mestois tsitattiin ja stondattiin samast syystä: siel treffaa välkkyi ja fiksui tyyppei, sellasii joit ei oo nähny pitkään aikaan. Tän vuoden kniigamessuilla mul oli taas oma pulpetti, samanlaine ku Stadin Slangi ry:llä. Messuil on helkkarin kliffaa. . Olli Ahvenlahti, musan legenda ja maestro, ”Puppe”, mun skolekaiffari, golfkamu, frendi ja Stadin Kundi 2023, jost Mikko Mattlar skrivas just kniigan OLLI AHVENLAHTI, PIANO (Docendo). 11 Tsilari 6 | 2023. Golfmessuilla se menee toisinpäin. Seija Sartti, redaktöörilegenda, tieto-opusten skrivaaja, sarkasmin mestari ja Stadin Friidu 2023. Siitä saakka mul on joka vuos ollu ständi Stadin kniigaja golfmessuilla. Mä oon saleteis, et ens vuonnaki messut on boltsin sosiaalisin media. Kaikist snygein mesitsi oli tää: LEGENDAT TREFFAA PALMISEN KIOSKILLA. Ei siel bulisti fyffee tseenaa, mut jos sä saat kulut vek ja handuun jää jotain, sä voit olla häpi. Lassi Tilander, golfin Grand Old Man (skulannu vast 62 vuotta), Hyvällä Tavalla Dorka numero 9, frendi ja legenda, jost meikä sai skrivaa kniigan GOLFDORKA LASSI TILANDER (Tahto). Legendoi piisas Messut on aika erilaisii. Kniigamessuil mun tarttee tsekkaa, et vaik toi tyyppi osaa lesaa, voisko se skulaa golfii tai diggaa slangii. Mikko Seppälän skrivaama juttu Olli Ahvenlahdest kertovast kniigast alkaa seuraavalt sivult. Sitä on ny blisattu öbaut 17 000 tsibaletta. Se futas ihan kybällä. PALMISEN PAMINA TEKSTI JA FOTO: SEPPO PALMINEN Oodi Kniigamessuille, pluggaajien festareille Suomen Messujen toimari Christer Haglund sen aikanaan kiteytti: messut on boltsin sosiaalisin media. Koko jengi on golfaajii, mut onks niil närvei pluggaa kniigoi. Samaan aikaan ständille osu neljä universumin skoijeint tyyppii. Yhenlaisena messufriikkinä tai messudorkana mä oon täsmälleen samaa mieltä. Tänvuotisilt messuilta mä sendailin mun frendeille sprettailevii mesitsei, et tulkaa ny kaikki pluggaustaitoset tsiigaa mun ständii, et sielt saatte kniigoi messuhintaan. Villit hestigatkaa ei sais mua jäämään sielt veks. Ainaki Slangijengi ja mä varattiin taas kioskit. Ekat mun skrivaamat kniigat oli tilausduunei, mut vuonna 2008 mä julkasin opuksen, ku oli ihan blisattavaks tarkotettu: Buddha pelaa golfia. Paras foto, minkä mä nappasin oli tää. No, se Buddha-bökkeri on golfkniiga, jota on plugattu eniten koko Härmäs. Kniigamessuil mun tarttee tsekkaa, et vaik toi tyyppi osaa lesaa, voisko se skulaa golfii tai diggaa slangii
462 sivua. Ollin mutsin suku taas oli norjalaisii ku oli tullu duuniin Kotkan sahoille. Teksti soljuu ku tango. Tai ei se leipomo krigun jälkeen ollu enää perhefirma, se oli blisattu Mannalalle ku tsennattiin Stadin parhaist lihiksistä. Docendo 2023. Hippihenkisii nuoruudenkavereit Itä-Helsingis oli muun muas Pianomiehen tatsilla – Ahvenlahti muistelee Stadin Kundiks viime keväänä nimetty Olli Ahvenlahti pukkas tuhdin elämäkerran. Miten faija skulas skraitalla vanhaa jazzii ja mutsi roudas lysnaa kaupunginorkkaa. Miten se skoleaikana veivas virsii Teperin skolen aamuhartauksis ja skulas välil telkkarin lastenohjelmis, niinku Sirkus Papukaijas. Igor-faijanki alku peränen sukunimi oli Andrejeff, mut krigun aikaan intissä se bytskas sen Ahvenlahdeks. Jopa silleen, et ne budjas sukubyggassa Kolmas linja 21:s, mis oli kans sen faijanfaijanfaijan gryndaama Suomen Höyryleipomo. Pianistin veege on ollu vauhdikas ja kiharainen. Mikko Mattlar: Olli Ahvenlahti, piano. 12 Tsilari 6 | 2023. Siihen mahtuu yli 50 vuotta rytmimusaa, telkkariduunei ja rundaamista Vesku Loirin, UMO:n ja muiden bändien megessä. Ollin babuska bamlas venäjää paremmin ku solkkas suomee, mut Olli oppi skidinä vaan suomen ja siin sivus ruotsii ja slangii. Miten Hertsikaan slumpattiin kunnon piano et pikku-Olli pääs treenaa. Mitä se ite funtsaa täst blandiksest: ”Venäläisten juurien myötä olen erittäin tunneihminen ja liikutun helposti. TSILARI SUOSITTELEE TEKSTI: MIKKO SEPPÄLÄ O lli Ahvenlahti on paljasjalkanen Kallion kasvatti. Norjalaisuudesta puolestaan tulee rakkaus avariin maisemiin, voileipiin ja musiikkiin.” Näätäkujan Chopin Erityisen kliffaa on lesaa Ahvenlahden analyyttist läppää sen omast kehityksestä muusikkona. Ollin suku oli flytannu Stadiin 1860-luvul Venäjältä
Ne rundas Suomen ristiin rastiin moneen kertaan, vain kolme kuntaa jäi käymättä. Tää on vaihteeks haastattelubökkeri, ku perustuu ennen muuta Ahven lahden puheelle. Se oli monen viihdeohjelman tiimissä arraamas musaa ja kasaamas bändei. Ollista tuli taas keikkamies, friikku. Sit ku Ossi Runne jäi eläkkeelle, Ollista tuli TV1:n musakapu 90-luvun ajaks. Samaan aikaan se lysnas poppii niinku Beatlesii ja Beach Boysii ja funtsas biisien soinnutusta. Loppusivuil Ahvenlahti stikkaa kiitokset Stadin Slangille ”erittäin korkealle arvostamani Stadin Kundi -arvonimen myöntämisestä sekä stadin slangin vaalimisesta”. 13 Tsilari 6 | 2023. Elämäkerran skrivannu Mikko Mattlar on pätevä musamaailman tutkija ku on aikasemmin tonkinu Stadin diskohissaa ja jazzja pop-kritiikin vaiheita. Kai se on jotenki nii, et muusikoilla noi vuorokaudet oli vähän pitempii ja lomii ei varsinaisesti tsennattu. Loirin säestäjä ja edustava telkkarikapu Koko Suomi tsennas 80-luvun lopulla Olli Ahvenlahden Puppena, Vesku Loirin luoman Jean-Pierre Kuselan uskollisena säestäjänä. Kliffa stoori on, miten The Poet -levyn (1976) raidasta ”Grandma’s Rocking Chair” tuli 90-luvun Lontoon ja Berliinin happojatsiklubien hitti, ja biisi julkastii uusil kokoelmil. . Snadisti toistoo 462 sivuun mahtuu, mut kakku pysyy keposesti kasassa. 1975. Eero Koivistoinen, Reiska Laine, Esko ”Rusina” Rosnell, Olli, Pekka Pohjola ja Pökerö eli Pekka Pöyry. Ku UMO gryndattiin Linnavallin johdolla, Ollista tuli tän valtakunnan virallisen big bandin pianisti. Jos halusi tietoa jostain, piti mennä pääkallonpaikalle.” Fuusiomies Seiskytluvun alus Herbie Hancockin, Joe Zawinulin ja Chick Corean spittarin jäljis Olli hurahti funkahtavaan fuusiojazziin. Telkkaribändien kapuna Olli oli 70-luvun lopulta lähtien vakiokasvo. Vas. Piipahdus jazzkoulu Berkleessä Bostonis jäi hätäseks, ku oli vientii Suomessa. Ku tätä kniigaa pluggas ni monta kertaa piti oikeen skrabaa nuppii, et miten on ylipäätään mahdollista, et yks ja sama jamppa on ehtiny duunaa ton kaiken. Hohdokkaimpii hetkii oli reissut Euroviisu skaboihin. Matskuu on kertyny narulle yli 50 timmee. Digeliuksen Emu Lehtinen ja Spermin Acu Airaksinen. Se slumppas Rhodesin sähköpianon ja Minimoogin synan ja oli aallonharjal. Paha vaa, et Suomi pärjäs niissä surkeesti eikä päässy niihin aina ees messiin. Olli stikkaa: ”Melodia on biisi ja laulu, mutta harmoniat ovat kiinnostaneet minua aina. Niissä sai selville, mitä viime päivinä on tapahtunut. Olli ja Vesku tsennas toisensa jo ESOn ja Natsan jameista, ja eka kiinnitys Loirin bändiin tuli keväällä -73. Olli kiskottiin bändiin heti stuiduks tulon jälkeen. Olli sävelsi Loirin Hesse-levyn Lasihelmipeli (1984). Tattikset korjaa myös Tsilarin päätoimittaja Seppo Palminen, Ahvenlahden vanha skolekaveri ja gaiffari muutenki. Lovelle Olli pääs duunaa kans soololevyi omil stygeil. Sit oli vielä Arena-teatterit, Pori Jazzin housebandin hommat, Brysselin jazzbrunssit ja paljo muutaki. On saatu entist sävykkäämpää kuvaa Stadin ja siin samalla koko Härmän jazzskenestä. Sit lama-Yle leikkas musaproggiksilta fyrkat ja duunit loppu. Jazz diggareita onki hemmoteltu tänä vuonna, ku peräjälkeen on pukannu Eero Koivistoisen ja Olli Ahvenlahden elämäkerrat. Elämä mahtu Perunatorin ja Kasarmitorin väliin. Välil Olli repes Agit-Propin säestäjäks ja Love Recordsin sessioihin sillon ku Chydis tai Ertsi Ojanen ei revenny. Teksti soljuu ku tango, ku Ahvenlahden oma ääni liidaa ja vuorottelee luontevasti Mattlarin vähäeleisesti komppaavan tai taustottavan tekstin kans. Hyvä, monipuolinen ja rikas harmonia on minulle kaiken A ja O.” Sit oli vielä se musa, mitä Olli skulas sen frendien kanssa, ja se oli jazzii. Keikkaa pukkas ja niiden päälle jammailtiin Natsalla ja muualla. Tsiigasit sä sit Maikkarii tai Ylee, ni Olli siel smailas vienosti pianon takana. Ahvenlahti osottautuu hyväl taval suulaaks ja hyvämuistikseks juttukumppaniks. Vuonna 2006 Jazzliitto järkkäs tän levyn tiimoilta oikeen juhla rundin, johon Olli kasas bändin. ”Entisajan somen muodostivat Natsa, Vanhan kuppila, Akvaario-Nissen ja yliopiston vanhan puolen kahvila. Pianisti-kapu Esko Linnavalli oli Ollille jonkinlaine mentori, ku avas sille latua ja skuffas studioja arraushommiin. Olli skulas Siban nuoriso-osastol klasarii ja sit tsyrkkamusalinjan uruil. Pitkäaikasii luottosoittajii Ollin bändeis on ollu esmes komppiryhmä Reiska Laine ja Häkä Virtanen. Pätevää duunii tää kniiga Kniigast hittaa hitsin tarkkaa anekdoottii seiskytluvun sähäkästä jazzskenestä, ajalt ennenku UMO ja Siban jazzosasto vakiinnutti kuvioita. Jazzmiehemme Prahassa v. Telkkarista ja rundeilta tuttu Naurava kulkuri -levy (1986) myi platinaa. Ollista tuli jo 70-luvulla Veskun duokeikkojen vakkarisäestäjä, luottokuski ja ykkösfrendi, vähä niinku pikkubroidi. UMO:n solisteina kävi tuuttaamassa monii legen daarisii jazzmuusikoit Jenkeistä. Se skulas kimpassa Hasse Wallin, Pekka Pohjolan, Eero Koivistoisen ja monen muun Suomi-legendan kanssa
Aseettomana saa hän väistyä sanaja ajatus valmiimpien toispaikkakuntalaisten tieltä. Täs jutus sitaatit puhuu puolestaan. Moni voi funtsii, miks sellanen kirja oli vaarallinen, mut se selvii, ku londataa kniigan eka kappale kokonaan: ”Tällaisen kirjan laskee käsistään jonkinlaisella varovaisuudella. Jos sä skrivasit aineeseen sanan kiva, siin oli monta punasta pukkii marginaalis. ”Aihe, jota tässä käsitellään, on vaarallinen.” Tää lause on peräisin Eero Salolan (1902–1989) legendaarisesta bökkeristä Ilman fritsarii, ku oli eka slangiksi skrivattu kniiga (1929). Ja huonoo kieltä. Eihän sitä sovi käyttää vakavissa asioissa tai minkäänlaisissa julkaisuissa. Nimimerkki Helsinkiläinen koulupoika skrivas siitä: ”Puhdasta suomea pitävät helsinkiläiset – ainakin täällä kasvanut nuoriso – naurettavana moukkamaisuutena. Sata vuotta sitten ei kukaan puhunu Stadin slangista, vaan se oli katukieltä tai katupoikakieltä. Pitäisihän täällä olla mahdollisuuksia kunnollisenkin kielen oppimiseen. Sakilaisten kieli oli suora gartsa rikosten maailmaan Mut katukieli oli muutenkin ”vaarallinen”. Siis helsinkiläinen koulupoikakieli vapaaksi vieraista aineksista, oikeaksi suomeksi keinoilla millä hyvänsä.” (Uusi Suomi 13.11.1927.) Tää vetoomus ilmesty reilu vuosi ennen Salolan Ilman fritsarii -kniigaa. STADIN SLANGII TEKSTI: HEIKKI PAUNONEN Mitä Stadin slangista funtsattii sata vuotta sitten. Nimimerkki Vakava pedagogi ryöpytti melkeen heti Salolan kniigaa Uudessa Suomessa: ”Tunnettua on, miten helsinkiläisillä pojilla on oma kielensä, jota vastaan sanotun kaupungin opettajat saavat taistella opetuksessaan. Nyt on kuitenkin eräs opettaja ryhtynyt ikään kuin laillistamaan tätä rumaa kieltä julkaisemalla oikein kirjan siitä. Kun helsinkiläiset kundit ei oppinu oppiskoles oikeeta suomee, vaan bamlas katupoika kieltä, niiden tulevaisuus oli pilalla. M onet meistä gamloista minnaa sen, ku opparis ei saanu käyttää slangii. Aihe, jota tässä käsitellään, on vaarallinen: se saattaa synnyttää ankaria vasta lauseita sellaisten taholta, jotka näkevät katupoikakielessä vain heijastuksen nykyajan alhaisesta henkisestä tasosta.” Vastalauseita ei tarttenu kauaa odottaa. Eiköhän olisi mahdollista tietoisesti koettaa juurruttaa pois tuo katupoikakieli Helsingin suomalaisista kouluista. Nyt on iisii hiffaa, miks Salola alotti alkulauseen sanoilla ”aihe, jota tässä käsitellään, on vaarallinen”. Sitä ja sen puhujii symffattii. Mut se ei ollu mitää verrattuna 1920-lukuun. Viimemainituthan, kuten tunnettua, valtaavat henkisessä elämässämme johto paikat. Slangi pilas muuten välkkyjen kundien tulevaisuuden Jo ennen Salolan bökkerii katupoikakielestä oli skrivattu bulisti. Mutta kun Helsingin kasvatin miehistyessään on pakko heittää yli laidan ryssäläisruotsalais-sekainen sanastonsa, jää jäljelle suuri tyhjyys. Eero Salolan Ilman fritsaria on eka slangikniiga. Tulee kysyneeksi, onko tällainen teko puollettava?” (Uusi Suomi 26.3.1929.) Salola oli itekki maikka ja budjannu skidinä Skattalla. 14 Tsilari 6 | 2023. Tuo koulupoikien helsinkiläiskieli karsiintuu tietysti koululaisten täysiikäiseksi tullessa pakostakin pois. Tämä kieli on mitä kauheinta sekasotkua, josta pitäisi pyrkiä vapautumaan. Monet funtsas, ett siit oli suora baana rikolliseks ja pultsariks
’sanomalehti’ käyttää usein sellaista katukieltä, jota ei kurjinkaan katuhulikaani suostuisi selvänä tekemään.” (Suomen Sosialidemokraatti 23.9.1925.) Slangin bamlaaminen muille rikko niiden ihmisoikeuksii! Virkamiehetkin sai pyyhkeitä katukielen bamlaamisesta. työväen ’sosialistisessa puolueessa’ on niinikään koko joukko rehellisiä työläisiä, jotka päivän valossa häpeävät pitää oman puolueensa ’päääänen kannattajaa’ – Tiedonantajaa – kädessään, koska tämä anteeksi…. k. 74.) Nykyisen porttiteorian mukaan katu kieli oli eka steppi kohti täydellistä turmioo. Osa blisas lehtii gartsoilla ja osa jynssäs tsengoja ympäri Stadii. Mut buli osa katupojista oli alaikäsii kundeja, joil ei kansiksen jälkeen ollu kunnon duunii. Ne tosin sekotettii usein sakilaisiin, joita kaikki studas. Esmes Sosialidemokraatissa skrivattiin 1925 Tiedonantajasta näin: ”N. Slangil haluttiin kans nolaa muit Mut katukieltä käytettii myös lyömäaseena, jolla mäiskittii vastustajii. Vaikkapa puhuteltavat ovat vankejakin, niin pitäisi heille sentään käyttää sivistynyttä kieltä – varsinkin kun esiintyy eduskunnan nimessä. Sundström oli käyny tarkastus käynneillä fengeleis. Eero Salolan Ilman fritsaria on eka slangikniiga. . 1900-luvun alkuvuosina Helsingin Namika alko huolehtii näistä kundeista ja grundas niitä varten Pikatoimisto Marsin. Kniigan kuvitti pilapiirtäjälegenda Kari Suomalainen eli Kari. Varsinkin duunareiden aviiseis, demareiden Suomen Sosialidemokraatissa ja kommarien Tiedonantajassa, fittimäisimpii herjoja oli syyttää toisia katukielen käytöstä. Valta ja slangi Maikkojen ja muiden symffaamassa Helsingin katukielessä ei sata vuotta sitten ollukkaan kyse harmittomasta helsinkiläiskundien kielestä vaan siitä oli tullu lyömäase tai leimakirves, jolla voitiin hutkii suuntaan jos toiseenkin. 15 Tsilari 6 | 2023. Verner Louhivuori kerto noista ajoista: ”Tuota pikaa tehtiin se masentava huomio, että nämä katuammatit uskomattoman nopeasti alentavat poikien siveellisen tason alle keski arvon, heikontavat luonteen ja tarjoavat tilaisuuden kaikenmoisten paheitten harjoitukseen. Sellainen puhetapa osoittaa raakuutta eikä mitään muuta, olkoon puhujalla millainen titteli tahansa.” (Suomen Sosialidemokraatti 28.8.1926.) Yksinkertasesti: slangin bamlaaminen fongeille loukkas niiden ihmisoikeuksii. Eduskunnan oikeus asiamiehen varamies ja Helsingin yliopiston proffa Bruno A. Ilman fritsaria -kniigan toisen painoksen kuvitusta. Samaan aikaan ite ne kundit, ku sitä bamlas, oli autuaan tietämättömii siitä hirveestä härdellistä, mikä niiden kieleen liitty. Se oli osa vallankäyttöö. Helsingin katupojista skrivattii aviiseis ympäri Suomee 1900-luvun alussa. Siitä skrivattiin Sosialidemokraatis: ”Kun herrasmies kehtaa sanoa, että meidän vankiloissamme ruuassa herkutellaan, niin se on jo edes vastuuttoman miehen puhetta. Mutta ei noissa väärien tietojen levittämisessä kylliksi, vaan kun herra tohtori kuuluu vankeja puhuttelevan Sörkän perällä oppimallaan katukielellä, niin se on jo enemmän kuin liikaa virallisessa asemassa olevalta mieheltä. Alkaen katukielestä, tupakasta ja ansion salaamisesta vanhemmilta kuljetaan askel askeleelta alaspäin, kunnes urheillaan pienemmillä tai suuremmilla näpistelyillä, nukutaan yöt rikkalaatikoissa ja jopa saatetaan oppia pulituurin ryyppäämisen kamala taito.” (Nuorten nuija 1916, no 4–5 s
Takavuosina mä duunasin aiheesta radioohjelmankin Yleen. Koska meillä oli siellä sukulaisia ja tuttuja, ne kutsu meidät niiden vieraiks. Foto on vuodelt 1998. No, se on Melkki. Siitä joku historian maikka tais lähettää Ylelle palautetta, että toi ohjelma pitäis sisällyttää koulujen opetusohjelmaan. Niinpä me haettiin vodat läheisestä kaivosta. Jos kahlaa Hattuluodolle, ni sen näkee vieläkin lähempää. Mä budjasin Melkissä elämäni neljä ekaa vuotta 1950-luvun alussa. Myös mun tätini perhe budjas samassa talossa. Niit kieltotaului on siellä pitkin rantaa, ja niissä uhataan kiellon rikkojaa vaikka millä. Se lukeutuu Stadin ulkosaariston läntiseen kaupunginosaan, ja muodosti snadimman sisemmän meririntaman Krepost–Sveaborg-puolustusketjussa viime vuosisadan alussa. No se ei oo ihme, koska Melkin saarella on voimassa tiukka maihinnousukielto. Se oli ollut aika moderni haussi aikoinaan, 1900luvun ajan mitta puulla. Tais saada ihan jonkun enkankin siinä hommassa! Me asuttiin saaren pohjoiskärjessä aika bulissa puutalossa, yhdessä mun isovanhempien ja mutsin kanssa. Toi linnoitusketjuhan kiertää Stadia meren saarilla. Usein kun mä meen redulle lähi luontoon, ni mä diggaan etsiskellä niitä mestoja kartan ja opaskirjan kanssa. Sitten myöhemmin me käytiin mun äitimuden kanssa Melkissä aika usein 60-luvun kuluessa. Melkki on varmaan keskivertodallaajalle melko tuntematon mesta, vaikka Pihlajasaari siinä vieressä on monelle aika snygi hengailupaikka kesällä. Nasta juttu, jees, mutta Ylen julkaisupolitiikkahan me jo tiedetään! Melkkiin ei kuka tahansa pääse maihin Mutta nyt mä aion keskittyä Melkin saareen. Mutta eiks melkein kaikilla skideillä, ainakin kundeilla, tuolta jostain 50-60-luvuilta ollut juttu Missattu rataverkosto Stadissa 1/2 Mun eka hima skidinä. Ja monet Stadin lähiöiden kartsat on bygattu niiden mukula kivisten tykkiteiden perustoille, ku aikanaan yhdisti linnoitteita. Totta kai snadina oli suuri unelma tulla veturinkuljettajaksi. Junafanin unelmasaari Mulla on ihan pikkuskidistä lähtien ollut kova hinku ja mieltymys juniin ja rautateihin yleensä. Mun isoisä sotilasmestari Urho Kilpinen oli saaren päällikkö. Se oli miinaekspertti, ja purki sodan jälkeen henkensä kaupalla ajomiinoja, ku oli havaittu skönessä. Niist on vieläki aika monta linnoitetta jäljellä skutsien kätköissä: ampuma pesäkkeitä, juoksu hautoja, luolia ja tykki pattereita. Siinä oli iso vesisäiliö vintillä, lämminvesisuihku, kylpyamme, viemärit, saostusaltaat ja niin edespäin, mutta ne oli mun aikanani jo pilalle ruostuneet. 16 Tsilari 6 | 2023. Landen puolella se seuraa suurin piirtein Kehä I:stä. Vanha armeijan saari, jossa aikoinaan oli varuskuntakin. MINNAILUU TEKSTI: REIJO LAINELA FOTOT: LAINELAN HIMA-ALBUMI K u jengi on Larun rantsussa, ne varmaan toisinaan funtsii, että mikähän on tuo saari tuossa ihan lähellä, Pihlajasaaresta oikealle. Silläkin oli merkitystä tossa linnoitusketjussa. Eikä meitä tultu pidättämään. Veneillä Stadin vesillä liikkujat ovat varmaan hokanneetkin tän jutun. Eli oltiin ihan luvalla ja oikealla asialla
17 Tsilari 6 | 2023. Mutta mä olin snadina onneni kukkuloilla, ku mä präijäsin sähkö junani kanssa. Sit oli vaihteita ja kans sivuraiteita strate gisiin mestoihin, kuten miinavarastoon, sulattamoon, generaattorin kone huoneeseen, ammuslataamoon, nalli kellariin ja Eteläniemen kallioluoliin. Mä en oo varma, mutta raideleveys tais olla 750 mm. Mä en vieläkään hiffaa, että mistä se ”rulla” tulee. Sit jostain 1950luvulta lähtien saari jaettiin ns. Erilaisia vaunuja Kiskot kiersi koko saaren ympäri. Niitä oli duunattu Espoon Nupurin ja Träskendan tienoille lähinnä linnoitustyömaiden puutavaran toimitusta varten. Se oli vaatimaton nelipyöräinen vaunu, ku oli raksattu paksuista laudoista. Merimiinavarastokin bygattiin jossain vaiheessa. Sen rataverkosto oli melkoisen laaja. Tavallisen rullavaunun jarrusysteemi oli aika hauska, taikka pelottava, miten vain: kummassakin päädyssä oli reikä pyörän vieressä, ja siihen reikään tungettiin koivuhalko ja sillä kampeamalla sit jarrutettiin. Jos meette sinne vaikka raflaan skruudaamaan, ni näätte ne. Mun faija, Arne istuu jalka oikealla sivupuolella vuonna 1949. Ja tietysti Melkin tapauksessa suurin juttu mun pikkupojan sielulleni oli kapearaiteinen rataverkosto, ku käsitti koko saaren. Rullavaunu ja sotilaita silloin joskus. Tää piirroskuva raideverkostosta perustuu erittäin vahvoihin muistikuviin, jotka porautui kaaliin jo skidinä. Ja mä luulen, että se liittyy jotenkin aiempiin linnoitustöihin kuin toi ekan maailmansodan aikainen juttu. Myös meririntaman saarille niitä duunattiin merimiinojen ja muun ammus kaman kuljetusta varten. No, joka tapauksessa, oli tavallinen lastin kuljetukseen tarkoitettu työvaunu. Rullavaunun turvallinen jarru: koivunhalko jutun Reijon handussa v. Ku retkeili saaren ympäri, meni koko päivä snygisti, ku kuljetti rullavaunua mukana. Isosaaressakin oli jonkin verran kapeaa raidetta. Melkin kapearaiteinen verkosto niin ku mä sen muistan. Niillä kuskattiin kaikenlaista kamaa milloin minnekin. Muissaki sotilassaarissa on ollu junaratoi, mut Melkki on niissäki poikkeus Lonnan saaressa on vieläkin päälaiturilla kiskot. kesävierasalueeseen ja intin alueeseen. Vanha ajat sitten purettu kasarmi ja sen editse raiteet vuonna 1947. näin. Mutta Melkki oli kyllä erikoistapaus. Rullaaks ne niin snygisti. Perinteiset kaljaasilaivat toi puuhalkoja päälaiturille, mistä sotilaat sitten kuskas ne rullavaunuilla eteenpäin saaren moniin mestoihin. Jo Venäjän vallan aikana Melkki oli sotilas aluetta. Sinne alko ilmestyä intin väen kesämajoja. Stadin ympäristön linnoitteisiin, mitkä aiemmin mainittiin, kuului myös kapearaiteiset rautatiet. Siinä kulki meggessä eväät ja muut kamat kassissa. Oli erilaisia vaunuja, joita me kutsuttiin yleisesti rullavaunuiksi. Sinne tehtiin 1800luvun loppupuolella tykkipattereita ja louhittiin varastoluolia. 1961–62. Ehkä nykyiset videopelit sun muut avaruussotajutut vetää toiseen suuntaan. Nykyjonnet ehkä ei enää jaa tota meininkiä. Muutama raide suuntautui rantaan merivedenottopaikkoihin
Raskas merimiinavaunu päälaiturilla. Mun täytyy tässä nyt tunnustaa, että me präijättiin pikku skideinä mun serkku pojan Jorman kanssa siellä miina varastossa inessä silloin ku ovet oli auki ja sotilaat touhus niiden miinojensa kanssa. Sit oli vielä muutama vähän erikoisempi rullavaunu, mutta niistä mä skrivaan sitten tämän jutun jatkoosassa seuraavassa Tsilarissa. Niitä veti joko hevonen tai sitten muutama hemmo ihan käsi voimin. Raskaat vaunut liikku kauraja miesvoimalla Sit oli tosi raskas teräksinen ja marjapuuronpunainen miinavaunu. Siitä syystä sulattamossa, jossa käsiteltiin trotyyliä, meni rakennuksen läpi kapea raiteiset kiskot, ku oli päällystetty messingillä. Joskus sattui onnettomuuskin, ku varusmiehen jalka jäi kahden raskaan liikkuvan vaunun väliin. Mutsin faija näyttäs olevan oikealla rautakuulan kanssa vuonna 1942. Ei haluttu, ett syntyy kipinöitä kun niillä vaunuilla siellä suhaillaan. . Niissä ei tietenkään riittäny mikään koivuhalko jarruksi. Tän stoorin toinen osa ilmestyy ens vuoden ekas Tsilaris helmikuus 2024! Funtsatkaa nyt mitä miinat voi painaa! 18 Tsilari 6 | 2023. Se mua aina vähän kummastuttikin, että Melkissä ei koskaan ollut snadia veturia vetämään niitä vaunuja. Funtsatkaa nyt mitä miinat voi painaa! Niissä oli jarrupedaali ja jarru kengät. Esimerkiksi Iso saaressa oli diesel veturi, vaikka se ei oo ihan niin mäkinen mesta ku Melkki. Miinavaunuja käytettiinkin vain miinojen kuskaamisessa miinavaraston ja laiturilla venaavan botskin välillä. Ja rataakin siellä oli paljon vähemmän. Mä luulen, että nykyisin näin ei vois tapahtua! Ja muutenkin, siellä oltiin aika paljon tekemisissä räjähteiden kanssa
Viikon liksa. Se tarttu niiden kieleen siellä. Nää sanat on tuttui gamlojen stadilaisten muistelmista. Pohjanmaan svedumurteis lasta tarkottava kid, kidd on yleinen sana. 1905) valitti, ett leffaankaan ei päästy: ”Eihän meillä ollu fyrkkaa että mennä leffaa, fatši kävi duunissa ja mutši, mutta viis kloddia oli.” Kloddi tarkotti kans pikkuvauvaa: ”Hiffaaksä, Arskan mutsi on rogalla, se saa kohta kloddin, valisti Aapo Tuomi (s. Kundeil oli omat leikit, niiku rofe ja polde, ja friiduil oli omat, niiku barbi. 1899) kerto: ”Duunissa on semmosia kundia, niill on kolme kakaraa ja akka, ne saa kouraan siinä satakymmenen markkaa. Kersa on kans murresana. Ennen oli himassa bulisti kakrui ja hintsusti fyrkkaa. Se kun tulee viimeiseksi, ompi kuolema!” Stadin slangis on ollu vilt (pikku)lasta tarkottavii sanoja, niiku kakara, kakru, kersa, penska, pentu, skidi ja (s)kloddi. Skloddi, kloddi, gloddi tulee Suomen svedumurteista. Joskus 1200-luvul se on londattu gamlast norjast enkkuun. Jussi eli Juhani Mäkelä (1938–2010) kerto sen kakruille, ett se simmas Korkikseen: ”Kerran me oltiin mun skidieni kanssa liikkeellä ja tossa Sompasaaren ja Mustikkamaan välillä mä sanoin skideille, et uskotteks te et pikkukundina mä olen simmannu tästä yli. Se on tullu sinne niiden messissä, ku flyttas siirtolaisiks Ameriikkaan ja palas sieltä takasin. 19 Tsilari 6 | 2023. Se on dyykannu Stadin slangiin 1930–40-luvulla jenkkislangist, mut se on tosi gamla sana. Hurahurahäät oli pikkuskideist jännä, ku siin oli oma runo: ”Hura-hura-häitä, kello löi jo kaksitoista, keisari seisoo palatsissaan, niin musta kuin multa, niin valkea kuin lunta, miksi sotamies on parempi kuin herra. Niissä klodd tarkottaa kans möykkyy ja lihavaa (pikku)lasta. Skidit sano, et älä faija naruta, eihän tossa vatussa kukaan voi simmata, ku se on niin saastunutta.” Lasta tarkottavis sanois on harvinaisen paljon sellasii, ku on peräisin suomen murteist. Sillon braijattii kaikkee kliffaa. Ema Paajanen (s. Penska, pentu, penikka on gamlan koiraa tarkottavan peni-sanan johdoksii. Se tulee svedumurteiden sanasta glodder, ku meinaa vanhaa, klimppistä piimää tai räkäsylkee. 1910) kaveriaan. . Sillo se tarkotti kilii, mut jo 1590-luvul sitä on käytetty enkkuslangis lapsesta. Monel meist oli nykla kaulas, että pääs käymää himassa päivällä, ku mutsi ja faija oli duunis. Kakara tarkottaa murteis (pikku)lasta ja möykkyy, kokkaretta ja hestikan göntsäpalleroita. Skidi on jännä sana. Kid tarkottaa svedus ja norjas nuorta vuohta, kilii. Niitä on käytetty eläimen poikasist ja (pikku)lapsist. Myöhemmin se on yleistyny kans jenkkislangiin ja siitä se on meillekin londattu. Gamlas slangis kloddi, gloddi on tarkottanu kans spermaa. Mut aattele nyt viidelle hengelle šaggat, ja niille kolmelle kakaralle vielä sitte kaikki plääkät ja kledjut.” Sulo Koivu (s. Ennen oli himassa bulisti kakrui ja hintsusti fyrkkaa. Kakru on slangijohdos siitä. Ja sit oli yhteisii, niiku natsku ja kirkkis. SLANGILODJU TEKSTI: HEIKKI PAUNONEN Skloddit ja skidit, kakrut ja kersat Ku mä olin snadi 1950-luvulla, Stadis oli hirveesti skloddeja joka pitskul
Mut onneks kotirintaman teineis oli potkuu nii, et ne alko diggaa ja tsiigaa jenkkileffoi, jois esiinty sellasii jazz-staroi ku Louis Armstrong, Benny Goodman, Count Basie ja Glenn Miller. Keikkakesän jälkeen bändi seilas botskil takas jenkkeihi, paitsi et klarinetisti/saksofonisti Wilfred ”Tommy” Tuomikoski jäi Stadiin. kesäkuuta 1926, ku risteilybotski S/S Andania ankkuroi redille Kruunuvuorenseläl megges yli 600 amerikansuomalaist turistii ja ihka aito jazz-bändi, S/S Andania American Jazz Band. stygen ”Muistan sua, Elaine”. Orkka heitti keikkaa sekä Oopperakeltsis et Fennia-raflas. Kans ulkomaisii radiolähetyksii lysnaamal sai hokaa, mite mageet jazz-musa on. Kotirintaman teineis oli potkuu. FOTO: MATTI KAINULAINEN. Stadilaiset sai lysnaa nyt ekaa kertaa oikeet Amerikan jazzii, ja sehä kolahti jengiin ku häkä. Stadi jazzaa! Vaik stadilaisel jazzil on pitkät perinteet, ei se silti kolkuttele suosios minkään meinstriimin porttei, ja hyvä niin. Skarpisti ku ottaa, se taiski olla tää Tuomikoski, ku toi jazzin Stadiin. Tuomikoski flyttas takas Jenkkeihin vuonna 1935, mut onneks jazz jäi Stadiin! Krigujen aika Krigujen aika stoppas jazzin kehityksen Suomes, ku aikuiset niist syist, jotka tunnettiin, vakavoitu ja alko lysnaa radiost ja grammareist melankolisii ja aika ilottomii stygei. sellasis bändeis ku Dallapé ja Ramblers, joist vikan kans se levytti mm. Ja näin se meil meneeki. Jos pointtina ois miellyttää bulii yleisöö, katois koko hommast spiritti ja särmä. Parempi duunaa snadii juttuu, mut duunaa se nii et taso on maailmanluokkaa. Tuomikoski loi uraa skulaamal mm. Koko Jazz Club Hagikses, osottees Hämeentie 3. 20 Tsilari 6 | 2023. MINNAATSÄ TEKSTI MATTI KAINULAINEN H istoriikkien mukaan jazz flyttas Stadiin 4