Nro 6/2018 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23. vuosikerta Hinta 8 € KLIFFAA JOULUA!
Helsingin Taksiopisto, puh. 10 kerran uintisarjakortista ale 10 % . 010 766 1047 Kandee liittyy Slangijengiin, ni saat Tsilarin ja kliffan proggiksen lisäks viel jäsenetuiki. Toimistomaksut 5 € (norm. Hytösen Puoti Hesari 19 ja Mansku 19 . 09-68 11390 . 10 % ale tarvikkeista Ruohonjuuri www.ruohonjuuri.fi . Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki Jäsenetuja 2018 Bulevardin klinikka Bulevardi 22, Puh. Hämeentie 65 00550 Helsinki . 20 % ale palveluista ja töistä . Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä Tukkutori, Sörnäinen Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . 09-774 33 477 chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . Osan jengistä joutuu tsöraan landelle.... senioriliikunnan 5 kerran sarjakortti hintaan 25 € (norm. normihintaisista tuotteista ale 10 % Stadin Dumari stadu.fi, 045 6581 333, jouni. saunailloissa maksuton pyyhe ja muut peseytymisvälineet Selma Palmun tekstiililiike 4. 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . 30 €) Tsekkaa taas seuraavasta Tsilarista nyyat jäsenedut. normihintaisista tuotteista ale 5 % Sauna Hermanni Hämeentie 63 . Laboratoriokokeet ale 10 % FitPit Oy, www.uimaopetus.fi . Muista ottaa jässäri messiin. tsimmauskursseista ja vesijumpasta 15 % ale Käpylässä, Pasilassa ja Kilossa (Espoo). linja 20 . pienoisbussi/minitaxi kyytiä Slangin jäsenille ale 10 % Urheiluhallit 09-34 88 600 www.urheiluhallit.fi . 050 514 5840 koulutus@taksihelsinki. . normaalihinnoista rabattii 10 % TaxiMeri www.taximeri.fi, 045-134 9950/Meri Laine, merimaili@ gmail.com ”Iisi tapa skujaa Stadissa tai böndelläkin” . normihintaisista tuotteista ale 15 % Metrosuutarit.fi liikkeitä mm. PS. korhonen@stadu.fi . Kampissa, Kontulassa, Tapiolassa. Tsiigaa edut tästä ja vinkkaa frendilleki! Tuu taksinkuljettajakurssille! Tsiigaa lisää täältä: Tuu tsörää meidän bilikoilla, löpökin bungataan ja saat viel liksaaki. 20,50 €)
VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 10 Slangilodju 36 Slangi blisaa 35 Skabat 38 Slangijengi 40 Pluggaajat 43 Stadis tapahtuu Piirros: Jallu K. Raffi itä s. SNAKKAILUU 8 JESSE TULEE JYYGELINÄ – Kososen puhe 25 OSAATSÄ OMMELLA – Tuuliaisen funtsauksii 26 POTILASKERTOMUS – Linbladii ahdisti 32 TAAS SPÄDÄÄ – Palmisen toka satsi EKS MINNAA 9 TONTTU MINNAILEE – Janhunen skidinä 16 LAULUPOJAT – Eero shungaili Tölikas 20 BUDJAAMISESTA – Inhan eka hima 30 JOULUNA KIMPASSA – Tervomaa minnailee LIIKKEELLÄ 11 JÄÄKÄRIEN MESTOILLA – Vepsä vei jengii 29 SKATTAN MYLLYSSÄ – Mäkinen haluu skönelle 43 BOTSKI KONDIKSEEN – Nybergin puiset STADIN MESTAT 14 PAAVON PASILA – Arhinmäen skidiaikoja 18 ROIHIKSEN LAIVUE – Nurmisalon nuoruutta 19 TORKKIKSELLA – Lähdesmäki skidinä 22 LINTSILTÄ BYGGALLE – Kolasen kierros 31 STADIN KUUSET – Virve käy tsiigaamas SISIS TSILARI 6/2018 3 s.28 Fotoja syyskokouksesta Syyskokous valitsi hallitukseen uudet jäsenet erovuoroisten tilalle. Koski. (poissa: Jaakko Perkiökangas). Tässä vuoden 2019 hallituksen jäsenet: Soile Tammisto, Raimo Kuitunen (1. varajäsen), Olli Anikari, Pirkko Haapala, Leena Rautavaara, Pirjo Tuohimaa, Esko Vepsä, Kari Varvikko (2. 12. varajäsen), Seppo Palminen
RitvaKyllikin bileissä V iime Tsilaris oli koko sivullinen synttärisankareita. Skulaa voi muinakin aikoina. Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Tärkein friiduista on varmaan se ainoo friidu ku on päässy pressaks ja ainoo pressa, ku on födanny Stadis, Stadin Friidu vuodelt 1999 Tarja Halonen täyttää 75 v jouluaattona. Ritva-Kyllikin bileis oli oman perheen lisäksi edustavasti myös slangijengii mestoilla. 70 75 4 TSILARI 6/2018 Byroossa voi käydä päivystysaikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. Saatoinpa siis vastata: Kirjoitetaan 70, lausutaan seitsemänkymmentäviisi. VK Onnellisii kimpas jo 60 v – Ritva-Kyllikki ja Aimo. ESA SILJAMÄKI T silari pahoittelee fibaa, mut kliffaa, ett se osu huumorimiehen kohdalle. . 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Tsilar i onnitt elee! Byroo. Ens vuoden johonki Tsilariin on pläneis saada haastattelu tält merkittävält friidulta, ku nyt ei saatu kiireiseen aikatauluun sopimaan. Ja tänä vuonna sil oli toinenki buli juhla eli Ritva-Kyllikki on ollu jiftikses 60 v! . Mutta nyt: Bulisti onnea molemmille ja muilleki loppuvuoden sankareille! . Korjaus Tsilariin 5/2018 N aureskelivat monet ohikulkijat telakalla ikääni. Olivat lukeneet lehteä tunnollisesti. On ollu kyl kliffa huomaa, ett vieläki mones mestas vaikuttava friidu on kuitenki välil ehtiny messiin Slangin tapahtumiin. SNADIT Marrasja joulukuun sankareita T änä vuonna on viel Slangin jäsenil bulei synttäreit. Olis kliffa kuulla Klaudenki mielipiteitä, miten Stadi makaa ja slangi kulkee – froogaillaan niitäki jatkossa. 80 v. Toinen sankari on kundi, joka on vaikuttanu koko slangiyhdistyksen syntymiseen eli Klaude Bremer, joka täytti 3.11. Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. Foto: Virve Kuutar. Jälleen oli hyvä numero luettavaksi
Kerran ku räkäpäiden sijasta skotattiin kovilla, niin Kuitusen Ekillä oli viallinen konepislari ja se luoti tiesi paikkansa. Kundit rupes nostaa telttaa pystyy. 050-552 1360 seppo@palminen.com Arno Soisalo Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinne– ja kulttuurilehti 23. VALTAOSA JENGISTÄ OLI KAINUULAISII , savolaisii ja pohjalaisii, messissä kuitenki jokune stadilaine niinku studeerausmielessä. Majuri skriinas ja tsiigas vinosti, mutt ei sendannu vek. Pohjalaiset ei snaijannu kuin tsimmataan. Joukkue oli koukannut ja viivyttäny vihollista kymmenien kilsojen metsäja rämetaipaleen ”siniste ja keltaste” krigutreeneissä jossain Raatteentien suunnassa. Punkkien petaaminen meni yli hilseen. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Ku kööri meni safkaan, niin hampaattomien nälkämaalaisten jono oli pitempi ku vanikkajono. Kundit ja gimmat oli eri tuvissa. KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. PÄIKKÄRI Tsilari oli melkein menos painoon, kun saimme tiedon, että lehden pitkäaikainen skrivaaja Arska Soisalo goisas veks. Friidu tajus heti juone ja laitto peitteet ojennukseen. Yks ja toinen upseeri lemppas viltit ja lakanat jotenkuten. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se o iha yks lysti. Syy: epäsotilaallinen käyttäytyminen. DALLASIN NAAPURITUPAAN ja froogasin snadi pilke öögassa, ett josko muijani tulis duunaan mun punkkani. Herra luutnantti, tää jengi tarttee myös henkisen pamarin. Muistelemme aitoo Stadin kundii enemmän seuraavassa Tsilarissa. Vuonna 1964 mull oli laivasto mieless, mutt mut stikattii puskajussiks ”Kaijaanin laivastoon” Pohjois-Savon prikaatiin Hoikankankaalle. Onneks oli halli, jossa Stadin kundit jelppas niit oppii dogii. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Oppilas Varvikko, miks te ette duunaa mitään. Samassa gravarissa stondanneen oppilas Kanasen maallinen taival päätty siihe. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen puh. Mä olin ihan puhki ja nojasin Karjalan mäntyy, ku luti tuli paikalle. Skutsis kuitenki skodataan kovilla. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Näkkäri oliki aika stydii kamaa, ku lodjun kylessä lesas SAInt -43. Usein kainuulaisten holeiset puruluut oli myös vekslattu tekareihin. KAJAANISTA SOTA JATKU aliupseeriskolessa Ylämyllyllä Joensuussa. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Toimitus TSILARI 6/2018 5 UPSEERIAINESTA S en jälkeen ku kävin ruodiksen, siel o ny gimmatki megessä, veskeiss dörtsit, lössiii tsörataan himaan ja takas busalla, ne ei osaa kuorii botlareita, safkana on välillä pizzoi ja hampurilaisii ja myös salaattipäivii, simputus on out, mutt kundien stressi lisääntyny; alleenkusijoita riittää... Ei mun muija tekis noin ikinä! Se on se, ku mussa on tota upseeriainesta, virnistin. Tää vuoden vika Tsilari oli myös viimeinen numero, mitä Arska oli messissä duunaamassa. Sillo lutilla fleggas käämit ja se komens mut ilmottautuu komppanian pomolle, majuri Kumpulalle. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Seppo Palminen puh. ?. Suositus maitojunaan. Ku arkkuu traijaavan kaheksan soltun saattue lähesty oppilaiden reunustamaa kunniakujaa, niin sloboja vastaan käydyn krigun veteraani, skolan dirika majuri Tarkki steppaili edestakas 20-asteen pakkasessa, heilutti fektaansa ja murisi: ” Eiks ne ny perkele pääse dallaa nopeemmi, eihän siinä oo ku kaheksan kiloo mieheen!” JOENSUUN HANGILTA SHINGRATTII sitt Haminaan RUK:n kurssille 118. Miten sä ton hoidit. Sieltä Stadin kundi oli saada futut milkkistogeen. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Kasarmit oli nyyii ja mestassa oli myös vuosi pari sitt bygattu tsimmishalliki. Vähän yli kakskymppinen böndeluti oli eri aaltopituudella. Nyt soltuille halutaan entistä kliffemmat tuvat. Ku joku vuos sitte olin kurssin 50-vuotisbileissä, uffareilla ja niide emännillä oli kasarmimajoitus
Ja kliffoja biisejä vielä ja kunnon svengillä. Kuka viitsis sillon sittaa himassa tsiigaamassa vaikka näitä Linnan pippaloita. . Ja sit siinä ryysiksessä vielä joku tyyppi tuli ja selitti et se oli ollu Topmostin keikalla jossain hornan tuutissa vuonna 1968 ja kysy et muistinks mä sen keikan. Bailaamassa. Olin sillon ekaa kautta bamlausdirikana. Ensinnäkin, siellä oli ihan kauhee ryysis. . Ei kukaan. Järkkäsin sit niin et mentiin pressan luo ja Eki stikkas slabarin Tarjalle ja sit Tarja stikkas meille kutsut Linnaan. Itsenäisyyspäivä on siinä missä se on eli vuoden tylsimpänä aikana keskellä loskaa ja pimeyttä. No me vaiffin kanssa alettiin tietysti viihtyyn ku niitä tuttujakin ryömi jostain eikä drinksutiskillekkään ollu enää jonoa. Joka nurkka. Niitä ku urakoitiin sillon! AINOO MESTA MISSÄ siellä oli snadisti iisimpää ja väljempää oli luukku missä joku bändi skulas jaskaa. Puheenjohtaja Harri Saksala harri.saksala@gmail.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Seppo Palminen seppo@palminen.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Mut me vaiffin kanssa ei välitetty siitä joraamisesta, ei yhtään, meitsi ei varsinkaan ku oon ikäni pyöriny stadissa enkä missään valssimyllyn kupeessa. Me viihdyttiin siellä muuten aika pitkään . Eikä tuttuja kaiffareita missään, paitsi leffamies Petteri v. Kumma juttu. Oikeestaan mä pääsin sinne stadin staileimman graafikon Mattsonin Ekin (R.I.P) siivellä. No en. 4 alalaita. Suulis skriinais, liput liehuis, rokki sois ja jengillä ois tosi vänkää. Kyllä. Eki oli nimittäin piirtäny silloselle pressalle Tarja Haloselle snygin Ex Libriksen. Et semmonen Linnareissu. Snadisti hankalaa muistaa joku tommonen liki kivikaudella tapahtunu veto. . Se jengi halus et niitten pärstä näkyy telkkarissa. Ihan turvoksissa koko mesta. Joten mitä muuta sitä sit tommosena itsenäisyyspäivän iltana duunaa ku tsiigaa niitä Linnan geimejä, ei mitään. HARRI SAKSALA bamis harri.saksala@gmail.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI LINNAREISSU PLUS BULI TATTIS! M eitsi on usein funtsinu et miten kliffaa jos itsenäisyyspäivä ois joskus toukokuussa, niinku valosaan aikaan. Täytyy sanoo et ne oli aika erikoiset bailut. Sit alko ne jortsut siellä salin puolella ja jengi vyöry joraamaan ja arvatkaa miks: koska telkkarilähetys oli päällä. Sit vielä. B (R.I.P). Meitsin pesti Slangin bamlausdirikana päättyy vuoden vaihteessa. com Soile Tammisto soile.tammisto@saunalahti.fi Raimo Kuitunen, varajäsen raimo.kuitunen@outlook.com Olli Anikari, varajäsen olli@ollibull.fi xxxxxx 6 TSILARI 6/2018. Ja pysyy. Kuvittele vähän! Mut noihan se ei mee, ei ollenkaan, se me tiedetään. Me otettiin vaan lungisti ja diggailtiin sitä jaskaa ja imuroitiin jotain pikku drinksua niinku niitten bileitten meininkiin joteski kuulu. Eli mestassa olikin sit ihan väljää. Saletisti. Sehän on se semmonen pikku slabari jonka bökkerin omistaja liimaa bökkeriinsä. Siel ei ollut niinku ketään. Buli tattis! Kliffaa ollut! Uuden dirikan aika tarttua puikkoihin! Menestystä tärkeään duuniin! MEITSI TOIVOTTAA kaikille Glaiduu joulun odotusta ja Joulua! Ja kliffaa (ja entistä parempaa) Uutta Vuotta myös!! Bamlataan ja skulataan . MEITSI ON MUUTEN ollu kerran itsekin siellä. Niin se oli. Kaikki ois gartsalla ja ulkona. Mut kuvitelkaa et heti ku ne jortsut loppu ja telkkarikamerat meni kiinni, jengi lähti litoon. Hangosta Utsjoelle tai johki. Niitä ei kiinnostanu se kuvio yhtäkkiä enää yhtään. No mehän lyötiin vaiffin kanssa liinat kii ja jäätiin sinne, ne nuoret kundit skulas nimittäin tosi stailisti. Ja mehän mentiin. Harri Saksala bamlausdirika HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. (jos muistan oikein). Ihan varmana lähti
Tuttuja biiseja slangiksi Puheenjohtaja Harri Saksala juonsi ja kertoi, että monet slangilaulut syntyivät yli 100 vuotta sitten, mutta niistä ei ole tallenteita. . Georg Malmstenin hän mainitsi erikseen, ja muistutti, että ei-helsinkiläiset Pelle Miljoona ja Pave Maijanen oppivat puhumaan kuin syntymästadilaiset. Konsertti oli loppuunmyyty. N o ihan sinne ei menty, mutta Musiikkitalo avasi ovensa. Tottakai Stadin Manjana kuultiin. Foto: Raimo Kuitunen. Jussi paitsi laulaa niin kertoo myös verrattomalla muistilla tarinoita laulujen syntyajoilta. Jussi Raittinen osaa ottaa yleisönsä, nyt Tapio Kojon säestyksellä. Nuorekas biisivalinta keski-ikäisiltä. Tuomari nauroi, että kirjailija Kari Hotakaisen mutsi kutsui hänen laulujaan raaoiksi… No, jokainen voi itse päättää. Sniidu Friidu oli alkupuolen hitti, Sörkan linna, Mä dallaan vaan, Tonnin stiflat ja monet muut villitsivät yleisön rocktunnelmaan. RISTO KOLANEN TSILARI 6/2018 7. Hän sai alkuun 75v-onnittelulaatan puheenjohtajalta. Slangibändi Jaakko Perkiökangas, Matti Salo, Jani Takkunen ja dekkaristi Timo Saarto soittivat mm. Stadin Friidu Tarja Halonen istui etupenkissä Stadin Kundi Reiska Laineen ja varapuheenjohtaja Kari Varvikon välissä, ja tykkäsi kovasti loppuun asti. Tavattoman koskettava sanoitus ja tulkinta Olli-Bullilla oli balladiinsa Signe Branderista, Stadin fotaajasta. Toivo Kärjen Siksi oon mä suruinen slangiksi: ”Joka päivä mä bunkasta gartsalle käyn / ihan venttaillen fiilistä vaan / Ehkä himmelin respasta glaiduni näyn / vielä nyyana handuuni saan...” Olavi Virran Sydänsuruja slangintui: ”Sliiraa, sliiraa / tää juitsu pahasti nyt sliiraa / Sä sait tän kundin kyllä smailaamaan / mut virne pärstän harvoin stannaa paikallaan”. Tammen kirjalliselta äänilevyltä 1960-luvulta hän tulkitsi Seppo Miettisen tekemän Stadin Arskan laulun. Dumari & Luupäät rokkaa. Miesvaltaisen konsertin ainoa nainen Pirjo Tuohimaa veti Yrjänä Sauroksen säestyksellä Kalliolle kukkulalle slangisanoillaan, jossa mennään myös Hietsunrantaan. Rocktunnelmiin Ihan lopuksi kuulimme Dumari & Luupäät setin, eli Tuomari Nurmiota, Mitja Tuuralaa bassossa ja Hintikkaa rummuissa. Foto: Raimo Kuitunen. Menkää Finlandia-talolle! Pirjo Tuohimaa menee Hietsunrantaan Yrjänä Sauroksen säestyksellä. Signe Branderista Stadin Arskaan Olli Anikari esitti sekä tutun sanoituksensa Rokkaribroidini Jan Tapio Rautavaaran suosittuun lauluun. SLANGIJENGI Slangimusa meni Musiikkitalolle Stadin Slangi valtasi Musiikkitalon alakerran Black Boxin salin melkein kahden tunnin musisoinnilla. Bamis onnitteli 75-vuotiasta Jussia. Idean isä oli Klaude ”Kopteri” Bremer, joka sanoi, että, miksi te pyöritte vain omissa tilaisuuksissa, kirkoissa, palvelutaloilla ym. Foto: Raimo Kuitunen. Saksala lauloi itse komeasti tangoja ja foxtrotteja, sydäntä särkevällä melankolialla. John Lennon-slanginnoksen Kaikki messiin ja Klabbit rulaa
Tääll on sittiny 1800-luvun julkut niinku Ruuneperi, Snellman, Lönnrot ja Topelius ja öbaut viiskyt vuotta sitten sillonen pressa Kekkosen Urkki oli tääl aina jouluaattotsyrkassa. Se bamlas joteski näin: Kaiffarit hei, ei mitää hämminkii. Mä hiffaan, et sä oot kyl tullu tänne shungaan, mut mä aattelin täs finaalis bamlata snadisti adventista, koska se on yks tsyrkan buleimmist tsembaloista. Jessen jengis on messevää budjata. Ja ens sunnuntai on eka. Joosef ja sen gimuli Maria oli siell bungaamas veroja ja se giltsi duunas siel skidin, joka joutu goisaamaan sellasessa puulodjussa, mist annetaan eläimille skruudista. Brassatkaa ja pitäkää kliffaa, hei. Eka jygeli oli sellane lahja, joka duunattiin koko jengille. On kuiteski saletti, että adventin jobi on duunaa meille randomheeboillekin tosi posketon festari, nimittäin joulu eli jygeli, ja siks meil on 4 adventtisunnuntaita. Se on Kristus. Se aasi ei ollu mikään buli, vaan eristi snäfä, ja kuiteski jengi levitti kledjujaan siihen gartsalle, meuhkas ja huus sille hoosiannaa. O n tosi kliffaa nähdä kaik friidut ja gubbet tääl. Idis on taas ajankohtane, ku joulu on tulos. Glaiduu jygelii! . Bonjaat sä et tää gamla kyrka on ollut stadin vanhin tsyrkka. GAMLA TSYRKKAPUHE SLANGIKS 8 TSILARI 6/2018. Se tapahtu jossain böndellä. Mut viä messevämpää oli tulossa. SEPPO KOSONEN STADILAISIA Mut jygelin mesidsi oli se, ettei täl boltsilla sais fragata vaan et kaikki tekis toisilleen kaikkee kliffaa. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii. Jos sä kelaat, mitä yks enkeli kerran snakkas porukoille. Tästä snadista kloddista tuli buli heebo. Seppo S.Kosonen sendas viime joulukuus Tsilariin puheen, minkä se piti slangitsyrkas 1.12.2017. Se oli fitti juttu ekana adventtina. Koita säkin minnaa, et tsöötsi on sellane pleissi, jossa ei kantsi miettii flaidiksii, vaan me ollaan kaikki systereitä ja broideja ja meill on sama Faija, joka ekana jygelinä lähetti Jessen, et elämä ois eri päheetä, koska niinku Jesse bamlas, että rofe ei tuu muuta ku snutaamaan, listimään ja duunaamaan kaikki mäsäks, mut mä oon tullu, et olis elämä ja yltäkylläsyys. Sillon shungataan Hoosiannaa ni että tekee gutaa. Just tänään teil on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se duunas kaik meitsin pualesta. Ei täs kyl kande paljo brassailla tai sniidaa, mut sä voit jo EKANA ADVENTTINA JESSE tuli aasilla ridaten Jerusalemiin. Hogaat sä, et jygelinä meitä hotsittais duunaa jotain gutaa, mut ei meist oo siihe, mut snaijaatsä, et Jesse oli redi kaippari. MUT JYGELIN MESIDSI oli se, ettei täl boltsilla sais fragata vaan et kaikki tekis toisilleen kaikkee kliffaa
SEPPO JANHUNEN EKS MINNAA T ehtäväni oli heittää kuperkeikka tai pari kun tulimme asuntoon sisään ja jakaa kakruille vähän namia. Joulupukki kertoi, että pukilla ei ole bilikaa, millä tulla niin rouva sanoi: ”ei se ole mikään ongelma, tulkaa hakemaan joulun ajaksi auto joulupukin käyttöön.” Kerran joulupukki viipyi liian kauan yhdessä talossa Kuusisaaressa ja lähdin kiertämään mökkiä. Joulupukki ja tonttu vuosikymmeniä myöhemmin. Kävin joulupukin kanssa selvittämässä, mitä olin tehnyt ja myöhemmin joulun jälkeen sovimme vahingosta. Silloin skloddi ilmoitti heti, että uskookin joulupukkiin. Oli siinä tontulla ihmettelemistä, salonki oli ainakin 150 neliömetriä suuri, kun meidän hima Valkassa oli alle 20 neliömetriä. Pukki sjungas vaik ranskaks Faijani oli suosittu pukki, koska hän oli hemmetin hyvä sjungaaja, baritonitenori, osas sjungata sveduksi, saksaksi, ranskaksi ja italiaksikin ja faijalla oli vähän näyttelijän vikaakin. Faijani vuokrasi Kuokkasen peruukkiliikkeestä, joka oli Kansallisteatterin vieressä, oikein hienot Joulupukin kledjut ja minulle ommeltiin tontun vetimet. Veripalvelun kipusisko Tölikankartsalla tilasi joulupukin koko faijani uran ajan, vaikka hänen kaksi poitsua olivat jo pois himasta. Missähän se joulupukki oikein luuraa, pukki oli tsimmishuoneessa ja isäntä kysyi pukilta, että mitä bungaa, jos pukki ottaa snadit uinnit altaassa. TSILARI 6/2018 9. Erilaiset himat Ekan joulun ensimmäinen mesta oli Sörnäisten rantatiellä Hakiksen torin lähellä. Pukki ilmoitti skloddille , että sitten ei tullakaan heille käymään ja kääntyi kannoillaan ympäri. Larussa oli upee talo, olimme muutaman minuutin etuajassa, meidät ohjattiin palvelijan huoneeseen odottamaan, että juhlaväki ehtii asettua paikoilleen. Pukki ei ottanut ja taas jatkettiin matkaa. Pukilla oli eri versioita matkasta, riippuen lasten iästä. Hurjin oli, kun susilauma ajoi meitä takaa ja minä tonttuna tulitin niitä konepislarilla, näin selvittiin siitäkin vaarasta. Taisi olla talon tsilarin perhe, asunto oli pihan perällä. Meillä himassa Ågelissa joulun vietto alkoi vasta yleensä kello kymmenen jälkeen illalla. Faijani oli muutamaa poikkeusvuotta joulupukkina aina vuoden 1965 jouluun saakka. Rauhoitin tästä eteenpäin ajotapani. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille Stadin Slangilaisille. Vuonna 1965 fatsin eka mesta oli Käpylässä ja hän viipyi siellä liian kauan, yritin tsöraa nopeasti mäkeä alas Opelilla, kun se alkoi heittelehtiä lumisissa urissa. Hän skulasi urkuharmonia ja joulupukki sjungasi joululauluja. Meille tarjottiin virvokkeita odotellessa. Koko fatsin joulupukkiuran ajan sista käyntimesta oli Pakilassa yhden maalausliikkeen dirikan luona, klogu oli jo silloin aina yli yhdeksän illalla. Yksi mesta oli Jeeepin omistajan himassa, heidän skloddinsa ilmoitti jo eteisessä, että hän ei usko joulupukkiin. Siitä alkoi tonttu-urani parin vuoden ajaksi. Kerran joulupukilla ei ollut bilikaa käytössään ja hän ajatteli pitää sapattivuoden pukin hommista. Ekana vuotena tsörailimme oikealla rättikatto-Jeepillä, faijanfaija oli saföörinä. Kun menimme saliin, niin mummo alkoi soittaa flyygelillä jotain joululaulua ja joulupukki yhtyi laulamaan sitä laulua. Minä heitin pari kuperkeikkaa lattialla. Olin jo snadina aika tonttu Faijani laittoi 1950-luvun alussa ilmoituksen Hesariin, ”laulava loistavalahjainen joulupukki tontun kera saapuu luoksenne, käynnin hinta 1.500 markaa”. . Ulkona oli penskoja, jotka kertoivat, missä omistaja budjaa. Siellä sen perheen joulu oli aika vaatimaton ja faijani ei hennonnut ottaa maksua visiitistämme ja minä tonttuna annoin melkein kaikki karkit ja fiblut heidän muksuilleen. Susilaumoja ja bilikoita Usein pukilta kysyttiin, että miten matka Korvatunturilta sujui tänne etelään. Eräs Helkaman Koneliikkeen omistajista tilasi taas joulupukkia perheiden luokse. Siellä Joulupukki otti aaton ekan ja vikan viskinaukun joulupukkina. Opel törmäsi pysäköidyn Mersun takalokasuojaan ja siitä takasin tielle
Esimerkiksi fiba-, figeli-, fisu-, fikkaja finnaa-sanojen tausta on erilainen, mutta se onkin jo toinen tarina niin kuin Kipling sanoi. Vanhoihin fikon-kielen sanoihin kuuluu myös fibbori ’ahven’. Fikon-kielen avulla siitä on saatu filusipeed: velusipeed-fiikon ® filusipeed-veekon ja siitä edelleen filusipeena, filusari ja fillari ja siitä puolestaan uudemmat sanat filo sekä fileesi, filetso ja filtsu. Lähtömuotona on ollut ahventa tarkoittanut abbori: ”Nii meetattii siint. Mutta suomenkieliset kunditkin ovat muodostaneet uusia slangisanoja fikonkielen avulla jo 1900-luvun taitteesta lähtien. Fibelikin lienee lainattu Stadin slangiin Helsingin ruotsinkielisestä slangista. Tarkemmin katsoen ne alkavat kuitenkin samaan tapaan: fiblari, fiude ja fillari. . HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU 10 TSILARI 6/2018. Sanathan tarkoittavat omenaa, autoa ja polkupyörää. Vanhimpia autoa tarkoittavia sanoja Stadin slangissa ovat olleet autšika, auttika ja auttiska. VANHIMMAT POLKUPYÖRÄSTÄ käytetyt fikon-kielen sanat ovat olleet filusipeena ja filusari. Siinäkin sanan loppuun lisätään toinen sana, fikon, ja sanojen alkuäänteet vaihdetaan. Niistä on edelleen saatu fiude ja fiukke. 1970-luvun sanoja ovat figee ’hyvä, hieno, mahtava’ ja fiklu ’puukko’. Abborii tuli ja fibborii.” FIKON-KIELI on sananmuodostuskeinona elänyt pitkään Stadin slangissa. Fiude-sanalla ei näin ole mitään tekemistä automerkin Fiat kanssa, vaikka sitä on usein ehdotettu. Selitys on yksinkertainen: nämä kuuluvat Stadin slangiin fikon-kielen kautta saatuihin sanoihin. Autšikasta on ollut lyhyt matka fiutšikaan: autšika-fiikon ® fiutšikaaakon. M itä yhteistä otsikon sanoilla on. FIKON-KIELI VASTAA SUOMALAISTA kontinkieltä. Kaikki fi-alkuiset slangisanat eivät perustu fikon-kieleen. Fibeli tulee puolestaan suoraan ruotsin äppel-sanasta: äppel-fiikon ® fippeleekon ja siitä fibeli. Kiintoisaa kyllä, suomalaisesta kontinkielestä on Stadin slangiin jäänyt paljon vähemmän jälkiä. Kaava on ollut jälleen sama: magee-fiikon ® figee-maakon ja (s)keklu-fiikon ® fiklu-(s)keekon. Mistä niissä tavattava fi-aines on peräisin. Auttikasta on puolestaan tullut fiuttika ja auttiskasta fiuttiska. Fiblareita käytiin usein puutarhoista pöllimässä, mutta siinä saattoi käydä huonostikin: ”Kai muistat sen, kun snutattiin fiblareit Svenskiksen, ja kun sä jouduit sit kiikkiin, kun tartuit bökoista piikkiin.” Fikon-kieli on kulkeutunut meille Tukholman slangista, mistä on peräisin esimerkiksi Helsingin ruotsinkielisen slangin sana fimp ’tupakantumppi’: stump-fikon ® fimp-stukon ja siitä fimp ja Stadin slangiin fimppi. Fiatista on tosin johdettu slanginimi Fiiu, mutta se on selvästi uudempi kuin autoa tarkoittava fiude. Ne on muodostettu ruotsalaisen salakielen, fikon-kielen, avulla. Filusipeena on johdettu polkupyörää tarkoittavasta sanasta velociped, joka on ääntynyt velusipeed. Omenaa tarkoittava fiblari on saatu vanhemmasta slangisanasta eplari: eplari-fiikon ® fiplari-eekon ja siitä fiblari. FIBLARI, FIUDE, FILLARI Fiblareita käytiin usein puutarhoista pöllimässä, mutta siinä saattoi käydä huonostikin. Äkkipäätä ajatellen ei mitään
ESKO VEPSÄ STADILAISIA R iias meil oli kiva hotla ihan assan kupees ja lähel vanhaa kaupunkii. Illalla skruudattiin tosi makees raflas, joka on jo ittessään tsiigaamisen arvonen. Käytiin hautapystil, joka on kolmelle ekaks kaatuneelle jääkärille joskus 1920-luvul pystytetty. Ekana päivänä skiglattiin botskilla Tallinnaan, mis meitä venttas MOBIL1 -busa, jolla sitte suhattiin Riikaan. Jätettiin bluumenit sille pystille. Slangijengi jääkärien mestoilla. Kaikki käytiin kauppahalleis, jotka sakut byggas 1930-luvulla Zeppeliinien hangaariks, mis hommassa ne ei koskaan kuiteskaan ollu. Iso Lido joku kilsa Riiast etelään Väinäjoen (Daugava) rantsugartsaa pitkin. Dallailuu Kolmas päivä oli iisi kaupunkidallauksen päivä. Himaan tultiin kokolailla tyytyväisinä, oli käyty historiassa syvällä. Riianlahden rannan hautapaasi: Foto: Esko Vepsä. Matkalla kohti Libauta eli Liepajaa pistäydyttiin Marskin 1900-luvun alus omistamas Aprikin kartanos, missä on snadi museoki Marskin kunniaks. Ne oli ollu Saksas treeneis Lockstedtis, jotkut yli kaks vuotta ”partsikakurssil”. Jääkärien mestoilla Tokana päivänä suhailtiin pitkin ekan maailmansodan sakujen itärintaman pohjoista lohkoo, missä meidän jääkärit oli asemis kesäkuusta 1916 aina jouluun saakka. Ne oli Libaus yli vuoden ”jatkotreeneis”. Foto: Esko Vepsä. Tokaks suhailtiin kohti Jurmalaa ja sen läpi Riianlahden rantsuun, mis ne oli syyskuust joulukuuhun ja ihan slobojen rintaman edes. . Samas byggas oli ollu skole, mut nyt se oli lopetettu, joten sen kartanon jatko on vähän auki. Johtaja selosti innolla meille sen syntyy ja kui se skulaa nykyään. Siel tsiigattiin sekä rintaman muistopysti että ite hautapatsas, jos lukee, että: ”Parempi hauta vieraalla maalla luin orjana omassa maassa” Sinnekin jäi Stadin Slangin muistobluumenit. Redu sadan vuoden taakse Syyskuus reissas ryhmä slangilaisii ajassa sata vuotta taaksepäin. Suurin osa jengistä hortoili omillaan ja osa kävi tsiigailemas jugendtaloi ja toiset joitai museoi. Hauta Misa-joen rintamalla, ekat kaatuneet jääkärit. Liepajaan tultiin vähän myöhäs, ku se kuski suhas vaan maksimissaan kaheksaakympii ja aikaa palo enemmän ku räknätty, mut tsiigattiin pikasesti se tsyrkka, mis jääkärit vanno valan Suomen hallitukselle ennen ku ne skiglas botskilla Vaasaan ja liitty Marskin armeijaan helmikuus 1918. Foto: Esko Vepsä. TSILARI 6/2018 11. Sielt ne oli roudattu stogella Latviaan, nykyiseen Jelgavaan, mist ne dallas noin 30 kílsaa ekoille mestoille Misse-joen (nyk Misa) rantsun soille. Keli oli ku kesäl ja tsitattii pudekois bissel tai tsufel ja baakelseil
Vuonna 1892 hän vetosi alueen talonomistajiin, jotta kapakat suljettaisiin ja oluenmyynti ruokapuodeissa lopetettaisiin: ”maamme kaikista osista kaupunkiin tulvaavat työnetsijät suurimmaksi osaksi asettuvat tähän MIKKO SEPPÄLÄ GAMLA STADI Kinapori – duunarien Stadi ”Mitä iistimpää, sitä siistimpää”, ehdottaa Notkea Rotta. Vuonna 1874 Lintulahteen nousi tulitikkutehdas – talo on edelleen olemassa Elannon korttelissa. Itäisen duunarikaupungin raffi elämänmeno on ollut käsite jo vuosisatojen ajan. Helsinginkatua ei vielä ollut rakennettu. Kauraholma jäi teollisuuden jalkoihin, kun Sörnäinen täyttyi tehtaista. Kauraholmasta Suruttomaan Kun Helsinkiin saavuttiin 1800-luvulla idästä, viertotie kääntyi Kauraholmanmäeltä jyrkästi alas Kauraholman pelloille ja edelleen kohti Siltasaarta. Foto: Mainosrengas Oy, Helsingin Kaupunginmuseo. Suuri työllistäjä oli Sörnäisten satama eli Vartsi. Sen nimi oli Kinapori. Se on saanut nimensä siitä ihankaikkisesta kinastelemisesta ja mellastelemisesta, jota asukkaat siellä pitävät yöt ja päivät. Nykyisen Käenkujan tienoilla oli Wilhelm Andsténin fajanssija kaakelitehdas, jonka yhteydessä oli hänen huvilansa Wilhelmsberg (Vilhonvuori). 12 TSILARI 6/2018. Kaupungin laajetessa 1800-luvun lopulla Itä-Helsinki siirtyi Sörnäisiin. Eiköpä olekin syystä sanottu paikkaa ’Kinaporiksi’, ’riitakaupungiksi’ ym, jonkalaisilla nimityksillä sitä yleensä mainitaan.” Kinapori sai kehittyä omalla painollaan. Bergasta Kinaporin kautta Heruliin”, tiesi Arvo Turtiainen. Tämä on se osa pääkaupungistamme, jossa eniten juodaan, ja jossa myöskin eniten tapellaan. Kinakaduksi tai Kinaporinkaduksi kutsuttiin nykyisen Vaasankadun alkupäätä, joka erkani viertotiestä. Alli Tryggin taistelu oluttulvaa vastaan Kansalaisaktivisti Alli Trygg perusti Sörnäisiin raittiusravintola Kansankeittiön sekä kerhotalo Kansankodin ja lähti taistelemaan Kinaporin huonoa elämää vastaan. 1860-luvulla viertotietä suoristettiin ja Kauraholmana tunnettu ranta-alue lohkottiin Haapaniemen (Aspnäs) ja Lintulahden (Fågelvik) palstoiksi, ja Kauraholmanmäki Suruttomaksi ja Kulmavuoreksi (Hörneberg). – No, paljastetaan sijainti heti kärkeen: nykyisin puhutaan Kurvista. Nimen alkuperästä on myöhemmin ollut pientä epäselvyyttä, mutta vuonna 1890 se selvitettiin täsmällisesti sanomalehdessä: ”’Kinapori’ – niin, jopa kyllä, se on äskettäin äkkiä kasvanut kaupunki Helsingin itäisellä poskella, noin kilometrin matkalla Helsingistä. Hämeentien ja Helsinginkadun risteykseen valmistui 1937 Gösta Juslénin suunnittelema asuintalo, joka tunnettiin siinä sijainneen ravintolan mukaan ensin Perämiehen talona ja sitten Kurvin talona. Alue sai kansan suussa jo 1880-luvulla nimen ”Kinapori”. Mutta mikä ja missä Kinapori tarkkaan ottaen oli. Stadin ensimmäinen Itä-Helsinki oli pahamaineinen slummi nimeltään Skatta eli Katajanokka. Teiden risteykseen aukealle paikalle muodostui tori, jossa tavara vaihtoi omistajaa ja hinnat olivat edullisempia kuin keskustassa. Suruttomasta Kinaporiin Viertotien länsipuolelle Suruttoman palstalle, nykyisen Torkkelinkadun, Vaasankadun ja Hämeentien väliselle alueelle, nousi 1870-luvulla Helsingin kaupungin ja Lahden höyrysahan rakennuttamia työväenasuntoja. Kinaporintori on edelleen olemassa, nykyään se tunnetaan Vaasanaukiona tai ”Ikuisen vapun torina”
Nummelinin kartassa vuodelta 1876 näkyvät jo uudet työväenasunnot (”Arbetare bostäder”) Suruttoman alueella, jota alettiin pian kutsua Kinaporiksi. Foto: Harald Rosenberg, 1913. Öisin pidetään sellaista melskettä ja mellakkaa, etteivät ihmiset nukkua saata.” Kinaporista Kurviin Kinaporista alkoi muodostua myös nähtävyys. TSILARI 6/2018 13. ”Maamme kaikista osista kaupunkiin tulvaavat työnetsijät asettuvat tähän etukaupunkiin.” – Alli Trygg 1892. Lehti julisti: ”Se tienoo, joka vanhojen helsinkiläisten muistissa kulkee Kinaporin nimellä, on nyt jo muodostunut vilkkaaksi liikepaikaksi ja tulevaisuudessa kehittyy tästä seudusta mitä parhain liikekeskus.” Dynaamisuutta ja nykyaikaisuutta korostava alue halusi karistaa Kinaporiin liittyvät kielteiset mielikuvat, ja nimi jäi vähitellen käytöstä. H. Vuonna 1982 nimettiin Kinaporinkatu ja Kinaporinpuisto, jotka sijaitsevat Vaasankadun ja Aleksis Kiven kadun välissä. Sitä paitse tekevät niiden talojen pihamailla, joissa on olutkrouvia, useasti häiriötä päihtyneet ja puolipäihtyneet henkilöt, jotka rähisevät porttikäytävissä, eteisissä ja rappusissa tai ovat asettuneet ulkohuoneidennurkille pullojaan tyhjentämään. C. Maalaispappilaa muistuttaa sekin, että kaikki pihat ovat täynnä leikkiviä lapsia”. Pihapuolella on talli ja sen kotoinen lemu varsin yleisesti huomattavissa. Bamarit partioi Kinaporissa vuonna 1908, Vaasankatu 9, Pengerkatu 30. Vanhaa Kinaporia muisteltiin kauhunsekaisella kaiholla 1920-luvun lopulla, jolloin uusi rakennuskanta oli hävittänyt entisen hökkelikylän. Vuonna 1929 ilmestyi kaupunginosalehti Hämeentie, ”Hakaniemen, Kinaporin ja Vallilan yhteinen seutujulkaisu”. Foto: Signe Brander, Helsingin kaupunginmuseo. Alli Trygg (1852–1926) yritti vieroittaa Sörkan duunareita dokaamasta. Myös Kinkan bärtsit ja Kinakadun eli Vaasiksen alkupää erottuvat. Kinapori ei kuitenkaan suostunut katoamaan. . Trygg kuvasi Kinaporin pussikaljaporukoita: ”Laajoja kivenlouhospaikkoja rotkoineen, metsikköjä ja rakentamattomia tonttimaita käytetään halukkaasti tilapäisiksi krouveiksi. Sen karheaa idylliä kuvailtiin vuonna 1905 helsinkiläisessä lehdessä: ”Ensiksi tulee vastaamme tori kauppatelttoineen ja niissä olevine kahviloineen. Täällä pidetään erittäinkin keväisittäin, kesäisittäin ja syksysittäin mitä suurimmassa määrässä pahennusta tuottavaa elämää, johon etupäässä on syynä olut.” Sörnäisten panimo sijaitsi lähituntumassa kaupungin rajojen ulkopuolella nykyisen Tukkutorin alueella, ja sen tuotteilla oli täällä valtava menekki. Einola vuonna 1927. Sen vastaisella puolella on kansan kokoontumispaikka, kalliomäki, kotoinen ja paljon käytetty aurinkokylpylä, ja sitten alkaa hauska valtatie, jonka kahden puolen olevat talot ovat kuin pieniä maalaispappiloita: hauska liisteaita, pieni puistikko, ja vasta sitten viheriäksi eli muuksi hauskaksi maalattu talo. Helsingin kaupunginmuseo. ’Puulaaki’ työmiehiä, välistä useammat, ’samlaavat’ parikymmentä olutpulloa; asetutaan sitten luonnon helmaan, juodaan, räyhätään ja kirutaan, lauletaan irstaita lauluja, puhutaan raakuuksia ja eletään siivottomien naisten kanssa. etukaupunkiin. Viimeiset vanhat työväenasunnot purettiin 1960-luvulla, jolloin puhuttiin jo Kurvista. Eläkeläiset ja työttömät puolestaan tuntevat Kinaporin palvelukeskuksen. ”Kinaporista on vain muisto jäljellä: Vaasankatu valoineen ja monine hymyilevine koteineen ja Josafatinlaakson pohjalla kulkeva Helsinginkatu ei edes vuodessa näe niin paljon saastaa ja rikollisuutta kuin samalla kohdalla kulkenut loka-oja yhdessä päivässä silloin ennen”, totesi Ahti H
Vastaan tuli tulevia naapureita, joita käteltiin. Mutsi ja faija oli tsiigannut jo pidempään isompaa kämppää. Byggaa tsiigaamassa Nykyään byggalta tuntuu kuuluvan pauke lähes 24/7, mutta 1980-luvun alkupuolella ilmeisesti viikonloput olivat kaikille leediä. Me budjattiin vuokrakämpässä, joka kävi snadiksi viimeistään silloin, kun mun lisäksi oli tullut myös pikkusysteri ja pikkubroidi. Mä olisin just täyttänyt kahdeksan vuotta ja olin tokalla luokalla. Mä yritän nyt vähän skrivaa siitä, minkälainen Länsi-Pasila oli, kun vanhat puutalot oli vedetty matalaksi ja bygattiin uutta tilalle. Joulukuussa 1984 sitten flytattiin Pasilaan. Mä en kai digannut siitä ajatuksesta. Foto: Jan Alanco, Helsingin kaupunginmuseo. Muistan vain, että stågematka sinne tuntui loputtoman pitkältä. Vasemmalla tuleva kotitalo ja oikealla tuleva skole. Kaikki oli Pasilassa vielä keskeneräistä. Onneksi mutsin ja faijan frendit skulas, että Pasilaan valmistuvassa talossa oli vielä myymättä yksi kämppä. 14 TSILARI 6/2018. Sunnuntaisin käytiin tsiigaamassa, miten bygga eteni. PAAVO ARHINMÄKI STADIN MESTAT Pasila, Pasila, Helsingin keskusta! Tsilarissa on muisteltu sitä, minkälainen vanha Pasila/Fredika/Böle on ollut. K un mä synnyin Kättärillä faijan puolelta viidennen polven stadilaiseksi, mutsi ja faija budjasi Kuliksessa. Muistan, kun dallasin meidän tulevassa kämpässä ja faija näytti lattiasta, mihin väliseinät pystytetään ja mihin tulee mun oma huone. Myöskään samanlaisia aitoja tai ehdottomia sisäänpääsykieltoja ei tainnut olla. Jostain mutsi ja faija oli onnistunut saamaan fyrkkaa sen verran kasaan, että saivat lainan Hitas-kämppään. Aluksi niillä oli plääni, että oltaisiin flytattu Maltsuun. Himan fönen alapuolella oli skole, mutta sen valmistuminen oli myöhässä
Aikaisemmin oltiin dallattu skoleen yardien läpi, mikä oli tietenkin täysin kiellettyä. Skole Käytiin sitten alkukevät skolea Meikussa ja jossain vaiheessa päästiin siirtyy Länsi-Pasilan ala-asteelle. Länsi-Pasilan ala-asteella ei ollut aluksi kuin eka ja toka luokka, vaikka osa skideistä laitettiin lisäksi parakkeihin pluggaa. Pasilassa oli nastaa beesata, koska kurveja oli paljon ja biligoita ei tsörannut juuri spårakiskoilla. TSILARI 6/2018 15. Ihmeellisiin mestoihin hitattiin reitit. Skidejä Länsi-Pasilassa oli silloin paljon, niin kuin yleensä aina uusissa kaupunginosissa. Silloin kai on aika gamla, kun muistaa hyvin sellasen mestan byggaamisen, joka nyt jo puretaan nyyan tieltä. Mä hommasin jostain vanhan puhelinluettelon, jonka kartasta tsiigasin, miten tie oli ennen mennyt Pasilasta Rusalle Keskuspuiston skutsin läpi. Se oli suomalaisen graffitin tärkein mesta, jonne 1980-luvulla duunattiin parhaat piissit. . Ensimmäistä kertaa tv-uutisissa olin myös kurvien takia. Silloin kun oli vielä snögeä talvisin. Fudistreeneihin Mäkelänrinteeseen, Kuntsille, Volvonkentälle, Haapikselle tai Bragulle pääsi tsygällä kätevästi. Oikealla tuleva kotitalo. Silläkin raksalla seikkailtiin. Kun se ihmetteli miksi, kerroin että niiden kämppä on meidän vanha maja. Jotenkin tunnelissa pitäisi näkyä sen historia myös tulevaisuudessa. Foto: Juha Arhinmäki. Uusia kämppiä bygattiin kovaa vauhtia. Koko Stadi avoin Jäähallissa käytiin tsiigaa lätkää ja yritettiin päästä pummilla konsertteihin, välillä onnistuttiinkin. Nyt mentiin seiskalla, talvella usein spåran perässä beesaten. Uutisissa näkyi, miten stondasin bulien stemujen päällä ja tsiigasin tilannetta. Mutta niitä juttujahan ei kukaan enää minnaa. Noin 10-vuotias Paavo. Nyt tunnelista on duunattu Keski-Pasilan tuleva sisääntuloväylä. Huolintatalon kohdalla spåra oli tsörannut liian lujaa kurviin ja vetänyt genat. Stadikalla ja Bolliksella tsiigattiin fudista, Kisiksessä korista. Nykyään kaikki Länsi-Pasilan skidit mahtuu yhteen koulurakennukseen ykköseltä kutoselle. Niitä käytiin tsiigaamassa välkillä ja skolen jälkeen. Foto: Jan Alanco, Helsingin kaupunginmuseo. Vasta kun uusi Pasilan steissi avattiin, helpottui stågella liikkuminen. Meillä oli kuitenkin vielä koko Stadi avoin jo kymmenenvuotiaina. Skole ei ollut ainoa, mikä oli kesken. Muualle mentiin, jos siihen oli joku erityinen syy. melkein valmiiseen ja jo kalustettuun KRP:n kyttätaloon ineen ja sitten skulattiin puhelimilla huoneista toisiin. Muistan kun viidennellä tuli uusi kundi luokalle ja rupesin skriinaa, kun mentiin ensimmäistä kertaa sen himaan. Kurveissa oli myös hyvä pommittaa spåria. Nykyään skideillä on tarkat rajat, missä saa liikkua. Ilmastointikanavaa pitkin mentiin mm. Spåralla pääsi joka suuntaan, mutta kesäisin spåran sijaan fillaroitiin. Sana levisi pihoilla ja springattiin tsiigaa. Ja jugurttipurkkipäristin räkätti. Meillä olikin oma iskulauseemme: ”Pasila, Pasila, Helsingin keskusta!” Nythän se alkaa muidenkin mielestä varmaan olla totta, kun Keski-Pasilasta bygataan Stadin toista keskustaa. Yläasteella luokkafrendit olivat enemmän Itä-Pasilasta, joten hengasin siellä suurimman osan ajasta, sen mitä en ollut skulaamassa fudista. Kun kevättalvella 1986 oli pitkä raksaäijien lakko, duunattiin majoja puolivalmiisiin kämppiin. Ja kun jengiä on paljon, duunataan myös dorkia juttuja. Ulkomaalaisten bändien nimmareita käytiin keräämässä Tölikan hotelleista, joskus flygariasemalta asti. Joskus Kumpulassakin, mutta ne ei digannut, että pasilalaiset kävi siellä yöuinneilla. Mä kävin siis puolen vuoden aikana neljää eri skolea. Tsennattiin valot ja äänet, milloin ståget tuli ja tiedettiin, ettei sunnuntaisin kulkenut ollenkaan. Vaikka me voitiin liikkua koko Stadissa, me hengattiin lähinnä Pasilassa. Ainoastaan dösa numero 23 kulki Rusan ja Ytimen väliä Länsi-Pasilan reunaa pitkin. Jostain me tiedettiin myös viemäriluukut, joista pääsi Stadin alaisiin tunneleihin. Aluks yks dösä Pohjoisosassa oli vielä vanhoja puutalojen jämiä jäljellä ja vanhaa tien pohjaa, hylätty dösäpysäkkikin montun pohjalla. Niillä raksoilla me skidit sitten seikkailtiin. Uimastadikalla käytiin kesällä päivisin, ja mentiin uudestaan aitojen yli yöuinneille, kun mesta oli mennyt boseen. Kolmannelle luokalle jatkettiinkin sitten jo Eltsuun. Stågelle oli pitkä matka, kun Pasilan siltaa ei ollut vielä avattu. Aluksi Länsi-Pasilasta oli huonot yhteydet joka mestaan. Pasilan Galleriajunatunnelit Pasilan konepajalta yardeille oli mesta, jossa vietettiin paljon aikaa. Kun spåra alkoi kulkea, samalla avautui koko Stadi ihan uudella tavalla. Lepakossa käytiin ihmettelemässä menoa, metro-, stågeja spåralinjoja kierrettiin ympäri. Viikonloppuisin Galleriassa hengattiin tuntikausia ja nähtiin peinttaajia ympäri Stadia
Rahankeräys ja pukukankaan hankkiminen tuotti sodan jälkeen vaikeuksia, mutta lopulta kaikilla kuoron jäsenillä oli yhtenäiset sinivihreät sprigit. Idea lienee snutattu Wiener Sängerknaben-kööriltä, jolla oli samanlainen. Ensikonsertissa poikien vanhemmat olivat kiinnittäneet huomiota poikien erilaiseen pukeutumiseen. Kuorosta kasvoi vähitellen merkittävä esiintyjä erilaisiin tilaisuuksiin Stadissa. He kertoivat olevansa tosissaan, joten kuoro perustettiin. Olin siinä mukana parisen vuotta 1950-luvun puolivälissä. Kundien on otettava homma todesta. Hän oli sanonut, että se onnistuu, mutta moniäänisten laulujen oppiminen ei ole helppoa. F o to : V ir ve K u u ta r 16 TSILARI 6/2018. Tuloksena oli moniäänisesti laulava poikakuoro, jossa oli parhaimmillaan 75 jäsentä, iältään kymmenen vuoden molemmin puolin. Stadissa oli silloin toinenkin poikakööri, vuonna 1945 perustettu Töölön Laulupojat. K rigun jälkeen Messuhallissa oli ollut konsertti, jossa oli esitetty Selim Palmgrenin kuoroteos ”Hiiden orjien laulu”. Niissä oli kymmenisen senttiä leveä valkoinen enkelikaulus. ONKO JOKU MUU SHUNGANNU TÖÖLÖN LAULUPOJISSA JA VOIS SENDAA VAIK LISÄÄ FOTOJA KUOROSTA. Samanlainen oli myös Cantores Minores-kuorolla. Ensikonsertti oli keväällä 1947, ja se sai hyvät arvostelut Hesarissa ja Uudessa Suomessa. Oolannin sodalla kuoroon Liityin jengiin syksyllä 1954. Silloin kuoron tukikohta oli Lapinlahdenkatu 10:n skolessa, jonne Ilvonen oli siirtynyt opettajaksi 1950-luvun alussa. Mulle tuli jonkinlainen EERO ÅKERBLOM EKS MINNAA Töölön Laulupojat Vuonna 2011 Tsilarissa oli artikkeli 1952 perustetusta Cantores Minores-kööristä. Syntyi idea yhtenäisestä esiintymispuvusta. Ensikonsertti Kuoron nimeksi tuli Töölön Laulupojat, koska ”koulun kuoro” -tyyppinen nimi oli kundien mielestä liian tavallinen ja olisi sitonut kuoron tiettyyn skoleen. Yleisön joukossa oli ollut Tölikan kansiksen kundeja, joihin esitys oli tehnyt niin suuren vaikutuksen, että he ehdottivat opettaja Jussi Ilvoselle (1893–1977) poikakuoron perustamista. Ilvonen halusi aluksi tsekata, osaanko tsungaa
Niitä hänen rättivarastossaan oli kahta laatua kuten armeijassa myöhemmin: sopivia ja erittäin sopivia. mieskuoro Finlandian rundilla ennen krigua. Cantores Minores on vanhin edelleen toimivista poikakuoroista. . Se laulettiin aina tuollaisissa kevyemmissä tilaisuuksissa. Siellä ohjelma oli kevyempää, enimmäkseen suomalaisia kansanlauluja. black-out, koska mieleen tulivat vain faijalta opitut Kuubalainen serenadi ja Rosvo-Roope. Mieleen ovat jääneet ns. Kuorolla oli sessio kahtena iltana viikossa. S. Kerran hiffasin, että urkuri sormeili jotakin J.S. Hän bluggasi sitä sillä aikaa, kun pappi bamlasi pöntössä. Myös Olavi Pesosen Laulukirja oli käytössä, samoin Virsikirja. En enää muista, mikä tilaisuus se oli ja mitä siellä esitettiin. Helsingin kaupunginorkesteri skulasi Tauno Hannikaisen johdolla, ja me laulupojat hoidimme taustalla omaa osuuttamme. Jokunen keikka oli Kauppakorkeakoulun juhlasalissa. Töölön Laulupojat, 1950-luku. Siellä olivat tavallisesti tuon ajan julkkis papit Voitto Viro ja Ilmo Launis. Erittäin sopivaa hän ei edes yrittänyt. Lähteenä on käytetty Reijo Pajamon kirjaa Laulun tenhoisa taika – Suomen kuorolaulun historia, s. Hän jäi eläkkeelle 1975 ja delasi 99-vuotiaana tammikuussa 2006. Hän oli musiikinopettaja, kirkkomuusikko ja kuoromies, joka oli ollut mm. Ilvonen oli sovittanut nekin kolmelle äänelle. Faija oli vaatturi, joten snadilla säätämisellä hän sai siitä sopivan. Kuoro kuitenkin toimi vielä vuoden 1960 aikoihin Jalmari Kahrin johdolla. Rupesin tsungaamaan kovaa ja korkealta. Siinä kerrotaan, että Töölön Laulupoikien toiminta loppui 1956. Kerran hiffasin, että urkuri sormeili jotakin J. Tsungasimme urkuparvella, jossa tsittasin takarivissä urkurin selän takana. Sprigi ja eka keikka Uusille kuorolaisille esiintymispuvun saamisen ehtona oli ”Ateenalaisten laulun” osaaminen, jota jengi oli harjoitellut ennen liittymistäni. En uskaltanut kokeilla niitä, koska Ilvonen oli tunnettu raittiusmies. Erosin kuorosta ja palautin sprigin 1957. Hän ehdotti Oolannin sotaa. Ilvonen oli sovittanut ne kolmiäänisiksi. Ohjelmistomme oli siis enimmäkseen hengellistä: Kaanaanmaa, Pyhäaamun rauha, Jumalan kunnia luonnossa jne. iltakirkot Johanneksen, Tölikan ja varsinkin uudessa Meilahden tsyrkassa. Ilvosen bravuuri oli Kitkat-kat-kat. Julkiset esiintymiset lienevät kuitenkin loppuneet Jussi Ilvosen lopetettua kuoron johdossa. Laulupoikien puikkoihin tuli Jalmari Kahri (1906–2006). Hengellistä ja kansanlauluja Enimmäkseen tsungattiin kirkoissa. Taneli Kuusisto, Geo Böckerman, Enzio Forsblom, Paavo Raussi ja Tauno Äikää. Mieleen muistuu vielä Laulava Toivonliittokniigasta Nuorten työmarssi, Tallan lallan laulettiin ja Suutarin lapset. Sessio kesti pari tuntia. TSILARI 6/2018 17. Foto: Pekka Kyytinen. ”Sumfaraan” kohdalla Ilvonen keskeytti: ”Tervetuloa kuoroon”. Sen verran tiedän kuoron myöhemmistä vaiheista, että Ilvonen jäi eläkkeelle vuoden 1958 aikoihin. Eka keikkani kuoron riveissä oli Kaupungintalossa. Olin aloittanut oppikoulun 1956, ja Jussi Ilvonen oli siirtynyt opettajaksi Taivallahden skoleen. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, Pekka Kyytisen kokoelma. Bachin koraalia, mutta nuottitelineellä oli tuore Aku Ankka. Musiikinopettaja Vilho Luolajan-Mikkola oli laulattanut sitä omilla tunneillaan, joten biisi oli tuttu. 133–134 (SKS, 2015). Ilvonen laulatti Päivö Oksalan suomennosta, joka on snadisti erilainen kuin yleisemmin tunnettu Yrjö Weilinin käännös. Vilho Luolajan-Mikkola oli laulattanut sitä sen verran, että päätin yrittää kylmiltäni. Äänen avauksen jälkeen treenattiin biisejä Ilvosen toimittamasta Laulava Toivonliitto-kniigasta. Töölön Laulupoikien toiminta oli loppunut 1960-luvun alussa. Suoritukseni kuitenkin kelpasi ja sain sprigin. Parissa paikassa tuli stiplu, koska sekoilin sanoissa. Urkureina olivat mm. Bachin koraalia, mutta nuottitelineellä oli tuore Aku Ankka. Jallu oli musiikinopettajani Töölön yhteislyseossa ja hoiti samaa duunia myös Taivallahdessa
Duunattii itte lankkuskitat flöides ja styrkkarit himas. Snadina kesät meni brennaamal filkkaa, skulaamal skrubuu ja tsimmaamal Marjikses. Perheet oli päässy kantakaupungist ja Sandiksest veks isompii ja uudempii kämppii. MARTTI NURMISALO EKS MINNAA Laivue 625 – 60-luvun kundit Roihiksesta Sodan jälkee Stadi levis itään, kun Kulis, Hertsika, Roihis ja moni muu mesta liitettiin siihe. Jengii tuli paljo, muijiiki. Ilveskosken Ykä Mikkelist stikkaa legendaarisen slangipakinan inttiin lähdöst. Muisteltii nimii, etittii osotteet ja kysyttii jätkiltä kuulumiset matrikkelii varte. Foto: Liisa Ukkonen. Nuorisorikollisuus hävis Stadist 1963 koko vuodeks, kun kaikis klitsuis ja partsikakolois treenas vaa skittabändit, ties sen ajan Stadin skoudepomoki. Foto: Klaus Sandström. Pantii haku päälle. Parin vanhan bändin jämist kasattu uus bändi SQ 625 sai treenattuu kolme biisii. Tai ei se oikeesti ollu roskis, vaa hiekotuslooda. Me treffattii joka ilta päättärin roskiksel. Kohta on jo 20 vuotta toista nuoruutt takana. Näin sai nimensä noin parin kansisluokan kokone kloddijengi, Laivue 625. Kesäl skulataa petankkii ja tehdää redui jonnekki. Kyl meill urheiluuki oli, futist, pillerii ja lätkää, mut vaa kohtuudel. Luvattii pitää bileet. Toinen nuoruus Uuden vuostonnin alus jäbät oli jo pitäny tahoillaan viiskymppisensä. 18 TSILARI 6/2018. Bändejä oli satoja sillo, joka talos. Viiskytluvust lähtie näihi taajamii bygatii kerrostaloi, joiss oli monii rappui ja toista sataaki kersaa. Nyt treffataan vuosittain avek ja lisäks käydään jätkäporukas bastus. Foto: Kalevi Hiltunen Laivue 625 syksyllä 2018 Prinssintie 4:n parkkiksella. Jengi hajos seiskytluvul, kun mentiin aviksii ja muutettii omii himoihi. Niit veivattii koko ilta. Ei huonoo. Bileis skabataan millo missäki lajis ja välkyt muuntaa pyöreevuotisille patinoitui runoi. Prinssintie 4 on saanu muraalin päätyy. Skruudattii hyvin. Kun ikä riitti, hoidettii tsetit, ekaks bilikalle ja sit brenkulle. Liityttii partsikaan oppiin peruspaheit. SQ 625: Sämi, Klasu, Rale, Severi ja Nuija. Riparin jälkeen toiset meni duunii, loput jatko skolee. Kerettii tsiigaa kaikki rallit ja osallistuu itteki niihi. Bändei ja urheiluu Laivueen nimi plokattii yhest sen ajan sotaleffast, joho vekslattii sopiva numero dösän päättärin roskiksest. Roskist ei enää oo, mut laatta siitä o. Vieres o nuorisotalo Nuta, joss me joka syksy treffataan. On omat lippikset, paidat, taisteluhuuto, prenikat ja flagga. Kundeja alko kerääntyy fillareil 60-luvun alus Roihikseen. Skiglattii kerra Karhun Raikin botskil ja funtsattii, mitähän Laivueelle kuuluu 30 vuoden jälkee. Kaikille löyty kesäjobii. Bändil on solistit omast takaa ja biisilista 60-luvult. . L aivue 625 on yks suurte ikäluokkie kundiporukka, joka alko kasaantuu Ylä-Roihikses kuuskytluvun alus. Mallorkalt asti pistetty postikorttikin Laivue 625:lle tuli perille, kun kusti polki ja pisti sen nastal roskiksee. Sit tuli rautalanka, jota me jangsterit digattii täpöil. Kertakäyttöseks funtsattu idea poikiki tradition. Välil käytii skutsis flengailemas tai skrämleyt skuffaamas fillareil
Asunnot olivat pieniä, mutta ulkoa löytyi aina kavereita. Ikäjakauma 1937-1947 syntyneet. Matti Korhonen, Carita Tukia, Tuula Salonen (Tukia). Pyykkipäivät Pyykkipäivä oli siihen aikaan koko päivä. Siellä me lapset niitä vahdimme, ettei kukaan vienyt vaatteitamme. Pojat saivat usein olla apuna. Illalla ne taas otettiin pois. Ensin käveltiin Sörkan rantaan ja sieltä moottoriveneellä perille. Kaija Keirio (Porkka), Soili Pylkkänen (Melasuo), Kaarina Anjala (Andsten), Heikki Tenho, Kari Suvalo, Jorma Jetsonen, Edessä Pirkko Lähdesmäki, Riitta Kiisto (Suvalo), Anneli Tanskanen (Laine). Ajat on tosiaan muuttuneet, siksi oli kiva muistella lapsuutemme aikoja Torkkelinmäellä. Vahti kierteli päivän aikana useissa puistoissa tarkastaen, että kaikki oli kunnossa. Puistossa oli puinen laatikko, jossa keinuja säilytettiin, avain oli vain puistovahdilla. Se jäädytettiin joka talvi uudelleen, puisten kehikkojen varaan. Niin sitten odoteltiin pari kolme tuntia, jonka jälkeen uskallettiin mennä yli. Siellä vietettiin koko päivä, uitiin ja pelattiin sekä syötiin omat eväät, jotka saattoivat olla vähän hiekkaisia. PIRKKO LÄHDESMÄKI EKS MINNAA T apasimme Kristillisen työväenyhdistyksen tiloissa Torkkelinkatu 11, jossa Matin vanhemmat olivat aikoinaan talkkareina. Me kaikki olimme tietysti iän myötä muuttuneet, mutta yhteiset muistot lapsuudestamme Torkkelinmäellä toivat esiin tuttuja asioita. Tervetuloa mukaan, jos tunnet kuuluvasi porukkaan torkkislaiset. kuvasta puuttuu Raimo Lähdesmäki TSILARI 6/2018 19. Nuorimmat olivat 6 vuotiaita, mutta isompien joukossa turvallisesti mentiin. Kesäisin Torkkelinkujan puoleisessa puistossa oli keinut, jotka aamuisin puistovahdin avustuksella nostettiin ylös. Jopa kadullakin pelattiin, kun siihen aikaan ei ollut paljoa liikennettä. Torkkelinkujan puolella oli talvisin jäinen kelkkamäki. Muistoja ja juttua riitti, joten päätimme tavata uudelleen jo ensi keväänä. Laskettiin pahvinpaloilla, jotkut jopa kelkalla, jolloin huima vauhti vei puiston läpi alas Franzeninkadulle ja siitä Harjutorille asti. Jäiset korkeat reunat piti laskettelijan radalla. En muista, että olis mitään ikävää, tai onnettomuuksia sattunut, eikä silloin ollut veneilyliivejäkään. Aikoinaan leikimme paljon yhdessä ulkona, olihan talorivin molemmin puolin puistot. Torkkiksen kakrut Yhteiseen tapaamiseemme oli saapunut 13 aikuisikään tullutta entistä torkkislaista, jotka olivat asuneet Torkkelinkatu 7,9,11,13 ja 15 taloissa. Matti Korhonen oli tehnyt salapoliisityötä ja saanut usean nimen sekä yhteystiedot, jopa nimen avioliiton nimenmuutoksen jälkeen. Kokeilimme ensin porkalla jääkokkarteiden seasta, oliko sulaa vai jäässä, joten uskalsimme mennä suksilla yli. . Torkkelinkadulla puiston puolella oli pyykkinarut, jotka seipäällä nostettiin ylös. Laivat veivät rahtia Arabian tehtaille, joten laivareitti piti ylittää. Ja talvet Talvisin hiihdettiin Sörkan rannasta Korkeasaareen. Takana vas. Teimme esittelykierroksen elämänvaiheistamme ja jatkoimme jutustelua ravintola Oivan lounaalla. Jokaisessa talossa oli oma pesutupa, jossa oli valtava pata sekä allas, jossa pyykit pestiin ja huuhdeltiin. Lapsuuden kesät Kesäisin mentiin porukalla Mustikkamaalle uimaan ja uimakouluun. Paluumatkalla sattui joskus, että laiva oli mennyt ja railo oli sula
Toisten nurkissa, alivuokralaisena asuminen, jossain pikku sivuhuoneessa, oli myös hyvin yleistä. Ilmakuva Manskulta 1953. Turha toivo. Sekään ei mutsin mieltä kauheasti kohottanut, kun hän yritti saada vuokraisäntää uusimaan puhki kuluneen tiskipöydän, jotta sitä yleensä voisi enää käyttää. Nyt ei enää juurikaan alivuokra-asuntoja kukaan huoli eikä alivuokra-asuntomarkkinoita enää ole. 20 TSILARI 6/2018. Yksi perusasioista on oma hima, missä voi rauhassa ja turvallisesti budjata. Mutsi ja faija eivät enää puheväleissä sen jälkeen olleet. Stoori on osallistunu vuonna 2007 Stadin Slangin ja Suomen Kirjallisuusseuran järjestämään slangi-pakinaskabaan ja palkittiin kilpailussa jaetulla toisella sijalla. Mä ja systeri jäätiin mutsin kanssa asumaan Manskun kämppään. Ei siinä asunnossa pakko ole asua. Vuokraisäntä keräämässä säännöllisesti fyrkkiaan, jolloin myös se omaan himaan liittyvä silloinen vuokralaisen aika epävarma ja turvattomalta tuntuva asetelma jotenkin korostui. Se oli jotenkin aika konkreettista. Valtaosa ihmisistä asui Stadissa silloin vuokraasunnoissa, oman asunnon hankinnasta saattoi vasta orastavasti haaveilla. Tässä suhteessa kehitys on muuttunut. Vuokra meni silloin konkreettisesti mutsin taskusta vuokraisännän taskuun, itselle siitä ei mitään iloa jäänyt. Samanlaisia ne unelmat nytkin ovat. Itse saa uusia jos haluaa. Tosi pihi vanha äijä, jolle vuokra piti kerran kuukaudessa silloin vielä maksaa käteisellä, pankkisysteemit tuli vasta myöhemmin. 1950-luvun asumista Me asuttiin taka-Töölössä Manskulla kerrostalossa, jonka ymmärtääkseni omisti kokonaan joku vuokraisäntä jobbari. Sodan jälkeen jälleenrakennus oli vielä kait alkutekijöissään ja muuttoliike silloinkin maalta Stadiin työn perään oli suurta. Helsingin kaupunginmuseo. 50 -luvun Stadissa oli kova asuntopula. Siksi joka kuukausi MATTI INHA EKS MINNAA Vuokrakämpästä omaan himaan OSA 1 Paljon on muuttunut ja toisaalta taas ei, niinä 50 vuotena, jotka suurin piirtein Stadista itse kokeneena muistan. Foto: Veljekset Karhumäki. Käteisen rahan liikkumiseen tuli myöhemmin vielä uusi lisäpiirre, kun meidän perheessä tapahtui siihen aikaan aika harvinainen asia, faija ja mutsi erosivat. Ja entäpä jos tästä joutuisikin lähtemään, olihan asuntopula aika karmiva. Täs on stoorista eka osa. No omalla fyrkallahan se sitten uusittiin. Asunnoista oli huutava pula