vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Kliffaa joulua! Tsilari_taitto-6-14_6.indd 1 5.12.2014 10.28. TSILARI 6/2014 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19
(09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... Tasan Stadin parhait. joulukuuta 2011 20:28:23 Tsilari_taitto-6-14_6.indd 2 5.12.2014 10.28. Slangijengin nyya hallitus. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Kotikorttelit Taksidata ilmo 18. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh
TSILARI 6/2014 3 STADILAISIA 7 ROKKISTARA – Marjut skrivaa nyyasta jäsenestä 10 KATUPOIKIEN GAMLAA SLANGIA – Mikko Seppälä pluggas Malmbergin kniigan 14 MUTSIN JA FAIJAN FOTOT – Anna Kortelainen skrivaa 20 ASFALTTISOTURI – Kibe Isokallio Tavastian keikalla 24 PRÄTKÄKUNDI – Kari Varvikko skrivaa Nils Söderblomista JOULUFIILIKSII 11 JOULUBASTU – Marjut Klingan perinteitä 12 EKA JOULU ILMAN FAIJAA – Arja Rantamäki muistelee 19 JOULUFEDUN NYYA ELÄMÄ – Jaska Koroma pehmoilee STADIN MESTAT 15 KONTULAN KANSAINVÄLISET – Pekka Hurme öisellä dösärillä 18 BOTSKILLA SILTIKSESTÄ – Jorma Moll minnailee 23 TYÖVIKSEN KURSSEJA 100 V – Mikko Seppälä 26 KULTTUURII YMPÄRI STADII – Virve Kuutar mestoilla 28 TEATTERIN SNYGIT JORAAJAT – Risto Kolasen kymmenes stoori 31 KAIVARIN HYNDA – ”Albiino” Reinholm skimboilla FUNTSAILUA 16 GLAIDUNA ON KLIFFEMPAA – Palminen paminoi 22 MESUN METKUT – Tapsa Salmisen kesäduuni 32 IHANAT DOGIT – Pirde Tuohimaa diggaa dogei 38 BILEET KU BILEET, FYRKKAA PALAA – Sautski funtsaa juhlii Slangijengin nyya hallitus. 37 8 SISIS Tsilari_taitto-6-14_6.indd 3 5.12.2014 10.28. VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Lööppi 34 Slangikamaa 35 Skabat 36 Lesaajat 39 Häppikset Kansi Jallu K. Tölikan friidua muistaen Foto: Mikko Reijola Syyskokous s. Koski
Monet lapset olivat minulle tuttuja, jotkut jopa ihan lähitienoolta, mutta he olivat niin hämmentyneitä, että eivät edes tunnistaneet, kun keskittyivät ihmeelliseen erikoispukkiin ja – tietysti lahjoihin.” . ”Parina jouluna faija järjesti maksullisen ’Pukkipalvelun’, jossa olin tonttuna ja Kalle ’erikoispukkina’ ja rumpali Arto Vainio yhdessä faijan kanssa joulupukkina. Pesupulveria ja hienoa Kölnin vettä, aurinkoöljyä, hyviä juomia, valokuvia, käärmeennahkoja, pyöriäisen päitä, konnan kuoria, koralleja, perhosia ja etelän lintuja. Tonttuna seurasin lasten hämmästystä ja innostusta, kun tulimme laulaen tupaan. Karin faija Klaus Varvikko piti pukkipalvelua 50-luvun puolivälin tienoissa ja sen vetonaula oli erikoispukki, joka oli Suomen pienin mies Pikku-Kalle Hydén (116 cm). Eltsun kansis v. Tällaisia olivat esi-isiemme pukit syntyessään.” Erikoispukki oli suosittu. Tupakkaa, vaatetta ja hain leukoja. Tulkaa, tulkaa, jouluna on pantava rahat liikkeelle, etteivät ne homehdu kukkaroon. En koskaan ollu sgakannu niin paljo ku sillo. Paikalle tuli toisia skidejä, mutta kesti jonkin aikaa enneku ne bonjas miten ne vois jelppiä. Kaikilla skloddeilla oli tuohon aikaan repat, joissa inessä oli niin kniigat, pennat kuin heftetkin. Lopulta ne snaijas, et kannattaa sitoa reput kimppaan, jolloin synty snara jolla kundi saatii lyftatuks veks kielekkeeltä. yleisön suosion saavuttanut laivakauppa on keulassa päin. Nythän vastikään on päätetty, että kaunoo ei enää skrivata vaan hommat tekstataan tai duunataan tietsikalla. Suomen Joutsenen Joutsen-lehti kirjoitti Atlantilla jouluna 1937: Rientäkää tekemään jouluostoksenne meiltä! A inoa hyvin varustettu monipuolinen arv. Kerran sitten sattu niin, että hän sliidasi jäätikköön, joka vietti jyrkänteelle Savonkartsan reunalle. Maikkana taisi olla ’Junttapuli Maharadja’, bulismaganen gubbe, joka tsennas myös miten vislataan fågelien äänellä. Skolassa treenattiin kaunoskrivausta oikealla inkillä. Kari kertoi ite dallanneensa samaan skoleen ekalle luokalle vuonna 1951. Myös luottoa saa niin paljon kuin haluaa. Hollasin itteni boseen johonkin juurakkoon ja huusin apua. Vielä kerran pyytää joulun alla sulkeutua arvoisan yleisön suosioon KANTTIINI Aamunavaus Eltsun skolassa T silarin päätoimittaja Kari Varvikko kävi bamlaamassa slangia Eltsun alakoulussa, entisessä Eltsun kansiksessa maanantaina 17.11. Hän on samalla maailman pienin ja maailman vanhin joulupukki. Kun tekstit oli vihkossa fiksusti, siitä sai palkkioksi kiltsin, enkelin tai muun. 1956. Mutsi anto mulle fyrkkaa, että sain tsöpatuks kafruille nekut kiitokseks. Myöhemmin ruvettiin hefteen painaa myös stemppeleitä. Skolessa opittiin virkkaa ja duunattiin pannnulappuja ja flöidessä värkättiin feduista alusia. Tilaisuus liittyi vanhan perinteen vaalimiseen ja slangi jos mikä on myös eräänlaista ’historian havinaa’. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Siellä on miltei kaikkea, mitä laivalla tarvitaan. 4 TSILARI 6/2014 SNADIT PUKKIPALVELU SKULAS JO 50-LUVULLA P äätoimittaja Kari Varvikko kertoo tuoreissa muistelmissaan ’Kääpiöitä ja jättiläisiä’, että pukkipalvelu skulasi jo 1950-luvulla. Erikoispukkia mainostettiin: ”Tämä Korvatunturin ainoa ja oikea Joulupukki polveutuu suoraan tunturin menninkäisistä. Eltsun skolen satapäinen skidilauma kuunteli jokseenkin hiljaa, kun Kari bamlasi oikasseensa Nordenskiöldinkadulta skoleen stogesillan alta bärtsien yli. Kundi oli kauhusta snärkkinä, sillä klabbit oli tyhjän päällä ja kartsalle pudotusta monia metrejä. Tsilari_taitto-6-14_6.indd 4 5.12.2014 10.28
Shingrasimme luukusta toiseen. Tsöpasin säkillisen pikkulahjoja ja kulkuset helisivät kun tsörasimme Korvatunturilta Kivelään. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19. Päätoimittaja Kari Varvikko puh. LEDARI KARI VARVIKKO PÄÄTOIMITTAJA TSILARI 6/2014 5 GLAIDUA JYGELIÄ myös lasarettiin K un faijani kahdeksan vuotta sitten teki yhdeksänkymppisenä lähtöä autuaammille metsästysmaille Kivelässä, hiffasin että meidän mutsit ja faijat tsittaavat hospitaalissa tylsinä; tsiikaavat telkkaria, josta harva enää bonjaa mitään. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Pirjo Tuohimaa puh. . 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Kimmo Isotalo puh. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Arno Soisalo puh. Se oli terapiaa. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista “till säljaren“, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Tontut sjungasivat ja pukki heitti stooria. Glaidua Jykeliä kaikkiin lasaretteihin ja erikseen itse kullekin Stadin gimmalle ja kundille. Stadin gimma Kankurinkadulta oli hoomoilasena, kun pukki bamlas slangia. Jengi tsiikasi meitä bonjaamatta mistä nyt tuulee. Kivelän osasto kolmosella ei ollut käynny joulupukkia miesmuistiin. Tonttu säesti hiljaista hyrinää; Jouluyö, juhlayö...Tsiigasin fönariin ja hogasin, että oli ruvennu stiggaa snögee. Ja jengi ilahtui. Yhden pedin vieressä hoitsu kertoi, että daami ei ollut viikkoihin heittänyt läpän läppää. Lasarettiin oli tullut joulu. 040-503 4312 willehard1919@gmail.com Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 045 186 7238 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin klo 14-18 ja torstaisin klo 12–16. Faija ehti kolata, mutta pidin sanani. Useimmat mummelit olivat ummikkoja, vendattavia ja bunkkaan syötettäviä dementikkoja. Pidin mummia kädestä ja puhuin Joulumaasta ja Korvatunturista. Kukaan ei skriinaa, kellää ei oo kliffaa. Päätin korjata asian. Hartaat sävelet soivat. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Jää suli, kun dogi-poroni kävi häntä heiluen moikkaamassa kaikkia yhdessä ja jokaista erikseen. Sovin hoitsujen kanssa, että pamahdan pikkujygelinä paikalle yhdessä joulumuorin (mutsi 84), vaimo-tonttuni, dogini Petteri Punakuonon ja skittaa skulaavan trubaduuri-tontun kanssa. Nyberg Puh. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Otin labbikseni messiin, kun menin tsiikaan faijaa. Tsilari on Aikakauslehtien Liiton jäsenjulkaisu. Papat ja mummot ovat rauhoittavia fulsat. Tsilari_taitto-6-14_6.indd 5 5.12.2014 10.28. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Ilmoitushankkija Kari J. Avatessaan öögansa nainen ei sanonu ensin tavuakaan, mutta sitten: Yllätys! Yllätys! Hänen silmiinsä syttyi valo ja kuului kuiskaus: Joulupukki. Kaikki diggas Roosaa. 040-725 3788 kimmo.isotalo@helsinki.fi Risto Kolanen puh. Herättelimme vanhusta varovasti
Snadit tuikut mä duunaan kans eri puolille pitskua. sami@samigaram.com www.samigaram.com Varapuheenjohtaja Marjatta Salminen merjette.salminen @gmail.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. 0400 447 507 kari.varvikko@eepinen.net Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Mutsit, faijat ja skidit on kimpassa, kellään ei oo hosis minnekään ja kaikil on omal taval kliffaa. Monet lähtee jouluks veks himasta landelle tai veks koko Härmästä, mut mun mielestä semmonen joulu ei oo kliffa. Siellä on upeeta, kun tuikut näyttää ihan tuikkusköneltä. VARABAMIKSEN LÖÖPPI MARJATTA SALMINEN VARABAMIS merjette.salminen@gmail.com Tsilari_taitto-6-14_6.indd 6 5.12.2014 10.28. www.stadinslangi.fi HALLITUS Puheenjohtaja Sami Garam 24.11.2014 alkaen. 050 368 3246 riitta.rannikko @kolumbus.fi Lasse Solman puh. 6 TSILARI 6/2014 JOULUFIILIKSIÄ KOHTI J oulun venttaaminen ja tietysti se, kun joulu on jo päällä, on tosi kliffaa aikaa. Stadin Slangin snygeimmät joululaulut mä käyn aina sjungaamassa tsyrkassa. 050-512 5077 kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Jesper von Hertzen: puh. Tulkaa kaikki messiin Paavalin tsyrkkaan 21.12, sieltä on kliffaa lähtee viettään omaa joulua hyvällä fiiliksellä. Pelkkien aikuisten joulu on erilainen kuin semmoses mestas mis on skidejä messissä, mut kyl silti pelkkien aikuistenkin joulussa pääsee hyvään fiilikseen. Frendeille mä kyyppaan aina glögiä ja pipareita kun ne tulee helssaan mua. 045 186 7238 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. 040 769 3941 juska.teittinen@gmail.com Kari Varvikko puh. Joulumusa on kliffaa ja mul on aina pianon päällä joulubiisien nuotteja venaamassa siltä varalta et joku osais skulaa sitä pianoa. 0500 505 054 jesper.hertzen@hbl.fi Riitta Rannikko puh. Ennen joulua on paljo konsertteja ja monessa Stadin tsyrkassaki voi käydä kuuntelemassa joulumusaa. Ekaks mä duunaan joulublumsterit omille mestoilleen ja lamput Tuija-blomsterin ympärille. Siältä viimeistään tulee se oikee joulufiilis. Joulutsyrkkaan mä meen aina sit aamulla. Oikein kliffaa joulua kaikille Tsilarin lukijoille. Yöllä pimeessä siel on erityisen upeeta dallata. Oli kliffaa olla slangiseuran kipparina 6 kk eli siitä tattis koko slangiseuran jengille. Mun mielest jouluna pitää olla omassa himassa. Mun mutsi duunaa kaikki joulusafkat itse ja siks mä skruudaan sen luona. Inessä mul on kans kliffat kirkkaat tuikut. Sit mä diggaan käydä kans hautausmailla, Hietsussa ja Malmilla, missä on faija ja mummot ja vaarit ja viälä niidenki mutsit ja faijat. . Mä diggaan joulua ja siks mä rupeenki kaikkiin siihen liittyviin duuneihin jo aikaisin. 045 186 7238 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Juska Teittinen puh. Itse mä en duunaa joulusafkoja koska aattona ei oo enempää safkaajia.Kun vuodet luudaa ohi niin joulun fiiliski vähän muuttuu
Niistä ajoista hän on noussut mm. Ensimmäiset sävelet iskivät suoraan tajuntaan kavereitten ja oman perheen kesämökeillä Lohjan perukoilla, kun vanhassa gramofonissa soi Rock around the clock-savikiekko ja radiosta löytyi Radio Luxenburg. KUMMATKIN OVAT MUUTEN KOTOISIN HÄMEENTIELTÄ, NUMEROISTA 34 JA 36! . ammattiyhdistyksensä Popmuusikot ry:n puheenjohtajaksi, missä roolissa järjesteli 70ja 80-luvuilla pop-yhtyeiden ja iskelmälaulajien kilpailuja, joita voisi verrata tämän päivän Idols-kisoihin. Raittinen osallistui jo 16-vuotiaana nuoremman veljensä Eeron kanssa koelauluun, siitä sitten levyttämään ja keikoille. Kysyessäni Raittisen Jussilta, arvostaako hän enemmän Syksyn Sävelen voittoa vai Pro Finlandiaa vastasi hän arvostavansa niitä molempia vaikkakin hyvin erilailla. Jussi ei Stadissa ole paljoa jääkaapin mestaa vaihdellut. Enemmän kuitenkin ovat koskettaneet Muusikkojen liiton kultainen ansiomerkki ja tietty nimeäminen Stadin kundiksi 2014. juhlaristeilyllämme 14-15.9.2015 Onnittelut Jussi Raittiselle hienosta päätöksestä lähteä messiin mahtavaan jengiimme ja onnea meille siitä että nyt jengissä on pressan lisäksi vieläpä oikea rokkistara. Jussi on levyttänyt useita kappaleita myös stadin slangilla; ensimmäisenä niistä Kesäduuni bluesin 1973. Laulussa Tummanpunainen jopa ajellaan Lohjan kaduilta Nummenkylän lavalle. Koko ikänsä kaupungissa budjannut kundi löysi elämän todellisen tarkoituksen ihan muualta kuin Stadin kivisiltä kartsoilta. Nykyään kaikki käy vaan niin paljon helpommin ja nopeammin. TSILARI 6/2014 7 S tadin kundi Paavo Juhani ”Jussi” Raittinen 71v, on ollut musiikin kanssa tekemisissä jo 50-luvulta saakka. Usein tämän ensi kokemuksen jälkeenkin maalaismaisemat ovat antaneet ideoita uusiin käännösteksteihin sekä tietty tulkintoihin. Toivommekin että saisimme kuulla sen ja monia muita hänen hienoja nyt jo kenties ikivihreiksi tulkittavia kipaleitaan 20v. Lapsuus ja nuoruus kuluivat tietty Kalliossa ja aikuisiälle löytyi rokkikundille osuva osoite Union Avenuelta (osoitteesta löytyy jopa numero 66 kuten biisistä Route 66 ja kirjain E kuten Elvis). Siihen nähden kartsat ja mestat ovat yllättävän tuttuja, mikä selittyy runsailla taksiajeluilla: Rokkikundi on jopa saanut Vuoden taksiasiakkaan kunnian vuonna 1999. Tsilari_taitto-6-14_6.indd 7 5.12.2014 10.28. STADILAINEN MARJUT KLINGA Aito Rokkistara –UUSI JÄSEN NRO 6032 Enemmän kuitenkin ovat koskettaneet Muusikkojen liiton kultainen ansiomerkki ja tietty nimeäminen Stadin kundiksi 2014
Stenvallit Stadissa –kniigan kantta varten Marjatta kävi Hekan kanssa dallaamassa Aleksis Kiven kadulla fotaamassa mestoja. Ajatus omasta runokirjastakin oli, mutta Marjatta ei koskaan tarjonnu kustantajalle runojaan julkaistavaks. Espoosta perheen matka jatku takas Stadiin Siltikseen. Suomen kielen nyyien ja gamlojen stuidujen illassa Marjatta ja Heka sattu tsittaan samaan pöytään vastakkain. Skoleen se meni Manelassa, mistä perhe flyttas Rööperiin. Tunnustusta duunistaan Marjatta sai joulukuussa 2001, ku opettajien ammattijärjestön (OAJ) paikallisyhdistys myönsi Aleksis Kiven maikan kunniaks nimetyn Costiander-kunniakirjan. Runotyttö skrivas runoja myös frendien ja kollegoiden synttäreille ja muihin juhliin. Onneks friidu perheineen flygas jouluks Härmään. IN MEMORIAM SLANGIPROFFATAR POISSA Marjatta Paunonen 22.11.1946 – 29.9.2014 Perjantai 13.päivä vuoden 2013 joulukuussa oli Paunosille oikeesti epäonnen päivä – sillon ne kuuli legurilta Marjatan vakavasta sairaudesta eikä toivoo paljon annettu. Tsilari_taitto-6-14_6.indd 8 5.12.2014 10.28. Jokainen kuukausi börjaa runolla. ja oli duunissa samassa skolessa äidinkielen ja latinan vanhempana lehtorina siihen asti, ku pääs eläkkeelle eli vuodesta 1975 vuoteen 2010. Syyskuussa puhkes korkee kuume ja siitä tsennattiin, ett loppu on lähellä. Marjatta pluggas koko ikänsä paljon. Manelasta, Rööperistä, Tölikasta ja Kaivarin rantsuista, missä ne Hekan kanssa nuorina usein dallas handu handussa. Lisää kunniaa tuli vielä tänä vuonna, ku kniiga otettiin messiin 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa esittelevään julkaisuun ABCkiriasta Mustaan orkideaan. Ku vuoden ekana päivänä födannu friidu, joka osas pluggaa, skrivaa ja laskee, ei päässy 6-vuotiaana skoleen, ku Siltiksen parakkiskoles ei ollu tilaa, ni Marjatta sen verran tulistu, ett tsökas skidillensä mestan Nurmijärven skolesta. Siellä födas muutaman vuoden päästä vielä kolmas skidi. Stadilaiseks Marjatta ittensä aina tuns, vaikka ne budjaskin Nurmijärvellä. Kniigasta myönnettiin Tieto Finlandia –palkinto vuonna 2001 Hekalle ja Marjatalle kimpassa. Stadin mestat –sarjan kolmannessa osassa on Marjatalla ollu buli osuus. 8 TSILARI 6/2014 V ika kesä himassa oli rauhallista, stydeillä lääkkeillä saatiin kivut veks. Lasaretis Marjatta sai oman huoneen, Hekalle laitettiin punkka sen viereen ja vikat vuorokaudet Heka viettikin Marjatan kanssa. Syksyllä 2013 Marjatta toteutti Hekan kanssa pitkäaikaisen haaveen matkasta Montgomeryn kotiseudulle Prinssi Edwardin saarelle Kanadaan, mistä he jatkoivat matkaa Torontoon Niagaran putouksille ja edelleen Yhdysvaltoihin. Ne lysnas musaa, Marjatta pluggas kniigoi ja hoiti kukkia. Mut se oli niin ujo, ett meni seuraavan vuoden puolelle ennen ku ne alko styylaa, vaik ne yliopistolla näkiki toisiaan. Sieltä ne flyttas Espooseen, missä sit födas kaks skidii. Maikan duunin ohella Marjatta jakso jeesata Hekaa monissa slangiin liittyvissä duuneissa. Sen skrivaamia muistoja omilta mestoilta on kniigassa paljon mm. Maikaks landelle Marjatta, Heka ja kaks skidii flyttas siis Nurmijärvelle. Marjatan handujen jälki näkyy myös kaikissa kimpassa duunattujen kirjojen kansissa, slangisanakirjan lisäks Stadilaisen nimipäiväkirjassa ja kaikissa Stadin mestat –sarjan neljässä kniigassa. Sen jälkeen ku Marjatta oli päässy stuiduks, se alko opiskella Verstaalla syksyllä -65. Tölikan friiduks Marjatta ittensä eniten tsennas, koska se budjas pitkään Urhiksella, vikat kansisvuodet ja opparivuodet Tykissä. Niissä on Marjatan valkkaamat fotot ja värimaailma on Marjatan funtsaama. Marjatta auskultoi, ku venas toista. Marjatta sai goisaa rauhassa veks, hoitajat oli empaattisii, eikä kipuja morfiinipumpun ansiosta ollu, kertoo Heka. Stadi ja slangi oli molemmille tärkeitä. Stadilaisen nimipäiväkirjassa on myös Marjatan skrivaamia runoja. Heka oli ensin keränny ja järkänny sanoja ja sit duunin ohella skrivannu sitä yli 10 vuotta. Tölikan friidu Marjatta födas gamlalla Kättärillä ja budjas ihan skidinä Stadin pohjoisosissa. Eka yhteinen hima oli snadi luukku Kuliksessa. Ilman sitä, ett Marjatta jakso olla koko sen ajan rinnalla, kannustaa ja lopussa jeesata, olis koko duuni voinu jäädä kesken. Marjatta oli alottanu Nurmijärven yhteisskolessa äikän maikan viransijaisena v.1974. Reissu nuorimman skidin luo jouluks rapakon taa piti peruu. Hekan olis heti tehny mieli kutsuu friidu borgalle. Sairaudest ei bamlattu koko ajan, vaan Marjatta ja Heka vietti rauhallista elämää. Marjatta tsittas Hekan kans terassilla pihakeinussa. Runotyttö maineen polulla Heka bamlaa, ett ilman Marjattaa se ei ois jaksanu duunaa loppuun bulii slangisanakirjaa Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Marjatan vaikeet hoidot alotettiin Meikussa, mut haimasyöpä oli edenny liian pitkälle. Yks suosikkikirjailijoista lapsuudesta asti oli L.M.Montgomery, jonka skrivaamat Viherkulman Annan ja runotyttö-Emilian tarinat tuli tutuiks
Samoin Kaarlo Stenvallin elämästä kertova kniiga näki päivänvalon, kun Marjatta päätti, että nyt tehdään Kallen kirja valmiiksi. Mut ei slangi delaa, vaik se muuttuu. . Kniiga julkastiin Stadin mestat –sarjan neljäntenä osana. Käsikirjotus jäi Hekalle, joka skrivas sen tietokoneelle ja Marjatta stilisoi tekstin. Lastenlapsii on yhteensä kuus, kaksi vanhinta jo aikuisii, stuiduja ja toinen käyny jo intinkin. Mutta syksyn 2013 reissu jäi vikaksi. TSILARI 6/2014 9 Ilman slangiprofessorskaa Heka ja Marjatta oli funtsannu, ett eläkkeellä ne matkustelee ja viettää aikaa mökillä. Monet skagaa, ett slangi delaa. Suosikkimaa oli Italia. Ilman Marjattaa ei Hekakaan halunnut siellä käydä. Heka bamlaa, että ilman Marjattaa ei olis slangisanakirja tullu valmiiksi. On vaikee funtsaa Hekaa ilman slangiproferssoskaansa. Heka oli tutustunut Stenvalliin, joka oli skulannu ja kertonu, ett se oli skrivannu lapuille monta tuhatta slangisanaa. Ne froogaa niitä frendeiltään ja kerää niitä somessa. Remppa valmistu vuonna 2013, mutta kun Marjatta ei enää jaksanu sinne tsöraa, niin mökki päätettiin blisaa. Tölikan friiduks Marjatta ittensä eniten tsennas. Mut yks asia, joka saa slangiproffan silmät surunki keskellä loistamaan on se, miten se kertoo kundinsa skidien olevan jo kouliintuneita slangin kerääjiä. Ja on yhtä surullista funtsaa, miten Slangikin on menettäny taas yhden tärkeen friidun riveistään. Slangiprofessorskan handujen jälki näkyy monissa kniigoissa, joiden ansiosta me voidaan palata meidän omienki muistojen mestoille Ja Tölikan friidun muisto elää slangilaisten mielissä. Jo kymmenen vuotta ne on jeesannu ukkia ja mummia slangisanojen keräämisessä. Monissa Tsilarin jutuissa on ollu messissä junnuslangii, joka on lähtösin just Hekan ja Marjatan kundin skloddeilta, jotka budjaa itäses Stadissa. Se oli kans skrivannu suvustaan stoorii, mut ei ollu saanu 1990-luvun taitteessa kustantajii kiinnostumaan siitä. Niinku ei delaa muistotkaan. Tsilari_taitto-6-14_6.indd 9 5.12.2014 10.29. Kuhmoisten mökkiä oli alettu rempata talviasuttavaks vuonna 2008, duunattiin sisävessat ja vedettiin vodat järvestä. VIRVE KUUTAR KUVA: In memoriam_1 KUVATXT: EI TARVITA TAI SITTEN NIMI JA PÄIVÄMÄÄRÄT JOTKA JUTUN ALUSSA. Muistot ei delaa Klesana Marjatta suri eniten sitä, ettei saa seurata nuorempien skidinskidien kasvavan aikuisiks
Aihetodisteet tuntuvat lankeavan Skoben päälle, joka on seurannut rikospaikalta paennutta miestä tämän asunnolle Sörnäisiin. Ens minä sain jo aamulla piikin driksaria, kun minä kannon yhen rouvan koria. Raha pannaan pankkitilille odottamaan hänen tuloaan täysi-ikäiseksi. Skobe on nähnyt nurjaa puolta ja oppinut varomaan aikuisia: ”Minä kuulen aina, kun faija tulee kännissä kotiin, onk se hyvällä päällä vai pahalla päällä. Hamppareiden ”öidi ja tshaikkarimainen elämä” ei sittenkään ole Skobea varten. Päähenkilöt, yksitoistavuotiaat Skobe ja Vili, puhuvat leveää slangia. Sanaakaan ei vaihdettu – kuului ainoastaan pyörien kolinaa kadulta ja posetiivin soittoa jostakin etäältä.” . Skobella on keinonsa myös löytää taskurahaa. Ja sit minä olin vielä Trollen kansa rottia jahtaamas ja sain kaks, siis tshuga niistä. Hänen äitinsä oli englanninopettaja ja kirjailija Aino Malmberg ja isoveljensä jääkäriupseeri, myöhempi suojeluskuntain ylipäällikkö ja kenraaliluutnantti Lauri Malmberg. Rikosjuonen ohella pojat duunaa poikien juttuja: tsökaa skitun alta rottia, skaffaa syyhypulveria, trokaa fritsareita, skruudaa lakua, strittaa kirjaimia snögeen, tsuffaa pitkin brankongeja, fongaa flyygoja (kärpäsiä) kapakan seinältä, tsöpskaa karoosia (jäätelöä) ja välillä skragaa. Myös Olli Malmberg osallistui jääkäritoimintaan. Lämmin tervattu peltikatto on pojille se paras ”platsu”, jolla vetelehtiminen on kehitetty taiteeksi: ”Jalkapohjia oikein poltti, kun he tunnustelivat kuumaa peltikattoa paljain jaloin. ”Mugin kans sitä ain paremmin klaaraa.” MIKKO SEPPÄLÄ GAMLA SLANGI Olli Malmberg: KATUPOIKIA (1915) Vuonna 1915 kaksikymmentäkaksivuotias Olli Malmberg julkaisi esikoisteoksensa Katupoikia. Lopulta kaikki kääntyy parhain päin, ja Skobe saa 200 markan palkkion rikoksen selvittämisestä. Jos se on hyvällä päällä, niin sen kans saa skoijata vaik kuinka ja se antaa mulle aina giloja, jos sil vaan on. He pitelivät peltien liitoksia varpaitten välissä, jotka nyt virkosivat eloon talvikautisen vankeuden päätyttyä. Varatuomarin poika Vili käy oppikoulua, mutta hänen paras kaverinsa Skobe on talonmiehen poikana joutunut jättämään koulut kesken ja käy jo ansiotöissä. Kun Vili ihmettelee, mistä Skobe on saanut giloja (pikkurahaa) skaffaa munnarin, Skobe selittää: ”Voi tiedäks, minä tienasin eilen niin hurjasti – tasan kurran yhtenä päivänä. Sherlock Holmes on Onnin ja Vilin suurin esikuva, ”hurjan botna (hyvä) dekkari”, mutta Skobe suosii brotaaja Georg Lurichia: ”Lurich on vahvempi ja vetäs koska tahansa Sherlock Holmesille päihin.” Lurich oli kuuluisa virolainen voimamies, vuosisadanvaihteen Schwarzenegger. 10 TSILARI 6/2014 O lli Malmberg (1893–1920) oli itsekin paljasjalkaisia. Tsilari_taitto-6-14_6.indd 10 5.12.2014 10.29. Tuontuostakin he kohottautuivat hitaasti ylös nauttien siitä, miten housut tarttuivat tervattuun kattoon ja muodostuivat aivan suppiloksi, ennen kuin irtautuivat. Mut jos se on pahalla päällä, niin jumal’auta sillon…” Äiti on turvallisempi: ”Mugin kans sitä ain paremmin klaaraa.” Dekkareita ahmitaan Romaanin pojat ja heidän naapurinsa, nuori etsivä Onni Forsberg, ovat salapoliisitarinoiden ahmijoita. Pojat joutuvat todistamaan naapurissa tapahtuvaa murhaa ja murhapolttoa. Blykuputkesta minä sain förttikan ja raudoista fimtshon, yhteensä viiskymmentviis penniä. Tiedäks minä olin niin täyteen lastattu, ennenkun minä vein rotat pollarikammariin, ettet sä usko: oikeas kädes painava blykuputki, vasemmas kaikki rautaroina ja kaks rottaa plyysis. Nimellä Olli Mala hän julkaisi vielä kaksi teosta. Sit päiväl minä löysin roskiksista botnan blykuputken ja paljon rautaroinaa, jotka minä vein Parkoffiin. Se on elämänmakuinen kuvaus 1900-luvun alun pääkaupungin kujilta ja puutalojen hallitsemista pihapiireistä. Katupoikien kirjoitusaikoihin hän joutui siirtymään maan alle, ja hän pakoili santarmeja aina kevääseen 1917 asti. Mut siis tuli kans shyttifima.” Barkoffin romuliikkeestä ovat myöhemmin kirjoittaneet muutkin Helsingin kuvaajat. Toveruus yli luokkarajojen Katupoikia kuvaa samassa pihapiirissä asuvien poikien toveruutta yli perheitä erottavien luokkarajojen
Haltiat juhliin Ja kun viimeinen mies, yleensä talon isäntä, tulee ulos löylyistä henki haiskahtaen ulkoeteisessä nautitusta miestä väkevämmästä, jäävät vain haltiat pitämään omia juhliaan. S amoin voidaan sanoa myös saunomisesta. Joulurauhan jälkeen perheen naisväki on päässyt saunaan, jotta miesten saunoessa pystyvät naiset laittamaan pötyä pöytään. Joulubastu PERINTEISTÄ JOULUN AIKAA Jouluun liittyy paljon perinteitä, joista valtaosa on hyvin samanlaisia riippumatta siitä, missä perhe asuu. MARJUT KLINGA Stadissa jouluna ovat auki: n Kotiharjun sauna, Harjutorinkatu 1, puh. Vuosisatojen ajan väki on siivonnut ja tehnyt ruokaa yökaudet kunnes Turku on julistanut joulurauhan. Jättääpä hän vielä ovenkin raolleen, jotta haltiat pystyisivät vapaasti kulkemaan. Lapset kehittivätkin tästä tutumman jutun eli meillä ovi jätettiin auki saunatontulle ja hänelle oli jopa jätettävä lauteiden alle piparkakkuja. Stadissa on edelleenkin mahdollista ylläpitää perinteitä joulusaunassa. Perinteet nykypäivään Meidän perheessä nuoriso kehitti 80-luvulla tästä oman versionsa eli niin sanotusti päivitti perinnettä. Isäntä heitti viime töikseen tujakan kauhallisen kiukaalle, jotta haltiat muistaisivat talon väkeä hyvällä. Pidetään perinteistä kiinni! . Sama peruste olisi edelleen olemassa: seuraavalle vuodelle kaivataan hyvän haltian käden ojennusta. 09-719218, www.arlansauna.net Foto: Virve Kuutar TSILARI 6/2014 11 Tsilari_taitto-6-14_6.indd 11 5.12.2014 10.29. Jos sinulla ei ole sellaista omasta takaa, lämpiää Stadissa kolme perinteistä saunaa, joista Kotiharjun sauna jopa puulämmitteinen. 09-753 1535, www.kotiharjunsauna.fi n Sauna Hermanni, Hämeentie 63, puh. Kotiharjun lisäksi jouluna ovat auki myös Sauna Hermanni tai Arlan sauna. Ruokalajit, tilojen koristaminen ja vaikkapa joululaulut eivät ole kiinni onko kyseessä stadilainen vaiko savolainen. Siellä pestään kaikki pahat teot pois, jotta voidaan nauttia jouluillasta ja kaikesta hyvästä, mitä ilta toivon mukaan tuo tullessaan. Ongelma on kuitenkin, miten varmistaa haltioiden hyvä mieli. Ja tässä tulee se ero mikä tekee vaikeaksi kerrostalossa siirtää perinnettä perheen nuoremmalle väelle. Taloyhtiöissä lämmitetään kivikaupungissakin joulusauna, vaikkakin sähköllä, mutta sauna se on sekin. Miten sellaisen tekee sähkösaunassa kivitalon kellarikäytävässä. 09-7012424, www.saunahermanni.fi n Arlan sauna, Kaarlenkatu 15, puh
Siell oli jouluna kokonainen juottopossu omena suussa. Pöydän antimet oli tosi gutaa, niin kuin aina, mun mutsin tekemä safka. Faija oli hitannu uuden muijan, ne oli kaikki ollu samass duunis, faijan systerin omistamassa Varjostinteoksessa, Skattalla. Mä olin 10 v., isosysteri 17 v. Nyt ne paistu uunissa, snygisti pinnalta koristeltuna ja korppujauhotettuna. Olin saanu snadisti rahaa mutsilta, ett mä sain tsöbata joululahjoi. Mä olin kolme vuotta sitten tullu takas Sveduista. Kerran faija astu ne kaikki valmiit duunit rikki. Muita herkkuja en oikein muista. Oli kiillotettu Sampolla messinkiset kynttilänjalat, verhotangot, ovikello ja postiluukku. Joulusiivousta oli tehty jo monta viikkoo. Lyhdynmallisia ja sydäntaskuja, joihin laitettiin karamelleja. Mun mutsilla oli rankkaa, mutta se kesti sen. Peilipiirongin ja pyöreän pikkupöydän vesivahingoittuneet pinnat oli käsitelty pulituurilakalla. Niissä roikku kellon mallinen lyijypaino, ett kynttilät staijas pystyssä. Ihmeellisii nää suomalaiset lovestoorit. Taisi siihen vielä sekottua ihana lihan tuoksu, sillä mude oli tehnyt possunkylkirullan ja se kiehui mausteineen hellalla. Eka joulu ilman faijaa Ei tullu koskaan kysyttyy mutsilta, miten raskaasti se otti avioeron, miltä siitä tuntu, kun jäi työttömäks kahden skidin kanssa selviämään tulevaisuudesta. Ne joulut siellä oli ollu yltäkylläisii. Mutta me tehtiin ainakin karamelleja yhdessä, jälkkäriks puddingia tai ostkakaa karhunvatukkahillolla. M utsi oli mustasukkanen ja faija väkivaltanen, se veti mutsii turpaan nyrkillä, niin että nenä murtu ja siit tuli bludee. Se on mulla vielä tallessa! Systeri sai multa huulipumadaa. Olin ostanu mutsille Temposta kauniin kakkulapion. Mudelta me saatiin kumpikin alusvaatteita, ANJA ”RANTSU” RANTAMÄKI EKS MINNAA Vielä lippurivistö ja hopealameet kuusen oksille ja meidän joulu oli valmis. Me oltiin tsöbattu Tempost uus latvatähti semmonen, kiiltävä monisakarainen, jossa oli enkelikiltsika keskellä. Nyt jouluun 1948. Mutsi oli maustanu ja muussannu ne. Se oli mieleenpainuva näky. Se duunimesta oli Oikokadulla ja se meni pommituksessa. Se toi himaan ihanan skutsin döfiksen. Niinkun aina. Joitakin tsöbattiin Temposta. Mutsin kuusenkoristeet oli hajonnu pommitusten aikana, mutta muutama ehjänä säilyny on vieläkin tallella. Vielä lippurivistö ja hopealameet kuusen oksille ja meidän joulu oli valmis. Mutsi alko himassa tehdä lampunvarjostimii. 12 TSILARI 6/2014 Joulu 1948 Mutsi ja faija oli keväällä eronneet. En muista oliko elintarvikesäännöstely jo kokonaan lopetettu, mutta ainakin kahvia sai jo ostaa, sillä mude paahto prännärissä papuja, niin että koko yhden huoneen ja keittiön ”luksuskoti ”tuoksui kahville, joulukuuselle ja joululaatikoille. Mutta kun aikuisena, yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen, puhuin siitä faijan kanssa, se sano, ettei olis pitäny koskaan erota mutsista ja mutsikin oli silloin jo samaa mieltä. Haimme kaikki kimpassa sbulin, kolmimetrisen kuusen Hagiksen tortsilta. Faija oli eronnu jo toiseen kertaan, ja sill oli nyt kolme skidii. Olin oppinut duunaa kuusenkoristeita kiiltävästä paperista. Kuuses oli oikeet kynttilät, sellasis rautalankahäkkyröis. Skolessa, täällä himamaassa, askarreltiin lumitähtii silkkipaperista. Pari vuotta oli ollu jo karseeta skragista mutsin ja faijan välillä. Niinpä koristeet oli lähes omatekosii. Mutsi otti vielä kupin kahvia ja pullaa. Muden mutsi Mamma, budjas kans meillä, sekin sai niist skragiksist ikuisen trauman, niiku mä. Lahjoja kuusen alla Me käytiin jo katsomaan, mitä paketteja joulukuusen alla olis. Joulusafkaa Me oltiin edellisenä iltana kuorittu lanttuja, porkkanoit ja pottui. Oli se hirveetä aikaa. Jälkkäriks oli vielä rusinaista mannapuuroo ja puolukkakeittoo. Punaisest kartongist tehtiin tontturivistöi. Kesällä rantsussa tvetatut räsymatot oli otettu vintiltä esiin ja vaihdettu jouluks lattialle. Eka joulu ilman faijaa otti koville. En muista mitä systeri osti mulle enkä mutsille. No täss oli nyt näin pitkä intro ennen kuin pääsen asiaan. Kakluunin valurautaluukut ja keittiön hellan luukut oli pronssattu kuumuutta kestävällä maalilla. Tsilari_taitto-6-14_6.indd 12 5.12.2014 10.29. Minä olin systerin kanssa koristanu ikkunat lumitähdillä ja laittanu ikkunalaudoille tontturivistöt. ja mutsi 38 v
TSILARI 6/2014 13 Pöydän antimet oli tosi gutaa, niin kuin aina mun mutsin tekemä safka. Se oli kova ja painava, jännättiin mitähän siel olis. Tällainen muistikuva mulla on, mutta eihän muistiin voi koskaan täydellisesti luottaa. Meillä oli vähän ikävä faijaa. Mutta sitt oli yks isohko ja painavahko laatikko. Meille oli joku yhteinen lahja! Systeri luki lapusta : Hyvää Joulua! Isä. semmosissa hienoissa pahvirasioissa, joissa oli paita ja housut. En kuolemaksenikaan muista, kuka oli valmistaja, mutta se oli punaista ja peitti n.3 cm paksuudelta koko puulaatikon pohjan, sitä piti sitten itse palotella. Tsilari_taitto-6-14_6.indd 13 5.12.2014 10.29. Mutsilla silmät kimalteli kynttilän valossa. Sieltä ilmesty puinen laatikko, jossa oli marmelaatia. . Nyt tiedän jo miksi. Siin luki Anjalle ja Pirkolle. Olisin halunnu kaleidoskoopin, olin jopa funtsinu, ett tsöbaisin sen itselleni, mutta kakkulapio makso niin paljo, ettei mani rittäny. Olin oppinu duunaan lyhdynmallisia kuusenkoristeita ja sydäntaskuja, joihin laitettiin karamelleja
Vain meidän skidit plutaa F aijani syntyi Stadissa vuonna 1931 ja oppi slangin heti kun pääsi taloudenhoitajan helmoista pihalle leikkimään. Vuonna 2008 löysin faijan kuvan Kari Haklin Helsinki 1967?1977 -valokuvakirjasta, joka liittyi Helsingin kaupunginmuseossa Hakasalmen huvilassa tuolloin esillä olleeseen valokuvanäyttelyyn. Faija oli stadin kundi, mutta ei mikään Sörkan sakilainen. Katsoin tarkasti myös salimme kuvaa ja vaivoin muistin kiiltävän, vahantuoksuisen parketin, jolla olin kaatunut monen monituista Mutsi tulossa Suomenlinnan lautalta. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Hänen ensimmäinen kotiosoitteensa oli Ratakadulla. Minun faijani istuu valokuvassa työpöytänsä ääressä, jäykästi poseeraten, ja on niin äärimmäisen tuttu ja rakas paperipinojensa ja kirjojensa keskellä. Hän käytti slangia lopun ikäänsä. Hän oli porvarispoika ja puhui slangia kaikkialla muualla paitsi kotona ja koululuokassa. Kari valokuvasi lääkäri-isän vastaanottohuoneessa, joka sijaitsi kodin yhteydessä. Faija oli akateemisten vanhempiensa esikoispoika. Kari piipahti suuressa komeassa asunnossa Museokatu 13:ssa, jossa asui keskiikäinen psykiatri-psykoanalyytikko vaimonsa sekä kolmen lapsensa kanssa. ANNA KORTELAINEN EKS MINNAA Ku va Vo lke r vo n Bo ni n 14 TSILARI 6/2014 Tsilari_taitto-6-14_6.indd 14 5.12.2014 10.29. Faija menehtyi kotona Museokadulla tammikuussa 2011. Hän syntyi huhtikuussa 1931 Villa Ensissä, joka ei todellakaan ollut mikään ensikoti. Nuorena miehenä Kari kulki valokuvaamassa rahvaan koteja Puu-Pasilassa ja Vaasankadulla ja vastakohtana vakavaraisen porvariston koteja Etu-Töölössä
Metro meni, minä jäin Kontulan yöhön, bussipysäkkiä hakien. Mutta apu löytyi Afrikasta! Paikalle sukelsi Kontulan yöstä neljäs mies. Pysäkki löytyi, aikaa oli reilusti. Minun oli ollut tarkoitus syntyä yksityislääkärin valvonnassa Mehiläisen sairaalassa, mutta 60-luvulla Mehiläinen oli keskikesän kiinni, joten synnyin heinäkuussa 1968 Kättärillä. Homma hoidettu. Stadin slangi oli meidän koti kielemme. Minun mielestäni stadin slangi ei ole vain miesten ja jätkien kieli, vaan se kuuluu myös keski-ikäisen naisen jokapäiväiseen kielitaitoon. B ussikatoksen vihreällä muovipenkillä istui vaalea daami. Kotona Vaasan pohjalaismurteen tai Turun murteen puhuminen oli ankarasti kielletty. Jokohan daami nousisi. Äidin ja tyttären läheisyyden merkki. Yht´äkkiä daami mätkähti penkiltä katuun ajoradalle. Puhun tyttäreni kanssa slangia, joka ei ole vaikeaselkoista eikä siihen tarvita sanakirjaa. Slangi kulki meidän mukanamme, kun muutimme faijan työn mukana ensin Vaasaan ja sieltä Turkuun. TSILARI 6/2014 15 KONTULAN YÖSSÄ Olin kaverini luona Kontulassa. Tukeva kaunotar tukevassa humalassa. 1970-luvulla puhuttiin, laulettiinkin kansainvälisestä solidaarisuudesta. Ei mikään pikkutyttö, viidenkympin viihteessä. Se on kirjava yhdistelmä stadin puhekieltä 30-luvulta nykyhetkeen eikä se voi olla oikeatai vääräoppista, koska se on meidän oma kalliolainen perhekielemme. Aika riensi, tuli kiire metrolle ja Sörkkaan. Puhuin slangia vain kotona. Ei hievahtanutkaan veltto kaunotar meidän linnunluisten miesten ponnisteluista. Se oli paljon intiimimpi kieli kuin pihalla tai koulussa opittu puhekieli. Paikalle tuli toinenkin mies, vietnamilaisen näköinen, ei enää poikanen. Mitä tehdä. Mutsin valokuvan minä löysin Hakasalmen huvilan Rasvalettinäyttelystä viime talvena. Sen yhdessä valokuvassa nähdään Suomenlinnan lautta landaamassa hevosineen ja matkustajineen. Puhumatta mitään yritimme nostaa naista takaisin penkille, minä käsistä, kaveri jaloista. Valokuvassa on myös veljeni Tapani, sillä hän kasvaa siellä piilossa mutsin poplarin alla ja syntyy suomenlinnalaiseksi maaliskuussa 1956. Paikalle saapui lisää voimaa! Turkkilaisen näköinen vahva patu, päälaelta samanlainen avobeatles kuin minäkin, mutta käsivarsissa näytti olevan habaa. Jo nousi asfaltilta Kontulan kaunotar! Asettelimme daamin takaisin penkille huolellisesti, tukevasti kuin pikkulapsen. Sori faija! Taisit aina vähän vierastaa asettumistani Kallioon. Olisiko tullut venepakolaisena aikoinaan, ajattelin. Se elää vieläkin! Ainakin Kontulan yössä. Kun vein mutsini yllätyksenä katsomaan valokuvaa, hän katseli sitä ja hihkaisi: ”Ihana hevonen!” Sitten hän katsoi tarkasti nuorta naista ja sanoi mietteliäästi: ”Tuo voisin olla minä…” Ja sitten hän huudahti: ”Se olen minä!” Hetken päästä hän lisäsi: ”Voi, kun Matti näkisi tämän.” Vanhempani Matti ja Taina menivät naimisiin heinäkuussa 1955 ja muuttivat saman tien Suomenlinnaan. . Foto: Helsingin kaupunginmuseo Ku va Ka ri Ha kli kertaa ja ottanut ensimmäiset askeleeni. Vaasassa perheeseemme syntyi vielä kuopus, Lotta. Kaksi eläkeläistä,otimme kuppia,paransimme maailmaa. Varmaan Kongosta, ajattelin. Että tyttären pitää asua Kalliossa eikä EtuTöölössä… . Bussissa istuin ja hymyilin itsekseni. Suurin osa perheestä paluumuutti sittemmin Stadiin. Kuvaaja on Suomeen asettunut saksalainen valokuvaaja Volker von Bonin ja kuva on otettu elo-syyskuussa 1955. Jäin seisomaan vähän kauemmaksi. Uusi yritys neljään mieheen. Nyökkäsimme toisillemme tyytyväisinä. Ei edelleenkään puhuttu mitään, turkkilaisen näköinen meni jalkopäähän, vietnamilainen ja minä yritimme käsistä. Ähinää, puhinaa, yritystä, ei noussut, ei sitten millään! Ajattelimme jo luovuttaa, kyllä bussikuski näkee, eikä aja päälle. Stadin slangi on minun isänkieleni. Se ei ollut katukieli, vaan keskiluokkaisen perheen puhetta maustavaa terminologiaa ja rouheita lausahduksia. En tainnut pienenä ymmärtää, että muuallakin kuin meidän perheessä puhuttiin slangia. Mutsini juuret ovat Viipurissa ja Tampereella, mutta hänkin asui Stadissa ensimmäisen kerran jo 1930-luvun alkupuolella. ”Gambina-pectoris”, sammuminen, ajattelin. Iso ja vahva, pikimusta. En tainnut pienenä ymmärtää, että muuallakin kuin meidän perheessä puhuttiin slangia. PEKKA HURME STADIN MESTAT Faija työpöytänsä ääressä. Tsilari_taitto-6-14_6.indd 15 5.12.2014 10.29.
Mut se on tosi niska siinä, miten korneja fiiliksiä ei päästetä päälle ruineeraan koko päivää tai viikkoo. Kantsii reknaa, montaks kertaa päiväs sä skriinaat, ja montaks kertaa niist sä skriinaat ittelles. Fiksuint on tulla ittesä kans toimeen On tietty tärkeet, et sä tuut jengin kans juttuun, ettet sä oo vaan omaan napaan tuijottava mulkku. Yks on toi Pekka Hämäläinen. Eli Pekka on mieleltään stadilainen. 3. Pekka toi aikoinaan ton positiivisen funtsaamisen Suomeen. Duunaa se vek. Tärkeintä elämäs on tulla ittesä kans toimeen. Mun mutsi toisti usein, et kandee smailaa paljon ku sun perusilme niinku syöpyy sun lättyys. Käytännös sitä, et jos sulle sattuu jotain fittii, ni sä et rupee heti hirveesti mylviin kuin ankeeta elämä on, vaan sä niinku vendaat sen jutskan nurin ja toteet et okei, shit häpens. Mut sit on snadi porukka, ku on oppinu tsiikaan tsembaloit niinku erilaisil rilleil. Mun mielest tosi stadilaisuuteen kuuluu toi, et joka jutskasta ei oteta hirveit pultteja. Siks ei oo yhtään yks lysti, minkä piskin valkkaa. 16 TSILARI 6/2014 SEPPO PALMINEN PALMISEN PAMINA S e Pekka on skrivannu snadin pakuautollisen opuksii siitä miten mollikan saa brennaamaan sillonki ku stikkaa vodaa ja snögee päin pläsii ja blosis on niin stydi et on vaikee hengittää. 4. Jos sä hannaat sitä pitkään, se vie sult mielenrauhan, etkä sä pysty koisaamaan yöllä ja se muuttuu koko ajan vaan fitimmäks Koville jätkille skriinaa aina suulperi Mul on paljon erikoisii frendejä, joil on tavallisuudest poikkeavii filosofioit, millä ne handlaa elämää. Mul on sellaset rillit ja mä oon treenannu tota taitoo vuosikausii. Tsekkaa sun ilmees Tsiikaa joskus dogeja ja niiden ulkoiluttajii. Elämä on ihan liian stubu, et se kantsis hassaa murjottamiseen. Jos sä et diggaa ittees, ni sul ei oo mitään mahiksii, munaa tai styrkkaa diggaa ketään muutakaan. Maailmas tulee aina oleen porukkaa, ku hinkuu ja plokkaa fyrkkaa, valtaa, mitskuja ja kokardei. Mikä on fiksuinta. Yleensä ku jengil on stritti mesta, ne nostaa karseen haloon ja spiidaa, et skoudet ja poliitikot, pressa ja muut viskaalit äkkii tänne, tääl on kaikki päin persettä. Tsilari_taitto-6-14_6.indd 16 5.12.2014 10.29. Ei oo iisii. Siit ei kantsi maindaa palaakaan. Mut se ei tarkota, et sun tarttis ruveta toisten tsuppariks, kusitolpaks tai peesaajaks. No, mitä se meinaa. Mua jeesaa tällanen spädä muistilista, minkä mä lesaan usein läpi. Tsiikataan erilaisil rilleil Niit ku funtsii tollai, on helkkarin vähän. Se on aika koomista. Opettele sietämään fittei jutskii Okei, sul on joku kinkkinen duuni venttaamas, ku viikko alkaa. Vaik toi mielesäpahottaminen onki nyt kovasti muotii, ni muista et se on landebuugien hommaa. Ku selaa Hesarii tai tsiigaa uutisii töllöst, ni hiffaa, et joka päivä joku pressa tai jengi tai kansa pullistelee ja yrmii jollekki toiselle. Seittemän simppelii kohtaa: 1. Just tasan ei! Ryysää sen kimppuun heti brekkarin jälkeen maanantaina. Se et sä päätät duunaa sen perjantaina. Ilme on synkkä, uhkaava ja säälittävä. Ne tyypit tsennaa naamast. Joskus mä luulen et mä oon jo mestari, mut sit tarttee taas starttaa ihan alust. Sille ku ei voi mitään. Plugatkaa tekin. Siin hogaa iisisti ovelan mutaation: remmin molempiin päihin vaihtuu pikku hiljaa saman näkönen tyyppi. Älä ota ittees niin helkkarin vakavasti Melkeen kaikki strobelit, mitä maailmas sattuu, johtuu siit, et joku jossain jostain syystä on ottanu taas ittesä liian vakavasti. Jos haluu duunaa maailmaa paremmaks, fiksuinta alkaa itsestä. 2. Se on syntyny landella, se budjaa landella ja viihtyy landella
Himamatkalla pusakka ja skuurit litimärät. Jos sä vastaat jompaankumpaan EI, ni ota oikeen kunnon breikki ja duunaa sun palikkas nyyaan ojennukseen. Parast mitä sä voit ittelles serveeraa, on päättää olla universumin paras roskisdyykkari. Seppo 1 v. . Mokat kuuluu kuvioon. Ei oo mitään tolkkuu studata virheitä ja skujata niinku bromssit päällä. Tsilari_taitto-6-14_6.indd 17 5.12.2014 10.29. Himaföneri Muurailin räntäsateessa Munkan skolaa. Kastu kledjut, röökit sun muut ja handu brennas kalkista. Sieltä se lyysaa mun suulis tähän risukasaan, tänäänkin. Kantsii siis möhlii enemmän. Se on mahtavan iisi kundi, sen päreet ei fleggaa just millään. Se on ihan kokonaan niiden trabeli. Mesu pottuili kledjujen bytskausajoista. 7. Ja oo oma ittes Ei kantsi välittää skeidaakaan siit, mitä jengi susta pamlaa. TSILARI 6/2014 17 ja bulimmaks. Ja jos sun duunimestas on sellanen, et sä tunnet ittes roskisdyykkariks, ni muista, et suurin osa tyypeist tuntee ittesä roskisdyykkariks, vaik niil ois kuin komee titteli, buli liksa ja firman bemari. Arvo Pohjola Snadina jo suulperi messissä. Jos susta on liikkeellä stoori, et sä oot dorka kusipää, ni visko bensaa notskiin: Joo, oon. Mä tsiigaan ja himaföneri häämöttää hämärässä ja klasarissa kaks nyynaa, snadimpi ja bulimpi ja neljä kirkasta öögaa. Ja stadilaiseen stailiin kuuluu, et mokia ei ruveta selitteleen eikä pläträän jotain fibaa sen pitempään. Ku duunaa, ni aina joskus tulee mokia. Aamul ku sä pomppaat bunkast, ni kysy, et onks kliffaa lähtee duuniin. Palikkatesti Mul on sellanen frendi ku Timo. Ja sit ku duunipäivä on pulkas, ni kysy taas, et onks kliffaa lähtee himaan. Fiksuist mimmeist ny puhumattakaan. Koville jätkille skriinaa aina suulperi. Me skulataan usein kimpassa golfii. Ihan sama mitä sä duunaat, se ei oo koskaan sun näpeissäs, mitä jengi siit funtsii ja mitä ne jupisee sun selkäs takana. 5. Ja mitä fitimmän trabelin sä oot klaarannu, sitä kliffempi fiilis sul on ku se on busattu. Fiksusti dorkin kusipää, tällä pallol. 6. Otat vaan iisisti ja oot oma ittes. Sil Timol on sellanen testi, jota sä voit londaa ja tsekkaa, et onks sun palikkas järjestykses. Oo enemmän dorka Elämää kantsii elää kybällä
Niin käviki, mut ennen sitä se sai kaikki magneetost tulleet tällit näpeilleen, niin kauan ku motti viel pyöri. Se mietti et mistä sen sais sammuun. Faija myi sen halvalla veks. Bytskattiin bulimpaan Muutama vuos me ajeltii sil botskil. Joskus me skriinattiiki, et se skulas vaik ei olis ollu bensaakaa. Tai oikeemmin faija duunas. Se oli hyvä kone, vanha mutta varma. Faija suunnitteli aina sen puskan hävittämist. Kaikkein kliffoint siin oli kummiski se et siin oli starttimotti. Sen kaverin piti sammuttaa se kone. Foto: Kienanen, Helsingin kaupunginmuseo. Faija oli hommannu siihen botskiin motin, nelipyttysen Valmetin. . Se sano et se on italialaisen moottoritorpedoveneen apukone, buli ja komee. Nykyää sanonki usein, et aikaa on ja klogust tulee lisää. 18 TSILARI 6/2014 Tsilari_taitto-6-14_6.indd 18 5.12.2014 10.29. Se oli katettu ja siin oli hytit. Se ei käyny. Ei se sille kuiteskaa koskaa mitää tehny. Sit faija myi sen ja tsöpas bulimman. Siin oli sellane buli vauhtipyörä, jost se tempastii käyntii. Sil oli kliffa ajella eri mestois. Sit se keksi, ett se nykäsee tulpan johdon irti nii varmasti sammuu. Mottina varma Vickström Faija tsöpas botskiin motiks vanhan ykspyttysen Vickströmin. No ei se ollu touhunnu sellasen koneen kans. Moni stara rantsus kävi tsiigaamas sitä mottii ja kehu, et on snygi, hyvä masina. JORMA MOLL HIMA SILTIKSESSÄ Faija oli nuorena kundina skiglannu stadin vesil, ja oli merellist sukuu. Kieltolain aikaan botlareiden seas oli kuulemma ollu jokunen spittaflindaki. Faija oli tsöpannu sen sillä aikaa ku mä olin intis. Siit sai muuten aika kovat tällit, ei mitenkää vaarallisii kuiteskaa. Se kävi bensal ja petruskal. Sen faija oli syntyny Vormsin saarel Virossa, tuonu 1900luvun alus botskil botlareit, omppui ja sian flesuu Stadiin. Hima Siltiksessä –sarja börjas Tsilarissa 3/2014 Botskilla Botskeja Pitkänsillan rantsussa 1950-luvulla. Noina vuosina mä kuljin lähes yht monta kertaa Pitkän Sillan alta ku päältäki. Ennen tätä Valmettii siin oli vähän aikaa yksi isompi motti. Mut se ei skulannu. Me oltii saatu venemesta heti Pitkänsillan vierest eka mesta. Se oli ihan ulkoskönen rajoil tuol Porvoon edustal. Nyt ei tarvinnu enää veivaa handuilla. Siin oli vaa yksi vika. Mä muistan sen hyvin, me kierrettii Viipurin kivi Villingis. Kerran ku me tultii skönelt yhen kaverin kans, mä olin hypänny jo rantsuu. Ei se kovaa kulkenu, tommost 67 solmuu. Sillä me käytii silloisen morsiamen kans Maarianhaminas lännes ja Haminas idäs. Just sen kohal oli iso ruusupuska rantus, et oli vaikee hyppää botskiin. Sen numero oli 125. Bensalla se startattii. Jostain saatii tietä ä et se oli duunattu Turun Veneveistämöl. Mittaa sil oli yli 9 metrii ja se oli 3 metrii levee, tosi makee botski. Me ei päästy sillä ajaan ku yks reissu. Me mentii sit myöhemmi jiftiksee ja ollaa viel tänääki. Kiirettä ei skönell ollu. Me duunattii faijan kans siihen hytti, ettei kaikki voda tullu niskaa. F aija tsöpas botskin 60luvun alus, ku mä kävin skolee, Se oli tollane avonaine 7metrinen fiskari. Me käytii monta kertaa Söderkäris
Sit tää meitsin fekkifedu kaveeras vielä, skäfästi nolona, et se just eilen pamlas yhen friidufedun kera, et jos vaik treenattais duunaa pari yhteistä käpyy. Ilmaringartsan ja Runskin välissä oli joulukuusenmyyntimesta. Tällai se sit staijaa, tän joulun kunkkuna. No sit kantsuu funtsii vaik jotain ottofeduu. Lämmin, nasta kesäsade viilentää ja hiplaa sen sieluu. No sit, ku tää festi on taas förpii, niin siltä plokataan kaikki nää mitskut ja muu tinggeli veke. Ja kynttilät ja tietty tsäärnan sen latvaan. Se väsätään juhlakondikseen. Ja sit jouluna, se roudataan ylös himaan. Se saa fiilistellä, ku suulis starttaa kesäaamulla skriinaan. Ootteks konsa, ees snadisti funtsinu, tätä eloo, niinku tän fedun kannalta. Vaik jotain haapaa. Duunataan takas tähän lodjuun ja roudataan mörkkiin klitsuun venaan seuraavaa jouluu. Tää oli sitä aikaa, ku me kundit tseenattiin muutama dinari, ku me jelpattiin näit ostajii niitten joulufedujen roudaamisessa niitten himaan. Ja sit keväällä mä stikkasin sen stondaan toisten snadien kuusien kafruks meitsin pitskugutsiin. STOORI JOULUFEDUSTA JASKA KOROMA TÖLIKAN KUNDI Ei joutunu joulufedu enää staijaan galsaan, mörkkiin klitsuun, vaan mä roudasin sen meidän landelle. M ähän budjasin Sammongartsalla. Tää fedu just tossa yks päivä kaveeras, et kliffasti täällä gutsissa futaa, täähän on sellanen puolen hehtaarin gutsi, niinku tolla Nalle Puhillakin, ja et snögee vaan sais kyl snadisti stikkaa lisää. Sit joku aikasta masii tsögaan startannu fogeli vaik sittais sen oksille. No, et iltasin, ku fämilin faijat oli tullu himaan niitten duunista, niin ne sit niitten omien skloddien kans handlas tän meidän bisneksen. No, sit tää raaka bisnesmaailma skulas meidät kyl snadisti funtsiin, et mitäs ny. Onks niin, et vanhemmiten tulee tää kundien spiritti skäfästi hempeeks ja starttaa tää ote snadisti lipsuun. Ei joutunu joulufedu enää staijaan galsaan, mörkkiin klitsuun, vaan mä roudasin sen meidän landelle. No mikskö. Mut sit me kyl vähitellen hokattiin kundien kans, kai ekaa kertaa tää kysynnän ja tarjonnan laki. Ainaski meillä oli himassa kuttaperkkajoulufedu. Ainaski meillä, tää fedu koisaa koko vuoden pahvilodjussa, meidän blokkihösen klitsussa. Joskus skloddit joraa sen ympärillä ja vetää jotain joulupiisii, öögat loistaen, kun joulu, joulu on meillä. . Ja meitsistä kyl tuntuu, et sen fedukafrut joskus iskee snadisti öögaa toisilleen ja nyökkää sitä kohti. Ja nää vanhusressukat, jotka jo yleensä aamusta kävi joulufeduu slumppaamassa, niin niille oli ihan iisii tyrkkää jeesiapuu, ku niitten styrkka ja talentti ei oikein skulannu näis logistiikkajuitsuissa. Ja mä kyl funtsin, et aika monella parilla, jotka budjaa kahestaan himassa, on sama stoori. Stikataan oksille kultahilettä ja myrhamii ja saa flagganauhan yllensä. Mä oon ihan saletti, et sen elo on nyt vetin bulisti auvompaa. Me hiffattiin, et kantsuisko vaik skraappaa joskus skolesta, et pääsis näille hintsusti iisimmille markkinoille. Mut taitaiski olla skäfästi liian eri geenit, et ei se vaan skulais. Tietty siks, ku siihen aikaan ei toisten hyväkskäyttö vielä vieny mun yöunii. Nyt ei kukaan sit skriinaa, mut pari vuotta sitte vaiffin kera päätettiin, et tää tuska tän fedun kohdalla saaki nyt sit stopin. Ainaski, ku meitsi tsiikaa itteeni, niin jehna. TSILARI 6/2014 19 Tsilari_taitto-6-14_6.indd 19 5.12.2014 10.29. Niin et, hyvää jouluu vaan mulle, eiks juu. Ja jos tää snadi fedu tän hiffaa, niin se on kai sit hintsusti nolo
Seuraava prokkis oli Karri ”Koira” Sirenin kanssa tehty tämän ensimmäinen sooloplätty K.O.I.R.A, joka vei kaksikon ensi kertaa myös Suomen suurimmille musafestareille. Toistuvasti tätä yht Euroopan vanhimmist rock-klubeist kehutaan maailman parhaaks ja edelleen se on aloittelevien Suomi-bändien toivelistojen ygönen. Urho Kekkosen kadulla massaa tungeksi heti seiskan jälkeen, kun junnut yritti ängetä Tavastia-klubille sisään kattoo Suomen musaskenen uusvanhaa kingiä, Ruudolfia. Sen biisien taustat on nykyään tehty huolel, eikä taukoi oo täyttämäs mitkään epämääräiset ähinät vaan raflaavat riimit. Kansalle bisseä ja rokkia Suomen rokin mekkana Tavastia oli ironisessa mielessä täydellinen paikka absolutisti kristitty Rudyn juhlakeikalle. Vuonna 1970 avatul klubilla on kuiteski soittanu kaikki vähänkin merkittävät suomalaismuusikot sekä lukusat ulkkarit. Ja siitä se sitten lähti: räkäset pubit vaihtu isoiks lavoiks ja tylsät viikonloput tuplabuukatuiks keikkapäiviks. Artistii, joka ei ole julkassu yhtään albumii sitten vuoden 2010, eikä ees yhtään uutta biisiä kahteen vuoteen, oli myynyt samalle illalle Tavastian kaks kertaa täyteen. Tavastian legendaarinen bäkkäri kelpaa niin ikään suurille starboille ja noviiseille sen varsin askeettisest menost huolimatta. Iso osa Rudyn comebäkkii oli ennen kaikkea suomalaisen musiikin perinteit kunnioittaen käännöslauluna tehty kesähitti Mammat riivaa. Comebäkki Muutos oli kuiteski tulos. palvonnan keskellä. Levyt, kuten Semihot Ruudolf Megamix tape (2006), Born In the U.S.A (2008) ja Asfalttisoturin viimeinen hidas (2010) eivät tosin nousseet myydyimpien levyjen listan kärkeen, eikä Rudy muutenkaan breikannu minään tenavatähtenä. Tavan toimarin Juhani Merimaan mukaan klubin suosiokin perustuu edelleen 70-luvulta asti toistettuun simppeliin kaavaan: kansalle on tarjottava bisseä ja rokkia. Poikkeuksellisen Asfalttisoturista, kuten Ruudolfin taiteilijanimi kuuluu, duunaa sen lyriikat: Rudy räppää gymil treenaamisesta, gimmoist ja kaarois, mutta ennen kaikkea, gospelist, Jumalast, vaiffist ja siitä, kuinka siistii on olla himas. Viikonloppu oli alkamassa, mutta perjantain hurmosta ei kyllä näkyny huudeilla. Sitä on vaikee snaijaa kaiken tän Keekki yms. Sivuprokkiksen Rudy oli alottanu yhteistyön 2011 breikanneen räpduo Jare&VilleGallen kanssa ja niiden pari biisii pääs ihan teiniradioiden soittolistoillekki. Rääväsuu @ Tavastia Oli bläkki ja storminen yö. Se teki Ruudolfista ekaa kertaa tunnetun. Jäbä ei kuulosta kauheen katuuskottavalta rokkarilt, joka sais jengin liikkuu. Myöhemmin Rudy palkattiin Basso-radiolle vetää huikeet Asfalttisoturin aamu -ohjelmaa, joka myös nous pieneks kulttishowksi. Tona marraskuisen iltana Tava oli myyty loppuun jo paria kuukautta etukäteen ja koko jengi oli tulossa viettämään vain ja ainoastaan Rudyn ekan levyn, Doupeimmat Jumala seivaa (2004), 10-vuotisjuhlia. KIBE SKRIVAA Y hteen mestaan jengi kuitenkin jonotti jo ihan simona. Ja niin se kelpaa tietty myös Rudylle KIMMO ISOTALO Rudy ent. Rudysta oli tulossa just niin iso stara, ku mitä se oli aina biiseissään väittäny. 20 TSILARI 6/2014 Tsilari_taitto-6-14_6.indd 20 5.12.2014 10.29. Räppäri Stadin itäosist Rudy ”Ruudolf” Kulmala on Stadin itäosist kotosin oleva räppäri, joka alko tekee musaa jo 2000-luvun alussa. Aikojen saatossa Tavalla on nähty myös jazz-iltoja ja punkin, hevyn sekä grungen nousut sekä laskut. Se lähti jenkkeihin kiertelee ja kelailee asioit, ja ku samaisen Basson tyypit kävi ettimäs sitä sielt vuonna 2012, ni niitä vastassa olikin ukko, joka puhu lähinnä kaikest muust ku musast tai sen duunaamisest. Jossain vaihees Ruudolf kuitenkin kyllästy kaikkeen ja kelas jopa musan duunaamisen lopettamist. Jengi dallas pitkin Stadin katuja päät painuksissa tavotteenaan päästä mahollisimman nopeesti himaan. Rudyn fanitus oli klassiseen tapaan vaan pienen porukan juttu ja ainoostaan räpin Suomen mestaruuksien voittamisen (2001, 2005) ja hiteiksi kelattavien Voisit sä rakastaa Asfalttisoturii sekä Leijonakuningaslaulu jälkeen oli havaittavis pienimuotoista hypeä