Nro 5/2018 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23. vuosikerta Hinta 8 € OSALLISTU MURRESKABAAN! Kuka skotas Tornin baarimestarin?
normihintaisista tuotteista ale 15 % Metrosuutarit.fi liikkeitä mm. pienoisbussi/minitaxi kyytiä Slangin jäsenille ale 10 % Urheiluhallit 09-34 88 600 www.urheiluhallit.fi . PS. 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . normihintaisista tuotteista ale 10 % Stadin Dumari stadu.fi, 045 6581 333, jouni. Tsiigaa edut tästä ja vinkkaa frendilleki! Tuu taksinkuljettajakurssille! Tsiigaa lisää täältä: Tuu tsörää meidän bilikoilla, löpökin bungataan ja saat viel liksaaki. Helsingin Taksiopisto, puh. Toimistomaksut 5 € (norm. Hämeentie 65 00550 Helsinki . Osan jengistä joutuu tsöraan landelle.... 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . 010 766 1047 Kandee liittyy Slangijengiin, ni saat Tsilarin ja kliffan proggiksen lisäks viel jäsenetuiki. 20 % ale palveluista ja töistä . normaalihinnoista rabattii 10 % TaxiMeri www.taximeri.fi, 045-134 9950/Meri Laine, merimaili@ gmail.com ”Iisi tapa skujaa Stadissa tai böndelläkin” . saunailloissa maksuton pyyhe ja muut peseytymisvälineet Selma Palmun tekstiililiike 4. 050 514 5840 koulutus@taksihelsinki. Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki Jäsenetuja 2018 Bulevardin klinikka Bulevardi 22, Puh. Kampissa, Kontulassa, Tapiolassa. . 30 €) Tsekkaa taas seuraavasta Tsilarista nyyat jäsenedut. korhonen@stadu.fi . Laboratoriokokeet ale 10 % FitPit Oy, www.uimaopetus.fi . Hytösen Puoti Hesari 19 ja Mansku 19 . senioriliikunnan 5 kerran sarjakortti hintaan 25 € (norm. 10 % ale tarvikkeista Ruohonjuuri www.ruohonjuuri.fi . Muista ottaa jässäri messiin. tsimmauskursseista ja vesijumpasta 15 % ale Käpylässä, Pasilassa ja Kilossa (Espoo). linja 20 . 20,50 €) . 10 kerran uintisarjakortista ale 10 % . 09-68 11390 . normihintaisista tuotteista ale 5 % Sauna Hermanni Hämeentie 63
– Emmi skrivaa 16 SKRIVAUSSKABA SKOLEISSA – finnaaja vuodelta 2010 26 SAVVOO JA SLANGII – Lindblad osaa molempii 30 SKOLESSA DUUNISSA – Raija muistelee STADIN MESTAT 8 NÄYTTELY HAKASALMESSA – Mikko-Olavin Suruton Stadi 18 GAMLAT HOIDOT – Westman hospitaaleista 24 TEATTERIA JA FESTARIA – Kolasen syke 29 SKUTSI VAI PUISTO – Jullen stoori STADILAISII 19 SYNTTÄRIBILEITÄ – slangijengi juhlii 10 JUSSIN MUTSI JA FAIJA – Varvikko Raittisista 22 HENKKA THEEL – Palminen Pemun nyyasta kniigasta 28 REIJOSTA – Karetvaaran skolefrendi 32 STADIN DORKAT – Palminen stikkaa idiksen SPORTTII JA FIUDEI 14 1952 METRIN UINTI Voltti Humulassa 20 STADIN EKA TAKSI – pari stoorii Orraueksesta 23 STAGA&SKRUBU SKULAS – Palminen messissä 42 PETO SKÖNELLÄ – Rafu Nyberg funtsaa SISIS TSILARI 5/2018 3 Jallu piirtää Slangin taiteilija Jallu K. SNAKKAILUU 7 STADIST TAI TURUUST – osallistu skabaan 13 MIKS BAMLAAN SLANGII. Koski stikkas Tsilarin toimitukseen muutamii piirroksii, mitä se on duuniaikona piirtäny Alkos. Kun ei elämä pääse. Hakasalmen Suruton kaupunki -näyttelyn aineistoa. VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 12 Slangilodju 35 Slangi blisaa 37 Skabat 38 Slangijengi 40 Pluggaajat 43 Stadis tapahtuu Postikortti hotelli Tornista. Tähän ilosen näköseen hemmoon sopiva funtsaus hitattiin Arvo Pohjolan kynäst. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Skolet s. 31 Ei oo niin väliä, jos fyrkka pääsee karkaamaan handuista. Vastauksen kannen frooguun hittaat sivulta 11. Arvo Pohjola
VIRVE KUUTAR Viljelyy vuonna 2018. Viimeks Toralinnas on duunattu peruskorjaus 1987. Stadi palkkaa kans nuorii duuniin kasvikselle. Jengi joutuu flyttaan sielt veks, vuokrasopimukset sanottiin irti elokuus. 4 TSILARI 5/2018 Byroossa voi käydä päivystysaikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. Foto: Virve Kuutar. Ja olihan niil viljelmil tärkee merkitys siinäki, että köyhät perheet sai lisää safkaa. Huru eli puutarhuri Hurskainen piti jöötä ja opetti kaikkii viljelyn kikkoi. Vieläki osaan kiskoo rapskut oikeel kiertoliikkeel. Siin on 65 kämppää ja Byggaa hallinnoi Sato, joka on luvannu bungaa jengin muuttokustannuksii ja jeesaa niit hittaan uuden himan. Kasvis 90 v K aikil stadilaisil skideil ei oo mestaa, mihin ne vois shingraa kesäks, ku skolet on boses, Niilleki piti funtsaa jotain hommaa ja joku kekkas v.1928, ett nehän vois viljellä omii kasvimaita. Nyt skidit viljelee kimpas ja nykyseen pätkäduunifuntsaukseen sopii kai paremmin seki, ett osa skideist käy parin viikon leireil. Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. . 1899, aletaan rempata. SNADIT Espanjalaisen La Fura dels Baus-ryhmän luomassa ihmisverkossa Senaatintorin Taiteiden yössä esiintyi neljäkymmentä vapaaehtoista noin 10 000 katsojan ihastellessa. Viel 70-luvul, ku mä olin messis, joka skidil oli kasvikses oma palsta. Skulaa voi muinakin aikoina. Kun ilta pimeni elävän musiikin ja valojen tahtiin, sykkivä hypnotisoiva ilmakoreografia oli kaupunkilaisten ja kollektiivin yhteinen ponnistus. Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Sillon perustettiin Kumpulan koulukasvitarha. . Sen finnas Kimmo Laitinen. NYKY Ensemble, SibeliusAkatemian nykymusiikkiyhtye, johdatti ihmisverkkotunnelmaan. Teos syntyi korkeasta nosturista riippuvien, erilaisiin muodostelmiin yhdistyvien ihmisten virtaavasta liikkeestä. VIRVE KUUTAR Toralinnan edes duunataan gartsaaki uusiks, kun Pasilan buli bygga on lähellä. Kuva: Raimo Granberg. RISTO KOLANEN DOR-2 V iime Tsilaris froogattiin, kuka bonjas Palmisen fiuden tsoukin. Mut koko kesän siin oli kiinni, kevääl istutettiin ja syksyl käytiin keräämäs sato. Foto: Virve Kuutar. Mut ne kyl missaa sen, ett näkis alust loppuun handujensa duunin tulokset. . Ja niinku luvattiin, oikein vastanneiden kesken arvottiin Palmisen kniiga Snygii slangii. Kokijan ajatukset vilisivät mielikuvituksen mukana. Tsilari onnittelee! VK Toralinnan remppa V eturitie 3:n Toralinnaa, joka rakennettiin rautatieduunareiden kämpiks v. 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Byroo. Taivaalla saattoi halutessaan nähdä esimerkiksi ihmiskromosomiketjuja tai solusta toiseen viestiä kuljettavia hermoverkkoja. Muutama oikee vastaus tuli eli: Dorkaks synffattiin jo skloddina ja sama suomeks siis: Hulluksi haukuttiin jo lapsena. Sielt on hitattu kosteusvaurioita ja sienirihmastoi. Sen hoidos sai jeesaa systerit ja frendit. Ihmisverkko Taiteiden yössä T aiteiden yön huipensi yli 40 helsinkiläisen muodostama huimapäinen ihmisverkko eli espanjalaisen, oikeastaan katalonialaisen, La Fura dels Baus -kollektiivin Human Net
Maria Åkerblom delas 83-vuotiaana ja Väiski Simola 90-vuotiaana 1980-luvulla. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Pääosissa pätkässä ovat näyttelijät Pihla Viitala ja Satu Tuuli Karhu. Pääasiassa ilmeisesti brenkun tsökaamista. Pappapuoleni Väinö Simola piti itseään ja pariakymmentä muuta jääkärii ekoina suomalaisina sivareina. KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Molemmat, tai ainakin Väiski, oli ollu kuivilla niin röövauksien kuin huikanki osalta jo pitkään. 050-552 1360 seppo@palminen.com Arno Soisalo puh. KU SIVARIJÄÄKÄRIT LANDAS botskista maihin, ne duunattii jokski aikaa boseen Vaasan fengikseen. Sen jälkeen kun Väiski braatas mulle muijan profetioista, huvila vaikutti Taka-Tölikan sklodden öögissa lähes kummituslinnalta. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen puh. VÄISKI TREFFAS PARKETTIKAUPPIAAKS ruvenneen Åkerblomin vielä 70-luvullaki ja must tuntu, ett niill oli huisi paljon yhteistä muisteltavaa. Bamlatessani Väiskin kanssa sen hiipiessä yheksääkymppii, se totes ett kieltäytyjät ei ollu rikollisii, tai jälkistogessa tulijoita vaan oikeit isänmaallisii jääkäreitä. Se oli tokannu rassin inee fyrkat kusettaneelle kafrulleen. Jellonat oli ollu kuitenki jo 40-luvulla. Sittemmin bluggasin ett Åkerblom ei saarnajakaudellaan dokannu, mutt Väiski tarinoi, ett kyll ne kimpas korkkas ja saatto siin joskus tulla vedetyks värssy jos toinenki. ?. Silti me käytiin kulman kundien kanssa vaklaamassa pimeään aikaan sen lyysien loistetta. LUUDASIN USEIN PORVIKSELLE tsiigaamaan mummoo ja pappapuoltani Väiskii, joka oli ihan redi äijä. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Seppo Palminen puh. Ensi-ilta on ensi vuonna. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Se kerto tsennaavasa hyvin Marian, johon oli tutustunu linnareissuillaan. Sitt kävi niin, ett mu mummoni otti 1947 kolaneen pappani tilalle uuden starbun joskus 50-luvulla. Kun kundi shingras Saksaan, se lähti tsökaa oppii kuinka ryssii nirhataan, mutt kun tuli härmään paluun aika, Väiski ja joukko muita jääkäreitä kieltäyty aseista. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinne– ja kulttuurilehti 23. Kun pikkukundina tuli rundatuks Meikun skutseissa ja Humiksen bärtseill, treffasimme usein Åkerblomin, joka dallas parin bulin vinttikoiran kanss noilla Seurasaaren huudeilla. Mä aloin todella skagaan koko mestaa. Tosin me ventattiin, ett nähtäs leijoniiki, jollasii sanottiin sill olleen myös lemmikkeinä. Joskus Åkerblom oli pyytänny siltä myös joitain snadeja palveluja. Åkerblom oli unisaarnaaja, herätysliikkeen bamis, joka tsittas murhayrityksistä kahdeksan vuotta kuriksessa. Åkerblom budjas Meikussa Seurasaareen vievän tien laidassa, bulissa puisessa Villa Toivolassa. Gimmaa me ei juuri noteerattu, mutt dogit oli snygejä. PÄIKKÄRI TSILARI 5/2018 5 UNISAARNAAJAN JA JÄÄKÄRIN MESSISSÄ O hjaaja Zaida Bergroth fotaa parhaillaan Virossa Maria Åkerblomista kertovaa leffaa Marian paratiisi. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Varmasti niill oli kyll myös alamaailman yhteyksii, mutt dumarinsa lusinnu Väiski vain skriinas ku yritin metskaa lisää tietoo. Syyksi ne ilmotti, ett ne ei haluu flaidaa suomalaisii vastaan. Väinö ”Väiski” Simola ei ollukaan ihan mikä tahansa jehu, vaan jääkäri, joka oli härmässä lusinu myös staran taposta. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Väiskin näkemystä tukenee sekin, ett olin meggessä, ku jääkärikersantti Väinö Simola duunattii gravariin Jääkärien hautausmaahan Hietaniemessä
Mä pluggasin jokin aika sitte jo kolanneen skribentin Kurt Vonnegutin (kannattaa tsekata) snadin skrivauksen et kaikki tommonen snadi oma duunaaminen, niinku esmes munnarin skulaaminen, se on hitsin tärkeetä. Eddun kieli on gartsojen kieltä, styrkkaa ja se svengaa (Edduhan oli täysin kakskielinen eli haldas soomen ja rootsin)! Tässä snadi pätkä luvusta ”Ku Pirtu-Virtanen pääs hatkaa”: ”Pena ja Viki oli Sörkan rantsust hollantilaisest snadist botskist slumpannu muutama kolmenvartin lestii Pete Gonzales nimist konkkuu. Mut pikkukliffa duunailu, siinä on Vonnegutin mukaan tietty tsibuna. Olihan kesis. SIT VIEL FUTISDORKILLE Eddun futisaiheinen slangilause: ”Veskari nappas sen ytterin markkarin”(Maalivahti torjui laitahyökkääjän maanuoliaisen). Puheenjohtaja Harri Saksala harri.saksala@gmail.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Seppo Palminen seppo@palminen.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Se on se bointsi. Jos joku ei tiedä, niin mähän skulaan munnaria aina sillon tällön himbessä (joskus keikoillakin), bluesii ja tommosta, ihan simppelii kamaa, ja ihan semmosella snadilla diatoonisella harpulla vaan. Se lesti meni melkee heti ja ne sökas taas yhen Penalle päälle. com Soile Tammisto soile.tammisto@saunalahti.fi Raimo Kuitunen, varajäsen raimo.kuitunen@outlook.com Olli Anikari, varajäsen olli@ollibull.fi 6 TSILARI 5/2018. Ihan miten vaan. Nythän on taas jo toisin, ku hampaat melkeen galisee, päivä lyhenee, taivas stikkaa vodaa ja tommosta. Mut sekin oli joteski liikaa. Sä voit vaikka skrivailla jotain slangistooreja, tai shungailla suihkussa, tai moglata vaikka jotain tauluja. Bamlataan ja skulataan! . HARRI SAKSALA bamis harri.saksala@gmail.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI BLUESMUNNARI + PLITIKA M ennyt kesis oli saletisti hikisin mitä mä muistan. Mikäs sulla. No kerro sit yks, tos on kaks! sano Pena. Kytät ku oli Muuruveelt ja Suojärvelt (niil oli kai viisumit) todisti vähä ristii ja lopuks rosiksen päätös oli se et Pena sai snadin plitikan lestinheiton avunannost ja se boga ku tsöpas sen ekan lestin sai taas vähä bulimman plitikan lestinheitost”. Enks mä kekkaa mitään muuta. Mut skulaaminen on kliffaa ja mä saan siitä hyviä fiilareita. En oo eikä mun tarvii olla. Veto oli Hartsa-boitsulta nopeesti vek ku vieteris ei vaan riittäny styrkkaa ku suulis skriinas hela dan vähä niinku Saharassa. Oli. Ne pätki ne snadii taskumattii ja läks Vasiksel stikkaa ne. Pena otti yhen päälle ja loput ne jemmas siihe vanhaa gudjuu ku enne, ruumishuonee vieree. Luudaa! huus Viki ja teki sen kans. No suulis ja semmoset oli tietysti ok, totta mooses. Se taas kuiteski merkkaa et meitsin bluesmunnari shungaa, ainaski jotenki. Eli mä allekirjotan ton. 4 alalaita. Ja onhan siinä. Mä voin selittää. Siel Pena flöittas et se pitkä jätkä ku pääs hatkaan oli Pirtu-Virtanen (sillon tapetil) ja et se oli antanu sen lestin ja kaveerannu et jos se plisaa sen, se saa sit yhen itelle halval. Tulee joteski mieleen mitä Saarikosken Pena aikoinaan runoili eli et jokaisella on tämänsä. Se oli niin hikinen, et jo pelkkä munnarin skulaaminen vei meitsiltä melkein tajun. No nyt joku staijaa siellä huuli pyöreenä et miks mä skrivaan jostain munnarin skulaamisesta. SEN DUUNAAMISEN kun ei tarvii Vonnegutin mukaan olla mitään sen kummempaa, ihan tavallisetkin juitsut riittää. Pena jäi boseen ja juttu meni rosikseen. Meitsillä se tämä on toi munnarin skulaaminen. Harri Saksala bamis HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. Mähän en oo mikään semmonen maestro munnarin skulaamisessa et mä häippäsen seuraavaks johki maailmankiertueelle, Newenyrkkiin ja sinne. MEIKÄ SELAILI TAAS Janzonin Eddun (R.I.P.) pikkukniigaa Rundi stadis, välil snadis (Gummerus) joka on tosi style bökkeri mitä gamlaan slangiin tulee. Ku ne oli tulos Harjukatuu ylös Viki sano: Tiedäks hyvän kikan jos kytät tulee
Ilmoittautumiset Slangin byrooseen. Niistä eka on jouluristeilyllä 29.11. Leikkimielinen kisa ja sanallinen iloittelu paikallisja maakuntamurteiden ja slangin taitajien kesken on omiaan vahvistamaan meidän kaikkien sanallista valmiutta ja rohkeutta käyttää omaa kieltä entistä enemmän. . Skrivaa nimimerkillä ja stikkaan messiin snadi kuori, minkä päällä lukee sun nimimerkki ja sisällä sun nimi ja yhteystiedot. Ilmottautumiset tähän skabaan 10.1.2019 mennessä. Foto: Maikki Vepsä. Stadin Slangi ry:n edustaja Esko Vepsä vinnas murreskaban vuonna 2017. Siitä hyvästä me saadaan nyt järkkää ens vuoden kisat. Siinä skabana on kolmen minsan vapaamuotonen bamlaus aiheesta JOULU. Jos haluut osallistuu tähän skabaan, ilmottaudu siihen samalla, kun varaat joulumatkan. Kilpailusarjat Kisassa skabataan kolmessa eri luokassa: 1. Skrivausskaba Kisassa on ekaa kertaa mukana myös skrivausskaba, jossa voit skrivaa max 1500 merkkiä pitkän stoorin vapaasta aiheesta sillä kielellä/murteella, millä haluut osallistuu skabaan. Stikatkaa stoorit 28.4.2019 mennessä. MURRESKABA Murteenpuhunnan ja -skrivauksen SM-kisat 2019 Aika: lauantaina 3.8.2019 klo 12-18 Mesta ja tarkempi ohjelma selviää myöhemmin talven aikana. K isa on valtakunnallinen ja kaikille avoin. Voit siis tulla messiin bamlaamalla slangii tai vaikka savvoo, unohtamatta h:n päältä puhuviakaan: tervetuloa Stadhiin! Skaban dumarit Kisan dumareina ovat slangiproffa Heka Paunonen, vuoden 2017 SM-vinnaaja Esko Vepsä ja suomen kielen emeritaproffa, Kotuksen edellinen johtaja Pirkko Nuolijärvi. Skrivausskaba: kaks sarjaa: 1) alle 12-vuotiaat, 2) 12 vuotta täyttäneet 2. Joukkuekisa: siinä palkitaan joukkue, jonka jäsenistä kolme on menestynyt parhaiten yksilökisassa. Slangin karsinnat Slangin osalta me järkätään talven aikana kaks erillistä karsintaa. TSILARI 5/2018 7. Toka karsinta järkätään helmikuussa ystävänpäivän iltamissa, siinä aiheena on FRENDIT. Bamlausskaba: kaks sarjaa 1) alle 18-vuotiaat, 2) 18 vuotta täyttäneet 3. Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Stikkaa stoori byrooseen joko meilillä toimisto@stadinslangi.fi tai postin kautta brevussa: Stadin Slangi ry. Kuoreen merkintä: murreskaban stoori. Voit siis tulla messiin bamlaamalla slangii tai vaikka savvoo
Pilvenpiirtäjii ois bygattu iha Manhattanin stailiin. Myös slangi framilla Näyttelymesta Hakasalmen huvila on rempattu timmiin kondikseen. Byggal on käyny tsägä mite se on sinnitelly Finlandiatalon, Musatalon ja Eduskunnan rutistukses ja välttäny purkutuomion – tai ainaki sen täytäntöönpanon. Museon valtavat kokoelmat, ekspertit ja resurssit antaa tsäännsin luoda erilaisii tiloi niinku kylpylä ja tavaratalo. Avajaisiin on viikko aikaa, ja raksavaihe o vielä päällä. Näyttelyn on disainannu graafikko Samppa Ranta ja muotoilija Tarja Kunttunen. Kävijä voi testaa miten hyvin se tsennaa kakskytluvun slangisanoi. Käsis oli valmis jo viime vuonna, ja sen jälkee homma luisu muiden tekijöiden harteille. – Valkkasin museon kokoelmist viissataa flikkii kakskytluvulta, saksin ne irti taustasta, rakensin niist kollaaseja ja tein kameraajoi kollaasista toiseen virtuaalisessa 3D-tilassa. Näyttely ”Suruton kaupunki” öpnattiin syyskuus. Näyttelyn käsiksen skrivannu Mikko Seppälä kävi tsekkaa mestoi viikko ennen avajaisii. Koht kymmene vuotta se on duunannu videoteoksii ja muuta, mut ne on ollu esillä vaa taidenäyttelyis. Yläkerran salis jengi voi tsiigaa kakskytluvun keskustasuunnitelmii joide mukaa huvila olis jyrätty ja koko Töölönlahti olis täytetty, ku viivasuorat gartsat ois draisannu Mäntymäelt nykyse Postitalon ja Kiasman kanteille. Niis voi sit rundaa kakskytluvun stadilaisten opashahmoje kanssa. Ile paljastaa et kukaa ei o tätä enne slumpannu sen duunei. Äänimaisema tehtiin yhdessä Markus Bonsdorffin kanssa. Reportteri joutuu pian itekki kletraa rapuille: – Hei voisiksä jeesaa ja pitää tätä rättii ku me testataan tätä videotykkii. Slangiki on päässy framille. Tuottaja Jere Jäppinen koklaa uusvanhaa itsepalvelugrammarii ku skulaa kakskytluvun hittibiisei. Kirjaimellisesti vyöryy. jumppavideo ihan kakskytluvun stailiin ja yläkerran ”raflaan” interaktiivisii siluettileffoi. Hirvaaks mennä tsiigaa, mihin suuntaan homma on vendannu. Yks näyttelyn opashahmoista on skolekundi Nikke ku bamlaa ehtaa koululaisslangii. Foto: Mikko Seppälä 8 TSILARI 5/2018. – Sain vapaat kädet, kakskytluku oli ainoo rajaus. Pitkäsen eka tilausduuni Heti Hakasalmen aulas kakskytluvun Stadi vyöryy öögaa. Onks taiteilija siis myyny nahkansa. Konservaattori Maarit Jones skuffaa seslonkii ja palmupuuta itämaisee salonkii, museomestari Viljami Valo kikkailee lattianrajas puukkobulevardin ja salakapakan äänimaisemaa. – Kaks kuukautta siihen meni, snakkaa Pitkänen ku on nimensä mukasesti pitkänhuiskee kundi. Niide kokoelmist on metskattu aitoi romppeit ja mööpeleit ja gamlaan stailiin ne on nikkaroinu uusii sisustuksii ja lelui. Seittemän metriä levee upee videoteos on taiteilija Ilkka Pitkäsen käsialaa. N äyttelyn idis on, et jengi voi kokee kakskytluvun Stadin fiiliksen. Metropoli jäi paprulle ku lama vei fyrkat. Ile on sählänny pikkukundista tietsikoiden kanssa ja se teki telkkarija leffaduunei ennenku kävi Kuvataideakatemian. Yks niist kuvaa sakilaisii ku väsää kovaa teetä. Museon jengi häärii joka huonees. MIKKO SEPPÄLÄ STADIN MESTAT Kakskytluku herää henkiin Hakasalmes Kaupunginmuseon Hakasalmen villa levaa kliffaa kakskytlukuu koko vuoden. Kuvien valkkailu oli Ilestä kliffaa ku se on itekki neljännen polven stadilainen ja budjannu ympäri Stadii ja sen lähimestoi niinku Ogeli, Käbis, Tapuli, Tölika, Laajis, Valkka, Fredika, Kamppi… Ilen johdol näyttelyyn on valmistunu myös viis muuta kuvaja ääni-installaatiota, niinku snadii seenei kakskytluvun Stadista, esim. Ilkka Pitkänen on duunannu näyttelyn videoinstallaatiot. – Ei o semmonen fiilis suinkaan, Ile nauraa. Ja hei: Stadin Slangin jengille on järkätty slangiopastuksii kerran kuussa! . Niide täytyyki kestää kulutust, ku näyttely kestää vuode
90 v. VIRVE KUUTAR TSILARI ONNITTELEE Ilkka Pitkänen on duunannu näyttelyn videoinstallaatiot. F o to : V ir ve K u u ta r, 20 6. Yhtä synttärisankarii eli Jussi Raittist ei täl sivul oo, voit pluggaa Kartsan stoorin sivuil 10-11. Tsögattiin arkistoist fotoja niist synttärisankareist, ku on ollu aktiivisesti messis toiminnas. F o to : M ar ju t K lin g a, 20 16 . F o to : V ir ve K u u ta r, 20 18 . 70 v. Ja on meil näis synttärisankareis yks friiduki lokakuun alus. F o to : V ir ve K u u ta r F o to : S ta d in ku n d i, Ts ila ri n ar ki st o , 20 05 . Supa Santanen 4.9. F o to : V ir ve K u u ta r, 20 18 . F o to : M ik ko R ei jo la , 20 16 . 70 v. 80 v. 70 v. Ritva-Kyllikki Kupiainen 2.10. Esa Siljamäki 18.9. Heikki Orasmaa 26.8. Foto: Mikko Seppälä T äs muutaman kuukauden sisään on bulisti synttäribileitä, ku slangijengiläisil on tullu tai tulee täyteen tasakymppei tai vitosii. Buli jengi kundei juhli 70-kybäsii. Olli Anikari 15.8. Tsilari onnittelee kaikkii synttärisankareita! Synttäribileitä Inkkari eli Martti Inkinen 4.9. F o to : V ir ve K u u ta r TSILARI 5/2018 9. Samana päivänä Inkkari eli Martti Inkinen täytti 85. Buleimmat bileet oli tietty Supa Santasella, Slangin perustajajäsenellä, joka täytti 90 v 4.9. . 85 v
Rokkistara, Stadin kundi (2014) Jussi Raittinen täytti 75 vuotta syyskuun puolivälissä. KARI VARVIKKO STADILAISIA P oikkeuksellisesti emme kuitenkaan bamlaa musasta vaan synttäreidensä alla Jussi funtsii syntyjä syviä. Paavo Raittinen (1886-1961) oli sekä Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) että Henkivakuutusyhtiö Kansan toimari, Suomen Pankin johtokunnan jäsen ja setelipainon dirika. Toim.huom.) Bileitä riitti Raittisten herrasväen illantsittajaisissa skidien duuniksi jäi moikkaa setiä, sitt hyppää bunkkaan ja lysnailla unen rajamailla ollessaan juubelissa meuhkaavaa Mitä rokkistaran mutsi ja fatsi duunas. Sen sijaan se lupas, ett ne voi myöhemmin mennä partsikaan. Foto: Pentti Helanne, Foto Jatta. Kun kysyn Jussilta, mistä juontaa sen myöhemmät kommarisympatiansa, se sanoo, ett ne näkemykset födjas vasta 1960-luvun lopulla, ku monet muusikot ja taiteilijat vei meggessään. Pari byggaa alempana, Kanjonin raflan tuntumassa pomppi snaraa tuleva pressa Tarja Halonen. Valokeilassa on kundin tannerlainen, karismaattinen demari, fatsi Paavo ja liberaali mutsi Rakel. Jengi budjas OTK:n omistamassa näyttävässä, koko talon läpikäyvässä, 180 neliön luukussa Hämeentie 38. Kun Jussi ja broidinsa Eero oli snadeja, faija oli buli kiho OTK:ssa ja Suomen Pankissa. Faija anto vaimosa pitää poliittiset mielipiteensä, kunha Rakel suostuu sen mieliks äänestään demareita Elannon vaaleissa. ”Mä en koskaan ollu mikään puolueaktiivi, mutt ajoin kylläkin muusikkojen etuja ammattiyhdistysliikkeen sisällä. Vastikään julkisuuteen on tullut uusi CD Jussi & The Boys – Unioninkatu 45. Kundi kuitenkin kiistää, ett se olis mitenkään erityisesti suosinu äärivasemmistoo. ” (Totta, koska olin lehdistön puolelta yhdessä Jussin kanssa byggaamassa taiteilijaeläkettä (Tael) Suomeen. Se oli tannerilaisuuden tyyssija, jolle oman boheemin värinsä anto skloddien mutsi, vapaamielinen äiti Rakel, jota ei saanu kutsuu mutsiksi. Ensi vuodeksi on myös tekeillä vinyylialbumeja työväen lauluista, rauhan lauluista, kupletteja, stygejä slangiksi. The Boyssiksi varttuvat broidikset budjas seittemännessä kerroksessa. 10 TSILARI 5/2018. Kun Jussi ja Eero halus liittyy pioneereihin, mutsin vastaus oli jyrkkä ei. Oltiin kuin ylhäisessä yksinäisyydessä. Eero ja Jussi Ab Discophon Oy.n promokuvassa. Tsittaamme Jussin himassa Unioninkatu 45. Itse asiassa poliittisesti Rakel oli enemmän oikeella kuin Paavo
jengii, jonka seremoniamesuna toimi mutsi Rakel. Ne visiteeras Merenkävijöissä, Uuden ooopperaja konserttitalon kannatusyhdistyksessä, syöpäjärjestöjen tilaisuuksissa, yleensä eri hyväntekeväisyysyhdistysten pippaloissa. TSILARI 5/2018 11. Foto: Marjut Klinga. Tsiigas kundien spettarit, murahteli ja jatko hommiaan. Talon alempien kämppien asukkaissa oli paljon kommunisteja. Mutsi dokas, blaadas ja skragas asioista siinä missä äijätki. Päätettiin, ett unohdetaan menneet skabat, ollaan taas kunnon broidiksii ja lähetään puhtaalta pöydältä. Paavo treffasi tulevan vaimonsa Hotelli Tornissa, jossa tämä toimi jatkokrigun aikana sakemannien päämajana palvelleen Hotelli Tornin baarimesuna. Julkinen salaisuus lienee jo vuosikausii ollu se, ett Jussi ja broidi Eero ei oikein ole ollu välilöissä. Foto: Haka-kerhon arkisto. Mutsi ja faija. Siirtyminen rokin maailmaan, teki tälle pallerolle snygin palveluksen. Rakel teki henkilökohtasen konkan. On vain yks poikkeus: Jos joku The boysseista siirtyy taivaalliseen bändiin, sitt musisoidaan yhdessä. Foto: Jussin hima-albumi. Tuohon aikaan se oli gimmojen kohdalla jokseenkin harvinaista. The Esquires 1962 Haka –kerhossa. Se tsenns miten porukalla oli kliffa olla. Jussi bamlaa, ett sitä otti nuppiin, kun faija oli niin vanha jäärä. Kundit ei o paljookaan skulannu kimpassa. Siell se oli bulii omassa ylhäisyydessään. Jussi nyyan platan julkkareissa 2018. Nyt synttäreiden aikaan Jussin vaimo Carita tarttu kuitenki härkää sarvista. Raittinen oli saanu knuburansa pronssiin. Katti nostettiin pöydälle. Ku Eero födjas, Paavo oli jo 57. Näin tehtiin, ollaan kafruja. Laskuaan ei hoitanu Englannin prissi Philipkään. Bisnes meni täysin poskelleen. Skidien kans se ei paljoo heittäny läppää. Mutt faijaa ympäröi vuosikymmenten uurtama tärkeiden tehtävien aura, jota korkea ikä vielä korosti. Ku mutsi teki konkan Paavo treffasi tulevan vaimonsa Hotelli Tornissa, jossa tämä toimi jatkokrigun aikana sakemannien päämajana palvelleen Hotelli Tornin baarimesuna. Jussin ja Eeron mutsi oli loppuelämänsä friidu, joka ei voinut omistaa mitään. Broidikset ja niide huolehtivat muijansa tsittas nokikkain. Yks varhaisii kolmevuotiaan muistikuvii on, kun Paavo täytti 60 vuotta, niin pitkä jono mustiin pukeutuneita fabuja kanto faijan päätä korridorihalliin. Paavo ja Rakel rundas jatkuvasti seurapiireissä. ”Faija oli meille enemmänkin kuin isoisä.” Sill oli hallussaan himan yks pääty. Kundi oli hoitotätien, tanttojen lemmikki. Nyt 75-vuotias rokkistara sanoo snadina olleen vähän mamis kakara. Rakelilla oli raflahomma hallussa kun se olympiavuonna 1952 rupes pitää Särkänlinnan kesäravintolaa, joka toimi ulkomaisten olympiapurjehtijoiden tukikohtana. Jussi olis myöhemminkin murrosiässä halunnu jutella, mutt siit ei enää tullu mitään, ku Paavo rupes jo dementoituu. Skiglaajilla oli aina omat eväät messissä ja ne, joilla ei ollu, ei juurikaan bungannu laskujaan. Kundien mutsilla oli myös äitirooli, joskus se jopa rankas. . Hoviaan mestassa piti niin Erik von Frenckel kuin Ruotsin prinssi Bertilkin. Vasemmalta Jorma Kalenius, basso, Reijo Bergström, soolokitara, Eero laulu (soitti normaalisti rumpuja), tuntematon rumpali takana sekä Jussi (komppikitara). Avioehto pelasti Paavon joutumasta mukaan ulosmittaukseen. Friidujen kasvattama herttanen söpöliini. Mutt silti homma snadisti ontuu, ku kimpassa ei skulata vieläkään
”Harjoitusaineita” olivat muun muassa musa tai mussa ’musiikki, musiikinteoria’, jumppa ’voimistelu’ ja köksä ’kotitalous’. 1900-luvun lopulla tietotekniikka eli tietis tuli kouluihin tietsikkaluokkineen, ja nyt 2000-luvulla se on tuonut uusia sanoja koululaisslangiin. Luonnonhistoria oli luontsaa, maantiede mantsaa ja biologia bilsaa. Opetusohjelmaan tulee uusia aineita, ja entisillekin ilmaantuu uusia nimityksiä. On aika jälleen päivittää tietoja. Kaikki vanhat slanginpuhujat eivät kuitenkaan ole pitäneet sitä kunnon slangina. Monien mielestä inhokkiaineisiin kuului laulu eli hoili. Korjatkaa, hyvät äikänmaikat, jos olen väärässä! KOULU MUUTTUU JATKUVASTI , ja se näkyy myös slangissa. Ruotsinkielinen koululaisslangi lienee suomenkielistä vanhempaa, ja niinpä vanhaan suomenkieliseen slangiin on lainattu sanoja ruotsinkielisiltä koululaisilta. Sana hoili ei oppiaineen nimityksenä ole ollut kovinkaan tavallinen, mutta sitä käytti muun muassa vanha Valgan kundi Kullervo Linna (1911–1987) kertoessaan omasta kouluajastaan. Maijarista on tullut maikka, kun taas freka ja frötši ovat jo kauan sitten kadonneet käytöstä, ja maikoiksi on kutsuttu niin mieskuin naisopettajiakin. S tadin kouluissa on puhuttu slangia jo toistasataa vuotta. Äidinkielelläkään ei ole ollut vakiintunutta nimitystä. Ope-sanaakin on käytetty jo 1900-luvun alkupuolella, varsinkin alempien luokkien opettajista. Uskonto oli ussa, laskento lassa, piirustus pirra tai piirkka sekä voimistelu ja urheilu voikka. OPPIKOULUSSA LASKENNON SIJAAN tuli matematiikka eri aloineen: alettiin opetella algebraa eli aljaa ja geometriaa eli jommaa ja myöhemmin vielä trigonometriaa eli triggaa. Luonnonoppiin kuuluivat fyssa ja kemma ’fysiikka ja kemia’. Tasa-arvo on ainakin Stadin kouluissa vanhaa perua. Kielioppia on toki vanhastaan kutsuttu kielisopaksi, mutta ensimmäiset tiedot suomenmaikasta ovat 1970-luvulta ja äikästä, äikäntunnista ja äikänmaikasta vasta 1980-luvulta. Enkku ’englannin kieli’ on ollut pitkään tavallinen. Yllättävää on, että kieliaineilla on ollut suhteellisesti vähemmän nimityksiä kuin muilla. . Alja ja jomma kuuluivat jo vanhaan ruotsinkieliseen koululaisslangiin ja lienevät sitä perua. Koulu on jo vanhastaan ollut skole tai skola, ja kahta ensimmäistä luokkaa on kutsuttu smobikoiksi. Humanistisia aineita ovat olleet hissa eli historia sekä psykka ja filsa eli sielutiede ja filosofia. HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU 12 TSILARI 5/2018. Meille, 1950–60-luvuilla koulumme käyneille, tuttu jako oli neljä ekaa vuotta kansista, minkä jälkeen osa meistä pyrki ja pääsi oppariin eli oppikseen, ja osa jatkoi kansista ja saattoi sitten siirtyä a(m)mikseen. ÄIKKÄ + MAIKKA = ÄIKÄNMAIKKA Maijarista on tullut maikka, kun taas freka ja frötši ovat jo kauan sitten kadonneet käytöstä, ja maikoiksi on kutsuttu niin mieskuin naisopettajiakin. Ruotsista on joissakin kouluissa käytetty sanoja svenska tai hurri ja venäjästä ruski tai slooberi, mutta kovin tavallisia nämä eivät ole olleet. Miesopettaja oli maijari, ruotsin sanasta magistern, ja naisopettaja freka tai frötši, sanasta fröken. 1950-luvulla luettiin kansiksessa kirjaa Kotikaupunkini Helsinki, mutta ei silloin puhuttu ympästä tai ypistä, se oli ympäristöoppia. Ruotsinkielisillä koululaisilla oli myös sana arra ’aritmetiikka’, jota ei suomenkielisellä puolella kaiketi ole käytetty. Käsityö oli kässä, mutta aiemmin veistosta käytettiin sanaa slöidi tai flöidi, ruotsin samaa tarkoittavasta sanasta slöjd. Läheskään kaikilla kansakouluaineilla ei ole ollut yleisesti tunnettuja slanginimityksiä. KOULUAINEISTA ON KÄYTETTY vuosikymmenien aikana paljon erilaisia nimityksiä. Kansiksessa ja opparissa oli eri oppiaineita ja niillä erilaisia nimityksiä
Kandityössäni tutkin lopulta Tsilarissa esiintyneitä slangisanoja, tarkemmin sanottuna kotiin, kouluun, perheeseen, ruokaan ja liikenteeseen liittyviä substantiiveja. Himassa ja omalla landella saa ottaa iisisti, siis chillaa. On ihan ymmärrettävää, että moni vanhemman sukupolven edustaja, lapsuudesta asti slangia puhunut on sitä mieltä, ettei nykyslangi ole kunnon Stadin slangia nähnytkään. Yhdestä asiasta olen kyllä tarkka: jos kysytään, olen stadilainen, en hesalainen. Slangin tutkija Vaikka olen lapsesta asti kuullut ja käyttänyt Stadin slangia, kunnollinen kiinnostukseni sitä kohtaan heräsi siinä vaiheessa, kun muutama vuosi sitten valitsin yliopistossa aihetta kandidaatintutkielmaani varten. Kuljen useimmiten fillarilla, joskus dösälla tai sporalla, harvemmin kuitenkin skurulla. Sanoisin, ettei tällaisissakaan tapauksissa ole oikeita tai vääriä vastauksia. . Varsinkin tämän päivän nuorisoslangi kehittyy huimaa vauhtia ja uusia, ympäri maata leviäviä sanoja tulee erityisesti englannin kielestä todella paljon. Isoisäni Voitto ”Vode” Sulander oli slangimies henkeen ja vereen: messissä perustamassa Stadin slangi -yhdistystä, ensimmäinen puheenjohtaja ja Tsilarin ensimmäinen päätoimittaja. Yhdestä asiasta olen kyllä tarkka: jos kysytään, olen stadilainen, en hesalainen. Merkittävin huomio oli se, miten paljon eri slangimuotoja tietyistä sanoista voi olla. Slangiproffa Heikki Paunonen puhuukin Stadin slangin suursanakirjassa kielihistoriallisesta jatkumosta, jolta eri aikakausien slangin taitekohtia on vaikea löytää. Duunissakin olisi hyvä käydä, jotta saa fyrkkaa, jolla voi ostaa vaikka safkaa. Hän käytti kyllä yksittäisiä slangisanoja puheessaan, samoin kuin muut perheenjäsenet. Foto: Virve Kuutar TSILARI 5/2018 13. Tällä hetkellä viimeistelen graduani Helsingin ruotsinkielisten asukkaiden käyttämistä epävirallisista paikannimistä. Esimerkiksi raitiovaunulle löytyi kuusi sanaa, spora, skuru ja ratikka etunenässä. Itsekin saatan joskus kavereiden kanssa todeta, että joku asia on goals, lit tai ihan wörtti. Steissillä en hengaa, mutta saatan joskus lähteä sieltä jonnekin kauemmas stogella. Vode ja Emmi Stadi-päivänä 2016. Tietyt slanginimet, kuten Sörkka ja Sörkkä aiheuttavat usein kiivasta keskustelua, toisinaan myös Tsilarissa. Slangia kolmannessa polvessa Olen asunut koko ikäni Stadissa ja käyttänyt jo lapsuudesta asti enemmän tai vähemmän Stadin slangia sekä perheeni että kavereideni kanssa. EMMI SULANDER STADILAISIA O ma slangin käyttöni rajoittuu yhtä lailla yksittäisiin slangisanoihin. Stadin slangi on aina ollut ensisijaisesti puhuttu kieli. Muuttuva slangi Maailma muuttuu, samoin Stadin slangi. Lasta tarkoittavia sanoja taas oli jopa seitsemän erilaista, kakru ja skidi eniten käytettyjen joukossa. vanhaa slangia, mutta sen puhuminen ei tunnu kovin luontevalta. Valoa saa tarvittaessa fikkarista, tulta taas stideillä tai stendarilla, jopa stenkulla. En tosin muista kuulleeni vaarin puhuvan kunnolla vanhaa slangia perhepiirissä. Veikkaan, että Rööperi, Vuokki, Espa tai Hietsu soittaa kelloja lähes jokaisella tämän kaupungin asukkaalla. Kielitieteilijänä väittäisin, ettei ole oikeaa tai väärää slangia. Tiettyihin aihepiireihin liittyvät sanat ovat jostain syystä selvästi luontevampia slangilla. Uskoisin, että minua nuoremmat ovat paljon paremmin perillä uusista sanoista. On mielenkiintoista, miten paljon samoja nimiä suomenja ruotsinkielisten keskuudessa on käytetty ja käytetään. Moni puhuu edelleen juuri sitä lapsuutensa slangia ja niistä ajoista sekä sanasto että tapa muodostaa slangisanoja on muuttunut. Epäviralliset ja varsinkin slangipaikannimet ovat varmasti tuttuja monille, jotka eivät slangisanoja muuten käyttäisi. Ymmärrän melko hyvin myös ns
Nakuna, simmareissa ja kledjut päälläkin. Fyrkkaa tehtiin ”Läpi tulen ja veden” -näytöksillä elokuun iltojen pimetessä. Seuran omat friidut ja kundit hoiti kaikki järjestelyt ja legendaariset uinti-, hyppyja pelastusesitykset, mutta myös Kipparikvartetti ja monet muut ajan huippustarat olivat messissä. Nuoremmilla kuva tästä on hatara ja vain stoorien ja snygien mustavalkoisten fotojen varassa. 14 TSILARI 5/2018. HU:n hallinnassa siellä tsimmattiin vuodesta 1919 vuoteen 1955 luonnon ja valitettavasti myös suoraan vaduun pusketun skeidan armoilla. Uimamaistereita seppelöitiin 1 144 ja kandeja 2 928. PAAVO VOLTTI STADIN MESTAT H umallahden uimala eli Humula rakennettiin Helsingin Uimareille, joka födas vuonna 1916, kun suomenkieliset tsimmaajat, uimahyppääjät ja vesipalloilijat ottivat hatkat Simmiksestä, eli jo vuonna 1887 perustetusta Helsingfors Simsällskapista. Tsimmaajat SMARK-soutuseuran rantsussa. Luonnonvedessä Uimala oli kansainvälisen luokan skabaja treenimesta, mutta myös tavallisen jengin suosima baadausja avantouintipaikka. Väliin jäivät kriguvuodet, jolloin skaboja ei järkätty, paitsi kerran poikkeusluvalla landella Turun Uittamolla. Humulalla oli stydi yhteiskunnallinen merkitys uimaopetuksen ja hengenpelastuksen saralla. Uimakouluissa opetettiin 16 840 skidiä ja junnua tsimmaan koiraa, sammakkoa ja jopa kroolaan. Kaikki tämä luonnonvedessä ja todella vaativien uimataidon kriteerien mukaan. Humulaan littyy lukemattomia uintiurheilun legendoja, sekä henkilöitä että stooreja. Niistä makeimmat jatkavat elämäänsä vuonna 1934 perustetun Tsimmaajien paluu Humallahdelle Vanhempi jengi minnaa puusta bygatun uimalaitoksen, jonka kympin kerrostorni, pukuskobet ja katsomot hallitsivat vielä 63 vuotta sitten näkymää Humiksen galtsilta, Seuriksentieltä, Kesärannasta ja sköneltä. Tuloksena oli putkeen 27 Kalevan maljan finnausta, eli vuoden bestan uimaseuran titteliä. Humulan henki Siellä syntyi HU:n jäsenten keskuudessa Humulan henki, joka pitkälti talkooduunin ja kovan treenin kautta jelppi seuran poikkeukselliseen menestykseen uintiurheilussa. Foto: Lena Salmi
Vuonna 1987 muistan hiffaanneeni halliskabojen tuloslistoista, että Ivalon Tammukat menestyi paremmin kuin Helsingin Uimarit. Kondiksen viilaus olympiatasolle tapahtui Vierumäen kalsassa järvessä, ja talvitreenit vedettiin Stadin ainoassa julkisessa uimahallissa, Yrjönkadun piikin baanalla ja vahvasti klooratussa vadussa. Vesiturvallisuutta haastetaan. Siis hankkineet perustaitonsa luonnoneli avovedessä ja aloittaneet skabaamisen nyt jo kadonneiden uimaloiden nappulauinneissa. Remmissä on nyt sista sukupolvi, joka ihan oikeesti tsimmas – skabaa, kondismielessä tai kansanuinteja – jo menetetyissä uimaloissa: Humulassa, Uuniksessa, Blobikassa ja Fiskiksellä. Nimettyjä ja treenanneita vesipalloilijoita eivät uintidirikamme päästäneet turnaukseen, vaikka siihen oli järjestäjämaan oikeus. SMARK-soutuseuralla, Merimelojilla ja Hokkareilla (HKK) onkin vilkasta talviuintitoimintaa. Matka oli 1952 metriä ja hellepäivän vesi 24,5-asteista. Rajiksen penkereen mattolaitureita käytetään enemmän bileisiin kuin mattojen tvettaukseen. Maahockey-jengi kyllä osallistui ja pesistäkin skulattiin näytösstailiin. Uinnin veteraanit kokoontuivat Merimelojien terassille tapaamaan vanhoja frendejä ja seuraamaan uintia. Varsinkin, jos sekaan menee uimareita, jotka eivät ole väistämissääntöjen meinaamia ”aluksia”. Helsinki 1952 m Swim -avovesitapahtuma Ettei totuus unohtuisi, 19.07.2018 eli Helsingin olympialaisten avajaispäivänä ungefär 50:n uimarin ryhmä tsimmas olympialaisessa ja Humulan hengessä Soutustadikalta Rajiksen sillan ali Humikselle ja takaisin. Melonta ja soutu ovat pitäneet hyvin pintansa. Alueella siis vietetään kliffaa rantaja vesielämää, hoidetaan kondista. Viestijengimme kundit – Kari Haavisto, Ilkka Suvanto, Stig-Olof Grenner eli Juffi ja Karri Käyhkö – olivat kaikki Stadin meriuimaloiden kasvatteja. Avovesistä altaisiin Vuonna 1960 Suomi oli viides – Euroopan toka – Rooman olympialaisten 4x200 metrin vapariviestissä. Finnattiin yhdistetty Saksojen jengi, Neuvostoliitto, Hollanti, Unkari, Italia, Ranska, Ruotsi ja monet muut uinnin mahtimaat. Olympialaiset vuonna 1952 Helsingin omissa olympialaisissa, vuonna 1952, uinnin ja uimahyppyjen jengistämme yli puolet oli HU:sta. Vuoden 1952 olympiaurheilijoita oli kutsuttu paikalle. Kaikki vesialueen toimijat antoivat täyden tuen tapahtumalle, jolla avattiin ”Uimareiden paluu Humallahdelle” -teema. . Tapahtumaan osallistui kymmenkunta Suomessa oleskelevaa ulkolaista tsimmaajaa sekä esimerkkinä suomalaisista avovesiuinnin sanansaattajista Masterstähti Johanna Kara, ”Ice-mile” uimari Elina Mäkinen, emeritus suurlähettiläs René Nyberg, uinnin historioitsija Sulevi Pellinen ja nestorina 83-vuotias Pentti Keränen. Ajallinen etäisyys stadilaisten uintiharrastukseen luonnonvesissä kasvaa koko ajan. Sanotaan, että Stadin kisat olivat ”viimeiset oikeat olympialaiset”. Suotuisat virtaukset pitivät studatun levän avoskönellä. Tsimmaajien startti skönes SMARKsoutuseuran rantsusta. Kalusto on monipuolistunut ja kaikki nyyat tuulet ja idikset on hyödynnetty. Ikä, helle ja välimatkat olivat kuitenkin osallistumisen esteenä tällä kertaa. Allasvettä ja vapaita baanoja hitattiin landelta, Riksusta ja Porista asti. Harva enää minnaa Sylvi Saimon, kesäkisojen ekan naisvoittajamme, Strömbergin ja Wires-Hietanen kaksikon. Souturata siirrettiin tyynemmille vesille lähemmäs Munkan rantaa. HVK:lla on moottorivenesatamansa. TSILARI 5/2018 15. Halleja alkoi sataa myös pienempiin kaupunkeihin ja landepitäjiin. Vain piskit tsimmaa Rajiksen länsirannalla. Foto: Lena Salmi. Stadilaiset seurat – HU, HSS, HTU ja Vetehiset – olivat näiden ansiosta voimissaan. Helsingin Uimarien Entisten Uimarien Kerhon eli EUK:n kokouksissa ja vuosien varrella skrivatuissa kniiguissa. Luonnollisesti Uimastadikka oli tärkeässä roolissa, mutta huippu-uinti tahtoi silloin jäädä baadaajien klabbeihin. Vesi Kesärannan rantsubastun edustalla on entistä uimakelpoisempaa silloin kun sinilevä ei kuki. Tästä on glaidua jatkaa kohti vuotta 2019, jolloin stadilaisen uinnin perinteitä vaaliva EUK täyttää noin 60:n aktiivijäsenen voimin tasan 85 vuotta. Mitalisaalis oli unohtumaton, mutta nyt jo valitettavan unohdettu. Eri liikkujien baanat ja joskus intressitkin menevät ristiin. Kausi venyi ja harrastajamäärät kasvoivat. Paavo Lipponen lähetti landelta puhelimitse terveiset tapahtumalle ja vesiboltsin veteraaneille. Hellepäivinä ulkolaiset turistit dyykkaa kaiteilta tsimmaan. Ammattimaisesti ja talkoovoimin turvattua uinnin kokonaisuutta pystyi satunnainen dallaajakin tsiigaan Rajiksen sillalta. Fokus on siirtynyt olympialuokkien skaboista kondisurheilun ja redumelonnan suuntaan. Vilkasta vesielämää edelleen Humallahdella ei enää uida vanhaan stailiin. Myös nykyaikaiset viisottelijat olivat Humulassa usein nähtyjä. Suomen menestys oli vaatimaton niin uinnissa kuin uimahypyissäkin. Kai Hagelberg piti kutsuvieraat ajan tasalla ja Hannu Paajanen skotas starttipaukun soutuseuran rantsussa, mihin oli suora sihti myös Café Regatasta. Uinnista tuli sisälaji. Hengessä olivat messissä. Suulberi skriinas. Tosin avovesiuinnin uuden tulemisen johdosta Seuriksenselälläkin saattaa kirkkovene kohdata tsimmaajan. Snygi Soutustadikka oli Suomelle menestyksellisen melonnan päänäyttämö. Alueella siis vietetään kliffaa rantaja vesielämää, hoidetaan kondista. Uintiskabat järkättiin Stadikalla, ja Kumpulan uimala oli valmistunut treenikäyttöön
Sit mä ehdotin, et otettas spora Lasipalatsille ja dallattais vaik siitä, mut se kaveri, nimeltää Ben, sano ettei sil oo dösäris aikaa tai rahaa. Oudoin juttu ikin tapahtu. Mulkaa ei ollu yhtää käteist beesis, vaan pelkkä oma dösäkortti. P ari vuot sitten mä ihastuin sateiseen, pimeeseen, syksyseen Stadiin. Olin tulos fudistreeneist Bollikselt himaa. Mä tunsin tän paikan, mä en ainoastaan tienny mitä siel oli, vaan tiiätsä mä koin tuntevani tän mestan, siis Stadin. Tää on mun Stadi 16 TSILARI 5/2018. Siin ku mä sepitin jotai tarinaa J.K.Paasikivest ja kattelin ympärilleni, ni mä tajusin jotain. Kerroin, et matkaa kyl riittää, jos meinataa kävellen mennä. Sekää ei enää haitannu. Oltii Fredal ja Ben sano löytävänsä siit faijalleen. Mä aloin oikeestaan nauttii siit. Mentii sit molemmat sen luokse ja Ben nosti vettä valuvan hanskan maasta. Muistelin kans, miten oltii joskus junnuin hengailtu siel. Pahimmillaan joku innokas lenkkeilijä yrittää juosta ohi ja törmääki meitsiin. Mä pelasin Klubis ja se pelas Konnus. Olin jo kääntymäs heittään sille pari valittuu sanaa, ku huomasin, et se oli tutun näköne. Olin perus jääräpääsuomalaine ja kieltäydyin todeten, et meitsii ei oo sokerist tehty. Lätisevät kengät, likane katukivetys, tulviva taivas – ne ei enää haitannu. Oisko koiranjätökset keräämät jossain kadunkulmas sillai sopivasti et siihenki vois osuu. Siin ku naurettiin, alko tuntuu silt et täähän on iha hyvä jätkä. en kuitenkaan päässy ku pari askelt eteenpäi, ku se jätkä pyys mua venaan hetken. Tajuttii, et oltiin varmaan pelattu syksyyn mittaan vastakkainki yhes matsis Itikses, vaik ei kyl muistettu toisiamme siit pelist. Samaan aikaan tuuli puhals jonku vaahteran lehdilt vedet mun niskaan. Käännyttii oikeelle Simonkatuu siit Forumin kohalt ja jatkettii sielt Fredalle päin. Vastasin sille, et mul on vähä kiire päästä himaa vaihtaa kuivat vaatteet, mut voin mä kai auttaa. Se oli varmaan lokakuuta. Kulma muutti Oulust lukioo varte tänne. ”Ei kai sit auta muu ku lähtee kävelee”, mä sanoin sille sellasel äänensävyl, et siit saatto aistii pient turhautumisen makuu. Oltii nimittäin Sporavarikon ja Kisiksen välis – kaukana Fredast. Hymy levis taas mun suupielille. Sen verran Ben muisti, et ne oli vieny meit ihan kuusnolla. Olin varmaan vähän ajatuksis, ku Ben kysy, oonks mä iha kunnos. Se oli jännä tunne. Puheenaiheeks tuli harrastukset ja selvis, et pelataa molemmat fudist, tosin ihan eri jengeis. Oltii kävelty Manskuu pitki jo hetken aikaa ja jossain Finlandia-talon holleil Ben huomas, ku joltain mummolt oli tippunu hanska maaha. ”Nii siis Fredal vai mis se sun faija asuu”, jatkoin. Mä olin kokenu tän pikku kiertoreitin takii jotai ihan ALEKSI TALSI SKRIVAUSSKABA Mä tunsin tän paikan, mä en ainoastaan tienny mitä siel oli, vaan tiiätsä mä koin tuntevani tän mestan, siis Stadin. Se katto hetken ympärillee, ettei se sateenvarjo ollu kenenkään ja nappas sen sit mukaan. Se kiitti paljo avust ja totesin vaa, et ”ei mitää”. Tuntu et oikeestaa mun pitäs kiittää Benii. Päätin säästää äkäset sanat ja jatkaa vaan matkaa. Kysyin, et tarviitsä apuu tai jotai. Se oli tullu lukioo meiä kouluu, mut sil ei ollu paljo frendei viel. Sitä ennen se oli tuntunu pelottavalta, mut vähitellen lehtien peittämät tiet, hehkuvat katuvalot, poskelle tippuvat sadepisarat ja tutuiks muuttuvat talot sai mut tunteen oloni kotosaks. Se oli tosi kiinnostunu ja halus selvästi oppii uusii asioit Stadist. Onneks vaan silleen, et horjahdin vähän, mutten kaatunu. Okei, mä olin litimärkä ja suihkun tarpees. Fudissukat, nappikset ja pelipaita litimärkin kävelin Manskun yli. Kelasin, et mitäköhä seuraavaks sattuu. Mä koin et meitsi kuuluu tänne. ”Voit pitää tätä jos haluut, mä pärjään kyl ilmanki”, se sano. Tajusin, et olin johtanu sitä jo pari korttelii harhaa. Tää mummo kiitteli meit kovasti ja totes et ”Onpa nykynuoriso ystävällistä ja auttavaista sakkia.” Sade oli yltyny melko lailla, ja rännitki suorastaan tulvi vettä. Esittelin siin Benille Mannerheiminpatsaan ja Kiasman ja niin edellee. Kerroin jotai noide mestojen historiast, mitä ny tiesin kaikenlaisii turhii faktoi ja vuosilukui koskien noit perus nähtävyyksii Stadis. Kirosin sadetta ja yhen käden sormil laskettavis olevaa lämpötilaa. Litimärät vaatteet alko tuntuu kylmilt ihoo vasten ja sanoin Benille, et mennää sit suht kovaa vauhtii. Kelasin, et monil on varmaan turhii ennakkoluuloi Benii kohtaa meiä lukios, ja päätin et alan ainaki ite hengaa sen kaa välkil. Tajusin nopee, et se on yks maahanmuuttajaoppilas meiän koulust. Tai kenties kaksneljäkasi tai kakskuusykkönen jarruttaa pysäkille ja heittää vedet mun niskaan. Mummo yritti kovasti nostaa sitä, muttei oikee ylettäny. Ja kans osu muhun. Joku katuvalo sammahti samal ku mun vasen jalka osu vesilätäkköön. Mut ainaki mä olin noit asioit, just siel mis mä halusin olla. Se oli vähä hämillään ekaks mut kehtas sit kattoo mua silmii ja tokas: ”Mä oon menos mu faijal, mut se muutti uutee kämppää, joka on Fredrikinkadul ja oon ny vähä hukas. Viittiks auttaa iha snadist. Ku oltii jatkettu matkaa parikyt metrii, Ben huomas, et maas loju sateenvarjo käyttämättömän näkösen. Sain myöntävän vastauksen ja tajusin, et täst tulee viel pitkä ilta. Vähitellen oltii saavuttu jo Eduskuntatalon kohalle. Juteltii ajan kuluks niitä näitä, ja Ben kerto, et se on asunu Stadis vast puol vuot. Ben kysy jotain Kampin ostarist ja kerroin, et siin on viel stadilaisilleki opeteltavaa, ku se on vasta muutaman vuoden vanha. Se lenkkeilijä tuli
Jokane leikkipuisto, fudiskenttä, huoltsikka, ruokakauppa, sporapysäkki. uutta, tunteen siit miten Stadi on mun hima. Tää on mun Stadi. Tuntu, et joka mesta kätki itteensä jotai muistoi. En muistanu siit ku neljä sanaa: ”Tää on mun Stadi”, mut jotenki must tuntu, et ne oli just ne sanat, mitkä pitiki muistaa. Finnaajat palkittiin Slangin juhlanäyttelys, mist oli fotoki Tsilaris 1/2011, mut stoorei ei sit taidettu koskaan julkasta. . Kotuksen arkistost ne voi hittaa, yhteensä neljäs kansios. Buli kiitti Kotuksen jengille, joka jeesas. Ku mä kävelin kotii Töölöö, mä kattelin ympärillee. Meiä rapun kohal huomasin, et olin alkanu hyräilee yhen biisin kertosäet, mitä oltii joskus frendie kaa kuunneltu. Tsiigataan, jos seuraavaan Tsilariin saatas mahtuu lisää stoorei täst gamlasta skabast. VK TSILARI 5/2018 17. Täs on finnaaja, sykkiläisen 18-vuotiaan Aleksi Talsin stoori Tää on mun Stadi, skrivattu siis vuonna 2010. Skabaa johti sillon meidän slangiproffa Heka Paunonen ja Terhi Ainiala. Nyt ku aletaan valmistautuu ens vuoden buliin skrivausskabaan, ni päätettin tsögaa näit gamloi stoorei. Skrivausskaba Stadin Slangi järkkäs edellisen kerran skrivausskaban vuonna 2010 Kotuksen kans kimpasssa viides eri skoles. Se oli milt must tuntu sillo, ja milt must tuntuu yhä
Närvinsä vatuloinnissa menettäneet voi vain kiittää onneaan, ettei eletä 1800-lukua, jolloin sairaaloiden ja antibioottien puuttuessa forssilla leviävät tartuntataudit oli Helsingissä jatkuvana vitsauksena. Foto: Eugen Hoffers, 1866. Työläisten murjut oli ahtaita ja samaan tönöön joutu ahtautuun jopa 2-3 familia. Hän piti Hospitaaleista Soteen Sotea on väännetty jo ainakin 10 vuotta. KAI WESTMAN STADIN MESTAT Panoraama Nikolaintsyrkan tornista luoteeseen, fotossa slobosolttujen lasaretti, arkkitehti C. 1875 populaa oli vasta noin 23 000. Niinpä esim. Valmista ei vaan näytä tulevan. Helsingin kaupunginmuseo. Taudit levis iisisti tiheästi bygatun Stadin vierekkäisis vedutaloissa. Aina 1700-luvun lopulle saakka ”kirurgisista” toimenpiteistä huolehtiminen kuulu välskärille tai mestarivälskärille. Ei ihme, et koko ajan jouduttiin sgagaan, millon viikatemies väijyy oman dörtsin takana. ”Raivostuneiden” ja vanhusten lisäks hospitaaliin otettiin myös spitaalisia eli leprasairaita, kun tauti alko lisääntyä. Ekat lasaretit Ilmeisest eka lasaretti oli perustettu Vantaanjoen suulla sijainneeseen ”vanhaan kaupunkiin” jo 1584, jolloin svedukunkku Juhana III vahvisti hospitaalin potilasluvuks 15. T avallisten kulkutautien kuten tubin, lavantaudin, kurkkumädän ja tulisekä tuhkarokon lisäks oli tsaanssit sairastuu myös eksoottisempiin tappaviin tuliaisiin kuten ruttoon, punatautiin, koleraan ja isorokkoon. 18 TSILARI 5/2018. Aika snadit tsaanssit päästä hoitoon! Ja jos sattuu pääseen, niin joutu ”lekurina” toimineen raatimies ja turpari Evert Kemmerlingin handuihin. Tunnetuin lienee ollu Fredrik Pihlflyckt, jota stadilaiset kutsu haavuriks tai Pihlsbubbeniks. Katovuodet heikens jengii ja niinpä toistuvat epidemiat niitti folkkaa kuin viikatteella ja Stadin kasvu hidastu. Engel 1827 ja 1823-24. Stadi oli pitkään tosi snadi, mutta rupes kasvaan forssilla, kun pääkaupunki flyttas Turust 1812. L. Niinpä 1700-luvun alussa levinneen ruton jälkeen 1 800 stadilaisest jäi eloon vain 387
Lasarettitilanne oli 1800-luvun alkuun asti surkees jamas. Stadi oli tsaarinvallan aikana yks Venäjän flottan pääsatamist ja taudit, erityisesti kuppa levis. Välineet oliki sit sen mukaisii, lähinnä erikokoisii sahoja ja sgegluja sahaterällä tai ilman. Potilas jouduttiinkin sitoon kiinni leikkauspöydän päissä olevien pylväiden rautalenkkeihin. Liiallista riuhtomista leikkauksen aikana yritettiin hillitä juottamalla potilas tukevaan fyllaan. Hoitoon pyrkivä kolkutteli dörtsiä, jolloin ”lekuri” tsiigas luukust tarttiks häiritsijä todella jelppiä. Haavoittuneit oli niin paljon, et heitä jouduttiin skutsaan stadiin proomuillakin. Z. Sitä uskottiin olevan alavilla ja kosteilla mestoilla ja potilaidenkin vaarallinen döfis blosas veks korkeelta bärtsiltä. Kaija Ollila ja Kirsti Toppari (1975): Puhvelista punatulkkuun. Kirurginen sairaala, Kasarmikatu 13, n. Se ympäröitiin korkeilla muureilla, jotta klesat olis suojas lisää tauteja aiheuttavalta ilmalta, miasmalta. Vanha klinikka Vuonna 1833 Unioninja Liisankatujen höörnaan valmistunu C. Helsingin vanhoja kortteleita, Bo Lönnqvist ja Marja-Liisa Rönkkö (1988): Helsinki. 1840-luvulla vastaanottoo himassaan Krunikassa. Viimeisin oli nuori kundi, jolla oli käyny tosi huono tsägä; hän kun sai tartunnan lepraa sairastavan puusepän busaamast pinnasängyst. 1890. Kuppatautisten hospitaalin lisäks kaukana Stadin laidalla oli Töölön lasaretti. Gamlat hoidot Hoidot oli 1820-luvulla mielenkiintoisii. Kuninkaankartanosta Suomen suurkaupungiksi, Eeva Järvenpää ja Sirpa Räihä (2007): Vanhinta Helsinkiä. Liiallista riuhtomista leikkauksen aikana yritettiin hillitä juottamalla potilas tukevaan fyllaan. Engelin käsialaa oleva nk. Myös yksityisiä sairaaloita ruvettiin perustaan eri puolille Stadia mikä osaltaan lisäs potilasmestoja. Asian korjaamiseks ryhdyttiin Krunikaan byggaan lasaretteja ja Lapinlahteen hospitaalii dorkille. ”Vanha klinikka” eli Kliininen instituutti oli maamme eka yliopistollinen opetussairaala. I. Rööki sai vain öögat valuun vodaa, mutta kumma kyllä, ei estäny tautien leviämistä. Klinikan suunnittelus oli toivomisen varaa, esim. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Unioninkadulla ja kaukana Stadin laidoilla Hietalahden torilla. Uusi klinikka ja Snellmaninkadulle niinikään Engelin piirtämä synnytyslaitos, joka tosin muutti jo 1878 Kätilöopistoon Ullanlinnaan. Krunikan Vanhan klinikan entises tvettiksessä pidettiin vielä 1960-luvulla eristyksis neljä maamme viimeistä spitaalia eli lepraa sairastavaa potilasta. Kirurgia oli 1800-luvulla lähinnä kasvainten ja vammautuneiden handujen ja klabbien tai niiden osien leikkaamist tai sahaamist. Snadisti parempaa Lasarettiolot koheni, kun Unioninkadulle valmistu 1848 nk. Lähteinä käytetty mm. Eristyksissä pidetyt potilaat saatto vaan kaihoisast tsiigailla reunusmuurin yli ulkopuolista laiffii kuten nyttemmin Nykänen sanos. Spidellä sittas bentseillä laihoja ja kalpeita hyypiöitä pitkissä sarkarotseissa valkeet yömyssyt kaalin peittona. Pilsbubbenkin toimi myös turparina, ilmeisest partaveitsen käyttö harjaannutti myös kirurgisiin operaatioihin. Suonta iskettiin, verijuotikkaat imi ihon kautta ”pahan veren” veks, annettiin peräruiskeita, vedettiin tongeilla mätiviä hampaita, puhkottiin paiseita ja kiskottiin jäsenii paikoilleen. Buli hausi bygattiin korkeelle kaltsille, seki sillosen Stadin laidalle. TSILARI 5/2018 19. Kuppaeli syfilisosastolla oli vielä 1840-luvulla enemmän jengii kuin muilla osastoilla yhteensä. Pulveri oli muutenkin suosiossa, koska sen uskottiin herättävän seksihaluja, uskomus joka tunnettiin jo antiikin ajoilta. klitsussa oli navettoja ja talleja, joista levis varmaan ”fantsuja” döfiksiä yläpuolen potilastiloihin. Kulkutautien uhatessa jouduttiinkin turvautuun kiireessä perustettuihin kuumelasaretteihin. Espanjankärpäseks kutsutusta kovakuoriaisen peitinsiivistä jauhettu pulveri oli tärkee rohdos, joka hjelppas moneen vaivaan. Krimin krigu 1850-luvun puolivälis, jota käytiin myös Itämerellä Oolannin sotana, täytti Viaporin (Suomenlinnan) pommitusten jälkeen lasaretit gongeja myöten. Slobosolttujen lasaretit Lekurien lisäks erityisen tarpeellinen oli kuppari. Siitä duunattiin myös ”vetolaastareita”, joita käytettiin ”vetämään vaivoja” potilaan kropast ihon pinnalle rakkuloiks. Vodaa olikin syytä sgagata, koska esim. Sieltä levis blosiksen mukana kitkerää röökiä, kun katajanhavuja brennaamalla yritettiin pitää ruttoa ja isorokkoa loitolla. Kuppalaksi kutsutusta lasaretista tulikin mesta, jota sgagattiin, koska elohopeeja arseenihoidot oli rankkoja. Lekurit oli Suomessa onneks valveutuneita ja niinpä yleisnarkoosi tuli käyttöön jo 1847 eli vain vuosi sen keksimisen jälkeen. . Nykyään ei pysty edes snaijaan millaisia tuskia ilman nukutusta tehdyt operaatiot aiheutti. Topeliuksen mukaan ”virkaformuihin” puetut kurjat makas kärsivällisest vihreissä bunkissa, nieli tabuja, nappaili rohtoja ja hörppi kaurakeittoa, jota hoitsut roudas kiiltävis tinakupeis. Säätytalosta itään sijaitsi Suon kaupunginosa, jossa plottien seas oli vain karseita köyhien lääviä. Slobojen solttulasaretteja oli myös, mm
Sil oli pari kolme renkiiki ajureina. ett se joutu romuttamoon. . VIELÄ ON HAUSSA FOTO, MISSÄ NÄKYIS ORRAEUKSEN NIMI BILIKAN KYLJES. Fiudes ei ollu rekkarii, mut molemmis sivuis oli melkein puolen metrin korkuisin kirjaimin omistajan nimi. Ekoi määräyksis oli, ett bilikas piti takana olla järjestysnumero ja sitä valaiseva lyhty. Foto: Kalevi Karusuon arkisto. Sellast fotoo, mis näkyis, ett bilika on ollu taksina, ne ei oo hitannu. Stadis se slumppas talon ja rupes vossikaks. Valitettavasti gamlojen fotojen reso ei kestä painoo bulimpana ku tää. Jos sul sattuu hyllys oleen, ni se on aika aarre. Sit se päätti ruveta vuokra-autoilijaks ja slumppas fiuden. Nikolajeffin fiudebuidusta, ja kauppaan kuulu päivän mittainen ajo-opetus. Orraeuksen jälkeen alko olla taksei Stadis enemmänki. Mut Jokinen kertoo, ett Orraeuksen omat kundit on bamlannu, ett fiude slumpattiin tehtailija Stenbergin pojilta. Fiudena Oldsmobile Taksikniiga kertoo, ett Orraeuksen fiudena oli todennäköisesti Oldsmobile, jonka se slumppas S. SATTUSKO JOLLAIN OLEEN. Lähteenä käytetty: Vuodet eivät ole veljeksiä. Helsingin kaupunginmuseo. Sit fiude oli siin kondikses. Taksei Kauppatorin laidal, Eteläespalla. Orraeus oli flytannu Stadiin Hattulasta. Stadin eka taksikuski Eka taksifiude oli ajuri Gustaf Wilhelm Orraeuksella. Foto: Kalevi Karusuon arkisto. Mut Stadi kehitty, fiudet kuulu nyyaan aikaan. 20 TSILARI 5/2018. Foto: Sakari Pälsi, 1912. Orraeuksen taksikuskin ura kesti vaan kevääst syksyyn. Timo Alarik Pakkanen skulas, ett se tsennas hemmon, joka on skrivannu kniigan stadilaisesta fiudekaupasta ja arveli, ett hemmol vois olla fotoiki. Helsingin taksiautoilijoiden vauhdikkaat vuosikymmenet. Eteen piti kans laittaa lyhty, jonka piti valaista vähintään kymmenen metrii. Ja sit Timolt tuliki meilis kniigan skrivaajan Kalevi ”Pete” Karusuon arkistoist fotoi, mis on Orrauksen fiude. K auko Jokinen, joka just oli sitä fotoo kaivannu, on ollu messis skrivaamas kniigaa Stadin takseista. Bensaa fiudeensa Orraeus slumppas Sörnäisten apteekista ja Durchmannin rohdoskaupasta. Bibluist voi onneks londaa molempii kniigoi. Karusuon kniigaa Fiude – Sata vuotta helsinkiläistä autokauppaa, 2004 ei enää blisata, paitsi joskus divaris. Taksit ei saanu tsöraa kovempaan ku viisitoist kilsaa tunniss, tavaran kuljetukses kuus. VIRVE KUUTAR EKS MINNAA Fotot Orraeuksen fiudesta Viime Tsilarissa froogattiin, hittaaks kukaan fotoo Stadin ekast taksist. Aarne Mutka, Eero Jaakkola, Kauko Jokinen, Veikko Sainio, 1992