vuosikerta Hinta 8 € TsilariTaitto_517018.indd 1 21.9.2017 13.15. Stadisissin sininen hetki Nro 5/2017 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 22
H in na t: Pu he lu 1, 34 €/ pu h. 010 766 1047 TsilariTaitto_517018.indd 2 21.9.2017 13.15. Skulaa 0100 0700. BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI urheiluhallit.fi urheiluhallit.fi Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! Uintietu -10 % Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . Me kyll tsörataan. 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . Tai lataa appi Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri kasta. + 1, 62 €/ m in + pv m . www.taksihelsinki. A pi lla til aa t IL M A IS EK SI ! FREESIN KLIFFA. Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . Me kyll tsörataan
+ 1, 62 €/ m in + pv m . www.taksihelsinki. A pi lla til aa t IL M A IS EK SI ! TSILARI 5/2017 3 Slangi finnas! s. STADILAISIA 11 RAIJAN BILEET – Heka ja Tsilari onnittelee 12 ILMAN SÄHKÖÖ – Kartsa treffas sissin 17 LASSE 80 V – Kolanen bileissä 18 VAISTO VEKS – skloddit minnaa faijaansa 24 UPEET FOTOT – Matilaisen Stadi EKS MINNAA 14 PAPRULTA TIETSIKAAN – Arskan jäsenrekkari 26 KADONNU STADIST – Kibe pesiksestä 34 VAASIS – Antikaisen stoori STADIN MESTAT 20 GAMLA PASILA – Saarto skrivaa 22 VUOKKI FRAMILLA – Marjut haastatteli 30 TAPANILAN TAITAVAT – Kolanen Tuikkeessa 33 MAHIS SIVISTYY – Virve dösässä 36 SAMMONGARTSA 8 – Koroman hima SNAKKAILUU 25 EI MAKEETA Jullen vinkit 28 FITTEI DUUNEI – Palminen paminoi 32 VIKA KNIIGA – väittää Raija 42 SPORAT SEKASIN – Rafu skrivaa s. 8 60-luvun musaa SISIS Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. Foto: Tommi Heino. Skulaa 0100 0700. Me kyll tsörataan. Tai lataa appi Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri kasta. 7 Harri Saksala ja Gugi Kokljuschkin, Topmost. H in na t: Pu he lu 1, 34 €/ pu h. VAKKARIT 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 19 Slangilodju 37 Skabat 38 Slangijengi 40 Pluggaajat 41 Slangi blisaa 43 Stadis tapahtuu Kansi: Sininen hetki. Me kyll tsörataan. Foto: Aki Schadewitz TsilariTaitto_517018.indd 3 21.9.2017 13.15
Tavotteena oli, että itsenäisyyden satavuotisjuhlaistunto pidetään Eduskuntatalos ja niihän se nyt onnas. Punasten rindikset murtu ympäri Suomee, mut Stadis ne viel halus flaidaa. Kerranki julkinen byggaduuni, mikä pysy aikataulus. VK TsilariTaitto_517018.indd 4 21.9.2017 13.15. Siin sukelletaan uniikin mielisairaalaan toimintaan ja kuullaan kuuluisien asukkien niinku Aleksis Kiven stoori. Foto: Jussi Jalkanen. Samal bamlataan mielenterveystyön hissasta ja hoitomenetelmist. Yks rundi on Lapparin mielisairaalas Mielen huoneet. Kibe kerto, ett niiden pointtina on tehdä hommat paremmin ku alan muut osaajat. Hissan lisäks Green Capin jangsterit on aina valmiina kertomaan Stadin uusimmist häppeningeist, rafloist ja bilemestoist. GCT:n saitilta tsekkasin, että firmaa pyörittää muutama nuori kundi ja gimma, messissä meidän Kibe! Froogasin infoo niiden lafkasta. Pitskui duunataan kondikseen viel syksyl ja loput ens keväänä. Niiden peruskorjaukses haluttiin betraa talotekniikkaa ja funtsattiin kans turvallisuutta, energiatehokkuutta, esteettömyyttä. Siks jokanen vihreelätsäläinen on stuidu, osa skrivaa väikkäreitä ja kaikki bamlaa monii kielii – sekä tuntee tietty Stadin hissan, gartsat ja kulmat ku omat fikkansa. Oppaiden tippikassoist hittaaki lähes kaikkien kuviteltavien valtioiden valuuttaa. Eduskunnalle kuuluvien eri byggien remppaa alettiin funtsii jo 2004, ku Pikkuparlamentti saatiin valmiiks. Eka täysistunto rempan jälkeen pidettiin 5.9. Rundeilla ne kertoo hissaa ja mielenkiintosii snadei stoorei. Eka täysistunto rempan jälkeen voi börjaa. Stadiin dallaamaan N etin menopalstalla hiffasin mielenkiintosii nyyii dallausrundei Stadissa. Ne vie vaik jengin fillaril skutsiin. Siel kerrotaan ku saksalaiset valtas Stadin huhtikuus 1918. Niitä järkkää stadilainen Green Cap Tours (GCT). Katkeran skragiksen merkkei bongaillaan pitkin kierrosta. Syksyl kansanedustajat pääs Sibbe-akatemiasta takas, ku remppa valmistu. Kibe bamlaa kans, ett asiakkaat menee aika fiftyfifty: stadilaiset ja böndet täyttää suomenkieliset kiekat, kun taas enkuks vedetyt rundit on kansainvälisten asiakkaiden suosios. Foto: Virve Kuutar. . Talvikaudel näit rundei on lauantaisin ja ne bungaa 14 egee, kybäl pääsee eläkeläiset, stuidut, junnut ja inttiläiset. Kesäl on ollu kans ilmasii dallausrundei. . SNADIT Hämeentie 65 00550 Helsinki . Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki Eduskunnan remppa finaalis M anskul J.S.Sirénin luomus oli paketis pari vuotta, ku sitä korjattiin. Vakkarirundien lisäks GCT järkkää bulisti rundei tilauksest lafkojen omille jengeille. Toinen kiinnostava rundi on Sisällissota Helsingissä 1918. Ne on funtsannu, ett kandee olla messis turismis, ku monen medialähteen mukaan turrejen määrä kasvaa Euroopassa Suomee nopeemmin vaan Islannis. VK Green Capin Mikael Penttilä bamlaa sisällissodassa delanneista Vanhankirkon puistossa
Ei kestäny kauaa, kun se rupes tokkaa kunna harvoja hengejättiläisii jonkilaisee nokkimisjärjestyksee. Timppa sai joitai vuosii sitte snadi slaagi ja dallailu on liite vaikeeta, mutt läppä lentää niinku aikoinaa 1960-luvulla. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Seppo Palminen puh. Raamattuje föraamisessa Neukkuihin kunnostautunu tsyrkkakiho Leino Hassine kävi jatkuvaa matsii Vasama kanssa. Kierukkaa (traktori). Vaasa blude darras, ja Jompa handu oli selällää alta aikayksikö. TSILARI 5/2017 5 TsilariTaitto_517018.indd 5 21.9.2017 13.15. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. PÄIKKÄRI LEKURINKI KANS VOI SKRIINAA! T sörasi syyskuu alussa treffaa Suome Namibian eli Karkkila kuuluisinta stadilaista, Kurvin kundii, frendiini, Vapaa-ajattelijoide entistä bamista, kunnalekuri Timo I. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Sillo ku Timppa vuosii site jäi duunistaa vapaalle, se ilmoitti, ett se pitää enää kartsavastaanottoja ja niilläki se enimmäksee skrivaa pelkästää viagrarepsoja. Mihi sä oot tokannu sormes. KOHTA TIMPPA valittii kaupunginvaltuustoo ja parina vuonna peräkkäi paikkakunna suosituimmaksi jäpikäksi. Hassine ilmotti tsyrkassa, ett kolehtihaavii pitää duunaa kahisevaa eikä kilisevää. Kerra poka saapu paikalle sormi tohjona. Sulla kävi tsäkä. Kundi sano suoraa, mitä funtsas ja oli kiihkee ottaa kantaaki. 040-725 3788 kimmo.isotalo@alumni.helsinki.fi Risto Kolanen puh. Sitt ku karbaasi osottautu feikiksi, Vasamaa pyydettii telkkarii bamlaa kokemuksistaa. PAPIT OLI megessä, ku Vapaa-ajattelijoiden bamari Timppa junaili erilaisii paneelii ja jengii oli ku ”helluntaiepistolassa”. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Ojaharju Jomppa eksy kerra Karkkilaa vääntää handuu lekuri kanssa ja sai tuta Stadin kundi styrka. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Timpasta on monii stooreja. KU KARKKILASSA paljastu valelekuri, Timppa oli jo jonki aikaa ollu sen poka ja kehu flöittaajaa ammattitaitoiseks ja snygiks lekuriks. Pian ylilekuri oli niinikää kaupungi suutarinlestinheito mestari. Nyt se on jättäny neki vek. Hyvä ett hiplasit ekaks sormella. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Vasama pani tietty saletisti hanttii. Vasamaa (82). 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 22. Timppa oli nuoruudessaa myös lyömätö handun väännössä. Ku mu mutsi viis vuotta sitte täytti ysikymppiset, Timppa tuli vaiffisa Erna kans moikkaa tätä mökille Haavistoo. Välillä kundi organisoi ”loiskiehuntabrokkiksii” ja porukkaa osottaa mieltää Tshekkosslovakia miehitystä tai Martin Luther Kingi nirhaamista vastaa. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Eli sedlareita. Ehä mä voinnu mennä telkkarii, ku se valedoktori oli nii hito hyvä lekuri! Sörka sälli flyttas punasee Karkkilaa kohta se jälkee ku sai lekuripaprut 1965. Timppa sendaa terveiset Tsilari lesaajille ja kertoo ite bluggaavansa tarkasti aviisi kaikki stoorit! . 050-552 1360 seppo@palminen.com Arno Soisalo puh. Timppa tsekkas ja diagnisoi: Kyllä tää vika selvii viimeistää ruumiinavauksessa. Joku kuitenki jo spiidas läänilekurilleki, ett Vasama hoivas paremmi pakanoita ku kristittyjä. Sitt se bonjas huumoriiki. Ku Sörkan sällistä ruvettii diggaa liiaksi, Karkkila kliffoin -vaalit sluutattii. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Kimmo Isotalo puh. Sorry, ett meill ei oo blumstereita messissä, mutt sitte ku sä heität lusika järvee, mä voin kyllä duunaa sulle kuolinbetyyki iha ilmatteeks. Sairaala vuodeosastolla potilas kutsu lekurii tsiikaa kisaa varvastaa
Kniigasta löytyy Eddun skrivaamia stooreja ajoilta ku se oli klenuri plus paljo muuta slangivänkää. 6 TSILARI 5/2017 TsilariTaitto_517018.indd 6 21.9.2017 13.15. Skulaa voi muinakin aikoina. (Raitiovaunulla voi ajaa Rautatieasemalta Arabiaan) Skulataan ja bamlataan! . Se bamlas suvereenisti ennen muuta gamlaa Valkan slangia. (Kun rähjäsi tunnilla koulussa, sai kotimuistutuksen) Skurul voi otskaa Statsalt Artsuu. Koska teil syädää. Se meni niin et mä pluggasin suorassa lähetyksessä jonku skrivaamani slangilauseen ja sit kuuntelijat sai ringata ja kääntää lauseen suomeks. Paljonks kloku on. Kahviknorri duunataa niin et enst duunataa sokrupala kupin botnee, sit siihe kaadetaa borkkaa kunnes sokru ei näy, ja sit lisätää spittaa jengii kunnes sokru taas näkyy. (Hän otti lisää kun oli hernekeittoa) Ku ajeeras tunnil skoles, sai kottarin. No ku täytekynä falskaa. Suomen uunis vuoroduunis. Eddu oli todellinen slangihirmu. Mis sä oot duunis. Duunist: Onneks tuli plugattuu sen verran et pääsi sisäduuniin, sano kundi raksalla. Plokkasin tohon muutamia kliffoja värssyjä Eddun kniigast, josta on painos varmaankin finito mut jostain stadin divarista sen saattaa vielä ehkä hitata. Nimittäin tutustuin Edduun just noihin samoihin Radio Stadi -aikoihin. Ja kuka ekana osas niin se finstas ja sai siitä sit vielä snadin palkinnon. HALLITUS BYROO Puheenjohtaja Harri Saksala harri.saksala@gmail.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Sehän skrivas pari slangibökkeriäkin, joista toisen Rundi stadis, välil snadis (Gummerus 1997) hittasin just hyllystäni (se toinenkin on mulla jossain mut missä, joku varmaan nyysiny . Huulii Valkast Brenkust: Snadi tuimis parempi ku buli laimis. (Hänen kaverinsa sammui ravintola Kuopan vessaan) Se santsas ku oli hernetsupu. Miks sul on kumiterästiflat vaikk oot sisäduunis. (Kun on heiveröinen mutta ylimielinen, saa selkäänsä) Sen kamu sloknas Montun klossaa. Skoudet dalsii parittai ku toine osaa pluggaa ja toine skrivaa. Bummijuttuja: Vippaa kymppi! Tokkaa nubbit! Stikkaa rööki! Piffaa borkat! Onks sul ylimääräst lutsii. Se on komeeta läppää muuten (myös snadisti vaikeeta, ainaski meikälle)! Eddulle slangi oli tärkee, oma läppä. Tosta Slangilause-kuviosta tuli mieleen Janzonin Eddu (R.I.P). Eddun slangilauseita Ku on kleeni mut levee, tulee hudaa. 045 186 7238 Huom! Byroossa voi käydä päivystysaikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. com Riitta Rannikko riitta.rannikko@kolumbus.fi Soile Tammisto soile.tammisto@saunalahti.fi Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. HARRI SAKSALA bamis harri.saksala@gmail.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI EDDUN KNIIGA N oin kakskytvuotta sitte meitsillä oli stadilaisessa paikallisradiossa Radio Stadissa semmonen slangiin liittyvä juitsu ku Slangilause. .?). 045 186 7238 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Skoudeist: Kytät tsennaa terävist tsengoist.
Slangihan ei oo ihan oikeesti mikää murre, vaan ”kaupunkikieli”. No onneks oli gliffat kelit, joten me bamlattii siin pitskul sellaset perusjupinat ja dilkattii jengi snadimmis porukois eri kämppiin ja sitte bytskattii kämpäst toisee. Tarttee olla hiljaa, ku musas on sellane kohta. Ei ku ukot megeen vaan ja tätä slangii levittelee. Eihä se jengi mun stoorii bonjannu mut kläpytti ne handui lopuks. Musatalo Toine uus juttu oli Musatalo. Itse bamlaus sai kestää neljä minsaa, mut mä pyysin pari minsaa lisäaikaa, et sain kerrottuu porukalle, ku tsittas siin salis, mitä slangi oikeesti on. Saatii nykle megeen, et päästii kaikkii mestoihi siel ja populaa riitti iha kivasti. Meitähä oli ”Rasvalettii” gaidaamas 8 gubbee ja sitäki digattii ku hullu piimää. . Ku sitä Musataloo siihe funtsittii, oli just tää melu yks frogis, jolla yritettii panna kapuloit rattaisii, ettei sitä siihe laitettas. TSILARI 5/2017 7 Duunarien himamuseos oli Eskon lisäks oppaina Markku Jalonen, Matti Herlevi ja Pentti Gustavsson. Syksyks samaan mestaan sovittiin slangimuistelot, joissa messissä Pia Landen, Matti Herlevi ja Raija Tervomaa. Stadin museoki tykkäs ja ne oli iha huulet pyöreenä, ku sakkii oli nii mahottomast. Marraskuus shungataan slangiks ja tammikuus on Paunosen slangitapahtuma. Jengii oli ku meren mutaa. Akustiikast vastannu japsi, mr Toyota, stondas siin Arkadian Puuhamaan (Eduskuntatalo) rappusil ja lysnas Stadii ja sano, ettei se oo yhtään musataloo suunnitellu näin hiljasee mestaan. Vaik se on siin Manskun ”alla”, ei siel kuullu mitää sporan kolinaa. Siel oli domareina pari proffaa, jotka bonjas slangin idiksen ja sen et se on ihan oikeesti myös suomee, tosin maustettuna svedul, slobol ja jollain muulki. Se Musatalo on ihan huisi mesta, ku siit on kaks kolmasosaa grubus ja vaan yks kolmasosa näkyvil. Me ain luullaan, et tää Stadi on niin Buli ja Karseen Melusa, mut ei se niin mee. Se mimmi ku haastatteli sano, ettei se bonjannu just mitää, mut tsennas joitai tuttui verbei sielt seast. Ja tolkuttoman komee pysti se onki. Ja jengi tykkäs. TsilariTaitto_517018.indd 7 21.9.2017 13.15. Murreskabat Ilmajoella Viimesin huippu oli ku landel, EteläPohjanmaal Ilmajoel pidettii murteella puhumisen SM-skabat. Olis Marjutinki isiimpi heittää peliin millo yks ja millo toinen tyyppi ja jengiki sais kuulla vähä erilaist slangii eri tyypeilt. Opastuksii Kirstaril ja musatalos. Toinen niist sano enne ku ne kerto, et mä olin vinnannu, et kyl se ”slangi on otettava yhtä oikeasti puhuttuna suomen kielen muotona kuin murteetkin” Siin vaihees mäkin jo funtsin, et niiköhä täs tuli pytty himaan vietäväks. Ihan gliffa ja gimis mesta just tällasena. T ouko-kesäkuus me oltii oppaina Kirstaril siin Stadin duunarikämppämuseos ja vedettii rundei slangil. Mä olin siel edustamas. Ja sit huippuna Esko Vepsä finnas murreskaban bamlaamal slangii! Esko oli messis näis kaikis ja me pyydettiin, ett se skrivais fiiliksii Tsilarin pluggaajille. Pari opastusrundii oli kans ja niit tulee varmaan taas syksyl lisää. Tos ne nyt stondaa kaapin nurkal ja glenssaa niin et huikasee. Tää on siks, ettei Manskun ja stogemelu tuu sotkeen orkan duunii. Paikallinen tiidninki haastatteli mua ja skrivaski siit iha kivan stoorin niin Ilkkaan ku Pohjalaiseen oikeen foton kans. Musatalo bungas tän homman Stadin Slangille, saatiin vähä fyrkkaa peittää erilaisii kului. Sen kans tehtiin diili, et me vedetää kerra viikos rundi läpi kesän. Se kysy mist mä olin kaveerannu ja mä kerroin, et mun mutsist snadina. Riittävän snadi ja sopivan buli. Yhteen rundiin piti ottaa megeen 20 tyyppii, mut niit saatto olla yli nelkyt. Foto: Maikki Vepsä. Jengi oli iha moilasina, ku tsitattii Organos-salis ja lysnattii hiljasuut. Se oli jo pari vuotta sitte. En mä oo edes koskaan nähny tollas saati sit sitä handus hollannu. Sit mä bamlasin mun mutsin skidivuosist Mosas ja siit ku se ookas stogel skoleen Fredrisbergiin. Se on kans sellane tupla pytinki, sillä siin on kaks byggaa sisäkkäin. Buli sali oli täys sakkii. Ne lysnas ihan kiltisti. STADI JA SLANGI ESKO VEPSÄ Slangilla menee lujaa Tänä vuonna slangi on näkyny mones mestas. Juontoi ja opastuksii Kevääl ja kesäl oli kans joitain juontojuttui, mis oli just haluttu, et homma hoidetaa slangiks. No mä vinnasin tän skaban. Murreskaban finnaaja. dösän tai stogen jyrinää. Skaba käytii yksilöskabana ja jengien välisenä. Olis tosi gliffaa, et byroos olis lista meist ku viittitää näit duunata ja saada slangille uusii frendei sitäki kautta. Mä sotkin siihen juttuun myös omia skidivuosien stooreja ja niit bräidiksii, joita me bräidättiin snadeina. Siit skrivas Metro-lehtiki, ku ne tykkäs, et homma oli jotenki gliffa ja erilaine
Nuorisoidoleist stadilaiset minnaa yleensä vaan Lasse Liemolan. Siel me käytiin joraamas ja tsiigaamas näit skittabändei, ku ne oli just perustettu. päivä Savoyteatteris skulaa taas melkeen kaikki ne bändit ku toi rautalangan ja biitin Härmään. Se oli se vuos, ku Topparit oli suosiosa huipul, tais olla Stumpin karvapäälistal kovempi ku Jormas. Stadin kundei, ja on siel muutama friiduki. Ja ne skulaa ja sjungaa juts niit stygei, joit me vieläki digataan. No, on ne kundit papparoitunu, osa turvonnukki. ja 11. Sen klitsus oli kuuskytluvun alus Expo-halli. Back to the Sixties Mä muistan, ku koko meininki alko. 8 TSILARI 5/2017 S avoy-teatterist ei oo ku stebunheitto Kasarmitorille. Vuodest 1967 on kulunu 50 vuotta. Se sai friidut kirkuun jo 50-luvul, mut ei ollu mun juttu, ku se Takas kuuskytluvulle Tää on stadilaisempaa ku mikään. Strangers, Scaffolds, Sounds, Esquires, Topmost... Ja pakko tunnustaa: aika moni niist skulaa ja sjungaa ny paremmin ku skloddeina. Sen torimaiseman pilaa se lodjun näkönen lätyskä tönö. Marraskuun 10. Vuos oli 1960. The Beat Goes On Savoy-teatteri 10–11.11.2017. Mä täytin viistoist mut olin jo rokkidiggari. TEKSTI: SEPPO PALMINEN KUVAT: AKI SCHADEWITZ EKS MINNAA The Scaffolds: Arto Vilkko, Kari Kuivalainen, Christer Bergholm, Harry Bergholm. TsilariTaitto_517018.indd 8 21.9.2017 13.15. Siks kantsii jo snadisti vaik bailaa ja hihkuu nostalgiaa. Mut niin ollaan mekin
Sääli. Jim & The Beatmakers todisti biisillään My Only One, et kyl sitä biittii osataan jo Härmässäki. Jerry Williams & The Violents Se oli se vuos ku skittabändei födas joka puolel Stadii ja rautalanka (oli aluks synffausnimi) breikkas täysil. Ei se mikään hääppönen raina ollu, mut siihen korniin stooriin oli ympätty pari kohtaa, mis Shadowsit skulas. Bill Haley oli mun mielest vanha äijä vaik rokkaski kellon ympäri. Sit tuli lisää pari rokkistaraa Jorma Kalenius ja Timo Jämsen. Haluttiin nähä kuin snygii touhuu skittojen kans häärääminen voi olla. Se bändi joutu sinksaan nimensä ku Jenkeis oli saman niminen sjungausporukka. Chuck Berry, Little Richard, Jerry Lee Lewis veti rajusti ja kliffoi stygei, mut joku snygiys niist puuttu. Maaliskuus tuli Expo-halliin raju bändi Sveduist: Jerry Williams & The Violents. 1964 Strangersien stoori hyyty sit siihen ku Jussi Itkonen muutti ulkomaille. Talvel sai nimesä The Sounds, ku kundit skulas ekan keikkasa. The Roosters, ruutsit rautikses, mut suunta stydiin rhythm & bluesiin. Stratost tuli koko skittabänditouhun ikoni. Kesäl -62 tuli leffa The Young Ones, staroina Cliff ja Shadows. Se oli kans jerkkuu. Mä luulen et siks kundin bändil oli skulauskamat paremmas jamas ku muilla. Stadilainen kundi, rento meininki, oma staili. Se kolahti himaan mulle ja monelle. The Esquires lähti kokoonpanol Raittisen broidikset ja Bergströmin broidikset. Cliff Richard Cliff Richardin vaikutus oli bulimpi ku moni hiffaa. Jenkkibändi The Ventures julkas albumin, mis oli Walk, Don’t Run -niminen biisi. Ja se Hank Marvin kehitti taitosa skulaa ihan svääreihin, se oli niska käyttään vibrakampee ja nauhakaikuu ja sen saundi oli ihan maaginen. Ja loppuvuodest repäs viel porukka Birminghamist, The Renegades, tarjos tiukan shown ja kovan luokan sjungaajan Kim Brownin. TsilariTaitto_517018.indd 9 21.9.2017 13.15. Niin födas The Shadows. Mulle Rock-Jerry oli eka täkäläinen, jonka rokkii oli nasta lysnaa ja tsiigaa. Se kävi tsöbaamas Härmän ekan Fender Stratocasterin Englannist ja smuglas sen Stadiin. Siit tuli buli hitti ja se roikku listoil melkeen vuoden. Stadis ei kukaan ollu kuullu tai nähny mitään niin stydii. Monen mielest paras. Punasen. Voi olla et Elvis, Tommy Steele ja Cliff Richard osattiin vaan blisaa tääl kaupallisemmin tai stailimmin, mut mitä siit. Aluks se oli pelkkä skittabändi, mut jo vuoden lopul ne hittas sjungaajaks Cay Karlssonin ja rupes käyttään nimee Cay & The Scaffolds. Helkkari et mä hengästyin pelkäst lysnaamisest. Ja eiku musapuotiin, täl kertaa sielt ei tsöbattu plattoi, tsöbattiin skittat. Niil oli snygit sprigit, kalpeet Fenderit, bulit styrkkarit ja ne veti nupit kaakos. Bergholmin broidisten innostuksest födas The Scaffolds. Mut tää oli jo se vuos ku Englannis pantiin skraittaan jotain ihan nyyaa: The Beatles. Marvinille skittaks Fender Stratocasterin. Sen bändi The Drifters oli skittakokoonpano, jota kaikki rupes matkiin. Helkkari et mä hengästyin pelkäst lysnaamisest. Se avas levytysstudion dörtsit muillekki skittabändeille. Rock’n’rollii ei siis kekattu Härmäs. Se oli tuontikamaa. Snygein porukka vanhanaikaistu, ku ei niist oikeen kukaan osannu eikä halunnu sjungaa. Melkeen ku Shadows Eka skittabändi, jonka kundei mä tsennasin, oli The Strangers. Se keikka poiki Stadiin tosi monta skittabändii. The Sounds ja Emma Soundsien eka levy julkastiin tammikuus -63. Niil oli tosi stailit siniset sprigit ja stagel ne askels melkeen ku Shadows. Sen tokal EP:l oli mulle kolahtanu styge Party, siis bailut. Kuinka moni ”eiku” yrittikään opetella Move it -biisin helkkarin vaikeet alkuriffii. Cliff oli tsöpannu ykkösfigelilleen Hank B. sjungas iskelmii, ei rokkii. Yks Shadowsien parhaist biiseist oli Apache. Eli ekaks tuli rautis ja sit tuli biitti ja TSILARI 5/2017 9 >> The Sounds & Rock-Jerry: Bobi Söderblom, Peter Ekman, Kaj ”Rock-Jerry” Järnström, Jomme Kettunen, Esa Helasvuo, Erkki Sutela. Sooloskittaa skulas Jussi Itkonen. Sen Jussin faija oli leffamoguli, takafikka kondikses. Ei se heti Härmäs breikannu, mut ku Strangers reissas kesän pitkin Eurooppaa, Stadiin tultuaan ne hiffas et soolofenderin kaiutetun saundin tilalle ois tarttettu stemmaa sjungaavii jätkii. Kuusneljä födanneisiin kuuluu kans Topmost, stemmalaulust ja luovuudest tunnettu jengi. Mut uusii tuli tilalle. Meidän jengi kävi tsiikaamas sen ainaski kuus kertaa
Niin ja sit marraskuus on nää konsertit Savoy-teatteris. Ne tulee Oulust. Mulle ku on sit turha tulla spiidaan, etten muka oo kertonu! . On ne koklannu, mut ku se on muuten niin yyberstadilainen tilaisuus, ni Mapen bamlausstaili joteski niinku softaa fiilistä, ettei mee ihan reisille. 10 TSILARI 5/2017 Jim & The Beatmakers todisti biisillään My Only One, et kyl sitä biittii osataan jo Härmässäki. Seuraavana vuonna värvättiin lisää ja alko tulla yleisööki. The Strangers: Nono Söderberg, Kari Bergström, Ande Päiväläinen, Antero Jakoila. Molempiin konsertteihin on duunattu sellanen tribuuttisession: perjantain muistellaan Chuck Berryy, sen vetää Eero Raittinen, Nono Söderberg & kumppanit. aika monen mielest sen jälkeen ei oo just mitään snygii tullukkaan. En oo saleteis, mut toivon, et tikettei on viel snadi nippu jälellä. Kesäl ne järkkää Stadivaarirockin Tokoinrannas ja siel Café Pirittas on kerran kuus joku BTS-bändi skulaamas. Lauantain ku on vuoros The Renegades Tribute, stagelle nousee aito renerumpali Graham Johnson, megges Esa ja Kai Pulliainen. Mut hipi hipi ny sinne lippu.fiihin tai Savoyn kassalle. Molempina iltoin tietty sjungataan ja skulataan vuoden 1967 ykköshitit. Sen pleisin raflaa piti stadilainen kundi Kari Mensonen. Mä kerron. Katinkulta on pleisi tuol Kainuus, keskel ei mitään. Tää oli siis 1991. Vaihdot on sujuvii ja juontajal riittää stoorii. Kevääl niil on aina sellanen risteily, botskillinen bändei ja diggareit. Siit kasvo Kainuun bulein yleisötapahtuma. Se tsennas ton Ande Päiväläisen, siis sen ku oli skulannu pönttöi Strangersis. Nimeks pantiin Back to the Sixties. Mä tsennaan nää kundit. The Beat Goes On Pitkään ne siel kokoontu, mut sit se Kari häippäs Katinkullast takas Stadiin, eikä se BTS enää vörkkiny siel Kainuus. Ai et miks ne ei oo tsögannu juontajaks avoklabbist stadilaist. Mut se jengi jatko. Sit joka vuos mä oikeen venttaan, et mis kohtaa se Mape stikkaa taas snygii itseironist flöittii, siis esimerkiks et ”rock’n’roll, skittasaundi ja kaikki buleille ikäluokille tärkee on aina kuskattu Stadiin stogella – Hämeenlinnan kautta.” Lauantain skulaa Strangers, First, Esquires & Raittisen Jussi, Topmost ja Sounds & Rock-Jerry ja sjungaa The Sixties Blondies. TsilariTaitto_517018.indd 10 21.9.2017 13.15. Niil on kliffaa yhes. Mikä tää BTS sit meinaa. Meinaan et pääsette messiin. Seuraavana vuonna se tapahtu. Ne kekkas, et jos Anden vanhat frendit vois tulla Katinkultaan skulaileen kunnon kuuskytluvun musaa. Niin ja tietysti molempien iltojen spiikkeri on födannu böndel: Markku ”Mape” Veijalainen. Se BTS-jengi on sellanen perinneyhdistys, snadisti niinku tää meidän Stadin Slangi ry. Perjantain skulaa stadilaisist Roosters, Scaffolds, Diamonds, Oldies, Jim & Beatmakers, ja koko BTS-jengin ainoo landebuugibändi Express. Joka bändi vetää neljä biisii. Mitkä bändit siel skulaa. Aika monta jo kuuskytluvul kuopattuu bändii hierottiin henkiin: The Strangers, The Renegades, The Roosters... Koko idis oli et jengi tulee muutamaks päiväks relaan ja aluks ne skulas toisilleen
Ei olisi uskonut. Raijaltakin ilmestyy taas uusi kirja, Mun Stadi. Aiemmin ottioorigat olivat gamloja gubbeja ja gimmoja, mutta eivät enää. Raijan kniigat 1990-luvulla Kirstarin työläiskorttelissa kuvattiin Stadin kundien ja friidujen leikeistä lyhyt dokkari. Raija oli pidetty ja arvostettu opettaja, ja hänen oppilaistaan Stadin slangin parissa on jatkanut Anna Karvonen, joka pari vuotta sitten etsi arkistojen kätköistä Stadin kadonneet styget. Piti kirjoittaa oikeaa suomea. Foto: Mikko Reijola. TSILARI 5/2017 11 STADILAISIA HEIKKI PAUNONEN Tsilari onnittelee Raijaa! Raija Tervomaa täyttää ensi lokakuussa kunnioitettavat 80 vuotta. Kun ensimmäisen kerran skaboissa oli vain kundeja, Arvo ”Vovo” Metsistö houkutteli Raijaa messiin. Raija oli kovassa seurassa. Ensin Raija ei jänännyt lähteä messiin, mutta kun Olli Ihamäki kysyi seuraavana vuonna uudelleen, Raija lähti mukaan. Stadin Slangin perustaminen antoi sille hyvät kehykset, ja Raija onkin ollut yhdistyksemme aktivisteja alusta lähtien. Niin syntyi Raijan eka kirja, Stadin skloddit braijaa. Raija osallistuikin kaksiin skaboihin ja tuli molemmissa toiseksi. Kaikissa iltamissa pääohjelmanumerona oli bamlausskaba. Pisimpään hän oli maikkana Myllikässä, ja toisin kuin omat opettajansa hän antoi oppilailleen oppilaiden puhua omaa kieltään. Siitä alkoi Raijan slangiharrastus, joka jatkuu yhä. Hän on ollut hallituksen jäsenenä ja Tsilarin toimittajana useampaan otteeseen vuodesta 1997 alkaen. Vaikka tytöt eivät kovin paljon slangia puhuneetkaan, se tarttui heilläkin alitajuntaan. Ei slangia skidinä Raijan lapsuudessa oli vielä tavallista, että Stadin slangia puhuivat enemmän kundit. Jos aineeseen sattui pujahtamaan vaikka sana kiva, marginaalissa oli monta punaista pukkia. Valinta Stadin Friiduksi 2005 osui kohdalleen. 1990-luvun puolimaissa kerättiin rahaa Työläisäitipatsasta varten. Helsingin kaksoisyhteislyseossa eli Hykkylässä äidinkielenmaikat olivat tarkkoina. TsilariTaitto_517018.indd 11 21.9.2017 13.15. Sieltä Raija on sitä ammentanut jo yli kaksikymmentä vuotta. Sitä varten järjestettiin neljät iltamat, ensimmäiset Käpylän Torpalla, ja kolmet seuraavat Byggalla. Raijan aikana slangia ei saanut käyttää koulussakaan. On kuitenkin paikallaan antaa viimeinen sana päivänsankarille itselleen. Kun kysyin häneltä, mitä Stadi ja sen kieli hänelle merkitsee, hän vastasi: ”Mitä gamlemmaks mä tuun, sitä tärkeemmäks omat juuret tulee, mestat, missä mä braijasin ja slangi, pitskun ja kartsojen oma kieli. Opettajana Päivätyönsä Raija teki opettajana useammassa Helsingin ja Espoon koulussa. Näiden pakinoiden pohjalta on syntynyt kaksi kirjaa. Heillä oli myös omat, rajummat leikkinsä, mutta friidutkin menivät mukaan rofeen ja poldeenkiin. Niiden lisäksi Raijan kynästä on valmistunut upea Helsinki-aiheinen patsastrilogia: Mesikämmen muurahaispesällä (2010), Nopeammin ja korkeammalle (2011) ja Sankereita kaikki (2012). Samana vuonna Olli Ihamäki pyysi Raijaa pitämään slangipakinoita radioon, kun kaikki muut bamlaajat olivat kundeja. Hän asui lapsuutensa ja nuoruutensa Paganuksen talossa Pääskylänkadun ja Hämeentien kulmassa. Slangi putkahti kuitenkin uudelleen hänen elämäänsä vähän sattumalta. Gamloil höörnil se sama friidu, ku joutu ylppärikeväänä flyttaan Sörkast vekka, funtsaaki slangiks.” . R aija on vanha Sörkan friidu. Siihen oli käsikirjoituksen tehnyt Eki Mattsson, mutta Raija sai siitä ajatuksen ryhtyä keräämään Stadin leikkija peliperinnettä kirjaksi. Bamlausskabaan Monella stadilaisella slangin puhuminen jäi nuoruusvuosien jälkeen vähemmälle, niin Raijallakin. Ensimmäisellä kerralla skaban voitti Eki Mattsson. Kun talon oma piha oli pieni, kundit ja friidut etsivät itselleen leikkipaikkoja kauempaa, Akruksen ja Vankilan kaltseilta. Raija bulis slangi-illas v.2016
Perusturva vuoks yleisöfoneja pitäs olla metroassilla, lentoasemilla. Sinine hetki ei kestä ku neljäkyt minuuttii. Ei sähköö, tietsikkaa, mikroo Heka on budjannu Herulissa ilma sähköö jo kymmenise vuotta. Se on haaste. Kundi piti edetä kirjeitse. Ihminen on mukautuvaine. Performanssitaiteilija Heikki Mäntymaa (73) nappaa jääskopesta skrinnarit ja suuntaa alas Violankentsulle rundailee piruetteja. Siinä olis salamaa riittäny! Sähkötö mies puolestaa ei ole palaamassa ruotuu vaa häne himansa on yhe jäbä labbis. Notkeus on iän myötä snadisti taittunu, mutta klabbi kuitenki vielä nousee. Varikset nyökyttelee fiksuja knuburoitaa snögestä stripattuje koivujen latvuksissa. Kohta ei ole enää valoo eikä varjoo. F o to : To m m i H ei n o . Jos olis, kaiketi niille olis käyttöö. Näyttää siltä, että suulis aikoo skriinaa koko päivä. Ku Hekalta froogaa, miks sill ei oo sähköö, se vastaa ettei sill oo traktorii eikä koniikaa. Heruli sähköttömä kerrostaloyksiö kaiffari hierasee öögaansa nurkkahetekan hämärässä. Tieto häippäs. STADILAISIA KARI VARVIKKO Sähkötön Stadisissi Herulista lapsuuden ikuinen kipu luovuuden kaunis uteliaisuus elämän rohkea syntymä rakkauden uusiutuva syli ystävyyden onnellinen suru TsilariTaitto_517018.indd 12 21.9.2017 13.15. Infoo ei tullu. Heka postitettu tiedovälitys flygaa, kulkee fiudella ja viimemetreillä sykkelillä tai tökättävillä rattailla. Porukka suostuu shingraa mökille frysaa, köhimää steariinii tai öljylysikse valoo. Arto Paasilinna funtsi aikoinaa skrivaa kniiga gubbesta joka budjaa muuntajassa. Hela jengille tarkotettuja foneja ei oo enää missää, jos vaikka tulis kriisi. Ku jässikkä steppas terveysassalle ja sill ei ollu käytössää minkäänlaista tietotekniikkaa, asia ei selvinny luukulla. Kriisi alussa lamaannutaa, sitt jurputetaa, mutt kolmantena päivänä pannaa jo hösseliks. Se on puoli viisi. Sähkötö venttas vastausbreivii pari kuukautta. Sill on kuitenki lukittava kudju ja voda tulee ja menee. Peltikatsilla pomppii harakat, käkättää naakat. Joskus puheli olis sähkööki tärkeempi. Nyya, mutt myös vanha tapa ottaa slungisti. Alhaalla asvaltilla dallailee joku starbo strittauttamassa dogiaa. Siellä tutkitaa mite yhteiskunnassa klaaraa ilma sähköö, tietsikkaa, mikroo, fonee... Mite kundi voi bunkkaa ilman sähköö kerrostalossa, vain muutama kilsa päässä assalta. Sähkötö kaiffari kerrostalossa on erämaasissii verrattuna kaupunkisissi. Aamumollikka speglaa inee vastapäise stenumuuri fönareista. 12 TSILARI 5/2017 O n talve sinine hetki, ku seitsemänne kerrokse sähkötö budjaaja stendaa ledlyysi, nappaa kikrut ja tsiigaa Paavalintsyrka tornista paljonko kloku o. Aina se ei oo ollu iisii, mutt ku muistaa, ett Suomessa o 500 000 ihmistä, joill ei oo tietsikkaa, se hiema rentouttaa. Siks se kolahtaa. Ja hampaat voi tvetata pimeessäki
välistä aikaa, edes hiukan. Valtion taiteilijaeläke Heikki Mäntymaalle myönnettiin vuonna 2006. kuudellasadalla sinkkiämpärillä, . Taiteilija Mäntymaa marssi sähkötaloo Kamppiin ja froogas virkailijalta, ett eiks plitikka vois olla oikeessa suhteessa. Lisäksi se o studeerannu mm. Jääskope puolestaa o sähköttömä miehen tsengaskope. Heka yksiössä on kaasuhella. Ehkä liianki kauan. Tähä gimma kivahti, ett mikäli se on heistä kiinni, niin te jotka kulutatte sähköö noi liite, teidä pitäs bungaa siitä vieläki enemmä. valokuvaaja ja kirjoittaja elääkseen, . junavaunun jarrupaloilla, . Siitä o ny yli kymmene vuotta. Mitä on tullu duunatuksi. juuriharjoilla, kylpyammeilla, . F o to : To m m i H ei n o . Sitte ku laiffi taas vinstaa, se lähtee treffaa muuta jengii. ratakiskonauloilla, . Ku Heka kysy, ett mitä se sitte pitäs tehdä, pappi vastas, ett vedä sen vegen tsyrkasta. Kundi o ollu myös Marttaja Miessakkiatiivi. Jotai teknistä siis kuitenki, niin ja jääskope. Tsengat jääskobessa. ”Kalliit linjat makaavat tyhjinä, kun käytätte niin vähän sähköä.” Sitte Heka sai papru ja sano irti sähködiili. Miehellä oli himassa sähköt, mutta ei sähkövempaimii muutamaa lyysii lukuu ottamatta. Heikki bamlaa olevasa myös: . Se on osallistunu näyttelyihi kotimaassa ja ulkomailla vuodesta 1985 fotoilla, tilateoksilla ja performansseilla, joita se o duunannu yksi, partneri ja ryhmän kanssa. Parisenkymmentä vuotta myöhemmi flytatessaa Herulii, kundille kävi sähköasioissa vähä samall viisii. Skloddeja o neljä ja kakrujenkakruja kaksi. Mitä kaikkee Heikki Mäntymaa onkaa elämässää duunannu. Taiteen laidan reunamailla hän on duunaillu: . journalismii Tamperee yliopistossa. luova lorvailija ja hiljaisuuden maistelija jotta ymmärtäisi syntymän ja kuoleman . kahdella tuhannella säilykepurkilla, . Siin ei pitkää tsitattu, ku taiteilija siirsi paprut siviilirekisterii. linnunpöntöillä, . Samalla mm. Heka o valmistunu metallimieheksi Pohjois-Pohjanmaa keskusammattiskolesta. Se o ollu kerra giftiksessä, kerra kihloissa, takana on useita susisuhteita. Ku Heka bunkkas Rööperiss 1990-luvulla se skulas tuomiokapitulii ja froogas juristipapilta, voisko se tokkaa bökkerisä Johannekse seurakuntaa, koska Johannekse tsyrkka on paljo stailimpi ku Agricola. Unissa ahdisti, hiki nousi otsalle, puristi nii, ett hengitys oli salpautuu. penkeillä, lapioilla, . . Taiteilijalle une ja valvee tila on kuitenki luova tila ja kesällä, ku fogelit sjungaa, kundi saattaa koisii kymmene ja sitt talvell ku o oikei kova frysis, kakstoista timmee. Niissä palloilee paljon jengii. Foto: Kari Varvikko. Heka skagaa, ett se stikkaa lusika nurkkaa. Papparaine ei kuitenkaa käytä piisii ruuan laittoon, koska se käy skruudaamassa ulkona vähävaraiste tiloissa. Artisti skagis rupes kasvaa, ku se joitaki vuosi sitte oli Käpylässä suljetulla osastolla jelppaamassa mielenterveyspotilaita. Mite niitä vois jelppii. Sturenkadu kumppanuustalo Hanna ja Rööperi asukastalo Betania, o sähköttömä sosiaalisii treffimestoja. Mäntymaa on työskennelly mm. Sitä o hetkii, ku se haluu tsittaa iteksee, koska diggaa egoaan. Palvelutaloissa Heikki duunaa myös vapaaehtoistyötä; sjungauttaa ja panee pokat joraa. TSILARI 5/2017 13 Jääskope o sähköttömä tsengaskope Performanssitaiteilija, monitoimikundi joka on duunannu ura myös taidemodellina, o välillä tuntenu sosiaalista erakkoutta. Joskus talve sydämessä kaasupiisi antaa lämpöö, varsinki jos laittaa buli vodakattila hellalle kuumenemaa. runoilija omasta tahdostaan, . Sähköt bungas karkeesti ottae kymmene egee, mutt siirto ja perusbungaus lyftas hinna sataseen. Vapaaehtoisduuniss äijä smyygas elävii delanneita. TsilariTaitto_517018.indd 13 21.9.2017 13.15. arkkitehtuurija teollisuuspienoismallien byggaajana, freelancertoimittajana ja fotarina, kuntourheiluohjaajana ja ihmissuhdekurssien vetäjänä. laastareilla ja rakkauden hedelmillä. Mite sähkö haihtu elämästä. Sillo kundi bjuudaa frendeille jopa euron pari bungaavia lounaita. Juristipappi vastas, ett se ei onnaa
T ulin mukaan yhdistyksen toimintaan jo syksyl 1995, vaik rekisteröintini jäseneks tapahtu talvel 1996. Ensin perustamist syksyl 2015, sit Tsilarin alotust muisteltiin v. Nyt oli jo jonkinlainen byroo, jossa oli mööbeleit ja voi tehdä duunii ja säilyttää papruja, pitää palavereja jne. Foto: Virve Kuutar. Hommaa hoidettiin näin kevääseen 1997 asti. Valitettavasti siitä vuosien myötä kehittyi myös ”hirviö” kybersota, joka pitää meitä kaiken aikaa kauhun vallassa. Alus taloudensekä jäsenasioidenhoitajana toimi Sulo ”Supa” Santanen. 14 TSILARI 5/2017 TsilariTaitto_517018.indd 14 21.9.2017 13.15. Nää tapaukset siirsin suoraan Supalle, joka tsennas paremmin hakijoita. Tukikohtamme oli Supan kaverin urheilupromoottori ja verotusasiantuntija Jari Yletyisen byroo Mantskulla vastapäätä ”silloin urheiluväen suosimaa Messuraflaa”. Oma byroo Talvel 1997 yhdistyksemme hyyras byrooks urheiluseura Finnairin Pallon käytös olleen liikehuoneiston Hämeentie 67:ssä. Eikä se välttämättä sillon tarkottanu duunien vähenemist ja futuja duunista niinku usein tapahtuu täl hetkel. Edellinen oli vain treffimesta, siel ei ollu mitään säilytystilaa meidän papruille. Sen nimi juontuu muinaiskreikan sanasta (ohjata). Se johtu osittain jäseneks pyrkijöiden määräst, joiden kirjaaminen ”sulkakynällä” vei vilt aikaa. Matkalla treffeillemme hän otti messiin tulleen postin. Sulkakynäst tietsikaan Rubriikis sitaatteihin laitettu ”digitalisointi” ei tarkota nykyään käytös olevaa hokemaa. Sitten ei muuta ku skulaan ja froogaan: ”Kenen jäsenmaksun sä oot bungannu?” Onneks suurin osa hakijoista bungas ite. Lisäsin jäsenhakemukseen jäsennumeron ja täytin tilisiirtokortin jäsenmaksuu varten. Supan kans me treffattiin Jarin byroossa vähintään kerran viikossa. Sen kehittelyyn osallistuivat mm. Tilisiirros näky vain maksajan nimi. Yhdistyksemme tilille SYP:ssä alko ilmestyy ”mystisii” tilillepanoi, joist ei tienny ketä tilillepano koski. Pahimmis tapauksiss piti kilauttaa pankkiin tai Stadin rahatoimistoon, josta tilillepano oli tullut. Se sopi hyvin, koska Supa budjas sillo Munkkivuores. Sillon oli kysymykses sen aikaisen käytännön mukanen manuaalijärjestelmän siirto osittain tietokoneella hoidettavaks. Heti alus törmäsin ns. Tässä oli lyhyesti, kuinka itse käsitin sen silloin ja nyt. Tähän asti kaikki oli helppoa ja kliffaa. Tukikohdassamme dilkkasimme postin, mulle tuli jäsenhakemukset, loput Supa piti itellään. Selvät tapaukset ja selvinneet hakemukset Supa säilytti itellään aakkosjärjestykses, meidän byroo oli alkuaikoina Supan salkus. 1960 luvun buli idea tietotekniikan saralla oli ”Kybernetiikka”. Se on erilaisten säätöja viestintätapahtumia sekä itseohjautuvia automaattisesti säädettyjä järjestelmiä tutkiva tiede, josta kehittyi nykyinen digitalisointi. 2016. Jäsenrekisterinhoitajana Tarkkaa aloittamispäivää en muista, koska teimme taloudenja jäsenasioidenhoitoa osittain kimpas. Tänä vuonna on aika muistella jäsenrekisterimme digitalisointii keväällä 1997. Yhdistyksemme postisoite oli Munkan postin postilokero. Arska 2017 knubbissaan Slangin gamla lippis, joka oli Stadi-suunnistuksen vetäjän tunnus. Jonkun aikaa bamlattuamme yhdistyksen asioist mä lähdin himaan rekisteröimään hakijat jäseniksi. Kuriositeettina voi mainita, että silloinen Neuvostoliitto oli eritäin pitkällä sen kehittämisessä ja ”kovin” kilpailija oli Yhdysvaltalainen tietokonejätti IBM. Hän värväs kevääl 1996 mut talkooduuniin apulaiseks jäsenasioita hoitamaan, koska ties duunielämäni tietotekniikan osaajana. ”avoliittolaisiin”, joskus jäsenmaksun bungas avopuoliso, jolla oli eri nimi ku varsinaisella anojalla. ARSKA SOISALO SLANGIJENGIN HISTORIAA Jäsenrekisterin ”digitalisointi” Stadin Slangi ry:ssä on syksyst 2015 vietetty 20-vuotisjuhlii. yhteiskuntatieteilijät ja tietotekniikan parissa työskentelevät atk-ammattilaiset. Niiltä sai yleensä bungaajan tiedot
Suurimpien yhdistysten toimistojen ja PSP:n välillä oli mahdollisuus tietokoneyhteyteen. Viitenumero Innostuin järjestelmän hoidost niin vilt, että tein siitä 1960 luvun malliin vuokaavion, josta näki helposti järjestelmän tietovirrat ja prosessoinnit. Tietokoneet messiin Uusii jäsenii tuli tasaseen tahtiin. järjestelmä vaati käyttäjältään omaa tietsikaa joustavien lisäyksien, muutoksien ja poistojen tekoa varten. Ekaks funtsasin jäsenhakemuksen uusiks ja esittelin sen Helsinki-päivänä 1996 Supalle ja Paunosen Hekalle Stadin friidun ja kundin julkistamistilaisuudes Kappeli-Espalla. Oltuani messissä snadin aikaa hiffasin, ettei jäsenrekisterin pitäminen sulkakynällä tuu onnaamaan, vaan siihen tarvitaan ”järeämpää” kalustoa eli lähinnä tietotekniikkaa. Asia tuntui hallituksesta mielenkiintoselt. Vein jäsenhakemukset Fabbari 6:ssa sijaitsevaan PSP:n yksikköön, jonka ”friidut” tallens ne jäsenrekisteriin. Otin keväällä yhteyttä PSP:n järjestöpalvelut -yksikön dirikaan Juhani Kupiaiseen. Mä hiffasin, ett täs tulee ongelmia, jos jäsenistö kasvaa tätä vauhtia. Joka ilta olis rekisteri pitäny kopsaa ulkoselle muistilaitteelle varmuuden vuoksi. Tää järjestelmä tuli mieleeni, ku funtsasin parannuksii sulkakynäjärjestelmäämme. Foto: Virve Kuutar. Kokeilin siihen Excel-taulukkoa. 1994 snadin pöytätietsikan (8 kiloa). Sovimme, ett meilt ”rytmiryhmä” Herlevi, Santanen ja Soisalo treffaa PSP:n edustajat vapun aattona 1997 lounaalla PSP:n juhlakerrokses Fabbarilla. Loppukesäst 1997 olin oppinu käyttämään järjestelmää. Sain henkilökohtaist opastust heidän ”mikroillaan” rekisteritietojen päivityksis. Se huoli oli veks. Muutaman päivän kuluttuu sain hakemukset sekä rekisterilistan itelleni. Tarkoitukseni oli luopua jäsenrekisterin hoidost, koska sen pyörittäminen ei Sama lippis, Arska antaa ohjeita Stadi-suunnistuksesssa 2006. Seuraava vaihe oli jäsenistömme perustietojen vieminen PSP:n jäsenrekisteriin. Siinä oli myös buli riski, ett tiedot katoaa tai tietsika bragaa. Em. Tokaks aloin funtsaa jäsenrekisterin pitoa omalle mikrolleni. Niitäkin olisi pitänyt olla useampi ”sukupolvi”. ”korppuja” ja CD:tä. TsilariTaitto_517018.indd 15 21.9.2017 13.15. Siihen ei taitoni ja tietoni oikein riittäny. Se toimi niin, että yhdistyksen jäsenten perusja maksutiedot oli PSP:n tietokoneil. TSILARI 5/2017 15 >> Tukikohdassamme dilkkasimme postin, mulle tuli jäsenhakemukset, loput Supa piti itellään. Aloin kesän alus Supan kans tutustuu PSP:n jäsenrekisterijärjestelmään. Lounaan tuloksena sovittiin, että taloudenhoitaja ja jäsenrekisterinhoitaja jatkaa palaveeraamist PSP:n edustajien kans. Puhuin sillosen Slangin hallituksen kans, jonka puheenjohtaja oli Matti ”Härveli” Herlevi. Silloin ei vielä ollu ”muistitikkuja”, vaan ns. Olin slumpannu v. Molemmat oli tyytyväisii. Sen kävimme Supan kanssa läpi, että tiedot stemmas. Tiesin, että entisel työnantajallani Postipankki Oy:llä (PSP) oli ollu vuosikymmenii yhdistysten jäsenmaksujärjestelmä, johon käyttäjät oli ollu tyytyväisii
Siihen tuhrautui aikaa useampi tunti. Soittolinjas oli huono puoli, jos joku skulas mulle, niin yhteyteni katkes PSP:in. Tän tein varmistaakseni järjestelmän tietojen säilymisen ja mahdollisen rekisterin uudelleen luomisen. Olin soittolinjan varassa. Laattaidean faijana Hessun lisäks oli Kari Varvikko. Himas duuni jatku jäsenten kirjaamisena jäsenrekisteriin yms. Vuosittain kalenterivuoden vaihtues tulostutin PSP:ssa aakkoslistan rekisteris olevist jäsenist. Esim. Tän jälkeen tulostin printterillä nyyan version, joita monistettiin tarpeen mukaan. Ei muuta kuin byggaamaan viitenumerojärjestelmää. Kun näitä hakemuksia alko tulla, tein niistä tietsikalleni Exceltiedoston, johon tallensin ne tulojärjestykses. Sen tarkotus on tsekata, että viite on oikein tallennettu bungates. Sten Suvion laatta paljastettiin Kantsussa 16 TSILARI 5/2017 Stadin Slangi ry:n sääntömääräinen syyskokous . Itse skoijasinkin, etten koko oikees duunis ollessani koskaan tehny duunia niin vilt. Maksaja oli helppo tunnistaa viitenumeron perusteella. Onkohan järjestelmä vielä käytös. Jouduimme joskus suurten tapahtumien vuoks lähettämään kiertokirjeitä jäsenistölle tiedoks, koska harvalla oli silloin sähköpostia. Aikaisemmin mainitsemani jäsenja liittymismaksun maksaneen ongelma jatkui edelleenkin, tilisiirros oli maksajan nimi eikä välttämättä jäsenen nimeä. mahdollistanut pitempiä etelän lomia. Duunihan oli vilt myös ”Leelian lepotuolina” olemist. kniigoi. Tämä tuli suureen tarpeeseen, koska Tsilari ilmesty vain neljä kertaa vuodes. Mun täyty reknaa tuhannelle viitteelle tseknumero. Mä päädyin kolminumeroiseen viitteeseen eli numerot 1 – 999 ja siihen lisäksi tseknumero vikaks numeroks, maksimi neljä numeroa, minimi kaks numeroa. Se jäi snadisti kesken, etten antanut sitä duunini jatkajalle. Järjestelmän kehittäminen PSP:ssä jäsenrekisterijärjestelmää kehitettiin aktiivisesti. Se hoitui sillä, että PSP:sta tuli asentaja asettamaan koneeseeni snadin programin, joka skulas rekisteriä pitävään tietsikaan, kun halusin yhteyden siihen. Jos jäsenellä asioita tuotavaksi kokouksen käsittelyyn, on niistä ilmoitettava hallitukselle 3 viikkoa ennen eli toimita tieto 20.10. Himamatkalla talletin fyrkat Kasarmitorin postis PSP:ssa olevalle tilillemme. Kasvust 90 % tapahtu 10-vuotisjuhlanäyttelymme 1.10. Tsufet klo 17.30 Käsitellään sääntömääräiset asiat. Jos tseknumero ei stemmannu laskettuun, maksu ei lähteny eteenpäin. Toimintavuoden 2005 alun 1593 jäsenest saman vuoden loppuun mennes jäsenmäärämme kasvoi 48 % 2294 jäseneen, 762 uutta jäsentä. Kaikki skulas hyvin. Jäsenyys tsekataan dörtsillä alkaen klo 17 . – 28.10.2005 aikana Kaupungintalon aulas. Jäsenasioiden hoitajan duuni oli kliffaa aikaa, koska siinä sai yhteyden jäsenistöön. Sen takia täyty lisätä jäsenhakemuslomakkeeseen nyya kentsu: viitenumero. 1990-luvun lopus ja 2000-luvun alus meil oli usein jäsenhankintaskaboi, jois palkintoina parhaille hankkijoille oli Orasmaan Hessu esittelee Suomen ekan bokraukse olympiakultaa Berliinissä 1936 finstannee Sten Suvion muistolaattaa sen paljastustilaisuudessa Kantsussa Kanneltie kympissä lauantaina 16.9. Ravintola Kaisaniemessä 13.11.17 klo 18. Tiedostoa oli helppo sortteeraa aakkostai jäsennumerojärjestykseen tarpeen mukaan. Nämä listat mapitin ja taltioin käytössämme olleeseen varastokomeroon taloyhtiön klitsus. Uusien jäsenten bungatut jäsenhakemukset mapitin aakkosjärjestykses arkistointii varten. Parin vuoden kuluttuu tuli mahdollisuus lisätä tilisiirron jatkeeks blanco-osa lomaketta, johon saatto skrivaa tiedotteita jäsenistölle ja kertoa myös lähitulevaisuuden ohjelmista, joita järjestettiin jäsenille. Stepa budjas talossa vuosina 1960-1981. . . mennessä: toimisto@stadinslangi.fi TsilariTaitto_517018.indd 16 21.9.2017 13.15. Mä halusin, että uudet jäsenet pääsee mahdollisimman helpolla, numeron täyty olla lyhyt. Mä kävin joka näyttelypäivä kloku 16:00 tsökaamas sen päivän uudet hakemukset ja bungatut jäsenmaksut. joskus päiväristeilyi Rääveliin tai mm. Huom sääntöjen mukaan ekaa kertaa valitaan myös 1-2 varajäsentä. Muutaman vuoden kuluttua tääkin ongelma poistu, kun asuintalooni saatiin laajakaistayhteydet. Hoidin jäsenrekisterii kevääst 1996 – vuoden 2006 loppuun paria snadia katkosta lukuun ottamatta. Yks ongelma oli myös alus, koska talossani ei ollu vielä laajakaistayhteyttä. Hyvien suhteideni ansiosta sain heiltä heti käyttöömme uudistukset. Siinä sai tehdä duunii ”svettis presas”. Mä funtsasin siihen ratkaisua ja mieleeni tuli viitenumero. Maksettaessa pankin kassapääte laski viitenumerosta tseknumeron. painoarvolukuja, joilla kerrotaan viitenumerot yksitellen painoarvolla aloittaen lopusta alkuun päin mentäes. Niiden tarkotus oli myös tarkistaa entisten jäsenten tietoi yms. Mul oli onneks hyvä taloudenhoitaja Åstenin Fjalle tukena ja duunikaverina, meillä synkkas hyvin. Alkuaikoina jäsenmaksujen perinnäs tulostettiin PSP:ssä vain tilisiirtokortit maksamist varten sekä postitettiin ne jäsentemme kotiosoitteeseen. Mä käytin näitä omia viitenumeroja vuodesta toiseen, aina kun tuhat tuli täyteen, aloitin taas alusta. Koska mul oli jäsenhakemus tietsikani muistis, lisäsin siellä olevaan hakemukseen pari kentsua lisää: hankkijan jäsennumeron, sukunimen ja etunimen. Homman bungas Kaarela-Seura ry. viitenumeron yksi (1) tseknumero on 3, eli tilisiirron viitekenttään skrivataan 13. Tarkistukses käytetään ns
Myös Unessain soi kauniisti. Slangi-näkökulman toivat puheenjohtaja Harri Saksala ja toiminnanjohtaja Marjut Klinga, jotka antoivat juhlakalulle lahjaksi kullatun mikrofonin ja diplomin. Hänen ensilevynsä Kadun aurinkoisella puolella ilmestyi tasan 60 vuotta sitten, tauolla myynnissä oli uusin levy Jäbä kelaa monien kirjojen, levynkansien ja vanhojen nahkatakkien reunustamana. Hän kertoi, että se tehtiin TV 2:n viihdeohjelmaan Me vastavallankumoukselliset 1970-luvulla. Liemola pyysi Saksalaa laulamaan. Ensimmäiset nuorisoidolit Suomalainen musiikkiyleisö on saanut 2000-luvulla nauttia Mestareista Areenalla, Leideistä lavalla jne. Loppukiitoksissa Jari Pekkanen mainitsi, että Lasse Liemola on vuosia kiertänyt vanhainkoteja, sairaaloita ja palvelutaloja. Minut Heinivaho yllätti täysin vahvalla potpuritulkinnallaan Nahkaruoska sivaltaa -laulusta idän ja lännen teitä. TsilariTaitto_517018.indd 17 21.9.2017 13.15. H yvä niin. Kahvi ja lohileipä Konsertti oli koko kansalle ja toivottavasti saa uusinnan. Matti Heinivaho tunnetaan lännenralleistaan ja TV 2:n ohjaaja-toimittajana. Bigbändi piristää Yleisö sai tietysti kuulla Suomen ensimmäisen nuorisoidolin hitit Only You, Olen rakastunut, Diana, Diivaillen ja Anna pois. Toisaalta lauluääni ei saa hukkua orkan alle. Hatunnoston arvoista on se, että laulajatar ei tuntenut kappaleita ennen konserttia, vaan opetteli ne esitystä varten. Me viimeiset mohikaanit -konsertissa, joka lupasi ja myös toimitti kuulijoille Kultaisen 1950-luvun parhaita lauluja. Lasse Liemola voitti Helsingin Työväentalolla iskelmälaulukilvan miesten sarjan, Laila Kinnunen naisten. TSILARI 5/2017 17 STADILAISIA RISTO KOLANEN Hanna-Liina Vösa, Kai Lind, Matti Heinivaho ja Lasse Liemola kumartavat orkesterin edessä yleisölle. Viimeiset mohikaanit lavalla Savoy-teatteri oli melkein viimeistä penkkiä vaille täynnä lauantaina 2.9. Sitä ei huomannut. Hän on kaiketi eniten jatkanut yhtenäisesti laulamista. Spontaanisti kuulimme Niin Gimis on Stadi, johon Liemola myös yhtyi. Yleisö tykkäsi kuulemastaan, nautti lavahuumorista ja sai lipulleen täyden vastineen. Kai Lind, musiikin ja sen tekijöiden kävelevä tietosanakirja, aloitti Billie Boylla, mutta pääsi todella vauhtiin italiaboomin lauluillaan Tintarella di luna ja etenkin Amor, amor. Itse pidin eniten laulusta Aiemmin ymmärtänyt en, johon hän on tehnyt myös uudet sanat. Yhteistyö bigbändin kanssa selvästi piristää vanhaa laulajaa. Tekijät olivat kellottaneet molempien puoliaikojen laulut ja väliajan yhteen. Palkaksi hän pyytää vain kahvin ja lohileivän. Konsertin piti kestää 1,5 tuntia, mutta kaksi tuntia ja vartti siinä meni, koska spiikit ja kommentit niihin olivat pitkiä. Nyt vuorossa olivat ”Viimeiset mohikaanit”, 80 vuotta täyttävä Lasse Liemola, saman iän joulukuussa saavuttava Kai Lind ja heitä vähän vanhempi Matti Heinivaho Tampereelta. Tavallaan Vösa sai esittää myös Laila Kinnusta Liemolan partnerina yhteislauluissa Jos oot mun ja On keskiyö. . Hän tulkitsin kuvatun ajan naisten esittämiä lauluja Liian nuori, Suklaasydän, Lazzarella. Kesän he vähän styylasivatkin, mutta ihan viattomasti käsistä kiinni pitäen, Lasse muisteli lavalla. Erityinen kiitos on annettava juontaja Tarja Närhen ajan ja iskelmän tuntemukselle; hän oli tehnyt kotiläksynsä hyvin ja kysyi napakasti. Elvis Presleyn, britti Tommy Steelen ja etenkin Paul Ankan jalanjäljissä. Konsertin kauneimmista soinneista vastasi virolainen, klassisen laulukoulutuksen saanut, ihastuttava HannaLiina Vösa. Olin kuulevani ainakin Natalien, Ajomiehen, Kalinkan siinä. Kuva: Raimo Granberg. – Siellä on nykyään mun fanit, Lasse kommentoi. Myös vanhojen levyjen kansien ja kiekkojen kuvia heijastettiin aina tunnontarkasti taustascreenille, kun sen suomalainen tulkinta oli framilla. Se löytyy myös konsertin säestäneen Mosabacka Big Bandin levyltä, johtajanaan Markku Renko. He ovat 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun popidoleja, nuorisomusiikin kärkeä ennen rautalankaa ja sitä seuraavia pop-tähtiä
Klubi oli sen futislemppari totta kai. IN MEMORIAM F aija synty Tehtiksen telakalla 1.12.1935 ja budjas koko ikänsä Stadissa, jos ei lasketa krigun aikaa jollon se joutu oleen landella. Väiskin kentältä alko Hifkin lätkän tsiigaaminen mikä jatku Nordiksella loppuun saakka. Faija oli himo sporttaaja ja se tsuppas kaikkiaan 454 maratonia, viimesen vaan vajaa vuos ennen ku siirty yläkerran orkesteriin. PEKKA VAISTO HEIKKI VAISTO STADIN KUNDI ERKKI ”EKI” VAISTO kolas sydäriin Sloboissa 6.7.2017 TsilariTaitto_517018.indd 18 21.9.2017 13.15. Vaik Faija oli Stadin kundi ni landella Lohjansaaressa metskaamine oli parasta mitä se ties. . Hima oli Nyyalla Stuiduhaussilla ku sen faija oli siellä duunissa. Stuiduskabojen jälkeen faija meni verstaalle ja kun se oli hoidettu ni duuniin Stadin Kauppiksen Bibluun missä se sitten olikin eläkkeelle saakka. Meiät skidit se roudas sinne messiin jo ihan pilttinä ja homma jäi tieteski päälle meilleki. Pottutorilta oli spädä reissu skoleen Ressuun, jossa sen oma faijakin oli ollu. Vaik viikatemies kävi leedireissulla Slobojen puolella Gamlan Valamon saarella, ni faija slepattiin skrubuun Hietsuun. Mutsin se hittas Tölikasta ja budjas sen kans yli viiskyt vuotta Kantsun lähellä Kaarelassa mut tietty Stadissa kuitenkin. Kevyet mullat vaan Sulle, Stadin Starbu. Tsilarii se pluggas ja toi meille skideillekin niitä ja opetti meille broidiksille Stadin slangia, sitä gamlaa stailia tieteski
Kaikesta päätellen myös tämä tšur-sanan merkitys on aikoinaan ollut tuttu Stadin slangissakin. Esimerkkinä vain repliikki vuodelta 1909: ”Snaijataan lyyroja, abus minä esa koikkaamaan.” Tässä lienee käännös tarpeen: Lyödään [pallolla] koppeja, abus minä eka lyömään. TsilariTaitto_517018.indd 19 21.9.2017 13.15. Tämän selityksen on esittänyt jo Pentti Liuttu 1951 Helsingin slangia käsittelevässä gradu-tutkielmassaan. Sanaa tšur on siis käytetty venäjässä myös samassa tarkoituksessa kuin sanaa abuš, abus, apus Stadin slangissa. Mitätön heitto Tšura-sanaa on käytetty Stadin slangissa ainakin 1900-luvun alkupuolelta lähtien aina 1960-luvulle asti. Kun joku kundi on joskus nähnyt viiden pennin kolikon, hän on abuš-sanan sijasta huutanut: ”Tšura – fiman raha!” Tämä tšura-sanan merkitys on myöhemmin unohtunut, mutta se on jäänyt elämään vanhassa sanonnassa. Helsingin kaupunginmuseo. On kiintoisaa, että kaksi alkuaan osin samaa tarkoittanutta sanaa on saatu Stadin slangiin toinen ranskasta, toinen venäjästä. Abuš mun boltši! Tavallisesti Stadin slangissa on jotakin itselle omistettaessa käytetty sanaa abuš, abus, apus, esimerkiksi: abuš mun boltši, apus mun eka Akkari! Siitä on johdettu myös verbi abustaa, apustaa: Mä apustin sen ekaks! Abus-sanaa on käytetty myös leikin tai pelin alussa vuoroja tai rooleja varattaessa. Se sisältyy esimerkiksi kehotukseen tšuráj skorée nahódku ’omista joutuin löytö itsellesi sanomalla sana tšur’. TSILARI 5/2017 19 HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU Abuš ja tšura Vanha Kirstarin kundi Sulo ”Supa” Santanen kysyi minulta joskus 1990-luvulla, osaanko selittää, mistä tulee sanonta ”tšura – fiman raha!”, jonka hän oli kuullut paljon itseään vanhemmilta kundeilta. Slangia ranskasta Stadin slangiin abuš on tullut Helsingin vanhan ruotsinkielisen slangin kautta, mutta sen juuret löytyvät kauempaa. S upa Santanen ja minä samoin kuin kaikki skrubua, seinistä tai viivaa skulanneet Stadin kundit tunnemme toki hyvin tsurasanan, mutta vanhaa sanontaa en silloin osannut selittää. ”Snaijataan lyyroja, abus minä esa koikkaamaan.” Välkkäri Kallion kansiksessa 1940-50-luvulla. Taustalla on ranskan ilmaus à bouche ’ota suuhun, käy kiinni!’, kehotuksena tai käskynä esimerkiksi koiralle. Sen päämerkityksenä on ollut osoittaa eri tavoin mitätöntä heittoa rahapeleissä. Venäläisperäisen tšurasanan merkitys on kuitenkin slangissa kaventunut, kun itselle varaamiseen tai omistamiseen on alettu käyttää vain ranskalaisperäistä abuš-sanaa. . Yhteys on selvä. Seis, älä koske! Tšura tulee suoraan venäjän sanasta tšur, jonka merkitys on ’seis, älä koske!’. Stadin slangissa sanaa on käytetty rahapeleissä eri tavoin mitättömistä heitoista, joissa joku koskee heitettyyn rahaan. Aarne Laurilakin mainitsi tsura-sanan 1950-luvulta: ”Jos vaikkapa kruunaa ja klaavaa heitettäessä joku koskettaa ilmassa olevaan rahaan, sanotaan heiton oleva tsura.” Tältä pohjalta Supa Santasta askarruttanut sanonta ei kuitenkaan aukea. Toivo Kaiponen määritteli tšuran: ”Jos rahaa ilmaan heitettäessä (pelissä tai arvottaessa) se ei pyörinyt tarpeeksi vinhasti, niin heitto mitätöitiin huutamalla tšura!, ja lantin heitto oli uusittava.” Olavi Dahl puolestaan kertoi: ”Jos ilmahoidossa ylösheitetty raha ottaa johonkin, vaikka maassa pyöriessään jalkaan, on se tsura.” Sana oli tuttu myös Eddu Janzonille: ”Kun raha lantinheittopelissä osuu esimerkiksi jalkaan, on se tšura. Venäjässä on kuitenkin myös verbi tšurá?, joka tarkoittaa ’asettaa ehto lausumalla sana tšur’. Ranskan sana bouche tarkoittaa suuta. Abus-sana on tunnettu vanhastaan myös suomenruotsista: abuss, abusch ’tilaus, varaushuuto’: abuss åt mej, abusch jag! Siitäkin on johdettu verbi: abussa, abuscha ’varata jotakin itselleen huutamalla abusch’. Siksi palaan siihen nyt. Foto: Eino Heinonen
Vain apteekki puuttui Pasilasta sai lähes kaikkea mitä elämiseen tarvittiin – vain apteekki puuttui. Asukkaat muistavat hyvin Elannon, Hopeavuoren, Bergmanin maitokaupan ja meijerin, Ruokala Majan, polkupyöräkorjaamon, autokorjaamot, Mänty Oy:n, postin, paperikaupat, kangaskaupat, kukkakaupat, parturin, kampaamon, kemikalioliikkeet, leipuri Suvannon Eevankatu 3:ssa ja Maanviljelijäin Maitokeskuksen kaupat. Kari Varvikko muistaa hyvin, miten hänen kaverinsa kotitalossa, radanvarressa edelleen sijaitsevassa Kivimuurissa sattui tulipalo. Mattila, joka kilpaautoineen oli tuttu näky Eläintarhan ajoissa. Talvipuutarhan takana sijaitseva ylipuutarhurin kansallisromanttinen virka-asunto Villa Jyränkö on saanut nimensä Pekan mukaan. Järkyttävämpi oli Pasilan asukkaiden hyvin muistama ’sjuttonin’ eli Kyllikinkatu 17:n puutalon palo helmikuussa 1966, jonka yhteydessä kaksi pientä lasta ja vanhus saivat surmansa. Pasilan kartta. Yhteisöllisyys yhdistää edelleen alueen entisiä asukkaita. Pommitukset Sota-ajan pommituksista Pasila selvisi kuin ihmeen kaupalla, vaikka sijaitsi liki elintärkeää rautateiden risteyskohtaa. Toisinaan pojat myös viskoivat puuta stenareilla saadakseen herkut putoamaan. 1952 skurun tilalle tuli busa, päättäri oli pommisuojan edustalla, myöhemmin Ilmalassa. Koskisen ikäneidot pitivät Leankatu 3:ssa kauppaa, ja puoti oli tunnettu siitä, että sen hyväsydämiset omistajat myivät elintarvikkeita myös aukioloaikojen ulkopuolella, jos takaoveen koputti ja heiltä kohteliaasti pyysi. Puu oli vanha ja tuotti hyvin satoa. Myös pommisuojan lähelle osui, mutta kukaan ei haavoittunut eikä yhtään taloa tuhoutunut. Pommituksia paossa olleet muistavat vielä hyvin paikan hajunkin. Alueella oli oma skuru 10, reitti kulki Nordenskiöldinkadulta kiskan kantille puiston ympäri. 20 TSILARI 5/2017 F redriksbergin huvila-alueella eli ’Fredikassa’ asui reilut 3000 henkilöä, myöhemmin kaupunginosan nimeksi tuli Pasila. Tämä saatiin huomata kuluvan vuoden maaliskuun iltana, kun vanhan Pasilan asukkaita kokoontui bamlauskuppilaan ravintola Mestarikiltaan. Hertankatu 4. Pasilan kuuluisat galtsit: Junis, Parkkis, Sotis, Konnankallio ja Konkolankallio. Yksi pommeista putosi keskelle tietä Pasilankatu 27:ssä ja sai aikaan ison kuopan. TsilariTaitto_517018.indd 20 21.9.2017 13.15. Sinne kuljettiin kallioseinämässä olevasta ovesta Hertankatu 17 kohdalta, varauloskäynti oli Eevankatu 6:n pihalla. Hietsuun ja Munkan rantsuun mentiin fillareilla, Stadikalle ja Pirkkolan lätäkölle usein kävellen. Pommisuoja oli salaperäinen ja pelottava paikka. Erityisen huomion sai Jyrängön piha Kyllikinkadulla. Tunnettu kauppias oli myös Leo I. Piirtänyt Jaana Terri. Päärynäja omenavarkaissa käyminen kuului Pasilassakin asiaan. Bygga oli tärkeä kohtaamispaikka ja tanssit olivat aina suosittuja. Pasilan sijainti oli keskeinen, joten muukin Stadi tuli nuorisolle tutuksi. Ravintola Hertta ja Niskasen maitokauppa ovat vain iäkkäimpien vanhusten muistissa. Foto: Arvo Pohjola. Ääni kantautui koko Pasilan alueelle. Vaarallinen oli myös lähellä sijainnut ilmatorjuntapatteri, sillä kun sen taivaalle syytämät ammukset räjähtivät, maahan singonneet sirpaleet uhkasivat ulkona liikkujia. STADIN MESTAT TIMO SAARTO Vanhaan Pasilaan Kohta neljäkymmentä vuotta sitten pyyhkäistiin Helsingin kartalta Pasilan huvila-alue ja tilalle rakennettiin LänsiPasilan kaupunginosa. Talot tunnettiin omistajien, osoitteiden tai asukkaiden nimillä, riippuen ajankohdasta ja henkilöistä, kertoo alueen historiaan perehtynyt Jaana Terri. Monet viettivät aikaansa katsomossa koko perheen voimin, sillä ajot olivat äitienpäivänä. Puutarhat olivat kauneimmillaan 50-luvulla. Eltsun ajot olivat vuotuinen tapahtuman neljän vuosikymmenen ajan. Nastoja mestoja olivat mm. Varmaan kaikkien pasilalaisten mieleen on jäänyt päärynäpuu, joka ojenteli oksiaan Pasilankatu 24 Martinin talon pihalla Selmanja Pasilankadun kulmatontilla. Nastat mestat Viisikymmenluvun lapset muistavat hyvin mitä kaikkea kaunis ympäristö ja luonto tarjosivat. Rauhan ajassakin oli riskinsä. V. Perheen poika Pekka Jyränkö oli 1975-1996 Helsingin kaupungin ylipuutarhuri, myöhemmin puutarhaneuvos. Iiro Terri muistelee syöneensä kadulle pudonneita päärynöitä