Kaisaniemi ja Liisankatu TSILARI TSILARI 5-6/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 1 5.11.2012 10.19. vuosikerta Hinta 5 € Enson talo 50 v
CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET 2 TSILARI 5–6/2012 Taksidata ilmo 18. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. Tasan Stadin parhait. joulukuuta 2011 20:28:23 Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 2 5.11.2012 10.19. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii..
Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 3 5.11.2012 10.19. TSILARI 5–6/2012 3 STADILAISIA 12 KAISA WAHLLUND friidu Kaisaniemen takana 18 KALE-BAARIN JENGI Kalevankadulta esittäytyy 26 OLAVI KOSKELA poikansa Kostin muistoissa EKS MINNAA 8 JÄÄKÄRINKATU 8 oli Harry Ifströmin hima 17 DUUNISPEDAN stikkas Harry Piela 28 MUSAA JA RUNOUTTA arkistojen kätköistä 32 LIISANKATU on messun arvoinen JUHLIVA STADI 7 TAKSIKUSKIT 90 V. Raija Tervomaan muistoissa SNAKKAILUA 22 SLANGIPAIKANNIMET KÄYTÖSSÄ valottaa slangitohtori Ainiala 39 ALPO RUUTHIN KÄMPPÄ on slangikirjojen klassikko 45 HESSU ORASMAA kertoo patavahdin kokemuksiaan STADI JA SLANGI 8 BIISISKABA KÄYNNISSÄ – tuomaristoa jututettiin 23 UUSIA KNIIGOJA STADISTA – tuplajulkkari Stadarilla 25 KAUHASEN UUSI PLATTA OlliBullin arvioitavana 42 MALMSTENILLA MENTIIN Raikka raportoi slangitreffeiltä VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 24 Sörkän friidun stoorjea 38 Fundeerauksia 40 Stadin slangi blisaa 41 Skabat 46 Sautski 47 Häppikset SISIS Kannen kuva: Jallu K. Stadin kiistellyin talo 36 BÄRTSIN TSYRKKA 100 V. Raija Tervomaa oli paikalla 34 ENSON TALO 50 V. Koski Pollarit slangiproffa selvittää Eltsun ajot skrivaa muistosi! 20 17 He lsi ng in ka up un gi nm us eo . Stadin Kundi Harri Savusen stoori 16 BÄRTSIN BIBLU 100 V
Jos sullon ollu tai on edelleenki bändi ku on treenannu tääl Stadissa ni stikkaa faktat, fotot tai muut muistot jemmaan. 4 TSILARI 5–6/2012 Kniiga Stadin rabareist Helsingin kaupunginmuseo duunas kniigan Stadin gamloist rabareist. On siel joukos joku puolittaine slangitekstiki. Sit ne järkkäs runoskaban ja niit runoi on stikattu messiin. Kasaribändi Thunderstorm luukuttaa Kondekassa. Tuu snakkaa ja pluggaa slangii, diggaa slangibiisei ja lysnaa ku maikka stikkaa läppää slangista. Sä hittaat tän froogiksen netistä osotteesta www.helsinginkaupunginmuseo.fi/ treenikampatennen. Sinne skujas stoge. Slangikurssi Työviksessä Helsingin Työväenopisto järkkää ekaa kertaa slangikurssin tammi–maaliskuussa 2013. Zuge on vieläki ja draisaa joka puolelle Härmää ja Pietariin – ku ei vaa olis niit teknisii ongelmii. . Bändikysely käynnissä Jazz & Pop Arkisto, Teosto ja Kaupunginmuseo on käynnistänyt bulin treenikämppäkyselyn. . Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 4 5.11.2012 10.19. Mut Sörkän hamne alkaa olla finis, ku kipot ja kontit on flytanny Vuokkiin ja ne byggaa sinne uutta Kalasataman kaupunginosaa. SNADIT MIKKO SEPPÄLÄ Porrashuoneet. Stoge ja Sörkän hamne 150 vuotta Vuonna 1862 Stadiin tuli kaks tosi tärkeetä juttuu: stoge Stadista Hämppylinnaan ja uus hamne Sörkkään. Se on muuten aika nasta nimi vääntää kieli solmuun, tyypatkaa vaikka tähän stailiin: ”Kalasatamassa sataa kaatamalla.” . Se on snygi ja buli kattaus, läpikelattuu läppää ja koreeta fotarii riittää. Helsinkiläisten porrashuoneita 1800-luvulta 1940-luvulle. alkaen Työvikseen tai netissä osotteessa ilmonet.fi. Sörkän hamne 100 vuotta sitte. Maikka Mikko Seppälä + mahd. Helsingin kaupunginmuseo. Foto Helsingin kaupunginmuseo. vierailijastarat. Kurssi on perjantai-iltasin, sille mahtuu jotain 15 heeboo, ilmoittautuminen 11.12. . Helsingin kaupunginmuseo 2012
Jokasella on snadisti erilainen tausta ja snadisti erilainen nasta tapa bamlaa ja skrivaa. Mut niit kaikkii yhdistää se et ne on halunnu snakkaa oman stoorinsa ja stikkaa sen Tsilariin ja sitä kautta jeesaa handun hela slangijengille, antaa jotain itsestään ja samalla vahvistaa tätä buliks kasvanutta jengii. Mä koitan selittää tän asian. Jos penna ei pysy handussa, stikkaa idiksii ni kyl me sit skrivataan. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Ne kertoo siitä mikä on ollu stadilaisille tärkeetä, miten Stadi on koettu, mimmosii mestoi Stadissa on ollu ja miten tääl on eletty, braijattu ja bamlattu. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Mut niiden muistot elää, ne on jemmattu tän lehden vuosikertoihin ja siellä ne säilyy. Nää lesaajajutut on tän lehden suola tai ruuti, Tsilarin stydi ydinmehu. Eikä ne o pelkkii 20tai 30-luvul födanneit Sörkan tsalei ja giboi tai Tölikan swingipjattei ja lättähattui, vaa eri ikästä possee ku on budjannu eri puolilla Stadii ja kuulunu monenlaisiin jengeihin, ne on paljasjalkasii ja osa muualta tänne flytanneita. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. TSILARIN STYDI YDINMEHU V iime aikoina toimituskunnankin korviin on kantautunu sellasta mannaa, et tää Tsilari olis aika stydi ja messevä lehti. Ku te skrivaatte muistojanne Tsilariin, te duunaatte historiaa. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä puh. Mut me tarvitaan siihen teidän jeesiä. Mä en o räknänny montaks avustajaa täl lehdel on ollu, mut varmaan parisataa. Tsilari on ilmestyny 17 vuoden ajan. Nää muistot tuo syvyyttä nykyselle Stadille, nykysille mestoille ja nykyselle slangille, ja ne tuo syvyyttä slangijengin toiminnalle. Tätä tarkotusta hoitelee pääasiassa Tsilari. Ja meidän puolesta Tsilarin on tarkotus petrata ku sika juoksuaan. Nää stoorit on alkujaan voinu olla pelkkää höyryjen päästelyy ja pään aukomista, kliffaa skrivaa ja nastaa pluggaa, mut ajan myötä ne on muuttunu monella tavoin arvokkaaks kulttuurihistoriaks. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 5 5.11.2012 10.19. PS. Tsilari byggaa lesaajien skrivaamille jutuille. MIKKO SEPPÄLÄ KIRJOITTAJA ON TSILARIN TOIMITUSSIHTEERI JA STADIN SLANGIN JÄSEN N:O 1232. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Stadin Slangin tarkotus on samlaa ja jemmaa slangii ja siihen liittyvää matskua. Monet tän lehden ekojen vuosikertojen skrivaajista on jo stikannu lusikan nurkkaan. Jos penna tai kamera yhtään pysyy handussa, tuu messiin vääntää Tsilarii. Vaik Stadin Slangi on kasvanu tosi buliks, ni Tsilarilla on tosi snadi toimituskunta ja siihen kaivataan lisää jengii. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Raija Tervomaa puh. LEDARI TSILARI 5–6/2012 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh
Nyt se tuotetaan talkoobotnella, mutta kuinka kauan. Nää kaikki on saanu jengii liikkeelle tuhatmäärin. 046-810 1433 cata.mansikka-aho@ eduskunta.fi Mikko Seppälä puh. Bisnesmaailmassa on ollu tapana tehdä SWOT-analyysi firman kondiksesta. LASSE LIEMOLA BAMIS LASSE.LIEMOLA@LIEMOLA.COM 050 58 58 985 Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 6 5.11.2012 10.19. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Helppo minnaa ett ku on tiistai nii Milenka ja slangitreffit kutsuu. Nähtäväks jää kuinka kauan me mahdutaa Milenkan tiloihin. SNYGEIMMÄT sjungataa sunnuntaina 9.12. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Tää hallitus on pitäny tärkeenä, että FYFFEHOMMAT on jees. Me ei skruudata enempää ku tseenataa. Ei bungaa mitää. Siinä tsiigataa VAHVUUDET–HEIKKOUDET–MAHDOLLISUUDET–UHKAT. Ens vuodelle on budjetissa tarkoitus stikkaa snadisti fyffee näihin iltoihin. Organisaatiota tarvii kehittää ja samalla varoo liikaa byrokratiaa. Mitä plänejä meill on jatkossa. www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI MINNE SKURU FÖRAA. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Pirjo Tuohimaa puh. Niist on tullu monelle ”must”, on kliffaa ku saa bamlaa tattikset toivottaa stadilaisille Gutaa Jyglyy… Ilmari byroossa venaa ilmoittautumisii. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Siitä alkaa oikee joulufiilis… Kliffaa loppuvuotta koko jengille. Joustava päätöksenteko ja uusien idiksien toteutus on voimavara, jonka avulla me pysytää kasvu-uralla. 050-585 8985 lasse@liemola.com Varapuheenjohtaja Hannu Heiskanen puh. Proggista on saatu kliffasti – jopa tungokseen saakka – ja vuosi on buukattu täyteen ”jokaiselle jotakin” -idiksellä. Tänks HOK-Elannolle, joka on ollu sponssaamassa meidän muitaki häppiksii. Seuraavan hallituksen tulis mun mielestä tehdä tuo analyysi. 6 TSILARI 5–6/2012 HALLITUS Puheenjohtaja Lasse Liemola puh. Näyttää silt ett jengi diggaa tätä viikottaist systeemii. Tää syksy me ollaan lisätty slangitreffejä: ennen ne oli kerran kuukaudessa, nyt ne pidetään joka viikko. 0400-428 325 hannu.heiskanen@htppalvelut.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. Minne skuru föraa. Frelssariarmy kääntyy taas meidän puoleen ja pyytää jeesii joulupatojen vahtimisess. Mikä on meidän tahtotila. Me ollaan jo niin buli lafka, ett tätä on vaikee klaarata vasurihandulla. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Cata Mansikka-aho puh. Nyyaa mestaa on hankala hittaa ja yhteistyö raflan kanssa on toiminu. Kliffoi slangitreffei on tiistait, niistä stikataa infoo e-pululla. ”M ieli Sörkkaan ois tsöraa, sinne skuru kyllä föraa” me sjungataa joka tiistai Olutrafla Milenkassa slangitreffien tunnarina. Syysmöötti on marraskuussa ja häppiksii on vielä vuodenvaihteeseen saakka. klo 15 Kaltsin tsyrkassa ja 23.12. Kuus numbaa on parempi ku monen muun yhdistyksen neljä, se nielee resursseja ja tarvii tekijöitä. Meillä on vuosittain neljä bulii tsyrkkatapahtumaa ja kesällä yhteistyössä Stadin kanssa Espan lavalla Stadin Friidun, Kundin ja Junnun valinta. Hae libari ajoissa nii pääset inee ja tsittaa. klo 15 Paavalintsyrkassa. TSILARI on selkeesti jäsenistölle tärkein ja halutuin tuote. Tää froogis merkkaa meidän yhdistystä: Me lähestytää 4000 jäsenen rajaa. HÄPPIKSET duunataa paitsi omalle jäsenistölle myös kaikille stadilaisille
Äijä bamlas et pirtulla. Duunit ei tahtonut luistaa, kartsat oli huonossa kondiksessa (niin ku nykyään ku tulee snögeä), eihän biligatkaan olleet ihan briimakamaa. Ne pirssit joil oli kovakulkunen bilika sai aika stydisti fyrkkaa, kun pirtu-ukot tarjos kunnon diiliä varpusten hakemisesta. Osa pirsseistä joutui sotahommiin mut kuskit sai ajaa omaa fiudea sodan ajan. Sit Stadi (tai Härmä) sai aika isot kisat, Olympialaiset. Jos duunaat noin ku mä bamlasin ja oot muutenkin stärä kundi, niin pirssihomma on ihan liffaa duunia. Mut kundit vaan suhas ja pikkuhiljaa homma rubes toimiin paremmin. Kai ne biligat ja kuski oli aika kesyjä. EKS MINNAA HARRI SAVUNEN Kirjoittaja on Helsingin Taksiautoilijoiden pj Stadin pirsseistä S tadin pirssi täyttää tän vuoden marraskuussa ysikymmentä. Nyt on asiat toisin: on kunnon fiudee – mut ei duunit oo muuttunut ollenkaan. Äijät sai jonkun diilin Jenkkeihin josta hommattiin Nykin gamloja Checkereita eli niiden vanhoja pirssejä mut ne oli ihan skeidaa kamaa. Orraeus tais ekassa hukissa tempasta mällin. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 7 5.11.2012 10.19. Aikoinaan yks gamla vosikka bamlas mulle kun ihmettelin miten se oli aika tukevissa (paljon fyrkkaa), et mist se on ton omaisuuden duunannut. Ne fiudet joissa ei ollut kuskia sodan aikana meni skeidaks. Foto Helsingin Kaupunginmuseo. Dumarit hankki Checkeri-episodilla stydisti fyrkkaa. Sit kun tuli kieltolaki, rupes pirtu-ukot häärään. Kolari tais sattua nykyises Kaisiksen ympyrässä. Edellisessä Tsilarissa Paunosen Heka bamlas niist alkuajoista. Vuonna 1922 pirssikuskit piti 14.11.1922 ravintola Kaisiksessa bamlausmöötin, jos perustettiin Helsingin taksiautoilijat Ry. Ne vosikat kun jäi sodan aikana Stadiin koitti tehdä duunia, mut löpöstä oli pulaa ja niin oli pokastakin. Pokaa pitää jeesaa ja hoitaa duunit kunnolla. Stadi pirssejä yritettiin kohentaa kisojen vuoksi. Orraeus oli eka kundi ku sai luvan kytiltä kuskaa pokaa, vuosi oli 1906. TSILARI 5–6/2012 7 Kumijalat pirssitolpalla Eteläespalla Kauppatorin laidalla. Sit tuli aika kun slopot hyökkäs Härmän kimppuun, ne kulma tartti lisää maat kun niillä oli niin ahdasta. Tota NAG-merkkii ei hittaa enää, se oli Neue Automobil-Gesellschaft (eli ”Uus Autofirma”). Uutta Neukku-fiudee sai, mut ne jotka ei halunnut skujaa niillä koitti pitää vanhaa fiudea timmissä. . Pirssikuskit joutu ajaan feduilla eli häkäpöntöllä. Mut ei se mitään, homma jatku
. Sävellysten on oltava uusia, tekstien aiemmin säveltämättömiä. Koulubailut olivat muualla ”konvia” ja sitä rataa. . Tuomaristo on tietysti jäävänny itsensä. Biisiskaban juryn muodostavat Heikki ”Hector” Harma, Lasse Liemola, Kai Lind, Pemu Mustonen ja Pirjo Tuohimaa. Stadin slangi ry rykäisi käyntiin kisan, johon voi osallistuu kaikki halukkaat. Voittajalle on luvassa 1000 euron palkinto! Kunniapalkintoina jaetaan kaksi 500 euron stipendiä. Se on kyl tehny pääosan lyriikoistaan yleiskielellä, toisinaan slangimaustein: – Mä kirjoitan lauluja suomeksi suomalaisille, eikä urbaanius tai nuorekkuus vaadi välttämättä slangia. Hector odottaa kestäviä slangibiisejä Heikki Harma alias Hector födas Tölikas vuonna 1947. Tuomaristoon kuuluu allekirjoittaneen ja Tsilarin päätoimittaja Pemu Mustosen lisäks meidän oma bamis, Lasse Liemola sekä Hector ja Kai Lind, jotka kaikki kolme on rutkasti ansioitunu suomalaisen kevyen musiikin tähtitaivaalla. Liitä mukaan biisin nimi ja tekijät sekä yhteystiedot. Biisit tuotetaan itse mp3-muotoon ja lähetetään osoitteeseen biisiskaba@stadinslangi.fi. . . SLANGIJENGI PIRJO TUOHIMAA Stadin Slangi ry julkaisee myöhemmin CD-levyn parhaiksi katsotuista kilpailukappaleista. Näil kaikilla huippumuusikoilla on aikaa kisatuomarointiin, mistä me ollaan tosi kiitollisii. Hectorille Stadin slangi on pysyny osana identiteettiä. Hectorin erityisansio on pitkän linjan biisilyyrikon taival, mikä antaa näkemystä arvioida kilpailubiisien sanotuksii. 8 TSILARI 5–6/2012 Biisiskaba starttas – TUOMARISTOSSA MUSIIKIN KOVIA NIMIÄ V uodenvaihteeseen asti on sullaki ny aikaa skrivata mahtava uus slangibiisi. – Faija oli Rööperin kundeja, ja vanha slangi tuli hänen kauttaan tutuksi jo kotona. Lasse keikkailee edelleen etenkin just slangibiiseillä, Kaitsu esmes Four Catsin alkuperäisjäsenenä; Hector esiintyy mm. Otsikoksi BIISISKABA. Beatlesitkin Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 8 5.11.2012 10.19. Slangisanasto oli kuitenkin vain nyanssi ja puheen nuotti, joka poikkesi maalaisserkkujen vastaavasta. Sta din Sla ngi ry juli sta a UUSILLE SLANGISTYGEILLE BIISIS KABA N LISÄINFO kilpailusihteeri, yhdistyksen hallituksen jäsen Pirjo Tuohimaa, pirjo.tuohimaa@welho.com, puh. Kieli tarttuu nopeasti. Kesälomien jälkeen monet pihakaveritkin puhuivat vähän aikaa mie-mie'tä. Turun Hair-musikaalissa vanhana Vietnamin veteraanina. Stikkaa mp3-muodossa oleva demo 31.12.2012 mennessä joko sähköpostilla osoitteeseen biisiskaba@stadinslangi.fi tai CD-levyllä Stadin Slangin toimistoon, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. 040-773 7834
Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 9 5.11.2012 10.19. Sen voitti Erik Lindströmin säveltämä ja Sauvo ”Saukki” Puhtilan sanottama ’Minun stadini on Helsinki ’, jonka itse esitin. Moni ei enää tiedä, mistä sana tulee. – Mulle perinteinen Stadin slangi on ollut nuoresta pitäen enemmänkin Asenne. Hector ei pidä väkisin väännetystä slangista vaan toivoo, et biisilyriikat olis luontevaa nykyslangii. Kai kaveeraa stygestä, jossa kerrottiin vankilakundin ”liituraitaprigistä”: vapautuessa se vaihto laitoskledjut herraskaiseen liituraitapukuun, mut töpeksi uudestaan ja joutu pian taas linnan vaakaraitaan... No sehän oli alkujaan ”lefvande bilder” eli elävät kuvat! Ite en mielelläni käytä mitään sellasta slangi-ilmasuu, jost en tiedä mistä se juontaa juurensa, Kai tähdentää. TSILARI 5–6/2012 9 lauloivat yleiskielellä, mutta puhuivat täysin ”liverpudlianisti”. – Näit kisoja on ollu aiemminkin, Kai muistelee. – 70-luvulla, kun Kappeli-rafla uusittiin, järkättiin myös skaba Stadi-aiheisista biiseistä. Muutenkin rockmusiikin vaikutus nuorison kieleen on ollut voimakas. Esimerkiksi ”digata”-verbin lanseerasi nuori Dave Lindholm 70-luvun alussa, muistuttaa Hector, joka työskenteli sillon YLE:ssä toimittajana. Se on pitkän radiouransa aikana huomannu, kuinka paljon jengin tapa ilmasta asioita on muuttunu ja miten junnut nykyää bamlaa. Four Catsis edellee, vaik heebot on puoliks vaihtunu: alkuperäsistä on enää Kaitsun lisäks jäljellä Lasasen Pena. – Odotan et jengi noudattais hyvää makuu ja käyttäis kekseliäästi slangii hauskois paikois, ei itsetarkotuksena. Hector kertoo. Se esiintyy mm. Hector on Stadin Slangin biisiskaban tuomaristossa. Kaitsu toivoo skabaan lennokkaita tekstejä ja iskevii melodioita. Slangiin tuli enemmän englanti-vaikutusta vasta 60-luvun lopulla, jolloin popparinuoriso oppi kieltä ulkomaisilta levyiltä. Odotan kiinnostuneena, millasii biisei jengi saa aikaseks, toteaa Kaitsu. Four Cats vuonna 1965. Paljasjalkasena stadilaisena Kai bamlas frendien kans slangii: – Ehdottomasti! Me käytii esmes levaris tai ”leffas”, kuten termi nykyää kuuluu. Jos biisi on koukuttava ja svengaa, aina parempi! Aiheisto on laaja kuin stadilaisen elämä itse. Kai Lind toivoo lennokkaita tekstejä ja iskeviä melodioita Myös Kai Lindin musiikkiura senkun jatkuu. – Toivon skabaan uutta suomalaista kestävää musaa, jonka lyriikat edustaa modernia slangia luontevalla tavalla, kiteyttää Hector. Vaikkei mulla ollukkaa muuta ansiota biisiin ku sen shungaaminen, on silti kliffaa tulla taas näihin kuvioihin vähä eri roolissa. ”Diggaa”-verbin lanseerasi nuori Dave Lindholm 70-luvun alussa. Kai Lind vasemmalla (eka oikealta Lasasen Pena).
Ikkunamme ilmansuunta oli siis etelään. Huoneemme ikkuna antoi Vuorimiehenkadun puolelle. Kivijalka oli jäljellä. Istuin usein ikkunan ääressä ja katselin, kuinka kuorma-autot toivat laatikoita sekä olutkoreja ja kärräsivät niitä viinakaupan lastaussillalta sisälle. Koko Sepänkatu ja Punavuori olivat siihen aikaan vielä täynnänsä vähäväkisten puutaloja sekä ahtaita hellahuonekoteja. Meillä poikanuijilla oli yhteen aikaan semmoinen villitys, että teimme rautalangasta taivuttamalla tiirikoita. Sinne muutimme kahden vuoden Munkkiniemessä asumisemme jälkeen. Jonkun ajan kuluttua muistan niitä astioita olleen reilun puolenkymmentä siellä täällä lattialla. Hilloa löytyi, koska silloin säilöttiin paljon talven varalle omia säilykkeitä. Sepänkadulla oli ainakin neljä klapikauppaa ja polttopuukauppa kävi talvella kuin siimaa. Klapit pomppi ja keikkui kuorma-autojen lavalla viimeisellä matkallaan kohti kotilietten lämpöä. Tämä ”meidän talomme” nökötti pihan perällä. Halkokuormurit kaasuttelivat pitkin ja poikin katuja. Ensin laitoimme alle yhden ämpärin. Heti ensimmäisenä syksynä saimme huomata kuinka hatara talomme olikaan. EKS MINNAA 10 TSILARI 5–6/2012 Jääkärinkatu 8, 1953–1954 U llanlinnan kaupunginosassa on lyhyenpuoleinen kadunpätkä, joka ulottuu Korkeavuorenkadulta Laivurinkadulle. Vaikka huoneet olivat pieniä ja ahtaita, pihalla, ja erityisesti kaduilla oli tilaa. Sen pihan puoleisessa päädyssä oli tiilestä muurattu ulkorakennus, joka sisälsi talorykelmän ulkovessat ja vanhan hevostallin. Isän kuolemasta oli vajaa neljä vuotta ja isättömyys oli asia, joka oli minulle se suuri taakka. Monissa Ullanlinnan ja Eiran vanhoissa kerrostaloissakin oli pystyuunit ja puuhelloja, siis puulämmitys. Kohta ilmestyi toisaalla uusi vesinoro ja kiikutimme sen alle suuren kattilan. Rinkinen oli jonkinlainen meidän poikanuijien idoli. Semmoisilla senaikaiset komeron lukot helposti aukesivat. Puiset portaat nousivat tiilestä muuratun, matalan, vaaleaksi rapatun kellarikerroksen seinän vierestä eteiseen. Hataran talon hellahuone Jouduimme muuttamaan halpaan ja hataraan vuokraröttelöön. Rinkinen makasi altaan pohjakaakeleita vasten mahallaan kädet levällään kuin Jeesus ristillä ja nousi muutaman minuutin kuluttua altaan Jääkärinkadulla oli GWS:n peltitölkkitehdas, joka arkipäivisin piti aikamoista pärinää ja rätinää. Eteisessä oli vielä muutama porrasaskelma ja porras-aulassa neljän asunnon ovet. Putoilevat pisarat soivat kuin musiikki: Tip, tip… Plop – plomp – plimp… Tai sitten tiptiptiptip… joka astiassa oli omansalainen rytmi ja säveltaso. Tämä oli suuri helpotus ja etu, koska siihen pieneen huoneeseemme paistoi Vuorimiehenkadun puoleisen kivitalon yli sentään kesäisin aurinko. HARRY IFSTRÖM Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 10 5.11.2012 10.19. Muutama kesäsade ei vielä tuottanut ongelmia, mutta kun syksyn jatkuvammat sateet alkoivat, alkoivat myös kattilasulkeiset. Sieltä näkyi tilavan pihan takana vastakkaisen tontin uudehko kerrostalo, jonka katutasossa sijaitsi Vuorimiehenkadun Alko. Veden tippuminen jatkui vielä kauan sateen loputtua. Hellahuone oli muistini mukaan reilusti alle kahdenkymmenen neliön. Vesikatto nimittäin ei pitänyt vettä. Oven takana kullakin perheellä oli pieni, yksi-ikkunainen hellahuone. Aitavierillä ja kivijalkojen juurilla kasvoi hierakkaa, ratamoa ja savikkaa. Katselimme Yrjönkadun uimahallissa altaanreunalla jännittäen kuinka pitkään hän siellä pysyy ja nouseeko hän ylös. Jääkärinkatu 8:ssa oli kaksi puutaloa, kadunvarren puutalo, sekä pihalla se talo jossa me asuimme. Talo oli joskus jo 1800-luvulla rakennettu, eikä sitä ei purkuuhan tähden ollut kunnostettu vuosikausiin laisinkaan. Kadunvarressa oli vielä kyseisen puutalon ja viereisen kerrostalon välissä matala, kaksikerroksinen vanha pieni kivitalo, joka ulottui pihan puolelle. Hänellä oli nimittäin epävirallinen veden alla sukelluksissa pysymisen Suomen ennätys. Pihan puolen nurkalta oli joskus, ehkä sota-aikana, yksi asuinrakennus palanut. Pihalla oli pölyävää hiekkaa. Koko rakennusrykelmä oli nukkavieru. Tänne muuttomme oli varsinkin äidillemme suuri sosiaalisen statuksen pudotus. Hänellä oli pieni asunto vielä pienemmän liiketilan takana. Tämä matala, lähes pihantasainen kivijalka oli täyttynyt kaikenlaisesta maaaineksesta ja toimi kesäisin talon porukoiden lentopallokenttänä. Vesi tietysti valui ensin vintin täytteisiin ja sieltä täytteiden vettyessä alkoi vesi tippua sisäkatosta läpi. Siitä sen päättelen; että kun yöksi levitimme hetekan, päästävedettävän haitarimallisen pukkisängyn ja kun seinän vierellä oli lisäksi vielä yksi pieni kirjahylly ja ruokapöytä ja hella, niin lattia oli tupaten täynnä. Nimenomaan hillokomerot, koska ei meitä poikia perunat kiinnostaneet. Miltei vastapäätä pihamme porttia Jääkärinkadulla, oli Rinkisen kellosepänliike. Jääkärinkadulla oli GWS:n peltitölkkitehdas, joka arkipäivisin piti aikamoista pärinää ja rätinää. En muista koskaan kenenkään meistä jääneen noista tihutöistä kiinni. Klapien ja makean haussa Talon alla kivijalassa oli puukellari ja hillokomerot. Vaikka ”Ullanlinna” kaupunginosana kuulostaa nykyisin korvissamme melko juhlavalta, oli talo, johon muutimme kaikkea muuta
Oikealla olevasta portista kuljettiin pihalle. Yrjönkadun uimahalli olikin parin talven ajan viikoittaisen matkamme kohteena. En enää ikinä toiste tehnyt samaa temppua uudelleen. Seuraavalla klapikeikalla vedin kelkan talomme takana olleelle kellarin ovelle, hain kellarin avaimen kotoa ja lastasin puukellaristamme klapimitan täyteen. Silloinen hiilijalanjälkemme oli lähes huomaamaton. Talo saattoi tällöin olla vielä hiukan ränsistyneempi. Kuva C. Wilkman 1937. Mutta Rinkisestä vielä sen verran, että myös hänellä kuten siihen aikaan niin monella, oli puuklapeilla toimiva uunilämmitys. Pihoilla oli pyykkinarut, joihin kuului oleellisesti ns. Oikealla olevassa puutalossa asuimme kaksi vuotta. Jääkärinkatu 8 sisäpiha. Seipäällä nostettiin pyykkinaru pyykkeineen ylemmäs keikkumaan sen jälkeen, kun naru oli ensin lastattu lakanoilla. Vettä piti lämmittää Talousvesi haettiin sisään ämpärillä pihalla olevasta vesikraanasta. Hän pyysi usein minua hakemaan kelkallani klapisylyksen Sepänkadulta. Sainkin oivallisen tuuman katsoessani kuinka kolikot kilahtivat klapikauppiaan kassaan. Ulospäin oli asunnoista juokseva vesi, kun vain otti lähtiessään nurkasta hellan vierestä laskiämpärin käteensä ja kipaisi likakaivolle. Puhalluslamppu oli sellainen messingin värinen laite, joka toimi ilmeisesti petrolilla. Portin vieressä oikealla oli iso kivitalo, Jääkärinkatu 10, joka on olemassa yhä. Vähitellen olo paheni sitä mukaa kun karamellit hupenivat. Ulkovessat näissä taloissa oli tietenkin, koska taloissa ei ollut viemäriä kuin likakaivossa ja pesutuvassa. Valkopyykkiä keitettiin lipeäsaippuan kanssa, ”oikeat” pesupulverit tulivat kauppoihin vasta joskus myöhemmin. Puut piti tuoda omasta kellarista. Vedin kelkan kelloliikkeen eteen ja kannoin klapit Rinkiselle. Grünberg 1957. TSILARI 5–6/2012 11 Jääkärinkatu 8 kadun puolelta v.1937. Siihen petrolisäiliöön pumpattiin käsipumpulla painetta, päästettiin venttiili auki ja sytytettiin. Helsingin kaupunginmuseo. Kuva W. Pihan perältä menevät rappuset porras-eteiseen. Kirjoitus on katkelma Harry Ifströmin laajasta, toistaiseksi julkaisemattomasta muistelmateoksesta ”Kultarannasta Hermannin helmeen” (2012). Helsingin kaupunginmuseo. Vesiputki oli talvella kovilla pakkasilla usein jäässä. Pesutupaan tuli vesijohto, mutta ainoastaan kylmä. Itse asiassa kukaan ei tiennyt semmoista suuretta olevan edes olemassa. Se oli vielä 50-luvulla ainoa yleinen uimahalli Helsingissä ja koko Suomessa. Putkea piti sitten talkkarin puhalluslampulla lämmittää auki. Veden lämmitykseen oli nurkassa suuri muuripata, johon sytytettiin tuli alle. Näkymä oli parikymmentä vuotta myöhemmin 1954 kun siinä asuimme, aivan saman näköinen. Portaiden vasemmalla puolella olevassa matalassa rakennuksessa oli ulkovessat, sekä vanha ajurin talli. Oikealla alakerrassa näkyy avonainen pesutuvan ikkuna. . Kun olin kipaissut kiireesti Laivurinkadun sekatavaramyymälään ja ostanut namusia koko rahalla, alkoi omatuntoni supista. Pyykkipataa hämmennettiin suurella melantapaisella kepakolla, joka muistutti soutupaatin airoa. reunalle huulet sinisenä haukkomaan henkeään. Polttopuu-, ja perunakellarit olivat rappusten takana talon takapäädyssä. Liekki suihkusi kovalla puhinalla ulos torvesta ja vesiputkessa olevat jäät saivat lämmetessään kyytiä. pyykkikepit. Koska meillä ei kotona ollut minkäänlaista peseytymistilaa, se toimi myös puhdistautumisja samoin tein huvittelupaikkana. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 11 5.11.2012 10.19
Helsingin kaupunginmuseo. PEMU MUSTONEN STADILAINEN 12 TSILARI 5–6/2012 12 TSILARI 5–6/2012 Tän smoglarin tai muun konterfeijarin mukaan Kajsa Wahllund oli suht topakka täti mut se diggas koiria. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 12 5.11.2012 10.19
Vapaaherra Otto Wilhelm Klinckowström skruudas autuaana Kaisan safkoja. Gimmat sai stannaa himaan, hoitaa skloddeja, steedaa ja jeesaa niitten äijiä. Uutta Emilienburgia jengi rupesi aika pian kutsumaan Säästöpankiksi. Joskus se oli itse duunaamassa jonkun näytelmän kulisseja. Necken ja Säästöpankki Vuonna 1828 Kaisa vuokrasi apteekkari Aschanilta Hiirisaaresta eli Siltasaaresta kaksikerroksisen haussin, joka staijas nykyisen Sillankorvan haussin paikalla, heti vasemmalla Pitkänsillan pohjoispuolella. Oli selvää, että koko buffetin menestys perustui brenkkuun. Kaisa olikin kaikissa kenraalikuvernöörin bailuissa ja vastaanotoilla ylin järjestelijä, vastasi safkasta ja juhlamenoista. Kaisa oli jo Turussa oppinut tsennaamaan kaikki Härmän dignitäärit, dirigat ja bambtsikat. Myös Alexander Armfelt, ministerivaltiosihteeri ja Kustaa Mauri Armfeltin poika yöpyi Kaisan hotlassa. Armfelt päätti jopa kieltää kaiken bjyydaamisen buffetissa. 1819 hän öpnas raflan ja hotlan maaherra Hjärnen talossa Sofiankartsalla. teatterisalin katsi oli sininen, jossa tuikkivat bulit hopeiset tähdet. Kukaan ei duunannu niin hyvää safkaa kuin Kaisa Klinckowströmin mielestä. Kaisa oli vanhan kustavilaisen ruokakulttuurin mestari ja se upposi kuin häkä stadilaisiin, ku niiden piti suuriruhtinaskunnan pääkaupunkilaisina snadisti vastoin tahtoaan treenata ryssien kulttuuria. Se oli kans ainoo tapa saada tsarbut gimmojen seuraks teatteriin. Se minnataan edelleenki Stadissa, jos ei muusta nii ainaki Kaisiksesta. Se sijaitsi nykyisen Pitkänsillanranta 17:n kohdalla. Sofiankartsan hotlassa Kaisan vieraina olivat muun muassa kreivi ja tuleva ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinder, Marskin isoisän isä Carl Erik Mannerheim. Se oli vajaat 20 metriä longa ja 17 metriä leveä. Kyseessä oli kyllä puhtaasti sosiaalipoliittinen ratkaisu. Tirra oli snadi ja ihan snyggi. Eka Emilienburg muuttui Neckennimiseksi. Kaisa panikin heti tuulemaan. K aisa Wahllund, Kaisaniemen raflan perustaja syntyi Värmlannissa vuonna 1771. Eikä skoudestakaan ollut niin nokonuukaa, jos teatterin kunniaks snadisti lyftattiin brenkkuglasareita. Ei sekään, että itse Uudenmaan läänin maaherra Gustaf Magnus Armfelt valitti skoudelle teatterin syntisestä elämästä. Kaisa sisusti sen raflaks ja antoi sille nimeksi Emilienburg ottotyttönsä mukaan. Kaisa hoiti tirran buffettia pari vuotta. Siellä landepaukut stadissa käynnin kunniaksi ottivat aina viimeiset ryypyt ennen himareissun alkua. Parin vuoden kuluttua Kaisa vuokrasi Hiirisaaresta vielä toisen talon ja duunas siihenkin raflan, joka sai myös nimekseen Emilienburg. Jengi rupes kutsumaan sitä Viimeiseksi ryypyksi eli Sista supen. Gimmat, rouvayhdistykset ja muut hurskaat valittivat parhaansa mukaan. Pomomestat dilkattiin melkein poikkeuksetta vanhoille starbuille. Ja niin elämä jatkui vanhaa rataa, Arkadian tirrassa dokattiin punssii ja viiniä ja smirgareitten kanssa brenkkua. Natalie Steinheil oli ihan fittiintynyt, kun se piti flyttaa stadiin, koska Turku oli sen mielestä sentään buli ja kliffa mesta, ei mikään tuppukylä niin kuin stadi, jossa sen mielestä ei ollut mitään muuta ku pari skeidasta ja liejuista kartsaa, sikoja niillä luffaamassa. Lisäksi hän oli yks stadin rikkaimmista starbuista. Kaikki arvovieraat kehui Kaisaa ja sen safkoja. Se ei jelpannut. Kieltoa ei kuitenkaan noudatettu. Kenraalikuvernööri Fabian Steinheil ja sen gimmafrendi Natalie flyttas Aleksi 20:een eli Bockin taloon. Esiripun oli disainannut itse Engel, joka diggas muutenkin teatteria. Poikkeuksellinen mimmi Kaisa oli poikkeusihminen. Kaisalla oli oikeus bjyydaa jengille kaksi timmaa ennen teatteriesityksen alkua ja yhden timmen styken päättymisen jälkeen limsaa ja jotain snadia purtavaa, leivarii ja muuta herkkua. Teatterin raflaa tai buffettia tarjottiin Kaisan hoitoon ja Kaisa suostui. 1800-luvun alun Härmässä mimmit eivät juhlineet bisneselämässä. Siis, jos halus tseenaa jotain buffetin hoidolla, oli pakko blisaa brenkkua. Turussa Kaisa pani heti hösseliksi ja avasi Böckelmannin talossa snadin raflan ja vuonna 1813 hän oli jo Turun Seurahuoneen diriga. Ja siitä nousi tietysti kaamee metakka. Kaisa tsennas kaikki Kaisahan tsennattiin jo Turussa maineikkaana traktöörinä, juhlien järkkääjänä ja safkojen valmistajana. Aika moni ryyppäsi niitä monta päivää. Tarjolla oli punssia, bischoff-boolia, viiniä ja smirgareitten kanssa kirkasta brenkkua. Stadin eka tirra Vuonna 1827 valmistui Espan puistoon suunnilleen Mikonkartsan kohdalle Engelin disainaama stadin eka tirra. Vuonna 1810 Kaisa flyttas Härmän pääkaupunkiin Turkuun. Klinckowström oli Viipurin läänin maaherra ja 22 vuotta Härmän senaattoreja. Ennen esitystä ja väliajalla ja esityksen loputtua jengi halus dokaa brenkkua. Kaupunginvanhimmat funtsi, että kantsii antaa köyhille leskille lupa hoitaa pitopalvelua tai raflaa, niin ne saa snadisti fyrkkaa, jotta ne klaarais paremmin eikä tartte kunnan niitä hyysää. >> TSILARI 5–6/2012 13 Stadin Kaisa Kaisa Wahllund järkkäsi stadin parhaat bailut, se bjyydas punssia ja Härmän parasta safkaa. Tästä latingista bulikin starbu tuli snadisti uniseksi. Sinne dallasivat nuoret Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 13 9.11.2012 9.00. Raflabisnes olikin ekoja elinkeinoja, joka tarjosi gimmoille tsanssit näyttää mistä ne on oikein duunattu. Sitten homman sai kellarimestari Salmen, mutta kun 1830 brenkun blisaaminen kiellettiin, niin Salmen otti loparit ja Kaisa tuli takaisin. Siitä tuli heti suosittu mesta. Steinheil oli tietysti paras tuki Kaisan bisneksille stadissakin. 1800-luvun alussa friiduja snadisti vielä holhottiin. Niinpä Natalie-rouva oli glaidu ja helpottunut, kun se saattoi turvautua Kaisa Wahllundin ammattitaitoon. Väliajan jälkeen varmaan puolet miespuolisista katsojista oli stydisti fyllassa, niin et ne rupes aika meluisalla tavalla jeesaa itse näyttelijöitä. Armfeltkaan ei jaksanut rähjätä kovin kauan. Ku stadista tuli 1812 Härmän pääkaupunki ja kaikki Härmän kihot, dirigat, hallituskonselji ja kenraalikuvernööri, yliopisto ja stuidut flyttas stadiin ja tietysti myös Kaisa Wahllund, joka bonjas, että Turku jatkossa on snadisti adjöö
1830-luvun alussa Kaisa tsöbas keskeltä stadia, maaherra Walleenin talosta, Aleksi 8 snyggin hotlan. Sen borsatuotanto stannas nopeesti, kun Pohlman joutui ottamaan hatkat koko Härmästä. Kun Kaisa aloitti Kaisiksen raflan, niin Säästöpankki hamnas toisiin handuihin. 14 TSILARI 5–6/2012 14 TSILARI 5–6/2012 kundit ja stuidut sijoittamaan niitten fyrkat. Kaisalla oli itse asiassa kaksi lisärautaa tulessa. Kylpyvieraat olivat etupäässä kultaruplissa kylpeviä rikkaitta ryssiä, jotka baadasivat kylpylässä ja skruudasivat ja jorasivat Kaivohuoneen raflassa. 1853-54 Säästöpankki oli koleerahospitaalina. Runeberg bamlas jotain viisasta ja jengi sjungas ’Sua lähde kaunis katselen’ ja fiilis oli tosi jees. Sit se hurahti uskoon ja rupes pietistiksi eikä se sen jälkeen diggannut sen omista runoistakaan, kun se funtsi et ne on liian roisia. Tuleva proffa ja kirkkoherra Aron Gustav Borg bamlas. Jotkut donnat syytti sitä, et se oli stritannut niitä öögaan. Sillä oli kolme hienoa mestaa, teatterirafla Espalla, hotellirafla Aleksilla ja Säästöpankki Hiirisaarella. Bamlauksen jälkeen jengi sjungas Lars Stenbäckin skrivaaman biisin. Salakapakoita oli melkein joka höörnassa ja meno niissä aika härskii, brenkkua ja holipompelia dokattiin ja horatsut gungas kulmilla. Helsingin kaupunginmuseo. Bailut alkoivat kello kuusi iltapäivällä toukokuun kahdeksantena 1837. Kun Runeberg flyttas Porvooseen, sen läksiäiset pidettiin Säästöpankissa. Kaisahan oli stadin ehdottomasti paras trahtööri ja raflojen diriga. Jengiä oli kuin pipoa, noin 300 vierasta. Kaisa luopui Sofiankartsan hotlastaan. Lopulta Krimin sodan aikoina siitä duunattiin ryssien armeijan leipomo ja sitten yhtenä tammikuun yönä 1855, kun oli kova frysis, se rupes flekkaa ja se eldis oli Säästöpankin loppu. Alkoi tulla hosis. Siellä myös bailaamisen taito kehitettiin huippuunsa. Jengi följas Runebergia sen himaan. Siellä dokattiin arrakkipunssia, röökattiin savipiippua, stikattiin keilaa keilaradalla ja sjungattiin Bellmanin biisejä hyvässä fölissä. Kaisaniemen rafla on siitä metka et sen katsin läpi puskee puu. Sitten suulperi alkokin skriinaa snadisti jostain Hagiksen takaa ja jengi rupes dallaa kohti stadii, kun Kaisa Wahllund ja sen jengi jäi steedaa mestoja ja samlaamaan kasaan söndrattuja glasareita. Säästöpankin rafla oli yksikerroksinen vihreäks moglattu vedusta bygattu haussi. Paikalla oli fiiniä jengiä. Se oli melkein yhtä hokki ku Runeberg. Ruotsalaisella huijarilla, ”luutnantti” Pohlmanilla oli siinä olkihattutehdas. Kaivohuoneen raflan dirigaksi kutsuttiin tietysti Kaisa. Ku kloku oli yksi yöllä ruvettiin vielä skruudaa pikaillallista. Stenbäck oli hokki kundi skrivaa runoja ja biisejä. Topelius minnas, et Runebergin läksiäiset muuttuivat pikkuhiljaa ryyppäjäisiksi. Ja lisää bisnestä oli tulossa. Kun Kaisa flyttas Turusta stadiin, hän oli jo 50-vuotias, joten Kaisan karriääri oli snadisti niin kuin takapainotteinen. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 14 5.11.2012 10.19. Pitkälläsillalla ne stannas ja rupes kyttää vodaa. Niin mamselli Wahllundista oli tullut tosi fiini trahtööri. Vuonna 1838 avattiin hieno Kaivohuoneen ravintola ja samalla kertaa Ullanlinnan kylpylaitos. Kaisa oli silloin muuten jo 67-vuotias. Kukaan ei enää hinannut täyttää omaa glasaria, vaan jengi rupes dokaa suoraan boolimaljoista
Raflan disainas Engel. Safka bungas kaameesti ja stuiduilla oli aina nälkä. Vuonna 1837 Kaisa yhdessä teurastaja Salomon Janssonin kanssa sai Yleisen kävelypuiston raflan pito-oikeudet. Sen gravari on Vanhalla graviksella. Kaisa bonjas stuidui ja antoi luottoa ja joskus bjyydas ilmatteeks glasarin punssia. Vuonna 1839 Kaisiksen rafla oli redi. Puistossa oli vanhastaan joutsenlammikko. Silloin oli snadisti niin kuin raittiutta ilmassa, mutta seuraavana vuonna punssi taas kelpasi. Snadisti niin kuin kulman takaa stadin hissaa tsennaavien mieleen nousee myös Kaisa Wahllund silloin kun ne dallaa Vilhonkartsalla. Se että stuidut vieläki vappuna sjungaavat Kaisiksessa johtuu siis Kaisa Wahllundista ja sen hyvästä pumpusta eikä siis germaanien kevätbailuista tai akateemisen jengin kevätkarnevaaleista tai duunareitten bileistä, ei se johtuu Kaisasta ja sen ilmaisesta punssista. Ekaks on Kaisaniemen puisto, sitten on Kaisaniemen rafla, sitten Kaisaniemenkartsa, Kaisaniemenlahti, Kaisaniemenrantsu ja Kaisaniementie ja tietysti myös Säästöpankinrantsu oli Kaisan ansiota. Kaisa Wahllund delas heinäkuun kolmantenatoista 1843. Myöhemmin sen nimeks tuli Kaisaniemi. Siitä tuli tietysti Kaisalle tippa linssiin ja herkkä fiilis, niin että se bjyydas komeat trahteeraukset nälkäisille sjungaajille. Ja Kaisa ja Kaisan seuraajat bjyydas stuiduille vähintään yhdet punssit. Kiitolliset stuidut halus jotenkin niinku minnaa Kaisaa ja toukokuun ekana ne rupes tulee bulilla jengillä Kaisikseen treffaa Kaisaa ja sjungaa sille jotain snyggei biisei. Kaisa kyllä laskutti glasarit täydestä hinnasta ja jengi bungas. TSILARI 5–6/2012 15 Kaisasta Kaisiksen diriga Kaisa otti kuitenkin loparit Brunssalta jo vuoden kuluttua. Gamla tsyrkka staijaa edelleen samoilla mestoilla Ruttiksessa, mut toi kassu on purettu ja siin on nykyään Lasipalatsi. 1834 sinne oli duunattu höyrykaruselli; se oli ympyrää duunaava snadi stoge. Kaikki stadilaiset minnaa Kaisan eikä ne voi sitä glömmatakaan, koska stadi ei ole yhtä viltsisti minnannut ketään muuta stadissa budjannutta mimmiä kuin Kaisaa. Se oli jämät täytetystä Kluuvinlahden poukamasta. Vuodesta toiseen toukokuun ekana stuidut dallas Kaisikseen sjungaamaa Kaisalle ja myöhemmin Kaisan muistolle. Kaikki aikakauden julkkikset oli messissä. Maistraatti päättikin 1835 lisätä virallisten anniskelumestojen määrää salakapakoiden estämiseksi. Kaisa aloitti snadein askelin, ekaks vain kioski, jossa blisattiin tsufea ja limsaa, simaa, tippaleipii ja piparia. Cygnaeus pamisi sen kuuluisan Porthan-bamlauksensa. Sit kun klogu oli kakstoista yöllä alkoi Lutherin synttäribailut. Kaisa vuokraskin koko seurapuiston. Lisäks oli pari snadii byggee ja vapaamuurarien gravarin stebari. Siihen aikaan stadissa bygget disainas Engel ja raflat hoiti Kaisa. Kaisaniemen pude oli näin snygi Kaisan aikoina. Silloin tiukkapipoinen Lauri Stenbäck nousi bamlaamaan ja sanoi, että Lutherin synttäreitä ei bailata brenkkua dokaamalla ja sitten Stenbäck stikkaskin sen täyden brenkkuglasarin lattialle. Tämmönen meno tietysti teki stadin siveellisen kondiksen Härmän pääkaupunkina snadisti kyseenalaiseksi. Kaisa tsennas itsensä jo snadisti fossiiliksi, mittarissa 67 vuotta ja toiseksi Kaisalla oli buli bisnes tekeillä stadin Yleisessä kävelypuistossa. Vilhonkartsa sai nimensä Otto Wilhelm Klinckowströmin mukaan ja Otto Wilhelm oli Kaisan bestis ku jeesas Kaisaa ja jolle Kaisa bjyydas silloin tällöin snadit punssitkin. Siitä sjungaamisesta ja bjyydaamisesta tulikin perinne. Vuonna 1898 Akademiska sångföreningenin stuidut kieltäytyivät punssista. 1830-luku oli stadissa reteetä aikaa. . Brenkku valui lattian rakoihin ja glasari meni tuusannuuskaksi. Maaherra Armfelt kekkas ehdottaa raflan perustamista stadin Yleiseen kävelypuistoon. Ne kutsuikin stadia Svältingforsiksi. Jengi bonjas snadisti väärin Stenbäckin eleen ja niin kaikki dokas glasarinsa tyhjäks ja stikkas sit ne säpäleiks golvikselle. Kaisa pani hösseliks, duunas koko seurustelupuiston kondikseen. Stadi oli kallis mesta 1830-40-luvuilla. Samana vuonna marraskuussa siellä fiirattiin Porthanin synttäribailuja. Kaisan nimi levaa nimittäin stadin nimistössä enemmän kuin kenenkään stadilaisen. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 15 5.11.2012 10.19. Omalla fyrkalla se byggas raflan ja rantsuun meripaviljongin ja keilaradan. Porthanin ja Lutherin synttärit oli melkein peräkkäisinä päivinä. Kaisa bonjas heti kävelypuiston bisnesmahdollisuudet. Siellä dallatiin ja jorattiinkin. Syitä oli kaksi. Helsingin kaupunginmuseo. Stuidut diggas Kaisaa Stuidut diggas Kaisan raflaa ja Kaisaa. Jengi diggas puistoo. Jansson ei pitkään viihtynyt rafladuuneissa ja otti loparit, mutta Kaisa jatkoi. Salakapakoita oli melkein joka höörnassa ja meno niissä aika härskii, brenkkua ja holipompelia dokattiin ja horatsut gungas kulmilla. Siitä tuli helvatisti sirpaleita ja Kaisan glasarivarasto hupeni merkittävästi
Pirjo ”Pirde” Tuohimaa ystävineen Allotriassa, Hämeentie 68 My funny Valentine Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 16 5.11.2012 10.20. Anssi Tirkkonen, rummut . 16 TSILARI 5–6/2012 Jengi vois rupee kokoontuun vaik tiistaisin biblussa muisteleen menneitä, oleen kimpassa ja bamlaan slangii. Aleksis Kiven skolee oli melkeen kaikki käyny ja Brahiksella skrinnannu. Raija Tervomaa bamlas Kaltsin biblussa. Skrinnareist oli pula ja nurmarit oli aina joko liian lyhkäset tai liian pitkät. Se oli meit keljuttanu, mut tulipahan biblu tutuks, ku joka päivä piti hakee uutta plugattavaa. Tää daamikolmikko muuten tapaa säännöllisesti ja yhteinen tekijä on, mikäs muu, ku vanha kunnon Hykkylä. Heti oli jengissä yks gimma, ku oli käyny samaa Pääskylän leikkiskolee ku mä. Russarit oli ollu kova juttu. Roger Freundlich, saksofoni . Monet muutki mestat oli kaikille tuttui, vankilan ja Akruksen kaltsit, Kyliksen rantsu, Marjatan mäki ja Kurvin kulmat. Tultiin siihen tulokseen, et moni meiän entisten maikkojen tekemä temppu jäis nykymaikalt tekemättä ihan jo itsesuojelun vuoks. Tuu säki, ja tuo frendit ja kumppanis megeen! Liparit 20/15 € sisältäen lasillisen skumppaa. Pynn nen ilmo 18. Neljään mennes sinne kerääntyki populaa ihan kivasti, parikymmentä. Mä olin funtsannu, et juteltas vanhoist mestoista ja alotin oman himan kulmilt, vaikkei se ihan Kaltsii okkaa toi Sörkän sillan reuna. Ensio Kuulan muisti monet. Biblun dirika oli kekannu lopuks makeen ehdotuksen. Juttuu ois piisannu, mut aika loppu kesken. Foto Kallion kirjasto. . Oli tarttenu kekkaa erilaisii temppuja, mil sai jaagattuu itelleen mieluisan parin. Pirjo Tuohimaa, voc. Muisteltiin braijaukset ja unohtumattomat tyypit, vanha apteekki ja monet kulmien levarit. Siinä sit muisteltii gamlat, legendaariset maikat ja niitten kujeet. Jengi vois rupee kokoontuun vaik tiistaisin biblussa muisteleen menneitä, oleen kimpassa ja bamlaan slangii. Olipa kliffa tiistai-iltapäivä. Pennut ei saanu aikanaan londaa ku yhen kerrallaan. Heikki ”Häkä” Virtanen, basso (Suomen Jazzlegenda 2012!) . Ku oli viel dallailtu Vasista ja Hesarii, oli aika lopettaa. Ku siirryttiin seuraavaan mestaan, Torkkelinmäelle, sattu taas vänkästi: porukas oli messis yks kundi ja kolmen friidun jengi, ku oli käyny Hykkylää niinku mä. Karhupuisto oli ollu monen braijausmesta ja Kaltsin tsyrkka oli tullu tutuks skoletsyrkkien ja riparien kautta. Henri Mäntylä, piano . joulukuuta 2011 20:48:05 Ystävänpäivänä 14.2.2013 klo 19.00 nostalgisten rakkauslaulujen pauloissa, säveltäjinä Gershwin, Porter, Rodgers…! Stagelle kömpii . RAIJA TERVOMAA STADI FIIRAA Muistojeni Kallio L okakuun toisen päivän tiistaina mut oli kutsuttu Kaltsin bibluun kaveeraan jengin kans aiheesta muistojen Kaltsi. Biblus oli käyty ja kniigat londattu
Skolesta hyppäsin dösään ja skujasin Meritullinkadulle. Siellä duunasin kaikenlaista, kuten spettarista näkyy. Tartu pennaan tai läppäriin ja skrivaa stoori, vaik ihan joku snadi muisto, ja stikkaa se Tsilariin, tsilari@stadinslangi.fi. No, menin yhden rouvan kainalossa sisään, mutta tarjoilua ei kyllä ollu. Duunataan Tsilariin yhessä juttu Eltsun ajoista. Mites 14-vuotias kundi pääsee kapakkaan. Yks kliffaakin kliffempi juttu. Skrivaa Eltsun ajoista! Fo to He lsi ng in ka up un gi nm us eo . Siellä pidettiin pikkujoulut ja oikein kapakassa. HARRY PIELA DUUNISPEDA DUUNISPETTARI M un eka spettari on skoleajalta. Tsilarin lesaaja! Ens vuonna tulee kuluneeks 50 vuotta siitä, ku Eltsun ajot järkättii vikaa kertaa. Lopetin tän duunin kesällä, kun piti saada parempaa liksaa kesäduunissa. . No, funtsin et kai sitä duunia löytyy, niin mä pääsin tsuppariksi (onko kukaan nähny tsuppareita enää?) Raksainssien liittoon. Ja jos sulla sattuu olemaan aiheesta foto, ni stikkaa sekin. TSILARI 5–6/2012 17 . Budjattiin Tölikässä ja mutsilla ei ollu fyrkkaa, et kundit olis saanu märklineitä, niin kuin alakerran naapuri, Jaarvan Vesa (Me Tammelat). Tsilarin lesaajat! Jos teillä on jemmassa gamla duunispeda ja siihen liittyvä stoori, eiku stikatkaa toimitukseen. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 17 5.11.2012 10.20
Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 18 5.11.2012 10.20. Kyllä sitä oli rinta rottigilla ja silmäkulma kosteena kun omaisten lisäksi siellä oli tuttu porukka yrtti kourassa onnittelemassa ja astelemassa ehtoolliselle. Pörrillä oli itsellä meidän ikäisiä nuoria ja Velistä tuli osa porukkaamme, baarissa Pörri piti meitä silmällä ja oli hänellä ruutuvihkokin johon merkattiin velat, jotka maksettiin liksapäivänä. yhteisen Lahden kisojen kisamatkankin vuokraamallamme bussilla, hauskaa oli ja matkaa muistellaan edelleenkin. Atk-alalle sitten jäinkin. Saman talon talkkarin pojalla Hessulla oli kämppä pannuhuoneen takana klitsussa, jossa Hessu soitteli kitaraa ja siellä me istuttiin kuin kanat orrella kuuntelemassa soittoa. Kokoonnuimme yleensä ensin sinne baariin ja sieltä lähdimme ”putkelle” kuuntelemaan Leren transistoriradiosta kaleidoskooppia. Pystyi siellä kerrostalon pihallakin pelaamaan ja leikkimään muiden talon kakrujen kanssa, silloin tunnettiin kaikki talon asukkaat. Meitä tyttöjä pääsi kolme samaan aikaan ripille Helsingin Vanhassa kirkossa. Niinpä meitä oli moneen ammattiin menijöitä. Näin me luokkakaverini Lissun kanssa löydettiin Kale-baari Kalevankadulta, jota piti Pörri alias Aino Leinonen. Siellä oli jopa rautamarkoilla toimiva pajatsokin. Aina oli kavereita ja jotain yhdessä tekemistä. Kesäisin olimme aika paljon merellä. Koulun jälkeen ruvettiin kulkemaan luokkakavereiden tai talon lasten kanssa porukoissa. Aina me pidettiin toisistamme huolta, ei koskaan tullut mieleenkään jättää ketään oman onnensa nojaan. Se viinan kanssa lotraaminenkin oli pitkälti sellaista näyttelemistä, ei me hilluttu kaduilla kaatokännissä eikä pahemmin sammuiltu. Ei tullut kuuloonkaan että nuorella olisi oma huone, se oli jaettava sisarusten kanssa. Lerellä taito on tallella vielä tänäkin päivänä ja hänet on valittu Suomen senioreiden maajoukkueeseen. Parilla kundilla oli oikeus siellä olevaan hesarin kesäpaikkaan, mutta kyllä me teltassa aina asuimme, ja käpyjä saattoi olla selän alla. Koulun jälkeen oli itsestään selvää että töihin piti mennä. Oli automekaanikkoja, metallimiehiä, konttoristeja ja sellaisia ammatteja joita ei enää ole, kuten käsinlatojia, lävistäjiä – ja itse olin reikäkorttioperatööriharjoittelija. Siihen aikaan ei ollut tapana mennä kaverille kylään, vaan kyllä ne vapaa-ajat vietettiin ulkona. Pörri piti Kale-baaria Vanhempamme olivat muuttaneet Helsinkiin maaseudulta, asunnot olivat pieniä. Harvemmin silloin puhuttiin lasten harrastuksista, saatikka että vanhemmat olisivat etsineet tai kuljettaneet niihin. Osalla meidän jengin vanhemmilla oli kesämökki Varsasaaressa joten sielläkin oltiin usein. Vietimme yhdessä synttäreitä ja ripillepääsy oli iso juttu. Kokoonnuimme yleensä ensin sinne baariin ja sieltä lähdimme joko ”putkelle” (näkyy ohessa vuoden 2012 valokuvassa) kuuntelemaan Leren transistoriradiosta kaleidoskooppia tai sitten mentiin Hessun kämpille. Taidettiin olla aika kesyjä ja kilttejä. Viikonloppuisin lähdimme redulle Kaunissaareen Runeberg-laivalla. Bablo ja Lere olivatkin oikeita taitureita siinä. Firmat kouluttivat meitä ja opiskeltiin työn ohella iltaisin. Duunattiin reduja Kaikkea keksimme yhdessä ja teimme mm. Pörristä tuli meille keinoemo, hänellä oli suuri sydän ja iloinen mieli. Samassa korttelissa oli Hesarin työntekijöiden talo pingissaleineen ja siellä me muutkin opittiin pelaamaan pingistä. Itse ne partiot ja hietsun rannat keskenämme keksittiin. Voittivat nelinpelihopean tänä vuonna (2012). Jonkun kotona vanhemmat saattoivat ryypätä rankastikkin, mutta ei hätää – aina kaverilta löytyi yösija. Bussin edessä, Lahden kisat kevät 1963. RAIJA VÄISÄNEN EKS MINNAA 18 TSILARI 5–6/2012 Kale-jengi vielä voimissaan… K alevankadun Kale-jengi muodostu viiskyt vuotta sitte ja treffaa edelleen, vaik Kale-baarii ei enää oo
Vuoden 1963 hiusmuotia Kale-baarin edessä. Meillä on hauskaa yhdessä, juttua riittää ja voi sanoa että ne tapaamiset ovat matka menneeseen. Lissulla oli joitain jengiläisten yhteystietoja ja niinpä saatiin kuin saatiinkin ensimmäinen uusiotapaaminen vuonna 1996. Muisteltiin Manua ja oltiin kiitollisia siitä, että hän toi meidät taas yhteen. Ikinuoret putkella 31.8.2012. . Manu kertoi halustaan tavata Kale-jengiläisiä. TSILARI 5–6/2012 19 Kun ikää kertyi päästiin jo käymään Kantakrouvissa ja Rivolissa, siinä kulmilla kun sijaitsivat. Muutama meistä on vielä ansiotyössä tai tekee tilapäisiä keikkatöitä, me muut olemme hyvin ansaitulla eläkkeellä olevia jälkipolven ”omaishoitajia”. Samoihin aikoihin prätkät ja autot alkoivat kiinnostaa. Ihan pari päivää kulkee hymy kasvoilla aatoksissa. Kyllä ne samat luonteenpiirteet meissä edelleenkin oli olemassa, mitä nyt aika ja elämä oli muokannut kaikkein jyrkimpiä mutkia. Jengi kasattiin uudestaan Hiljalleen suurin osa jengiläisistä lähti omille teilleen, jotkut muuttivat ulkomaille ja useimmat perustivat perheet, joten yhteydenpito ”jengiin” väheni luonnostaan. Oli mahtavaa tavata siellä ruosteisen ja ränsistyneen ”putken” luona. Parit häätkin tanssitiin jengiläisten kesken. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 19 5.11.2012 10.20. Olemme vuodesta 1996 tavattu elokuun viimeisenä perjantaina ja kun Kale-baaria ei enää ole, niin tapaamispaikka vaihtuu, mutta n. Viimeksi vietimme jengin 50 v.-juhlia ensin ”putkella” ja sitten jatkot ravintola Rivolissa. Porukassa on Viipurin laulaja, sarjoissa pingistä pelaava, golfin harrastajia, jokunen kuntouimari, klassisen musiikin ja oopperan harrastaja, usea koiraharrastaja, järjestötoiminnassa mukana olijoita ja itse teen vanhusten parissa vapaaehtoistyötä. Oli hauskaa ja jännittävää tavata kymmenien vuosien jälkeen. Kaikkein surullisinta oli että Manu kuoli juuri ennen tapaamistamme äkillisesti. Vuosittaisiin tapaamisiin tulevat vartavasten Susa Sveitsistä, Leena Kuopiosta ja me muut pääkaupunkiseudulta. paria kilometriä kauemmaksi alkuperäisestä Kale-baarista emme mene. Osa jengiläisistä kalevankadulla 1963. Kohotettiin kuohuvaa juomaa lääkemitoista juhlan kunniaksi ja muistelimme mitä kaikkea siellä silloin nuoruudessa tapahtui. Maailmalle kulkeutuneet ja ulkomailla asuvat Manu ja Susa tapasivat Sveitsissä 90-luvun lopulla. No me teimme siitä ensimmäisestä illasta Manun illan, hänhän oli saanut tämän aikaan. Tyttöjen soputeltta Kaunissaaressa kesällä 1963. Susa ryhtyi toimeen ja ilmoitti Lissulle Manun toiveen. Yllättävän hyvin kaikki tunnisti toisensa ja tapaaminen sujui kuin ei välivuosikymmeniä olisi ollutkaan. Pörrikin tuli Kanarian saarilta yhteen tapaamiseemme, valitettavasti hän ja osa kavereistamme on jo poistunut joukostamme. Seppo ikuisti meidät kamerallansa, harmi että seitsemän jengiläistä puuttuu kuvasta, kun he tulivat suoraan Rivoliin
Tukholman alamaailman kielestä on saatu myös etsivää poliisia tarkoittanut dekkari. Piirit ja sumppu Järjestyksenpidolla on Helsingissä pitkät perinteet. Tässä yhdistelyssä on kuitenkin yksi suuri mutta: koude, goude, skoude -sanoista koude ja goude -asut ovat selvästi vanhempia kuin skoude. Ei ole mahdollista tuoda läheskään kaikkia tässä esille. Myös dekkari-nimitys on vanha. Poliisin lakki on myös synnyttänyt joukon kutsumanimityksiä. Kutsumanimensä hän oli saanut loukattuaan toisen jalkansa onnettomuudessa. Ratsupoliisia on aikanaan kutsuttu ulaaniksi ja kasakaksi tai ratsujepeksi ja ridisskoudeksi, myöhemmin myös asfalttiskoobariksi. Tällainen kiinniottoväline HEIKKI PAUNONEN SLANGIPROFFA 20 TSILARI 5–6/2012 Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 20 5.11.2012 10.20. Siinä jeppe tarkoitti miestä. Eläkepäivinään Ponkka möi jäätelöä Lauttasaaren kirkon kupeessa. Poliisista on myös käytetty erilaisia haukkumanimityksiä. Jepari-sanan selitystä on kuitenkin etsittävä juuri päinvastaisesta suunnasta. Koude ja goude -asuja on käytetty jo 1900-luvun alkuvuosina, mutta s:llinen skoude on alkanut yleistyä vasta 1920–30-luvuilla. Pitkään luulin, että myös jepari ja jeppe -sanat ovat peräisin samasta Tukholman alamaailman kielestä. Koukulla konnat kuriin Monien poliisista käytettyjen nimitysten selitys on selvä. Puolviis-nimitystä on käytetty 1900-luvun alussa, ja se on johdettu ruotsinkielisestä polis-sanasta. Ei olekaan ihme, että poliisiin ja poliisin toimiin ja tiloihin viittaavia sanoja on sadan vuoden aikana ollut Stadin slangissa pitkälti yli kolmesataa. Varsinkin liikkuvan poliisin miehet on tunnettu Kissalan poikina. Poliisin virkapuku on myös synnyttänyt poliisia tarkoittavia nimityksiä. Koude ja goude -sanojen alkuperä selittyy kuitenkin luontevasti, kun ne johdetaan vielä vanhemmasta poliisia tarkoittaneesta koukku-sanasta. Uusia ovat puolestaan babylon, fobba, pole, popo, setä sininen, skyypeli ja stetsoni sekä 5.0’s. Stadin skoudet H elsingissä on ollut lukuisia legendaarisia poliiseja. Häneltä riitti huomiota jalankulkijoille. Toinen tunnettu poliisi oli Erkki Laine eli Ponkka. Toisella miehellä oli varusteinaan kirves ja ämpäri, toisella räikkä ja ”sakset”, puuvartinen pahantekijöiden pidättämisväline. Hän tuli tunnetuksi kieltolain aikana pirtutrokareiden ja salakauppiaiden kiinniottajana. Joillekuille tulivat tutuiksi myös rikospoliisin tilat Aleksanterinkatu 24:ssa. Vanhempia ihmisiä hän saattoi auttaa kadun yli ja nuoremmille hän pysäytti liikenteen. Hän kurvasi Harrikallaan paikalle silloin kun häntä vähiten osattiin odottaa. Vanhoista nimityksistä nykynuorten slangiin kuuluvat edelleen ainakin jepari, jeppe, koppalakki, kyttä, pollari, miliisi, skoude sekä sinivuokko ja vuokot. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Vanhoja poliisista käytettyjä kutsumanimityksiä ovat olleet muun muassa bamari, pamari, byylari, byylinki, jepari, jeppe, goude, koude, skoude, koukku, kyttä, polde, pollari, puolviis, sheriffi, slurkki ja slurri. Sillä on aikanaan tarkoitettu nimenomaan etsivää poliisia. Monet vanhat stadilaiset muistavat Mikonkadun Matin eli konstaapeli Matti Bergin, joka ohjasi liikennettä Mikonkadun ja Aleksanterinkadun kulmassa. Poliisia tarkoittava koukku-nimitys on puolestaan saatu aiemmin poliisin varusteisiin kuuluneesta pidätyslaitteesta, jota on kutsuttu koukuksi tai saksiksi. Monet joutuivat silti joskus Aleksille apinanäyttelyyn eli rikospoliisin tiloissa järjestettyyn epäiltyjen katselmukseen. Niiden mukaan saatuja nimityksiä ovat olleet glanssinappinen, kiiltävänappinen, nappikalle, nappikauppias, liikkuva nappikauppa, tinanappi ja tinanappikauppias. Niitä ovat muun muassa koppalakki, koppatsuikka, jauholakki, paskalakki ja sinivuokko. Fobba-nimitys tulee nettipoliisi Marko Forssista, mutta fobba-sanaa käytetään nykyisin poliisista yleensä. Mutta monien nimitysten alkuperän selvittely johtaa kauemmas. 1900-luvun alussa käytössä olleet byylari ja byylinki -nimitykset tulivat Tukholman alamaailman slangista. Yli kolmesataa nimeä Stadilaisten keskuudessa poliiseista on puhuttu paljon. Venäjän kielessä on suorasukainen teonsana jebat’, joka tarkoittaa naimista. Tinapää taas viittaa lakissa olevaan kokardiin. Jebari on siitä johdettu tekijännimi, joka tarkoittaa sananmukaisesti ”nussijaa”. Sanat periytyivät alkuaan ruotsalaisten kulkukauppiaiden salakielestä, missä sana byling on tarkoittanut kylävirkailijaa (sanasta by = kylä). Huomio on kiintynyt varsinkin poliisin virkapuvun nappeihin. Esimerkiksi kyttä on saatu kyttäämisestä. Niitä oli kantakaupungissa kuusi: Kruununhaka (I) Eira (II), Hietaniemi (III), Kallio (IV), Vallila (V) ja Töölö (VI). Alan miesten keskuudessa paikka tunnettiin Aleksina tai Joulukatuna. Aluksi järjestyksenvalvonta kuului yhteen palotoimen kanssa. Osa näistä nimityksistä on säilynyt nykypäiviin asti, osa on kuitenkin kadonnut käytöstä. Niitä ovat olleet muun muassa ohrana, lättäjalka, sika, ja homo. Aleksin kanssa samassa korttelissa sijaitsivat poliisivankila ja sumppu eli kiinniotettujen vastaanottoasema. Varsinkin kieltolain aikana tunteet kävivät usein kuumina. Kallion poliisiasema sijaitsi Pengerkadulla, ja siihen viittasi yleinen hokema: ”Poliis, poliis, Pengerkatu viis!” Vallilan piiri puolestaan sijaitsi Eurantiellä. Tavallisille stadilaisille tutuimpia ovat vuosikymmenten mittaan olleet järjestyspoliisin vartiopiirit. Vasta vuonna 1826 Helsinkiin perustettiin itsenäinen poliisilaitos. Kaksimiehiset partiot kiersivät kaupunkia. Kyseisessä vekottimessa oli heinähankoa muistuttava kaksihaarainen metallinen pää, jolla pidätettävä otettiin kiinni tai jolla hänet painettiin esimerkiksi seinää vasten. On ymmärrettävää, että sana on levinnyt Stadin kundien kieleen venäläisiltä rikollisilta tai sotilailta. Laitteen varsi oli puusta. Monet poliisia tarkoittavat nimitykset ovat kuuluneet Stadin slangin vahvaan ytimeen, joka on säilynyt lähes sata vuotta. Venäläinen sana kuvastaa samaa ajattelua kuin lännestä yleistynyt fuck! Tuntuisi myös houkuttelevalta johtaa skoude-sana englannin scout-sanasta, joka tarkoittaa tiedustelijaa tai vakoilijaa. Rikolliset karttoivat Aleksille joutumista kuin ruttoa. Huoltoja siveyspoliisi on vuosikymmeniä ollut vittukyttä tai pillupoliisi