vuosikerta | Hinta 10 €. Nro 4/2025 | Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti | 30
TEKSTI: PERTTI ”PEMU” MUSTONEN Freda 26 Vesa Pallasvesa on HTD ja oikee optikko. Se fiksaa sun rillis ja hioo uudet linssit sun pokiis. Ku meet, ni kerro, et sä oot kans slangidiggari. Pertti Salolainen, Stadin Kundi 2019 kutsuu Stadin Slangi ry:n jäsenet opastetulle kierrokselle luontokuvanäyttelyynsä PELASTETAAN TÖÖLÖNLAHTI Finlandia-talossa, Mannerheimintie 13 e Lauantaina 11.10.2025 kello 15–16.30 Megessä slangijengin bamis Harri Saksala ja Slangikuoro Pluggaa Pertin skrivaama stoori sivulta 16–17.
FO TO : A A R N E LE H TO /H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O . Anja ”Rantsu” Rantamäki 26 Puhtaanapitoa silloin kun stadi oli snadi Markku Jalonen 28 Eltsun jengin stoorii Rauno Leisso 29 Gamla parturimesta Virve Kuutar 30 Josafatin kaltseilla on sku lattu skrubua pian 80 vuotta Juhani Wikström 31 Gamla slangi: Jugiksen leffastoori Mikko Seppälä 32 Rehupuntti: Pannaan verolle Juha ”Jorkki” Jormanainen 38 Hurrislangi: Skutsin bjutskar Rafu Nyberg Kannen foto: Vastavaloon Hesarilla Marit Henriksson 4 Snadit 5 Hedari S. 32. 14–15. Tsuppari Jorma Pusa divaa limsaa Hietsun kiskalla 1950-luvulla. Palminen 6 Yhteystiedot 7 Bamis H. 3 Tsilari 4 | 2025. 8 Me lippakioskei Seppo Palminen, Mikko Seppälä & Virve Kuutar 10 Vesku-musikaali Jorma ”Nona” Alvesalo 12 Fantsu kveltsu Heikki, Benkku & Cride Paunonen 14 Slangilodju: Solvauksii slangissa Heikki Paunonen 16 Pelastetaan Töölönlahti Pertti Salolainen 18 Eero Raittinen In Memoriam Elina Saksala 19 Tyttönorssien skrivaukset Heikki Paunonen & Jeongdo ”Jeka” Kim 20 Vuoden kaupunginosa Kumis fiiraa pyöreitä Mikko Seppälä 22 Stadin syke: Kulttuuria syksyn virkistykseksi Risto Kolanen Minnailuu lippakiskoista ja niiden hissaa s. 8–9. Saksala 33 Slangi blisaa 34 Pluggaajat 36 Skabat 37 Slangijengi 39 Slangi järkkää Slangilodjussa slangin stydei voimasanoi s. 24 Kloddina Valkassa Olli Anikari 25 Pääskö paukku. Rehupuntti venttaa jo Pro Finlandia -mitskuu s
Ihan saletisti päivän paras systeemi. Kesäl bastu julkas videon gamlast dogist Nicosta. Ne mä otin Skrivaa snygisti -kniigasta. Niit ei oo yhteensäkään tsiigattu ku vaan alle 20 000 kertaa. Tos alla ekat käännökset on sen pluggaajan. Kakara froogaa mutsilta, et miks. Nykysin siin kohtaa draisaa Keskuskatu. 1. Slangiopen snadit Pyysin pluggaajii skrivaa, miten ne kääntäis tekstei. 2. Sama video on kans suomeks, sveduks, enkuks ja saksaks. Mutsi skulaa takas, et just siks! Miks, skidi froogaa. Stadin Slangi ry:n tapahtuma Espalla on Helsinki-päivässä parasta. Lyypekis födas 14.1.1825 Georg Franz Stockmann ku flyttas duunin peräs Härmään. Siks, mutsi vastaa. Slangijengin proggis Espal on kyl snygeintä koko Stadi-päiväs. Eikä siel blisattu pelkkää funttapullaa vaan vimpan päälle baislareita. Kumpiki gryndas firman ku on tuonu Stadiin sellast kliffaa mannermaista doftista 1800-luvulta lähtien. Niinhän slangi menee, me opitaan sitä edelllisilt sukupolvilt, mut spaissataan sitä nyyal slangil, jota ite kuullaan gartsoil, pitskuil, skoles, duunis. Niinku hiffaat, käännöksii ei oo skrivattu sanast sanaan. Siit videost tuliki ihan viraalihitti! Se on tsiigattu jo yli 202 000 kertaa. Stocka flyttas siihen viekkuun 1920-luvul, Ekberg oli jo flytannu Bulsalle. Siit duunattiin eri kielil versioita, slangiks se tuli Youtubeen heinäkuun lopus. 3. Yks pluggaaja sendaski kliffoi käännöksii – kiitti! Se födas 60-luvul, mut on oppinu slangii vaariltaan, ku födas 1909. (Nykysin touhu on kai menny enempi virtuaaliseks, jengi flaneeraa netin rättikaupois ja stikkaa selfiet eetteriin.) Baiguri Fredrik Edvard Ekberg födas 29.6.1825 ja oli paljasjalkasii stadilaisii. Siks, tykittää mutsi bäckii. Miksi, lapsi kysyy. Tokat mä duunasin ite ja nois kahes vikas on viel lisäks junnumpien esimerkkei. Ei kannata itkeä, vaikka elämä joskus kolhisi. Stockmann ja Ekberg 200 vuotta FO TO : W IK IM ED IA C O M M O N S. Se menesty silleen, et kohta sil oli oma buli bygga Aleksilla. 4 Tsilari 4 | 2025. Äänityski suju kätsysti siel Kotiharjun huudeilla pro-osaajien kans kimpassa. Ekberg oli varsinki 1870-luvul sen ajan michelinrafla, ne tislas kans omat brenkut ja piti omaa vinkkuhandelii. Miks, heittää muksu. Sit se disainas Senaatintortsille Kiseleffin byggaan bulin stailin handelin ja draisas sinne mageeta roinaa ympäri Eurooppaa. Siksi, äiti vastaa. Ei kande spiidaa, vaik joskus tulis vähän pataan. Älä poraa, joskus laiffi on raffii. Vuos sitte ne duunas slangiks yleisesittelyn. Eikä slangiks kande sitä yrittääkään, vaan antaa mennä rennol meiningil. MS Georg Franz Stockmann vuonna 1894. Ensteks se blisas Nuutajärven glasareita. Oli uusinta hottii, et jengi sai luudaa buidus ympäriinsä ja lääppii sitä krääsää. VK Tänä vuonna on tullu kuluneeks parisataa vuotta kahden stadilaisen merkkimiehen födaamisest. Samanki bamlaajan slangis tulee siis sanastoo eri ajoilt. Slangi elää. Ei kande spiidaa, vaikkei kaikki aina meniskään ihan putkeen. VK Slangii bastun videoissa Kotiharjun bastu on julkassu Youtubes videoita slangiks. Oli kliffa duunaa näit slanginnoksii. Ku Stadin Slangi ry järkkää vähän proggista Espalla, ni voi jumbe: se oli se Helsinki-päivä
FO TO : C LE O M U ST O N EN 5 Tsilari 4 | 2025. Mä voisin alottaa siitä, et Hesarin Muut lehdet -palstalla oli snygi londaus viime Tsilarin hedarista 21.7.2025. Ei oo kellekkää kliffaa entraantuu fossiiliks, mut varmaan eniten se riepoo frendii, ku on koko ikäsä ollu saleteis, et kyl ”meika siro vähäpoika” ny ainaski satavuotiaaks skrivaa ja lesaa skloddeille satuja. Sitä ku oli kehuttu jo skloddina. Mut yhessä vuodessa Pekka hiffas saman ku mä kuudessa: ”Pemu oli molemmille paras pomo, jonka kans me on koskaan saatu tehä duunii.” Slangi oli yks Pemun byroon työkaluist. Oppi tsennaa mediaa, bulei bamareit, snadei nilkkei, byrokraattei ja poliitikkoi, joist kaikki ei draisannu putsei jauhoi bägissä. Pemu kysy meikäläistä. Tattis Pemu, kaikkien meikäläisten puolesta. Mä alotin vaaleensinisen tönön lehdistösihteerinä keväällä 1974. Vastapainoks Pemu ei pullistellu, ei paukutellu henkseleitä, ei korostanu itteesä. Mä lysnaan pokkana ja murjasen takas jonku frekin stadilaisen herjan.” ”Jos fiidbäkki on buenoo, mä roudaan teille saletisti joka biitin.” ”Antakaa suuliksenne skriinaa.” Pemu ei koskaan ominu krediittejä kenenkään muun duunaamisist. Cleo osaa bytskaa proput ja hoitaa kaikki käytännön asiat. Tää on skoiji präntti, ku dilkkaa bulii handuu Tsilarin entiselle päätoimittajalle. Arkipäivän toimennuksis se oli toivoton tumpelo. Kantsii pluggaa ja opetella ulkoo. Pemu siis flyttas seuraavaan ulottuvuuteen. Se oli just se maanantai, ku Pemu delas. Pemu teki meikäläisest skrivaajan ja hivaajan. Kuus vuotta raskaan sarjan näköalamestaa. Edellytti, et kukaa sen byroossa ei skagaa duunii eikä slarvaa. Pemulla oli unelma, et Tsilarissa slangi spöijaa mihin vaan – siis sillai, et muutki aviisit rupee tsögaa meilt stoorin aiheit. Se luotti ja siihen luotettiin, se jeesas ja sitä jeesattiin. Se rupes bamlaa slangipakinoit radiossa (tattis Olli Ihamäki). ”Duunaatte vaan ihan lungisti.” ”Jos joku stikkaa noottii tai fittii rekla maatioo, ne voi skulaa mulle. Me kaikki slangidiggarit jäätiin Pemulle henkisesti pystyyn. Ihanien tyyppien ja täydellisten ääliöiden. Löi mulle siivet selkään. Pemu ei liidannu käskyttämällä. Pemu oli 70-luvun alussa Stadin lehdistö sihteeri ja mä olin satamabyrokratian eka tiedottaja. Sit alko Maikkarin uutiset. Ku mä funtsaan Pemun omii pomoi, niit oli kans kahenlaisii. Sit Pemusta tuli Tsilarin päätoimittaja. Vuonna 1973 Pemu valittiin Stadin tiedotuspäälliköks. Funtsausaika: kaks sekkaa. Niit toisenlaisii ei oltu kehuttu himassa. HEDARI SEPPO PALMINEN Me kaikki slangidiggarit jäätiin Pemulle henkisesti pystyyn. Oodi Pemulle Pertti ”Pemu” Mustonen 18.1.1938 – 21.7.2025 T ää ei oo mikää mörkki nekrologi. Loppu on hiton stydii viestintälegendaa. Ku mä häippäsin Stadin hommista ja rupesin av-tuottajaks, seuraajaks palkattiin Pekka Karhuvaara. Se oli itte ihan fakiiri skrivaajana: nopee, kekseliäs ja innostava. Pemun dörtsi ei ollu bosessa. Pemu liidas esimerkillä ja spiritillä. Ne tartti uuden pläsin leediks jääneelle sitsille. Kundit oli pääsyyllisii siihen, et Tsilarist tuli tällanen aviisi. Se ehti tsittaa Pemun byroossa vaan vuoden. Melkeen kaikkien. Vähäks niil synkkas. PS Sivulla 2 on legendan skrivaamat määritelmät stadilaisest ja Stadin slangist. Herkimmät bögrää. Mä ite jäin auki eniten – siis ihan sikana. Se tuli toimeen ihmisten kanssa. Voi olla, et mä joskus viel kerron loooongan version Pemun ja mun mystisist tsembaloist. Onneks se oli jiftikses Cleon kanssa. Villit hestigatkaa ei ois estäny Pekkaa dyykkaamast sinne. Seppälän Mikko oli toimitussihteerinä
Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 30. 045 186 7238 www.stadinslangi.fi Harri Saksala, bamis harri.saksala@gmail.com Virve Kuutar, varabamis virve.kuutar@gmail.com Outi Havia outi.havia@kotiposti.net Risto Kolanen ristokolanen@gmail.com Raimo Kuitunen raimo.kuitunen@outlook.com Reijo Lainela Jäsenrekisterinhoitaja, hallituksen sihteeri reijo.lainela@gmail.com Ragnar (Ranccu) Lilius ragnar.lilius@gmail.com Soile Tammisto soile.tammisto@elisanet.fi 1. Voit käydä tsekkaa, mitä kliffaa slangija Stadi-kamaa hittaisit itelle tai vaik frendeille lahjaks. varajäsen Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Sirpa Halmela, taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta) sirpa.halmela@elisanet.fi Hallitus Toimituskunta Päätoimittaja Seppo Palminen seppo@palminen.com 050 552 1360 Toimitussihteeri Jeongdo Kim tsilari@stadinslangi.fi 044 9888 368 Valtteri Hellgren Risto Kolanen Virve Kuutar Tiina Linna tiina.m.linna@gmail.com Rafu Nyberg rafu.nyberg@gmail.com Mikko Seppälä mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Tsilarin vakkarifotaajat Raimo Granberg Marit Henriksson Esko Koivisto Raimo Kuitunen Jarmo Meriä Aki Schadewitz Matti Snellman Taitto Sivupainajainen Kirsi Pääskyvuori Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Aikakausmedia ry:n jäsen Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liitto Kultti ry:n jäsen 6 Tsilari 4 | 2025. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen ja Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä stadilaisuuden ilosanoman levittäminen. Byroo on auki tiistaisin ja torstaisin klogu 15-18 (voi tulla muutoksii, himasaitilt hittaat ain vikan tiedon). Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Jäsenasiat, reduilmottautumiset, ostot lafkasta, Tsilarin osoitteenmuutokset. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. varajäsen Lasse Solman lasse.solman@gmail.com 2. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 186 7238 Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh
Siellä mä ehdin muuten pikkukundina piipahtaa kun mun musamaikka Pahlmanin Helge ja sen bändi skulas siellä. Jos ei huvittanu lähtee landelle johonki pusikkoon hyttysten skruudattavaks, niin saatto jäädä stadiin hilluun, johki klubille vaikka! Mut syksy on silti ihan ok, eiks vaan. Osa jengistä melkein budjas siellä, meitsikin. Ai niin. Ja Vanhan kuppila. Meitsi on sitä ikäpolvee et mä en tsennaa jostain Sörkan Vennusta muuta ku nimen ja et se oli rälee jortsumesta sodan jälkeen Hagiksessa. Sinne oli bändin kanssa ihan pakko päästä! Koska Natsa oli jortsukuvio, iskelmästarat, niinku Laila Kinnunen ja semmoset, ne veti pitkin iltaa joka tunti sen kolme varttii ja popbändit, niinku meidän, sai skulata tunnista vaan sen lyhyen vartin! Joten piti toimia tosi äkkii jotta ehti saada jengin huomion! Pelkkä musa ei riittänyt! Ei, ei! Ja siks meillä oli esmes ekalla Natsa-keikalla omat kirkujat messissä!! Vanha ilmesty sit 60-luvun lopulla. Expo-halli siinä Kasarmintorin reunalla oli 60-luvun alussa eka mesta missä aloin hiippailla tsekkaamassa bändejä. Antaa mennä. Ja sit sinne jysähti rock ja blues eli Henkka ja Clapton ja nää, oli Zeppeliinit ja Mayallit ja sit oli Steppenwolf (skulattiin niiden lämppärinä), eli ihan kaikki alan dorkimmat! Niin et oli se kans mesta! Sit ku oma bändi lähti rullaan, tuli skolebileet ja tietysti Natsa. Ihan huikee duuni! Koko tönö varmaan pystyssä sen takii. Ja onhan se Alvarin kynästä! Snygi liiteri, sirpillä tai ilman, ihan miten vaan. Ne oli stylee juttuu eiks vaan. Ei se mitään. Jorattiinks siellä ympäri vuoden. Syksyhän on siinä mielessä sellast aikaa et esmes monissa stadilaisissa musa-ja hippamestoissa alkaa syksyllä tapahtuu. Keskellä stadii!! Funtsatkaa! Hortto Kaalo ja meidän Kalevala treenas tokan kerroksen Musasalissa missä seinällä Gallen-Kallelan fresko, joku ”Lemminkäisen sotaan lähtö”. Ja huom, erään kerran siellä skulas jopa joku jenkkilaivaston big band. Mut aika rullas eteenpäin ja kohta jo starttas Tavastia (entinen Hämis), tuli Juhlaviikkojen Kaivari-konsertit (tattis Seppo Vesterinen) ja Alppipuiston geimit ja kaikki muut. Oli kesä tai talvi. Joteski ne musakuviot kiinnosti enemmän. Varmana. ”Hele” skulas myöhemmin vuosia myös Yrjönkulmassa. Omat kirkujat messiin! N yt skujataan jo hyvää vauhtii syksyn kyydis. No Alppilava Lintsin kupeessa oli ainakin puhdas kesämesta. Siellä roikku kaikki. Joku muistaa. Emmä siellä koskaan jorannu. Lindblomin Leksan orkkahan siellä oli se vakkariryhmä. Mulle tärkeintä oli kuiteski ne sen ajan kunkut eli rautalankabändit ja nää. Mulle ihan täyttä dynyy!! Huh! Mut Kultsa on tietysti aikoinaan ykkönen, vähä niinku joku pyhä paikka. Glaiduu 30v-syksyy kaikille! Skulataan ja bamlataan! Hara, bamis 7 Tsilari 4 | 2025. Ja mikä kliffointa, Stadi alko elää myös kesällä, ei tarvinnu aina venaa syksyyn. Kasarminkadulla. Tuttu ryhmä. Mut mites oli ennen. BAMIS HARRI SAKSALA Ja mikä kliffointa, Stadi alko elää myös kesällä, ei tarvinnut aina venaa syksyyn. Siellä tuli tsekattua monet jazzin mestarit kuten Ellingtonit ja muut. Syksy on niinku joku saranakohta, hommat kääntyy hikisen kesän jälkeen joteski uuteen asentoon, lähtee käyntiin, eiks jeh. Oli huikeet musaklubit ja strobot ja semmoset. Oli valtaukset ja poliittiset härdellit! Treenikämppäkin Vanha oli. Yks magee trio, joka Vanhalla noina vuosina myös heilu, oli – Nimi alkaa isolla H:lla ja c-kirjain on korvattu g:llä
K u me oltiin skloddei, lippakiskalt käytiin tsöbaamas limsaa ja irtokarkkei. Ni silleen se disainas 1937 tän Stadin lippakiskan. Ja nehän oli ku veistoksii. Ne blisaa siel satoja annoksii vinkkuu – illassa. Kliffa kundi on saanu henden päälle ja jengin kasaan. Snadimmista kärryist blisattiin kans jädee ja tsieguraa. Hartwall disainas omat limukiskat, mut Stadi aina tsekkas et onhan nää ookoo. Seuraava steppi oli sit se, et Stadi omi ne kiskamestat itelleen ja disainas omat suht järeet ja asialliset kiskansa. Se oli snadisti niinku sekatavabuiduis, mut sogrusempi. Ja voishan siin olla kanttei ni käytetään täl kertaa kans tota viivotinta. Mikko Seppälä LÄHDE: ANNE MÄKINEN: KIOSKI, KIPARI, KISKA, SNAGARI. Stadin oma arkkitehti Gunnar Taucher tsittas pöydän ääreen ja tempas harpin handuun, ni siit födas 1928 funkkis-stailin lankarullakiskat ku duunattiin betonista. Sit seuraavaks piti hommaa bulimpi kiska, mis olis vodaröörit, lämmitys ja kaikki muutki herkut. Stadi on mannermaistunu tai saapasmaistunu. Tsilarin toimitus kajauttaa kolmin kertasen hurraahuudon joka ikiselle henkiin pumpatuille lippakiskalle. Näit 37 mallin kiskoi on viel muutamii Stadissa niinku just Käpikses. Etenki jos niil vörkkii yhteys johki samoil huudeil toimivaan raflaan, viini ja joku iisisti serveeraavatta ja skruudattava safka tekee kauppasa. Sikalan terassi on Vuorimiehen puistikossa. Siin toi etuhelma svengas snygisti kaarella. Stadi määräs et ainoostaan näil ja näil mestoil saa pitää kiskaa ja sit ne viel huutokauppas ne mestat joka vuos et kuka siin saa täl kertaa blisaa. Voiks tää olla ees totta ja Stadissa. Semmosen sä hittaat vielki esmes Espalta. Siel on ollut lippa kiska iät ajat, mut vasta nyt, ku se on terassin blisaustiski, ni siin pudekas on iltasin tsittaajii. Ja ootteks te hiffannu, et noist kiskoist aika moni on jossain pudekassa. Ei mitään krumeluurii ja kaikki samanlaisii. Varsinki kesiksel ku jengi hengaa tortseil ja pudeis. Ens keväänä me käydään testaamas ne kaikki ja duunataan lehteen buli raportti stydien suositusten kera. Ei mut tää on jotain. Ei sattunu olee keskiviikko, siks ei skulattu jatsii. Sit 1900-luvul ku folkkaa alko olla enempi, ni ne kiskatki alko olla hyvä bisnes. Mä muistan sen hiilihydraattien dunkkiksen. Se on kiska siinä Tehtaankadun ja Laivurinkadun kulmassa, niin sanotun blumsteripudekan päässä. Stadi disainas omat kiskansa FOTO: SEPPO PALMINEN Hartwall disainas omat limukiskat, mut Stadi aina tsekkas et onhan nää ookoo. Mut onneks Stadis on jälellä aika monta lippa kiskaa. Jos ei jengi pääse stroolaa, ei siel kukaan kauaa viihdy kupla otsassa. Tää tapahtu 1949 ja tän mallin kantillisii lippakiskoi hittaaki sit jotai parikyt tsibaletta eri puolil Stadii. HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO 2003. Sitä kiskaa ei enää oo. Se Taucher oli jo stikannu lusikan nurkkaan, mut toi arkkitehti Hilding Ekelund tsekkas sen paprut läpi ja suoristi sen lippakiskan etuhelman, et se ois iisii kasaa. Eiran Brera lippakioski Mä kävin siellä yhtenä helteisen heinäkuun iltana. Taucher funtsi, et lippaki ois nasta ni noi vodikset ja suulikset ei nii härnää ostajii ku staijaa siin luukulla. Niist on tullu kokoontumis mestoi. Krigun jälkeen Stadilla kelattiin et hitsi, näit kiskoi tarvitaan vilt enempi ku meil on noi nyyat liitosalueet niinku Pitsku, Malmi ja Hertsika. Tätä kiskaa operoi Milanos födannu uusstadilainen Massimo Montalbano. Mut samal se sliippas sen lipan terävät kantit nii et kyl siin säily pyöreyttäki. Me lippakioskei 8 Tsilari 4 | 2025. Se yhteys raflaan tarttetaan nimenomaan siks, et siel on veski. Seppo Palminen K iskoi on ollu aina. Stadi rupes sääteleen hommaa tarkemmin 1800-luvun lopul ku tuli noi hygieniahommat ja sit kans noi kaupunkikuvalliset vaatimukset, et ei ihan mitä tahansa tötteröö tänne, tää on Stadi eikä lande. Mut safkaa ja vinkkuu serveerattiin lungeis fiiliksis. Brahiksen kentsun nurkalla stondas mun eka kiska kokemus. Mä luulen, et täst tulee mun kantamesta – ens kesänä
Mut ei oo viel näkyny. Manelast irtsareita Flemarilt me flytattiin Manelaan ja siel tuli lippakiska tutuks. Nimes vino tuleeki siit, ett osa kiskan jengist on Espanjast ja niinku kielitaitoset snaijaa, ni vinkku on espanjaks vino. Lakuröökit – jos funtsaa nyt, ni ihan skeida idis. Starbu bamlas, ett sen frendit budjaa siin huudeil ja ne funtsaa, ettei kiska oo koskaan auki. Mut se on auki vaan keskiviikost perjantaihin, ni en vaan koskaan ehtiny. FOTO: VIRVE KUUTAR, 2025. Tosi snygii, ett osa Stadin lippakiskoist on säilynyt ja niihin on födannu ihan uudenlaist bisnestä. Emmä silti jääny koukkuun, en oo ikinä opetellu blaadaan oikeit spaddui. Heti ku oli muutama penni kasas, käytiin slumppaamas pennin karkkei – snadei nallei. Ite osasin sillon just ja just dallaa, etten saletisti käyny Karhupuiston lippakiskasta slumppaamas mitään. Ku me bamlattiin lippakiskoista Tsilarin kokoukses ja päätettiin skrivaa niist stoorii, ni kävin mieles läpi ne kiskat, ku mua kiinnosti. Liisangartsallaki on siin pudekan kulmas lippakiska. Ku mä flyttasin veks Manelast, kiska oli viel olemas. HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. MINNAILUU TEKSTI: VIRVE KUUTAR Lippakiskat mun himahuudeil 9 Tsilari 4 | 2025. Krunan kulmil piirakoit ja vinkkuu Budjasin Krunas muutaman vuoden ja siel mul on vieläki byroo. Mut voi tietty jollekki niinki käydä, jos innostuu nauttiin liikaa vinkkuu. Huhut kertoo, ett se ois viety johonki varastoon, ett se voitas tuoda takasin. Tsekkasin netistä, ett sielt sais vinkkuu. Sillon ku me budjattiin Krunas, käytiin joskus vetää bulkit ja tsufet siin kiskalla. Jotenki muka mageet vetää röökii. Kerran ku mentiin frendin kans sinne, se jauho purkkaa, ni kiskan myyjä tokas: ostakaa pennin karkkinne sieltä mistä purkatki. Näyttää siel olevan kans kaikenlaist häppistä pitkin kesää. Netist hittasin, ett kiska ois auki viel elokuun eli ku Tsilari kolahtaa, ni pitää alkaa venaa jo seuraavaa kesää, jos haluu käydä Karhu pudekan kiskalla vinkulla. Sit jossain vaihees se oli monta vuotta tyhjillään. Mut slumpattiin me joskus bulimpiiki herkkui. Mut bamlas se kans, ett aina ku se on auki, ni pudekas on bulisti jengii. Siel blisataan Let me wine -maahantuojan vinkkui. Nimi on Vino lippa, mut se ei tuu siit, ett mestast lähdetään lippa vinos. Nyt oisin käyny tsiigaamas, millane mesta siit on tullu. Sekin kiska on vinkkumesta. Sieltä ku sai sellasii, joita ei blisattu tavallisis buiduis niinku merkkareita, laku röökei, salmiakkijauhoo. Niit oli lasipurkeis erilaisii. Virve Kuutar Karhupuiston kiskal blisataan vinkkuu. K u mä olin ihan snadi, me budjattiin Flemarilla. Joskus mont vuotta myöhemmin kävin siin skruudaamas bulkit. FOTO: ANNE PIETARINEN, 2024. Sanottiinkohan me niit jo sillon irtsareiks. Siks dallaan aina välil Pitkänsilla kupees ja käyn slumppaamas siit lippakiskasta Rädyn piirakkaleipomon piirakoita. Nyt kävin tsekkaamas kiskan, mut ei se tietty ollu auki keskel päivää maanantaina. Sanoin etten tsennaa ja tulinki tsekkaan, onks se auki. Minnaan, ett joitain vuosii sit siel blisattiin runoi – vai oliks se niin, ett ku slumppas jotain, sai runon kaupunpäällisiks. Ku otin kiskast fotoo, siihen tuli yks starbu, ku froogas, tsennaaks mä niit kiskan pitäjii. Ja on sen kiskan lippaki vinos. Vuonna 2011 se purettiin, kun alettiin byggaa Maunula-taloo. Lippa on vino Liisangartsal
Musikaalis kletrattiin ylämäet ja slaidattiin alamäet – ihan niinku Veskun elämä. Shown juoni oli sellanen, et välillä dyykattiin menneeseen. Se oli yks kolmest rohkeimmast, ku hyppäs neljännen kerroksen partsilta snadiin snögekasaan. Heikki taas oli funtsinu tän musikaalin tekoo jo vuosii ja sil oli stydi fiilis siit, miten se kantsii ohjaa. Kaikki klaaras roolisa upeesti, vaik kellää ei varmaan ollu iisii skuffaa klabbei Veskun buleihin stövlareihin. Mä treffasin käsiksen skrivaajat ja bamlasin niiden kans tuntitolkulla. Vesku oli vilkas kundi ja mones jutus megessä. Stadilainen rämäpää Vesku oli Stadin kundi, joka flyttas 6-vuotiaana Tölikast Pohjois-Haagaan vuonna 1952. Esitykses Jonin rillitki oli ihan samanlaiset ku mulla ja ku mä staijaan, mul on oikeenpuoleinen handu aina fikkassa. K äsis oli duunattu hiton käheesti ja koko homma oli snadimpii detskui myöten faktaa. Se oli yks kahdest kymmenest snadist skidist, joiden kans tehtiin 1960-luvun vaihtees maailmanennätys, et kuin moni mahtu samaan aikaan puhelinkoppiin. Rasmus Koskinen oli nuori Vesku, Lauri Mikkola keski-ikänen ja Ilkka Koivula sit Vesku vanhana starbuna. Siks se tsennas Veskun elämänvaiheet melkeen ku omasa. Vaik Haaga oliki Stadii, se oli ihan landee. Peruspalikat oli ojennukses. Sillo stagella stondas samaan aikaan neljäki Veskuu. ”Oli skoiji, melkeen skitso fiilis, ku teatterin katsomos hiffaa, et vaik mä oon Nona, Veskun kaveri, ni stagella Joni näyttelee Nonaa paremmin ku mä evö.” Ensi-ilta 12.6.2025. Joni halus tsennaa, ketä se näyttelee Mulle henkilökohtasesti oli kliffaa päästä tsiigaan, miten musikaali duuna taan. Ku Joni bamlas mun frendien kanssa, sille selvis, et mä en oo kova haistatteleen. Kaikki muutki näyttelijät teki hienoo duunii. Nokkahuilun se bytskas klarinettiin, skulas skolen bändis ja sjungas. Viihdyttäjä se oli alust alkaen Veskun taitelijanura ”alko” jo alle kymmen vuotiaana, ku se esitti Mikko Kuoppamäen kans Pohjois-Haagan yhteiskoulun juhlis lättähattusketsejä. Ku sul on frendei, sul on rapeet eväät elämään. Heikki Paavilainen ja Tuomas Marjamäki oli skrivannu käsiksen ja Heikki ohjas. Ja oli siistii hiffaa kuin makeesti musa styyras fiilistä, ku se oli blandattu Veskun stygeihin ja jorattuihin biitteihin. PohjoisHaagan yhteiskoulun suosituin tyyppi oli Veskun naisfiguuri Olga Epätoivo ja Brita Koivusen sjungaama ”Katinka”, joka nuori ja kauniskin on… Veskun ja broidisa Pekan ”Rock Brothers” heitti keikkaa Esko Riihelän STADILAISII TEKSTI: JORMA ”NONA” ALVESALO FOTOT: NONA JA SEN HIMA-ARKISTO Vesku-musikaali Vesa-Matti Loirin elämäst kertova musikaali ”Vesku” pyöri Valkeekosken kesäteatteris 12.6 – 10.8.2025. Tuomas oli skrivannu Veskun elämän kerran ”Tuttujen kesken Vesku” ja duunannu Veskust parinkymmenen vuoden aikana 25 bulii lehtijuttuu. Sadan metrin päässä kaakit skruudas heinää pellolla ja ton Hämeenlinnan motarin kohdalla kasvo viljaa. Ja mua esittäneen Joni Leponiemen kans käytiin läpi skoijei detskui. 10 Tsilari 4 | 2025. Mut oli siin toinenki juoni: frendiys
Paljon oli tullu kolhui, sekä fyysisii et henkisii. Roolei oli paljon. Aina niist joku muisto oli jääny. Ja ku vielä musa seuras koko ajan megessä, oli Veskun laiffi yhtä härdellii. Vesku eli rankan elämän. Omii kartsoi, loppuun asti Iän mukana Veskunki elämä vähitellen rauhottu. Niit Ollin Tippa-Rellussa ja keikkadösissä tsitattui kilsoi, yhteisii keikkoi ja valvottui hotelliöitä. Liika duuni oli Veskullekin liikaa ja siit seuras strabeleit. Seitsemän broidii Turussa duunifrendei sen menestys ois varmaan hyytyny lähtötelineisiin. Viimeset vuodet oli kaikenlaisten kremppojen takii tosi kinkkisii. Ne on meidän stadilaisten muistis. Sit kuvaan astu Spede ja Spede Showt sekä 21 vuotta kestäny Uuno Turhapuro -kausi. Onneks Veskul oli luotettavii frendei, ku sai sen laiffin pysymään ees jonkinlaises balanssis. Ite se oli stailisa valkannu ja seuras sitä loppuun asti. Kiintee teatteriduuni ei Veskulle oikeen sopinu ja se rupes vapaaks taiteilijaks. Nasse setä, Jean-Pierre Kusela, sketsit puiston penkil Hannele Laurin kanssa, Tyyne, ”keskustelut” Uunon muijan Elisabet hin kans ja mitä kaikkee muuta. Vesku diggas bulisti sen nerokkait kollegoi Olli Ahvenlahtee ja Peter Lerchee. Sieltä se Veskun ura sit todella starttas. Ykkösbiisi oli Jay Epaen ”Putti putti”. Kaiken kiireen keskel Vesku näytteli monis vakavis teatteriproggiksis ja leffois. Montakoha kertaa Puppe on nähny, ku Pierre Kusela putoo tuolilta tai montakoha kertaa Peter on kuullu, ku Vesku sjungaa Lapin kesän. Taiteilijan duuni on muutaki ku ”Kliffaa hei” Ensin inttiin, sit teatterikouluun, josta ekaan duunimestaan Helsingin kaupungin teatteriin. Kaj Chydenius oli säveltäny vuonna 1966 Eino Leinon ”Nocturnen” häälahjaks Veskulle ja sen ensimmäiselle vaiffille Tuulalle. Mut Vesku oli omien kartsojen dallaaja. Vesku skulas, sjungas, teki keikkaa rafloissa ja näytteli tv:n sketsiproggiksis. Vesku alko elää taiteelleen ja siitä joutu kärsii etenki oma fämili. Näist vois skrivaa kirjasarjan. Eino Leinoa on sit julkastu neljä albumii. Se onki sanonu, et ilman fantsui Nona Alvesalo, Joni Leponiemi, Lauri Mikkola, Ilkka Koivula, Rasmus Koskinen ja Heikki Paavilainen Vanha Vesku Ilkka Koivula ja nuori Vesku Rasmus Koskinen. Himassa se notku kahen norjalaisen metsäkissan kanssa. 11 Tsilari 4 | 2025. Eino Leinon runojen tulkinnat nosti Veskun sit kulttuurifriikkienki idoliks. Frendit on kultaaki kalliimpii Pitkän urasa aikana Vesku esiinty melkeen kaikkien suomalaisten huippujen kans. 1970-luvun alus, Tykkimies Kauppalan vikat vaiheet niin teatterissa ku leffas, Ryhmä teatterin Tsilari-näytelmä ja monta monta muuta. Elannon nuorisomusikaalist ”Huipulla tuulee” Mikko Niskanen hittas Veskun Pojat-leffan päärooliin. Ekaks Olli ja sitten Peter liidas Veskun bändei kumpiki parikyt vuotta. Vaiffit ja skidit jäi väkisinkin sivu raiteelle. bändin solisteina
Slangi elää – niin muuttuu ku säilyyki. Molemmat fotot: Helsingin kaupunginmuseo. Pluggaa ja hiffaa, miten niiden slangit eroaa. Rengnas ja blosas. ”Tattis vaa, mut mä kyl kaadan mun drinkit ite!” ”Aika diiva friidu, mut mä tykkään just siitä”, sano Osku. Oskul oli tsufekuppi handus, hörppäs siitä ja hiffas, ett Masa stondas dörtsillä. Osku yritti viel skotaa Annaa, mut Masalla oli jo faartti päällä. ”No nii, mitkä on meijän tsaanssit”, froogas Masa Oskulta. Eka foto 1970luvun baarist, ehkä Kluuvist. Fotaaja Simo Rista. ”Äläkä näytä naamaas ainaskaa tässä raflassa!” ”Mitä helvettii! Hei Osku, tuu jeesaa”, ruinas Masa surkeena. ”Just joo, nii tehää. Keritää poikkee handelissa sitä ennen”, skiias Masa. Mut friidut kantsii tsiidaa ekaks klaarina, ettei tuu feelui tai trabelii sit jälkee.” Ellun kämpillä Osku otti ekat siivut brenkkuu ja bamlas Ellulle: ”tää on guta startti, mut eiks sun frendit tuu kans messii?” ”Ne on viivana täällä”, svaaras Ellu ja smailas, ”mut ottakaa iisisti sällit. ”Toi rödefleda ois varma nakki, mut se ei inspaa mua”, sopotti Osku Masalle, ”mut tsiigaa tota blondii, tosi hyvännäkönen mimmi!” ”Jepulis, staili friidu, mut tsiigaa sä ton Annan tsengoi! Kunnon piikkarit. Fotaaja Yehia Eweis. ”Toi blondi tuol tiskillä alkaa olee jo fäärdi, mut mä en oo saletti, ett mä orkkaan hengaa sen kans hela kveltsuu. STADIN SLANGI TEKSTI: HEIKKI, BENKKU & CRIDE PAUNONEN Fantsu kveltsu Tässä jutskassa Slangiproffa Paunosen Heka ja sen lapsenlapset Benkku ja Cride skrivaa samoi stoorei omilla slangeilla. Se budjaa Krunikassa ja siit on iisi dalsii johki raflaa.” ”Just joo! Ooksä kysyny siltä?” ”Joo, eilen skolessa. 2019. ”Oisko tänää se kveltsu ku meil käy tsägä, oikee jättimäsis”, se froogas Masalta ja griinas. ”Meil käy tsägä ja mäsis, missä”, ihmetteli Masa äimänkäkenä. ”Nyt sulle tuli fudut”, karjas portsari Masalle ja nappas sitä niskaperseest kii ja slengas sen kartsalle. Ei kantsi ny divaa skoraa, meil on longa kveltsu eessä.” Ku Ellun frendit tuli mestoille, Osku ja Masa alko sivusilmin kyylää niitä. Onks kuinka paljo jangstereiden slangis sellasta mitä sä et bonjaa. HEIKIN STOORI 12 Tsilari 4 | 2025. Ei strekkaa raflaa vaa ekaks snadit sknubbit jossai.” Masa snaijas tvärt: ”joo, oisko Ellulla. Jengi luudas kartsalla duunista himaan. Ellu tsiigas Oskuu ja Annaa: ”pidä varas, Anna, ton kans! Se on kans yks vonkaaja!” Raflassa Raflas oli jengillä täys meno ja meininki. Masa oli jo nii flänässä, ett se kletras stularille ja hihkas: ”Ketä hotsittaa pitää täällä tänää skoijii ja vetää perskännit!” Portsari oli tvärt skarppina: ”nyt kundi alas sieltä tai sä flygaat ulos ku leppäkeitsu!” ”Ota iisisti! Mähä oon iha lungi!” Mut samalla se meinas fallaa ja kippas koko brenkkuglasarin toisen kundin byysille. Mut sen frendil on snygi kroppa ja bulit daisarit, pitäskö koklaa sitä”, bamlas Osku. Kaiffarit himassa Osku tsittas tsögessä ja tsiigaili fönsteristä ulos. Mut Osku vaa skrattas: ”Mee, Masa, himaa goisii! Mulla tää kveltsu on vasta alussa!” Portsari gyysas Oskuu longaan ja sano: ”sama juttu sullekki, tos on dörtsi, ulos ku oisit jo!” Se oli fantsu kveltsu se! Heikki Paunonen Niin slangi ku baarilaiffi muuttuu. Se haluu, ett toiset hogaa sen!” ”Voinksmä kippaa sulle drinkin”, sano Osku Annalle. Se on megessä. Toka foto Nosturin baarist v. Käydää tsöpaa pari flindaa ja buidust jotai safkaa. ”No, kai sä snaijaat, ett ekaks litski brenkkuu ja sit hyvä meininki ja jos viel kävis flaksi.” ”Just, joo”, sano Masa, ”sä meinaat, ett just tästä kveltsusta tulee jotai ekstragutaa.” ”Emmä siit tiä, mut startti on tärkee
“Broidi wattafak, Ode jelppaa ny ees vähä ja heitä sille cäshii”. – Ytimes clubil fiilis vitun jeba. Bulisti bönthöö, flindat tyhjin ja jengi aivan fiilareis. Ode ihan ready ja fleksas jo siin Annalle. Vois käydä tyyppaa!” Ode egobuustas fleksaillen. Äijjät tippuu enne geimei.” Ode ja Masa spottaili Mellun gängiä ku ne saapu mestoille. Sil on spotti iha ytimes, ni ei tarvis nappaa cäbii tai skuuttii.” “Oks Mellu imus?” “Khyl, hiillostin sitä eile skoles. Poke dalsi bäckii, vakiotegulla otti handuihin flänässä olevan Masan. Jos ei fleguilla ni ehitää poistaa bibikset lafkast.” “Nättii, bissetolpan lisäks pitää kräbbää vähä snäkii. “Oisko tnää tsäänssit et lohkeis?” Ode heitti smyygaillen ja zippas megist naamariin. “Toi blondi tiskil alkaa olee vähä sooseis, ei kyl salee jaksa iha finaalii sen kans mennä.” “Mut sen tsigufrendil on kyl kroppa mintis ja bulit bosat. Jengi oli just häipänny hommist ja laahusteli himaa. “Nyt chillatkaa äijät, älkää rushatko käjänne kans. Ihan sekasin, ei anna kicksei meitsil. “Dänks, skippaan täl kertaa, kyl mä fiksaan omat setit.” “Muija latas meitsil iha jauhot suuhu, täst mä fiilaan!” vähän jerryllä heittäen Ode vastas. Ode oli megis handus ja zippas ekat hölät siit. “Must voitais rygästä Mellun luon kätyilee. Homma oli game over – poke koppas Masan yhel nopeel gripil niskast ja flippas sen ulos ku stumpin. “Camaan, mikä pössis, mikä pläni.” Masa vähän fleguna Odes kii. Ode jahi Annaa ja anto jäätävästi öögaa siihen suuntaa. “Toi redhead on waytoo ratanen. Ode fronttas pienen twistin “Broidi chillaa, oot jo iha plekseis tää ilta ei oo sun show. “Eiks downata viel binit täs kimpas viel?” Anna anto hugee öögaa ja tsiigas Odea. Tost blondist fiilaan ja sen luukist.” Masa spoilas Odelle. Kyl hakee öögaa noil herutuksil. Benkku & Cride Paunonen BENKUN JA CRIDEN STOORI 13 Tsilari 4 | 2025. Tsiigataan sit oks wörttejä bindejä ennen ku on naula pääs, ettei taas sama farssi ja darramorkkis aamust.” Chillpill Mellun hoodeil Ode toustas kuppii. Mp?” “Jebou, bro.“ Masa jappas ja stretsas handui. “Kyl sä hiffaat, bängäävä pössis, semisti märkää ja hottei yytsittävii tsigui, ehk jtn vaimomatskuu. Meltsu huomas Oden pleijerisetit ja droppas Annalle “Ode on sit fuckboy.” Baaris Ytimes clubil fiilis vitun jeba. Masa huus semi flegun olosena. “Komppaan, iha kesy ja nevarin olonen, mut voitais haippaa kunno hc flowhun.“ Masa shouttas Annan jäätävii boboi. Mellu mis sun guuma muijaposse on?” “Ne on meges, mestoil ihan just.” Mellu droppas. Masa veti omil leveleil. Sit Ode spottas Masan hengaamas iha holleil. “Meinaat et täst tulis iha sickit gemssit et jäis jäätävä fomo skippaa.” “Dunno, mut haippi startti alkuu etkoil ja sit vast clubille repii kunnol märkää.” Masa komppas. Mee goisii himaa Mäkin kaut.“ Plotwistinä Ode sai kans bootsit berberii. Masa aiva flänäs stongas ylös ja shouttas “Onks jengi imus, tnää krebataa ja revitää fiunaa!” Poke spottas Masan, eikä ollu iha samois vibois. Siel se makas, silmät spinnas ja rotsi tyhjän. “Mitä jäbä jauhaa?” Masa antaa Odelle öögaa. Squadi goalsit kribil Ode chillas köökis ja tsekkaili luukust shittiä keliä. “Lets go bros, tänää revitää. “Nyt iisii boy ja sittaa bäckii, muute knokkaan sut bäckäril levyiks.” “Meigä ottaa ihan lungisti broisku.” Masa sönkkäs ja samal flippas stoben yhe sonnin byysille. Raflas oli jengillä täys meno ja meininki
Vois froogaa, ett miks. Gamloi haukkumasanoi oli maankollo – puupallo böndeistä ja Sven kollo – puupallo sveduskloddeista. Siit on saatu Stadin slangin fitti. 1950–60-luvun haukkumasanoi oli esmes emäsika ja emäsikaryssä ja 1970-luvulla albiino neekeri. Sacherin kniigasta voi oppii, ett miten kiroillaa eri puolil boltsii. Siihen voitii svaaraa: ittelläs kusi juoksee pitkin punttia! Oli kans yksittäisii sanoi, niiku bimbo ’tyhmä’ jo 1930-luvulla. Solvauksii slangissa Tähän juttuun liittyy sisältövarotus: juttu sisältää loukkaavii sanoja ja sanontoja. Venäjän kielen proffa Arto Mustajoki on skrivannu siit: ”Siinä kun suomalainen kehottaa menemään naisen sukupuolielimeen, venäläinen kehottaa menemään miehen vastaavaan paikkaan tai oikeastaan sen päälle (prepositio na). Me sanottii 1960-luvul: jos sun pääs olis lasia, näkis ku kusi virtaa ja paska tekee patoja. Gamlassa slangissa sen rinnalla on ollut kans faida, faide, faidu, fitta ja fjoosa. tai viäläks sun mutsis skagaa vossikkaa. Nykysin sanotaa, ett vittu on vaa välimerkki jangstereiden puhees. SLANGILODJU TEKSTI: HEIKKI PAUNONEN KUVAT: JEONGDO “JEKA” KIM K u Stadin slangii on dissattu, buli syy on voinu olla se, ett siin on vilt sanoi ja sanontoi, ku ei oo millään mittapuulla korrektei. Nyyempii on mutsis oli…, esmes mutsis oli ku sut sai sanottii sille, ku oli symffannu toista dilleks, tai mutsis oli voipurkki, ku sua dösäs, ku joku pyys smöree. Kaltsin kansikses esitettii sillon leffaa ”Auttakaa pikku Bimboa”. Vittu Stadin slangin stydein voimasana on aina ollu vittu. Siin leffas Bimbo oli snadi apina. Niis on esmes sanat fitta ja fjåsa ja fitti(g) ’ilkee, epämiellyttävä’. Siin on kaks härmän sanaa. Suorasukasii solvauksii on ollu haist(a) faidu, vittu; suksi (lähe, mee) vittuun, skimbaa faiduun. Yks aihepiiri, mis tämmösii ilmauksii käytetää, on solvaukset. Ku M. Toisis kielis roisit solvaukset perustuu friidujen sukuelimeen, toisis kielis kundien ja joissakin kielis naimiseen. Huj Suomes kundien sukuelimeen liittyy paljon vähemmän tosi stydei solvauksii, mut ei tartte mennä ku Sloboihin, ni siel niitä on bulisti. Jännä juttu on se, ett eri kielis on käytetty erilaisii sanoi. Vittu on yleinen sana kans suomen murteissa. Eri puolil Suomee on ollu tapana, ett ku karja on päästetty ekan kerran navetasta laitumelle, emäntä on ollu hajareisin navetan dörtsin yläpuolella. sanottii 1920–30-luvulla. Näin suojattii lehmii petoeläimiltä. Yksittäisenä kirosanana sitä ei käytetä. Sen Tästä J. Numminen nauhotti 1960-luvulla gamlojen Bergan kundien keskusteluu, messis oli aluks kans yks gimma, mut se lähti smiitaa, ku ”alettii bamlaa faidust ja fjoosast”. Samoin sen vastineet Suomen svedumurteissa. Siit on tietoja vasta 1960-luvulta lähtien: fitta ’naisen sukuelin’ 1966, ’tyhmä, ilkee’ 1987, ’tyttö’ 1989. Ennen muuta perinteisen keski luokkasen yhteisön normei. Mut sit jos mennää syvään päätyyn ja tosi stydiin sarjaan solvauksii ja haukkumisii, tulee messiin seksisanasto. Naisen sukuelimeen on liittyny voimaa. Mediassa se vielki yleensä skrivataa v***u tai v–u. No, ne on ollu kaikkialla tabusanoi, ja ku käyttää niit, rikkoo yhteisön normei. On kans sanottu vedä fjoosa tai vittu päähäs! Näit sanoi on käytetty kans kirouksis ja sadatteluis, esmes voi fittan, fjoosa, vittu ja vitun ikenet! Vittu-sanast on saatu kans vittumainen ja vituttaa ja vittuilla. Jos niit ei haluu pluggaa, tää juttu kantsii skippaa! 14 Tsilari 4 | 2025. Haista vittu on Uudenmaan svedumurteis kyss fittån! Mut Stogiksen slangis fitta on uus sana. Tää ei oo ominaista vaa Stadin slangille, vaa niit on kaikis slangeis, ku tällä boltsilla bamlataa. Kaikist roisimpii sanoi on käyttäny vaa kundit. Niitäki on laidast laitaan. Usein niis on ollu sana mutsi, esmes viäläks sun mutsis sprägää niklattuja franskiksia. Erilaisii solvauksii Monet solvaukset oli pitkii. A. Tsiigataa nyt näit sanoi eri kielis
Se esiintyy J ames Joycen kniigassa Ulysses 1922, mut se on edelleen tabusana mediassa ja keskiluokkasten bamlauksessa. Vaik tää sana on jenkkislangis, vastaavaa sanontaa ’nussi mutsiis’ on käytetty ympäri maailmaa: esmes norjassa gå å knull morra de, saksassa fick deine Mutter, ranskassa nique ta mère, italiassa scopa tua mamma, espanjassa tu puta madre, unkarissa fasz az anyád, kreikassa gamo ti mama sou, mandariinikiinassa tsao ni ma ja swahilissa kuma mamako. Fuck Ihan niiku suomen vittu ja slobon huj enkun fuck ’nussia’ käy kaikkiin törkeisiin solvauksiin: fuck you ’haista vittu’, fuck off ’painu vittuun’, what the fuck ’mitä vittua’, fuckhead(ed) ja fuckbrained ’tyhmä’, you’re fucking stupid ’oot vitun tyhmä’, I am fucking pissed ’mua vituttaa’ ja you dumb fuck ’sä oot vittumainen’. Mikä vois olla kaikist loukkaavin teko, lähetää siit. Koko kniigas sana, jost on tehty aukeama, on ainoastaa vittu! Ollaanks ylpeit vai ei. Ei liene kaukaa haettuu, ett nää on slobosta peräisin. Eka kirjallinen tieto on vuodelta 1929, mut sanaa on käytetty ainaki 1900-luvun alusta lähtien. Tabuja slangisanaks se on enkussa listattu jo 1690-luvulta lähtien. Tää vika levis ympäri boltsii, ku slobojen ohjus risteilijä Moskvan jengi vaati ukrainalaisii antautuu Käärmesaarella 24.2.2022. ’Painu vittuun’ on požól na huj ja idí na huj. Naisen sukuelimeen on liittyny voimaa. Jos sitä on käytetty painetussa präntissä, se on skrivattu f–k. the ultimate in obsenities [’äärimäinen solvaus, perustunut sukurutsaustabuun, tod.näk. Jenkkislangis on sana motherfucker ’mutsinnussija’, ”a supreme insult, based on the incest taboo, prob. 15 Tsilari 4 | 2025. Siihen ukrainalainen solttu svaaras: Russkij vojennyi korabl, idi na huj! ’Ryssäläinen krigubotski, painu vittuun!’ Kyrpä-alkusii haukkumasanoi on tullu Stadin slangiin varsinkin 1990luvulla, esmes kyrpäaivo kundista ja kyrpänatsi maikasta. Suomesta tää sanonta puuttuu, mut meil on Queen of Fucking Everything! Heikki Paunonen Tokaks on sana perkele, eiku peRRRRRRRRRRkele! Härmästä Sacherin kniigaan on otettu ekaks sana vittu. Se on kans slobossa: job tvojú mat! Jebátj on se verbi, johon Arto Mustajoki viittas. Boltsin stydein solvaus. törkein ruokottomuus’]”. sijaan siitä on kymmeniä johdannaisia ja sanontoja, kuten myös toisesta perussanasta, joka on naida-verbin vastine.” Slobos ’haista vittu’ on huj tebé v zuby ’kyrpä sulle hampaisiin’ ja huj tebé v lob ’kyrpä sulle otsaan’. Fuck-sanan alkuperä jää hämäräksi. Mut sit on kans jännä repliikki: mä punastuin heti ja mulla oli ainakin metrin mittanen kyrpä otsassa
Ku multa kysytään usein, et mitä Tölikänlahdelle pitäs tehdä, ni mun eka vastaus on: EI MITÄÄN! Mun toinen vastaus on, et VR:n kans kimpassa on viel funtsattava, et niidenki maat lisätään luonnonsuojelualueeseen. Sunnuntaisin suljettu. Ku oltiin skidejä, ni rantsussa stondas sokerifabriikki ja toisella puolella döfas ratapiha. Stadilla on lahden ympärillä monii plänei, joist osa muistuttaa jo Lintsin huvipuistoo. Stadin luonnonsuojelu suunnitelmis se mainitaan piste kohteena. Siel pesii harvi naisuuksia kuten nokikanoja, silkkiuikkuja ja haapanoita, vain joitain mainitakseni. Näyttelyn jokaikinen foto on kuvattu Tölikänlahdelta. Talvella lahdella on pilkkijöitä. Tölikänlahti tarttee siis ehdottomasti suojeluu. Terveisin Pertti Salolainen Stadin Kundi 2019 pertti.salolainen@kolumbus.fi STADILAISII TEKSTI JA FOTOT: PERTTI SALOLAINEN PELASTETAAN TÖÖLÖNLAHTI Luontokuvanäyttely Finlandia-talossa 3.–30. Ne on kuitenkin sinne sedimentoitunu, eikä ruoppaus tunnu hyvält idikseltä. Muuttoaikaan siel tankkaa jopa uiveloita. kello 15–16.30, mä oon buukannu opastetun rundin Stadin Slangi ry:n jäsenille. Lisäks rannoilla ja niityillä hiffaa harvinaisii kasvei. Kaikki stadilaiset tsennaa Tölikänlahden. Töölö-Seura, KallioSeura, Alppila -Seura ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys vaatii, et Tölikän lahti julistetaan luonnon suojelualueeks. Auki ollaan aina ma–pe klogu 9–18, la 11–18. Niin uskomattomalt ku se kuulostaaki, vuosien varrella on esitetty mitä dorkimpii idiksii rantahotellien ja rantsubastujen byggaamisest ja luontoo häiritsevien pippaloiden järkkäämisest lahden huudeilla. Toivottavasti mahdollisimman moni käy näyttelyn tsekkaamassa, koska se avaa öögii näkemään, miten upee luontokeidas stadilaisilla on Finlandiatalon ja Oopperan kainalossa, neljänsadan metrin päässä Eduskuntatalosta. Erilaist snadii repareeraust voidaan tehdä siellä täällä, mut sillai, et rantavyöhykkeet ja kaislikot jätetään tyystin rauhaan. Tänä päivänä Tölikänlahti on sananmukaisesti ainutlaatuinen luonto keidas sadoilletuhansille stadilaisille ja miksei turisteillekin. Tervetuloo! Lauantaiks 11.10. Tää mun näyttely järkätään 3.– 30.10.2025 Finlandia-talossa. Vodan kondis on Hesperian tunnelin kautta tapahtuvan juoksutuksen ansiost petraantunu. Miks sit tarttee bamlaa Tölikänlahden pelastamisesta. 16 Tsilari 4 | 2025. Fisutki viihtyy ja joskus näkee bulei lahnoi skruudaamas lähellä rantsuu. V oda oli karmees kondikses ja vieläkin botnessa on satojen vuosien skeidat. Mitään byggaamist tai festivaalei ei rantsus saa sallia. Luontokuvanäyttely ”Pelastetaan Töölönlahti ” Mä oon fotannu Tölikänlahtee yli 20 vuoden ajan ja haluun näyttää sen arvon luontokohteena. Katso sivu 2. lokakuuta 2025 Kaislikot ja joutsenet chillaa Tölikänlahden vodas
Ku multa kysytään usein, et mitä Tölikänlahdelle pitäs tehdä, ni mun eka vastaus on: EI MITÄÄN! Nokikana skloddeineen Tölikänlahdella. Tölikänlahden kuuluisa ja harvinainen Heinäsorsakoiras, jota fotasin 9 vuotta. 17 Tsilari 4 | 2025
Harva tsennaa, kuinka sporttinen kundi Eero oli. Legenda häippäs – musa jäi. Eeron elpee on Eero Raittisen eka studiolevy sooloartistina, jenkkivaikutteist juurimusaa. IN MEMORIAM TEKSTI: ELINA SAKSALA SLANGINNOS: SEPPO PALMINEN Eero Raittinen 6.10.1944 – 16.7.2025 Legenda häippäs – musa jäi. Eero Raittisen faija Paavo oli osuustoimintamies, Väinö Tannerin tärkee duunikaveri. Siit alko buli tuskien taival. Siellä se jakso braijaa ja mesoo, polvet ruvella ja byysat skeidassa. Se oli sillo vast 25-vuotias kaiffari, mut plattoi se oli duunannu broidisa Jussin kans jo parikyt sinkkuu tai eepeetä, muutaman siivun Esquiresin ja Soundsien kans ja yksinki seittemän levyy, joist mun ehdoton feivörit on ”Lontoo”. Sen julkkarit oli vuonna 1970. Lappi vokotteli sitä laskettelemaan ja järkkäämään frendei stagelle skulaamaan. Eero pääty Helsingin Yhteislyseoon, yhen sorttiseen eliitti skoleen. M ä skrivasin Eero Raittinen – Mies matkallaan -elämäkerran vuonna 2020. Viimeseks jäi Knucklebone Oscarin kans viime vuonna duunattu ”Uncle Knuckle”. Eero oli kiihkee luonnonsuojelija ja flaidas stydisti sikäläisen paikallisluonnon puolesta. Saariselän Tunturibluesista tuli parikymmenvuotinen perinne. Bändei kerty stydi nippu. Ihan teininä se rupes skimbaamaan ja sit surffailemaan. Ku skidit födas, Paavo oli jo aika fabu. Kaikkien strobelien jälkeen Eero sai boltsiin stuidulätsän samana vuonna ku sen biisi gamlast holvi tsyrkast dyykkas skulausja blisauslistoille. Millanen kundi sit dallas näit musakartsoi. Siit oli tullu rokkidiggari jo ihan skidinä. Ku huumorintajuun blandaa poleemisen yhteiskuntakriitikon, joka osaa sleppaa totistaki läppää, bonjaa iisisti, kuinka monipuolisen vakuuttavasti Eero osas stikkaa EI, ku sitä ruinattiin sjungaa Vanha holvikirkko – jopa Jakartassa. Eero ja sen vaiffi Tiski entras kans Salitun vanhan kansakoulun elämyskeskukseks: oikeit ja ehtoi elämyksii, konserttei, leffoi, kulttuurin kaikkii rönsyi. Pitskulla ja kartsalla Eero treffas duunari skloddien grouvin maailman, kaikil mausteil. FO TO : K A R I R IS SA . Se symffas lällyi iskelmäbiisei, ne ku ei ollu yhtään sen genree. Broidisten The Boys oli tieteski pisimpään kestäny bändirupeama – tartteeha artistiki breguu – mut siit Eppu luudas livohkaan lopullisesti vuonna 1968. Jäbäl oli kymmenii muita porukoit, joitten kans se rundas Suomee ja maailmaa, sellasii ku Tasavallan Presidentti – ja levytti ennen muuta americanaa: bluussii, rockii, kantrii, bluegrassii ja soulii. Vaik Eero oli födannu Stadissa ja oli stadilainen joka solultaan ja kieleltään, fämili budjas vuoskymmenet Lohjalla, Karstun kylässä, siis landella. Kaikki kokoelmaplatat ku ynnää meggeen, kuudenkymmenenviiden vuoden uralla födas satojen purkitusten pino. Se tsittas Suomen Pankin johtokunnas. Mul on fiilis, et just sillo Eero bytskas toiseen stogeen. Kniigan painos on finito, mut biblust hittaa. Mutsi ja faija halus, et broidikset käy skolee Pitkänsillan eteläpuolella. Kniigat, filsa, leffat ja musa – niist Eero diggas bamlaa frendien kanssa. Pakko listaa ainaki Rotox, Boxcar, Oiling Boiling ja The Noisy Kinda Men. Sitä duunatessa sain tutustuu kundiin, jonka monet biisit minnaan jo skoleajoilta. Muutaman sanan bytskasin Eeron kanssa viikkoo ennen ku se smiitas broidisa Jussin ja muiden kaiffareitten luo yläkerran Buliin Bändiin. Hima oli yläkerroksen luksus lukaali Hämiksen numeros 38. 18 Tsilari 4 | 2025. Mutsi oli skolet käyny konserttipianisti, vaik ei se duunikseen skulannukkaa. Kuski tsöras sitä limusiinilla mestast toiseen, välillä Eero ja Jussi takasitsillä fledat kammattuina
6-vuotiaita), leikittiin nadea. Hävinnyt huusi karkuun juostessaan: – Paskapää, mä kerron meidän mudelle! – Kerro vaan, kyllä meidän faija sen voittaa! Kinastelua fatsien paremmuudesta jatkui vielä. FOTO: EEVA RISTA/HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Tyttönorssien skrivaukset on säilytetty papruisina Kansallisarkistossa. Vähän ajan kuluttua aukeni ikkuna ja vihainen mies huusi sieltä naama punaisena. Pihan lapset vertailevat isiään Entiset tyttönorssit alko rahottaa slanginkeruuskaboja Tyttönorssissa vuodesta 1975 lähtien. – Hei päästäänks me mukaan, kysyi Jaska. – Näitteks sen naamaa kun se tuli ovesta! – Kyl oli hölmö ukko! – Ei meidän faija tekis tollasta. Sillä se ampuu teijän faijaa päähän! Ja näin jatkui kunnes mutsit hakivat syömään. Hetken kuluttua säntäsi ovesta hyvin vihainen mies. Jengi lähti välittömästi karkuun. Tsilari julkasee tänä vuonna joka numerossa yhen vuoden 1975 skrivauksen. – Nii ja meidän. Lassi veti rotsin niskaansa ja sitten lähdettiin. – Turpa kiinni jätkä! Meijän faija on kyl paljon vahvempi kuin teijän! – Tapellaanks. Lassi, tääl on Jaska! Lassii! – Joo, joo! Mähän tuun jo nuija! Moi Jaska! – Tuutsä ulos. Ne tsögas Heikki Paunonen ja Jeongdo “Jeka” Kim. 1973. – Meijän on viisaampi! – Mut meidän faija voittais kyl sun faijan. 19 Tsilari 4 | 2025. Niissä on ollu kaks sarjaa: slangisanojen keruu ja slangiskrivaukset. TYTTÖNORSSIEN SKRIVAUKSET HEIKKI PAUNONEN & JEONGDO ”JEKA” KIM P im pom! – Onks Lassi kotona. Faija, mutsi ja skidi dallaamassa Liisankadulla v. – Mut mun faijalla onki makeempi auto ku teijän! – Meidän faijalla on enemmän rahaa! – Mut meidän faijalla onki kiikarikivääri. Sitten sinun on tultava syömään. Ukko saatiin vihdoin eksytettyä. – Voit mennä puoleksi tunniksi. – On se, venaa vähän. – Kyllä meijän faija on sentään paljo viisaampi. Tappelun jälkeen juoksi itkeä pillittävä poika kotiinsa. – Pidä sinä pääs kiinni mammanpoika! – Pidä ite! – Nyt tuli turpiin jätkä! huusi Jaska ja säntäsi pojan perään. – Tuu päälle jos uskallat! Ja taas oli tappelu täydessä käynnissä. Nimet muutettu. Pihalla oli muita heidän ikäisiään (n. – Joo. Jengi kokoontui yhteen keltsun jossa naureskeltiin äskeiselle. – Ette piäse! huusi pieni punatukkainen poika. Äiti, voinks mä mennä ulos. – Ei meijänkään. – Kunhan mie saan teijät pojat kiinni nii teijän käy kalapaten! Johon Lassi puolestaan vastasi: – Pidä landepaukku pääs kiinni vaan! Mistähän Perähikiältä tekin ootte tullu! Jota seurasi raikuva ivanauru
Silti näis budjattiin tonne 70-luvun lopulle asti. Tehtaan pilli rytmitti kans Kumiksen elämää, ku moni kumis lainen huhki duunii Arabian tehtailla. Parakkikylän skutsilaiset Krigun aikana tuli pommituksii ja evakkoi ja Stadiin tarvittii vilt lisää himabyggaa. Varmuuden vuoks Koch disainas siihen kylkeen viel Kumiksen siirtolapuutarhan ja Valgan viljelys palstat, ni nää minifarmarit pysy omissa safkoissa. Kumis födaa Stadiin bygattiin 20-luvulla duunariperheille kliffoi puutarhakaupunginosii. Syksyl 1925 nuijittiin Kumtähden omakotialueen jaotuskaava ja sen pohjalt ne rupes byggaa Stadiin uutta kaupunginosaa. Aina lauantaisin fiilikset oli katsis, ku folkka paineli Pajusen saunaan ja flindat kiersi. 20 Tsilari 4 | 2025. HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Tosin siin vaihees kartanon oli slumpannu jo paroni Herman Standertskjöld-Nordenstam, ku palstotti snadisti villit esikaupungit Hermannin ja Maisulin ja blisas ne sitte Stadille v. Siel oli eri baset friiduille ja kundeille ja viel perheille. Stadi duunas 1940-luvul kolme pika-asutusaluetta eli parakkikylää, joist yks tuli Koskelaan ja kaks Kumikseen. Ihan lähimestoilla oli Hämis ja Vantsku ja Gammeli. Kaikille kimpas kaks pesutupaa ja yks sauna, jonka suihkuun sai jonottaa. Omal pitskul piti pukkaa blomsterii ja botlarii, tai ainaki fibelii ja marjoi. T ai onhan toi Gumtäktin kylä viel Stadiiki vanhempi. Ne oli vähä niinku eri heimoo ku gamlat kumislaiset. Nyt Kumis fyllaa sata vuotta ja Kumpula-Seura pukkas stärän kniigan. Talvet oli karseita ku blosas sisään ja pyykki jääty nartsalle. Sellanen oli kans Kumpula. Kumiksen kartanon loistokausi oli paroni von Bonsdorffin aikaan 1840-luvul, jollon kans toi Maamme-laulu shungattiin ekan kerran siin lähinitskulla. Täs sai kans ennen varoo rekkoi ku kaahas pitkin Jyrängöntietä Sörkan Vartsille. Toukolanmäestä skrivaa Kari Kumpulainen ku budjas siel skloddina parikyt vuotta. 1893. Just näist stuidubileist sai sitte nimensä Maisuli eli Toukola. STADIN MESTAT TEKSTI: MIKKO SEPPÄLÄ Vuoden kaupunginosa Kumis fiiraa pyöreitä Kumiksen eka liikekeskusta oli Limiksen ja Jyrängöntien risteys, ”neliapila” tai Nypryn kulma ton lihabuidun mukaan. FOTO SIMO RISTA 1970. Sä et ollu nii klesa ku oli skutsii lähel. Skoleveege Käbikseen dalsittiin kimpassa, mut skolen jälkeen alko karseet stenu kragingit. 1874 ja anto inspiraatioo Maisulin suht eksoottisille kartsannimille. Niihin ei tullu vodaa eikä viemärii, ei ollu vessaa eikä kylppärii. Stadin puolelta jeesattiin ja valvottiin silleen, et toi Birger Brunila duunas asemakaavan, Uno Moberg tyyppitalot ja Elisabeth Koch mallipitskut. Toukolanmäellä oli 176 himaa ja Kymintien päässä 120 himaa. Oma huussi pitskun perällä. Päältä ladattava vedu-uuni ei pitäny lämpöö. 1905 ja flyttas Kumikseen. Sit ku kuppa lähti Tölikäst vuonna 1905 nii se flyttas just Kumiksen kartanoon ku tsennattiin sen jälkeen kuppalana. Buli Arabian posliini tehdas starttas jo v. Oli skutsi laiset ja oli limisläiset. Kuppa lähti Töölöstä v. Ne slyyttas 60-luvul ku niitten reviirien väliin bygattiin putki hyndä ja kaikist tuli frendei. Se bygattiin hartiapankilla