Nro 4/2019 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 24. vuosikerta Hinta 8 € Fotoja Stadista MURRESKABAN TULOKSET
Hämeentie 65 00550 Helsinki . Muista ottaa jässäri messiin. . TaxiMeri . Bulevardin klinikka . Ruohonjuuri . Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki. ME TSENNATAAN NÄÄ HUUDIT Soita 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus. Urheiluhallit Tsekkaa Slangin saitilta tarkemmin tai pyydä infoo byroosta (byroon yhteystiedot s. Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . FitPit Oy . Metrosuutarit.fi . 010 766 1047 JÄSENETUJA 2019 Nää lafkat antaa etui Stadin Slangi ry:n jäsenille. 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . Petri Kantanen / Stadin sifra . 4). 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . Kahvila Päijänne . Selma Palmun tekstiililiike . Sauna Hermanni . Hytösen Puoti . Stadin Dumari
Bamlaajii eturivis. Mikko Kokkonen finnas skaban savolaismurteella. Foto: Kristo Vedenoja (dronella). 8 Pakkanen H.T.D. Sibben patsaalla kurkistelee Stadin joulupukki, jolle dilkattiin Dorkan paprut. Foto: Jarmo Meriä. Foto: Jarmo Meriä. MINNAILUU 21 KUNDIEN RAUTALANKA – Inhan stoori 23 KRIGUAIKAA – Lindblad Sveduissa 27 TORKKIKSELLA – Lähdesmäen himakulmii SNAKKAILUU 26 FILLARILLA GARTSALLE – Tuuliainen skrivas 28 SOMERON KOVAT – Raija teatteris. STADIN MESTAT 12 FOTOJA STADISTA – Tiina skrivaa Kristosta 20 LAFKAT SUVAITSEE – Valtsu Pride-hengessä 29 STEBUILLE PUDEKA – Virve Mosas KYLTTYYRI 15 NYYA KNIIGA – Tiina pluggas 16 NIIN GIMIS ON – Anikari skrivas biisistä 18 CORONA BOSEEN – Kolanen kierroksella 30 VALTAKUNNALLINEN MURRESKABA OODISSA Murreskaban SM s. 10 Murreskaba veti Oodin Maijansalin täyteen. Foto: Reijo Tuomola. s. SISIS Ja llu K .K o sk i TSILARI 4/2019 3 VAKKARIT KANSI TAKAKANSI 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 18 Slangilodju 32 Slangi blisaa 33 Skabat 34 Slangijengi 36 Pluggaajat 38 B.Wisser 39 Stadis tapahtuu Hagiksen ympyrä ja kolmio eli Ympyrätalo ja Arenan talo. Pluggaa lisää fotaajasta s. 12–13
Ossi Ahlapuro Finnvoxin äänitysstudiossa 1972. Ne kun tsennaa legendaariset Marskin M-klubin ja Pressiklubin, voi käydä vertaamassa, onks hotlan nykyset rafla, baari ja kuppila yhtä kiinnostavii mestoi. RK Foto: Raimo Granberg. Poliisin arvion mukaan osallistujamäärä Kulkueessa oli yli 110 000. Tai mestoistahan tulee aina kiinnostavii sen mukaan, millast jengii siel käy. Kuppila 7.01 on saanu nimensä siitä, ett Marski kuulemma aina halus divaa tsufensa tasan klogu 7.01. Olli Ahvenlahti shungas Niin gimis on stadi Stagan & Skrubun Tunisian reissul 2018. VK Tsilari onnittelee J äsenistös on taas bulisti niitä, ku juhlii synttäreitä täs kesän loppupuolel. Mestan tsufe on Rööperist, snadist Kaffa Roasteryn paahtimost. Antti Rinne osallistui ensimmäisenä pääministerinä kulkueeseen Helsingin ex-piispa Irja Askolan rinnalla kärjessä alusta loppuun. RK STADIN PRIDE H elsinki Pride toi 24.6.–30.6. Rafla Kuusi palaa liputtaa duunaavansa suomalaisii safkoi moderniin stailiin. Foto: Seppo Palminen. Ossi Ahlapuro 80 v 18.7. Skulaa voi muinakin aikoina. Marskin baarista saa drinkkei niinku ennenki. F o to : Ja rm o S m o la n d er . 4 TSILARI 4/2019 Byroossa voi käydä päivystysaikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. Poimittiin muutama synttärisankari, joist hitattiin viel kliffat fotot. Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. . Olli Ahvenlahti 70 v 6.8. Esikoisalbumi ”Minne kukat kadonneet” oli Suomen ensimmäinen näyttelijän tekemä levyalbumi. SNADIT MARSKI ON REMPATTU M anskun legenda, vuonna 1962 bygattu hotelli Marski avattiin rempan jälkeen kesäkuus. 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Byroo. Kuvassa myös äänittäjä Antti Joki, Olle Wiberg sekä heijastuksena ikkunassa kuvaaja Alvar Kolanen. kaikki sateenkaaren värit kaupunkiin. Hän piti yleisöön menevän puheenvuoron Kaivopuiston juhlassa. Viikko huipentuu lauantain Pride Kulkueeseen ja Puistojuhlaan. Bulit onnittelut näille kundeille ja kaikille muilleki loppukesän ja alkusyksyn sankareille! . . Vaikka osa osallistujista poistui puistosta ennen koko kulkueen saapumista, oli puistossa kymmeniä tuhansia ihmisiä
Päätökset duunataa hallituksen enemmistön hyväksyminä. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Neuvotteluun ei ollu mahiksii, kun toinen osapuoli irrottautui ennen kimpassa sovitun neuvottelun päivämäärää. Yhdistyksen puheenjohtaja (bamis) on jäsenistön valitsema, jonka pallista jäsenistö päättää. Stadin Slangi ry:n hallitus on kollegio, jolla on laki ja säännöt kahleinaan joiden mukaan skulataa. 7. Palaveri oli sovittu 9.5. Nyt se on Matin kööri, eikä sitä kukaan ulkopuolinen määrää! Kliffaa syksyy, toivoo Stadin Slangin hallitus. PÄÄTOIMITTAJAN NIMITTÄÄ YHDISTYKSEN HALLITUS. Stadin Slangin fyrkka kelpas kyllä mm. mutta kuoron rekisteröinti olikin hyväksytty PRH:ssa jo 30.04.2019. Toiminnanjohtaja (toimari), on yhdistyksen palkkaama duunari joka hoitaa oman hommansa. Faktaa Slangikuorosta. Lähinnä kyse oli Palmisen ”pakinasta”, joka sisälsi stydejä feeluja, asioiden vääristelyä ja henkilökohtaiset hyökkäykset Stadin Slangin Bamista ja toimaria vastaan. Siks sitä on kustannettu. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. toimituskunnan lisäksi. PÄIKKÄRI TSILARI 4/2019 5. Yhdistyksen hallitus ja puheenjohtaja ovat päätoimittajan esimiehiä. Siit on tykätty. 5. On yhdistyksen kannalta kestämätöntä, jos päätoimittaja ei nauti hallituksen luottoa. Palaute köörist on ollu ihan gutaa mutta, varsinki jäsenilt on tullu palautetta: ”miks ne sjungaa joitain stygei suomeks, ku se on slangikööri ja geimit on slangigeimit?” Slangiköörin idis on ollu sama ku yhdistyksen: Vaalii ja edistää slangin kieltä ja kulttuurii.. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Muut keikat on erikseen sovittu. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Hallitus ohittaa tässä Tsilarin numero nelosessa päätoimittajan, nyt syntyneen luottamuspulan takii. Kööri on ollu yhdistyksen käyntikortti omis keisseis ja firmojenki jutuis. Homma oli siis valmisteltu etukäteen. Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Valtteri Hellgren puh. Ainoot tapahtumat, johon se oli edellytetty esiintymään, on Snygeimmät joulubiisit ja Mutsi on bestis. . 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Tiina Linna tiinalinna@icloud.com Seppo Palminen puh. Päätoimittaja ja pakinoitsija ovat hallituksen jäseninä olleet hyväksymässä kaikki hallituksen päätökset. Hallitus teki myös päätöksen Dorka hommasta, jota päätöstä toimitus ei noudattanu. Jatkosta kaveerataan Karin kanssa. OIKEESTI DORKAA. Päätökset on ollu siis yksmielisii. Toimari on froogannu aina Matti Reittamolta (kuoron dirika), käykö keikka köörille. Päätoimittajan kanssa on kaveerattu isommalla porukalla ja yksittäisten hallituksen jäsenten kanssa edellisen Tsilarin 3/19 övereistä. PÄÄKIRJOITUS T ätä tekstiä ei skrivannu Tsilarin päätoimittaja Kari Varvikko, vaan tää on hallituksen mesitsi lukijoille. köörin koulutukseen, mut yhdistyksen linja ei. 30–31. Tää uhka on nyt päällä ja toteutui Tsilari nro 4. SLANGIKÖÖRIN LÄHTÖ OLI MENETYS. Tapahtuman järjestämisestä ei edes informoitu etukäteen hallitusta. Yhdestäkään asiasta ei ole äänestetty tai vaadittu skrivaa eriävii näkemyksiä. Viimiseen Dorkan julkistamistilaisuuteen ei kutsuttu yhtään hallituksen jäsentä, vaikka ”Dorkan spettarissa” alleskrivaajana on Stadin Slangi ry. Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinne– ja kulttuurilehti 24. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. osalta. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. 050-3395285 valtteri.hellgren@gmail.com Risto Kolanen puh. Ketään ei oo fudittu skreboille! Jos jonkun ehdotus on jääny vähemmistöön eikä toteutettu, sitä kutsutaan demokratiaksi, jossa enemmistö päättää. Se että hallituksen jäsen skrivaa pahansuovan pakinan, jolla piiloutuu satiirin kilven taa jemmaan, on toimi yhdistyksen hyvää henkeä vastaan. YHDISTYKSELLÄ ON DEMOKRAATTINEN HALLITUS. Jäsenlehden toimituskunta joka ei toteuta yhdistyksen linjaa, voidaan hallituksen päätöksellä bytskaa uusiks. Matti köörin dirigana teki diilit. 050-552 1360 seppo@palminen.com Tsilarin tilaukset: Byroo, yhteystiedot s.4 Hallitus vastaa seuraavien sivujen muutoksista: sivut 3. Nyt Tsilarin toimitus toteutti ulostulon, joka ei ole hyvän lehtimiestavan, demokratian, eikä yhdistyksen edun mukainen
045 186 7238 6 TSILARI 4/2019. Mä vastaan siihen toisaalla täs aviisis, joten käypä pluggaamas seki. Häppeningit voit pluggaa takasivun kalenterist, mut haluun kaveeraa myös niist jutskist, jotka ei oo varsinaisesti meidän ikkarei. Siks meil on nykyään oltava toiminnanjohtaja, muuten homma levii ku ne kuuluisat Jokisen eväät. Juhlavuoden plänit etenee myös maheesti, ja kaikkiaan meidän jengil on enemmän valkkaamismahiksii toimintaan ku ikinä enne. com Leena Rautavaara rautavaara.leena@gmail.com Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net PIRJO TUOHIMAA bamis Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. No meidän omii syysavajaisii Stoassa. kiinnostaa mua ihan sikski, ku osallistuin meidän edustajana kerran Suomen Kotiseutuyhdistysten Liiton vuosikokoukseen. Puheenjohtaja Pirjo Tuohimaa pirjo.tuohimaa@gmail.com Varapuheenjohtaja Olli Anikari orttipelavi@gmail.com Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Seppo Palminen seppo@palminen.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Kaikille oikeen antoisaa ja kliffaa syksyn odotusta, ja mahtavaa syyskautta mukavien aksöneiden parissa! . Mahtava mesta plokkaa uusii jäsenii. Myös Oodin Murretapahtuma 3.8. Kalliolan opiston syyskauden käynnistykses ollaan myös meges, ja tulossa on Fisujortsua, Signe Branderin elämäkertanäytelmää ja vaik mitä kliffaa. SLANGIJENGILLÄ MENEE LUJAA! MORJENS TAAS täält näppiksen takaa. Me osallistutaan Töölön upeen biblun 120-vuotisbileisiin; toi Aarne Ervin suunnittelema tosi kaunis kirjasto on mulle erityisen rakas, ku oon suuren osan laiffistani budjannu Tölikas. MITÄ MÄ ite venaan enite. Bamiksenne Pirde www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. Mä haluunki täs sydämeni pohjasta kiittää Marjutia upeesta duunista, joka takaa sen, että aikataulut sovitaan ajoissa ja et kaikki perustaltaan skulaa. Ja tieteski lysnaa muita bamlaamisen tapoja. Se esiintymisaukio on uus ja upee areena, kätsysti tavoitettavis metrolla, ja sinne tulee ympäristöstä jengii myös dallaillen vähän ku Espalleki. Viime Tsilariin pääs tosin lapsus. Kesist on viel jäljel, mut syyskauden äksönit on stydisti valmisteilla. 4 alalaita. Toivottavasti ootte njyytannu kesäfiiliksist ihan huolel. Ja Tsilari on upee plari. Meil on niin hevisti äksönii et varmasti kaikille löytyy jotain. Eli siis se Palmisen pamina. Otetaan siis lämpimästi kaikki osallistujat vastaan Stadiin! ME OLLAAN nykyään tosi buli jengi, yli 3000 jäsentä. Tollaset häppeningit on omiaan luomaan mukavii yhteyksii ja hälventään ennakkoluuloi. Siel oli päheetä dilkkailla Tsilarei ja bamlailla omal himakielel. Mut mitäänhä ei oikeesti tapahtuis ilman meidän vapaaehtosii aktiivei; superbulit tänksit siis etenki kaikille teille, jotka ootte ilosesti meges duuneissa
. Kehityskeskustelua oli käyty jo kolmisen vuotta kahden edellisenkin hallituksen kanssa. Hänen väitteensä ”skreboille potkimisesta” on verrattavissa itkupotkuraivariin, sillä hänen ideoitaan on kuunneltu ja arvostettu jopa siinä määrin, että hänet pyydettiin juhlavuositoimikunnan jäseneksi. Tällä haavaa hallituksen enemmistöllä on luottamuspula Tsilaria ja Palmista kohtaan. PIRJO TUOHIMAA PUHEENJOHTAJA STADIN SLANGI RY Seppo Palminen kirjoitti viime Tsilariin pakinan (Mikä slangijengis oikeen mättää. Sitäkin taustaa vasten on outoa, että hän kritisoi päätöksiä, jotka hän itse on ollut hyväksymässä ja joihin hän ei ole pyytänyt kirjaamaan erimielisyyttään. Tsilari 3/2019, s. Juhlavuoteen haluan luotsata meidät iloisena, monimuotoisena mutta silti yhtenäisenä järjestönä, jolla on aivan mahtava jäsenlehti. Siitä huolimatta haluan edetä maltilla ja rakentavasti, koska Tsilarin toimituskunta on vuosien ajan tehnyt loistavaa työtä. Hallitus toimii enemmistöpäätöksin Palminen on itse hallituksen jäsen. Palmisen terävä kynä on saatava palvelemaan yhdistystä positiivisella tavalla. Päätoimittajan rooli on tässä avainasemassa. Jos Palminen ei viihdy hallituksessa, hänen ei ole pakko siellä olla. Ja kuoro oli todella meillä töissä! Johtajalle maksettiin palkkaa, ja meidän oli hallituksessa puututtava säestyksen laadun heikentymiseen, josta kuorolaiset itse kertoivat. Keskustelimme vakavasti Kari Varvikon kanssa 16.7., ja hän vaikutti ymmärtäneen vastuunsa. Joissain asioissa hänen näkemyksensä ovat jääneet vähemmistöön, mutta se pitää demokratiassa kestää. Joskus jäsenistössä on erimielisyyksiä, se on luonnollista, mutta enemmistön päätökseen on tyydyttävä, sen mukaan mennään, ja sen jälkeen kaikkien hallituksen jäsenten on oltava lojaaleja sille. Tulette huomaamaan sen toiminnassani. SLANGIJENGI A loitan virheellisistä tiedoista. Vastine Seppo Palmiselle TSILARI 4/2019 7. Hallitus noudattaa yhdistysdemokratiaa. En todellakaan tarvitse sellaista, ja olettamus, että toimintani olisi jonkun toisen taskussa, on sekä loukkaava että epätosi. Vuosikausia monenlaisissa puheenjohtajatehtävissä olleena ihmettelen myös väitettä ”Suuresta Kuiskaajasta”. 34–35), jossa avoimesti ja aggressiivisesti arvosteli Stadin Slangin toimintaa, toiminnanjohtajaa ja hallitusta. Silti sekin mahdollisuus on nyt käsiteltävä. Kukaan jäsen ei yhdistyslain mukaan saa aiheuttaa vahinkoa yhdistykselle, saati hallituksen jäsen. Hyvin johdettu ja iloinen, positiivinen toiminta on saanut ikävän varjon, jota voidaan pitää yhdistyslain rikkomuksena. Näkisin menetyksenä, jos joutuisin erottamaan pitkään upeasti palvelleita ammattilaisia yhden lapsuksen takia. Tällaisen jutun julkaiseminen yhdistyksen omassa lehdessä on niin hämmentävää jäsenistölle, että se altistaa hajaannukselle. Se, että kuoroa olisi määräilty, ei pidä paikkaansa. Jutussa oli virheellisiä tietoja, ja sen koko asenne oli pahantahtoinen, loukkaava ja yhdistystä vahingoittava. Toiminnanjohtaja on hyvässä hengessä sopinut keikat kuoronjohtajan kanssa. Suunnitelma kuoron kehittämisestä ei ottanut johtajassa tulta, ja hän irtisanoutui toimestaan. Tämä ulostulo oli myös ja etenkin päätoimittajan vastuulla, koska hän päästi jutun lehteen
Moonki ny vain kävelly tuola luomarrannas. Kaikki palkittavat kirjoittajat ovat onnistuneet tässä. Siinä kröllätesnäni muistelin ku Olavi Virta lauloo onnenorotusta ja painettihin korva suus. On tuo hyppeleminen mahtavaa liikuntaa krupille, ja meenhän mä joskus uurestansa ku oon ensin puhallellu enimmät rakot koivistani. Maha heilahtaa aina polovelta toiselle ja vesi vain polovis hölökkyy. Kengät oli 3 numerota liika pienet ja korvat oli 3 päivää lummehrohksis siitä metelistä. Oodissa klo 14. Mutta on siinä ittensä restauroonnis niin maharotoon homma, jottei sitä oikeen useen viitti teherä. Siinäkin on hyvä tarina, johon liittyy yllätyksellinen loppuhuipennus. Sielä tuloo niin flikkaanen olo ku kottaraaset viheltää perähän. Esko Vepsä voitti edellisen skaban, ja sen vuoksi bamlausskaba pidettiin lauantaina 3.8. Aidon murteen tai slangin vaikutelma syntyy myös, vaikka jokaista sanaa ei ole väkisin väännetty murteelle tai slangille; eihän niin ole normaalissa puheessakaan. Kirjakielisen tekstin kääntäminen murteelle tai slangille ei toimi. Funteerasin, jotta mihinkä se tahti siiton muuttunu. . Valkee bygga / Turo Saarinen 3. Näin klupukymmenellä ei pahemmin kukaa enää vislaa perähän. Skaban kirjoituksista Dumareina olivat tämän tekstin kirjoittajat: Pirkko Nuolijärvi, Heikki Paunonen ja Raija Tervomaa. Kolmen kärki Kirjoituksia arvioitaessa otettiin huomioon myös koko tarina. Naistentanssiis / Aino Mäki-Kaukola 2. Siinä on myös ripaus suomalaista kulttuurihistoriaa, kun Piikkinokan omistaja on Åke Lindman: ”Leffoissaki Åke joutu melkeen aina brassaa roistoa, ku se oli skrode ja sil oli semmonen korston jätkän feisi.” Ensimmäistä kertaa järjestetty kirjoituskilpailu onnistui hyvin. Piikkinokka / Pekka Salo 8 TSILARI 4/2019. Valkee bygga kertoo Stadista. Vaikka kaikki kirjoitukset eivät välttämättä ylitä julkaisukynnystä, nyt kokeiltua idistä ei kannata haudata seuraavia Murteenpuhunnan SM-kilpailuja järjestettäessä. Niistä valtaosa, 18, oli kirjoitettu slangilla, ja loput, 9, eri murteilla Etelä-Pohjanmaalta Savoon. Suuri suomalainen kirjoitusskaba Murteenpuhunnan SM-kilpailut järjestetään tänä kesänä ensi kertaa Stadissa. Lukijaa johdatellaan salaperäiseen byggaan vähitellen: ”Homma muuttu mun osalta kun kaks mun skolekamuu Norssista sano mulle et Turtsi, nyt ineen niin saat kunnon kyydit.” Piikkinokassa on aitoa stadilaista paikallisväriä. Heidän tekstinsä on sujuvaa ja elävää. Sanoon jotta näytät olova leijonamiehiä ja mä ku oon ikuunen neitsyt, ei se ny passaa. PIRKKO NUOLIJÄRVI, HEIKKI PAUNONEN JA RAIJA TERVOMAA MURRESKABA K ilpailuihin liittyi ensimmäistä kertaa myös valtakunnallinen skrivausskaba, johon sai kirjoittaa murteella tai slangilla. Lopulta kolmen kärki oli aika selvä: 1) Naistentanssiis, 2) Valkee bygga ja 3) Piikkinokka. Mä puleerasin ja plankkasin koko päivän ja hiuksiski oli niin vahavalta lakkaa jottoli niin ku olis ollu kypärä pääs. Varmuureksi pesin korvaniki Vimillä. Aamu oli ankia. Murteet ja slangi ovat puhekieltä. No sieloli yks jussipaitaanen setä, joka taisi polokkaa. Päätin hyppelööttää kaikki laureehinsa ja ku pokkasin komialle miehelle se kysyy: ”meinaaksää mua”. Siinonki jotaki näkemistä ku meikäläänen rupiaa polokkaamahan. . Tehtävä ei ollut helppo, sillä hyviä kirjoituksia oli useita, mutta lopulta löytyi kolme palkittavaa. Hypelkää teki kyllä se voimmistelutunnista käy. Niiden saattaminen kirjalliseen asuun ei ole helppoa, sillä lähtökohdaksi on otettava puhuttu kieli. Skrivausskaban tulokset 1. Poislähärös paaritiskiltä tryykäs yks leijonapaitaanen mies ja unkas mun joukkohoni. Akat oli viukuttanu mua vuositolokulla joukkohonsa, ja yhtenä mantamyrskyehtoona ne sai vieteltyä mun paikallisehen saluunahan. Kun se toi mua partehen takaasi se tykkäs notta: ”kengänplankkoota siinä ny tuli”. Naistentanssiis on kirjoitettu EteläPohjanmaan murteella. NAISTENTANSSIIS Aino Mäki-Kaukola Että usko mihinä moon ollu – naistentanssiis. Molin trampannu sen kiilunahkakengillä koko aijan. Jo alku tempaisee mukaansa: ”Että usko mihinä moon ollu – naistentanssiis.” Kirjoituksessa viehättää varsinkin sen henkilökohtainen sävy ja huumori tai jopa itseironinen ote. Kirjoituksia tuli kaikkiaan 27
Leffoissaki Åke joutu melkeen aina brassaan roistoa, ku se oli skrode ja sil oli semmone karskin jätkä feisi. Vähän ajan päästä pihalle talsi Savanderin äijä. Pakkohan se oli tuttui kundei uskoo, fyrkkaa lämäriin ja taksilla Tölikaan. Snadina kundina me fillaroitiin Rööperistä landelle, Seurikseen, Munkkaan ja usein sen bulin byggan ohi, mut en mä koskaan menny ineen. Nyt mä tiedän miltä kunnon sägäri tuntuu kun se gimma nykäs katetrin veks mun alakerrasta Meikun tornisairaalan osastolla 12 reisivaltimoleikkauksen jälkeen. Asfaltilla ei ollu tietenkään mitään verkkoo. Eikä kauan kestäny, ku se alko mäkättään. Se oli stydi ja ronski pakki, jota vastustajat studas. Sit se häipy sisään SF:n studiohallin dörtsistä. Oltiin Rillen kans snadisti äimänä. Se ei ees vilassu siihen suuntaan, mihin boltsi osu. TSILARI 4/2019 9 Mikkiin bamlaa skaban dumari Heka, oikees reunas staijaa dumarit Pirkko ja Raija. No Åke Lindman. Kun mä sit heräsin niin ne friidut höösäs mua vallan pirusti, sain redisti safkaa sun muuta gutaa. Niill oli niin rajut gamat mitä ne piikitti mun suoneen, et mä bögräsin. Monet funtsi et se bygga on turhan buli ja ett se bungaa liikaa. Vähä aikaan se ei sit tullu selittää. Takana staijaa skabaajat, skrivausskaban finnaaja Aino Mäki-Kaukola on seittemäs vasemmalta. Äidin pikku Turo oli snadisti ihmeissään. Se oli kaksovinen rättikattone Peugeot 203, piikkinokka Pögötti. Siell oli bulit bortsarit vastassa ja ne ohjas mut yhden söden friidun kanssa snadiin koppiin miss oli peilejä ja tietty bunkka. Höh. Et kyllä arvaa, kuka kiesistä nousi. Pitskulla olis ollu vaik kuin paljo läänii, mut se stannas just siihen meidän väliin. Lisää skabaan osallistuneita slangikirjoituksia julkaistaan seuraavissa Tsilareissa. Et mitä jos boltsi osuu bilikaan. Se moikkas lungisti ja sano, et siin on boitsuille peliverkko. Siin mä sit makasin nudena kun yks niistä alko vetää kumihanskoja handuun. Ne pystyis vaikka duunaan friidusta kundin ja päinvastoin jos tarttee. Sit ne duunas mulle outoi juttui, sellasii mistä ei paljoo bamlata, saati skrivata mihkää koko perheen aviisiin. Just sillon Åke tuli SF:n dörtsistä. Foto: Virve Kuutar.. Mä olisin viihtyny siell’ pidempäänkin mut yks päivä niit tuli kolme gimmaa kerralla mun bunkan luo ja ne käski mua vetää byysät veks. Sittas vaan fiudeensa, heilautti handuaan ja suhas pideltä veks. Se jäi tietenki siihe roskiksen viereen kyttään. VALKEE BYGGA Turo Saarinen Mä minnaan kun sitä bulii vaaleeta tönöö bygattiin Tölikaan 60-luvun alkupuolella. Sun olis tarttenu nähdä Savanderin äijän bläsi. Kai mä sit olin vähän skagi papinpoikana mut mä jätin sen väliin, vaikka muut kundit kehu miten guta siellä oli käydä. Se oli föraamassa roskia. . Gimma ei paljon aikaillu, se käski mun ottaa kaikki kledjut veks ja sit se sheivas mun alakerran. Lommo. Homma muuttu mun osalta kun kaks skolekamuu Norssista, Risto Nikku ja Kuokkasen Juha, legureita muuten molemmat, sano mulle et Turtsi, nyt ineen niin saat kunnon kyydit. Ja millä fyrkalla me se bungataa jos tulee lommo. Tsennaat varmaan. Lommo sulkisboltsista. Täys pönttö koko gäbä. Sit porttarista skujas bilika. Sit Tölikän bättre folkka skagas et se tuo liikaa häiriöö niiden kulmille kun yhteen byggaan otetaan niin paljon ammattilaisfriidui duuniin. No me sit jatkettiin lätkimistä sen Pögötin yli. . PIIKKINOKKA Pekka Salo Skulattiin Rillen kans sulkista SF:n alapidellä. Aina urputtamassa jostaan. Silloin gamla jengi oli huolissaan Elviksestä, Beatleseistä, rasvafleduista ja ylipäätään kaikesta nyyasta, niin tästäkin haussista. Siis sen Pögötti. Åken staili liike johtu tietenki siitä, et se snaijas näitä juttuja. Kai sekin jotain kertoo et sinne on pitkä jono, melkeen kuin Talin golfseuraan, sinne pitää olla labari auktorisoidulta suosittelijalta ja sit tietty fyrkkaa bungaa ne juitsut. Se skulas itte futista ja oli siinä sen verran kova sana, et kuulu Suomen futisjengiin. Ei se kyll tuntunu niin pahalta kun kerran kisiksen tatamilla kun Flobe Vainio kuristi mut treeneissä, mä kun en antautunu. Kuha lätkittiin. Pikkubroidi säikähti ja yritti päästä kokonaan jemmaan magan sisään mut se friidu oli nopeempi ja sai kiinni broidista. Niill on kyllä lyömätön kikka millä ne haalii asiakkaita: ne osaa kaikki jutut ja ne duunaa sellasia temppui mitä kukaan muu koko härmässä ei osaa handlaa. Tavallaan ne olikin oikeessa kun haussiin tsöraa edelleen miekkataksii, zirraa ja monosta päivittäin. Satuin sit liipaseen skoten, joka jäi snadisti vajaaks ja kopsahti kiesin lokikseen. Kukaan ei oo jaksanu räknaa kuin moni siellä on delannu näinä vuosina, mut juttu on niin, et ne friidut ja kundit on duunannu siell niin paljon gutaa, et ne on kirkkaasti plussan puolella
TULEE TÄYTEEN 75 V. Heinäkuun 15. KOHTUULLISEN DORKA JÄTKÄ Timo Alarik Pakkanen sai Dorkan paprut numero 3 Tsilari-lehden toimitus rupes tos vuoden alussa dilkkaa Dorkan paprui sellasille tyypeille, joit me on digattu ja joist me on voitu ihan ilman bluffii ja flöittii sanoo, et ne on Hyvällä Tavalla Dorkii. Siit on yli 40 vuotta, ku se perusti frendeineen Ilmari Kiannon perinnejengin: K.H.P.V., Angleterressa, Fredan ja Kalevankadun kulmassa Kohtuullisen Hutikan Pyhän Veljeskunnan sapatillinen idis on nappaa brenkkuu just sillai, et siit tulee snadisti flänään, mut ei rupee örveltää, spyttaa tai goisaa pöydän alla. K.H.P.V. Ympärivuotisen joulugubben reissut pitkin boltsii antaa toivoo ja tökkii jengii jeesaamaan toisiaan. Me on tsennattu Timppa 1970-luvulta, ku se skrivas mainontaa yhes byroossa ja sit sinksas fiudepulju VEHOn tiedottajaks. Rafla oli Apéro, aika snadi kapakka, ihan joulugubben konttorin huudeilla. SEPPO PALMINEN DORKAN PAPRUT A i et mist me voitiin olla niin saleteis, et Timppa on Dorka, bulilla D:llä. Timppa on hepnaadilla lyövä toimentaja, mut onneks se ei ota itteesä ihan ryppyotsasen vakavasti. Se draisaa stydisti överiks, mut sit taas joissain jutskis se on ihan helkkarin höveli ja kohtuullinen. Timpan glaiduus ja skarppius avartaa Stadin ja ihmiskunnan näköalaa. Siihen jengiin ei pääse ineen anomalla, ruinaamalla tai spiidaamalla. Joskus se kyl menee rantsuun ihan joulugubben paraatikuteis venttaan buleilla botskeilla kryssaavaa fyrkkajengii. Timppa on valopää, joka ei oo koskaan dilkannu idiksii mitenkää blyygisti tai skniidusti. TSILARI ONNITTELEE! Foto: Reijo Tuomola ”Me tsennataan Timppa tyyppinä, ku dallaa omii gartsoi ja hihkuu dorkuuden ilosanomaa. Ku sil on idis, se lämää sen keskelle pöytää, möykkää jengin kasaan ja kuuluttaa, et tsiikatkaa kuin välkysti funtsattu! Ja sil on idiksii, se mättää, se keuhkoo ja se mylvii. Muutenhan niil ois trabeleit bonjaa, missä ne tänään on ja mikä fyrkka tääl futaa. Ku Stadis käy helkkarin paljon jengii jostain muualt, japskei, jenkkei, korealaisii, kinkkei, aussei, sloboi, svedui ja mitä noit ny on, ni aika monist on kliffaa tulla treffaan joulugubbee, ku sil ei oo mikää hosis, ku se on leedinä. Ekan spettarin sai helmikuun viidentenä Ilkka Taipale, Sörkan Ruusu -nimises kapakas. Aluks se oli gubbe vaan niinku jygelinä, mut sit se rupes kokovuotiseks joulugubbeks. H.T.D.” 10 TSILARI 4/2019. Ku Timppa opiskeli Valtsikassa, ni aika moni sielt oli Handelissa blisaamas bissee, vinkkuu ja brenkkuu. päivänä oli Timo Alarik Pakkasen hugi. Kundin empaattinen dorkuus fudii stydisti peffalle joka nurkan takana smyygaavaa tiukkapiposuutta. Se ei oo koskaan ollu mikään stanttu, nynny, blyygi ja snärkkis. Sil on snadi joulugubben byroo tos Hietalahden hallin lähellä. Niiden säännöt on glaidu papru, jos sitä pääsee pluggaan. Joulugubben hommii se on busannu koht 60 vuotta. TIMPAL ON TÄNÄ VUON VIEL TOINENKI BULI SYY JUHLII: 28.8. Törkeen buleine feeluineen ja armottoman syvine skraiduineen – Timppa on aidosti ja Hyvällä Tavalla Dorka. Siel se tsittaa kesälläki vihreis tai punasis shortseis, punaset stiflat klabbeissa ja punaset rillit klyyvarin päällä, mut ilman minkään värist tonttutsubuu. Tasan kuukauden kuluttuu samas mestas skrivattiin Dorkan paprut Kari Varvikolle synttäriylläriks, ku se täytti 75 vuotta. Emmä oo saleteis, johtuuks se siitä, mut Timpast on tullu sellanen niinku soosivalistaja. Se rundaa boltsii aina ku jossain tarttetaan lohtuu tai toivoo tai glaiduu fiilistä. Punaset shortsit, stiflat ja rillit On se duunannu paljon muutaki ku vaan blisannu bilikoita
Timppa pysyy. Vihreekorkkinen Jotain kymmenen vuotta sitten Timppa oli cokiksella Snellmannin tsufemestas, ku yks saksaa bamlaava fotari kysy, et saaks se tsittaa joulugubben viereen. Enemmän ku kohtuullist Lysnaa ny tota ja ota tost jätkäst selvää! Dorka se ainaki on, just sillai Hyvällä Tavalla, just sillai, ku Dorkan paprujen saajan tartteeki olla. Ne sakemannit innostu, melkeen dyykkas kalsareist, et ku joulugubbe Timppa on messis kaikennäkösis hyväntekeväisyysgeimeis pitkin maailmaa ja ku se on positiivinen tyyppi, ni siit tarttee duunaa Underbergin suurlähettiläs. Ottopoika Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta dilkkaa snygei titteleit, skäfästi niinku Slangijengi panee dilkkikseen Stadin Kundi -plagui tai Tsilari skrivaa Dorkan paprui. Siks se mielellään bamlaa stubui tai pitempii stoorei siitä kuin terveellisest drinkist on kyse, kuin siin ei oo mitään ekstraa, pelkkii yrttei ja brenkkuu, kuin se tekee gutaa magalle ja tollai. ”…Kun joulugubbe rundas maailmaa Skoudet nappas skeggestä kii Ei helkkari nää karvat irtookkaa Mut onks sul spettarii. . F o to : V ir ve K u u ta r. Ja me hiffattiin, et jumaliste, eka kerta maailmanhistorias, ku systeri ja sen broidi on saanu enemmän ku kohtuullist: Outi Pakkanen sai Stadin Friidu -plagun 2010 ja ny Timppa on saanu Dorkan paprut. Tsilarin jengi, ja oli siel jotain muitaki, treffas Timpan siel Apéro-nimises kapakas, skoolattiin Underbergilla, Duo Dor-2 (Harri Saksala ja mä) esitettiin sille äsken sanotettu styge. Mut glaiduu oli. Ne ei oo mitkään juuttikalsarit. Maanantaina 15.7. Tsilarin päätoimittaja onnittelee Dorkaa. Niin ne sit duunas. Vaikee pysyy kalsareissa Timppa on innostuva ja innostava tyyppi, tehän tsennaatte, sellasist melkeen kaikil on helkkarin vaikee pysyy kalsareissa. Se on suomalainen brändi. Timpalla ei ollu kalsarifotauksii. Dorkan paprut, Dorkan paprut Dorkan paprut, Dorkat paprut Dorkan paprut, viimein Pakkasella on (niin on) Viimein Dorkan paprut sillä on…” Duo Dor-2 ja sen toka esiintyminen. Se promoo sellasii kalsareit ku the other danish guy. TSIIGAA KANS TAKAKAN NES REIJO TUOMOLA N FOTO. Pakkanen sai Dorkan paprut Apéro-baarissa. Näillä titteli on Ottopoika. Ne kalsarit on duunattu kierrätetyist fisuverkoist ja sellasest muoviskeidast, ku pitää saada skönestä veks. Foto: Virve Kuutar. Sinne kutsutaan, jos kutsutaan. Hittaa siit listast muitaki tuttui Ottopoikii: 2005 Esko Salminen (me valkattiin se Stadin Kundiks 2012, 2008 Jörn Donner (Stadin Kundiks 2018) ja 2019 Peter Nyman (Stadin Kundiks jo 2010). C., siis niinku ihan fossiili. Menit halpaan. Sävel oli toi One Way Ticket. Ku meidän piti järkkää yks iltapäivä, et me saadaan dilkattuu sille Dorkan paprut, ainoo trabeli oli välttää sellast päivää, ku sil on kalsarifotaus. TSILARI 4/2019 11. Ai niin, ettei unohdu, Timppa on tän perinnejengin kunniapuheenjohtaja, Bacchus Primus Emeritus Inter Pares H. Sitä ei oltu kertaakaan treenattu ja silt se varmaan kuulosti. Sen voi saada kundi, ku edustaa stailisti veljeskunnan arvoja. F o to : V ir ve K u u ta r. Se fotari tsennas Rheinbergist sellasen fämilin, ku duunaa Underbergii. Ku sul on sellaset päällä, sua ei purista tai svettaa. Ihan ku sul ei ois kalsareit ollenkaan. Ekaks Ottopojaks ne valkkas 1993 monen meikäläisen frendin, Aarno ”Loka” Laitisen. F o to : V ir ve K u u ta r. Friidui ei jäseniks kutsuta, vaik ne ois mitä missimallimannekiinei tai Maria Magdaleenoi
Se on sellanen sosiaalisen median kanava, mitä me nuoret varsinki digataa käyttää. M elko nopeesti Vedenoja hiffas, et ku nostaa ne öögat stiflojen kärjistä ja tsiigaa ylöspäin, löytyy kuvauksellista byggaa Stadista muualtakin ku Tölikasta. Ku riittävän nätti osuu kohalle, funtsitaan kuvakulma kondikseen ja napataan foto, joka sit editoidaan ja cropataan kliffasti niin, et se natsaa harmoniseen IG-feediin. Snygei pytinkei pullollaan oleva keskustan nukkumalähiö tarjos safkaa öögille niin bulisti, et Vedenoja kekkas rupee ottaa niist fotoja jakaakseen tätä saamaansa iloo omille seuraajilleen Instagramissa. 12 TSILARI 4/2019. Samoin se huomas, et sen fotoista diggas sen ittensä lisäks moni muuki, mikä oli omiaan paitsi lisäämään motivaatioo fotojen lataamiselle fotopalveluun, myös fyllaamaan sen oman feedin pelkillä byggan fotoilla. Foto: Kristo Vedenoja. Foto: Kristo Vedenoja. Foto byggasta ja tiedot Jokaisen foton julkasu noudattelee samaa kaavaa: ekana dallaillaan ympäriinsä Stadissa, nykyään myös lähiöissä ja tsiigaillaan mageita byggia. Niinpä Vedenoja perusti pytinkien fotoille ihan oman IG-tilin, @helsinkifacadesin, jonka pointti on nappaa foto jokaisest Stadin julkisivusta, yhest kerrallaan. Stora Enso. Seuraavaks on vuorossa skidisti työläs, mutta sitäkin mielenkiintoisempi vaihe, nimittäin byggan tietojen selvittäminen. Jokaisest pytingist Vedenoja kaivaa ainaki rakennusvuoden, arkkitehdin ja TIINA LINNA STADIN MESTAT Snygejä fotoja Stadista julkisivu kerrallaan Tää stoori starttaa jo yli kolmen vuoden takaa, ku fotaamista ja arkkitehtuuria bulisti diggaileva kundi, Kristo Vedenoja budjas Tölikas putkiremppaa paossa
Omatekemä kuvausassari diggailee onneks rinkassa reissaamista, joten @ helsinkifacadesille ei ole loppua näköpiirissä vielä ihan lähiaikoina. Oodi. Nykyää ku sosiaalinen media on niin hektistä ja fotot ja muut julkasut elää vaan tosi snadin hetken, pitää nyyaa sisältöö tykittää jatkuvasti hirveellä volyymilla, jos meinaa pysyy ihmisten mielissä. . Foto: Kristo Vedenoja. Stora Enson pääkonttori, Sokeripala, koska se muodostaa niin ison kontrastin sen tilalla olleen Norrménin pytingin kanssa, mutta ”ainakin sen muodot asettuvat kauniisti kuvaan”. Teatterin dörtsi Yrjöngartsalla. Tsiigaa ylös Järjestystä ja symmetriaa diggaava Vedenoja napsii mieluiten fotot omalla järjestelmäkamerallaan, mutta bamlaa kännykän kameranki piisaavan hyvin, jos nyyan fotaushobbin starttaaminen kiinnostaa, eikä pinkka oo siinä kunnossa, että järkkäriin riittäis paalu. Paitsi julkisivut, viime aikoina Vedenoja on hitannu myös talojen raput ja muut snygit sisätilat, mutta se on sitten toinen Instagram-tili ja toinen stoori. Sonckin kortteli Töölössä, erityisesti sen Eteläisen Hesperiankadun puoleisista pastellisävyistä pamiseminen saa Vedenojan suorastaan huokailemaan ihastuksesta. Toisin sanoen kliffasta harrastuksesta on tullu ainakin osittain duuni, mikä mahdollistaa hommaan satsaamisen taas ihan eri levelillä. Foto: Kristo Vedenoja. Tärkeintä on hittaa se oma juttu ja rupee duunaa. Mutta koska kenenkään elämä ei voi olla pelkkää fasadien kuvaamista, muuttuu hänen perheessään kuviot ensi vuoden alusta, kun vaimo palaa päiväduuniin ja fotarimies jää joksku aikaa himafaijaksi. Satoja fotoi reservis Pirauttaessani Vedenojalle haastattelun merkeissä frogasin, paljonko fotoja sillä on reservissä venaamassa julkaisua, 16000:ta IG-seuraajaa ympäri maailman ei – eikä varsinkaan Instagramin algoritmia – nimittäin pidetä tyytyväisinä jakamalla yks foto viikos tai kuukaudes. Kuvatekstissä Vedenoja pyytää fotoa tsiigaavaa skrivaamaan omat tietonsa ja muistonsa fotosta kommenttina sen alle. Yleisö kyllä hiffaa, jos diggaa sitä, mitä tekee ja sitä kautta se yhteisöki födaa. . Niinpä Vedenojakin bamlas mulle, että sillä on jopa satoja fotoja enemmän tai vähemmän julkaisuvalmiina koko ajan, koska se ottaa niit joka kerta dallaillessaan ympäri Stadia ja lähiöitä. Intohimonen ja hyvällä fiiliksellä tehty oma juttu on palkinnut, sillä vaikka Vedenoja ei oo ollenkaa myyny omaa duuniaan tai osaamistaan, on firmat löytäny kundin ja vähän aikaa sitten se starttas omanki firman. Pitää vaa muistaa tsiigaa välil myös ylös! Diggaa kybällä Fotaaminen ja erilaiset mageet byggat Stadissa on selkeesti lähellä Vedenojan sydäntä ja se vois bamlaa niistä varmaan loputtomiin. Seuraajien kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on Vedenojalle tärkee motiivi jakaa ottamiaan fotoja eetteriin ja hän vastaa jokaiseen kommenttin. TSILARI 4/2019 13. Sonckin kortteli. Vedenojan kolme suosikkibyggaa on satunnaises järkäs perusteluineen: . Sitä ennen pitää vielä lämmittää bastu. On kliffaa lysnaa, ku jengi pamisee siitä, mitä ne diggaa ihan kybällä. Mitää fotokursseja ei niitäkää tartte Vedenojan mielestä käydä, koska fotaamista ei opita kniigoista bluggaamalla, vaan kokeilemalla ja duunaamalla. Oodi, koska Vedenoja hittaa siitä aina jotain nyyaa, vaikka dallaa sen ohi päivittäin. jonku kliffan detaljin tai muun snadin stoorin, jonka voi lisää foton alle kuvatekstiin. . Foto: Kristo Vedenoja. Ei Vedenojan omakaan idis oo saada mahdollisimman bulisti seuraajia, vaan herättää ihmiset Stadin kauneuteen ja siihen, miten hienoi detskui tääl on meidän arkisten dallausreittien varrella ihan joka päivä. Vedenoja aikoo kyllä jatkaa fotojen ottamista tulevaisuudessa. Kaiken tän Vedenoja duunaa lingua francalla, joka ei internetissä ole suinkaan stadin slangi, vaan englanti
Niinpä Saarikoski joutui ensi töikseen opettelemaan sitä. Holden puhuu suomeksi luonteensa mukaisesti. Niistä osa, esimerkiksi absoluuttinen, oli Saarikosken omia keksintöjä. Helsingin nuoriso saa opetella suomea kohta kuin ulkolainen, kielioppi kädessä. Sen päähenkilö, 16-vuotias Holden Caulfield, edusti samanlaista nuorta kapinallista kuin James Dean, mutta hän oli lisäksi hyvin taitava kielenkäyttäjä, joka keksi itse osan käyttämistään ilmauksista. Kuvitella nyt esimerkiksi, mitä mahtaa tapahtua Holdenin avajaislaukausten rytmeille, jos ne käännettäisiin suomeksi!” Gutwillig ei tiennyt, että Saarikosken käännös oli juuri samaan aikaan ilmestymässä kyseiselle kielelle! Sanasto lukijoille Saarikoski (1937–83) oli itsekin tietoinen Siepparin käännösongelmista. New York Times Book Rewievin toimittaja Robert Gutwillig kirjoittikin teoksen kielestä tammikuussa 1961: ”Tämä romaani on niin puhekielenomainen, että sitä ei helposti eikä hyvin käännetä. Mutta mitä oli myytin takana ja miksi Arto Schroderus käänsi kirjan uudelleen 2004. Urho Kekkonenkin heitti lusikkansa tähän soppaan 1950-luvulla. Osa Tsilarin lukijoista muistaa tämän merkkitapauksen, mutta pieni kertaus voi olla paikallaan. Pekka Tarkankin käsitys Saarikosken käännöksestä muuttui myöhemmin. Kaiken lisäksi käännös on täysin nykyisen koululaisslangin kehityksen tasalla: nuoret voivat kuulla oman äänensä kirjan sivuilta.” (HS 5.3.1961.) Saarikoski ei hallinnut slangia Läheskään kaikki eivät kuitenkaan hyväksyneet slangin käyttöä painetussa tekstissä. U udessa Kuvalehdessä kirjoitettiin 1953 siitä, että oikeakielisyysmiehet kahlitsevat suomen kielen käyttöä. Koska Stadin slangi ei muutenkaan ollut yleisesti tuttua, kirjan välissä oli sanasto, jossa oli noin 150 slangisanaa, esimerkiksi absoluuttinen ’verraton, täydellinen’, broidi, duuni, ehdoton ’erinomainen’, faija, fikka, jeesata, kondis, maikka, nasta, pimu, skutsi, stärä, torvi, ventata. Niistä suurin oli se, ettei hän itse luokkatoverinsa, professori Matti Klingen mukaan osannut lainkaan silloista koululaisslangia – Klinge kertoi 12.6.2019 minulle, ettei heidän kouluaikanaan Norssissa slangia juuri puhuttu. Siihen antoi aiheen Pentti Saarikosken kääntämä Sieppari ruispellossa, joka ilmestyi 1961. . Ei käännetä helposti Muutoksen merkit olivat kuitenkin jo ilmassa. Jos yhdistyksemme olisi jo silloin ollut olemassa, häntä tuskin olisi valittu Stadin Kundiksi. Mutta ei Saarikoski hallinnut sitäkään kieltä, jota 1960-luvun alussa helsinkiläiset koulupojat puhuivat.” Saarikoski olikin kertonut Tarkalle myöhemmin Siepparin slangista: ”En edes osaisi puhua sitä, minähän olen sivistynyt ihminen!” Sitä ei tiedetty 1960-luvulla. D. Lukijoita varten tehtiin Saarikosken käännökseen slangisanasto. Kekkosen mukaan heitä kuitenkin tarvittiin vielä yhdessä asiassa: ”Kyllä heillä tekemistä on. Hän kirjoitti siitä Saarikosken elämäkerrassa 1996: ”Saarikoski ei hallinnut amerikkalaista slangia. Täällä on kaupunginosia, joissa lasten käyttämä ruma slangi, katukieli, turmelee kielikorvan niin, että oikean suomenkielen oppiminen sen jälkeen on todella mahdollista vain kieliopin avulla.” Omalla nimellään Kekkonen ei tosin keskusteluun osallistunut, vaan nimimerkillä Veljenpoika. 14 TSILARI 4/2019. Kirja herätti ilmestyessään reaktioita puolesta ja vastaan. Viimeinen suuri slangisota käytiin 1960-luvun alussa. Pekka Tarkka hehkutti sitä Helsingin Sanomissa: ”Pentti Saarikosken käännös täyttää kaikki vaatimukset. Salingerin teos Catcher in the Rye ilmestyi Yhdysvalloissa 1951. Siitä seuraavassa Tsilarissa. J. HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU VIIMEINEN SUURI SLANGISOTA Viime Tsilarissa oli puhetta siitä, että Stadin slangia pidettiin halpa-arvoisena katukielenä. Ja myytti Siepparista jäi elämään. Sieppari mursi slangille uran suomalaiseen kaunokirjallisuuteen ja sai nopeasti seuraajia
Mun faijalle Iltasen kniiga lähtee salee 60-vuotisfödlarilahjaksi ens vuonna, onhan se sentään Helsinki-päivänä födannu. . Allekirjottaneen faija on itse asiassa födannu 1960, joten sitä suuremmal mielenkiinnol tartuin Iltasen kniigaan. Vantaan puolelta löytyy dataa siinä, mis Espoostaki, mut täytyy muistaa, et vaik Espoo on Espoo, on Vantaa kuitenki entinen Helsingin pitäjä. Helsinki 1960 – LESATTAVAA JA PLUGATTAVAA BULIMMAKS KASVAVASTA STADISTA Jussi Iltasen skrivaama kniiga 1960-luvun Stadista on tosi nastaa lesattavaa sikäli, että suurin osa rakkaast himastadista skrivatuist kniigoist kertoo 1930-luvulta ja sitä gamlemmast stadist. Infoo löytyy kaikist buleimmin siitä suurimmasta ja kauneimmasta. TSILARI 4/2019 15. Snygei fotoi ja karttoi Ite diggasin bluggaa erityisesti Suokist, Santiksest ja mulle niin rakkaast Herulist, jotka helpolla unohtuu ainaisten ytimen, Bärigan ja Valkan saadessa leijonanosan huomiost. Flaidistahan asiasta käydään yhä edelleen erityisesti sosiaalises medias ja varsinki junantuomien kesken. TIINA LINNA TSILARI SUOSITTELEE H eti ekana huomio kiinnittyy snygiin ulkomuotoon fotoineen ja karttoineen, mut täytyy tunnustaa, et petyin snadisti saadessani huomata kniigast löytyvän infoo myös Vantaasta – ja kelatkaa: Espoosta! Meinasin saada slaagin, onhan kniigan nimes kuitenki ainoo ja oikee Stadi, eli Helsinki. Kniigas on bulisti karttoi ja yksityiskohtii. Infoo omist himakulmist Stadin kaupunginosat (ja jonkun verran myös Espoon ja entisen Helsingin pitäjän) on Iltanen kniigassaan splitannu sangen selkeesti omille aukeamilleen, joten omista himakulmistaan löytää keskivertolesaaja iisisti ainakin postikartan ja pari fotoa stooreineen. Täst bökerist löytyy muun muassa vastaus siihe, mis menee Bärigan kaupunginosan rajat. Ihan Palmisen paminoiden tasolle ei Iltanen kniigassaan yllä, mut peruslesaajalle, junantuomalle tai Stadista kiinnostuneelle rehupuntille tässä on salee bulisti plugattavaa ja glaiduja fotoja tsiigattavaksi. Joka tapauksessa: Otaniemet, Jollakset ja Tapiolat voi rauhas jättää huomiotta, jos ei nappaa. Monille vanhoille ja meille nuoremmilleki Stadi-diggareille tarjoo Iltasen kniiga laihasta olemuksestaan huolimatta snygejä fotoja ja bulisti informatiivisii karttoja ympäriinsä Stadista. Ainaki Helsingin kaupungin kiinteistöviraston kaupunginmittausosaston vuonna 1960 julkaiseman kartan mukaiset sellaset. huom.) mainitsemista. Sinällään en siis pidä niin ankeena Mätäjoki-kaupungin (Mätäoja Vantaan puolel, toim. Bärigan rajojen lisäks voi pluggaa Stadin postikoodialueet, jos niitä ei jo osaa, ja sen, mistä asti ainaki Drumssan bryggeltä on fiskattu soppafisut iltasafkaa varten
Elettii vapun aikaa ja stoges tsittas juhlajengii. Olli shungas Juttutuvan ”Sota-ajan laulut” -illassa, Niin gimis on Stadi -biisin (2008). Et tsiigaa sais sen vielä kerran. Ku reissust palattii himaan, alko Petri Hohenthal sovittaa biisii ja marraskuussa Alan Miehet levytti sen nyyalle älppärille. Alan kovimmat Alan Miehet oli laulutrio, jossa skulas Vesku ”Notski” Nuotion lisäks mestaritrubaduuri Petri Hohenthal ja Hannu Karlsson. Trio duunas kaks albumii, Ässän kaiho RINTAMARUNOST TULI BIISILEGENDA Niin gimis on Stadi, ois toivomus snadi. Foto: Virve Kuutar. Nykyää biisin tiedois on kyl sama sanottaja, mut sävel on varmaan gamla slobojen kansanlaulu. Niin gimis on Stadi Huhtikuussa 1979 Trio Alan Miehet -bändin muusikot tsittas stoges matkalla Lappeenrantaan keikalle karkkifabriikki Chymoksen Marianne-karkin 30-vuotisbileisiin. 16 TSILARI 4/2019. Joka tapaukses Alan Miehet -trion ja Vesa Nuotion ansioks voidaa sanoo biisin taltioiminen. Ku biisi sit aikanaa esitettii telkkarin levyraadissa, alko tekijänoikeuksist buli vääntö. Iltiksen toimittaja Pirkko Kinnunen alotti shungaa äijältään kuulemaansa biisii: ”Niin gimis on Stadi, ois toivomus snadi…” Alan Miesten glaidulle musalle harjaantuneet korvat skaffas heti erikoisen biisin ja kundit skrivas sanat ylös. Ilman noiden kundien panosta, ”Niin gimis on Stadi”-nimellä nykyää tunnettu biisi ei olis jääny rikastuttamaa stadilaist kulttuurii. Vaunus oli fiilikset korkeella ja jengi alko litskisti shiivan ryydittämänä shungaa kliffoi biisei. OLLI ANIKARI EKS MINNAA S tydeis krigun oloissa, jouluaaton aattona 1942 Laatokan Karjalan Karhumäessä, Ässä-rykmentin nuori stadilainen solttu Veikko Lehmuksela skrivas runon Ässän kaiho. Vuoskymmenii myöhemmin runosta tuli yks stydeimmist Stadin kulttuurii kuvaavist biiseistä. ”Vaikka lintsillä oisin ja penkillä goisin”. Piirros: Olli Anikari (1980). Levylle oli sanottajaks merkitty Veikko Lehmuksela ja säveltäjäks Jussi Isomeri
Stadin Ässäporukka traisattii Karjalan skutsiin Ässä-rykmentti skaffattii stadilaisist nuorist kundeista. Trion style oli irkkumusast ja suomalaisest kansanmusasta vaikutteita skaffannutta folkkii. Biisi kertoo slobojen Budyonnovskin ratsuväkiosaston tuhoon slyytanneest hyökkäyksest rajajoen yli. Krigu päätty aikalaisten ylläriks japsien finnauksee. . Lähteet: Vesa Nuotio, Claude Boullin / Alla Vasilevskaja, YouTube. Biisin tekstin on skrivannu Nikolai Kool v. Notski ja Karlsson pyys meggee sillon Cumulus-bändissä shunganneen Petri Hohenthalin. Slangimusa ei delaa koskaan Stadin Slangi ry julkas keväällä nyyan slangikielisen ”SLANGIMUSA ei delaa koskaan 1.”-CD-levyn, jossa on 16 pääosin ihan nyyaa biisii, yhdeksän artistin esittämänä. Upseerit hamnattii stydimmin Tölikan ja Munkan stuiduista. Säveltäjäks mainitaan Alexander Alexandrov. Ässän jengis oli mm. Sävel muistuttaa yhtä gamlaa slobojen kansanlaulua. Nää biisit oli tosi suosittui Sloboissa vielä 40-luvulla. Biisin hissaa voi pluggaa kans Heikki Paunosen kniigasta Sloboa Stadissa sanan ”issikka” kohdalta. Monien omituisten sattumien kautta siit on tullu Stadin Slangijengin ”kansallislaulu”. Messis oli bulisti hyväkuntosii urheilijoit, taiteilijoit ja tulevii poliitikkoi. Suomalaisen rockja countrymusiikin elävä legenda Jussi Raittinen kertoo biisissä Valtsun vihko, nykyään Niin gimis on Stadi -nimellä tsennatun biisin syntyhistorian stärän kliffasti. Reissu talvikriguun alko lokakuus 1939, ku Valkan ruumishuoneen stogesteissille koottu jalkaväkirykmentti JR 11 lähti kohti Karjalan kannaksen Kuolemajärveä. Aluks ”Sörkan gibojen” maine herätti epäilyksii, mut 105 päivää kestäny flaidis hitsas kimppaan stadilaiset ja Porvoon kanteilt tulleet kundit. Toinen versio (??. Kesäkuus 1940 perustettii Ässä-rykmentin aseveliyhdistys ja sen jälkee duunattii Kaltsiin Ässä-rykmentin pysti, nykysen Ässänrinteen kanteille, Alli Tryggin pudeen. ????. Gamlemmis teostiedois mainitaa säveltäjäks Jussi Isomeri, mut se tieto on feelu. Ässä ei jättäny kaverii eikä mestaa – ei krigussa, eikä myöhemmin rauhan aikana. Siihen mennes bändi oli esiintyny jotain 230 kertaa, radioja tv-keikat mukaa ynnättynä. 1924. Ässä-rykmentin perinteit nykyää pitää yllä Kaartin Jääkärirykmentti. Kuka oli Veikko Lehmuksela. joista eka Yhtä Soittoa, ilmesty 1980. Veikko ”Veka” Lehmuksela oli Valkan kundi ja Ässä-rykmentin nuori solttu. ?????, ?. ?????) on ehkä nyyampi tarina siitä kun punakaartilaiset joutu valkokaartilaisten väijyyn ja nuori komsomolilainen delas. Bulein osa jengist oli hamnattu Kaltsin ja Valkan duunarikkorttelien kundeist. Biisin mukaa, nuoren upseerin valkonen hestika oli ainoo koko jengist ku palas elävänä takas omien puolelle. Toim.huom. näyttelijä Hannes ”Hanski” Häyrinen, tuleva ministeri Väinö Leskinen, vasemmistolegenda Aarne ”Arska” Saarinen, olympiakisojen kultamitalistiknekkaaja Sten ”Stepa” Suvio, juoksijakuuluisuus Taisto Mäki, keihäänheittäjä Yrjö Nikkanen, haitaristi Vili Vesterinen ja monta muuta tulevaa kuuluisuutta. Sävel on kuitenkin sama. Lempparinimi Ässärykmentti tuli osaston peitenimen S-kirjaimest. Se shungataa kimpas aina kretsan kaikis vähänki bulimmis häppiksis. Tiedä sitte. Alan Miesten tunnetuin biisi oli 1980 levytetty Niin gimis on stadi, joka tsennataa nykyää Stadin Slangin ”tunnarina”. TK-piirtäjä Kari Suomalaisen ”Vartiomies” piirros (1944). Ei ”käyny mäihä Vekalla” ja niin kundi joutu jäämää korsuun jouluu viettää. Alan miehet födas, ku Finntrio, jossa skulas Vesku Nuotio, Tapio Kyöstilä ja Pertsa Reponen hajos 1979. Jonku teorian mukaa sävel Niin gimis on Stadi -biisiin olis syntyny sillai, et ku rindiksien välii saatto olla vaa satakunta metrii, ni sirmakal skulattu gamla slobojen kansanlaulu olis fongannu suomalaisen soltun korvamadoks. ”Hyökkäys yli Ljaohe-joen ”(?. Siellä Veka aikansa kuluks ja himakaipuun hillitsemiseks skrivas vahakantisee vihkoonsa runon, bonjaamatta et siitä tulis vuosikymmenii myöhemmin yks stadilaisille rakkaimmist ralleista. ei tietoo tekijäst). Veka venttaili kärsimättömänä lomalitteraa, et olis päässy jouluks himaan Valkkaan. Biisistä on ainaki kaks versioo sloboks. Nykysin sitä pidetää traditionaalina (trad. Alan Miehet slyyttas skulaamisen alkuperäses bändis 1983. TSILARI 4/2019 17. ?????) on versio, joka kertoo slobojen ja japsien välisen krigun historiast, jota käytii 1904–1905
Aiempina vuosina pääpaikka helsinkiläisten töiden näyttelylle oli Ekbergin yläkerran tila Bulevardilla, joka kävi ahtaaksi. Kun elämän rekvisiitat riisutaan voi tulla yllätys: – Hämmästyen havaitsinkin sen, / krääsän alta astui esiin aito ihminen. Tekniikka oli vapaa. Esiintyjät oli sekä kutsuttu mukaan että valittu hakemusten perusteella. Oodin Maijansalissa taidemaalari Marjukka Paunila kertoi taiteestaan kuvanäyttein, vaikutelmiaan Kiinasta, Chilestä ja Pariisista. Suomalaiset taiteilijat maalaavat kirjaston edessä; Nicolas Lopez (Peru) maalasi Kansalaistorilla isoa akvarellia. SAy:n järjestämää päätapahtumaa vietettiin koko päivän ajan Keskustakirjasto Oodissa, jossa nähtävänä oli monenlaisia akvarellidemoja sekä tarjolla työvälineitä innokkaille maalareille. Järjestäjät ja osallistujat laskivat kukkia suuren taiteilijan haudalle Hietaniemeen. Kävijöitä päivän aikana oli useita tuhansia, maalaamaan pääsi yhdessä tai yksin. / Hämmästyen havaitsinkin sen / krääsän alla asui ihminen. International Show Competition esitteli Töölön kisahallissa tanssia ja voimistelua kilpalajeina eri sarjoissa nuorille ja yli 50-vuotiaille. hallittu kokonaisuus. Valtaosa oli kaikille avoimia ja maksuttomia, kuten SAy toivoikin. Kokonaisuus jäähallissa eteni historiaan liittyvien kohtausten kautta kohti tulevaisuutta. Sisäministeriö suositti liputusta Kuvataiteen päivän kunniaksi. Kaupunginteatterin gaalan avasi suojelija, presidentti Tarja Halonen. Krääsän alla asui ihminen Sanasirkka, lauluntekijä Sirkka-Liisa Sass on tehnyt vuosikymmeniä, tähän päivään asti todella nasevia ja kantaaottavia biisejä täydellisellä riimillä. Kuva: Raimo Granberg. TUL liikuttaa joukkoja Suomen Työväen urheiluliiton (TUL) 100-vuotisjuhlaa vietettiin kesäisenä viikonloppuna 14.-16.6. Saman seuran tähti Jouki Tikkanen loisti monessa esityksessä. TUL100 TeatteriGaalassa yleisö näki liiton vahvojen voimistelulajien monipuolisen kirjon. Kansainvälisten akvarellitaiteilijoiden demoja esittelivät Ilya Ibryaev (Venäjä), Endre Penovác (Serbia) ja Slawa Prischedko (Saksa). Rekolan Raikkaan 8-10-vuotiaiden tyttöjen esitys Selea oli kilpailun ulkopuolella, mutta varsin reipas ja täsmällinen. Koko Stadi maalaa Helene Schjerfbeckin ja Kuvataiteen päivää vietettiin 10.7. Kulttuurikierros loppukesään RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Tunnetuin omistaja elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki (vas.) oli toisten lailla viettämässä Corona Barin toiseksi viimeistä iltaa sen vanhassa paikassa. eri puolilla Suomea aurinkoisissa tunnelmissa. Joukkojen juhla oli ammattilaisten suunnittelema kokonaistaideteos, jossa tärkeinä elementteinä liikunnallisten kohtausten lisäksi olivat musiikki, valo, projisoinnit ja visuaalisuus. 2019. Pääjuhla yhdisti yhteiseen tapahtumaan voimistelijat, urheilijat ja kuntoliikkujat. Näyttävässä kokonaisuudessa kaikki saivat osallistua joko esiintyjinä tai katsojina. 18 TSILARI 4/2019. Koreografiasta vastasivat valmentaja Titta Heikkilä ja voimistelija itse. Oodiin koottu pop-up näyttely täyttyikin pääasiassa nuorten taiteilijoiden teoksista. Hän tulkitsi Juttutuvan Eurooppa-illassa itse laulujaan lavalla, mukanaan Kapsäkkiyhteistyöstä tutut, taitava pianisti Maija Ruuskanen ja monipuolinen laulun tulkitsija, viulisti Veera Railio. Virolaisen VK Kaidin yli 16-vuotiaiden tyttöjen esitys oli todella näyttävä ja vauhdikas. Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen (SAy) valtakunnallisesti organisoima tapahtuma näkyi yli sadalla paikkakunnalla lähes 200 yksittäisen tapahtuman voimin. Parina vuonna se oli Lapinlahden lähteen pihalla; siellä maalattiin nytkin. Tragikoomisen satiirin huippua on Riisutut roolit -laulu: – Miten käy kun verkot pettävät, / internetit kännykät sut yksin jättävät / hevosvoimat vaihtuu ratikkaan, / managerin seurapiirit kulmakapakkaan
Jo sisään tullessa näyttelijä-laulaja Vysotskin nuoruuden kuva tervehtii ystävällisesti. Diggaan hengittää ilmastoa, jossa on blandis sprigeistä tuulipuseroihin. Teeman kautta kunnioitettiin juuria ja lisättiin tietoa vähemmistöryhmien yhteisestä historiasta. Paikassa on muutakin potentiaalia kuin blisata erikoisoluita hyvin intergoituneille ”suur-kalliolaisille”. Moskova on boheemimielipaikkani, enemmän kuin Coronan hipsterimaailma. Jäähyväiset Coronalle ja Moskovalle Täytyihän se kokea. Yleensä se on päin vastoin. Kuva: Raimo Granberg. Kesäkuun lopulla vietettiin siellä ja naapurin Kafe Moskovassa ”Maailmanlopun iltamia”. Sisällä sai hinta-laatu –suhteissa kaupungin parhaimmat kinkkuja juustokolmioleivät tuoreesti paistettuina. Mutta se olikin baarin terassin täysitupa. Laulaja Catharina Zuhlke veti pitkän setin. Kapsäkki Goes Pride tarjosi esityksiä epätasaisen dragshown, Minna Kivelän ja Kristiina Puukon hauskan Kingi-bingon ja Timo Väntsin luoman ja esittämän sekä Merja Pöyhösen ohjaaman erittäin tasokkaan Ole mun Querelle –nukketeatterin kera. Venäläinen taiteilija Ilya Ibryaev esitteli Oodin yleisölle omaa tekniikkaansa akvarellin teosta valmiina kaikkien ihasteltavaksi ja kuvattavaksi. Tuntui, että hän hymyili takaisin. kaikki sateenkaaren värit kaupunkiin. Itselleni Corona oli nimenomaan monien hyvien elokuvafestivaalien keskeinen hengähdyspaikka. Hyvä niin, sillä koko Rakennusmestarien talo remontoidaan. Andorra näytti ja Dubrovnik kokosi juhliin, hieman alempana kadulla Orion jatkaa vielä. Naiset innostuivat tanssimaan, miehet eivät niinkään. Tuurala lauloi, Saari oli bassossa. Veera Railio (oik.), Sirkka-Liisa Sass ja Maija Ruuskanen esittivät paljon suosiota saaneita Sass-lauluja Juttutuvassa. Itseni näen Konepajalla tsiigaamassa eurooppalaista halkeilevaa rainaa verde-lasi handussa, enkä hubbabubbaa popcornilaatikko sylissä jossain muualla, hän vastaa katujen kielellä. Iltamat kokosivat vakkariväen ja paikan jo välillä jättäneitä karnevaalitunnelmaan, Ulkopuolelta katsoen luuli ensin, että jono on toivottoman pitkä. Kuva: Raimo Granberg. Vuoden 2019 teema oli Liike. Tungos oli vielä isompi, koska tila on pieni. Se ei ole kokonaan loppu, koska baarikokonaisuus muuttaa Vallilaan Konepajan tiloihin. Konepaja vaikuttaa kiinnostavalta. Hän on paljon terävämpi kuin itseään 50 vuotta nuoremmat räppärit. 50 vuotta sitten New Yorkissa osoitettiin mieltä seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Ostin Stolichnaya–vodkaryypyn ja nostin maljan peräkulman Matti Pellonpäälle. Avajaisillassa Apollo Live Clubissa esiintyi berliiniläinen Aérea Negrot. Louvoa Coronassa tuli londattua enemmän kuin oli varaa tuhlata. . Elää Eerikinkadun kulttibaari Corona uudelleen, meidän aikakauden loppuun asti. Sateenkaaren värit näkyivät Suomen suurin ja vaikuttavin kulttuurija ihmisoikeustapahtuma Helsinki Pride toi 24.6.–30.6. Tapahtumia oli lähes 100 ympäri Stadia, kantaaottavien kulttuuriesitysten, keskustelujen ja kuplivan ravintolashow´n merkeissä. Sisään pääsi. Stonewallin tapahtumat saivat aikaan liikkeen, jota kukaan ei ole voinut pysäyttää. Itä-Helsingin oma räppäri Mercedes Bentso oli vaikuttava ilmestys Kaivopuiston lavalla. He ovat enemmän bluesja soul-miehiä, mutta nyt tuli amerikkalaisia evergreenejä ja klassikoita. Sassin laulujen sanoma hiljensi ravintolan melukulissit. Kanta-asiakas katsoo molempien paikkojen seinältä surullisen näköisenä viimeisen illan kulumista. TSILARI 4/2019 19. Kuva: Raimo Granberg. Kuuntelin Mitja Tuuralan ja Sami Saaren soittoa hienot yökerhopuvut päällä. Kun oli melkein hellepäivä, hiki nousi muusikoiden otsaan. Tapahtuma oli samalla kulttuurinystävä, meppi Liisa Jaakonsaaren 40 vuoden parlamenttiuran päätösjuhla Suomen EU-puheenjohtajakauden kynnyksellä. Leppävirran Lesbot olivat saapuneet aina PohjoisSavosta asti. Rytmistä voimistelua TUL-juhlassa Jäähallissa esitti Rekolan Raikkaan Suomen huippu Jouki Tikkanen. Päätin poistua Kafe Moskovan kautta ja hyvästellä sen. Näyttelijän kuvan alta yhytin kulttuurilautakuntakaverini, valtuutettu Sami Muttilaisen, jolle paikka jätti myönteisiä muistijälkiä: – Harvassa paikassa sillan tällä puolella on nykyään särmää
Kaks ekaa kierrosta vedettiin spårakoffilla ihan vakioreittiä ja ne tuntu menneen ihan kliffasti. MARKKU JALONEN STADIN MESTAT Toisenlainen rundi Mä olin jo vuosia duunannu ja vetäny saitsareita Hesassa, mutt ne oli pääsosin tehty joko ulkomaankielellä tai virkasuomella. Lisää skurukeikkoja Stadilla on toinenkin gamla skuru, joka on ihan alkuperäisis väreissä. Meininki oli alusta alkaen hyvä ja spåra oli ihan fullsatt. Kierroksell on muitakin juttuja, mut hiirest tykätään. 20 TSILARI 4/2019. Yks haastellisimpia keikkoja oli lakimiehille duunattu reitti, jossa ei bamlattu mitään perinteistä, vaan piti keksiä jotain ihan muuta. Loput meni improvisoiden, mutt aika hyvin varmaan, kun jengi oli ihan tohkeissaan. Mä funtsin asiaa ja sit mä ajelin ympäri stadia. Yllättävää on, ett kaikist suosituin kohde on kansallisarkiston portaissa oleva Stadin snadein patsas, joka on noin kymmenen senttiä korkea ”Viisas hiiri”. F o to : V ir ve K u u ta r. Mä funtsasin, ett mitähän tästäkin tulee. Kaks timmaa meni ja keikka lopetettiin yhden raflan eteen. Piti olla rikoksiin tai johonki semmoseen liittyviä asioita. Mä näytin niille kaikki peruskamat, mut ku kyseessä oli kahden tunnin keikka, ni mä ehdin näyttää semmosii mestoja ku kaasufabrikin vanhan kupusäiliön luurangon Sörkassa ja selittää miten se oli toiminu. Oli pakko lohkasta siihen, ett: ”Sitä saa mitä tilaa”. Nasta kierros, mut ei bonjattu Tarinaa tuli ja koko jengi kuunteli hiirenhiljaa. Sitt tilaaja tuli kiittelemään ja sano, että nasta kierros, mutt jengi ei tainnut bonjata puoliakaan. Se oli duunannu siihen puhelimeen kaikki ne sanat, mitä se ei ollu bonjannu ja mun piti selittää kaikki uudestaan. Siit mä hiffasin, ett tää gubbe olikin ollu oikein erikoisen kiinnostunu ja mähän oli ihan otettu. Jos tulee lisää, ni pannaan paprulle. Eiku laajentamaan tarjontaa ja seuraavaks olikin iso vakuutusyhtiö, joka halus saada stadin saitsarin slangilla. Enhän mä tsennannu, mikä saari oli minkäkin niminen ja mun piti tämän tästä kysyä kipparilta ett mikä toi on ja entä toi. No – ku keikka oli ohi niin jengi pursus ulos ja kaikki meni yhteen raflaan – jälleen. Mä näytin kaikkee semmosta, mitä ei ollut koskaan tienny, vaikk ne oli kotosin Stadista – tai ainakin ne sano niin. Muita juttuja Mä oon vetänyt jo vuosia omatekoista Krunikan kierrosta ja siell ilmenee, ett jengi on ihan pihalla niist jutuist mitä mä bamlaan. Tää saitsari oli sikäli makee, ett mä olin saanu ite suunnitella reitin ja jouduin oikein kerran ajamaan sen läpi, ett oli pakko tsiigaa, että mun ajatuksissa meni myös kiskot. Mut se kuuluu asiaan. Mutt tää yks tyyppi sen älypuhelimensa kans kysy kohteliaasti, oisko mulla snadisti aikaa. Vesille Yks vaikeimpia opastuksia oli, ku duunasin yhdellä sightseeing-paatilla Hesan saaristokierroksen. Mua vähän nyppi, että pitääks tota koko ajan räplätä, mutt funtasin, että tehköön mitä lystää. Totta kai! Sitt se rupes pyörittää sitä aparaattia uudestaan ja rupes kyseleen, ett mikä oikein on stoge, skoude, buli, skrinnari ja muita juttuja. Tässä on vaan muutama juttu, mutt mun mielestä nää on ne parhaat. Jengi oli tullu joka puolelta Suomea ja niitten pulina ennen kiekkaa oli ku Baabelin kieltensekotus. Mä hiffasin melkeen heti, kun me oltiin saatu ittemme liikkeelle, ett yksi gubbe koko ajan näpyttelee älypuhelintaan. Varsinkin naiset diggaa sitä kovasti. Mä olin ollut vuosia sellanen niinku sanotaan auktorisoitu stadin opas, niin mikä oli duunatessa. N o – kahta kertaa ei gamlaa stadin kundia tartte pyydellä ja siitä se sitten lähti. Joka mesta oli täytetty. . Mutt sitte kävi kerran niin, ett työn tilaaja kysäs, ett miten kävis slangirundi. Sitt ei muuta ku baanalle ja mikki handuun. Mä uskon, että harva bonjas. Siell ei oo veskiä eikä liioin tarjoilua, mutt omat eväät sai ottaa messiin. Mä sain aikaseksi puoltoista timmaa kestävän rundin