+ 0, 25 €/ 10 s + pv m . Me kyl tsörataan. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. ”Klabbeissa on mulla tonnin sti. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. at” H in na t 1, 17 €/ pu h. Skulaa 0100 0700. Kotikorttelit Tsilari_taitto_4_14_16.indd 2 1.9.2014 9.11. Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri . Tasan Stadin parhait. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Si el lä M is sä Si nä ki n www.taksihelsinki.fi Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. at. kasta. Ei ne tonnii paina, mut ne bungaa sen...” Otsikko Tuomari Nurmion kappaleesta ”Tonnin sti. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii..
Työväen Arkisto STADIN MESTAT 13 VIELÄ YKS BENSISSTOORI – Lassi Tilander 18 SILTIKSEN HIMAN TOKA OSA – Jorma Moll 22 STADIN AINOO FLYGEKENTSU – Pauli Hankonen 28 SNADISTI JEMMASSA – Virve Kuutar hitannu mesto KULTTUURIA 7 GAMLAA SLANGIA – Mikko Seppälä skrivaa Nenosen kniigasta 26 ARKISTON AARTEITA – Arska Soisalo kertoo leffoista 31 RYHMIS ON BULEIN – Risto Kolanen 34 SLANGIJENGI TATTOON MUSAA LYSNAAMASSA – Raimo Miettinen STADILAISIA 8 SLANGIN NYYA DUUNARI – Kari Varvikko skrivaa Marjutista 9 SLANGIJENGI NUORENEE – Marjut Klinga esittelee nyyan jäsenen 12 BÄRGAN JA TÖLIKAN KUNDIT – Slangiproffa Paunonen 15 KALE STAGAN VARRESSA – Ulf Sundström 16 STADIN KUNDIT TUKKIJÄTKINÄ – Allan Eloranta 35 SLANGI POHOJANMAALLA – Erkki Vepsä DORKII TAPOI. 14 KUNDIN EKAT KÄNNI – Jaska Koroma minnailee 24 RAFLOISSA BLAADAMISESTA – Palminen paminoi 22 10 Kimmo skrivaa Stadin kesästä Malmin flygekentsua tarvitaan SISIS Tsilari_taitto_4_14_16.indd 3 1.9.2014 9.11. TSILARI 4/2014 3 VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Lööppi 15 Sörkän friidun stooreja 20 Fundeerauksia 33 Skabat 38 Sautski 39 Häppikset Kannen kuva: Oiva Hurme: Syksy
4 TSILARI 4/2014 Virka Gallerian julleissa nostalgisii ohjeita 1950-luvulta. Risto Jarvan syntymäst tulee 80 v, Jaakko Pakkasvirran 80 v-synttärit näkyy kans arkiston proggiksessa. VIRVE KUUTAR Kukkia poismenneelle Tepalle Jäsenemme Terttu Miikkulainen on sendannu Tsilariin paljon fotoja, jotka on tuonu pluggaajille muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton myymäläjulisteita oli ekaa kertaa esillä bulimmassa näyttelyssä. Juhlavuosii on muitaki. Orionin mestalla oli alun perin Bio Athena. Jos kiinnostuit tai ohjelma muuten herätti kysymyksiä, lisätietoja saat toimistolta. Tsilarin toimitus muistaa kiitollisena ahkeraa avustajaansa. Jullet oli blokattu Työväen Arkiston kokoelmista. Foto KAVI:n arkistot Tsilari_taitto_4_14_16.indd 4 1.9.2014 9.11. KANNEN FOTO Virka Gallerias oli kesällä näyttely, mis pääs tsiigaamaan 1950-luvun osuuskauppojen julleja. Tsilarin päätoimittaja Kari Varvikko teki Tertun kanssa duunia useita vuosia Tanotorvilehdessä, jonka päätoimittajana on. Animaatiothan on vilde muutaki ku vaan skideille duunatut piirretyt, sen näyttää Orionin syksyn teema. Ekan maailmansodan alkamisestaki on 100 vuotta. Kannen syksyisen jullen taiteilija Oiva Hurme oli stadilainen graafikko, joka teki duunii mm. Byroo sijaitsee Hämeentie 67 katutasossa ja ovet ovat avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14-18. Leffateatteri bygattiin vuonna 1927 ja aluks se toimi nimellä Bio Athena. Koko arkiston proggiksen hittaa netistä: www.kavi.fi (Kansallisen audiovisuaalisen instituutti, joka ennen tsennattiin Suomen elokuva-arkistona). Siit on 30 v, ku se alotti arkistoleffojen esittämisen. Voit myös meilata osoitteeseen: toimisto@stadinslangi.fi tai pirautella numeroon:045-186 7238. SNADIT ORIONISSA 30 VUOTTA ARKISTOLEFFOJA Leffateatteri Orionissa on juhlakausi syksyllä. Elannolle, KK:lle ja OTK:lle. JEESAAMAAN SLANGIJENGIN HÄPPIKSIIN Stadin Slangi ry:n järkkäämiin tapahtumiin kaivataan usein vapaaehtoisia erilaisiin avustaviin tehtäviin. Syksyn proggiksessa juhlistetaan kans sitä, ett Suomes on duunattu animaatioita jo 100 vuotta
vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. En suostunut, mutta kävimme myöhemmin ottamassa matsin Vartiaisten salilla Uudenmaankadulla. TSILARI 4/2014 5 LEDARI KARI VARVIKKO PÄÄTOIMITTAJA Päätoimittaja Kari Varvikko puh. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Pirjo Tuohimaa puh. Työläiskirjailija Lassi Sinkkonen oli skrivannut viimeiseksi jääneen kirjansa Sirkkelisirkus, kun juhlimme sitä kaksin käsin. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Arno Soisalo puh. 040-503 4312 willehard1919@gmail.com Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 045 186 7238 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Lassi pukeutui aina tyylikkäästi; hänellä oli musta lieripresa ja pitkä nahkatai perperirotsi yllään. Huono vitsi. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Ilmoitushankkija Kari J. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Seurasin vierestä, kun Ilkka Kylävaara tempasi maljakolla Aki Kaurismäkeä, Daniel Katz painiskeli ympäri salia ja Arto Paasilinnan nyrkit heiluivat kuin myllyn siivet. Annoimme portsarille reilut fyrkat ja luudasimme jatkoille Lassin himaan Munkkaan. Pane nyt helvetissä se ase pois! Poika menee sänkyyn. Nyberg Puh. Heitin läppää mm. Kun vielä kerkiän, kiitän kliffasta illasta ja poistun taksiin. Tsilari on Aikakauslehtien Liiton jäsenjulkaisu. Kun Jomppa ja Heikki Turunen tsittasivat Kosmoksessa, siihen tuli rouvasihminen, joka kysyi ranskaksi olisiko pöydässä tilaa. Tsilari_taitto_4_14_16.indd 5 1.9.2014 9.11. Hävisin kaksi nolla, mutta kun painoeroakin oli yli 60 kiloa, oli sinänsä ihmeellistä, että selvisin hengissä. Itse kävin raflassa ekan kerran 1960-luvulla, mutta vakituisemmin 1970-luvulla. Olen säikkynä. Jorma Ojaharjun, Heikki Turusen, Jouko Tyyrin, Lassi Sinkkosen, Pentti Saarikosken, Pekka Kejosen, Alpo Ruuthin, Tommy Tabermannin, Mauri Heinosen, Juhani Harrin, Aimo Kanervan, Raimo Verasen ja Pekka Laihon kanssa. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Dumareina olivat Olli Mäki, Erik Nikkinen ja Pentti Rautiainen. ”Jaaha, jos ei ole sitä dans la tablea, niin kyllä mulle käy muikutkin.” . 040-725 3788 kimmo.isotalo@helsinki.fi Risto Kolanen puh. Vuotta myöhemmin kirjailija tappaa itsensä; ilmeisesti juuri tuolla samalla reflukalla. Siinä huikkia nautittaessa pinkaisee makuuhuoneesta paikalle Lassin pikkupoika, joka ei tahdo usko faijan komentoa: Punkkaan siitä! Mies käy jossakin ja takaisin tullessaan hänellä on handussa tuhti pyssy, koosta päätellen ehkä Magnum 357. Eiköhän sitä nyt käydä koisiin, Lassi virnistää tussaria pyöritellessään. Ojaharju haastoi Kalevankadun asfaltille skragaamaan. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Kimmo Isotalo puh. KOSMOS – MUISTOJENI RAFLA K un näinä aikoina ilmestyvät muistelmani Sermin takaa: Kääpiöitä ja jättiläisiä, mielessäni käy ravintola Kosmos, joka tänä vuonna tulee toimineeksi 90 vuotta. Simpauttaja Turunen, joka ei tajunnut ranskaa pätkääkään, luuli naista tarjoilijaksi ja käsitti tämän esittävän hänelle jotain hienoa safkaa. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19
Kesän kauniit muistot mielessä kohti väririkasta syksyä. 0400 447 507 kari.varvikko@eepinen.net Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Juska Teittinen puh. Magee kesä on antanut puhtia ja nyt sitä voi jälleen täysin daisarein painaa hommia Stadin Slanginkin eteen. Syyskuu alkoi vauhdikkaasti Kaisiksen jortsuissa. 6 TSILARI 4/2014 HALLITUS Varapuheenjohtaja Marjatta Salminen merjette.salminen @gmail.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. 050 368 3246 riitta.rannikko @kolumbus.fi Lasse Solman puh. 0500 505 054 jesper.hertzen@hbl.fi Riitta Rannikko puh. En koe itseäni oikein mökki-ihmiseksi, niinpä olenkin aina viettänyt kesäni Stadissa. Mukavien ihmisten treffejä ja Stadin Slangin järjestämää erilaista ohjelmaa on tiedossa aina lokakuun loppuun. TÄYSIN PURJEIN Tsilari_taitto_4_14_16.indd 6 1.9.2014 9.11. Se on aivan hurmaavaa, etten sanoisi ihan taivaallista! Kun pitskun ulkonäkö omien handujesi ansiosta vaihtuu viikottain, se on niin silmiesi kuin mielesi ilo. Lämpimin halauksin Jatta Ps. Stadissahan on sellaiset tsimmisrantsut, että vek alta. Siihen asti nykyinen hallitus toteuttaa saamiaan tehtäviä tehtyjen suunnitelmien mukaisesti. Takana on tosi hulppee kesä, joten jengi on varmastikin blogannu kaikki Dvitamiinit. Pikkufriiduna minut tsennattiinkin Mustiksessa ’ruskeana Jattana’, koska päivetyin hyvin, kun olin hela dagen ulkosalla. 050-512 5077 kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Jesper von Hertzen: puh. 045 186 7238 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. HS teki kundin suorituksesta haastattelun, joka nähtiin myös videolla lehden TV-sivuilla. 040 769 3941 juska.teittinen@gmail.com Kari Varvikko puh. Tiedossa on myös Sandiksen redu, jossa jengi saa infoa niin menneestä kuin nykyisestäkin saaren elämästä. Siihen, että he flyttasivat duunia, ei liittynyt mitään suurta dramatiikkaa ja kundit eivät heivanneet uppoavaa laivaa, vaikka monet epätietoiset ehtivät jopa sellaistakin funtsia. Elokuu alkoi kivasti, kun byroossa vieraili nuorimies Sebastien Rejman, joka suoriutui slangitestistä 15/15 eli sai täyden potin. Itse olen päivittäin pulahtanut lämpimässä skönessä ja se on kliffasti friskannu hikistä pintaa. Lopuksi snadi naisnäkökulma: olen kesän aikana palauttanut muistiin sukan kantapään kutomisen! . Diggaan tökkiä ja nyhtää puutarhassa. MARJATTA SALMINEN VARABAMIS merjette.salminen@gmail.com VARABAMIS www.stadinslangi.fi K esän kynnyksellä byroomme vastaava ja slangibamis saivat mittarin täyteen ja päättivät lähteä botskista suurta meteliä pitämättä. 045 186 7238 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Stadin Slangistoge höyryää täydellä faartilla kohti marraskuun vuosikokousta, jossa uskon syntyvän hyviä päätöksiä
Rikolliset pyrkivät estämään nousevan nyrkkeilysankarin, Kaapo Tiukkasen, ottelun. Vielä vuonna 1981 häneltä ilmestyi Espan kuuluisaan taiteilijaravintolaan liittyviä anekdootteja kokoava teos Tavattiin Brondalla. Yksittäiset slangisanat istuvat hieman kömpelösti kirjakielisiltä kalskahtaviin repliikkeihin: ’Me olimme Lassin kanssa menossa levariin ja seisottiin porttikäytävässä kun Tiukkanen tuli ulos kartsille. Pojat kaatavat löytämänsä viinapullon viemäriin, koska ovat oppineet vihaamaan alkoholia. Siinä tuli silloin juuri yksi fiude, jonka hän pysäytti, ja sitten se fiude lähti.” Ohessa katkelma vuoropuhelusta: – Voimmehan me ruveta dekkareiksi omin nokkinemme jo nyt, ennen kuin Tanhu antaa meille jotakin duunia tuossa asiassa. Voihan olla, että meillä on kiva sägä sen hittaamisessa. ”Ai jee, mutta tästähän taitaa tulla eri jännää”, huudahtaa Masa, ja huolestuu sitten: ”Mutta jos joudut bokaan” – tässä sana on merkityksessä ’boseen’. Nenosen kirjassa tuntuu vahva päihteidenvastainen juonne. TSILARI 4/2014 7 K irja eli 1940-luvulla noususuhdannetta. Lohtua Tiukkaselle tuo rakkaus kilpakumppanin sisareen. MIKKO SEPPÄLÄ GAMLA SLANGI Vilho Nenonen: Viimeinen erä (1948) Tsilari esittelee Vilho Nenosen poikakirjan, jossa slangia puhuvat teinipojat selvittävät nyrkkeilymaailmaan liittyvää rikosta. Niitä ovat ’dalkkari’, ’rööki’, ’lodju’ ja ’jebulis’. Slangia mausteena Poikien käyttämät slangisanat on suomennettu alaviitteisiin. – Sitähän minäkin ajattelin. ”Ai jee, mutta tästähän taitaa tulla eri jännää.” Tsilari_taitto_4_14_16.indd 7 1.9.2014 9.11. Tiukkanen on hyveellinen työväenluokkainen sankari, joka on tapellen raivannut itselleen tilaa koulussa. Bokrataan ja skiglataan Vilho Nenosen Viimeinen erä (Karisto 1948) kuvaa nyrkkeilymaailmaa. – Mutta etkö sinä nyt bonjaa! Mennään hakemaan fiudea. Poikakirjoissa, varsinkin salapoliisikertomuksissa, oli vanhastaan Helsingin kuvausta. Rikolliset kuuluvat taas herrasväkeen, onpa joukossa virkaheitto urheilutoimittajakin. – Sehän voikin olla näissä lähiseudun pirsseissä. Kirjoja kustannettiin, painettiin ja luettiin paljon. Rikolliset sen sijaan kumoavat maljoja ja ovat syyllistyneet myös huumausaineiden salakuljetukseen. Mutta se tässä lemppaa, kun ei tiedä mitä oikein tekisi. . Urheiluaihe oli hänellä pinnalla sodan jälkeen: vuonna 1946 hän oli kirjoittanut kirjan TUL:n mestaripoikia. Kun Tiukkanen katoaa, neuvokkaat ja rohkeat pojat, 15–16-vuotiaat Aku, Masa ja Lassi, ryhtyvät selvittämään tapausta. Metsä on ’skutsi’ ja ’hinta on raha’. Siihen kuului luontevana ja katu-uskottavuutta tuovana elementtinä Stadin slangi – usein nokkelien koulupoikien suusta kuultuna. Välillä Kruunuvuorenselällä purjehtien he pelastavat sankarin, mutta hänet lyödään sairaalakuntoon. Opettaja Vilho Nenonen (1896–1984) oli syntyperäinen helsinkiläinen
Kuinka usein olinkaan mutsin tai faijan kyydissä heidän kurvaillessaan vaunujaan yöksi talleille. Jäsen joka odottaa seuraavaa Tsilaria lukien sen kannesta kanteen niin pian kuin mahdollista. Nyt hän on jämähtänyt Mellunmäkeen. Toiminnanjohtajan ominaisuudessa hän aikoo suunnitella ja toteuttaa Stadin Slangista elävää kaupunkitoimijaa. En vaihtaisi päivääkään pois mistään niistä hetkistä mitä näissä kylissä olen kokenut. Kolmen lapsen mutsi kertoo harrastavansa liikuntaa, valokuvausta, lukemista ja mummona olemista. Valtaosa ihmisistä oli korkeakoulututkinnon suorittaneita. . Marjut on naimisissa toisen aidon stadilaisen kanssa ja jälkipolveakin on. Nyya friidu Slangin byroossa: Marjut Klinga Tsilari_taitto_4_14_17.indd 8 3.9.2014 10.13. Lähes puolet hakijoista oli naisia, koulutustaso peruskoulutuksesta tohtoriin. Hän on pitkään vaikuttanut muun muassa asukastoiminnassa, pyörittänyt asukastilaa ja kulttuuritoimen avustuksilla rakentanut niin kotiseutupolkuja kuin Naisten päivän paneeleja. Uusi toiminnanjohtajamme on sitä mieltä, että tyytyväinen jäsen on yhtä kuin uskollinen jäsen. Ja mitä ihmeen kuuta: kuu on tässä stadilaisen tyytyväinen mieli, kun hän bluggaa Tsilaria tai vaikkapa tsittaa Kaisiksen pöydässä. Sellaisia tyytyväisiä slangilaisia tavoitellen on hyvä tähdätä juhlavuoteen; tuleehan ensi vuonna 20 vuotta Stadin Slangin perustamisesta. Duunia haluavien taso oli hyvä ja jakauma monipuolinen. Hän on kiertänyt lännestä itään eli Kannelmäessä meni 20 vuotta ja Itäkeskuksessa saman verran. Olette saaneet ahkeran työmuurahaisen jonka sydän laulaa Hallelujaa saadessaan tavoitella kuuta taivaalta. Toiminnanjohtajaksi hänet valittiin kesäkuussa 31 pätevän hakijan joukosta. Näin hänellä on laajat kontaktit erilaisiin toimijoihin. Valkassakin kävin jo ennen skolen alkua. Marjut ei ole kulmien gimma, vaan lähiöiden kasvatti ja ylpeä siitä. Vaikka aito stadilaisuus onkin syntynyt Kallion kartsoilla ja Sörkan kuppiloissa, Stadin kasvaessa lähiöistä on tullut oma osansa Stadia. Stadilaisuus kimpoaakin jo sieltä. Akateemisuus ei kuitenkaan painanut työvaliokunnan ja valintapäätöksen tehneen hallituksen vaa'assa vaan kiinnitettiin huomiota tietotekniikan hallintaan, sosiaalisuuteen ja kykyyn tulla toimeen ihmisten kanssa. SLANGIJENGI 8 TSILARI 4/2014 Stadin Slangi ry:n uusi toiminnanjohtaja Marjut Klinga (55) on kolmannen polven stadilainen. Marjut toteaa olevansa sporaja dösäkuskin suhteen tulos. Ikähaarukka oli parikymppisestä yli kuuteenkymmeneen. Uusi toiminnanjohtaja on sydämeltään stadilainen – Mitä olette palkanneet ottaessanne duuniin meikäläisen. Marjut, joka on keskikoulun käynyt lastenhoitaja, on avoin ja aktiivinen organisoija. Jäsen joka tulee Kaisiksen treffeille kerta toisensa jälkeen ja on iloinen saadessaan olla osa jengiä. Uskon Stadin Slangin toimintaan ja stadilaisuuteen ja haluan viedä stadilaista kotiseutuhenkeä ja perinnettä eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla, Marjut sanoo
Foto: Marjatta Salminen Kuka on seuraava. Tsilari_taitto_4_14_16.indd 9 1.9.2014 9.11. Sebastian Rejman esiintyy perustamansa Giant Leap yhtyeen kanssa englanniksi, mutta ei pois sulje slangilla väsätyn biisin esittämistä tai jopa tekemistä. SLANGIJENGI TSILARI 4/2014 9 HS:n oli tarkoitus kuvata HSTV:hen aito tilanne, kun nuori mies vastaa HS:n slangivisaan. Sebastian on budjannut eri puolilla kaunista Stadiamme. Ett ois parempi mahis tutustuu bamisehdokkaisiin, seuraavassa Tsilarissa tarjotaan tilaa friiduille ja kundeille, joita homma kiinnostaa. Ja jos kaveri vakuuttikin ulkoisilta raameiltaan, löi hän ainakin minut ällikällä vetäessään täydet pisteet tässä monelle kokeneemmallekin tyypille haastavassa kisassa. Riippumatta kaupunginosasta Stadi on Sebun mielestä paras mesta maailmassa – etenkin kesällä. Jos oikein hyvin käy voimme kuulla Rejmania jossain muotoa omissakin tapahtumissamme. Jos funtsaat, että olisit hyvä bamis slangijengille, skrivaa Tsilariin oma stoorisi. Tervetuloa mukaan kliffaan jengiimme; Sebastian Rejman jäsen numero 5928! . Kisan kysymykset kun on vielä kirjoitettu ns. Sebastiania ei tarvinnut houkutella jäseneksi, koska hän rakastaa Stadia ja kokee stadilaisuuden ja slangin bamlaamisen osaksi omaa identiteettiään. Joukossa oli HS:n toimittaja ja valokuvaaja, mutta he jäivät väistämättä varjoon, kun vierailun syy, Sebastian Rejman ilmestyi ovesta. Kisa käytiin läpi ennätysajassa, jonka jälkeen Sebastian Rejman teki fiksun päätöksen ja liittyi ainoaan oikeaan jengiin eli Stadin Slangin porukkaan. Stadin slangilaisuus ei ole vaan ukkojen juttu Kundi veti täydet pisteet Hesarin slangivisassa. Elokuisena keskiviikkopäivänä saimme varabamiksen Marjatta Salmisen kanssa byrooseen iloksemme kolme nuorta toinen toistaan salskeampaa urosta. Slangiksi tai ei. vanhalla slangilla ja Sebastian on syntynyt 1995. (dedis 5.10., jutun pituus n.200 sanaa / 1500 merkkiä ). Syyskokouksessa 24.11.valitaan slangijengille nyya bamis. Kallio, Gresa,Vuokki ja Laajis vain muutamia mainitakseni
Kallion block party Meitsi vieraili tänä kesänä kaikkien pikkujuttujen lisäksi kahdessa suuressa tapahtumassa: Kallion block partyssa ja Flow festareilla Suvilahdes. Mun slangitausta tulee pitkälti faijalt, joka on sitä mulle ja systerille aina bamlannu. Mun mielestä kesäinen Stadi on aina ollut paras Stadi: sä voit mennä Hietsuun tai stadikalle tsimmaa, istahtaa jolleki monist terdeist, vääntää futist tai biitsii tai vaan vaikka tsittaa Temppelinaukion kirkon galtseille ja kattella alas Fredalle. Skriivamisen lisäks diggailen paljon kaikenlaisist Stadiin liittyvist jutuist ja tapahtumist sekä urheilust ja hissast, joten niistä kaikista tulee varmasti jossain vaiheessa kirjoteltuu. Että ollaan tavallaan päästy irti sellasesta liian tuotetusta ja kontrolloidusta meiningistä ennemminkin siihen, että mestoilla olevat tekee siit setist omansa näkösen. Mä siinä tsiigailin sitä sen touhuiluu jokusen tovin ja selailin samalla tota Tsilarii, joka oli myös alkanut ilmestyy porukoille. KIMMO ISOTALO STADILAINEN Wadap, Tässä teille skriivaa Tsilarin uusi kasvo, kundi kasarin loppupuolelta. Muutama vuos sitten se rupes myös selittää tällasest Slangi ry:stä ja niiden erilaisist seteist. Nastaa syksyä kaikille, Kimmo Tsilari_taitto_4_14_16.indd 10 1.9.2014 9.11. Mä en oo ennen slangii kauheesti skriivaillu, mut muuten on tekstii kyllä väännetty erilaisiin papruihin varsinkin tos yliopistol ja tietty nettiin. Jengi krebas kadulla, keinut roikku katulampuista ja Stadin kesä Mä tunnen jengii, jotka väittää, että kesää ei kantsi tuhlata Stadis, koska siellä ei kuulemma sillon hengaa ketään, eikä siel tapahdu mitään. Yhteistä näille kaikille on, että kaikkien tapahtumien järkkääjät on vaan halunnu järjestää juttuja, jotka niiden ittensä mielest on olleet jotenki siistei. Ne sanoo, että kaikki häippäsee jonnekin landelle tai pidemmälle, ja että ainoo mitä sä voit Stadissa nähä on korkeintaan pari eksynyttä böndee. Hetken mä viel kelasin näit juttui ja rupesin tos viime vuonna myös ite käymään mutsin ja faijan messissä paris tapahtumas. Muuten meitsist vois kertoo, että oon itse asissa skidinä pyöriny lähinnä tuol landen reunoilla Puistolassa, mutta nyt viimeset viis vuotta budjannu Tölikäs ja Kampis. Vihreetä valoo tuli chiiffeilt ja tässä sitä nyt ollaan. Hengailun lisäks viimesen parin kolmen vuoden aikana jengi on jotenkin herännyt ihan uudestaan ja ruvennu järkkää kaikenlaista siistii settii. 10 TSILARI 4/2014 N o mä oon eri mieltä. Törkee määrä erilaisia juhlia Kuitenkin nykyään Stadis myös puhaltaa uudet tuulet. Sen bravuuri on stooreilla jostain Kuliksen kulmien tapahtumist vuodelt nakki, jotka nykyää kuulostaa siltä, ku neukku ois ollu käymäs Nykis. Siitä se innostus sitte lähti ja kun tää toimittajan paikka tuli keväällä vapaaks, niin ei mennyt kauaa, että meitsi pisti paprut sisään. Ja bonari tietty se, ettei täält löydy noita itikoit läheskää samal taval, ku jostain landelt. Ekat bileet pidettiin lauantaina 2.8 suurimmalta osin Hesarilla, joka oli pistetty liikenteeltä poikki. Nykyään löytyy uimapäivää, raflapäivää, skumppaja kaljakelluntaa, festarii, yhteistä muuten vaan duunaamist ja ihan törkee määrä erilaisia juhlia
Tietty siellä on myös sitä musaa, joista isoimmat olivat tänäkin vuonna ulkkaribändei, kuten Outkast (USA), Die Antwood (SA) ja Manic Street Preachers (GBR). Suvilahdest kato löytyy asfalttii, eikä mitään erillisiä kaljatelttoja edes ole. Ei sillä, että Flow´ssa fiilis ois jotenkin ankee, vaan että koska kyseessä on kuitenkin bisnesjuttu, jonka pointtina on tehdä niiden omistajalle massia, ni toteutus on tietty erilainen. Jengi järkkää Stadissa kaikenlaista siistii settii niinku ravintolapäivä. Että ei olla niin kuin jossain landefestareilla, jossa pitää ryömii mudas ja sitten tapella bisseist pienes karsinas. No meitähän se ei haitannu, vaan painuttiin siitä vielä Sompasaunalle jatkoille ja tsimmailee kaikkien rändömien kera. Eikä sielkää ne poket tosiaankaan fiilistä haitannu, sil Suvillahden vanhan kaasulaitoksen pihamaastossa vuosittain järjestettävät festarit oli tänäki vuonna tavallaan Stadin kesän kohokohta, ainakin meitsin ikäluokalle. Flow festarit Jos block party oli jollakin asteella vapauden juhla, niin Flow festival oli ehkäpä sen vastakohta. . Ja ehkä just sen takii noi block partyt onnistuu joka vuos, sil siitä sekä kaikeasta muusta siisteydest tuli sitte kytiltki kehuja ja tervetuliaistoivotuksia enski vuodelle. Fiilisteltiin frendien kanssa sitä menoo pitkin päivää, mutta kauhean myöhään nää kemuthan ei kestä. Tsilari_taitto_4_14_16.indd 11 1.9.2014 9.11. Nyt vaa kohti snögekelei ja kaivaa skimboi kellarist. Kysymys on enemmänki just kesähengailupäiväst, ku mistää megabailuist. Ei siellä kuitenkaan mitään rollareita tai pomo Springsteeniä tulla koskaan näkemään, koska kyseessä on ennen kaikkea tietyn genren bileet. 8–10.8 pidetyt bileet onkin mediassa julistettu myös kesän jonkinlaiseksi päättäjäisiksi ja aika hyvin se kuvasi noita festareita tänäkin vuonna, vielä kun vikat hellepäivät osu just tohon kyseiselle viikonlopulle. Öögaan pisti se, et kaikil oli hyvä fiilis ja nautinto just siitä, ettei joka kulma ollu täynnä kieltoi, pokei tai stevareit. Skideiltkään ei kysytty mitään peiffei, vaan niille oli hommattu ihan omat bileet kans. Siisti fiilis päättää kesä lämpimäs merivedes ja tsiigailla Stadin valoja. Tällä tietylle genrelle löyty fanei tänäkin vuonna semmoset vajaa 60 000 ja bileet olikin sen mukaset: meno oli vähintääkin kreisiä ja kemut loppu sunnuntaina vasta kun, poket vetäs töpselit seinästä ja ohjas jengin ulos alueelt. Oli miten oli, niin Flow´ssa ideana on se tietty hyvä fiilis, millä ne järkkääjätkin pitkälti ratsastaa. TSILARI 4/2014 11 Maukka Perusjätkäki kävi vetäsemäs keikan siitä Flemarin kulman Alepan katolta. Vähän niin ku ethän sä veis Katri Helenaa Woodstokkii. Ne staget ei ole myöskään missään keskellä peltoo, vaan tarkasti sommiteltuna kaiken muun taidetilpehöörin keskelle
Eivätkä Tölikan kunditkaan enää odota sepelikivet käsissään Bolliksen liepeillä Sörkan tai Bärgan kundeja. Siinä ei nokka kauaa tuhissut, kun porttikongista heilahti ilman varoitusta harmaa nyrkki, joka löi ja lujaa. Aseina olivat sepelikivet, ja joillakin kundeilla oli kattilankannet kilpinä päässä. Juhani Mäkelä onkin muistellut, miten hän sai äkkiä köniin, kun uskaltautui saattelemaan Byggalla tapaamaansa friidua Kurviin. Se olis ollu niinku muatohauskis eli nyrkkiä motoon ja huamenna vege.” Tölikan kundin oli puolestaan erityisen vaarallista mennä saattamaan Kaltsin tai Sörkan jenttaa tämän kotikulmille. 1912 Bärgan ja Tölikan kundit Tsilari_taitto_4_14_16.indd 12 1.9.2014 9.11. Foto Helsingin kaupunginmuseo.v. – Koska sä aiot takaisin antaa, gibani herttainen. Topi Toikka muisteli: ”Ei Bärikan jätkät juur käyny Tölikan Vennulla joroissa. Ainaskaan oikein jengissä. Kallio on nykyisin muuttunut opiskelijoiden ja taiteilijoiden kaupunginosaksi. 12 TSILARI 4/2014 F laidattiin myös muualla, esimerkiksi Eltsun skutsissa, kuten oheinen Velisurmaajan stadilainen versio kertoo: – Mistäs tulet, kustas tulet, kundini herttainen. Vanhat Kaltsin kundit ja friidut alkavat olla kohta vähemmistönä omassa kaupunginosassaan. – Älä puhu pahaa vainajista, mun mutsini kultainen! Jotkut Bärgan ja Sörkan kundit olivat kuuluisia tappelijoita. . Se oli semmonen synnynnäinen katukragaaja.” Bärgan kundeilla ei puolestaan ollut asiaa Tölikan puolelle, ainakaan joroihin. SLANGIPROFFA HEIKKI PAUNONEN Stadissa on aina ollut jengejä, ja niiden kesken on aina flaidattu reviireistä. Vuonna 1915 syntynyt Paavo Tuomi muisteli erästä: ”Se Badde oli niin kova kundi, se pani kaikille kuanoo. Vesilinnanmäen kallioita – Tölikan ja Bärgan kundien skragismesta. Stadi ei enää ole entisensä, mutta vanhoista ja uudemmistakin jengiskragiksista vois moni vielä skrivaa Tsilariin ennen kun nekin unohtuu. Raja on ollut erityisen jyrkkä Bärgan ja Tölikan kundien välillä. Erkki Johannes Kauhasen mukaan Bygga oli vielä neutraalia ei-kenenkään-maata, mutta siitä pitemmälle ei tölikalaisten ollut turvallista mennä. – Tölikan kundin nyrkistä, mun mutsini kultainen. 1910-luvulla oli tavallista, että Bärgan ja Tölikan kundit kokoontuivat tappelemaan Vesilinnanmäen kallioille. – Mistäs on pärstäsi vereen tullut, gibani herttainen. – Eltsun skutsista slaiskaamasta, muorini kultainen. Että auta armias, jos Tölikan kundit tuli tänne Bärggaan. Enää tätäkään rajaa ei ole
Reijolankatu on se lyhyt gartsanpätkä joka lähtee Manskulta kohti Stadin jäähallia. Sittemmin siitä tuli pelkkä TB ja nyt se toimii nimellä Teboil/Lukoil. Munkkeja paistamaan. ”Mikä tää on?” hämmästeli myyjä näyttäen sitä myös lähellä seisovalle kollegalleen. Sehän oli luonnollisesti Kalmarin Unioni. Funtsaan asiaa joka kerta kun dallaan siitä nykyään ohi matkalla Hifkin matsiin. ”Löytyiskö tällaista?” kysyin ja ojensin tulpan myyjän käteen. Huoltisala on kokenut isoja muutoksia viimeisinä vuosikymmeninä. Esso oli myös jenkkifirma, jonka alkuperäinen nimi oli Standard Oil. Gulfin bensis Reijolankadulla v.1959, Foto: Helsingin kaupunginmuseo Tsilari_taitto_4_14_16.indd 13 1.9.2014 9.11. Stadissa se byggas Munkan ekan huoltiksen Huopalahdentien kulmaan, jossa nyt toimii Neste ja sitten sillä oli Sturenkadulla, Aleksis Kiven kadun kulmassa iso huoltis, jota isännöi Suli Tuominen, joka omisti myös useampia taxeja. . TSILARI 4/2014 13 HUOLTSIKAT LASSI TILANDER I tse budjasin tuolloin läheisellä Päiviksellä ja täyteen pumpattua boltsia tarvittiin sillä luonnonvaraisella kentsulla, joka sijaitsi nykyisen Kansaneläkelaitoksen paikalla. Nyt tämä, isolla lipalla varustettu, vanha ja suojeltu funkkisbensis myy Nesteen löpöjä ja vanhoissa huoltohalleissa toimii joku hampurilaisrafla. samaisen bensiksen kanssa aivan muissa merkeissä. Sillä on ollut isoja huoltiksia mm. Kuulin jokin aika sitten kuinka Pekka Tiilikainen selosti radiossa tapahtumaa livenä. Gulf oli rantautunut tänne Suomeen 1930-luvulla tsöbaamalla pienen paikallisen firman nimeltä Suomalainen Nafta. Sitten täällä oli vielä ammattiautoilijoiden oma firma Union, jonka dirikana toimi pitkään pesisliiton pomo Erkki Kivelä. Väänsin vanhan irti ja marssin läheisellä Vihdintien Teboilille. Unionista muistuu mieleen alan vanha vitsi, jossa kysyttiin, että mikä olikaan maailman vanhin huoltis. Lopuksi kerron hyvän esimerkin siitä millaisia melkein kaikki huoltikset tänä päivänä ovat. Molemmat pyörittivät hämmentyneinä päätään ja siirtyivät takaisin hommaan jonka he hallitsevat paljon paremmin. Gulfin leipiin Kohtalon oikusta pääsin syksyllä 1956 samaisen jenkkifirman Gulfin leipiin, ja jouduin duuniasioissa tekemisiin mm. Pieniä jakelubensiksiä firmalla oli myös sekä Hämiksellä, että Ratakadulla. Itsepalvelu muutti paljon ja sitten katosi myös huoltopuoli kun fiudet huolletaan nykyisin pääosin maahantuojien merkkimestoissa. Maailman vanhin huoltis Muista bensiksistä muistan hyvin Manskun Esson, joka koki unohtumattomimmat hetkensä suurlakon aikaan vuonna 1956 kun autoilijat ja lakkovahdit ottivat siellä kiivaasti yhteen. Hella Wuolijoki. Halusin vaihtaa ruohonleikkuriini sytytystulpan. 1970-luvulla stadissa revittiin surkeilematta alas snygejä vanhoja rakennuksia, ja Gulfin arkkitehdit oli sitä mieltä, että Reijolankadun bensiksen iso lippa pitää liian vanhanaikaisena repiä alas. 1930-luvulta alkaen maassa toimi myös alun perin sakemannien firma nimeltä Trustivapaa Bensiini, joka rauhanehtojen mukaan joutui sodan jälkeen neukuille. Tennispalatsin päädyssä ja Ruskiksella. Myyjänä oli monella tapaa tuttu ja nykyisen ulkoministerimme Erkki Tuomiojan mummo, liikenainen, kirjailija, radion pääjohtaja ym. Gulf tai Gluf niin kuin sittemmin fudut saanut blondi keskusfriidumme sen välillä äänsi, ei koskaan yltänyt aivan suurten eli Shell’in ja Esson kokoiseksi, mutta parhaimmillaan sillä oli reilut sata huoltista ympäri landea. Hollantilais-englantilainen Shell on muiden länsimaisten yhtiöiden tapaan poistumassa Suomesta, ja tämä bensis on yksi sen viimeisistä. Skrivasin tuolloin dirigallemme, että vastustan lipan repimistä, sillä joskus voi kehitys mennä siihen suuntaan, että jengi tankkaa itse omat fiudensa ja jos sataa niin lippa olisi hyvä olemassa ja niin se sai siihen jäädä. Bensismuistoja Ekat bensismuistot liittyvät Reijolankadun Gulfiin, jonne heti sodan jälkeisinä vuosina aika ajoin dallasin lisäämään ilmaa futariini. Olympiakesänä 1952 lähelle meitä valmistui Tullinpuomin komea Shell, josta saa muuten edelleenkin palvelua eli ei tarvi välttämättä omia handujaan liata
Tutkimussuunnitelma oli jo palautettu, kun kahdennellatoista hetkellä maaliskuussa 2012 vaihdoin aiheekseni stadilaisuuden. Kandidaatintutkielmaa kirjoittaessani liityin Stadin Slangin jäseneksi. Slangikurssi notkeutti mieltä myös slangiksi kirjoitetun lähdeaineiston käsittelyyn, sillä parikymppisenä en toki vanhaa slangia luontevasti bamlaa. Yksi tutkielman keskeisiä huomioita onkin, että stadilainen identiteetti korostuu stadilaisen kokiessa toimivansa oman yhteisönsä edustajana yhteisön ulkopuolella. Enkä ollut ainoa proseminaarissani – edullinen opiskelijajäsenmaksu on nuorille houkutteleva ja yhdistykselle merkittävä keino tavoittaa nuoret mukaan toimintaan. Innoissani osallistuin Mikko Seppälän työväenopistossa ansiokkaasti pitämälle Stadin slangi-kurssille, joka oli valtava inspiraation ja taustatiedon lähde pro gradu -tutkielmalleni. Päivi seppelöitynä Filosofisen tiedekunnan maisteripromootiossa. Minua on nimitetty, tai nimitelty, stadilaiseksi ainoastaan kotikaupunkini ulkopuolella. 14 TSILARI 4/2014 T utkimusaiheena stadilaisuus on itselleni läheinen, sillä olen syntynyt ja aina asunut Helsingissä. Minä sen sijaan tunsin raapaisseeni vasta pintaa, ja oikeastaan siltä tuntuu edelleen. Nuoren tutkijan sormia kihelmöi päästä Tsilariin käsiksi. Stadilaisuus ja kansatiede Kansatiede on ihmiselämää tarkastelevaa kulttuurintutkimusta. Olen aina rakastanut kotikaupunkiani ja pitänyt itseäni stadilaisena, mutta en ladannut stadilaisuuteen sen suurempia merkityksiä – kunnes ne annettiin ulkopuolelta. Harva jatkaa saman teeman työstämistä graduksi, sillä aihe saattaa tuntua jo raskaalta ja loppuun käsitellyltä. Tsilari tutkimusaineistoksi Valitsin tutkimusaineistokseni Tsilarin, sillä julkaisun sivuilla käydään jatkuvaa neuvottelua stadilaisuuden olemuksesta. ”Miksi tehdä jotain muuta jos voi tehdä sitä, mitä rakastaa?” kysyin itseltäni. Tsilarin pääsanomaksi on silmissäni muodos tunut suvaitsevaisuus, niin ulkopaikka kuntalaisia kuin toisia stadilaisia kohtaan. Oppiaineen proseminaarissa syksyllä 2011 aloitin kandidaatintutkielmani yksilönvapaudesta kansallisessa lainsäädännössä ja kansalaiskeskustelussa. Stadilainen identiteetti uudelleenmääritellään vuosikerrasta toiseen. Lehtiaineisto on tutkijalle kiitollinen lähdelaji, sillä tutkijalla PÄIVI VON RABENAU STADILAISET Tsilari kutkuttavana tutkimusaineistona Tänä keväänä Helsingin yliopiston kansatieteen oppiaineesta valmistui stadilaisuutta tarkasteleva pro gradu -tutkielma, ”Diivaa sakkii vai redii jengii – Stadilaisidentiteetit esityksellisenä yhteisönä Tsilari-lehdessä 1996–2014”. Foto: Apirat Nomnavi Tsilari_taitto_4_14_16.indd 14 1.9.2014 9.11. Isosta päätöksestä seurasi valtava helpotuksen tunne, vaikka kirittävää riitti. Kiinnostuin tarkastelemaan stadilaisuutta yhteisönä, joka stereotypisoinnin ja ulossulkemisen keinoin jakaa henkilöt ”meihin” ja ”muihin”. Eikä sävy ole aina ollut myönteinen
Funtsi oikean käden liike niin kuin stikkaisit leipiä sköneen 6. Tsilarin pääsanomaksi on silmissäni muodostunut suvaitsevaisuus, niin ulkopaikkakuntalaisia kuin toisia stadilaisia kohtaan. ULF SUNDSTRÖM SPORTTIKUNDI Tutkielma löytyy kokonaisuudessaan kirjoittajan nimellä Helsingin yliopiston e-thesis -palvelusta, osoitteesta ethesis.helsinki.fi. 50 vuotta aiemmin HGK:n jäseneks siirtyny Kale pamisee diggaavansa koutsaamisesta, koska se pitää gubben skarppina. Älä fuulaa ittees, älä matki jangsteriskulaajia 10. Duunaa korvan taakse suunnan vaihto ja oikee taiminki . Grundin täytyy olla kondiksessa, jotta homma pysyy handussa. Usein kelataan, että golfissa voi olla haka tosta vaan, mutta oikotietä onneen tsögen kautta ei oo. Kaiken on sillo natsattava kohdalleen, bamlaa Kale Paloheinän rangella. Teksteissä linjataan, ettei merkitystä ole sillä, sanooko mä vai mie, Sörkka vai Sörkka. TSILARI 4/2014 15 itsellään ei ole vaikutusta tutkimusaineiston muodostukseen eikä siltä osin vaikutusta tutkimuksen tuloksiin. Ens vuonna täyttyy 30 vuotta PGA:n jäsenenä. Jokainen skulaa oman kroppansa ehdoilla 9. Kalen idiksiä fabuille ja gummeleille 1. Pitkästä julkaisuhistoriasta kartoittaa oivallisesti yhdistystoiminnan kehityskaaren ja tavoittaa ääniä, jotka eivät enää ole muuten kuultavissa. Stadin kundi yli 50 vuotta stagan varressa Kale Tellqvistillä on oikeet gripit ja stanssit, ku staga heilahtaa Tsilari_taitto_4_14_16.indd 15 1.9.2014 9.12. Antoisaa lehdessä on sen moniäänisyys ja välittömyys, jolla kirjoittajat jakavat omia ajatuksiaan. Laajaa tutkimusaineistoa kahlatessa saatoin vain ihastella sitä tarmoa ja omistautuneisuutta, jolla lehteä on tehty. Mustavalkoisesta, sanomalehtipaperille painetusta nelisivuisesta julkaisusta on kasvanut tämä värikäs ja runsassisältöinen paketti, jonka lehdillä versoaa mielipiteiden, muistelmien ja tarinoiden koko kirjo. . On päästy vallitsevaan hetkeen, jossa hyväntahtoisesti nauraa saa niin itselle kuin muille – onhan huumori merkittävä ryhmäkiinteyden ylläpitäjä. Tsekkaa, et alaselkä pysyy streitttinä 7. Klaaraa pron kans grundit kondikseen 3. Vältä liikaa handuillla lyömistä, alakroppa messiin 5. Gamlana starana Kalen on helppo samastuu konkaripelaajien probleemiin toivottaen kaikki konkarit ja vähemmän konkarit treenaamaan ja skulaamaan messiin jokagubben baanalle Paltsariin. Sittemmin kulmat ovat hioutuneet. Gamlempanakin voi, ja saa nauttii skulaamisest. Jumppaa ittes lämpimäks, 15 minsaa on tarpeeks 2. Stadilaisen merkittävin ominaisuus ei ole kielenhuolto, vaan suvaitsevaisuus ja avoimuus toisia kohtaan. On nasta tsiigaa ku oppilas kypsyy ja hiffaa ne jutskat, joit koutsaan. Golf on sporttii, jossa snadi boltsi ja bulit liikeradat osuu yksiin. Vuosien saatossa stadilaisuuden sisällöstä on neuvoteltu kärkkäästikin ja maalaishuumorilla on maiskuteltu. Debattia halutaan ja uskalletaan käydä, ja stadilaisuus on taas muutoksessa. Kale lupaa viel Stadin Slangi ry:n jäsenille rabatin joka tekee gutaa bosalle mikäli joku sakki sattuis kuumenee koloboltsin treenaamisesta. Lyhennä swingi ittelles sopivaks, puolikkaallaki swingillä pääsee lähelle holee 8. Oo lungi se on golfin grundi, älä runttaa 4. Oikee grippi ja stanssi yhdistettynä heilahtavaan stagaan on kinkkinen yhtälö. Tsilari on stadilaisuuden historiankirjoitusta ja varsinainen aarreaitta aiheesta kiinnostuneille. T änä syksynä 76 vee täyttävä, vuonna 1961 Laajiksessa golf-uransa börjannut Kale Tellqvist skulaa ja koutsaa yhä
Jotkut omista luokkatovereistani joutuivat Ii-joelle ja eräs poika oli kesän porvoolaisella maatilalla. Keittiö sijaitsi muutaman sadan metrin päässä asunnolta ja joskus taidettiin matkalla laulaakin marssittaessa. Sinne tuli toista sataa 15–17-vuotiasta koulupoikaa useasta helsinkiläisestä koulusta. Ajoneuvoja ei edes polkupyöriä meillä ei ollut. Huonoa käyttäytymistä eikä edes kortinpeluuta ollut juurikaan. Saksasta oli kai saatu meillekin riittänyttä ”Milkaksi” kutsuttua herkullista maitopohjaista makeaa ruuan täydennysainetta. Hernetms. Hyvin nukuttiin häiriöittä, joskin eräs poika viihdytti usein myöhäisiltaa esiintymällä nukuksissaan nyrkkeilijänä kehässä. Kerran jostain koulukodista omille teilleen lähteneet pari tyttöä aiheuttivat kuitenkin kahdelle vauhdikkaalle veljekselle siirron leiriltämme, koska he olivat onnistuneet päästä tyttöjen kanssa lähempiin tekemisiin. Itse jouduin hankkimaan hanskat ja kulkeminen Kontiolahteen ainakin toiseen suuntaan onnistui peukalokyydillä kuormaauton lavalla. Uiminen ja lähimetsissä vaeltelu sopi useimmille. Elintarvikepulasta huolimatta ruokaa saatiin jokseenkin riittävästi, laihuuden ohella varsinaista nälkiintymistä ei näkynyt. Jotkut harrastivat jazzin kuuntelua. Työajan ulkopuolella ei ollut järjestettyä ohjelmaa. Perunat olivat koko maassa vähissä, mutta tilalla oli turnipseja tai lanttuja. Kerrossängyissä oli mukavat olkipatjat. Työvaatetus omalla kustannuksella Työt vaativat saappaita ja työkäsineitä. Kavereiden kesken vallitsi yllättävän ystävällinen henki, sillä yhtään tappelua ei ole jäänyt mieleeni. Tsilari_taitto_4_14_16.indd 16 1.9.2014 9.12. Ensimmäisenä työaamuna kokeneet työnjohtajat antoivat meille välttämättömät uittosauvat, keksit ja jakoivat pojat työkohteisiin. papujauheesta tehty vihreä keitto oli vastenmielistä, mutta kaiketi se oli terveellistä ja ravitsevaa. Työviikot Järjestimme kotiutumisen jälkeen vielä juhlaillan hienossa Kalastajatorpan ravintolassa. Työleiri Meidät majoitettiin ilmeisesti ammattitukkilaisia varten tehtyyn kaksikerroksiseen hirsirakennukseen, jossa oli neljä suurehkoa makuusalia. 16 TSILARI 4/2014 T yötäni vakuutusyhtiön vahtimestarina ei hyväksytty työvelvollisuudeksi ja niin lähdin kesäkuun alussa Ristisaareen, Joensuun lähellä sijaitsevalle Uittamon puutavaran erotteluasemalle, Pohjois-Karjalan Uittoyhdistyksen palvelukseen. Vapaa-aikaa, ruokapulaa Helsinkiläispojille leirin luonnonkaunis maasto avarassa jokimaisemassa oli hieno kesänviettopaikka. Itse harrastin veistotaidetta puukolla liittyen ystäväni työpajalla Helsingissä tekemiini puutauluihin. Leirinjohtajana toimi luutnantti, joka soveltuvin osin noudatti joukossamme armeijan käyttäytymissääntöjä. Oli hänellä unessa joskus tyttöystävä, jolloin hän paljasti muhinoinnitkin. ALLAN ELORANTA EKS MINNAA Stadin kundit uittotöissä Keväällä 1944 sain monien muiden helsinkiläisten koululaisten kanssa lakiin perustuneen määräyksen lähteä työvelvollisena viranomaisen osoittamaan työpaikkaan. Ruotsinkieliset sulautuivat täysin joukkoon, joten kieliongelmiakaan ei syntynyt. Näiden hankkimista varten tarvittiin erikoislupa Kansanhuollosta, jonka toimipiste oli Kontiolahdella, n.10 km:n päässä Ristisaaresta. Asuntorakennuksen eteen järjestäydyttiin paririviin tiedotustilaisuuksiin ja joka kerta ruokailuun lähtöä varten. Melko lähellä oli myös upeita vaaramaisemia, johon juhannuksen aikaan menimme pienenä ryhmänä patikoiden tutustumaan. Uittotyöt Pielisjoen täyttävät tukit olivat kesäkuun alussa jo odottamassa työpanostamme. Pojat olivat kouluista joka puolelta Helsinkiä. Joskus sitä saattoi saada keittiöltä hyvillä suhteilla paljaaltaankin maisteltavaksi. Helsingin helmikuussa tapahtuneiden voimakkaiden pommitusten johdosta koulut oli suljettu Oppilaista osa oli kaikonnut maaseudulle koulua jatkamaan, osa oli liittynyt jo 16-vuotiaanakin ilmatorjuntatykistöön ja jotkut olivat siviilityöpaikassa, kuten minäkin
Itselleni sattui huolestuttava tapaus, kun Varpua (viehättävä leirillämme työskennellyt tyttö) nostaessa suuni tuli täyteen verta. Stadilaiset tukkijätkät valmiudessa Varpu jakamassa korviketta Tsilari_taitto_4_14_16.indd 17 1.9.2014 9.12. Monille suomalaiselle tällainen näkemys oli yllättävä, koska lehdistö ja radio yrittivät pitää yllä uskoa voittoomme. Parin viikon työskentelyn jälkeen minut siirrettiin ”vekselimieheksi” ja tämä miellyttävä toimipiste laiturin päässä, vapaana tukkien melkein pakkotahtisesta siirtelystä oli hämmästyttävän leppoisa. Muoto oli erään tehtaan tukkileima ja siihen oli selvästi merkitty: ”PTL 6, IV JOUKK, 1944” (Poikatyöleiri 6). Tämän vuoksi menin Joensuuhun tutkittavaksi. Leiri lopetettiin, saimme työtodistukset ja sain lisäksi leiriltä muistoksi metallisen, kaiverruksin varustetun asetin. Jotkut pojat kertovat kuulleensa taistelun ääniä. Tukkien ohjailu erottelutynnyreiden eteen oli yksinkertaista, kevyttä ja tylsää puiden keksillä siirtelyä. Sieltä tukkisuma ohjattiin niputettavaksi ja edelleen uitettavaksi tehtaalle saakka. Lapin ja Norjan kierroksen jälkeen he palasivat Helsinkiin seuraavana kesänä. Hän uhosi minua hämmästyttäen, että kyllä Hitler ja Saksa häviävät tämän sodan. Olen jälkeenpäin arvellut, että ehkä työnjohtaja halusi antaa minulle tämän erikoistehtävän, koska olimme Allan-kaimoja. Äitini suvussa oli ollut paljon tuberkuloosia ja minuakin äiti oli tarkastuttanut usein keuhkotautisairaalassa. 1988. Toimintaan jäi vapaa-aikaa, joka käytettiin keskusteluihin ja kertoiluun. Osoituksena joukkueemme kypsyydestä järjestimme kotiutumisen jälkeen vielä juhlaillan hienossa Kalastajatorpan ravintolassa. . Ii-joen tukkileirillä työskennelleet kaksi luokkatoveriamme eivät saapuneet kouluun ja vähitellen selvisi, että he olivat liittyneet Suomesta poistuviin saksalaisiin joukkoihin. Mikko Laaksonen julkaisi heidän kokemuksistaan romaanin ”Punanatsi” v. Tällöin veren tulo uusiutui, mutta ehkä Ruotsissa saamani hyvät ruuat haihduttivat sitten taudin merkit. TSILARI 4/2014 17 sisälsivät 48 työtuntia, joten lauantainakin tehtiin 8 tuntia töitä. Iältään he olivat 16–17-vuotiaita ja yhdessä me hankimme emaloidun, kauniin rintamerkin. Heistä tuli ajan mittaan mm. Tynnyreissä, vedenpinnan tasolla työskentelevät pojat vetivät omaan, puomeilla rajoitettuun alueeseensa kuuluvat, tukin päässä oikealla leimalla varustetut ”Enso” tai ”Repola” jne tukit sisään. Muistelmia sotatoimista Leiriaikanamme Ilomantsissa, n. Poikien terveydentila oli ilmeisesti hyvä eikä mieleen ole jäänyt yhtään merkittävää tapaturmaakaan. Kirjeenvaihdosta äitini kanssa oli tullut kyllä tietoja kaatuneiden arkkujen suurista määristä Vallilan asemalla Harjun ruumishuoneella. Puomin avaus ja sulkeminen sekä viestintä seuraavalle työpisteelle oli vekseliryhmän helppo puuha. 80 km:n etäisyydellä käytiin rajuja taisteluita. Pääsimme jatkamaan koulua lokakuun alussa. Tupaamme majoitetut pojat olivat vireitä ja luovia henkilöitä. Vasta neljän vuoden kuluttua havaittiin minussa keuhkotautioireita. Syyskuussa Neuvostoliiton kanssa sovitun välirauhan johdosta alettiin palata normaaliin elämään. Vekselimiesten tehtävänä oli laskea täyteen tullut tukkisuma jokea alaspäin. Meidän vetäjänämme toimi paikallinen, seurallinen nuori sotainvalidi, jolla jo riitti kertomuksia myös sodasta. Konkreettisena tuntumana meille läheisestä vaarasta oli poteroiden kaivaminen sotilaiden toimesta alueellemme. opettajia, suunnittelijoita, juristeja ja ainakin eräästä jopa vuorineuvos. Muistaakseni olimme jokseenkin ainoita ravintolavieraita tällöin, lokakuun lopulla. Muistaakseni lääkäri ei löytänyt mitään vakavampaa vikaa. Mieleeni on jäänyt tapaus metsässä, jossa tapasimme vartioidun, suomenkieltä puhuneen sotavangin
Mä oon periny sen. Se oli ammatiltaan hatunh öyryttäjä, niiltä ajoilt ku ukot viel käytti kunnon presaa. Meijän viidennen kerroksen fönäristä näky Steissin tornin klogu ja muutenki yli koko Kaisun ja Stadin. Faija sano et eiks se riittäis jos tuutte Hagiksen torin laitaan tsiigaan ku mä nousen raitsikast. Kerranki mä muistan, ku joku oli heittäny pari ranskista roskiksee. Mä muistan ku mutsi tvettas kledjui siel. Niil oli kait joku tarkotus kasvattaa skidit oikeeseen ideologiaan. Faija oli pikkukundi, kymmenvuotias sillon. Mä sanoin et ”Mies astui junasta”. Se oli tosi ankara. Se poltti ain pilliklubii ja se sprookas svenskaa meijän mutsin kans. Mut en mä muuta muista ku et niis huudettii aina ihan huisisti. Talon uloin siipi oli nii et fönärin edes oli naapurin Hansenin rouvan parveke. Mut kyl se fyrkat anto kummiski. Faija väitti, et ne flygas Tallinnan yläpuolel. Leffassa Me käytii paljo leffas. Se kysy mitä te meette tsiigaan. Sotaaika oli nii lähellä ja muutenki se oli väärin. Niit oli huisin paljo pikkukundin mielest. Yleensä valittii semmonen filmi, mis skotattii eniten. Roskat lastattii talikoilla lavalle ja tsörattii kait Pasilan kaatikselle. Stogeradan kohalt oli skotattu Pitkää siltaa. Roskis Talon roskis oli etupihan ylänurkas. Kliffa muisto hänestä ja siit haussist. Mä funtsasin et noinhan meidän mutsiki oli opettanu. Keväisin klitsun luukkuja pidettii auki et klitsu pääsi kuivuun. Meit kakrui varotettii aina niist auki olevist luukuist. Myöhemmin se Hansenin rouva anto keinutuolinsa meille. Meil oli kova maikka, Niinari, oikeelt nimelt Hugo Niiniluoto. Tvettaamisen jälkee pyykit piti viel kantaa märkinä vinttii kuivuun. Voda lämmitettii padas feduilla. Se oli mun mutsin entinen duunikaveri. Kerran taivaanrannalla näky suihkareitten vanoja. Kerran mä muistan et mä pummasin faijalt leffafyrkkia. Puuklitsu ja pesutupa Meidän talon puukitsut oli takapitskun alla. Meijän mutsi sai aina jouluks lahjaks omalt mutsiltaa lehden, jonka nimi oli ”I rätt Spår”. Roskisbilikat haki roskat. Sillon ei ollu Näkin siltaa viel bygattu. Kundit huhuili et se oli saanu Hima Siltiksessä, osa 2 Hagis ja Siltis oli aika paljo toisen näköst mun skidiaikoina ku nyt ku meijän omat skidit tallaa sen striittejä. Sen omisti kaks jutskuproidista. Me ku haluttii et niis flaidataa ja skotataa paljo. Faija, systeri ja mä oltii aina jeesaamas. Bygga Meijän toisen huoneen fönäri oli Byggalle päin. Pitskulla oli luukkuja, joista fedut pudotettii alas, klitsun käytävälle, josta ne edellee lempattii omaan komeroon. Joskus myöhemmi alettii leesaa Hesarit avosteluja leffoist ja koetettii siit tsiigaa et mitä kantsii mennä tsiigaan. Kansis Me käytii kansista Kaisun skolessa. Mutsi oli aina sanonu, et skruudista ei saa heittää veks. Pesulataat oli sementtiset. Se oli muuten mulle suuri apu skoleaikana. Lafka mis ne oli ollu samas duunis oli ollu Erottajalla ja sen nimi oli ”Lontoon Hattu”. Hagiskes oli siihen aikaan kolme leffateatterii: Plaza, Pallas ja Fenix eli Fenkku. Kuskit otti leivät eriksee ja laitto ne sivuun. Siel näytettii lasten leffoja. Se oli kostee talven jäljilt ja pahimmist paikoista homees. Se oli juossu sillan yli ku skoteja vinku ilmas. Nytteki se stondaa meijän olohuonees. Se on Luojan lahja. Mä otin varmaa yhen parhaimmist fotoist mitä mä oon koskaa ottanu siit Hagisken rantsust ku jaalat stondas ankkuris. Tarina kerto et joskus aikasemmin joku muija oli pyykkiä duunatessaa snaralle tippunu luukust klitsuu ja delannu. Joku kundi sanoki et ei ne arvostelijat mitää tiijä siit et mikä on jännää. Plaza oli slobojen omistukses. Zorroo, Tarzanii, ViidakkoJimii ja semmosii me tykättii tsiigaa, nii ja inkkarija skooparileffoi tieteski. Mä muistan joskus ku bilika ajo Siltistä pitkin ja lavalt lenteli roskapapereit tuulen voimasta. Sen se muisti itsenäisyyden skragiksest. Siellä mäki alotin kesäduunit vuonna –60, Talousjaksos ”tilapäisenä reikäkorttioperatöörinä”, niinku se virallisesti sanottii. Mutsi usein pamlas fonäris sen Hansenin rouvan kans. JORMA MOLL STADILAINEN Tsilari_taitto_4_14_16.indd 18 1.9.2014 9.12. Kuorman päälle duunattii pressu. Joskus dunkkis oli kova. Faija oli muuten budjannu Stadis jo sillon ku tääl skragattii itsenäisyydest. Ne oli molemmat ollu VR:llä duunis. Siin kaikes oli kova duuni. Pesutupa oli kans takapitskulla. Mutsi oli käyny svenski skolan ja se pamlas yhtä hyvin härmää ku svenskiiki. 18 TSILARI 4/2014 S iltis oli nasta mesta budjata, etenki enneku Sillankorvan talo bygattii. 50luvulla ku me muutettii Siltiksee, oli Hagisken rantsus paljo santajaaloi
Avikseen Mä menin avikseen, faija delas ja mutsi jäi yksin budjaamaan siihen Siltasaarenkatu nelosee. Siinä meni taas yks Juged-haussi Pitkänsillan pohjoispuolet. Nuorena kundina sil oli ollu tubi toises keuhkos. Se oli saanu fedunpalan sirkkelist öögaan. Elämine oli niukkaa ja liksat snadit. Mutsi sano, et faija on semmonen et ku se on vähä jurris se on ilkee ja alkaa helposti skragaan. Meijän faija ei ollu mikää doku, mut kyl se myöhempinä vuosinaan otti brenkkuu joskus. Se tuli kyl sit sokeeks vähää enne ku se delas, mut se oppi aika hyvin tuleen toimeen sen kans. . SAK purki talon ja byggas siihen uuden. Mutsi rupes spiidaan, et faija voi tulla sokeeks. Mä menin hakeen mutsin himasta ja me talutettii faija omaan bunkkaan. Ku se on enemmän jurris se vaa skriinaa ja sjungaa.Kerran mä muistan ku mä tulin illal himaa ja kiipesin rabaa ylös. Ööga parani ja faija jatko duunis käymist. Pääsin mä stuiduks, mut nii huonoin papruin, et ne numerot ei oo painokelposii muualla ku siin spettaris. Toinen ööga sil oli tullu sokeeks ihan pikkukersana. Siel oli sen duunimesta, Suomen Hiilihappoteollisuus. Se dallas aina Sörnäisten rantatien toiseen päähän. Faija oli siin firmas duunis ihan nii kauan ku se jäi eläkkeelle. Mä en ollu mitenkää hyvä skoles, mut Niinarin tunneil mä viihdyin. Ylhäältä Linjoilta ja Kallion kirkon luota oli puutalot purettu jo aikasemmin. SAK tsöpas sen veks ja mutsi oli talon sista asukas. Pitkään oon funtsinu, et mistä se johtu. Mä olin skoles välillä huono ja välillä ei ihan nii huono. Se oli vähän toisenlainen maikka. Käsitys oikeasta ja väärästä oli selvä. Ja just tietenki siihen terveeseen öögaan. Yhen vuoden meil oli maikkana J.F.Kesti. Nyt must tuntuu et se johtu siit et se oli johdonmukanen. Mä muistan sen siit ku luonnonhissan maikka sano et ihmisen selkärangas on 33 nikamaa ja muotoki on sama ku Meritullinkadulla, ei ihan suora vaan pari mäkee. Faija tsittas siin rabas eikä jaksanu kiipee ylös. Just hiljakkoin mä leesasin jostain et 50luvun duunariperheel oli työtä tekemäl vähemmän fyrkkaa, ku mitä Sossu takaa tänään jokaiselle. Neljännen kerroksen kohalt kuuluu soinnikast lauluu: –Papa älskar mama, mama älskar papa…papa älskar mama. Leffateatteri Pallas Siltasaarenkartsalla Bygga purettiin 1958. Nurkkalyseo Mä pääsin myöhemmin oppariin Kulmikseen, se oli Krunikas. Kerran mä sluutasinki jo välil ja menin duunii. Kerran faija tuli duunist ööga kyynelii valuen. Nykypykälien mukaa sellast kundii ei päästettäs kilsaa lähemmäs duunimestaa. Se typetettii veks pelist, nii et se eli yhel keuhkol. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Kaheksanvuotist skolee mä jouduin käymää 9 ja ½ suvee. Se oli ihan jurris. Mä tulin kohalle. Sen osote oli Meritullinkatu 33. Onneks se ei ollu vakavaa. Lekuri oli sanonu sille, et sen sydänki on siirtyny melkee keskelle rintaa. Mut jatkoin taas syksyll. Me budjattii toises pääs. Siihen aikaan tuli käytäntö et maikan piti käydä jokaisen oppilaan himas. Se oli joutunu elämänsä varrella kärsiin paljo. Kundit skriinas et se käy vaa sen takii ku se saa ilmaset tsufeet joka himas. Skolen oikee nimi oli Kulmakoulu, mut nurkkalyseoks sitä aina haukuttii. TSILARI 4/2014 19 joskus varotuksenki siit et se oli antanu litsareit kundeille. Faijan duuni Faijan duunimatka oli lyhentyny ku me oltii muutettu Siltikseen. Tsilari_taitto_4_14_16.indd 19 1.9.2014 9.12. Mut se duunas kummiski ihan kaikki puusepän duunit
Jostain ihme syyst mun esiintymishalut vaan hyyty kansikses. Vitsit et oli kliffaa. Mä minnaan ikuisesti sen ekan biisin: ”Ei oo, ei tuu”! Yleisö oli pähkinöinä, ja jäin heti koukkuun. Kimpas oli kiva laulaa, mut yksin esiintyminen oli musta ihan karseeta: mä skagasin nii et mä ihan tärisin. Suomalaisen Oopperan historia alkaa jo 1800-luvun puolelta, Aleksanterin teatterin se sai käyttöönsä 1919. Jos vois postuumisti myöntää Stadin Friidun arvonimen, Aino ansaitsis sen ehdottomasti! Upee bassobaritoni Tom Krause födas myös Stadis ja toi meille maailmanmainetta; uudemmista oopperastaroista stadilaisii on ainaki sopraano Ritva-Liisa Korhonen. Mut onneks mä en oo ammattilaulaja: saan vaan nauttii ilman paineita. Lauloin kuulemma ennen ku bamlasin. Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi budjaa Tölikas. Jokanen duunas vuorollaan. Aina voi koklaa vaik jotain uutta genree tai hiffaa äänestään uusii ominaisuuksii. Mutsi ja faija kerto, et mä järkkäsin snadina pinnasänkykonserttei ku olis pitäny goisaa. Aino Ackté, joka muuten födas Stadis, oli tiukka johtohahmo sekä Suomalaisessa Oopperassa että Savonlinnassa, ja sen huvilassa Laitsikassa pidetään vieläki konserttei. Esiintymispelost mä pääsin pikkuhiljaa äikän open ansiosta: meidän ei tarvinnu pitää esitelmii luokan edes yksin, vaan duunattiin ne ryhmätöinä. Meinasin et ei vitsit, tää piipittäjä en oo mä! Innostuin kuitenki jatkaan ääneni kouluttamista, viimeks Taru Valjakalla. Lukios mä valitsin kuviksen ihan vaan siks ettei tarttis shungaa. Karaoke on edelleenkin mun rakas harrastus. Laulaminen on mielettömän terapeuttista. Sit jos joku viel aplodeeraa, fiilarit petraantuu pitkäks aikaa. Ku mä olin shungannu, meidän musadirika sano et Pirjo, ny sä meet laulutunneille tai me kannetaan sut! No mä otin selvää, kuka ois bueno alkeisope. Ja instrumentti on ikioma ja ainutlaatunen, toista sua ei oo! Joten shungaileen siitä! . Ny mä shungaan sekä kevyttä klasarii sopraanona et swingiä ja jaskaa matalemmalta. Kerran Turo Herala pisti meidät tekeen lauluimprovisaatiota, siis veteleen hilseestä jotain siinä reaaliajassa ite kehitettyä sävelmää. Mirjam Helin -laulukisat oli just, ja mä tsittasin ja tsiigasin Teemalta intopiukkana niit lähetyksii. Tsilari_taitto_4_14_16.indd 20 1.9.2014 9.12. Ja ääni täris siinä samal, tietty. Koska mul oli matala ääni ja niil oli liian vähän kundei, ne pisti mut tenoriks! Siel ylärivis me töötättiin kovaa ja korkeelta nii et kitapurjeet heilu – viis kundii ja yks gimma. Pikkuhiljaa skagikset hälveni, ja sit uskaltauduin eka kertaa shungaan karaokee. Duunissa radiossa meil oli kaikkii äänikoulutuksii. Mut nimittäin pistettii henkisis kilpailuis aina shungaan, ja mä inhosin sitä kilpailemista. Faija opiskeli nuorena klassista lauluu Pia Ravennan johdolla; siltä mä oon periny shungaamisen ja laulumusasta njyytaamisen lahjan. Ku hengailin teekkariporukois seukkausaikaan, opin kaikki fantsut teekkarilaulut, ja musta tuli epävirallinen yhteislaulattaja biletyksis. Stadi on loistomesta budjaa jos sattuu diggaan klassista lauluu. Tietysti venaan Oopperan kauden alkuu ja fanitan monii suomalaisii laulajii. Sit jos radiost tuli jotai kliffaa rytmikäst ja svengaavaa musaa, mä rynkytin tahdissa leikkikehän laitoja ja opin iisisti kaikki iskelmät ulkoo. Ku olin oppinu bamlaan julkisesti studaamatta, alko shungaaminenki tuntuu mahdolliselta.Liityin kuoroon opiskeluaikana, Wiipurilaisen osakunnan laulajiin, koska ne treenas Liisankadulla, mun opiskelumestan vieressä. Siinä saa koko kroppa resonoida kaikkii fiiliksii mitä ikinä tuntee, saa purkaa riemuu ja raivoo ja depistä. Mut edelleenkään ei tullu mieleen esittää yksin mitää. FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA 20 TSILARI 4/2014 Koska mul oli matala ääni ja niil oli liian vähän kundei, ne pisti mut tenoriks! SHUNGAAMISEN ONNI T e jengiläiset olette varmaan jo hokanneet, et mä diggaan shungaamista ihan äldesti. Löysin Mikko Pasasen, jolla kävin pari vuotta. Mikko teki sellasen ihmeen, et löysi musta korkeen sopraanon! Se oli melkeen identiteettikriisin paikka, ku olin shungannu rintaäänel tenorikorkeudelt siihen asti. Kätsä duunimatka! Shungaaminen on sellanen harrastus, jos ei koskaan tuu valmiiks