Skloddit duunissa TSILARI 4/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 1 3.9.2013 10.04. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Onko slangi kieli
joulukuuta 2011 20:28:23 On bulit pokat stailit taas saa niitä vaikka sovittaa vois nyyat rillit slumppaa Karhiksen nallekin funtsaa Stailit glasarit Stailit glasarit Stailit glasarit Stadin Slangin Stadin Slangin Stadin Slangin jengille jengille jengille -20 -20 -20 % % % rabatilla! rabatilla! rabatilla! KARHUPUISTON OPTIIKKA Agricolankatu 11, 00530 HELSINKI Puh. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Taksidata ilmo 18. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... Tasan Stadin parhait. 09-753 9299. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh
SISIS Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 3 3.9.2013 10.05. 1912. VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 19 Sörkän friidun stooreja 33 Skabat 34 Fundeerauksia 38 Sautski 39 Häppikset Kannen kuva: Kenkäplankkareita Espalla v. Kuva Antti Miikkulainen. TSILARI 4/2013 3 STADILAISIA 28 IITTALAN JUNATURMASTA SELVINNYT RISTO TÄHTINEN 22 STADIN SKUTSARIT – Halim ja Antti 20 YRJÖ QVARNBERG – paino montaa duunii 21 PRESSAN TSUPPARI KOLAS KLANARIN TUOLIIN STADI JA REDUT 24 TEATTERI KULTSA – esittäytyy 35 KESIKSEN REDUT – tsiigaa fotot 37 SLANGIJENGI VIIPURISSA EKS MINNAA 12 ALZU JYNSSÄRINÄ – Allan Eloranta ja Kristika 9 SKRUBUU SKULAS – Vesa Kumpulainen 29 VAGENA ELTSUNAJOISSA – oli Pertti Louhula 30 JYLLA OLI MUN SKOLE – kertoo Marja-Liisa Itkonen STADIN KLIFFAT MESTAT 7 HIETSU – Arzi, simmarit ja kummarit 8 LINTSI – Riitta Berger ja everglazeklensat 23 TEURASTAMO – tvettas bluden veks 26 KIVIS – Seija Suorsa tunnelmoi 10 Slangiproffa: Slangi on murre ja kieli Saarikosken slangioppi kelpasi turkulaisille 16 Miikkulaisen skidit Kalevankatu 51:n pitskulla vuonna 1945. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Terttu ohjaa, Erkki tsittaa, Matti (lätsä päässä) skuffaa tuntemattoman naapurin skloddin kanssa
kesäkuuta lähti 65 henkeä. Yhden jutun mä vielä heitän, me on aina rakastettu juuri tätä stadia, eikä enää niin kovin snadia. Kun mä olin snadi, oli Hesa vielä pieni stadi. lokakuuta Stadin Slangin slangitreffeille. Tääl on stärää jengiä ja mestoissa gutaa svengiä. Foto Marjatta Salminen. Fotossa Pia Landen ja Supa Helsinkipäivänä.. . Kaikki me kuitenkin bamlataan stadia ja otetaan välillä sknubaria snadia. Rusettiskrinnattiin ja vähän silleen friiduja tsiigattiin. ”Sörkän rysäkeisarit” Slangitreffeille Luontovalvoja eero Haapanen tulee bamlaamaan tiistaina 1. oodi Stadille Stadin Slangin jäsen, ministeri Pertti Salolainen skrivas oheisen ”oodin Stadille” ja stikkas sen Tsilariin. Meil oli aina kliffaa kun sai skujata fillarilla ja neliksessä boltsia stikkaa. Malmin gravarin redulle 6. Tsilari onnittelee lämpimästi! 4 Tsilari 4/2013 SnadIt Slangijengin kesistä ”Tää vensteri föraa tsirraan, mut tää höögeri suoraan Malmille”, uhosi pikkukundit. Haapanen on skrivannu kniigan Sörkan rysäkeisarit – kalastajia, ajureita ja salakuljettajia. Soolis skriinaa, fogelit sjungaa ja aalloilla saa jengi gungaa. Juttua piisaa ainakin Maisulista, Gammelista ja Herulista sekä Byijasta ja muista Vanhankaupunginlahden saarista. Nyt alkaa kesis, vois pelata vain yks pesis. Me tultiin sitten buliksi, yhdesta tuli duunari ja toisesta juristi. Oppaana toiminut puutarhuri juha ollila esittelee ”romanikuningas” kalle ja elli Hagertin hautastenua. Talvella oli makeeta skimbaa ja lumikoijia byggaa ja talvea diggaa. Kaverille vois yhden bissen stikkaa, voi hitto kun on kliffaa! Pertti Salolainen Supa Santasen synttärit Stadin Slangi ry:n perustajajäsen Sulo ” Supa” Santanen vietti 85-vuotispäiviään 3.9.2013 ravintola Kaisaniemessä Slangitreffien yhteydessä. Kniiga kertoo karlssonin kalastajaja trokarisuvun elämästä Vanhankaupunginlahdella, jossa ne budjas 1800-luvun lopusta 1960-luvulle
Niin, ota tästä sitten jotain selvää! ?. Siks Pemusta onkin aina ollut vaikeeta bonjaa sitä, ettei jengi bungaa noista paskaduuneista kunnon liksaa. Sitä voi frogaa noilt taloustieteilijöiltä, et miks tää buli idea, et lisää automaatiota, snadimmin duunea ja enemmän onnea ei skulannutkaan. Se on kuiteskin ilman muuta selvää, et jos jengillä ei o mitään duunaamista, se tulee sekoboltsiks ja rupee dokaamaan. Sit on sellastakin jengii, et vaik niil ois minkälaiset duunit ja pelit ja rensselit, niin fyrkkaa ja onnea ja kaikkea muuta kliffaa on kuiteskin aina liian snadisti. Vanhat starbut minnaa vielä, ku 60-luvulla hurrattiin, et automaation seurauksest jengille jää enemmän vapaa-aikaa ja et sit lopuks 90 prossaa jengist ei tartte vaivaantuu duunaa mitään, ku automaattiset masiinat duunaa kaiken. Automaatiolla jengi tseenaa niin paljo ekstra hynää et tää ihana sivistynyt lootraaminen on taloudellisesti mahdollista. Yks idis, jota kans olis kantsinut funtsata kaks kertaa, oli automaatio. Yleensä just noi paskaduunit ovat takuuvarmasti tuottavaa. Mut eihän se skulaa, sellanen et 90 prossaa lootraa ja filosofoi ja automaatio surraa yötä päivää. Kaikki duuni, oli se sit juurgubbarien plokkaamista tai mitä tahansa paskaduunia, on tärkeää, koska duunin avulla jengi levaa eikä nirri lähde veks. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Obolgogiani vo@mimino.fi Raija Tervomaa puh. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Jengi voi vaan dallaa skutseis ja puistois, lukee runoja niitte gimmafrendeille ja harrastaa kulttuuria ja muuta kliffaa. LedarI Pemu Tsilari 4/2013 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh. Tai jengi diggaa duunista sillo kun sil ei o duunia ja se ei diggaa duunist sillo ku sil on duunia. Jengi on snadisti liian mutkikasta noudattamaan näitä proffien ja taloustieteilijöitten fiksuja ideoita. Ongelma on siinä, et jengi haluaa sekä goisaa ja spottaa katsiin että tehdä duunii. Lisäksi kaikki kallonkutistajat ja muut legurit on yksimielisiä siitä, että varmin kikka, et jengin knubbi skulaa eikä se tule sekoboltsiks on se, että jengi tekee jotain duunia ja yhteiskunnan kannalta olis suotavaa, että se olis joillain tavalla tuottavaa duunia. Jos niitä ei duunata, niin koko tämä helahoito menee alta aikayksikön kanttuvei. Tällä palstalla ei o tilaa ruveta sitä klaaraamaan, et miks se meni hanuriks. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä Puh. No, niin kuin jengi tietää tää unelma meni ihan hanuriks. Jos glömmataan kaikki bulit juitsut, mitä jengi funtsii, niin pelkistetysti voi sanoa, et jengin tärkein duuni on just duunin teko. Duuni ja duunin olemus muodostaa sen verran bulin ongelmavyyhdin, ettei sitä edes Tsilarin palstoilla kantsi ruveta kääntämään juuriaan myöten ympäri. Jotkut filosofit kai funtsi, et automaatiolla spaaratut fyrkat dilkattas jengille kansalaispalkkana ja sit vaan lootraamaan ja funtsii buleja juttuja. Duunia Vai eiKö Duunia T silarin ansiokas pakinoitsija Sautski fundeeraa tässä numerossa duunin sielua ja arvoa ja erityisesti paskaduunin olemusta. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Jengi on muuteskin kautta aikojen aina sotkeentunut omaan näppäryyteensä. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh
Me olemme valinneet hitaan, redin etenemisen tien. ?. 6 Tsilari 4/2013 HALLITuS Puheenjohtaja Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi varapuheenjohtaja Pirjo Tuohimaa puh. Joko vastineen löytäminen on hankalaa tai sitten kansainvälisessä jengissä on muuten helpompaa käyttää alkuperäistä ilmausta. Esimerkkinä käyköön otsikkoni, jossa redi merkkaa mulle reilua ja rehtiä – jangsterille ehkä englannista juontuvaa sanaa valmis. Stadin Slangi ry:n hallitus suhtautuu, Euroopan keskuspankin ammattislangia lainatakseni, haukkamaisesti mahdollisesti jengimme ympärille pesiytyviin, arveluttavia keinoja käyttäviin, yksilökeskeisiin kermankuorijoihin. Kun johonkin suuntaan kumartaa, väkisin toisaalle pyllistää. Tehtävä edellyttää suunnitelmallisuutta ja yhteisöllistä pitkäjänteisyyttä. Se ei taistele mitään eikä ketään vastaan. 0400 204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi; Sanna Lehtinen puh. Kyse on ainakin mielikuvasta, merkkituotteesta ja tuotemerkistä ja laadukkaasta palvelusta. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Yksilöja itsekeskeiset, lyhytjänteiset tavoitteet eivät kunnianhimoisiin pyrkimyksiimme kuulu. Stadin Slangi ry on brändi: rekisteröity yhdistys perustaa toimintansa avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja luottamukseen sekä jäsenten aitoon välittämiseen toinen toisistaan. www.stadinslangi.fi bamIkSen LööppI Pekka kurvinen bamis pekka.kurvinen@elmio.fi Puh. Meille kelpaa vain paras; huippubrändiksi kasvetaan vitkaan ja kompuroiden. Yhdistys haluaa vain tarkoitusperiensä mukaisesti vaalia stadilaisille yhteistä ja rakasta omaisuuttaan, kotiseutuperinnettä ja slangia kaikessa upeassa monimuotoisuudessaan. Slangi kielenä selkeyttää eritaustaisten ihmisten keskinäisviestintää ja alentaa ajatustenvaihdon aloittamiskynnystä, luo yhteisöllisyyttä ja turvallisuudentunnetta poistamalla pelkoja ja arkuutta. Tiedämme, mitä ilmaus tarkoittaa, mutta sen kuvaaminen on työlästä. Brändiaseman tietää saavuttaneensa, kun tuotemerkin tai merkkituotteen liepeille alkaa ilmestyä kopioita. Stadin slangi onkin itse asiassa ollut erikielisten ihmisten viestinnän ladunavaaja ja helpottaja leimallisesti laaja-alaisessa suvaitsevuudessaan. Brändiarvon saaminen edellyttää jatkuvaa, myönteistä ja aktiivista ponnistelua kaikkiin brändin kanssa tavalla tai toisella tekemisissä olevien ihmisryhmien kanssa sekä avointa, luottamusta herättävää ja läpinäkyvää viestintää. Absoluuttista vapautta ei koskaan ole – sitä niittää, mitä kylvää. Matkijat toimivat aina enemmän tai vähemmän kepulikonstein, eikä niiden erottaminen laatutuotteesta aina ole helppoa. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Risto Kolanen puh. Slangi elää siinä kuin muukin kieli. Tiedämme, että feikkaajat putoavat pyramidin huipulta salamana alas. Globaalistumiselle on – erityisesti eri alojen ammattislangissa – ominaista, että vierasperäistä sanaa ei suomenneta. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 0400 359 449 merjette.salminen @gmail.com Mikko Seppälä Puh. Vallan ja vastuun tasapaino on itse kunkin tiedettävä ja tunnettava ja siitä on pidettävä kiinni. 044 383 8749 sanna.lehtinen @eduskunta.fi Marjatta Salminen puh. Yleiskielessä puhummekin merkkituotetta moninaisesti kuvaavasta brändistä tai vireyttä laajalti osoittavasta aktiivisuudesta. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri ilmari Jokinen puh. 040-567 1404 moseppal@mappi.helsinki.fi Lasse Solman puh. 0500 561 652 STaDin SLangi – redi brändi m erkkitavaraa ja palvelua halutessaan törmäämme päivittäin brändisanaan. Linja on valittava, kaikkien mielistely on henkisesti uuvuttavaa, hyödytöntä ja ajan mittaan tuhoisaa
Seittämään vuoteen en oo Stadissa käynny, mut oon päättäny tehä sinne vielä yhen vadrausrundin fiudella, tutuille mestoille, jos niitä vielä hittaan. arzi jotain minnaan minäki Vodaskimboilla Hietsussa 1952. Harrin ehdotusta noudatten lenkkireittini kulki Munkasta Hietsun kautta Itämerengartsalle ja Brunssan Vulganinmäen päälle, jossa snadi jumppa ja suunta himaan Hernesaarengartsan bastun kautta. Se oli silloin viel ihan snadi kniigahandeli, mut siitä liffa, et sain firman fillarin himaan, tosin loonaks vaa. Simmarit ja kummarit, muita gledjuja ei tarvittu, ku dallattiin Telakkagartsaa Hietsuun ja graviksen läpi Hiekkikselle, siellä sitä braijattii, simmattii, skulattii nii kauan, et suulis alko jo sleppaa mailleen. Siel oli byggattuna snadei koijii ja yks autiotalo. Skribanki mä kävin Hietsun hörneillä, Bulevardilla, ripille pääsin Ruttopuiston starassa tsyrkassa. hIetSun rantSu Tsilari 4/2013 7 H ietsu, joo, kyl mä sen tsennaan ku omat fikkani, vaik oonki kotoisin Munkan ja Ärtan höörneiltä, noin pual kilsaa Hietsusta etelään. Snadina kundina mun eka duunimesta griguaikana oli tsupparina Rautatie Kirjakaupassa, lafka toimi Otavan korttelissa Köydenpunojangartsalla. Bulina kundina Hietsun halli oli mesta, josta duunista tullessa poikkesin slumppaamaan safgat, flesut ja tsiegurat, tieteski knekkaaja Harri Siljanderin budjusta. 2000 se alko olee liian ahdas mulle ja flyttasin landelle. Stadi oli liffa mesta viel 1970-luvulla, mut v. Myöhemmin tuli tutuiks myös Hietsun raflat Salve ja Bulevardia, myös Hietsun tortsin deegut ja bultsarit, jotka iltaisin flyttasivat Munkan rantsuun ja bärtseille. Hietsussa oli snadi brygga, josta lähti modari (ei mikää vodabusa, vaa sellane avonainen moottoribotski) Pihlikseen, jonne mekin hamnasimme usein, samat braijaamiset ku Hiekkiksella. Pihliksessä oli rafla ja kiska, mut skolee mä en sieltä hitannu, niinku joku hiljattain Tsilarissa skrivas. Tulihan sillä skujattuu vilt omii keikkoi tsuppien lisäks, siihe aikaa ei fillarin ringuja saannu ku kansanhuollon luval jokku tärkeet nii, et oma velo sai staijaa klitsus faneriringuinee. . Foto Antti Miikkulainen.. Hietsun halli oli täys kaikenlaist krääsää ja skeidanen, tortsi kirppiksenä, folkkaa ja fiudeja vilt. Ku mä tsittasin Salven terassilla ja funtsasin tapahtunutta kurjistumista ja minnailin, kuinka skloddina kävin mutsin kanssa slumppaamassa altaassa olevasta jaalasta vihanneksii ja fisuu, talvella joulukuusen – oli pakko ottaa terävät. Sillon ku skolesta oli kesis ja joitaki kamuja jäänny Stadiin, ni samlattii snadi jengi kokoon ja singrattii Hietsun Hiekkikselle. Sistat muistot starana kubbena Hietsusta on 1990-luvulta
. Viime sodan aikana sen katolla oli ilmatorjuntatykit. Jos kundi piffas, me mentiin Peacockiin. Alppilan kallioille se rakennettiin ja siellä Linnanmäki on edelleenkin. Lintsi. 8 Tsilari 4/2013 S togematka Saviolta kesti 55 minsaa Pasilaan, jossa me jäätiin pois. Valot syttyi ja maailmanpyörä pyöri. Ilmekään ei värähtäny. Silloin kun Helsinki oli vielä nuori ja pieni siellä huvitteli stadin herrasväki kettujahdissa ja keväisin ylioppilaat. kundit piffas Kundi sytytti Clipperin ja tarjos kimmallekin: – Palaaks siellä. Taakse jäi Lintsin tanssilava ja Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan. Alppilassa oli tanssipaikkaa, ravintolaa, kesäteatteria ja näköalaakin melko pitkälle. Papiljoteilla aikaansaatu paashikampaus suoristu kosteassa yöilmassa. Oikein style kaveri poltti piippua. Kuumat popcornit varisi pusseista kuin ensi lumi. Pisteenä iin päällä, sen hetken muodista riippuen – olit sitten pitkä tai pätkä, laiha tai lihava – korkeakorkoiset kengät tai ballerinatossut ja leveä patellavyö. Siellä esiintyi espanjalainen flamencotanssija. Taftikin oli muotia, ja silkkinen kesätakki pystykauluksella, ja sen kanssa nailonkäsineet. Kansalaissodan aikana Vesilinnanmäellä ja Alppilan kallioilla käytiin kovia taisteluja joihin punaisten vaimotkin osallistui. Musiikki kaikui, vuoristoradan vaunut huristi ja sen matkustajat hihkui. Lisääntyvän kaupunginväestön piti saada puhdasta juomavettä. ekS mInnaa riitta berger Alppilan kallioilla jo helluntaina 1950 oli sanoma kiirinyt yli koko valtakunnan: Linnanmäen huvipuisto on avattu! Seuraavana vuonna sinne rakennettiin vuoristorata, ja ajan mittaan tuli lisää kaikenlaisia häkkyröitä ja vekottimia stadilaisii ja koko Suomen kansaa huvittamaan. Harvat friiduista siihen aikaan poltti. Ajatus huvipuistosta syntyi sodan jälkeen kun mielenkiinto Lasten päivien arpajaisiin väheni. Peacockin jälkeen ulos elokuun iltaan. Alkuaikoina me mentiin useimmiten likkasakissa, myöhemmin ehkä lauantaina Keravan Pavilla isketyn kaverin kanssa, jos se halus piffata kimmalle kivan illan. Piti keksiä uutta lasten hyväksi. 1800-luvun lopulla sinne rakennettiin vesilinnaa, stadin ensimmäistä vesisäiliötä. Norjalaissyntyinen insinööri, endre Lekve, ehdotti vettä otettavaksi Vantaasta ja suunnitteli säiliön. Kuva Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto.. Oikotie kulki ison, maalatun asemarakennuksen takaa suoraan Alppilan kallioille. Nyrkit pallean kohdalla, katse vinosti lattiaan ja korkeakorkoiset saappaat tärähteli musiikin tahdissa. Kolkytluvulla vanhan vesilinnan päälle rakennettiin uusi, pyöreä vesitorni. Valonheittimet lakaisi taivasta. Joku heitteli vedenneitoja, toinen teki kummitusjunamatkan, lapset onki onnenkaivosta ja ajeli hattarat käsissä radioautoa. Kimmojen alushameet tärkättiin sokerivedessä niin että ne seisoi itsestään, ja kotona ommellut lensat oli vaikka everglazekangasta. Presidentinrouva Alli Paasikivi innostui huvipuistoideasta ja ryhtyi ajamaan asiaa. vesilinna ja Alli Alppilan kallioilla oli aikaisemmin jostain syystä hiukan paha maine. Ja Linnanmäellä myytiin kuulemma Suomen ensimmäiset hampurilaiset. Me ehdittiin pikkujuoppikseen. Numero toisensa perään: valkoiset villakoirat teki temppujaan, Linnanmäen Lilliputit esiintyi, taikurit taikoi, ja zarah Leander lauloi aina
Näin mä kuiteski aina pääsin skulaan messiin. Skrivaajan omaatuntoa kolkutti.. Sit oli toinenki vaihtoehto tähän skabaan. Mut enhä mä mitää finnanu. Loppu oli sit vaa murusii. Lopulta siel ei ollu ku muutama lantti. . Kaikki halus peippaa ja fyrkkaa oli pakko jostain tähän saada. Mähä kyl tsennasin mikä oli pieles. Remeli rokotti rikoksista Mut sitte yks sunnuntai mun faija huusi mut himaan parvekkeelta, josta näki suoraa meijän skabat. Pikkukundeil, niinku mulla oli aina vaikeuksii finnaa isompii, ku niil oli aina joku jekku mil pienempii narutettii. Aluks mun keino oli se ku mutsi oli jemmannu niit nikkelimarkkoja snadiin handuveskaan sen kledjukaappii. joulukuusist saatii fektat ja peitset, joil sit flaidattiin persiksii, siis suurperheiden talon karjuja vastaa. Niit piti olla kourallinen et ne lens, eikä niil ollu enää vänkä skulaa. eikä ne jätkät ollu mamiksii. Pöllimäl mutsin fyrkat, jotka se oli pannu jemmaan ’pahan päivän varalle’ niinku se ite sit myöhemmin itki, mulle riitti pelinautintoo pitkään. Se, joka sai lähimmäs randee, vei kaikki huget, jotka oli pudonnu skrubuun ja sai viel kilistää kruunaa ja klaavaa skrubun ulkopuolel olevist. Ei oo sen jälkee tarvinnu kenenkään kamoja kääntää. mut nää jutut ei liity mun talousrikokseen eikä mun uhkapelihimoon. Mut käthyn kans mulle oli tullu bänksit vaik se asu samas rapus. Talon seinän viereen piirrettiin snadi suorakaide, johon yritettiin stikkaa sen sisäpuolelle. Se ku lopetti mun talousrikokset kerral. Skrivaajan läheinen suhde Käthyyn laimeni kun tilalle tuli skrubu ja seinä. Kerran mulle kävi tsägä ku mäki sain peilin ja heti snärkkäsin kuinka täs oikein käy. Ulkopuolel olevat sai stikkaa suoraan omaan fikkaan. ekS mInnaa vesa kumPulainen mun eka talousrikos – ja vika! viiskytluvun alkuvuosina käpylän olympiakyläs asu paljo skloddeja niin et kamuja riitti aina joka kujeeseen. Se ku sai lähimmäs seinää sai kilistää sisäpuolell olevat. Mä hiffasin sen mestan ja aloin vippaa sielt muutaman hugen kerrallaan. Dorkaa ois kuiteski ollu tsiigaa vierest ku muil karjuil oli älyttömän kliffaa. Nikkelimarkkaki muuttu ’Kekkosen finniks’, jol oli dorkempi skulaa, ku se oli vaa snadi läikkä handus, pienempi ku nykyinen viiscenttinen. Tietysti mä sit tajusin kuinka mielettömän dorka juttu se mutsin fyrkkien pölliminen oli. Jos sai peilin eli hugen nojaavan seinään, ni sai kaikki ilman kilistystä. Ku mä sit tulin himaan, homma toimi aika suoraviivaisesti. Kiitti vaa mutsille ja faijalle hyväst kasvatuksest vaikken mä ookkaa sitä sillo tajunnu – enkä kaikkee koskaan oppinu. mä vaan halusin osoittaa et mitkää mamisjutut ei meitä kiinnostaneet. Siksi braijikset ja skragikset oli kans kovii, niinku joulun jälkee jengiflaidikset käbiksen kartsoilla. Faija komensi mut meijän makuuhuoneeseen jossa se nappas kaapist nahkaremmin ja veteli sillä pari kertaa paljaalle peffalle. Tsilari 4/2013 9 m e alettiin skulaa uhkapeliä. Jälkeenpäin mä oon kyl ollu kiitollinen siit rangaistuksest. Skaba, jossa muutaman metrin päästä stikattiin hugen kolikkoja snadiin kuoppaan eli skrubuun. Niin mä vähitellen sit pääsin eroon mun pelihimost ku viel kamuistki tuli enempi sbulimpii. Mä skagasin jo mennes ku mä bonjasin sen äänest et joku oli nyt pieles. Fyrkka pyöri ja hugget pomppi Ku kundeja oli aina toistakymmentä ni näis geimeis pyöri fyrkka. Mut sit isommat kundit stikkas sen muutamal hugel nurin. Siit jäi mulle pysyvä rokotus et tää homma jää mun vikaks. Pelit kyl jatku mun kohdal vähä snadimmil, mut rehellisesti saaduil tai ansaituil fyrkil. Sillo oli nikkelimarkka ja sen rautaversio käytös ja nehä lens hyvin. Uhkapelaamine oli huisin vänkää. Kuiteski se, joka sai lähimmäs käytännös sai lähes koko potin. Varsinki viikonloppusin skrubu ja ’seinä’ sai jengii liikkeelle ja geimit oli aika sbulit. Tuleeks must kerralla rikas, vai. Kliffa juttu ettei sillo ollu ihan vapaata kasvatusta, jolloin mullekin ois vaa sanottu ett älä poika enää tee sellast. Vain sisäpuolel olleet kilistettiin. Siihen saumaan tuli uudet fyrkat ja gamlat huget vedettiin veks käytöst. Oisko sellasest bamlaamisest sillo bonjannu et varastaminen on yks vastenmielisimmist jutuist mitä ihminen voi tehä, eikä sitä sallita
10 TSILARI 4/2013 HEIKKI PAUNONEN SLANGIPROFFA Murretutkijat ovat erehtyneet, kirjoittaa Stadin Kundi, professori Heikki Paunonen. Sillä tulee olla ensinnäkin olla oma äännerakenteensa, kielioppinsa ja sanastonsa. Hänen mukaansa ”murteilla on kokonainen kielioppinsa. H elsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Jaakko Lyytinen ihmetteli 4.8.2013 kolumnissaan ”Stadin slangi on Suomen ainoa kielletty murre” sitä, miksi Stadin slangi oli jätetty pois viime keväänä ilmestyneestä 666-sivuisesta Suomen murrekirjasta. Slangi on pelkästään sanastollinen ilmiö, joka muuttuu nopeasti.” Jotta jotakin kielimuotoa voitaisiin pitää itsenäisenä kielenä tai murteena, sen tulisi täyttää kolme kriteeriä. Stadin slangi – kieli vai murre. Toiseksi sillä tulee olla selvärajainen, tavallisimmin alueellisesti määriteltävissä oleva käyttäjäkunta, ja kolmanneksi sen käyttäjien on miellettävä käyttämänsä kielimuoto omaksi kielekseen tai murteekseen, Stadin Kundiks nimetty Heka Paunonen bamlas Helsinki-päivänä Espan lavalla. Bamis Pekka Kurvinen taustalla. Tsilari_taitto_4_13_16korjattu.indd 10 3.9.2013 15.18. Kuva Mikko Seppälä. Stadin slangi on kuin onkin oikea murre. Yksi oli joukosta pois Murrekirjan toimitukseen kuulunut kielentutkija Erkki Lyytikäinen perusteli Stadin slangin jättämistä kirjan ulkopuolelle toteamalla, etteivät slangi ja murteet ole samalla viivalla: ”Helsingin slangi noudattaa yleiskielen lauseja muoto-oppia. Vain sanasto määrittää sitä.” Muutama päivä myöhemmin 7.8.2013 Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja Heikki Hurtta yhtyi Aamulehden haastattelussa Lyytikäisen näkemykseen
TSILARI 4/2013 11 joka poikkeaa kaikista muista kielistä tai murteista. Se voi viiltää ku skeggekeglu tai pistää ku fekta, mut se voi kanssa lämmittää ku suulis kesiksellä tai tuntuu pehmeeltä ku friidun daisari. Toiseksi Stadin slangissa tavataan yleisesti sanan alussa kaksi tai kolme konsonanttia, esimerkiksi bragaa, draisaa, skabat, skrinnarit. – Tsiigaa, ketä tulee! – Mä en tajuu, miks sun pitää dokaa joka ilta! – Tiedäks sä se rafla ku on Kaisiksessa. Slangi on omaleimainen kielimuoto Stadin slangin tyypillisimpiä ominaispiirteitä on suomen yleiskielestä ja muista murteista poikkeava äännerakenne. Stadin slangin ydinsanasto on sitä paitsi säilynyt sellaisenaan jo yli sata vuotta. Kuva Erkki Miikkulainen. Suomen yleiskielessä ja muissa murteissa ei tällaisia vokaalikombinaatioita esiinny. Eki Mattsson tiivisti oman suhteensa Stadin slangiin ja sen merkitykseen seuraavaan tapaan: ”Ai, et mitä slangi mulle merkkaa. Siitä ovat osoituksena ensinnäkin suomen kielelle vieraat tai harvinaiset äänteet b, d, g ja f, jotka kuuluvat Stadin slangin äännejärjestelmään, kuten esimerkit klobo, klabbit, snadi, gloddi, skuge, blaggat ja kliffa osoittavat. Sillä on selvärajainen käyttäjäkunta, syntyperäiset stadilaiset. Sillä on oma kielioppinsa, kuten muillakin suomen murteilla. Jokainen syntyperäinen helsinkiläinen ei välttämättä puhu Stadin slangia, mutta ei myöskään jokainen turkulainen tai savolainen puhu Turun tai Savon murretta. Jotta asia tulisi mahdollisimman selvästi sanotuksi, Stadin slangi on äänne-, muotoja lauseopillisesti omaleimainen kielimuoto. Stadin slangilla on myös muuten oma kielioppinsa, kuten jo muutama esimerkki osoittaa: Förakaa toi Väiski bastuun ja tvettakaa sen klabbit! – Budjasiks te Sturarilla. Tsilari_taitto_4_13_16korjattu.indd 11 3.9.2013 15.19. Lyytikäisen ja Hurtan mielestä Stadin slangi ei täytä ensimmäistä ehtoa. Slangi on stydii ku dynu. Tämän toteaa Jaakko Lyytinen kolumnissaan: ”Helsingissä kasvaneille slangi on se paikallinen puhekieli, oma murre, jota uudet sukupolvet jalostavat keksimällä uusia sanoja ja ilmaisuja.” Monilla stadilaisilla slangi on kulkenut omana kielenä mukana koko elämän ajan. ”Stadilaisille slangi on joka tapauksessa Helsingin ainoa oma kieli ja sellaisena olennainen osa Helsingin ja sen asukkaiden identiteettiä, olivatpa suomen kielen gurut mitä mieltä hyvänsä.” Gresan sällejä Lönkan vanhalla sillalla vuonna 1953, kun lättähattu oli muotia. – Tuutsä skulaa mun kans pleikkaa. Sanastollisesti se kuitenkin eroaa selvästi muista suomen murteista – valtaosa Stadin slangin sanastosta on peräisin ruotsista, osa myös venäjästä. Kolmanneksi Stadin slangissa esiintyy runsaasti sellaisia sanoja, joiden ensi tavussa on etuvokaali ja toisessa tavussa takavokaali, esimerkiksi fyrkka, blygu, järkku, bööna ja Sörkka. He ovat kuitenkin erehtyneet – tai he eivät tiedä, mistä Stadin slangissa on kysymys. . Syntyperäisille stadilaisille se on joka tapauksessa Helsingin ainoa oma kieli ja sellaisena olennainen osa Helsingin ja sen asukkaiden identiteettiä, olivatpa suomen kielen gurut mitä mieltä hyvänsä. Vieläki ku joskus tsitataa gamlojen kamujen kanssa ja bamlataa slangii nii tuntuu siltä et on niitattu samaa saumaa, semmosee ku tsiikaa tän Stadin menoo suunnillee samasta vinkkelistä ku mä. Stadin slangia voisikin yhtä hyvin pitää omana kielenä, aivan samoin kuin Pohjois-Ruotsissa puhuttavaa meänkieltä. Ilman slangii mä oisin ihan orpo ja melkone urpo.” Stadin slangia voidaankin näillä perusteilla pitää yhtenä suomen kielen murteena. Stadilainen sen tietää Syntyperäiset stadilaiset myös mieltävät Stadin slangin omaksi kielekseen, johon he ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan kasvaneet. Sitä onki syytä funtsii. Stadin slangi ei ole enää pitkään aikaan ollut ”voittopuolisesti nuorten työväenluokkaisten miesten kieltä”, kuten Hurtta Aamulehden haastattelussa esittää. Mutta Stadin slangi täyttää muutenkin kielen ja murteen kriteerit
Samoin liikkuminen raitiovaunulla kaupungilla asioiden hoitamiseksi tai kaupunkiin tutustumiseksi oli mahdollista vain rahan avulla. ekS mInnaa allan eloranta Alzu jynssärinä Poikien piiristä Alzun tavoitti tieto mahdollisuudesta hankkia kesäansioita kengänkiillottajana eli jynssärinä. motiivia kesätöihin lähtemiseksi 1930-luvun työläisperheiden lapsilla löytyi. Kumivetoisten lennokkien rakennussarjat ja Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirjan sähkömoottorien ja muiden mielenkiintoisten kohteiden tekemiset edellyttivät rahaa vieviä hankintoja. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo.. Isältä palkkapäivinä irronneet pennoset ja reiluilta kylässä kävijöiltä saadut markat eivät enää oikein riittäneet uusien harrastusten toteuttamiseen. 12 Tsilari 4/2013 v anhempien ahkerasta työskentelystä huolimatta ja talvisten työttömyyskausien vuoksi rahaa jäi vuokra-, vaateja ruokamenojen jälkeen niukasti muihin kohteisiin. Kenkäplankkari hommissa Rautatieasemalla 1930-luvun alussa
Keväisin koottiin poikaryhmä miehittämään eri puolille kaupungin keskustaa sijoitetut keltaiset kengänkiillotustuolit.. Tupakointi ei tietenkään kuulunut jynssäreiden säädettyihin elämäntapoihin ja siksi kait muutamat salaa polttivatkin. Keväällä hyvissä ajoin ja koulun lukukauden vielä jatkuessa alkoi poikajoukon valmennus tulevaan palvelutehtävään. Kussakin paikassa oltiin neljä tuntia päivässä. Normaaliin hyvään käyttäytymiseen kuului työn valmistuttua ojentaa lukittu lipas maksun suorittamista varten asiakkaalle. Fyrkat lukittuun lippaaseen Vuorikadun isossa salissa pidettiin ennen kengänkiillotuskauden alkua muutama opastustilaisuus ehkä satapäiselle poikajoukolle, joka tuli ensimmäiseksi kesäkseen tehtävään. Ensimmäistä kesää työskentelevät pojat toimivat ns. Tsilari 4/2013 13 kristika järkkäsi Keväisin koottiin poikaryhmä miehittämään eri puolille kaupungin keskustaa sijoitetut keltaiset kengänkiillotustuolit. Varsinkin ravintola Kappelin edustalla samoin kuin Ylioppilastalolla saattoi viikonloppuina olla aika vilkasta, mutta ansiot olivat pienet verrattuna seuraavien työskentelykesien Rautatieaseman kiireisiin paikkoihin, vaikka siellä sai työskennellä vain kolme tuntia päivässä. Kengänkiillotuksen työvälineisiin, mustiin, ruskeisiin ja värittömiin harjoihin ja kiillotussametteihin sekä kiillokkeisiin poikien piti investoida itse, mutta kaupungille sijoitettujen asiakastuolien, rahalippaiden ja numerolla varustetun virkalakin käytöstä maksettiin kiinteä korvaus NMKY:lle kunkin pojan omista ansioista. Varmaan pitempään jynssäreinä olleille oli kiusaus ottaa rahaa vastaan ohi lippaan, jotta kotiinkaan ei olisi tarvinnut ilmoittaa kaikkia tienestejään. ”kaupunkipaikoilla”, johon kierrokseen kuului kymmenkunta kohdetta Kappelilta Linja-autoasemalle. Toimituksesta poika sai kuitin vietäväksi tiedoksi kotiin ja kuitti piti palauttaa huoltajan allekirjoittamana seuraavaan lippaan avaamistilaisuuteen. Nykyajan ajatusmaailman mukaan tuntuu aika erikoiselta, että pikkupoikien pääsemiseen kengänkiillottajiksi sisältyi velvoite hoitaa Kumpulassa noin kymmenen neliömetrin Alzu virkapuvussaan. Ehdottomasti kiellettyä oli asiakkaiden houkutteleminen huudellen. Poikien opastukseen sisältyi kenkien puhdistus, esikiillotus ja loppukiillotus. Kengänkiillottajaksi pyrkivän piti ilmoittautua Helsingin NMKY:n pääpaikassa Vuorikadulla. Tämä tapahtui joidenkin poikien näyttämänä ja kokeilemana esiintymislavalla. Tarkkaan lasketut kolikot, joita silloin taisi yksinomaan olla maksuvälineenä jynssäyksessä, laitettiin kangaspussiin vähennettynä välineiden korvausmaksuilla. Luultavasti kotien heikko taloudellinen asema oli merkitsevä tekijä, koska huomattava osa kengänkiillottajista asui Pitkänsillan pohjoispuolella. On itsestään selvää, että kymmenien slummipoikien joukkoon tulee myös epäsosiaalisia henkilöitä, joten poikien työskentelyä oli valvottava ja hoidettava poissaolojen selvittelyt ja mahdolliset sääntöjen rikkomiset. Ilmeisesti rutiinina oli kerran viikossa tulla NMKY:n isoon saliin avauttamaan rahalipas poikien valvojan toimesta. Vanhemmilta luultavasti piti olla lupa 12-vuotiaan pojan ansiotyöhön menoon. NMKY panosti tällaiseen poikatyöhön aatteelliselta pohjalta ilman taloudellista hyötyä ja varmaan osaksi vapaaehtoisvoimin
Tässä Asema-aukion jynssäri. Raitiovaunuliput säästettiin ja matka taittui kävellen.. 14 Tsilari 4/2013 maapalstaa ja osallistua hieman myös yhteisalueiden hoitoon. Humaltumiset olivat ilmeisesti kohtuullisia, koska ei ainakaan päiväaikana sattunut Kristikan eli Helsingin NMKY:n talo Vuorikatu 17 1930-luvulla. Ohjaajana oli siellä jämerä kansakoulunopettaja, joka sai ainakin Alzun innostumaan myöhemmin maatalouskerholaiseksi, sotavuosien elintarviketuotannon vähäiseksi lisääjäksi. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo. Vallila kun oli asuinpaikkana, kasvitarhamatkoja varten saadut raitiovaunuliput säästettiin ja matka taittui kävellen. konnaria vedettiin nenästä Alzun kengänkiillottajan ura alkoi vappuna 1939 maineikkaassa paikassa, Uuden ylioppilastalon edustalla. Plankkaripojat kuuluivat katukuvaan myös 1950-luvulla. Kaikki työvaiheet käytiin lävitse maan muokkauksesta ja siementen kylvöstä kastelun, rikkaruohojen kitkennän ja harvennusten kautta sadon korjuuseen. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo. Alkukesästä taiteltiin matkan varrelta joskus tuomenoksia, joita oli helppo kaupatakin kotiin vietävien kimppujen ohella. Luultavasti siinä oli kohtuullisesti asiakkaitakin, mutta mieleen on selkeästi jäänyt myös sen ajan ylioppilaiden riemulliset touhut. Oman palstan lisäksi saatiin myös jossain määrin alueen omenapuiden satoa. Talo on edelleen paikallaan
Tosin tähän aikaan sisältyi vapun tienoon vilkkaat tapahtumat ja niiden mukana suuri jalkineiden siistimistarve. Kuitenkin Alzu nyt viidenneltä kansakoululuokalta pääsi helposti oppikouluun. Alzu oli kyllä pyrkimässä oppikouluun, joten kai syvällä mielessä pilkotti mallin ottaminen näistäkin ”sankareista”. Kevätlukukausi päättyi vasta toukokuun lopussa, joten neljän tunnin päivittäinen työ koulupäivän lisäksi saattoi vaikuttaa myös kouluedistymiseen. Niinpä läksyt eivätkä oppitunnit olleet haittaamassa kengänkiilloitusuran jatkamista kesällä 1940. Raitiovaunun rahastajat olivat tarkkasilmäisiä naisia, joten joka matkalle piti olla lippu. Ensimmäisenä ja toisenakin kesänä piti liikkua raitiovaunuilla, koska vielä ei ollut pääomaa kalliin polkupyörän hankkimiseen. Edellisenä keväänä kyvyt tai kypsyys eivät vielä olleet riittäneet siirtymiseksi ”korkeampaan” opiskeluun. Täytyi vain osata lukea kolmen rahastajanpihdeillä tehdyn reiän merkitys, jotta pystyi valitsemaan oikean linjan ja pääsemään lipulla kotikulmille. Alzun kesäkauden avauspaikkana vappuna oli nyt vilkkaan Rautatieaseman edusta oikeanpuoleisen lyhtytornin juurella. Hieman vieläkin painaa tuntoa, kun kiillokeharja saattoi lipsahtaa ja samalla tuli kenkäväriä sukkiinkin. Tarkkaa muistikuvaa ei ole siitä, jatkoiko Alzu kengänkiillotustointaan koulun ohella, mutta tähän viittaa se, että polkupyörän hankintaan varat kertyivät vasta syyskuun 19. Kerran tuli kymmenen markkaa ylimääräistä asiakkaalta lisätoteamuksella: ”Kiiltää kuin juutalaisen munat pääsiäisenä”. Hyväansioinen kengänkiillotusura oli jätettävä äidin painostamana ja piti siirtyä Käsityöläis-Osake-Pankkiin asiapojaksi samaan työpaikkaan äidin kanssa. Niinpä kengänkiillotustyö yhdessä puutarhavelvoitteen kanssa aika lailla rajoitti uimarannalle pääsyä ja tämä kyllä joskus harmitti. Sitävastoin soi korvissa vielä erään kaverinsa kanssa osakuntaovesta sisään menevän ylioppilaan korskea huudahdus: ”kunnia sille, jolle kunnia kuuluu”. Koulut aloittivat toimintansa elokuun alussa 1940, jolloin otettiin kiinni sodan keskeyttämää lukuvuotta. Kerran tuli 10 mk ylimääräistä asiakkaalta lisätoteamuksella: ”Kiiltää kuin juutalaisen munat pääsiäisenä”.. Joskus saattoi saada ”driksaakin” joltain reippaalla tuulella olevalta henkilöltä. Sodanuhan aiheuttaman kaupungin evakuoinnin ja Talvisodan johdosta koulunkäynti keskeytyi melkein alkuunsa ja pääsi jatkumaan vasta seuraavan vuoden elokuussa. Uusi lukuvuosi alkoi lokakuun alussa ja sivuharrastuksista huolimatta reippaat pojat pääsivät luokaltaan. Asiakkaita riitti ja myös arvokkaampien sotilassaappaiden puhdistusta, sillä monet sotapalvelussa olleet taistelijat kotiutettiin vasta myöhemmin keväällä. Tsilari 4/2013 15 ”sammumisia”. Joskus neljänkin tunnin työkohteessa oloaika tuntui pitkältä, kun asiakkaita ei ollut. Ensimmäinen kesä ”jynssärinä” sujui aivan mukavasti ja ansaittuakin tuli ainakin uuden ”golffari”-puvun verran. päivänä. Seuraavan kesän kiillottajaura jäi lyhyeksi ja kesti vain huhtikuun lopulta toukokuun loppuun. Avustajana hengenpelastustehtävässä oli luokkatoveri, tuleva ministeri mikko Laaksonen. Keskustelunhaluisiakin henkilöitä tuli välillä tuolille ja jotkut olivat kiinnostuneita jynssärin tulevaisuuden suunnitelmista, varsinkin kun poika oli menossa oppikouluun. Sodan syttyminen Euroopassa on jäänyt mieleen vain sähkösanomien myyntitapahtumina, mutta ei lainkaan vaaran tuntuna. Käytetyn miesten polkupyörän hinta oli 800 markkaa, jonka ansaitsemiseen vaadittiin varmaan kolme kuukautta kengänkiillotusta. . Ilmeisesti inflaatio oli edennyt aika vauhtia, koska ensimmäisen kuuden päivän jakson laskutustulo nousi yli 500 markan. Kuitenkin risteyspaikoilla, kuten Ylioppilastalolla ja Kauppatorilla, oli hyvät mahdollisuudet löytää pois heitetty lippu, johon oli jäänyt vaihtomahdollisuus. Omalla rahalla oli mahdollisuus tehdä pieniä ostoksia ja vieläkin on miellyttävä muisto ennen sotaa Esplanadin kioskissa myynnissä olleesta herkullisesta, vihreästä soodamehusta, jota annosteltiin erityisestä laitteesta. Puutarhavelvoitteen lisäksi Alzu suoritti uimamaisterin tutkinnon Mustikkamaalla elokuun lopulla. Ensimmäisestä kesästä jynssärinä on jäänyt mieleen vain muutamia tapauksia. Asiakkaat ilmeisesti toimivat korrektisti ja hyväksyivät pikkupojan ratkaisut, esimerkiksi kuluneen mokkapintaisen kengän kiillokkeella silittämisen. jynssäristä tsuppariksi Ensimmäisen lukuvuoden alkaessa Kallion Yhteiskoulussa syyskuun alussa kengänkiillotuksesta piti luopua uuteen puuhaan keskittymiseksi. Jotain epärehellisyyttä tähän saattaa sisältyä, mutta kait ahkerille pojille tämä jo voidaan antaa anteeksi. Joskus saattoi saada ”driksaakin” joltain reippaalla tuulella olevalta henkilöltä. Erityisesti on jäänyt mieleen oikein viileä arkipäivä Mannerheimintien ja Kalevankadun kulmassa, kun Alzu sai ainoan ansaitsemansa markan säälistä kait kenkänsä kiillotuttamaan tulleelta äidiltään. Edellisenä kesänä Mustikkamaan uimalaitos oli vetänyt 11-vuotiaan Alzun voimakkaasti mukaansa uimahyppyihin ja sukeltamisiin uimakandidaatin tasolle saakka. Koulun ohella pojilla oli muutakin puuhaa. Mieleen on jäänyt erään reippaan sotilaan lausahdus: Puhdistapas poika nyt Kannaksen kurat saappaista! Kesä sujui varsin reippaasti kolmen tunnin työvuoroin Rautatieaseman hyvin tuottavien kiillotuspaikkojen ja muutaman huonohkon kohteen kierroksissa. Pitkä työpäivä ja 400 markan kuukausipalkka oli melko harmittava kohtalo, mutta ehkä vastinetta sai mainion työpaikkaruokailun ja hyvää käyttäytymistä sekä ruotsinkielen taitoa tukevan ympäristön välityksellä
Englanninkielisestä teoksesta ronskein kielenkäyttö onkin jo sensuroitu eli jätetty käyttämättä. Pumpussani läikähti bulin lämpimästi, kun esiin tuli vuoden 1964 Aura:n Haarikka nro 3:ssa julkaistu snadi slangisanasto. Slangikäännöksillä selitettiin 133 sanaa ja sanontaa. Ei sanasto sellaisenaan sovellu turkulaisen turistin käyttöön. Nyysijäjengiä turkulaiset kuitenkin olivat, kun eivät antaneet mitään kiitosta Saarikosken slangivalikoimalle. Näin kerronta pysyttäytyy slangin osalta tuon lukijalle kirjan liitteeksi laaditun sanaston raameissa. Olin aivan ihastunut, kun löysin täydennyksiä tietoihini. Kovin kummalliseen keskusteluun tuollaisella sanavarastolla ei turkulainen olisi pystynyt, mutta kaiketi sanasto olisi helpottanut ainakin hesalaisten puhetta pätkittäin bonjaamaan. Näin sanaston hyödyllisyyttä argumentoitiin ”Julkaisemme suomenkielisiä sanoja siltä varalta, että lähdette Helsinkiin ettekä ymmärrä heidän kieltänsä. 16 Tsilari 4/2013 T utkin harrasteenani suomalaisten virvoitusjuomavalmistajien hissaa aikeenani julkaista asian tiimoilta kirja. Saarikoski selitti sanastossaan 146 slangisanaa ja -sanontaa. Näin fundeerasin oman slangiymmärrykseni pohjalta. Miten rohkeaksi tuota Saarikosken käännöstä arvioisi nykyään. Turkulaiset olivat omavaltaisesti kopsanneet sanastoa omaan julkaisuunsa. Miten ihmeessä juuri nuo osin kummajaiset 133 sanaa oli otettu valikoimaan. Käydessäni eräässä antikvariaatissa helmikuussa 2013 kysäisin kirjaa Sieppari ruispellossa. Jollain lounaissuomalaisella logiikalla sanastosta oli karsittu kolmetoista selitystä pois. Saarikosken käännöksessä slangia osaamattomille lukuelämys on tehty iisiksi, kun slangi vain pippuroi ilmaisuillaan tekstiä ja sanastoa ei tarvitse yhtenään vilkuilla. Monia yleisiä sanoja sanastosta oli jätetty pois, kuten bileet (juhlat), bilika (auto), bonjata (ymmärtää), brenkku (viina), budjata (asua), dallata (kävellä), hynä (raha), kultsi (rakas), prätkä (moottoripyörä), sköne (meri), snaijata (ymmärtää), snöge (lumi), spora (raitiovaunu) jne. jysäys Arvoitus kaihersi mieltäni. Omakohtaisena kokemuksena kielenkäyttö käännöksessä on aidon tuntuista 1950-luvun bamlausta, mutta rajusti slangin mahdollisuuksia ja rikkautta on typistetty. Jotain perin outoa tuossa sanastossa oli. Yksittäiset StadIn SLangI arvo kulo Saarikosken slangioppia Turkulaisen panimon 133 sanan slangisanastosta ja Saarikoskesta syntyi sattumalta stärä alkuasetelma ja yritän nivoa asiat södesti yhteen.. Hyvää Helsingin matkaa vain kaikille. Ottakaa sanakirja mukaan.” Turkulaisten sanastossa on joitain omituisuuksia, jokunen väärinymmärrys ja erikoisia kirjoitusasuja. Upeeta! Ja sitten tuo jysäys. Vai oliko tämä jotain turkulaista työpaikkahuumoria. Joulukuussa 2012 luin Kansalliskirjastoon talletettuja turkulaisen Auran Panimo Oy:n henkilöstölehtiä. Sanastossa kliffa on muodossa liffa (hauska), rotsi muodossa drotsi (takki), sori muodossa sorry (anteeksi), ‘dokua’ väitettiin humalaksi vaikka doku tarkoitti juoppoa minun käyttämässäni slangissa. Saarikosken käännöksen sanonta on tarvittaessa paikoin raakaa, mutta yhtään alatyylin rivoutta kertomuksessa ei ole. Olin tuon elämässä ajelehtimista kuvaavan kirjan joskus nuorena jäbänä lukenut ja halusin blukata sen uudestaan ja katsoa millainen Pentti Saarikosken muistikuvani mukaan teoksen loppuun tekemä slangisanasto oli. Sanastohan oli alkuaan Sieppari-kirjan vaikeimpien slangisanojen selittämiseen tehty. Pentti Saarikosken kääntämänä Sieppari ruispellossa ilmestyi alkuteosta kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1961. Kansikuva oli makee ja sanasto oli irrallinen, mutta tallella. Siepparista siellä ruispellossa Amerikkalainen jerome david Salinger kirjoitti menestyneimmän teoksensa The Catcher in the Rye hallitsemaansa New Yorkin paikallisslangia hyödyntäen
Näin myös turkulainen Helsingissä. Saarikosken slangisanastoa Siepparista . Tsilari 4/2013 17
D. Viimeisimmän painoksen tekemiseen saattoi vaikuttaa Saarikosken käännöksen yltäminen viralliseksi kulttikirjaksi, kun se valittiin ”Tuhat vuotta – sata kirjaa”-kampanjan teosten joukkoon. Koko slangitaitoaan Saarikoski ei ole käännökseensä ladannut. Saarikosken sanaston myötä on mahdollista leikkiä turistia Hesassa, onhan sanasto sellaisenaan lyhyt oppimäärä Stadin slangia. Slangin taitajaa tuolla oppimäärällä ei kenestäkään ole tullut, mutta teksti antaa kelle hyvänsä mahdollisuuden pieneen katsahdukseen slangin kielileikittelyyn. Menestys oli kohtalaisen hyvä, sillä kahdeksas painos oli peräti 24 000 suuruinen. Yrittäminen saattaa johtaa vinkeisiin tilanteisiin. J. Siepparin menestyksestä Sieppari on selkeästi suunnattu nuoruuttaan vielä eläville tai nuoruutensa verevästi vielä muistaville häiskille. Kansalliskirjaston Fennica-tiedosto tuntee Saarikosken käännöksestä kaikkiaan 21 painosta, joista viimeisin on vuodelta 2000. Varvi esitetään merkitykseltään kierroksena ja kertana. Pehmeäkantisia painoksia ilmestyi puolestaan Kurki-sarjassa. Salinger: Sieppari ruispellossa, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1969 Kurki-kirja K 48, suomentanut Pentti Saarikoski 4. J. Etiketit, Arvo Kulon kokoelma 18 TSILARI 4/2013 Auran Panimo Oy:n historiaa Vuonna 1882 Auran Panimo Oy:n perustamisesta oli päättämässä 23 perustajajäsentä. Lähteitä 1. D. Oy Hartwall Ab osti Auran Panimo Oy:n tammikuussa 1971 ja 1973 alkaen panimon nimestä käytettiin muotoa Oy Hartwall Ab, Kaarina. Saarikosken käännöstöiden joukossa irlantilaisen James Joycen Odysseus oli mestariduuni ja teoksen suomeksi vääntämisessä häneltä kului parisen vuotta. Käännöstyylistään Saarikoski olisi saattanut saada muhkeat haukut ja esteen uransa etenemiseen, mutta hänelle ei käynyt kuinkaan. ”Oulunkylän yhteiskoulussa luimme 1960-luvulla Siepparista otteita äikäntunnilla ja taisi joku siitä esitelmänkin väsätä.” Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 18 3.9.2013 9.46. Huumorille mahdollisuus Miten hyvin vielä nykyään snaijattaisiin tuo Saarikosken slangisanasto. Tyjylle slangitykitysversiolle ei taida enää löytyä riittävästi lukijakuntaa. Yrityksestä kehittyi lounaisen Suomen merkittävin panimo, joka valmisti vuonna 1960 seitsemän miljoonaa litraa olutta ja kaljaa sekä viisitoista miljoonaa pulloa virvoitusjuomia. Itselleni jää kuitenkin vaikutelma, että kääntäjä on joutunut pidättelemään ilmaisuaan ja tasapainoilemaan slangin ja kirjakielen välillä. Aura:n Haarikka nro 3 1964 ja nro 4 1961, Kansalliskirjaston kokoelma 2. Ja ympyrä sulkeutuu; slangisanaston liittäminen kirjaan on hieno veto. Rohkeampaa olisi ollut antaa todellinen kirjan tilanteita oikein kuvaava lisämerkitys ”pano”, ”kertapano”, ”nainti” tai siistimmin ”yhdyntä”. Tuo käännös julkaistiin vuonna 1964. . Saarikoskea sympaten olisi suonut hänen tehneen duuninsa uskaliaammin slangihengessä ”parempi snadi tuimis kuin buli laimis” eli ”parempi pikku väkevä kuin iso laimea”. Salinger: The Catcher in the Rye, Penguin Books, Great Britain 1969 5. Oulunkylän yhteiskoulussa luimme 1960-luvulla Siepparista otteita äikäntunnilla ja taisi joku siitä esitelmänkin väsätä. Noin tuon itse honasin. Aleksis Kivi koki kovia uskaltaessaan käyttää vuonna 1870 rahvaan puhumaa suomea pääteoksessaan Seitsemän veljestä. Yrittäkääpä tulla toimeen päivä Helsingissä tällä Siepparin sanastolla. Sanastossaankin hän antaa osin siistyttyjä merkityksiä. Turkulaisia en enempää käy moittimaan tai kehumaan heidän tempustaan. Ulkomailla moni turisti yritää pärjätä lomamatkallaan selkeimmissä tilanteissa noin sadan sanan paikallisen kielen sanastolla. Ja niin toteutuisi tuo turkulaisten jäynä. Panimolle rakennettiin hulppea tiilirakennus Turkuun Aurajoen rannalle osoitteeseen Linnankatu 48. Aika oli tuolloin 1960-luvulla jo toinen ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas voittanut oman kielisotansa muutamaa vuotta aiemmin. Seppo Bonsdorff: Suomen Panimot, Gummerus Kirjapaino Oy 1997 6. Pentti Saarikosken uralla Siepparin käännös oli oivaa harjoittelua paljon vaateliaamman englanninkielisen teoksen tullessa hänen käännettäväkseen. Arto Schroderus käänsi Siepparin uudelleen vuonna 2004 ja tuosta käännöksestä on otettu jo ainakin kolme painosta. Jotenkin slangigubben mieltä jää korventamaan menetetty mahis. Vuonna 1961 panimoyhtiö osti Kaarinasta maa-alueen ja sinne rakennettiin uudet panimotilat. Panimotoiminta loppui Kaarinassa joulukuussa 1995. Kaiketi julkaiseminen on onnistunut vain olemalla riittävästi kallellaan laajemmin ymmärrettävän suomen suuntaan. slangiheitot tekstissä elävöittävät sanottavaa ja outo kohta saa lukijan pohdiskelemaan kohtausta ja sitten sisäistämään tarjolla olevan ajatuksen kokonaisuutta. Vapaasti jokaisen kokeiltavaksi tarjoutuu nyt leikkisä mahdollisuus. Wikipedia, nettisanakirja (hakuna stadin slangi ja sieppari ruispellossa) 3. Kustannusosakeyhtiö Tammi julkaisi ensimmäiset painokset kovakantisena Keltaisessa kirjastossa. Uudemman käännöksen kieli on jotakuinkin normaalia yleiskieltä ja kirjaan ei ole tarvittu mitään erillistä selitesanastoa
Pitkät kesikset on ollu monelle varmaan yks syy hakeutuu maikan hommiin. Tsiigaa slangiristikot: Nettiristikot.fi A viiseist voi kesiksen lopus pluggaa kaikenmoist, ku koskee skoilee. Maikkojen kantsis kyl korostaa enempi omaa ammattitaitoo pentujen vanhemmille, mielellään heti, ku ekan kerran tavataan. Säästyy omaa aikaa, vaivaa ja ehkä hermojaki. Toi oli kai snadi kiusa kiltist päästä, mut totta on se, et ihan oikeit uhkauksii satelee maikoille ilman syytä, onpa moni joutunu rosikseen asti. Ja eniten valittaa kuulemma ne, ku on ite hyväs asemassa. Ainakaan syynä ei oo ollu hyvä liksa. Tulokset vaan tuppaa näkyyn vast vuosien päästä. Väkisin mäki itteni Opekorkeeseen tungin enkä päivääkään valintaani katunu. Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 19 3.9.2013 10.05. Kaikki! Stuidul on kuus ällää ja siit vois tulla hyväliksanen lekuri, dumari, inssi tai joku kauppatieteilijä. Stadiki kuulemma palkkaa jengii vaan väliaikasiin virkoihin ja monet kunnat panee maikat kesäks kokonaan lomille. Siks mä ”kyllä niin mieleni pahoitan” aina ku maikkoja symffataan. Sitä rupee funtsaan omaa entist duunii ja vertaa sitä nykysiin juttuihin. Ne vissiin oikeesti rakastaa pentuja! Niin se muuten tais olla munkin laita. Sattu täs viime vuonna tämmönen tapaus: Yks tuttu skulas mulle: ”Sano nyt, ku oot ammattikasvattaja, et kuin mun tarttis suhtautuu, ku meiän kundin Wilmas oli viesti sen äikänmaikalt, et kundi oli piirtäny kirkkoveneen luokan tauluun, mut pyyhkiny sen sitte veks.” Mä neuvoin sitä vastaamaan, et hyvä ku älys pyyhkii. Ja kylhän nyt tyhmempiki bonjaa, et jokaisen oma Liisipekka on ihan kullannuppu, ku ei tekis jäynää ikinä kellekään. Mä oon joskus funtsannu, et ku tulospalkkaus on niin muotii, ni maikoille se ainaki kuuluis. Oon nimittäin sitä mieltä et ennen – ainaki parikytä vuotta sitte – kaikki oli perusskoiles paremmin ku nyt. Nykysin seki duuni pitää ansaita mones kunnassa joka syksy uudestaan. ”Kunnat lomauttavat 2600 opettajaa” (HS 7.8.2013). Luokanopen koulutuslinja tais olla tänäki vuonna yks suosituimpii, ja moni hakee sinne vuos vuoden jälkeen aina uudestaan. Mut haluuks se. TSILARI 4/2013 19 KUKA NYT MAIKAKS HALUIS! SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA ”En mäkään mee sähkömiehelle sanoon kuin sen tarttee piuhat yhdistää tai lekurille, mitä nappei sen kuuluu sairaalle skrivaa.” Tykkäätsä duunata ristikoita. Ja sit hiffaa taas kerran, et on vanha käpy. Maikan homma oli ennen semmonen, et ku sen kerran sai, ni sen yleensä sai pitää. Liksa oli ennen vuosiliksa, ku oli tasattu kahelletoist kuukaudelle. Yks kokenu maikka kaveeras, et ei kaikest snadist viitti valittaa, mut nuoret varmaan on niin tunnollisii, et ne skrivaa Wilmaan ihan kaikki. Kuka nyt kaiken tän jälkeen maikaks haluis. Koulukiusaamiseen saatiin taas uus pointti. Ei. Tartti tehä tosi buli moka, et virast lens vekka. Oiskohan niin, et ennen ei oltu niin herkkänahkasii ku nykysin, vai niin, et trabelit hoidettii skoiles eikä himoihin kaikest snadist ilmotettu. Pennut on aina kiusannu toisiaan, mut nykysin kuulemma sitäki tapahtuu redisti enemmän ku ennen. Vanha juttu on esimerkiks tää: ”Ei kande uskoo kaikkee sitä, ku pentu koulust kaveeraa ni maikkakaa ei usko kaikkii kotiasioit, ku se skoiles kertoo.” Mulla oli lisäks tapana sanoo, et en mäkään mee sähkömiehelle sanoon kuin sen tarttee piuhat yhdistää tai lekurille, mitä nappei sen kuuluu sairaalle skrivaa. Se haluu näyttelijäks, taiteilijaks tai alakoulun maikaks. . Iltikses oli juttuu kuin vanhemmat kiusaa maikkoja. Tämmönen gamla maikkaki meinaa oikeen innostuu, ku niit tsiigailee. Mä kai funtsasin, et nuori maikka vastauksest snaijaa, et ei ihan kaikest kantsi skrivailla. Ne ku kasvattaa kunnon kansalaisii aina uudest ja uudest ikäluokast. Nykysin on maikkojen pakko skrivaa semmoseen Wilmaan heti, ku jotain feeluu skoiles sattuu, ja sit mutsit ja faijat joutuu ottaan kantaa ja vastaan noihi viesteihin. Yllytinks mä vanhempaa kiusaan maikkaa, en tiä
Ekaks vakituiset prikkajätkät otti bestaduunit. Joissakin bileissä oli brenkkua tarjolla bulisti. Lopun kesiksen sain olla vapaana ennen kun skole Stadissa börjas. Kun fyllasin 16 vuotta, faija otti mut messiin jelppimään sitä eteispalveluun portsaiksi. 20 TSILARI 4/2013 Tukkiflotan niputtaja Ekan kerran kesisduunissa, josta sain fyrkkaa, olin tukkiflotan niputtajalla reilun kuukauden. Faija oli Stadin Suusiksella duunissa ja Suusiksen porukka hoiti Lähetystöjen vastaanotoilla safkat ja safkojen tarjoilemiset sekä tambuuripalvelut. Loput jaettiin meille nimikundeille. DUUNISPEDA YRJÖ QVARNBERG CANJONIN JENGILÄINEN Kolme duunispettaria Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 20 3.9.2013 10.06. . Aamulla suhattiin hamniksen byrooseen duunihuutoon. Kun uittoduunit slyytattiin ja botski hinasi flotan Tukkilaan, ainoa safka mitä duunasin oli totivodan eldaamista jätkille, jotka blandas brenkkua kuumaan totivodaan. Kun dirikat botskin ruumassa froogas verokortin veroprossaa, stuiduna olin skaffannut stuiduverokortin nollaveroprossalla. Moni jätkä skaffas brenkkuflindan skönäreiltä pimeesti botskissa. Kun huusin ”vapaa”, niin moni moni jätkä luuli, että olin päässyt just vapaksi kakun sittaamisesta. Ja joku veti häppää poskettomasti eikä siitä heitetty herjaa julkisuuteen, vaikka kerran yks proffa spyttas jurrissa kragansa vessanpönttöön veks lähtiessään. Hamnassa stuiduna Stuiduksi tulon jälkeen moni kundi oli kesiksillä duunissa hamnassa Jätkässä tai Skatalla. Suusiksen kautta lähetystöihin Seuraavana on duunispettareita on Lähetystöistä. Duuni käsitti lähinnä köksän hommia, piti duunata safkaa jätkille, suhata fillarilla butiikkeihin köpaamaan safka-aineita, lautalla olevan kämpän stedaamista, puupiisin eldaamiseen tarvittavien puiden skaffaamista ja pilkkomista