Tsilari 4/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lasse Liemola 75 v. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 1 7.9.2012 13.46. vuosikerta Hinta 5 € Bärtsin biblu 100 v. TSILARI TSILARI 4/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17
Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. fi. Toimittaja, mielipidekirjailija, Helsingin Demareiden Pj Syntymästadilainen: Ruskiksen skutsit, Kallion kulmat ja Larun rannat tuttuja -Lähikirjastojen pelastaja Pajusen säästöiltä 2010 Kulttuurija kirjastolautakunta -Työviksen toimipaikkojen ja itsenäisyyden puolustaja. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. joulukuuta 2011 20:28:23 SKRIVAA TSILARIIN! . Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.10.2012 mennessä. Johtokunnan pj 2001–2009 Risto Kolanen – ehdolla kuntavaalissa www.stadindemarit.fi 2 TSILARI 4/2012 Taksidata ilmo 18. -HELSINKI BOGO UUDELLEEN VALTUUSTOON. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. HARRY BOGOMOLOFF Takuulla stadilaisten puolella! Tsilari_taitto_4-12_2.indd 2 7.9.2012 13.46. Tsilarin seuraava numero 5-6/2012 ilmestyy marraskuussa
TSILARI 4/2012 3 STADILAISIA 16 LASSE LIEMOLA Bamis fyllas 75 v 20 ARSKA PARKKILA Ihminen nousi roskalaatikosta 26 KAARLO STENVALL Vanhan stadilaisen Helsinki-romaani 32 TERO LASSILA Stadilainen solttu Libanonissa EKS MINNAA 7 DUUNISPEDA Vesa Kumpulainen stikkas spettarinsa 14 MÄKELÄNKADUN SKIMBA SKABAT Seijan muistoissa ja fotoissa 19 NERVIS KAKSTOISTA oli Masa Pietiläisen hima 24 EROTTAJAN POMMISUOJA Arska Soisalo selvittää SNAKKAILUA 13 MUNKAN SKRAMLEY Kilu snakkaa fillareista 15 VALKASTA OLLAAN Maia Raitasen monta Valkkaa 23 KU PUNTTI TUTISI Cata palaa pressavierailun fiiliksiin STADI JA SLANGI 29 PATSASTELUA Raija Tervomaa snakkaa pysteistä 30 KUIVASAARI Stadin Slangin redu oli ja meni 34 STADIKNIIGAT Uusii ja vanhoi kniigoi Stadista 40 HELSINKIPÄIVÄ Palataan Espan fiiliksiin Biisiskaba Stadin Slangi julistaa biisiskaban VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 18 Sörkän friidun stooreja 28 Fundeerauksia 36 Stadin Slangi blisaa 37 Skabat 42 Sautski 43 Häppikset SISIS Kannen kuva: Rimma Lillemägi BÄRTSIN BIBLU Satavuotias kulttuurilaitos 10 38 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 3 7.9.2012 13.46
”Velisurmaaja” on vanha tunnettu balladi jonka jo Lönnrot tsennas. Bultasin pärstään jeparia mursani kultainen. Sen skidit duunas omat möksänsä siihen viereen. . . Tsilari_taitto_4-12_2.indd 4 7.9.2012 13.46. / Paikka paraimmin viljelty toki Tuurholma on kai!” Ackté sai tarpeekseen ja blisas villansa 1929 Stadille. . Borgström gryndas Kaivopuiston ja Töölön puiston (kaupunginpuutarhan) ja budjas kesikset Turholmassa. / Hei ramsut suti ramsut suti suti kuti kuti ai. Mistä on hanskasi bluudaan tullut kundini dorkainen. Pihlis ei o mikä tahansa lähiö, vaan kaikessa elinvoimaisuudessaan myös modernin arkkitehtuurin suojeltu monumentti. En, vaan friidua tsiikaamassa mursani kultainen. Levy on saamassa jatkoa ja uusi CD Stadi skulaa – Stadin styget 2 ilmestyy parahiksi synttäreille. Turholman kansanpuistoon ei päässy ku rutsarilla ja jengi piti siel aika rankkoi juhannusfestareit. Se päivitettiin stadilaiseks versioks jo ennen kriguu, kuka lie duunannu. 4 TSILARI 4/2012 Kauhanen 60 v Slangimies Erkki Johannes Kauhanen fyllaa 60 vuotta 3.10.2012. Valitettavasti sen gamlat tilukset joutu Stadille jol ei tunnu olevan kulttuuritahtoo pitää niitä kondikses. Rööperiltä Rööperiltä mursani kultainen. Pihlis 50 vee Näin se aika menee. Arkkitehti Olli Kivisen hahmotuksessa betonielementit ja puutarhakaupunki paiskas kättä. Skeglut ja lestit heilu ja, niinku yhes sen ajan kupletissa laulettiin: ”Koko yöhyen valvoin ja paikkaa ma hain, / joka puskassa lempeä nähdä mä sain. Yks möksä blisattiin 1904 oopperadiiva Aino Acktélle, joka ei digannu yhtään ku sen Borgströmin päätalon pitskut sen naapurissa testamentattiin 1907 Henrik Borgströmin kansanpuistoks. Ekin tekstei on sävelletty CD:lle Stadin styget (2005). Snadi kundi Slangiväännöksiä on tehty monesta biisistä ja monesta tarinasta. Mut tälleen se menee: ’Snadi kundi’ (sävel: ”Velisurmaaja”) Mistäs dalsit kustas dalsit kundini dorkainen. Ööliä kai kävit dokaamassa kundini dorkainen. Tsilari onnittelee lämpimästi. Henrik Borgström (1799–1882) oli Stadille samanlainen mesenaatti kuin Lorenzo de Medici oli Firenzelle. SNADIT MIKKO SEPPÄLÄ Aino Acktén huvila lihoiks. Pihlajamäki fyllaa 50 vee ja fiiraa synttäreitään syyskuussa. Massiivisen Slangi.net-sivuston byggannu Kauhanen on 90-luvulta asti heilunu nauhureineen siellä missä slangii on bamlattu ja skrivannu siinä sivussa tukun slangitekstei
Siis, siitä vaan vaalimainostamaan, eikä bungaa paljon. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä puh. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 5 7.9.2012 13.46. Yhdellä aikakauslehdellähän on useita lukijoita. . Tsilarin lesaajat ovat valpasta, aktiivista ja suvaitsevaista väkeä, jotka levittävät rentoa ja sallivaa stadilaista filosofiaa sekä Stadissa että koko Härmässä. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Aikaisemmin Tsilarissa ei annettu tilaa vaalimainoksille eikä pahemmin poliitikoillekaan. Nyt annetaan. STADILAISUUS TEKEE VÄLKYKSI S tadin Slangin dirigat ja Tsilarin toimitus ovat snadisti muuttaneet tiukkapipoista linjaansa puoluepolitiikkan suhteen. Niinpä se antaa vain Stadin Slangin jäsenille oikeuden käyttää Tsilaria vaalimainonnassaan. Tsilarin painos on yli 4000 kappaletta ja sillä on varmasti yli 10 000 lukijaa, ehkä enemmänkin. Niinpä Tsilari-lehti on kuin tehty yhteiskunnalliseen mainontaan. Stadin Slangin hallitus haluaa kuitenkin skulata varman päälle vaalimainonnassakin. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Raija Tervomaa puh. Jos valtuustoehdokas ei olisikaan Stadin Slangin jäsen, niin ainahan asia on korjattavissa liittymällä slangilaisten hilpeään seuraan. Tsilarinkin yksittäinen numero kuluu monessa kädessä. Ja jos kunnallisvaaliehdokas ei olisikaan ihan välkyintä sarjaa, niin Stadin Slangissa seura tekee kaltaisekseen eli ei kestä kuin hetki, kun vaaliehdokas alkaa silmin nähden muuttua fiksummaksi ja alkaa bonjata yhteisiä asioita laaja-alaisesti ja rakentavasti kuten stadilaisilla on tapana. Stadin Slangin jengihän tsennataan ja tiedetään, että se on puoluekannasta riippumatta fiksua väkeä, kyvykästä hoitamaan stadilaisten kunnallisasioita. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Tsilari on tietysti perinnelehti, joka muistelee menneitä ja puhaltaa eldistä stadilaisuuden stydiin sieluun, mutta se on myös hieno foorumi yhteiskunnalliseen funtsaamiseen ja uusien ideoiden hiffaamiseen koko stadin parhaaksi. LEDARI PEMU TSILARI 4/2012 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh
Fiudet liikkuu mateluvauhtii ja fillarilla pääsee nopeemmin puikkelehtii liikenteen väliss. Mä minnaan gamlan stadin puuhöset Valkassa ja Sörkassa. Fiudejen joustavaan liikkumiseen on meill panostettu snadii snadimminki. 046-810 1433 cata.mansikka-aho@ eduskunta.fi Mikko Seppälä puh. LASSE LIEMOLA BAMIS LASSE.LIEMOLA@LIEMOLA.COM 050 58 58 985 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 6 7.9.2012 13.47. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Cata Mansikka-aho puh. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Pirjo Tuohimaa puh. Julkinen liikenne on apparidirika Pekka Saurin mukaan maailman ensteks paras. Ne oli idyllisii maisemii. Mä minnaan ku faijan kans kuljettii hevosella Kauppatortsalle blisaa meidän vihanneksii. Ilman fiudeista saatuu tuloo meidän valtio olis konkkakypsä. Dallasin Gammelist Valkkaan ripariin ja partsikaan. Pekkaa unohtaa mainita ett se on myös kallein. . Me ollaan ylitetty 600 000 stadilaisen rajan ja se näkyy: Stadin gartsat on ruuhkasii morgenista naittii fiudeja, fillareita, dallaajii, valkoposkifogeleit ja dogeja. Toinen puoli fyrkasta tulee libareista ku jengi slumppaa. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Fillareista saatu tulo meidän valtiolle on pyöree nolla. Siit oli kliffa nuoren skidin dallaa ihan itte skoleen ja himaan. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Kateeks käy tallinnalaisii jotka kohta saa skujaa ilmaseks. . 050-585 8985 lasse@liemola.com Varapuheenjohtaja Hannu Heiskanen puh. Ku kävin Uudenmaankartsalla Alli Nissisen valmistavaa skolee mä budjasin mun kreguvaarin luona Rikhardinkadulla Stadin Bibluu vastapäätä. Maarianhaminass on kans ilmanen julkinen liikenne. Fillaristeille on bygattu nyya ”Baanaks” ristitty gartsanpätkä, 1.3 kilsaa, se kulkee Ruohiksest Kamppiin Kansalaistortsalle. Hagiksen tortsaa ympäröi matalat koristeelliset hausit. Valkka ja Sörkka on slangin syntymäseutuu ja me jangsterit sitä bamlattii. Samassa jengiss Pertti Salolainen, lisänimi Sartti ja monet muut kaverit on jääny mieleen. Iltapäivällä ku palattii himaan oli Hämisbaanalla reilusti tilaa kaikille liikkujille. Fiude tuli mun laiffiin vast ruodiksess, faijalta sain ylioppilaslahjaks vanhan Pobedataksin. MÄ HALUUN GAMLAAN STADIIN! Kliffaa syksyy koko jengille. Käpiksen skoleen skujasin fillarii. Stadi oli aamulla kolmen aikaan tyhjä ja ilma raikas. Me kaikki stadilaiset, myös dallaajat ja fiudella tsöraavat,osallistutaa fillarigartsojen byggaamisen kustannuksiin. www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI MÄ HALUUN GAMLAAN STADIIN S tadi on muuttunu. Jälkimmäisii ulkoiluttavat tsennaa siit, ett ne dallaa muovipussi toises handus. . 0400-428 325 hannu.heiskanen@htppalvelut.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. Fillareille on jo useita vuosii bygattu stadiin omat ajoreitit. Venäläinen sananlasku sanoo ”Eilistä et kiinni saa, huomista et pakoon pääse”. Valkassa olin partsikassa Vallilan Vesaiset -lippukunnan Kotka-vartiossa. Kuitenkin fiudet bungaa 7 miljardii valtiolle erilaisill maksuill josta vain noin 15 prossaa palautuu fiuden hyväks. Tsenaanks mä sen nyyan facen. Tää on ihan upeeta ja se kannustaa jengii fillaroimaan jopa talvella. 6 TSILARI 4/2012 HALLITUS Puheenjohtaja Lasse Liemola puh. Dallaajat liikkuu myös sporalla ja dösällä. Me stadilaiset sponssataa julkista liikennettä budjetin kautta 110 miljoonaa egee. Cityfillarointi on lisääntyny hurjasti, fillareit saa londata Kampissa meidän varabamiksen Hanskin firmassa
Bill Haley’iki kuunneltiin. Mä hain ne veks et jengi sai fillarin sillo ku ne oli luvattu. Mä en muista et mul ois ollu itellä jotenki pänikkää fikas siit duunist. Sen se bisse osas ite ja se futas. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 7 7.9.2012 13.47. Tää oli mulle vänkää ku olin skolessa iltavuorossa. Sil oli kans lafka, jost trokattiin pilleristandet ja skrinnarit KUV:n peippaajille. Ne oli melkein aina jengii joka oli flytannu Käpyläst. Olli oliki sisällä ja tuli ärtsynä ulos. Mut mä slumppasin ainaki pesisstakan ja räpylän niil fyrkil, et oliha siit sitäki hyötyy. Yks mun vanhemmist kavereist oli saanu Ollilta fudut ku sen tsuppariduunit ontu. Siit mä olin tosi levee et mäki sain tehä handelii. Siel lafkas Olli ite istu skäfäs mestas, jossei ollu ees ovee. Mä yritin olla niille style ku mä tiesin miten dorkaa duunii mun piti tehä. Kuvassa keskellä olevan skrivaajan maikan Antero Viirteen ottama koulukuva Käpylän kansiksessa vuonna 1954. Mä sgagasin et ny meni tää duuni kiertoon, mut kai se Olli sit tartti heti sitä tsupparii, ku mun piti alottaa samana päivänä. Tuiman näkönen, tumma täti mut enempi symppis ku Olli ite. Tsilarin lesaajat! Jos teillä on jemmassa gamla duunispeda ja siihen liittyvä stoori, eiku stikatkaa toimitukseen. Vein sen himaan ja näytin mutsille. Sen lafka oli ekoja mestoja Stadis mihi asennettiin hifit ku siel trokattiin levyjä. Ku mä sit lopetin Käpylän Urheiluväline Oy:ssä, ni Olli skrivas mulle kliffan spedan. TSILARI 4/2012 7 MUN EKA DUUNISPEDA K orvelan Olli oli viiskytluvulla yks Käpylän Urheiluveikkojen KUV:n dirikoita. Olli myi kaikkee urheiluja fiskauskamaa, suksii, fillareita, levyjä ja korjas jengin fillareita. Ei se neuvoja jaellu mite puljuu pitäs pyörittää. Yleensä niil ei ollu täppii sil hetkel mut mä aina kysyin et millo mä voin tulla taas. Olli joutu trokaa kamaa kans velaks ja sit se pani mut perimään niit fyrkkii, joit ei oltu maksettu ajois. Se skrivaili underwoodil laskui ja tilauksii ja bamlas aika vähä. Mä skujailin dösäl ja sporal pitkin Stadii ja soittelin jengin ovikelloja. Ollist tuli mun eka bossi, jolt mä opin et bisnekses riittää et kuuntelee ja heittää legendaa sillo ku on pakko. Aamupäivät suju hyvi ku ei tarttenu sittaa himas tai duunaa jotain muuta fittii. Must tuntu et me, Olli ja mä saatii aika hyvin perittyy niit velkoi takas. VESA KUMPULAINEN DUUNISPEDA . Popula oli aika rehellist sillo. Joskus se pyys mua tiskin taa ku jengii oli puoti täys. Se snadisti spiidas ja kyynel vierähti poskelle kun se sitä dokuu luki. Kyl duuni, vähä sbulimpiki, ain himan finnaa eikä siit klesaks tuu. Ollil oli öögaa panna pikkukundi kinuu niit. . Tsuppari sai viedä ja hakee tilattuu kamaa eri osoitteist ja myöhemmi ku fillarikausi alko ni raahata fillareita korjattavaks yhteen Käpylän klitsuun jossa niit sit duunattii. Ei se bonjannu et sen oma skloddi… Nykysi mua kyl pännii, ett Hesariki ja muutki lehdet varottelee ihmisii tekemäst liikaa duunii, ku näkee mite vapaa-aika aiheuttaa enite niit ongelmii. Mä, 12 v, menin seuraavana aamuna jo viel ku se lafka oli boses venttaamaan ja ku ei ollu muuta tekemistä ni mä aloin stikkaa snögeboltseja dörtsin yläpuolel olevaan Veikkauksen mainoskilpeen. Ollin mutsiki oli siel duunis. Se ties et jokanen halus esittää maffii mulle ja se autto
8 TSILARI 4/2012 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 8 7.9.2012 13.47
Sielt on loonattu tuhansii ja tuhansii kniigoi. Tavoitteena oli hyvä näkyvyys kaikkialle, jolloin henkilökunnan tarve minimoituisi.” Spurgut ja muut hampparit yritettiin karkottaa sillai et lehtisaliin duunattiin pystyt lukutelineet ja lehdenlesaajat joutu stondaa. Bärtsin biblu nous Porthaninkadun päähän 1912. . Biblu duunattiin jenkkistailiin, niinku Helsingin kaupunginkirjaston historian skrivannu Sven Hirn kuvaa: ”Perusratkaisu noudatti niin sanottua butterflyperiaatetta eli avara lainaussali toimi runkona, johon salit liitettiin siipinä. Tsilarin lesaajat stikkas muutamii omakohtasii stoorei. Lähde: Jyri Viljan kniiga Kallion kirjasto ja kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstad (2007). Folkka – aikuiset ja skidit, friidut ja kundit – otti biblun välittömästi omakseen. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 9 7.9.2012 13.47. Ajatuksena oli, että yleisön puuhia valvottaisiin rakennuksen keskeltä lasiovien avulla. STADI FIIRAA >> TSILARI 4/2012 9 Stooreja BÄRTSIN BIBLUSTA Kallion sydämessä on kulttuurilaitos jol on sata lasissa. Bärtsin biblun pohjakaava. B ärtsin biblun disainas kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstad, jonka snygii handunjälkee hittaa ympäri Stadii: esmes Natsa ja Hagiksen halli ja muutama skole on sen disainaamii
Kun mulle synty enemmän pikkubroideja, Valkan kämppä jäi ahtaaksi ja faija slumppas ja buggas omakotitalon Mellusta (Mellungsby) liitosalueelta. Sieltä jouduin hitailla busseilla kulkeen skolaan ja takaisin. Aikanaan pääsin oppariin, Tossuun, Torkkelinmäelle. Oli kliffa lysnata niitä. . Bögei on pluggattu – tai ainaki londattu. Samaan aikaan tulivat bulit ikäluokat skoleen alemmille luokille ja me vanhemmat jouduttiin ns. YRJÖ QVARNBERG, CANJONIN JENGILÄINEN Strippejä städäreissä SNADI MUISTONI BÄRTSIN biblusta ajoittuu 40-luvulle. Olen födlannut 1939 III-linja 1:ssä. Skolen ekalla luokalla mentiin koko luokka kerralla tutustumaan bibluun. Sen jälkeen menin pidelle praisaan Canjonin jengiläisten kanssa. Yläkerran snadissa huoneessa oli satutunnit, joissa biblutäti luki satuja. . OVE HOLMASTO Yrjö Qvarnbergin biblutsetti 60-luvun alusta. Suhasin velolla Bärtsin bibluun skaffaan biblukortin. Böget lesasin himassa nopeasti, ku mutsi ja faija olivat koko ajan duunissa. Biblussa oli ainakin silloin klitsussa lehtilukusali, jossa vietti sen ajan spurkut aikaansa, ettei tarvinnut frysata kartsalla. Näin meillä, jäi kiva muisto. palkinnon nuortenja lasten osastolla eli sain Pikku Jättiläinen kirjan. Myöhemmin flytattiin Canjonin hörniltä veks Fredalle budjaan, niin kävin kuitenkin edelleen Bärtsin biblussa bögejä londaamassa. Joka kerta biblun tantta stemplas biblukortin. Kirja voi olla jossakin jemmassa vieläkin. Skoleen mentiin Kallion Kansikseen Bärtsin biblun ohi. 10 TSILARI 4/2012 Handut puhtaina BUDJASIN KAKRUNA HAKIKSES SA ja Bärtsin biblu on mulle tuttu jo polvibökavuosilta. Sarjiksia ku ei ollu siihen aikaan saatavilla, oli vaan strippejä städäreissä. Maikkana ekalla skoleluokalla oli Eevi Mäkelä, skriivari Hannu Mäkelän mude. . Sillon piti biblussa olla hiljaa ja snadien osastolle mennessä piti käydä näyttämässä handut valvojalle. Tais olla niin että kerralla sai londata vaan kolme kniigaa. Koska Liikenne Oy:n busat tsöras harvassa, en ehtinyt taukotunneilla himaan, vaan kulutin aikaani Bärtsin biblussa. RAIKKA Tietokilpailut ME BUDJATTIIN KRIGUN aikana ja sen jälkeen Valkassa Sturarilla, ja mä kävin kansiksen Valkan kansakoulussa, eli stadin slangin nykyisen offisen naapurissa. Biblukortilla sai londata vain kaks gamlaa ja kaks nyyaa bögeä. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 10 7.9.2012 13.47. Se tsiikas et ne oli käyty tvettaamassa puidesta tulon jälkeen. Oli makeeta sanoo et mullapa on ollu biblutsetti jo monta vuotta. Se oli keltanen ja siihen piti joka vuos saada sen vuoden leima laidassa olevaan snadiin ruutuun. Me flytattiin sinne 1953. Yrjö Qvarnberg Bärtsin biblun kanteilla v. Biblu järkkäs siihen aikaan nuorille tietokilpailuja, joihin vastaukset löyty biblun kirjoista. Mä sain jo snadina oman biblutsetin. OLDE ALANKO Velolla bibluun BUDJATTIIN SAKIKSELLA CANJONIN hörnissä. hyppytunneille eli skole oli aamulla klo 8–10 tai 8–11, sitten 2–4 timmaa taukoa ja iltatunnit 14–17. Bärtsin biblussa vaikutti eräs meijän kundien mielest tosi kliffa täti, joka klippas städäreistä sarjisstripit ja liimas ne buliin vihkoon, jota me Bärtsin sällit sit käytiin innoissamme pluggaamassa. . Meikulla kesti longisti ennen ku meitsi oppi skrivaan ja lesaan. Mäkin voitin 1954 jaetun 1. 1947
Teinit pluggaa. Helmikuussa 1937 se tilitti preivissä yhelle gimmafrendilleen näin: ”Lainaajat pyytävät kirjastossa aina sellaisia kirjoja kuin Garvicen ja Dellin ja Baaksgaardin ja Glynin ja Barclayn ja Courths-Mahlerin ja Greyn ja Londonin ja Curwoodin kirjoittamia. . 70-luvun puolivälissä meistä Viidennen linjan nuorista tuli Kirjaston jengi, joka istui kirjastossa niin pitkään kun sallittiin ja kun vahtimestaritäti käski niin lähdettiin kiltisti ulos. Jari Hanén, Kepu Tompuri. Yleensä on vielä toistaiseksi jännittävää katsella ihmisiä ja koettaa arvata, minkälaisen kirjan juuri tuo indiviidi huolisi.” . Foto Jussi Lammila. Siel oli sillon viel suljetut hyllyt ja se joutu tsögaamaa kniigat sen mukaa mitä loonaaja oli skrivannu listaan. TSILARI 4/2012 11 Biblun jengi ASUIN VIIDENNEN LINJAN ja Hämeentien kulmassa ja lukemaan opittuani vietin paljon aikaa Kallion kirjastossa. Uudet bestsellerit oli kysyttyi jo sillonki. Kirjastosta ei kumminkaan lähdetty vaan siirryttiin ”Koloon”, joka oli ikkunasyvennys Porthaninkadun puolella. Biblun jengiä. Foto Mara Snåre. Ja kerran lähti lainaaja lopuksi suuttuneena tiehensä, mutta yleensä he ottavat sitten jonkun sellaisen kirjan, jota virkailija suosittelee. Foto Jari Hanén. Ja minulla on aina niin lysti, kun olen saanut petetyksi heille jonkun vähän paremman kirjan, sellaisen kuin Hardyn Sininen silmäpari tai Galsworthyn Omenapuu tai Sienkiewiczin Quo vadis tai Wallacen Ben-Hur. MIKKO SEPPÄLÄ Skidit pluggaa. Ja melkein koskaan ei ole niistä mitään kotona, ja virkailija saa hakea koko pitkän listan teoksia, joista jo etukäteen voi olla melkein varma, etteivät ne ole saatavissa. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 11 7.9.2012 13.47. Alakerran lainaamossa kärkyttiin sitten Viisikkoja ja muita Enid Blytonin nuorisokirjoja. Yläkerran lasten lukusalissa tuli luettua Tammen kultaiset kirjat, Naket ja Retut ja myöhemmin Asterixit ja Lucky Luket. Mara Snåre, Jussi Lammila, Anne Ojanperä. Vasemmalta Emppu Tarvainen, Jari Hanén, Eko Palovaara, Ana Tarvainen. JARI HANÉN Biblussa duunissa MUN OMA MUMMO oli 1930-luvun lopulla jonkun vuoden Bärtsin biblun kirjastonhoitajana. Minulle on tosin hyvin paljon hyötyä siitä, että olen lukenut sellaisen kauhean määrän ajanvietekirjallisuuttakin, sillä usein käy niinkin, etteivät lainaajat mene syöttiin, ja silloin pitää vaihtaa kirjaa. Enimmät lainaajista ovat hyvin kilttejä ja herttaisia. Siihen mahtui hyvin toistakymmentä nuorta (vaikka kyllä myöhemmin ihmeteltiin että miten) ja siinä hengailtiin pari vuotta, kesät talvet
Alkuaan pirssit olivat tarkoittaneet hevosajuriasemia. Benz rakensi ensimmäisen polttomoottorin avulla kulkevan auton vuonna 1885. Viimeistään 1950-luvulla alettiin puhua amerikanraudoista ja dollarihymyistä. Vanhoja autosta käytettyjä slanginimityksiä ovat myös hyrrä, hyrysysy, kosla ja rukki. Vuokra-auton nimitys lyheni sitten käytössä pelkäksi pirssiksi, jonka monet vanhemmat muistavat omasta nuoruudestaan. Kaara, kiesi ja kärrykin ovat jo 1920–30-luvun sanoja. Monet ovat sitten viime aikoina ottaneet vahinkoa takaisin kokoontumalla 1950-luvun fiftarihengessä vanhoilla amerikanraudoilla polttamaan kumia Jäähallin parkkikselle. Hyrysysyä ehdotti alun perin automobiilin suomenkieliseksi vastineeksi Abel Klami Suometarlehden kilpailussa vuonna 1907. Kuvaan kuului, että hän oli humalassa. Auttika-sana perustuu tähän taivutukseen. Sana pirssi tulee venäjästä, missä birža tarkoittaa pörssiä ja hevosajuriasemaa. Lähde: Wikipedia. Vuokraautoasemia eli pirssejä syntyi eri puolilla Stadia. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 12 7.9.2012 13.47. 1900-luvun alussa autosta käytettyjä nimityksiä olivat muun muassa autsi, autsika, auttika, auttiska, fiuda, fiude, fiudi, fiudo, fiudu, fiutsi, fiutsika, fiuttika, fiuttiska ja biili, bilari sekä bilika. Automobiililiikenteen järjestysääntö vahvistettiin Helsingissä heinäkuussa 1907. Autosta on stadin slangissa ollut yli viisikymmentä erilaista nimitystä. . Varsinainen menestys olivat vuosina 1954–1955 Pauligin kahvipaketeissa olleet autojen keräilykuvat. avasi Suomen ensimmäisen autokaupan Helsingissä vuonna 1905. Aluksi auto-sana taipui kirjakielessä autto : auton. Kätevänä sanana kolari kuitenkin yleistyi nopeasti oman aikansa mediassa. Sana kolari syntyikin aluksi stadin slangissa tarkoittamaan autolla ajettua yhteentörmäystä. Niitä oli kaikkiaan 216 erilaista. Sen mukaan ajolupa auton ohjaamiseen piti hakea katsastusmieheltä. Myös hopasta on puhuttu jo 1910-luvulla, mutta sillä on alkuaan tarkoitettu Fordin T-mallin autoa. Jenkkiraudan sijasta piti tyytyä itärajan takaiseen ruplairvistykseen. Vuonna 1906 helsinkiläinen ajuri Wilhelm Orraeus sai luvan harjoittaa vuokra-autoliikennettä. SLANGIPROFFA HEIKKI PAUNONEN 12 TSILARI 4/2012 Fiude, biliga, amerikanrauta S aksalainen Karl F. Niiltä nimi periytyi sitten suoraan vuokra-autoasemille. elokuuta 1907. Niitä on tarkkailtu ja tutkittu huolellisesti ja aiemmin oli tavallista kerätä rekisterinumeroita vihkoihin. Stadiinkin autot rantautuivat pian sen jälkeen, ja Sergei Nikolajeff Jr. Vuonna 1913 Nikolajeffille valmistui upea autopalatsi, jonka hän kuitenkin joutui myymään jo vuonna 1918 Keskusosuusliike Hankkijalle. Taustalla oli ruotsin sana kollision. Nykyisin siihen törmää lähinnä Aku Ankan sivuilla. syyskuuta 1907 Rautatientorilla. Pitkään luultiin, että Suomen ensimmäinen auto oli kamariherra Hjalmar Linderin Mercedes Simplex, mutta nykyisin ensimmäisenä suomalaisena autona pidetään liikemies Victor Forseliuksen Benz Velo Comfortable -merkkistä autoa, joka saapui Turkuun Lyypekistä toukokuussa 1900. Ensimmäisen ajoluvan sai filosofian maisteri Yrjö Weilin 21. Ensimmäinen autokolari sattui 4. Sotien jälkeisessä säännöstelytaloudessa ne jäivät monilta haaveeksi, kuten Kupla-Volkkaritkin. Fiutsika, fiuttika -muodot on saatu ruotsinkielisten fikon-kielen kautta: autsika-fikon > fiutsika-akon, josta fiutsika ja siitä fiude. Vuokra-auto oli puolestaan aluksi pirssiauto. Autot ovat aina kiinnostaneet Stadin kundeja, isompia ja pienempiä. Kuvia kerättiin ja vaihdettiin. Koulujen pihoilla kundeilla oli vaihtovihkoina käytetyt jassot, vihkot, joiden sivut oli taitettu kaksinkerroin ja väliin oli pantu autonkuvia. Lisäksi monista automerkeistä on ollut käytössä erikseen lukuisia nimityksiä. Kurkela-niminen safööri ajoi silloin päin lyhtypylvästä. Sanalla fiude ei siis ole mitään tekemistä Fiat-merkkisen auton kanssa, vaikka niinkin on arveltu. Kumijalatkin eli taksit olivat pitkään Pobedoja
. Jotkut kartsat oli asfalttii, mutt kyll oli paljo perunapeltooki. Mä budjasin ihan snadina Haapiksella ja siell oli vaa pari haussii ja bulit hiekkakentsut ja niiden takana skutsi ja sen takana Toimela (ja sit se pikku-Huopis joka aina döfas). Mä olin hiton innokas fillaroija, ja mä skujasin kavereitten kanss ympäri Munkkaa. Tasan Stadin parhait. Mutt emmä ruvennu pitskaa, ku se oli kumminki nii kliffaa. Siihe skutsiin oli kanss jostai syystä kehittyny semmone alue, miss oli hemmetin hyvä skujaa skrämleitä. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.10.2012 mennessä. Mä sain mu eka fillarin ku mä olin jotai kaheksa. Eka mua hävetti se, mutt sitt siit tuli mun paras kama. Yks niist oli sii mist skuru oli enne rundannu vasemmalle rantsuun heti sillan jälkee – siin oli viel jäljellä muutama metri kiskoo ja just siitä alko yks buli skrubu joka varmaa oli ollu hiekanottomesta (ehkä tiilitehtaan?). Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Sanotaa nii, ett se oli just vastapäätä nykyistä Pohjolan haussii, Huopiksen toisella puolella. Mehä ei tietenkää skujattu pelkästää kartsoilla, maastoajelu oli hitsin kliffaa kanss. Sii kasvo harvaksee jotai pajuu mist oli kliffa kryssaa ja siin oli hyvii hyndii ja jännii mäkii. Pia me hitattiiki hemmetin hyvät maastomestat. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... Tosiaan, mä oon viettäny lapsuuden Munkassa, mestassa joka eka kuulu Huopalahden kuntaan ja sit ku mä olin vähä bulimpi nii Stadiin. Hjalmar-setä oli delannu ja mä sain sen vanhan mustan fillarin, jossa oli rekkari takalokarissa. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET KILU SKRIVAA TSILARIIN! . Se skrämlääminen. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. ”Saaplari mult käänty etupyörä vähä liikaa siin hyndassa nii ett mä tulin jotenki poikittai alas ja flygasin ja satula irtos ja styra väänty ja mä tietenki satutin vaikka mitä.” Tsilari_taitto_4-12_2.indd 13 7.9.2012 13.47. joulukuuta 2011 20:48:05 TSILARI 4/2012 13 Munkassaki skramlattiin K ävipä ihme pullero: Mä olin skrivannu seuraavaa Tsilaria varten scrämleyaiheisen stoorin, kun eteeni osui Heikki Paunosen stoori fillarista, ja siihen liittyvä styke ”Hampparilaakson skramley”. Mun juttu rajottuu muistelemaan skramley-hurjastelua Munkassa. Sillo mull oli aika uus muna-arkki eli Monarkki, ja saaplari mult käänty etupyörä vähä liikaa siin hyndassa nii ett mä tulin jotenki poikittai alas ja flygasin ja satula irtos ja styra väänty ja mä tietenki satutin vaikka mitä. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Tsilarin seuraava numero 5-6/2012 ilmestyy marraskuussa. EKS MINNAA LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. Pynn nen ilmo 18. Ja kyllä me skujattii! Siin oli yks hitsin buli alamäki, mihi sai hyvän faartin ja miss oli hynda keskellä. Munkka ei ollu mikään täyteen ahdettu mesta sillo (nyt o!), päinvastoin meill oli hitosti mestoja miss praijaa kaikkee stärää. Toine mesta oli Haapiksen, sittemmin Huopiksen, toisessa päässä. Kerra ku mä tsörasin siit nii mä kyll tajusin ett mull oli helvatin kova faartti, mutt mä annoin mennä vaa. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@ stadinslangi.fi
Mutsi skimpasi lisäksi talvella. Sen verran mäkin tykkäsin, että skabailin nuorena systerini kanssa Helsingin Suunnistajissa. Hän duunasi ja korjasi folkkan kledjuja ja ompeli myös meille skideille lähes kaikki kledjut. Mun mutsi oli himaompelija. Silloin siinä jengi voi dallata ja puistonpenkkejä oli pitkin baanaa aina Käbikseen asti. Se oli hyvä paikka skaboille. Mun faija ja mutsi kuuluivat urheiluseuroihin. Tämä tapahtui siinä 50-luvulla. 14-vuotiaana olin suunnistuksessa gimmojen sarjassa Suomen mesu. Kai ne oikeat skabat oli, kun faija vielä oli pyytänyt jeparin ajanottajaksi. Talvella oli skimbaskaboja ja kesisaikoihin suunnistusskaboja. Faijani ja mutsini olivat käteviä handuistaan. Monista haussimme perheistä tuli pitkäaikaisia ystäviä ja perhetuttuja. Tässä fotossa lähtövuoroa venaamassa on systerini Sointu. Kun me muutimme myöhemmin Flemari 5:een ja Wolskat Itä-Hakkilaan, niin tapasimme pitkään myöhemminkin. Muu jengi pällisteli skabaa. Mutsini on kuvassa toi baskeripäinen ja hänen vieressään Wolskien perheen bulimummo ja mutsini edessä on Marian isosysteri. Mun faija innostui järkkäämään haussin skideille skimbaskabat. Wolskat olivat taiteellisia ja niinpä Maria Wolska harrasti balettia skidinä ja hänestä tuli myöhemmin kuuluisa Raatikon tanssija. Oma pitsku oli niin snadi, ettei siinä olis voinu niitä järkätä. Olin silloin kahdeksanvuotias. Oma lyhyt stoorini on se, että aloitin skolen Vallilan kansiksessa, opparin Kuliksessa ja ylkkäriksi tulon jälkeen opiskelin Hesan verstaassa, josta sain maisterin paprut. Snadina perheemme asui Mäkelänkartsa 4:ssä. Oikealla reunalla selinpäin on Tuula Ahola. Mutsi kaiversi myös pokaaleja ja lusikoita himassamme. Mun faijani oli myös urheilutoimittajana mm. Mä oon kuvan keskellä seisomassa Maria Wolskan kanssa. Silloin ei vielä ratikat tsörannu sitä banaa. Meitä skidejä oli siinä talossa aika paljon. Duunipaikkani ovat olleet Hesassa: kakskyt vuotta SYP:ssä Aleksanterinkartsalla ja seitsemän vuotta Arabianrannassa Taideteollisessa korkeakoulussa. Mulla on päässä mutsin duunaama Minni-kotsa. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 14 7.9.2012 13.47. Iltiksessä. SEIJA EKS MINNAA 14 TSILARI 4/2012 Skimbaskabat Mäkelänkartsalla S ukujuureni ovat syvällä Stadissa. . Faijani oli kolmen polven stadilainen. Skimbaskabat oli hyvä järjestää Mäkelänkartsan välissä olevalle greenille. Isäni Apo on kuvan vasemmalla puolella jeparin vieressä, joka kloku handussa lähetti skimbaajat baanalle. Hänen varsinainen duunipaikkansa oli aivan vieressä Helta Oy:ssä, jossa hän toimi sorvaajana. Faija ja mutsi pelasivat korista ja käsistä. Mun faija Apo ( Alpo Koskimaa) ja mutsi Lahja oli hinkuvii urheilijoita. Haussimme keltsussa faija duunasi pokaaleja skimbaskaboihin ja mutsi kaiversi niitä. Tavattuani puolisoni muutimme Tikkurilaan ja asumme nykyisin Vantaan Päiväkummussa
Suurta osaa Pitkäsillan pohjoispuolella asuvia yhdisti työpaikka Elannossa. Rapussa oli valmiina hissikuilukin vain täyttämistään odottamassa. Sitä muuten on usein minulta kielen vuoksi kysytty. Taloyhtiö Aito ja pankin hissi Talomme kulmalla toimi monien vuosien ajan Kansallis-Osake-Pankki, joka tahtoi laajentaa konttoriaan niin, että se tahtoi vuokrata rapusta, jossa asuimme, koko ensimmäisen asuinkerroksen. Rakennus on nykyisin suojelukohteena. Hänen appivanhempansa eivät koskaan hyväksyneet sitä naimakauppaa, ainoan poikansa ääliömäistä tekoa. Minä puolestani pysyin ruodussa, hah. Myöhemmin vanhempani riskeerasivat ja ottivat "suuren lainan" ja ostivat samasta rapusta ison asunnon. Se "punakuntsi" puolestaan tarkoitti sitä, että Mäkelänkatu 33 kohdalla oli pitkät rivit punaisia kunnan puutaloja, kaupungin vuokraasuntoja, jossa asui paljon "punaisia". Minulle se sopii. Siihen aikaan taloissa se oli harvinaista ylellisyyttä. He tulivat Hämeen härkämailta nuorina Helsinkiin työn hakuun. KOP rakennutti hissin ja me menetimme kadulle vievän rapun oven. Siellä, missä Kulosaaressa, Kruununhaassa, Eirassa, Töölössä jne. Asuntomme oli ensin 32 neliön huone ja keittiö. Siellä, missä ruotsalaisia katsottiin nenänvartta pitkin omahyväisiä kun ovat. "Diili" tehtiin niin, että isämme vaati korvaukseksi rappuumme hissin. Asuntomme sijaitsi siis Mäkelänkadun ja Sturenkadun aivan kulmassa, taloyhtiössä nimeltä Aito. Asuimme keskellä sakilaisten asuinaluetta. Se tiesi myös sitä, että menettäisimme kadulle vievän kauniin ulko-oven. Osoite on Mäkelänkatu 29. Sodan päättymisestä kun oli kulunut niin vähän aikaa. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 15 7.9.2012 13.47. Miksi. Toiseen suuntaan kulkee katu, joka vie lähelle Paavalin kirkkoa. Poikahan häpäisi suvun. Voi silta minkä teit! Tai kyllä sen erotuksen taisi ihminen tehdä. Elannon ja sakilaisten kaupunginosa Mutta mistä siis olen kotoisin. Sen piti kulkea jo olympiavuonna ja kuljettaa kisaan osallistujia Olympiakylään, mutta joko aika tai rahat eivät riittäneet. TSILARI 4/2012 15 ” Olen siis Stadin friidu Vallgård Citystä, friidu joka ei ole mistään kotoisin. Puheesta sitä ei tunnista. Sisareni nai Kruununhaassa asuvan miehen. asuvien ei tullut mieleenkään käydä. Siellä minut kastettiin. MAIA RAITANEN EKS MINNAA A i sä oot niist rapatuist!" vitsaili Ripa. Siis puheeni ainakaan ei ole koskaan kenellekään kertonut mistä olen kotoisin. En siis ole oikein mistään kotoisin. Kotona ei saanut puhua Stadin slangia. Vanhemmat kun eivät olleet Stadista kotoisin. Sama jaottelu jatkuu niin kauan ja kaikissa sosiaaliluokissa kun ihminen on olemassa, ellei hän todella sisimmässään muutu. Siellä, missä asuvia ruotsinkieliset ja muut "paremmat" ihmiset katsoivat nenänvartta pitkin sivistymättömiä sillan pohjoispuolen asukkeja. Isä Tampereelta ja äiti Riihimäeltä. . Olen siis Stadin friidu Vallgård Citystä, friidu joka ei ole mistään kotoisin. Siellä, missä ei juurikaan ruotsia puhuttu. Pitkäsilta yhdistää Hakaniemen ja Kruununhaan. Pohjoispuolelta vähän arveltiin ja eteläpuolelta ei todellakaan tahdottu siltaa ylittää. Erot elävät mielikuvituksessa Helsinkiläisiä erotti aikanaan Pitkäsilta, jonka tarinaa voi seurata aina 1600-luvulta lähtien. Se oli 43 neliön huone, keittiö ja pieni "alkoovi" niin kuin tavattiin sanoa. Siellä vanhempanikin toisensa tapasivat. Ylempien kerrosten ikäihmisillä oli millä kulkea helposti ylös ja alas. Slangihan oli jätkien, "sakilaisten" kieli. Pitkäsillan pohjoispuolellakin oli suuria eroja niin kuin aina ja kaikkialla. Nämä asumukset olivat lähes rinnakkain, mutta miten suuri se ero olikaan! Ja arvostus! Tätä kirjoittaessani oikein hämmästyn taas kerran ihmisen mielikuvamaailmaa. Siellä, missä puhuttiin slangia ja kiroiltiin. Kadulla, jonka varrella syntymäkotini sijaitsi, alkoi kohta olympiavuoden jälkeen kulkea ykkösen ratikka. Totesimme, Ripa ja minä, asuneemme lapsina samoilla kulmilla Pitkäsillan pohjoispuolella. KOP oli varakas ja kun sillä oli laajalti vuokrattuna neliöitä, niin se tiesi sitä, että meillä oli mitätön yhtiövastike ja loka-, marrasja joulukuu olivat "vastikevapaata" aikaa. Niin silta kuin olikin, niin ei sen yli niin vain kuljettu. Puutalot rajoittuivat suorakaiteeseen, jonka sivut ovat Mäkelänkatu, Somerontie, Hattulantie, Kangasalantie. Asuin siis sillan pohjoispuolella ja "rapatussa" erotuksena "punakuntsista". Käytiin keskustelua työpaikalla, silloisessa Helsingin Sähkölaitoksen (nykyisin Energia) Verkonsuunnittelutoimistossa, aiheesta mistä kukin on kotoisin. Vastaan mitä vain, niin se uskotaan. Ratkaisu oli loistava. Miten se luokitteleekaan toiset erotuksena omasta erinomaisuudestaan, omien "kulmiensa" paremmuudesta
16 TSILARI 4/2012 Sirje ja Lasse Liemola Tsilari_taitto_4-12_2.indd 16 7.9.2012 13.47
Meidän jäsenlehti TSILARI on vuosi vuodelta kehittynyt ja sitä pidetään hyvin toimitettuna. Merkittävä teko oli myös TSILARIN formaatin muutos aikakauslehtityyppiseks. – Varsinaisena päivänä oon duunissa. Kertatempauksena stydi juttu oli Tasavallan Pressa Sauli Niinistön aamuborkat Hagiksen hallissa. – Mun aikana on ollu monta stydii tempausta joista on jo tullu perinteitä: Edeltäjien aloittama Stadin Friidu ja Kundin lisäks valkataa myös Stadin Junnu. Mä oon ollu messissä parikymmentä vuotta ja tsitannu monissa lautakunnissa kaupunginhallitusta myöten. – Useimpii yhdistyksii vaivaa jäsenkato. Mä liityin yhdessä Tarja Halosen ja monen muun stadilaisen valtuutetun kanssa. Tää Helsinki-päivän tapahtuma 12.6 on noussu meidän bulimmaks mediahäppikseks. Sit se alko taas sjungaa. Mä kiitän ja pokkaan nöyrästi et oon saanu olla liidaamas näin upeeta porukkaa! Miten aiot viettää synttäreitä. Mitkä on ollu slangijengin stydeimmät tempaukset sun aikana. STADILAINEN MIKKO SEPPÄLÄ TSILARI 4/2012 17 Bamis fiiraa Stadin Slangi ry:n ”bamlausdirika” Lasse Liemola fyllas 5. Mun jässärinumba on 921. LASSEN AULA. Kirkon kanssa aloitettu yhteistyö on poikinut MUTSI ON BESTIS Dumistsrykassa äitienpäivän tienoilla, SLANGITSYRKKA Aleksis Kiven päivänä 10.10 Kaltsin tsyrkassa sekä SNYGEIMMÄT JOULUBIISIT Kaltsinja Paavalintsyrkassa. Toiseks tärkeimmäks mä nostaisin luottamushommat kunnallispolitiikassa. Stadin Slangi kulkee vastavirtaan, meidän jäsenmäärä kasvaa tasaiseen tahtiin ja mä odotan sen ylittävän 4000 jäsenen paalun vielä tänä vuonna. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 17 7.9.2012 13.47. Stadi on siinä tiivisti messissä ja hoitaa tiedotuksen. Erkki Johannes Kauhasen duunaamana se toimii vielä tänään. Ekat bulimmat tempaukset oli PERINNEGEIMIT Hespiksen puistossa ja SLANGINÄYTTELY Jugend-salissa. syyskuuta 75 vuotta. TSILARI ilmestyi sanomalehtipaprulla tabloid-koossa neljä kertaa vuodess. Mä fiiraan koko vuoden erilaisilla häppiksillä. Media repäs siitä kunnon otsikot ja slangijengi oli rinta rottingilla! Mitä tavoitteita jengillä on nyt kiikarissa. Tää porukka kasvaa koko ajan, jäseniä taitaa olla 3700. Pysy kanavalla ja tuu messiin… . Stadin Slangiin liityin viime vuostuhannella ja bamiksena tulee kymmenen vuotta täyteen. – Mä oon aina ollu kiinnostunu yhteiskunnallisist asioist ja vapaaehtoisduunist. Sulla on ollu viimesen parinkymmenen vuoden aikana monenlaisii luottamustehtävii, mut eiköhän tää Stadin Slangi oo ollu se tärkein. Afasia – aivohalvaus on ollu mun sydäntä lähellä ja mä tsittaan Afasiasäätiön hallituksess. Mikä on kondiksen salaisuus. – Se on tää slangijengi! Mä saan sanoo bulit tänksit teille. Me ollaan kotiseutuyhdistys ja Stadin sekä slangin gamlat stoorit ja fotot kiinnostavat paitsi meitä gamloja myös jangstereita. Sinne voi tulla bamlaamaan ja stikkaa idiksii. Oma byroo saatiin hankittuu ja reduja tehtiin. Klaude oli sillo Slangin bamiksena ja keräs jäsenii vastaperustettuun yhdistykseen. Meillä on Käpiksess nyya kuntoutuskeskus jossa on mm. Lasse on liidannu slangijengiä kymmenen vuoden ajan. Talkoohommin! Mä luulen ett suuri osa jengii on messissä hyvän lehden takia. L asse Liemola födas 5.9.1937 Stadissa Annalassa budjaavan kauppapuutarhurin perheeseen ja tuli stuiduks Käpiksen yhteisskolesta. Hallitus on myös päättäny käynnistää selvityksen SLANGIN VALOKUVAARKISTON perustamiseks. Te ootte ollu mun henkireikä täs laiffis. Mä funtsin hetken ja sanoin ett kiinnostaa. Miten sä tulit messiin Stadin Slangin toimintaan. Hallituksen jäsenii on aina paikalla. Mistä se kertoo ja mistä sä luulet et se johtuu. Lasse Liemola oli 1950-luvun lopulla suomalaisen iskelmän eka nuorisoidoli ja sjungas semmosii stygei ku ’Diivaillen’, ’Anna pois’ ’Diana’, ’Living doll’, Olet kohtaloni’ ja ’Me nuoret’. Jangsterina oli partsikassa, kuuskytluvulla pyydettiin Lions-toimintaan ja 1977 siirryin Rotareihin, jossa mä oon vieläkin. Se slyyttas 1966 ammattimaiset lauluhommat, alko duunaa bisnestä, blisas vegesafkaa ja muuta rehuu. Ilman Klauden aktiivista otetta mä ja monet muut valtuustossa olevat stadilaiset tuskin olis liitytty messiin. Nyt on päätetty aloittaa jokaviikkoiset slangitreffit Olutrafla Milenkassa tiistaisin klo 18–21. Yhdistyksen syysmöötissä mut äänestettiin bamikseks. Tää on ollu todellakin kaikkein tärkein juttu mun laiffis. HOKElanto sponssaa borkat, bulkit ja kakut. – Toiminta oli alkuun hakusessa, suuntaa haettiin. Mä tsennaan kuinka tää Stadi toimii. Jengillä on omass himas gamloja fotoja joita arkistoimalla ne säilyy jälkipolville. Syksyn buli juttu on BIISISKABA, josta voit pluggaa lisää tästä Tsilarista ja nettisivuilta. Ku Klauden kausi oli päättymässä hän skulas mulle ja ehdotti bamiksen hommaa. Millä lailla slangijengin toiminta on tänä aikana muuttunu. Stadin Friidun ja Kundin valkkaaminen oli myös alkuajan idiksii. – Mä olin kaupunginvaltuutettuna Klaude Bremerin kanssa. – Meill on kyll idiksii hihassa, resurssit alkaa olla hintsussa. Innostus oli kova ja toiminta keskittyi jäsenhankintaan. Varttia vaille sata lasissa ja virtaa ku nuorella kollilla
Lindqvistit ku asu ekassa kerroksessa pitskun puolella niin niille oli helppo mennä suoraan fönsteristä. Ei sillon käyty kavereita hakemas ulos – sen ku vislattii kartsalla. Sinne ku tuli pari asiakasta nii se oli täys. Hesperian puistos mis nykyään on Finlandiatalo skulattii pesistä ja Nerviksen puistossa kans, vaikka sota-aikana sirpalesuoja vei puistosta suuren osan. No sit oli museokadull Elanto ja muita lafkoi joten kauppoihin oli lyhyet matkat. Sit rupes tanssipaikat kutsumaan ja varsinkii Alppilassa, missä Dallapé ja muut hienot orkat skulas. No vaik me kundit oltii välil vähän villii ja juoksutettii talkkarin mutsii niin kyl me kuitenkii aika hyvin hänen kans pärjättii; oisko osuutens ollu sillä kun me kundit aina kerättii asukkailta talkkarille joulufyrkat. Sit siin oli kans mankeli mis käytii mutsin kans pyykit manklaamas. Sitä mä vaan ihmettelen et mistä mun mutsi sai sitä fyrkkaa millä pysty slumppaa kallista läskii siivoojan liksalla. Julkinen liikenne skulas hienosti ku vitosen spora tsöras Nervistä pitkin ja pysäkki oli siin skolan edessä. . Tsilari_taitto_4-12_2.indd 18 7.9.2012 13.47. Sillai sitä yks ja toinen löysi elämänkumppanin ja muutti veks hienosta kotitalostaan. No, sit joku meist kävi tanssiskolan nii päästii halvemmalla kun hän opettaa toiset jöraamaan. Siin samas talos oli kans maitokauppa ja sit siin oli skutsari ja se vasta olikii tarpeellinen lafka ku ei sillon ollu fyrkkaa slumppaa uusii blääkii vaan korjautettiin skutsarill. N erviksellä oli tosi kliffaa budjata jo senkin vuaks ku siin oli kaikki kaupat lähellä. Sit oli taas rauha maas. Sen sirpalesuojan pimeissä sokkeloissa oli jännää seikkailla. Jos kaverin naama ei ilmestynyt fönsteriin niin siitä tiesi et se ei ole himassa. Sit samas bykkas siin Temppelikadun kulmas oli lihakauppa mist sai sota-aikana slumppaa tiskin alta läskii pahimpaan nälkään ja kovaan hintaan. Ihme oli ettei mitään pahempaa sattunu, kun kiipeiltii ulkorappuja talojen katsille ja sieltä muiden talojen katsille. Nervanderinkatu 12:n historia 1915–2005. Sit siin oli Tunturikadun ja Cygnaeuksenkadun kulmas Lehmarin (Lehmuskosken) sekatavarakauppa, jonka ikkunan edes meil oli treffipaikka. Kirjoitus on julkaistu teoksessa Tunturinkulma Töölössä. No suurta seikkailuu oli kun jaagattiin rottia talon haisevista roskiksista. Jollain oli veivattava grammari ja muutama levy ja niin sitä opittiin vähitellen jöraamaan. Tosin se piti aika kolinaa ja kirskuntaa, joka kuului ihan sisälle asti, vaan kyllä siihen pian tottui. Nervis kympissä oli ihan snadi maitokauppa. No, kyl bulit systerit pysty jo snadisti jeesaamaan. MATTI PIETILÄINEN EKS MINNAA 18 TSILARI 4/2012 Nervis kakstoista Olen budjannut tässä Nervanderinkadun talossa vuosina 1941–1951 ja se talo oli silloin aivan erilaisessa kunnossa kuin nykyisin
Se on suorastaan uskomatonta! Sitä luulee kaikenlaista, ku toi muisti ei enää oikeen skulaa. Fogelit shungas koko aamust iltaan ja aina skriinas suulis. Kantsi plokkaa! Syksyn satoja ventates toivotanki kaikille kuulaita syyspäiviä. Mut ei kaikki sentää ihan pieles oo ollu kuiteskaa. Mä olin sen jossain vaihees vääntäny slangiks ja aattelin, et se stemmaa tähän saumaan oikeenki hyvin. Tänä vuonna koko luonto oli vihree. Reissulla törmättiin naapurimökin emäntään ja sen kans sit funtsattii, et kuka ne marjat plokkaa sit, ku me ei enää jakseta. Tänä kesiksenä sireenit ja juhannusruusut kukki mun mielest samaan aikaan ku ennen muinoin, sillon ku oltiin snadeja, siis juhannuksena. . Voi sanoo, et luonto pisti parastaan. Kuin ihmeessä me ollaan päästy tähän asti eikä viel oo delattu. Tätä skrivates puolukat punertaa mättäil ja kelit on semmoset, et suppiloit voi syksymmällä tulla taas oikeen kunnolla. Tattei en viel oo nähny, mut muutama kunnon kanttarellisoosi on äijän kans skruudattu. TSILARI 4/2012 19 SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA KAIKKI HYVIN O ltiin taas yks päivä metskus saalistamassa. ”Kaikki pitää saada valmiina”, sano semuija, ”kyllä ennen oli pakko itse yrittää. Ja kuin on mahdollista, et meil oli kimpassa niin kliffaa. Ja mikä on nautties talvella aamupuuron päällä mustikoit ja vattuja. Tää kesis oliki siks snadi pettymys. Kuin kummas me kyntättii busaa leikkikamoi kävyist, stideist ja stenuist, vaik me ei yhtää snaijattu, mitä merkkaa virikkeitä antava braijausympäristö, terapia tai paneelikeskustelut, jois funtsataa , mitä meinaa ”pennut ja kulttuuri” me, ku stondattii kriguaikaan botlarija strömarijonois gamlois, paikatuis kledjuis, klabbeis vedupohjaset tsengat, me, ku tsitattii iltahugis skoilen galsois luokkahuoneis, skrivattii vihkoihin läkii kniigoist, ku oli peritty systerilt, broidilt tai kaverilt tai slumpattu jo valmiiks gamlana, ilman aamiaist ja skolekyytii, eikä mitää snaijattu koulukypsyystesteist, blumstereist ja mehiläisist tai ilmasest opiskelufyrkast. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 19 7.9.2012 13.47. Meil ei ollu mitää ongelmaa, et mitä me duunattais, ku joskus oli leedii aikaa. Tämmönen se juttu on: Kuin kummassa me ku födattii, vaikkei ei ollu mitää mutsijumppaa, -fyrkkaa ja venttausneuvolaa, kuin helkutissa me, ku kasvettii ilman lapslisää, lekarii tai tarhaa, ilman vaippoi, plastiikkaa ja teippii, millä pahuksen konstil me opittiin dallaan näin kauas ja kauan. Eikä me bonjattu mitää, et on joku kuraattori, skolepsykologi, nuorisotila tai kunnallinen lautakunta. Et ennen oli kesikset kesiksii. Vodaa tuli välillä nii, ettei dörtsist kandenu pitskulle mennä, ja jos ei regnannu, oli semmonen hiivari, et fisustaan ei ollu mitää asiaa. Blumsterit oli komeita ja kasvo pituutta ja leveyttä, mustikoit ja vattui sai plokkaa niin paljo, ku jakso himaan ronttaa. Meil vanhoil skremmoil ku on semmonen kumma luulo, et kaikki ois muka ollu ennen paremmin ku nyt. Ja kyllä sitä tehtiinkin vaikka mitä.” Ku mä palasin himamökkiin, tuli mieleen semmonen snadi stoori, ku mä sain mun kaverilta kai viime vuonna. Nuorta jengii ku harvemmin niis hommis treffaa. Ainaki viime ja edellisenä kesiksenä ne oli jussiin mennes jo aikaa sitte kuihtunu. Mustikoit tuli litrakaupalla. Sen takii kai edelliset pari kesist tuntu niin kliffoilt, ku ne muistutti muka meiän lapsuuden kesiksii
Usein bussin etupenkkiin raahautui spurgu matkallaan Ruohiksen Liekkihotelliin, Lepakkoluolaan. Moni alkoholisti kertoo kuitenkin saaneen pelastuksekseen jonkun itseään korkeamman voiman, joka on tuonut muassaan käsittämättömän TEKSTI JA KUVAT PEKKA KURVINEN STADILAINEN Ihminen nousee roskalaatikosta. Arskan kierre katkesi Arvo Kustaa Parkkila syntyi tammikuun viimeisenä päivänä 1905. Arska Parkkilan patsas Lapinlahden puistikossa. Ruohiksen sillan alla muoviflindu kiersi, kun aikanaan kaikkensa isänmaansa puolesta antaneet jermut eivät olleet kokemuksiltaan toenneet rauhan ajan yhteiskuntaan. Tunnen vieläkin sieraimissani kundien huokosista pursunneen tenun – liekkiviinan – ja skeidan dunkkiskatkun, jota laitapuolen kulkija kantoi muassaan ja joka leijui koko loppumatkan. Miehen tarina sisälsi tutut ainekset: avioero, asunnottomuus ja sammioittain brenkkua. Juomiksi kävivät oman firman nimissä hankitut suolainen puli ja kolina; pään saivat sekaisin myös Kivelän hermoklinikan pillerit. Piskuiseen Lapinlahden puistikkoon pystytetty kumaraisen miehen patsas palautti minut oppikouluaikoihini. Toivottomalta näyttäneeseen kierteeseen kuuluivat elitistisimmillään yömajat, mutta arkisimmillaan rappukäytävät, pahvimajat ja veneenaluset. Vuosina 1969–77 kuljin dösalla Ressusta Laruun. Sekalaisten duunien jälkeen hänkin joutui sotaan, haavoittui ja koki monen ruodiskaverinsa kohtalon – henkisen romahduksen. Bärtsigan Rälläkkä, Rööperin Nubis ja Erottajan pommisuoja kävivät tutuiksi Järvenpään alkoholistien vastaanottolaitoksen kolmesti kolunneelle. Elämänliekki hiipui pyörätuoleissa, kainalosauvojen tukemina ja luonnon armahtaessa. 20 TSILARI 4/2012 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 20 7.9.2012 13.47. Arska varttui kasvattilapsena körttiläisperheessä eikä tiennyt vanhemmistaan muuta kuin että faija oli densa. Spurgujen auttaja Arska Parkkila DUUNASI EIKÄ BAMLANNUT H imakulmien iltadallailu tarjoaa uskomattomia aarteita jokaiselle Stadistaan kiinnostuneelle