Tsilari 3/2025 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta | Hinta 10 €. Nro 3/2025 | Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti | 30
TERO VAARA -Mamban kaikki hititDEGERBY POSSUJUHLAT • GRISFEST LAUANTAINA 19.7.2025 klo 17.00 24.00 Liput ennakkoon: 63,50€ Degerby Deli & + kulut. Portilta, jos jää, 68€ Hotellitarjous:www.hotellisiuntio.fi /Creedencenights ilta täynnä hittejä PEPE WILLBERG PEPE WILLBERG -Pepen kaikki hitit-60’s hits20-vuotis Megabileet 20-vuotis Megabileet Europe #1 Hyvän mielen lahja kaikille lipun ostajille! JIRI NIKKINEN Band hits
3 Tsilari 3 | 2025. Timo Alarik Pakkanen 25 Tarmon stoorii Jeongdo “Jeka” Kim 26 Stadin syke: Kulttuuria juhannuksen alla Risto Kolanen 28 Fiude tunkee tunteisii Rafu Nyberg 29 Kun Iso Väiski slangas Mikko Seppälä 30 Tyttönorssien skrivaukset: Kohtauspaikkana disko 31 Rehupuntti: Fisustus o fantsuu Juha ”Jorkki” Jormanainen 38 B. 12–13. 4 Snadit 5 Hedari S. 8 Stadin Friidun slangibootsit Tiina Linna 10 Stadin Kundi Mikko-Olavi Seppälä vaalii kulttuurimuistii Jeongdo “Jeka” Kim 12 Vuostuhannen kuohuis Virve Kuutar 14. S. Wisser: Digimenopaussi Rafu Nyberg TERO VAARA -Mamban kaikki hititDEGERBY POSSUJUHLAT • GRISFEST LAUANTAINA 19.7.2025 klo 17.00 24.00 Liput ennakkoon: 63,50€ Degerby Deli & + kulut. Slangijengin 2000-luvun hissaa s. 22 Musa kelaa syviksii Mikko Seppälä 23 Faijani Oiva Olli Anikari 24 Mist tsennaa, et Stadis on suvi. Palminen 6 Yhteystiedot 7 Bamis H. 31 KANNEN FOTO: RAIMO KUITUNEN. Stadin Friidu ja Kundi julkistettii Jeongdo “Jeka” Kim 15 Normandian maihinnousu – Finski messissä: Olavi Nenonen Jari Nenonen 16 Slangilodju: Stadilaisen kaks karttaa Heikki Paunonen 18 Gartsoja, veeguja ja slangi Pentti Arajärvi 19 Kesis ja futis Antti Tarvainen 20 Kymmenvuotiaan kundin päiväkirjasta 1952 Jussi Lahtinen Stadin Friidu ja Kundi haastiksessa s. Saksala 33 Slangi blisaa 32 Skabat 34 Pluggaajat 36 Slangijengi 39 Slangi järkkää FO T O : TA IS T O R A N TA LA . Vihreen oksan esiintyjille 2007 Savoyssa dilkattin vihreet oksat ja kunniakirjat. 8–11. Portilta, jos jää, 68€ Hotellitarjous:www.hotellisiuntio.fi /Creedencenights ilta täynnä hittejä PEPE WILLBERG PEPE WILLBERG -Pepen kaikki hitit-60’s hits20-vuotis Megabileet 20-vuotis Megabileet Europe #1 Hyvän mielen lahja kaikille lipun ostajille! JIRI NIKKINEN Band hits Stadilainen rehupuntti: Snygei fisui, mut ei mitää mahiksii, jos et sä haldaa ees alan slangii
Ne jotka skujaa fiudee, fillarii ja dallaajat. Muuten kyl, ku kääntää slangiks, ei kande yrittää sanatarkkaa käännöstä. Slangiproffa on ollu messis järkkäämäs slanginkeruuskaboi ekan kerran Tyttönorssis jo vuonna 1975. Miksi, lapsi kysyy. 3. Siit, mihin fyrkat käytetään, päättää lautakunta, johon Slangiproffaki nyt kuuluu. VK Oopperayhdistys Operaatio! ry tuottaa oopperan Viitta, missä on mahis nauttii 50-luvun Stadin slangii: ku pääosa Mikael ja sen jelpparit sjungaa niiden fiiliksii ja funtsintaa, nii tulee tekstitykset, ku on käännetty slangiks. Sendaa sun versio meiliin: virve.kuutar@gmail.com. 2. Ei ollu frendii näkyny aikoihi, ni riitti bulisti bamlattavaa. Slangiproffan toiveest rahastoon yhdistettiin keruut sen omas skoles eli Norssis ja nyt niidenki osallistujille voidaan bungaa palkintoi rahastost. Miten sä kääntäsit stoorit tost alta. Alko juttu luistaa. No tietty sil, ett siel budjais bulimmin jengii. (60-luku) Siit oli bulisti aikaa, ku oltiin treffattu mun frendin kans. 1. Skrivaa kans, mil vuosikymmenel sä oot födannu. (80-luku) Mite se skuffattais, että Stadin kartsoilla kaikki olis tsomiksessa. Viimeks pyysin pluggaajii skrivaa, miten ne kääntäis tekstii. Fyrkkaa voi antaa norsseille tai bungaa siit aineiston tallennuksii ja arkistointii. Osa niist on alla. Tuliki kliffoi käännöksii. Voin sit ottaa pluggaajien käännöksii messiin jatkossaki. Oopperan on säveltäny Giacomo Puccini. Rahaston ekat fyrkat tuli friidujen skolen (Stadin ekan suomalaisen tyttöoppilaitoksen) entisilt oppilailta vuonna 1972. VK Slangiopen snadit Slangiproffa anto fyrkkaa rahastoon Viime vuonna Slangiproffa Heikki Paunonen alko funtsaa, ett vois vaikuttaa Hesteon koululaiskielirahastoon, jota Kotikielen Seura hoitaa. (50-luku) Nyt on sun vuoro. Fotossa on kans Matias Raveila ja Viivi Tulkki. Eivätkö kaupungin kaduille mahtuisi sulassa sovussa kaikki autoilijat, pyöräilijät ja jalankulkijat. (80-luku) En mä ollu treffannu mun frendii, niin just sen takii me vedettiin lärvit. Tekstityksissä on megessä slangin lisäks härmä ja hurri. Idis oli kerää ja tallentaa kieltä, jota bamlattiin Tyttönorssis (Kakkosnorssis, Viikin Norssis). Ni meil riitti stoorii. Samal rahaston nimi bytskattiin Hesteon ja Heikki ja Marjatta Paunosen koululaiskielirahastoks. Stadin Slangi ry:n tapahtuma Espalla on Helsinki-päivässä parasta. Ku pluggaat, ni hiffaat, ett muutamis on vedetty överiks, eikä sisältö oo ihan sama ku alkuperäses. Suluis on merkattu, millo skrivaaja on födannu. Ku Slangiproffa lahjotti rahastoon fyrkkaa 14.3.2025, pääoma tuplattiin. Stadin ytimelle ois parasta, jos siel budjais enemmän jengii. 4 Tsilari 3 | 2025. JK 50-luvun slangii oopperassa FO T O : M IN N A PE LT O N EN Hannu Niemelä (vas.) esittää pääosa Mikaelia. Oopperan alkuperäne versio taas jutskaa 1910-luvun Pariisista. Helsingin keskustaa elävöittäisi parhaiten se, että siellä olisi enemmän asukkaita. Slanginnosta on duunannu muusikot Juha Nuutinen ja Timo Vakkilainen, Hulé Huuhtanen oli siinä jelpparina. 1. (60-luku) 2. Riippuu tilanteest, voiks ihan niin skrivaa. Ooppera shungataan italiaks, mut sen teemana on Stadin sataman laiffi olympiavuodelta 1952. Oopperan ensi-ilta on 13.8, ja esityksii on elokuussa yhteensä viis. (80-luku) Miten stadiin saatas laiffii. Siksi, äiti vastaa. Täs on taas muutama esimerkki siit, miten slangi muuttuu. En ollut nähnyt ystävääni pitkään aikaan, joten meillä riitti paljon juttua. (50-luku) 3. Rahaston sääntöihin on skrivattu, ett pääomaa ei saa hassaa, vaan dilkataan korkoi tai tuottoi. Jos oot kiinnostunu, tsekkaa Operaatio! ry:n himasaittii! Libarin voit jo tsöbaa liput.fi -saitilta, mistä saat kans lisää infoo esityksist. Eiks Stadin kartsoille mahtuis kaikki iha iisisti, sama se et skujaaks, fillaroiks vai dallaaks. Ei kannata itkeä, vaikka elämä joskus kolhisi
Vastaus rubariin: ei kantsi olla snärkki. Meil oli just kuntavaalit. Diktaattoreiden ja sellaisiks treenaavien lobotomiaan ei meikäläisten handut ylety. Uutiset maailmalta, lehtien lööpit ja rubarit on mutatoitunu klesaks viihteeks. Pidetään me katse himahuudeissa ja oma demokratia kondiksessa. 5 Tsilari 3 | 2025. No, tsiigataan sit tonne Villiin länteen. Siel budjas ekaks vaan inkkareit. Pakkohan siel on meggessä olla tuore pläsi tai seniori, ku ei vaan tsittaa monttu bosessa. Sitä hodettaa ny helkkaristi toi lebensraumi. Ja Jenkeis pressal on valtaa melkeen ku diktaattoril – tai ainaki tää MAGA-bossi sitä just niin paljon hinkuu. Joteski on födannu stydi fiilis, et demokratia ja fiksu funtsaus on spöijannu veks muodista. Mut niitten demokratiaa oli kinkkist bonjaa: se dilkkas jengin kahtia ja finstaajat nyysi luuserit. Ku diktatuureis tyranni äkseeraa, se on menoo. Ku finstaajil oli buumi päällä, kenel vaa oli mahikset tulla pressaks. Noin välkkyy ruudinkeksijää ei varmaan voitas valkkaa äänestämällä bomtsikaks missää demokraattises mestas. Viilee rinkikää persläven ympärillä ei jeesaa. Mut tällast dilleilyy tää alkaa olla muuallaki. Meil demokratiois on sellanen dorka systeemi, et jos me satutaan valkkaan jollekki sitsille idiootti, ni meil ei oo mitää mahkui syyttää muita ku itteemme. Ollaan skarppina, et Härmäs ja Stadis ei pulpahda pintaan skitsoi höynii, joille bulein jutska elämässä on olla ideologisesti oikeessa. Ku ne oli ylija yksmielisesti skodannu tarpeeks inkkareit ja reservoinu loput, siel ruvettiin sprettailee, et ne on boltsin ylivoimasesti demokraattisin jengi. Sit sinne dyykkas skoobareit, siis eurooppalaisii mamui. Niil skulas komeesti, ne oli luovii ja kovii painaa duunii. Mikää ei oo niin kahjoo, roisii ja stupidoo ku krigu, ideologinen kragis. PS. HEDARI SEPPO PALMINEN Mikää ei oo niin kahjoo, roisii ja stupidoo ku krigu, ideologinen kragis. Kantsiiks olla snärkki. K u tsiigaa töllöst uutisii, A-tookkii, A-studioo, plaraa sosiaalist mediaa, pluggaa Uutta Juttuu ja Hesarii tai jotain muuta aviisii, ni hiffaa, et boltsi on kajahtanu umpihöneliks. Sitä se hinkuu lisää ainaki sen verran, ku sloboilla oli sillo, ku ne oli niitten omast mielest suurvalta. Hyväs lykys se voi olla älykkö slangidiggari, ku pyytää blyygisti bamlaushugii ja kuiskaa: Ei jumalaut, ei kai me ny kimpassa voida noin dillströmmei olla. Niil oli Biblut, reflut ja kifrut. Eikä ne kaikki mulkvistei ollukkaa. Mä oon aika saleteis, et ku päättäjät lemppaa ideologiat narikkaan ja funtsaa meitä, ku budjataan tätä Stadii, jää ainaki viime vuosien älyvapaat kokeilut duunaamatta. Ne blandas valtaa snadisti nyyaan asentoon. Idäs on huseerannu koko tän vuosituhannen fitin olonen diktaattori, ku diggaa Neukkulan hissaa. Trabeli on siinä, et demokratiat on vammasen tahmeit frelssaamaan demokratiaa. Ei oo kyl mikää uus ilmiö
Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. 045 186 7238 www.stadinslangi.fi Harri Saksala, bamis harri.saksala@gmail.com Virve Kuutar, varabamis virve.kuutar@gmail.com Outi Havia outi.havia@kotiposti.net Risto Kolanen ristokolanen@gmail.com Raimo Kuitunen raimo.kuitunen@outlook.com Reijo Lainela Jäsenrekisterinhoitaja, hallituksen sihteeri reijo.lainela@gmail.com Ragnar (Ranccu) Lilius ragnar.lilius@gmail.com Soile Tammisto soile.tammisto@elisanet.fi 1. Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 30. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. varajäsen Lasse Solman lasse.solman@gmail.com 2. Mut byroo on auki tiistaisin klogu 15-18, ett pääset slumppaamaan libareita Savoyn bileisiin. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 186 7238 Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Jäsenasiat, reduilmottautumiset, ostot lafkasta, Tsilarin osoitteenmuutokset. Byrooduunari on kesiksellä heinäkuun. varajäsen Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Sirpa Halmela, taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta) sirpa.halmela@elisanet.fi Hallitus Toimituskunta Päätoimittaja Seppo Palminen seppo@palminen.com 050 552 1360 Toimitussihteeri Jeongdo Kim tsilari@stadinslangi.fi 044 9888 368 Valtteri Hellgren Risto Kolanen Virve Kuutar Tiina Linna tiina.m.linna@gmail.com Rafu Nyberg rafu.nyberg@gmail.com Mikko Seppälä mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Tsilarin vakkarifotaajat Raimo Granberg Marit Henriksson Esko Koivisto Raimo Kuitunen Jarmo Meriä Aki Schadewitz Matti Snellman Taitto Sivupainajainen Kirsi Pääskyvuori Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Aikakausmedia ry:n jäsen Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liitto Kultti ry:n jäsen 6 Tsilari 3 | 2025. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Elokuus byroo on taas auki tiistaisin ja torstaisin klogu 15-18. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen ja Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä stadilaisuuden ilosanoman levittäminen
No, täällä Stadissakin alettiin funtsii eli et mikäs täällä olis sit niinku se murre. Juhlavuotta mennään! Jebu! Mut miks just sillon ja ketkä sen kekkas. Tosta vanhasta slangista ja sen bamlaajista mä jaksan edelleen vauhkoo. Kuvioon vaikutti kuulemma myös se et 90-luvun alussa Härmässä elettiin jonkinlaista murrebuumia eli jengi jossain Savossa ja Juupajoella ja siellä innostu yhtäkkii siitä omasta ”viäntämisestä” eli siitä mitä ne bamlas. S e oli vuosi 1995 ku tää slangihomma potkastiin käyntiin. Siinä kuuntelijoiden piti suorassa lähetyksessä kääntää slangilause suomeks. BAMIS HARRI SAKSALA Hiffaanks mä oikein jos mä sanon et slangi on aina ollu niinku tavallisen jengin läppä. Eli ei sitä missään Tölikän tai Kaivarin porvarishimoissa bamlattu. Kummallekkin lyftaan gotsaa! Kesis on täällä joo ja uusi Friidu ja uusi Kundi valkattu ym! Otetaan siis lungisti, relataan, ja jatketaan sit syksymmällä! Kaikenlaista kliffaa 30v juhlahumua sillon tulossa!! Klaidulla fiiliksellä vaan menoksi! Hara, bamis 7 Tsilari 3 | 2025. Sit vaan joku honas et slangi! Hiffaanks mä oikein jos mä sanon et slangi on aina ollu niinku tavallisen jengin läppä. Hiffaanks mä oikein. Eddu tuli tutuksi ku pyöritin Radio Stadissa Slangilausenimistä prokkista. Tai jos joku siellä bamlas, niin ihan dorkahan semmonen jengin mielestä oli, älyvapaa. Eddu piti mun lauseita ihan hoopoina ja se alko lähettää mulle kunnon matskuu! Ekin taas opin tunteen näissä slangiyhdistyksen juitsuissa. Mulle on kerrottu et idis ei tullu mistään Espoosta tai sieltä, ei ollenkaan, vaan se jengi joka puuhas Työläisäiti-patsaan siihen pudeen siihen Sturenkadun ja Porvoonkadun risteykseen, niin se sama jengi skrivas nää Slangin perustamispaprut ja muut byrokratiat ja siitä se sit oikeestaan lähti. Vanhaa slangiahan bamlattiin ennen muuta Bärtseillä, Sörkässä, Valgassa ja Rööperissä eli siellä mis oli satamat ja mis tehtaanpillit sjungas ja mis oli duunarit ja köyhät ja se jengi. Mulla kävi aikoinaan tosi munkki tai sanoisinko et mulla oli tosi hyvä tsägä kun mä opin tuntee kaks vanhan slangin nerokasta kaiffarii eli Janzonin Eddun ja Mattssonin Ekin
– Kasarissa taas on parasta Gunnarit. Mut siinä ku ne oli bamlannu Reitsun kans, oli hämmennys haihtunu, tilalle tuli lämpö ja ilo. Piti muotifarkutki stailaa vähän omal taval. Elli on nimittäin Haloo Helsinki! -nimisen bändin vokalisti eli shungaaja ja basisti. 8 Tsilari 3 | 2025. Elli tunnustaa, ett joskus ku se lysnaa gamloi plattoi, sil alkaa vähän posket punottaa. Ei mikään seinäruusu Rock on osa Elliä niiku strömarit Kosmoksen ruokalistaa. Stadilaisen tunnistaa siitä, että se on sanasa mittane. Samaan aikaan Jere ja Leo etsi laulajaa niitten bändiin. Vois oikeestaan sanoo, että ne pelasti koko vuosikymmenen, Elli skriinaa. Teini-Ellin aitous, sen halu skulaa ja rokkaa niin, että rytisee, ei oo kadonnu, Elli kelaa: – Me saatiin bändinä ja muutenki kasvaa ilman, että tarvi miettii, noustaaks me joksku ilmiöks tai trendataaks me Tiktokis. Ja ku Elli tsittaa stadilaisen kahvilan iltapäiväs bulis lätsäs, nahkarotsis ja blehois, mis on keltaset linssit, se on helppo uskoo. Se funtsaa, ett oli siel paljon muutaki hyvää, mut perus kasaripoppi ei vaan uppoo. Elli sielus rämisee aito rock, mikä natsaa erityisesti siks, ett sen duuni on nykyään rokkaa. Kerran Petteri pyysi bändii skulaa Bändikoulun konsertis, ja silloin bändil ei viel ollu nimee. Eniten se diggaa kuus–seitkytluvun musaa, kledjui ja meininkii. Niist digataan, mihin tahansa ne menee, vähän niiku J. Haloo Helsinki! tuli nimeks sit ekan sinkun mukaan. STADIN FRIIDU TEKSTI TIINA LINNA Stadin Friidun slangibootsit E lisa ”Elli” Tiilikaisest tuntuu hyvält olla vuoden 2025 Stadin Friidu. Ku byrooduunari Reitsu Lainela skulas uutiset, Elli kertoo, ett se oli aika yllättyny. FOTOT: MAREK SABOGAL. – Mut kyllä mä tunnen syvää hellyyttä itteeni ja kundeja kohtaan, ku kelaan, miten nuorii me silloin oltiin. – Nollarin Miss Sixty -farkkuihinki mä yhdistin Conssit ja Gunnareiden paitoi. Sellanen tarvittiin ekaa keikkaa varten, ja Ellin faija heitti sit puhelimes, ett ne vois olla Ring – se nimittäin tsöras just sillon Kehä ykköst pitkin. Musaluokat käyny friidu skulaa kaiken laisii soittimii, mut instrumenteista ääni on kuitenki vaivattomin, soittimist iiseiten lähestyttävä on piano. Sama pitkäjänteisyys kantaa meidän tekemistä edelleen. Slangi on mun henkiset bootsit. Niin on Elliki, se tulee paikalle täsmällisesti – eikä Stadin Friidulta muuta odotakaan. Ei ollu kuulemma osannu edes odottaa moista. Elli minnailee bändin alkuaikoja: – Ennen Haloo Helsinki! -bändii lauloin ja soitin bassoo muutamas bändis Bändikoulus. Näin synty Haloo Helsinki! Samalla Petteri ehdotti, että ois siistiä, jos laulajaki skulais jotain, ja silloin mulle valikoitui laulun lisäksi basso. Karjalaisest. Haloo Helsinki! on keikkaillu ympäri Härmää kohta jo kakskyt vuotta. Taisin ite olla 17, kun meidän eka sinkku – Haloo Helsinki! – tuli. Bändi koulun perustaja Peter ”Petteri” Kokljuschkin vinkkas mut kundien luo, ja samoihin aikoihin löyty meidän rumpali Jukka. Samalla teinimuusikoist on kasvanu aikusii. Haloo Helsinki! -bändin nyya promofoto, missä vasemmalla Leo Hakanen (skitta), Elli, Ellin olan takana Jukka Soldan (rummut) ja oikealla Jere Marttila (skitta)
Onneks meil on ihmisii, jotka suojelee luontoo ja tekee työtä sen eteen, ettei kaikki metsii hakattais. Musan lisäks lähiluonto on PohjoisHelsingin kasvatille tärkee henkireikä. Mulla on yleensä aina bootsit. Olin jotain alaaste ikänen. Muutto Stadiin on ollu sama ku se, että elämä alkais uudestaan, Elli funtsaa ja lisää, ett sai sitä Stadissaki kuulla olevansa erilainen, ku laitto kirppiskledjut niskaan ja lähti niittivyös baanalle. Jos haluut nähä Haloo Helsinki! -bändin livenä viel tänä vuonna, ni bändi keikkailee Stadis Jäähallis la 13.12. Jo skidinä Elli diggas spaissaa sen stailii kirppislöydöillä, ja kuteet on aina ollu sille osa persoonaa. Siinä on jotain tosi aitoo. Rakastan reissaa ja käydä eri paikoissa, Elli funtsaa. – Just Virgin Oiliin ja Nosturiin mulla liittyy paljon hyviä muistoja. Mitäpä siihen lisäämään. – Tai niinhän slangi tietysti alun perinki on syntyny. Ja rullistelun jälkeen käytiin jädellä. Vaikka Elli snaijaa, ett slangi muuttuu, sen rinnas läikähtää aina, ku joku oikein kunnolla bamlaa gamlaa Stadin slangii. Se toivoo kans, että tulevaisuuden Stadissa skidit sais nauttii kaupunkiluonnos ja tsimmaa skönes. Virgin Oilin äänentoisto oli kaikist parhain ja fiilis soittaa siel aina ihana. Slangi tuntuu elämältä. Rock on osa Elliä niiku strömarit Kosmoksen ruokalistaa. Välil Elli tosin tuntee ittesä vanhaks. – Just, ku sattuu istuun oikeen taksin takapenkille, ja kuski alkaa iskee stoorii. – Kerran kuuntelin, ku joku junnari puhu jotain, yapping, ja joku oli gringe ja brainrot. Toisaalt Elli funtsaa, ettei sellasest kandee lannistuu vaan ettii ite itelleen hyvät mestat ja ihmiset ja nauttii niist. – Muttei tääl siit varmasti niin paljon saanu kuulla ku muualla. Mä huomaan, että on syntymäs ihan uus slangi, Elli funtsaa. Sillon vanhoina hyvinä aikoina. – Sitä mä toivon, että Stadi ei rakentais kaikkii lähiluontopaikkoi täyteen. Sit se tokasee: – Mä rakastan bootseja. – Ja ettei meri olis täys muovii ja muuta roskaa. – Ehkä siks Kaivari on mulle yks tärkeimpii paikkoi Stadis. On tosi sääli, että se lähti siit. Mä en snaijannu siitä yhtään mitään. Mä muistan vieläki, miten basso tuli sieltä kaiken muun alta. Moni sanoo, että maakunnist muuttaneil ei aina oo ollu tilaa olla omia ittejään. Nosturissa Elli diggas treenaa sen omas sooloprojektis, Ellipsis, ja käydä tsiigaa muiden keikkoja. Saispa lisää keikkapaikkoja Joskus Elli bongaili Hesarin Menokoneesta melkein päivittäin, missä on parhaat keikat ja snygeimmät bändit. 9 Tsilari 3 | 2025. Viime aikoina Elli on kuitenki huomannu, että Stadist on tullu vähän turhan kiree ja kiireinen. Harmittaa, ku osa jengist kuvittelee, ett ne on jotenki muiden yläpuolel. Slangi tuntuu elämältä Lopuks tää bränikkä Stadin Friidu kertoo, missä slangi tuntuu sen sisimmässä. Siinä voi vaan ottaa mukavan asennon ja nauttii matkasta. Ehkä siks basson soittaminen oli mulle luontevaa bändissä. – Mutta stadilaisuus tuntuu eniten niin, että tänne on aina hyvä palaa. Ei siks, ett se oikeesti olis jotenki gamla vaan siks, ett se ei aina bonjaa, mitä junnarit puhuu. Vasemmalla Jukka Soldan, Jere Marttila, Elli ja oikealla Leo Hakanen. Kieli on Ellille tärkee, suomen kieli. Keikkojen lisäks Elli pyöri, autoja prätkätapahtumis, koko lapsuutesa. Siel järkättiin Cruising Night -tapahtumii, mut lisäks mä kävin kans rullaluistelemas. Oon rakentanu käpylehmii ja leikkiny pajupelloissa, Elli kertoo ja skriinaa päälle. Se on työväline, mutta antaa kans sydämelle äänen. Faijan kans tietysti. Nykyään aikaa on vähemmän – ja keikka paikkoja. Bassomuistoja Automessuilt Elli on dipattu Juiceja Junnu-tynnyriin jo skidinä ja se kertooki, ett se kävi faijasa kans bulisti keikoilla: – Mun eka keikka oli Turo’s Hevi Gee Automessuilla. Elli on ensin pitkään hiljaa, se laittaa kädet ristiin ja funtsaa. – Mä oon ehkä enemmän liikkuvaa ku juurtuvaa tyyppiä. Ja tietty sköne. Stadiin on aina hyvä tulla Ellissä on bulisti Stadia, syntymäkaupunkii. – Niitä mä kaipaan, Elli funtsaa. Hetki on melkein hengellinen. Slangi on mun henkiset bootsit, se suoristaa mun ryhdin ja tuo hyvän fiiliksen. Landella käydes omaperäne staili herättää joskus huomioo, mut Stadis on enemmän vapautta ilmaista itteesä. Mun lapsuudes luontoo oli paljon himan lähellä. Slangi tuntuu sellasena, että elämä on nyt ja koko ajan tapahtuu. Parasta oli, ku sai Helsingin jäätelötehtaan valtavan jätskipallon, Elli muistelee ja näyttää sen handuilla, miten buleja jätskipallot sillon oli. – Stadilaiset on tottunu monenlaiseen pukeutujaan ja persoonaan
Suvussa duunareit ja akateemisii Yks tärkeimpii titteleit Mikolle on: paljas jalkane stadilaine. T silarin duunaamine ei kuiteskaa oo Mikon ainoo homma, vaa sillä on useitaki titteleit: hissantutkija, tietokirjailija ja apurahakoordinaattori. Faijan suvussa on enemmä duunareit, ku ei käyny ees opparii. Sen taustalla bygga, missä budjas Katri Vala ja Tsilarin pääredaktööri Sepi. Sen väitöskniiga syynaa suomalaisen työväenteatterin alkuvuosii. Se on budjannu skidinä monessa Stadin osas niinku Krunas, Ogelis ja Käbikses. Stadin Kundiks Mikko-Olavi Seppälän, ku on monelle Tsilarin pluggaajalle tuttu: se on ollu aktiivine skrivaaja ja yks toimituksen jäsen Tsilarissa pitkän aikaa. Se on väitelly tohtoriks Stadin yliopistos vuonna 2007. Kiinnostus slangii kohtaa Niinku monelle stadilaiselle ku on födannu 70-luvulla, nii Mikolleki eka kokemus slangist tuli sen faijalta, ku on födannu 40-luvulla. Mikko innostu samlaa niit slangisanoi, mitä se ite tsennaa, ja duunas sanalistan. Mikon suvuss on sekä duunareit ett akateemisii tyyppei. STADIN KUNDI TEKSTI: JEONGDO “JEKA” KIM Stadin Kundi Mikko-Olavi Seppälä vaalii kulttuurimuistii – slangist työväenteatteriin Stadin Slangi valkkas sen juhlavuotena 30. FOTO: JEONGDO KIM 10 Tsilari 3 | 2025. Väikkärin jälkee Mikko on skrivannu simona tietokniigoi. Mikon mutsin suvussa taas on enemmä akateemisii tyyppei, niinku “Stadin Kundi osoittaa, ett hitsi ett joku on ehkä seuraillut tai diggaillu jotain juttui, mitä mä oon tehnyt.” Mikko Katri Valan pudes. Mikko ite ja sen kafrupiiri bamlas kans omaa 80-luvun slangii. Sillonhan elettiin sellast slangibuumii, ett oli Eki Mattssonin slangipakinaa ja Tuomari Nurmion Tonnin stiflaa sun muuta. Tää on Hekan ja Marjatan Slangin suursanakirjassa yhtenä lähteenä. Mikon faija on sen suvun eka kandi. Mikon tietosempi Stadin ja slangin harrastus alko 90-luvul stuiduaikoina. Erityisest Käbiksessä on bulisti vedubyggaa, mitä Mikon mummon faija on byggannu. On kyl kliffaa, ett Heka ja Mikko on ne molemmat nyt Stadin Kundei. Sen lisäks faijan suvun starbut bamlas slangii. Mikko on skrivannukki sen mutsin kans elämäkerran Aalesta. Mikon suvun moninaine tausta saattaa heijastuu siin, ett Mikko on filo sofian tohtori, ku on kiinnostunu just duunareiden maailmast niinku slangi ja työväen teatteri. Mikon kiinnostukseen slangii kohtaa vaikutti kans, ett Slangi proffa Heka Paunonen tuli samlaamaa slangii Mikon skoleen eli Kakkosnorssiin. Mikon faijan mutsin faija oli timpuri, ku on byggannu puuhaussei eri mestoihin niinku Bärtsiin, Valkkaan ja Käbikseen. sen toinen mummo Aale Tynni, tsennattu runoilija ja kultamitskun finnaaja Lontoon olympialaisskaboissa lyriikkasarjas. Tällä hetkellä se on duunissa kans koordinaattorina Säätiöiden post doc -poolissa: tää on sellanen apurahakassa, minkä säätiöt on gryndannu sitä varten, et tohtorit pääsee ulkomaille duuniin
Siin sivussa tuli kyhättyy kans omii slangibiisei ”gamlaan stailiin”. Mikko gryndas Sakilaiset-bändin 1999. Mikko harrastaa gamlaa slangii ja pitää Tsilarissa palstaa, johon se tsögaa slangistooreja, ku on julkaistu vanhois aviiseis. Kulttuuritutkijana Mikko skiiaa ittensä “soihdunkantajaks”: “Nää jutut minkä paris mä oon sählänny, sanotaan nyt vaik teatterihissa ja Stadin slangi, voi tuntuu marginaalisilta ja ehkä ne onkin. Työväen teatteri kulttuurimuistina Mikon pääduuni on kuiteski tutkimine, ja sen väikkärin aihe on duunarien eli työväen teatterihissa. Bändi pukkas sitte 2009 kupletti-CD:n, ku Mikko oli niihin aikoihin tutkinu vanhaa kuplettilauluu ja plarannu oikee urakalla gamloi stygei 1900-20-luvulta. Se on spettari siit, ett sä oot tehnyt arvokast duunii.” Jutun duunaamist on jeesannu Risto Kolanen, jolle skrivaaja on kiitolline. 2002. FOTO: AJ SAVOLAINEN. Mä froogasin Mikolta, onks slangilla ollu mitään tekemist työväen teatterin kans. Mikko Kirjamessuilla v. Niiden eka CD Stadin kundi ilmesty v. Oma bändi, Sakilaiset Gamla slangi ja esmes sana skiiaa on tullu Mikolle tutuks, ku se gryndas kafrujen kans bändin Sakilaiset vuonna 1999 ja rupes tsögaa slangibiisei ja -stoorei 1910-luvulta nykypäivään. Sakilaisilla oli paljo keikkaa Stadin juhlavuonna 2000 ja sen jälkeenkin. Se aluks tokas, ett tuli yhtäkkii kinkkine aihe. Se käyttelee itekki sellasii sanoi ku skiiaa, ku meinaa sanomist tai kertomist. Mikko on filosofian tohtori, ku on kiinnostunu just duunareiden maailmast niinku slangi ja työväen teatteri. FOTO: PASI RAHIKKA. Mikon mielest slangin tulevaisuus ei ookaa nii kornii, ku räppärit tuo aina esiin niiden stadilaista identiteettiä sillee, ett käyttää biiseissä slangisanoi. Vaik Mikko ite ei ikinä treffannu, sen eno Matti Pirinen oli skrivannu runoja slangiks 60-luvulla. Ja sit ku ilmestyy uus tyyppi, ku on kiinnostunu niistä, ni mä voin stikkaa sen soihdun niille.” Nyya Stadin Kundi sluuttas haastiksen snadisti liikuttuneena: “Tän kaltainen arvonimi ku Stadin Kundi osoittaa, ett hitsi ett joku on ehkä seuraillut tai diggaillu jotain juttui, mitä mä oon tehnyt. 2022. Mikko skiiaa, ett Härmä ja sen teatterikulttuuri on poikkeukselline, ku vertaillaan muihin eurooppalaisiin maihin: meillä on tihee teatteriverkosto, minkä botnena on työ visten paikallisteatterit. Mikko vastas, ettei ihan, vaik tais jossain käännettyis näytelmis olla yksittäisii slangipätkii. Mut sitä tärkeempi on, et niitä vaalitaan, ettei ne unohdu. Mut juuri tän takii halusin froogaa tulevaisuudest, ett sillä on varmasti erilaisii vinkkeleit ku muilla. Ku Mikko tsögas gamloi slangibiisei, jeesas bulisti sen koriskaveri Jyrystä, Eki Kauhanen, ku duunas sillon slangi tietokantaa. Nää oli mones suoma laises stadis ainoot teatterit, ja niillä meni käheesti edellisen vuosisadan puoliväliin asti. Funtsikaa vaik, ett teatterin näytelmä ei tallennu mihinkään Bluraylevyyn eikä Netflixiin. Mikko on törmänny moneen suht nuoreen kundiin, ku pluggaa ja diggaa Tsilarii: ne hittaa siitä gamlaa stydii slangii ja saa kiksei siitä. Mikko on siis tehny bulisti duunii tärkeen kulttuurimuistin vaalimises. Krigun jälkeen alko sellanen kaupunginteatteri-hype buleissa kaupungeissa, ku kunnat otti kopin taidelaitoksista. Slangihan kans oli alun perin vaa puhuttu kieli, mut tää meiän Tsilari vaalii sitä niin, ett sillä skrivataan ja sillee se tulee tallennetuks. Mut Mikolla nää yhdistyy siin, ett ne molemmat on “kulttuurimuistii”, ku vaatii kunnon vaalimist. Ku Suomi-rap ei delaa, nii ei slangikaan. Voi olla, ett Mikon geeneissä on jo ollu jonkinlaist slangilahjaa. Se tarkottaa sellasta matalankynnyksen teatterii, ku skulaa ihmisten keskellä. 11 Tsilari 3 | 2025. Sakilaisten viimeisin CD on Jätkäsaaren sakilaiset v. Sakilaisten kautta Mikolle tuli slangi jengin touhut, eteski Tsilari. Tietty se on hissantutkija, nii sille menneisyys on lähempänä ku tulevaisuus. Mikon veti aikoinaan slangijengin jäseneks Eki Kauhanen ja sen hallitukseen Lasse Liemola. Ne onkin ihan ammattimuusikoit toisin ku Mikko. Mikko ei voinukkaa treffaa Mattia, ku se oli tehny itsarin, enne ku Mikko födas. 2015, ja sen jälkee bändi on ollu aika hissukseen, ku muilla kundeilla on ollu karseesti duunii toisten bändien kanssa. Hissantutkija funtsii tulevaisuutta Lopuks mä froogasin Mikolta, ett miltä siitä näyttää slangin tai ylipäänsä suomalaisen kulttuurielämän tulevaisuus. Et ei aina tarvis vaan bamlaa tai stikkaa tai snakkaa. Mut mikä ihme on työväen teatteri
Ett viesti kulkee Monet Slangijengin jäsenet bujdaa jossain huitsin nevadas. On kerätty sanoi ja stoorei. Tää Aleksis Kiven päivän tsyrkkatapahtuma on järkätty siit asti melkein joka vuosi. Hiffattiin, ett Jessestäki voi bamlaa slangiks. Osan duuneist tietty handlaa aktiivine hallitus bamiksen johdolla ja erilaiset tiimit, niinku Häppis, Slangiakatemia ja viestintäjengi. Uudel vuosituhannel tarttettiin uus kanava tiedottamiseen. Täs vuoden 2007 julle, jonka funtsas Olli Anikari 12 Tsilari 3 | 2025. Sen oikee käsi oli taloudenhoitaja Risto Lindgren, joka handlas kans jäsenrekkarin, Lafkan ja monta muutaki duunii. Ku tuki loppu, päätettiin palkkaa Ilmari vakkaristi osa-aikaseks. Jo samana vuonna slumpattiin siit byggast oma mesta, joka sit rempattiin talkoilla. Paavalin tsyrkas on shungattu snygeimpii joulubiisei. Sitä duunas vuodest 2006 Esko Arajärvi. Hallituksest joku aina sendas infoo, mitä saitille piti skrivaa. Se tuli työkkärist harjotteleen. TEKSTI JA FOTOT: VIRVE KUUTAR Vuostuhannen kuohuis Tsilaris 1/2025 skrivasin, miten Slangijengi födas ja mitä duunattiin ekoina vuosina. Buli muuutos Tsilaris oli vuonna 2002, ku siit tehtiin aikakauslehti. Maailma alko oleen netis. Sille tsögataan uutta vuokralaista. Siin oliki friidu, ku pani tuuleen. Sillon tartti olla teknist osaamista, ett pysty päivittää saittii. Gamla byroo eli Borkka on ollu vuokralla. A iempii minnailui voit pluggaa Tsilareist. Fyrkkaa vahtii stydisti Sirpa Halmela. Se kekkas, ett mennään tsyrkkaan. Esa Siljamäki Kallion tsyrkas sytty idikselle. Ku jäsenii oli yli tuhat, alettiin funtsaa mestaa, mis vois säilyttää kaikki paprui, muualki ku bamiksen salkus. Työharjottelijoita on ollu niinku artenomistuidu Pirjetta Kesseli, joka järkkäs 10v-juhlanäyttelyn. Siin ollaan nyt, Hämis 67:ssa. Vihreel oksal järkättiin kolme kertaa. Eki teki bulin duunin Tsilarin uudistukses ja kokos huikeen slangiaineiston, johon pääset Slangin saitilta. Vuosituhannen uusii idiksii Slangijengi on rundannu skoleis ihan alust asti ja järkänny niis slangiskaboi. Oma byroo Yks tärkee juttu viel viime vuosituhannelt. Eka pidempiaikane duunari oli Ilmari Jokinen. skrivattiin bamiksist ja siihen mennes valkatuist Stadin Friiduist ja Stadin Kundeist. Eka Sana kartsalta järkättiin 10.10.2004 ja se veti tsyrkan turvoksiin. Tapahtumii oli vilde, välil viikon joka päivälle. Siks Tsilari voi olla niiden ainoo napasnöre jengiin. Erkki Johannes Kauhanen Slangitreffeillä 2008. Vuodest 2021 Tarja Valli päivysti byroos ja handlas hommii, mut palkattiin sit osa-aikasesti duunariks. Sit slumpattiin viel bulimpi. Muutoksen duunas Erkki Johannes Kauhanen. Myöhemmin sitä pysty päivittää taviksetki. Sen mies Jaakko Perkiökangas pisti uusiks himasaitin. Slangitreffeillä 2008. Vuonna 2014 tsögattiin kokoaikast duunarii ja sillon alotti Marjut Klinga. Vuonna 2015 vietettiin Slangijengin kakskybäsii ja Tsilaris minnailtiin gamloi, mm. Sit mentiin taas talkoovoimin. Kenen voimil kaikki pyörii. Yks nyya idis tuli Matti Helkapalolta. Vuodest 2024 byroos on Reijo ”Reitsu” Lainela. Se diggaa enemmän skebaa ku tietsikoita, mut snygisti se on ottanu haltuun byroon monet hommat. Vuonna 2002 perustettiin stipdendirahasto, jost on voitu skabois dilkkaa palkintofyrkkii. Vaik Slangijengis duunataan bulisti kaikkee talkoilla, ni joku on aina välil saanu liksaaki. Toimistonhoitajan titteli bytskattiin toiminnanjohtajaks. Oma byroo vuokrattiin vuonna 1998. Ilmari Jokinen oli Slangin eka duunari. Nyt minnailen, millast Slangijengin touhu on ollu täl vuosituhannel. Slangijengille duunattiin oma saitti vuonna 2003
Nyt skriinaa suulis Mut 2021 alko vihdoin lyysaa suulis Slangijenginki risukasaan. Syyskokoukses on taas hallitusmestoiki auki. Nykyään Slangikuoro on oma yhdistys, mut käy usein meidänki tapahtumis. Jengii eros bulisti näiden vuosien aikana. Meidän glooriabamis Lasse Liemola kekkas, ett vois järkkää jotain samanlaist, ku sen nuoruuden Vihreä Oksa. Meist Tsilaris se oli hyvä idis ja tärkee herätys. Slangikuoro Espan lavalla 2018. Baanaa tähtiin tarjottiin viel 2007 Savoys ja 2008 palattiin Vihreen oksan juurille eli Lintsin Peacockiin. Yhtäkkii byrooduunariki sano ittensä irti, mut sit sen sopparii jatkettiin järjestösihteerinä. Sit tuli viel korona. Bulein liksa kaikest on, ku joku käy hihast nykäsemäs, ett nyt oli tosi kliffa ilta tai skrivaa meilii tai skulaa, ett ne diggaa meidän stoorei Tsilaris. Eka Vihreel oksal -ilta järkättiin lokakuus 2006 Savoys. Sitä ennen oli jo dörtsit paukkuen lähteny bamis ja varabamis. Vuonna 2020 90 jäsentä vaati ylimääräst yhdistyksen kokoust, mut sitä ei järkätty. Etäkokousmahis sallittiin poikkeuslailla, mut sillone hallitus ei halunnu. 13 Tsilari 3 | 2025. Yhes päätoimittajan kans lähin mäkin ja samas solidaarisuuden henges muitaki toimituksest. Ku hallitus halus tsiigaa Tsilarin oikovedoksen, sendasin sen niille. Päätös ei tainnu olla ihan yksmieline, ku sillon hallitukseen kuulu kans Kartsa ite ja Seppo. Sitä pyydettiin liidaamaan Matti Reittamo. Ekas Bamiksen lööpis Hara skrivas: ”Slangi on nasta ja tärkee kuvio ja kuka muu sen eteen tekis duunia ku me, joille slangi merkkaa jotain sellast vibaa, joka ei kulu vek.” Dorkii ollaan kai, ku käytetään välil ihan sikana aikaa slangijutskiin. Vuosituhannen kaaos Tän vuosituhannen tapahtumiin kuuluu vois bamlaa historiallinen kaaos Slangijengis. Olin ite sillon toimitussihteerinä ja uskoin avoimeen tiedotukseen. Me sit toimitukses hyvän tavan mukasesti annettiin Palmisen ja päätoimittajanki skrivaa siihen vastaus. Sillone hallitus tsennaa, mitä kulisseis tapahtu. Se starttas siitä, ku Seppo Palminen skrivas Tsilariin 3/2019 stoorii, miten hommat ei jengin mielest skulannu. Snygeimmät joulubiisit veti vulisti jengii Paavalin tsyrkkaan 2008. Messis oli foto Slangikuorost ylösalasin. Hallitus otti yhteyttä taittajaan ja duunas toimituksen selän takana muutoksii. Mun moka. Miks kuoro shingras Slangijengist. Seuraavaan Tsilariin tuli Palmiselle sillosen bamiksen vastine. Sen jälkeen se hyllytti päätoimittaja Kari Varvikon. Poikkeustoimin järkättiin kokous, mis bamikseks saatiin luottoheebo Harri Saksala ja uus hallitus. Bamis Pekka Kurvinen ja Lasse Solman sai idiksen, ett jengist vois koota Slangikuoron. Joo, se onki bulimpi stoori, jatka pluggaamista. Jos sä haluut snygei hetkii sun laiffiin, ni käy Slangijengin tilaisuuksis ja jos sä haluut viel bulimmin fiiliksii, ni ilmottaudu byrooseen talkooduunariks. Tai ei se tietty siit alkanu, koska jos kaikki ois ollu kondikses, ni eihän Palmisel ois ollu mitään skrivaamist. Kuoron eka esiintyminen oli 2013
Ympäri Stadii on järkätty bulisti eventtei, mihin pääsi ilman fyrkkaa. FO TO : V IR V E K U U TA R . Kolme Stadin Friiduu: Elli Haloo 2025, Pia Landén 2019 ja Seija Sartti 2023. 30. Slangikuoro shungas, Matti Reittamo liidas. Tsilarin päätoimittaja Seppo Palminen (vas.) esittelee Mikko-Olavi Seppälää jengille. FO TO : V IR V E K U U TA R . Stadin Friidu Elli Haloo (oik.) on glaiduna Espan lavalla. FO TO : V IR V E K U U TA R . FOTO: RAIMO KUITUNEN. FO T O : TA P SA KO JO . Oli kornii, ku tällä kertaa suulis ei skriinannu, mut jengiä ei haitannu. Duolla Maria Hänninen ja Tapsa Kojo ei ollu feissi hajalla. Stadilaiset kokoontu Espalle tsiigaamaa, kenet on valkattu tän vuoden Stadin Friiduks ja Kundiks. Stadin Friidu ja Kundi julkistettii STADISSA TEKSTI: JEONGDO “JEKA” KIM Stadissa on pippaloitu sen 475-vuotissynttärii 12.6.2025. Yleisö tuli mestoille, vaik stikkas vodaa. FOTO: VIRVE KUUTAR. Bamis Hara bamlas snadisti siitä, miten jengi kekkas perustaa Stadin Slangin 30 vuotta sitten. 14 Tsilari 3 | 2025. Frederik oli jerkkuu! FOTO: VIRVE KUUTAR. FOTO: RAIMO KUITUNEN
Ne oli jiftiksessä ja Ola oli niitten skidi. Kniiga ilmesty vuonna 2011. Louvignyn kylän omenatarhas Olan jengi veti sakuja nippuun, ja Olan duunina oli hyökkää ekana kiviaidan holesta eteenpäin. Mut mäsis oli kehno: Florence delas 22-kesäsenä tubiin. Sen on skrivannu Mikko Porvali. 15 Tsilari 3 | 2025. Se meni duuniin mainariks kulta kaivokseen. Olalla on presa ja poplari, faijalla, Paavo Nenosella, skidille duunatut skönarin kledjut. Se födas viime vuosisadan alussa Karjalassa, Kurkijoella. 6.6.1944 flaidattiin täysillä, ku jengi dyykkas Normandian rantsuun ja pisti sakut ahtaalle. Olan jengi tuli tokassa aallossa ja lähti painaa Calvadoksen suuntaan. Just se jengi draisattiin Brittilään treenaa maihinnousuu. Jos joku diggaa pluggaa koko stoorin, biblusta tai antikvaariaateist kantsii kysellä. Mut just sillon himlu aukes ja kranuu tuli niskaan – ja siihen jäi Ola. Krigukirjailija Mikko Porvali on skrivannu Olan stoorin kansiin: Kaatunut Normandiassa. Ku toka buli krigu sytty, teini Ola flöittas ikäsä ja liitty Kanadan raskaaseen, The Royal Regiment of Canada -rykmenttiin. Ku toka buli krigu sytty, teini Ola flöittas ikäsä ja liitty Kanadan raskaaseen, The Royal Regiment of Canada -rykmenttiin. Ola ja mun faija Tähtitornin mäellä ennen ku Ola smiitas bulin vodan taa. HISSAA TEKSTI: JARI NENONEN Normandian maihinnousu – Finski messissä: Olavi Nenonen Tässä kniigassa on Olan stoori. Ola jäi mummon hoteisiin. O la oli mun faijan, siis Paavo Nenosen serkku. Sen faija oli Antti ja mutsi Riikka. Sit ku Ana viel vanno, et se luudaa takas, ku pääsee vek fengiksest, ni Riikalt brennas päreet. Vähäks Anan friiduu Riikkaa hävetti, ku kundi joutu poseen ja kylillä joka iikka jakso poskeilla ja symffaa. Se jeesas kyl skidii senku pysty, mut vuonna 1938 Riikka tuli tsögaa Olan Kanadaan. Se duunas kamat kasaan ja smiitas kanukkien jengiin Ontarion huudeille. FOTO: NENOSTEN HIMA-ALBUMI FOTO: ATENA. Olalla ei snadina menny ihan putkeen, ku sen faija, Ana, veti skeglulla yhen jannun kylmäks ja joutu siit lusimaan. Skloddi oli tollases ripari-iässä. Kuninkaallisist Ilmavoimist Ola hogas snygin friidun: Florence Violet May Spreadburyn. Nuori kundi anto uhrisa, mut stoori jäi elämään. Ne diggas heti toisiisa ja meni kihloihin
Helsinki oli viel 1850-luvulla lähes ruotsinkielinen kaupunki, ja kyltit oli sveduks. On virallinen kartta, ku on kaikilla periaatteessa sama, ja mielikuvakartta, ku on jokaisella ainaki snadisti erilainen. Vuonna 1833 maistraatti kuitenki määräs, että nimikyltit pitäs olla kans sloboks. Tässä jutussa skrivataa niist molemmista. Vuonna 1866 Universtaan biblun amanuenssi E. Historiska, topografiska och statistiska notiser om Finlands nuvarande hufvudstad”. Niit oli 180. O. 1860-luvulta lähtien Stadiin alko flyttaa vilt folkkaa suomenkieliseltä Uudeltamaalta ja Hämeestä, ja alettii käyttää kans suomenkielisii nimii. Edlund painatti Stadii esittelevän kniigan ”Helsingfors. Yks gamla linja oli Sörnääsi. Vuonna 1847 alko kans ilmestyy suomenkielinen aviisi Suometar. Ne oli käytännössä pitkään venäläisin kirjaimin skrivattui svedunimii. Suomen kielisii nimii oli kartsojen kylteissä ja sporissaki. Suomenkieliset nimet oli aluks epävirallisii Stadin virallisilla nimilläki on jännä historia. SLANGILODJU TEKSTI: HEIKKI PAUNONEN Osan niistä tsennaa kaikki stadilaiset, osan vaan ne, joille ne on jostain syystä merkittävii. 16 Tsilari 3 | 2025. Funtsitaa vaik sitä, millä Stadilaisen kaks karttaa Kaikilla stadilaisilla on kaks karttaa Stadista. Maistraatti vahvisti Stadin ekat suomenkieliset nimet vasta vuonna 1909. Tässä vaiheessa kaikki suomenkieliset nimet oli epävirallisii. Stadilaisten mielikuvakartois on vilt semmosii mestoi ja nimii, ku on ollu tai on joillekin stadilaisille tärkeitä, mut joita just muut ei tsennaa. paikannimii, niiku Unioninkatu (1848), Lappwiki (1848), Senaattitori (1852), Esplanaati (1852) ja Kauppatori (1856). kielillä kartsojen nimikyltit on Stadissa ollu. Kaivopuisto. Sitä ennen niitä oli kuitenki käytetty epätai puolivirallisesti. Hekan ja Marjatan lempparimestoi Stadissa: ne, mistä voi tsiigaa skönelle, niinku tää Tähtitorninvuori vuodelta 1958. FOTO: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Vaik kniiga oli sveduks, siin oli lista ”katuin, torien ynnä muutamain yleisten paikkain ja wirka huonetten” suomenkielistä nimistä. Siin oli jo 1840?50-luvul suomenkielisii S tadin virallises kartas on Stadin tärkeimmät mestat, kartsat, tortsit, kaupunginosat, saaret, satamat, tsyrkat ym. ja niiden viralliset nimet suomeks ja sveduks
Sillon vahvistettii kans yks slangi nimi, Sumppari. Tsiigataan ekaks kaupunginosien ja saarten slanginimii. Kartsoillaki on ollu erilaisii nimii. Epävirallisiin nimiin liittyy usein sellasii assosiaatioita, joita ei oo virallisilla nimillä. Sen svedunimi oli Genombrottsgatan ja suomeks se oli Murtokatu. Piritorii on kutsuttu kans Ikuisen vapun aukioksi. Kuvailevii nimii on esmes Kaivarista Pissaliisalandia, Gräsasta Grassi ja Griinis sekä Marimaa ja Pilvi lahti. Stadilaisten mielikuvakartta Sit viel stadilaisten mielikuvakartasta. 2. Korkis; Fölika, Fölis . Seuraavana vuonna siit tuli Kaisaniemen katu (Ka jsaniemigatan). Sama saarten nimissä: Högga, Högis . Ekoina siinä on oma hima ja haussi ja oma pitsku, missä on braijattu kirkkistä, hypätty naruu ja hengailtu. Kartsojen nimien hissaa Monet gamloista suomenkielisistä nimistä oli väännöksii svedunimistä, niiku Haaknääsi, Gräsviiki ja Sandnääsi, mut sit oli kans semmosii nimii, ett ne vaan vahvistettii 1909, niiku Kataja nokka, Alppila, Meilahti ja Linnun laulu. FOTOT: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Rautatieasemaa kutsuttiin ennen kriguu Statsaksi, 1940?60-luvuil se oli Assa ja sit sen jälkeen Steissi. Ruohis. Palkintona 50 egen lahjakortti Lafkaan. Parhaat skrivaukset palkitaa Stadin Slangin syyskokouksessa ja niit julkastaa kans Tsilarissa. Kaltsi; Brunssa, Brunssika . Siin on ne mestat ja nimet, ku on merkityksellisii meistä jokaiselle, ja se rakentuu samalla kun jokainen ottaa Stadii haltuunsa, laajentaa omaa reviirii. Gamlat stadilaiset minnaa Sipoon kirkon, ison byggan Manskun varrella. Niis on kolme kerrostumaa: 1. Sen merkeissä Tsilari järkkää kaikille pluggaajille skrivausskaban siitä, mikä on Stadin snygein mesta. Slanginimen kolme kerrostumaa Sit mielikuvakarttaan ja epävirallisiin nimiin. 17 Tsilari 3 | 2025. Rahastajii matkittii: ”Ei saa hyppä päälle ennenku se seisoo!” Monilla mestoilla on ollu kans sukupolvinimii. nyyemmat virallisista suomalaisista nimistä saadut slanginimet. Ne puhu viel ”hoono soomi”. Usein joka jengillä on ollu omat Kaltsinsa ja Bärtsinsä, joilla on braijattu inkkarii ja skoobarii. gamlat virallisista svedunimistä saadut slanginimet. vielä nyyemmat kuvailevat nimet. Sä voit funtsii sitä ja osallistuu tähän skabaan 5.8.2025 mennessä sillee, ett sendaat skrivauksen osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. Ensi linjan kartakilvessä erikieliset nimet on merkattu eri värillä. 3. Valmistusaika noin 1903–1920. Se on ku sormenjälki: jokaisella ainaki vähän erilainen ku muilla. Vaasankadun epävirallinen nimi oli 1900-luvun alussa Kinakatu. Kansiksen jälkeen jatkettii oppariin tai mentii duuniin. Valmistusaika noin 1890–1903. Monet epävirallisista nimistä on slanginimii. Siitä tuli Sompasaari vasta 1928. Näiden haussien jengit skragas siitä, kenen mesta se oikeen oli. Kaks ekaa kerrostumaa näkyy esmes seuraavissa kaupunginosien nimissä: Berga, Bergga, Bärga, Bärgga, Bärika . Myllypuroo on kutsuttu Syanidi lähiöks ja Kontulaa Kortsupakaksi (< ru Gårdsbacka). Se nimi tuli siit, ku se gartsa oli puhkastu korttelin läpi. Niissä skrivataa esmes Piri torista ja Kurvista, harvemmin Vaasanpuistikosta. Api nalandiaa on käytetty Korkeesaaresta. Skoleilla oli kans omat nimet, ja joistaki slanginimistä on tullu myöhemmin niiden virallisii nimii, niiku Hykkylästä ja Ressun lukiosta. Jakomäen nimii on Skitsobacken ja Splithill sekä Kriminaalikukkula. Stadilaisen mielikuvakartta elää koko ajan. Seuris. Omille mestoille on kekattu erilaisii nimii. Stadin slangi täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Siit tulee heti mieleen Stadin sporakuskit ja -rahastajat, joista monet oli Sipoosta. Bastuissa käytii jo skideinä, kentsuilla urheiltii ja sit kuvioihin tuli jortsumestat. Osan niistä tsennaa kaikki stadilaiset, osan vaan ne, joille ne on jostain syystä merkittävii. Osa slanginimistä on päätyny aviiseihin. Sitä on kutsuttu kans PuukkoBulevardiksi jo 40-luvulla. Ekat skolet tuli kartalle aika äkkii. Kolmikieline kartsakilpi Merikadusta. Mikä on Stadin snygein mesta. Seurasaaren nimessä on muuten käännösvirhe: se on sveduks Fölisön ja suomeks sen pitäs olla ”Varsasaari”, svedusanasta föl, föling ’varsa’; siel pidettii ennen Meilahden kartanon hestikoita laitumella. Kaivari; Gresa, Gräsa . Yks pubivisan froogis vois olla, minkä kartsan slobonimeks vahvistettii 1914 Genombrotskaja ulitsa. Flemari piikin, Aleksis Kiven katu Förttikan ja Sadikan (Sadan markan villojen) kundeilla oli Pasilan skutsissa braijausmesta, jonka nimi oli Narva
Heka varmaan selvittää. Yksi puuttuu: Slangigartsa. Siinä pääsee taivaankansi hyrräämään. Bestat nimet on tosi vänköjä. Onks Aadolfinkatu ja -rinne, Papinkuja tai Kivenhakkaajankatu sellasii. Verstaan stuidut ja muukin kansa valuu Opintoputkessa Vuorikadun alla Yliopiston metroasemalta Porthanian kulmalle. Sisällä hallissa on lisää viivoja. Silloin on strabelina, ett virallinen Stadi ei mielellään sinksaa gartsojen nimiä. Veegujen nastat nimet Toinen nasta nimi on Taivaankansi. Ruotsinkielinen nimikään ei ole ongelma: Slanggartsan tai Slangmestan lienee käypiä. U sein kulmilla on vissin jutskan mukaisia nimiä, kuten Bölessä rautatieaiheita tai Myllikässä erilaisia myllyi. Eteen tulee Suokki ja Vallisaari. Sibbo-Vargarna (Sipoon sudet) on tsennattuja sporttaajia, ja ehkä susiraja siirtyi Östersundomin liittymisen myötä Stadiin. Pihlajanmäessä kulku käy Kinttupolkua, mutta Mellunkylässä täytyy kulkea Jalkapolkua. STADIN MESTAT TEKSTI: PENTTI ARAJÄRVI Gartsoja, veeguja ja slangi Susirajan brygga ylittää Porvoonväylän Östersundomissa. Susiraja (ei siis Kehä III) sijaitsee nykyisin Stadissa. Voisse olla slangiplatsi, -pleisi tai -mestakin, jos sattuu olemaan tori tai plaani. Mannerheim, Kekkonen ja Miina Sillanpää on niin rankkoja kundeja ja lyyli, että nimenmuutos on kuitenkin tehty. Trabeli voi olla, että Korkki sijaitsee Kondiksen liikunta puistossa ja Punaviiva Siniviivan messissä Helsinkiareenan kupeessa. Lysistä talven pimeeseen stikkaa Hehkulanka, Valokaari ja Loisteputki, kaikki Suutarilassa. Lysistä talven pimeeseen stikkaa Hehkulanka, Valo kaari ja Loisteputki, kaikki Suutarilassa. Viikinmäessä Luoti suora ei heivaa minnekään, kun se on rakentamatta. Horisontti-nimiseltä veegulta ei aivan horisontti näy. Sudenkuoppa on kuitenkin aivan toisaalla, se on Vuokissa. Taivaankannen toisessa päässä on liikenne ympyrä, josta lähtee Akseliniminen veegu. Bulin osanhan botnena on gamla paikallisstoori, on annettu jonkun starbun, harvemmin gimman mukaan tai muuten vain kekattu. Veitikka on Puistolassa. 18 Tsilari 3 | 2025. Urheilukundin ja -friidun osoite on Kulmapotku tai Punaviiva. Miksei olis Slangigartsaa. Stadin gartsoilla, veegeilla, toreilla, plaaneilla ja muilla mestoilla on mielenkiintoisia nimiä. Sen takia vois flyttaa jonkin nykyisenki nimen. Se on Östersundomissa ja pääosin Sipoonkorvessa. Jos karttaa funtsaa, on pohjoinen ylinnä, kantena. Tulipesä on tietty Paloheinässä. Kustinpolku, Kinttupolku ja Jalkapolku Staili nimi on myös Postinkul, …öö eiku Kustinpolku Pohjois-Pasilassa. Slangi on yhtä kova homma, ainaski Stadissa. Maanmittarit ovat olleet liikkeellä, kun Pakilaan on nimetty Linja keppi Maanmittarintien sivukujaksi ja Karhusaareen Pituuspiiri (25.2243 E) ja Leveyspiiri (60.2519 N). Pitäisi hittaa jokin pleisi, jolla ei ole kenenkään himaosoite. Veegu on Vantaanjoen varressa suurin piirtein Helsingin pohjoisimmassa hörnassa ja lisäksi susirajan (sen Kehä III:sen) tuolla puolen. Tosin Myllytie on Kaivarissa. FOTO: KARI HAKLI/HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Klaarii on, että mesta tai gartsa on cityssä, kun historiallisesti slangii on bamlattu molemmalla puolen Pitkäsiltaa, kulmilla ja niemellä Valkasta Rööperiin
Ponnareissa meil olikin aika kova jengi. Näkyy kans Aleksis Kiven skole. Glaiduna koska kesis oli vast startannu! Braku ilman snögee toukokuussa v. No eihän ne ollu, gamlempia ku oli. Meil oli hirveitä skaboja. Meit koutsas ekaks Timppa ja myöhemmin yks Lare. Sit aina leirin päätteeks oli leiriskabat, eli snadien kundien oma mm-turnaus. Vieläkin ottaa daijuun ku sitä funtsaa! Kesä oli parasta aikaa Mut se oli snadille kundille kyl parasta aikaa ku kesä oli edessä, ties et voi vaan skulata futista Haapiksel tai Brakul, fillaroida Blobikaan tsimmaa ja ihmettelee friiduja tai sit hengata Kivikses! Kivikses olikin kliffaa ku siel oli mutsil ja faijal snadi mökki ja biitsi ja bastu siin rantsussa ja futistakin pääs skulaa ihan oikeelle nurtsille! Ponnarit järkkäs siel junnuille leirejä. Siinä saatiin iisisisti klabbit ruvelle ja revat röödaks ku oltiin snadeja Maradonia ja Van Basteneit. Meidän pelinrakentaja, Jone skotas semmosen pyssyn ylärimaan et se byyri Bolliksella on snadis spöijikses vieläkin! Mut ei saatu boltsia byyriin, eikä saanu Kontukaan ja ne finnas meidät pilkkuskabassa. 19 Tsilari 3 | 2025. Bärtsin skolessa meillä oli kaks jengiä missä junnut skulas, Ponnarit ja Kultsi. MINNAILUU TEKSTI ANTTI TARVAINEN Kesis ja futis Keväisin ku sköneltä pukkas snadisti leudompi blosis, ni alko Bärtsin kundien bileet. FOTO: MATTI PAAVONEN. Siinä saatiin iisisisti klabbit ruvelle ja revat röödaks ku oltiin snadeja Maradonia ja Van Basteneit. Mä skulasin Ponnareissa ja moni frendi Kultsissa, pilli ku vihels välkän merkiks ni tennarilla skulattiin pitskulla ja usein byyreistä ja veskarin dyykkauksista bamlattiin viel seuraavana päivänäkin. T alvisin skulattiin pipolätkää Brakulla tai bräidättiin mutsin ja faijan riesana jonkun himassa, mut ku suulis tuli fikastaan ja sai taas brunaa pleksiin niin se tarkotti sitä et snögetki suli ja päästiin taas pitskuille bräidää ja brotaa ja mikä kliffointa ni skulaa futista! Futisjengi Ponnareissa Brakulla oli siihen aikaan semmonen gamla tekonurtsi ja Haapiksella ihan stemuja ja sepelii. 2008. Lysistä talven pimeeseen stikkaa Hehkulanka, Valokaari ja Loisteputki, kaikki Suutarilassa. Kunnes alko uus matsi. Finaali Hesa-cupissa Me skulattiin Ponnareiden kans Hesacupin finaalissakin. Meit vastassa oli snadeja milanolaisia ja me finnattiin se matsi 1-0! Finaalissa vastaan tuli kondekan jätkät. Jumankaut miten paljon niistä peleistä riitti flöittii bastun lauteilla ennen ku pikku-futaajat simahti. Välierässä meit vastaan tuli puna-mustaraidat Milanosta, oltiin kundien kans ihan öögat pyöreenä, et juma ne on flygannu tänne asti, siel on saletisti Bastenit ja Gullitit kentällä, mites nyt munnarit pistetään. Tehtiin jengit ja me oltiin Italia ja noi Argentiina tai Englanti tai vaik Länsi Saksa, se oli silloin kova. Jos treeneissä veti läskiks ni nää koutsit huus fledan pydeen mut silti ne oli kuitenki redejä gaiffareita. Meit oli aina hirvee läjä pikkuskloddeja, päivät skulattiin ja tsimmattiin, välil haettiin kattilasta tsubuu ja illat goisattiin teltoissa pitkin pöpelikköjä
Illalla Riitta avas fönärin ja skulas skraitalla meille vähä nuoremmille Annikki Tähteä ja Armstrongia. Kalkki-Malmi oli hitannu jostain luftarin joten sillä piti ruveta skotaileen. Sitte kokoonnuttiin pidelle tsiikaan ja skriinaan ku latari yritti taas veivaa talossa budjaavan dirikan Ifaa käyntiin, dirika ku oli niin plösö ettei se taipunu. Skoilen liikuntatunnilla skulattiin nyrkkistä ja ku päästiin himaan ni vaikka tsupattiin korttelin ympäri: Ekan kerroksen Riitta otti aikaa ku sillä oli klokussa sekkari. Okei, me snaijattiin heti kyllä et kiroilu on helvetin rumaa. Ja jos oli killaa niin tsöpattiin vaikka jäde. Latari hiffas metelin, siihen sekin sitten loppu. Jos ei ekalla päässy neljän minsan alle ni tsupattiin uudelleen. Maikka hikeenty, ravisti fledasta ja määräs nurkkaan. Mun mielestä se oli kuitenkin dille. Mä jäin tsittaan tsyrkan syvennykseen muka bluggaan Tex Willeriä ja jeparit tuli kysyyn et olinks mä nähny joitakin poikia. Illalla Raikalla oli tieto, että meitä pari vuotta snadimpi Irene halus näyttää meille kolmella kympillä. FOTO: YRJÖ KORHONEN/HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Duunattiin kärtsäreitä ja taas oli huono tsäkä: Lare stikkas kärtsärin kaiteen yli kartsalle jossa just sattu oleen jeparifiude. Illalla goisiin mennessä tuli vähän dorka fiilis niiden pulujen puolesta! Keskiviikko toukokuussa Skoilessa maikka oli hurjana ku Mikko oli sanonu saatana tai olikohan se perkele. Suulis kuitenkin skriinas ulkona joten mentiin pitskun ainoalle mestalle johon paisto mollukka eli kuudennen kerroksen partsille pluggaan Tex Willereitä, Mustanaamioita ja Pecos Billejä. Mä sanoin että joo tonne päin. Se ronkki jostain pesästä pari pulun poikasta ja mentiin klitsuun jossa sitte laskettiin ne vapaaks ja yritettiin skotaa niitä. Tiistai toukokuussa Skoilen jälkeen nopeesti läkät ja sitte pitskulle tsiigaan mitä kekkais duunaa. Mä pelastuin ja niin kunditkin koska ne meni ihan toiseen suuntaan! MINNAILUU TEKSTI JUSSI LAHTINEN Kymmenvuotiaan kundin päiväkirjasta 1952 (jos sellainen olisi ollut) Jengit menee tsiigaa olympialaisskaboi vuonna 1952. 20 Tsilari 3 | 2025. Pettymys, ei se ollukkaan niin jänskää että olis kantsinu bungaa. Ja ventattiin skoilen kesistä. Maanantai toukokuussa Kevät oli kliffaa aikaa. Sattui löytyyn just sen verran joten mentiin klitsuun jossa Irene nosti hametta ylös ja snaditpöksyt alas ja siinä se oli. Lähettiin metskille tai tsimmaan. Ja et Mikko on kova kundi! Himaan tultua koko talossa döfas skeida kun takapihan viemärikaivoa taas tyhjennettiin tynnyreillä kantaen etupihan kuorkkikseen. Luudattiin Kirkkikselle brennaileen kun filkkaakin oli ja suulista riitti. Döfistä riitti niin ettei pariin päivään pitskulla viihtyny. Sillä fyrkalla olis ollu vänkempää mennä vaikka leffaan, skruudaan jäde tai dokaan keltanen jaffa. Taas luudattiin kovaa, kuka minnekin. Tane kipus partsin kaiteen ulkopuolelle roikkumaan ja sano olevansa kova jätkä. Viidennellä lähti. Skujattiin fillarilla, stikattiin skrubua tai seinistä
Toiset kundit kiipes ylös asti mutta mä en hivannu. Gunatt! Muistista skrabas ja skrivas Liikennettä Kaisiksellä vuonna 1952. Löydettiin muutama hartsin palanen, niitä tarvittiin pirunviulussa. Voi sitä hyvän olon tunnetta kun illalla sitten painoi pään tyynyyn. Se pani sen päähän ja sano Sakulle et kajauta vaikka vasaralla ni ei tunnu missään. Skulattiin snadilla kentsulla ja menihän se bolu aina silloin tällöin nurtsille. Skruudattiin päivällä koko perhe ja jälkkäriks Mutsilla oli aina jotain erityisen hyvää. Niiden jutuista mä en oikeen hiffannu muuta ku et joka toinen oli entinen mestariluokan brotari tai knekkaaja. Tsyrkan kellot löi ja radiosta tuli Tarvajärven Tervetuloa aamukahville. Matikkakokeiden kuutosta mä en viittiny edes kaivaa repusta. Jossain puolivälissä mä rupesin jänään, rupes skagaan et klabbit tai näpit brakaa. Sunnuntai toukokuussa Tää oli aina päivä jota venttas. Puistovaksi kävi urputtamassa ettei nurtsille saa mennä ja että menkääpäs muualle potkimaan. Perjantai toukokuussa Sain äikän kokeista ysin. Ei ollu joten pantiin hugge raiteille ja stogen mentyä tsiigattiin miten lyttyyn se meni. Hogattiin et kypärässä ois pitäny olla sisäpuolella muutaki ku fledaa! Illalla piti olla himassa yhdeksältä mut vielä ehdittiin Kaisikseen ku muistettiin puistovaksin keljuilu. Ekaks dallattiin satamaan Skattalle tsiigaan jotakin jota ilman ei vois elää. Ei snaijannu suomalaisen huippufutiksen tulevaisuudesta pätkääkään! Illalla Ilu oli tehny taas dyykkauslöydön: rauta kypärän. Saunottajanainen piti jöötä pukiksessa mut äijät otti salaa knubbeja omasta flindastaan. Sit jatkettiin Kaivariin kiipeemään kaltseille. FOTO: BÖRJE DILÉN/HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO FOTO: BERTEL OKKOLA/HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO 21 Tsilari 3 | 2025. Torstai toukokuussa Käytiin Kaisiksessa futaamassa. Kaikista viikon päivistä tää oli kaikkein paras. Fiudeit, tšärrat ja dallaajii Espalla vuonna 1952. Sai goisii pitkään, oli leediä. Kundit skriinas: Mamis, sä skagasit! Takasin dallattiin KitCatin nonarin kautta mutta ku siellä ei ollu ku kaks piirrettyä ni dallattiin ohi. Illalla autettiin Lissun faija pihalta himaan ku se oli niin jurrissa ja veivailtiin friiduille nartsaa. Espalla oli kova fiude, sen mittarissa oli peräti 120. Illalla bastuun Faijan kanssa. Tuntu et suuliski skriinas ihan aina sunnuntaisin. Saku kajautti ja Ilu putos polvilleen. Löylyssä yks starbu stikkas niin paljon vodaa kiukaalle että kaikki joutu lähteen veks. Olin saanu uudenlaisen bolun, unkarilaisen, sellasen johon ilma pumpattiin neulalla. Sit se meinas itekkin häippästä mut ne muut uhkas vetää sitä kuonoon. Ja niinpä käytiin kostona skotaamassa stribeillä yks puistolamppu pimeeks. Lauantai toukokuussa Lyhyempi päivä skoilessa joten oli aikaa dallailla Eltsuun tsiigaan oisko niillä main jotaki jänskää. Jätin sen ylpeenä himan pöydälle ku lähdettiin kundien kanssa käppäileen Stadille. Paluumatkalla Linnunlaulun sillalla nautittiin vetureiden höyryistä ja Kaisiksessa jäätiin tsiigaan kahden jurrisen knekkausmatsia joka kuitenkin päätty skragaajien yhteiseen brenkkuhuikkaan käsi kaulalla. Iltapäivällä Faijan kanssa Stadikalle tsiigaan Klubin ja Kiffenin, vai oliks se Hopsin, futismatsia ja illalla luettiin, kuunneltiin radiota ellei sit oltu kylässä tai ollu vieraita
Näist aineksist se on skrivannu 500-sivusen bökkerin. Fennadan ekas värileffas Kul kurin masurkka (1958) on kliffa Harry Bergströmin musa. Aika harval näist on suhdetta Stadiin, mut monel suomalaisel on suhde näiden musaan. Lyriikatki on sillee monimielisii, ku ei ne voinu suoraan symffaa sortajii tai systeemii. Ei vält missää hihhulitsyrkas, jotku on enempi oman veegen tsökaajii ja kosmiste juttuje kelaajii. Nyt viimeks KAVI ja Artie Music grevas Fennada-filmien musaa ja pukkas tupla-CD:n. Toi gospelmusa on tietty tärkees roolis. 11 & 12. Messiin on mahtunu kans styge Lasse Liemolan Iskelmäketjusta (1959). Minnaatte vissiin seenin, mis ne kaahaa kännis ympäri Stadii... Helmi on Eila Pellisen veto Topi Kärjen foxiin ”Ota minut luoksesi” (1958). Esmes toi Lumikki ja seitsemän jätkää (1953), jos on Goden musat ja Lauri Jauhiaisen hilpeet lyriikat. Ja eiks toi slangi oo samal taval ollu altavastaajien niinku sakilaisten ja lättähattujen, skolekundien ja venkuloiden kieli. Etenki Salol ku on duunannu tän fanikniigan ja treffannu useemman näist muusikoist tai bändeist. Mut Salo on plokannu kans parikyt jazzarii ja hitannu jonku hopparin. Kova nimi Einar Englund skrivas ja skulas salanimel biisei Helena-leffoihin. Jazzdiggari Markku Salo funtsii syviksii ja lysnaa mustaa jenkkimusaa, musaa mis on spirittii. Salon stoori starttaa spirituaaleist ja bluesist, ku on sellast sorsittuje ilmasuu. Molemmat leffat ohjas Lasse Pöysti ja musat niihin skrivas Gode Godzinsky. Joukos on matskuu laidast laitaan. Fennada-filmien musiikki 1945–1961. Näkyyhä se tääl Härmäski, mite tsyrkka ja musa on menny kimpas ja pappiloiden skidit on valunu Sibballe. Suomalainen elokuvamusiikki vol. Aviador 2024. Niinku Art Ensemble of Chicagon, ku skulas Kultsalla 1982 nii et Salo itekki hurahti. Joistain vedoist jää semmone fiilis et nää leffanäyttelijät ei oikeen klaaraa studioduunii, ne jotenki snärkkää mikkii, tulee myöhäs sisään ja laahaa. Artie Music ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. M usa ja tanssi kuuluu ihmisenä olemisee ja niihin liittyvil rituaaleil on tavoteltu yhteyttä korkeempiin voimiin. Sista styge on Osmo Lindemanin nopeutettuu tintti pianoo Matti Kassilan leffaan Kaasua, komi sario Palmu (1961). Harvinaist herkkuu, ku Mirjam Helin shungaa ”Mirjan laulun”. 22 Tsilari 3 | 2025. Samal on lekuroitu omii paskoi fiiliksii. Sen faija, PSO:n levymoguli Oskar Lisää leffamusaa Rokkanen ei antanu sille kaistaa, ni se rupes laulumaikaks ja gryndas viel oman lauluskaban. Seki skulas tommose kaksois tietosuuden varas ja byggas heimoo koneistoo vastaan. Kovii on tietty Tapsa Rautavaara ja Martti ja Marjatta Pokela Salakuljettajan laulus (1952) ja tangokunkku Veikko Tuomi ja Annikki Tähti leffas Kaksi hauskaa vekkulia (1953). Plattoi on jo tusina. Salo funtsii diippii musaa, mut se skrivaa yksittäisten heebojen kautta. MUSA TEKSTI: MIKKO SEPPÄLÄ Musa kelaa syviksii Kai se on nii, et noi henkimaailman jutut on läheisii muusikoille, vaik niist ei hirveesti huudeltais. Fennadast tulee samaan aikaan kniiga. Mustan musiikin sielua etsimässä. Juha Seitajärvi (tutkimus ja teksti), Robert de Godzinsky (restaurointi), Timo Wuori ja Ari Hakulinen (tuotanto). Joistai leffoist on platalle päätyny useempii biisei. Markku Salo: Orjalauluista hiphoppiin. Onneks on kans iskelmätähtii ku shungaa snygisti, eteski toi Seija Lampila, vaik se on näis vast 17. Joku Leif Wager saundaa silt et koht se spiidaa, vaik sen pitäs revitellä rempseesti skönäristygei. F ennadan studiot oli Kuliksessa, mut musaleffat oli aika paljo bönde romantiikkaa ku uppos silloseen jengiin. Musa arrattiin tai värkättiin karseel faartilla. Vinkeempää musaa tulee sit 50-luvun lopun leffois. Suomi-filmien eeppinen soundtrack-saaga jatkuu. Salo pointtaa et sana religio eli uskonto meinaa yhteen liittymist. Kaikki enempi tai vähempi uskiksii. Vähä niinku dempattuu miekkarii. Aika paljo se plaraa niide elämäkertoi ja stikkaa kans omakohtasii anekdoottei ja dilkkaa kuuntelusuosituksii. Reissu starttaa tukkikämpiltä ja slyyttaa Espalle
Kerran sattu, et sipoolaine fiskaaja tsöras bulil avomallisel fiskaril meiän botskin vieree. Ja nii mä minnaan, et se homma meni. Oiva diggas hanurimusaa. Ei kantsinu smiittaa hyvält abboramestalt vekka. Se oli kikka saada fitit kokemukset ja himaikävä vekka mielest. Sillon ukko taas kaffas meit klenureit kakspiippusest ja alko bamlaa: ”Myö ollaanki karjalanpoikii, meil’on ain rahhaa evväänä, ja yle’aikaa lustii. Sil oli kyky hittaa huumori, jutuist, joist sitä ei osannu venttaa. Sillon juoksuhaudois se oli funtsannu, et jos se siält livenä selvii, ni ei skruudaa muuta safkaa, ku karjalanpaistii. Se tapaus tais olla ainoo kerta, ku mä en hiffannu Oivan ööganurkas sitä velmuu huumorin pilkettä. Siel se tsillaili kesii ja kävi himas vaa hamnaamas karjalanpaistii kattilaan. Se vaa syvens huumorin tärkeyttä äijällä, vaik huumorintajuttomuutee vaipumine ois ollu luonnollisempaa. Faijan vastaus oli aina yhtä tyly. Oival oli monena kesänä buli huvilateltta Kaunissaaren länsipään laguunis. Usein budjattii faijan limilaudotetus fiskarimallises botskis ympäri vuorokauden. Folkin skulaamises hanuril ei kyl ollu järkee. Ja tiedä sit. Semmone hiljane mielen tila, joka börjas skäfäks pilkkeeks öögan nurkkaa. Oiva tempas jenkkikassist Mora-keglun, pomppas keulatäkille ja huus sibbogubbelle: ”Ennen kun sun vene osuu meihin, minä olen sun veneessäs ja minä tapan sinut!” Fiskaaja tökkäs vaihteen eteen ja kaasutti botskin koneen täysil rundeil liikkeelle. Pete Seeger, Donovan, Bob Dylan, Joan Baez ja kumppanit skaffas must stydin niskaotteen. Ja jos meilt lusti alkaa millo loppumaa, ni myöhä aletaanki alust uuvellee. Faijan huumori ei ollu stydii äänee griinaamist, vaa jengilt stärää hoksnokkaa vaativaa hiffaamist. Jos se sipoolaine olis skiglannu meidän botskin kahtia, ni olishan tää gamla kriguveteraani voinu sen sipoolaisen flöidaa hengilt. ”Jos te ei heti lähde, minä ajan teidän vene poikki!” Se peruutti ja vendas fiskarin keulan kohti meidän botskii. Mä oon saanu faijalt bulin perinnön. MINNAILUU TEKSTI JA PIIRROS: OLLI ANIKARI M un faija oli karjalaismallisen, hiljasen huumorin taitaja. Synttärien ja jygelien alla stikkasin aina saman toiveen: et jos sais lahjaks skitan. Se tykkäs et karjalaine Vili Vesterine oli boltsin paras kurtun skulaaja. Mut oikeudenmukane se kyl oli. Fiskaaja huus sipoolaisel sproogiksel. Joskus snadis 14 karaatin nousu fyllas se kyl dallas mielessää Karjalan kanteille. Karjalaisäijält, joka oli junnuna traisattu väkisin vekka himakanteilt, ja joka elämästään oli dilkannu seittemän ja puolvuotta isänmaan itsenäisyyden puolest, ei tommosen äänee bamlaamine onnannu. Viimine ja fitein flaidis oli kesäl 1944 Valkeasaaren tulihelvetti, ku slobon tappava foogu pyyhkäs härmäläisten puolustuslinjojen yli. Olihan se ollu haulikkohunttari jo junnuna. Olli Anikari Valkan karjalaismalline humoristi. Omaa pahaa oloaan, se ei meitä kurmottanu. Mä en tohon kurttuun kajoo. Oiva oli rindiksel tsiigannut krigun kauhujen lisäks stydisti nälkää. Mä oon funtsannu, et just se hiljane karjalaismalline huumori on ollu yks juttu, joka jeesas faijaa dallaa krigun läpi. ”Painuka helvetti täältä minu vesialue! Täällä saa kalasta vaan minu lupa!” Oiva heivas metskin handust ja huus ukolle: ”Tää on yleistä vesialuetta ja me ongitaan mato-ongilla! Meillä on jokamiehen oikeus kalastaa täällä!” Ukko vendas pakin päälle ja alko peruuttaa fiskarii. Mä retkahdin -60-luvul folk musaan. Ne kundit, jotka sielt ihmeen kautta livenä kynttäs, oli stydin onnekkait. Siitä mä oon faijalle skriitana. Kyl mä minnaan nahkavyön brennaavan muiston vieläki. Mä funtsasin usein, et kuse ukko hanuriis. Ittellee faija slumppas jostai divarist viisirivise, jota se välil skulaili. Äänee sitä ei voinu bamlaa äijälle, jonka sytytyslanka oli jääny Karjalan Kannakselle. Se on uusiutuva voimavara, joka on traisannu mua läpi mun elämän. Oival oli tapana skaffaa mua ja mun broidii Seppoo niskast bosee, jota se nimitti kakspiippuseks. Hiljasen, karjalaismallisen huumorin. Sil’viisii se on, poijat! Eikä se muul viissii sit ookkaa”. Olihan faija aikanaa koulutettu siinä lajis ammattimieheks. Se on jotai, mitä ei fyrkal voi slumppaa. Faija ei bamlannu karjalan sproogiksel. ”Soita poika tota hanurii!” Skittaa ei koskaa herunu lahjaks. Jos ne hellästi niskaa rutistavat, lämpimät ja bulit kourat ois kyntänny bamlaa, ne olis sanonu: ”minä rakastan teitä”. Sipoolaine jatko matkaa kohti rantsuu, huutaen ja nyrkkii ilmas pyörittäen. Siihe aikaan selkäsauna oli mones huushollis tuttu juttu. Oiva oli äkkipikane äijä, ku sellanen tilanne sattu. Oiva meinas dyykkaa täkilt skönee, mut sai tuulilasist bosee, ku buli foogu heilautti meiän botskii. Buli fiskari syöksy kokka pystys kohti meidän botskii, mut vendas muutaman metrin päästä kyljen ohi. ”Kyllä te kuitenkin jotain hölmöä taas päivän mittaan keksitte!” Skiglailtii Oivan kans kesäsin usein fiskaamas Sipoon Kaunissaaren skönel. Jälkee päin funtsaillen ei ois ollu ihan symffii, vaik Oiva olis aamul enne duunii lähtöö antanu nahkavyön soida, niinku förskottina. Sen kaltaset jututkaa, ei torpannu Oivan hiljast huumorii. Karjalaisena se luudas kaikki fiteimmät mestat, mis stydii soturii tarvittii. 23 Tsilari 3 | 2025. Faijani Oiva Oiva oli karjalaismallisen, hiljasen huumorin taitaja
STADILAISII TEKSTI: TIMO ALARIK PAKKANEN FOTO: TONI JALOVAARA 24 Tsilari 3 | 2025. Ja tsiigatkaa, mikä staili! Ihan ku kundei ois fotattu joskus ennenki. kerta, ku se jengi öpnas Stadin Kesän vankkurikyydillä kapakast kapakkaan. Kaikki viis kavioklabbii sai omat saf kat joka kapakas samalla ku broidikset ja unkkulaiset kippas ja skoolas omat jalot drinksusa Aperossa, Kappelissa, Narinkkatorin Henry’s Pubissa ja Stadin Kesän Öpnausrundin legendaarisel päättärillä Urhon Pubissa. Ennen baanalle lähtöö otettiin yhet Unkut Koffin vankkureitten ympärillä, ja liikenteeseen lähti messiin kans ikaalislaisen Miika Åfeltin kahet vankkurit. E t sä siit ihan saleteis voi muuten olla, jos et sä oo nähny, ku KHPV:n broidikset on rundannu tsekkaamas, et onks niitten feivöritkapakat pakkasten jälkeen suvikuosissa. Stadin joulugubbe grundas vuonna 1978 Kohtuullisen Hutikan Pyhän Veljeskunnan. Tos Flooran päivän tapahtumas oli megessä sen saman joulugubben perustaman Underbergin Ystävät Suomessa ry:n jäsenii. Ekaks divattiin kimpassa yhet Unkut. Tää oli jo 25. Mist tsennaa, et Stadis on suvi
Nyya sali hitattii Sturenkadulta, mut sielläkää sali ei skulannu pitkään, ku vuokra oli sen verran tyyris. Jo kahen kuukauden jälkeen sluutauksest HTY piti paltsun Byggalla ja grundas nyyan seuran Tarmon. Historiikin skrivaaja Kimmo Luja nuorena kundina. Jos haluut tsennaa lisää Tarmon hissast, pluggaa Tarmon historiikkii. Tarmo ruvettii tsennaa muuallaki boltsis, ja siellä käväis treenaamassa sellaset olympiaknekkaajat ku Floyd Patterson, Ingemar Johansson ja Dave Moore. Lehtevän aika oli Tarmon “kultakausi”. Muita Tarmon knekkaajii, ku on finnannu mitskuja, on esmes Arvo Ouvinen, Lauri Kostamo, Martti Lehtevä, Ilmo Lindqvist ja nii eespäi. Limmonen ite oli Tarmon knekkaaja, ku on finnannu kybä Härmän mesta ruutta ja pronssi mitskun Rooman olympiaskaboist vuonna 1960. Tarmon sali Byggalla skulas vuoteen 2009, ku seura joutu flyttaa sieltä veke hotellihankkeen takii. Sen jäsenii on täl hetkel öbaut 650, ja ne dilkkaantuu kuuteen eri lajiin: judo, bokrailu, brotaus, painonja voimanlyftaus sekä yleisurheilu. Se skulaa edellee stadilaiste yhtenä tärkeimpänä sporttiseurana. Kannen teki Darek Luja. Veke Byggalta Tarmon hissa ei kuiteskaan oo ollu mut katon niinku kenenkää muunkaan. Timantinkovii knekkaajii Tarmost Jorma Limmonen skrivas Tarmon 30-vuotishistoriikis, ett “bokrailu on se laji ku gibbas Tarmon maailman kartalle”. Täs jutussa esitellää Tarmon hissaa snadisti. Tarmon historiikin kannessa Johannes Haapasalon pysti Nyrkkeilijät. Tarmon skrode grunda bokrailussa födas, ku Arvi Lehtevä tuli Tarmoon koutsiks 1940-luvulla. Sen botnena on Tarmon historiikki, jonka on skrivannu Kimmo Luja. Jyry oli kuiteski pantu jäähylle Lapuan liikkeen aikana, ku se oli sillo kommarijengi. 25 Tsilari 3 | 2025. Tällä hetkel Tarmon bokrailusali on Mäkelän kadulla. Sitä jengit kutsu “Tarmon talliks”. Sitä enne vuonna 1903 sama yhdistys oli grundannu voimisteluja urheiluseura Jyryn. Alkuperäne plän oli, ett kongressihotelli byggattais vaa uudisrakennuksee ja gamlaan byroo rakennukseen, mut HTY muutti plänii niin, ett hotlu tulis sittenki koko byggaan. Tarmon nyyan historiikin skrivaaja Kimmo Luja kans on finnannu SMhopeaa vuonna 1975. Tän harjoittelumesta oli edellee Byggalla niinku Jyryn aikana. Stadilaiste sporttiseura Tarmo Vaik oli mutkiaki, Tarmon Tallissa födas vuosikymmenten mittaan bulisti mestareita ja fantsu yhteishenki. Tarmon stoorii Tarmo on skulannu pitkään bulina sporttiseurana Stadissa. Se saattaa olla jo Slangin byroos, ku tää Tsilarin kesänamberi on ilmestyny. Tätä edusti esmes Gunnar “GeeBee” Bärlund. Fotari ei oo tiedossa. “Bokrailu on se laji ku gibbas Tarmon maailman kartalle” STADILAISII TEKSTI: JEONGDO “JEKA” KIM T armo, virallisesti Helsingin Työväenyhdistyksen (HTY:n) voimisteluja urheiluseura Tarmo, födas 10.4.1931
Stadin kulttuuri saa ensi syksynä uuden valopilkun. Esityksiä oli talvella vain viikon ajan, mutta toukokuun lopulla vielä useampi. Solidaarisuuslaulut kaikuivat Savoyssa komeasti Sampo Laurikainen ja hänen yh teistyö kumppaninsa toteuttivat jälleen hyvin onnistuneen Solidaarisuutta aina konsertin Savoyssa vappu aattona. Se voi olla heijastus tai esineen huokaus. STADIN SYKE TEKSTI RISTO KOLANEN Kulttuuria juhannuksen alla Taiteilija samastui eläimiin, eli vahvasti vuodenkierron ja tuki luonnonsuojelukysymyksiä. P unavuoren Betania-talossa toiminut ja sieltä pois joutunut teatteri Universum avaa uuden esitystilan Vallilan Konepajan Train Factoryssa. Monna Kamu lauloi vahvasti Eero Ojasen pianon tuella mm. Äänien synnyttämät reaktiot kuljettavat tunnelmasta toiseen. Mutta Vallaton viuhka tulee olemaan kestomenestys. Lopuksi he saivat kosketella esineitä ja soittimia. Samojen tekijöiden kolmas esitys ”Kuolematon Punahilkka” tulee marraskuussa 2025 aikuisyleisölle. KUVA: CVIJETA MILIJAK. Oikaisu: Tsilarin numerossa 2/2025 (s. Jäähyväiset aseille soi komeasti Rantalaisen laulun ja bändin tuella. Olimme v. Elina Vehkaoja ja Satu Lankinen hallitsevat Vallattoman viuhkan äänimaailmaa. Se on syksyn kansainvälisen Sampo-festivaalin koti mainen esitys 27.8. Vallaton viuhka on viehkeää sielun hierontaa Vallaton viuhka on aistikokemus, joka kutsuu kuulolle. Ääni on impulssi, joka synnyttää reaktion. Ytimessä on yleisön, esineiden ja äänien vuoropuhelu, josta syntyy yhteinen äänimatka. Se oli jo kolmas perättäin. Näyttämöllä ovat Anne Lihavainen eräänlaisena johtohahmona, viehkeä Satu Lankinen ja rauhallinen Antero Reinistö muusikkoina sekä näyttelijä Elina Vehka-aho kekseliäänä pukeutujana ja piiloutujana. Kiitos näyttelijä Minna Puolannolle tiedon korjaamisesta. Hyvin pienet lapset reagoivat ääneen ja liikkeeseen vanhempiensa tai isovanhempiensa sylissä. Tekijät sanovat esityksen olevan ”sielun hierontaa”, ja siihen on helppo yhtyä. 2023 Kulttuuritalolla, viime vuonna jo Savoyssa ja nyt taas. Uusi nimi on komea, suomeksi ja ruotsiksi: Konepajan Näyttämö, Scen Konepaja. Janne Louhivuori, kitarat, Eeva Koivu salo, kontrabasso ja Markus Jaatinen, rummut ja cajon säestivät. alkaen Erottajan mäellä. Nukketeatteri Sampon lavalla oli esitys, jossa tuttujen muusikoiden ja nukkenäyttelijöiden tekemänä saimme kokea aamutuimaan heleitä ääniä ja yllättäviä tilanteita. Itse esitys on sanaton. Tuija Rantalainen, laulu, piano ja haitari, urakoi musiikin johdossa. Hän lauloi edellisen parin kanssa Kuun ja Olen painanut mieleeni maisemia. Äänimaailma ja visuaalisuus ovat vahvaa. 26 Tsilari 3 | 2025. Visuaalinen äänimatka hurmaa kaiken ikäiset katsojat, mieli matkaa hetkeksi muualle ja hypnoottinen esitys rauhoittaa niin vauvat kuin vanhemmatkin. Kielo Kärkkäinen yllätti äänellään. kappaleita Harmaa kevät, Eräs lapsi ei nuku ja Eräskin mies. Tiedot ”Punahilkan paluu” -esityksestä löytyvät osoitteesta www.rednose.fi. Sampon johtaja, Iivo Baric ohjaa. 29) mainittiin ”Punahilkan paluu”, mutta kyseessä oli esitys ”Punahilkka K-13”
K U VA N ÄY T T EL Y T EO K SE ST A : R A IM O G R A N BE R G . Teos yhdistää lapsuuden ja aikuisuuden kokemukset, joista se luo intensiivisiä hetkiä kuin kuvia. Iltapäivän vahva tulkinta oli Lank ki poika Amaru, joka on Tuija Rantalaisen tekemä, mutta kuultu usein Eija Ahvon tulkintana. Puputyttö on osa Työväenopiston esittävien taiteiden viikkoa. Onni Männistö on komean miehen osassa vaativassa tehtävässä, josta selviytyy hyvin. Hyvin nuori Amalia Martinez tulkitsi sydäntäsärkevän kauniisti argentiinalaisia ja muita eteläamerikkalaisia pop-lauluja 60ja 70-luvulta. El nido, Mercedes Sozan tunnetuksi tekemät La Flor Azul ja Zamba de los Mineiros bändin tuella. mennessä Salmelan ja Vuohijärven kesään. Taidekeskus Salmela ja sen Vuohijärven yksikkö jatkaa taiteilijan boomia ja esittelee nuoren taiteilijan teoksia kesän 2025 näyttelyssään. Häneen taiteessaan heijastuu voimakas Lapin luontoon samaistuminen. Puputytön pääosassa Liisa Lindsberg on aivan loistava. Kun hänen teoksensa torjuttiin 1970-luvulla kuraattoreiden toimesta, taiteilija ei enää tuonut näyttelyjä ”etelän herroille”. Turusen esikoisnäytelmä vuodelta 2007 vakiinnutti hänen asemansa uutena tekijänä; teos on käännetty 12 kielelle ja sitä on esitetty mm. Wikströmin ohjaamilla esityksillä Maunula-talon teatteri on noussut uudeksi, mielenkiintoiseksi paikalliseksi harrastajanäyttämöksi. Ainakin kolme sukupolvea lavalla. Sen uljas loppulaulu Aina vain esitti suomennoksen italialaisesta partisaanilaulusta Bella Ciao. Hän on melkein koko ajan lavalla, välillä lepää katsomoiden välissä. Marko Putkonen aloitti Hortto Kaalossa mustalaislauluilla, mutta on kehittynyt klassiseen suuntaan. Reidar Särestöniemen syntymästä tuli 14.5.2025 kuluneeksi sata vuotta. Iso poikkeus oli taide museo Didrichsen, jonka perustaja pariskunta tutustui varten vasten Särestöniemen taiteeseen hänen kotikonnuillaan Särestössä. Se oli ratkaisu, joka monella tapaa väritti koko hänen uransa. Käytännössä Didrichsen sai aika lailla yksinoikeuden esitellä teoksia Kuusisaaren museossaan. Taiteilija samastui eläimiin, eli vahvasti vuodenkierron ja tuki luonnonsuojelukysymyksiä. Taiteilijalle maailmanranta oli tärkeä Reidar Särestöniemen 100v-näyttely Maailmanranta 8.2.-1.6.2025 taide museo Didrichsenillä keskittyy erityisesti taiteilijan ainutlaatuiseen luontoyhteyteen. Savoyn vappukonsertin loppukiitoksissa Julia Delgado (vas.), Marko Putkonen, Karri Miettinen, Amalia Martinez ja Kielo Kärkkäinen. Teosten aiheet, värit ja tekstuurit pohjaavat myös luontoelämyksiin. Ennen tätä Wikström vaikutti ensin Q-teatterin ja sitten Ryhmäteatterin nuorten esitysten ohjaajana. Lappilaisen taiteilijan suuri huoli koskee ihmisen toiminnan vaikutusta ympäristöömme. KUVA: RAIMO GRANBERG. Reidar Särestöniemen teos Isähahmo agraarikylän patriarkaalisen taivaan yllä (1974, Photo Rauno Träskelin). Särestöniemelle työskentely Lapista käsin oli ehdottoman tärkeää. Jos missasit tämän näyttelyn, kannattaa tutustua 10.8. Parinkymmenen hengen joukosta moni esittää useita hahmoja. 27 Tsilari 3 | 2025. Toinen puoliaika jäi lyhyemmäksi. Heistä erottuvat Iiris Hosia äitinä, joka soittelee tyttärensä perään, Heli Kärkkäinen hemaisevana povipommina, Siiri Kuittinen rakastuneen pariskunnan naisena sekä ilmeikäs Lotta Lindroos siskona ja Lissukkana. Puputyttö tutkii naisen voimaa Saara Turusen käsikirjoittama ja Jonna Wikströmin ohjaama näytelmä Puputyttö on voimakas ja runollinen komedia, joka tutkii naisen puhtautta, identiteettikriisiä ja fantasian voimaa. Suvi Österman (vas.), Tiina Miettinen, Onni Männistö, Päivi Toivonen ja Lotta Lindroos ja etualalla Liisa Lindsberg. KUVA: JONNA WIKSTRÖM. Jonna Wikström ohjasi 2023 keväällä Sami Keski-Vähälän ja Esa Leskisen teosta Euroopan taivaan alla siirtolaisaiheesta, joka sekin esitettiin Maunulassa. Espanjassa, Meksikossa, Unkarissa ja Tšekissä. Puputyttö käsittelee stereotyyppisiä sukupuolirooleja ja yhteiskunnan odotuksia, kun nainen kamppailee itsensä hyväksymisen ja rakastetuksi tulemisen kanssa. Karri Miettisen eli Palefacen Kulkuri, Soi huutomme kaivosten yössä ja Saapuu elokuun yö on hänen uudelta bändiltään. Hän ilmensi tätä teoksissaan tunnusomaisella kuvastolla ja omintakeisella materiaalin ja värin käsittelyllä. Hänen Deep River ja Old Man River Rantalaisen pianon säestyksellä olivat hyvin vahvoja
Mut iha omaa luokkaa oli silloset itäfiudet: Mosse perheauto Mutsi työntää, faija ohjaa Skidit kantaa pohjaa Tai Slumppaa Lada voimapesä, korjaa sitä koko kesä. S ust ollaa kiinnostuneit, sua kunniotetaan ja arvostetaa, vaikk sen tekiski vaa seuraava turskaa vaaniva blisari. Ja ku derkuist loppu pelti, keksittii Trabant, pahvi parhaass vauhdiss. SLANGILÄPPÄ RAFU NYBERG Fiude tunkee tunteisii Oon joskus todennu, et suomalainen mies on onnellinen vaan, just enne ku on slumppaamas uutta fiudee. Sit ku diili on tehty ja uus kärry on alla, painetaa taas leuka rintaan ja kohti uusii vastoinkäymisii. Moskvich eli mosse oli venäläine fiude, ku mutsi työntää, faija ohjaa ja skidit kantaa pohjaa. Lada – Vuoden auto, joskus jopa kahden! Ota velka, osta Volga, velka kestää kauemmin kuin Volga. Ainaki kuuskytluvull huudettii kuoross sellasii ku: Austin Mini, päivän nimi siihe uppos faijan tili snadi stebu kartsall väijy Mini veti lipat häijyt Tai toista brittiklassikkoo lyhyesti: Parempi ilman, ku Hillman Helppoo oli tietysti murjoo snadei brittikotteroi, mut kyll riitti irvailuu hinnakkaalle sakemannilleki: Siihe sammu johtotähti dallailemaa jätkä lähti Italialaiset teki suosittuja bilikoit, mut omat mainosnikkarit teki irvailun helpoks: Fiat petojen sukua, täys susi jo syntyessään. Wartburg 353 W Kirkonkadulla Krunikassa v. Vaan toisess on mulkku oikees mestas. Wartburg-kuski skuffas bilikaa hajottamolle ja sanoi: ”Jätän-tän-tänne.” FO TO : W .G R A BA R . Rin-tin-tin ja Toi ota Derkku-fiudet oli silti iha oma kastinsa. Suomen fiudekaupan kestokyntäjä on taas saanut harmaampii sävyj: Osta Toyota, nii muna ei enää sojota! Tähän sarjan ei taas kuulu rapeaa ranskalaist koskeva tilannekuva: Ison kissan pehmeyttä sano katsastaja, ku meisselin Citroen DS:n pohjasta läpi stikkas. 28 Tsilari 3 | 2025. Useimmat niist tsennas jo äänest ja döfiksest, ku ne oli näit kakstahtisii eli Rin-tin-tin-fiudei: Wartburgkuski skuffas bilikaa hajotta molle ja sanoi: ”Jätäntäntänne.” Klassikko oli kanss IFA, joka tais kulkee nimell galvanoitu kaalinlehti. Sill voi skujaa Lappiin asti, kuhan työntää ahkerasti Ladass on yks hyvä puoli, sitä ku ei rosvot huoli. Tai Mikä ero on kondomilla ja bemarilla. ”Toi ota” tavas mutsi fiudelafkass ja faija teki nii ku käskettii, osti Toyotan. No, Lada piti tässäkin ulottuvuudessa pintansa järkiratkaisuna: Ladamies säästää intohimonsa makuuhuoneesee! Nykyset sähköll skulaavat bilikat ei oo herättäny samanlaist intohimoo, mut kyll siell näkee jotai irtiottoi. Bemarikuski, ku kiittää tai käyttää vilkkuu. Mitää järkeehä fiuden slumpaamisee ei oo koskaa liittyny – mut tunteit sitäki enemmä. FOTO: MARCIN SZALA. Lastenloruist kohti aikuisempaa irvailuu 80-luvulli ruvettii selkeesti kasvaa lasten loruist kohti aikusempaa irvailuu ja dissamise viittaukset keskitty fiudeen jonkinlasena jatkeena tai korvikkena. Mut silti se hivelee itetuntoo ja sehä on härmäläisel elin, joka hivelyy kaipaa. Fotossa Moskvich 410 4WD. Lorut, ku dissaa fiudeit Tätä dissaamise kansanperinnett on meille tungettu kaalii jo skidist asti erilaste loruje muodoss. Ja jengi rupee heti aukoo päätä sulle, sun arvoist ja kulkupeleist. Jollain tavalla bemarikuskit on siitä lähtien dallannu meisselimieste etujoukoiss ja keränny kehuja tyyliin: Mikä on harvinaisin näky Suomen liiken tees. tai Mikä on autokorjaamo japaniks. 2011. Se saa jotenki feromonit ja testosteronit liikkeelle vähä kalpeemmaski Adoniksess. Lähinnähä omistajat ite viestii puskuritarrloill et ne toivois, et Elon ois yhtä hiljaa ku niitte töpselikosla. Ku mentii viäl kauemmaksi itää ja ruvettii draisaa japsifiudei tänne ne ristittii tietysti riisikupeiks. Hajosiko Toyotasi
Stoorissa se vääntää ”Hollolan Jussi” Salilan (1884–1932) kans ku oli Stadin tunnettui skoudei ja brotas kai siks nimel Punanaamio. Mutta kun yksi fyllanen Donin kundi, joka ei varmaan tsennannu Väiskiä paremmin, alko mylvimään että: ”Bolsoi gorilla” ja yritti futaa Väiskiä klabbiin, niin silloin Väiski tsiikas spidinä ja traisas leveillä handuillaan sitä kasakkaa kraivelista ja ahterista boseen ja slangas sen yli aidan sinne tallien puolelle. Ja klovni Sivo Siponen oli tän näytösmatsin dumarina. Hippis eli Hippodrom bygattiin 1910 ja revittiin 1949 Kisiksen ja olympiaskabojen tieltä. Kun Iso Väiski slangas Gamlan slangin näyte bamlaa, millane oli Stadin showpainiskene sata vuotta sitte. Niin kun jokainen vanhempi stadin kundi muistaa, oli silloin kasakkatallit likellä Hippistä, siinä missä on stadin puhdistuslaitoksen mestat nyt. FOTO RAGNAR NYBERG 1939. Jos mä oikein muistan, niin ei se Väiski treffannu ketään, joka olis slangannu sen matolle. Semmoset kärkikundit, kun ne kaikki silloin oli. Vaikka kyllä se oli niin jännää, että meille kaikilla tuli voda suurttaan kun me tsiikattiin sitä. Ne anto usein näytösotteluja Tölikan Hippiksellä, ja me snadit kundit luudattiin sinne tsiikaan, kun ne brotas siellä. Mutta semmosia sirkusotteluja ei kai enää treffaa kun oli silloin Tölikan Hippiksellä. Se oli yli kaksmetrinen kaappi. 29 Tsilari 3 | 2025. Täs Jugis minnailee voimamies ”Pikku-Väinö” Siltalaa (1885–1925). Gamlaa slangii tsökas Mikko Seppälä. Ja kyllä Väiskin nimi tsennattiin ympäri maailman kun se haali mainetta Amerikassa asti. Semmosta se oli silloin ennen, vaikka kyllä niitä stydejä kundia on nytkin. Me luultiin että niitten pyykat repee, kun ne niin väänsivät, ja sitten kuulu semmonen prakari että koko Hippis kaiku. Jugiksen stoori julkastiin IltaSanomissa 12.12.1957. Kun se nousi sporaan niin koko vaunu kallistu sille sivulle, missä Iso-Väiski sittas. Ja kyllä se oli sen ajan molskihirmuja niin kun Salila, Hammari ja Böölinkikin. Semmosta se oli silloin siellä Tölikan Sirkukses Hippiksellä, kun siellä kävi sen ajan hakabrotarit brotaamas. Pelle Siponen touhus aina siinä vieressä ja joras ja slangas voltteja ja piti lystiä yllä, kun se prassas olla tuomarina. Väiskillä oli musta naamari ja Salilalla punainen semmonen, kun oli silloin stailissa niissä sirkusotteluissa. Kerrankin me tsiikattiin kun ne otti yhteen, Iso-Väiski ja Salila, ja kyllä ne molemmat oli hirmu kondiksessa. Sitten kuulu semmonen prakari että koko Hippis kaiku. Väiskin tsennas jokainen stadilainen, niin buli kundi se oli. Niin haka brotari se oli. HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. GAMLASLANGI TEKSTI: JUGIS S emmoisia bössejä kun Iso-Väiski eli Siltala ja Böölingi ja Hammari ja Salila saa nykyään tsökaa. Se oli semmonen flygaus, että se kasakka jäi goisaan skege studaten sinne landeen ja toiset duunas klabbit allensa ja smiittasivat vek. Siinä staijas kartsalla niitä kasakoita, ja kun Iso-Väiski luudas kerran siitä ohi niin ne alko skulaan lärviään Väiskille, joka muuten snaijas kyllä huumorin päälle vilt. Kyllä siinä tsiikaajat kriinas
Sitten ne hoiperteli byggalle ja sextaili siinä matkalla parin kimman kanssa. Hei, mut kato tuol on Anni ja Marika, vähä tekis höböö taas sextata Annin kanssa. FOTO: MATTI HONKAVAARA/HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Moido, mä lähen nyt Byggalle, sano Jere faijalleen. Pena ja Marika meni jammaamaan, eli roikkumaan toisissa musan tahdissa. Kato, vähä köyhän näköstä jengii, saatanan juntteja, varmaa jostain juutti kyläst tulleita. Emmä jaksa, sano Anni, joka istu Jeren sylissä. Nimet muutettu. Sitte se ajo dösällä Kantsuun ja meni Penan himaan. Jere alko roikkuu Annin kaulassa ja Pena sössötti jotain Marikalle. Kohtauspaikkana disko Entiset tyttönorssit alko rahottaa slanginkeruuskaboja Tyttönorssissa vuodesta 1975 lähtien. Tää Jere on nii lutune, ett mä haluun istuu täss koko illan. Penalla ja Jerellä oli rautaset suunnitelmat mielessä. Lähetään nyt ja pokataan ittellemme rautaset kimmat byggalta, Joo mennää nyt nopee, stoke lähtee ihan kohta. Poke otti Annia ja Jereä niskasta kii ja vei ne Marikan ja Pekan luo ja heitti siit koko jengin ulos. Jere sammu portaille ja Anni yritti herätellä sitä. Joo, kato totaki kundii, helvetin lökäpöksy, oikee lande. Kundit ajo stokella steissille ja vaihto siellä skuruun, joka meni ihan byggan lähelle. No, mene nyt sitten ja tule ajoissa kotiin, sano Jeren faija. Kimmat oli meikannu ja paklannu ittensä oikeen haadin näköseks ja kundit oli heti ihan intona. Perkele ku päässä vippaa, sano Pena, onnex mutsi ja faija ei oo himassa, muuten ne ois saanu sydiksen. Poke otti Annia ja Jereä niskasta kii ja vei ne Marikan ja Pekan luo ja heitti siit koko jengin ulos. Poke Paasi-raflan edes v. 1971. Ne tsögas Heikki Paunonen ja Jeongdo “Jeka” Kim. Jere meni kampaamaan fledansa kondikseen, otti 10 hukee ja röökit mukaansa ja lähti dösäpysäkille. Mut sitt tuli yx poke ja sano: “No niin, antaas vetää, mä oon seurannu teitä koko illan”. Anni sano ett niitten pitäs mennä sanoo Marikalle ja Penalle ett no lentää nyt ulos byggalta. Ne pääs sisään, vaikka ne olikin vähän jurrissa, koska poket tuns ne. Pena raahas Jeren portaita ylös ja kundit istu rappusille tsiikaan kimmoja. Tyttönorssien skrivaukset on säilytetty papruisina Kansallisarkistossa. Kimmat hei tulkaas tänne! No, voidaanha me tullakki, sano Marika ja hinas Anni perässään kundien luo. Tsilari julkasee tänä vuonna joka numerossa yhen vuoden 1975 skrivauksen. TYTTÖNORSSIEN SKRIVAUKSET 30 Tsilari 3 | 2025. Mä meen ekax Penan luo Kantsuun ja me mennää sit sieltä stokella stadiin. Lähetää jammaa, siel on joku sairas bändi. Ensin ne meni Penan klitsuun ja dokas siellä pullon kossua. Jere ja Anni yritti sössöttää jotain vastaan, mut poke ei halunnu kuunnella. Niissä on ollu kaks sarjaa: slangisanojen keruu ja slangiskrivaukset
Faktaha o, et meitsi o ollut yli kolkyt vuotta parantumaton soutuhomo. Aamuyöst me bongattiin buli kille alavirras. Eli hiilikuitutseban, monofiilipiuhaa, vaijerii (teräsperuke) ja kelan. Fisustamine oli meitsille buli keissi, ku mä olin snadi. Ja niit pitää olla bulisti. Kirre ei maindannu niist pätkääkää. Näit melkein mustii ja laihoi fisu sanottiin raadoiks, somaleiks tai pesareiks (viittaa fisun pesäpallomailan muotoseen laihaan kroppaan). Nykypäivän julkkikset repii rubareit siit, et ne duunaa paljastuksii itestään – ja esittelee peräpukamiisa. Pääsääntösest ne o laatukamaa, mut tsekkaa, et ne tulee Suomest. Joskus se snadisti pullistelee. STADILAINEN REHUPUNTTI JUHA ”JORKKI” JORMANAINEN Tietokirjailija Jorkki on umpistadilainen, mut budjaa Tervossa, keskellä ei mitään. Me stikattiin sille vaik mitä perhoi. Tuli mieleen reissu, ku mä olin fisustamas perhol yhel koskel frendin kans. Jos joku dille tuli elvisteleen mustal koukkuleukakojamol, jengi nauro sen suoho. Älä ikin tsöbaa norjalaisii fisui, killei tai lohii. Atlantin lohi (Salmo salar) o se fisu, mikä liikuttaa jengii. Faktaha o, et meitsi o ollut yli kolkyt vuotta parantumaton soutuhomo. On gimis ku on kesis, kuuset gungaa ja fogelit sjungaa. Tosi bulit lohet o sitte isomuksii. Vasta sit ku Salmo salar painaa seittemän kiloo ja yli, sitä voi sanoo loheks. Mut lohil o monta eri nimee. Ja skrivannu pari kniigaaki soutuhomoilust. Alottelijat käyttää umppareit (umpikela) ja starat viskoo vieheit dööreil (Abu Ambassadeur). Pupii, larvoi, streamereit ja putkareit. Monesti ne maistuu mudalt. Mistäköhä karvast perhojen siivet oli sidottu. Käy kylmät. Kun sä skruudaat halpoi pillerilohii urakal, sä saat niin stydin määrän mömmöi kroppaas, et sit ku sä tuut tosi klesaks, antibiootit ei enää jeesaa. Jot fisu saadaan tarttuun, fisustaja tarttee vieheit. Kymiojal jengi fisusti aikanaan myöhään syksyl kuteneit ja tummii lohii. Snadi fisu (800 g – 2,9 kg) o titti tai tintti, keskikokonen fisu (3,0 – 6,9 kg) o lohijalka tai jalka. Ja piuhat o puolmillisii. Vaaput o taas kapuloit, puufisui ja katkopaloi (kaksosanen vaappu). Niit voi metskaa onkilätäköist ja laatu voi olla iha shittii. Löysä se ei oo. Klassikko Blue Charm o Pultsari, Green Highlander o Hilanteri, Green Monkey o Monkkari, Jock Scotin yksinkertastettu muunnos o KeMu ja Muddler Minnow taas Mutikka. Jotta sä voit fisustaa, sä tarviit fisustuskamat. Meitsi funtsi, et mä lähen megeen ja tuun kans ulos skobesta. Lusikkauistimet o suosittui ja niit kutsutaan lätkiks, lapuiks ja niide numeroiden mukaan. Lohensoutuhomoil o aina seitentonniset döörit niiden tsebois. Kirjolohel o monta lempinimee, jotka kuvastaa fisun arvostust. On se vieläki meitsin ykkösjuttu kesäl ja tulee aina oleen. Se ei oo snygii, mut se sopii sille. Kille iski siihen kiinni ekal heitol. Täs tulee lisää. ”Viime pakinan (Tsilari 2/2025) pluggaajist jotku friikahti fisustusslangiin. Varsinki lohen fisustajat käyttää perhoi. Kirre tai kille o perusnimi ja sit löytyy mäskisäkkii, evämakkaraa, pullalohta ja jokibroilerii. Mä oon tavannu siit monta muunnost tuttujen perhonsitojien perhobokseis, niinku Lady Pia, Lady Anna, Lady Johanna ja Lady Piritta. Sit mun frendilt fleggas käämit. Tota vois jatkaa, et rantsus o nastaa metskaa skitareit. Sit o viel avokeloi, joit symffataan vispilöiks. Niide nimet täytyy tsennaa, jot sä oot jotenki kärryil. Härmän puolesttoistmiljoonast fisustajast melkeen kaikki budjaa stadeissa – ja mehän tsennataan, mikä niist on bulein.” Fisustus o fantsuu 31 Tsilari 3 | 2025. Tavan kansan yleisin lohifisu o kirjolohi (Oncorhynchus mykiss). Kaikki lohestajat tsennaa kolmekolmosen, kasikasin ja seiskan (Smeds). Ekaks, ne o montaa päivää gamloi. Se otti bulin lohikoukun ja lämäs siihe kiinni biitin HK:n blöötä. Siel se heilutteli evii virran vieres. Maailmal vaappujen yleisnimi o rapala. Nimi tulee nuttuskehveleiden sanast luossajuölgi. Mä oon rutsannu lohta Tenol, Wäyläl, Altal ja Namsenil. Se o vieraslaji jenkkiläst ja sitä kutsuttiin aikanaan sateenkaarirauduks. Sit o sellanen klassikkoperho, ku Lady Caroline. Mihin hittoon se dyykkaaki, sarkastist stadilaisuutta se draisaa aina megessä. Nyt kandee minnaa se fakta, et kasvatetut killet, joit sä voit tsöbaa marketeist, o iha eri keissi. Se on ny skrivannu 50 kniigaa. Se o fisujen kunkku ja jengi o valmis kaivaa bulisti kuvetta, et ne pääsee niit fisustaa. Putkiperhot o putkareit ja monesti nimet o värie mukaan, PuMU, KeMu, ViMu ja OrMu. Tokaks, ne on skruudannu mömmöi ja medisiinei bulisti
Boijen sairaala ja päiväkoti Sedmigradskys Småbarnsskola. MARIT HENRIKSSON Stadissa mättää kyl moni muuki tsydeemi, mut byrokraattien pönttöydest tää on betonisin eksemplaari. Vilho Penttilän vuonna 1904 suunnittelemassa jugendtalossa on ollut aikoinaan mm. Se saa tsögaa palkinnon byroost. 20 egee. Jotkut sanoo sitä Wilkmanin taloksi rakennuttajan mukaan. Onnittelut finnaajalle!. Vuoteen 1969 asti siellä baadattiin Wellamon bastussa. SLANGITEKSTI: SEPI. Lissungartsaa dallatessa kandee tsiigaa talon upeeta fasaadia, kullattuja blomstereita ja elukoita. Fotoskaba 2/2025 vastaus: Liisankatu 16 Krunikassa. SKABAT FOTOSKABA Minkä hospitaalin alueella on tämä huvimaja. Fotoskaban 2/25 finnas Markku Jalonen. Sendaa sun vastaus: sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Ne, ku vastaa Fotoskabaan oikein, osallistuu arvontaan, ja finnaaja saa tsögaa Slangilafkasta minkä vaan kaman, ku bungaa max
SLANGI BLISAA Kaltsin kaltsit Nyqvist Aulis 15,Mutsi ja mä Raija Tervomaa 10,Skloddi Matti Kainulainen 10,Kun Eki oli snadi Mattsson Eki 8,Skrivaa snygisti slangin skrivausopas Paunonen Heikki, Virve Kuutar 20,Sloboa Stadissa Stadin slangin etymologiaa Paunonen Heikki 30,Mut sulle sattuu aina Tervomaa Raija 10,Skloddit braijaa Tervomaa Raija 10,Himaföneri Pohjola Arvo 10,Slangimusa ei delaa koskaan 10,Tarmon Talli Kimmo Luja 25,Mun Stadi Raija Tervomaa 15,Stadin Slangin Lafka on slangikamojen aarreaitta. Tsekkaa ite ja slumppaa lahjaks! Tilaa kamat vaik netis: stadinslangi.info. Kandee käydä Slangin byroossa tsiigaamas, mitä kaikkee muuta kliffaa siel blisataan: bulisti kniigoi Stadista, musaa, kledjui, tarroi, karttoi, korttei ym.
Päivällä heille oli järjestetty joku outo asia hoidettavaksi. Minulla luetettiin käsintehtyä isoa LEX-kirjaa. 2. Pirjo Vehkamäki Pyykkäreitä Kaisaniemen rantsussa 1900-luvun alussa. FO TO : H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O / T U N T EM AT O N . Pojille päivä oli kuta kuinkin tavallinen asujen puolesta. Pidän erityisesti vanhoja aikoja koskevista artikkeleista. Siel se kävi Vaasan yhteiskouluu 1955-1963. Elämä on stikannu Pirjon Stadiin Vaasasta. Pyykit huuhdeltiin Kokemäenjoessa kesät talvet. Penkinpainajaiset vaativat jo suuria valmisteluja. Hän asui perheineen Porin puutalokaupunginosassa 1913–1956. Ylemmät luokat toivottivat uudet tulijat lukioon Härkäkonventissa. PLUGGAAJAT Skolemuistoi Viime Tsilaris Heka Paunonen skrivas perinteist stadilaisis kouluis. Jalkapalloileva poika, josta sittemmin tuli mieheni, pantiin temppuilemaan pallon kanssa. Juuri sisällöltään ja taitoltaan mainio jäsenlehti sai minut liittymään Stadin Slangi -yhdistykseen. Maalattiin autoajelutauluja, laadittiin lauluja opettajista, joita sitten laulettiin pitkin koulua kulkiessamme. Pirjo skrivas Hekalle niitten perinteist: Seremonioita lukiossa: 1. Meidän koulussa ei ollut vanhojen tansseja. Edellisen luokan oppilaat olivat tehneet jokaiselle abille yleensä pahvista päähineen, jossa ilveillen kerrottiin ao. Kuten Suomenlahden myös Kokemäen joen vesi saastui yhä pahemmin 1970-luvulle asti, jolloin likaantumiseen vähitellen kehitettiin ratkaisuja, esimerkiksi jätevedenpuhdistamoita. Illalla sitten jokaista vähän hiillostettiin jostain omasta asiasta. Kaupunki rakensi pyykkäreille huuhtomalaitoksen joen varteen, mutta Porin naisyhdistys valitti, että sen yläpuolella oleva viemärin purkupaikka likasi huuhteluveden. abista. 3. Vanhojen päivä. Tyttöjen liikunnanopettaja oli myös laulaja, joka lauloi teattereiden opereteissa ja perustamansa oopperayhdistyksen esityksissä. Kiitos Tiina Linnalle inspiroivista artikkeleista ja Tsilarin toimitukselle muistakin hyvistä jutuista! Terveisin Päivi Helander, helsinkiläinen vuodesta 1975 Säät, saasteet ja byrokraatit pyykkärien kiusana urasuunnitelmani silloin vielä olleet mitenkään selvät, sillä juristihan minusta tuli (ei tosin tuomari, vaan hallintojuristi). Se innosti roihikalaisen Pirjo Vehkamäen minnaileen omii skoleaikoja. Autoajelun jälkeen pieni tauko ja sitten päivällinen ravintolassa ja jatkot yhden abin kotona omakotitalossa. Nelikymppisenä Sandra jäi leskeksi ja raapi elantoa kahdeksalle lapselleen muun muassa pesemällä muiden pyykkejä. Slangia en siis puhu enkä kirjoita, mutta nautin sen kuuntelemisesta – ja Tsilarin lukemisesta. Tiina Linnan juttusarja pyykinpesusta osui vielä omaan kirjoitusprojektiini, isoäitini Sandran tarinaan. Meidän luokka oli komennettu Vaasan torille Vapaudenpatsaan ympärille riviin sukset ja sauvat olkapäillä, vaikka oli syyskuu ja sulan maan aika. 34 Tsilari 3 | 2025. Hänellä oli tapana päättää tyttöjen sisäliikuntatunnit jonkun vanhan tanssin opettelemiseen, liekö tähtäimessä ollut vanhat tanssit vanhojen päivänä tai viimeistään osakunnassa. Tiedossani ei ole, milloin laitos lakkautettiin. Tytöt pukeutuivat pikku tytöiksi: rusetti päähän, essu eteen ja nalle tai nukke kainaloon. Tämä oivallus sattui kipeästi lapsenmieleeni, jonne oli kaupunkimatkoillamme tarttunut äidin ihailu Helsinkiä ja sen omaa kieltä kohtaan. Yritti hän saada poikiakin mukaan harjoituksiin, mutta se ei onnistunut. Vesi täytyi hakea kaivolta aina 1930-luvun puoliväliin saakka, sitä kuumennettiin isoissa padoissa, ja likavaatteita hangattiin soikossa saippualla, joka oli itse keitetty lipeästä. Ihan rehellisesti sanottuna muistelen, että koko ilta sujui siihen aikaan raittiisti, olimmehan silloin kaikki ala-ikäisiä. Kaikki jätevedet laskettiin sellaisinaan jokeen, myös viemäriverkoston valmistuttua. Jalkapallo jäi hänellä hauskaksi harrastukseksi, hänestä tuli metsänhoitaja. Varsin kaukonäköistä, vaikkeivät Minusta ei voi tulla “paljasjalkainen” helsinkiläinen. Porilaisia pyykkäreitä riivasivat pitkälti samat ongelmat kuin pääkaupunkilaisiakin
Yks heppu seiso dörtsin vieressä ja mä sanoin sille ”stikkaa kundi dörtsi boseen, tääl frysaa”. Erään kerran Raumalta kotoisin oleva heppu tuli mun luokse piippu suussa ja sanoi ”onk valuu”. Porstuan dörtsi pidettiin aina röökisavun vuoks auki, mut kyseisellä kerralla ulkona blosas kovaa ja galsasti. Veturi on tyypiltään VR 1 eli kutsumanimeltään kana, kolmanneksi viimeinen Tampellan valmistama vuonna 1925. Terkuin Pertti Kuusisto, (entinen stadilainen, nykyinen landelainen) Moi, Ekaksi tarttee kiittää Tsilari no 2 ja tokaksi Veikko Tiaista joka oli skrivannu jutun ”Mun Rööperistä”. Veturin numerokilpi jutuntekijän saunassa. Fotosta huomaa että veturin edessä on lippa, jossa vaihtotyöntekijä voi seistä, eikä tartte vaihtotöissä hyppiä kiskojen väliin ja takaisin. Meit oli vain muutama stadista ja loput jengistä oli Lounais-Suomesta ja sitä kautta synty joissain tapauksissa ”kielimuuri” kuten edellisessä tapauksessa. PLUGGAAJAT Kielimuuri Olin vuonna 1969 intissä Turun Ilmatorjunta patteristossa, joka majaili 1880-luvulla bygatussa Turun vanhassa kassussa. Byggassa oli vanhan stailin mukainen porstua, joka toimi myös röökimestana. Siitä veturi sai lisänimen lippa-kana. Nyt ton foton ansiosta pääsin jäljille mistä veturista toi kilpi on. Eräänä myöhäissyksyn päivänä sitattiin taas kerran röökillä. Myöhemmin vetureihin asennettiin hiilipiiput kun siirryttiin hiilen käyttöön. Juha Kajander Veturi jutussa “Mun Rööperi” Sama veturi Kauppatorilla, Juhan duunikaverin faija puikoissa. FO TO : JU H A K A JA N D ER . No mä vaihdoin sit viestini yleiskielelle ja dörtsi saatiin boseen. 35 Tsilari 3 | 2025. No hän sano sen melkein oikein, joten annoin hänelle eldistä. Ei kuiteskaan tietoja löytynyt. No se sano ”häh” ja mä sanoin saman uudestaan, mutta vastaus oli taas ”häh”. Jumanklavita miten hieno kuvalöytö! Mä olen ton kilven tsöbannu 80-luvulla duunikaverilta ja koittanut selvittää mihin veturiin se kuuluu. Tämä veturi oli muun muassa vetämässä vaunuja penkkeineen Eltsun ajojen katsomoiksi. Veturi on vaihtoveturiksi suunniteltu, eikä siinä ole erillistä tenderiä. Mä kyllä bonjasin, mitä se tarkoitti, mut mä sanoin sille piruuttain, et ”jos sä haluut tulta piippuus, niin sun täytyy sanoo: stikkaa kundi eldistä”. Eli aito stadilainen veturi, joka romutettiin kun dieselit hankittiin tilalle 70 luvulla. Sit mä vasta hiffasin, et se ei bonjannu sanaakaan siitä, mitä mä bamlasin. Jumalaton savutus johtuu siitä että tulipesään on lyöty kuorikkeellista puuta, jolloin savutus on pirunmoinen. Jatkossa toimimme aina niin, et jos mä tarttin häneltä eldistä, niin mä sanoin ”onk valuu” ja hän vastaavasti edellä opitun mukaisesti, tosin sille erotuksella, et ”eldistä” oli aina ”ööldistä”. Ekaks ei auennut millään, mutta kun menin meidän saunaan, niin hiffasin, että tossahan ton veturin numerokilpi on meidän saunan seinässä. Tsiigailin fotoa aikani, funtsin että jotain tuttua tossa fotossa on. Näitä samanlaisia vetureita oli Helsingissä ainakin kolme: Yläratapihalla yksi, alarata pihalla yksi ja Skattalla yksi. Fotossa oleva veturi on varustettu halko piipulla. Jutussa oli hieno foto veturista, joka Kaivarista päin vetää letkaa perässään kohti Pasilan alaratapihaa (nykyisin Tripla)
Virve Kuutar 36 Tsilari 3 | 2025. SLANGIJENGI Annalas kokoontu Slangiakatemia tokan kerran sunnuntaina 5.4. Slangiakatemias funtsattiin polysemiaa Suru-uutinen: Inkkari on poissa Inkkari Helsinki-päivänä 2014. Mä stikkasin mun opparin fönsterist pihalle. FO TO : V IR V E K U U TA R Golffii skulaavat slangidiggarit: skrivatkaa tää päivämäärä ny allakkaan! Maanantaina 25. Ne slangijengiläiset, ku on ollu messis pitkään, minnaa takuulla Inkkarin eli Martti Inkisen. Mihin aikaan ja missä. Slangiakatemian vikal kerral Annalas tänä keväänä messis oli Slangiproffa Heka Paunonen. elokuuta 2025 skulataan Staga&Skrubun mestikset. Me tsennataan ne ku on ennen ollu megessä, mut jos sä oot uus feisi ja/tai haluut varmistaa, et boltsit ei starttaa kohti skrubui ennen ku sä oot mestoilla, stikkaa Jokelle sähköposti jouko.a.laitinen@gmail.com tai skulaa sille: 050 917 8147. Inkkari ehti elää 91 vuotta – siihen ei moni pystykään. Lopuks skrivattiin snadi harjotus. Slangiakateemikko Jeka Kim bamlas homonyymeist ja polysemiast eli siit, miten samankuulonen sana voi tarkottaa eri asioit. Sä voit pluggaa tän Tsilarin Slangilodjust, mist se bamlas. Valkattiin sana oppari, jol on monta merkitystä ja siit skrivattiin esimerkkei: Gamlat stuidut pluggaa opparis. Oppari luudas tsubu ihan hies ku mä pistin sen blisaa kaikki Tsilarit kybä minsas. Jeka bamlas kans siitä, miten slangis on tyypillisii päätteitä (esmees -ari), joil voi lyhentää samanalkusii sanoi. Inkkari oli Seppo Töyräksen ja Pertti Frimanin kanssa luottokundei, ku tarvittiin jeesii tapahtumajärjestelyis: portsareina, järkkäreinä, narikas tai ihan vaan muuten hoitamas hommii. STAGA & SKRUBU Tarttee skrivaa ensiks oppari ja sit shingraa landelle. Täst voit hiffaa, ett opparil on monta merkitystä: oppari =oppikoulu, opinnäytetyö, oppisopimuskoulutettava. Ku mä pääsin oppariin, faija vei mut Valion baariin skruudaan jädee. Mut heinäkuus ollaan fiksumpii ja Jokke sendaa infoo kaikille, joiden yhteystiedot sillä on. Seppo on Inkkarin frendi ja naapuri ja se skulas meille suru-uutisen: Inkkari delas himassaan tapaturmasesti. Virve Kuutar Oli tosi kliffaa keskusteluu slangista, jengil oli bulisti froogui. Niille kaikille annettiinki Slangin kultaset ansiomerkit keväällä 2014. Voit pluggaa just täst teemast Masan snygin stoorin siitä, miten friidut snutas kundeilta korkkarit (Tsilari 1/2025). Sanan merkitys voi muuttuu niinku stara, joka ennen tarkotti starbuu ja tuli venäjäst, ja nyt tarkottaa tähtee, joka tulee enkust. Ei oo vielä fiksattu. Staga&Skrubu on boltsin snadein ja hilpein golfkertsi. Nyt stuidut duunaa opparin
Tälläkin kertaa Mutsienpäivän etkoilla oli älytön esiintyjäjengi. Heikki sano, että innostu ja kiinnostu slangista, ku ope bamlas slangii skoles. Slangijengille järkätää oma visiitti näyttelyyn, mis on opas meges, näin lupas Pertti. Vika kipale oli ”Perhonen Haagassa”. SLANGIJENGI Mutsienpäivän etkot oli taas 8.5. Virvellä oli faijan runo. Salolainen bamlaa yleisölle fotonäyttelystä. Ekalla kerralla istutettii tsirran puuttikseen ruusuorapihlaaja nimeltä Äitipuu, ku Stadin puisto-osasto on valkannu. Slangibamis Harri Saksala öpnas eventin sillee, ett pluggas Arvo Turtiaisen runon ”Arska Stadista”. Helsingin Laulelman Ystävät, HELY:n trubaduurit Jouko Koski ja Hans Grönholm kans skulas omii šungei ja laulatti lopuks ”Tipitiin” meillä kaikilla, aika kliffasti kajahti sekin. Tän teemana on Töölön lahti ja sen suojeluja entistämis hanke. Pia oli megessä kukittamassa Työläisäiti patsasta niinku monena vuonna. Lapinlahden Lähteen vetäjä Katja Liuksiala toivotti tervetulleeks ja kaveeras huolestuttavasta satamatunneli hankkeesta, ku on tekeillä: jos tää on toteutunu, saattais uhkaa kulttuuri historiallista pudee ja sen herkkii eliölajei. Mutsii minnaili Stadin kundi vm (vuosimallia) 2021 Eero Huovinen tähän tyyliin: ”Mutsi oli sairaalassa ja kun me veljekset käytiin siellä häntä treffaamassa, kysäisi hän: Onks teil kundit ollu vänkää vai dorkaa?” Reiska Laine, Stadin kundi vm 2017 bamlas, ku sai mutsilta jygelilahjaks punaset rumpupalikat. Slangin byrooduunari Reitsu Lainela sjungas ja skulas snygillä 12-kielisellä Rickenbackerilla Beatles-biisei. Stadin Slangin bamis Harri froogaili kuulumisii ja miks ihmeessä Heikki alun perin kiinnostu slangista. Ens vuonna taas etkot Lapparissa, eiks jeh! Rampe Kuitunen Mutsienpäivän etkot Lapparissa Slangijengi Työläisäitipatsaalla mutsienpäivänä. FOTOT: RAMPE KUITUNEN Bamis Hara runoilee. Pertti bamlas, ett järkkää loka kuussa fotonäyttelyn Pikku Finlandiassa. Pullatsuffen jälkee siirryttii salin puolelle. Aina niin hyvä kööri ! Etkoille oli tullu messiin useit Stadin kundei ja yksi friidu. Stadin Slangin Virve Kuutar pluggas sen faijan Arvo Pohjolan runon ”Kiitos sinulle mutsi”. Slangikuoro Matti Reittamon johdolla šungas mutsien kunniaks biisit ”Mutsin sydän” ja ”Poika varjoiselta kujalla”, jolta mutsi ei koskaan kieltäny mitään. Minnailtiin, ett ehkä jo kymmenettä kertaa. Reitsu skulaa skittaa. Istuttamassa, lapion varressa oli Stadin entine dirika ja ihan eka Stadin Friidu, 1996, Eeva-Riitta Siitonen. Tilaisuus sai sen arvosen mageen öpnauksen. Musa oli jällee vahvasti läsnä. 37 Tsilari 3 | 2025. Se kutsuttiin kans Äitipuun kummiks ja se suostu tähän hommaan. Samat oli sattu malta kadonnu just ennen jouluu Reiskan huoneesta. Sen johdolla sjungattii ekan kerran Äitipuulle sere naadi ”Niin Gimis on Stadi” ja on sjungattu joka vuos mutsienpäivänä. Helkkarin moine sattuma! Pertti Salolainen, Stadin kundi vm 2019, bongas jengiltä kans sen daamin eli Stadin friidun vm 2019 Pia Landénin. Lapparin tsirran auditoriossa. Hara haastattelee Hekaa. Messissä oli kans Stadin Kundi vm 2013, slangiproffa Heikki Paunonen
Mut eihä sellasii printattui mummo-ohjeit enää oo. Vaikk en yli seittemänkymppisenä luokittele iitteeni diginatiiviks, oon silti jo seiskytluvun aluss koodannu ekat proggigset ja duunis naputellu näppiksii melkee nelkyt vuotta. Wisser B. Mut suurin ero, ku aikanaa siirty seniori sarjan vapaavahtii oli, et katos tukiverkot. Kysyy Microsoft, Google ja Apple vuorotelle. Digimenopaussi S porttilajie junnujengeill oli joskus sellane koodi ku Kaikki skulaa. No, toi Kaikki skulaa -pehmoilu ei taida enää olla nii kovass kurssis nykyhallituksen valtakaudell. Tuli mielee, ett mitkähä pitää olla hoitsujen speksit ku nää nykyjantterit, joill on mobiilikalusto kasvanu kiinni handuun, aikanaa draijataa senioreina finaalivalvomoon. Siin oli idiksenä saada kaikki megee, vaikkei joka jantteri ois iha lajin terävint kärkee. Ja kaikki, mikä futas vanhas koneess, pitää varmentaa uudestaa. Jote jotai pohjii on. Ooksä sä. Mut syntyki oma sarja kovimmille kuiskaajille. Mut ku tullaa tähä meitsin ikämiessarjaa, tuntuu silt, ettei mikää futaa enää. Mut suurin ero, ku aikaanaa siirty seniorisarjan vapaavahtii oli, et katos tukiverkot. Nää jutut pitää ladata netist. Mä oon täss pari vekkaa ottanu haltuu nyyaa läppärii. Edelline vehje on palvellu seittemä vuotta ja siin on sen edest turvonnu kovalevy, jos on kolmel kielel erilaist systeemii, tunnuksii ja salasanoi. Ja sielthä löytyy kyl tavaraa, mut kompa onki siin, et mitä niist kandee poimii. Mennääks enkuks vai härmäks. Se on ku Tahko Pihkalan kuvaus skabadallaamisest et siin skabataa siit, kuka kuiskaa kovite. Mihi tilii tää pilvi kuuluu. WISSER RAFU NYBERG 38 Tsilari 3 | 2025. Ei nuppi eikä klabbit. Mikä on pinnin ja salasanan ero, ku pinnis kans voi olla kirjaimii. Jos oot paril kolmel aliaksel hahuillu erilaisis käyttiksis, tulee iisisti vähä skitso olo. No, mehä hiffataa, mite siin käy. Pitääks lekurill olla wingmanina helppari IT-tuest. B. Piti stikkaa propellilätsä nuppii ja ryhtyy omaks IT-tueks. Tarvitaaks enää saattohoitoo vai riittääks pelkkä alt+ctrl-del. Ei oo iha iisi rasti ja täs vaa huuli pyöreenä kelaa, et oonks mä urpo vai orpo. Vanha inssin fiksaamise aksiooma on, et ku mikää mu ei vörkkii, lue manuali. Kaikki futaa, tuntuu olevan yleisohje, mut ei sillee, et joku vörkkis, vaa sillee, et fuditaa päähä et tulis rittävä orpo olo. Niithä löytyy junnulajeissa aina siält kentän laidalt ja ne on harvemmin sitä terävint kärkee, ei lajin guruina eikä penaalin kyninä
Huonolaatuset fotot stikataan roskikseen. Siis sellaset ku Marit Henriksson, Esko Koivisto, Rampe Kuitunen, Jarmo Meriä, Matti Snellman… Sul on nyt mahis dyykkaa näitten fakiirien jengiin. Jos sul on öögaa Stadin snygiydelle. 39 Tsilari 3 | 2025. Sä oot varmaan hiffannu, et Tsilarin kansikuvien krediiteis stondaa melkeen aina samat nimet. takasivu Me julkaistaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Julkasemisest meil ei oo stailina bungaa fyrkkaa, ku tää on vapaaehtost himahuudiduunii. Stagel messis bamis Hara Saksala, Stadin Kundi 2024 Janne Saarikivi, Stadin Friidun 2004 Anja Snellman (video), Stadin Kundi 2023 Olli Ahvenlahti ja Anna Kokkonen. Yhden sivun stooriin mahtuu parhaiten 3 500 merkkii, kahden sivun stooriin 5 500 merkkii. s. Tsilarin 4/25 juttujen dedis on 5.8.2025. Ku meet, ni kerro, et sä oot kans slangidiggari. 36. Tätä haastetta ei ykskää klaaraa bluffilla. Osa kyl flöittaa. Jos sä osaat fotaa muitaki ku vaakafotoi. Sendaa sun slangistoori muokattavana tekstitiedostona (esmes word) meiliin: tsilari@ stadinslangi.fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. ks. Se fiksaa sun rillis ja hioo uudet linssit sun pokiis. klogu 19-21.30 Savoy Vuoden päheimmät bileet: Stadin Slangi ry täyttää 30 v. Muista vendaa sun kamera sillai, et se tuuttaa pystyfotoi. Sendaa hyvälaatunen foto (yks foto kerrallaan) ja sun yhteystiedot Tsilarin sähköpostiin tsilari@stadislangi. Ai et miks. Ja jätä foton ylälaitaan tilaa Tsilarin logolle. Staga&Skrubu -mestikset ks. Jos sä satut hiffaa jotain, mitä muut ei oo kekannu. Ku sun ottama foto valkataan Tsilarin kansikuvaks, sust tulee legenda, Award Winning Photographer. Tsilarin toimitus dumaa fotot ja kelvollinen tai kelvolliset pääsee lehden kanteen. Siks et kanteen ei kelpaa ku parhaat kuvat ja parhait kuvii fotaa parhaat fotarit. Tokal puoliajal shungaa Pepe Willberg & bändi. Toimitus voi lyhentää stoorei. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, nii kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. Jos sul on närvii rundaa Stadii fillarilla, dallaamalla tai millai vaan. Jotku on luudannu maratonin, dyykannu flygarist laskuvarjol, tsörannu fiudella Jenkkilän läpi, duunannu golfkentsulla holarin, plugannu 200 kniigaa vuodessa tai liittyny Kymppikertsiin. Älä funtsaa enää montaa minsaa! Kamera meggeen ja fotaamaan. Mut kyl me finstaajille jotku palkinnot kekataan, siis muutaki ku et niiden nimet stondaa kolmossivun alalaidas. Aikaa on kyl koko vuosi, 24 timmaa vuorokaudes, ku suulberi skriinaa tai ku stikkaa vodaa. Jos, jos, jos, ni sun fotollas on mahikset päästä Tsilarin kanteen. La 20.9. SLANGI JÄRKKÄÄ Elokuu Ma 25.8. Biletetään Savoyssa, stagella on snygii slangiproggista, juontaa Antti Reini. Jutut julkaistaan skrivaajan omal nimel. Jengi sprettailee erikoisil jutskilla. fi vuoden 2025 loppuun mennessä. Freda 26 Vesa Pallasvesa on HTD ja oikee optikko
Libarit 29-45 egee. 20.9.2025 klo 19 Savoy, Kasarmikatu 46 Näitä et haluu missaa, slumppaa libarit heti!. Stadin Kundi 2024 Janne Saarikivi bamlaa slangista Bamis Harri Saksala funtsaa, miten Slangijengin 30 v on menny ja shungaa, Olli Ahvenlahti skulaa. Anna Kokkonen, trubaduuri Stadin Friidu 2004 Anja Snellman (video) Tokalla puoliajalla Pepe Willberg ja sen snygeimmät biisit. (OLLI AHVENLAHTI): SEPPO SARKKINEN (PEPE): MAGNUS LÖFVING Savoyn aulassa voit slumppaa slangikamaa: kniigoi, musaa, kledjui eli snygei lahjoi vaik frendille. FOTOT: (ANTTI REINI) : LAURA SEPPINEN (HARA JA JANNE SAARIKIVI) FOTAAJA EI OO TIEDOSSA. Jäsenhintasii libareita blisataan vaan Slangin byroossa ja Lafkassa, muita libareita kans Savoyn kassalla ja lippu.fi Huikee proggis: Antti Reini juontaa, runoilee ja shungaa