vuosikerta Hinta 8 € SNYGIN VALKEET KESÄN YÖT STADIN KUNDI & FRIIDU s. Nro 3/2020 Perinneja kulttuuri yhdistys Stadin Slangi ry:n jäsenlehti 25. 4
BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan. • TO 30.7. Aikuisten ja starbujen 10 x uintitsetit -10% NOSTALGIAKÄVELYT Paavalin ja Stadin Slangin TO 18.6. • TO 2.7. 09 2340 5400 (MAX 15 HENK.) Oppaina Esko Vepsä ja Markku Jalonen Lähtö Paavalin sisäpihalta klo 17 (Sammatintie 5) Kuva: Sakari Pälsi / Helsingin kaupunginmuseo ME TSENNATAAN NÄÄ HUUDIT Soita 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus.. ILMOITTAUTUMINEN P
SISIS Hiljainen Stadi. O. – Olli Niemisen jutun loppu 34 RÖÖKI – Pekka Salon blaadikset In memoriam Pekka Saarnio delas s. 7 TSILARI 3/2020 3 Corona flygas Stadiin. Jengi hatkas, smedut jäi. Anikari TEEMA JUTUT 8 VEIJO VOTKIN – Sörkan makkarakeisari 10 ELTSUN KULMIL – Ku Rafu oli skidi 13 RODEOO RANTATIELLÄ – Jallu kuorkkikuskina 16 HAGIKSESTA HERULIIN – Esko Kurvista 24 SNADINA KUNDINA HAGIKSESSA – Raikka minnailee STADIS ENNEN 26 NASSIKKANA ELANNOSSA – Jallu minnailee 29 SILTASAAREN SISU OSA 2. VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Pääkkäri 6 Hallitus 15 Sveduslangia 18 Stadin syke 20 Slangi blisaa 28 Rantsun stoori 32 B.Wisser 38 Stadis tapahtuu Kannen foto: Marit Henriksson Ne valkeet kesän yöt, suunn. Foto Jussi Jalkanen.
Laura födas aika jännäs mestas, Bogotas, Kolumbiassa, mut smiittas vuoden vanhana Stadiin ja on budjannu Pohjois-Haagassa, Larussa ja nykyisin Krunassa. SNADIT Tiedustele: toimisto@stadinslangi.fi Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. Kl in ga. Kl in ga Fo to : M . Kuvassa Markku Jalonen roudaa Kimmon kanssa kniigalodjuja bilikaan. Viime vuosina Jaska on tullu tutuks STADI vs. S aimme bulin määrän ART Helsinki kniigoja, jotka on nyt slumpattavissa byroosta, stydiin ALE-jäsenhintaan. Elokuun Tsilarista voit bluggaa Jaskasta ja Laurasta enemmän. L aura on stadilainen tutkija, opettaja ja äiti. Toiminnanjohtaja sluuttas. . . Byroo hoituu toistaiseksi vapaaehtoisvoimin, bulit tänksti Marjutille vuosien hienosta duunista. Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Byroo 4 TSILARI 3/2020 VUODEN 2020 STADIN FRIIDUKS VALKATTII LAURA KOLBE 63 V. KUVATAITEILIJA KIMMO PÄLIKKÖ TEKI ISON KIRJA LAHJOITUKSEN STADIN SLANGILLE. Laura on varsinainen Stadin hissakniiga, joka osaa bamlaa jutut mielenkiintoisesti ja siksi onkin usein käytetty erilaisissa Stadia käsittelevissä tv-proggiksissa. . Juontajakaverina hänellä on ollut stadilaisia tentannu Kalle Lamberg. Blakut dilkkas viime vuoden Stadin Kundi Pertti Salolainen ja kunniabamis Lasse Liemola. ” Jaska” tsennataan näyttelijänä, ohjaajana, juontajana ja stand-up koomikkona. LANDE MTV3:n tv-proggiksesta, jossa hän on tentannu böndejä. An ik ar i Fo to : M . Jaska on budjannu Iisteri-Stadissa ja stydi stadin slangi on tarttunu sieltä jo skidinä. Käy slumppaamassa kesälukemista, tai upeaks synttärilahjaks. VUODEN 2020 STADIN KUNDIKS VALKATTII JAAKKO SAARILUOMA 53 V. Fo to O. Kundille ja Friidulle nimilaatat stikkas viime vuoden Kundi Pertti Salolainen ja Stadin Slangin kunniabamari Lasse Liemola
Niinpä täskin aviisis dallaillaan tota raittii ja funtsitaan, mitä oli ennen ja kuis on nyt. Vähän siit jäi sotkunen fiilis, ku monista jutuista bamlattiin niin pitkään, ettei aika riittäny ja jotain jäi kesken. Kesis on kaikilla ja se meinaa sitä, et voidaan ottaa rennosti, kuka rantsussa kuka skönellä ja kuka vaan himanurkilla, mut lämmöstä nauttien ja rennosti huilaillen. TÄÄ COVID-19 eli lyhyesti korona on sotkenu Slanginkin elämän. Gliffaa kesistä kaikille . Jo kevätkokouksen sauma oli hilkulla, mutta homma klaarattiin. Tietty toi elektroninen kaveeraus käy kans. Ne ku budjaa omakotitalossa tai rivarissa, ku on noi pitskut ja puutarhat, ni niil on duunii, ku kevät pukkaa päälle. NYT RUVETAAN tsiigaan kohti syksyy ja toivotaan, ettei se toka aalto tätä kruunupäätä iskis, vaan päästäs alottaa taas Slangin juitsut normaalisti. Mut ne ku budjaa kerroksis eikä oo skutsiikaa ihan kulmilla, niin ne on vähän ku bosessa. TSILARI 3/2020 5 PÄÄKKÄRI Päätoimittaja ESKO VEPSÄ PÄÄTOIMITTAJALTA M e eletään just nyt kummaa aikaa, gartsat on tyhjillään, raflat bosessa ja jengi kököttää himassa ja funtsii, mitä sit tänään duunattas. Toivon vaan, että te Slangin jäsenet ja Tsilarin lukijat jaksaisitte ja pitäisitte flaguu korkeella ja glaiduu mielenlaatuu yllä. Tunteet oli pinnassa ja asia tahtoi olla joissain kohdin fiilisten alla jemmassa. Tietty et toki se kehitty myös Rööperis ja Tölikaski, mut slangin varsinainen himapesä oli siin Pitkänsillan ja Suvilahden välillä. Joitain aikataului on jo sovittu ja moni juttu venttaa tarkempii infoi, et saadaan varmuus, mitä voi ja mitä ei – jos sellasta ylipäätään on saatavis. Esko. Ei unohdeta kaiffarii, muistetaan et ”kaiffarii ei jätetä”, niinku Ässän kundit sano jo 80 vuotta sitten. TÄN AVIISIN teemana on slangin syntysijat ”Hagiksesta Heruliin”, ja todentotta, siin Sörkan Rantsunbaanan varrella tää tapa bamlata synty ja kehitty. No se kuuluu elämään, mut sillon, ku pitäs hoitaa hallinnolliset, niin tunteet tahtoo viedä paitti aikaa myös funtsimisen hieman sivupoluille. NY TARTEE sit skulata haloofoonilla ja stigata kortilla tai breivillä. EI MENNÄ peffa edellä ja tsiigata taaksepäin, vaan painellaan klyyvarin osoittamaan suuntaan, sillä elämä jatkuu, ku nää murheet on klaarattu ja päästään taas duuniin oikeen kunnolla. Harmillista vaan on se, että asioita on vatvottu ja voivattu, ku se entinen leipuri taikinaa ja pullaa ei oo päästy paistaan, vaan taikina on vyöryny padan reunojen yli. Ne ku hallittee ton somen, on paremmas jamas, ku ne, joil ei sitä taitoo oo. Se onnaa parhaiten, ku ollaan kompuksessa positiivisel mielel toisten kanssa ja tsiigataan tulevaan. Onks kaikki ihan oikeesti paremmin, ku sillon joskus, vai onks vaan toi aika hinkannu muistot glenssaaviks, vaik ne ei sitä ihan oikeesti oliskaan ollu. Kevätkokouksen jatkoa eli sitä ylimääräistä miitinkiä ei päästy pitään toukokuun lopus, niinku oli tarkoitus. Toivottavasti uus aika onnaa
Varapuheenjohtaja Olli Anikari orttipelavi@gmail.com Leena Rautavaara rautavaara.leena@gmail.com Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Markku Jalonen markku.jalonen9@gmail.com Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. 045 186 7238 Toimituskunta Päätoimittaja Esko Vepsä 0400-430996 tsilari@stadinslangi.fi Toimitussihteeri Olli Anikari 044-0401736 tsilari@stadinslangi.fi Toimituskunnan jäsenet Valtteri Hellgren Leena Rautavaara Risto Kolanen Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset: toimisto@stadinslangi.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinne– ja kulttuurilehti 25. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen.. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. 4 alalaita. 6 TSILARI 3/2020 www.stadinslangi.fi HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin
Jäähyväishaastattelussaankin Pekka nosti esille, että Stadin pitäisi byggaa paljon enemmän kohtuuhintaisia vuokrakämppiä. Kun Pekka jäi pois valtuustosta 2017 vaaleissa, bamlasin hänen kanssaan saavutuksista. Kaiken muun ohessa Pekka oli myös pitkään Kultsin (Helsingin Kullervo) puhis. STADIN POLITIIKAN MONUMENTTI ON POISSA Todellinen Stadin kundi Pekka Saarnio delasi helmikuun lopussa. Pekka monesti flöittasi, ja hän on ainoa valtuutettu, jonka mukaan on kotikaupunginosasta nimetty kartsa: Vuorenpeikontie. Pekka oli valtuutettuna kuudella vuosikymmenellä ja yhteensä lähes 50 vuotta. SKDL oli tehnyt aloitteen metron rakentamisesta jo 1950-luvun alussa. Ilman sitä päätöstä ei Itä-Helsinki olisi voinut kasvaa nykyisiin mittoihinsa. Jos funtsii sitä duunia, minkä Pekka on tehnyt, olisi se saanut olla pidempikin. Edelleen melkein viikoittain kuulen arvostavia kommentteja Pekasta. Pekka tsennattiin kansanmiehenä. Pekka sai paljon aikaan, koska tuli toimeen myös politiikasta eri mieltä olevien kanssa. Ne hän on todella ansainnut duunillaan. Snadin pätkän Pekka oli myös kansanedustajana 1996–1999. Skolen jälkeen Pekka päätoimitti Terä-lehteä, joka oli Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton julkaisu. . Toinen iso juttu oli asuntopolitiikka. IN MEMORIAM TSILARI 3/2020 7 STYDI STADILAINEN S aarnio budjasi Porvoonkatu 27:ssä ensimmäiset 42 elinvuottaan. Pian alkoi myös valtuustoura, jollaista ei ole Stadissa muuten nähty. Pekalle oli aina sydämen asia puhua Stadin vuokrakämppien puolesta. Siellä Saarnio tuli stuiduksi kuusi vuotta myöhemmin. Kolmas asia oli skidien päivähoito. Siitä alkoi koko loppu elämän mittainen toimittajanura. Pekka oli heti valtuustouransa alussa tekemässä päätöstä metrosta. Vaikka Stadin kundi on nyt poissa keskuudestamme, muistot hänestä elää. Kovan poliittisen väännön ja skragiksen jälkeen päätös metrosta duunattiin 1969. Pekka oli Alppilan yhteislyseon ensimmäistä ikäluokkaa. Ihmisiä tavattiin Kaaren baarissa ja välillä jengi skulasi himaan keskellä yötä kysyäkseen neuvoa ja apua. Muutaman hän halusi erityisesti nostaa esille. Se oli kova hugi kundille, joka oli tottunut liikkumaan ympäri Stadia ja tapaamaan ihmisiä. Pekka toimi asuntolautakunnan puheenjohtajana ja jeesasi ihmisiä samaan kämppiä. Pekka oli ollut jo pidempään klesana ja pystyi viimeisinä vuosinaan liikkumaan koko ajan vähemmän ja vähemmän. Kansandemokraattinen liike ja Kultsa vetäisi nopeasti mukaansa duunariperheen ja -alueen kasvatin. Pekka valittiin ensimmäisen kerran vain 23-vuotiaana valtuustoon vuoden 1968 vaaleissa. Sen jälkeen Pekka budjasi Roihikassa 13 vuotta ja lopuksi Kivikossa lähes 20 vuotta. Niin snadia ongelmaa ei ollut, etteikö Pekka olisi yrittänyt jeesata. PAAVO ARHINMÄKI Kirjoittaja on kansanedustaja ja kaupungin valtuutettu (vas.), joka tunsi Pekka Saarnion pitkältä ajalta. Kuusi vuotta Pekka johti itse Nuorisoliittoa. Monesti hän muisteli, miten he tsiigasivat skolen byggaa ja venasivat, että pääsivät vuonna 1959 valmistuneen skoleen. Pekka teki valtavasti duunia, että kaikilla skideillä olisi päivähoitomesta ja vanhemmat pystyisivät käydä duunissa. Yksinhuoltajaleskimutsilla oli kova duuni pitää perhettä leivässä. Fo to : Jo an na Sa ar ni o
Sitten sain veljeni innostumaan mukaan ja pian meillä oli kolme työntekijääkin lisänä. Ensimmäiset viitisen kuukautta tein yksin pitkiä työpäiviä. Milloin haave toteutui. Sanoin itseni irti, kun sain teurastamon johtajalta oman työtilan. Sen kitutunnin jälkeen pääsi kasarmin käytävän päähän iltasauhuille kavereiden kanssa. Kun talvi hellitti otettaan keväälle ja kantohanki oli sulanut kankailta, tiesi se vaneripuusavotan ja töiden loppumista.. Kävit ennen inttiä kauppaskolen, tähtäimessä oma yritys. Siellä eräs lihahommissa työskennellyt soturi kehuskeli alaa ja sai minut vakuuttumaan siitä, että kannattaisi kokeilla. ANIKARI 8 TSILARI 3/2020 K ävin jututtamassa ”Sörkän makkarakeisaria” hänen Espoon kodissaan. Makkarakeisari on kasvattanut yrityksensä stydin buliks. Oletko päästänyt botskin ruorista irti, nuoremmalle kipparille. Silloin löytyi myös tyttöystävästä aviopuolisoksi ja firman laskuttajaksi ryhtynyt Irja Votkin. Sitten eräänä keväänä, kun kantohanki suli, suli myös tienestit siinä mukana. Hersyvä huumorintaju lienee peruja karjalaisista juurista ja tämä ominaisuus on vuosien varrella auttanut elämän vastatuulien voittamisessa. Nyt meillä ahkeroi 90 työntekijää, neljä myymälää ja liikevaihtoa on yli 20 miljoonaa. Kolme viikkoa irtisanomisesta aloitin lihatukku Veijo Votkin Oy:ssä, oman yritykseni puitteissa. Menestys ei ole noussut kuitenkaan miehelle hiusjuuriin, vaan olemuksesta ja jutuista kuultaa vaatimaton, mutta asiansa osaava yrittäjä. Silloin oli tapana komentaa iltakymmeneltä hiljaisuus komppanian tuvissa ja piti maata tunnin verran hiljaa bunkassa. Löytyikö alalta heti duunia. TEEMAJUTTU TEKSTI JA KUVAT: O. Kun ”ohi on” -luritukset oli laulettu, suuntasin Helsinkiin, ainoana ajatuksena liha-alan ammatti. Siitä se alkoi, pitkä elämänpolku lihan ja makkaran parissa vuonna 1969. Aloitimme palvikinkulla, nakeilla ja makkaroilla, jotka tuotteet edelleen ovat yrityksen perusta. Olen toki mukana taustalla ja minulle toimitetaan raportit ja muut yrityksen paperit kotiin, nyt kun nämä coronarajoitukset Veijo Votkin SÖRKÄN MAKKARAKEISARI Karjalaiseksi itsensä tunteva savolaismallinen makkaran mestari syntyi 2.1.1948 Iisalmessa. Helsingissä, Mechelininkadun lihakaupassa oli haku lihamiehen paikasta. Iisalmen seudulla ei ollut mitään työtä tarjolla nuorelle miehelle. Yrittämisestä en tiennyt mitään ja monenlaisia mokia tuli tehtyä. En halunnut jäädä lihakaupan alamäen jalkoihin, vaan perustin lihatukun ja aloitin lihanjalostusbisneksen 1995. Mikä sai maalaiskundin lähtemään Iisalmesta buliin maalikylään. Veijolle tuli myös aikanaan lähtö kodista, olosuhteista johtuen hänellekin. Meillä bisnes pyörii hyvin ja vanhempi poikani Asmo hoitaa toimitusjohtajan tehtäviä. Teurastamolla kaikkiaan 52 vuotta, on aika pitkä työrupeama. Sitten sain kuulla että Sörkän teurastamohallissa oli aputyöntekijän paikka avoinna. Jossain vaiheessa tajusin, ettei perinteinen lihakauppa tulisi kasvamaan, kun vapaan liikkuvuuden myötä alkoi alalle ilmaantua halpaa irlantilaista, saksalaista ja hollantilaista lihaa. Vartuin Isän mukana vaneripuun ajossa savotoilla. Helmikuussa 1978 päätin lopettaa lihanleikkaamisen toisen palveluksessa. Lihanjalostuksen aloituksen aikaan työntekijöitä oli 16. Nykyään repertuaari on kasvanut paljon runsaammaksi. Hänen ohjauksessaan toimii päivittäinen ostoja myyntibisnes. Kuinka nuori metsuri päätyi lihaalalle Stadiin. Se oli oikeata työtä. Mutta kun itse mokaa, niin itse niistä myös oppii. Millaisella miehistöllä nyt seilataan. Veijon isä oli joutunut jättämään kotinsa Karjalan Suistamossa ja muuttanut Savon sydämeen. Siitä yritämisen tuiskuissa ja tuulissa 41 vuotta. Rekat tuovat päivittäin jalostamolle melkoisen määrän ruhoja ja lihaa käsitellään noin 15 tonnia joka päivä. Pienestä Iisalmelaisesta töllistä elämän tuuliin ponnistanut maalaispoika viettää leppoisia oloneuvoksen päiviään coronakaranteenin ikeen alla 600 neliöisessä hulppeassa kodissaan. Vietimme parituntisen rupattelutuokion tuoremehun kostutellessa äänihuuliamme. Oli lähdettävä hakemaan töitä sieltä missä sitä oli tarjolla. Kovaa, mutta antoi hyvän perustan työnteon arvostamiselle, joka on seurannut mukana koko elämäni ajan. Hain sitä ja pääsinkin heti töihin. Palvelin Mikkelissä hevosmiehenä armeija-aikaan. Menin käymään, mutta en saanut sitä paikkaa, kun siihen vaadittiin alan työkokemus
Seitsemisenkymmentä prosenttia liikevaihdosta on pysynyt, koska ihmiset ostavat ja valmistavat ruokaa enemmän kotona. Minä kunnioitan niitä, jotka terveyttään vaalivat ja siksi vähentävät lihan syöntiä. Vähittäismyyntikauppa vetää hyvin ja ehkäpä hiukan kasvuakin sillä puolella on ollut havaittavissa tämän vitsauksen aikana. Meillä on ittellä hevosia, mutta kyllä minusta hevosen liha on ihan hyvä tuote. Ravintolamyynti on meillä perinteisesti ollut tärkeä sektori. TSILARI 3/2020 9 ovat voimassa. Palvelin Mikkelissä hevosmiehenä armeijaaikaan. Kiitos rupattelutuokiosta Sörkän makkarakeisari! . Miltä tulevaisuus näyttää alan näkövinkkelistä. Bangkokissa pyydystetään joka yö 500 koiraa ja viedään Pohjois-Koreaan ruuaksi. Jos taas palkkataso pidetään, mutta työaikaa pidennetään vaikkapa tunnilla, niin ihmisten ostovoima säilyisi ja valtion verokertymä pysyisi maltillisella tasolla. Nyt näyttää siltä, että yleisesti elintaso tulee alaspäin. Alan valinta on tainnut mennä aika kliffasti maaliin, vai mitä. Onko coronaepidemia kurittanut yritystä. Hän sanoi että kyllä se olis puolinelsonin paikka. Tapsa Rautavaara kun lauloi, ettei päivääkään vaihtaisi pois, niin kyllähän sieltä jokusen päivän voisi vaihtaakin. Sörkän myymälässä saa aina asiantunevaa palvelua.. Yhteiskunnan pyörät pyörisivät ja kansalaiset selviäisivät vuokristaan ja kuluistaan, niin kuin ennenkin. En usko että meillä koiranlihasta saisi aikaan menestyvän myyntituotteen. Enemmän pitäisi puhua esimerkiksi lihan ravintoainesisällöstä. Mutta jos ihmisen vaihtoehtona on kuolla nälkään, niin kyllä se koiran syö. Itse olen vannoutunut juureksien ystävä. Muuten se suku sammuu. Kuinka suhtautuisit jos joku myyntiedustaja tarjoais koiranlihaa. Kun ravintolat ovat kiinni, ei sillä puolella ole kauppaa ja myynnistä kolmisenkymmentä prosenttia on kateissa. Kysyin häneltä että kuinka hän suhtautuisi siihen, että saisi tietää juuri syömänsä kebabin sisältäneen kolmasosalta koiranlihaa. Mitä funtsaat nykyisin yleistyvästä vegetaria linjasta. Onhan minulla siellä pääkallonpaikalla Asmon kanssa yhteinen toimisto, mutta se on jaettu lasiseinällä, näiden rajoitusten mukaisesti. Itse vastaan enemmänkin henkilöstöasioista ja Irja-vaimo hoitaa toimistoasiat. Eräs entinen Moskovan olympiajoukkueen painija kysyi kerran, että pitääkö aina ilmoittaa kaikki tuotteen sisältämä lihatieto. No onhan näihin vuosiin mahtunut vastatuulta, mutta enemmän kuitenkin on myötätuuli ollut matkaseurana. Vaimolleni ei hevosen lihaa kannattaisi yrittää tyrkyttää. Seurauksena voi olla, että palkkoja saatetaan joutua leikkaamaan, mikä olisi yhteiskunnan ja työntekijöiden kannalta erittäin huono asia. Nyt kun ravintoloiden toiminnan rajoituksia aletaan purkaa, niin varmaan sieltä 15–20 prosenttia palaa ja aletaan olla lähellä normaalia myyntiä. Näitä uusia villityksiä on ollut kautta maailman sivun. Kun seuraa noita alle kahdenkymmenen ikäisiä nuoria ihmisiä, niin kyllä moni siirtyy siinä kolmenkymmenen ikävuoden paikkeilla takaisin moniravintoon. Mutta ei niitä montaa ole. No tuota, kyllä minä olen jututtanut noita etelän poikia. Ala on siitäkin hyvä, että ollaan tekemisissä ruuan kanssa ja ihmisten on pakko ruokaa syödä, muuten käy kehnosti. Mutta kyllähän se ihminen on ajan saatossa kehittynyt moniravinnon käyttäjänä sellaiseksi lajiksi, kuin se tänä päivänä on. Uskon että se on aika pitkälle ohi menevä ilmiö. Ihmissuvulla kun on kaksi päätehtävää, syöminen ja suvun jatkaminen. Minä sanoin että kyllä minun mielestäni pitää kertoa tuoteseloste rehellisesti. Veijon mahtava vuolukivitakka on isäntänsä oloinen
Sörkan ja Bärtsin mestoille kyhättii ahtait vuokrakasarmei, joss pääs yöks goisaamaa, mutt ei paljo muuta. Tääll funtsattii jokapäiväst breguu, jost oli huutava pula. Koneen ja Sillan separaattoritehdas Haapaniemenkadun kulmass, Wärtsilän metalliteollisuuden tehtaat Merihaan kohall, Mylly-Matin siilot, ja seuraavass korttelis lafka, joka säteili handelii joka puolelle Stadii: Elanto eli Eltsu tai Elkka.. Stadi ja sen bulit lafkat ja fabriikit teki jengille maholliseksi tjeenaa fyrkkaa omall duunill. TEEMAJUTTU RAFU NYBERG 10 TSILARI 3/2020 K u Stadi viime vuosisadan aluss alkoi saada oikean kaupungin piirteit, tääll ei paljo tsitattu urbaanii meininkii tsiikaaamass ja lattee ryystämäss pikkurilli ojos. Siel ei budjattu, siel tehtii duunii. Siks bregu piti slumppaa valmiina. Hellahuoneiss saatto keittää pottui, mut uuneist ei ollu tietoo. Eikä missää ollu galsaa mestaa pitää safkaa tai mölöö, jote kotikalja oli se mitä ryystettii himass. Siks tänne tultii sankoin joukoin landelt. Breguu tehtii Skidit Eltsun kulmill Sörkan rantatie on niit mestoi, joss on byggattu tätä seutuu oikee urakall
>>. Ku tontin hankinta tuli ajankohtaiseks helmikuuss 1906, apu löytyi lähelt. Vuonna 1921 Elanto slumppas kauppaneuvos Sundmanin perikunnalta Sompasaaren eli Sumpan, joho seuraava kesä avattii duunareiden kersoi varten kesäsiirtola. Siin budjas enimmillää yli kolmessadass luukuss Elannon duunareit perheinee. Oli siin vieress pari muutaki luotoo Nihti ja Hanasaari, mut Sumppa oli niist bulein ja korkein. TSILARI 3/2020 11 leipomois, mutta aika karseis lääviss. Isoi tönöi täynnä snadei luukkui ja paljo skidei joka nurkass. Virallinen födlari oli 15.10.1905. Se oli aika ennnakkoluulotont touhuu siihe aikaa, mut tavallaa siin oli ituu. Hyvät galtsit, nastat hiekkarannat, snadii skutsii, eri kokost tönöö ja korkeimall kohall huvimaja, jost näki joka mestaan. Jo aluss näky snadin, mutta sitäkin aktiivisemman jengin vaikutus. Pienis lafkois oli paljo muijji duuniss eikä kersoil ollu ketää tsiigaamaas perää ku ne oli leedinä skolest. Osuustoiminta ja ammattiyhdistykset oli esimekiksi niit juttui. Kauppasumma oli vain 275 000 markkaa. Elannon födaamisell oli vahva kytkös näihi surkeisii leipomo-oloihi. Sit tuli meijeri 1912, tsufepaahtimo 1913, kaljapanimo 1918, tsieguraverstas, varastot ja buli konttori 1928. Pantii pystyyn oma lafka paremman ja laadukkaamman leivän tuottamisen puolest. Joka aamu skidit lähti valuu alas linjoilt Lintulahden rantaan. Välill goisattii samoiss mestois ja jengin mukana levis lääviin muitakin asukkej. Sumppa oli sopivasti hollill Sörkan rannast puolvälis Blobikaa. Helsingin Lintulahden tontin myyjä Maria Lindeberg oli Elannon innokas jäsen. Torakoit ja torakanmyrkkyy hiffattii monen leipomon tiloissa. Kesäparatiisi Sumpassa Ku funtsii stadin slangin födaamist voi leedisti sanoo et Bärtsin kartsat ja pidet on niit mestoi mist kaikki lähti. Siihe byggattii ekaks leipomo 1907. Joillai oli mutsit mukana, mut useimmat tuli Helsingin kaupunginmuseo , postikortti. Tääll budjas kanss paljo Elannon duunareit. Elanto tartti handelille maksuaikaa, johon osuusliikkeen tavoitteita symppaava Lindeberg suostui. Se oli just sellane paratiisi, jost saa lukee kniigoist, mutt harvemmi osuu itelle kohall. Elanto födaa 1900-luvun alku oli kansallisen heräämisen aikaa ja siihen liitty monen lafkan, jengin ja systeemin kasaamine siihen kuosii et ne tsennaa vielki. Hämiksen, Porthaninkadun, Neljänne ja Viidenne linjan välinen kortteli oli melkee kokonaa Elannon hallus. Se halus blisaa Elannolle 2,2 hehtaarin rantatontin skriitall, vaikk oli saanu parempii käteistarjouksii. H e lsin g in k a u p un g i n muse o, Si gn e Bra n d er . Bärtsi oli semmost seutuu et siel oli Elannon handeli joka kortteliss. Jo 1908 ruvettii avaa omii lafkoi ja rafloi vähä joka kulmill Stadis. Duuniaika oli 12–16 timmaa päiväss
Breguu ei leivota, mut handelii käydää. Ekaks vedettii kuivaharjotteluu maissa ja vast ku teoria oli hanskas pääs vetää kosteempaa elementtii. Elanto I on saapunut Sumpan laituriin, 1950. Stadin satama tartti lisää tilaa ja koko galtsi jyrättii maan tasalle ja täytettii nii, et saatii Sörkan satamalle tilaa konteill. Elannon punatiiliset pytingit stondaa edellee molemmin puolin Hämistä, vaikk tönöt ja tontit on blisattu muille. Saaress riitti skutsii ja kaltsii joss sai präidää, 1950. . Vanhas pääkonttoris budjaa nyt Stadin opetusvirasto, leipomos opitaa joraamaa ja entisess keskusvarastoss haldataan valtion kiinteistömassii. Ja koko homma ei bungannu mitää ku tää oli järkätty Elannon duunareiden kersoille. Perill saatto sit mennä präidää eri puolil saarta vaklaamaa toisii, kiipee kaltseill ja samoilee skutsis, mut ennen kaikkee sai mennä tsimmaan. Nihti ja Hanasaariki jyrättii. Vodaan ei dyykattu suin päin vaa tiukas järjestyksess. Elannol oli kaksi botksii, Elanto I ja Elanto II, jotka kuskas kersoi edestakas Sumppaan. Skidit matkall himaa. Kersat vaihtu konteiks Vuonna 1958 Elanto joutu luopuu Sompast. Koko handu ilmaan ku halus lisää lautaselle, yhel sormell ku heilutti sai lisää mölöö ja kahell sormell näkkärii. Tsimmismaikka vaglaa ööga stäränä. Siel oli uimaskole, jota ainaki 1950-luvulla veti pitkään ope nimeltä Anita Kanerva. Kaikukadun varrell näkyy Elannon pääkonttori. Mut ekas uimaskoleen ja kuivaharjotteluu … … sit päästii vihdoin tsimmaan, 1957. Nihdist voi viel nähä snadin pätkän alkuperäst galtsii vesirajass ja mesta näkyy Fisusataman parin kadun nimiss. Ku va t: He ls in gi n ka up un gi nm us eo /E la nn on ko ko el m at /k uv aa ja Ei no Hi ltu ne n. No tuli siin nya silta Kuliksee samall. Sumpas oli myös safkaa kaikille ja sitä riitti santsaamisee kanss. Stadis budjaa varmaa edellee tuhansii sen ajan skidei, ku on oppinu tsimmaa Elannon kesäsiirtolass Sumpas ja myöhemmi Vartsikas eli Vartiosaares Tammiksen vieress. Ku Hokki ja Elanto yhistettii 2004 synty Stadin bulin handeli, joka porskutta edellee. TEKSTI: RAFU NYBERG Sumppa oli sopivasti hollill Sörkan rannast puolvälis Blobikaa. 12 TSILARI 3/2020 avain kaulass kaveriporukass. Ens syksyl HOKElanto flyttaa konttorinsa Lassilast Pasilan Triplaan. Elanto kävi 90-luvull kuilun partaall, mut selvis muun muas trokaamall noi mestat Sörkas
Yht’äkkiä mä hiffasin, ett vaa’alla tepasteli buli sonni. Ukot hyppäs mun kyydistä vek ja mä vein säiliön takas mist mä olin sen hakenutkin. Me kaikki funtsattiin, ett mistä toi härkä oikein on tullu. Sitt ne kysy, ett ootteks te nähnyt sonnia, kun heiltä oli päässyt läheiseltä teurastamolta Työpajankadulta tää kyseinen elikko hatkaan. Mutt se sonni oli aika buli ja pääs läpi gartsalle, miss oli sillo romppareita. Bilikoita ja busseja tuli alas Kulosaaren sillalta. Siin samassa suhas pidelle Karjakunnan buli paku, joss oli äijää ku pilvee. Ku mä tulin uudestaan polttolaitokselle, niin Karjakunnan äijät raahas sitä sonnia snadin kuorma-auton lavalle ja joku reportteri oli sattunu mestalle. Tilanne oli huima Enste tuli Sörnäisten Rantatielle tää sonni. Se kellisty heti ja sitt pääs liikenne jatkumaan. TSILARI 3/2020 13 N oina aikoina oli snadisti hankalaa päästä suhaamaan mihkään parempaan lafkaan, ku tsetti oli uusi. Isosarvinen eläin pinkoi kovaa olihan henki kyseessä – kohti Vanhaa Talvitietä ja minä ukkojen kanssa perässä. Mun piti aloittaa tää ura Helsingin KTK:llä. Ja tarina alkaa… Oli kaunis kesäaamu ja mä olin venttaamassa, että Stadin vuonna 1960 bygattu jätteenpolttolaitos avattaisiin kuten aina kello 6.00. Ne Karjakunnan äijät sano, että toi tarttee ottaa kiinni ja te jelppaatte. Tätä varten takaluukut sai avattua. Sitä varten niill oli megessä eräänlainen lasson tapanen. Yks tuli hyttiin pyssyn kanssa ja rupes ohjaamaan menoa. Niitä oli 3,5 – 7 kuutiometriin ja noissa buleimmissa oli neljä luukkua puolellaan. Niin siitä sitt oli snadi uutinen Iltasanomissa otsikolla ”Rodeota Rantatiellä”. Nimensä mukaisesti me tyhjennettiin juuri muotiin tulleita ”Puhto” jätesäiliöitä, jotka hinattiin vaijereilla auton päälle. Mä hämmästyin kauheesti ja menin kysyy vaakamieheltä, ett oot sä punninu ton otuksen. ammattimaisen kuorma-auton ajokortin elokuussa 1963.. Aika sattuvasti. Ne piti vielä hirveetä metelii, ku ne huutaen yllytti mua suhaamaan kovempaa. Ne Karjakunnan äijät sano, että toi tarttee ottaa kiinni ja te jelppaatte. No mikäs siinä. Ja tää tarina on tosi! (jatkuu seuraavassa Tsilarissa) . Mutt sitte mä pääsin vuoden 1964 alussa duuniin roskafirmaan, jonka nimi oli kuljetus oy Vaihtolava. Kaikki fiudet punnittiin ennenku ne pääs kippaamaan jätekuorman syvään kuiluun. Sieltä se härkä tsiikas meitä. Kaiken kaikkiaan niitä oli kahdeksan äijää. Muutamilla oli hirvee kivääri ja toisilla iso skeglu. Niitä ei juurikaan enää näy. Se varmaan huima näky, kun roskaauto lavallaan kahdeksan isoo äijää kivääreiden ja puukkojen kanssa heilu kyydissä ja huusivat. Sain alleni tylppänokka Petterin (Bedford), jolla treenasin vaihtelevalla menestyksellä aika bulin bilikan köraamista Stadin kartsoilla. No se ei ollut hiffannu sitä enstex, mutt sit me nähtiin, ett elikko oli jo kopistellut ylös kippauspaikalle. Busat ja muut bilikat stoppas jarrut kirskuen. Sitt kävi niin, että aamuruuhka oli jo alkanut. Sitt just ku ne meinas lähteä liikkeelle, mä suhasin tuhatta ja sataa ja taas ne joutu stoppaamaan. Otus suunnisti kohti Sörnäistä. Tais arvella, ett täst ei hyvää seuraa. Me duunattin eräänlainen saartorinki pitskulle ja näiden teurastamon äijien piti ottaa se boseen. No me sanottiin joo ja näytettiin, ett tuolla se varmaan funtsaa seuraavaa siirtoa. JALON JATKOLÄPPÄ TEEMAJUTTU Rodeoo Rantatiellä (JALLUN JUTUT OSA I) Olin saanut puolivahingossa ns. Ei ois tosin tarvinnu, sillä mentin muuten aika haipakkaa. Ukot sano mulle, että nyt sun tarttee jelpata meitä ja niin osa hyppäs nyt jo tyhjään roskasäiliöön ja ne seiso siell joka luukussa pyssyt ja skeglut tanassa. Sitt se epäonninen elikko pysähty siihen, missä nykyään on ABC-bensis ja rupes varmaan pohtimaan uutta taktiikkaa tai suuntaa. Silloin tää mun vieressä ollu gubbe hyppäs ulos, otti ampuma-asennon maate ja skotas sonnin siihen Rantatielle
On se metkaa, kui vanhoje muistelemine joskus panee veret virtaan ja pumppaa adrenaliinii rööreihin. Lunkii kesistä sulleki. Sanoo mitä sylki suuhun tuo, sano faija aina, ku joltain muljahti sammakko suusta. Mä katon kans aikarautaa ja toteen ihan saman, et mennää sinne landemestaan joskus toiste, ku nyt käytii kaukana nii ajas ku paikaski. Joskus joku on vaan niin fitti, ku se ei oo ollenkaan samaa sorttii, ku mä ite ja se funtsii hommiiki ihan eri kantilta, mut kyl näit juttui silti pitäs kykenee duunaa yhdes. STADIN SYKE BERGAN KUNDI BOITSUN JUTUT 14 TSILARI 3/2020 S iin mä sit tsittaan fönäri äärel ja Leffen Bruin vaahtoo iha oikeenlaises glasaris, ku sisään tulee tyyppi, joka tuntuu joteski tutulta. Näil vuosil on elämän rikkautta se, mikä on kertynyt tonne kaaliin ja sitä kamaa kandee pyöritellä niin kauan, ku polla skulaa niin, et niit löytyy. Kandeis ruveta myös skrivaan muistiin niit juttui. Kummasti melkeen ihan sattuu, ku pitää taas tulla takas tähä kolhiintuneesee kroppaa ja lahoavaan päähän niilt vuosilt, ku kaikki vielä skulas ja elämäst saiki yhtä, jos toista. Kaveri tsiigaa sit klokuu ja totee, et siin meni yhdet treffit förbii, mut oli se kyl sen väärttiki. On se vaan metkaa kui mestaki hävii ympäriltä ja muut tyypit, ku oikeesti rupee bamlaa vanhan kaverin kans menneistä. Mehä kuitenki ollaan isoi ihmisii, aikusii niinku sitä sanotaan eikä mitään nirppanokka skidejä santaboksis, ku ei tykkää ja marisee sit mutsille, et noi kiusaa eikä anna mun skulaa samoil biligoil, ku ne ite. Slangin Byroos on taas hyllyt täynnä kniguu ja muuta kliffaa, ku voi käydä plokkaamas pakuun, ku jollain on synttärit, nimmarit ja ihan vaan kemut, joihin ois kiva viedä jotain tyypille, ”sil ku on jo kaikkee”. Ain on niitä, ku duunaa niit santakakkui ja sit niitä, ku fudaa ne hajalle. FUNTSII BOITSU Bissellä Kurvis Mä olin Kurvis bissellä, ku busa tonne landen puolelle meni just ja seuraavaan oli puoli tuntii aikaa. . Ite oon funtsinu, kui snadisti sitä omist vanhemmistaa tai isovanhemmistaa tietää, ku ne ei bamlannu, Sitä ku nyt skrivailis, niin omat jälkeläiset vois lesaa menneist, jos niit jokus innostaa ruveta siihen. Aikaki katoo ja busa toisensa jälkee suhaa Kurvist ohi ja me vaa huidellaa maailmalla yhteisis keissuis ja ollaa ihan erilaisii ku nyt. Tsennattii kumpiki kui kliffaa on, ku ei oo kerätty käyttämättömii mahdollisuuksii, vaan on menty elämäs ku ranskalaiseen trafiikkiin: ”silmät kii ja sekaan”. Mut niin se vaan on. Se ottaa kotimaisen ja tsiigaa mua hetken ja tulee sit samaan looshiin. Täs iäs uskaltaa jo sanooki, ettei muista toista, et kuka se on, vaik se on ihan oikeesti joku. Nyt kuuluu olevan hintsusti fyrkkaa, ku jengii on vähentyny ja varannot kuluneet. Ollaanks skidejä hiekkalodjussa – vai. Sit rupeekin aikaa kuluu, ku kaks starbuu häipyy jonneki neljän vuoskymmene päähä. Sitä tarttee vaan kestää, ku on vuosii kuiteski karttunu sen verran et takana on reilusti enemmän, ku edes. Knubus rupes tuntuu, et trappisterii on tullu yli perusnormin, mut paluu tähän päivään ei hoidu ihan hetkes. Glasari tyhjeni ja kyyppari roudas uutta pöytään, ku snadisti vinkkas. Nää loput vois yrittää olla niin, ettei ne ihan ketuillekaan mee, vaik ihan kaikki ei skulaakaan niin, ku ite tuumaa. Jollain meist nyt vaan on toi teräase hampaiden takana sitä sorttii, et se sivaltaa ennen, ku knubu on ehtiny yhtään bromssata ja funtsii, et kuis täst hommast oikeesti pitäs bamlaa. Nuorii ja vetreit ku koirasgasellit. Ne on vähä stydii kamaa joskus noi trappisterit, mut ku ei ite ollu fiude puikois, niin ei se ollu niin tarkkaa. Hyvä kamu menneiltä vuosilta on tosi apu täs hommas. Yks vetää pultit mistä vaan ja toiselt menee hommat, ku voda hanhen seläst. Siinhä me kyl sit taas ollaanki erilaisii. Oot kyllä ihan tutun olone, mut joteski kaukaa, joten ei satu identiteetti kolahtaa päähän. No kaveri esittäytyy, vanha tuttu skönemanni vuoskymmenten takaa. Se on kuiteski inhimillist, eikä näit juttui pitäs päästää puseron sisään eli fiilistasolle. On jotain, mitä muistella. Sit kilistellään ja funtsitaan, miks suomalaiset sanoo kippis, ku muut skoolaa tai proosittelee tai nastroovioi. Tää fiilis on toki Boitsullekin tuttu. On tää Slangi vaan sellane pulju, et kyl täst kandee vaik vähän flaidatakin, muute se delaa koko slangi. Snaju ei aina riitä. Suvi nyt kuiteski polkee pihaan ja bluumenit alkaa olla terässään, joten otetaan iisisti, käydään Byroos Hämäri 67.ssa. Jengi kuiteski dirikoi tätäki puljuu porukal, vaik joku oliski pää auki enemmän ku toinen, niin yhdes stemmataa, kuis mennää. Boitsun korviin kuulu kummii.. Oli kuumaki ja janotti, joten yks belgialaine piti vanhoje muistoks käydä vetämäs. . Tsittaa siihen vastapäätä ja frogaa: ”Ooksä iha oikeesti sä?” No mähän täs, mut kuka sä sit oot. Se on sit niide ropleema, jos ei – sano. FUNTSII BOITSU S tadin Slangin hallituksest on joku lähteny lätkiin, ku se ei tykänny jostain toisest, ku tsittaa samas jengis
Men annars va de ganska sparsamt me höjdpunktena. Kanske ja va klen i tron från början, men ja kan ju skylla på omgivningen. RAFU NYBERG KLEN I TRON I di här tidena ha man fått avstå från många grejer å de ha ju drabba gänge på lite olika sätt. De hörde liksom ti allmänbildningen fast man int va lagd åt de hålle annars. Först rotscha vi uppströms längs en slingrande led till en annan sjö å sen åkte vi nedströms me fart längs en rak gennväg å de va ganska kliffa. Lägerbålen va helt hyfsade å ja minns ännu levande ett par sketcher som Mikko å Tomppa drog. På den tiden fanns de faktist i skolena rökrutor, där dom som hadde lov av föräldrana kunde blada. Nattliga äventyr då man bröt mot reglena, smygrökninhg i skottan å allt sånt. Raflona hamna ju helt i pisse å lika jävlit va de för teatrana å andra artister som ju nufötiden int får fyrk annat än av en rikti publik. . Samma sak gällde på skriban. Kom sen å sej att vi alla e lika inför vår Herre. Dom som hadde lov fick stå å blada på en bro, som ledde över en å till Solstrands gårdplan. Vi skyffla se undan honom så att hjälpledarna å prästen int hoka att Putte va på fyllan. Di flesta av mina klasskompisar for på läger ti Lekis, som ju e en holme strax utanför Nordsjö där alla svenska församlingar brukar ha sina skribaläger. Bevisligen bokförda å undertecknade av prästen. Loppis e int ett ställe man vallfärdar ti. Dokande va de lungnare me. För mej som allti va på somrana ut i skärin, va de ju ganska nytt att plötslit hamna i inlande vi en sjöstrand. Där fanns et par rotschare i trä, såna där smala baljor me två årpar å vi bruka sticka ut me dom. Å så va de ju allt tänkbart som man trodd at hörde till. De va lägerbål å gemenskap, konder å brudar i just den åldern på samma ställe, fast noggrant separerade. RAFU NYBERG SVEDUSLANGIA TSILARI 3/2020 15 Framför allt va de klent me brudana N ärmare bestämt börjar de vara femti år sen senast om man int räknar me bröllop å begravningar. Å som sagt, lockelsena va int så många dom heller. De va bara fem bönor mot tjugofem konder i gänge, så de bädda int för stora erövringar för de flesta. Framför allt va de klent me brudana. Den andra va åxo en fiskarhistorie me två fisur å fem bröd, men den minns ja int rikit hu den sluta. De här nagga häftit på trovärdiheten på allt annat vi fick lära oss där. Egentligen va de bara en av oss som på besöksdagen fick nattvarden utan bröd av en påhälsande äldre kompis. Här ble int så väst myky å berätta åt efterlevende. Å int va de rikit frivillit då heller. Fast viljan va god att uppleva både synd och skam, så va vi nog ganska unga å oskyldiga trots allt. Men ja hamna av någon anledning ti Solstrand, en gudsförgäten (?) håla i Loppis. Förväntningana va höga. En handla om en fiskare som slängd en nyfångad lax tibaks i plurre, fö han va en fati man, å hadd int råd me så dyr fisk. Lite klent me kollekten ha de oxå vari för kyrkona på sistone, fast ja själv måst medge att e de någo tjänster ja int ha sakna på en tid, så e de gudstjänster.. De va på den tiden då man gick i skriban å sku vara me om tie gudstjänster. Sen sku man på sommarn vara två veckor på skribaläger
Snadina kundina skiglattiin motarilla Suvilahdesta Blobikseen eli Mustikseen siitä Kanan ja Hanan välistä, sataman laitureiden editse ja Sompan sivuitse Mustiksen laituriin. Ku Bergaa eli Bärtsii tai Kaltsii, kui vaan kuka haluu ”Näkis Hagiksen platsit ja Brahiksen matsit…” Stadin Kundin kaihon puki Veikko Lehmuksela sanoiksi joulun alla 1941 kaukana ”siellä jossain”, tässä tapauksessa Karhumäessä Äänisen pohjoisilla rantsuilla. Fabriikit on menny, mut muutaman pytinki on jäljellä. Mitä niist on tänään jäljellä. Nyt siin rantsussa on sitten se Merihaka, joka stondaa pääosin Pannukakulla ja Haapaniemellä. Kun Hagiksesta sit lähtee dallaan pitkin rantsuu, niin vanhat mestat kelaa knubussa: Hakaniemi, Viherniemi, Pannukakku, Haapaniemi, Lintulahti ja Suvilahti. Sinne mentiin aina, ku vaan päästiin himasta irti. Siin oli konepajaa, telakkaa, rasvakeittimöö, myllyy, hattutehdasta ja sätkäkonefabriikki. Silfverbergin ja Wecksellin yhtyneet hattutehtaat sijaitsi Vilhonvuorenkadun ja Sörn.rantatien kulmassa. Oma lukunsa on Sörkän rantsun saaret. Merihaka ennen nykyisiä rakennuksia 1970 foto Kari Häkli, konepaja ja laivatelakka. Vanhoihin fabriikkeihin on osaan tullu byroota ja joihinkin himoja uusille stadilaisille. Hagis on siis kasvanu torista melkein oikeeksi kaupunginosaksi. Siin oli laivatokka ja konepaja vielä 1950-luvulla. Mutta olkoon, kertoihan Hesarikin, et Halosen Tarja budjaa Hagikses, vaikka se budjaa oikeesti Sörkässä, siin vanhojen Wärtsilän tai Kone ja Silta OY:n verstaiden mestoilla. Rantsu on muuttanu muotoonsa 150 vuoden aikana melkoisesti. Mut mitä niis oli ihan oikeesti sillon, ku Stadi alko kasvaa ja duunarii virtas landelta leveemmän bröden ääreen, ku landel ei enää ollut duunii. Nyt sinne pääsee kahtakin brykaa pitkin, joista uusin on se ”Isoisän silta.” Talvella käytiin tselibakkee laskemas Sompas ja yritettiin me Nihtiinki, mut siellä budjas kiukkunen vake, joka hääti meidät murteellisella suomella vek. 16 TSILARI 3/2020 ESKO VEPSÄ MINNAILUU Hagiksen platsit. Satama meni talvella boseen, ku ei ollut tarpeeks jäänmurtajii ja talvetki oli kovempii, ku nää nykyset. Oli kaakelitehdas, sementtitehdas, generaattoritehdas ja sit tuli Elkka eli Elanto. Hattutehtaat, foto Signe Brander 1912. Vanhin taitaa olla se Kookos eli myöhemmin Kone, joka on nykyään joku sellanen komeljanttariskoile eli Teatterikorkeakoulu. Nyt siin rantsussa on sitten se Merihaka, joka stondaa pääosin Pannukakulla ja Haapaniemellä. Viherniemi ja Haapaniemi sekä Lintulahti on saaneet oman gartsan ja Suvilahti ihan sellasen häppeninki mestan. Sillon pääsi Högikseen eli Korkikseen jäitä pitkin eikä se bungannu mitään. Kaikki alko oikeesti 1860-luvulla, ku stoge rupes suhaan Sörkän satamaan ja siit alko se fabriikkien nousu pitkin rantsuu sitä myöten, ku stogeraiteita vedettiin kohti Hagista. Myös joku Elkan byggoista on jälellä, mutta myllyjen viljasiilot on joutuneet murskainten kynsiin. Harva enää tsennaa sitä, et Hagis ei oikeesti ole Stadin kaupunginosa, vaan se on tori, joka sijaitsee Siltasaares. Fo to t He ls in gi n Ka up un gi nm us eo Dallaillen Hagiksesta Heruliin. Tuossa voidaan hiffata, kui tärkee Hagis oli Sörkän kundille kaukana himasta, kun uhkana oli delata koska tahansa, niinku kriguissa sattuu. Elukoita oli vähemmän, kun nykyään, mut se ei haitannu
Ne kävi brenkun voimalla ja me plokattiin tyhjät flindat vek ja mummo vei ne handeliin, ku sil oli tsetti ja niin me saatiin muutama hugge fikkan botnelle. Sit siinä oli kait joku vaijeri, ku veti sen vaunun sellaseen puiseen torniin ja sit ne spruuttas vodaa sen kuuman kolin päälle ja niin se onkapilvi synty ja nousi taivaalle. Me kiivettiin galtsille siinä sen margariinitehtaan takana ja tsiigailtiin, ku mullit tuotiin bilikoilla sinne kentsulle, mis oli aitauksii ja sitte ne tyyrättiin ovista sitään. Siihen pääsi aika lähelle tsiigaan sitä ihmettä, ku buli mäntä puski hehkuvan kolin uunista siihen vaunuun. Ei siin funtsittu et oliks niis fogeleis salmonellaa tai muuta ellaa, jyvät fikkaan ja sit niitä mutusteltiin, ku ei duunariperheen kakarat tsennanneet sellasta juttuu, ku taskuraha tai karkkipäivä. Ihan oma stoorinsa oli sitten se teurastamon alue. . Talo nimeltään Kaiku on Kaikukujan päässä Hämärillä risteyksestä vasempaan, Haapiksen kentsu näkyy kuvassa hyvin. Koko kesis ku oltiin Stadissa, hengailtiin rantsussa ja kaveerattiin vanhojen starbujen kans, ku skrabas botskejaan siellä. Kuumuus oli niin kova, et sen tsennas kymmenien metrien päähän. Me niit skramlattiin fikkat täyteen ja hätisteltiin pului vek. Ennen se kiersi siin Elkan tehtaiden reunas ja kaarto Wärtsilän korttelin sivuu ja stogekiskot oli siin kans aina Hagiksen Hallille saakka. Se on kyl sitten ihan oma stoorinsa. No siinähän se oli rantsu ihan vieres ja sinne vaan sköneen stebukuormat. Sörn Rantatie 1970, foto Eeva Rista, vasemmalla Wärtsilän konepajan konttori, taustalla Kookoksen talo, Paraisten Kalkin kuljetuslinja kadun yli ja oikealla Kone ja Silta OY:n verstaat ja telakka.. Siellä bräidättiin ja braijattiin, smyygailtiin ja oltiin jemmoissa, metskattiin ja skiglaitiin omatekoisilla lautoilla tai jäillä ja plutailtiin. Ehkä kaikest jännin fabriiki sen dallauksen varrella oli kaasulaitos, joka byggattiin 1905 ja lopetettiin joskus 1970-luvulla kait. Sielt nousi paksu valkonen pilvi säännöllisin välein, ku ne skuffas sen punahehkusen kolivaunun sinne suihkukaappiin. Sörkan Rantatie Sörkan Rantatie on melkoinen baana ja siin blosaa melkeen aina, ku se on auki skönelle. TSILARI 3/2020 17 sen sanoo, alettiin byggaa ihan todella noin 120–130 vuotta sitten piti stebut förata vek, ku kallioo ammuttiin talojen ja gartsojen tieltä vek. Linjat näkyy hyvin samoin se, ettei Pengistä ole vielä kokonaan rakennettu. Sörkän rantsu ja satama oli skloddilauman todellinen seikkailumaailma. Puluu oli niin maan hirveesti, ku stoge toi viljaa myllyihin ja niist vaunuist aina varisi gartsalle kans. Oli kaakeillakin kevyempi vetää, ku oli alamäkee. Duunarit, jotka sitä hommaa hoiti, oli pukenut sellaset erikoiskledjut päällensä, et ne pysty sen uunin seinän avaan ja hollaa sitä vaunuu niin, et se koli meni oikeeseen mestaan. Ulos tuli sit pihvii ja makkaraa ja kaikkee muutakin, mistä tehtiin safkaa. NÄIT FUNTSI ECO VEPSÄ KURVISTA Ilmakuva Sörn ranta ja Kallio, edessä telakka ja konepaja, Wärtsilän laitokset, Kookos, taustalla Kallion tsyrkka ja Biblu. Halkolaiturissa oli aika väljää ja sköne ihan plägä. Näin katos vähitellen nuo niemet ja lahdet ja synty se rantsu, jonka me nyt tsennaamme ja jota pitkin voi fillaroida tarttematta kletrata buli bakke ylös Kurviin ja taas alas Herulist
Se soi duuritunnelmissa. Puhu minulle – laulussa Aho kysyy: – Tahdon rikki huutaa hiljaisuuden / löytää kauan sitten kadonneen / vieläköhän voisimme tuntea sen / väliltämme hävinneen rakkauden, vai onko liian myöhäistä. Debyyttialbumilla kuuluu monipuolisuus musiikintekijänä. Laulut lipuvat tyylistä toiseen: mustalaismusiikkia, slaavilaista kaihoa, kuubalaista rytmimusiikkia, josta syntyy kokonaisuus ja tunnistettava omin tyylilaji, etnofolkia. Kuva: Minna Annola. Kyse on rakkaudesta vanhassa maailmassa, joka on hajoamassa. Ballantine Scale yhdistää Ilona Jäntin (oik.) innovatiivista ilma-akrobatiaa Aino Vennan musiikkiin. Nimi tarkoittaa asteikkoa, joka mittaa rannan suojaisuutta. Pako rakkauteen ei pelasta Compañía Kaari & Roni Martinin iki-ihana menestys Anna Karenina sai uusintaesityksensä eksoottisessa paikassa, Tapahtumakeskus Telakalla Hernesaaressa. Tavattoman eloisa ja iloinen laulaja on parhaimmillaan livenä. Kankaan hämärissä soittaa kontrabassoa Erik Michelsen koskettavasti. Kuva: Ulla Kokki.. Markojuhani Rautavaaraa ja Mika Venhovaaran kanssa. Suositun duon uusi yhteisteos Ballantine Scale kutsui Cirkon yleisön teatteritilaan luotuun mystiseen maailmaan, suureen valkeaan telttaan meren rannalle. Anna Kareninan ja kreivi Vronskin RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Kulttuurikierros kesään Susan Aho on säveltänyt ja kirjoittanut uusia lauluja. Singlen musiikkivideo löytyy Youtubesta. Lauluyhtye Värttinästä, Duo Kuunkuiskaajista ja Nukketeatteri Samposta tuttu muusikko–laulaja–hanuristi on tehnyt musiikkia maailmanmusiikista lastenlauluihin sekä iskelmistä laulelmiin. Tuomiopäivän kello on lähempänä keskiyötä kuin ikinä, mutta ihminen valitsee eskapismin ja uppoavan laivan orkesteri soittaa viimeiseen asti hänen mukaansa. Se on kaunis balladilaulu uuteen kotimaiseen popmusiikkiin. Näyttämö muodostuu taiteilijoiden lisäksi valtaisasta valkoisesta kankaasta, vaijerista ja renkaasta. Ilma-akrobaatti Ilona Jäntin koreografia tapahtuu rengastrapetsilla, Aino Vennan Love Hurts (Rakkaus satuttaa) laulujen siivittämänä. julkaistulla soolodebyyttialbumillaan Pieniä eleitä (Magnum Music 2020). Auringon laskettua, hämärän saavuttua maailma muuttaa muotoaan, kenties pysyvästi. Soolosinglejulkaisu ja video Tulevaan julkaistiin talvella. Albumin Livestream oli 17.5. Samalla ajaton teos kommentoi nykymaailman tapahtumia. Mitä varten?, sanotaan Tolstoin klassikkoromaanissa, jonka keskiössä on Anna Kareninan, kreivi Vronskin ja kreivi Kareninin kolmiodraama. Kaikki meidät peitetään hautaan, eikä mitään jää jäljelle. Teos tutkii ulkoja sisätilan rajapintaa, luontoa ja kulttuuria, päivän ja yön taitekohtaa. 18 TSILARI 3/2020 Ryhmälaulaja nousee siivilleen Susan Aho nousee omille siivilleen 17.4. Asteikko suojaiselle merenrannalle Sirkustaiteilija Ilona Jäntin ja säveltäjämuusikko Aino Vennan yhteiset teokset ovat viihdyttäneet meitä jo vuodelta 2015. Jännittävä teos antaa ajattelemisen aihetta muuttuvasta maailmastamme. Susan Aho on säveltänyt ja kirjoittanut nyt uusia lauluja. Debyyttialbumilla ”Pieniä eleitä” kuuluu monipuolisuus musiikintekijänä. Uusi näyttämöteos yhdistää Ilona Jäntin innovatiivista ilmaakrobatiaa Aino Vennan säveltämään ja sovittamaan musiikkiin. – Miksi kaikkea tätä tehdään
indielevyyhtiönä. He kävivät Keski-Euroopassa hakemassa uusia äänityslaitteita. Hänellä oli hyvä pohja Rytmija Iskelmä-lehtien toimitussihteerinä. Kirjan toimittanut Juha Henriksson on kirjoittanut lyhyesti loppu vuosista. Taiteellinen johtaja Antti Silvennoinen palaa lavalle seuranaan rumpalivelho Pekka Saarikorpi, joka yhdistää teoksessa erikoisalaansa kehorytmiikkaa Silvennoisen raivokkaaseen ja tarkkaan liikekieleen. Menneisyyden haamut eivät jätä häntä rauhaan ja hän jää väijytyksen uhriksi. Sauvo Puhtila oli Scandian hovisanoittaja ja hän kehitti myös lastenlaulua uusiin kuosiin, Saukki ja Pikkuoravat. Salo oli kolmas vahva nimi menestysvuosina. Mutta juutalainen pomo antoi tilaa etniselle ja mustalaismusiikille ja ihan lopuksi jopa työväenlauluille. Kansainvälisen tason sovituksista vastasivat muun muassa Jaakko Salo ja Esko Linnavalli. Paikoin Pällin teksti kaiken sujuvuutensa ohella sisältää hieman toistoa ja hyppelyä siellä täällä. Rumpalin esittämä Crystalman on Silvennoisen keskustelusanoin ”ihana maskuliininen” esikuva. Hän johdattaa Trogin matkalle, jonka aikana tämä käy raskaan prosessin kootakseen itsensä uudelleen täysin alusta. Jorma Uotisen kreivi oli salaperäisesti vaaniva taustalla; Karttusen kreivi taisteli naisestaan heti alun jää kohtauksesta lähtien. Nimen merkkiä käytettiin jo sitä ennen jazztallenteissa. Teos yhdistää Wusheng Companylle ominaisesti uusinta teknologiaa hyödyntävää live-musiikkia, akrobaattisia taistelukohtauksia ja vahvasti tyyliteltyä näyttelemistä. Liikkeet ovat kurinalaisia. Trog on viettänyt vuosikausia itsekseen ja rakentanut kehostaan äärimmäisen tehokkaan suojakuoren. Kuva: Arttu Ullgren. Kuva: Alvar Kolanen.. Taistelulajien ytimessä Suomalaista pekingoopperaa tekevän Wusheng Companyn uusin teos Trog Kanneltalolla perustuu englantilaisen kirjailijan John Evansin tekstiin, joka koetaan nyt ensimmäisen kerran näyttämöllä. Orvomaa oli mustasukkainen naistähtiensä miessuhteista, joista kirjoittajalla on juorutietoa. Harhaluulo täydellisyydestä murskaantuu ja Trog kohta salaperäisen Crystalmanin. Pälli ei ehtinyt Tarinassaan aivan loppuun saakka, sillä hänen tekstinsä päättyy vuoteen 1966. Kuva: Minna Hatinen Cirkon Maneesilla. Kannessa on kuva Scandian unelmajoukkueesta 1960-luvun alussa: äänittäjä Aarre Elo puikoissa, sovittaja Jaakko Salo valvoo ja pomo Harry Orvomaa taustalla. Scandia oli jazzmiesten Paavo Einiön, Herbert Katzin ja Mosse Vikstedtin luomus 1953. Kuvassa Antti Silvennoinen taistelulippujen edessä. He ovat monipuolisia tulkitsijoita ja hyvin vahvoja lavapersoonia, jotka heittäytyvät näyttämön tilanteisiin koko sydämellään. Mariana Colladon Anna Karenina ja Carlos Chamorron kreivi Vronski pakenevat epätoivoiseen rakkauteen Compañía Kaari & Roni Martinin uusintakierroksella Tapahtumakeskus Telakalla Hernesaaressa. Kreivi Karenin oli näkemässäni esityksessä veteraanitanssija Jyrki Karttunen. Hänen tekstinsä sisältää myös katsauksen suomalaisen jazzin historiaan ennen yhtiön perustamista. Se kilpaili menestyksellisesti vajaa 20 vuotta hittilistoilla suurimman levy-yhtiön Musiiki-Fazerin kanssa. Roni Martinin johtamalla Maailmanlopun orkesterilla tuntui olevan nyt vielä suurempi draamallinen osa. Se käsittelee taistelulajien ja etenkin japanilaisen miekkailun ydintä. Kun fyysinen voima ei riitä, ja todellinen mestari on epäonnistunut tuhansia kertoja, hänen matka on jatkuvaa harhaluulojen tuhoamista. Rumpali käyttää myös virtuaalitekohanskoja. Yhtiön artisteja olivat esimerkiksi Laila Kinnunen, Brita Koivunen, Vieno Kekkonen, Pirkko Mannola, Reijo Taipale, Eino Grön, Danny, Kirka ja Tapani Kansa sekä jo kyntensä näyttäneet Olavi Virta ja Georg Malmstén. Pekingoopperan virtuoottinen musiikin ja liikkeen symbioosi tuntuu. Pitkän linjan toimittaja Erkki Pälli (1935–2018) luovutti keväällä 2018 Musiikkiarkistoon aineistonsa ja viimeisiin elinviikkoihinsa saakka työsti käsikirjoitusta Scandian historiasta. Hän ja Erkki Melakoski loivat jazziskelmän suomalaisen perusklangin naislaulajilleen. Musiikki ja tanssijat kuljettavat katsojat ryhmän teoksille leimalliseen, nyrjähtäneeseen maailmaan, jossa pako rakkauteen ei meitä pelasta. Äänittäjämaestrot Aarre Elo ja Jouko Ahera kehittivät luovasti tekniikkaa. Wusheng Company toi Kanneltalolle Trogesityksen, pekingoopperan vauhdikasta liikettä live-musiikkiin. Se on parhainta uutta tietoa. TSILARI 3/2020 19 rooleissa ovat ryhmän espanjalaiset luottotanssijat Mariana Collado ja Carlos Chamorro. Kaksi jälkimmäistä luopui alun jälkeen. Omaleimaisen Scandian tarina Erkki Pällin Scandian tarina (Musiikkiarkisto 2020) kertoo Scandia-Musiikista, jota voidaan pitää maamme ensimmäisenä riippumattomana, nk. Tilalle tuli toimitusjohtajaksi Harry Orvomaa, kun Einiö vastasi kansainvälisistä suhteista ja maahantuonneista. Musiikkiarkisto toteutti kirjoittajan toiveen ja julkaisi hänen käsikirjoituksensa postuumisti. . Jälkikeskustelussa rumpali sanoi korvanneensa usein aiemmin muita esiintyjiä, joten miksei sitten tässäkin toista pääosaa
SLANGI BLISAA. Nieminen Jarmo: Ässät 80v historiikki 30/32 € UUTUUS Mikko-Olavi Seppälä Parempi ihminen parempi maailma 30/35 € Iltanen Jussi: Helsinki 1960 25/28 € Tilauslomakkeen löydät sivulla 39. Tsekkaa aukiolot. 20 TSILARI 3/2020 MYYNNISSÄ: Kniigat Auvinen Jari: Puu-Pasila 20/25 € Auvinen Jari: Puutalojen Kallio 20/25 € Honkala Timo: 100v Stadin jortsuja 20/22 € Kainulainen Matti: Skloddi, tarinoita Skatalta 5 € Koivuniemi Sinikka: Tarjoilijana Helsingin olympialaisissa 25/28 € Laine Reiska: Jazzin käsityöläinen 30/32 € Lindström Ida: Kohtalona Suomenlinna 20 € MALMIHelsingin lentoasema 30 € Mattson Eki: Kun Eki oli snadi 5 € Mäkelä Timo: Neiti Brander, sarjakuva 20/25 € Nieminen Jarmo: Aarresaaret opas 25 € Nieminen Jarmo: Aarresaaret fotokirja 25 € Nieminen Jarmo: Keisarin perintö 25/28 € Nieminen Jarmo: Viaporin kapina 25/28 € Pakkanen Jukka: Helsingin tuulia, Stadin valoja, lyhytproosaa 15 € Palminen Seppo: Snygii slangii 20/25 € Paunonen Heikki: Sloboa Stadissa 30/32 € Paunonen Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii 30 € Pohjola Arvo: Himaföneri 10/12 € Pälikkö Kimmo: Art Helsinki 20 € Rauhala Jorma: Pieni raitiotiekirja 15 € Rehn Leif: Gammelin jannu 10 € Rehn Leif: Jassen från Gammel 10 € Seppälä Mikko-Olavi: Suruton kaupunki 25 € Stenvall Kaarlo: Stenvallit Stadissa 40 € Tervomaa Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € Tervomaa Raija: Mun Stadi 10/12 € Tervomaa Raija: Mutsi ja mä 10/12 € Tervomaa Raija: Mut sulle sattuu aina 5 € Tervomaa Raija: Nopeammin, korkeammalle 15/18 € Tervomaa Raija: Sankareita kaikki 15/18 € Tervomaa Raija: Skloddit braijaa 15/18 € Varvikko Kari: Kääpiöitä ja jättiläisiä 20 € Varvikko Kari: Puutalojen Hermanni 20/25 € Varvikko Kari: Puutalojen Vallila 20/25 € Varvikko Kari: Suuri julistekirja 30 € Varvikko Kari: Älykääpiöitä ja hengenjättiläisiä 25 € Slangi blisaa Slangi blisaa tilaa netissä!! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse toimisto@stadinslangi.fi tai tuu käymään byroossa Hämeentie 67 00550 Hki