joulukuuta 2011 20:48:05. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. joulukuuta 2011 20:28:23 SKRIVAA TSILARIIN! . Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.8.2013 mennessä. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi. Tsilarin seuraava numero 4/2013 ilmestyy syyskuun lopulla. Tasan Stadin parhait. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. fi. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Taksidata ilmo 18. KULTTUURITALO, HELSINKI TUOKIO OLAVI VIRRAN MUSIIKIN PARISSA LIPUT BYROOSTA 27€ / JATTA TUOTANTO J-P MAINOS OY HELSINKI 6.10.2013 klo 14.00 ja klo 17.30 SAMI HEINONEN & CAIRO SEURANAAN VIRRAN VIEMAA HEIKKI KAHILAN KASIKIRJOITUKSEN MUKAAN MILANA MISIC JUSSI RAITTINEN JANNE PORKKA Tsilari_JPMainos_210x297.indd 1 15.5.2013 10.21 Pynn nen ilmo 18. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh
Foto Arska Soisalo.. VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 18 Fundeerauksia 33 Skabat 36 Lesaajat 38 Sörkän friidun stooreja 39 Häppikset SISIS Kannen kuva: Mikko Seppälä TSILARI 3/2013 3 STADILAISIA 10 MUTSI ON BESTIS – Pressa Halonen bamlas tsyrkassa 20 SKEDEKUNDIT – Tsilarin reportaasissa 31 MATTI PIRINEN – stadilainen runoilija EKS MINNAA 7 HIETSUN RANTSU – Heka Mäkisen muistoissa 12 TSUPPARIN MUISTELMAT – Leo Kauniston stoori 22 ELTSUNAJOT – juttusarjan kolmas ja vika osa SNAKKAILUA 19 DUUNISPEDA – Hannu Nybergin stoori 26 SVEN DUUVA – ikivanha slangiruno löytyi KLIFFA STADI 24 STADIN KLIFFAT MESTAT – Kaisiksesta Kansalaistorille 28 AURORANKATU 5 – skrivas talohistoriikin 30 KAUPUNKIVILJELY – Tsilarin kirja-arviossa 37 SLANGIKUORO TULOSSA – tuu messiin sjungaan! 8 Vesku Nuotio vinnas biisiskaban Stadin Friidu ja Stadin Kundi 14–17 Duunarimutsipatsasta kukittamassa Helsinki-päivänä olivat (vasemmalta lukien) Fjalar ”Fjalle” Åsten, Usko Ripatti, Pia Landén, Sulo ”Supa” Santanen, Anneli Peltonen, Kyllikki Anttila ja Pirkko Nordberg
Suunnitelmissa on lanseerata syksyllä gradupalkinto ja opintopiirit ja järkätä keväällä luentosarja sekä suuri slangikeruu useassa skolessa. Cavat nautittiin, sjungattiin ja yks staili kundi skulas torvee. Tarkotus oli lyödä rumpuu kotimaisen teollisuuden tuotteiden puolesta – et jengi slumppais härmäläisii kamoja eikä fyrkka valuis maasta pois. Snaditkin lafkat lähti messiin karnevaalikulkueeseen. Stenufriidu kans pestiin ennen kotsan laskua. Se toimii yhteistyössä koulujen ja yliopiston kanssa ja järkkää slanginkeruuskaboja, luentosarjoja ja opintopiiritoimintaa sekä tukee slangintutkimusta. Seuraavassa Tsilarissa lisää näistä aiheista! . Stadissa pantiin buidujen fönarit snygiks. Ja noi paikallisen miliisin luvatkin oli ordningissa. Kuski veti ykköset niskaan, ja hestika sai draisaa pitkin Espaa niitten kaikki buleinta bisseflinderii. 4 TSILARI 3/2013 SNADIT Suomalainen viikko 1913 Sata vuotta sitten ne järkkäs ekaa kertaa bulin Suomalaisen Viikon. Turistipatsas; stailin näköne friidu ilman kledjuja. Kliffat pippalot ja ens vuonna uusiksi. Borsaa ei kukaa pölliny yön aikana, mut noi pallot hävis alta aikayksikön. Olihan siin semmostaki et Härmä kuulu vielä Venäjään ja täällä ne halus osottaa et tää on oikeesti ihan eri maa. Koko rannikon jengi oli kutsuttu megeen, heimoon tai murteeseen sen enempää tsiigaamatta. . Se friidun pää oli kuitenki ältsin korkeella, ja ekalla kerralla bulimmat kundit duunas ittestää toteemin, jota pitkin kiipes stadilaisten notkein friidu Tuula pani kotsan paikoillee. . Sen Vappupatsaan kotsan muute duunas toi Salaston Oili ja lakituksen faija on Tuomo. Sillo meil on messissä tosi longat tikkaat. MIKKO SEPPÄLÄ Costan Manta sai kotsan. Tänä vappuna jengii oli lakkihommissa toista sataa sielua. Slangiakatemiaan kuuluvat slangitutkijat Heikki Paunonen ja Terhi Ainiala, äikänmaikka Minna Harmanen, Pirkko Periviita ja hallituksesta Mikko Seppälä. Foto: Helsingin kaupunginmuseo Foto: Emilia Henttinen Aurinkorannikon stadilaiset järkkäs viime Valpurina tokan kerran snadit pippalot, jossa Costan Manta lakitettiin. Täs fotosta sä näät miten Kröckelin panimo Sörkasta satsas Suomalaiseen viikkoon. EIJA KAIRASKORPI-HERTOLA Slangiakatemia perustettu Stadin Slangi ry perusti huhtikuussa 2013 uuden jaoston joka sai nimen Slangiakatemia. Lakin sai Paseo Maritimolla staijaava ns
Vaikka olis kuinka spiidi ei Stadin festari-, kulttuurija häppistarjonnasta ehdi maistaa kuin snadin palan. Toinen diriga, Ilaskivi, lähti flygaa Stadin taivaalle ja tsiigas sieltä mestoja ja sit kondista se paransi luffaamalla paikoillaan sen himan kylppärissä. Pemukin tsittas kerran Nelosen ratikassa niitten edessä eikä hiffannu ollenkaan olevansa itseään paremmassa seurassa. Ne oli niin hiljaa koko ajan eikä pitäneet mitään meteliä itsestään, niin kuin esimerkiks, et hei ekste honaa, me ollaan entinen pressapari, ei, ne vaan tsittas ja nautti stadin maisemista. Siis funtsi nyt ainaskin kahteen kertaan, kantsiiko kesisstadista shingraa mökille sääskien syötiksi tai minne tahansa muualle. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Honoluluunkin kantsii flygaa vasta, kun on talvi, snögee ja frysis. LEDARI PEMU STADIN KESIS S tadi on paras menomesta kesiksellä. Jos vielä noista dirigoista ottaa esimerkkiä, niin Koivistot. Pemu ei ole 45 vuoteen viettänyt kesistä kesismökissä Se on aina saanut niin kaameen iskiaksen ja itikat o skruudannu sitä niin pahasti, et se on viety tsirralla takas stadiin ja siellä se on sitten pysynyt ja nauttinut stadin iloista ja onnesta. Pemukin käy mielellään tsiigaamassa Stadia ja sen uusia mestoja ja hausseja, Jätkäsaarta, Kalasatamaa, Kruunuvuorenrantsua, Arabianrantsua ja Pasilaa ja tietysti vähän väliä kurkkimassa, kuinka steissin uudet haussit ja kartsat ja puistot muuttuu koko ajan yhä snyggemmiksi ja stailimmiksi… ja kaikki vanhatkin mestat kaunistuu yhtä mittaa, tai jos eivät kaunistu, pitää nostaa meteli. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@meininki.net Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Silloin sä opit tsennaa Stadin mestoja ja samalla sun kondis paranee. Sulla voi tietysti olla kesämökki ja sä voit mennä sinne sogaa veduu, korjaa katsii tai lahoo golvee tai mördaa itikoit ja paarmoi tai varoo, ettei mikään käärme pääse puree sua revaan tai klabbiin. Silloin ei kantsi shingraa mihkään muualle. Halvinta ja ylivoimaisesti terveellisintä ja fiksuinta on dallata tai fillaroida ympäri Stadia. Sulla on tuhat tapaa nauttii kesisstadista. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen.. Stadin kesis on katkeamatonta festaria. Siinä kondis parani ja oppii tsennaa mestoja. . Jos sä haluat spaaraa fyffee, niin silloinkin sulla on ainakin sata tapaa. Menomestoja ja bailaamista etsiville Stadi on todellinen eldorado sekä kesiksen että frysiksen aikaan. Manu ja Tellervo tsittaa vähän väliä jossain skurussa ja sieltä tsiigaa stadia. Stadin kesiksessä jokainen viikko tai viikonloppu on yhtä buli häppis kuin jonkun snadimman mestan koko kesiksen juhlaproggis. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Obolgogiani vo@mimino.fi Raija Tervomaa puh. Jos sä et tätä bonjaa, niin sun kantsii joltain kallonkutistajalta frogaa, et onks sun lantussa kaikki kondiksessa. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä Puh. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Oli ainaskin turvallinen mesta. Sekin oli ihan fiksuu. Stadin entisellä dirigalla, Teuvo Auralla, oli tapana viikonloppuna hyppää johkin dösaan ja skujata sillä päättärille saakka ja sitten dallata sieltä himaan. Sit sä honaat äkkii, niin kuin ois oskari jyrissyt ja salamat välähdelleet, et stadilaiselle kaikista paras kesismesta on Stadi. TSILARI 3/2013 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh
09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 040-567 1404 moseppal@mappi.helsinki.fi Lasse Solman puh. Tarjolla on ilmaiseksi näyttäviä alustoja, joihin vaikkapa fotojen, karttojen ja kaavioiden lisääminen on iisiä. Ja lyhyet jutut, linkitykset ja muikkarit hoituvat näppärästi twiittaamalla. ja 3. Nythän lähetämme näistä meilejä ja tarvittaessa tekstareita – sekä myös aina tiedon pariinkin otteeseen Facebookiin. Yhdistyksen osalta duunin käytännön organisoinnista ja hallinnoinnista vastaa Stadin Slangi ry:n hallitus – vapaaehtoisesti ja aineellisitta korvauksitta. 0400 204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi; Sanna Lehtinen puh. Esimerkiksi yhdistyksen järkkaamista reduista, joroista ja treffeistä muistutukset hoituvat pikapikaa. 0500 561 652. Kliffaa kesistä ja suulista!Omalta osaltani nosta peukkuni ja tykkään, jos joku tällaseen tutkimukseen joskus hakis yhdistykseltä stipendiäkin. Hallituksen jäsenten paras ja kestävin kannustaja on kuitenkin yhteisen Stadimme hyväksi tehtävä perinteiden ja kielen kerääminen, tallentaminen ja vaaliminen, josta lisäksemme jälkipolvet voivat nauttia. Ja sama työ jatkuu seuraavissa sukupolvissa. 044 383 8749 sanna.lehtinen @eduskunta.fi Marjatta Salminen puh. Syyskokous valitsee uuden hallituksen. Tähän duuniin tarvitsemme koko ajan lisää tekijöitä, niin hallituksen jäseninä kuin muutoin aktiivisina ideoijina ja toimijoina. Halutessas yks niistä on Sun. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Snygii kevättä kimpas – griinataan myös netissä! PEKKA KURVINEN BAMIS pekka.kurvinen@elmio.fi PUH. Stadin Slangi ry pyrkii kaikessa vaalimaan sekä menneen että nykyisen Helsingin jokaisen kaupunginosan kotiseutuja kulttuuriperinnettä kaikessa monimuotoisuudessaan – ketään tai mitään syrjimättä taikka unohtamatta. 0400 359 449 merjette.salminen @gmail.com Mikko Seppälä Puh. www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI BAMLAAMAAN – ja samlaamaan S tadin Slangi ry:n tarkoitus todetaan sääntöjen 2. Yhdistys pyrkii myös slangitiedon levittämiseen peruskouluissa ja muissa oppilaitoksissa.” ”Leikki, harrastus ja kulttuuriperinteen vaalimiseksi järjestetään perinnepäiviä, erilaisia näihin liittyviä näyttelyitä ja kerätään muistitietoa.” Sääntölainaus kertoo, että yhdistyksemme toiminnan – samoin kuin slangin kaikkinensa – sisältö on paljon muutakin kuin 1900-luvun alkuvuosikymmenien, sotia edeltävien aikojen eteläisten kaupunginosien katukieli. Kestävin tapa saada paitsi katuuskottavaa myös oikeaa tietoa asioista on tieteellinen tutkimus, johon kuuluvat aina tarkkuus, riippumattomien asiantuntijoiden vertaisarviointi sekä toistettavuus. Naamakirjan ohella toivonkin jäsentemme avaavan oman blogin ja skrivaavan tarinoitaan, mielipiteitään ja havaintojaan kaikkien saataville. Kun se ydinjengi, jota yleisesti parhaiten slangin taitavana tunnetaan, alkaa luonnonlakien myötä pikku hiljaa poistua joukostamme, Stadin Slangi ry:n sääntöjen mukainen velvollisuus on kerätä ja tallentaa kotiseutumme kulttuuri ja kieli. Lukuisia jatkuvuuden varmistavia vastuunkantajan paikkoja aidosti vapaana. Työssä tarvitsemme sekä jokaisen jäsenemme että ulkopuolisten tutkijoiden sekä verkostojen täysimääräisen panoksen. Tutkimukseen panostaminen on yhdistyksemme tulevaisuuden toiminnan kalliopohja. Jos vähääkään olet kiinnostunut yhteisistä talkoista, ota yhteyttä. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@meininki.net Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. kohdassa: ”Yhdistyksen tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä Helsingin leikki, harrastusja kulttuuriperinteen taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen.” ”Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää Stadin slangin sanojen ja sanontojen keruuta, tutkii slangin syntyhistoriaa ja slangisanojen merkitysten eroja kaupunginosien välillä. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Risto Kolanen puh. Mutta ilman käytäntöä – siis tutkittavia, Sinua, minua, läheisiämme, kokemuksinemme ja aineistoinemme – keräys ja tallennus eivät onnistu. 6 TSILARI 3/2013 HALLITUS Puheenjohtaja Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Varapuheenjohtaja Pirjo Tuohimaa puh
Viiskytluvulla rantsu oli välillä tsimmauskiellossakin – vastapäätä oli Rajiksen skeidalaitos. Siitä nurtsan reunasta mä muistan yhden päivän, kun suulis brennas stydisti. Sitten fjongalla duuniin. Nelkytluvulla mun vanhemmat traisas mut sinne tsimmaan käsipodnea ja hörppään ekat suolavodat. Yritettiin näyttää rantajellonilta, vaikka oltiin kaikki ihan ruiduja, kriguajan skloddit. Hietsun kesistä 1947. Foto Antti Miikkulainen. EKS MINNAA Hietsu – Stadin Copacabana! H ietsun tsimmis syntyi aikanaan ihan vahingossa. Viiskytluvun lopussa, kun oltiin ripari-ikäisiä ja böönat tuli fotoon, itsensä grillaaminen oli maffi juttu. Oltiin sen verran gentlemanneja, vaikka oltiinki jo kevyessä fyllassa. Foto Antti Miikkulainen.. Siellä tuli myöhemmin spöijailtua aika tiiviisti kundien kanssa. Onneks ne pisti sitten sen skituviemärin umpeen ja kun mun pikkufriidu födas seiskytluvun lopulla, niin Hietsuunhan mä sen vein heti kun se oli eurokossun kokonen. . Nykysin kun siellä päin klabbaa, niin mestat bamlaa sulle. Viime kesänä Suvin oma pikkukundi – neljännen polven stadilainen – täytti vuoden ja me styyrattiin Hietsuun. Muistutti, ettei aina kantsi olla haavi auki. TSILARI 3/2013 7 Yritettiin näyttää rantajellonilta, vaikka oltiin kaikki ihan ruiduja, kriguajan skloddit. HEKA MÄKINEN Vodaskimboilla Hietsussa 1952. Mun mutsi budjas kolkytluvulla Väinämöisengartsalla ja skiias mulle, että kesäsin ne sen systerin kanssa shingras aamusin rantsuun kylpyrotsit niskassa, dyykkas sköneen ja luudas himaan. Siinä oli klenareita mutsiensa kanssa, niin me dallattiin siihen Edisan puoleiseen rantsuun, snadisti katveeseen. Muutaman kerran siellä kroolatessa vastaan skiglas göntsäpökäle. Se oli Edisan kaatiksena, kun vuonna 1929 hiekkavaraston aita brakas ja hela kakku landas rantsuun ja sköneen. Se veti ihan samalla staililla kun faijansa aikanaan, kletras vesiliukikseen ja sliiras sen lungina alas. Jengi hiffas, että tässähän meillä on fäärdi Yyteri ja rupes betraan sitä – byggas pukuskoben, missä voi bytskaa kledjut ja muutenkin steedas mestoja. Rantavodassa käytiin Kuiden kanssa läpi roiskutukset ja aalloissa luffaamiset. Me tultiin sinne Dimin kanssa byttat kassissa ottaan litski shiivaa
Ekapalkinnon vei Vesku Nuotio, pitkän linjan musamies. Vesa muistaa Krunikan aikoi kokonaisuudessaan tosi lämpimästi. Lahjat on siis geeneis. Auvon ääni oli täysin klassinen tenori, ja täs pitää muistuttaa, et Vesan serkku, Pekka Nuotio, jäi Suomen oopperahistoriaan suurena dramaattisena tenorina, joka esiinty Metropolitania myöten. Se on syntyjään Stadin kundi, se on tehny monipuolisen musiikkiuran ja kaiken kukkuraks se on monen mutkan kautta päätyny hoiteleen musauraansa friikkuna. Vesan faija oli Auvo Nuotio. Vesku Nuotio vinnas biisiskaban.. Sen ”oikeet” duunit on koostunu ihan muusta. Kirkkokadulla oli Helsingin uusi yhteiskoulu, jota Vesa alko käydä. Ku Vesa oli viel tosi snadi, tollane 3–4-vuotias, perhe muutti Snellu 23:een. Siin oli siis sen entisen himan myynnistä saadut fyrkat käteisenä! Sellasii rahamäärii en oo sen jälkeen nähny PIRJO TUOHIMAA Vesku Nuotio – VANHA KONKARI VINNAS BIISISKABAN STADILAISIA Stadin Slangi ry:n bulin slangibiisiskaban tulokset ratkes huhtikuussa 2013. Siel oli sisäpihatalos kaksio ja keittiö. Kipparikvartetin jälkikasvua Vesa födas Stadis 16.11.1941, mut se oli evakkoskidi. Siel oli rummuis Masa Niemi, siis Puupää-filkkojen Pätkä! Kun faijalla oli fyrkkaa Pian Auvo noteerattii Kipparikvartettii ja sen menestyksen myötä koko perhe sai muuttaa hiukka parempii olosuhteisii, nimittäi Oikokatu ysiin. 8 TSILARI 3/2013 V esa Nuotio ei toisaalta yllättäny voittaessaan biisiskabamme. Se kiersi pienenä evakossa pitkin Suomee, esmes Punkalaitumen pappilassa. Mut ympäristö oli nasta, ja skidit otti sen oitis omaks. Kaikki tsennaa sen Kipparikvartetista, mut sodan aikana se oli sekä kiväärija konepistoolijoukoissa et viihdytysjengissä. Vesa oli sillo 13-vuotias ja muistelee: – Faija tuli kerran himaan hirveet setelitukut mukana. Etenki oli mielenkiintosta se, et Suomi-Filmin studiot oli melkee seinän takana. Sen broidi födas Lappeella. Fönareist aukes näkymät kuiluun, joista paisto suulis ehkä muutaman minsan ajan himan lattialle – moni sanoki et toi ei oo ihmisen luukku asuu. Ku faijan duunit alko tosissaa polkee fyffee, perhe muutti Tapiolaan. Se skolebygnadi, joka sijaitsi vastapäätä Säätytaloo, on jo purettu. Se sano et ny kuulkaas ku aina ruinaatte fyrkkaa ni nyt täs olis. Snadei kundei se tietty kutkutti: starat föras hienoil bilikoil melkee oven edestä, ja niit piti käydä kyylää. Sitä bygnadiikaa ei oo enää. Faija kannusti Vesaa laulamises tosi paljo, niinpä poika shungas esmes ”Laivan kannella”-leffas ja sit Cantores Minores -kuorossa sen perustamisesta lähtien. Nähtyy tuli myös Kerimäki ja sen buli puukirkko. Vesan faija Auvo oli siviiliammatiltaa nuorempi konstaapeli (ilman koulutusta, mut se hoiti hyvin toimistoduunei) ja shungas Sini-Pojissa Kirjan talolla
Ne yritti markkinoida itteää Jaakko Salolle Scandiaa, mut se ei kiinnostunu. Tapio Kyöstilän, Hannu Karlssonin ja Vesa Nuotion Finntrio teki ekana vuonnaan 100 keikkaa. Siit urkes kliffa musaharrastus, jossa myös äänitarkkailija Tapio Kyöstilä oli meges, ja ajatus triosta alko syntyy. Se pani blokin äänikoulutuksel. Vesa pyrki Atskii, ei päässy, mut sit Yleisradion äänitarkkailijakurssil se tapas Pertsa Reposen. Sit ne kekkas Westerlundin ja Eikka Virtasen: johan futas! Eiku levyttään! Eija Marklund kekkas niille nimen FINNTRIO, ja vuonna 1964 Ylen Nuorten tanssihetken tähtinä ( Dannyn ja Islandersien vanavedessä) menestys oli taattu. Nykyään myös Stadin Slangi ry:n biisiskaban voittaja! . Tällasen meiningin upee kruunaus on tää meidän Biisiskaban vinstaus! Ai onks se giftikses. Vasemmalta Hannu Karlsson, Vesa Nuotio ja Petri Hohenthal.. Niiden putki jatku vuoteen –79, mut Vesalle oli muutaki tarjolla. Se piti matalaa profiilii; sit kuitenki armeijassa jotai rupes tapahtuu, muttei vielkää mitää drastista. Sil nimittäin oli aivan mahtava äänimatsku, mut faija – niin kannustava ku oliki – ei suostunu ajatukseen siitä et poika antautuis kokonaa shungailuu. Alan Miehet tositoimissa 80-luvun alussa. Samoin se shungas Kivikasvoissa Georg Dolivon paikalla vuodesta –89, ja oman kitaramies-eksistenssinsä se loi ihan omia aikojaa. Kaarina on ollu sen följys jo vuodest –64, se tekee melkee 50 vuotta! Niil on kaks skidii, Tomppa ja Minna, jotka tekee duunii äänija elokuvatekniikan parissa. – Eikä niit sit pystytty enää seuraavana päivänä ees hyödyntää… Finntrio ja Alan Miehet Etelä-Espoon yhteiskoulus Vesa ei halunnu shungaa, ku siit ois kuitenki noussu niin karsee haloo. Tää jengi skulas ja shungas cowboylauluja ja kaikkee sellast mitä siihen maailman aikaan sanottiin folkiks. TSILARI 3/2013 9 Vesku Nuotio – VANHA KONKARI VINNAS BIISISKABAN käshinä, toteaa Vesa. Tää jengi skulas ja shungas cowboylauluja ja kaikkee sellast mitä siihen maailman aikaan sanottiin folkiks. Mut ei se mitää: Vesa muodosti Petri Hohenthalin ja Karlssonin kaa Alan miehet. Vesa itekki on ollu jo 60-luvun alusta kameramies, ohjaaja, tuottaja, tiedotuspäällikkö ja vaikka mitä. Kyllä on. Laulu raikaa edelleen Nyttemmin se duunailee tietotekniikan avulla omia biisejä ja shungailee Anssi Tammisen kanssa Generation Gap -meiningillä omii keikkoja
Suurkirkossa äitienpäivätapahtuman Mutsi on bestis. ”Stadin Slangi ry on tehnyt hyvää työtä kotiseuturakkauden lisäämiseksi pääkaupunkiseudulla.” Ku va : M ar ja tta Sa lm in en Baba Lybeck oli messissä – kliffaa oli.. Tsyrkka olikin sitte fulsat. Sit siellä sungas muun muas Pirde Tuohimaa. Vasemmalta Risto Kolanen, Pentti Arajärvi, Anne Berner (taaempana), Tarja Halonen ja Pekka Kurvinen. MIKKO SEPPÄLÄ SLANGIJENGI 10 TSILARI 3/2013 Suurkirkko täyttyi äitienpäivänä S tadin Slangi ry järkkäs yhdessä Tuomiokirkkoseurakunnan kanssa 9.5. Halosen lisäks siellä pamlas Anne Berner ja raamattuu lesas slangiks Baba Lybeck. Näist fotoista sä voit tsiigaa millasta siellä oli – ja tosta jutusta pluggaa mitä presidentti Halonen snakkas. Tsyrkka oli fulsat. Etukäteen oli saatu tieto, että bamlaamaan tulee Stadin Friidu, presidentti Tarja Halonen
Jo varhain opittiin erilainen kielenkäyttö eri tilanteissa. Noilla usein raskasta päivätyötä tehneillä naisilla oli hämmästyttävä kyky venyä vielä kodin vaalimiseen – ruokahuollosta vaatteiden pesuun ja korjaamiseen, siivoukseen ja lasten kasvattamiseen ihmisten tavoille. Olin itse mukana tämän kalliolaisen äitipatsaan hankinnassa, ja muistan hyvin asian liikkeellepanneiden ihmisten ensimmäisen kirjeen asiasta. TSILARI 3/2013 11 Mutsi on bestis – PRESIDENTTI HALOSEN PUHE HELSINGIN TUOMIOKIRKOSSA Ä idin osa ja tehtävä on yhtä aikaa tässä päivässä ja ikiaikainen, yhteinen ja yksityinen. Tämän päivän äidit yhtä hyvin Kalliossa kuin Töölössä tai Malmilla ovat hekin tiukoilla, vaikka erilaisia apuvälineitä ja tukia on koko ajan tullut lisää. Ku va : M ar ja tta Sa lm in en. . Lasta kasvattaa koko kylä, sanottiin vanhoina aikoina. Uskon, että keräyksen liikkeellepanijoissa tämä aiheutti kummastusta, koska mukana oli laaja poliittinen kirjo ja nimellä painotettiin vain kunnioituksen kohdetta. Aina se on huolehtimista kasvavasta polvesta ja maailman, Suomen ja omien lasten tulevaisuudesta. Mutta eivät ne yllä lastenkasvatukseen avuksi ja kun talonmiehetkin pääasiassa kadonneet, pitää löytää uusia verkottumisen teitä naapuritoiminnan tehostamiseksi. Äitiys – uskallanko sanoa mutsius, vaikka sellaista sanaa ei ainakaan minun nuoruuteni Stadissa ollut – on arvokkaimpia asioita lapsen ja nuoren elämässä. Äiti on lapsen ensimmäinen ja sitä kautta tärkein ihmissuhde, vaikka eihän se isäkään ole ihan osaton tässä juhlassa. Sen jutut kertovat myös kielen kehityksestä. Kun maailma muuttuu, se saa uusia ulottuvuuksia globaalistumisesta ja ilmaston muutoksesta lähikatujen liikennevaloihin ja vauvanvaippojen laatuun. Enpä ole ihan varma, miten tämä nykynuorten kielellä pitäisi sanoa. Pitää olla myös läsnä. Erityistä kunnioitusta heissä herätti jälkeenpäin se, että tämä työja perheelämän yhteensovittaminen tapahtui varsin niukoissa taloudellisissa kehyksissä. Ja olihan siitä hyötyä myöhemminkin. Lisäksi monet vanhemmat tekevät vaikka ehkä ei ruumiillisesti yhtä raskasta työtä kuin ennen vanhaan, niin henkisesti kovinkin kiireistä ja uuvuttavaa työtä. Lisäksi lasten ja äitien omatkin vaatimukset ovat kasvaneet kotona. Kun patsaasta käytiin valtuustossa keskustelua, päähuomio kiinnittyikin sanaan työläisäiti, joka herätti aikamoisia poliittisia intohimoja. Kuvaavaa kuitenkin oli, että sittemmin hyvin erilaisia elämänkokemuksia läpikäyneet miehet (ja naiset) olivat yhtä mieltä siitä, että mutsi on bestis. Stadin Slangi ry on tehnyt hyvää työtä kotiseuturakkauden lisäämiseksi täällä pääkaupunkiseudulla. Enkä minä olisi uskaltanut kotona sanoakaan mutsi – kavereiden kesken kyllä. Ei riitä, että on paikalla. – – Helsingissä kukitetaan todennäköisesti ainakin kaksi äitipatsasta: toinen Kalliossa ja toinen Kaivopuistossa. Itselleni tämä tulee mieleen, kun kissa heittäytyy makaamaan päivälehden päälle tai kun se intoutuu käpälöimään I-Padiä. No, patsasidean toteuttamiseen tarvittiin myös naisia. Slangikin elää. Ja näyttää mutsi palaavan mieleen bestiksenä vielä vanhempanakin. Lisäksi olemme kaikki koko ikämme äitiemme lapsia. Vanha toteamus pitää edelleenkin paikkansa nimenomaan lasten kanssa ollessa. Ajatushan oli minulle kerrotun mukaan syntynyt Kalliossa lapsuudessa viettäneiden, silloin jo varsin kypsään ikään ehtineiden miesten saunaillassa. Helsinkikin muodostuu pienistä kylistä eikä vain historiallisesti vaan tänäkin päivänä, mistä on hyvänä osoituksena kaupunginosayhdistykset. Tilastoistakin näkee, että lapsiperheissä, etenkin monilapsisissa yksinhuoltajaperheissä köyhyys on lisääntynyt. Äitiys elää ajassa, kansanlauluissa ja rock’n’rollissa. Patsashan rahoitettiin vapaaehtoisvoimin ja kaupunki osoitti tavan mukaan patsaalle paikan ja rahoitti sen pystytyksen. Kun mieheni Pentti aikoinaan vuosia sitten sanoi perheemme nuoremmille: ”Tsiigaapa nyt vähän snadin broidisi perään kun käytte kiskalle”, niin vastauksena oli syvä hämmennys. Työelämässä osataan myös vaatia. Niitähän saattaa olla parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa useitakin samalla alueella (kuten Töölössä). Muistohan kultaa lapsuuden, mutta miesten mielessä oli kirkkaana äitien huolenpito. TARJA HALONEN Pressa Tarja Halonen bamlas mutseista. – – MUTSI ON BESTIS on hyvä esimerkki siitä, että hellät tunteet voi ilmaista monella tavoin
Myös perintätehtävät tulivat kuvaan. Astuin liikkeeseen ja minut ohjattiin ekonomi Uvannon huoneeseen. Koska olin jo vanha tekijä, tehtäväkenttäni laajeni. Usein päivisin safkiksen aikana jouduin myös tuuraamaan keskusrouvaa. Mieleeni jäivät mm. Olimme jo lähdössä himaan. Hän jäi oven ulkopuolelle kadulle venttaaman ja minä astuin sisälle. Tänä päivänä tässä olisi ilmeisesti kyse lapsityövoiman väärinkäytöstä, mutta onneksi vielä silloin eivät tällaiset asiat olleet tapetilla. Sain noin kerran viikossa nipun erääntyneitä laskuja, jotka kävin perimässä henkilökohtaisesti. Budjasimme silloin Helsingin Kumpulassa. Sovimme, että tulen myös seuraavana kesänä ja niin myös tapahtui. aamulla Pääpostista tulevan postin ja vein lähtevät kirjeet ja pienpaketit taas illalla postiin ja toimitin pikatilaukset Helsingin alueella suoraan asiakkaille. Oli kesäkuun 14. Lähdimme faijan kanssa sporalla keskustaan. Kun sitten seuraavana kesänä tulin, nimi oli muuttunut yrityskaupan myötä Oy Machinery Ab:ksi. Olin siellä duunissa yhteensä viisi kesää eli TSUPPARIN MUISTELMAT Antti Miikkulainen oli kameroineen mestoilla, kun Steissi flekkas. Jouduin usein viemään päivän kassan Postisäästöpankkiin Fabianinkatu 19:ssä. Stockmann, Wulff, Elanto, Rake, Tempo, Helsingin Rautaja Konetarve ja myös EteläEsplanadilla sijainneet Cronvallin ja Grönblomin koneliikkeet. Hän toimi silloin konttoripäällikkönä. Ei kuitenkaan tärpännyt. Kun sitten syksyllä kesäduuni päättyi, pyysin ja myös sain elämäni ensimmäisen spettarin kahdelta kesältä. Olimme Keskuskatu 7:n kohdalla, kun faija sanoi, että kysäisepä vielä tuolta. Olin silloin 12-vuotias, joten faija toimi oppaanani ja sanoi aina, mistä kannattaa kysellä. DUUNISPEDA LEO KAUNISTO 12 TSILARI 3/2013 K eväällä vuonna 1950 päätin, että menen kesäksi duuniin. Toimin pääosin fillaritsupparina, hain mm. Ainoana ohjeena oli, että muista aina tarkistaa, että saat sen määrän fyrkkaa, mitä laskussa lukee. Fillarilähetti sai paikan Pääovi oli kadun tasossa ja oven päällä luki Matti Saurion koneliike. Dallasimme pitkin Keskuskatua kohti rautatieasemaa. Liksaksi sovittiin 6000 mk/kk. Verokirjaa ei ollut, joten en tiedä, miten liksani niiltä osin hoidettiin. Kun kesä loppui, sovimme ekonomi Uvannon kanssa, että voin tulla taas seuraavana kesänä duuniin. Mapitin myös laskuja ja muita papereita aakkosjärjestykseen sekä pidin huolta tavarahyllyjen järjestyksestä. Asiakkaina olivat lähinnä pienehköt metallialan yritykset, joista useat sijaitsivat silloisella Alppilan teollisuusalueella Velodromin takana ja joille toimittiin useimmiten pieniä määriä pikateräsporia. päivä 1950.. Lyhyen haastattelun jälkeen sovimme, että duunini fillarilähettinä alkaa 1.6 ja päättyy 15.8
Kilpailimme usein safkiksella, kuka nopeimmin tsöraa Stockiksen korttelin ympäri myötäpäivään kahdella pyörällä. Hän totesi, että eivät ne näin paljoa maksa, olet veloittanut asiakkailta ylihintaa. pakettifillarit suurempia paketteja varten. 1954 ollessani silloin 17 v. Minusta tuntui, että sain puuhailustani positiiviset ”moitteet”. Siinä olivat johtajan ja tsupparin ajopelit peräkkäin. Tiesin suunnilleen niiden hinnan. Kävi jossain vaiheessa ilmi, että hänellä oli 2000 mk/kk parempi liksa kuin minulla. Muistan, kun dirika Hugo Timosen bilika oli usein päivisin parkkeerattu aivan pääoven eteen. Muistoja viideltä kesältä Muistaakseni ensimmäiseen kesään (v. Työtoverit olivat mukavia ja neuvoivat aina tiukan paikan tullen. Kun menin kassalle tilittämään rahoja, kassarouva kyseli rahojen alkuperää. Skoude pysäytti ja kysyi: ”Tiedättekö pojat, miksi tässä fillarissa on kolme pyörää”. Näin jälkeenpäin ajatellen näiden viiden kesätyöjakson kokemukset ovat pelkästään myönteisiä ja niistä sai hyvän perustan myöhempää työuraa ajatellen. Hain myymälän varastosta hitsauslasin ja menin kadulle seuraamaan pimennystä. Perusteluni todettiin hyviksi ja vaatimukseeni suostuttiin ja näin yhteistyömme jatkui hyvässä sovussa. Osallistuin myös viimeisinä kesinäni firman futisharjoituksiin Käpylän Raviksella. Panin vähän ekstraa päälle ja pian olivat kaikki lasit plisattu. Oma fillarini seisoi hänen autonsa takana. Tehtäväkenttä tosin hieman laajeni. 1950) osui Helsingin rautatieaseman palo. Joskus oli mukana myös muidenkin firmojen tsuppareita. Kun ohikulkijat pyysivät, että londaapa lasia vähän minullekin, niin syntyi ajatus, että tässähän voisi tehdä pientä bisnestä. Sain kesällä 1951 tehtäväkseni viedä Postisäästöpankkiin 1,4 miljoonaa silloista markkaa. 1950 ja ne päättyivät syksyllä v. Meillä molemmilla oli myös käytössämme kolmepyöräiset ns. Hain myymälän varastosta pari pakettia hitsauslaseja ja menin takaisin kadulle. Näin jälkeenpäin ihmettelen, että olipa nuoreen kaveriin melkoinen luottamus. TSILARI 3/2013 13 kesät 1950–54. Olimme suurin piirtein samanikäisiä. Yhtenä kesänä sain työkaverikseni erään Machineryn johtajan pojan. Marssin heti ekonomi Uvannon luo ja vaadin, että minulla tulee olla ainakin yhtä hyvä liksa kuin hänellä, koska työkokemusta on selvästi enemmän ja olen jo vanha työntekijä. Satuin juuri silloin vielä illalla olemaan duunissa ja sain seurata tulipaloa aitiopaikalta. Farmaseutit veivät minut kuitenkin takahuoneeseen, putsasivat haavat ja ripottelivat niiden päälle jotain valkoista jauhetta. Tsörasin aina kaikki työmatkani Kumpulasta fillarilla. Menin kuitenkin töihin ja niin päivä jatkui entiseen tapaan. Olimme ihan hyvät kaverit ja työnjako sujui joustavasti. Liikenne oli tosin silloin melko hiljaista keskustassa. Sitten he sanoivat, että nyt poika kotiin parantelemaan haavoja. Kyllä skoudekin aina välillä pysäytti ja kysyi: ”Tiedättekö pojat, miksi tässä fillarissa on kolme pyörää?” Muistaakseni kesällä 1954 oli Helsingissä ainakin osittainen auringonpimennys. Hiffasin, että vahvan hitsauslasin läpihän voi turvallisesti seurata auringonpimennystä. Minut kelpuutettiin myös Machineryn edustusjoukkueeseen ja olin mukana myös muutamassa puulaakiottelussa. Kolhuja ja arvonnousua Silloin Keskuskatu oli vielä kaksisuuntainen. Kerroin, montako hitsauslasia olin myynyt ja millä hinnalla. Suullisista sopimuksista ja lupauksista pidettiin aina kiinni, mitään kirjallisia sopimuksia ei ollut eikä tarvittukaan. Sain kasvojeni oikealle puolelle pitkät verinaarmut. auton apumiehenä ja varastossa tavaran vastaanotossa, lähettämössä sekä pakkaamossa. Kerran aamulla duunimatkalla kuorma-auto tönäisi minut katuun Eltsun suoralla. Samana kesänä eräs entinen luokkatoverini oli Stockalla tsupparina. Spettaristani puuttui syntymäaikani (4.7.1937), joten aikaisemmin kertomani mukaan aloitin kesäduunit keväällä 12-vuotiaana v. ?. Juoksevien asioiden lisäksi toimin mm. Jatkoin matkaani ja menin Keskuskadun ja Aleksin kulmassa olevaan pieneen apteekkiin pyytämään jotain laastaria tai vastaavaa
Kaikki duuni, mitä Heka ja Marjatta on tehny slangin ja Stadin puhekielen tallentamiseks, on ollu rakkaudesta himastadia kohtaan. Murteet oli jotain hienoo, mutt slangi oli huonoo. Nurmijärven himan sais bytskaa snadiin luukkuun, eikä se enää taitais riittää niinku nuorelle parille. Ihan uniikki juttu on se, ett Heka on ollu messissä tallentamas puhekieltä kolmes eri aikoina duunatus tutkimukses, mis on ollu osittain sama jengi bamlaamassa. Heka funtsas, ett tää on bulein mahdollinen huomionosoitus, mitä voi saada. Slangin ansiosta Hekalla on ollu kans tilaisuus treffaa paljon stadilaisii ja lysnaa elävää kieltä. Ennen täällä bamlattiin sveduu ja suomen kieli on tänne tullu muualta flytanneiden mukana. Ku Slangin bamis skulas Hekalle ja kerto valinnasta Stadin kundiks, niin se oli Hekalleki buli elämys. Siellä on juuret. Siellä ne on käyny tsiigaamassaki nyyaa himaa. Nuorina ne dallas handu handussa Kaivarin rantsuilla, Tähtitornin mäellä, skruudas jädee. Slangiproffa Heka on duunissaan tutkinu suomee ja viroo Suomen Akatemian tutkimusryhmissä ja yliopistossa. Ku joku oli Saarijärveltä tai Pihtiputaalta, ni proffa kehu kuin hienoi murteita siel on. Siinä messissä on ollu Stadin puhekieliki. Slangi on ollu keskeinen, koska se on ainoo Stadin oma kieli. Slangi muuttuu ja Heka korostaa, ett tärkeetä onki se, mis bamlataan ja ketkä bamlaa. Senkin jälkeen Heka on skrivannu muistiin nyyii sanoi. Sydämeltään stadilaisia Kun skrivaa Hekasta ja Hekan saavutuksista, ni ei voi jättää veks Marjattaa, joka on ollu messissä monessa duunissa, bulin sanakirjanki kokoomises. Mut ku joku oli Stadista, se bamlas vaan: entä seuraava. Se kerto tunteneensa syvältä tulevan lämmön. Toistaseks sydämeltään stadilaiset siis budjaa viel landella. Erityisesti Hekaa on kiinnostanu tallentaa sitä eli skrivaa muistiin jotain, mikä katoo ja muuttuu. Ehkä tää proffan asenne oli onni, koska se sai Hekan kiinnostumaan oman himastadinsa kielestä. Stadin kundin fiiliksii Ei oo mikään snadi juttu saada erilaisii nimityksii. Hekaa on tieteellises mieles kiinnostanu se, miten eri tavoin Stadis bamlataan. Molemmat on födannu Stadissa ja vaik duunit on vieny välillä muualle ja nyt hima on Nurmijärvellä, ni molemmat tuntee ittensä stadilaisiks. Monta kertaa on ollut mielessä flyttaa takas Stadiin ja just Kulikseen tekiski mieli. Harkinnas on skrivaa jatko-osa vuosina 2000–2015 kerätyst aineistosta. Luennolla proffa froogaili stuidujen murteita. Buli motivaatio on ollu funtsaa jengii, joka venaa ja STADIN KUNDI VIRVE KUUTAR Marjatta ja Heikki Paunonen on lyftannu slangin arvoon.. Marjatta lisää, ett Stadi on kans molemmille romanttinen mesta, mis ne on treffannu. Buliin sanakirjaan kerättiin sanoi 2000-luvulle asti. Ihan niinku Marjatta on dallannu messissä elämässäki jo vuosikymmenet. Slangi on samalla ollu enemmänki harrastus ku duuni. 14 TSILARI 3/2013 Slangiproffa Heikki Paunonen Vuoden 2013 Stadin kundilla Heikki Paunosella on ihan oma titteli, jota ei oo kyl mikään yliopisto myöntäny, vaan se on tullu suoraan slangijengiltä: slangiproffa. Kiinnostavii tyyppei on jääny mieleen, niinku Kullervo Linna ja Toivo Kaiponen, jotka molemmat oli födannu vuonna 1911 ja bamlas gamlaa slangii, Duuni ei oo siis ollu pelkkää sanojen skrivaamista. E i tainnu käydä nuoren stuidun mielessä, ett slangista vois saada Finlandiaa, kun se alotteli vuonna 1964 suomen kielen opintoja yliopistossa. Buleimpana on sanakirja ”Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii”, joka oli vuonna 2001 Tieto-Finlandia-palkinnon arvonen. Hekan ja Marjatan eka yhteinen hima oli snadi alle kolmenkybän neliön vuokraluukku Kuliksessa, skönen lähellä. Niin hienossa mestassa ne ei kuulemma oo sen jälkeen budjannukaan. Se tietty tulee siitä duunista, mitä Heka on tehnyt slangin tallentamiseks. Heka bamlaaki, ett se stadi, mis on födannu, viettäny lapsuutensa ja nuoruutensa, pysyy koko elämän ajan messissä. Kaikki tsennaa, ett Kuliksen kämpistä joutuu bungaan aika vilde. Slangikeräyksii Heka on järkänny kans Stadin skoleissa
Se oli lähellä, mut sinne ei päässy. Tammi-helmikuus oli tosi galsa. Sillon oli jussina yhtä upee suulis ku tän haastattelun tekohetkellä. Härmässähän on pitkät keruuperinteet Lönnrotista lähtien. Snadimmastaki ansaitsis nimityksen Stadin kundiks. Väijyssä dallattiin lammasnahkaturkissa. Heka tsittas Suokin rantsussa ja tsiigas Stadiin. Ruodikseen Heka meni talvella. Heka on skrivannu Tsilariin, Hesariin ja muualle monii kiinnostavii juttui slangista. Froogasin, oisko jotain nyyaa, mitä jengi ei viel snaijais. Samanlainen fiilis, ku nyt Slangin bamiksen soitosta, Hekalla oli sillon, ku Stokiksen yliopistosta skulattiin, ett Hekalle on myönnetty filosofian kunniatohtorin arvo. Engelsmannit on antanu H. Vuonna 2010 julkastiin Hekan ja Marjatan kimpassa duunaaman Stadin mestat -kniigan ekat osat. Hekan saavutukset ei ees jää vaan Härmään. Niitä oli vaan yhtä kokoo, ja ku Heka on sen verran snadi kundi, ni sillä oli turkki maahan asti. ?. J. TSILARI 3/2013 15 jolle on ilo nähdä duunin tulokset. Marjatta on kans kiinnostunu ja innostunu slangista ja diggaa Stadii. Hekan ja Marjatan duunien ansiosta meidän skiditki ja niiden skidit kyl tsennaa, miten slangii on joskus bamlattu. Buli osa vaan on jääny arkistoihin jemmaan, eikä siit oo ollu iloo sille jengille, joka bamlaa niit murteita. Heka funtsas, ett ehkä ne ei tiedä, ett se oli ruodiksessa Suokissa. Heka on ollu pitkään messissä Slangi-yhdistyksessäki. Dyos Prize -tunnustuspalkinnon parhaasta vuonna 2008 Urban History -julkasuun sendatusta jutusta. Joku viisas on bamlannu, ett monen menestyneen kundin takana staijaa friidu. Hallituksen jäseneks se valittiin perustamiskokoukses -95. Niinpä buli osa slangijengii tsennaa Hekan jo hyvin. Hekalla ei friidu staijaa takana vaan rinnalla. Siis funtsatkaa: Hekan ansiosta pitkin maailmaa tsennataan, ett Stadis bamlataan slangii. Haikee fiilis. Snadi mut buli Heka on snadi kundi siinäki, ett se ei tee ittestään bulii numeroo. Sen Heka skrivas kimpassa Terhi Ainialan ja Jani Vuolteenahon kanssa just Stadista ja slangista: Industrian urbanization, working-class lads and slang toponyms in early twentieth century Helsinki
Televisiotoimittaja ja muodin promoottori Teinityttönä kauneuskuningattareksi kruunattu Lenita Airisto aloitti televisiouransa 1950-luvulla teekkarien perustaman TES-TV:n kuuluttajana ja jatkoi sitten viihdeohjelmiin. 16 TSILARI 3/2013 STADIN FRIIDU MIKKO SEPPÄLÄ Lenita Airisto STADIN FRIIDU 2013 Stadin Friidu 2013 Lenita Airisto on kolmannen polven helsinkiläinen. Hänelle Stadi on ennen muuta hima: ”Muualla tuntuu kuin olisin ulkomailla.” Stadin tärkeimmät mestat liittyvät hänellä omaan kotiin ja omiin koteihin: ”Lapsuuteni asuin Mannerheimintie 94:ssä, silloin se oli vielä nimeltään Turuntie. Pyysin usein Malmsténia laulamaan ’Stadin kundia’ – silloin ihastuin Stadin slangiin.” Räväkkä, sanavalmis ja naisellinen toimittaja assosioitui yhteiskunnan vapautumiseen ja naisten tasa-arvoon, kun hän veti 1960-luvun lopulla ”Reporadiossa” asiaviihdeohjelma Jatkoajan paneelikeskusteluja. Slangista nuhteita vaan siitä viis Airiston suhde Stadin slangiin on luonteva: ”Mä käytän sitä. Asiaviihteen pioneerit. Hänestä se myös tuntuu luontevalta:”Mä ihmettelen vaan miks mä en oo aikasemmin saanu tätä!” . Lenita Airisto ja Hannu Taanila muodostivat 1960-luvun lopulla Ylen Jatkoajan paneelikeskustelujen juontajina parivaljakon, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. SKS 2007.. Millaisessa seurassa olette. Kuva teoksesta Television viisi vuosikymmentä. Hima Stadissa Airisto on ehtinyt nähdä kaupungin monet kasvot ja vaiheet, niin pula-ajan kuin nousukaudenkin. Toim. Mutta Airistolla on ollut kaksi uraa. Isänikin oli ilmatorjunnassa.” Nykyisin tuo Manskun ja Nordenskiöldinkadun kulma tunnetaan alueena, joka ei nuku öisin, vaan jossa liikkeet apteekista ruokakauppaan ovat avoinna 24/7-periaatteella. Airisto nähtiin useissa keskusteluohjelmissa aina 1990-luvun alkuun asti. Hän ei jäänyt pelkäksi missiksi, vaan valmistui Hankenilta diplomiekonomiksi ja ryhtyi promovoimaan suomalaista muotija vaateteollisuutta 1960-luvulla, jolloin länsikaupan integraatio vaati suomalaiselta teollisuudelta tuntuvia vientiponnisteluja ja myynninedistämistoimia myös kotimaassa. ”Mutta mä olen kiinnostuneempi niistä Kundeista, keitä sillä puolella on?” Suomen Neidosta Vuoden Naiseksi ja lopulta Stadin Friiduksi. Stadin Friidu ei hänkään ole milloinkaan jäänyt lepäämään laakereillaan. Airiston pitkä menestyksekäs ura ja kansainvälinen kokemus johtivat 1990-luvun alussa uuteen aluevaltaukseen tietokirjailijana ja luennoijana, jonka bisnesoppeja on kuunneltu tarkkaan. Juhani Wiio. Airistoa uusi titteli pukee. Ja olen saanut siitä pyyhkeitä – ei niin, että olisin niistä välittänyt. Juoksimme aina neljännestä kerroksesta kellariin. Samaan aikaan hän puolusti isänmaallisia arvoja. Kulmatalomme katolla oli ilmatorjuntasireeni ja siihen liittyvät varhaisimmat muistoni. Sanavalmis ja räväkkä yrittäjä lähti 1954 Suomen Neitona kiertämään USA:ta ja on siitä pitäen tehnyt Suomea tunnetuksi ulkomailla pian 60 vuoden ajan. Stadilaisella nuotilla. ”TES-televisiossa aikanaan teimme viihdeohjelmaa ’Laiva on lastattu’, jossa Georg Malmstén oli kapteeni, minä perämies ja Lasse Mårtenson laivapoika. ”Ihan siinä missä yleensäkin, eli hyvässä!” Lenita tokaisee ja nauraa kihertää jäljittelemättömällä tavallaan. Stadin slangin sanakirjan ostin heti, kun se tuli.” Stadin Friidun arvonimen ovat saaneet muun muassa Teija Sopanen ja Eva Polttila. Olin kaksivuotias, kun talvisota syttyi, ja asuimme koko jatkosodan ajan kaupungissa
Espan lava ja Helsinki-päivä: Pekka Kurvinen bamlaa ja Lenita Airisto griinaa.. Se on petollinen, koska se levittää Lenitan ympärille hienoisen hupsuuden tai naiiviuden usvan, joka tarjoaa ainekset vaaralliseen aliarvioimiseen. Tarpeen vaatiessa se on vihlaiseva, piikikäs, pilkallinen, jopa sarkastinen elämys, joka tunkeutuu kohteensa ytimiin, nostaa selkäpiihin väreet ja saa solmion kiristämään.” Juha Numminen: Lähikuvassa Lenita Airisto. Usein itseironinen. Otava 2009. Se on kova ja häikäilemätön, mutta samalla se riisuu aseista, koska sitä ei voi kuunnella vakavana. Siinä kuuluvat älykkyys ja korostunut omanarvontunto. TSILARI 3/2013 17 ”Mä ihmettelen vaan miks mä en oo aikasemmin saanu tätä!” Nauru ”Lenitan nauru on läpitunkeva kikatuksen ja kiekaisun sekoitus. Yleensä se on ilakoiva, kiusoitteleva ja keimaileva
Silloin mulle nous otsalle kalsa svettis et sehän ois voinut yrittää vaikka mitä. DUUNISPEDA HANNU NYBERG DUUNISPETTARI M ä slyytasin skoilen 1966, kesän mä olin duunissa postissa Tölikassa. Silloin mulle nous otsalle kalsa svettis et sehän ois voinut yrittää vaikka mitä. Varsinainen tapaus oli se kun kerran sinne tuli muistaakseni Sörkasta vanki vartijan kanssa tsökaa verhoilukamaa. Mä olin sitten näön vuoksi vähän pidempään. Syksyllä piti sit hittaa jotain vakkarihommaa ja mut stikattiin Hagiksen nuorisotyönvälityksestä Lönkalle semmoseen firmaan ku Orient Occident Ltd, mikä blisas mattoja sun muuta sisustuskamaa ja verhoilutarvikkeita. . Mä hiffasin aika pian, ettei se ollut mun ihanneduunimesta ja olin jo singraamassa sieltä kun pomo vihjas et kantsii olla ainakin jouluun, firma kun bungaa silloin ylimääräistä. Se vanki oli semmonen buli vähän vanhempi heebo ja mä kävin sen kans kahdestaan hakee keltsuvarastosta jotain. Joo, sano pomo, se tykkäs vähän liikaa nuorista kundeista. Enhän mä tiennyt. 18 TSILARI 3/2013 KU VA : Ny be rg. Mut ota iisisti, jatkoi pomo, se on ihan vaaraton, sille on tehty sellainen snadi kirurginen toimenpide ja varmuudeks pomo vielä näytti miten ikään kuin tsiegurasta leikataan veitsellä pätkä silleen napakasti iskien. Kun ne oli lähtenyt niin pomo froogas multa et tiedänks mä mistä syystä se kaveri on linnassa
NO. Seuraavaan chateaubriandiin – Pirde. FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA TSILARI 3/2013 19 DODII, SE OD FLUDSSA DY (Lukuohje: nenästä kiinni pitäen) O otteksteki diitä, joil pukkaa fludssa (tai bigreedi tai vastaava) heti ku joku iso projekti od ohi. Do mä ood. Pebuukaan ei oo viel haastettu rosiksee. Oottekste muuten funtsinu, mikä on ihmisen lihansyönnin ekologia. Suomi on vielä mun mielestä jotenki pelastettavis sen takia et täällä kuitenki viel tajutaa ihmisen suora riippuvuus luonnosta – toivottavasti. Mut mitkä lihalajit on meille ekologisesti buenoja. Onneks on nykyajan lääkkeet. Vaik mä kuinka arvostan ja diggaan luontoo, se saa mut joskus todella sairaaks. Rakastan sienestystä – ja marjastustaki, jollei oo pakkoasetelmia – ja nautin suuresti upeista värikkäistä näkymistä. Sit hiffattii myös tulenteko, ja vot! Aivot lähti kasvuun ettei mitää määrää. En tod! Okei, sympatiani on vihreyden suuntaan, muuten kuulu mihinkää puolueesee; mä vaan yritän mallata arvomaailmaani siihen suuntaan mikä on globaalisti järkevää. Sen takia mäki ny skrivaan teille tätä stupidoo kolumnii. No mä kerron. (Ruuttaa räkälääkettä) Ny vähä helpottaa ku otin taas nuhatöötin. Kaiken muun lisäks tääl on ilman pienhiukkastaso sellanen jonka mä parhaiten siedän. Pois jää siis esim possu ja kana… (Harmi)! . Arvatkaas miks must on ihkuu budjaa Stadis. Estetiikka luonnos on mulle älyttömän tärkeetä. Alkuihminen honas, et saalistamallaki (eikä vaan raatoja syömällä) vois saada gutaa safkaa, ja niin meidän proteiininsaanti kasvo huimasti. Mul on ihkuja muistoja puistoista alle nelivuotiaasta: Nervanderinkadulla oli kaunis leikkipuisto 50-luvun lopus. Tehoeläintuotanto on yhtä riskialtista, eettisyydestä puhumattakaa. Ny te tietenki luulette et mä oon joku ihme viherpipertäjä ja kasvissyöjä. Tsilari on kuitenki tosi hyväs hapes, stoorii pukkaa, ja kaikki on dii hyvid kondikses ku olla saattaa. Sit ku tulee ykski kunnon myrsky, mäntypelto rysähtää lakoon, ku siinä ei oo muuta kasvustoo tukemas. Siks et energia rikastuu aina seuraavaan ekologiseen kerrokseen, ja jos me halutaan pitää hyvä hyötysuhde energian kannalta, me syödään vaan sellasta lihaa, joka on hyödyntäny pelkkää kasvisravintoo. Miks. Ai ette vai. Siel oli ihanii syreenipuskii ja lehmuksii, joiden tuoksut on piirtyny mun tajuntaan lähtemättömästi. Siel kävi myös Kenneth-niminen vauva, jonka äitii mä kävin säännöllisesti tenttaamas vauvanhoidost. Kaupunkilaispölyy! Okei, katupöly on dorkaa, mut se ei haittaa mua yhtään niin paljoo ku landen heinäja viljapölyt. Otan siihen täyden henkilökohtaisen vapauden enkä haluu käännyttää ketään. Joskus mä kyl vielä toteutan suurimman luontounelmani: lähden syksyllä ruskaredulle Lappiin. Stadissa ku oon kasvanu, mä en oo niille silleen altistunu ku joskus – ja ku mä meen landelle, oon kipee koko ajan. Nyt just mä nautin erityisesti tost vaaleenvihreest hunnust joka kattaa kaiken tääl Stadiski: silmut räjähtelee auki, ilma tuoksuu muullekki ku asfaltille, ja vaahterat sekä tietty puistoblumsterit alkaa kukkia. Ne, jotka skruudaa kasviksii. Landellaki vannotaa tehotuotannon nimeen ja tehdää skutsipeltoo ja kasvatetaa eläimii epäinhimillisis olosuhteis. Oli hiukka haipakkaa koko kevät, ja jotenki pysyid beges, but sit ku tuli dää Tsilari-tsembalot, koin parhaaks väistyy vasebballe, ku kuitenki ihada Bikko Seppälä saatto tulla taas rebbiid. Kehotin peseen sen hampaat hyvin, ja arvaa nolottiks ku se vastas: ”Voi ku Kennethil ei oo viel hampaita..!” Luontosuhde on monilta suomalaisilta jotenki hukassa – enkä ny tarkota pelkästää kaupunkilaisii. Luontosuhde on monilta suomalaisilta jotenki hukassa – enkä ny tarkota pelkästää kaupunkilaisii.
Jotku diggailee enempi pehmeit pyörii, mut se on iha miten tyypit tottuu. Tällasel vanhal tätsyl se on kuitenki erittäin mielenkiintosta! Mikä on ”boardslide” tai ”hänkkä”. Oon harrastanu skedeilyy jo kaks ja puol vuotta ja skeittaan myös Stadin ulkopuolella, esmes Espoossa. Täs on läsnä vapaus, luovuus ja vauhdin hurma. Mut ny meil on ihan varta vasten bygattui mestoi skedekansalle. – Kovil pyöril pääsee paremmi sivuluisuu. Mä tsögaan itteni muutaman nuoren kundin föliin. Ku tsiigailen vaatetusta, en huomaa mitää muuta ku totaalisen suojavarustuksen puutteen ja suoralippaset. Se tulee sielt kuitenki aika nopeesti alas ku huomaa homman turhaks. Siihen föraa sporat ihan eteen, ja sen arkkitehtuurissa on otettu huomioon ihan kaikentasoset ja –ikäset skeittaajat. Jos ikinä oot tsiigannu Simpsoneita, snaijaat, mist on kyse: skeittailusta, tietty! Marskin patsaan ympäristö ja Musatalon Kansalaistorin sileet katupinnotteet on jo erittäin hyvin hyödynnetty. STADILAISIA 20 TSILARI 3/2013 Stadin skedeskene Tsilarin toimitus jalkautui, kun Pirde ja Virve lähti Eltsun skeittipudeen tsekkaamaan mitä nää 2010-luvun nuoret kollit puuhaa. Olen äkänny ”poolin” laidalla pari södee böönaa; niil ei kuitenkaa oo omaa boardii meges, sen sijaan kundit tuntuu kiinnostavan. – No en. Ne yrittää stikata korkeelle puuhun oksii tai jotai, mil ne sais pudotettuu tennariparin oksanhaarukasta. Oon myös saanu itsetuntoo ja selviytymiseen tarvittavii voimii tästä, Max toteaa. Mitä se sit merkkaa. Ku mä froogaan siltä, mitä se hakee skeittailusta, se kaveeraa: – Tää on vaan niin siistii hauskanpitoo. Kuitenkaan siel ei yksinään näy kovinkaan nuorii – toisaalta, mutsinsa kanssa on tullu pari noin nelivuotiasta noviisii potkulautailee. Sil on jo viides skedekesis menossa. Kundit rampilla Eltsun kentän viekkuun on duunattu Eläintarhan skeittipuisto. Releet ja vermeet Skedeily on myös välineurheiluu. Mä tunnustan Robinille et jos olisin vielä nuori, opettelisin ton! Se lohduttaa: – Hei, on olemas seniorisarjoja! Ne on vaik kuinka staroi, jotain kuuskymppisii ja osaa vaik mitä, se sanoo. Ne tulee sillee ajan myötä harjottelemal ku joka päivä menee ja tekee. Tyyppi kiitää ”poolii” ympäri sellasta faarttii et vanhan ööga ei meinaa pysyy meges. Saa siivet kantapäihin! Suulis ku paistaa nii saa stikkaa paidan vek ja ottaa samal aurinkoo. Robinil menee vuodes jotain 300 egee varusteisii, ja se on kova raha skolekundil, mut nou hätä: mutsi jeesaa. Mun täytys kuitenki syntyy uudestaan jotta saisin tuntuman. No kai! Böönat tsiigaa ku kundit skeittaa Robin on kans viidentoista. Kyselen, onks lajin harrastajissa yhtää friidui. Se asettuu mielellään juttusille ja kertoo: – Mä skeittaan joka päivä, säästä piittaamatta. S tadin jalkakäytävii ja muita asfalttipintoja on jo ainaski vuosikymmenen hieronu myös snadil lankunpätkäl surffailevat jangsterit. Aistin jätkistä näyttämisen halua, ja mikäs siinä kun osataan; komeet kundit veivaa siidei temppui ja kurvailee poolil erittäin tyylikkäästi. No sitä siis liu’utaan sivuittain tai otetaan jostai kaiteesta pinta jota myöte sit mennää. Näit lautoiki pitää uusia aika ajoin, tietty riippuen siitä kuin usein käy skeittaa. Luulenpa, että jos Mannerheimilta kysyttäs, se olis ekana koklaamas skeittilautoja, niin anarkistinen nuori se aikanaan oli. Tajutonta! Ootsä Max harjotellu erityisesti temppuja. Just joo. Mä nakitan sen haastikseen. – No on muutamii ja ihan hyvii onki, mut niit ei tosissaa o monta. Yks kundi on jopa kletrannu puun oksille. Mulla on sekä kavereit että ystävii tän harrastuksen kautta. Maxin suoritukset huikaisee. Maxin mukaan temput ”ländätää” ja muutenki sisäpiirikieli on niin hallus et sitä ei ees oikeestaan tajuu erityiseks. Black Label -boardis on kovat Bones-pyörät. Max Manninen on itämaisen näkönen, silti ihan suomalainen 15-vuotias kundi