vuosikerta Hinta 8 €. Siihen aikaan, ku faija keppanaa slumppas Nro 2/2019 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 24
H in na t: Pu he lu 2, 76 €/ p uh . BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI FREESIN KLIFFA. 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . + 0, 35 €/ m in + p vm . www.taksihelsinki.. kasta. Tuu meggeen shungaa slangibiisei Slangikuoroon !! Skulaa Matille 050-5991091 Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . urheiluhallit.fi urheiluhallit.fi Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! Uintietu -10 % 10 krt sarjakorteista Senioriliikunta 5 krt 25 € (norm. Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . So ve llu ks el la til aa t IL M A IS EK SI ! Me kyll tsörataan.. 010 766 1047 DIGGAATSÄ KUOROLAULUU. Skulaa 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus! Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri . 50 €) Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! Hämeentie 65 00550 Helsinki . 30 €) 10 krt 47,50 € (norm
Keppanaa saatiin buiduihin 1969 – tasan 50 v sitten. Koski. 11. STADILAISIA 13 NHL:N NIKI – Marjut londas blogista 20 ONNELLINEN SKÖNÄRI – OlliB treffas Vepin 27 KARJALASTA KRUNAAN – Vesa pikku kundina 30 LEVEE SKOLEFRENDI – Limppu minnailee STADIS TAPAHTUNU 10 SÖRKAN RUUSUS – Seppo Dorka-bileis 12 PIA JA MUUT SANKARIT – Valtteri ja Virve skrivas 14 KEPPANAA BUIDUIHIN – Kari bissestä ja brenkusta 18 SLANGIJENGI MEIRAS – Tiina skrivas KULTTUURI JA SPORTTI 22 LAILAN MUSAA JA MUUTA – Kolasen sykkeessä 24 KNIIGA MARTOISTA – Tiina pluggas 25 DEKKARIFIILIKSIS – Valtteri pluggas 34 KAGETREENEIS – Tuuliainen skrivas MINNAILUU JA SNAKKAILUU 26 KU YÖL EI GOISAA – Raija funtsailee 28 STADIN KESÄS – Inhan stoori jatkuu 32 KAIKKI DOKAAMAAN – Palmisen pamina 35 JOHARI, KAIVARI – Marjukan skidiaikoi s. SISIS TSILARI 2/2019 3 VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 16 Slangilodju 36 Slangi blisaa 37 Skabat 38 Slangijengi 41 Pluggaajat 42 B.Wisser 43 Stadis tapahtuu Kansi: Piirros: Jallu K. 7 Kallion Friidu Kartsan synttäreillä s
Saat sit neuvoi, miten homma skulaa. . Tää kniiga kantsii slumppaa. Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. . VIRVE KUUTAR Foto: Jussi Jalkanen 4 TSILARI 2/2019 Byroossa voi käydä päivystys aikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. Sitähän me kaikki oltiin jo ventattu, siis siitä saakka ku Kartsa skrivas kniigan Puutalojen Hermanni. Se nous puolustukseen. Niiden himat, buidut ja Möllereiden perustama Pikku-Vallila -niminen kapakka, koko se fiilis oli vaarassa. SEPPO PALMINEN CINEMA ORION K u leffa-arkisto KAVI flyttas Oodin Regina-teatteriin, ruvettin skagaan, mitä tapahtuu Orionille. . Täs uudessaki kniigas todelliseks sankaristooriks nousee Kartsan pamina siitä, kuin Stadi yritti jaagaa jengii veks Valkan lahoovist tönöist, et ne voitais repii söndriks ja byggaa tilalle jotain kornii ja modernii. VIRVE KUUTAR KARI VARVIKKO: PUUTALOJEN VALLILA S amana päivänä ku Kari Varvikko täytti seitskytviis, tält Herulin Hemingwaylt tuli synttärin kunniaks uus kniiga: Puutalojen Vallila. Niist on nyt noin kolmannes hakemistos ja duuni jatkuu. Ja kaikki ne, joita kiinnostaa tsiigaa, mist Tsilaris on skrivattu, voi tsögaa eri aiheita saitilta: https://sanat.csc.fi/ wiki/Tsilari. Jo sen faija oli varmaan Herulin ja Valkan stydein vaikuttaja. Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Yhdistys keräs fyrkkaa helmi-maaliskuus Mesenaattipalvelus. Ne näyttää Orionis tasokkait leffoi ja järkkää festareit ja tapahtumii, mis pääsee lysnaan asiantuntijoit tai bamlaan leffoista. Kartsa on ammattiskrivaaja, mut tätä aihetta se tsiikaa omien tunteittesa läpi. Molemmis kniigois on fantsun hyvin valkatut fotot, mut mun mielest parast niis on Kartsan skrivaamat jutut. Elävän kuvan keskus ELKE ry, jonka on perustanu leffa-alan heebot, otti Orionin haltuun vuoden 2019 alus. Kartsahan ei oo itte koskaan budjannu puutalois, mut huudeilla on. No, mitä teki jengi. 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Byroo. Skulaa voi muinakin aikoina. SNADIT TSILARIN HAKEMISTO V uodest 1996 alkaen Tsilareit on ilmesty yli 100. Stadin Slangin byroost sen saa jäsenhintaan 20 egee. Jos sul on tietsikka, snadisti aikaa ja sua kiinnostaa, mist Tsilareis on skrivattu, ni ilmottaudu messiin. Ja leffat pyörii taas Orionis, niinku ne on pyöriny jo vuodest 1928. Muutama ahkera vapaaehtonen mahtuis messiin syöttään tietoi Tsilarin hakemistoon. Rahotuspakettei oli 25 egen Köyhän pikajunast kahen tonnin Citizen Kaneen. Molempien kniigojen upeet stoorit kertoo siitä, miten elettiin Herulissa ja Valkassa, millast jengii siel budjas, mis ne kävi duunissa, kuka trokas pimeet brenkkuu, ketkä skragas keskenään ja kuin kylä Stadissa onnistu lietsoon sellasen kimpassa duunaamisen voiman. Hermanni-Vallila Seura junaili kampanjan ja Stadin bamarit hiffas, et jumaliste, noi taitaa olla ihan tosissaan ja noi saamarin dorkat finstaa tän skaban. Mut onneks täst helmest ei tullu kuntosalii eikä herätyskokousmestaa niinku on käyny monille Stadin leffoille. Minimitavote oli 10000 egee ja maaliskuun puolivälis fyrkkaa oli jo yli 25000 egee. Skrivaa meilii Virvelle: tsilari@stadinslangi.fi. Tönöt pantiin kondikseen ja osa niist säästy, niin et meidänki skloddit voi käydä niit pällistelemäs muutenki ku pelkist fotoist
TSILARI 2/2019 5. Se ei pystyny enää pluggaa eikä tsiigaa telkkariikaan. Silti faija halus aina delaan takas Heruliin. Mutsin ”omaishoitajina” olimme vaimon kanssa lähes viisi vuotta. Himtsussa mutsin buli ongelma oli yksinäisyys. PÄIKKÄRI KUIS SULL SKULAA. Sitä kutsutaan nykysi hyvinvoinniksi. Rikkaus oli kuitenkin siinä, ett niin kauan ku vielä bonjas miss mennään, ni vierellä oli kuitenki muita. Kuten maailman nykymeno osoittaa, ni vanhuus ja viisaus nuoruus ja hulluus stemmaa. Skragikset sovittais mieluummin paikallisessa pubissa. Kundit ja friidut froogaa, ett kuis sull skulaa. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Tsiigasin sekä faijani että mutsini perään siinä vaiheessa, kun ne venttas jo sistaa reissuusa. Gimmoilla oli kuitenki aina kiire ja kun pillerit oli stikattu poskeen, siin ei enää bamlailtu. Sitt ku mutsi pääs Esperin hoivakotiin Tilkantupaan, se diggas sitä enemmän ku himaa – koska siellä oli muutakin jengii. Joka viides härmäläine on eläkkeellä. SUOMESSA ON yli mijoona gamlaa staraa ja mummelii. Parhaimmillaan viisaus, älykkyys ja luovuus kulminoituu vanhassa ihmisessä yhdeksi kokonaisuudeksi. Uskoo ken uskoo. Se o ny spegeliin tsiigaamisen mesta. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Valtteri Hellgren puh. Faija oli vuoden verran Kivelässä ennenku se kolas. Aikasemmi froogattiin, ett miten skidit voi. Vuos pari sitten duunatun tutkimuksen mukaan hyvinvointisuomalaiset ovat maailman kuudenneksi vähemmän kliffaa eli epäempaattisinta jengii. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Vaalitenteissä on oltuki liikuttavan yksimielisii siitä, ett homma hoidetaan vaalien jälkeen (14.4.) himaan. Nykymenolla vuonna 2030 yli puolet aikuisista on yli 65 vuotiaita. Tai mitä muijalles kuuluu. 050-552 1360 seppo@palminen.com Tsilarin tilaukset: Byroo, yhteystiedot s.4 Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinne– ja kulttuurilehti 24. Muista dallaa uurnille! . Eikös se ollu Winston Churchill, joka funtsas aikanaan, ett ellei ole nuorena radikaali, ei ole sydäntä ja ellei ole vanhana konservatiivi, ei ole järkeä. Virikkeetöntä ja ilotonta laiffii. 050-3395285 valtteri.hellgren@gmail.com Risto Kolanen puh. Faktaa näyttää olevan, ett vaikkei lusikkaa heitetäkkään järveen niin nuorena ku ennen, niin lähes joka toinen seittemänkymppii ylittäny sukulainen tai frendi on tavalla tai toisella pragannu. Kukaan ei vienny mutsii dallaamaan. FAKTA ON , ett yksityisten laitosten ei pidä toljottaa liian buliin voiton maksimointiin, mutt on niidenki kohtuullinen liksa saatava. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Tiina Linna tiinalinna@icloud.com Seppo Palminen puh. Oikeudenmukainen fyrkanjako on aina ollu snadisti päin prinkkalaa. MINNAAN HYVIN ku ”Andersson fyllade femti år”, mutt ny täytettyäni 75, ite oon kohta redii kauraa. Mistä oot klesa. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Monet tölläs apaattisena telkkarii, toiset koisas tylsinä punkissa. KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Se koisas hela dagen vällyissä hoitsuja venttaamassa. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Ne vois skabaa kuitenki myös laadulla ja motivoida jengii duunaamaan hommat fiksummin. Gamlat starbut ei viittis lähtee flaidaan sen paremmin aavikolle ku skutsiinkaan. Aikuisten kyky funtsii kehittyy elämänkokemuksen myötä. K u sote duunas frokut hallitukselle ni samalla koko Arkadianmäen jengi yllättäen hiffas, ett tän boltsin snygeiten klaaraavassa Härmässä ollaanki köyhii ja kipeitä. LASARETISSA SNAIJASIN , ett paitsi hoitsupulaa, niin jengiltä puuttuu virikkeitä. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Tätä taustaa vasten vois kuvitella, että gamloja arvostettaisiin enemmän ja se näkys myös hoivaduunissa. Kuis duunis menee. Hoivahimoissa ja lasareteissa on vajaanaisetus/miehitys ja gamlat gubet ja gimmat on lähes heitteillä
4 alalaita. Taas treffataan Taas treffataan, bamlataan, shungaillaan, Stadin slangijengin kanssa smailataan. Näkyy! . Jos himas dorkaa sul on, takaan sen, että täältä aina lähdet jammaten. Siks sain idiksen slangintaa perinteisen II maailmansodan aikaisen biisin We’ll Meet Again, joka krigun aikoihin valo uskoo siihen et meidän pojat kyl tulee viel himaan. Bamiksenne Pirde www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. Nyt ei tarvi skagaa, joten meidän nastois tapaamisis se voi slyytaa illan mukavasti. com Leena Rautavaara rautavaara.leena@gmail.com Raimo Kuitunen, varajäsen raimo.kuitunen@outlook.com Kari Varvikko, varajäsen kari.varvikko@eepinen.net PIRJO TUOHIMAA bamis Shungaava bamis Fotot: Virve Kuutar. Puheenjohtaja Pirjo Tuohimaa pirjo.tuohimaa@gmail.com Varapuheenjohtaja Soile Tammisto, soile.tammisto@saunalahti.fi Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Olli Anikari olli@ollibull.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Seppo Palminen seppo@palminen.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Levyy pukkaa, uusii treffimestoi on bongattu, ja ennen kaikkee: on saatu runsaasti uusii jässärei! Lämpimästi tervetuloo kaikki uudet! MEIDÄN TREFFEIS shungataan aina se Niin gimis on Stadi. TAAS TREFFATAAN M eidän jengin vuosi on alkanu huitsin hienois merkeis. Uusii frendejä saat ja yhtäkkiä hiffaat: tää kliffaa niin on! Tuu messiin vaan, shungataan, skriinataan, ensi viikolla me jälleen treffataan! Luovutan tän vapaasti jässäreille treenailtavaks. 6 TSILARI 2/2019. Siis heivaa hanuris vaan meidän Slangi-iltaan, rela meininki on. Hiffasin täs kuiteski et loppulauluu meil ei oo
Se tarkottaa just sitä, ett osaa verbaalisesti pitää puolensa, mut ei pidä olla hullunrohkee.” Kallios ei oo koskaan ollu buli juttu, ett jengi ei oo födannu siellä, Tarja funtsaa ja jatkaa: ”Kallio on karhean sydämellinen paikka.” Ihmiset tottu vuosien aikana ottaan vastaan jengii, ku flyttas landelta ja sit myöhemmin muist maista. Telkkaris oli joku proggis, mis bamlattiin, ett stadilaiset olis suulaita. Foto: Virve Kuutar TSILARI 2/2019 7 >>. VIRVE KUUTAR STADILAISIA Byroon fönsterist näkyy Kallioon. T arja on näkyny Tsilarin sivuil täs välilki. Mut Tarja jatkaa, Tarja Stadin Friidu Tasan 20 v sit 1999 valkattiin Stadin Friiduks Tarja Halonen. Sillon tuskin viel bonjattiin, ett täst Kallion friidust tulis eka stadilainen pressa. ”Heti huudettin Pentin kanssa kotona: tuo ei pidä paikkaansa!” Penahan on kans födannu Stadis ja valkattu Stadin kundiks vuonna 2009. Eduskunnas 20 v ja Sorsan poliittisena sihteerinä Tarja oli jo hiffannu, ett helposti tulee vastakkainasetteluu: Stadi ja muu maa. ”Kaikista herroistahan tulee helsinkiläisiä. Totta kai se seikka, ett eduskunta ja hallitus ja kaikki tämmöset valtakunnalliset symbolit ja korkeat toimielimet on Helsingissä, tavallaan peittää alleen sen, että Stadi on puolen miljoonan ihmisen kotikaupunki.” Muutenki Tarja funtsaa, ett monet stadilaiset ei omis duuneis useinkaan tuo esiin sitä, ett ne on stadilaisii. Kallios on rafloi, teattereit, kulttuuritarjontaa. Sitä ei nii hiffattu, ettei meil ollu koskaan ollu kans pressaa, ku ois födannu Stadis. Ku Tarja on ite sitä tuonu esille, ni jengi on funtsannu: onks todella näin. Niinku sillon ku Slangijengi kutsu nyyan pressan borgalle Hagiksen halliin tai ku Mattsonin Eki piirs pressalle ex libriksen ja kävi viemäs sen Linnaan bamis Harri Saksalan kans. ”Kalliolaisuus on sitä, ett on snadista asti nähny elämän rososuuden. Sen takii menee sekasin, ketkä tulee viran puolesta tänne ja ketkä on kasvanu täällä”, Tarja bamlaa. Nyt on sopiva hetki bulimmalle stoorille. Viime vuonna moneski lehdes skrivattiin Tarjasta, ku sil oli tärkeet synttärit. Vaik viel omas himas ois menny kohtalaisesti ni niit erilaisiis kovii kohtaloit näkee kyllä.” Tarja on usein bamlannu: ”mul on terävä kieli ja osaan fluudaa. ”Voi se olla vähän kateuttakin, mutt se on sellastaki, ett pitää niinku näyttää stadilaisille, ettei ne oo niin tärkeitä. Siihen, ku jotkut funtsaa, ett pitää olla joku kolmannen polven stadilainen enne ku on oikee stadilainen, Tarja bamlaa: ”Mä väitän, ett se on lainattu turkulaisilta.” Tarja ite funtsaa, ett stadilaisiks tullaan ihan flyttaamalla ja jatkaa: ”Olen aina itse sanonut niin, että olis siin ollu stadilaisil friiduil aika kova mesta, jos nää ois kaikki pitäny synnyttää.” Kallion friidu Sen lisäksi, että Tarja on selkeesti stadilainen, se on nimenomaan kalliolainen. Ettei synffattais ylimielisiks. Eka stadilainen Mones mestas hehkutettiin vuonna 2000, ett Tarja oli eka friidu pressana. Jengi tulee muualta sinne mielellään bilettään, mut ei muista, ett se on monien hima. Tsilaril kävi tsägä, ett aktiivinen friidu hittas aikaa haastatteluun
Ja kyl mutsiki yritti kitkee slangisanat veks. Siitä Tarja funtsaa: ”kyllä tää on ku kotiin palais”. Mut skoles piti tottuu siihen, ett haettiin yleiskieltä. Aina ei ois fiiliksii pysähtyy bamlaan, mut onneks kuitenki buli osa jengist on ihan kliffaa, Tarja funtsaa. Foto: Presidentti Halosen kotialbumi. Sinne flytattiin bulimpiin moderneihin asuntoihin, mis oli sisävessat. Byroon fönsterist voi tsiigaa Kallion tsyrkkaa. itäset lähiöt tavallaan peri tän itäsen kantakaupungin roolin”, Tarja bamlaa. Byroo Byggalla Tarjan byroo on nyt legendaarises stadilaises mestas Byggalla. Samoil huudeil Tarja oli duunis SAK:s, kävi skruudaamas Paasis, nyt Juttikses. ”Ennen varsinkin itämurteita pidettiin jotenki kansallisylpeytenä kaunis, Kalevalan kieli. Ja edelleen julkisuus tekee sen, ett jos lähtee dallaamaan, pitää aikaa varata bulimmin. (Teksti: ”Pitäkää hyvänänne! En saanut ukkoani muualle päivähoitoon, vaikka se on alle kolmevuotiaan tasolla.)” Taulu presidentti Halosen byroon seinällä. Osaan kans matkii Manuu: Kyl maar ny on tärkeet, ku on oikee kolmee lajii pipariiki.” Tarja 7vuotiaana Ässärykmentin patsaalla. Byroos on duunis Tarjan lisäks sihteeri, yks heebo ulkoministeriöstä, joka handlaa Tarjan ulkomaan reissut, ja korkeakouluharjoittelija. Alkuun jengi ja media pysäytteli gartsal ihan riesaksi asti. ”Slangi on elävää”, Tarja bamlaa. Siltä Tarja oppi ekat slangisanatki. Karin piirros vuodelt 1989 pilkkas päivähoitoo, jota Tarja oli ajamassa alle 3vuotiaille skideille. Mut Tarja bamlaa, ettei nekään bonjaa nuorison slangii, mihin tulee jo bulisti sanoi enkusta. Slangi on mielenkiintosesti kehittyny eri kielist. Nuori kansanedustaja. Sit joku bamlaa, ett se on nasta platsi, mikä on svedust. Ku Pena sano: ”Tsiigaa ton pikku broidin perään”, ni skidit ei bonjannu. Se on vahvasti duunareitten mestaa, mis ei olosuhteet aina oo ollu niin hyvät. Slangista Ku Tarja oli skidi, friidut ei saanu bamlaa slangii samal taval ku kundit. Tarjan isäpuoli bamlas sveduu ja suomen kieli oli snadisti ruotsinvoittosta. Ja sit on pleissi enkust. Bonjas kyl, ettei se ollu mitään kirjakieltä, mut ei se ollu mitään kummallistakaan. Sillon Tarja ja Pena hiffas, ett oli jääny kotikielen opettaminen vähälle. ”Se on se toinen stadilaisuus. ett Kalliol on kans aika kova tausta. ”Kyl me siit luonnostakin tykättiin.” Ku pressan duunit oli ohi, Tarja ja Pena flyttas takas Kallioon, Hagikseen. Foto: Presidentti Halosen kotialbumi. Maunu Koivisto toi Turun murteen hovikelposeks. Savon murre on humoristisempi. Snadina Tarja budjas Hämis 34:s, mut sit ne flyttas Roihikseen. 8 TSILARI 2/2019. Vanhemmat oli aktiivisii ammattiyhdistykses, siks Bygga oli tuttu paikka. Oppiskoles joskus kymmenen vanhana Tarja oli kerran sanonu ”faija”, eikä se heti bonjannu, miks ope ei sitä hyväksyny. Kaikkii käytetään. Tarjallaki on kokemust siitä, ett joskus ku on bamlannu slangii, on saanu kuulla, ettei oo tarpeeks hieno, vaik murteiden bamlaaminen oliski ihan ok. Aika snadil jengil pyörii Tarjan huikeen aktiivinen arki. Frendien kans kyl bamlattiin. Himas Tarja on Penan kans joskus skideille bamlannu slangii. Esimerkiks Tarja ottaa: ”Se on nasta mesta.” Mesta on gamla sana, ku on tullu slobost
Vaikka en mä kyl ihan kaikkea kääntäis slangiks, on siinä joku raja.” Tarja jatkaa: ”Stadin Slangin ihmiset on ollu upeesti messissä säilyttämässä Suomessa nuorta kaupunkikulttuuria.” Mutt toivoo kans, ett me pystytään kannustamaan nyyaa jengii messiin sil, ettei tartte osata kaikkee heti. Mut olen erittäin ilonen siitä, että onneks on tullu nuorii ihmisii. Tarjalt on useinki froogattu, mitä se se antais neuvoks friidulle, ku alottaa nyyas, bulis mestas. Tilaahan olis jengille olla aktiivinen, jos ne vaan haluis.” Meil on ilo nähdä Tarjaa meidän omiski tilaisuuksis. Siitä ja muist jobeist, mitä tähän stooriin ei mahtunu, voi pluggaa vaik kniigoista Hannu Lehtilä: Tarja Halonen – paremman maailman puolesta (2012) tai Paavo Haavikko: Tarja Halosen tarina (2001). Oltiin kaatamas sitä Kyläsaaren piippuu. Ku siel on ollu jo monta vuotta, alkaa olla duunit tutumpii. Toisaalta se on toiminu kanavana helsinkiläisille – sekä täällä syntyneille että tänne tulleille, se on semmonen kotiseuturakkaus. Mut tärkee on nyt valita eduskuntaan jengii, ku bonjaa, ett skolest ja tutkimuksest ei kande spaaraa. Ku joku sanoo, ett on vaikee hyppää buleihin stifloihin, ni Tarja vastaa: ”Älä hyppää niihin saappaisiin, vaan pysy sun omis korkkareis. Kansainvälisesti aikaa vie YK ja moni jobi, mis funtsataan kestävää kehitystä. . Ja niiden sana painaa eniten. Muistan yhden Pepen, joka tuli Marjaniemessä vattupensaan takaa ja sano: sääkös likka oot multa työpaikkaa viemässä. ”Siinä oppii matkan varrella. Niist Tarja bamlaa: ”Tulee kotonen fiilis, romanttinen. Juteltiin Pepen kanssa ja todettiin, että menee puolipoltettuna läpi. Tarja on yks niistä ja funtsaa kans: ”On ollu hyödyllistä nähdä, kuinka vaikeeta on tehdä vakavaa journalismii, etenki Yhdysvallois, mut muutenki kansainvälisesti.” Tarja diggaa kans taiteita ja on Kansallisgallerian bamis. Slangijengiin liittyen Tarja muistelee: ”Tunsin aikoinaan isä-Varvikon. Tarja on sen hallituksen bamis. Bulein jobi ku tsiigaa, mihin menee aikaa, on Stadin yliopisto. Reutershan on maailman buleimpii uutistoimistoi. Kun asiaa funtsattiin, Tarja kekkas sen, koska:”Hyvä duuni sil on erilainen kaiku.” Kaikil pitäis olla oikeus duuniin, mist saa sellasta liksaa, ett sil pystyy elään ja ettei se duunikaan ois ihan fittii. Yks mielenkiintone jobi on Thomson Reuters founders. Nyyat jutut hittaa HS Teema julkasust 8/2018, ku Hesari valkkas Tarjan aiheeks synttäreiden kunniaks. Se oli siel duunissa. Tarja skrivas juttuu yliopistolaisille, ett ne kävis äänestämäs heeboi koulutuksen puolesta. Ja sit me oltiin samaa mieltä, ett uus laitos pitää saada ja entisille duunareille uudet duunit.” Muita duunei Sen voi arvaa, ett aktiivinen friidu, ku on noussu duunariperheest pressaks, ei jää himaan goisaan, vaik sais. Sen on perustanu toimittajat ja siksi ne haluu, ett niil on aina hallitukses heeboi, jotka edustaa julkasuvapautta. Tarjan duunist pressana oli väli kyl fittiiki. Yhdistys tekee Tarjan mielest hienoo duunii: ”Kiitokset Stadin Slangille siitä, ett se on tehny meidän omasta niinku tavallaan perusmurteesta sallitun, mielenkiintosen. Jokaisel on oma tapansa tehdä.” Mielenkiintosen friidun kans ois ollu kliffa bamlaa monest muustakin, mitä se pitää tärkeenä, niinku friidujen asemasta, globalisaatiost tai käsitteest ”säällinen työ”, minkä ILO on kans ottanut omaan proggiinsensa (decent work). Vaalien jälkeen duuni jatkuu. Mä aina lohdutan ihmisii, ku ei nuoret ymmärrä meidän slangii, ettet sinäkään ymmärrä nuorten slangii. Tarjan nettisivul luetellaan hengästyttävät yli 20 mestaa, mis se on viel messis. Neuvot friiduille Slangijengi teki kans historiaa, ku valittiin ekaa kertaa friidu bamikses. Vasta valittu Stadin Friidu Tsilarin sivuilla 1999.. Duunii riittää: ”Varsinkin, kun nykysen hallituksen leikkausten jälkimainingit tuntuu meidän duunis. Suomi haluis olla osaamisen huippu maailmalla, mut jos fyrkkaa annetaan snadimmin , ni on vaikee pitää yllä korkeetasost tutkimusta. Jos eduskunta ei näitä korjaa, ni tilanne heikkenee.” Sen takii Tarjaki on tehny bulisti duunii, ett saatas eri puolueet sen taakse, ettei koulutuksest ja tutkimuksest enää leikata
Ne on ollu iäisyyden jiftikses, mut hauskanpito ei oo hyytyny. Sit ku toi OlliBull on aika monipuolisesti luova dorka, ni se anto Dorkan paprujen saajalle muistoks sellasen kuvan ku se oli Ilkast piirtäny. SEPPO PALMINEN STADILAISIA Ihan Dorka Ilta Niinku viime Tsilarissa (1/2019) kerrottiin, tän aviisin toimitus skrivas maailmanhistorian ekat Dorkan paprut Ilkka Taipaleelle. Fotot: Virve Kuutar. . Kosken disainaama snygi, raamitettu spettari, minkä voi spiglaa esimerkiks veskin seinään. Stupidotki hiffas, et jengin dorkuuskertoimeen tuli kerralla kolmesataa prossaa ekstraa. Monttu auki Oli kliffaa hiffaa, et ku uudenkarhee bamis Pirjo Tuohimaa sjungas ekan biisin, se veti sen ranskan kielel, hienosti korkeelt ja kovaa, Dorkalt ja dorkattarelt tippu leuka melkeen pöydälle. Se sjungas sellasenki stygen, ku se oli just duunannu, kerto Signe Branderist. Niil kyynikoil oli pläsit ihan norsunfjosina, ku ne hokas, et jengilhän on tääl helkkarin kliffaa ja toi Taipalekki on enemmän ku ylpee noist papruistaan. Ne hiffas, et on se, oikeestaan dorkempi ku kenenkään maine. Hyyskän seinälle Paprut ojens Tsilarin päätoimittaja Kari ”Kartsa” Varvikko, ittekki merkittävän dorka jäbä. Sil oli puol iltaa karvapresa päässä, ei mikään stanttu reuhka vaan sutta, samanlaist ku se oli käyny skotaamas jossain Sloboissa. Ees ulkona ei stikannu vodaa, mut Ilkal oli sontsa auki sisälläki. Päivystävä trubaduuri OlliBull on mones mestas sellanen Stadin Slangin päivystävä trubaduuri. Kaks dorkaa. Puol raflallist jengii repes, ku Vappu kekkas, et hei, jos Ilkka on niinku sertifioitu dorka, ni mähän oon äijäst ylpee dorkatar. Siit tsennaa kundin heti. Niin mekin. Sontsa ja karvapresa Se oli näkemisen arvosta, ku Ilkka ja sen vaimo Vappu tuli ineen sinne kapakkaan. Lähties ne kysy: ”Onks teil aina näin hilpeit pippaloit ja onks tää koko jengi näin kliffaa ja sympaattist?” Me sanottiin, et joo. No, ne oli tullu mestoille tsekkaan, kuin me dorkat tyritään tää show, et meiän kaikki seuraavatki idikset on sit iisii skotaa alas jo nousukiitoon. Sääli ettei Virve saanu siit fotoo. Ku se bamlas jengille, se ei brassaillu. Ku me siel lysnattiin Ilkan bamlaust kolme-neljä timmaa, oltiin ihan puhki skriinaamisest, posket oli klesana ja öögat valu vodaa. Dorka ja dorkatar Kaikki bonjas, et Dorkan papruja ei ihan joka tallaajalle jaella ja et ne saadaan vaan kerran elämäs. Vaik se on tollanen karvanen heebo, ei mitää könsikässtailii, ni jengi diggaa sitä ihan kybällä. Huumorintajuu ei tosta fämilist ainakaan puutu. Dorka susihattu päässä. Dorkatar ja Dorka. Siel oli jengii ku pipoo. Niin se oli täälläki. Prof. Dorkan paprut, spettari numero 1 ei ois voinu osuu paremmin ku just oikeelle tyypille. Ilkka kiers koko raflan ja halus et joka iikka skrivaa nimesä siihen isoon pahvikuoreen. Siks Ilkalle sanottiin, et totta kai otat Vapun meggeen. Sokee reettaki näki heti et Ilkka hiffas ton biisin mesitsin paremmin ku kukaan muu. Se tuuttas stoorin stoorin perään, lietso rentoo fiilistä ja tsekkas et kaikki oli megges. No, tietty siel oli puoltoist pöydällist sellasii kyynikoit (niithän on joka porukas prossa tai pari), joiden mielest koko Dorkan paprujen idis oli ihan peffast, eikä Stadin Slangin jengi sais missään tapaukses profiloituu noin ”negatiivisen ja loukkaavan” nimittelyn levittäjäks. Dorkan papruthan on sellanen Jallu K. Koko seremonia tapahtu sit yhtenä helmikuun alun iltana kapakas nimeltään Sörkan Ruusu. Seppo Lindy 10 TSILARI 2/2019. Ilkka stikkas, et niil on himassa just remppa starttaamas ja et ne voi siin samalla duunaa hyyskää bulimmaks. Toivottavasti ei hirveesti flöitattu. K aikki ku bonjas tän Tsilarin toimituksen poskettoman idiksen, halus totta kai tulla tsekkaan, et onhan toi Taipale maineensa mittanen kundi
E kaks stagelle hinkus vuoden 2014 Stadin Kundi Jussi Raittinen. Dorkan paprut viimein Varvikolla on Ku tuli Tsilarin hugi dyykkaa stagelle, ekaks me sjungattiin ton Harri Saksalan kans edellisiltana sanotettu biisi. Herulin Hemingway OlliBull oli Kartsan synttäreil niinku virallinen viihdyttäjä. Duo Dorkaks shungaa. Ihan hirveesti sitä ny ei tarttenu perustella, mut tän verran: ”Me tsennataan Kartsa tyyppinä, ku dallaa omii gartsoi ja bonjaa dorkuuden ilosanomaa. Ylläriks se oli riimitelly Kartsalle synttärilahjaks ikioman stygen. Oli siel sellanen stadilainen proffaki ku Seppo Lindy. Jos joku on funtsinu, et Tsilarin päätoimittajan tarttee varmaan olla karu ja karski gartsojen kasvatti, jol ei oo muuta pehmeet ku puheet, ni funtsis uudestaan. Mul on snadisti sellanen fiilis, et jos me ois kerrottu yhellekki ylimääräselle, se ois bamlannu jollekin ja se joku ois bamlannu jollekin ja koko Sörkan Ruusu ois ollu turvoksis jengii, ku tietää yhtä paljo ku me. Kliffaa tsiikaa, millanen ylläri me kekataan, ku Kartsal on 80-vuotisbileet. TSILARI 2/2019 11. Mitään krääsää se ei tartte ja siin pitää olla idistä. Mut aina ei voi epäonnistuu. Ku Kartsa snaijas, et me oli skrivattu sille Dorkan paprut, silt kostu öögat. Bamlaa, sjungaa tai skulaa jotain! Eli siit vaan stagelle, ni kaikil on kliffempaa. No, Jussi funtsas, et se stikkaa Kartsalle heti startiks snadit rokit: All Shook Up, eli härmäks Järkytyin. Kartsan skarppius avartaa Stadin ja ihmiskunnan näköalaa ja sen tsoukit fudii peffalle joka nurkan takana smyygaavii tiukkapipoi.” Öögat märkinä Kerranki saatiin Kartsa hiljaseks. Niin ja oli siel toinenki leguri ku näyttää aina kaikelt muulta ku shrinkilt. ”Mulle tuli sama mieleen eilen.” Sit me ruvettiin studaamaan, et varmaan joku syvärööri ruineeraa koko yllärin. Aina ei voi epäonnistuu Aika mageesti futas toi täysylläri. Siks me ei bamlattu siit kellekään muulle paits Jallu K. SEPPO PALMINEN STADILAISIA TOKAT DORKAN PAPRUT Kari Varvikolle synttäriylläriks Kari Varvikko täytti 75 vuotta. Sen biisin kliimaksis Olli sjungas: Stadissa hänet kyllä tsennataan: ”Sehän on Herulin Hemingway!” Näin se kerrotaan. Tarttetaan vaan jäbä, skitta ja snadi styrkkari. Kaikille ei kantsi bamlaa Tsilarin toimitukses me oltiin funtsattu kiivaasti, et mitä me voitais järkkää Kartsalle synttärilahjaks. No, ku tsiikaa sen kundin habitust, ni enemmän se näyttääki artistilt ku legurilt. Joo, me järkytyttiin koko porukka, ku Jussilt rupes tulee bludee klyyvarist, vaik kukaan ei ollu knekannu sitä dunkkuun. No joo joo joo. Se taas on tautisen haka skulaa klassist skittamusaa. Eli se Jussin rokkitsembalo siel oli aika spädä Ei se legurilt näyttäny, eikä se Sit toi slangijengin tuore bamis Pirjo Tuohimaa sjungas Kartsalle. Sil ku oli hosis treeneihin. Ne oli fantsut synttärit. Kartsalt tuli kutsu ja ukaasi, et tuu mun synttäreille, mut älä hassaa fyrkkaa blumstereihin tai flindoihin. Duo Dor-kaks veti ilman treenei One Way Ticket sävelel: ”Dorkan paprut, dorkan paprut… Stadilaisen lehtineekerin Tsennaa jengi landellakii Nyt Tsilarilta saa se spettarin Ei ventannu yllärii Dorkan paprut, dorkan paprut… Viimein Varvikolla on…” Sit me Virven kans ojennettiin Kartsalle Dorkan paprut, spettari numero 2. Silt kulu tasan kaks sekkaa, ku se oli jo hiffannu Dorkan paprujen idiksen. Siinäki Olli on ihan kunkku. Kaikkihan sen on hiffannu, et se Pirde on fantsun sumee tos sjungaamises. Kundi ku spiidaa liikutuksest ihan tollai julkisesti omil synttäreil, ei oo mikään stupido, stanttu tusinastarbu, vaan just sillai dorka, et tää spettari oli enemmän ku tseenattu. Mut sil oliki jo Dorkan paprut, siis Ilkka Taipale, spettarin numero 1 omistaja. Joo, kaikil oli. Koskelle, ku se on disainannu ja duunannu nää meiän snygit spettarit. Mä skulasin toimitussihteeri Virvelle ja hiffasin, et ei se mikään kökkö idis ollukkaan. Bileet pidettiin meiän nyyas kantakapakas Sörkan Ruusus just oikeena päivänä viides maaliskuuta. . Se ei maindaa skeidan vertaa, vaik joku mulkvisti spyttais henkiset yrjöt sen spittareille. Onneks Hara on ammattireiska. Back to the Sixties -jengi oli häippäsemäs kimppakeikalle buliin botskiin. Yks aamu mä sen kekkasin
Foto: Virve Kuutar. Kun Työläisäiti-patsaalla ei Pian lisäks enää paljon muita kirstarilaisia jaksanut käydä, niin slangijengi otti tehtäväkseen kukittaa patsaan mutsien päivänä ja joulun alla. Forstén täyttää 75 v 22.5. Pia skriinaa, ett se on ihan museokamaa, kun sen himastakin on tullu museo. Wikin maalaamii Stadin maisemii on ollu näyttelyis vuodest 1978, ku sen ekat duunit oli esillä Strindbergillä. He keräsivät rahaa patsaaseen järjestämällä bamlausskaboja ja muita juhlia. Ku Pia juhli 80 v-synttäreitään, Stadin Slangi ry myöns sille ekan kultasen ansiomerkin. VALTTERI HELLGREN Pia Tsilarin 20 vsynttäreillä 2016 Kaisiksessa. VIRVE KUUTAR STADILAISIA Pia Landén 85 vuotta M un Fafa tsennas Pian mua paremmin. Seppo Helsinkipäivänä 2018. Stadin Slangi ry:n #arpafriidu Pia on blisannut arpoja slangijengin hyväksi jo 20 vuotta. . Seppo kun täyttää 85 v 12.6. eli Helsinki-päivänä. Foto: Mikko Reijola. Stadin gartsamaalari Witold B. 12 TSILARI 2/2019. Foto: Virve Kuutar. Kirstarin jengin pihapiiristä on tehty duunareitten himamuseo. Tsilari onnittelee kaikkia slangijengin keväisiä ja alkukesän synttärisankareita! Wiki Espalla Helsinkipäivänä 2017. Samalla syntyi idea Stadin Slangi ry:stä. . Wikin duuneilla on mielenkiintosii nimii ja niis on snadei yksityiskohtii, joita on kliffa tsiigaa. Siellä on aina messissä myös iloinen Pia namupurkkinsa kanssa, kuten monilla slangitreffeilläkin Pia eli slangijengin jäsen numero 9 täytti 19.3.2019 85 vuotta. Jengistä syntyi Työläisäitipatsastoimikunta. Seppo on ollu monta vuotta aktiivisti messissä slangijengin tapahtumis ja sai Slangin ansiomerkin vuonna 2016. Vanha Kirstinkadun jengi, mihin Piakin kuului, päätti perustaa Kirstarin Jengi ry:n 1989, mutta ilmoitus Patenttija Rekisterihallitukseen lähti vasta 1993. Pia muistaa kertoo mulle, mitä ne duunas Stadin Slangissa yhdessä. Ku tää on vika Tsilari ennen kesää, ni onnitellaan kans jo Seppo Töyrästä, jonka synttäreinä juhlii koko Stadi. Lisää synttäreitä T äs kevään ja alkukesän aikana on bulisti muitaki synttärisankareita. Yhdistys perustettiin Byggalla 14.9.1995
Silloin niinku hiffaa kunnolla, että nyt ollaan isossa liigassa.” Florida Panthersillä on meneillään yksi kauden kovimmista pelikiertueista. Peleissä pystyy kertomaan aika helposti kun vaan avaa öögat ja kattoo ketä siellä on ympärillä.” ”Välillä jää vähä smyygaan niitä äijiä. Se on aika magee fiilis. Tilauksen toimituksen yhteydessä kävi selväksi, että paita olisi lähdössä NHL-pelaaja Henrik Borgströmille. Faija sendaa kundilleen rapakon taa sporapaidan. Heti ensimmäisellä kierroksella hän sai päälleen paidan, jossa oli nimi Borgström selässä. 5 ottelua kahdeksassa päivässä. ”En tsiigannut sinne ollenkaan”, sanoi yllättynyt kundi. Foto: Linus Borgström. Tämä viisaus menee vaikeaksi isoissa kaupungeissa, joissa on useampia huippujoukkueita. Yksi suomalaisen kulttuurin ja rikkaan suomen kielen erikoisuuksista on se, että NHL-pelaajien puheen perusteella pystymme määrittämään mistä kyseinen pelaaja on kotoisin noin sadan kilometrin tarkkuudella. Noin 13 500 kilsaa ilmassa. Aika pian kundi siirtyi kuitenkin stadilaisten ykkösjengiin HIFK:hon, ja ifkkiläisten A-junnujen paita päällään hän skulaskin aina vuoteen 2016 saakka. Denverin yliopiston Denver Pioneers on yksi USA:n vanhemmista yliopistoseuroista ja Borgström oli yllätysvalinta Buffalossa pidetyssä, suomalaisittain historiallisessa varaustilanteessa. Foto: Marjut Klinga TSILARI 2/2019 13. Nikin lausumia Henrik ei ole kokenut yhtä tiettyä welcome to the NHL -hetkeä. Sama sopii myös jääkiekkoon. Sitten yrittää kamppailla niitä vastaan ja huomaa kuinka hyviä ne on. Sama ei onnistu vaikkapa kanadalaisten pelaajien puhetta kuuntelemalla. AHL:ssä se oli sellaista grindiä, kun aina mentiin dösässä eikä ollu yhtään tilaa.” Italialainen viisaus kantaa Vanha kansa Italiassa tietää paljon elämänviisauksia. https://www.nordicbet. KOONNUT MARJUT KLINGA STADILAISIA H enrik ”Niki” Borgström, 21v aloitti lätkänpeluun Jokereissa, joiden junnujen hommissa oli meggessä oma faija Kim Borgström. Aikanaan Jokeri-junnuista lähtenyt Hifk:läinen ”ei jaksa kattoo mitään KHL:ää.” . NHL:n blogiteksteistä lainattua Syksyllä 2016 Henrik vaihtoi amerikkalaiseen yliopistokiekkoon. com/fi/blogi/jaakiekko/nhl/onsidewithjouni henrikborgstrom/ SLANGIJENGIN NYYA JÄSEN – ei ole vieläkään mikään skrode jätkä Eräänä päivänä byrooseen tuli paitatilaus. ”Matkustus ei tule yllätyksenä ja on paljon mukavampaa matkustaa täällä, kun flyygataan kaikkialle. Tämän fiiliksen jakaa Henrik Borgström myös ihan fiiliksellä. Tilaus tuli maililla Myllikän jäähallilta ja siinä eräs faija halus hankkii Sporapaidan kundilleen. Yksi parhaista on sanonta siitä, että mies voi elämänsä aikana rakastaa useampaa naista mutta vain yhtä jalkapallojoukkuetta. NHL blogitekstit on lainattu NORDICBETin blogisivuilta 12.1.19. Stadissa ei voi kannattaa sekä IFK:ta että Jokereita. ”Ehkä se on tietynlainen kokonaisuus
Hätäset rakettien ampujat aiheutti kuitenki snadin varaslähdön. Tilanne meni joissain Valion baareissa sellaseks, ett kaljat sai jo myös lihiksellä tai jopa lakupötköllä – kuhan jotain oli skruudaavinaan. Moni slumppaaja oli snadisti äimän käkenä, ku se hokas ett buidust hitattuu lestii ei ollu lupa dokaa handelis sisäl eikä baarista blisattu bissee ulos. Tuli voileipäpakko ja kundit kierrätti smörgarii pöydän ja tsögen väliä, jotta pysty vetää uudet parit bisset. Stadissa rymisteltiin avoimesti Sinebrychoffin panimolla Hietsun rantsussa: soihtuljusarit fleggas ja ilotulitusraketit räisky hiivarekkojen startatessa öiselle baanalle. Tällasii kuntii olikin paljon erityisesti Pohjanmaalla aina 1990-luvun vuosiin saakka. Vihoviimeisenä puolestaan kiellosta luopu pohjalainen Luodon kunta 1995. Landemestojen baareissa kerrottiin kuitenki olevan enemmän lössii ku kaupunkikuppiloissa. Keskarin ostoikäraja aleni lain myötä 21 vuodesta 18:aan vuoteen, ja Suomeen födjas kerralla 20 000 bissen blisausmestaa. Nyt sitä saa, nyt sitä saa buiduista ja baareista! Vuoden 1969 alussa voimaan tullut keskarilaki oli kieltolain jälkeen merkittävin muutos suomalaisessa alkoholipolitiikassa. Etelä-Savon ainoa kunta, joka kielsi keskarin oli Pertunmaa vuosina 197581. Sleepy Sleepers duunas platan ”Kaljaa kioskeihin” vuonna 1981. Kieltoja ruvettiin purkamaan 1980-luvulla ja Ranua yhtenä sistoista kunnista hyväksy blisaamisen vasta 1990-luvun alussa. Kansainvälisesti tsiigaten oli korkee aika hoitaa keskari leediks, sillä Suomi KARI VARVIKKO EKS MINNAA Hurraa! Nyt slumpataan keskarii Keskari tuli Suomessa leediks 50 vuotta sitten. Rekat venas Mallaskadun tunnelis, ett klogu ois kakstoista ja uudenvuoden ilotulitus lähtömerkkinä. Jengi nosteli maljojaan keskarille alkuvuoden pimeessä suojasäässä ”Gutaa bissee – heja mellan!” Stadissa keskarii pääs ekaks smaagaan Steisin Asemaravintolassa, joka avas dörtsisä jo klo 6.30. Vaikka keskiolutlaki ei edellyttänytkään safkaamista, ni mones mestas oli jonkinlainen safkapakko ennenku sai dokaa edes parii kaljaa. Vielä vuonna 1968 böndeputiikin omistava kauppias tarjos vakijengille pilsuu varaston klitsussa, mutt nyt sielläki kudjussa voitiin vekslaa keskariin. Mutt vuodesta 1995 alkaen keskarii sai jo meggeen kiskastaki. V aikkei keskarin vapauttaminen aiheuttanutkaan ekoina päivinä mitään bulii ryntäystä handeleihin tai baareihin, niin vapauttamispäivänä mm. Sitt synty stoori kiertävästä smörgarista. 14 TSILARI 2/2019. Foto: Sinebrychoffin arkistot. Näin öölberin saatavuus landella petraantu huitsisti. Ite tiskiltäki isäntä saatto sköbaa bastuun oikeeta olvii. Aikaisemmin öölii sai käytännössä tsöbaa vain kaupungeissa, landella ei Alkon handeleita ollu eikä oikeuksin varustettuja raflojakaan. Kaljan dilkkaamisen pelisäännöt oli porukoille hämärii, vaikka niille oli hommasta tiedotettu. Keskarin blisaaminen oli kunnan päättäjistä kiinni Keskarin divaaminen oli viime kädessä kuitenkin kunnanja kaupunginvaltuuston asia. Halutessaan ne saatto kieltää öölin blisaamisen kunnan alueella. Näin oli prameemmis mestois tosin jo ennen keskarilakiiki. Ennen puoltayötä ei saanu alottaa ees bissen roudaamista. Neljänkymmenen rekan suharit yhty riemuun toitottamalla bilikoiden torvii ja fiilinkii petras vielä rantsussa stondanneen jäänsärkijä Tarmon sireenien törähtely. Sillo jengi ei vielä uskonu, ett bissee vois joskus tsöbaaki sieltä. Tarjontaa riitti ja kysyntä oli niinki kovaa, ett kundit tsökas kumijalal öölberii vaik toiselta puole Stadii. Niinpä porukka tsöraski myymäläfiuden perässä naapurikunnan rajalle. Tai tarvittaessa ylipäätään skujasivat tsökaamassa kaljansa toisesta kunnasta
Suomalaisten ego on usein jotenki kadoksissa. Mestasta riippuen farkuissa ei sopinu tulla kapakkaan. Monessa kapakassa jengii kyylattiin tarkasti. Entäs nyt ja mitä sitten. Kieltolain aikana poliittiset päättäjät kuitenki pian hiffas, ett valtio tarvitsis brenkusta saatavii verotuloja ja laki ei sellaisena fuksuneerannu, joten se äänestettiin kumoon 1932 ja samaan aikaan grundattiin Oy Alkoholiliike Ab. Koko homman taustalla lienee niin kieltolaki, tsyrkka ku raittiusintoilijatki. "Nyt keskiolutta" skrivattiin fönsteriin. Kieltolain jälkeinen tenkkapoo jako jengin kahteen osaan: brenaa oikein ja väärin käyttäjiin. Ennen pitkää käynee niinki, ett kaikissa buiduissa on myös styrkkaa brenkkuu eli härmäläisistä tulee tässäki mielessä eurooppalaisii. Idis täss uudistukses oli, ett kuiva böndeseutu haluttiin saada tasaveroseks eli yhtä märäks kaupunkien kanssa. Kundeilkaa ei ollu raflaan asiaa, jos niil ei ollu skragaa. TSILARI 2/2019 15. Myös vääränlaiset tsengat saatto aiheuttaa stopin. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungeissa budjaavat selkeesti diggas eniten öölberistä. Bissen suhteellinen osuus tästä kokonaismäärästä on kasvanu styrkkien brenkkujen kustannuksella. Ne nuuhki hengitystä, jos döfas brenkulle ”Herra on ny ottanu liikaa!” Gimmat ei päässy rafloihi inee yksin tai ilman friidutai kundifrendii. Raflassa ei saannu shjungaa, skriinaa, bamlaa kovaa tai koisii. Näin siks, ett eihän kukaan voi ottaa öölii, jos sitä joutuu divaa täydellä pötsillä. Keppanan tulo buiduihin. Vuonna 1969 panimot valmisti mallasjuomii lähes 250 miljoonaa litraa. Vielä vuonna 1968 suomalaiset kulutti brenaa 3,6 litraa henkee kohti, mutt vaikkapa vuoteen 2013 verrattuna määrä oli noussu 11,6 litraan. Helsingin kaupunginmuseo. Sitt sä et voinu vekslaa naapurin pöytään ku hovin luvalla. . Miten tähän on tultu. Samassa laissa säädettiin keskarin blisaamisesta päivittäistavarakaupassa. Härmäläisiihä on aina mollattu siitä, ett ne ei osa dokaa oikein. Kaivotalon Café de Colombian kahvila, tammikuu 1969. Sitt me kipataan aina rähinäbrenkkuu; skeglut heiluu ja daijuun tulee. Foto: Kari Hakli. Kyyppari tuli ja saatto sut uuteen mestaan. Mitä on tullu dokatuks enne keskarii. Lakii uudistettaessa ventattiin, ett öölberin kulutus nousis, mutt nousun buli lisäys oli yllätys kaikille: vuonna 1968 mallasjuomii blisattiin 90 miljoonaa litraa, mikä oli noin 19 litraa per lärvi. Uudessa laissa keskarin tilavuusprosentti vakiintu 4,7 % kohdalle. Taustalla vaikutti seki, ett kapakoitsija skagas Alkon tarkastajaa, joka kenties tsittas jossain pöydässä tuntemattomana. Termi keskiolut otettiin käyttöön ku pruuvattiin nyyaa brenkkulakii entisen keskistyrkan bissen tilalle. Hiljaa hyvä tulee, eikö niin. No, himassa duunattuu tai muualta kuin handelista slumpattuu ponuu, kiljuu, sahtii, himaviinii, spittaa, kolinaa, tenuu... Se föras myös glasarin, jota ei ollu lupa ite ottaa messiin. Raittiusliikkeen ajama kieltolaki tuli voimaan 1919. Liiaksi dokussa olleita lempattiin äkkii dörtsistä kartsalle. Jallu K. oli tiettävästi tän boltsimme sista maa, jossa snadisti laimiksemman bissen saatavuutta vielä tarkasti tsekattiin. Lähes jokasen kapakan ovella stondas pari kerberoo, joilla oli buli valta. Useimmiten ne vetää liikaa ja tyhjään magaan. Niinpä porukka tsöraski myymäläfiuden perässä naapurikunnan rajalle. Nykyisin voi himassa duunaa kiljuu ihan luvalla ja buiduista voi tsöbaa kaikkii bissejä, ginii ja siidereitä. 1960-luvulle tultaessa öölin kulutus nousi huomattavasti, vaikka milkkii vedettiinki naamariin yhä eniten. Nykyisestä keskarista on silloin enää snadi muisto vain. Kosken piirros kniigasta Kippurahäntä, mihin kerättin brenkkuun liittyvii perinteitä. Erikoista tuossa säätelyssä oli, ett nimenomaan pöndee haluttiin säädöksin ja rajoittein hollaa kuivana mestana. Jengi venttaa, ett koska myös viinit tulee handeleihin. Portsarit rupes vuokraa skragoja
Kirjoittaja antaa siinä ääntämisohjeitakin: ärrän pitää päristä oikein kunnolla: Perrrrrrrrkele! Hän viittaa myös siihen, että sanaa voidaan käyttää erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi silloin, kun on aihetta riemuun: Perkele! Me voitimme! Mutta se kelpaa yhtä hyvin myös solvauksiin: Sika perkele! Näillä ilmauksilla me suomalaiset pärjäämme maailmalla. Sen kirjoittaja Jason Sacher mainitsee, että yhdessä kirjassa on mahdotonta luetella kaikkia maailman kuuden tuhannen kielen kirosanoja, mutta kyseiseen teokseen on yritetty koota niistä merkittävimmät ja tehokkaimmat. Kaikista näistä on runsaasti muunnelmia niin murteissa kuin Stadin slangissakin. Suomen kirjakieleen perkele on kuulunut Mikael Agricolan ajoista lähtien. Perkele-sanan esittely on amerikkalaisessa kirjassa muutenkin asiantuntevaa. Saunaan on tosin maailmalla liitetty monenlaisia mielikuvia, mutta nykyisin suomalainen sauna alkaa olla jo käsite. N yt muutama muukin suomalainen sana on aloittanut maailmanvalloituksen. Sen taustakin on selitetty lähes oikein: perkeleestä kerrotaan, että se on ollut esikristillisenä aikana suomalaisten ukkosenjumala. On hyvin ymmärrettävää, että ukkosenjumalan nimestä on tullut suosittu kirosana: siihen on liittynyt paljon voimaa. Koska kirjassa on paljon kirosanoja ja niihin rinnastuvia ilmauksia, kuten erilaisia solvauksia, niille on annettu yleensä tilaa vain pari kolme riviä. Yllättävää kyllä, ne molemmat ovat Suomesta! Peruskirosanamme Oman sivun on saanut meidän peruskirosanamme perkele. Kirjoittaja viittaa siihen, että jo puheena ollut perkele on suomalaisten tavallisin kirosana, mutta HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU Perkeleestä kalsarikänniin Suomi – KIROILUN SUURVALTA Kaksi suomen kielen kansainvälisesti tunnetuinta sanaa ovat pitkään olleet sauna ja sisu. Nykyliettuassa se esiintyy muodossa perkunas ja latviassa perkons. Sisuun on puolestaan liittynyt mielikuva pienestä Suomesta kamppailemassa suurta naapuriaan vastaan talvisodassa. Suomessa sen merkitys on ollut sielunvihollinen tai piru, mutta tavallisimmin sitä käytetään kirosanana. Jason Sacher keräsi kirjaansa maailman vahvimmat kirosanat. Samantapaisia kirosanoja on meillä runsaasti: jumalauta (alkuaan jumal-auta!), piru vieköön sekä saatana ja helvetti. Ja onhan meillä näköjään viikinkien sarvikypärä päämme suojana! Aukeama v-sanalle Kuten oheisesta kuvasta näkyy, kokonainen aukeama on puolestaan omistettu meidän v-sanallemme. Vuonna 2012 ilmestyi Yhdysvalloissa kirja How to Swear around the World. 16 TSILARI 2/2019. Vsanalle Sacher uhrasi kirjassa koko aukeaman. Kyseessä on kuitenkin alkuaan balttien ukkosenjumalan nimi, joka on lainattu suomeen noin pari tuhatta vuotta sitten. On kuitenkin yksi kirosana, joka on saanut kokonaisen sivun, ja toinen sana, jolle on omistettu peräti kokonainen aukeama. Rantasen kirja kalsarikänneistä. Kirjankin mukaan se on suomalaisten tavallisin kirosana
Kirosanoja slangiin Stadin slangiaineistoissa erilaisia kirosanoja muunnelmineen on lähemmäs kaksisataa, ja niiden määrä kasvaa jatkuvasti. Englannissa puhutaankin f-sanoista. kyseinen v-sana on kaikkein loukkaavin. Se on sananmukainen käännös suomalaisesta nimestä: pants = (alus) housut ja drunk = humala. Sanalle annetun tilan perusteella suomen v-sana on vahvin kaikista maailman voimasanoista. Jo vuonna 2015 Suomen ulkoministeriö oli lanseerannut maailmalle kaksi emojia, joissa esitetään suomalainen nainen ja mies nauttimassa kalsarikänneistä. Siihen viittaa se, että germaanisissa kielissä on äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, esimerkiksi muinaisnorjassa fytta ja nykyruotsissa fitta. Sacherin kirjassa koko sivu perkeleestä. Kuten monet vanhemmat naiset ja miehet ovat lehdissäkin kirjoittaneet, nykyisin kyseinen sana on meillä Suomessa nuorten puheessa kuitenkin lähes välimerkinomaisessa käytössä. In Your Underwear. arse ja asshole, mutta saksalainen scheisse ’paska’ -sanakin on viime vuosina kotiutunut nuorten puheeseen. Kirjoituksissa Rantasen suosittelemaa rentoa elämäntapaa on verrattu 2010-luvulla maailmalla yleistyneisiin skandinaavisiin trendeihin, ruotsalaiseen lagomiin ja tanskalaiseen hyggeen. Sekin lienee suomen kielessä melko vanha lainasana, ei tosin balteilta vaan germaaneilta tai skandinaaveilta, ehkä noin tuhannen vuoden takaa. Suomen v-sanoihin tai englannin f-sanoihin ei liity samanlaista voimaa kuin perkeleeseen tai saatanaan, vaan kyseessä ovat tabusanat, joiden käyttöä ei yleensä ole pidetty sopivana. Suomen kirjakielessä kyseinen sana esiintyi ensi kerran Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1787. Nykyisin tämä affektiivisuus on ainakin nuorten keskuudessa väljähtynyt, mutta meistä vanhemmista monet vierastavat edelleen nuorten yleisesti käyttämiä v-sanoja. Se on kulttuuriteko! . Sen vuoksi ne ovat olleet hyvin affektiivisia. TSILARI 2/2019 17. Itse en kuitenkaan ole sitä koskaan käyttänyt, eikä se muutenkaan ole kovinkaan yleinen ikätovereideni keskuudessa. Rantasen kirja ei kuitenkaan tullut aivan puskista. Niitä käytettäessä on alun perin rikottu vallalla olleita normeja. Kalsarikänni – kansainvälinen hitti Kirosanojen lisäksi meiltä on lähtöisin muualla hyvin suurta huomiota herättänyt elämäntapa kalsarikänni. BBC Three otsikoi kirjoituksensa: Forget hygge, let’s all get päntsdrunk! Finally, a lifestyle trend we can get on board with (Unohtakaa hyggeily, siirtykäämme kalsarikänneihin! Lopultakin elämäntyyli, joka sopii meille kaikille). Rantasen kirjasta tuli heti kansainvälinen hitti, josta kirjoittivat Englannissa muun muassa BBC Three ja The Guardian ja Amerikassa uutistoimisto NBCNEWS. Samalla Rantasen kirja kuvaa Suomea ja suomalaisuutta laajemminkin. Alone. Suomessa siitä on puhuttu paljon 2000-luvun puolella, mutta maailmanmaineeseen sen on nostanut Miska Rantasen viime vuonna ilmestynyt teos Kalsarikänni: Suomalainen opas hyvää elämään. Senkin tausta selvitetään: kyseessä on naisen sukuelimen nimitys, jonka käyttö ja suorasukaisuus rinnastuu englantilaiseen naimista tarkoittavaan fuck-sanaan, jota voidaan käyttää monenlaisissa yhteyksissä. Uusia ilmauksia tulee varsinkin englannista, muun muassa erilaisia fja a-sanoja, esim. Kaikkiaan 22 kohtaa käsittävällä listalla ensimmäinen ohje on, ettei silloin kannata lähettää työpaikkahakemuksia. Hän opastaa myös siinä, mitä ei kalsarikännien aikana kannata tehdä. Sanan alkuperää ei amerikkalaisessa kirjassa kerrota. Rantanen antaa ohjeita onnistuneille kalsarikänneille. Ohjeet kalsarikänniin Rantanen antaa tarkat ohjeet siitä, mitä kaikkea hyviin kalsarikänneihin kuuluu, lähtien asusteista, villasukkia myöten, ja päätyen alkoholiin ja psykologiseen hyvänolon tunteeseen. Se käännettiin saman tien englanniksi nimellä Päntsdrunk: The Finnish Art of Drinking at Home. Voiton vei kaikissa vertailuissa kalsarikänni. Nautiskelevaan ja hienostelevaan elämäntapaan perustuva hygge koettiin kaikissa kirjoituksissa liian vaativaksi, lähes suorittamiseksi, kun taas kalsarikänneissä korostuu rentous ja vapaus. Kirjassa v-sanaan liittyviä esimerkkejäkin on toistakymmentä, joukossa kaikkein tavallisimmat. Kalsarikännien ilosanomaa voivat maailmalla nykyisin lukea äidinkielellään myös hollantilaiset ja virolaiset ja ennen pitkää luultavasti monet muutkin
Slangijengin redu suuntautu Meiran kahvipaahtimoon, mikä oli tosi kliffaa, juodaahan me suomalaiset 1400 kupillist vuodes per nenä – siis kaikki yhteensä, eli osa juo sikapaljon. Bulisti kiitti kundeille niitten ajast ja asiantuntemuksest. Semmosta kyssärii ei tainnu tulla, mihin ei ois vastaust saatu ku apteekin hyllylt. TIINA LINNA STADIN MESTAT Snygi Meiran bygga Sturalla: Foto: Meiran kuvaarkisto. 18 TSILARI 2/2019. Mageen valkosen funkis-pytingin lisäks jokane itäses kantakaupungis hetkeekää hengaillu sielu tietää salee sen vienon ja viekottelevan tuoksun, joka leijuu ilmoille, ku meiralaiset paahtaa böönaa koko Suomen toiseks ostetuinta tsufee, Kulta Katriinaa varten. Ne tulee tehtaalle Keniasta, Hondurasista, Kolumbiasta ja Brasseist 20 tonnin konteissa tai isois säkeis. vauvat ja pikkuskidit, vaik ennen tais juoda neki. Ku oli täytetty labarit, mihi skrivattii omat henkilötiedot ja vastaavat infot, saatii kaikki vaksilt omat vierailijakortit, minkä jälkeen päästiinki hissin kyytiin ja neukkarii kuulemaan alkubriiffit. Päästii ekana tsiigaa, kui bulisti Meiralla sitä böönaa menee. Mä en niist ajoist tiedä muuta, ku mitä vanhat starbut on stooreissaan bamlannu. Säkit viedään hihnalle, mis joku masiina leikkaa ne auki ja pistää menee seulalle, joka erottelee kahviböönien seasta kaikennäköst kamaa, kuten fyrkkaa, Slangijengin redu Meiran tehtaalle 4.3.2019 Meiran tehdas Valkas on tuttu näky kaikille stadilaisille, helsinkiläisille, junantuomille ja monelle rehupuntilleki. Tietty on kans niit, jotka ei juo ollenkaa tsufee, esim. Spottasin sielt neukkarist Kulta Katriina Perinteisen väriset seinät ja mageet fönärit, jotka oli Sturarin suuntaan. Meitä slangijengiläisii oli mestoilla kaikiaan 11, pari vähä junnumpaa, kuten allekirjottanu. Hyvä lössi. Ramin lisäks meitä slangijengiläisii paimensi redulla Jari ”Jartsa” Heimonen ja Ilkka ”Ile” Rissanen. Stadin kundi toimarina Meiral treffattii heti koko firman toimari, Raimo ”Rami” Sinisalo, Stadin kundi itteki, omien sanojensa mukaan mutsinsa puolelta Kalliosta, et oli se kuitenki naapurikaupunginosaan asti sentää päässy. Bulit säkit Ite rundi starttas klitsust. A ina se döfis ei tietty oo nii kovin vieno, eikä siin oo pelkkää kahviböönaa, nimittäin Kulta Katriinan lisäks Meiras duunataa myös melko monta lajii erilaisii mausteit
Stadilainen firma Ku rundi tehtaan puolel oli ohi, päästii takas sinne neukkarii, mis oli Perinteisen Kulta Katriinan väriset seinät ja fönärit Sturarille. Ku tsufet oli juotu, tsiigattii muutaman minsan mittane filmi Meirast. Täytyy sanoo, et meitsi on kyl tähänki asti pistäny fyrkkansa stadilaisiin brändeihin aina, ku se on ollu mahollista. Slangijengi redulla. Gutaa tsufee suomalaisille Meiral on 180 tyyppii vakkaristi duunis, mut määrä vaihtelee jonku verran sesongin mukaan, esim. Jari bamlas, et ennen siin seulan vieres oli vitriinis kaikkee spessumpaa, mitä se seula niist säkeist hittas, mut nykyää semmosii ei enää hygieniasyist saa pitää. Foto: Raimo Sinisalo. Nyt ku pääsin käymää slangijengin messis Meiran tehtaal joka on harvoi Stadin bulei tehtaita, arvostan Kulta Katriinan lisäks niit keltavihreit maustepussukoit entistäki korkeemmalle. Tää johtuu siit, et meil on tääl Suomes – ja tietty varsinki Stadis – nii pehmeen makust vodaa, ettei sen makuu tartte jemmaa tumman paahtoasteen alle. Seulan jälkee päästii tsiigaa, milt raa’at kahviböönat näyttää, ja se oliki snadi ylläri, et ne on oikeesti vaaleenvihreitä, ja muuttuu ruskeiks vast paahdettaessa. Patu ties kertoo, et Jenkeiski juodaa suomalaisten tsufenmaistajien hyväksymää tsufee, koska sanonta alalla kuuluu, että jos se kelpaa suomalaisille, se kelpaa muilleki. kampoi ja muuta snadii sälää. Mulle ei selvinny, mikä se oli, mut ”Meira” tuli joka tapaukses kuvioihin nimikilpailun kautta. Moni tsufehifistelijä ja vanha starba sen varmaa tieski, mut ite en ainakaa ollu koskaa ees funtsinu asiaa sen kummemmin – tsufe kupis on tummaa, joten böönien täytyy kans olla. Bulisti kiitti Meiralle, et päästiin Slangijengin kans visiitille! . Täl kertaa oli isolle pöydälle tuotu tuoretta tsufee termaris – Kulta Katriinaa tietty, pulla poikineen, brändin väreihin soveltuvii vihreit viinirypäleit ja sit tietty tsufen kans tarvittavat mölöt, greddikset, sokrut ja muut. Firman nimi ei muuten alun perin ollu Meira. Tsekataan kondis Klitsusta kavuttii kuus kerrost rappusii valvomoo, mis oli hirvee määrä erilaisii monitoreit ja muit mittareit, mist ne, ku oli duunis siel, näky osaavan tsekkaa paahtimon asioist yhtä sun toista. Foto: Meiran kuvaarkisto. Tää aparaatti tykittää kahvipuruja pakettiin 130 kappaleen minsavauhdil, mikä oli varsinki omin öögin nähtynä melkomoinen tahti. Meitsi ainaki kuulee paljo porua siitä, et Suomes on jotenki nii vaaleepaahtost tsufee. Homma klar. Mä nautin tsufeni mieluiten Moccamasterin läpi ja kupista, ni annoin sen testierän sit mennä mun ohi rodeen ottamatta maistiaisii. Meiran on perustanu SOK, ja kun toiminta starttas vuonna 1914, oli tsufelaatujen määrä 13 ja duunintekijöit kaikkiaan yks. Ihmeteltii siin muutama minsa, kummost inssiduunii semmosen värkin kehittäminen tarttee, ku saatiin sit handuihimme sen duunin tuotos, meinaa paketillinen just pakattuu Kulta Katriinaa. Yks slangijengiläinen frogas fiksusti rundil, et kumpii Meiras on enempi duunis, gimmoi vai kundei, ni aika saman verran molempii, mut tsufepuolel on skidisti enempi gimmoi. joulun aikaan tarvitaa lisää henksua pakkaamaan jouluruuis käytettävii mausteit. Nähtii kans, kui jokasest paahtimest otetaa näyte, et voidaa tsekkaa, onks böönaerät kunnos ja tasalaatusii. Valvomosta hela jengi vietiin varsinaisen tehtaan puolelle, missä päästii ihailee kahvin pakkaamist, ku pakkausmasiina startattiin ihan vaan meidän iloks ja ihmetykseks. Mälsä homma. TSILARI 2/2019 19. Niist tsekataa ainaki tuoksu ja väri, ja innostupa pari slangijengiläist testaa maunki kauhasemal muutamat böönat kitusiinsa ja bamlaamal, et pikkuskidinä se oli niitten herkkua. Raakaa ja paahdettuu. Kaikki salee minnaa, et suomalaiset tosiaa kiskoo sitä tsufee kitusiinsa melko bulisti, ni ei varmaa tuu yllärinä, et aika nopeeta tuli tilat vastaan, ja 1930-luvulla uus pytinki bygattii siihen, missä se nykyäänki on, eli Sturarin ja Aleksis Kiven kartsan kulmaan. Filmil kerrottii se, minkä Rami oli jo aiemmin meille bamlannu, et Meira on alusta asti stadilainen firma, jonka juuret on niinki ytimes ku Monopolin tyyreimmäl kartsal, Erottajal. No niin Rami ku Meiran tuotantoja logistiikkabossi Patrik ”Patu” Lindholmki bamlas, et suomalaiset ei oikeestaa hiffaa, kui gutaa tsufee ne juokaan. Sit tuli kans esiin yks juttu, mitä kovinkaa moni ei varmaa hiffaa, et suomalaiset ei kuulemma tiedä, kui hyvää tsufee ne juo. Vuonna 1937 tsufepaahtimon repertuaariin tuli niiden tunnetuin brändi, Kulta Katriina ja sit vuonna 1960 Ludo, mistä Töölön Ketteräki sjungaa
Stydis hiivaris botski katkes ja fokan meges kuus äijää dyykkas skönen syvyyksiin. Onnellisten tähtien skönäri. Botskin ahterissa oli 31 skönärii ja se jäi muutamaks päiväks pinnalle. Veppi on kyntänny hengissä stydist bilikakolarista, kahdest botskihaverista ja viime kesän kannariturmasta. Se reissu skaffas seuraavat kybä vuotta skönellä ympäri boltsii. joulukuuta. OLLI ANIKARI STADILAISIA J o snadina Veppi bamlas: ”Ku mä kasvan buliksi, ni mä shingraan skönelle”. Foto: Olli Anikari. Lopulta Azoreilta skiglas valtamerihinuri kylkeen ja ilmotti, että puolet botskin arvosta hinauspalkaks, ni jeesataa. Tankkeri m/t Ragnyn haveri M/T Ragny oli ahvenanmaalaisen Sally -reddarin, 1951 bygattu tankkeri, joka sinkkas Atlantilla 26.12.1970 matkalla Bahaman Freeportista Trondheimiin. Makeen vodan tankit vuosi ku seula ja niinpä siiffi määräs skaffattavaks skönevodaa höyrykattiloihi. ”Hay un día incluso mañana!” On se päivä vielä huomennaki, oli amigojen mentaliteetti. Nykysin ne tulee kaijaan aamulla ja skiglaa illalla takas skönelle. Alettii akuilla sendaa SOS-meilii lähimmille botskeille. Sieltä matka jatku Espanjan El Ferrollin tokalle, jossa piti olla 31 päivää, mut vierähtikin 6 kuukautta. Ainoo kikka, jolla äijät saatii skyddattuu, oli skotaa SEPPO ”VEPPI” RÖNTYNEN ”Panaman konsuli” Seppo ”Veppi” Röntynen on seiskakymppinen Stadin kundi Sörkasta, jolla on snygit välit roomalaisen mytologian onnen ja sattuman jumalattareen, ”neiti Fortunaan”. Höyrybotski s/s Isomeren haveri Veppi skiglas ongari Isomeressä vuonna 1968, Genovasta Atlantille. Ennen pitkää oli tuubit tukossa suolan takii ja kone stoppas ku höyry sluuttas. Ongarin kippari, Lennart ”Rautanaama” Frey ehdotti palaverii hinnasta. Siihen gamlaan snygiin aikaan botskit viipy kaijas useit päivii. Tokan jälkee Veppi joutu remppaa kolme päivää putkee konehuonees ”ajustadorien” jälkii. Hinaajast vastattii, et ei oo mitää neuvoteltavaa ja niin oli stydiin oorderii taivuttava. 20 TSILARI 2/2019. Botskin siiffi kuvitteli, että merivodal lämmittämäl voi skiglaa yli Atlantin. Saatii pumput ja snarat vuotavaan botskii ja alko hinaus Ponta del Gadaan Azoreille. Junnu Vainio teki vuosia sitten biisin Panaman konsuli, joka oli omistettu Vepin skönäritarinoille. Veppi shingras skönelle 18-kesäsenä, ku bilikatsetti torpattii juopumusdumiksen takii. 31 timman venttaamisen ja epätoivoselta tuntuvan pumppaamisen jälkeen, skiglas mestalle jenkkien rannikkovartioston botski USCGC Escanaba aamuyöllä 28. Pallo tuli rundattuu ja vaan Kaukoitä jäi tsögaamatta. Joulu tsillattii siellä ventatessa tokkatarjouksii ja taas hinaukses Lissabonii, jossa brennattii kuukaus. ”Olihan se tosi värikäs kanoottiredu, mut värikäs oli jengiki”, minnailee Veppi