vuosikerta Hinta 8 € VUODEN FOTAAJA Stadi vuonna 1918. Nro 2/2018 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23
www.taksihelsinki. + 0, 35 €/ m in + pv m . FREESIN KLIFFA. 30 €) 10 krt 47,50 € (norm. Skulaa 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus! Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri kasta. 50 €) Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . So ve llu ks el la til aa t IL M A IS EK SI ! Me kyll tsörataan.. 010 766 1047 Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI urheiluhallit.fi urheiluhallit.fi Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! Uintietu -10 % Senioriliikunta 5 krt 25 € (norm. H in na t: Pu he lu 2, 76 €/ pu h
VAKKARIT 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 18 Slangilodju 36 Slangi blisaa 37 Skabat 38 Slangijengi 40 Pluggaajat 43 Stadis tapahtuu Kansi: Marit Henriksson STADILAISIA 7 JÄSENILLE KIITOSTA – kevätkokous 12 SATUTÄTI ULLA 95V – Marjut kävi onnittelemassa 13 VUODEN FOTAAJA – Virve treffas Maritin 20 WOTKININ TSIEGURAT – Varvikko haastatteli Veijoa STADIN MESTAT 21 SKLODDI SKATTALTA – Varvikko pluggas 26 KANTSUN NUORII – Ossin stoori jatkuu 27 SKIDINÄ HERULISSA – Rosendahl minnailee 35 STADIN POLUILLE – Kuutar dallaa 42 STAILIMMAT BYGGAT – B.Wisser: ennen osattiin EKS MINNAA 16 HERULIN KUNDIT FUTAS – Varvikko skrivas 18 SLANGII STAGELLA – Paunonen ja Pygmalion 24 KÄRTSÄRI KATSKILTA – Salo minnailee 28 KIANTO KRUNASSA – Westmanin himakulmilla SNAKKAILUU 22 MUSAA JA FOTOI – Kolanen kulttuurista 30 PITSKUN VALVOJAT – Julle funtsaa 31 KUNDIT JA FRIIDUT – Koroma 32 LUJAA LANDELLE – Palminen metros 34 HOMMAT KONDIKSES – Raija ja Suomi100v s. s. H in na t: Pu he lu 2, 76 €/ pu h. Foto: Ivan Timiriasew. Helsingin kaupunginmuseo. www.taksihelsinki. Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. So ve llu ks el la til aa t IL M A IS EK SI ! Me kyll tsörataan.. Skulaa 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus! Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri kasta. 14 Foto: Botlarijono Heikinkadulla (nyk. + 0, 35 €/ m in + pv m . Mansku) 1918. 8 Stadi 1918 SISIS F o to : R ai m o K u it u n en TSILARI 2/2018 3 Slangikuoro 5 v
Keruu loppuu 1.6. 4 TSILARI 2/2018 Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Stoorien keruu: mun maisema S uomen Kirjallisuuden Seuraa kerää jengilt stoorei niitten omist tärkeist maisemist. Kuoreen pitää skrivaa kans: ”Maisema”. ja tuloksist kerrotaan syksyl 2018. Kirsin esikuvana maalauksessa oli 55:n vuoden takainen elokuvamainos, jossa filmistara esiteltiin stailina ja snyginä kundina, mikä tarkoitti, että myös spaddu sopi kliffasti handuun. Stoorien sendaajat voi finnaa kniiganki, ku niit arvotaan kaikkien vastaajien kesken. Slangijengi onnittelee! Foto: Kummipoika Joni. sosiaalineuvos Antti Honkonen, Tapsan tytär Marja ja hänen tyttärensä, taidemaalari Kirsi Salonen. Edellisen kerran Stadin Slangin edustaja Sulo ”Supa” Santasella oli kunnia pitää juhlapuhe 13.10.2007. Foto: Heidi Hirsmäki, Kustaankartanon studio. SKS:n lisäks messis on Svenska litteratursällskapet i Finland ja Turun yliopiston tutkija Laura Seesmeri. VIRVE KUUTAR Kutsuvierastilaisuudessa messisä olivat mm. KARI VARVIKKO SNADIT Ässä-rykmentin muistomerkillä P atsaalla vietettiin 13.3.2018 Talvisodan päättymisen 78-vuotistilaisuutta. Jos sendaa meilis, ni osote on: keruu@finlit.fi ja aihekenttäään pitää skrivaa: ”Maisema”. Stadin Slangia edustivat siellä hallituksen jäsen Esko Vepsä, joka piti juhlapuheen sekä Arno Soisalo, joka oli mukana myös lokakuussa 1999, kun Stadin Slangi ensimmäisen kerran laski kukkaseppeleen Ässä-rykmentin muistomerkille. Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin.. Lisää infoo voi tsiigaa saitilta: www.finlit.fi/maisema. Skulaa voi muinakin aikoina. Kuka diggaa erämaata, kuka Espaa, saaristoo, landen perukoita, peltsii tai Stadin lähiöitä. Ne kerää kans fotoi. Foto: Marjut Klinga. Nuutiset jiftikses 60 v Terttu ja Antero Nuutinen viettivät 1.3.2018 60-vuotishääpäivää. Tapsa framille Kustaankartanossa T apio Rautavaaran friidunfriidun Kirsi Salosen isofaijastaan smoglaama taulu duunattiin framille Okelin Kustaankartanon palvelukeskuksessa maaliskuussa. Ett ne sais kans muistoi stadilaisist maisemist, ni slangijenginki kandee käydä skrivaamas omii stoorejans. ARSKA SOISALO Arno Soisalo ja Esko Vepsä Ässä-rykmentin muistomerkkillä. Niille voi skrivaa muistoi ja kokemuksii suomeks, sveduks ja saameks (slangi ei siis käy, ku ei se oo Härmän virallisii kielii). 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Byroossa voi käydä päivystys aikoina tiistaisin klo 14-18 ja torstaisin klo 12-16. Stoorit voi skrivaa suoraan netis tai sendaa SKS:n arkistoon: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto, PL 259, 00171 Helsinki
TSILARI 2/2018 5. Pöydässämme tsittas nuori japsigimma. Hieno pätkä, gimma heitti ja stiggas huiviin loput valkkarit. Ei nää ikäkundit kuitenkaan koskaan tuoneet kokemuksiaan kovin hanakasti framille. Ne muistuttaa hetkistä, joita ei ole syytä missaa. Ei, vaikka näyttelijätki oli nuorempii ku ekassa Tsennaamattomassa. MOLMBERGIN STEPATESSA Väinö Linnan bootseihin, sodassa oli jo bulit äänitehosteet ja veren väri ole punane. PÄIKKÄRI TSENNAAMATON SOLTTU K ävin tsiigaamassa Tsennaamatonta solttua Rivierassa, entisessä Kruunussa Harjukartsalla. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Ollessani ruodiksessa Kajaanissa vuonna 1964, hiffasin ett siel oli vielä päällystöjengissä muutamii rindiksellä skraganeita uffareita. Skloddena sitä ei oikein edes bonjannu. Värifoto ja rytinä vaikutti, mutt ei sytyttäny sillai ku mustavalkonen. Sodan jälkeen kriguleikkejä sitte jo braijattiinki vähän joka pitskulla. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Kimmo Isotalo puh. Louhimiehen näkemyksessä on megessä enemmän herkkyyttä, jota siihen tuo himarindiksen ja gimmojen rooli. Japskifriidu on pitäny koko ajan hyvin pokkasa. Jokane versio Tuntemattomasta puolustaa mestaansa. VIISKYTLUVUN JANGSTERI tuskin hokas, ett leffan äijät oli jo fabuja. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Sen sijaan nuoret kouluttajat latas kifrusa niitäki innokkaammin Tuntemattoman viitoittamaan suuntaan. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Tsökatessamme väliajalla hylsyjä, froogasin friidulta, mikä sen oli saanu tulee kyttää tällasta krigupätkää. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Ku Tuntemattoman stadilainen jangsteri, alokas Asumaniemi shingraa rindikselle, se heittää läppää rehvakkaasti, ett miss niitä suolattavii ryssii oikein on. Mä haluun tsennaa Suomen hissaa. Toi on ollu suomalaisille varmaan vaikee mesta. Vaikka sodan kauhut ja mielettömyys ovatki vahvasti kankaalla, himppu ja böndetanhuvien emännät ovat paitsi vastapaino myös tunnelisä mikä palkitsee filmiin samastuvan. Eli hittasin kaikki soldaatit juuri oikeassa ajassa. Ei oo kertaakaan ollu skagis. PÄÄSIN KATTOON Edvin Laineen Tuntemattoman väärillä papruilla 50-luvulla, Rauni Molbergin Rexiin 1985 ja nyt oltiin Aku Louhimiehen krigun leffan baaripöydässä. Pikkukundin mielestä se ei ollu pääasia vaan enemmänkin se meno ja meininki. 050-552 1360 seppo@palminen.com Arno Soisalo puh. Tämän päivän nuoret näyttelijät klaaraavat homman iha jees. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23. Olipaha puitteet vekslaantunnu. Kun multa froogataan, oliks tarpeellista duunaa niin monta eri versioo, ni ny ku näin viimese, ni must tuntuu, ett oli. Viiskytluvulla krigu oli vielä tajuttoman lähellä. 040-725 3788 kimmo.isotalo@alumni.helsinki.fi Risto Kolanen puh. KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Asennettaki oli: krigun vastaisuus. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Seppo Palminen puh. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Jos skidinä ei bonjannu kaikkee Laineen leffan skoijii juttui, niin Molbergin pätkässä huumori ei ollu oikee bulissa blumsterissa. . vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Kuitenki se heijastu Kannaksella flaidattujen faijojen kautta niin himajengiin ku kartsan kundeihinki. Jengi tsittas pöydis ja kippas samalla snadeja drinkkejä tai viinii, ku öölin dokaamine olis saanu leffan smyygaajat luudaa jatkuvasti veskiin. Nuoriso ei kuitenkaa digannu versiota niin paljo ku ventattiin. On iha snygii ett eri ikäpolvet saa infoo sillä tavalla, jonka snaijaa ja kandee funtsiiki
Se on varmaan ekana korkkaamassa terassikautta kantamestassaan. NO JOO. HARRI SAKSALA bamis harri.saksala@gmail.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI GLAIDUU SLANGIKEVÄTTÄ! M un yks kaiffari on semmonen kivikylän kasvatti et tommonen pimee ja galsa talvi ottaa sitä aina närviin. Se oikeesti inhoo talvee ja ihmettelee, et miks esi-isien piti aikoinaan kurvata näin frysikseen mestaan, ku kliffempiakin olis ollu, semmosia mis suulis skriinaa ja gartsalla voi dallaa tammikuussakin pikkutakki päällä. Hirvee bulttis. Tsau. Kiitti kaikille mukana olleille! Ja sit vielä snadi loppukevennys Mäkelän Juhanin aikoinaan toimittamasta Stadin slangi bökkeristä: Moi. Tää mun galsaa inhoava kaiffarikin alkaa kummasti svengata ja smailata. Tsau. Talvi on täällä tosiaan mörkki ja galsa. HALLITUS Puheenjohtaja Harri Saksala harri.saksala@gmail.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Seppo Palminen seppo@palminen.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Kuvitelkaa. Jeh. Niin tänäkin talvena. Ainaki joteski. Ne sano et se oli joku urheilupäivä. Jengi stikkaa pipot nurkkaan ja alkaa relata ja siihen malliin. Vaikka taivas stikkais jääpuikkoja tai vastaavia, se ei maindaa. Ihan kivasti jengiä paikalla Kaisiksen raflassa tekemässä tärkeitä päätöksiä. . . Fittii dokaa yksin. Joo. Otetaanks toiset kaltsut. . . YHDISTYKSEN KEVÄTKOKOUSKIN tuli pidettyä. Siellä sohjossa sitä sit vedeltiin! Kliffaa hei!! MUT NYT mennään jo kevättä ja se on Stadissa aina tosi glaiduu aikaa. Säki tulit bisselle. Moi. . Sen mielestä ei ollu olleskaan kliffaa, ku gartsat oli jäässä ja täynnä snögee ja päälle piti vetää kauhee määrä kledjuja ja semmosta. Mun tarttee nyt lähtee nykiin. Glaiduu slangikevättä kaikille! . Mut ei mul oo mitään skimbaamista vastaan ja kyllä mä itseki skimbata osaan. Ja sit jos on semmonen niinku meitsi, ettei oo ihan dorkana skimbaamisesta ja niistä, aika voi käydä joskus snadisti pitkäksi. Aina. Jehna. Oli vänkä pamista. com Soile Tammisto soile.tammisto@saunalahti.fi Raimo Kuitunen, varajäsen raimo.kuitunen@outlook.com Olli Anikari, varajäsen olli@ollibull.fi 6 TSILARI 2/2018. Mul on kans karmee jysäri. Meidät pakotettiin veteleen jollain Lampisen limalaudoilla jäätä pitkin Hietsun rantsusta Servin mökille Otaniemeen. Skoleajoilta muistan esmes tämmösen. Terassikausi on korkattava! Se nimittäin tsennaa, et ei mee kauaa, ku se pääsee Pihliksen tai Uunisaaren galtseille ottaa suulista ja stikkaan helttaan siellä raflassa jonku stydin drinksun.
Ahkerat friidut E nnen kokousta jaoimme kolmelle friidulle Pia Landénille, MajBritt Lindholmille ja Leena Sundellille slangin lahjakortit kiitoksena ahkerasta vapaaehtoisduunista yhdistyksen arjen ja varainhankinnan hyväksi. . Toiseks kunniajäseneks ehdotettiin Arska Soisaloo. SLANGIJENGI TSILARI 2/2018 7 Kunniajäsenet J oukko jäsenii oli funtsannu, ett kevätkokouksell pitäs ehdottaa kunniajäseniks kahta Slangille tärkeet starbuu. F o to : R ai m o K u it u n en .. Hallitus lisäs ehdotukset asialistalle ja kevätkokous hyväksy nyyat kunniajäsenet. Foto: Raimo Kuitunen. Ehdotukset oli allekirjottanu Matti Herlevi, Virve Kuutar, Pia Landén, Heikki Laurell, Heikki Paunonen, Raija Tervomaa ja Riitta Tähtinen. Arska kiitti jengii. Foto: Raimo Kuitunen. Supa Santanen täyttää tänä vuonna 90v, joten juhlavuoteen sopi hyvin kans se, ett minnattiin Supan roolii yhtenä yhdistyksen perustajist ja alkuvuosien tärkeenä duunarina. Arska on Tsilarin toimituskunnan pitkäaikasin jäsen ja hoiti jäsenrekkarii sillon, ku se uudistettiin manuaalisesti hoidetust nykyaikaseks järjestelmäks. Niinku ehdotuksen perusteluis sanotaan, on vaikee hittaa toista tyyppii, joka ois pyyteettömästi duunannu niin bulisti Slangin hyväks ja ollu niin pitkään messis. . MARJUT KLINGA F o to : R ai m o K u it u n en . MARJUT KLINGA Riitta on poissa K evätkokouksessa sääntömääräisten asioiden ulkopuolella kokous vietti hiljaisen hetken monivuotisen hallituksen jäsenen Riitta Rannikon poismenon johdosta. VIRVE KUUTAR Bamis tsiigaa, ku Supa minnailee Slangijengin alkuaikoi.
Vuoteen mahtu bulisti traagisii ihmiskohtaloit, safkast oli puutetta ja gartsat pimeenä. Kenraalimajurin tykit Näin oli idis myös Tarkk’ampujankadulla, jonne punaset olivat ilmeisesti saapuneet takavarikoimaan eläkkeellä olleen kenraalimajuri Carl Silverhjelmin tykkejä. Punakaarti yritti pitää Stadin hallinnassaan, muttei kaikes onnistunu. Näitä olivat varsinkin vallankumoukselle haitallisten kundien ja gimmojen saaminen boseen sekä kaupungin pitäminen omis handuis. Sisällissota ja punainen vallankumous olivat vain muutaman vuorokauden ikäisiä ja Stadin punakaarti keräili porvariston isoi kihoi kiven sisään ja pyrki samalla pöllimään niiden luikut. Duunarimieliset ei suostunu perääntymään, joten seuras kuularuiskujen vaihto, jonka aikana Silverhjelm linnoittautui kämppäänsä. Virkamiehet, lekurit, pollarit, brankkarit Useat kihot onnistuivat piilottelemaan pidättäjiltään liki koko krigun ajan. Olipa välikohtauksen todellinen ruumisluku millainen tahansa, niin stoori osottaa hyvin sen, kuin hankalaa Stadin punakaartilla oli hoitaa sille asetut tavotteet himaan. Stoori kertoo, et liki kahen ja puolen tunnin tulitaistelun aikana buletit lenteli läpi dörtsien ja fönäreiden, ja et päällikkö Silverjelm ois lahdannu ainakin kuus punakaartilaista, ennen kuin ammusten loputtua pisti kuulan omaan kalloonsa. Foto: Gunnar Lönnqvist. Stoori on kuitenkin todennäkösesti ajalle tyypillisesti liioiteltu legenda, sillä aikalaishoitsujen kertomuksien mukaan on epätodennäköistä, että yksikään punanen olis delannu kenraalin luoteihin. H elmikuun alussa 1918 oli skragikset käynnissä Tarkk’ampujankatu 9:ssä. Asiaa edesauttoi se, ettei Stadin punaset bosset kyennyt samanlaiseen brutaaliin terroriin kuin mitä Leninin Laiffii punases Stadis keväällä 1918 Sata vuotta sitte jengi eli Stadis skragiksen keskellä. 8 TSILARI 2/2018 STADI 1918 KIMMO ISOTALO JA MIKAEL PENTTILÄ Valkoisten paraati Pohjoisespalla. Tapahtumat alko, kun kenraali kuuli hirveetä mekkalaa rappukäytävästä ja näki punasten höökimäs portaita ylös. Helsingin kaupunginmuseo.
Sieltä punaset hoitsut siirsi sen myöhemmin ruumishuoneelle. Usein syyllisiä olivat punakaartin ”liikkuvat jengit”, jotka omavaltaisesti päästivät porukkaa päiviltä niin Stadissa kuin muuallakin Uudellamaalla. Rosenqvist pistettiin ineen bilikkaan ja lähettiin kuljettaa miliisiasemalle kuulusteltavaksi. ”Neutraaleja” virkamiehiä saatettiin katsoa läpi sormien näiden duunaillessa jo sortovuosina oppimaansa passiivista vastarintaa: duunipaikan paprut olivat kadonneet ja seiffin nyklat piilotettu. Rosenqvist oli tärkee jäbä Stadin valtuustossa ja vastavallankumouksellinen, joka krigun aikana toimitti muun muassa maanalaista Vapaa Sana -lehteä. Lähteestä riippuen Stadissa on laskettu vajaan sadan ihmisen delanneen punaisen terrorin uhrina. Yhdeksi syyksi on mainittu Stadin jo tuossa vaiheessa suhteellisen buli koko ja jengin määrä. Rosenqvistin bustas traagisesti tämän oma palvelijatar, josta sittemmin tuli yksi niistä harvoista gimmoista, jonka valkoiset pisti Stadis kylmäks heti krigun jälkeen. Lehti oli valkoinen vastine Stadin viralliselle punaselle sanomalehdistölle, joista tärkein oli Maiju Lassilan Siltasaaresta käsin toimittama Työmies. Varmuutta ampujast ei koskaan saatu ja valkoiset lahtasivatki krigun jälkeen varmuuden vuoksi kaikki bilikassa mukana olleet. Kuvaava esimerkki on se, että senaattori Onni Talas muisteli myöhemmin piileskelleensä kaupungissa koko krigun ajan ja käyneensä iltaisin jopa dallailemas Stadin kartsoilla. Kaupungis oli populaa noin 200 000 ja tätä väestöä valvomaan punasilla ei ollut tarpeeksi fygyy eikä lössii. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Tulee muistaa, että punakaartissa bosseja valittiin äänestämällä: tästä johtuen jämäkät ja ”epämieluisia tehtäviä” antavat tziiffit istutettiin monesti bentsille. Sairaaloissa lekurit olivat suhteellisen avoimestikin valkoisten puolella, mutta saivat olosuhteiden pakosta jatkaa duunejaan esteettä. Pimeetä ja snadisti safkaa Punainen valta oli joka tapauksessa niin kyttäämisen kuin surmatöihin johtaneiden tragedioiden osalta huonosti järkkäilty. Stadissa siis onnistuttiin piilottelemaan menestyksekkäästi ja vähemmän menestyksekkäästi. Jo ensimmäisen maailmansodan syttyessä oli Helsingissä otettu tavaksi pistää koko kylä pimeeks ja tää homma luonnollisesti jatkui myös kevättalvel 1918. Oma ongelmansa oli myös punasten jefejen johtamiskyky sekä tatsi saada annetut määräykset duunattua. Pollareista moni siirtyi punaisten puolelle, mutta Stadin brankkarit julistautui puolueettomaksi jo krigun alussa. vastaava rajan itäpuolella. Tohtori Rosenqvist Kaikilla ei kuitenkaan ollut samanlainen lotto vetämässä kuin senaattori Talaksella. >>. Pollareista moni siirtyi punaisten puolelle, mutta Stadin brankkarit julistautui puolueettomaksi jo krigun alussa. Pimeessä dallailu koettiin kuiteski TSILARI 2/2018 9 Punakaartilaisii vankei Satamakadul matkal Suokkiin 1918. Pietarinkadun ja Neitsytpolun klyygassa tohtori kuitenkin päätti päivänsä kaaran sisäl, josta raato viskattii vaa kylmästi kartsalle. Sisällissodan aikaisessa Stadissa oli paljon muitakin probleemia kuin vain välitön luikkujen heiluttelun uhka. Osa tätäkin lukevista kaiffareista muistaa varmasti tohtori Oscar Rosenqvistin keissin
Näistä 17 murhasta oli vastuussa yksi pelätyimmistä punakaartin ”lentävien osastojen” bosseist, sähköasentaja Lauri Kara. Lähtö klo 11 Marskin patsaalta. Liput 14 € (22.2.–30.5.), 15 € (1.6.–1.9.) & 10 € alennusryhmät (eläkeläiset, opiskelijat, varusja siviilipalvelusmiehet, työttömät). . Erilaiset ribbentropit ja sairaudet lisääntyivätki nopeesti, kun joissain perheis ruvettiin vetää naamariin jopa rehukauraa. yksityiskierroksen, jolla tutustutaan vuoden 1918 Helsingin tapahtumiin. Vastaavasti krigu-ajalle tyypillisesti kaiken maailman kaiffareiden puolilailliset viritykset, kriminaalit ja muun muassa katuprostituutio lisääntyivät, kuten myös sukupuolitautien leviäminen edellä mainitun suorana seurauksena. Karaa ei koskaan saatu leivättömän pöydän ääreen, sillä kundi onnistui lopulta pakenemaan Venäjälle, jossa kaveri kaatui skragiksen seurauksena lokakuussa 1919. Suurin ongelma oli kuitenkin safkan vähyys. vaaralliseksi ja päätös oliki ”supistanut” Stadin laiffii – kaupungissa elettiin pitkälti luonnonvalon mukaan. Green Cap Tours järjestää Stadin Slangi ry:n jäsenille 23.4. Suurin ongelma oli kuitenkin safkan vähyys. Suomen sisällissodan – kuten niin monesti sisällissotien – traagisimmat uhrit ovat sijaiskärsijöitä ja tällaisen kohtalon koki myös Karan Suomeen jäänyt hellapollari Elsa. Tämän päivän urbaanille stadilaisille saattaa tuntua hieman hassulta ajatella sitä, että ensimmäisen maailmansodan aikaisella Espalla on sijainnut myös kaupunkilaisten oma lanttuviljelmä! Pakoon Stadista Kaikki valkoset eivät suinkaan jääneet Stadiin vaan kyttäilee piilos, vaan moni asetti tavoitteekseen päästä valkosten hallitsemalle böndelle pohjoseen. & 1.5.–1.9. Stockan tulevan tavaratalon arkkariskaban jo vuonna 1916 voittaneet Valter ja sen broidi Ivar Thomé olivat epäonnekkaimpien joukossa. Moni pääs perille asti tilanteen ja rintamalinjojen sekoilujen ansiosta, mutta osalle kävi huonosti. 10 TSILARI 2/2018 Saksalaiset dilkkaa botskistaan Kauppatoril safkaa Stadin köyhille 1918. Huolimatta Venäjältä saaduista viljakuljetuksista, jouduttiin elintarvikkeita säännöstelemään ja jengin ruokavalio yksipuolistu. Silloin tällöin tarjoutui mahdollisuus ostaa balalaikan pojilta ”ryssänlimppua”. Foto: Helsingin kaupunginmuseo.. Lisätietoa byroosta. Kuolemantuomion syy ei oikein mahdu nykyaikaiseen oikeistajuu syytekirjelmäs Elsan rikosnimike on nimittäin varsin poikkeuksellinen: ”tunnetun suurrosvon vaimo”. Kaikille avoimet Sisällisota Helsingissä 1918 -kävelykierrokset 21.4. Heti krigun alussa veljekset pyrkivät osana bulimpaa jengiä pakoon Stadista, mutta jäivät kiinni ja pistettiin kylmäks Vihdissä, 15 muun ihmisen kanssa. Elsa Kara päästettiin nimittäin päiviltä Hyvinkäällä keväällä 1918. jokaisena lauantaina (ei 23.6.)
TSILARI 2/2018 11 STADI 1918. Mitään dösiä tai skuruja ei sieltä ollu, joten dallaten kulettiin ja sakilla. Kuis ne voi tietää, koska on telotettu, mut ei sitä, missä ja mihin ukko on haudattu. Osa pääsi haneen, mutta Janne ja muutama muu jäi poseen. Se pelkäs varsinkin iltapimeellä himamatkaa, ku jouduttiin dallaa Kampin yli assalle. Mosas ne kiersi näiden tapettujen himat ja kaveeras, mitä oli sattunut. Honkanen oli födjannu vuonna 1882. Janne kävi kuiteski koko ajan tokalla duunissa. Livohkaan päässeet kerto, et ne jäi niille huudeille tsiigaan, jos joku pääsis sieltä haneen. Mun mummo meni hautaan siin uskos, et Janne ja sen kaverit makas sen Lasipalatsin alla. KARI VARVIKKO Laivanikkari Janne Mosasta STOORI YHDEST KOHTALOST VUODEN 1918 KEVÄÄLLÄ Janne budjas Mosassa, ookas stogella Stadiin ja dallas porukassa duuniin Hietsun tokalle. Helsingin kaupunginmuseo. Merkintä on: teloitettu 18.04.1918, paikka tuntematon, hautapaikka tuntematon. Se oli snikkari, eli puuseppä. Ne studas, et ne skodaajat tulee takas, joten ne luopu turhast sökaamisest ja lähti himaan. Foto: Gunnar Lönnqvist. Ei oo. Sitä ne sökas. Vielä on avoimii asioit. Isoisäni oli myös bosessa Suokissa ja Honkanen oli hieronu myös sitä. Punikkien jahtaajat Sakut oli vallannu Stadin, punaset oli antautunu ja Janneki oli jo rennommalla mielellä. Mummo usko, et sille oli syynsä. Ekaks oli punaset niskan päällä, sit oli joku aika hiljasta ja sit tuli sakemannit. Rauniois skodattiin Raunioist kuulu laukauksii, siel skodattiin. Sotauhrien tiedostosta löytyy tää Janne. Janne duunas botskeihin hyttejä ja niiden sisustuksii. . Stadissa flaidattiin. Tai ainaski saatais ruumiit Malmille, jos joku skodattas siellä. Sit sielt juoksi niit asemiehii yks kerrallaan eri suuntiin. Nää smyygaamaan jääneet meni sisään etsiin niit tapettuja. Ne tyyrättiin eldikses raunioituneen Turun Kasarmin sisään. Ei niil ollu lyysareita eikä muuta ku stidit ja jotain vedua. ESKO VEPSÄ Kun Honkanen hiero punikkeja J otku vanhemman polven stadilaiset saattaa vielä minnaa snadin jäbän, legendaarisen jätskikauppiaan ja tsupparin Aarne Honkasen, joka dallas pakut knuburansa päällä Stadin kartsoilla vielä krigun jälkeen. Yks etsityistä oli tokan luottamusmies, joka oli ollut aktiivi kapinan aikana. Kuten Soisalon Arska Tsilarissa jo vuonna 2008 skrivas, ni perimätiedon mukaan Honkanen oli nuoruudessaan ollu ylipitkien matkojen (20 000 metristä maratoniin) fyrkasta sluudaaja. Mummoni muisti keitä siin oli ja kuinka ne oli kytiksel yömyöhään. Joskus ei niitäkää. Niil oli sohlot ja pislarit. Ei ne löytäny mitään. Tuskinpa moni kuitenkaan ties, ett kundi oli jo 1918 hieromassa punafongeja Suomenlinnassa. Tää duunarijengi, joka tuli tokasta, yllätettiin Simongartsan ja Yrjöngartsan kulmas, siin Koiton höörnalla. Isofaijani oli kertonu, ett hieromalla Honkanen jelppas vankien turvonneita smagoja pysymään edes jollain tavoin kondiksessa, ku safka oli mitä oli; keittolitkuja, pala breduu ja sillii. Turun kasarmi eldiksen jälkeen 1918. Lasipalatsille tehtiin betonilaatta perustuksiksi, ekana sellaisena Stadissa. Olis kiva saada varmuus asialle. Toisaalta sakista saatto olla haittaakin. No se kassu purettiin ja paikka oli tasane, kunnes sille byggattiin se Lasipalatsi. Janne oli hyvä handuistaan ja oli duunannu niiden himaan kaikki mööpelit. . Ja parhaat tseenas bulit fyrkkapalkinnot. Janne oli demari. Skaba saatto kestää kolmeki kuukautta. Seuraavina päivinä ne yritti mennä ettiin sielt, mut sakut ja valkoset vaklas sitä kassua eikä ne hirvannu mennä frogaan, jos joku olis tienny jotain. Sakujen siivellä alko Stadissa hiippailla snadei jengei, jotka jahtas punikkeja. Olen frogannu sotien uhrien tutkijoilta ja kaupungin arkistosta, olisko jollain tietoo tästä. K apinakevät, kuten mummoni sitä sano, oli Jannelle ollu osin vaikee. Ei olis pitäny. Faija epäili, ett Honkanen oli varmasti iteki fonge, sillä tuski joku fengisbamari olis sitä kutsunu jelppaa punikkeja. Näin bamlas faijani Klasu mulle jo 50-luvulla
Pirkko-tytär, Outi Havia, päivänsankari Ulla ja Pia Landén. Sieltä Ulla 20 vuotta sitten muutti Pirkko-tyttären pihapiiriin Tapulikaupunkiin. Ulla asui nuoruutensa Marjatassa, näiden rakkaiden vuosien jälkeen Metsälässä ja Oulunkylässä. Mummon jauhelihapihvit ovat lasten mielestä ehdottomasti maailman parhaita. Mukana Stadin Slangi -yhdistyksen alkuvaiheissa Ulla oli mukana alusta asti keräämässä rahaa Työläiäitipatsasta varten monellakin eri tavalla. Rahaa kerättiin vv. Sodan jälkeen seuraksi muuttui Helsingin maineikas Jyry. Viiden vuoden päästä on uusi presidentti ja Ulla täyttää 100 vuotta ja sitten juhlitaankin ihan kunnolla. . Jo varhain Ulla löysi liikunnan ilot ja lajeiksi valikoitui pyöräily ja pikaluistelu Vauhtiveikoissa. RONIMUS Iloisesti kutsuimme itsemme tsufelle 5.4. Pöydän ääreen sittasivat Ullan Pirkko-tytär, häneen Helsingin Jyryssä tutustunut Outi Havia sekä pitkään mukana dallannut Pia Landén. Nykyisin hänen Pirkko-tyttärensä asuu naapurissa, ja rakkaat lastenlapset ja heidän lapsensa yhteensä 10 hengen voimin nauttivat säännöllisesti Ullan leipomista kaurakekseistä. Edelleen Ulla jelppaa frendejä lähes päivittäin käymällä treffaamassa heitä palvelutaloissa ja soittelemalla kuulumisia. Eli lapsuus oli värikästä ja vauhdikasta. Jyryn porukoista löytyi monia ystäviä, joita on mukava vieläkin muistella. 12 TSILARI 2/2018 K aikilla heillä oli tästä vireästä Stadin friidusta omat muistonsa, eikä tsufen juonnista meinannut tulla mitään, kun muistot lentelivät ympäri kaunista kotia Helsingin Tapulikaupungissa. Olivathan vanhemmat jo Stadista. Kimpassa duunattiin niin bamlausskaboja kuin perinnepäiviäkin. Ja siihenkään aikaan ei voinut valita, mistä duunia sai, vaan oli mentävä sinne, missä sitä oli. Tässä riittää tavoitetta. 95 vuotta täyttävän ”satutäti” Ulla Toivaisen luokse. Foto: Marjut Klinga. Monia tärkeitä henkilöitä oli silloin mukana kuten Aira Heinänen, Eeva Ahtisaari, Keijo Komppa ja tietty Mattssonin Eki ja Lintuniemen Atte ja monet muut. Ullan perheessä oli hänen lisäkseen 3 sisarusta, eivätkä he koskaan käyttäneet äidistään mutsi-sanaa. Kuinka monet mukavat hetket vietettiinkään Bragun kentsulla! Sodat varjostivat monen nuoren elämää ja Ullakin oli sotien jälkeen juuri aikuisuuden kynnyksellä. Vähissä ovat ne päivät, kun pysytään ihan vaan neljän seinän sisällä. 1993-1996. Melko pian sodan päättymisen jälkeen vuonna 1946 Ulla meni naimisiin ja muutaman vuoden sisällä sai kaksi lasta. Syntyi Stadin Slangi ry, jonka idea hiottiin Hermannin bastussa Hämeentiellä, vaikka perustamiskokous pidettiinkin Byggalla. Ulla vietti paljon aikaa veljiensä kanssa eikä lainkaan hävinnyt kolttosten määrässäkään. Tulihan Ullalle kakkossijakin bamlausskabassa. Aito Sörkan friidu, jäsen 141 ULLA TOIVAINEN OS. Lahdesta takaisin Stadiin Häpeäkseen päivänsankarin on tunnustettava födanneensa Lahdessa, josta lopulta 6-vuotiaana pääsi takas Stadiin. Lahteen oli jouduttu isän duunin takia. Takaisin Stadiin palattuaan perhe vietti useita kesiä Lauttasaaressa ja myöhemmin Kivinokassa, mihin mentiin Sörkan rantsusta omalla perämoottorilla. Kimpassa duunaamisen ilo oli niin suuri, että päätettiin perustaa oma yhdistys jatkamaan rakasta kotiseututyötä. STADILAISIA PIRKKO TOIVAINEN JA MARJUT KLINGA. Perinnepäiviltä on jäänyt ”Satutädin” rooli, kun Ulla piti useissa tapahtumissa satutunteja teltassa, ja lapsia riitti jonoksi asti. Rehdisti voidaan kuitenkin todeta Ullan olleen koko ajan aito stadilainen muutaman vuoden Lahden visiitistä riippumatta
Juuret Stadissa Marit budjas skidinä Pohjois-Haagas. Signellä oli ihmeellinen taito tallentaa hetken tunnelma. M arit sanoo Signee suureks idolikseen. Marit diggaa Stadin hissaa, pluggaa siit kniigoi, käy historiallisil dallausrundeil ja luennoil. Sieluni on Stadissa. Mutsi oli budjannu Bärtsis, faija Valgassa ja faijan faija oli födannu Tervikses. Ja iltaisin Stadi on snygeimmillään, kun katulamput loistavat ja märät gartsat hehkuvat. Marit on siis idolinsa jäljillä. TSILARI 2/2018 13 STADILAISIA VIRVE KUUTAR. Slangijengi järkkää fotonäyttelyn Musatalon aulas 4.4.-3.5.2018. Se ois halunnu mennä landelle mummolaan niinku frendit, mut sen mummu budjas Pengerkadulla. Fotaaminen harrastuksena Hagiksen foto Maritil oli valmiina ennen skabaa. Parin viime vuoden aikana Marit on innostunut viel käyttään tietsikan proggiksii ja yhdistelee erilaisii maisemii toisiinsa. Sade tai pimeä ei ole mikään tekosyy jäädä himaan, vaan huonolla ilmalla saa usein parhaat kuvat. Slangitekstien funtsaaminen on Maritille vaikein duuni. Kahes kameraseuras on saanu bulisti frendei ja niitten kans on kliffaa tutustuu fotauksen ihmeisiin. Slangi liittyy kans Stadi-nostalgiaan ja siks Marit haluu betraa slangiinsa, ett sais fotoilleen slanginimii, mitkä tois saman snygin fiiliksen ku fototki. Foto: Virve Kuutar. Vuoden fotaajan himas on seinil omii snygei fotoi. Fotoi julkastiin Tsilaris 6/2017 ja vuoden fotaajan snygei fotoi on voinu tsiigaa kans naamikses. Proggis kandee tsekkaa Slangin saitilta tai byroosta. . Fotoskaban dumarit skrivas Maritin Hagiksen torin fotosta, ett siinä etualan skulaajat ja torin jengi tarjoo kiintosii yksityiskohtii, mitä ehkä tsiigataan viel sadan vuoden kuluttuu, niinku me nyt Signen fotoi. Bärtsi, Valga ja Krunikka vanhoine hausseineen ja tunnelmineen ovat erityisen lähellä sydäntäni. Näyttelys on kans musaa ja slangiopastuksii. Eniten minua koskettavat maisemiin luontevasti kuuluvat ihmiset arkisissa askareissaan ja lapset leikeissään. Stadista löytyy kaikki. Nyyii taitoi Marit slumppas ekan järkkärinsä vast kaks vuotta sitte. Sinne voi mennä tsiigaan Maritin fotoi. Muuten Marit harmitteli, ett ku skaba järkättiin, oli harvinaisen ruma talvi. Fotaaminen on kliffaa ja fotojen laittaminen naamikseen iisii. Siltis ympäristöineen lumosi minut, Marit bamlaa ja funtsii, ett mitä gamlemmaks tulee, sitä rakkaammaks Stadi muuttuu. Slangitreffeilläki se on lysnanny mielenkiintosii stoorei. Maritin himas ei bamlattu slangii, eikä sitä käyttäny kiltit friidut skolessakaan. Aluks se funtsas, ett vois piirtää ja maalaa snygei himakulmii ja otti sitä varten fotoi. Skabaa jatkettiin kesäl, mut Marit oli jo sendannu omat viis fotoonsa. Marit innostu fotaan Stadii, ku se flyttas parikyt vuot sitte Kantsust Siltikseen. Kotikaupungin kuviin liittyy paljon enemmän fiilistä kuin mihinkään muihin maisemiin. Helsinki on mielestäni maailman snadein, södein ja snygein metropoli. Sitä minä yritän fotoillanikin kertoa. Siltikses Marit bonjas, ett sen juuret on Stadis. Vaikka talot ovat usein rähjäisiä ja tiet muhkuraisia, näyttää Helsinki hänen kuvissaan hyvin idylliseltä. Nykyisin dallailen, fillaroin ja tsöraan sporalla ympäri Stadia ja joka puolelta löytyy nastoja mestoja fotattaviksi. Kesäisin voi vaellella skönen ja Vantaanjoen rantsuilla, nauttia skutsin rauhasta Keskuspuistossa tai lähteä redulle upeisiin lähisaariin. Siltiksen friidu fotaa Slangijengin Signe Brander -fotoskaban finnas Marit Henriksson. Tän Tsilarin kanneski on foto, mis näkyy, ett Marit diggaa smyygaa Stadis iltasin. Mut sit se hiffas, ett fotot oli aina parempii
Jos yhtään ajattelet että tämä vois olla kliffa harrastus sullekin, ni ota yhteyttä ja katotaan sitte. Näin kauden alkupuolella on hyvä funtsii itse kunkin, että oisko tossa mulle jotain. Jos tuntee nuotteja vaikka edes vähänkin, ni siitä on apua. Mutta asenne ja into ratkaisee. Ja kuoromusiikin klassikoita on myös slanginnettu omaan käyttöön ja jopa ihan omin voimin. SLANGIKUORO MATTI REITTAMO xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx O lipa juhlava tuo mennyt vuosi myös Slangikuorolle, välillä tuppas ihan kiireen puolelle, kun kaikkiin näihin pitää kans treenata, joka viikko! Hyvin jaksettiin kuitenkin painaa läpi koko vuoden proggikset, on meillä vaan hyvä ja innokas jengi! Harva kuoro pääsee tollasiin mestoihin sjungaamaan! Kuudes toimintavuosi Nyt on menossa kuoron kuudes toimintavuosi, ei uskois mihin on päästy siitä haparoivasta alusta, kun maaliskuussa 2013 päätettin perustaa kuoro. Foto: Ville Kuitunen.. Lauluhan on tutkitusti hyväksi ihmisen ololle ja elämälle, antaa elämyksiä ja uusia kavereita. Jengihän koottiin niin, että kysyttiin halukkuutta ja intoa lähteä mukaan ja siitä sitten lähettiin kehittymään. Lauletaan pääsääntösesti kolmineliäänistä ohjelmistoa, josta yhä suurempi osa on slangilla. Ja kehitytty on, ihan oikeeks kuoroks. Ketä siellä sjungaa. Kartotetttiin vähän kuorolaisten entisiä ja nykysiä duuneja ja olipa kirjavaa sakkia! Hommia on tullut tehdyksi monenlaisia: tsuppari, kamreeri, wirkamies, palomies, asfalttimies, toiminnanjohtaja, babysitter, suunnittelija, matkanjohtaja, asiakkuusjohtaja, sentraalisantra, mallinveistäjä, repijä, mikseri, ratikkakuski, lehtori, laivan kapteeni, juurikkaan harventaja, mielisairaanhoitaja, koneenrakentaja, Slangikuorosta raikuu Finlandia-talo, Tuomiokirkko, Kansalaistori, Paavalin kirkko, Vanha kirkko, Kallion kirkko, Ruoholahden halli, Espan lava, Tuomiokirkon portaat ja kapakkakierros, Töölon kirjasto… ja monet muut snygit mestat! 14 TSILARI 2/2018 F o to : S ar i L u m en Kuoro ulkokeikalla
70 mielenkiintoista nimikettä, eli osaamista on muussakin kun lauluduunissa. Lisätietoja: Kuoron johtaja Matti Reittamo 050 5991091 Tätä kirjoitettaessa keväällä 2018 kuorossa laulavat seuraavat jäsenet: SOPRAANOT Ahrapalo Anneli DiSilvestre Kaino Havia Outi Jokinen Arja Laakso Leena Lumén Sari Palmroos Seija Ulaska Riitta ALTOT Jaakola Marja Kainulainen Sirpa Linste Raija Roos Riitta Runne Satu Ruoho-Perttula Liisa Soutamo-Leppänen Maaret Tammisto Soile TENORIT Frisk Jussi Koljonen Eero Nurminen Vesa Piironen Marjo-Kaisa Silvo Veli BASSOT Kuitunen Raimo Leppänen Leo Poutanen Kalevi Solman Lasse Timonen Juhani TSILARI 2/2018 15 Foto: Raimo Kuitunen. Vielä värikkäämpi oli lista harrastuksista. Ja harrastukset kertoo että laulajalta riittää tai on riittänyt energiaa myös muuhun mukavaan toimintaan: ooppera, pianonsoitto, runonlausunta, klassinen baletti, flamenco, akvarellimaalaus, valokuvaus, uinti, pyöräily moottorilla tai ilman, voimistelut ja urheilu eri muodoissaan, golf, laskuvarjohyppy, matkalento, purjehdus, kasvimaa, talvitelttailu, karaoke, muistelu….ja pitkä liuta muita kliffoja jutskia! Jos yhtään kolahtaa tää kuorosjungaus ni tu tsiigaan vaikka joskus harkkoihin, keskiviikkoisin treenataan Ruskiksella Tenholantie 6 alkaen 17.30. Kaikkihan nyt tietenkin harrastaa tätä Slangikuorossa sjungaamista, mutta monella on taustaa myös muissa kuoroissa laulamisesta. . xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx seteleiden lajittelija… Kaikkiaan kyselyssä saatiin n
Vas. Ponnarit oli siihen asti ollut ikäluokan besta jengi ainaki Etelä-Suomessa. Nyt oli kuitenkin vastassa hyvin latautunu Hermanni, joka sai lukuisilta kannattajilta stydi latauksen ja Ponnarit skruudas Kuntsin hietsuu numeroin 3-0. Lisäjelppii hitattii alueen skoleista. Alh. P oruka ekoja junioreita 50-luvulla oli nykyset puuhiskundit Martti Palo ja Antti Perälä. Aikuste futikseen mentiin meggee jo 14-15 -kesäsinä ja seuran elinkaarta ajatellen sillä oli buli merkitys. Bolliksella oli satoja tsiikaajii ja meininki oli hulppeeta! Se oli tyypillistä kulmankundien elämää. Ne bamlas, ett Herulin Boltsissa skulaamine oli tosi vänkää ja futisjengistä muodostu sekä peli että frendijengi. Joka kundi sai puoli botlee limuu! Se oli yhtä fiiraamista. Vanhemmat jäpikät följas gutaa esimerkkii ja oli omassa ikäluokassaa mesuja seuraavana kesänä 1962. Reino ”Dyny” Laine, Erkki Lehtinen, Pentti Peltola, Rauli Kangasluoma, Jukka Lievonen, Matti Jyräs, Jukka Tirronen ja Timo Kallio. Yhteinen nimittäjä oli ennen kaikkee Hämeentien Valkan kansis ja stadi sen ympärillä. Tosin viime joulun alla yhdistys shingrattiin veks rekisteristä, koska varsinaista futistoimintaa ei enää ole, vaikkakin perusjengin sinnikäs yhteydenpito jatkuu yhä. Vieläki kliffempaa oli tulossa vuonna 1961, ku 1947-48 födanneita junnuja fiirattii piirinmestareina. Loppumatsi käytiin ”Valkan Webleyllä” eli legendaarisella Kuntsin kentsulla. Mestarit juhli voittoo Sturarin Valion baarissa. Toistakymmentä HePa:n kundii treffaa edelleenki muutaman kerran vuodessa ja perusteilla on myös oma klubi tai seniorikilta. Ylh.vas. Resurssien puutteessa nyyii ikäluokkii Kafruu ei lemnata! HePa futinu 60 vuotta Hyvä meidän jengi! Hermanni Pallo ry:n grundaamisesta tulee ny keväällä kuluneeksi 60 vuotta. Seura perustettiin varsinaisesti keväällä 1958 ja se duunattii yhdistysrekkariin 30.4.1958. Herulin ja Valkan skloddeja futaamaan Hermannin Pallon toiminta alko hissukseen kesän ja syksyn 1957 aikana, jollo Herulin kasvatti Ruohon Kake kokos yhteen Hermannin ja Valka skloddeja idiksenä perustaa futisseura. Samana vuonna HePa osallistu 1946-47 födanneide jengillä ekaa kertaa Palloliiton Helsingin piirin sarjaan nuorimmassa, D-jangstereiden ikäluokassa. Pentti Tuominen, Kai Koistinen, Seppo Sinervo, Timo Turpeinen, Erik Lehtovirta, Pertti Kaiponen.. Pallon grundaaja ja valkku Ruohon Kake tsiikas kundien perään ja piti heistä huolta ku faija ikään. Stärii skulaajii oli Ponnareissa, Klubissa, Käpylän Pallossa jne. KARI VARVIKKO SPORTTIKUNDIT 16 TSILARI 2/2018 Hermannin Pallo B-juniorit (1962). Stadilaisia seuroja oli vaikka huru mykky. Vuonna 1951 syntyneide porukka finstaski komeesti hopeaa. Valkan ja Mäkelän skolet sekä Helsingin Toinen Lyseo, ”Tossu” oli useimpien kundien opinahjoja. Herulissa kaikki mahtu skulaan messiin. Vastassa oli Helsingin Ponnistus. Seuran toiminta painottu alkuvuosina styrkasti junioriduuniin. Lössii oli joka lähtöön
1970 solmittiin suullisella tasolla yhteistyödiili pelaajavaihdosta HJK:n kanssa ja samanlaista skulaajavekslausta oli myöhemmin Ponnistuksen kanssa. Aina silloin tällöin jengii eksyy nyya (gamla) kaiffariki ja taas saatetaan lysnaa uutta – tai ainaki uusii versioita jo ennestää tsennatuista stooreista. Jo varhain muut Stadin seurat oli myös värväämässä hepalaisia riveihinsä, Martti ja Antti bamlaa. Jälkikäteen arvioiden omaakin tuohta kulu paljon, bungasvatha jo pelkät skulausreissut todella paljon. Fabut minnaa, ett HePa duunas itelleen enite fyrkkaa ottamalla vastaan veikkauksii Herulissa; aluks safkabaarissa Kahdessa Kaarinassa Vellamonkadulla, sittemmin mm. Yhteiskunnan tuki suuntautu sporttimestojen kehittämiseen. Piirinmestarien kunniakirja 1962.. ei kuitenkaan 1950 (1951) syntyneiden jälkeen pystytty ottaa messiin. Junioritoiminta sluutas, ku sistat skulaajat tuli gamloiks 1968. Huippuvuosien jälkeen seura oli edelleen meggessä Palloliiton sarjoissa aina 19701980lukujen vaihteeseen saakka. Rauli Kangasluoma, Martti Palo, Antti Perälä, Leif Karttunen, Erik Lehtovirta, Olavi Mehtonen ja Kari Aalto. TSILARI 2/2018 17 Hermannin Pallon skulaajia (vuosimalli 59-61) vuonna 2017. Junioreissa oli saavutettu useita piirinmestiksii ja HePaa digattii laajalti tosi snyginä kasvattajaseurana. HePan skulaajat edusti Helsingin piirii valtakunnallisissa turnauksissa ja ne pärjäs kliffasti taitoja tekniikkaskaboissa. Koska perheissä oli naftisti biligoita, Kaken Wartburgissa saatto reissaa kuusiki skloddee. Vanhimmat junnut alko silti pian skulaa myös seuran edustusjengissä ja hissas sitä sarjataso kerrallaan piirinsarjasta ylöspäin. Sponsoreita ei tuohon aikaan juuri tsennattu. Kaken työnantaja, Metos Oy, saatto stödaa snadissa mittakaavassa ja sama tilanne oli joidenkin kuljetusyhtiöiden kohdalla. 1963 lyftattiinki jo aluesarjaan, 1966 maakuntasarjaan ja 1969 Suomensarjaan, jossa skulattiin vuodet 1970-1972. Toiminnan organisoimiseen tarvittiin aktiivisii, talkoohenkisii ihmisii. Foto: Kari Varvikko. Ruohon Kake oli HePa:n faija Mara ja Antti painottaa, että sporttihomman rinnalla Hermannin Pallo ja ennen kaikkea sen puuhis Kauko Ruoho teki erittäin merkittävää kasvatusduunii nuorison keskuudessa. Mottona on kuitenki edelleen, että kafruu ei lemnata, niin ku ei ennenkää! Vaikka useimmat meistä budjaavatki muualla, Heruli ja Valkka on aina järtassa! . Moni ainakin satapäisestä jengistä oli tietysti sluutannukki harrastuksensa, mut omalla skulaajamatksulla klaarattii aina siihe asti ku Boltsi nous Suomensarjaan. Vanhoja matseja skulataan uudestaan ja kuten hommaan kuuluu, joillekin födaa iha uusiaki muistoja. Martti Palo vas. Sellanen oli Kauko ”Kake” Ruoho! Me – HePan kundit olemme sille paljosta pystyssä! Kake pyöritti Herulin Boltsii pyyteettömästi. Bulit ikäluokat oli varttunu krigun jälkeisissä, usein varsin niukoissa ja puutteellisissakin oloissa, joissa mutsilla ja faijalla ei ollu resursseja jälkeläisilleen, ei yhteistä aikaa eikä aina fyrkkaakaan. Harry Ek, Markku Kangasluoma, Timo Hänninen ja Seppo Sinervo. Palloliiton Helsingin piiri oli varsinkin 60-luvun alkupuolella jokseenki buli ja se ulottu aina Porvooseen ja Hyvinkäälle saakka. Skulaajien ydinjengi, jossa oli enite Valkan ja Herulin kundeja, treffaa edelleen toisiaan säännöllisesti. Ja Antti Perälä eivät vaihtaisi päivääkään pois niistä ajoista ku ne skulas futista Hermannin Pallossa. Vellamonkatu 7-9:n taloyhtiön klitsun askartelutiloissa. Alh.vas. Ylh.vas. Sen perhe tietysti stödas sitä ja oma frendijengi oli megessä ainakin huoltoja roudauspalveluissa. Jälkipolville ei näistä dokumentteja ole säilyny
18 TSILARI 2/2018 HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU ”Kuules kun toi sussu kaveeraa kivasti sakia” – katukieltä Kansallisen lavalla Pilalehti Kurikan mukaan sakilaisilla oli myös kulttuuriharrastuksia. Toinen heistä on kukkaistyttö Liza Doolittle ja toinen fonetiikan professori Henry Higgins, joka pystyi päättelemään jokaisen puheesta, mistä tämä oli kotoisin. Koska Englannissa puhujien kieli paljasti ja paljastaa yhä heidän sosiaalisen taustansa, Higgins sai elantonsa kouluttamalla äkkirikastuneita ihmisiä puhumaan ”oikein”. F o to : V ir ve K u u ta r. Henry Higgins tekee tapansa mukaan muistiinpanoja ihmisten puheesta, ja kiinnittää huomionsa myös Lizan puheeseen, joka on paksua Lontoon slangia, cockneyta. Jalmari Finne oli aikanaan Suomen merkittävimpiä teatterimiehiä. Wal, fewd dan Teatterikorkeen biblus on säilyny kässäri, mist voi hittaa viipurii ja slangii. Paikalla ovat Henry Higgins ystävänsä eversti Pickeringin kanssa sekä myös kukkaistyttö Liza. Teksti on kirjoitettu kauniisti käsin musteella, mutta siihen on rivien väliin tehty lyijykynällä lisäyksiä. Lisäksi Elli Tompuri esitti sitä seurueensa kanssa eri puolilla Suomea syksyllä 1915. Teksti on normaaliin tapaan käännetty kirjakielelle, mutta kiintoisaa on se, että kukkaistyttö Lizan ja hänen isänsä, roskakuski Alfred Doolittlen repliikit on kahdessa ensimmäisessä näytöksessä käännetty puhekielelle. Näytelmä kuului samana vuonna myös Svenska Teaternin ohjelmistoon. Näytelmä alkaa siitä, kun joukko ihmisiä pitää sadetta Covent Gardenissa Lontoossa teatteriesityksen jälkeen. Liza kivahtaa hänelle puhutellen häntä samalla Freddyksi, joka englannin slangissa tarkoittaa tyyppiä yleensä. Rouva E.-Hill kysyy kuitenkin Lizalta: ”Mistä te tiedätte, että minun poikani on nimeltään Freddy?” (”How do you know that my son’s name is Freddy, pray?”) Liza vastaa hänelle omalla slangillaan: ”Ow, eez, ye-ooa san, us e. Äiti patistaa poikaansa hankkimaan heille ajurin tai taksin, ja Freddy ryntää tiehensä tönäisten samalla kaikki kukkaistytön kukat maahan. Musteella kirjoitetussa versiossa Liza ja hänen isänsä puhuvat Viipurin puhekieltä, mutta rivien väliin on lyijykynällä kirjoitettu stadilaistettu versio, jossa esimerkiksi mie-sanat on muutettu asuun mä ja johon on lisätty paljon Stadin slangin sanoja. Suomenkielisen näytelmän käsikirjoitus on säilynyt. Käännös on kirjattu Jalmari Finnen nimiin, vaikka hänen nimeään ei esiinny missään. Pickeringin yllyttämänä Higgins päätyy lyömään vetoa siitä, että hän pystyy kouluttamaan ”katuojasta löytämänsä olion” esiintymään herttuattarena suurlähettilään puutarhajuhlissa. Suomessa Pygmalion sai ensi-iltansa 1915 useammallakin näyttämöllä: ensin Kansallisteatterissa tammikuussa 1915, sitten Tampereen työväen teatterissa huhtikuussa ja Viipurin Suomalaisessa Maaseututeatterissa toukokuussa. Näytelmän ensiesitys oli Saksassa jo seuraavana vuonna mutta Englannissa vasta vuotta myöhemmin, 1914. Niiden lisääjä on käsialan perusteella todennäköisesti Jalmari Finne. Käsikirjoitus näyttää muuten olevan jonkun muun puhtaaksi kirjoittama. Bernard Shawn näytelmässä on kaksi päähenkilöä. P ygmalion on irlantilaisen Bernard Shawn (1856–1950) tunnetuimpia näytelmiä. Hän kirjoitti sen vuonna 1912. Hän toimi 1900-luvun alkupuolella sekä Kansallisteatterin että Suomalaisen Maaseututeatterin johtajana. Siihen viittaa lehdessä vuonna 1915 julkaistu repliikki: ”Hei Viltsi, kuules kun toi sussu kaveeraa kivasti sakia”, sano Hanski Kansallisessa, kun Pygmaliota katseli. Kansallisteatteri oli näin aivan ajan hermolla. Samojen kansien sisällä on tällä tavoin kaksi erilaista käännöstä: ”viipurilainen” ja ”stadilainen” versio samasta alkutekstistä! Molemmat ovat ainutlaatuisia, sillä muita samanlaisia tekstejä 1910-luvun viipurilaisesta tai stadilaisesta puhekielestä ei ole olemassa. Cockney, viipuri, slangi Sadetta pitää myös muuan rouva Eynsford Hill poikansa Freddyn ja tyttärensä Claran kanssa
Tuon helsinkiläisen katukielen käyttö on näytelmän ansioista se, joka ehkä enimmän on vaikuttanut sen menestykseen Helsingissä.” (Aamulehti 27.4.1915.) Teatteridiiva katukieltä tutkimassa Aikansa tunnetuin teatteridiiva Elli Tompurikin otti Pygmalionin kiertueensa ohjelmistoon vielä syksyllä 1915. (Kurikka 1914). Kaunis mutseli tosiaankin, joka antaa poikansa skuffata köyhän jentan kukat ja sitte luffata maksamatta tiehensä. Elli Tompuri Päiviö Horsma ja Teuvo Puro Kansallisteatterissa. Suomentaja oli puolestaan hankkinut hänelle aimo varaston helsinkiläisen katukielen kukkia – epäilemättä vaivaloisesti poimittuja.” (Uusi Suometar 14.1.1915.) Sama stadilainen versio esitettiin myös Tampereen työväen teatterissa huhtikuussa 1915. Hänessä oli kukkaistyttönä leveätä, itsetiedotonta luonnonlapsen häpeämättömyyttä ja viimeisissä näytöksissä sai hän esiin tehoavaa voimaa. V. J. Siinä ei käytetty Helsingin ruotsinkielistä slangia. Kukkaistyttö Lizan esittäjiä TSILARI 2/2018 19 Fotot: Museovirasto Lizan slangia rootuari puketti skoijata hyyry affääri jenttaparka holli plenskassa franskantunti ronglata flikka, griinailla, hamppari himaan jelpata jentta. Noin sata sanaa slangia Kaikkiaan Pygmalionin stadilaisessa versiossa on noin sata eri slangisanaa, osa niistä useampaan kertaan. Lehtonen kirjoitti Kansallisteatterin esityksestä tuoreeltaan Uuteen Suomettareen: ”Illan vaativin naisosa oli uskottu nti Horsmalle, ja häntä on onniteltava sen suorittamisesta. Kaunis äiti tosiaankin, joka antaa poikansa tärvellä köyhän tytön kukat ja sitte puittaa maksamatta tiehensä. Vuosina 1959– 60 Ruotsalainen Teatteri esitti Shawn näytelmään perustuvan musikaaliversion My Fair Lady. Pääosissa olivat Liisa Tuomi ja Leif Wager, ja heistä puhui koko kaupunki. Monet sanoista ovat yhä enemmän tai vähemmän tuttuja, kuten driksa ’lantti’, fatschi, juksata, jukulavita, kiva ’reilu’, kledjut, lafka, luffata, palsa, skuffata, spaarata, tattis, tseenata, tschikata tai shikata ’lähettää’, traijata, tschörata, ventata. Well, if you’d done your duty by him as a mother should, he’d know better than to spoil a poor girl’s flowers then run away without paing. Myös pilalehti Kurikan sakilaisilla esiintyi samaa r:ää: sanottiin esimerkiksi, että ”se oli kiva sälli hoirolla [puukolla] lyämään”, sano sakilainen katsellessaan Pohjalaisia. On myös sanoja, jotka eivät ole aiemmin tulleet mistään muualta vastaan, kuten aftsekikka ’auto’, raitsekikka ’raitiovaunu’, plenskassa ’humalassa’ (aiemmin vain flenskassa), tsehee ’tienata, ansaita’. Svenska Teaternin Pygmalion 1915 perustui ruotsinruotsalaiseen käännökseen. Osa taas on jo jokseenkin kokonaan kadonnut käytöstä, esimerkiksi rahaa tarkoittavat sanat denari, fyönä, pengari sekä sanat blumsi ’kukka’, borsta ’harja’, feini ’hieno’, fima ’viisi puntaa’, fimtsika ’puoli kruunua’, fiskata ’ottaa kiinni’, flintata ’lyödä’, gitna ’hyvä’, jeevelisti ’pirusti’, koikata ’lyödä hengiltä’, liffatun metskaa ’tosi hauskaa’, rytkyt ’vaatteet’, skoiji ’hassu’. Tekös ne maksatte vai?” Näytelmä herätti niin Helsingissä kuin koko Suomessakin poikkeuksellisen paljon huomiota, ei vähiten siinä käytetyn ”katukielen” ansiosta. Pirkko Mannola. Niinpä siinä professori Higgins ja Eliza saavat toisensa, mitä ei tapahdu alkuperäisessä näytelmässä. Olisi tietenkin tarkoituksenmukaisempaa käyttää paikallista katukieltä, mutta siitä taitaa olla Tampereella puute, se kun on ominaisempaa vaan isommille kaupungeille. Ja tutkimuksia vielä jatkuu.” (Uusi Suometar 5.6.1915). Vuonna 1964 George Cukor ohjasi siitä elokuvan, joka sai kahdeksan Oscaria, Elizana Audrey Hepburn. Willy e-oo py me f’them?” (englanniksi: ”Oh, he’s your son is he. Aamulehden arviossa katukieli nousi pääosaan: ”Meidän maassamme on Pygmalion voittanut Helsingin yleisön jakamattoman suosion. Musikaaliversiossa Bernard Shawn yhteiskunnallinen kritiikki on sokeroitu. . Mitä Pygmalioniin tulee, niin minä olen ollut näyttelijäini kanssa sitä varten tutkimassa Sörnäisissä Helsingin katukieltä. y’ d-ooty bawmz a mather should, eed now bettern to spawl a pore gel’s flahrzn than ran awy athat pyin. Will you pay me for them?”) Ensin sama vastaus viipuriksi: ”Jassoo, onk’ hää teijä poika. On yllättävää, ettei sanoja spora tai skuru mainita kertaakaan. Sitä ennen Uuden Suomettaren toimittaja vieraili hänen luonaan: ”Harjoituksen alla on ollut neljä kappaletta, Shakespearen Romeo ja Julia, Strindbergin Kruununmorsian, Shaw’n Pygmalion ja eräs ranskalainen farssi.” Hän siteeraa myös diivaa itseään: ”Niin, ja tiedättekö mitä. Tekös ne maksatte vai?” Ja sitten stadiksi: ”Jassoo, onk’ se teirän giba. Täkäläinen yleisö ei pääse täysin selville näytelmän päähenkilön, kukkaistytön ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä käyttämästä helsinkiläisestä katukielestä. Raitiovaunua tarkoittava raitsekikka esiintyy useampaankin kertaan. 1910-luvun sörnäisläiselle katukielelle on ollut myös ominaista, että yleiskielen d:n paikalla on ollut usein r: esimerkiksi teirän, niiren ’niiden’, jäärä ’jäädä’
Kundi messiin Veijon perustaman lafkan toimari on hänen skloddensa Asmo Votkin. Olen myös Stadin Slangin kannattajajäsen. STADILAISIA KARI VARVIKKO STADILAISIA Herulin fabriikki Votkinissa duunattu flesuu 40 vuotta Kun rupesimme duunaa Sörkän väärää, niin funtsasimme pitkään, onks se Sörkän vai Sörkan väärä. Valmisruokien ykkönen onki himasafka. Sitt me päädyttiin Sörkkään, ku Stadin Slangin bamari Lasse Liemolakin suositteli sitä, kertoo yrittäjä Veijo Votkin (70).. Duunit alko flesun klippaamisella ja sen tukkukaupalla 1978. Fabriikilla on riistanhankintamesta ja -teurastamo Virossa. Tsieguran nimi Sörkän väärä synty 1995 paitsi kaupunginosan nimestä, niin siitä, ett se ruiskutetaan naudan väärään suoleen. Wotkin’s köksa näki päivänvalon kymmenen vuotta myöhemmin 2010. . J uuriltaan karjalais/savolainen Veijo bamlaa, ett Sörkän väärä -lenkin nimi on hänen idiksensä, mutt tsieguran resepti on vuonna 1963 duunatun hittituotteen HK:n sinisen luojan, tsieguramesu Urho ”Urkki” Hirvosen handun jälkiä. Votkinin flesubuidun syntysanat lausuttiin, kun hän grundas Stadin teurastamolle yhen jäbän yrityksen 1978. Foto: Raimo Kuitunen. -Jengi reissaa entistä enemmän ja maailmaa rundatessaan, se myös hittaa erilaisii safkoja. Asmo ja Veijo Votkin omas flesubuidussansa. Asiakkaina Veijolla oli pääkaupunkiseudun suurkeittiöt. Tuotantotiloja on noin 4000 m2. Kundi sanoo, ett stadilaista hänestä ei pysty tulee, mutt kylläki helsinkiläinen joka solullaan. 20 TSILARI 2/2018 F o to : R ai m o K u it u n en . Varvikko kävi treffaamas Votkineita. Safkan duunaamisen suosiota lisää erilaiset ruokaja kokkiohjelmat. Toimitiloja on laajennettu 10 kertaa. Aluksi kundi slumppas sonnin, joskus pariki päivässä, leikkas ja blisas vek. Ainaha niitä, jo ikäeronki vuoksi, joitaki snadeja erilaisii käsityksii homman hoidossa ollu, mutt kliffasti sitä on klaarattu. Kolmen kuukauden jälkeen äijä palkkas ekan duunarin ja vuoden kuluttuu kundeja oli jo viisi. Kundi pyörittää päivän kauppaa ja vastaa mm. Lihatukku Veijo Votkin Oy:n liikevaihto vuonna 2017 oli 21 miljoonaa euroa. Yhest jäbäst melkein sataan duunariin Tukkutorilla sijaitseva Herulin ja koko Stadinki flesubuidu Lihatukku Veijo Votkin Oy tuli blisanneeksi flesuu, tsieguraa ja valmista safkaa Chef Wotkin’s tuotemerkillä 40 vuotta. Spaissaus korostuu etenki tsieguroissa. F o to : R ai m o K u it u n en . Leikkeleiden ja lihajalosteiden duunaaminen starttas vuonna 1995 ja sillo öpnattiin myös tsiegurafabriikki. Vuosii kestäny sukupolvenvaihdos on sluutannu ja faija on tyytyväinen boitsusa pusaamiseen. raaka-aineen skaffaamisesta. Fabriikkiputiikki öpnattiin Vanhalle Talvitielle 2000 ja uusi mesta avataan Suomenojalle vuoden lopulla. Yritys käsittelee flesuu noin 15 000 kg ja duunaa lihajalosteita ja valmissafkaa noin 7000 kg päivässä. Nykyisin lihatukussa on noin 90 työntekijää. F o to : R ai m o K u it u n en . Me o pyritty siihen, että olisimme perinteinen flesubuidu ja aika snygisti tääki o himaan skulattu. Veijo kertoo födanneesa Karjalassa, kasvaneensa Suomessa ja budjanneensa suurimman osan elämäänsä Helsingissä