Tsilari 2/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Nro 2/2016 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 21. vuosikerta Hinta 6 € Kevät tulee Stadiin! Tsilari_taitto_2-16_011.indd 1 5.4.2016 8.56
+ 0, 25 €/ 10 s + pv m . Si el lä M is sä Si nä ki n www.taksihelsinki.fi Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 11-18 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . at” H in na t 1, 17 €/ pu h. Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki Tsilari_taitto_2-16_011.indd 2 5.4.2016 8.56. kasta. ”Klabbeissa on mulla tonnin sti. at. 09-774 33 477, www.votkin.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . Ei ne tonnii paina, mut ne bungaa sen...” Otsikko Tuomari Nurmion kappaleesta ”Tonnin sti. Skulaa 0100 0700. Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri . Me kyl tsörataan. 010 766 1047 Hämeentie 65 00550 Helsinki
10 Bollis Stadin kundin naapurissa Tsilariturnaus s. Foto: Virve Kuutar. SISIS STADILAISIA 7 SLANGIFRENDI POISSA – Arska minnaa Fjallea 8 LEKA – Raili skrivaa herrasmiehestä 24 GEEBEEN OMAT KISAT – Hurme tsiigas 29 REDIT JA SUORAT – Emma stadilaisista 38 KUSKIT JA KUSKIT – Sautski vertaa KULTTUURII JA TIEDETTÄ 16 KINAPORISSA 30 V -BILEET 20 ILVES KÄPYLÄSSÄ – Kolasen stoori 23 GAMLAT LEVARIT – Arska tsekkas kniigan 31 FRIIDUT TUTKII SLANGII – Emmi ja Jenni EKS MINNAA 12 ELO KRIGUU PAOSSA – stoori jatkuu 15 BOTLARIT FLYGAS – Ripan skoiji 17 SKÖNEN RANTSUT – Heka fiilistelee 25 ELDARINA – Uki muistelee broidii 26 KURVIN KULMILLA – Palminen skidinä STADIN MESTAT 18 REMPPA VALMIS – Kibe kunkkubiblussa 22 LEFFOJA TAAS – Marjut Rivierassa 24 TSYRKKAAN GOISAAMAAN – Kartsat treffas 28 KANDEE KORJAA – funtsaa Virve K. 32 Tsilari_taitto_2-16_011.indd 3 5.4.2016 8.56. Foto: H.Harman kotialbumi. TSILARI 2/2016 3 VAKKARIT 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 30 Slangi blisaa 32 Skabat 34 Slangijengi 37 Lesaajat 39 Slangi järkkää Kansi: Manta vappuaattona 2015. s
Ja skideille duunattu Lasten kaupunki tulee kans osaks nyyaa museota. Fotot, jotka ovat kooltaan 10x12 tuumaa, on kuvattu suoraan mustalle alumiinille 1850-luvun valokuvastekniikalla. Melkein puol korttelii gamlaa Stadii Aleksin ja Katariinangartsan kulmasta duunataan museoks. Janne Immonen Ukulele Igor Kari Varvikko Jussi Raittinen Malmin flygekentsu uhanalaiseks perintökohteeks E uropa Nostra julkas maaliskuus listan Euroopan uhanalaisimmista kulttuuriperintökohteista. Märkälevy duunataan kaatamalla hyvin putsille, kuivalle lasitai alumiinilevylle jodi-kollodiumseosta. Raikan käyttämää tekniikkaa kutsutaan märkälevy-kollodioni kuvaukseksi. Malmin kentsun hallintorakennusta bygataan. Europa Nostran dirikat sai listan, mis oli 14 asiantuntijoiden funtsaamaa kohdetta ja niistä ne valkkas seitsemän. Kandee mennä tsiigaamaan Stadin museota toukokuussa! . Malmin kentsusta skrivas Tsilareissa 3-4/2014. 4 TSILARI 2/2016 SNADIT Haluuks joku slumppaa Tsilarin. Mut jos joku muu haluis pluggaa tätä tasokasta lehtee, ni kandee vinkkaa sille, ett Tsilarin voi slumppaa Espalta Akateemisesta tai Fredalta snadista kniigabuidusta Nide (Freda 35). Tsilari_taitto_2-16_011.indd 4 5.4.2016 8.56. T silarihan tulee kaikille Slangin jäsenille suoraan himaan. Yks listalla on Malmin flygekentsu Stadissa. Kun levylle levitetty jodi-kollodiumliuos on jähmettynyt, asetetaan levy hopeanitraattikylpyyn, jossa kalvo herkistyy valolle.. Jodioitu kollodium kaadetaan levylle ja tasoitetaan levyä kallistellen. Jos siinä rupeet vääntää smailia, on se kovin keinotekoista. Ylijäämä valutetaan sen jälkeen pois. Näin kalvo tehdään valoherkäksi tislatun veden ja hopeanitraatin seoksessa (noin 10 %), jolloin siihen muodostuu jodihopeaa ja se tulee maitomaiseksi. Niistä yksi ohessa. Nyya museo Stadiin H elsingin kaupunginmuseo öpnaa 13.5.2016 nyyan museon Senaatintorin kulmalla Torikortteleissa. Ennen näis gamlois byggis on ollu Stadin virastoi, mut yli puoltoist vuotta niitä on rempattu ja kimpassa niist saadaan buli kokonaisuus. jutun Pauli Hankonen, joka sendas kans snygit fotot juttuun. Foto: Malmin kentän kuva-arkistot. . Levyä liikutellaan vielä jonkin aikaa vinossa asennossa, jotta kalvon pinta ehtii liuottimen haihtumisen johdosta jähmettyä. Se että kuvattavat jäbät ovat yleensä kovin totisia, johtuu siitä, että kameran edessä on oltava toistakymmentä sekuntia naama peruslukemilla. Stadin slangista meggeen näyttelyyn ovat päässeet ainakin Jussi Raittinen ja Kari Varvikko. Museofiiliksii saa kans korttelin pitskuilla. Malmin frendit toivoo, ett tää sais Stadin päättäjät perumaan idiksen siirtää Malmilta flygarit veks ja byggaa tilalle taloja. . . Totisia partakundeja märkälevyllä Kaapelitehtaalla S tadin Kaapelitehtaan puristamosalissa on huhtikuun 11–24 välisenä aikana fotaaja Raimo Dahlin 20–30 parrakkaan kundin valokuvanäyttely. Ne tsiigas, ett Malmin kentsu on harvinainen esimerkki ennen tokaa bulii kriguu bygatuista flygekentsuista
Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Nyt kierre on umpeutunu ja mä tsittaan taas tsiigaamas ku Sörkan vankilan biligat skujaavat mörkein fönarein ja inessä on nyyia Markkasia ja Sjöbergejä. Kitusen siirtomaatavara kolonialvaror, Elannon maitohandeli ja Heinosen lihaa – köttbuidu. Mutsi on kuitenkin vieläkin sitä mieltä, että häntä vedettiin höplästä. Hän ei oo mikää ruplajobbari, vaikka ruplan kurssi onkin pudonnut. Tätä päivää on, kun mun 94-vuotias alzheimeria sairastava mutsini köpötteli pari vuotta sitte tsepan kanss Sturarin Alepaan, niin slurgit tsökas hänet sieltä vek. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Arno Soisalo puh. 040-725 3788 kimmo.isotalo@alumni.helsinki.fi Risto Kolanen puh. Tosiasiassa äiti oli itse hitannu niitä jostain jemmastaan ja yritti bonjaamattaan bungaa niillä snadit ostoksensa. TSILARI 2/2016 5 KARI VARVIKKO Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Tilalle Heruliin oli tullu mm. Pikkuskidistä muistan, kun yksikin spurgu tömmas Paavalintsyrkan pudekassa flinderiä, niin se möykkäs, että tsiikaa, kun kentlemanni pitää etiketistä kiinni! Kaiffarilla oli handu sorbuslestin etiketin ympärillä, kun se otti rybarit. Kukaan ei stikkaa flinderii, vaik jokunen savolaisgubbe stondaaki juupelis Herulin Kukon kulmil. Kartsoilla luudaa ihan eri jengii ku sillo, ku mä praijasin jangsterii. Pankkiikaan ei oo missään. ENNEN KRIGUJA Herulin Espis oli Itäinen Viertotie eli Viertsika (Östra Chaussén). No skoudet skriinasivat ja tsörasivat mummelin maijalla himaan. Lestinheittäjien ammattikunta on kolanu. BIBLU, JOKA on nyt Hämeentien ja Mäkelänkadun välissä Päijänteentiellä oli aikoinaan Sammatintiellä ihan tsyrkan vieressä ja sieltä kävin lonskaamassa kniigoja ja bluggaamassa päivän aviiseja. Lössi ei bamlaa slangii. Tsilari_taitto_2-16_011.indd 5 5.4.2016 8.56. Nykyisin pudessa stondaa GeeBeen, Joe Lousin toisen haastajan Gunnar Bärlundin patsas, jonka sinne pystytti Hermanni-Vallila Seura 1991. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 21. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Nuorii giltsejä ja snadei kloddeja hengailee sielsuntääl. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Mä shingrasin Myrtsistä Heruliin maaliskuun lopulla. PÄIKKÄRI BÖNDELTÄ FLYTTAAJA Y li 50 vuotta sitte kun menin giftikseen, flyttasin himasta vek. Nyt mä oon tääl muurin kupees hiffannu, ett se on niinku faija aikonaan viiskymppisenä sprookas, ett hollaa nuorena frendeissäs kii, sitt ku sä tuut gamlaks starbuks, niit ei enää oo. On se silti vaa kliffaa flyttaa takas Heruliin, miss sai ekat sekstikat, nappas förstat knubbit ja pääs painaa blaijaa... Muita tärkeitä mestoja tsyrkan lisäks oli Kyliksen simmis, Svenssonin ja Bastmanin portterija rapakaljafabriikit, Gumtähti (kuppis), Herulin brankis, Kuntsi, Biblu, Kotikallio, Kuris, Frelsika, Bio Heruli ja samassa byggassa lantsarien yömaja, Lintsikan mäki, Valgan skole, sporahalli, Herulin bastu, Ylöstalon sekatavara ja Kaivolan flesubuidu. Ja finstasi molemmat matsit. Kassan kanssa oli tullut känää, kun mutsi väitti saaneensa vaihtorahoina ruplia. . Enne niit pidettii konnina, nyt ne on sankareita – lehtistoorien mukaan reiluja staroja, joita skoudetki diggas. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Olin megessä kun faijani, kotiseutuneuvos Klaus Varvikko rupesi HermanniVallila Seuran ja Kyläsaariliikkeen bamarina 60–80-luvuilla aktiivisesti flaidaamaan Puu-Vallilan puolesta ja Kyliksen polttolaitosta vastaan. Herulista on dallattava kilsa Valkan centrumiin Sturarille tai Mäkelänkadulle ennenku hittaat ensimmäisen elintarvikeliikkeen. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Monet näistä mestoista oli jo kuopattu siinä vaiheessa kun mä rupesin steppailee tämän kylän raitteja. Landellepakoni päättyi ja maaltamuuttajana olen nyt joutunut lähes samaan tilanteeseen kuin maahanmuuttaja. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Kimmo Isotalo puh. Nyt niitäkään ei enää ole
Fyffee näihin systeemeihin tais palaa jokunen ege ja toi Hämeentien päätös vast kova juttu oliki. Eihän siit kovin pitkään päästy nauttiin, mut just sen verran et oli iisi muistaa, miten nastaa aikaa kesä onkaa. Puhumattakaa vapaaehtosist, joit ilman ei tapahtumat onnistuis millää. Hallitus äänestää sit kokoukses voittajat ja kesäkuun 12 Espan laval julkistetaan uus kundi ja friidu. Työryhmät ja byroo on taas tehny hyvää duunii juttujen suunnittelus ja hallitukselle on jääny hommaks lähinnä todeta et näil mennää. Helsinki-päivän Jokavuotinen hässäkkä on tietenki nostettava tähänki läppään messiin. Muistakaa, et aina saa toivoo juttui ja jos vaa suinki mahollist, ni me sit hallitukses säädellään ja delegoidaan. Skulaa voi muinakin aikoina. Ja kai se sai ryhmää vähä enemmän kampeemaanki, ainaki must näytti silt. Baana, Tölikanlahden rantsu ja fillaritie aina Ogeliin asti spreijattiin jollai sopival suolaliemel, mikä piti nää reitit sulina. Se kuitenki täytyy muistaa, et kaikkeen ei pystytä, vaik parhaamme yritetäänki. Tulee fiilis, et pitäskö täst painuu torille tsufelle. Oisko mitää tsargaa, et kaikki ois tyytyväisii. Nastaa kevään jatkoo, Espal treffataan . HALLITUS BYROO Puheenjohtaja Sami Garam sami@samigaram.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Riitta Rannikko riitta.rannikko @kolumbus.fi Emma Jäntti emma.jantti@gmail.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Stadi päätti nostaa pyöräilijät autojen ohi suunnittelus ja jopa Hämeentielle aiotaan nyt byggaa fillaritie. VIIME TALVENA bamlattiin talvifillaroinnist varmaa enemmän ku koskaa. Ja eihän täs mee ku snadi tovi, et Pihliksen ja Hietsun biitsit on taas kondikses ihonpaahtajii varten. KEVÄÄN AIKANA Stadin Slangi ry paiskaa taas hyvää settii kehiin. Enivei, on valosaa ja snadisti myös lämpösempää ku viel joku kuukaus sitte. Ja ylläri: autoilijat veti herneet nenää. Tänä vuonna päättäjät yritti saada jengii tosissaan kahelle pyörälle. Viime vuonna kyseltii jäsenilt vinkkei ja sielt löytyki hyvät starat, Hector ja Anna Kortelainen. Kuoro edustaa tänäki vuonna, entist ehompana, uuden treenikämpän siivittämänä. com Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Toni Vihermäki tonivihermaki@gmail.com Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Muuten käy iisisti nii, et ku kumarrat yhelle, käännät rybärin toiselle. Espal tapahtuu taas ja siel kukitetaan Stadin kundi ja friidu. Mulle tsygääminen on tapa liikkuu mestast toiseen, oli kesä tai talvi. Viime talvena oli pitkäst aikaa Stadissaki kunnon talvi pakkasineen. Eikä vauhti hyydy syksylläkää. Saa nähä kuin siin lopult käy. Smailis levenee, kledjut kevenee ja ollaan jotenki niin relaa, ettei sellast voi olla diggaamatta. Miks sen nii pitää mennä. Ku Stadii kehitetää ja suunnitellaa, ni toki kaikki puolet asiast pitäs kelaa läpi. Tää meijän Stadi on magee talvelki, mut pakko kai se on myöntää et joka vuos ku kevät alkaa finnaa, alkaa myös jengi muuttuu kesäsempään suuntaan. SAMI GARAM bamis sami@samigaram.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI Tsilari_taitto_2-16_011.indd 6 5.4.2016 8.56. Ehkä autoilijoiden kannattais joskus ottaa fillari ja lähtee polkeen ja toisaalt fillaroitsijat vois hypätä joskus bilikkaan ja tsiigaa niiden näkökulman. 6 TSILARI 2/2016 SMAILIS LEVENEE, KLEDJUT KEVENEE K evättä puskee, suulis skriinaa, välil stiggaa vodaa, välil taas blosaa ihan sikana. Kaikist kaupungeist sanotaan aina et varsinki kesäl ne on tosi nastoi. Byroos on päivystys päällä ja Tsilarist, nettisaitilt tai febust voi tsiigaa mis mennää. Toivottavasti diggaatte meininkii yhä. 045 186 7238 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 045 186 7238 Huom! Byroossa voi käydä päivystysaikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. Sama linja jatkuu tänäki vuonna, joten mailii tai muut viestii vaa byroolle, jos on mieles hyvii tyyppei
Jäsenmäärän kasvaessa samaan aikaan sain hommakseni jäsenasioiden ja -rekisterin hoidon ja siinä läheisin duunikaverini oli taloudenhoitaja. Tsilari_taitto_2-16_011.indd 7 5.4.2016 8.56. Skulasimme toisillemme vähintään kerran viikossa. IN MEMORIAM Fjalle bamlaa marraskuussa 2015 Käpy-Grillin slangitreffeillä. Hän kehitteli ja toi näyttelyyn blisattavaks myös Stadin Slangin logolla valmistettuja tavaroita, kuten skjordia, lippiksiä ym. Sen rooliin kuului alkuaikoina Stadin slangiskabojen järjestely Byggalla jorojen yhteydessä. orkka ja palkkioiden sopiminen sekä tarjoilut yleisölle. Entisiä brotaajia ja knekkaajia saatiin portsareiksi. Näyttely pidettiin 9.12.1997 – 18.1.1998 ja se sai kaikkien aikojen näyttelyjen yleisöennätyksen Jugendsalissa lähes 27.000 kävijää. Hän oli myös ajoittain mukana Tsilarin toimituksessa. Siirryttiin vähitellen ”sulkakynäjärjestelmästä” ATK:n käyttöön eli ”digitalisaatioon”, niin kuin nykyään bamlataan. Eka hima oli Sammatintiellä Valkassa Stadin buleimman sisäpihan piiriin kuuluvassa byggassa. Kävimme joskus kimpassa skruudaamassa tai borkalla Kinaporissa. Politiikkaakin bamlattiin joskus hillitysti. . Suhteeni Fjalleen kehittyi vuosien mittaan ystävyydeksi. Fjalle oli bulisti tukenani, kun siirryimme joustavasti markasta 1.1.2002 euroon. entinen mestaribokraaja Gunnar Bärlund (GeeBee). Matkat olivat hyvin järjestettyjä ja erittäin suosittuja. Fjalle tsennattiin hyvin urheilupiireissä ja teki duuninsa urheilussa: ensin harrastajana, myöhemmin valioluokan brisarina futiksessa, pillerissä ja käsiksessä. Huvitoimikunta ja redut Perustamisesta lähtien yhdistyksessä oli huvitoimikunta, jota aluksi veti Fjalle. Stadin kundi 2003 Fjalle valittiin myös Stadin kundiksi suurista ansioistaan urheilussa sekä kotiseututyön (Stadin Slangi ry) ansiosta. Talouden hoito Fjalle otti Stadin Slangin taloudenhoitajan hommat hanskaansa 1997. Ihmettelin monta kertaa, kuinka hän jaksoi käydä aina tsiikaamassa futiksen ja pillerin mestaruussarjan stadilaisten seurojen matsit. Fjalle järjesti reissuja Etelä-Suomen historiallisiin kohteisiin ja muutaman päivän kylpylämatkoja Viroon. Stadin Slangi ja sen jäsenistö menetti hyvän ja luotetun ystävän. ARSKA SOISALO STADIN SLANGI RY:N MONITOIMIMIES ON VEKS Tiistaina 26.1.2016 kiiri surullinen ja yllättävä tieto, että Stadin kundi Fjalar (Fjalle) Åsten oli delannu himapitskullaan Hertsikan Siilitiellä. Skrivaan tässä nekrologissa Fjallen duunista Stadin Slangissa. Foto: Mikko Reijola. TSILARI 2/2016 7 H än oli födjannu 8.4.1929 silloisella Kättärillä Tehtaankartsan varrella. Hänen liittymisensä oli onnenpotku yhdistykselle. Fjalle liittyi Stadin Slangin jäseneksi vähän jälkeen yhdistyksen perustamisen eli parikymmentä vuotta sitten. Hän oli myös Palloliiton Helsingin piirin toiminnanjohtaja. Svenska Gårdenissa ja Karjalatalossa. Nyt saatiin remmiin todellinen tilinpidon ammattilainen. Vuoden 2009 alusta Fjalle ei osallistunut aktiivisesti yhdistyksemme toimintaan, mutta oli aina valmis antamaan neuvojaan ja oli käytettävissä tarvittaessa. Saman pitskun varrella budjas mm. Fjallen johdolla hoidettiin käytännön järjestelyjä, mm. Hän oli heti innokkaana mukana näyttelytoimikunnassa, kun funtsattiin Jugendsaliin yhdistyksen 10-vuotisnäyttelyä Niin gimis on Stadi. Tärkein puheenaihe oli oma terveytemme ja huoli Stadin Slangi ry:stä, sen nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Yhteistyö oli saumatonta. Näin hänestä tuli Valkan kundi, mistä hän oli ylpeä. Alkuaikoina käytettiin Fjallen tsennaamia urheilupiirejä hyväksi, kun tarvittiin järkkäreitä joroihin mm
Seuraavan vuoden Friidu oli ulkoministeri ja kaupunginvaltuutettu Tarja Halonen sekä Kundi Mattssonin Eki, josta skrivasin stoorin Mattssonista moneks Tsilariin 3/1999. Tansssigurun lukaalissa Blunkan Åkesta tehtiin kanssa juttu. Stadin kundin karismaa Eka Stadin Kundi, joka osui kohdalleni, oli Åke Lindman. Tsilari oli vasta synnytetty ja sille oli asetettu kovat paineet: Slangi pitää säilyttää myös skrivatussa muodossa! Siinä sitä olikin muuten melko haastava duuni. Legendaarisesta näyttelijättärestä Kyllikki Forssellista leivottiin samana vuonna Stadin Friidu ja häntä käytiin Lekan kanssa haastattelemassa kuuluisassa ravintola Solnan Grillissä kotinsa lähellä. Koetan nyt muistella yhteistä taivaltamme Lekan kanssa, johon mahtui monia kohokohtia. Siitä se puhu monta kertaa, joten tasoissa oltiin. 8 TSILARI 2/2016 SLANGIJENGI L eka tulee mieleeni ainakin silloin, kun Pimiän kanssa kävellään Lekan himan ohi Ogelissa. Tsilarin 20 v-juhlavuoden numerossa skrivataan päätoimittajista. Meikäläiseltäkin bamlaus sujuu, mutta skrivaus onkin jo ihan eri juttu. Sitten kävi Lekallakin tuuri, kun Åke oli pohjosessa filminteossa, eikä päässy pokkaamaan plakaattiaan Senaatintorille kesäkuussa, vaan sen tuli noutamaan iki-ihana vaimonsa Pirkko Mannola, jota Leka pääsi halaamaan. Leka oli persoona, jota edelleen muistelen aika ajoin. Leka skiglaamassa: Foto: Eero Nummela. Tarjaa kävin jututtamassa Eduskunnassa, aikaa oli annettu muistaakseni 15 minsaa ja kolme kysymystä piti lähettää avustajalle etukäteen. No, lopuksi päästiin oikeeseen lukaaliin, missä legendaarinen tanssiguru Kirstarin kundi ja herrasmies Sellainen oli Nummelan Leka, Tsilarin 2. Ekaks soitettiin väärää summerii, mistä poikansa vastasi ja kertoi, että Faija asuu ylempänä. Sielläkin tuli muutama kerta istuttua, kun Tsilaria väsättiin. Mutta nyt työelämä oli romuttanut mun slangitaidot totaalisesti. päätoimittaja, jonka kanssa mulla oli ilo ja kunnia työskennellä pari vuotta 1998–1999. Mä en enää tarkkaan muista, miten musta tuli Tsilarin toimitussihteeri, mutta sen mä kyllä muistan, kun Supa koitti kosiskella mua Stadin slangin bamlausskaboihin, joskus vuonna yks ja kaks. Lekan kanssa mentiin kimpassa Åken himaan Viiskulmaan. Leka vinoili mulle, ettei jutun teosta tahtonu tulla mitään, kun en saanut silmiäni irti Åkesta. No, ehkä ei silti ihan kokonaan, sillä aina sain kuulla duunissa noilta Utsjoki-Kevo–osaston ihmisiltä, että ollaan sitä nyt niin stadilaista, niin stadilaista!! Onneksi stadilaisuus on ja pysyy. Sarja jatkuu seuraavissa Tsilareissa. Stooria Vode Sulanderista, joka oli paitsi eka bamis myös Tsilarin eka päätoimittaja, oli viime Tsilarissa. Mä sanoin Supalle, että oisit soittanut parikyt vuotta aikaisemmin, niin osallistuminen ei ois ollu ongelma. Karismaa löytyy myös hänestä. TSILARI 20 V Tsilari_taitto_2-16_011.indd 8 5.4.2016 8.56. Hänet kruunattiin vuonna 1998 ja mä pääsin Lekan kanssa haastattelemaan Kundia – mikä kokemus! Siinä kundissa oli karismaa, vaikka muille jakaa ja sen muistelut sota-ajalta Svenska Teaternin katolta ovat edelleen mielessäni kirkkaina. Tsilarin paineet Vuonna 1998 tein pääduunissanikin lehteä, joten sen teko ei ollut ongelma, vaikka tietty veikin osan vapaa-ajastani
Tsilari on meinannu kans ylimääräistä lentolehteä, lisälehteä ja sähkösanomaa. Åken stoori oli ihan omaa luokkaansa (Tsilari 1/1999) ja hän tuttuun tyyliinsä uhosi opettavansa Tarjan tanssimaan, jos veisi Arajärvensä vihille! Me saatiin Lekan kanssa myös näyte suomalaisen tangon tanssimisesta sekä tutustuttiin Åken mittavaan viinapullokokoelmaan, vaikka mies itse oli absolutisti. Heka kerto, ett lehden nimestä päätettiin, ku slangijengi tsittas Papu Nenosen duunipaikalla, missä ne tapas usein ennen ku Bremerin Klauden johdolla siirty Eduskuntataloon. Tsilari on siis Paunosen Hekan idis, mut ei sitä ois ehkä valkattu, jos eka päätoimittaja Vode ei olis innostunut siitä heti. Heka ehdotti nimee ite, koska tsennas sanan tsilari gamlan merkityksen. Moni snaijaa, ett tsilari tarkottaa gosarii eli talkkarii, talonmiestä. Se tarkotti ylimäärästä sanomalehtee, joka jää dilkkaajalle ja jonka dilkkaaja sai blisaa ja pitää fyrkat ite. Snadi selitys, mikä tsilari oli, on joka Tsilarissa toimituksen infon yhteydessä. Ku Heka ehdotti Stadin Slangin lehden nimeksi Tsilaria, eka bamis Vode ( Voitto Sulander) innostu kovasti ja sanoi aivan spontaanisti: ”niin niin, joo joo, sanottiin aina: mennään tsilareita blisaamaan!” Vode käytti tsilari-sanaa lehdestä yleensä, kertoo Heka. Sanomalehtenä tsilarista on kans gamloi esimerkkei, ihan 1900-luvun alusta lähtien. Talonmies-tsilari on syrjäyttäny kokonaan sanomalehti-tsilarin. Slangis on siis ollu kaks samanlaista sanaa, vaik niil on ollu ihan eri merkitys. Heka bamlas, ett sana kuuluu Stadin slangin vanhimpaan kerrostumaan. Eri kaupunginosissa ja eri sukupolvilla – ei ole vaan yhtä oikeaa slangia. Vaimonsa oli vielä vähän vaiheessa pukeutumisen & meikkaamisen osalta, mutta liittyi seuraamme myöhemmin. Tästä merkityksestä voi hittaa infoo ihan 1900-luvun alusta lähtien, esimerkiksi Eerikki Meriluodon Sakilaisen sanakirjassa (1914). Lekan sairastuminen oli kova paikka. Tsilari sai kuitenkin siivet alleen ja onnea sille! . RAILI PIMIÄ Tsilarin nimi P aunosen Heka ehdotti, ett nyt ku vietetään Tsilarin juhlavuotta, vois skrivaa snadisti siitä, miten lehden nimi synty. Heka on hitannu siitä infoo vasta 1930-luvulta. Tupakkamies leikattiin Meikussa ja mä kävin sitä siellä tsiikaamassakin. Kovat paikat Tsilarin alkutaival ei ollu ihan helppoo. Juttuja ei tahtonu tulla ja välillä oli ihan pakko ite vääntää niitä. . Paunosten bulissa slangisanakirjassa on täst merkityksestä pitkä stoori. Mut gamla nimi tekee kunniaa gamloille perinteille. Usein saa olla selittämäs, ettei lehden nimi tarkota gosarii. Jengissä oli tuolloin myös joitain tiukkapipopuritaaneja, jotka oli jämähtäny 1940-luvulle siihen ainoaan oikeaan slangiin ja kertoivat sen myös kiivaasti meille lehden tekijöille. TSILARI 2/2016 9 SLANGIJENGI meitä odotti sliipattuna, koska oli jo heti aamusta ollu jossain kuvauksissa. Mut tsilarin gamlaa merkitystä ei tsennaa ku Voden ikäset slangin bamlaajat. Sitä vartenhan koko Stadin Slangi on perustettu. VIRVE KUUTAR Leka oli messissä Työläisäiti-patsaan kukituksessa. Viime vuonna se oli viel suomeks, mut tän vuoden ekaan numeroon se bytskattiin slangiks. Ja täs on bulimmin stoorii siitä, miks Tsilarin nimi on Tsilari. Muita nimii ei sit edes funtsittu, kertoo Heka. Ihan ku suomeks vaik sanalla kuusi. Mutta se, mikä jutussa oli kamalinta, oli sairaalapöpö, joka lopulta tappoi kovan kundin ja herrasmiehen. TSILARI 20 V Tsilari_taitto_2-16_011.indd 9 5.4.2016 8.56. Mut se on paljon nyyempi sana. Mä en tajunnu sitä ollenkaan, koska olin jo omassa elämässäni huomannut, että slangia on monenlaista. Tsilari-nimee on kritisoitu ja kritisoidaan edelleen mones mestas
Moni ventovieras on tullut ihan viime aikoihin asti kertomaan tuntevansa jonkun noista laulun tyypeistä, mutta kaikki ovat osoittautuneet virheellisiksi tunnistuksiksi, olleet kundeja, jotka eivät ole asuneet lähelläkään Mansku 45–47:ää. Tietty slangin väkisin vääntäminenkään ei enää vuosiin ole häirinnyt Tsilarin lukukokemusta, vaikka esim. Laaden lössi Elin siis lapsuuteni ja nuoruuteni Tölikassa, Manskun ja Nodikan kulmatalossa, Mansku 45. Se laulun Maken kellariin duunaama ”pommi” oli auki kierrettävä lasinen lampunkupu, johon kustiin ja sitten kierrettiin paikalleen, ja eiku valo päälle. Foto: H.Harman kotialbumi. 10 TSILARI 2/2016 L iityin tietysti välittömästi jäseneksi ja tilasin Tsilarin, joka ensilukemalta vaikutti vielä itseänikin (69v) vanhempien starbojen bamlaamisalustalta, jossa aiheet loppuisivat, kun aktiivit olisivat tyhjentäneet siihen koko oman kaupunginosahistoriansa. Taustalla Jäästadikan työmaa (-63–64?). Naapurin poika Lasse ja Heikki (10v) Töölön Nuotioveikkojen kolkkapoikina menossa Yrjönpäivän paraatiin. Monet kliffat stoorit ovat tuoneet elävästi mieleen omat lapsuuden ja nuoruuden seikkailut Tölikassa 50ja 60-luvuilla, jolloin slangi alkoi saada uutta ilmaisuvoimaa englanninkielestä amerikkalaisena tuontisanastona jenkkituotteiden ja nuorisokulttuurin, musan ja leffojen välityksellä. Vähitellen hiffasin, että tämä aviisi on arvokas kaupunkikulttuurin ja sen historian tallentaja, josta varsinkin edustamani suuret ikäluokat saivat muisti-elämyksiä sekä tekstin että ainutlaatuisten kuvien muodossa. Aluksi vähän ärsytti myös jatkuva narina siitä mikä on ”oikeeta” slangia malliin: onko Töölö Tölika, Tölikka vai Tölikkä tai Sörnäinen Sörkka vai Sörkkä. Tsilari onnitte lee 50v taiteilij avuott aan juhliva a Stadin kundia ! Tsilari_taitto_2-16_011.indd 10 5.4.2016 8.56. bamlausdirika korvaamassa puheenjohtajatitteliä onkin mielestäni edelleen yksi korneimpia osoituksia tuosta pakonomaisesta slangintamisesta. Stadilaisuus kun oli ollut itselleni verenperintönä itsestäänselvyys, enkä voinut kuvitellakaan, että jotkut olivat tehneet siitä harrastuksen ja jopa kielitieteellisen tutkimuskohteen. Me skidit jaoimme 47:n A ja B-rappujen skloddien kanssa saman korttelipihan, ja meitä oli paljon. Ei mikään ihme, että varhaisessa teini-iässä meillä oli kiinteä jengi, kaveriporukka, jota kutsuttiin Laaden lössiksi, koska jossain vaiheessa kokoonnuimme iltaisin Laakson eli Laaden ratsastusstadionin katsomossa. Jääpallomatsi Bolliksen Saharassa. STADIN KUNDI HEIKKI ”HECTOR” HARMA Stadin kundi skrivaa snadisti Kun frendini Repe kertoi vuosia sitten Tsilari-lehdestä ja Slangi ry:stä, olin ihan että: Mitäs tää oikein on. Foto: H.Harman kotialbumi. Sehän oli stebunheiton päässä ja oli sopivasti omassa jemmassa. Ja tulkoon nyt tässä kerrottua sekin, että lössiin kuuluivat myös myöhemmin laulussa mainitut Ake ja Make, mutta Pera oli Hertsikan kundi, johon tutustuinkin vasta vähän myöhemmin
Mutta jo silloin tsiigasin myös lätkää aitiopaikalta, koska mummini asui Brahiksella suoraan kiekkokaukaloa vastapäätä viidennessä kerroksessa. Kyllähän se hehkulamppu poksahti, ja jollakin oli ”kusiset paikat”, puhumattakaan siitä dunkusta klitsussa sen jälkeen, hah hah! Muuten oltiin aika rauhanomaista lössiä, joka futas ja skrinnas Bolliksella, simmas Simmiksellä ja kävi leffassa Axassa, Sinisessä Kuussa, Ritzissä, Adlonissa ja tietysti Hepikassa, eli Hesperiassa. Kuten faija tapasi sanoa: sådant händer sådana fötter. Skole Kävin Töölön Yhteiskoulussa kaksi kansakoulun ekaa luokkaa iltavuorossa (Töölön kansiksessa oli hirmu tungos) ja sitten oppikoulun stuiduksi asti, ”pitkän kaavan” mukaisesti, eli ajoittain koulu haittasi sekä palloilua että musiikkia, ja vielä styylaamisiakin. Näköalamestat Meidän himasta, neljännestä kerroksesta näki puolet Bolliksen Saharaa, hiekkakentsua, jolla mm. Raahaan myös ihanaa espoolaistaustaista vaimoani usein iltakävelylle vanhoille huudeille, ja esittelen ziljoonatta kertaa mestoja tyyliin: tossa oli Axa ja kulman takana Ruusan Sauna, ja tsiigaa hei, toi Sporttibaari oli ennen legendaarinen Ravintola Töölö, jonka trafiikkia sisään ja ulos seurailin vuosikaudet olkkarin ikkunasta. Hepikan poke oli tiukka ja skrode äijä, joka lähetti monet alaikäiset ovelta himaan jopa K-10 tai K-12 -leffoista. Vaikka asunkin jo kolmattakymmenettä vuotta Käpylässä, olen edelleen sydämeltäni Tölikan kundi, ja on tosi nastaa kyläillä poikani perheen luona Savilankadulla, vain parin sadan metrin päässä omasta lapsuudenkodistani. Itsekin pelasin junnuna K-Kissoissa, ja sain 50-vuotislahjaksi seuran pelipaidan n:o 50, selässä HARMA, mutta lahjan antajat mokas sen verran, että se olikin valkoinen vieraspelipaita, eikä se virallinen punaruskean burgundi, höh. Istuin ikkunalaudalla ja tsekkailin lumoutuneena Karhu-Kissojen, Klubin, TKV:n ja muiden mestaruussarjajengien pelejä. Sain valkolakin v-68, 21-vuotiaana...heh heh. Nyt siinä on ollut jo vuosikaudet HAUTAUSTOIMISTO! Niin se aika kuluu. . Ja hei, meidän talon kivijalassa oli silloin kahvila Kahvi-Pirtti, josta ostettiin niitä kieleen tarttuvia eskimovaniljapuikkoja. TSILARI 2/2016 11 Kun se aikansa kuumensi kupua, käytiin soittamassa gosarin ovikelloa ja pantiin postiluukusta lappu: Kellarissa palaa! ja sitten haneen... Yhden lajivalintani jouduin tekemään, kun Panttereiden junnuvalmentaja, sittemmin legendaarinen Robert ”Petteri” Petersen sanoi kerran treeneissä: ”Sinä valitsee now pitkä tukka tai basket!” Ja musahan tätä Beatles-poikaa alkoi viedä silloin. Tosin meidän baskettikundien varsinainen kohtaamispaikka oli Soutustadikan takana ollut hiekkapohjainen koriskenttä. Buli kiitos ja onnittelut Ei muuta kuin buli kiitos, että olen saanut etuoikeuden edustaa stadilaisuutta ihan virallisesti tämän kauden 2015–16, ja etukäteen onnittelut tittelistä seuraajalleni sekä Kortelaisen Annan seuraajalle, Stadin friidulle! Kun ensi syksynä päätän juhlakiertueeni Hartwall Areenassa, toivon että mestoilla on myös paljon slangilaisia ja Tsilarin lukijoita. En ollut ”muistanut” kysyä reksiltä lupaa koko päivän poissaoloon. Foto: Mikko Harma. Roland Aholan, Pilkun ja tulevan huippuvalmentajan, Seppo Sonkerin kanssa. Yhdessä spettarissa mulla oli paras numero 6, ja sekin käytöksessä! Mulla oli ihan ilmeinen auktoriteettiristiriita, varsinkin lukioaikoina, jolloin hieman ”radikalisoiduin”. Sarita ja Heikki Harma sekä Buffy Sainte-Marie, Palkkasoturin säveltäjä Kaustisella v.2007. Åke Lindman laukoi HIFK:ssa kärkkäritykkejään, ja talvella KUV:n Tauno Timoska pyöritti pilleriä, joka oli vielä 50-luvulla ykköspeli ulkojäillä. Ja mikä on viettäessä, kun meitsi valittiiin viime kesänä viralliseksi Stadin kundiksi! Jos faijani Veikko Harma eläis vielä, antaisin saamani plakaatin hänelle, joka oli paljasjalkainen Rööperin kundi, ja jolta me neljä skidiä perittiin vanha slangisanastomme ja varsinkin stadilainen Asenne! Vanhoilla huudeilla Viime syksynä ensimmäinen lapsenlapseni asteli Töölön ala-asteen porteista sisään, ja seuraava vuoden kuluttua siellä aloittaa opintiensä toinen pikku-Harma. Weissmullerin Tarzanit ja ViidakkoJimit tuli tsiigattua moneen kertaan, ja tietysti legendaarinen sci-fi-jännäri Mantis-lentävä hirviö. Kesäisin Jäästadikalle asennettiin puurakenteinen koriskenttä, jolla peippailin tosi helteisissä olosuhteissa usein. Ja musahan tätä Beatles-poikaa alkoi viedä silloin. Platta ilmestyi tammikuussa 1966, joten vietän tänä vuonna 50v-taiteilijajuhlavuotta. Seurasin myös näköalamestoilta Saharan takana olleiden tenniskenttien muuttumista Jäästadioniksi, ensin luonnonjäällä, sitten tekojääkaukaloksi ja myöhemmin Jäähalliksi. Tsilari_taitto_2-16_011.indd 11 5.4.2016 8.56. Siellä skulasin monenkin tulevan sarjajyrän ja maajoukkuepelaajan, mm. Yhden käyttärin sain jouluspettariin, kun kävin Kultsan studiossa levyttämässä ensilevyäni Palkkasoturi
Se oli sen steissin nimi, missä mun piti ARSKA ELO SOTALAPSENA SUOMESSA Osa 2 Stokella landelle Stoke oli semmonen kun stoket siihen aikaan olivat. Sota-ajan veturit oli buleja, höyryä ähkiviä. Foto: SA-kuvat 1941. Ja se kondari tarjos vielä smörkarin, kun sillä oli omat eväät. Tsilari_taitto_2-16_011.indd 12 5.4.2016 8.56. Toiseen stokeen Toijalassa Siellä Toijalassa oli vähän orpoo, kun mun piti bytskata stokee, enkä mä tienny, mihin stokeen mun piti mennä. Toijalassa piti sitten vaihtaa stokea, kun se eka stoke jatkoi ähkimistään jonnekin pohjoiseen. Mä sen sijaan matkasin kuin kingi. Enkä mä ollu reissannu stokella kun joskus Malmille mun serkkuja tsiigaan. Se tsiikas mua kyllä vähän oudosti, kun mulla oli se laparikin kaulassa, mutta sit se sano, että hän on menossa samaan stokeen. Sitä mä en oikein snaijaa, miks mä sain yksin matkustaa, kun mulla on se mielikuva, että kaikki sotaa livoon lähteneet kakrut vietiin bulissa jengissä jonnekin huitsulan nevadaan. Onneks siinä stondas yks vanhempi gimma, jolta mä kysyin. Mutta nyt mä olin matkalla Matkuun. Buli höyryä ähkivä veturi edessä ja ainakin kilsan verran vaunuja perässä. 12 TSILARI 2/2016 M ä olin vähän niinku salonkivaunussa, kun kondarilla oli vaunu, jossa mä sain tsitata sen kanssa. Se olikin aika buli jeesaus, enhän mä tienny edes mihin suuntaan mä olin menossa. Jengi smiitas Stadista sen kun kerkis, kun slobot kävi bomaamassa joskus parikin kertaa yöllä ja päivällä. Suurin osa niitten pommeista putos kuitenkin sköneen, mutta riitti niitä silti Stadiinkin
TSILARI 2/2016 13 jäädä veks stokesta. Se olikin snadisti erilainen kuin se talvisodan aikainen skutsitorppa. Styleen kartanoon Siinä ne stondas laiturilla koko jengi. Jouluna ankeeta aikaa Sit tulikin jo joulu eikä sodasta ollu tietookaan. Foto: SA-kuvat Tsilari_taitto_2-16_011.indd 13 5.4.2016 8.56. Sit me köröteltiin kieseissä sinne Hirvikoskelle, joka oli sen mestan nimi. Siellähän oli huoneita vaikka kuinka paljon mutta niihin hienompiin saleihin ei ollu just koskaan mitään asiaa kenelläkään, paitsi tieteskin talon isäntäväellä. Sen navetan toisessa päässä oli hevostalli ja siellä oli useita luupäitä. Kerran me oltiin laulutunnilla ja kaikkien piti sjungata hämäläisten laulu. Ja kuinka faija viettää joulua siellä jossakin. Joulu oli aika ankeeta aikaa. En mä varmaan goisannu ku pari timmee, jos sitäkään. Eka yö siellä oli aika hirvee. Yleensä me dallattiin se matka. Monesti meinas tulla tippa öögaan, kun funtsasin mitä mutsi duunaa parast aikaa. Jengiä jonottaa steissillä pommitusten jälkeen 1944. Siinä oli pihalla jengii ja ne tsiikas mua niinku jotain sotapakolaista, mikä mä tietty olinkin. Niin ne viikot vieri ja sit tuli aika kun piti mennä skoleen. Joskus harvoin päästiin myös hevoskyydillä jos sattu oleen meijeripäivä, kun meijerille mentiin sen Vuollun kansiksen ohi. Mut mä en sjungannu. Se sikojen hoitaja oli nimeltään Salminen ja se oli aika vanha gubbe, mutta ihan kliffa. Ainoo lohtu oli kun mutsilta tuli joku paku ja faijakin skrivas jonkun brevun. Mutta Hesarin Yksinäisen ratsastajan ja Tonton seikkailuja täyty pehtoorin tsögessä aina tsiigata. Kun se maikka kysy, että miksei Aarre laula, niin mä snoin, että mä en osaa koko stygee. Se sama gimma jeesas mua taas ja sano, että nyt sun pitäs singrata veke, tää on nyt Matku. Se maikka, joka oli muuten ihan jees, poltti snadisti päreensä ja tokkas mulle laulunumeroksi seiskan, vaikka mulla oli siihen asti, ja sen jälkeenkin aina oli kypä. Siinä katseitten ristitulessa mä kyllä tunsin itteni vähän orvoks ja yksinäiseks..Siinä ja silloin mulle tuli hirvee ikävä Stadiin. Samoin kun mä kävin pehtoorin eli tilanhoitajan himassa pluggaamassa Hesarin, kun se oli ainoo mesta mihin Hesari tuli. Stadilainen ei tsennaa hämäläisten lauluu Vuollun kansis oli fogelien flygauksen tietä noin 3–4 kilsan päässä sieltä Hirvikosken kartanosta. Sinne kartanoon tuli tietysti Maaseudun Tulevaisuus ja stadilaisena mä en ollu siitä niin kiinnostunu. Mä pokkailin kaikkia, sitä renkiäkin, kun mä en oikein siinä vaiheessa tienny kuka kukin on. Sit myöhemmin mä kävin niillä tsufella monta kertaa. Emmä tieteskään sillä oikeasti tsörannu, mutta kuvittelin, että suhasin pitkin Hesaria, kurvasin Harjutorille ja parkkeerasin Casinon, sen leffateatterin eteen. Ehkä snadisti ankeemmissa tunnelmissa kuin me, joilla oli safkaa vaikka muille dilkata. Siel oli buli navetta täynnä lehmänkatturoita ja jotenkin tuli talvisota mieleen ja lipeekivi. Mä funtsasin, että mitä helskuttia mä teen jossain landella, kun mun hima on Stadi. Oli kinkut ja puurot, sun muut tilpehöörit. Nieleminen oli jostain syystä vain vaikeeta. Sit oli buli tsöge, jonka pöydän ääressä aina skruudattin. Siellä skolessa oli vaan yks luokka ja yks maikka, joka opetti kaikki aineet. Vaikka oli sota, niin sitä ei kyllä hogannu, sillä safkamäärällä olis kyllä ruokkinu muutaman stadilaisperheen. Mulle oli tehty peti sellaseen sivukammariin. Joulu oli muuten tunteellinen. Mä lähdin itekseni dallaileen ja tsiikaamaan mikä mesta tää oikein on. Sit oli vielä erikseen sikala, jossa oli aika monta joulukinkkua. Sit mä sanoin vielä, että jos mä saan sjungata uusmaalaisten laulun, niin se kyllä putoo kovaa ja korkealta. Se renki oli meggessä sen takii, että se tsöras hevosta. Mä aattelin silloin, että kaikissa mestoissa mäkin oon bunkannu mutten sentään sikolätissä. Ja safkaa oli kyllä redisti. Sen verran piti vetää Stadiin päin. Tää oli oikein kartano .Se oli aika stylen näkönen kun me tsörattiin siihen eteen. Ne oli hirveen buleja sikoja ja se sikojen hoitaja sano mulle, että ne skruudaa mitä vaan, vaikka sut, jos sä satut koisaan niitten läävässä. Sit mä brassasin Jeesusta ja olin aika paljon niin navetassa kuin tallissakin. Välillä mä kävin tsöraamassa bilikaa, joka kartanon väellä oli jemmassa autotallissa. Pehtoorille Hesarii pluggaamaan No, sen ekan kauheen yön jälkeen tuli aamu, niin kuin usein tulee paitsi niille, jotka rindiksellä tai pommituksissa delaa. Tsilarin pluggaajille jatkiksena juhlavuoden numeroissa Arska Elon stoori siitä, miten snadi kundi koki kriguajat Stadissa ja landella. Oli vanha emäntä, nuori emäntä, sen kloddi, joka oli suunnilleen mun ikäinen kundi ja sit oli vielä renki. Mull oli ihan omat joulut ja mä olin paljon sikahoitaja Salmisen luona, kun siellä oli jotenkin lämmin tunnelma. Koti-ikävä turvotti koko kuupan ja painajaisia näkyi öin päivin
Ässänrintees ku gungailtiin niin sit jo kimpassa griinailtiin: Stadi on kliffa mummula Bulina mä bonjasin et mul on juuret Stadissa Hagikseen siis flyttasin Sielläkin mä tsennasin kuin landepaukku olisin kun en osannu bamlaa slangii. JUHLAVUODEN RUNOSKABAN SATOA Mä en osaa bamlaa Mun faija oli Valkan kundi ja mutsi Bärtsin friidu Mä oon födannu Stadis mut budjannu Haagas mis jengi ei stikannu slangii. Foto: SA-kuvat. Niitten perheessä oli kanssa vähän siipi maassa. Maikat skolessa pänttäsi enkkuu, saksaa, ja sveduu mut ei ne digannu slangii. Mä aattelin heti mutsia, mummua ja pappaa, siis mutsin vanhempia, jotka oli mulle erikoisen tärkeitä. Mutta kaikesta huolimatta tuo ”eihän tuolta kukaan voi selvitä hengissä” kolahti muhun aika pahasti. Kaikkea oli riittävästi ja jengi bamlas suomea. Jossain vaiheessa koko taivaanranta muuttui punaiseksi. 14 TSILARI 2/2016 Vanha emäntä sen huomas ja taputti mua äidillisesti olalle ja vähän niin kuin halaskin mua. Stogen venaajia. . Olihan se semmosta taapertamsta niinku silloin talvisodankin aikaan. Foto: SA-kuvat. Kun tätä oli jatkunut toista tuntia, niin joku huudahti, että voi kauheata eihän tuolta kukaanvoi selvitä hengissä. Tääl jändet stoorit kuulla sai ja hiffasin ne totta kai, kuin gamlat biisit muistot mieleen toi. Mutta mä oonkin Stadista, hesalaisista en tiä. Tavaritsi pommitti Stadia Oli vuosi 1944. Mutta sodasta ei juurikaan bamlattu. Ilmatorjunta Postin katolla. Niinpä sitten unettoman yön aikana syntyi päätös, että kun aamu valkenee, niin mä lähden Stadiin makso mitä makso. Ja vaikka mä skimbasin niin, että hiki lensi, niin koko ajan oli joku takana huutamassa latua. ” Eihän tuolta kukaan voi selvitä hengissä”. Se oli se talon isäntä kaatunut talvisodassa. Se jäi mun päähäni kaiun lailla kiertämään. Eihän meillä oikeastaan ollu hädän päivää. Slobot aloitti kovan ryysiksen rindiksellä ja Stadin pommitukset olivat jokapäiväisiä. Osas nää jauhoaivot ja talkkunapäät ainakin skimbata. Maikka sano, että ei tainnu hesalaisen suksi oikein kulkea. Se oli noin viiden kilsan skaba ja mä tulin vikana maaliin. Talkkunapäät osas skimbata Joulun ja uuden vuoden jälkeen jälkeen alko sit taas skolereissut, Snögeekin oli tullu jo ja me skimbattiin skoleen. Se oli ainaskin yli kuudenkympin, joka oli siihen maailmanaikaan melko paljon. Se oli vähän kuin sukulaistalo sille mestalle missä mä olin, sillä se Köllin isäntä oli jotain sukua Hirvikosken jengille. Kova kumu kuului Stadista päin, kun ilmatorjunta äyski ja tavaritsin koneet kylvivät pommeja. Kerran me oltiin koko jengi pihalla siinä navetan edessä. Jatkuu seuraavassa Tsilarissa. Välillä tuntui siltä, ettei mitään sotaa ollutkaan. Onneks mun pikkubroidi, joka oli vasta kolmen vanha, oli saatu sotaa pakoon Kölliin. Mä lähdin aika kärjessä, ihan ekojen joukossa, eikä menny kun vajaa minsa kun takaa huudettiin latua. Mut sit mä onneks hittasin tän slangijengin glaidun ja treffeille ain dallasin. Mut sittenkään mä pahvipää en ite opi bamlaa slangii DILLE DONNA KIITTÄÄ KAUHASEN EKIN SLANGI.NET SANASTOA Tsilari_taitto_2-16_011.indd 14 5.4.2016 8.56. Kakruna mä spiidasin ku muut meni mummulaan landelle mut vietiin Pengergartsalle. Jo senkin vuoksi, että mä olin monena yönä koisannu niitten pukkisängyssä, jos faija oli divannu rähinäbrenkkua. Skolessa järkättiin hiihtoskabat, johon kaikkien piti osallistua. Ja senkin takia kun pappa oli pirun vanha, eikä se enää päässy pommisuojaan. Mä vastasin, että eipä kulkenu, ei
Nordenskiöldin ja Manskun risteyksessä se kaahas vielä omalla kaistallaan turpa kohti stadia. Eino Heinonen. Snadisti kyllä studasin, etenkin faijaa, jos kärtsään. Fotossa skrivaajan himatalo Mantsku 104, missä sijaitsi jutun parturi. Sille oli tullu pikastartti, koska koko leukavärkki oli partavaahdon peitossa. Talomme katujalas olevan parturiliikkeen dörtsin edes staijas botlarikauppiaan hevonen. Aikani klitsussa tsitattuani, funtsasin kuinka päästä livahtamaan mahdollisimman huomaamatta himaan. Se helpotti. Tsilari_taitto_2-16_011.indd 15 5.4.2016 8.56. Hiffasin kuitenkin illan aikana, et faija ja mutsi ei tienny päivän performanssista mitään. Se spurttas sporakiskojen väliin ja veti täyttä laukkaa kohti stadia. Dallatessa bromssasin snadisti, et sain handuni Jorkan selän taa jemmaan ja kun olin hollilla, skotasin fikkakorkeudelta pollea kylkeen. Dallasin lungisti Päivärinnankadun kulmaan ja sanoin Jorkalle, et nyt mun on singrattava. Täst jutusta tuli vähän bulimpi ku mä olin ventannu. Mandoliinibyysat hengas henkselien varas ja skjorda oli stydiä ruudullista flanellia. Jemmaan ettei jäis boseen Funtsasin, et nyt on mentävä jemmaan loppupäiväks. Tiesin, etku niillä skotaa ei voi ottaa kovin klesaa hevosest. Foto: Helsingin kaupunginmuseo, 1950. Hihat oli kääritty ylös kesän kunniaks. Dorka idis Mä kaipasin snadisti toimintaa ja sanoin Jorkalle, et lähetään dallaan ajankuluks tonne stadiin päin muuten täs kuumuudes tulee pikkuhiljaa ihan dorkaks. Toinen takaklabbi oli snadisti mutkalla ja kavion kärki staijas katustenua vasten. TSILARI 2/2016 15 T rafiikki oli lähes delannut, jokunen bilika tsöras vastapäisen Gulfin bensiksen pihaan tai sieltä veks. EKS MINNAA TÖLIKÄN KUNDI RIPA HOLMSTEN Botlarikauppias Oli kuuma elokuun iltapäivä neljäkytluvun lopulla. Se oli mulle tuttu mesta, koska meidän jengin kundit draisas sille silloin tällöin klapeja hellahuoneeseen, joka oli tapiseerattu vanhoilla kellastuneilla sanomalehdillä. Ainoo menetys oli Manskulle pudonneet botlarit, mut niitähän kasvaa kesäisin lisää! . Botlarikauppiaan hevonen Pitskulla pyöri silloin monenlaisii yrittäjii: oli roskisdyykkareita, knivunterottajii, munnarinskulaajii, soolosungaajii ja botlarikauppiaita. Se sai hirveen sätkyn ja nousi takajaloilleen kuin Lipizzanhevonen Wienin ratsastusskolessa. Gubbe lähti luudaan pollen perään. Sitattiin Jorkan kanssa Mantskun ja Stenbäckinkadun kulmas Elannon sekatavarahandelin fönsteribredalla ja spottailtiin kuumuudest väreilevälle asfaltille. Se niinku lepäs. Alahuuli hengas löysänä kuin pelikaanilla, se näki varmaan unta korkkaamattomasta apilapellosta. Palkkioks gubbe bamlas spennaavii juttui Suokist, missä se oli ollut fongina kapinan jälkeen. Pitkät ohjakset heittelehti valtoimenaan ja botlareita putoili edelleen, joskin jo harvakseltaan. Vendasin takaisin ja hiffasin, et parturin dörtsistä ryysäs ulos melko gamla gubbe kumiterästiflat klabbeissa. Jorkka dilkkas Iltasanomii meidän kulmilla. Mulla oli sormistribet fikassa ja snadisti nipolaani-skoteja. Ekat botlarit tippu jo tsjärrist kartsalle. Vaahtopallerot vaan flygas olkapäiden yli, kunnes Päivärinnankadun kulmas se stannas ja rupes nojaan polviinsa läähättäen kuin skaabaja moleen päästyään. Sen tsjärrois oli vedusta duunatut fillarit ja botlareita peitti snadi pressu. Me ventattiin, et lehdet ilmestyis Töölöntullin graniittistötsien kohdalla olevaan Hesarin konttoriin. Koska mä olin jo skolessa skotannu maikkaa selkään kun sen lärvi oli tauluun päin, eikä se hiffannu mitään. Kletrasin naapuritalon puuportaat ylös ja dyykkasin tutun tosigamlan gubben veduklitsuun. Liu’uin viitisen metrii rännii pitkin omalle pitskulle ja siitä salamana rabaan. Polle oli puoliunessa trotuaarin reunas, öögat melkein kiinni. Varminta oli käyttää pihadörtsii. Se ei nähnyt polleaan, polle oli jo kaukana. Myöhemmin kuulin, et polle oli saatu stannaan Sipoon tsyrkan holleilla, eikä sille käynyt doolisti; tsjärrat oli kondikses eikä landebuugi saanut sydärii
– Kinapori on kulttuurija taidepainotteinen palvelukeskus, mikä tarkoittaa verkostoyhteistyötä taideoppilaitosten ja muiden kulttuuritoimijoiden kanssa ja ovien avaamista vaikkapa vaaleanpunaisille taiteilijoille. 16 TSILARI 2/2016 BILEITÄ Kinaporilla kaksipäiväiset 30-vuotisjuhlat Sörnäisten Kinaporin palvelukeskuksen 30-vuotisjuhlia vietettiin 29.2. Sosiaalija terveyslatakunnan tervehdyksen esitti valtuutettu, lautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila ja viraston tervehdyksen sairaala-, kuntoutusja hoivayksikön vs. Foto: Raimo Kuitunen. Foto: Raimo Kuitunen. Se näkyy teemaviikkoina, jotka ovat arjen kohokohtia, Sari Hedman totesi. P residentti Tarja Halonen ja professori Pentti Arajärvi kunnioittivat tilaisuutta läsnäolollaan. Homman juonsi Kari V. – Kaikki slangi ei ihan mennyt perille, mutta onneksi huumoria oli sopivasti mausteena, totesivat virkanaiset nauraen. Lasten vierailut ovat säännöllisiä. Paikalla oli vanhoja puutaloja, iso kerrostalo, jonka toisessa kerroksessa narisevien puurappusten takana oli Anttilan ”tavaratalo” ja Pengerkadun puolella vanha miesten asuntola. M.A. ja 3.3. Nummisen Kinaporin humpan esittivät päiväkoti Runon lapset. Stadin friidu Tarja ja Stadin kundi Pena olivat messissä. Tsilari_taitto_2-16_011.indd 16 5.4.2016 8.56. Juhlapuheessaan presidentti Halonen kiinnitti erityistä huomiota vanhusten asemaan. Se tarkoittaa asiakkaille, asukkaille ja henkilökunnalle mahdollisuutta kohdata yhteisen elämyksen äärellä ja mahdollisuutta toteuttaa itseään. Kinaporin historiaa valotti sen ensimmäinen johtaja Anneli Söderholm ja tästä päivästä kertoi Kinaporin nykyinen johtaja Sari Hedman. Foto: Raimo Kuitunen. Päiväkoti Runon skidit joraa. Myös työväenopisto ja liikuntavirasto ovat kumppaneita ja yhteistyö Sturenkadun vastaanottokeskuksen kanssa on käynnistynyt. Kinaporin synty Aikoinaan liikennesuunnittelijat olivat suunnitelleet Hämeentien oikaisua Mäkelänkadulle. tai toinen versio: paikallisten vuokrakasarmien naiset kinasivat keskenään. Nimestä on ainakin kaksi versiota, VenäjäJapani-sodan jälkeen paikalla oli paljon kiinalaisia sotavankeja, he rakensivat vallihautoja ym. Molemmat tilaisuudet juonsi aidolla 50-luvun slangilla Stadin Slangi ry:n varapuheenjohtaja Kari Varvikko. Raikuvat aplodit saivat Kinaporin Rytmikkäät, jotka esittelivät Kasari-muotia. . juhlapuheen piti Etelän palvelualueen johtaja Helena VenetvaaraNurmi. Anneli Söderholm muisteli, että eläkeläisja asukasjärjestöjen avustuksella tien oikaisusta luovuttiin ja kortteliin päätettiin rakentaa kovan rahan kiinteistöjä ja yleishyödyllinen kiinteistö, vanhusten asuintalo, lasten päiväkoti ja vanhusten palvelukeskus. Monipuolista ohjelmaa oli juhlasalissa seuraamassa satoja vierailijoita – kaupungin virkamiehiä, henkilökuntaa ja talon asukkaita. – Kliffaa oli, kiittelivät myös Kinaporin friidut. osastopäällikkö Arja Peiponen. Hedman kertoi, että päiväkoti Runoa voi kutsua Kinaporin kummipäiväkodiksi. – Palvelukeskus syntyi Kallion vanhusten palvelukeskuksena, mutta kun keskus ei sijaitsekaan Kalliossa vaan Alppiharjussa, niin kutsumanimestä Kinapori tuli virallinen nimi. Kulttuuria ja taidetta palvelukeskuksessa Pääasiassa asukkaille suunnatussa juhlassa 3.3. Slangi oli valittu, koska Kinapori sijaitsee Stadin slangin syntysijoilla Hämeentien, Vaasankadun ja Pengerkadun (Kinaporinkatu) kolmiossa
Sköne – sinistä ja vihreää Kun on födannu ja kasvanu Stadissa, niin silloin sköne on shingrannu ikuisesti ihon alle. Skönen värispektrin näkemiseen ei onneks tartte luudaa maailman ääriin, sen kun dallaa rantsuun Tölikassa, Gresassa tai Brunssassa. Voda oli niin kirkasta, että snaditkit stebut erottu viidestä metristä, jokainen erikseen. Tehtiin siellä yöllinen botskiretki, plankton glensas vanavedessä kun Aleksin jouluvalot -ne vendas lyysit päälle, kun potkuri mylläs vodaa. Järvissähän kuvio katoaa tummaan, ruskeaan. Kun Äiti Itämeri stikkaa aallon rantaan, se on erivärinen kun se hamnaa bärtsiin, hiekkaan tai kaislikkoon. Tsilari_taitto_2-16_012.indd 17 6.4.2016 14.01. Stydein oli kuitenki Intian valtameri Itä-Afrikan rannikolla. Vihreetä kasviplanktonia on naftisti. Varsinaisen helmen mä hittasin Karibialla kuuskytluvun lopulla. Päiväntasaajan suulis toi esiin snygin vihreän, jota valkoset rantsut korosti. Ja kun siellä tsimmas, hiffas, että valtameri on litski suolasempi ku Suomenlahti. Vaahtoskraidu erottu yölläkin valtameri ei goisaa koskaan. Se johtuu siitä, että se on aika skeidanen. Mestat oli historiallisia: sakujen rikkiskotattuja bunkkereita tasasin välein. Koko kuvion kruunas buli valliriutta, mihin aallot brakas jymisten. Atlantti gungas smaragdisena, kun mä teinikundina tsörasin mutsin ja faijan kanssa Ranskan kustia ylös. Tarvii vaan tsiigaa snygisti, ei bleekisti. Välimeri on sininen kun enkelin lempi. Kun sinne suglas, koko maisema oli vaalean vihreää niin kauas kun ööga ylettyi. Missä päin tahansa sitä klabbaakin, ekaks tsekkaa skönen ja sen värin. Virkki oli siellä duunissa jenkkien tutkimusasemalla höndarieksperttinä se tsennas mestat. Siellä mä spöijailin viisi kesää snadilla saarella Utön väylän varrella. Skujattiin Virkin kanssa Puerto Ricon eteläosaan, Salinasin snadiin kauppalaan. Kun mollikka sitten laski, vihreä tuli vaan syvemmäks. STADIN MESTAT HEKA MÄKINEN S uomenlahdessa mä tsimmasin käsipodnea tollasena eurokossun kokosena, ekat suolahörpyt. Sehän just antaa sen grönan sävyn. . Jälkeenpäin on maffisti jääny mieleen Saaristomeri Nauvossa
F o to : T iin a L eh m ik o sk iP es sa . Silti moni stadilainenki on froogannu mistä on oikeen kyse. Kansalliskirjastosta hittaa kaiken Kansalliskirjaston idis on normibibluja monimuotosempi: se hoitaa meiän kansallista julkaisuperintöä ja kokoelmien kartuttamista, kuvailua, hallussa pitoo sekä käyttöön asettamista. Tai sitten Bibluist ei enää lainata kirjoi, vaan ruohonleikkureita ja lautapelejä. Maaliskuun alussa uudestaan avattu Kansalliskirjasto edustaa aikaa ennen Wikipediaa ja muuta masameikäläisten ite skriivaamaa höttöä. Vastaus vikaan kyssäriin on simppeli: ei. Tärkeestä mestasta on siis kyse. Mestan tavotteena on, että aina kun Suomessa julkaistaan printtinä jotain, niin sen voisi jatkossa hitata ainakin Kansalliskirjastosta. Niin, joku fabu saattaaki ehkä paremmin muistaa nimen Helsingin yliopiston kirjasto, jolla mesta tunnettiin vuoteen 2010 saakka. Saman pesuveden mukana lähtevät myös ainakin printtilehdet. Vuosien rempan aikana uutta laastia ja pakkelia on isketty seiniin oikeen urakalla peräti 19 miljoonaan egen edestä. 18 TSILARI 2/2016 A inakin yks mesta Stadissa kuitenkin huopaa vastavirtaan. Vanhat gubbet ei näe, eikä junnuja enää kiinnosta lesaaminen. Viimeks näitä heittelivät peräti Radio Helsingin Stadin kulttuuriin perehtyneet toimittajat. Nyt valmistuneessa remontissa palautettiin alkuperäseks muun muassa dörtsiaukkoi ja puulattioit, minkä lisäks kattomaalauksia rekonstruoitiin ja kellaritiloja kaivettiin esille. KIBE SKRIVAA KIMMO ISOTALO Stadin kunkkukirjasto Kirjastojen on ennustettu delaavan seuraavien vuoskymmenien aikana. Korvaako Google kaiken. Tsilari_taitto_2-16_011.indd 18 5.4.2016 8.56. Tää Suomen bulein ja vanhin tieteellinen biblu oli megarempan kohteena useamman vuoden ajan, mutta nyt on tosiaan dörtsit taas auki koko kansalle. Missä tällanen muka on; eikö Kansalliskirjasto ole vasta suunnitteilla sinne Tölikän lahdelle. Töölön joskus bygattavan Keskustakirjaston sijaan Kansalliskirjaston päärakennus sijaitsee Helsingin yliopiston päärakennuksen naapurissa
Lukuisien kirjalahjoitusten ja kirjaston omien hankintojen tuloksena kokoelma kasvoi itsenäisyyden alkuun mennessä yli 300 000 niteeseen. Ainoastaan lainassa olleet 800 nidettä säästyivät. Tsilari_taitto_2-16_011.indd 19 5.4.2016 8.56. Arvokkaat kokoelmat Niteiden keruu oli siis alotettava alusta. Stadin kansalliskirjasto on Carl Ludvig Engelin käsialaa vuodelta 1845. Bulissa rempassa rekonstruoitiin kattomaalauksia. Kansalliskirjasto edustaa aikaa ennen Wikipediaa ja muuta masameikäläisten ite skriivaamaa höttöä. Esimerkiks Helsinkiin, Jypinkylään, Ouluun sekä tietty myös Asikkalan Urajärven varastokirjastoyksikköön on sijoitettuna kirjaston aineistoja. TSILARI 2/2016 19 Ja Kansalliskirjaston hittaa Unioninkadulta Bibluun mennään ineen Unioninkadun varrella Tuomiokirkon pääsisäänkäyntiä vastapäätä. Paljon onkin vettä virrannut Vantaassa ennen kuin vuoden 2016 tilanteeseen ollaan päästy. No, pienimuotoinen skragishan siitä syntyi, jonka lopputulos on tätä skrivatessa vielä auki. Päärakennusta on myöhemmin täydennetty maanalaisilla tiloilla ja lisärakennuksilla, ja sitä itseään on korjailtu useaan otteeseen, nyt valmistuneen rempan lisäksi viimeks reilut 50 vuotta sitten. Vois siis olettaa, että taas muutama asiantuntija lisää tietäis, missä Stadin kunkkukirjasto tänä päivänä sijaitsee. Ekholm on kovasananen kundi ja pääs biblun avajaisten jälkeisinä päivinä heti otsikoihin, kun ilmoitti, ettei aio toteuttaa Kansalliskirjastolle määrättyjä massien säästötoimia. Autonomian aikana kirjaston vapaakappaleoikeus laajeni, sillä vuodesta 1820 lähtien piti Suomen lisäksi myös koko Venäjän valtakunnan kirjapainojen luovuttaa vapaakappaleet Turun akatemialle. Just se mesta, missä on kans paljon tolppia ja pylväitä. Päättyi tilanne niin tai näin, ainakin Kansalliskirjasto sai lisää näkyvyyttä. Foto: Kansallisarkiston kuvakokoelmat. Tosi gamlaa Pääbiblun stoorin on kuiteski satoja vuosia Senaatintorin aikaa vanhempi. Muun muassa siitä syystä ja vähän övereiksi vedettyjen uhkakuvien, kuten atomipommin, takia vapaakappaleita kerätään nykyään eri puolille maata. No, svedujen hallinta aika tuli ja meni, ja 1809 kunkun tilalle tuli itänaapurin keisari. Paikalliset brankkarit oli tona päivänä vähän hitaalla jalalla liikkeellä ja tuli tuhosi muun muassa koko akatemian biblun kokoelman lähes täydellisesti. Edelleen voimassa oleva sääntö, jonka mukaan kaikista Ruotsissa painetuista teoksista piti luovuttuu yks kappale Turun akatemialle, tuli voimaan vuonna 1707. Engelhän piirteli myös tosiaan Senaatintorin ja sen ympäriltä löytyvät byggat. F o to : K an sa lli sa rk is to n ku va ko ko el m at . Muun empirestylellä tehdyn alueen tapaan myös Kansalliskirjasto on tosi oldi. . Kirjaston ekoina niteinä pidetään Turun kimnaasin noin 20 kappaleen kirjakokoelmaa, jotka Turun akatemia otti haltuunsa samalla kun se mesta perustettiin vuonna 1640. Sääntö kasvatti kokoelmaa vauhdilla ja 1800-luvun alussa kirjaston kokoelmaan kuului jo noin 30 000 nidettä. Kansalliskirjaston johtajana on vuodesta 2001 toiminut ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm. Vanhaa pääkaupunkia kohtasi kuitenkin tragedia, kun koko Turku paloi vuonna 1827. Kokoelmaa täydennettiin seuraavina vuosina muun muassa svedujen armeijan 30-vuotisen skragiksen ryöstösaaliilla
20 TSILARI 2/2016 I lves-Teatteri sai alkunsa Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan näytelmäkerhosta 1980-luvun alussa. Esityspaikkana toimii Kätilöopiston sairaalan takana olevat kalliot, joita on esityksiä varten vuokrattu kaupungilta. Se toimi reilun vuoden ajan Hämiksellä, mutta muutti heinäkuussa 1986 idylliseen Käpylään vanhan elokuvateatteri Rion tiloihin Sampsantie 50:ssä. Energisen raikas teatteri on 30 vuotta sijainnut vanhassa Riossa. Entinen elokuvateatteri toimii kätevästi intensiivisten, persoonallisten näytelmien tyyssijana. 1985 perustettiin Ilves-Teatteri ry. Kuva: Eeva Lietonen Tsilari_taitto_2-16_011.indd 20 5.4.2016 8.56. Näytelmä nojasi vahvaan improvisaatioon ja kertoi farssin keinoin sisäsiittoisesta Tattarin kylästä, jossa pariudutaan suvun kesken, mutta jakaudutaan kahteen leiriin, Tattaripurren ja Jormanaisten RISTO KOLANEN STADIN SYKE STADIN PIENTEATTERIT 17 Ilves karjuu Käpylässä ja Kumpulassa Käpylässä nuoret tekevät kaupungin vahvinta harrastajateatteria. Entisen elokuvateatterin eteisaulassa on tallella komeita teatterijulisteita. 16 näyttelijää ja kolme ohjaajaa oli harjoitellut koreografiat ja laulut ”Tattari Witch Projektissa” eli kesänäytelmässä Kylä – musta farssi. Ville Niemi, Emmi Salervo, takana Benjamin Klementtinen tekivät energistä teatteria. Sinne on lyhyt kävelymatka bussilla tai ykkösen ratikalla Nyyrikin kulmalta tai junalla Käpylän asemalta. Metsäteatteria Kättärin kallioilla Kumpulan metsäteatteri on yhteistuotanto Ilveksen ja Kellariteatterin kesken. Se aloitti Tavastia-klubin yläkerrassa Urho Kekkosen kadulla ja v. Ilves syntyi Hämiksellä, Tavastialla ja sai nimensä maakunnan tunnuksen tai yhä toimivan alakertaravintolan mukaan. Olin kallioilla ensi kertaa kesän 2013 metsäteatterissa