vuosikerta Hinta 5 € TSILARI Kliffaa vappuu! Fyrkka ja Tsyrkka Paavo Arhinmäki, rap ja slangi Tsilari_taitto_2-12_3.indd 1 13.4.2012 10.43. TSILARI 2/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17
maaliskuuta 2012 20:02:42 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 2 13.4.2012 10.43. joulukuuta 2011 20:28:23 LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. Siihen tarkoitettu aineisto tulee olla toimituksessa 10.3.2012 mennessä. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... Tsilari vartti ilmo 26. SKRIVAA TSILARIIN! 2 TSILARI 2/2012 Taksidata ilmo 18. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. Tasan Stadin parhait. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET . Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Tsilarin seuraava numero 2/2012 ilmestyy huhtikuun lopulla
TSILARI 2/2012 3 SPORTTIKUNDEJA 22 JASKA TUOMINEN Antti Aalto ja Fredikan kundien sporttailut 24 VALLILAN BBC OlliBull Anikari ja voimailijoiden mekka 30 MUUKALAISLEGIOONA Stadilaiset Ranskan siirtomaa joukoissa EKS MINNAA 8 PURSA FEMMA Al Biino ja Rööperin turvallisin talo 18 HESARI KOLMETOISTA Raikan läpivalaisussa 26 GAMLA SLANGI Roisii läppää sadan vuoden takaa 28 KRUNIKAN KRONIKKA Timo Niemisen kunnianosoitus lapsuuden huudeille SNAKKAILUA 15 VAPPUPAKINAA Pirjo Tuohimaa ja vappendaali 21 RAIJA TERVOMAA Sörkän friidun stooreja 29 FUNDEERAUKSIA Pirjo Tuohimaa ja Kampin agentit 38 SAUTSKI Ei lait vähennä röökaamista STADI JA SLANGI 7 EKI NORDBERG in memoriam 13 SIITÄ PUHE MISTÄ PUUTE Professori Paunonen ja fyrkka 34 KUIVASAAREN REDU on tulossa – älä missaa! 37 KOTKAN TEATTERIREDU oli ja meni – Raikka selostaa ”Mikään kulttuurin muoto ei ole tainnut levittää slangin ilosanomaa yhtä vahvasti kuin räplyyrikot.” URHEILUJA KULTTUURIMINISTERI PAAVO ARHINMÄKI VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 32 Stadin Slangi blisaa 33–34 Skabat 36–37 Lesaajilta 39 Häppikset SISIS Kannen kuva: Helsingin kaupunginmuseo BÄRTSIN TSYRKKA Kirkkoherra Esa Siljamäki kertoo satavuotiaasta maamerkistä 16 10 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 3 17.4.2012 14.42
Snadi kippo vei sen Southamptoniin, mis venttas se varsinainen buli kippo – Titanic. Edico 2001 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 4 13.4.2012 10.43. 4 TSILARI 1/2012 MORJENS VIIVI Vapun kunniaks stikataan tähän Tsilarin lesaajien iloks klassinen slangistyge ”Morjens Viivi”. Erik tuli stuiduks Lärkanista (ku staijas Kaisaniemen puden kulmilla) ja pluggas sitte Polilla. Runar Collander kävi SYKkii, pluggas botaniikkaa, duunas koovee huippututkimusta ja oli kolkyt vuotta alan proffana Helsingin yliopistossa. Piirros Eki Mattsson: Griinataa kimpassa. No, sporaan hoppaa nyt tän kerran, jostain skaffaan kvartan verran, tsiikaaks’ posaan, viel’ on fyrkkaa vaikka hela vekkan jorattais. Tähtes viikon ilman duunii voisin olla – vaikka shaggatta. Ku Suomi viis kuus vuotta Titanicin mällin jälkeen itsenäisty, kansallinen teollisuus pääs järjestäytyy ja luomaa ulkomaisii yhteyksii. Aamuun saakka jatsatahan, päivällä me goisatahan. Sen kyydis oli jotai nelkyt suomalaist, joist melkeen kaikki oli siirtolaisina flyttaamas jenkkeihin paremman elämän toivossa – ne oli siis maahanmuuttajii. Tosin eri alalla. Erik Collanderin pikkubroidi lunasti sitte ehkä näit isobroidiin kohdistuneit odotuksii. Se oli norskien firma, norskit hallitsi siihen aikaan Kotkan ja Kymijoen sahoja – se Gutzeit oli Stockforsin tavoin norski. SNADIT MIKKO SEPPÄLÄ Mikko Seppälä MAHDOLLINEN NOSTO “Siinä stikkas Vellamon uhrina lusikan nurkkaan todellinen isänmaan toivo.” KUVA: titanic-leikkeitä (JOS HALUAT KÄYTTÄÄ, VOI LEIKELLÄ OSIO IRTI) KVUA: Viivi KUVATXT: . Himass’ grammari se soittaa, friidut steppaa, silmät loistaa. Se oli menossa jenkkeihin oppii lisää noist fedupuolen hommista. Collanderin faija oli intin lekuri ja ne budjas kassuilla Mikkelis ja Viipuris ennenku ne flyttas Stadiin. Tähtes kundit mua tsiikaa, sä oot ruusu friiduin gimbassa. TITANICIN STADILAINEN INSSI Huhtikuun puolivälis tuli kuluneeks sata vuotta siitä ku Titanicniminen buli kippo vajos neitsytmatkallaan Atlantin botneen, sillisalmen syvyyksiin. Ja viennissä metsäyhtiöt jyräs kybäl. Morjens Viivi, hoppaaks’ sporaan, mennäänks Sörkän puoleen joraan, siell’ on gimis hima mulla, jeparist’ ei siell’ oo pelkoa. Se tsennas sielt jo valmiiks porukkaa ku sen serkut budjas Ohion Ashtabulas. Kykyi riitti ja gaiffari oli oikeel alal. Collander erikoistu puunjalostukseen ja se oli duunissa melkeen kymmenes tehtaassa Härmässä ja Sveitsissä ennenku se headhuntattiin Pyhtään Stockforsin puuhiomon tekniseks dirikaks maaliskuussa 1911. Mut se ei jääny sinne happanemaan pitkäks aikaa vaa flyttas Zürichiin ja valmistu siel inssiks 1909. . Tsennaatte vissiin. Collander oli ollu vuoden päivät duunissa Stockforsilla ku se sai stuidileedii. Tätä on shungattu pöytäjuhlissa ainakin 30-luvulta alkaen, nuotti on vissiin vanhasta slaagerista tai operetista. . Voidaan vaa jossitella millanen kiho täst Collanderist olis tullu jos se ois selvinny redust hengissä. Tekstistä on snadisti eri versioita. Yks sellane oli 25-vuotias inssi Erik Collander, jost voi vissiin snakkaa, et siinä stikkas Vellamon uhrina lusikan nurkkaan todellinen isänmaan toivo. Mut oli Titanicin finskien joukos myös työmatkalaisii, stadilaisii ja tokan luokan matkustajii
Kaveri kysyvä ett kui sää tollai tänn tuut. Ei kantsi. Näyttelyn on suunnitellut Tsilarin toimitussihteeri Mikko Seppälä, että sellaisia viisaustieteilijöitä tätä gasettaa toimittaa! Stadilaiset bailaakin Stadin juhlavuonna koko vuoden rinta rottingilla. Näillä bisneksil näytti siltä, et Stadin kohtaloks tuli stannaa snadiks haminamestaks Itämeren rantsuun, jossa voda oli galsaa ja stebarit ja kaltsit harmaita. Se on tosi hauska sprooki. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Kaikki härmäläisetkin bailaa, turkulaisetkin. Turkulaistenkin! Oikeastaan aina, kun Stadi bailaa, kantsii minnaa myös Turkua. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. Se on muuttajien Stadi. Kaikki nämä itsenäisyydessään hikoilevat ja rimpuilevat Espoo, Vantaa ja muut ovat osa orgaanista Stadia, sen uutta kasvua. Stadi on muutakin kuin vain snyggi mesta. Onhan Stadi Härmän bulein talousmoottori, josta koko Härmä hyötyy. Munasillas oleva vastas: Mnää oli illal yksil kutsuill, ja kahrentoist aikka sammusiva valo, ja joku huus, ett ny äkkiste vaattee pois ja hommiin. Päätoimittaja Pertti Mustonen puh. Kylmäsen Usko, vastasi toinen. Stadi levaa ikuisessa kasvukierteessä. Sit on tietysti turkulaiset ja Turun murre. Pemunkin täytyy tunnustaa, et ”Kyl mää Turuus tietysti!” . Sen piti skabata Räävelin kans handelista, mut ei se pärjänny. Turulla sit vastaavasti kävi aika huono honkkeli. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Se on hieno johdanto Stadin hissaan ja kohtaloihin. Sen sanoma heijastuu koko Härmään. Se on kirnu, jossa kasvaa stadilaisten vanhat ja uudet sukupolvet. Pakko panna tähän loppuun pari turkulaisjuttua ihan juhlan kunniaksi: Turkulaiset Anna Mäki ja Usko Kylmänen tapasivat kutsuilla ja fiksuina ihmisinä tietenkin esittäytyivät toisilleen: Mäen Anna, sanoi daami. Stadi on stadilaisten kasvupohja. Se, et stadilaisuus kihahtaa knubbiin. Ja tääl mä ny oon. Stadilaisilla on tietysti yksi buli vaara väijymässä. Yks turkulaine poliis tul aamuyäst ihan munasillas työpaikalles. Silloin Stadilla oli hintsusti tsansseja kasvaa buliksi härmäläiseks huggemestaks. Oikeastaan ei tarvitse olla födannut Stadissa eikä edes budjannukaan, niin silti voi olla elämäntapastadilainen. Kaikki härmäläiset, jotka ovat suvaitsevaisia, sallivia, jotka diggaa ylipäätänsä jengiä, oli se minkä näköistä, kokoista tai väristä tahansa, joka jeesaa ja bonjaa muitten murheita, on elämäntapastadilaisia. LEDARI PEMU Tsilari_taitto_2-12_3.indd 5 13.4.2012 10.43. Elämäntapastadilaisen suurin styrkka on just siinä, et se on kaikkien tasaveroinen kaiffari. TSILARI 2/2012 5 STADI BAILAA 200 vuotta sitten Stadi oli oikeestaan tosi snadi mesta. Eniten Stadi tseenas fyrkkaa sil, et stadilaiset rullas ja röfas merihätään hamnanneit botskei Suomenlahdel ja sit ne hinas ne Stadin haminaan ja sano, et tää botski on nyt meidän. Se laajenee koko ajan yli rajojensa, se ei ole koskaan valmis, se kurottautuu koko ajan uuteen. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Raija Tervomaa puh. Nyt Stadin juhlavuonna jengillä on hyvät tsanssit tutustua Stadin hissaan pääkaupunkina, kun kaupungintalolla on buli juhlanäyttely, Pää ja sydän. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä puh. Onhan se Härmän vanhin mesta, tosi kulttuurikaupunki. Svedujen kunkku Kustaa Vaasa oli gryndannu Stadin 1550. Stadilla kävi tosi hyvä honkkeli, kun Aleksanteri Eka sai idiksen duunaa siitä Härmän suuriruhtinaskunnan pääkaupungin
www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI LASSE LIEMOLA BAMIS LASSE.LIEMOLA@LIEMOLA.COM 050 58 58 985 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 6 13.4.2012 10.43. Herlevin Masa veti kokouksen vauhdilla ja rutiinilla. Mistä me hommattais tilat kohta 4000 jäsenelle. Redut, jorot ja slangitreffit on duunattu sua varten! Kliffaa kevättä hela jengille! PS. Myös häppäritiedotus on tehokasta sosiaalisessa mediassa. Jengii oli paikalla vajaa 50, oltiin varattu bulkit ja borkat 55 hengelle. Tärkee info: Tsekkaa ett oot stikannu byrooseen sun ajantasaisen e-mailin. Häppis on duunannu joroja ja reduja ja lisää on tulossa. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Pressa on ottanu kutsun vastaan ja tulee Stadin Slangin järkkäämään borkkahetkeen. Turkulaiset mieluusti rehvastelee sillä infolla. Bjuudaukset veis yhdistyksen fyrkat laakista… Onneks näyttää siltä ett jengi on ollu tyytyväistä ja pahemmilt soraäänilt on vältytty. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Ehrensvärd duunas Stadin ruutuasemakaavan, joka vieläkin on pääosin Citystadin pohjana. Tässä Tsilarissa on Pekka Kurvisen skrivaama muistokirjoitus. Slangijengi minnaa Ekin aktiivisena ja redinä kundina. Tuu messiin treffaa kivoja kavereita. Tilija vastuuvapaus myönnettii, me duunattii yhdistyksen historian paras vuositulos. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Pirjo Tuohimaa puh. JEEEE – HYVÄ ME ! Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi FESTARIVUOSII T ää vuos mennään festarista toiseen. Ku slobot kaappas meidät ja Porvoon valtiopäivillä 1809 saatiin autonomia, niin se oli Pietari. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Cata Mansikka-aho puh. Tää on fakta: Turku ei oo koskaan ollu pääkaupunki. Ekin viimeinen slangitilaisuus oli 13.3.2012 klo 13 Ässä-patsaalla, kunniakäynti Stadin Slangi ry:n yhtenä edustajana. Pluggaa Tsilarista, slangin nettisivuilta, facebookista ja omasta tietsikasta meidän tapahtumii. Oon joskus kauhulla funtsinu mitä jos kaikki jäsenet tulis kokoukseen. Jos haluut tietoo tapahtumista kännykkääs anna siihen suostumus Ilmarille. Yhtenä vaihtoehtona oli Hämeenlinna. Toimintavuosi on lähteny vauhdikkaasti liikkeelle. 046-810 1433 cata.mansikka-aho@ eduskunta.fi Mikko Seppälä puh. Autonomian myötä meille alettiin funtsii omaa pääkaupunkii. Se on kustannustehokasta ja säästyy fyffee ku jässärilasku lähtee e-pulun mukana. Hän laski blumsterit patsaan juureen. 050-585 8985 lasse@liemola.com Varapuheenjohtaja Hannu Heiskanen puh. On lyxystä ku lukaalissa nyt on oma vessa, vesiposti ja keittokomero. Keväällä kokeillaan slangijazzii ja slangikaraokee Olutrafla Milenkassa perinteisten treffien lisäks. Keisari päätti kuitenkin duunaa sen snadista Stadista armon vuonna 1812 jonka myötä tänne alettiin byggaa nykyistä empirekeskustaa Engelin liidaamana. Tsilarin painoon mennessä tuli pysäyttävä viesti: Hallituksen ja Tsilarin toimituskunnan jäsen Eki Nordberg sai sydärin torstaina 22.3.2012 ja kuoli tajuihinsa tulematta lasaretissa keskiviikkona 28.3.2012. Yhdistyksen edellinen toimintavuosi oli kans festarii: Stadin mestat – näyttely alkuvuodesta ja uuden byroon hankinta kesällä olivat meidän kohokohdat. Tästä on nastaa jatkaa. Svedujen aikana se oli Tukholma, Turku oli hallinnollinen keskus. 0400-428 325 hannu.heiskanen@htppalvelut.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. Petraukseen on tietty varaa ja idiksii saa stikkaa hallitukselle. 6 TSILARI 2/2012 HALLITUS Puheenjohtaja Lasse Liemola puh. Stadi fiiraa 200 vuotta pääkaupungiksi tuloaan. Vuosimöötti pidettii Olutrafla Milenkassa 26.3.2012. Usein kuulee jengin bamlaavan, ett Turku ois ollu ennen Stadii Suomen pääkaupunki. Me ollaan skrivattu uudelle Pressalle Sauli Niinistölle ja haluttais toivottaa tervetulleeks flyttaa Stadiin vaiffinsa Jenni Haukion kanssa
Eki palveli pääesikunnan tiedotusosastolla sekä Sotakorkeakoulun tutkijaesiupseerina ja Sotilasaikakauslehden päätoimittajana. Miellyttäminen tai nöyristely ei kuulunut suoraselkäiselle sotilaalle ja oman tiensä kulkijalle. Kun Ekillä oli mielipide jostain, hän antoi sen myös kuulua – mutta aina huolellisesti perustellen ja usein voimasanoin höystäen. Koulutukseltaan Eki oli yleisesikuntaupseeri, eversti evp, joka valmistui myös myöhemmin filosofian maisteriksi Stadin yliopistosta. Hän tsennasi, että ilmaisu kehittyy koko ajan ja janosi oppia Itiksen maahanmuuttajakieltä. Yhdistysaktiivi vaikutti myös mm. Meille slangilaisille tärkeimpiin kuuluvat Talvisodan Ässärykmentin historia ja Ekin oman opinahjon Norssin historia. TÖLIKAN JA HAGIKSEN SISSI VIIMEISEEN ILTAHUUTOONSA Stadin Slangin hallituksen jäsen Erkki (Eki) Nordberg sai kutsun viimeiseen iltahuutoonsa keskiviikkona 28.3.2013. Yhdistyksen hallituksessa ja Tsilarin toimituskunnassa Eki vaikutti vuodesta 2009 aina poismenoonsa asti. maaliskuuta 2012. Sanavalmiin upseerin kantavana uranpohjana kulki media-aktiivisuus tutkimustehtävineen. . Ekissä yhdistyivät suomalaiselle upseerille ja aidolle Stadin kundille ominaiset hyveet. Ekin ei tarvinnut brassailla, jos kohta hän ei kätkenyt kynttiläänsä vakan alle. Itse olen silloin kaikkien arvostelujen ja arvostelujen ulottumattomissa enkä enää edes lukemassa kirjaani. Väliin mahtui lyhyt komennus Stadin ulkopuolelle Karjalan Prikaatin komentajaksi kenttätaitoja hiomaan. Viimeiseksi Ekin julkiseksi esiintymiseksi Stadin Slangin edustajana jäikin seppeleenlasku Alli Tryggin puistossa talvisodan päättymisen muistopäivänä 13. stadilaisissa yrittäjäjärjestöissä ja Suomalaisessa Klubissa. Slangijengi jää Erkki Nordbergissä kaipaamaan älykästä, osallistuvaa jäsentään, Isänmaan ja Stadin palvelijaa sekä Ässärykmenttien elävää tietosanakirjaa. Reserviin siirryttyään Eki julkaisi strategiaan sekä Stadin ja poliittiseen historiaan liittyviä kirjoja ja artikkeleita. Eki hoki aina, että Hagiksesta hän ei enää lähde kirveelläkään – paitsi jalat edellä perikunnan toimesta. Hallituksessa Ekille kuuluivat luontaisesti talvisodan ja Ässä-rykmentin JR 11:n taistelujen juhlatilaisuudet Ässäpatsaalla. Stadin Slangin jäseneksi 1623 Eki liittyi 21.12.2002. Ekin viimeiseksi kirjaksi jäi Arvio ja ennuste Suomen puolustuskyvyn kehittymisestä vuoteen 2039 mennessä. Eki oli yhtäältä nurkkapatriootti, toisaalta kosmopoliitti. Suuri yleisö muistaa hänet maailmankriisien asiantuntijana ja kommentaattorina, ”YLEn päivystävänä everstiluutnanttina”. Sittemmin Nortti, kuten palvelustoverit intohimoista tupakkamiestä nimittivät, toimi kahdesti pääesikunnan koulutusosaston päällikkönä. 1979 hän löysi himansa Hagiksen Chicagon korttelista. Tomumajani lepää silloin Maunulan uurnalehdossa, mutta toivottavasti sentään vielä itsenäisen isänmaan siunatussa mullassa. Sen esipuheessa Eki toteaa vuonna 2039 tulleen kuluneeksi sata vuotta talvisodan syttymisestä ja kiteyttää havahduttavasti omat elämänarvonsa: Toivottavasti Suomen kansa saa elää rauhassa siihen saakka, silloin ja vielä sen jälkeenkin. Eki oli syntynyt Naistenklinikalla 17.8.1946 ja budjasi ja braijasi 14 ekaa elinvuottaan Tölikassa Meklun Lehtovaaran korttelissa ja sen jälkeen Pohjois-Haagassa, Maunulassa sekä Sandikassa. Eki toimi 1970-luvun loppupuolella Uudenmaan Jääkäripataljoonassa Sandiksessa sekä ”Liisankadun lyseon” (Sotakorkeakoulun) suoritettuaan saman pataljoonan komentajana. TE K S TI JA K U VA P E K K A K U R V IN E N TSILARI 2/2012 7 Erkki Nordberg 1946–2012 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 7 13.4.2012 10.43. Eki kolusi himastadinsa jokaisen kulman – hän pääsi jopa duuninsa takia mestoihin, joihin monilla ei ollut asiaa. Mies ei koskaan valtaa saadessa väistänyt vastuutaan. Keskeisenä tehtävänä oli asutuskeskustaistelun kehittänen, mikä stadilais-sissille maistui. Hän rakasti Hagiksen kujia, hallia ja kuppiloita, mutta himassa sytytti röökin ja tsiigasi CNN:n kanavilta maailman tapahtumat
”Skrode tsilari heitti spurgut tuota pikaa kartsalle tai mustaanmaijaan.” Tsilari_taitto_2-12_3.indd 8 13.4.2012 10.43. Jos etenit liian kiihkeästi lienet stannannut jo tutussa porttarissa Pursa 7 puolella, nimittäin Kanikonttorin talossa, jossa tänä päivänä on hieno kahvila. Ailin hyppysiin ei ollut hyvä jäädä, sillä tuo skrode tsilari heitti spurgut tuota pikaa kartsalle tai peräti mustaanmaijaan, sillä niitä liikkui Nubiksen kulmilla jatkuvasti. Tämän perustelen jäljempänä. Tässä on muutama fakta asian vahvistamiseksi. Nimitaulun tekstit puhukoot puolestaan: Suomen skoudejen liitto Suomen kyttien aviisin byroo Suomen dekkarijärjestö Lisäksi rabassa budjasi Mariankadun piirin ylikomisarjus, tuollaisella 150 kg painollaan, kyttien aviisin päätoimittaja 195 cm ja 150 kg olemuksinen mukava ”siviili”, yksi everstiluti ja kaiken kukkuraksi gosareina Aili ja Olli. Nyrkkirautoja, stilettejä ja fillarin kettinkejäkin joskus käytettiin, pääosin enemmän pelottelumerkityksessä. Leffan nimi oli tietenkin Rööperi. Sieltä ostettujen snägärien sinappi riitti nakkien lisäksi Pursa femmaan asti bilikoiden fönäreiden ”raidoitukseen”. Joitakin vuosia sitten bjuudasin lankomiehelleni käynnin leffaan nostalgiamielessä. Näillä koordinaateilla kyllä voit saada Pursa femman oikealle kohdalleen kartsan varrella. Vesilestien eli päähän lyötyjen flindojen lestinheittäjiä kohdeltiin kyllä tylysti, jos ne verekseltään saatiin kiinni. Varubodenin kulmasta vaan eteenpäin, lehdenmyyntikojun, Pursi-Radion, kultasepänliikkeen, paperihandelin, kampaamon ja prässäämön ohi. Tässä perusteluni lyhykäisyydessään – pankaa paremmaksi! Myönnyn, jos vastineenne dokumentointi on uskottavaa ja/tai todistajat ovat hyvässä hapessa. Kolmas määritys lähtee Renskan kulmassa tuolloin olleesta siirrettävästä snägäristä. Jos lisäapuja joskus olisi tarvittu niin vikassa kerroksessa asui 195 cm/150 kg kundi sekä yläkerrassamme käydessään HIFK pakki Schnaibeli, joka ”sotisovassaan” olisi jyrännyt dörtsinrakoon jääneet pultsarit. Ja toinen määritys katsottuna selkä raban suuntaan. Lestinheitto ja jurristen deekujen kääntäminen toki oli tuttua hommaa, mut useimmiten se tapahtui siististi ilman hakkaamista. Pursa nimittäin oli yksi Röban valtaväylistä ja oma näköalapaikkani oli Pursa femma – Röban turvallisin talo. Kyllä tuolloinkin Röbassa saattoi dallata aika lungisti, myöhäänki, ilman, että ei heti olisi tullut hudaan. 4, Toimelan vapaaopisto, Alban kulma, jota vastapäätä Nubis. Vasemmalla kadun toisella puolella Primulan kulma, vastapäätä matalat puutalot, joista toisessa Frälliksen päämajan os. Olli entisenä konstaapelina puuttui tarvittaessa peliin, jos Ailin otteet eivät riittäneet. Leffa sopi hyvin 60 vuotta täyttäneelle Röban kundille synttärilahjaksi. Tsiigasin jokin aika sitten leffan uudestaan telkkarista. Hätäiset porttareissa tai raboissa otetut testisknubbit eivät aina kertoneet totuutta! Osa köpaajista sai dokattavakseen ”herrojen hevosten” juomaa – vodaa! Passiskoudet, mustamaijat ja tsirrat olivat Nubiksen kulmilla jokapäiväistä leipää. Stepatessasi rabaan hiffasit heti, jos et ollut liian fyllassa, että strittaaminen rabaan oli tosi vaarallista tai ainakin uhkarohkeata. Jengejä ja jengiflaidiksia toki oli Kaltsin, Kaivarin, Kaisiksen ja Tölikän jengien kanssa, mut se oli tiettyjen kundien ja jengien duunia. Miten niin Röban turvallisin taloyhtiö. Paikannus on tuon ajan paalutuksen mukainen ja paikallaan: Pursa femma oli/on melko pieni yksirabainen talo Viiskulmasta Nubiksen suuntaan. AL BIINO 8 TSILARI 2/2012 EKS MINNAA A loin hieman funtsia noita 50–60-luvun aikoja, koska mulla oli hieman erilainen muistikuva ajasta ja elosta Rööperissä, siis omasta ajastani 1956–1969, jolloin itse olin 10–23 vuotta gamla. Rööperin, tuon stadin entisaikojen kehdon, tunnelmissa, Al Biino Rööperin turvallisin talo. Samassa yhteydessä usein perille pääsyä vahvistivat bilikoiden väännetyt radioantennit. Näytti olleen yhtä kesy leffateatterissa tsiigattuna kuin tv-esitysversiona. Tuo ” Sjöban” maailmakin lienee ollut olemassa, mutta ei mitenkään korostetun oloisena. Perillä venttasi baari, Viiskulman lyhyttavara, Meini-kemppari, Kafkan käytettyjen kuteiden lafka ja lihakauppa, jotka muodostivat talomme kivijalkakaupat. Osa toimii vieläkin samoissa paikoissa. Onneksi nyrkit ja kraiveliotteet riittivät
Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Pursimiehenkadun alkupää 50-luvun puolivälissä, numero femma vasemmalla. Taustalla Laivurinkatu ja Johanneksen tsyrkka. TSILARI 2/2012 9 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 9 13.4.2012 10.43
Ja snutaan kaikki mihin ei oo varaa. Englannin kieli on todellakin antanut suomiräpille runsaasti sanoja: battle, biitti, boksaus, choppaus, dissaus, douppi, leibeli, propsit, skilssit ja wäkki ovat räpin perussanastoa. Toim. Eli bitumii, stikkaa mun kitusii. Valtaosan tekstinäytteet ovat slangin ilotulitusta, mutta slangia ovat räpin tekijöiden tarinatkin, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Slangi on elävää kieltä. Se on koko ajan liikkeessä. Kolmeraita-byysat hiertää mun nivusii. Kaikki kirjan 30 taiteilijaa ovat saaneet valita tuotannostaan kolme näytettä kirjaan painettaviksi. Paleface. Kirja niistä, jotka kirjoittavat. 10 TSILARI 2/2012 TSILARI SUOSITTELEE KIRJA NIISTÄ JOTKA SYLKEVÄT ”Lähiörotta, Park Cityn partisaani, turvonnut klunssi, jol on king cobran raami. Heistä vanhimmat ovat 70-luvulla syntyneitä, nuorimmat taas ovat eläneet koko elämänsä suomiriimien siivillä. 13-vuotias tuttavani ihmetteli tyytyväisenä, miten hyvä hän nykyisin on englannin kieliopissa. Helsinki 2011. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 10 13.4.2012 10.43. Suomiämseet puskevat, rykäisevät ja räkivät suomivärssyjään. Ja kirjoittaessaan. SMC Lähiörottien Thono Slowknown ja Junon lisäksi Rappiotaidetta esittelee 28 muuta suomiräpin sankaria. Niissä otetaan äässiin battlessa, metskataan ja pöhistään. Davokin on ollut turhan "jenkkipäissään". "On kuitenkin kingiä, että nykyräpissä kirjoittaminen on laaja-alaistunut", sanoo Rappiotaidetta-kirjassa Steen1. Slangi PAAVO ARHINMÄKI KULTTUURIJA URHEILUMINISTERI Rappiotaidetta. Peippaan stigun, paan syndiin kamaa. Slanginkäyttäjät luovat puhuessaan tilannekohtaisia uusia sanoja ja rakenteita. Palefacen eli Karri Miettisen viime vuonna ilmestyneestä kirjasta ” Rappiotaidetta suomiräpin tekijät” ei löydy SMC Lähiörottia ryhmänä eli possena, mutta ryhmittymän kaksi seremoniamestaria – ämseetä – saavat kirjassa omat lukunsa. Termosen dekit löytää Malmarin kanist...” N äin räppää Avionin prinssi SMC Lähiörotista, viime vuoden kovimmasta uudesta räp-tulokkaasta. "Paitsi aiheittensa, myös kielensä takia räp-teksti on täten aina aikansa kuva", kirjoittaa Paleface. Tekijät ovat tekstiensä suhteen välillä hyvinkin kriittisiä. Näytteet ovat riimittelijöiden varhaisesta tuotannosta, läheltä nykyhetkeä ja jokaiselta on kirjassa myös ennen julkaisematon tekstinpätkä. Rappiotaidetta on paitsi kattava tietokirja suomiräpeistä tekijäesittelyineen, sanastoineen ja historiikkeineen, on se myös sukellus suomiriimien kieleen. Niin kuin Paleface kirjan esipuheessa kirjoittaa: "Tämä on kirja niistä, jotka sylkevät. Oon liian lungi, en kartsal brotaa. Suomiräpin tekijät. Vieterit toimii ku Rubinion jabi. ”Helsinkiläinen räppi saattaa olla parasta, mitä slangin säilymiselle on tapahtunut pitkiin aikoihin.” . "Se johtuu varmaan niistä rap-lyriikoista, joita mä kuuntelen." Ehkei sentään. Tannerin messis käyn tivolis skulaa. PuiU-lätsää, Mapsi-skjordaa, Pandan kans vedän Tebikal borkkaa. Jutut ovat riemastuttavaa luettavaa. Slangi saa kirjassa suuren roolin, sillä slangi on räpin kieltä. Asa kritisoi alkuaikojen lyriikoitaan finglishmeistä. Ministeri Paavo Arhinmäki debytoi Tsilarin avustajana ja arvioi Palefacen teoksen Rappiotaidetta. – – Rappiotaidetta levittää eteesi suomiriimin rukouksen ja röyhtäyksen." Analysoidessaan suomiriimejä Paleface, lahjakas räplyyrikko itsekin, kirjoittaa, että slangi-ilmaisut ovat yksiä räppärin lyyrisistä aseista. Like Kustannus
Vapaalla slangilla kirjoitetut riimit innostavat nuoria kokeilemaan itse, kikkailemaan tai vaikka julistamaan. Rockin kieltäkin se on ollut jo pitkään. Räp-kielen vapaudesta ja humoristisuudesta kertoo vaikkapa Thono Slowknown Vähäiset äänet -yhtyeen levyn nimi Paskaacz däzzä. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 11 13.4.2012 10.43. Mutta mikään kulttuurin muoto ei ole tainnut levittää slangin ilosanomaa yhtä vahvasti kuin räp-lyyrikot, nykypäivän runonlaulajiksikin kutsuttu joukko. Jou! . Pojan englannin kielen taito on kehittynyt lukemalla englanninkielisiä kirjoja, jotka kertovat graffititaiteilijoista ja räp-lyyrikoista. TSILARI 2/2012 11 ”Mikään kulttuurin muoto ei ole tainnut levittää slangin ilosanomaa yhtä vahvasti kuin räp-lyyrikot.” Paavo Arhinmäki. Itse Paunosen Slangi-sanakirjoja lukevana puritaanina en tunne kaikkia räp-biiseissä kuulemiani uusia slangisanoja ja Asan tavoin en oikein pidä finglismeistä. Olen iloinen siitä, että runoilijat ovat jo aikoja sitten löytäneet slangin. Yhä vieläkin löytyy ihmisiä, jotka pitävät slangia alatyylinä. Silti helsinkiläinen räppi saattaa olla parasta, mitä slangin säilymiselle on tapahtunut pitkiin aikoihin. on rapin kieli ja slangilla on oma vapaa kielioppinsa. Kuva Anders G. Nykyiset yläasteikäiset ovat kuulleet suomiriimejä syntymästään saakka. Se on vapaata kieltä, jolla ei ole virallista säännöstöä. Slangi on kaupunkien sosiaalista murretta, ryhmän yhteenkuuluvuutta vahvistava side, jolla erottaudutaan muista. Paleface toimitti Suomi-räpin tarinan ”Rappiotaidetta”. Warne. Kuva Joni Sarkki. Myös englannissa
Toiset niistä ovat säilyneet vuosikymmenestä toiseen, toiset ovat olleet aikansa päiväperhoja. 1990-luvun uutuuksia oli fynätsy. Sata vuotta sitten leffafyrkat tseenattiin lehtiä dilkkaamalla tai trokaamalla tai jynssäämällä ihmisten bläägiä ja stifloja. Käyttövuosikymmenet eivät ole kiveen hakattuja vaan pikemminkin suuntaa antavia. Djengi on sittemmin slangista kadonnut mutta penga tuli uudestaan käyttöön 1950–60-luvuilla, ja nykynuorten, varsinkin suomenruotsalaisten, sanavarastoon kuuluu jälleen ruotsalaisperäinen penga: ”Oks sul pengaa?” Muita 1900-luvun alkupuolen sanoja olivat muun muassa killa, kosso, kossu, slaba, slabba, slabari sekä slidi ja sliddi. Sanaa on myös hartaasti väännetty. Sanan taustalla on vielä vanhempi saksankielinen ilmaus vereken, joka puolestaan on tarkoittanut pientä neljäsosaa yleensä. HEIKKI PAUNONEN Fyrkka, mani ja massi – siitä puhe, mistä puute R ahasta on myös puhuttu paljon. Sitä piti saada ja sitä tienattiin monella eri tavalla. Alkuaan kalkaani tai kalkku tarkoittivat rahanvastikelippua työmaalla tai työsiirtolassa. Tiedot nykynuorten käyttämistä nimityksistä ovat peräisin Christian ”Cride” ja Benjamin ”Benu” Paunoselta, jotka ovat haastatelleet ikätovereitaan ja kyselleet rahan slanginimityksiä Facebookissa. Molempia on käytetty jo 1900-luvun alkupuolella. Ruotsissa siitä on ensimmäinen tieto vuodelta 1507 muodossa fyrck. 1900-luvun alussa siitä käytettiin myös astetta alkuperäisempää muotoa fyrkki. Nykynuorten suosikkisanoja ovat fyffe, fyge ja fyny, mutta myös fygy, fyrde, fyrdeliini, fyrkendaali ja fysse kuuluvat 2010-luvun nuorten sanastoon. Myöhemmin, 1700-luvulta lähtien, se on merkinnyt rahaa yleensä. Hinta esiintyi jo Eerikki Meriluodon Sakilaisten sanakirjassa 1914. Sanaan sisältyy ruotsin kielen neljää tarkoittava sana fyra. 1920-luvun uutuuksia olivat kali, kalikaani, kalkaasi, kalkku ja kalkutta. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 12 13.4.2012 10.43. Björn Lindström muisteli, että ”fimtsika slabbaa ja klabbiini kengät sai tämä poika himtsasta.” Vanhoja suomalaisperäisiä rahan nimityksiä olivat hinta, hopee, hyrrä ja myntti. 1950–60-luvulla kundit tienasivat talven käyttörahat kesätöissä raksalla tai satamassa. Tämä kirjoitus perustuu Stadin slangin suursanakirjan aineistoon. 1940-luvulla alettiin puhua myös fyr(k)endaalista. Fyrkka-sana on tullut stadin slangiin ruotsista. Äffällä se alkaa Ehdoton perussana koko stadin slangin historian ajan on ollut fyrkka. Pengaa vai djengii Ruotsista ja venäjästä saatiin suoraan rahaa tarkoittavat sanat penga ja djengi tai dengi. Jo 1910–20-luvun muunnoksia olivat fyrde, fyri, fyrna sekä fyena, fyöna ja fööna. 1970–80-luvulla käyttöön tulivat puolestaan sanat fyge, fygy, fyna, fyne, fynetso, fyffe, fyffendaali, fyffä ja fyrgumi. Fyrck on tarkoittanut aikoinaan ¼ äyriä. Sen vuoksi sillä on sadan vuoden aikana ollut stadin slangissa yli kaksisataa erilaista nimitystä. Uusia suomalaisperäisiäkin rahaa tarkoittavia sanoja ilmaantui slangiin; niitä olivat kuva, papu, rauta, tina, tuohi ja persepaperi sekä ”fyrkka, fyge, fygy, fyna, fyne, fynetso, fyffe, fyffendaali, fyffä, fyrgumi, fynätsy, fyny, fyrde, fyrdeliini, fyrkendaali, fysse” SLANGIPROFFA 12 TSILARI 2/2012 Rahaa on aina tarvittu Stadissakin
valuutta. Pätäkkä on puolestaan yhä tuttu monista biiseistä. Vanha slangihan oli hyvin vahvasti ruotsalaisvoittoista, mutta esimerkiksi papu esiintyy jo Kullervo Linnan 1910–20-lukujen sanakokoelmassa. Mutta nykynuoretkin voivat puhua, etenkin hienostellessaan, myös pääomasta tai valuutasta: ”Oks sul valuuttaa?” Myös muiden maiden rahantai valuutannimityksiä on stadin slangissa käytetty merkitsemään rahaa. Kaikilla kielillä Uudempia, 1990-luvun, sanoja ovat hillo ja massi, joista massi on edelleen nykynuorten suosikkisana. On yllättävää, että rahasta on jo 1910–20-luvuilla käytetty niin runsaasti suomalaisperäisiä ilmauksia. Ennen sotia puhuttiin latista tai atista tai slatista: ”Ei ole latin latia” tai ”Ei ole atin killinkiä.” Taustalla oli Latvian rahayksikkö lati, joka on jälleen 1990-luvulta ”Faija sano mulle ku mä pyysin siltä mania: Kuule Kille, älä sano litski mania. 1970– ja 80-luvuilla uusia sanoja tuli käyttöön runsaasti. Hillo ja loketti muistettiin Facebookin kyselyssä, mutta nykynuorten sanastoon ne eivät enää kuulu. Sano että liite fyrkkaa tai snadisti slabbaa, mut mani, se on dorka sana vanhan stadilaisen korvissa!” >> K uv at S uo m en pa nk ki TSILARI 2/2012 13 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 13 13.4.2012 10.43. 1940-luvullakin slangiin ilmaantui uusia rahaa tarkoittavia sanoja: niitä olivat muun muassa hynä, hyne, hyny, kyhny, ränkylä ja täppi, yleiskielisemmiltä vaikuttavat nimitykset nappula, tauti, täky ja kahiseva sekä virallisempi kapitaali. Vuonna 1924 syntynyt Kaarlo Stenvall kertoi 1890-luvulla syntyneen isänsä vieroksuneen mani-sanaa: ”Faija sano mulle ku mä pyysin siltä mania: Kuule Kille, älä sano litski mania. 1950–60-lukujen sanoja olivat puolestaan byse, hintsi, hintsu, hippula, hyntti, käppyrä, käpy, kääsh, käätsi, käätsä, laberguutsi, nappi, nippu, paalu, palikka, palko, rahna, ruuti, slabero, slabiero, slabiaattori, tauhka ja tsieku. Seuraavassa vain muutama: baaba, hauli, hunaja, keppula, lotikka, louvo, pätäkkä, taateli, täppinki sekä taikapaperi ja voimapaperi. Muita nykynuorten suosimia sanoja ovat käteisestä rahasta käytetyt baksi tai bäksi sekä cashi, kashi tai kashbä. Sitä eivät monet vanhat stadilaiset katsoneet hyvällä. Sano että liite fyrkkaa tai snadisti slabbaa, mut mani, se on dorka sana vanhan stadilaisen korvissa!” Mani-sanasta on myöhemmin tehty erilaisia väännöksiä, joita ovat olleet muun muassa 1950–60-luvuilla käytetyt manda, mande, maneto, manito sekä nykynuorten manitsu. Puolensa ovat pitäneet myös mani, rahna ja paalu: ”Oks sul paaluu?” Hynä ja hyny eivät sitä vastoin ole enää kovinkaan suosittuja. Näistä kääsh(i) ja paalu ovat edelleen nykynuorten käytössä. Sitä käytti myös vanha Herulin kundi, vuonna 1912 syntynyt Aarne Kaivola: ”Ne Kuntsin kundit snutas jostain papua tai pesetaa.” Manin maihinnousu Merkittävä muutos tapahtui 1920–30-lukujen taitteessa, kun englantilaisperäinen mani rantautui stadin slangiin. Louvoa sitä vastoin käyttävät vielä ainakin jotkut kontulalaiset
Sentti on sena tai tsena. Myös huntti ja satanen kuuluvat vanhaan slangiin, kun taas satku ja metri sadan markan merkityksessä ovat uudempaa kerrostumaa. Senttiä kutsuttiin puolestaan senaksi ja spedeksi. Eriarvoisilla rahoilla samoin kuin erisuuruisilla rahamäärillä on ollut tarkat ilmaukset slangissa varsinkin 1900-luvun alkupuolella. Kopeekka oli puolestaan metalliraha yleensä. 1950–60-luvuilla hugge ehti, ainakin joidenkin puheessa, tarkoittaa jo sataa markkaakin ennen vuoden 1963 rahanuudistusta, jolloin sen merkitykseksi palautui jälleen markka. Suuremmat ilmaukset saatiin liittämällä numeroilmaukseen sana blok tai kurra: 90 markkaa oli nitti blok, 100 markkaa oli huntti blok tai hundra kurra. Markka oli baiguri, hugge tai kurra. Kekkoseksi kutsuttiin 1950-luvulla pientä markan kolikkoa, joka otettiin käyttöön Urho Kekkosen ollessa Suomen pääministerinä. Sieltä se on tullut takaisin Pohjanlahden poikki Stadin sakilaisten kieleen. Italiasta on puolestaan saatu suoraan stadin slangiin sana moneta, joka ei johdu englannin money-sanasta. Siitä on stadin slangiin periytynyt piikki, joka sittemmin on tarkoittanut yleisemminkin kahtakymmentäviittä. Saman rahan vanhempi nimitys oli spjut = suomeksi keihäs. Nykynuoret kutsuvat pikkurahoja lantiksi, penniksi, roposeksi tai sentiksi. Viisipenninen oli fima, 10 penniä tisika, 15 penniä fimtso, 20 penniä tsyygu, 25 penniä tsyygufima, 30 penniä trettika, 40 penniä förttika, 50 penniä fimtsika, 60 penniä sekstika, 70 penniä syttika, 80 penniä ottika ja 90 penniä nittika. Se on harvoja Tukholman alamaailman kieleen omaksuttuja suomen kielen sanoja. Pärstän mukaan Rahoja on kutsuttu myös henkilönnimillä. Vuonna 1896 syntynyt Toivo Lukander muisteli: ”Piikki oli semmonen tavallinen raha, oli paljo semmosii asioit ku makso piikin. . Aikanaan se oli kundeille iso raha. Kaikissa oli kuva-aiheena Suomen markan isä J. Myöhemmin Kekkosen kuva koristi 500 markan seteliä. lähtien ollut käytössä. Sanalla on mielenkiintoinen tausta. V. Kolikko oli pienempi kuin entinen, ja siksi sitä oli vaikeampi heittää rahapeleissä. Sadan markan seteli oli kurran kläpsä.” 14 TSILARI 2/2012 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 14 13.4.2012 10.43. Sadan markan seteli oli kurran kläpsä. Ruotsissa sana spik (= suomeksi piikki) tarkoitti 1900-luvun alussa yhden kruunun rahaa. Paasikivi viittasi puolestaan 10 markan seteliin ja Sibelius 100 markan seteliin. Ilmahoitoa pelattaessa saatettiin huutaa: kopeekka! Se merkitsi perusmaksun uusimista. Maroosi oli niist yks.” Vuonna 1905 syntynyt Karl Alanko puolestaan kertoi: ”Sampoon pääsi piikillä kolme, ja tisikan makso yks, mutta sitte piikillä pääsi kolme kundia.” Myös piikin alkuperä on mielenkiintoinen. Pikkurahoista käytetty hilut näyttäisi tuleen slangiin vasta sotien jälkeen; voi se silti olla vanhempikin. Stadin slangin piikki on vanhastaan tarkoittanut 25-pennistä. Koli tarkoitti 1910–20-luvuilla kuparikolikkoa. Sakilaisten puheessa kovat tarkoitti metallirahaa yleensä. ”100 markkaa oli huntti blok tai hundra kurra. Rahassa oli keihään kuva. Muita lainanimityksiä ovat eri aikoina olleet muun muassa denari, dinero, peseta, peso, piasteri, ruubeli, sillinki ja tsekiini. Kun Suomi vuoden 2002 alussa otti käyttöön euron, uusia nimityksiä syntyi nopeasti, muun muassa seuraavat: edu, eekkeri, eetu, ege, erkki, eukka, eukki, eukkis, eukko, juro, juuro ja metri. Nykynuoret käyttävät eurosta myös sanaa eugeni. Niistä käyttöön jäi ege. Pikkurahaa Pikkurahoilla, varsinkin kolikoilla, on ollut myös omia nimityksiä. Snellman. Nuorten puheessa kaksi euroa on kakonen tai kagone, 5 euroa femma, fesse tai vitska, 10 euroa kybä tai kymppi, 100 euroa huda, huntti, hutska tai satanen ja 1000 euroa dona tai tonttu. Stadin slangiin se ei ole kuitenkaan enää ilmaantunut. Vuosikymmeniä puhuttiin Snelmannista tai Snellusta, joka on eri aikoina tarkoittanut erisuuruisia seteleitä, alkuaan 5000 markan seteliä (1939–1955), sitten 10 000 markan seteliä (1955–1963) ja lopuksi vuoden 1963 rahanuudistuksen jälkeen 100 markan seteliä. Myös gila(t) tarkoitti pikkurahoja yleensä, samoin taipumaton fliis-sana. Nikkeli oli puolestaan markan lantti. Femma, vi(i)tonen ja kymppi ovat samoin vanhaa slangia, fesse ja kybä 1970–80-lukujen sanoja
Sillosest Åbon päästadist vaikutteet levis sit periferiaan, ku tsaari määräs Keisarillisen akatemian siirtymään tänne, ja niin alettii Helsingforsiski perustella yliopistoo ja sen myötä shungailla keväisiä biisejä. Ihan aluks stuidut börjas vappujuhlinnan Turus (jotain kivaa sieltäkin!): sikäläises akatemias funtsattii et kevät pitää vastaanottaa nostattavin lauluin, ja niin stuidut kehitti tän perinteen. Suomenkielisten opiskelijoiden vapunvietto jatku sit Ylioppilastalolla. Synttäreit tsaari ei ollu kieltäny! Ny Mamsellille pukkas serenaadii ja kaikki sai edelleen bilettää. Teekkarit rulettaa Niinhän se on nykyäänki. Kaisiksen Kaisa 1800-luvul alko mamselli Catharina “Kaisa” Wahllund pitää kahvibuffettia Seurapuistossa. Suomel oli sillon viel siis keisari, tsaari Nikolai I, joka suhtautu vappubileisiin ja kaikkiin kokoontumisiin sen verran nihkeesti et kielsi koko geimit. Mut stuidut ei ollu turhaan käyny skolee: ne oli nii ovelii et ne hiffas Kaisan synttärin olevan 1.5. AH! Oi nuoruus! . Se dörtsi on vielki siel kabinetis. Se tuhoutu eldikses 1875 ja lopullisesti 1950-luvul. Mageimmat biletysmuistot mulla on ihanista opiskeluajan vapuista, jolloin sain avoja myöhemmin avioliiton kautta nauttia teekkareiden tavasta viettää vappua; se on mielestäni ylivertainen ja ansaitsisi oman artikkelinsa. Koska Kaisan tsufeet sai huikeen sukseen, Kaisa ei kauaa nysvänny vaan laajensi bisnekset oikeeks raflaks. Mut aina ei oo ollu niin! Juttuun nimittäin liittyy kielipoliittinen vääntö. Arvaat jo: raflan ja pian koko puiston nimeks tuli Kaisaniemi. Taustatiedot: Helsingin kaupungin tiedotustoimisto Helsingin kaupunginmuseo ”Aatto lipsuu iisisti amatöörijuopotteluun, jollei osaa pitää varaansa.” K uv a: H el si ng in ka up un g in ai ne is to p an kk i Tsilari_taitto_2-12_3.indd 15 13.4.2012 10.43. Alppila, Ullis ja Manta Ihku kevätjuhlinta sai kyl pian uusia dorkempii sävyjä: kaikki ei diggaillu sitä et juttu hoidettii pelkästää ruotsiks. Tähän ikään sen on oppinu, vaikkei enää jaksakaan valvoa koko yötä kuin joskus ennen. Aamulla ne, jotka jakso, lähti Ullikselle. Runeberg, Eino Leino ja Zachris Topelius nautti Kaisamamsellin antimista, ja Snellman piti miitinkiä siellä ku oli funtsittava Suomelle oma fyrkka. Aatto lipsuu iisisti amatöörijuopotteluun, jollei osaa pitää varaansa. Wappuriehan julistus Servin Maijan mökillä, hillitty biletys aattona, jotta jaksaa aamulla könytä Otiksesta lähtevien rekkojen lavalle, ja sitten Ullis: Kaivarin merellinen tuulahdus rännällä tai ilman, rakas RWBK, törkeitä juomalauluja, hulvattomia Julkkuja ja Äpyjä, kavereita kuin meren mutaa... Siellä lappas sen ajan Stadin kermojen kerma: J.L. Homma ratkastiin sillee et suomenkieliset siirty Alppilaan, Alphyddanin raflaan, joka oli eri komee pytinki. Mannerheim livahteli smyyginä saladörtsistä ineen ja haneen. Siel oli pitkät pöydät, jotka notku tippaleipii ja simaa. TSILARI 2/2012 15 PIRJO TUOHIMAA GAMLA STADI Ulliksen wappendaalit O n harvinaisen klaari itsestäänselvyys et joka ainoona walpurina stuidujengi luudaa Ullikseen piknikille näkeen frendei ja shungaamaan kevätbiisei arveluttavin lyriikoin. Stadin kaunis naisellinen symboli Havis Amanda sai osallistua vapun juhlintaan vuodesta 1932, jolloin Mantaa alettiin lakittaa vappuna puoliltaöin (vuodesta 1978 aattona klo 18). Silloin kaikki stuidut vasta sai painaa omankin lakkinsa päähän ja painuu osakuntaan pippaloihin. Siel alettii kuitenki tos 20-luvul kaivata raittiiseen kevätilmaan, ja vuodesta 1927 stuidut alko marssia vapunpäivänä porukalla Ullanlinnaan. Ilmas oli suuren skragiksen tuntua, ja monet flaidaski ihan oikeesti, kun hurrit ja fennomaanit otti yhteen, eikä sit ollu kellää enää kliffaa. Skagas kai poverinsa puolesta
Samalla päätettiin kirkon rakentamisesta kaupungin varaamalle tontille Siltasaarenkadun päähän. Samalla tavalla nostettiin myös 64 metriä korkea torni. Onhan se kohtalokasta, ettei italialainen urkutaiteilija suostunut pitämään kuin ensimmäisen sovituista kahdesta vihkijäiskonsertista. Kalliolaiset olivat ylpeitä avarasta ja valoisasta kirkostaan. Se on moderni ratkaisu vanhaan perinteeseen haudata kirkon lattian alle vainajat. Kirkon valmistuessa Sörnäisten suomalaisen seurakunnan väkiluku oli yli 34.000. Jo silloin suunniteltiin krusifiksin sijoittamista perinteen mukaisesti riippumaan alttarikaaren etureunan kohdalle. P itkänsillan pohjoispuolella ei 1900-luvun alussa ollut juuri mitään julkisia rakennuksia, ei koulua, ei kirkkoa, ei kirjastoa – vain paloasema. Vasta 30-luvun rakentaminen piilotti kirkon talojen väliin. Seurakunta oli kuitenkin tehnyt päätöksen, ettei kirkkoa rakenneta ennen seurakunnan jakamista. Jumalanpalvelusta toimittaessaan pappi on nyt alttarin takana kasvotusten seurakunnan kanssa. Akustiikka on aina uusien suurten salien kysymysmerkki. Urut siirrettiin takalehterille. Upea kirkko antoi aivan uudet mahdollisuudet seurakunnan toiminnalle. Kirkkoa rakennettaessa ulkopuolella ei ollut telineitä. Tämä tapahtui vuonna 1906, kun Pitkänsillan pohjoispuolelle muodostettiin Sörnäisten suomalainen ja Sörnäs svenska -seurakunnat. Kirkkoherranvirastot muuttivat myös siipirakennusten yläkertoihin, ruotsalaiset aamuauringon ja suomalaiset ilta-auringon puolelle. Uudenaikaista oli, että kirkon yhteyteen rakennettiin seurakunnalle kokoustiloja. Pyhäkoulu, rippikoulu ja musiikki saivat sivusiivistä runsaat kokoontumistilat. Muutamaa vuotta myöhemmin valmistuivat pääurut takalehterille. He tilasivat kirkon piirustukset arkkitehti Josef Stenbäckiltä, joka oli valmis rakennuttamaan kohtuuhinnalla kirkon Kallioon. Akustiikka ja urut jännityksen kohteina Piispa Herman Råberg vihki kirkon käyttöön 1.9.1912. Seurakunnille haluttiin saada ympäristöön sopiva ja ajan hengen mukainen kirkko. Kallion mäellä on sadan vuoden aikana käynyt asumassa ainakin 400.000 ihmistä. Alttarin yläpuolella olleen saarnatuolin kaari poistettiin ja sen paikalle tilattiin puutaiteilija Hannes Autereelta kalliolaisia ihmisiä ja Jeesusta kuvaava hyvin vaikuttava puuveistos, "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut". Kaksivaiheisen arkkitehtuurikilpailun voitti Lars Sonck. Suureksi pettymykseksi niitä ei koskaan saatu hyvään soittokuntoon ennen kuin suomalaiset urkurakentajat 1930-luvulla uudistivat soittimen perusteellisesti. Korjauksen "modernisuutta" kuvastaa se, että alttarialueelta poistettiin valkoinen kaakelilattia ja tilalle asennettiin siniset vinyylilevyt. Urkujen tyhjäksi jättämän päätytilan, apsiksen, etureunaan kiinnitettiin valtaisa ristiinnaulitun kuva. Liikkuvat nosturit olivat kirkon pitkällä sivulla. Kirkko Sörnäisten seurakuntaan Helsingin suurta seurakuntaa oli yritetty jakaa neljänkymmenen vuoden ajan olemattomin tuloksin. Kirkon peruskivi muurattiin huhtikuussa 1908. Tämä ratkaisu kuitenkin toteutettiin vasta 1986 korjauksessa, jossa kirkko sai nykyilmeensä. Kalliossakin vaivasi jälkikaiun humina eivätkä kaikki papit saaneet ääntään kuulumaan läpi kirkon. Nämä kaksi hyvin erilaista soitinta tekivät Kallion kirkosta Suomen merkittävimmän urkukirkon. Pintakivet muurattiin sisäpuolelta ulkoseinään ja sitten rakennettiin tiiliosa. Palkintojen julistamisen jälkeen Sonck ajoi Bulevardilta asemalle raitiovaunulla ja kutsui kaikki vaunussa olijat Seurahuoneelle konjakille, koska hän oli voittanut kirkon suunnittelukilpailun. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 16 13.4.2012 10.43. Olen arvioinut, että sadan vuoden aikana kirkossa on pidetty noin 6.300 jumalanpalvelusta joihin on osallistunut ainakin 4.000.000 ihmistä. Seurakunnan keskeiset toiminnot saatiin saman katon alle. Portaat kiersivät tornin sisäseiniä ja tarvikkeet nostettiin sisäkautta muurareille. Kirkon lattian alle rakennettiin 1991 uurnaholvi, johon voidaan haudata yli 3.000 vainajan tuhkat. Alttari rakennettiin kivestä. ESA SILJAMÄKI K IR JO IT TA JA O N K A LL IO N S E U R A K U N N A N E LÄ K K E E LL E JÄ Ä N Y T K IR K K O H E R R A . Urut oli tilattu saksalaiselta keisarilliselta hovihankkijalta. Kirkkosali ja muut sisätilat palautettiin alkuperäisiin väreihin ja materiaaleihin. Sen ylöspäin laajeneva muoto löydettiin Sonckin vanhoista konsepteista. Eteen kirkon oikealle sivulle sijoitettiin kuoriurut. . Työläiskaupunginosa oli saanut kaupungin komeimman kirkon! Olihan se kaupungin pisimmän suoran kadun, "elämän kadun" päässä, ja silloin se näkyi myös joka suunnasta Helsingissä. Kirkon lattiatasosta torni nousee 63 metriä ja holvikaari kirkkosalissa on 18 metriä. Monissa kuvauksissa kerrotaan, että kirkkoherra Enqvistin voimakas ääni sentään kuului kaikkialle! Mitenkähän mikrofoneihin tottuneiden nykypappien äänet olisivat kantautuneet viimeiseen penkkiriviin. Alttarin sisällä ollut peruskallio tuhottiin ja tilalle keskikäytävän alle rakennettiin sähkösyöttöja ilmanvaihtotunneli. Mutta tämä oli kaupungin kasvusuunta. Kuusi vuotta seurakunta oli pitänyt jumalanpalveluksensa evankelisessa rukoushuoneessa Alppikadulla. On hyvä huomata, että hautausmaalle mennessä ei kuljeta kirkon ohi, vaan mennään suoraan ristiinnaulitun jalkojen juureen, "Jumalan asuntoon" kirkkoon. Kallio oli juuri kaavoitettu valmiiksi ja taloja nousi huikealla vauhdilla. Keväällä 1901 hakaniemeläiset kauppiaat, talonomistajat ja virkamiehet ottivat ohjakset käsiinsä. Alttaripöydäksi asennettiin puinen alttari. Sen risti kohoaa 92,41 metrin korkeuteen meren pinnasta. GAMLA STADI 16 TSILARI 2/2012 Kallion kirkko sata vuotta – Elämän kadun päässä on ikuisuuden linnake Sata vuotta täyttävä Kallion kirkko on Helsingin kolmen tunnetuimman rakennuksen joukossa. Uudistuva kirkko Kirkkoa korjattiin vuosina 1955–56, jolloin alttarialue muuttui. Jos suunnittelu aloitettiin konjakilla niin sitten rakentamisen aikana papit kävivät pitämässä hartauden työpäivien alkaessa
Venäjän vallankumouksen aikana sattui Kallion kirkossa kaksikin hämmentävää tapausta. Kallion kirkko kohoaa työväenliikkeen sydänmailla. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. . Työväenliikkeen kirkko Vastavalmistunut Kallion kirkko vuonna 1912 ja esteetön näköala. Tämä oli osoitus siitä, että vaikka suhteet kirkkoon olivat etäiset, sitä kuitenkin kunnioitettiin rauhan ja sovinnon paikkana. Mannerin hallituksessa toiminut Tokoi joutui pakenemaan Venäjän kautta Yhdysvaltoihin. Vastaavasti piispa Gulin vieraili Työväentalolla yhteisessä sovintojuhlassa. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 17 13.4.2012 10.43. Punaisen Helsingin aikana talvella 1918 kaupungin työläiset kutsuivat kirkkoon kansankokouksen vaatimaan kapinahallitukselta selontekoa palkanmaksun viivästymisestä. Valtioneuvos Kalevi Sorsan siunaustilaisuus 2004 oli kolmas merkittävä kirkon ja työväenliikkeen kohtaaminen. Kolme kertaa historiassa kirkko ja työväenliike ovat jännittävällä tavalla kohdanneet. Tokoi vieraili Suomessa erikoisluvalla 1957 ja piti Kallion kirkossa vahvan työväenliikettä ja kirkkoa yhdistävän puheen. Kuukausi Oskari Tokoin kuuluisan itsenäisyyspuheen jälkeen toukokuussa 1917 tolstoilaiset rauhanaktivistit keskeyttivät jumalanpalveluksen kova kouraisesti, jotta Arvid Järnefelt voisi pitää rauhanpuheensa. Sorsa ehti muutaman kerran Kalliossa asuessaan puhua Kallion kirkossa. Hallituksen puheenjohtaja Kullervo Manner oli paikalla hieman pelokkaana selvittämässä kaupungin huonoa taloustilannetta. TSILARI 2/2012 17
Muita bastuja oli Kiven bastu Aleksis Kiven kadulla – se oli sbuli ja kostea – Elannon sauna Hesarin ja Hämiksen kulmatalossa sekä koko joukko muita. Teimme kerran notskin bärtsille, ja joku toi faijaltaan föraamiaan kivärinpatruunoita. Skloddea budjas paljon ja eri ikäluokat muodosti omat jengit. Handeli (viinakauppa) oli aluksi Kustaankadun ja Helsinginkujan kulmassa. T alo on sbuli ja siinä on kuus rabaa ja neljässä seitsemän kerrosta. Me funtsasimme että tää ei ole sittenkään kliffaa ja joku voi saada kudista, joten sammutimme notskin sillä kertaan ja kukaan ei saanut siipeensä. 18 TSILARI 2/2012 Hesari 13 Budjasin ensimmäiset 16 vuottani Tenkan korttelissa Hesari 13:ssa B-rabassa Primulan leipäkaupan yläpuolella, yksi hellahuone 24 m 2 , mutsi, faija ja mä. Täältä ne vietiin jonnekkin sikalaan, mitä nyt kulmien sbuleimmilta rotilta jäi yli. Yks parhaista oli vieläkin toiminnassa oleva Harjukadun sauna. Me kerättiin tyhjiä flindareita sen kun löydettiin ja KUVAT JA TEKSTI RAIKKA Tsilari_taitto_2-12_3.indd 18 13.4.2012 10.43. Kustaankadulla oli snadi bastu missä sai hyvät löylyt, siellä ei ollut erillistä pesuhuonetta, vaan peseminen tapahtui lauteiden alla. Tyhjiä flindoja löytyi aluksi harvakseen, kun handelista ostettaessa piti olla tyhjä flaska tai pullolappu. 180. Meidän porttari oli yks lähimpiä snubbien ottomestoja. Sbuli talo, snadi kämppä Lämmintä vodaa ei himaan tullut, mut bastuja oli lähistöllä useitakin. Me puolestamme yritimme ritsoilla skodata rottia tai sitten stikkaamalla stenulla, jos osui ne täytyi äkkiä lyödä klabilla. Vähän ajan kuluttua alkoi korvissa vinkua kun patruunat räjähtivät. Helsinginkujan puolella oli bärtsin vieressä Tenkan raflan jäteruuan keräilypaikka. 10 kundia (syntyneet 1937–39). Bärtsille pääsi myös Hesari 17, entisen SYP:n kulman vierestä, jos oli riittävän hyvä kiipeilijä ja tunsi mestan. Meidän jengissä oli n. Talon talkkarilla oli sodan jälkeen klitsussa possu jolle se antoi safkaa ja sai siitä itselleen jouluksi kinkun. Stikkasimme ne notskiin ja kävimme sittaamaan ympärille. Tenkan korttelin (Hesari 13, 15, 17) pyykkejä kuivattiin Hesarin bärtsillä kesäisin (Helsinginkujan puolella olleella kalliolla). Kämpät oli snadeja, pääasiasssa yksiöitä, ja niitä oli kaikkiaan n. Jollakin oli ilmakiväri ja sillä rotat pökräsivät, jos hyvin osui jopa delasivat. Friiduja budjas myös ja nekin tuli aikanaan kuvioihin, mut ei niiden kanssa styylattu, muuten vaan treenattiin ja lämmiteltiin puolin ja toisin
Laaksossa skimbaa ja Mustiksella tsimmaa Skimbaamassa kävimme Laakson ja nykyisen Haagan maastoissa, jossa Haagan Hiihtomaja oli käännekohteena. Myöhemmin handeli siirtyi Hesarille entisen Tenkan levarin tiloihin, ja öölihandeli Maanviljelijän Maitokeskuksen maitokaupan tilaan Silloin meidän porttari koki vilkkaimman dokauksen ja strittauksen ajan, kun matka handelista lyheni entisestä. Boltsi Tenkan soosissa Talossa asusteli varsin monenkirjavaa porukkaa ja Sorjosen karattua joskus 1950-luvulla Sörkasta, sitä etsittiin meidänkin talosta, kun joku sen kamuista tiedettiin budjaavan E-rabassa. Stoorit ei kerro monikohan soppa tai soosi sai lisäaromit meidän tennarista. (Mestasta on stoori Tsilarissa 5/2008.) Hesari 13:n jengi skulas Kisiksessä korista. Sorjosta ei talosta hitattu. MONI sitten tuli palkkarilta stikkaamaan sen meille. Valkan jengi voitti geimin niillä kun oli Vartian Raikka ja muita pelimiehiä messissä. Verkkarien tullessa oli yleislakko juuri alkanut ja faija oli lakossa ja himassa liksa ei juossut, eikä tietoa milloin taas fyrkkaa tulisi. Siellä hengaili myös taiteilijat Pikku-Kalle ja Myllyrinne. Safgaajia riitti jonoksi asti Kustikselle, kun tulijoita oli paljon mut snadeja pöytiä kymmenkunta. Mutsi oli onneksi duunissa. MONI teki kävelyretkiä Siri-koiransa kanssa ja palatessaan päästi Sirin porttarissa irti. TSILARI 2/2012 19 viettiin romikseen, fyrkilla slumpattiin mm. Yhtenä talvena Kisiksessä skulattiin korttelisarja ja me oltiin talojengillä messissä. Nykyisin se on Suomen Ladun Paloheinän hiihtopalvelupisteenä. futari. Mulla oli mutsin ja faijan kanssa pitkä ruiniminen jo tilaus vaiheessa, kun fyrkkaa ei ollut liiaksi, no sain kuitenkin tilata ne. Taas piti ruinia fyrkkaa, mut kun oli tilattu se myös bungattiin. Safkan kutkuttava döfis leijaili pitskulle 1956 lähtien. Se ei luovuttanut boltsia edes MONIlle ennenkuin himassa. Siellä oli kutaa safkaa ja sbulit annokset, mut hinta oli edullinen. Toinen legenda oli Rokka-Baari Kustiksen puolella. Tästähän skrivattiin mennävuotena kun munkkien paisto ja blisaaminen oli tullu nykystadilaisille niin vaaralliseksi että se piti lopettaa. Yleislakon alla tulivat ekat velvetonista tehdyt snygit verkkarit. Joskus braisatessamme boltsi meni myös Tenkan raflan keittiön avoimesta fönäristä sisään ja, riippuen henkilökunnasta ja siitä hiffasivatko he boltsin tulon, he joko stikkasivat boltsin takaisin fönäristä, tai sitten meidän piti mennä ruinaamaan se takaisin. Yksi tunnetuimpia Hesari 13:ssa asuneista oli MONI Soinio, entinen jalkapalloilija ja silloin jo urheilutoimittajaksi siirtynyt. Pärjättiinkin melko hyvin. Mikäli olimme pihalla tennarilla palloa pelaamassa, oli boltsi välittömästi Sirin suussa. Tosin jollakin stadin pomoilla oli vielä sen verran tervettä järkeä että homma sai jatkua. Jos lauantaiyönä tuli snögeä, saattoi sunnuntai aamuisin lähteä skimbaamaan, jopa Hesarilta, kun stadin duunarit eivät olleet auranneet snögeä kasaan ja talkkarit ei olleet ”Yleislakon alla tulivat ekat velvetonista tehdyt snygit verkkarit.” Tsilari_taitto_2-12_3.indd 19 13.4.2012 10.43. Kunkin piti tietenkin bungata tilaamansa verkkarit. Kannoimme skimbat Hesarin ja Studarin kulmaan josta skimbasimme Lintsin alueen ja Eltsun kentän vierestä Laakson ratsastuskentälle, josta päästiin skutsiin
. Näin jäi skimbaamisen taitoon vielä petraamista, ja se tuli sitten eteen ruodiksessa. Tsimmaamaan opimme Mustiksessa HTU:n pitämässä uimakoulussa, meillä oli opettajina mm. Päivittäinen eväs oli pari leivänsiivua ja pullo vadelmalimsaa joka ostettiin Vilhovuorenkadun ja Vilhovuorenkujan kulmassa Marjatan talossa olleesta sekatavarakaupasta. Näin hiippailimme usein safka-aikana sinne, kun se oli meille todella kliffa lisä päivän eväisiin. sportti oli hänestä friidujen hommaa. Päivän mittaan limsaan lisättiin vodaa, jotta siitä riitti dokattavaa hela daageniksi. Opimme myös tien Demareiden kesäsiirtolaan. Sandiksen förstan komppanian kipparina oli Kurki-niminen kapu, joka oli ollut rigussa messissä ja hänestä joka kundin piti hallita skimbaaminen. 20 TSILARI 2/2012 vielä lapioineet lumia jalkakäytäviltä. Varsin pian meidän hokattiin olevan paikalla vain ruoka-aikana ja niin tuli lähtö. Se oli nykyisinkin vielä pystyssä olleessa talossa ja leikkikenttä oli nykyisen Mustiksen parkkipaikan paikalla. ”Stoorit ei kerro monikohan soppa tai soosi sai lisäaromit meidän tennarista” Sörkan gipa harvoin bunkkaa, se duunaa dokaa pakertaa. No futiksen, pesiksen ja koriksen mestaruudet olivat hänellekin mannaa. Koris ym. uimarisuvun Mila Kasvio miehineen. Botle oli kunnon patenttikorkkinen puolenlitra flaska. Mieleen on jäänyt tsimmiksestä yks selkeä sääntö: ”kerroksiin mennään portaita pitkin, mutta alas tullaan VAIN hyppäämällä”. Joka kevät samat stoorit toisillemme bamlataan, ;: silti vuoden päästä jälleen, uudestaan me treffataan: Pena ”Pietsu” Pietikäinen 1970-luvulla Kulmien partisaanien kevätvalssi Tsilari_taitto_2-12_3.indd 20 13.4.2012 10.43. Viikonloppuisin ei juuri skimbaamaan ehtinyt, kun joka viikonloppu oli korismatseja. Mut’ joskus alkaa duunit dunkkaa, silloin kaikki toteaa; Kevätkeikka hyvä homma, nyt tää kundi riveää :; Himaan stannaa skidi gimmat, eitee yhtään kipeää;: Verkkarit ja peltimuki; sekä snadisti tsieguraa Blandikset ja brenkkulesti kaikki veskaan stikataan, tsilibai ja dörtsi boseen, ehkä viellä treffataan :; Älä lankee vaimo loveen , kun mut himaan draisataan;: Tima, Raikka, Jussi, Pave, Jukka, Pikkis Jimikin Pena myös ja siin on Stadin, paras jengi varmaankin. Näin tuli hypättyä 10 m tasanteeltakin, kun siellä oli kliffa ottaa mollikkaa. Siellä sai päivittäin lämmintä safkaa ja hernekeittopäivänä myös lettuja tai pannaria. Hesari 13:ssa budjas kundeja ja friiduja joka rabassa ja krigun jälkeen tuli svenskeistä lisää skloddeja, mutta näistä saisi lähes jokaisesta oman stoorinsa. Kävimme tsimmistä useita vuosia, koska uimakoululaiset pääsivät Sörkan rannasta botskilla halvemmalla Mustikseen