vuosikerta | Hinta 10 €. Nro 1/2026 | Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti | 31
Stikkaa meille ehdotuksii sellasist lafkoist, joille sun mielest on ihan pakko dilkkaa rispektii, idiksenä niinku et ”tattis ku tää buidu on olemas!” Slangijengin välkyt smyygaa yllärinä mestoille ja dilkkaa seuraavaks Stadin Stebu n:o kakkosen. Voisitko taittaa tämän tekstin omaan boksiin. Oisko Slangijengis sellast nettiguruu, joka ilmottautuu vapaaehtoseks duunaa meidän saitin uusiks. Kiitos! Pluggaa sivulta 20 stoori Stadin Stebusta. Sun mesitsiis ventataan: tsilari@stadinslangi.fi. Jos sul alko nyt sydämes väpättää, ett hei, just tos mä haluun jeesaa, ni skrivaa byrooseen: toimisto@ stadinslangi.fi. Eka on dilkattu ja onneks Stadissa on viel bulisti kivijalkabuidui, joit me digataan. HEI, TSIIKATKAA! AURINKO PAISTAA ! -KariKuka duunais Slangin saitin uusiks
Ekan Stadin Stebun sai Tölikan Skutsari. Saksala 34 Skabat 35 Slangi blisaa 36 Pluggaajat 37 Slangijengi 39 Slangi järkkää FO TO : SE PP O PA LM IN EN FO TO : R A FU N Y BE R G 3 Tsilari 1 | 2026. 8 Tsilari – kolkyt vee Virve Kuutar 10 LUX pysäytti ajan olennaisen äärelle Risto Kolanen 12 Ku Bärtsi loi nahkansa Mikko Seppälä 14 Slangilodju: Fyllassa, kännissä ja jurrissa Heikki Paunonen 16 Stadin syke: Kulttuuria talven pakkasviikoilla Risto Kolanen 18 Steffe Bremer: Stadin yön tunnelman tavoittaja Rafu Nyberg 21 Eka Stadin Stebu on dilkattu. Palminen 6 Yhteystiedot 7 Bamis H. Sen sai Tölikan Skutsari Seppo Palminen 22 Snygii safkaa nilviäisist ja fisust Juha Jormanainen Stadin öinen kulkija, fotari Stefan Bremer on öpnannu näyttelyn Helsinki by Night. 25 Skolebailut, osa 2: Retrodisko Virve Kuutar 26 Elämää kunnallisissa työväenasunnoissa Markku Poutanen 28 Rantsubemarin stoori Juha-Pekka Kervinen 30 Buleista skutseista buliin Stadiin Virve Kuutar 31 Tunttarit, puupoflikkaat ja snapparit Jugis 32 Talvet Nina Mulari 33 Rehupuntti: Sitä oot, mitä skruudaat Juha ”Jorkki” Jormanainen 38 Hurrislangi: Kontroversiella frestelser Rafu Nyberg Kannen foto: Käpylä, Vesa Greis 4 Snadit 5 Hedari S
Kun tää keissi palas marraskuus valtuustoon, Ara stikkas toivomusponnen, taas slangiks: ”Samalla ku valtuusto hyväksyy kuittauksen tarttis gartsoja tai muita mestoja tägätessä pitää kupolissa, että tärkeetä on bonjaa, että kyse on slanginimest, joka on Stadin omaa sprookii. TL Ku Stadista tuli buli Laru kuulu kesiksel 1939 viel Huopalahden kuntaan. Maaliskuussa 2026 päästään sit äänestämään niist parhaat. FO TO : V EL JE K SE T K A R H U M Ä K I. Stadiin tarttee saada mesta, joka spiikkaa Stadista slangilla. OmaStadi on stadilaisten oma vaikuttamiskanava. Otavankartsalla ne oli ruvennu byggaa jo tollast bulimpaa haussii. Skaban aikana lukiolaiset kerää slangisanoi Slangiproffa Heka Paunosen ja Tsilarin toimitussihteeri Jeka Kimin duunaamalle listalle. Skaban jälkeen tiedetään, mitä gamloi sanoi nykyjangsterit viel bonjaa ja mille niil taas on ihan omat versiot. H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O . Tuloksii pitäis saada helmikuun alkupuolel, ja kevään aikana pääsette pluggaa niist kans Tsilarist. Muuten noi nykyset Lintis ja Mäkkylä, Lepuski ja Breda, Kilo, Otis, Tapsku ja Wessu olis kaikki nyysitty osaks Stadii. Kaupunki pistää sit toimeks ne jutut, mitkä on saanu eniten äänii. Vuoden 1946 alus noi sen ajan lähiöt, niinku Pitsku, Haaga, Ogeli, Puksu ja Hertsika ympättiin osaks Stadii. Se oli skrivannu sen iha slangiks. Äänestämisohjeet hittaat kaupungin saitilta: https://omastadi.hel.fi/pages/aanestaminen-omastadissa JK Uutenavuotena tuli kuluneeks 80 vuotta bulist alueliitoksesta. TL. Aran mukaa Bärtsiin tai Rööperiin pitäs saada Slangigartsa. Mut tän Espoo sai jotenki blokattuu. Ne nimittäin pani hanttiin ja haras vastaan Larus, Munkas ja Kulikses. Slangikatu ei nimenä inee slangia Stadiin, vaan voi olla vaikka skönäri-, leguritai vaikka mitä slangii. Valmista pitäis tulla lokakuus 2027 eli ei pidätellä hengitystä. Mäkelängartsa rempas Stadin renoveeraus etenee. Ehdotuksii on samlattu syksyllä 2025. Siinä kuka vaan stadilainen voi stikkaa omii idiksii siit, mihin Stadi käyttää kymmenen millii. 4 Tsilari 1 | 2026 Mihin käytetään kymmenen millii. Nyt on Mäkelängartsan vuoro eli yks valtaväylä on taas hetken aikaa vajaakäytöl. Samal voidaa nähä vähä sitä, mitkä muut kielet slangiin nykyään vaikuttaa ku suomi, svedu ja slobo. Hämeentie on duunattu uutee uskoo, samoin Meclu ja Mansku. Jos sul on skoleikäsii tai muuten snadei skidei, ni käske niit tsiigaa vasempaan, oikeeseen ja vasempaan tosi tarkasti. Ja jos tsöraat omal fiudel Stadiin tai veke täält, ni tsöraa jotain muuta gartsaa ku Bakkasta. Plääni oli, et Stadin piti haukkaa kans Espoon maalaiskunnasta sen itäosat. Enkun lisäks arabia salee vaikuttaa koko ajan vaan enemmän. Täl hetkel vain gartsan pohjoiskaista on käytös, ja ryysistä on. MS Slangigartsasta jubattiin valtuustossa Stadin Kundi Pentti Arajärvi stikkas viime toukokuus valtuustoalotteen. Stadin pinta-ala viisinkertastu yhes yös. Mut nii se vaan joutu. Siitä dumas Suomen hallitus äänin 10–6. Nimistötoimikunnan tarttee tsennaa tämä jutska.” MS Uusin slanginkeräysskaba stuiduille on nyt polkastu käyntiin. Mut ei se mitään jeesannu. Nyt kaupungin tyypit tsiigaa niitä ja laskee, paljonks ne tulis bungaa. Sit kaupunginhallitukses jotku funtsas, et voisko se olla sittenki Stadinslanginkatu, mut toiset oli et plääh, ei toi funkkaa. Ja sit toi Helsingin maalaiskunta eli nykyne Vantaa ei millää ois halunnu sleppaa irti Malmist ja Mosast. Kelatkaa mikä jysäys! Tai jysäri niille ku ei digannu tosta. Tää oli pakkojiftis. Mut nimistötoimikunta ei diggaa idiksest et gartsannimii vekslataan
5 Tsilari 1 | 2026. Mulle on yks hailee, duunataaks vuodessa viis vai kuus Tsilarii. Täst oli snadi tiiseri jo Tsilarin 6/2025 sivulla 35. Mut mua v niinku jurppii, jos Slangijengi ei diggaa omaa aviisii tarpeeks, et viulut voidaan bungaa. Sillai Slangijengin hallitus joutu päättää, ku fyffee on nii hintsusti. Se on näköalattoman snadi. Jos sä diggaat Tsilarii lievää stydimmin, bungaa ittes diggarijäseneks. Mä niinku apgreidasin itteni diggarijäseneks. Tähän protestiin ja monttu bosessa buuaavaan kööriin mahdut säki. T äs meikäläisen iässä rupee höhlempiki snaijaa, et vähäks mä oon tuotteena ylittäny sen rajan, johon saakka tarttee näytellä fiksuu ja filmaattist. Samalla se dissaa nolosti toimittajii ja fotareit, ku kimpassa skrivaa ja fotaa snygii aviisii nippuun pro bono, siis rakkaudest slangiin ja stadilaisuuteen. Mestaa himlussa en pysty sumplii, mut jotain fantsuu diggarijäsenille järkkääntyy jo täs ulottuvuudes. Mun diggauslista on pitkä ja dorka. Tsilari, etenki sen dilkkaaminen. Tammikuussa emailiin kilahti lasku: Slangijengin jäsenmaksu 35 egee. Vaik oisit jo pulittanu sen 35 egee, paa tulee 15 egee tykö. Syyskokouksen, sen bulin möötin mielest 35:n egen jäsenmaksuu ei saa hissaa. Siitä sit pätkästään. Jos sä diggaat Tsilarii lievää stydimmin, bungaa ittes diggarijäseneks. Mä oon digannu diggaamist. Mikä tääl bungaa eniten. Kaikki diggailut on jättäny muhun jotaki. Nykyään mä diggaan eniten griinaa dorkille, pimeille ja iha höneleille jutuille. Tänä vuonna Tsilarii duunataan vaan viis namberoo. Aina vaa mä duunaan kaikenlaist, mut ihan helvetisti hitaammin ku jangsterina. Mä bonjaan, mut en diggaa. Diggarijäsenenä sä voit sprettailla, et kuulut boltsin snadeimpaan poppooseen, jol on mahtimissio: se frelssaa Tsilarii. Sama viitenumba futaa. Saletisti. Muuten mä oon kyl suht koht kondikses. Sääli et mä olin klesana, enkä päässy syysmööttiin. Viime vuonna fyrkast jotain snaijaavat kovisteli, et jäsenyyden pitäis bungaa 40 egee. Niinku hiffaatte, mä diggaan duunaamist, skrivattuu slangii ja Tsilarii. Voi olla, et kaikki ei hiffannu. Mä oon persaukinen jätkä, mut sen verran provo, et mä bungasin 50 egee. HEDARI SEPPO PALMINEN Diggaatsä diggaamist. Skloddist saakka mä on digannu mitä hervottomimpii tsydeemeit. No, ku ei oo tarpeeks fyffee, kaikkien hallitusten jobi on klippaa. Mä oisin voinu bamlaa ja kysyy jengilt, et näin hikisen skidistiks te Slangijengii ja Tsilarii diggaatte. Ihan rändom-oodningis: Elvis, rock’n’roll, Jerry Cotton ja Phil Decker, Jagge (E-type, red), Cliff Richard, Shadows, bilis, mustaetikettinen Dallaaja Jussi, Mintol-pastillit, Marilyn Monroe, smuglattu L&M spaddu, stadilaisuus, John Lennon, Lontoo, duunaaminen, jätkämäisyys, nulikkanaisuus, Vesa Pallasvesan disainaamat rillit, käyrä Peterson-snaga, paras dirika evö: Pertti ”Pemu” Mustonen, filosofinen funtsailu, Eagles, Juhani Mäkelän pakinat, skrivattu Stadin slangi, AMI, HKO, kniigojen pluggaaminen, käsisten skrivaaminen, 1980-luvun jenkkimeininki, multsarit, muutama tosi frendi himahuudeilla ja ”weirdos” ympäri boltsii, Juice Leskinen, sarkasmi, James Carr, Nykki, golf, kniigojen skrivaaminen, Fly3-kledjut, osterit, Hyvällä Tavalla Dorkuus, rantsubastun löylyt ja bastun terdel tsittailu, vinkku, ravut, Tsilari..
Jäsenasiat, reduilmottautumiset, ostot lafkasta, Tsilarin osoitteenmuutokset. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 186 7238 Byrooduunari Reijo ”Reitsu” Lainela Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen ja Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä stadilaisuuden ilosanoman levittäminen. Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 31. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. 045 186 7238 www.stadinslangi.fi Harri Saksala, bamis harri.saksala@gmail.com Outi Havia, varabamis outi.havia@kotiposti.fi Lasse Solman lasse.solman@gmail.com Risto Kolanen ristokolanen@gmail.com Raimo Kuitunen raimo.kuitunen@outlook.com Reijo Lainela Jäsenrekisterinhoitaja, hallituksen sihteeri reijo.lainela@gmail.com 1. Voit käydä tsekkaa, mitä kliffaa slangija Stadi-kamaa hittaisit itelle tai vaik frendeille lahjaks. varajäsen Oili Salasto elena.salasto@gmail.com 2. varajäsen Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Sirpa Halmela, taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta) sirpa.halmela@elisanet.fi Hallitus Toimituskunta Päätoimittaja Seppo Palminen seppo@palminen.com 050 552 1360 Toimitussihteeri Jeongdo Kim tsilari@stadinslangi.fi 044 9888 368 Valtteri Hellgren Risto Kolanen Virve Kuutar virve.kuutar@gmail.com Tiina Linna tiina.m.linna@gmail.com Rafu Nyberg rafu.nyberg@gmail.com Mikko Seppälä mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Tsilarin vakkarifotaajat Raimo Granberg Marit Henriksson Esko Koivisto Raimo Kuitunen Jarmo Meriä Aki Schadewitz Matti Snellman Taitto Sivupainajainen Kirsi Pääskyvuori Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Aikakausmedia ry:n jäsen Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liitto Kultti ry:n jäsen 6 Tsilari 1 | 2026. Byroo on auki tiistaisin ja torstaisin klogu 15-18 (voi tulla muutoksii, himasaitilt hittaat ain vikan tiedon). vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”
Viime vuosi oli merkkivuosi, yhdistyksemme täytti 30 vuotta. Luxor oli Iso-Roballa ja se oli nonari (Non-stop) eli siellä rullas raina koko ajan, oli piirrettyjä, urheiluja uutis katsauksia (tylsiä?) ja semmosia. Ja toimii. Astra oli Töölössä, Tunturikadulla. Tänä vuonna on myös syytä juhlaan, sillä tämä niin dorkalla tavalla kliffa aviisimme eli Tsilari täyttää tuon saman tasalukeman. Muistan koska budjattiin sillon ihan naapurissa. Tsilarin 30v juhlavuoden aikana duunaillaan monenlaisia lehteen ja slangiin liittyviä pluggausja bamlaustapahtumia. Itse muistan parhaiten ehkä sen missä oli Alice. Tähän lopuks vielä yks. Mis oli Luxor ja millasia leffoja siellä pyöri. Aika helppo vai mitä. Tais olla. Mut miten hyvin sitä vielä muistaa missä päin joku teatteri aikoinaan sijaitsi. Snadi vihje: gartsa jonka varrella se oli, teki siinä kohtaa mutkan (ja tekee edelleen). Mut vanhoista leffoista tähän päivään. Esmes Regiassa pyörineestä Bob Hopen Kaksois olentoni leffasta oli teksti: ”Yleisö ei tirsku, ei naura, ei huuda – se ulvoo!”. Mut jos multa olis kysytty, et mis oli Astra, niin täytyy myöntää etten olis ehkä tienny. Kliffaa juitsuu hei! Hyvää Uutta Vuotta 2026 vielä kaikille! O samma på svenska! Bamlataan ja skulataan Hara, bamis 7 Tsilari 1 | 2026. Moni muistaa sen kun Hesarissa oli koko sivun ilmotus leffateattereista ja siitä mitä rainoja teattereissa pyöri. BAMIS HARRI SAKSALA Kandee muistaa et Tsilari syntyy ihan tavallisella älyllä (teköäly, läl-läl-lää!) Mis oli se ja se. Vaikka elinympäristömme muuttuu kovalla vauhdilla kaiken aikaa nolliksi ja miinuksiksi eli numeroiksi eli digitalisoituu, niin perinteisellä printtilehdellä, sellaisella ku Tsilari, on edelleen paikkansa, eiks jeh! Kandee muistaa et Tsilari syntyy ihan tavallisella älyllä (teköäly, läl-läl-lää!), mut myös tietynlaisella älyttömyydellä, eli se syntyy slangi edellä eli eräänlaisella slangisydämellä, se on se perusjuitsu. Ja sisään pääsi millon vaan (mä menin joskus ryömimällä salaa takaovesta Kit-Catiin!). Noissa leffasivun pienissä ilmoituksissa oli usein myös lyhyt kuvaus siitä millaisesta leffasta oli kysymys. Ja Metropolin Bussipysäkki leffasta (pääosassa Marilyn Monroe) on tämmöstä: ”Marilyn on näkemisen arvoinen monesta syystä”. S tadissahan oli aikoinaan leffateattereita melkein joka korttelissa, etenkin kantakaupungissa. Käsiä nousee. Valtaosa leffoistahan on vek. Joo, aivan, Hämeentiellä Kurvissa. No, moni tsennaa mis oli Kino-Palatsi eli Espan suunnalla, mut mis oli Pirtti. Onnittelut! Tsilari on tärkeä ja merkittävä osa yhdistyksemme toimintaa. Kandee seurata ilmoittelua. Ritzin Erämaalaakson kansasta taas on et leffa on ”Tarina ihmisistä, joiden veressä kyti viha ja intohimo”. Oliks se niin et kierros kesti noin tunnin. Se oli Fredrikintorilla. Lisäksi Tsilari on stadilaista paikalliskulttuuria jos mikä, se on laatukamaa, sitä on kliffa pluggaa tai vaan plärää tai vaan tsiigailla vaikka fotoja
Snadimpaa ja parempaa Uuden vuostuhannen alus Tsilarist tuli snadimpi ja sit oli jo fyrkkaa slumppaa parempaa papruu. Se alko kans skrivaa Tsilariin. Sit ku oli 20v-bileet, Arska Soisalo skrivas Tsilarin hissaa. Tsilarist tuli siis snygi kanava kertoo siitä, mitä Slangijengi duunas. Voit pluggaa stoorin Tsilarist 5/2016. Saman lehden välis on näköispainos ekast Tsilarista. Turun kirjamessuil 2017 Kari Varvikko (vas.) sai prenikan parhaast kotiseutujusta, jonka se oli skrivannu Hermanni-Vallila-lehteen. Mihin kaikki kunnon stadilaiset lafkat on hävinny, ku ne ei enää ilmottele Tsilaris. Tänäki vuonna duunataan vaan viis numbaa. Taiteilija Eki Mattsson funtsas lehden nimen typografian ja oli muutenkin messis duunaamas lehtee. Eka Tsilari 1996. Jo 1990-luvul messiin tuli Raija Tervo maan ja Eddu Janzonin pakinat, Slangiproffa alko skrivaa Slangilodjuu. Jotenki piti jäsenille kertoo kaikist tapahtumist useemmin. Ekat kybä vuotta Tsilari ilmesty vaan neljä kertaa vuodes. Klaude Bremeril oli kans tärkee rooli lehden alkuvuosina. Sami Garam kutsuttiin jangsterit-osaston veturiks vuonna 2001. Nyt on Tsilarin hugi. Kolmeskymmenes vuodes Tsilari on kasvanu snadist nelisivusest kymmenkertaseks – ja välil bulimmakski. Ekat vuodet on kirjois ja kansis Slangin juhlakirjas Niin gimis on Stadi (2007) Heka Laurell skrivas Tsilarin alkuajoista ja sillosest nykyhetkest. Vode oli päätoimittaja. Perustettiin Tsilari. Y hdistyksen perustamisen jälkeen alettiin funtsaa, ett tarttis jossain bamlaa snygist Slangijengist ja siit, mitä kaikkee se duunaa. Ja taas tarttee spaaraa. Numerost 1/2002 alkaen Tsilarist tuli aikakauslehtityyppinen ja taas betrattiin papruuki. Siin oli bulisti kans stoorei slangiks skidiajoista ja Stadista, hissaa ja mestoi, stadilaisten haastatteluit. Vuonna 2002 Tsilari oli jo aikakauslehti. Ilmotushankinnas jeesas tietty se, mist Heka Laurell skrivas juhlakniigas: vuoden 1997 yhteistyö Kustannus Oy Autotekniikan kans, se hankki ilmotuksiiki. Välillä otettiin kantaa, puolustettiin slangii. Alettiin funtsaa kans – ikuinen ongelma kai! – miten saatas messiin junnumpaa jengii. Tsilariin saatiin kans sillo bulisti ilmotuksii. Arska kertoo, miten Tsilari alko kasvaa. Virve Kuutar (keskel) pokkas toimitussihteerinä Tsilarin kunniakirjan, ettei päätoimittajan tarttenu kahta plakuu kantaa. Niinpä tehokaksikko Arska ja Fjalle ( Åsten) funtsas jäsenbreivin, jolle annettiin nimeks Snadi Tsilari. TSILARIN JENGI TEKSTI VIRVE KUUTAR Tsilari – kolkyt vee Viime vuos biletettiin Stadin Slangin kolmekybäsii. Välil kyl vaan viis. Onkohan ollu pulaa skrivaajist vai fyrkasta. 8 Tsilari 1 | 2026. Vuonna 2007 duunattiin jo viis numbaa ja seuraavast vuodest alkaen kuus. Lehdest tuli snygimpi. Toimitukses oli Vode Sulander, Papu Nenonen ja Supa Santanen. Slangiproffa Heka Paunonen kekkas gamlast slangist nimen. Muutoksen duunas Erkki Johannes Kauhanen, pää toimittajana oli Heka Laurell
Siihen hyyty hakemisto duuniki. 9 Tsilari 1 | 2026. Skabas oli messis 108 lehtee. Ne on digannu slangii ja niil on ollu kunnianhimosii tavotteit duunaa boltsin snygeintä slangiaviisii. Glooriaa Tsilarille Se ett me duunataan snygii aviisii, on kyl hiffattu. Vuonna 2021 Tsilari teki sopparin nettipalvelu Lehtiluukun kans. Aikakausmedia järkkää erilaisii skaboi jäsenlehdillensä, yks niist on paras kansi -skaba. Ja miks toi hakemisto ei sit oo enää niin buli ongelma. duunii! Vuonna 2019 hallitus sit päätti hyllyttää päätoimittaja Varvikon, mä lähin siin samas. Jäsenet voi pluggaa siel Tsilareit ilmaseks, muut voi slumppaa kausitilauksen tai irtonumbii. Buli kustannus on postitus. Ton ekan oli duunannu Eki Mattsson ja tokan Jallu Koski. Vuonna 2024 Tsilari osallistu Kultti ry:n järkkäämään Laatulehti-skabaan. Tsekatkaa itse.” Vaik me toimitukses elvistelläänki noil kaikile prenikoil, paras kiitos meille on kuitenki se, ett pluggaajat diggaa. Sit Lehtiluukus olis koko Tsilarin aarreaitta. Slangiproffa Heka Paunonen oli funtsannu samaa, voisko johonki duunaa hakemiston. Perusteluis pluggas mm. Millainen asenne. Tsilari sai skabas kunniamaininnan. Tsilarist on tullu oikee stadilaisen hissan ja slangin aarreaitta! Ett aarreaitast hittais iisimmin kaikkee kiinnostavaa, ehdotin vuonna 2013 hallitukselle, ett duunattas arkisto, jos ois lista teemoist. Niinhän aika monet pluggaa lehtii muutenki. Stadilaisten aarreaitta Arskan stoorin jälkeen on Tsilarille tullu viel yks kybä lisää. Saatiin ja jeesaamaan tuli Niklas Laxström, joka duunas hakemistolle botnen 2017. Taitto ja paino slumpataan ammattilaisilt ja toimitussihteerillekki bungataan. Snygisti lähti innokas talkoolaisjengi selaan Tsilareita. Tsilarist 3/2017 voit pluggaa, miten äänestäjät hehkutti tota kantta. Yhtä paljon äänii sai kannet 4/2003, ja 5-6/2012. Vaikkei oo fyrkkaa saanukkaan, Tsilarii on ollu aina duunaamas ammattilaisiiki: skrivaajii, fotaajii, taiteilijoita. Lehti luukkuun ladattiin kaikki valmiiks digimuotoset Tsilarit ja lisäks alettiin ite skannaa gamloi lehtii. Saatiin taas upeesti jeesii jäseniltä! Viel pitäs skannaa sinne vuonna 2007 ja ennen sitä julkastut Tsilarit. Kotiseutuliitto järkkäs vuonna 2017 ekaa kertaa skaban, mis ne tsögas parhaita kotiseutulehtii ja parast stoorii. Ja snygisti Tsilari sai kunniamaininnan omas sarjas! Dumarit skrivas perusteiluis:: ”Pääosin slangiksi kirjoitettu lehti tuo esiin slangin kerroksellisuuden, eri aika kaudet ja kielen muutoksen. Lehdestä välittyy intohimo ja ammattitaito myös ulkoasullisesti.” Eikä tos viel kaikki. Skaban dumarina oli Ruben Stiller. Lehtiluukus on kans hyvä haku toiminto: sielt voi hittaa teemoi, skrivaajii ja jopa yksittäisii slangisanoi. Toivotaan, ett hitataan pluggaajii taas seuraavat kolkyt vuotta! Tsilarii duunataan enimmäkseen jäsenten innostuksel. Lehti pitää onnistuneesti yllä niin entisten katupoikien kieltä kuin uusiutuvaa slangia ja tämä kieliperinteen vaaliminen on kulttuuriteko. Se mainittiin erikseen palkinto gaalas ja sai bulit aplodit. Homma nytkähti eteenpäin, ku Heka ehdotti Kotukselle (Helsingin yliopiston kotimaisten kielten tutkimuslaitos), voisko niiden saitille saada Tsilarille oman mestaan. Saatiinki hake misto aika pitkälle. Bulien lehti talojen kans skabas Tsilari tuli komeeesti neljänneks. Tietty vois funtsaa, riittäskö osalle jäsenist vaan netti lehti. ”Juntti luki Tsilaria ja ihastui stadin slangin jazziin.” ja ”Tsilaria lukiessa tulee selväksi, että stadin slangi on asenne elämään. Oli siin ihan sikana Tsilarin juhlavuonna 2016 järkättiin skaba, pluggaajat sai äänestää, mikä on snygein kansi. Mut se ei skulannu kovin hyvin ja painotalo lyftas viel digihintaa. Lisä spaissii Tsilariin tuo pluggaajien stoorit. Juhla vuoden Tsilareist toimitus valkkas kannen 1/2016, Jallu Kosken snygin uuden vuoden kuvan. Mut onneks se ei oo ihan niin buli ongelma – enää. Tää Jallu Kosken snygi kansi tuli neljänneks Aikakausmedian skabas. Siihen asti Tsilareit oli voinu pluggaa Slangin saitilla
KUVA: RAIMO GRANBERG 10 Tsilari 1 | 2026. KUVA: MATTI SNELLMAN. Polku / tie Annantalon seinässä. Lux Helsinki toi talven kaupunkiin ja houkutteli 6.–11. Vuoden päästä Lux Helsinki järjestetään 30.12.2026– 6.1.2027. Evgenija Grossin teokset ovat tarinallisia animaatioita, jotka puhuttelevat koko perhettä. Pari on leikkisä ja ympäristöstään utelias. Mielenkuvituksia on valotaiteilija Heli Suonisen ja äänitaiteilija Klas Granqvistin yhteisteos Kiasman edustalla. Uudenvuoden aatonaatosta alkava festivaali kutsuu ihmiset nyt ensi kertaa juhlistamaan vuoden vaihtumista myös valotaiteen äärelle. Hän on ukrainalainen taiteilija, muotoilija ja animaattori, joka on asunut Suomessa vuodesta 2022 alkaen. tammikuuta huikeat 450 000 kävijää kokemaan valon, värin ja pysähtymisen hetkiä. Hän oli käynnistämässä ja kuratoimassa kolmea ensimmäistä Lux Helsingin lyhtypuistoa. Aleksanterin teatterin sivuoven vierustalla sijaitsevan teoksen toteutukseen osallistui useita Aalto-yliopiston ja Taideyliopiston opiskelijoita Kaisa Salmen ohjauksessa. Keskeinen elementti – muna, kuvastaa ihmisen mieltä ja mielikuvitusta. Valotaidefestivaali laajeni yleisön toiveesta kuusipäiväiseksi, ja ensi vuonna kestoa pidennetään kahdeksaan päivään. KUVA: MATTI SNELLMAN. SNYGI STADI TEKSTI RISTO KOLANEN FOTOT: MATTI SNELLMAN & RAIMO GRANBERG LUX pysäytti ajan olennaisen äärelle Rauhan polku on immersiivinen valoteoskokonaisuus, joka koostuu noin 60 erilaisesta, käsin valmistetusta valoveistoksesta
Teoksen syntyyn voivat osallistua kaikenikäiset. KUVA: MATTI SNELLMAN. Kaksi suurta pintaa kohtaavat: toisella puolella on AURINKO, toisella YÖ. Ympäri maailmaa kiertävä Kaleider on kansainvälinen tuotantostudio, joka tekee interaktiivisia teoksia ja pelejä. Varjo heijastuu Hietalahden kauppahallin seinälle, ja Ruokittakon jokainen lapsi on toive ja rukous: että jokainen lapsi saisi ruokaa ja huolenpitoa. Viimeinen tanssi on teos, jonka kautta Alexander Salvesen ottaa kantaa meneillään olevaan joukkosukupuuttoon, ilmastokatastrofiin ja ihmiskunnan sokeisiin pisteisiin. Valo tekee tilan uudeksi kokemukseksi: Telakan nostureiden kopit muuttuvat valon lähteiksi, suuriksi lyhdyiksi tai majakoiksi. Soleil nuit on veistos, joka leikkii ympäröivällä valolla, ja optinen laite, joka tuottaa värivalon purkauksia. Kaksoistähti Albireo näkyy Suomen tähtitaivaalla, Soleil nuit tulee säteilemään Helsingin yössä myös festivaalin päätyttyä, Lönnrotinkatu 34. Anni Laukka on suomalainen taiteilija, joka tutkii tunteiden maastoa varjon ja valon välillä. KUVA: RAIMO GRANBERG Chapters muuttaa vanhan Teknillisen korkeakoulun päärakennuksen juhlavan julkisivun eläväksi tarinankertojaksi valon, varjon ja äänen avulla. Vaihtuvat valot herättävät nosturit elämään ja valot leviävät Hietalahden alueelle. Melek Mazici on turkkilais-suomalainen kuvataiteilija ja taidegraafikko. KUVA: MATTI SNELLMAN. Max Lapinsuo-Sylwénin uudessa teoksessa laserit piirtävät rakennuksen ajattomat ääriviivat, ja projisoinnit sekä äänimaisema herättävät sen piilevät kerrokset eloon. Valon Huoneet on valotaideteos, joka herättää katsojassa monenlaisia mielikuvia. KUVA: RAIMO GRANBERG. Hän on suomenruotsalainen kuvataiteilija, joka työskentelee monipuolisesti medioiden parissa. KUVA: RAIMO GRANBERG. Sébastien Lefèvre aloitti uransa esittävän taiteen parissa ja on tehnyt valosuunnittelua monille ranskalaisille ja kansainvälisille koreografeille ja ohjaajille. KUVA: MATTI SNELLMAN Twist & Shine muodostaa kauniin maiseman interaktiivisista valoveistoksista
1960. Tän ilmiön nimi on saneeraus. Entäs sen jälkeen, Bärtsi. Tätä on meille klaarannu Mika Mäkelä, kolmanne polven kalliolainen. Viides linja sillon enne. Modernisaation tokas aallos ne saneeras Bärtsin. Duunarikulttuurin ja samal slangin sydänmaita. KNIIGAT TEKSTI: MIKKO SEPPÄLÄ T ää eka aalto me tsennataan jees, ku Heikki Waris skrivas aiheest jo 30-luvun alus legen daarisen väikkärin. Nyt zoomataan skarpisti Kniiga grundaa Mäkelän väikkäriin. HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Draisattiin viis linjaa eikä orkattu ees keksii niille nimii. Se skrivaa iha hitsin tarkkaan tosta kaupunkisuunnittelust ja gryndaamisest. 12 Tsilari 1 | 2026. Eikä niis duunariluukuis ollu samoi herkkui ku jossain Skattalla, skinderin hittas pitskulta ja silleen. Jos sä olit grynderi, sun kantsi pinoo tontti täyteen snadii boksii ja käärii hyyryfyrkat fikkaan. Nykyään Kallioon lesataan kans toi Ku Bärtsi loi nahkansa Bärtsi eli Kallio on Stadin modernisaation tulos. Siin oli Stadilki paine laskee rimaa ja byggaa minimistandardeil jonkin laist kaupunginosan kevytversioo tai halpismallii. FOTO JALMARI AARNIO V. Jokanen tontti selvitellään skarpisti. Kämppää piti saada nopeesti ja halval. Eka aalto oli se, ku duunaristadi födas Pitkänsillan pohjospuolelle. Bärtsis on aina budjattu ahtaasti. Se on valkannu yhen tietyn slaissin johon se zoomaa, sellasen kolmion tos Hesarin, Hämärin ja tsugebaanan välis ku kattaa gamlan 11. Skuru kletraa Porttanii Karhikseen. kaupunginosan. Draisattiin viis linjaa eikä orkattu ees keksii niille nimii. Sen kniiga Laiminlyöty kaupunginosa täkkää ajan 1930-luvult ain tonne 80-luvulle, ku gamlat vedukorttelit revittiin ja tilalle tuli noi nykyset tötteröt
Rubaris pluggaa, et Bärtsi olis ”laiminlyöty”. 13 Tsilari 1 | 2026. Detskut vyöryy siihen malliin, et välil stoori väistyy ja tulee luetteloo. Ne grevas gartsaa oman haussin kohal nii, et söndrattiin gamlat stenupenkereet esmes tuol Kolmannel linjal. Mut tätä voiki pluggaa kans käsikirjana. Tälleen ne bamlas sillon 30-luvun alus ku saneeraaminen starttas. Mäkelän kritiikin pointti onki siinä, et toi Bärtsin kaupunkikuva prakas. Miks pitää mollaa Kniiga on timmii tutkimust, mut on siin samal nostalgine viritys. Kelatkaa vaik tota Ylermi Runkoo, Elkan dirikaa ku liidas kaupunkisuunnittelulautakuntaa. Eka oli valkee ja kantikas, toka musta ja ilma kanttei. Mäkelä stikkaa, et gamla snygi vedu-Bärtsi olis jymyjuttu tän päivän Stadissa. 216 s. Mut hei, eiks toi saneeraus merkannu just sitä et saatiin asialliset kämpät entisten tilalle. Jos siel oli enne ollu joteski yhtenäisii kortteleita, ni nyt kikkailtiin vaa näit tonttikohtasii virityksii. Eniten möykkää ne piti Kill Cityn kohdalla. Krigun jälkeen Bärtsi sai uudet maamerkit. Ja siit tuli paljo korkeempi tai sit matalampi ku vieresestä. Kun sen mutsi flyttas Torkkelinmäelle, siel hittas uuden jännän maailman, siel smyygas snadi garden city keskel kivierämaata. Oli Työvis ja YKK eli Sörkan yliopisto. Tsyrkka ja brankkari tokattiin keskelle. Uus brankkari (1978) oli koko Härmän bulein. Toi suojelu oli sillon aika vähästä. Ne byrootki on jo nykyään lanattu. Nyt saatiin luukkuihin lämpöö, auringonvaloo, lämmint vodaa, sähköö. Ja Timo Penttilä disainas kaupunginteatterin (1967). Sielt hittas saarnamiehii ja hoitsui, setlementtii ja bibluu, kanikonttorii ja säästöpankkii. Tää museo avattiin vuonna 1989. Se oli nakuklabbi bärtsiläinen, ei se spiidannu takas sen gamlaa himaa. Ketään ei napannu tsiigaa, et mitä siin naapuritontil staijaa. Mäkelä skrivaa kaikist niist kaavottajist ja päättäjistä ja gryndereistä ja arkkitehdeist, niistä ku saneeras Bärtsin. Sen duunaripappa flyttas Toverin byggaan, sen musikanttifaija dumattiin virkamieheks Ympyrätalon suolakaivokseen, se ite budjas Hesarilla ja braijas Brahiksella. Mut onneks duunarihimaa oli muuallaki ku Kalliossa ja on sitä suojeltuki. Yleensä se uus bygga ei tullu gartsan reunaan, vaan vedettiin sisään. Heikki ja Kaija Sirén disainas Stadin sosiaaliviraston (1965) ja Kopin Ympyrätalon (1968). Bärtsin maamerkkei Bärtsi oli duunaristadii, ja just sen takii sinne pukkas alust asti monenlaist sosiaali puolen toimijaa. Se tuli siit ku Bärtsin tonteil oli roisisti tota rakennusoikeutta ja uusille vuokrataloille lätkästiin verovapaus. Mika Mäkelä: Laiminlyöty kaupunginosa. Simppelisti duunattiin rumaa tötsää ku ei mallaa ympäristöön. Stuidut byggas siihen Lyyra-korttelin, ku veti sit stuidut konkkaan. Ja toi sama Kirstarin jengi oli sit starttaamassa 90-luvul tätä nykystä Slangijengii. Räystäslinjat ei klaffannu millonkaan. Mut täs kniigas ei tsiigata Sörkkaa, Alppiharjuu tai Valggaa, vaik kylhä duunarit budjas yhtä lail siel. Ja samal se gamla Bärtsi katos veks. Ja ne hittas Alppilan Kirstarilta just passelin byggan. Tai no joo, Mäkelän oman perheen stoori on otettu messiin. Kelatkaa vaik Gresaa, Käbistä, Valggaa ja Alppilaa. Jos sä olit grynderi, sun kantsi pinoo tontti täyteen snadii boksii ja käärii hyyryfyrkat fikkaan. Siltasaari. AtlasArt. Stadissa ne rupes jo 70-luvun lopul tsiigaa mestaa duunarikämppämuseolle. Stadin omat byroot Siltasaarenkartsan kahta puolta (1981) jyräs sellaisen 1800-luvun vedubyggan ku oli viel originaali käytös, kersalana. Puu-Kalliosta kivikaupungiksi 1933–1986. Se suree, et se hassattu. Toisaalt jengi skagas jo sillon 50-60-luvul, et ei kai täs vaan bygata modernii slummii sen gamlan slummin päälle. Sen sijaan tää kniiga ei karseesti bamlaa siit, mimmost oli budjaa Bärtsissä ja mitä folkkaa se oli. Ei puden pudee, kaikki tyhjät tontit vaan täyteen tötteröö ja tötteröt täyteen yksiöö. Helsinki 2025. Se flekkas sit syksyl 1979, ja sinne Kunta talon (1982) monttuun uppos tää viimenenki Bärtsin gamla kortteli
Nyyssönen samlas slangii 1916 Sörkassa ja skrivas esmes: ”Fatši tuli kännissä himaan ja stikkas mutšia ööliflisulla knuppiin.” Fyllassa on selvä svedusana (i fyllan). FOTO: HARRI AHOLA/HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Suomen svedumurteissa on kans harvinainen sana jorra, jurra ’puhuu kovalla äänellä, pitää metelii’. Stidi, stidi viina ja stidiviski on ollu puuspriistä duunattuu viinaa ja tikku ja tikkuviina samaa litkuu, Alkon halpaa Pöytäviinaa. 1974. Foto on otettu Toka Linjan ja Siltiksen kulmassa v. Sillä on päheet suulispokat. Kolme gamlaa sanaa Niin kauan ku Stadin slangii on bamlattu, on oltu fyllassa, kännissä ja jur rissa. Mut sanan alkuperä löytyy ruotsin gamlasta puhekielestä ja Stogiksen slangista. Tinassa olo ei oo liittyny tinaan (metalliin), vaan senkin taustalla on denaturoitu taloussprii tai lamppuöljy. Siit on saatu suomen murteisiin ja Stadin slangiin känni. Tätä listaa voi jatkaa vaik sanoilla stidissä, tikussa ja tinassa. Mut suomen murteisiin fylla-sanaa ei just oo londattu. Vaikka tinatööri-sana on jo länge häippässy Stadin puhekielestä, siitä muistuttaa viel ilmaus olla tinassa. Brenkku tarkottaa viinaa yleensä, spitta on pirtuu, tenu denaturoituu talousspriitä ja ööli olutta. Gamlas puhekieles sitä kutsuttii tinatööriks. Silti sekin on saatu svedusta. Suomen murteissa jurri tarkottaa ’jääräpäätä, jöröö, juroo’, mut siit on ylimalkaan vaan muutama hajatieto. Fyllassa, kännissä ja jurrissa Stadin slangissa on vilt sanoi ku tarkottaa humalassa oloo, lähes kaks ja puolsataa. Jurrin alkuperä ei aukee yhtä iisisti. Stadissa ruotsinkieliset kundit on sanonu vaara djuuret tai Uudenmaan svedumurteen mukaan vaara juuret, suomenkieliset on alkanu sanoo olla jurrissa. Einar Valtola (s. Ruotsin kirjakieles sana känning tarkottaa mm. 14 Tsilari 1 | 2026. Niissä on jo 1800-luvulla ollu ilmaus vara djuret ’vara dödligt berusad’ eli ’olla hengenvaarallisessa humalassa’, esmes ”Jag är ej djuret, jag, mer än de andra.” (1864; SAOB). Känni on taas päinvastainen tapaus. Suomen svedumurteissa se esiintyy lisäks sanonnoissa ku tarkottaa humaltumista, esmes hava en (liten) känning, vara (litet) i kännin gen ’olla (vähän) humalassa’. Ruotsin kirjakieles on kans sanonta i fyllan och villan ’humalassa’. Siinä niit oli 35, lähes kaikki samoi ku Stadin slangis. 1899) muisteli: ”Dalkkari divaa vaan spittaa ja aina se on fyllassa.” Väiski Salomaalla (s. Svedusta on saatu monii humalassa oloon viittaavii ilmauksii. 1910) oli erikoinen tapa: ”Mä muistan ku mä perkele olin jurrissa, ja mä goisasin aina siinä gresillä, siin Builiksen bärtsin vieressä.” J. Svedussa sananalkunen kääntyy ä:n edellä yleensä tš:nä tai ts:nä: tšänning, mut Uudenmaan svedumurteissa se ääntyy k:na: känning(en). Äijä draisaa lonkkaa fyllassa. Se näyttäs suomalaisperäiseltä sanalta ja siit on bulisti tietoja suomen murteista, osa tosin aika nyyii. ’tuntemusta’. Brenkussa, stidissä ja tinassa On kans semmosii humalassa oloo tarkottavii sanoi, ku perustuu siihen, mitä on divattu, esmes olla brenkussa, spittas sa, tenussa ja öölissä. SLANGILODJU TEKSTI: HEIKKI PAUNONEN S otasanoma-nimises aviisis oli 1.5.1939 snadi juttu ”Rakkaalla lapsella on monta nimeä”
Niin on saatu ilmaus olla seipääs sä ’humalassa’. Friidu pullottaa talousspriitä. SMS = Suomen murteiden sanakirja. Stadissa on oltu kunnolla knöölissä eli ’humalassa’. Ja oikeestaa on sama juttu, ku ollaa (k)nuppi turvoksissa. Suomen svedumurteissa on vara i knölen ’olla pienessä sievässä’. Flänä-sanaa on käytetty kans ’vinosta’. Brenkkuhandeli Mussalla v. Siin on taustalla slobosana stakán ’juomalasi’. Foto on alun perin aviisista Elannon Mehiläinen. Mut on toinenki sana, mis on tapahtunu sama merkityksenkehitys. Sitä vastoin suomenkieliset kundit on yhdistäny stakassa-sanan svedun seivästä tarkottavaan sanan stake. Näyttäs siltä, ett sen alkuperä löytyy suomen murteiden sanasta länässä ’lytyssä, vinossa, kallellaan, lintassa’. Joku voi froogaa, miten siitä on päästy humalassa oloon. Olla seipäässä on tosin voitu johtaa ilmauksista olla stidissä ja tikussa. SAOB = Svenska Akademiens Ordbok. Samalla sen yhteys slobosanaan stakán ’juomalasi’ on lopullisesti hämärtyny. Ne kaikki on gamloi sanoi. Slangissa on tavallista liiotella suuntaan tai toiseen. Gamlassa Stadin slangissa vara i sta kan -ilmaus on muuttunu asuun olla stakassa. Svedussa ja Suomen svedumurteissa on sana flen, ku tarkottaa ’(ihonalasta) kyhmyy, pahkaa, pattii, turvotusta’. Ei oo ees saletti, onks nää sanat samaa alkuperää. Lopulta on kuitenki vaan yks tähän aihepiiriin liittyvä venäläisperäinen ilmaus: olla stakassa, ja sekin on kiertäny Stadin slangiin svedun kautta. Odottas, ett niit olis londattu kans slobosta, varsinkin ku kundeilla oli tapana kaveeraa venäisten solttujen ja kasakoiden kans ja siitä on jääny slangiin monii sanoi. Stakassa ja seipäässä Svedusta on saatu monii humalassa oloon viittaavii ilmauksii. 1952. Flenassa, flänässä ja knöölissä Humalassa voi olla kans flenassa, flänässä tai flenskassa. Haminan Sanomissa puolestaan skrivattii 11.4.1893: ”waan samalla hetkellä tulee [erääseen hotelliin] joukko miehiä aika flenskassa tahi toisin sanoen päihtyneenä isolla huudolla ja melulla.” Näiden sanojen alkuperää on hankala selvittää, sillä tällä kertaa svedustakaan ei löydy yhtä selvää originaalii ku vaikka fyllassa ja kännissä -sanoille. Mut on toinenki vaihtoehto. 15 Tsilari 1 | 2026. Suomen murteista on kans pari tietoo sanoista flena ’vino’ ja flenassa ’vinossa’. Stadissa ja Viipurin gamlassa puhekielessä on ollu ilmaus vara i stakan ’olla humalassa’. Flenassa ja flenskassa voi siis olla samaa alkuperää ku flänässä. Esmes Nummella: ”Flenskas ne oli joka ikinen äijä” (SMS). Sananmukasesti vara i sta kan tarkottaa ’olla juomalasissa’. FO TO : V O LK ER V O N BO N IN /H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O . ”Spitta-aikana faija tuli usein himaan flänässä”, muisteli Kalle Stenvall. Monet humalassa oloo tarkottavista ilmauksista on kuvaavii, esmes olla linssit (tennarit) vinossa, nahat silmillä, pellit kii, perseet olalla, vintti pimeenä, äly ämpärissä. Ruotsin puhekielessä ja Stogiksen slangissa knöl on tarkottanu kans ’humalaista’, puhekielessä kans ’törppöö’, Stogiksen slangissa kans ’päätä’. Se on knöl, ku on alunperin tarkottanu kans erilaisii patteja. Flenskassa oltii muuallakin. Tätä listaa voi kuka tahansa iisisti jatkaa. FO TO : H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O . Siitä on suomen murteissa kans f-alkusii muotoja flänään, flänässä, esmes ”Asia meni flänään (’myttyyn, huonosti’)” Tuusulasta ja ”Hattu on flänäs” Askolasta
Lopun seesteisessä kohtauksessa hän laulaa P. Siitä lähtien miehen haaveena on ollut tehdä ”esitys itsestään ja mutkikkaasta suhteestaan idoliinsa”. Toinen osa, Kasvu ja kukoistus sai ensi-iltansa Performance Sirkuksella Kaapelilla kesällä 2023. Esitys on Höyhentämön pääohjelmistossa. Hän on esityksen tuottajan KOM-teatterin työntekijä, joka soittaa kitaraa väkevästi. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Otto Nyberg, näyttelijän sukupolvikaveri Taideyliopiston ohjaajaopinnoissa, kertoo Kuinka tulla Tapio Rautavaaraksi -kantaesityksen käsiohjelmassa, että ”viihdyt, eläydyt ja tunnet kaikkia niitä tunteita, joita esitys sinussa vain suinkin herättää”. 16 Tsilari 1 | 2026. Teossarja etenee luonnon kiertokulun mukaan. Alkhatib on tavattoman ilmeikäs näyttelijä, jonka silmät pyörivät päässä ja nauravat katsojille. Alkhatib tavoittaa taitavasti rauhallisen esitystyylin hiljaisella ja kertovalla äänellä. Tämän jälkeen näyttelijä tavoittelee samanlaista liukastumista märällä lattialla kuin minkä Tapio Rautavaara koki kohtalokseen Tikkurilan uimahallissa. Youssef Asad Alkhatib tarttuu oivasti Tapio Rautavaaran suosittuun hahmoon näyttämöllä. Tavallinen suomalainen Rautavaarahymy Syyrialaistaustainen, Suomessa teatterikorkean käynyt näyttelijä Yous sef Asad Alkhatib saapui Suomeen 16-vuotiaana ja löysi ystävänsä Tapio Rautavaaran äänimaisemasta. Hän tunnisti äänessä ja esikuvassa jotain itsestään. Ensimmäinen osa Kai puu kuvasi 2021 kevään ensimmäisiä ilmiöitä: Kuinka kasvin siemenet heräävät eloon pitkän talven jälkeen. M erkityksellinen kulttuurikokemus voi syntyä myös kotona, kun ikääntyneiden helsinkiläisten muistoista tehdyt laulut tekevät kaupungin näkyväksi ja kuuluvaksi heidän omasta näkö kulmastaan. Kuihtuminen ja kuolema valmistaa elämän lakastumiseen Kuihtuminen ja kuolema on kolmas ja viimeinen osa Just a Gardener -esitystrilogiasta. STADIN SYKE TEKSTI RISTO KOLANEN Kulttuuria talven pakkasviikoilla Musiikkiteatteri Kapsäkin lauluntekijöille Veera Railiolle ja Johanna Vikstenille myönnettiin Helsingin kulttuuriteko -palkinto 2025 Juurilauluja -toiminnasta, jossa tuodaan taide osaksi arkea. KUVA: JANNE VASAMA. Uutena suomalaisena hän oppii suomalaisten miesten juomatavat vodkataskupullonsa kanssa. Kuolema on yksi harvoista asioista, joka koskettaa meitä kaikkia sukupuoleen, alkuperään, luokkaan, etuoikeuksiin, taitoihin ja lajiin katsomatta. Alussa Rautavaaran ihailija laulaa Kulkurin iltatähteä ja muita sodanjälkeisiä lauluja voimakkaalla otteella. Se sijoittui keskikesään, jolloin luonto on kukkeimmillaan. Annamme valtaisat aplodit usealla spontaanilla standing ovations -huomionosoituksella. Vajaan tunnin esityksen alussa meitä odottaa Kaapelin Turbiini salissa Taavi Hasunen. Mustapään alias Mart ti Haavion Sinistä unta, joka kertoo Nukkumatista. Butotanssia ja videotaidetta yhdistävän teoksen koollekutsujana, koreografina ja yhtenä tanssijana toimii Minja Mertanen. Esityksen keskiössä on kysymys, kuka minä olen tässä yhteisössä
Hän puuhaa enemmän multimedian kanssa. Vuosaaren tilajakamossa, entisessä lukiossa, esitettävä tulkinta on sekä erilaisia äänellisiä, kielellisiä ja musikaalisia että visuaalisia, materiaalisia ja tilallisia ulottuvuuksia hyödyntävä nykyesitys. Faustin kuole mansa jälkeen laatima oma kohtainen parti tuuri perustuu Maksim Isaevin käsikirjoitukseen. Kuolema on yksi harvoista asioista, joka koskettaa meitä kaikkia sukupuoleen, alkuperään, luokkaan, etuoikeuksiin, taitoihin ja lajiin katsomatta. Teatteri haastaa yleisöä pohtimaan omaa elämäänsä ja yhteiskuntaa laajemmin. Ohjaaja Semchenko esittää aika sanatonta roolia. Mitä sitten tapahtuu?” Omaääninen teos tutkii fyysisen ilmaisun ja nykydraaman keinoin, miten raha vaikuttaa yhteiskunnassamme ja ihmisten arjessa. Esityksessä tanssivat lisäksi Giorgio Convertito, Petra Haapio, Aarni Korpela, Juha Sääski ja Paula Tella. Teos ohjaa ajattelemaan omaa suhdetta rahaan ja rahan suhdetta yhteiskuntaan. Raha haisee konkreettisesti näyttämöllä. Tekijät väittävät, että aikamme suurin vaikuttaja Raha tekee kuolemaa: ”Sen valta heikkenee ja samalla sen voima vahvistuu. Esityksessä Mansikka ja Mustikka rakentavat parempaa maailmaa. Risto Härkönen on tehnyt kaksi sattuvaa laulua ”Kulissit” ja Venytän senttiä”, jotka terävöittävät sanomaa. Ilmaisuherkkä Anastasia Trizna kantaa Faust-esitystä Vuosaaressa. Esityspaikka Kupla on entinen pankkisali. KUVA: KIMMO KOVANEN. Omasta mielestään niin tekevät myös Kruunupäät ja Ministeri. Esityksessä käytetään koko ajan kolmea kameraa, jotka kuvaavat esiintyjien kasvoja, usein hyvin läheltä. Mefistofeles taas ei ole nyt pimeyden herra, vaan pikemminkin maailman kaikkeuden takakujalla sijaitsevan ”kasinon tylsistynyt diileri, joka heittää noppaa vain omaksi huvikseen”, kertoo esittely. Hän säestää lähes taukoamatta mandoliinilla repliikkien etenemistä ja vastaa ”Makaroni laulusta”. Tärkeässä osassa on musiikista vastaava Anu Myllyniemi, joka on vaikuttanut koillisen Helsingin kulttuuritoiminnassa. Pia Serkkola säästöleikkaa, Pirre Toikkanen kauhistuu. Kollektiivi esitti tammikuulla näytelmän Rahasta. Kolmas osa, Kuihtuminen ja kuolema etenee luonnon syyskauteen ja talvehtimiseen: lakastumiseen, mätänemiseen, käpertymiseen ja hiljaiseen kuoleman prosessiin. Minja Mertanen on pitkän linjan butôtaiteilija. Häneltä sujuu suomen ja venäjän vuorottainen puhuminen. 17 Tsilari 1 | 2026. Tekstistä vastaa työryhmä: ohjaajadramaturgi Kimmo Kovanen sekä näyttelijät Pia Serkamo ja Pirre Toikkanen, jotka tekevät 1,5 tunnin aikana eräänlaisen vaatteiden vaihdon ennätyksen. Monipuolisesti multimediaa hyväksi käyttävä teos Faustin elämästä ja kuolemasta on saanut alkunsa Isaevin ja Semchenkon kuuluisassa AKHE-undergroundteatterissa ennen heidän maanpakoaan Venäjältä. Kuulemme paljon meteliä, näemme välkkyvien valoefektien alla pörrääviä ruumiita, huutoa tyhjyyteen. Faustin tarina nyrjähtä neenä punkkeikkana Helsinki 98 -teatterin syystalvessa Vuosaaren näyttämöllä nähtiin uusia ensiiltanäytelmiä. Herkkäkasvoinen Anastasia Triz na on pääosassa uskomattoman taitava. Kyseessä ei ole valistuksen ajan oppikirjojen jalo etsintä, vaan pikemminkin ”myöhäisillan punkkeikka”. Tohtori J. Rahastaesitys puhuu siitä, mistä on puute Sisaret-kollektiivi on tuottanut kymmenen vuotta rohkeaa ja ajatuksia herättävää nykyteatteria, joka syventyy yhteiskuntaan ja nykyihmisen kipupisteisiin. KUVA: PAVEL SEMCHENKO. Piti improvisoida. Samalla esitys juhlistaa elämää, luonnon kiertokulkua ja syklisyyttä. Idea ja konsepti kuuluvat Helsinki 98:n aiemmista tuotannoista tutuksi tulleelle visuaaliselle taikurille Pavel Semchenkolle, joka pakeni Venäjältä Suomeen maalis kuussa 2022. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Tässä esityksessä Faust on ”metafyysisen totuuden tavoittelija”, jota kukaan ei nostanut jalustalle. Se asettuu välillä rikkaan perspektiiviin, välillä köyhän. Taiteellinen visio on tuoda teatteri lähemmäs ihmisiä ja herättää yhteiskunnallista keskustelua. Hän kertoi esityksen jälkeen, että yhdessä aiemmassa näytöksessä kamerat eivät toimineet lähikuviin. Serkamo ja Toikkanen astuvat näyttämölle ulos pankkiholvista, jonka Kovanen sulkee sen jälkeen. Minja Mertanen on pitkän linjan butôtaiteilija, joka on työskennellyt butôn parissa yli 20 vuoden ajan. KUVA: PAULA TELLA. Faustin Helsinki 2025 -version kantaesitys oli 10.12.2025 ja jatkui tammikuulla
Nimi oli jo silloin Helsinki by Night. Fillarill joka mestaan Bremerin suku on näitä Kuliksen huvila stadin pioneereja ja isovanhemmat byggas 1910-luvull talon Armas Lindgrenintielle. Tääl pyöri punkkarii, diinarii, fiftarii tai teddy-boyseja, hippejä ja muita hämyjä. Siellä Steffe on födannu 1953, mut perhe flyttas seuraavana vuonna kerrostaloon Hertsikaan. Mä budjasin siihen aikaa Laajikses. ”Kelle sä kuvaat, Hesarille vai kytille?” Duunii Steffe haki Hoblan Pressfotolaftkaan 17-vuotiaana, ekaks pimiön puolelle ja siit fotarikisälliks aviisiin. 1970-luvull nuoret oli Steffen mukaa oikeestaa väkisin ulkoistettu. ”Mitä sä mun muijaa stalkkaat”, huus kaveri ja pamautti suoraa daijuu. FOTO: RAFU NYBERG. Oliha sen faija Caj Bremer (96) tunnustettu tekijä jo 50-luvult asti. Se et Steffe rupes fotariks ei ollu iha itestääselvyys, vaikk nii vois kuvitella. Fotas aviiseihin nii silmäätekevii ku laitapuolen kulkijoit ja muotii Stadin kartsoilla eikä studioss. Ei ollu Eka taidekuva synty faijalt londatull kamerall. Mä vakuutin, et kysees oli iha oma projekti. Mull oli tietty esikuva. Ekan viiden viikon saldo on 30 000 kävijää ja samaa rataa on jatkunu koko joulukun. Niitten frendit äkkäs et ”Toi mulkku otti foton”. Pariisis vaikutti 1930-luvull fotari Brassaï (oikeelt nimelt Gyula Halász, Unkarist), joka oli tehny näyttelyn ja kirjan Paris de la Nuit ja siin dokumentoinu öisii näkymii. Pyysin lupaa ja toin seuraavall kerrall vedoksii mukaa ja dilkkasin niille. Tunneli oli jo olemass, mut metro tuli vast 1982. Mut mä halusin kuvaa just nuorta jengii, mestoi ja fiiliksii, nimenomaa yöllä. Mutt kyll mä otin pari kertaa turpaanki. sisämestoi miss hengais, jote oltii kartsalla. Eric Clapton Kulttiksella 1967. Lehtifotarin hommii tuli tehtyy nii Hoblan ku Suomen Kuvalehden pestis. Mut Steffen into fotaamisee sytty vähä sattumalt, ku se londas kameran faijalt Creamin konserttii Kulttiksell 1967 ja sai napauttuu Eric Claptonist yhe kuvan, joka vast pimiös paljastu fiilikseltää täysosumaks. Yks kerroist oli, ku Steffe oli napannu Tunnelin rullaportais kuvan suutele vast rokkariparist. 1974-1980 vuoross oli sit iha seriöösii opiskeluu Atskin fotolinjalla. Vuonna 1962 valmistu talo Marjaniemen Puolaharjulle ja kolme vuotta myöhemmin seurasi ”maanpako” Sipoon STADILAISII TEKSTI: RAFU NYBERG KUVAT: STEFAN BREMER & RAFU NYBERG Steffe Bremer: Stadin yön tunnelman tavoittaja Hakasalmen huvilaan tipahtelee tasasesti jengii, vaikk on ankeenpuoleinen blåsis ja umpiharmaa keli joulukuun aluss. Yks idis oli tutkii, mitä erilaist jengii luudas Stadin yöss. Assan seutu veti puoleens kaikenlaist porukkaa nii Stadista ku lähiöist. Ei siin sit auttanu muu, ku shingraa nokka valuen dösään ja suunnata himaan. Yks osa nykyist näyttelyy on setti, jonka Steffe fotas 1976-80 ja kasas luopputyönään Vanhan Gallerian 1983 (Vanha Ylioppilastalo). ”Kelle sä kuvaat, Hesarille vai kytille?”, kysyttii. Nää Assan eri jengit oli aika vihoiss keskenää ja siin oli sellast vaaran tuntuu joka puolell, ku mä kiertelin kameran kanss. Siit tuli hyväksyntää jengien liidaajilt ja sain vähä luottamust. FOTO: STEFAN BREMER Pyysin Steffee nimeemää oman feivoritin näyttelyst ja se valkkas tän: Laura Jäppinen ja varjohemmo Bela Lugosi -klubilla Kalle XII tiloissa (1982). S tadin öinen kulkija, fotari Stefan Bremer (72) on viis vekkaa sitten öpnannu näyttelyn Helsinki by Night ja vaikk fotot on yli 40 vuoden takaa ne tuntuu puhuttelevan edellee
Se antaa edellee loputtomasti inspistä. Oli Bela Lugosi -klubi Natsalla, joka kokos kaikenlaist Post-Punk hahmoo ja Einstein a Go-Go -klubi Kaisikses, joka londas nimen ja esikuvan Lontoost. Ja Hakasalmen huvilan viikonloppujonojen perusteell tuntuu, ett tää sama inspis kelpaa muillekin. Tän vanhempien kidnappauksen landelle koin melkee rikolliseks ja täytyy sanoo ett toive takasin muutost Stadiin kyti koko ajan. FOTO: STEFAN BREMER Helsinki by Night Hakasalmen huvila (Mannerheimintie 13b) Avoinna ti 11-19. Ja se kolahti joteki totaalisesti. Musa ja oudot tyypit on aina kiinnostanu Steffee, mut jossain vaihees 70-luvull kaikki musakiksit oli jääny aika laimeeks. Oon ilonen, et oon saanu budjaa lähes koko ikäni täss stadis. Synkkänä ja hämyisenä, mutta silti upeena näyttämönä aidon makuselle elämälle. Fiuden ja ajotsetin se hommas vast yli viiskymppisenä. Yhteiskuviost synty muun muas levy kansi bändin studioalbumiin Bang kok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks vuodelt 1981. Tänne födas erilaisii klubei, joiss liikku kiinnostaavaa jengii. Ke-su 11-17 Näyttely avoinna 30.8.2026 saakka. Klubijengi näytill Näyttelyn kolmas aihepiiri on Stadin klubiskene. Pyörin kamera handus sekä stagell et yleisön joukos ja bändien tyyppien kanss synkkas hyvin. 80-luvull alko tapahtuu juttui, joist kapakanpitäjätki hiffas, ett nuorisol oli fyrkkaa ja ne vois olla jopa maksavii asikkait. Se on messis joka otoksess. Pressan yöklubi oli kanss 80-luvun aluss kiinnostava mesta. Bändi oli nimeltää Hanoi Rocks. Ei korosta ittee, eikä pyydä ketää poseeraa, vaa nappaa fiiliksen iha lennost. Kuliksen skolen ilmapiiri oli mun makuun vähän turhan snobbaileva, mut onhan silt ajalt paljon frendei iha tähä päivää. Vuonna 1986 Steffe flyttas Tölikaa, 90-luvull Rööperii ja viimeset parikyt vuotta eri mestoihin Ullanlinnaa. Tää kapinallisuus nousee kyl pintaan välill edellee, vaik on särmät vähä hioutunu. Siit tuli jonkinlaine tavaramerkki, jota muutki bändit kute Sielun Veljet ja Pave Maijanen halus omii plattoihi. Rockskenen hovifotari Yöelämän dokumentoinnin lisäks Steffe tunnetaan vaihtoehtosten bändien fotaajaana. Pitkää Steffen tavaramerkkinä oli, ett se liikku fillarill joka mestaa, mikä on aika työläst ku funtsaa, et fotari joutuu roudaa kaikenlaist kalustoo mukanaa. Siin oli sellast energiaa stagell, ett se vaan imi mukaa. Sex Pistols ja punk toi jotain tuoretta tekemisee, mut Suomen skene oli aika vaatimaton. Tietysti vähä lievitti, et Steffe kävi kuitenki skolee koko ajan Kuliksess ja liikku Stadiss edellee. Michel Monroe ja Andy McCoy Tavastialla 1981. Jossai vaiheess kundi oli jopa Sipoon demokraattisten nuorten bamis ja valkattii melkee kunnan Turisti lautakuntaan, kunnes joku hiffas, et se oli alaikäne. Kiinnostus musan seuraamisee poiki yhteyksii. FOTO: STEFAN BREMER Yöllinen temppu Steissillä 1978. Vaikka useimmis fotois ihmiset on messiss, yks tän näyttelyn hahmoist on kuitenki Stadi. Siin oli käytetty Steffen kehittämää tekniikkaa, jos värjättii mustavalkokuvii eri kemikaaleil. Pikkubroidi Max Bremer houkutteli tsekkaa yhtä nousevaa bändii Tavas tialle syksyllä 1980. Kalkkirantaan, joss isovanhempien kesähuvilasta tuli ympärivuotien hima. Steffe oli aika lailla vasemmalle kallellaa. Joo, mä myönnän ett se ois kyll voinu helpottaa elämää aika lailla, jos toi ois tapahtunu aikasemmi. Fotaajana oon aina liikkunu tääl hakemass kartsan tapahtumii ja hahmoi. Tavastia ja Lepakko oli siihe aikaa mestoja, joiss Steffe nähtii usein fotaamass. Tää törmäys snobbailevaan ilmapiiriin johtu osittain poliittisist näkemyksist. Nykyää se tsiikaa Johista himafönsterist Ohra nan talost. Nää mestat ja niitte yleisö näkyy näyttelykuviss omas, hämyses valoss, joss fotaaja vaa tarkkailee tunnelmaa
Tää keikka on ylläri, niitten skuffailuist ei etukäteen toitotella, eikä yhessäkää Stadin kivijalkabuidus tykättäs kyttyrää, vaik noi jätkät sattuis ens kerralla bromssaa just niitten kohdalla. STADILAISIA TEKSTI JA FOTOT: SEPPO PALMINEN On torstai, tammikuun puolväli. Toisel niist on kalpee skegge ja toisel stebu handussa. 20 Tsilari 1 | 2026. Kaks gubbee smyygaa snadiin buiduun. Stikkaa snögee, mut rekkarilla DOR-2 kruusattu fiude parkkeeraa frekisti Tölikan spädälle gartsanpätkälle