vuosikerta | Hinta 10 €. Valo kävi Stadissa Nro 1/2024 | Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti | 29
Stadin Dorkien komitea dilkkaa ne Petra Tandefeltille. Se fiksaa sun rillis ja hioo uudet linssit sun pokiis. Tsiigataan kimpassa, millanen Tsilari nyt on duunattu, ja tsekataan, mitä jengi siit funtsaa. Dorkan paprut on arvokkain spettari ku tosi stadilaiselle voidaan skrivaa. Freda 26 Vesa Pallasvesa on HTD ja oikee optikko. Pyydettiin mestoille kans Slangikuoro Matti Reittamon johdolla. Musaa serveeraa Slangijengin bamis Hara Saksala ja Stadin Kundi 2023: Olli Ahvenlahti. Eikä siin ollu ees kaikki. Taas kerran meil on tarkotus saada meggeen (ainakin melkein) kaikki ne tyypit, ku on Dorkan papruilla sertifioitu. Ku meet, ni kerro, et sä oot kans slangidiggari. Kantsii tulla jo 16.30. Dorkan paprut dorkan paprut Dorkan paprut dorkan paprut dorkan paprut Tän Tsilarin no 1/2024 UMPIDORKAT JULKKARIT Kansallisteatterin Willensaunassa Bergbominkujalla, tiistaina 27.2.2024 kello 17. Tällanen hiivi dorkuutta yritetään harvoin änkee yhtä aikaa samaan mestaan. Tuu mestoille moikkaamaan Hyvällä Tavalla Dorkaa numero 11.. Kandee tulla treffaa frendei. NÄÄ ON TAAS NE TSEMBALOIT, JOIT EI KANTSI MISSAA
Kuutar & R. Samovarbarissa ei tartte divaa mitään pussiteelitkuu. Pääskyvuori 28 Daggaribisnes R. vakkarit 4 Snadit 5 Hedari S. Lindell 32 Alpertti who. Käpy 100 v. Kainulainen 16 Skidinä Melkis R. KANNEN FOTO: RAMPE KUITUNEN. Anikari Pottumaasta keskiluokan unelmaks. FO TO : V IR V E K U U TA R . 3 Tsilari 1 | 2024. Wisser R. Aatelisneito on HTD 11. Minnaile LUX Helsinkii s. Lainela 19 Gamla slangi E. Mattsson 31 Me skulataan T. Kolanen 33 Rehupuntti J. SISIS Stadi ja sen mestat 12 Lentoon Skattalt M. O. 14. Palminen FO TO : M A R IT H EN R IK SS O N . Paunonen 22 Stoge kulkee K. 8. Nyberg 39 Slangi järkkää Stadilaisii 10 Nyya hallitus V. s. Lainela 20 Skoudet, kytät & slurkit H. Palminen 6 Yhteystiedot 7 Bamis H. 26. s. Saksala 24 Stadin syke R. Lilja 30 Slangispaissii S. Jormanainen 34 Skabat 35 Slangi blisaa 36 Pluggaajat 37 Slangijengi 38 B
FO TO : M A R IT H EN R IK SS O N . Virve Kuutar Penan fotoja Mummon mökistä Bulisti snögee Stadin Slangin jäsenen Pentti Riutun fotoja oli tammikuus esillä Kinaporin palvelukeskukses. Pena lysnaa, ku näyttelyvieras hehkuttaa fotois olevaa fiilistä – ihan ku Tšehovin novelleis. Niinku nimikin kertoo, niiden idis on saada jengi skriinaan. VK Peacockiin skriinaamaan 4 Tsilari 1 | 2024. Ne oli esil tammikuun loppuun. Mut varmaan meil on kuitenki iisimpää ku jossain landel, mis pitää auraa tai kolaa pitskut ite. Tänä vuonna niiden eka proggis on Vatsasta puhujat eli bamlataan magast, ja skriinataan ongelmille, mitä magaan liittyy, aika monel se on liian buli. Niinku sitä aina välil on. Näyttelyst sai kans slumppaa näit Penan fotoi. Niiden päänäyttämö on Peacock Lintsillä. Ja sit on vaikee hittaa jo mestoi, mihin sitä gartsoilt työntäs ennen ku ylimääräset ehditään roudaa lumenkaatomestoille. Sitä veti Blues Broidi Olli Anikari. Ei mikään iisi duuni nykyään. Fotoissa oli fiiliskuvii mökistä ja sen pitskulta. . Niiden ei kyl tartte funtsaa, mihin sitä snögee lykkii, ku peltsii riittää. Välil joutuu dallaa, nii et snögee on nilkkoihin asti, ku ei ehitä putsaa jalkakäytäviikään. FO TO : V IR V E K U U TA R . VK FOTO: VIRVE KUUTAR. Jos tekee mieli saada omalle seinälle vaik foto, mis vanhat verhot heilahtelee tuulessa ku tšehovilaises tunnelmanovellis, kandee froogaa Penalta, jäiks fotoi viel jäljelle. kepparivälkkä Tsiigaa vastaukset sivulta 34. Stadis on fittii varsinki fiuden omistajille, ku joutuu kaivaa bilikansa snögen keskeltä. Tänä talvena on Stadis ollu ihan sikana snögee. Suomen Komediateatteril on nyt 30. VK Ei tää eka talvi oo, ku Stadis fiudet hautautu snögeen. tukari . Kandee pitää takaboksis lapparii aina messis. Nää friidut tais venaa kevättä. Teatterin taiteellinen dirika on Kiti Kokkonen. Fotot oli niitten gamlasta mökistä, näyttelyn nimiki oli Mummon mökki. toimintavuosi. Vihreel oksal 2008 esiintyjät shungas kimpassa Niin gimis on Stadi. Peacock on Slangijengillekki tuttu mesta. Stagel oli uusii kykyi, snadisti gamlempiiki. Koskaan ei tiedä, millon sitä tarttee. SNADIT Slangiopen snadit Bonjaatsä nää. Siel järkättiin vuonna 2008 Vihreä Oksa – baana tähtiin samas henges ku Lintsillä oli 50-luvulla Vihreä Oksa
Niin se futaa edelleen. HEDARI SEPPO PALMINEN Jos slangi ei muutu, se delaa. Slangin skrivaamises, eikä muutenkaan, kantsi olla kovin tiukkapiponen. Mua on skloddista saakka ällöttäny Georg ”Jori” Malmsténin tekokiva ”juu juu ja heipparallallaa” -tyyppinen Stadin kundina setäily. Oisko Muskalla ollu kanttii sjungaa lätylle, et muut vaan menee ja tulee, mut viiskytkolme Letukassa me Paven kanssa senku bylsittiin. Mut totta se oli. Ne lysnaa falskisti tai ne on nii daijui, ettei ne bonjaa. Ja taas parin korttelin päästä se on skuffattu, kuultu ja bonjattu – tai sitten ei. Ku sä ’hittaat’, sä osut, et enää löydä. ’Stara’ meinaa nykyslangissa tähtee, ei enää vanhaa äijää. Nykyslangis se on duunaamist. Sekstaaminen on kehissä kans Krokotiili rockissa (sanat: Jussi Raittinen, Stadin Kundi 2014). Netissä jotku hönelit ruikuttaa, et on se karseeta, ku böndebuugit ja muut stogella roudatut rääkkää tätä meitsien snygii sproogii. Ja sit on tää ’sekstaaminen’. Tsilarin toimittaminen on sanojen kans braijaamist. (S.F.W.) Ei ne meitseilt tuu jeesii kyseleen. 5 Tsilari 1 | 2024. Ku niitten bamlaama pamina on skuffattu parin korttelin päähän, ni se on jo muutamaan kertaan kuultu tai bonjattu väärin. Kun Rion yössä senjoriittaa minä sekstasin, Niin Hesan friiduu muistelin.” Skloddit ja jangsterit on siis entrannu siit koppalakkisest skoudebändin diri kast ehdan panomiehen. Jos slangi ei muutu, se delaa. Seuraavan kerran, ku mä kuulen sen stygen, mä sjungaan meggessä. Sit niitten sleppaamaa skeidaa on kaikki tuutit turvoksis. Stadilaiset on aina ollu jätkämäisii, reteit ja röyhkeit. Tv-mainoksii myöten ne sprettailee kuin stärii slangin haldaajii ne on. Se tarttee uusii idiksii ja uusii sanoi tai vanhoi sanoi, joitten tarkotus on ihan erilainen ku mihin me on totuttu. Ku mä olin jangsteri, ’sekstaus’ meinas pussaamist, pelkkää imutteluu. Kukaan ei voi tsennaa, millasii ylläreit on venaamassa. Kandee braijaa, et slangi ei delaa O ttaaks jengi slangin bamlaamisen ja skrivaamisen ihan liian vakavasti. Tää Jorihan oli Ragni Malmstenin (Stadin Friidu 1997) faija. Seppo Ahti, alias Bisquit, skrivas vuosii sitten pakinoitsijan ironialla, et ekat ku bamlas Stadin slangii, oli Pitkänsillan pohjoispuolella budjaavat hampuusit. Iisiii bonjaa: sex-taa, totta kai siin bylsitään. Se sjungas lätylle 1950-luvun alussa skönärin reissuraportin: ”Niin monenlaista stadia mä matkallani näin, Mutt' sydämessä Hesaa aina kaipaamaan mä jäin. Jotain lantsarin lätinää. Miksei. . ”Se on maailman ainoa slaavilais-germaaninen staablausjärjestelmä, jossa venäjän ja ruotsin väärin ymmärretyt ja samalla tavalla lausutut sanat ovat sekoittuneet Vironniemelle karkoitetun viinaanmenevän ja lukutaidottoman loisväestön suussa ulkopuoliselle käsittämättömäksi mongerrukseksi.” Moni stadilainen tykkäs kyttyrää. Siks et slangi on alust alkaen födannu väärin bonjatuist ja surkeesti lysnatuist sanoist
Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 29. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. varajäsen Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Sirpa Halmela, taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta) sirpa.halmela@elisanet.fi Tarja Valli, sihteeri (hallituksen ulkopuolelta) toimisto@stadinslangi.fi Hallitus Toimituskunta Päätoimittaja Seppo Palminen seppo@palminen.com 050 552 1360 Toimitussihteeri Tiina Linna tsilari@stadinslangi.fi 050 435 2778 Valtteri Hellgren Matti Kainulainen matti.j.kainulainen@gmail.com Risto Kolanen Virve Kuutar Mikko Seppälä mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Tsilarin vakkarifotaajat Raimo Granberg Marit Henriksson Esko Koivisto Raimo Kuitunen Jarmo Meriä Aki Schadewitz Matti Snellman Taitto Sivupainajainen Kirsi Pääskyvuori Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Aikakausmedia ry:n jäsen Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liitto Kultti ry:n jäsen 6 Tsilari 1 | 2024. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 186 7238 Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Voit käydä tsekkaa, mitä kliffaa slangija Stadi-kamaa hittaisit itelle tai vaik frendeille lahjaks. Byroo on auki ti klogu 14–17 ja to klogu 15–18 (voi tulla muutoksii, himasaitilt hittaat ain vikan tiedon). varajäsen Lasse Solman lasse.solman@gmail.com 2. 045 186 7238 www.stadinslangi.fi Harri Saksala bamis harri.saksala@gmail.com Virve Kuutar varabamis virve.kuutar@gmail.com Outi Havia outi.havia@kotiposti.net Risto Kolanen ristokolanen@gmail.com Raimo Kuitunen raimo.kuitunen@outlook.com Reijo Lainela Jäsenrekisterinhoitaja reijo.lainela@gmail.com Ragnar (Ranccu) Lilius ragnar.lilius@gmail.com Soile Tammisto soile.tammisto@elisanet.fi 1. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen ja Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä stadilaisuuden ilosanoman levittäminen. BYROO: Jäsenasiat, reduilmottautumiset, ostot lafkasta, Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset
Bamlataan ja skulataan Hara, bamis 7 Tsilari 1 | 2024. Et miks se ei oo elävämpi. Mut tuliko elävämpää. Ne on koko ajan messissä. Ämpäriin vaan vodaa, muutama snadi tina siihen kauhalle ja jos oli kaasuhella, niin siihen flekkis, ja sit ei muuta ku sulattelemaan. Jep. Missä vika. Mä luulen niin. Miks siellä ei hillu enempää jengii. Joskus mä säästin jonku stailin näkösen tinaklöntin koko vuoden. Se galis voda aiheutti sit sen et tinaliru jähmetty ja siitä tuli tosi vänkän näkösii klönttejä. Itse oon joteski snaijannu, et koska slangi on alkujaan gartsojen kieli, eli sitä on ennen muuta vaan bamlattu ja harvemmin skrivattu, niin yhtä totuutta slangista ei tavallaan oo. Mites on nyt. Mut vanha sääntö toimii: yhtä totuutta ei oo, bamlaaja päättää! Slangihan on siitä kliffa juitsu, ja on aina ollu, et jokainen meistä voi hittaa uusia sanoja ja uusia sanontoja. Mitä asialle pitäis tehdä. Ja just näiden uusien juitsujen kautta slangi – se elää!! Vuoden vaihtumisesta on jo aikaa mut siitä muistu mieleen vielä yks tämmönen. Tsennaatte mitkä ne oli. Mitä on tehty. No, joku tykkäs, joku taas ei olleskaan. Pushhh! Siitä tuli magee saundi kun se sula tina dyykkas ämpäriin. Eli meitsillä on semmonen tutina et se joka bamlaa, se päättää mikä on oikeeta ja sitä rataa. Meitsi hiippaili syksyllä vanhassa tutussa mestassa eli Pariisissa. Ja kun ne tinat oli sulanu juoksevaks liruks, niin sit vaan huitsin nopeella handunliikkeellä se kauhallinen sinne vodaan. Yks on ollu toi Stadin keskusta. Ihan ikuisuusaihe eiks vaan. Et sillee. Ku olin skloddi, niin käytiin faijan kanssa aina uuden vuoden aattona slumppaamassa Rakesta (tai oisko ollu Renskalta) semmonen snadi kauha ja semmosii tinasta duunattuja puikkoja tai hevosenkenkii. Pääasia tietysti, ku kielestä on kyse, et tulee ymmärretyks eiks jeh! Kandee tietysti muistaa et ku yhteiskunta muuttuu, kieli ja slangi muuttuu kans. Stadissa riittää aihetta koko ajan monenlaiseen bamlaukseen ja huulenheittoon. Oui, oui! Yks semmonen on esmes Bastillen alue, jonka lähellä tällä kertaa budjasin. Pariisihan ei oo mikään snadi kylä, nou nou! Buli ku mikä! Joten keskustojakin on monia. Osasin olla lungi ja samalla tosi nopee, ja siks mun tinaklöntit oli aina stailin muotosii, usein niinku jotain fogeleita ja semmosii. Stidi alla! O on viime aikoina zuumaillu somea ja sitä läppää mitä siellä stikataan slangista, eli et mikä niinku on oikeeta slangii, ja miten slangii oikeesti pitäis bamlata ja miten sitä pitäis oikeesti skrivata ja semmosta. Koska siellä budjaa jengiä, ihmisiä, ja oisko niin et ne on ihmiset jotka tekee kaupungista elävän. Jotenki oli semmonen fiilis et se toi onnee… Ja sit. No tietty siks et illalla voitiin valaa uuden vuoden tinat ja tsiigailla snadisti tulevaa ja semmosta. Oon budjannu siellä vuosikymmenien mittaan pitkiä pätkiä eräässä taiteilijatalossa (Cite des Arts). Se handunliike oli mulla muuten tosi hyvin hallussa. Alue on todella elävä ja arvatkaa miks. Vanhoina aikoina Stadissa bamlattiin vaan kolmee kieltä (siis oikeeta kieltä). Noiden kolmen sopasta synty se vanha slangi. Siihen kuvioon ei paljo tarvittu. BAMIS HARRI SAKSALA Oisko niin et ne on ihmiset jotka tekee kaupungista elävän. . Kaupunki heitti idispankistaan semmosen et ne duunas Espalle viime kesänä monenlaista penkkii ja kukkapurkkii ja semmosta. Eli nää kalseet toimistot ja virastot, ne on muualla! Ja kun jossain budjaa ihmisiä, siellä on myös kivijalkahandelit (Pariisissa niitä löytyy), kahvilat, raflat ja semmoset eli kaikki se mitä ihminen tarvii! Ja lähellä vielä!! Se la vii!! Mites toi Keskusta eläväksi -juitsu sit etenee Stadissa. Antakaas kun kerron. Ai miks vai. Tietysti niin et koska täällä bamlataan kieliä vaikka huru mykke niin nykyslangi syntyy niistä. Siihen Steissin viereen vanhan Postitalon puolelle ollaan suunnittelemassa bulia toimistotaloa. Kande muistaa et jos sä kaadoit sen lirun hitaasti ja korkeelta niin sillon se liru hajos vähä niinku joksku varpusparveks eikä siitä sillon helposti snaijannu mitä se oikein esitti
Heikki oli opiskellu taiteita Pariisis ja Firenzes ja oli taidemaikkanaki. Skidinä Suokissa Petran seinältä tsiigaa Robert Tandefelt ja sen vaimo Hedvig Sofia muoto kuvis, ku on maalannu 1798 Nils Schillmark. FOTO: VIRVE KUUTAR. Petralla dorkuus liittyy siihen, ett aina ekaks sanotaan joo, ja sit funtsitaan, miten sen voi tehdä. Petra minnailee, miten ne leikki hippaa telotuspaikalla, byggas majan venäläisen tykin jalustaan. Sellaseksi dorkaks Petra ei itteensä tsennaa. Francescan se lisäs heti, ku nimilaki muuttu. Ja budjaa siin gamlas huvilas. Petran himas on bulisti gamloi esineit. Mut sit tää bonusfaija bongas gamlan röttelön. Sen lelumuseon dirikana Petra on nyt ite. Uus hima Bonusfaijan handuis kapteeni Vasiljevin huvila heräs uudestaan henkiin. Mut ei Petran mielest aateluudes mitää hohdokast ookaan. Petran skidit ei oo enää aatelisii, ku noi arvot menee vaan kundien kautta. Suokki ei ollu ihan tavalline mesta pikku skideille. Jörkka käytti kans sanaa ’dorka’. Mut elämä jatku Suokis. Yhestoista Dorkan paprujen saaja, Petra Tandefelt on toka museodirika ja eka aatelinen, ku on sertifioidusti dorka. Ja kaikki sen elämän dorkuudet on tapahtunu silkasta rakkaudesta. Se oli tosi kätevä käsistään ja sistusarkkitehti ammatiltaan, Petra kehuu. Petra kertoo, ett Robert oli inssiupseerina messis byggaamassa Suomenlinnaa. Ne oli treffannu toisensa Atskis, mutsi oli keramiikkalinjalla ja faija lavastustaitees. – Äidin dorkuus, että perustaa lelumuseon ja mun dorkuus siinä, että jatkan, on rakkaustyötä. Harteilla Mika Waltarin vaimon Marjatan minkkistoola. DORKAN PAPRUT TEKSTI: VIRVE KUUTAR S anasta ’dorka’ Petral tuli ekaks mieleen Jörn Donner, ku löhöö sohvalla. – Se pelasti sen. Funtsaa avarasti Se, ett Petra tsiigaa asioit leveemmäl haitaril ku tavisjengi, voi johtuu siit, ettei sen elämä oo ollu mitään ihan tavista. Joskus Ehrensvärdin hauta oli merirosvolaiva. Dorka ja sen lelut 8 Tsilari 1 | 2024 Se haluis elää äijänsä kans villinä ja vapaana.. Lisäks näyttää siltä, ett dorkuus on perinnöllistä. Petra oli ihan snadi, ku mutsi ja faija päätti eroo. Se oli jo vuosi kausii keräilly lelui, joita se ei raskinu blisaa veks. Petran mutsi ja faija oli taiteilijoit. Börjataan vaik sen nimist: Petra Jessica Casamira Francesca Tandefelt. Petran mutsi oli keramiikkataiteilija, antiikkikauppias, ja sit ku röttelöst oli kuoriutunu upee vanha huvila, se kekkas perustaa lelumuseon. Mutsi hittas uuden miehen, jost tuliki Petralle oikee bonusfaija. Siinä vaiheessa kun olin vahvistanut kasteeni, tuli Francesca, niin sitten mä otin sen sinne perään. Se oli ekoi, ku alko funtsaa Suokkii turistimestaks. – Siellä on taustalla mun katolinen isoäiti. Vuodest 1918 Heikki oli duunis Suomenlinnan museon intendenttinä. Kolme ekaa annettiin, ku se födas. Bulimpaa kämppää ne ei saanu Suokista. Mut Petra onki HTD, joka ei skagaa funtsaa eri taval ku muu jengi. Petra funtsaa, ett sen faija kekkas idiksen flyttaa Suokkiin, ku siellä oli sukuu pyöriny muutenki. Ne budjas snadis kämpäs, mis Petran ”oma huone” oli flyygelin alla. Petra bamlaa, ett aatelisneidoillahan on aina ollu monta nimee. Toinen suvun mies, ku on bulisti vaikuttanu siihen Suokkiin, on Petran faijan isoisä Heikki Tandefelt (se bytskas nimen, alun perin Carl Henrik Magnus). Se oli messis Ehrensvärd-seurassa, teki sinne ekat esitteet ja kortit
Se on ihan kaikkee muuta ku pussist duunattu haaleen ruskeet litkuu. Niiden kautta kerrotaan bulei stoorei. 9 Tsilari 1 | 2024. Toisen se oppi mutsilta: miksi suoltaa uutta tavaraa maailmaan, ku on jo täynnä kaunista vanhaa roinaa. Sil oli oma prätkäki. Ja ne rundaa ympäri Eurooppaa jengin kans: – Mut siis mä nautin moottoripyöräilystä ihan sikana ja musta on ihan supermakeeta olla ihan vaan kyydissä, ettei mun tartte ajaa ite. Ja teetä on niin monii eri laatui. FOTO: PETRA TANDEFELTIN ARKISTO. Siellä tulee käsitellyksi suomalaisen naisen urheus ja suomalaisen teollisuuden syntyvaiheita. Petra kyl funtsaa, ett se ois ite kyl snadisti kauemmin funtsannu, kandeeks tollast perustaa. Sil on ollu snygi duuni, mis on saanu treffaa kliffoi asiak kaita monist eri maista. FO TO : PE T R A TA N D EF EL T IN A R K IS TO . Nimen Petra otti siitä, ku sen koristeena on mutsin kokoelmist samovaarei. Skidinä Suokissa. Se on tarkkaan funtsannu, miten esineet on esillä. Mut diggaa Petra tsufeeki. Petra ja oma Harrikka, jolle se anto nimen Sally Blue. Toista kiinnostuksen kohdetta – teekulttuurii (täs tsufen divaajien maas) – Petra saa toteuttaa kans duunis. Suomalaisest museokentäst Petral ei oo muutenkaa hyvä käsitys. Mut joku muu ois sit funtsannu snadisti kauemmin, kandeeks hyväliksast mainosgraafikon duunii bytskaa epävarmaan kulttuurialan yrittäjän elämään, niinku Petra ite teki. Petra funtsaa niinku Pikku Myy: – Nukkua joka yö eri paikassa tunteakseni itseni riippumattomaksi. . Sitä on dissattu, ku sen museo on yritys. – Sitten se on myös meidän suomalaisen sosiaalisen historian esittelyä matkailijoille. Siit ois mageet budjaa eri puolil Eurooppaa vuokrahuoneis. Se haluis elää äijänsä kans villinä ja vapaana. Siellä yksityinen museo ei oo ollu mikään friikki. Petral alkaa öögis kipinöidä, ettei se kyl oo totta. FO TO : H EN R IK TA N D EF EL T. Niist tulee mieleen lapsuus, suvun tarinat. Lelut ei oo vaan lelui Jotkut symffaa lelumuseoo ja funtsaa, ettei se oo tärkeetä. Sit sil on ollu kaks missioo. Se on ilosesti sekakäyttäjä. Ostos ei kai alkujaan ollu terävimmäst päästä, Petra funtsaa nyt. Kesät ku on kii museos, nii prätkällä tsöraamiseen ei ollu niin bulisti mahiksii, ett sen ois oppinu Heikki Tandefelt opastaa kruununprinssi Olavia silinterihattu päässä Suomenlinnassa vuonna 1936. Toinen tuli sen bonusfaijalta: muovi ei ole mikään materiaali. Petra diggaa olla kyydissäki. Petra lautalla. Mutsi lykkii Petraa ekois rattais vuonna 1969. Dorkan harrastuksii Vaik Lelumuseon dirikana onki bulisti kiinni, ni Petra ehtii harrastaakki kaikenlaista. Mut nyt se viel funtsaa, miten koht alkaa uus kesäkausi Lelu museos. Lelumuseos ja Samovarbaris riittää nyt duunii. Siel on liian mont hommaa, ku ei skulaa. Tai goisaa vaik joskus pitskulla. Mut Petra on glaidu kontakteist eri puolil Eurooppaa. kunnolla. Mut Petra haaveilee, ett joskus se viel on vapaa kaikesta: Suokista, kaikest kamasta ja talosta. FO TO : PE T R A TA N D EF EL T IN A R K IS TO . 2014. Lelumuseon yhteydes on Café Samo varbar. Mitä dorkaa vois viel duunaa. Mut Petra ei maindaa, vaik on joutunu skragaan elämäs. Dorka joutuu flaidaa Ku bamlataan Suokist, Petra skriinaa, ett sen kulttuurimarttyyrin leuka alkaa väpättää. Lautta on se vanha Suokki, joka bygattiin olympiavuodeks 1952. Sillon Slangijengiki menee treffaan Dorkaa nro 11 ja tsiigaan sen museota. Petra uskoo kans, ett esineil on sielu. Se on hiffannu, kuin monen laisii kulttuureit teehen voi liittää: japanilainen, kiinalainen, brittiläinen, venäläinen. Ett lelumuseo ei tosiaankaa oo vaan pari nukkee ja nallee. Nii se blisas sen viime kesänä
. E i tarttenu äänestää, ku sääntöjen mukaan messis voi olla bamis, varabamis ja kuus muuta. Silleen Lasse on hitannu nyyii frendei. FOTO: SIRPA HALMELA. — Jatketaan entisiä hyväksi havaittuja juttuja, slangitreffejä, pieniä reduja, ajan hermollakin on hyvä pysyä, kirjaesittelyjä, alustuksia, keskusteluja eli yhdessäoloa, frendien tapaamista, uusien löytämistä, sitä että on paikka, jonne on tervetullut ja jonne on kiva mennä. Soile on ollu Tappikses eli kiinnostust on koko ajan ollu, mut snadisti on pitäny välil hittaa aikaa muuhunki. Mut Lasse funtsaa: – Kun stadilaiset haluavat kuitenkin reissailla, niin kaiffareiden kanssa se on paljon kivempaa. — Kuorojengi sitten tuuppas mut Slangiyhdistyksen vuoden 2017 hallitukseen. Timo ei halunnu enää jatkaa, ku Joulupukin hommiin menee nii bulisti aikaa. Reijosta voit pluggaa naapurisivulta, mitä se on skrivannu. — Musiikki on se laji, josta löytyy jokaiselle jotain, ja sellaset tilaisuudet olis kivoi, joissa itse voi osallistua ja missä jäsenkunnan aktiivit mutta (vielä) tuntemattomat kyvyt pääsevät esille. Kynnys matalalle, rento mukava fiilis vetää kyllä sit uudestaan mukaan. Erovuoros oli Virve Kuutar, Ranccu Lilius ja Timo Pakkanen. Snadi breikki hallitushommist tuli 2019–20 ja 2023. Nyyina hallitukseen valkattiin Reijo Lainela ja Soile Tammisto. Täst viime vuoden hallitusksest jatkaa kaikki muut paitsi Timo (takarivis toka vasurist) ja Tarja (tsittaa ekana vasurist). Hallitukses se on ollu messis moneen kertaan, nyt oli muutaman vuoden breikki. Soile tsennaa, ett jengi diggaa shungaa kimpassa. Soile lähti ekan kerran Slangijengiin messiin, ku se kuuli Slangikuorosta, ja se iski heti. Mulla on hyvät suhteet Matkapoikien kanssa, siis jengi busaan ja redu jonnekin. Soile on Slangikuoron bamis, ja musaharrastus on vieny aikaa muutenki. Virve Kuutar SLANGIJENGI Nyya hallitus Syyskokoukses valkattiin uus hallitus. — Tsilarin julkkareissa näkee, että slangilaiset haluavat tavata toisiaan, niin mä funsasin, et voisin taas järkkäillä treffejä ja tutustumisia jonnekin Stadissa. Siin jatkaa Hara Saksala bamiksena, jäseninä Outi Havia, Rampe Kuitunen ja Risto Kolanen. Soilen ja Lassen hissaa Lasse on liittyny Slangijengiin jo 1990-luvul. Sinne voi tuoda kaveritkin, niinhän me toivottais! Lasseki funtsaa, ett on iisimpi olla messis järkkäämäs tapahtumii, ku kuuluu hallitukseen. Nykyne hallitus on funtsannu, ettei järkättäs redui Stadin ulkopuolelle, ku Stadiski on niin bulisti kaikkee kliffaa, ja matkojen järkkäämiseen liittyy bulisti sääntöi. Mut niinku Soile bamlaa: — Kuorolla ja Stadin Slangillahan on tiivis yhteistyöhistoria ja nykyisyyskin. Lasse minnailee, miten Slangin talouden hoitaja Fjalle Åsten hommas kliffoja reduja, jossa Slangin jäsenet pääs tutustuun toisiinsa. Varajäsenet valkataan vuodeks kerrallaan, ja ku Tarja Valli oli ilmottanu, ettei se enää jatkais, ni Valtteri Hellgrenin kans varajäseneks valkattiin Lasse Solman. 10 Tsilari 1 | 2024. Lasse oli aikoinaan ideoi mas Slangikuoroo. Takas hallitukseen Nyt ku Soile tulee takas hallitukseen, se haluu satsaa ihan perusjutskiin: pidetään huolta jäsenistä, mitä ne haluu, toivoo, tarttee. Perinteisesti uudet jäsenet on esitelly ittensä Tsilaris, mut ku Soile ja Lasse on ollu messis jo ennenki, ni funtsattiin, ettei niiden tartte enää itteensä esitellä. Kaikki kuitenkin bungaavat omat matkansa! Lassen idis on, ett redui vois mainostaa Tsilaris, ni Slangijengi hiffais ne ja vois lähtee kimpas, vaikkei ne oiskaan Stadin Slangin ite järkkäämii
Siitä sit ajauduin psykedelian kautta progeen ja jazziin. Reijo ”Reitsu” Lainela SLANGIJENGI Hallitukseen messiin Olin viitisen vuotta ns. Silloin mä olin alle skoleikäinen, eli se tais mennä kaaliin aika tanakasti. Ja se ei ookkaan ihan vain pelkkää teatteria, vaan kertoo koko ihmisen elonkaaren ja kuinka meidän jokaisen pitäis hoidella nää hommat. Musa on tärkeetä Musiikki on aina ollu kova juttu meikälle. SLANGIJENGI ON HITANNU NYYAN DUUNARIN! Tammikuus Slangin byroos börjas duunit Jaakko Hämäläinen. Nuorena mä skulasin monis bändeissä, joista vois mainita Robinin bändi Robbarit/Orient Express, Pirjo Laitilan Mission, Arto Sotavallan Tarantella, Tom Kuchkan Bluegrass Legacy, Kra (mun ja Stäni Steinbockin luomus) ja Gamelan Hanuman, joka skulaa Indonesian perinnemusaa. Mä oon aina digannut metallisia soundeja: kirkonkelloja, gongeja, metalliputkia. Mä muistan kuulleeni hienoa pauketta ja kolinaa ku ne heput siellä moukaroi niitä laivoja. Siinä on joskus ollu vähä huuli pyöreänä, ku jengii tulee ja menee ja pitäis pysyä ajan tasalla. Lopulta väittelin aiheesta musiikin symboliikka Jaavan varjoteatterissa. Eihän radiosta mitään kliffaa tullu. 11 Tsilari 1 | 2024. Yks radioohjelma on ”Englantilainen Pubi”. Mulle Henry Cow 70-luvulla oli sama keikaus ku Beatles 60-luvulla. Tää kiehtova stoori johti siihen, että nykyisin mä oon jäsen Friends of Williamson Tunnels -yhdistyksessä. Koska mä diggaan brittiläistä real alea, ni mä muinoin kiertelin tutuissa brittipubeissa ja haastattelin musaan liittyen Rutles-rumpali John Halseyta sen pubissa. Syyskokouksessa musta tuli myös hallituksen jäsen. FOTO: POPPY LAINELA. Sit myöhemmin tuli brittipop ja tietenkin Beatles. Paljon veneilevänä hemmona mä koen jotenkin itteni saaristolaisena, vaik mun hima on ollut Valkassa jo viimeiset 40 vuotta. Tää johti siihen, että mä lienen ainoa virallinen kääntäjä indonesiasuomi-indonesia tällä hetkellä. . Seuraavas Tsilaris voitte pluggaa Jaakon esittelyn. Ne duunaa alkuun kaikkee kimpas Tarjan kans, ett Jaakko oppii tsennaa jengin ja hommat. Mulla se oli vähän sama efekti ku se, että yht’äkkiä olikin väritelkkari musta valkoisen sijaan. rivijäsenenä, ja nyt mä oon reilut puoli vuotta hoitanu tän kliffan yhdistyksen jäsenrekisteriä. Radioproggiksii Sit mä oon duunannu ohjelmia Ylen Radio ateljeehen, aika paljon Indonesian kulttuureista. M ä oon syntynyt Stadissa ja budjannut neljä ekaa vuotta Melkin saaressa. Sit mä budjasin Larussa kakskyt vuotta. Indonesia kuvioihin Opiskelin klassista kitaraa ja musateorioita konservatoriossa. Mä luulen, että se tulee siitä, ku ihan snadina beibinä me skiglattiin Melkin saareen intin botskilla Hietsun telakan ohi. On ollu kaikenlaista kääntelyä, mutta on yks tähän mennessä suurin duuni: Ilkka Taipaleen toimittama kniiga ”100 Sosiaalista Innovaatiota Suomesta”, jonka mä käänsin indonesiaks. Hekellä oli kaikkee nastaa: Elvistä, Chuck Berryä, Bill Haleytä ja sellasta. Slangiin liittyen joskus meidän nettimiitingeissä ne puhuu niin terävää scoussia, että mulla on vaikee tsennata mitä ne bamlaa! Ja ehkä nää jutut tässä selittääkin sen, miksi mä oon myös kiinnostunut Stadin Slangin toiminnasta: kulttuuria ja slangia. Onneks tulopuolta on ollu enemmän. Se johti siihen, että mä ryhdyin opiskelemaan etno musikologiaa. Jo snadina kundina 50-luvun Larussa mä menin naapurin Heken luo kuuntelemaan sen levyjä. Tsilarin aktiivilesaajat lienevät jo hiffanneet sen. Ja sitte oli pubi Liverpoolissa, josta oli jonkinlainen tunneliyhteys salaperäiseen Williamsonin tunneliverkostoon, joka on bygattu 1800-luvun alussa. Ilkkahan on eka, jolle on annettu Dorkan paprut. Jossain vaiheessa hurahdin myös Indonesian gamelan-musiikkiin
Sen siivet ja runko oli duralumiinii, ku oli pokattu aaltokuosiin, mikä teki rakenteest tosi stydin ja jäykän. Tallinnaan flygattiin läpi viikon kaks kertaa päiväs ja Stokikseen kuus kertaa viikos. Ei uskois, mut sata vuotta sitte Stadist pääs nopeemmin Tallinnaan ja Stokikseen ku nyt! S kattan lentosatama födas vuonna 1924, ku Nokan kärkeen, sen kaakkoisrantsuun, bygattii matala, puinen kaija, ku vietti sköneen, pari huoltotönöö, tulliasema ja flygareitten tankkausmesta. Sen kabiinis oli sitsit 9 matkustajalle, mut pilotit tsittas siinki avo-ohjaamos. Maakentsui ei härmäs viel ollu. Yks talviajan ykkösduunei oli huolehtii jäihin juuttuneiden botskie hätä muonituksest. Kolmimotti-Junnu oli edellisii bulimpi ja myös raskaampi. Lisäks funtsattiin reittei Baltian kautta Saksaan ja Pietarist aina Aasiaan asti. Junkersin kaks pilottii tsittas ajan tavan mukaan avonaises ohjaamos, ku sielt pysty paremmin hiffaan blosiksen suunnan. Suljettuun, salonkimaiseen kabiiniin mahtu neljä matkustajaa, kaks sohvalle ja toiset kaks nojasitseille. Aika propellipäit sen ajan visionäärit! Mut nyyat kuviot vaati kyl bulimmat flygarit, ku mitä Aeron Junkers F13:t oli. Siihe duuniin F13 soveltu tosi hyvin, ku talvikaudeks niihi oli bytskattu skimbat alle. Terminaalin virkaa toimitti snadi, puoliavoin katos, mis bjyydattii smörgareit ja tsufeet flygaushugii venaaville. Tippa pilotin linssis Junkers F13 oli maailman eka matkustajaflygge, ku oli kokonaa metallii. Eka sellane, Junkers G24W, landas Skattan rantsuun 4.6.1926. Kasvu vaati bulimmat flygarit Niitten mielis, ku liidas Skattan flyggist oli stydit visiot bisneksen laajentamisest ja reittien avaamisest Stokiksen kautta Britteihi ja Manner-Eurooppaan. Kiitoratana oli välil aika "kuoppane" Kruunuvuoren selkä. Tais olla miehistöl kosteet olot, ku syksyn hiivareis piti vetää flygge aaltojen yli harmaalle taivaalle gogglesit umpihuurus. Flygaustoimintaa varte oli vuotta aiemmi perustettu lentolafka, Aero O/Y, eli nykynen Finski. Matkanopeutta se kelas lasiin reilut 170 km/h, ku F13:lla mentii 140 km/h. Seuraava steppi oliki siirtyy kolmimottiseen kalustoon. Säännölline liikenne alotettii öpnaamal flygausreitit Stokikseen, Tallinnaan ja Riikaan. Mut silloha miehet oli rautaa, vaik välil oliki tippa linssis. Aeron ekan flygarin matka Tallinnaan kesti 40 minsaa. Kelirikon aikaan pidettiin parin kuukauden breikki, ku venailtii kevääl jäiden lähtöö ja syksyl skönen jäätymist. Talvet STADIN MESTAT TEKSTI: MATTI KAINULAINEN FOTOT: MUSEOVIRASTO / PIETINEN Skattan lentosatama 1924–1936 Lentomatkustajat valmiina lennolle Junkers G24W-koneella noin vuonna 1930. Suruttomal 1920-luvul ei flygareis ollu radioit eikä mittarilento varusteit, ja siks flygattiinki vaan päivänvalos. Se oliki puhtaasti kellukekone, jol flygattiin vaan kevääst syksyyn. 12 Tsilari 1 | 2024. Se flygari oli yksmottinen Junkers F13:n
Siin oli kolme 525heppast Pratt&Whittney Hornet -mottii ja sitsit 14 matkustajalle. Mestaripilotti kannatti nyyan kentsun mestaks Tuomarinkylää, mut Stadin pomot päätti et se bygataan Malmille, Tattiksen alueelle, ku sinne ei kukaan hullukaan byggais taloi. Se oli kolmimottinen, kokometallinen alataso, ja tietty kellukeversio, jota bulimpaa ei Skattan flyggikses oo nähty eikä tultais ikinä näkeenkään. Syyskuun 20. Matkafaarti oli yli 200 km/h ja flygausmatka 800–1000 km. FOTO: MUSEOVIRASTO/LAGUS. Ympyrä sulkeutuis, ku slumpattais jostain museost aaltopelti-Junkersit ja oltais yhtä modernei ku sata vuotta sitte. Skattan flyggist käytti Aeron lisäks moni muuki lafka, ja sitä käytettii kans yleisölennätyksiin. Tää snygi siivekäs pysty flygaan tyhjänä vaik pelkäl keski motil! Tän aaltopeltijunnun maatunnari oli OH-ALK ja lempinimi "Sampo". vuonna 1933 satamaan landas Lockheed Model 8 -flygarillaan sankaripilotti Charles Lindberg takasitsil rouva Anne Lindberg-Morrow. Ja mikä huippuu, nyt pilotitkin sai tsittaa kledjut kuivina lasitetun ohjaamon suojis. Charles Lindberg ja rouva Anne MorrowLindberg koneessaan Helsingin lentosatamassa. Mut silloha miehet oli rautaa, vaik välil oliki tippa linssis. Sit alkoki Skattan lento sataman stoori olla skrivattu, ku Malmin maakentsu valmistu. Aero O/Y:n upouusi Junkers Ju 52/3m "Kaleva" (OH-ALL) Helsingin lentosatamassa. . Kumpiki buli Junnu flygattii huoltoon, mis kellukkeet bytskattii pyörällisiin laskutelineisiin. Mut iha viel ei ollu maakentsun aika, joten flygaustoimintaa jatkettii ja kehitettii viel Skattan kärjes. Siit alko stadilaisen ilmailun uus aika, Malmin flyggiksen uupee stoori, jonka hitto vie sois viel jatkuvan. Katajanokan lentosatama 25.5.1936. se oli Sveduis huollettavana. Aeron Junkers F13 (OH-ALF) Katajanokan lentosatamassa. Kalevalle sinksaus duunattiin Köningsbergis ja Sammolle Köpikses. Se sai rekkari tunnuksen OH-ALL ja nimen "Kaleva". Peeäs Pitäisköhän ehdottaa niille ku liidaa Stadii, et jos kerra Malmin kentsuu ei saa käyttää flygaamiseen, voitaiski perustaa korvaava flyggis gamlaan mestaan, Skattan rantsuun. Matkustajat laskeutumassa Aeron Junkers Ju 52/3m "Sampo"-koneesta (OH-ALK) Helsingin lentosatamassa. 13 Tsilari 1 | 2024. Siks Aeron pomot päätti tsöbaa Sammon frendiks viel toisenki Ju 52 3/m:n, ku landas sköne pärskyen Skattalle 14.7.1936. Aika stärät tyypit liidas sillo Stadii. Junkers Ju 52/3m oli pilottien ja matkustajien mielest huippuflygge, jost jengi bamlas vaa pelkkää hyvää. Ku Lindy veti vesiperän... "Lindyn" visiitin pointti oli konsultoida ja sparraa Stadin päättäjii maakentsun suunnittelus. Sampo ja Kaleva Vuonna 1932 Aero tsöbas sen ajan maailman snygeimmän ja moderneimman matkustajaflyggen, Junkers Ju 52/3m:n. Tän ekan kolmimotti-Junkersin maatunnus oli K-SALC ja lempinimi "Suomi"
Toisin kuin ihmiset, nämä puhuvat päät eivät kommunikoi kasvolihasten, vaan valon avulla. Limelight on digitaalisen median yritys, joka toteuttaa valotaideinstallaatioita kaikissa mittakaavoissa ympäri maailman. Töitä on heijastettu rakennuksiin New Yorkista São Pauloon. Nyt Isola palaa Ateneumiin tunnetuimman teoksensa kanssa, kun Unikko heijastetaan taidemuseon julkisivuun. Noin 4 000 erikseen ohjattavaa LED-valoa tuotti erilaisia kasvonilmeitä eri väreissä kummankin teoksen päähän. Taiteilija pyrkii herättämään kysymyksiä: Mitä teoksen nimeen viittaavat käsitteet tarkoittavat yksittäiselle katsojalle. 14 Tsilari 1 | 2024. Samalla juhlistetaan Ateneumin Väriä & valoa – impressionismin perintö -näyttelyä. Puhuvat päät keskustelivat toisilleen "Talking Heads" -teoksen kahdet kasvot Kansalaistorilla esittivät lukemattomia tunnetiloja ja reagoivat toisiinsa. Mies on työskennellyt valon ja projisoinnin parissa yli 20 vuoden ajan. Päät reagoivat toisiinsa ja kävivät keskusteluja valon avulla. Hän on osallistunut lukuisten taideinstallaatioiden, teatterin ja nykytanssiteosten luomiseen. Suomalaisen uusimpressionismin merkkiteos, Alfred William Finchin pointillistinen maalaus STADIN MESTAT TEKSTI RISTO KOLANEN FOTOT: RAIMO GRANBERG Lux Helsinki toi valon kylmään pimeyteen Tammikuun alku oli koko 2000-luvun kylmin, ja myös valotaidefestivaalia vietettiin kaikkina viitenä päivänä hyisessä säässä. Hän on intohimoisesti omistautunut paitsi teknistaiteellisen alan kehittämiseen, myös mieleenpainuvien ja ajatuksia herättävien visuaalisten elämysten luomiseen. Taiteen ja viihteen rajapinnoilla Eero Helteen monumentaalinen teos "EQ" tutkii, miten ihmisten arvot ja niiden ymmärtäminen muotoutuvat. Taiteilija Eero Helteen monumentaalinen EQ-teos oli esillä Töölönlahden tapahtumapuistossa. Unikko sai uuden elämän Ateneumin seinässä Vuonna 2024 Marimekko juhlii 60vuotista ikonista design-kuosia, Unikkoa. Niitä on nähty valo festivaaleilla ympäri maailman. Vuodesta 2011 lähtien hän on erikoistunut arkki tehtuurin ja kolmiulotteisten objektien projektiokartoitukseen. Valotaiteen suosio on Suomessa viime vuosien aikana kasvanut, ja yli 53 prosenttia kävijäkyselyyn vastanneista kertoi käyneensä tapahtumassa, koska valotaide taidemuotona viehättää. Kuvataiteilija ja Limelightin toinen perustaja Viktor Vicsek aloitti visua listina yhdessä Unkarin ensimmäisistä alan yhteisöistä vuonna 2000. Minkä näkökulman kautta katsoja tulkitsee teoksen käsitteitä sitä katsellessaan. Maija Isolan Unikko on paitsi ympäri maailman rakastettu kuvio, myös Ateneumia ja Marimekkoa yhdistävä asia. Ajatukset siirtyivät tälläkin hetkellä käynnissä oleviin julmiin ihmisten aiheuttamiin konflikteihin. – Valon yksi merkittävä ominaisuus on sen kyky luoda toivoa. Isola opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa eli Ateneumissa, kun Armi Ratia löysi hänet Marimekolle. Lux Helsingin taiteellinen johtaja Juha Rouhikoski muistuttaa, että Hietaniemen sankarihaudoille sijoitetun Ekku Peltomäen uran viimeisen teoksen äärellä hän pohti, millaisia keliolosuhteita sotiemme veteraanit joutuivat kokemaan. Töölönlahden puistossa sijainneen teoksen valorakenteet kuvaavat yksilöitä, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden huolimatta siitä, että ovat eripituisia. Helle on kulkenut mittavan matkan roudarista luovaksi johtajaksi. Lux Helsinki on perinteisesti valloittanut valoloistollaan. Riippuen siitä mistä ja kuinka kaukaa katsoja teosta katselee, se voi näyttäytyä muuttuvana ja johtaa erilaisiin tulkintoihin
Senaatintoria ympäröiviin rakennuksiin projisoidut 19 öljyvärimaalausta toivat pohjoisen myyttiset maisemat keskelle Stadin keskustaa. 15 Tsilari 1 | 2024. Some-keskustelussa sosiologi Sari Näre totesi sen olevan ristiriidassa taiteen vapauden kanssa. Mitä paternalismia. Noin 20-minuuttinen kokonaisuus piti sisällään vuorollaan esitettävät Janne Aholan Symmetrian, Katariina Sourin Pohjan kosketuksen ja Weltraumgrafikin Helix-teokset. Pohjan kosketus herätti keskustelua Tuomiokirkko on muodostunut lähes ikoniseksi Lux Helsinki -kohteeksi, jota toivotaan ohjelmistoon joka vuosi. Unkarilaisen kuvataiteilija Viktor Vicsekin ja digitaalisen median yritys Limelightin yhteinen teos Talking Heads Kansalaistorilla. Souri kysyy, olemmeko kadottaneet syvät juuremme ja yhteyden pohjasta nousevaan voimaan ja unohtaneet mistä olemme lähtöisin. Senaatintoria ympäröiviin rakennuksiin projisoitavat 19 öljyvärimaalausta toivat pohjoisen myyttiset maisemat keskelle Helsingin keskustaa. Turha lupaus, valoteosten pitääkin herättää keskustelua! . Hedelmäpuutarha La Louvièrestä kohtaa Katri Tikkasen ja Matti Ahopellon valoteoksessa Unikkokuvion. Monia katsojia ärsytti ”sisältöhuomio”, joka luki esitteissä ja verkkosivulla ja jonka kuulimme myös ääneen luettuna torilla: – Teoksessa on osia, joissa alkuperäisväestöjä kuvataan stereo tyyppisesti. Marimekon & Ateneumin yhteisteos Unikko at La Louviére Ateneumin taidemuseon julkisivulla. Tällä kertaa Senaatintorille luotiinkin ainutlaatuinen 360-kokemus, kun toria ympäröivien rakennusten julkisivut valtasivat jopa kolme eri teosta. FOTO: MARIT HENRIKSSON. Pointillismin tekniikalla toteutettu Unikko at La Louvière on kunnianosoitus niin elämän ilolle ja väreille kuin suomalaiselle muotoilulle ja kuvataiteelle. Sourin mytologiasta, jumalatar tarustoista ja animismista ammentavien maalausten on tarkoitus luoda katsojan ympärille värikylläinen rinnakkais todellisuus kiertäessään toria yli 300 asteen laajuudella. Kuvaston tai koko teoksen poistamisen sijaan haluamme synnyttää rakentavaa ajattelua alkuperäis väestöjen oikeuksien ja taiteen vapauden yhteensovittamisesta. Tällä holhoavalla lausunnolla Tapahtumasäätiön johto pesi kätensä luovan taiteilijan teoksesta. Teoksen paras katselupaikka oli Rautatientorilla. Souri on itseoppinut, kulttuurin alalla laaja-alaisesti työskennellyt taiteilija. Teoskokonaisuuteen kuuluu Johnny Lee Michaelsin säveltämä musiikki. Tikkanen on helsinkiläinen taiteilija ja visuaalinen suunnittelija, jonka työskentely painottuu liikkuvaan grafiikkaan ja digitaaliseen mediaan. Johtaja Rouhikoski sanoi luvanneensa tiimilleen, että vuoden 2025 Lux olisi kohuton. Hän on toiminut niin käsikirjoittajana kuin kirjailijana, mutta keskittynyt viime vuosina ensisijaisesti kuvataiteeseen. Ahopelto on helsinkiläinen säveltäjä, äänisuunnittelija, musiikin tuottaja ja taiteilija
Hyvä ettei silloin snadina henki lähtenyt, ku serkkupojan kanssa laskettiin rullavaunulla mäkiä menemään fleda suorana. Sitten oli vielä nosturivaunukin ja sen snadi nosturi. Mä luulen, että se hemmo ei ollu ihan hiffannut, mikä se rullavaunu lopultakin on. Sotilaat parkkeeras vaunun siihen eteen ja duunas letkun vaunuun. Se oli palovaunu, minkä puuosat oli maalattu punaiseksi; yksi siitä aiemmin niin hienosta setistä. Mutta yhtä kaikki: rataa ei enää ole, joten sama se. Eihän ne noin voi toimia ollenkaan! Ja sitten kun Tupu, Hupu ja Lupu laskettelivat jollain kaivoskärryllä rataa pitkin, niin meinasin, että voi jehna miten tuttua meininkiä. Meidän asuintalon edessä oli ilmeisesti saaren paras kaivo ja sen ympärille raksattu iso kaivokoppi. Melkein kaikki radat, missä pikku skidinä präijättiin, on purettu. Yks hemmo pumppas sisällä kopissa ja toinen vahti ja paukutti rauta verkkoikkunaa, ku oli kopin seinässä. Raiteiden nykykohtalo, mutta tästähän on kuitenkin jo aikaa. Paukutus kerto, että nyt vaunu on täysi. Siel oli vain yksinäinen rullavaunu kumollaan vanhan työpajan nurkassa. MINNAILUU TEKSTI: REIJO LAINELA FOTOT LAINELAN ARKISTO Missattu rataverkosto Stadissa 2/2 Tässä jutussa jatketaan minnailuja skidiajan Melkin saaresta ja kapearaiteisesta rataverkosta rullavaunuineen. Nykyisin kaikki militäärinen toiminta Melkissä on lakannut. Ne olis ehdottomasti pitänyt säilyttää ja museoida. Siinä mä kai jotenkin sisäistin ja hiffasin sen, miten rautatievaihde oikein skulaa. On jo yli parikymmentä vuotta siitä kun viimeksi vierailin Melkissä luvan kanssa. Kaikki mestat ränsistyy ja lahoaa pikkuhiljaa. N iinku mä aiemmin mainitsin, ni oli vielä muutama erikoisempikin vaunu tapaus, kuten säiliövaunu, jossa sotilaat kuskas vodaa varuskunnan tarpeisiin. Pluggaa osa 1 Tsilarist 6/23. Mutta yks hieno juttu oli tulipaloja varten varustetut paloja pumppuvaunut kaikkine palo kalustoineen. Jokunen snadi pätkä, ehkä vahingossa jäänyt (?), uhmaa aikaa, ja katoaa vähitellen kasvillisuuteen. Ota vaihde vakavasti Meidän Melkin kotitalon edessä oli parikin vaihdetta, ja mä muistan ihan pikkuskidinä touhunneeni niiden kimpussa. Bulii puhetta skolessa Mä olin skidinä niin innoissani tästä rullavaunujutusta, että sauhusin siitä usein luokkafrendeille Larun kansiksessa ekoilla luokilla. Sitten yks päivä maikka sano, että hei te voitte huomenna tuoda kouluun jonkun esineen tai jutun, josta te diggaatte. Ja myös siitä, ku vierailin siellä sitten paljon myöhemmin. No, mun kaveri sano heti mulle, että tuo sä nyt se sun rullavaunus josta sä aina puhut. Älä koskaan kerro kenellekään kuinka makee mesta tää on! 16 Tsilari 1 | 2024. Meikä snadina redulla Melkissä. Mä sanoin, että eipä taida onnistua, kun mun pitäis hakee se naapurisaarelta, ja se painaa jokusen sata kiloa. Sitten myöhemmin, kun mä lesasin Aku Ankasta noita junajuttuja, ”Mikki Hiiri veturikuskina” jne., niin mua otti pattiin kun näin miten kökösti niiden raiteiden vaihteet oli piirretty
Eiks tää Stadin saarien raiskaus jo sais riittää. Vaihde, ku toimii oikein. No sit mä siihen, että mä budjasin täällä 50-luvulla skidinä ja nyt mä haluisin vähän tsiigailla mestoja. Sinnekin ne meinaa isoa hotellia ja kaikenlaista bulia byggaa. Melkki säilyy muutenki ku minnailuis Ja sit vielä loppukaneetti: Jos ei ois sitä kapearataverkostoa missattu, ni meidän Stadin Melkki ois voinut tänään olla Suomen Mariefred. Onneksi hallintooikeus kumosi tämän. Mut toisaalta, Melkki on saanut olla vähän niin ku semmonen luonnon paratiisi. Mun mielestäni saaria vois kehittää iisisti ja luonnonläheisesti. Menin rehellisen suorasukaisesti ilmoittautumaan että voiskohan tänne saarelle tulla vähän luudailemaan. Ruotsissa niillä on Mariefred, joka vetää turisteja puoleensa. Mutta se, että me ollaan menetetty Stadissa tällainen ainut laatuinen buli kapearaiteinen rata verkosto ihan meidän silmien edestä, ni onhan se sääli. Mutta sama koskee myös Hylkysaarta, jossa ennen sijaitsi Suomen Merimuseo (missä mä olin aikoinaan duunissa parikyt vuotta, mut se on toinen stoori se). Vanha palovaunu, tai mitä siitä ny oli jäljellä. Rataverkot ei kuulu museoon Miksikö tän jutun skrivasin. No, siitä huolimatta menetetty mikä menetetty. Se meinas, että kukas sä oikein oot. 5000 uutta asukasta, massiivista rakentamista sinne sun tänne. . Siihen tää vääpeli meinas, että OK, kyllähän täällä saa vanhat asukkaat luudata rauhassa, mutta yks juttu: älä koskaan kerro kenellekään kuinka makee mesta tää on! No, nyt mun on pakko tunnustaa: nyt mä oon kuitenski kertonut sen! Anteeks! Ennen kaikkea mua ottaa päähän se, että toi koko mielettömän hieno rata verkosto Melkin saaressa on purettu. Ne innostui präijäämään ja laskemaan mäkeä rullavaunujen kanssa niin vauhdikkaasti, että yksi vaunu heppuineen lensi laiturilta mereenkin. Kun olin duunannut veneen rantaan, näin jonkun kapiaisen oloisen hepun joka oli jakamassa venepaikkoja muilla tyypeille, varmaan intin kesäasukkaille. No niinku mä aiemmin sanoin, mä oon aina digannut rautatiemeiningistä ja sit myös historiasta sekä siitä mitä me oltais voitu siitä säilyttää! Funtsatkaa nyt! Monista aiemmista kapea raiteisista systeemeistä onhan meillä onneksi vielä Jokioinen–Minkiön ja Ala vetelin museorautatiet, kiitos sinnikkäiden asianharrastajien. Eipä siinä sen pahemmin tainnut käydä. 17 Tsilari 1 | 2024. Minkähän manhattanin ne meinas sinne oikein duunata. Päättelin, että tuon täytyy olla joku pääjehutyyppi. Mutta niillä tosin on kapearaiteisissa tosi vankka historia, ku liittyy hiilikaivosten ratoihin. Yhdessä vaiheessa, tosin jo 60-luvulla, hokasin toiveikkaana, että yhtä rataosuutta oli korjattu uusimalla ratapölkkyjä sellaisella rataosuudella, ku oli tosi pusikoitunut jo aiemmin. Englannissa tää on myös aika iso juttu todella omistautuneitten asian harrastajien keskuudessa, ja siellähän kapea raiteisia riittää. Kiskoilt saatto päätyy skönee Englannista tuli mieleen, että joskus 50-luvulla mä muistan kuinka oli brittiläisten merisotilaiden laivastovierailu ja ne hemmot tuli Melkkiin. Ehkä sit onkin vain parempi, ettei niin hirveesti jengiä dallaa sen skutseissa. Stadin viskaalit joutu perääntyy Jokunen vuosi sitten Stadi julkaisi mahtipontisen yleiskaavansa suunnitelman koskien Melkin saarta. Se on luonnonsuojelullisesti tärkee mesta edelleenkin. Mikä tajuton historiallinen merkitys on siinä menetetty. Saarihan on nykyisin kapiaisten kesäpaikka. Ne ei vissiin hiffanneet kuinka sitä koivuhalkojarrua käytetään! Sori siitä! Mun täytyy tunnustaa, että mä kävin yhen kerran omalla veneellä Melkissä vuosia sitten. Ja omin luvin
Ett joo, mä tosiaan hiffaan kupletin juonen täs kohtaa. Kuka syyllistää pyörätuolin kans liikkuvaa tai sokeet siitä, ett se haluu ulos himasta raittiiseen ilmaan. Ei oo kauaa, kun valmistui tutkimus, jonka yks lopputulos oli, ett ku eri mieltä olevat tyypit laitetaan samaan tilaan, ne osaa pamista asiallisesti ja rakentavasti, kohdata toisesa ja kuunnella. Oon seurannu talvikunnossapitoon liittyvää keskusteluu Twitteris (eli siis nykyään X:ssä). Aina ku joku kehtaa vaatii parempaa gartsojenhoitoo esmes just jalkakäytävälle, fillariväylälle tai – Luoja paratkoon – taivasalla olevan stoge aseman seisakkeelle, on sama trollien huutokuoro mussuttamas. Pidetään some ja slangi kliffoina juttuina, vähän niiku “Roska päivässä” siks, että kaikil meil ois nastempaa. joillain kommentoijil on tapana lyttää toisten tapa skrivaa. . Tän Tsilarin teemaks tuli ku vahingos slangin muutos ja vaihtelu. Kuka jeesustelee lastenvaunujen kans hanges jumis olevalle mutsille, ett olisit jääny himaa, ku et kerta pärjää tääl. Tsirranki pitää päästä eka perille ja sit mielellää viel takas lasarettii. Ehkä ennen somee oli vähemmän mahiksii antaa kellekään suoraa palautetta niitten slangista. Kaikist eniten mä kuitenki funtsin, mitä some on tehny meidän kyvylle kohdata toisiamme. Kunnossapito ei skulaa, jos autotiet on lumen peitos. Ei ehkä ainakaan ihan niin bulisti ku nykyään. Millon on sanat väärin, millon on skrivattu väärin ja millon koko kirjottaja on muuten vaan kommentoijan mielest ihan daiju. Ens kerral, oli sitä sit missä somes hyvänsä, ku tunnekuohus tekee mieli painaa “julkaise”, ni voi olla ihan paikallaan miettii viel 5 minaa, ett tuoks oma kontribuutio keskusteluun oikeesti jotain lisää vai onks sil tarkotus vaan loukkaa toista. Ajatellaaks me, ett siel ruudun toisel puolel on joku, joka ei oo ihminen, lihaa ja verta. Mä funtsaan starbui ja sellasii, ku tarvii liikkumiseen jotain apuvälineit. Kuka sanoo liukastuneelle starbulle, ett olisit laittanu nastat. Muissaki somekanavis ku Twitteris (X:ssä) on usein semi-toksinen meno. Kyl mä bonjaan, ett bilikoil pitää päästä tsöraa. Sellanen kieli, ku ei muutu, on delannu, död, förbi. Some pilaa stadilaiset Taas on se aika vuodesta, ku gartsoil dallaaja saa skagaa henkesä, terveytesä, luittesa ja omaisuutesa puolest. Joskus Liikenneturvan mainoskampanja froogas, ett “Mikä meihin fiksuihin aikuisiin oikein menee liikenteessä?” Mä froogaan, ett mikä meihin menee somes. Koska somesta tää johtuu. Autotiet on ku nuoltu puhtaiks, mut jalkakäytävät ja pyörätiet eli “kevyenliikenteenväylät” on jätetty ihan hunningolle. Mut sit ku ne viedään someen jauhaa samast asiast, niilt katoo alkeellisimmatki käytös tavat. FUNTSAILUU TEKSTI TIINA LINNA Mä froogaan, ett mikä meihin menee somes. En mä tiiä, oliks ennen somee tällast. Onks täs joku juttu, ett somes me ei tunnisteta toisiamme ihmisiks. Ei kuulosta reilult, ett jengin hima muuttuu fengikseks, koska osa taloyhtiöist tai Stadin kaupungiympäristön toimiala ei hoida niitten hommia auraamises ja valvonnas. Harvoin tulee lauottuu päin pläsii, ett hei sun slangi on vääränlaista. 18 Tsilari 1 | 2024. Mun veikkaus on, että ei kovin moni – jos joku tollast tekee, ni se on kyl täys dille. Pitäis kuulemma olla nastakengät (ei nekään ihan joka paikas riitä) tai pysyy inessä, jos ei pärjää nois olosuhteis. Facebookin slangiryhmis esim. Siks autotiet aurataan eka ja suolataan hyvin: dösien pitää kulkee, samoin slurkkien ja brankkarien pitää päästä tsöraa
Knesasta valu blude ja mun tartti lähtee kesken skulaamisen himaan. Kotsana lippis ja galsana päivä lisäksi korvalaput. Flaidinkihan siitä synty ja mä siinä sain taas turpiin muttei sillä ollu enää välii. Mulla oli jo ennestäänki öögat pimeinä. Oisko ollu jotain 2–4 tai sinnepäin. 19 Tsilari 1 | 2024. Mä en ehtiny saada handua eteen, boltsi tuli päin lärvii. Seuraavana aamuna, kun tultiin skoleen, oli mun vuoroni griinata. K un mä olin snadi niin ei me vielä lätkää tsennattu. Multa prakas pinna ja mä tempasin sitä kuonoon. Mä jouduin meille molariks kun muut kaverit oli nopeempia skrinnaamaan. Oltiin taas kamuja. Pilleristoori on julkastu aikasemmin sen kniigas Kun Eki oli snadi (1995). kipannu multa tajun veks. Stagana oli rottinkitseba, jonka alapäähän oli snaralla ja liimalla kiinnitetty fedulapa. Kun mä menin aamulla skoleen, niin mulla oli öögat mustina ja knesa oli buli ku botlari. FOTO HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Sen ympärille oli vedattu erkkaa ja mänttihihnaa. Ei kundeilla mitään värikkäitä skulauskledjuja ollu. Tavalliset golffarit ja pusakka vaan. En mä muista kuka jatko molarina mut daijuun tuli. Sitte mä näin kun mun skolekaveri, Herulin Veka, skrinnas kohti. Tärkeimmät oli hokkarit, staga ja boltsi. Mä putosin ja otin lukuu. Maikka tuli ja keskeytti kragaamisen. Se osu öögojen väliin, knesaan. Tavallisten kamppeiden lisäks mulla oli handussa pesishanska. Me skulattiin jääboltsii, hokkista, niinku bulimmatki karjut. Tsitattiin se ja paiskattiin sitte Vekan kanssa handuu. En mä minkään seuran jengissä skulannu, lähikulmien kundien ja skolekaverien messissä vaan. Eka puoliaika oli jo lopuillaan ja meillä oli menny ihan liffasti. Se tuli kohti ja ohitti pakin, veti läheltä ja lujaa. Saman tien se lätkäs molemmille kaks tuntii jälkkärii. Sukkien alla syddeinä sunnuntain Hesari. Mäkään en ollu päästäny ku yhen molen, niinku se toisen pään molarikin. Veka staijas jo pitskulla, toinen ööga mustana. Prisariks oli saatu yks bulimpi Kultsin jätkä. Flaidinkihan siitä synty ja mä siinä sain taas turpiin muttei sillä ollu enää välii. GAMLA SLANGI TEKSTI: EKI MATTSSON Gamlan slangin näyte on tälki kertaa Eki Mattssonin skrivaama. Se kehu kaikille kuinka se oli Skrinnattii, skulattii ja flaidattii Pillerimatsi Bolliksella v. Se tais tulla meille vasta kolkytluvun puolella, eikä se yleistyny vielä silloin. Boltsin ympärille oli duunattu punasta snaraa ja se oli kova ku stenu. 1935 ku viskii sai mainostaa. Sitä skulas aluks vaan snadi lössi. Veka oli jo pitskulla ja se rupes griinaamaan ja osotteleen mua. Muistan mä hyvin vielä yhen matsin, joka me skulattiin Kuntsin kentsulla Herulin jengiä vastaan.
Toivo Lukander (s. Mut passipoliiseil oli sapelin sijasta lyhyitä puupamppujakin. Ratsupoliisit oli ennen ulaaneja ja kasakoita ja myöhemmin Kin gin poikii, ratsujepareita ja ridisskoudeja tai asfaltti skoobareita. Kattia kanssa. Sen kutsumanimi tuli siit, ku sil oli puuklabbi. K ieltolain aikasii viinakyttii oli Ponkka eli Erkki Laine. Siks sillon pollareita kutsuttii kans jätskinmyyjiks tai jätskikauppiaiks. Lönnrotin sanakirjassa (1874–80) on sana pamppa ri, jonka merkitys on ’se, joka kantaa miekkaa, aseenkantaja; mahtava tai ylimielinen mies’. Suomen ainoon koukun hittaa Pohjanmaan museost Vaasasta. Moottoripyöräpoliisit oli fillarikyttii ja fillariskoudei. Muita loukkaavii nimityksii on ollu mm. Niit käytettiin 1800-luvulla. Läkki otsa, tirskumies ja tirskuville oli järjestys poliisei, ja ku ne oli passis, ne teki tirskuu. Monet poliisii tarkottavista nimityksistä on ollu halventavii tai suorastaan loukkaavii. Poliiseil oli 1900-luvun alussa sapelit. Bamari, pamari on Poliisipihdit eli koukku. 1896) muisteli: ”Kyl me vähän skagattii et Kissalan pojat tulis paikalle just kun me snutataa fibeleit.” Radiopoliiseista ja niiden piiska-autoista sanottii: ”Kato, Kissalan pojat menee ongelle!” Poliisi pamputtaa Myös poliisien aseista ja kuteista on saatu poliisii tarkottavii sanoi: pitkä tuppinen ja tuppiniekka sapelista, tuolin jalka puupatukasta, koppalakki, jauholakki ja paskalakki lakista ja glanssi nappinen, nappikalle ja nappikauppias virkapuvun napeista. Se jaagas pirtutrokareit sivuvaunuharrikalla ja kurvas mestoille, ku sitä osattii vähiten odottaa. Yks niistä oli Mikonkadun Matti, konstaapeli Matti Berg, ku ohjas trafiikkii 1930-luvulla Aleksin ja Mikongartsan kulmassa. Ku se jäi eläkkeelle, se blisas jätskii Larun tsyrkan kupees. lokakuuta 1951 klo 6.00. Sen duuni loppu, ku siinä risteykses sytytettii Suomen ekat liikennevalot 5. Mut viel me gamlat minnataa, ku valkohanskaset skoudet ohjas liikennettä muualla Stadissa. Liikkuvan poliisin miehet oli Kissa lan poikii. Slurkilla on monta nimee Pollareil on ollu vilt nimityksii sen mukaan mikä niiden duuni on ollu. Mut ei välttämättä. Varsinkin vasemmistolaiset kutsu poliisii ohranaksi, ku alkuaan tarkotti Venäjän salaista poliisii. Stadin skoudet, jeparit, bamarit ja kytät FOTO: BENJAMIN PAUNONEN. lättäjalka, gestapo, gorilla ja sika. 2000-luvun nuorisopoliisei on Marko Forss eli fobba. Huoltoja siveyspoliisit oli pillupaavoi, pillupoliisei ja vittukyttii, nuorisoja huume poliisit puolestaan huumesikoi ja kamatai myrkky kyttii. Nesa kohti himluu Äkkii tulis mieleen, ett bamari, pamari tulee sanasta pamppu. Lopullisesti sapelit vaihtu pamppuihin, ku Suomi itsenäisty. 20 Tsilari 1 | 2024. SLANGILODJU TEKSTI: HEIKKI PAUNONEN Stadissa on ollu monii legendaarisii skoudeja. Mut se ei menoo haitannu