vuosikerta Hinta 8 € Tuu syyskuu! STADILAINEN FOTARI OTTAA FOTOJA JA SKRIVAA RUNOJA. Nro 1/2022 Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 27
Oikeasti, ainut keino ratkaista maailman suurimmat ongelmat on kyky tehdä yhteistyötä niidenkin kanssa, joilla on erilainen mielipide. Kukaan ei saa yksin yhtään mitään aikaan.” Timo Alarik Pakkanen, Joulupukki Kuvan pukki erikoisvarustein. Jos sun frendis tai sä itte diggaat duunaa boltsii snygimmäks, mainos Tsilarissa, boltsin ainoossa slangiprintissä, on stydi media. Jos ihminen ei puhu totta itselleen, se ei luota itseensä, eikä siihen luota kukaan muukaan. Only three balls matter™ ”Itseluottamus on kaikkein tärkein luottamuksen muoto. Bungaa skäfästi verrattuna Hesarin etusivuun. Totta kai Joulugubbella on skrebaa stondaa kalsarisillaan Stadin julkisimmas mestas. Se spräädää, kuin stailit byysat sil on jemmassa rotsin alla. Ja Tsilarin toimitus jeesaa sun mesitsis kliffan stadilaiseks.. theotherdanishguy.fi MAAILMA PAREMMAKSI, ITSE KERRALLAAN
TSILARI 1/2022 3 VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Hedari / S. 8. 16 Fo to : Ra im o Ku itu ne n Fo to : Ra im o Ku itu ne n A. Nyqvistin haastattelun hittaat s. Seppälä 33 Slangi blisaa 35 Pluggaajat 37 Slangijengi 38 B. Fotoskaba stadilaisuuden syvimmästä olemuksesta alkaa! Tsekkaa osallistumisohjeet, säännöt ja muut s. Palminen 6 Yhteystiedot 7 Bamis 15 Gamla slangi / M. Nyberg Foto: Marit Henriksson KYLTTYYRI 12 STADIN SYKE – Kolasen katsaus 14 LÄTTÄHATTUI – Seppälän stoori 17 VALOJUHLA – Kolanen kävi LUXissa 24 PLUGGAA NÄÄ! – Funtsaa Palminen 30 KINOHISSAA – Kniiga Jukka Mäkelästä STADI JA STADILAISET 10 NYYAA JENGII HALLITUKSEEN 20 ARVON STOORI – Larmela(sta) 27 REHUPUNTTI – Jormanainen 28 PARAS FIUDEKERTSI – Laurell kertoo MINNAILUU 18 JOULULOMADUUNEI – Hakkarainen 19 SKUJATTIIN SÄHKÖLLÄ – Jalosen saaga 22 VALKKAAN – Heinonen minnaa 26 FÖNET KESTI – Kainulainen skrivas 32 SKOLEHIPAT – Kuuttaren huki SISIS On vaan yks Stadi. A. Wisser / R
Siel monet on jo toivonu, ett säilytettäs Yrjiksen henki. Parannuksii kyl on esitetty niinku vaik suihkuihin, palveluun ja siivoukseen. Laura uskoo, että pienille juustokaupoille on edelleen kysyntää. Mä luin Henkilöbrändi-kirjaa, jonka ovat kirjoittaneet Jarkko Kurvinen, Tom Laine ja Ville Tolvanen, uudestaan tätä artikkelia tehdäkseni. VK. Stadi julkas marraskuus netis keskustelupalstan, mihin kaikki voi skrivaa, mitä ne funtsaa simmiksen palveluist. . • skagi • skrodu Tsiigaa vastaukset sivulta 35. Ennen omasta osaamisesta kerrottiin muualla kuin somessa. 1945. Ilman sitä kauppa ei näin koronaaikana toimisi juuri yhtään, uskon. Jo ennen kauppiasuraansa Laura oli aktiivinen Twitterissä ja rakensi henkilöbrändiään sitä kautta. Joulukuussa 2021 hän avasi myymälän Tapanilaan, vaikka hänen lähipiirinsä ihmettelikin päätöstä. . VALTTERI HELLGREN YRTSIN REMPPAA FUNTSATAAN STADI FUNTSAA, miten Yrjöngartsan simmistä / Yrjistä / Yrtsiä kandeis remppaa ja sen palveluit uudistaa. Monet funtsaa, ett parast siel on just hiljane, gamla kylpylän fiilis. Yrjönkadun uimahalli v. Joulukalat ostamme tietyltä kauppiaalta. Moni pitää henkilöbrändäystä bisneselämän omana juttuna, mutta kniigaa lukiessani hiffasin, että monet kauppahallien kauppiaat ovat voineet rakentaa tai heille on rakentunut vahingossa henkilöbrändi. Hänen suvussaan on paljon yrittäjiä. Lehti-ja televisiohaastatteluissa kerrottiin omasta osaamisesta ja asiantuntijuudesta. Suvussa olleet yritykset ovat sijainneet Stadin keskustassa, ja isoisän kauppa oli kauppahallissa. Vanhassa kauppahallissa käy paljon väkeä, ja heitä pitää kohdata arjessa. Yritysjohto ja työntekijät viestivät työstään ja asiantuntemuksestaan Twitterissä, Linkedinissä ja Facebookissa ja miksei myös Instagramissa. 4 TSILARI 1/2022 SNADIT JUUSTOANSA LAURA SALONEN osti juustokaupan Vanhasta kauppahallista vuoden 2019 loppupuolella. Vielä vuosi sitten Laura opetteli juustojen tunnistamista ja myyntiä. Se öpnattas taas kesäl 2025. Siit ei tarttis duunaa mitään modernii, hälysää perussimmistä. Sit toivotaan, ett sais olla kauemmin ku vaan kaks tuntii ja ett simmis ois pidempään auki ja kesäl kans, eikä tarttis jonottaa, olis bulimpi höyrysauna. Stadi kerää infoo ja jos päätetään bytskaa jotain, ni tän vuoden aikana duunataan pläni, ja simmistä ruvettas remppaamaan vuoden 2024 alus. Snadii allasta kaivataan takas. On siel stikattu idiksii siitäki, ett pitäs olla sekavuoroi, ku friidut ja kundit vois tsimmaa kimpassa. Yritysviestintä on muutakin kuin yrityksen omalla sosiaalisen median tilillä tuotettua viestintää. Mä hiffasin, että esimerkiksi Stadin tunnetuin joulupukki Timo Pakkanen on myös henkilöbrändi. Ennen ei ollut tiettyä termiä asialle. Fo to : Va ltt er i He llg re n. VK Juustokauppayrittäjä Laura Salonen puotinsa edessä Vanhassa kauppahallissa. Lauralla on todella hyvä henkilöbrändi. Simmis on öpnattu 1928, arkkitehtina Väinö Vähäkallio. Fo to t: Vä in ö Ka nn is to / He ls in gi n ka up un gi nm us eo Slangiopen snadit Bonjaatsä nää
Mut ei siin niin lesannu. Tosi välkkyy starttaa toi nyya trendi, et n-sifran käyttöö ruvetaa bulisti skniidaa.” Joo, Tsilarin koko porukka fanittaa ihan sikana sitä töllötoimittajaa, ku kekkas, et jengi pysyy saletisti hereillä, jos studios järkätään knekkausmatsi, mis flaidaa ruskeeks oletettu friidu ja valkoseks oletettu tähtitieteen proffa. Ja sit meil on tätä []yyaa suomi-stadi sa[]akirjaa, ku Heka duu[]as Jeo[]gdo Kimi[] ka[]ssa. Slepataan huideen niin paljon n-sifroi, ku kekataan. Pervo proffa oli ihan luuseri ja sen on turha pyrkii ens vuoden klyyvaripäivään ees pelleks. Paits tietysti jos himlu spiidaa, ku tä[] []ambero[] ka[][]essa. Molemmis käytetää[] []-sanaa iha[] pokka[]a ja alkuperäses merkitykses. Kaikkihan sen bonjas, et kyl tolle donnalle ny tuli helkkarin turvaton olo ja paha mieli. Nimipalkissa ois pitäny lesaa: Nro 5/2021 Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti. []e k[]iigat haalitaa[] talkoilla buliks rovioks Ka[]salaistorille syyskuussa. MUT SIT kolmantena päivänä Tsilarin ilmestymisest himlu repes ja joka tuutist flygas fiidbäkkii. Poppoon nimi oli bytskaantunu muotoon Stadin Slagi. EI PUUTU KU ELDIS HEDARI SEPPO PALMINEN Fo to : M at ti Sn el lm an Fo to : M at ti Sn el lm an. Pääredaktööri P (toimituksen ainoo boomeri) svettas monta yötä ja snärkkäs, et sen varmaan tarttee koht rupee notkuu baareissa, dokaa Corona-bissee ja smyygaa pääministerii, ku se bailaa frendiesä kans, ettei se vaa flänässä fotaa selfieit duuniluurilla. Kuin me on voitu tollai tyrii. Meil o[] []oit sla[]giproffa Pau[]ose[] sa[]akirjoi klitsu turvoksis. Voi vidy! Siit oli yks n-sifra häippässy. Ollaaks me jo niin kääkkei, et öögat ei enää hittaa skrivausstiblui. Meist kaikist tuli intersektionaalisii feministei sillä sekunnilla, ku se proffa huitas törkeen foulin ja stikkas et Peppi Pitkätossun faija oli neekerikunkku. Eikä toimittajist ykskää esitä sit mitää lehti[]eekerii tai symffaa portsareit []arikka[]eekereiks. ”Ootte te saablari tosi niskoi! Tsilari on boltsin tiedostavin trendsetteri. TSILARISSAKI ALKO ny uus staili. Tulee tosi siisti fleggis. Siis []iitä, ku fi[]stas TietoFi[]la[]dia[] vuo[][]a 2001. Teille kaikille pitäis järkkää noi Helsinki-mitskut Stadin hyväks duunatuist ansioist. Mä ja kaikki muut lesas läpi joka rivin, eikä me hiffattu mitään feeluu. TSILARI 1/2022 5 V iime Tsilarin kannessa oli fitti fiba. Acti labores ivcvndi: duunaaminen on glaiduu. Eli niin siin sit kävi, et se fiksu ja skarppi ja ihana daami ploggas sympatiat ja finstas skragiksen. Tsögataa sy[]o[]yymei. Tuu syyskuu! . Tampere ei oo e[]ää []ääsville, spaddu ei oo []ikotii[]ikääryle, tärpätti ei oo []uottiöljy, sladdi ei oo []ahkafagotti, fjosa ei oo []urmivako, bylsiä ei oo []ussia eikä flöittaa oo []aruttaaa, Sla[]gije[]gis o[] vaa yks trabeli. Tartteeks meiän tsögaa Tsilarin toimittajiks vaan skarppei skloddei ja fudii ainaki kaikki boomerit pitskulle. Siis se kalpee starbu niittas ihan roisisti lavaan n-sanan
Byroos päivystää Tarja Valli. 045 186 7238 Toimituskunta Päätoimittaja Seppo Palminen seppo@palminen.com 050 552 1360 Toimitussihteeri Tiina Linna tsilari@stadinslangi.fi 050 435 2778 Valtteri Hellgren Risto Kolanen Virve Kuutar Mikko Seppälä mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Tsilarin vakkarifotaajat Raimo Granberg Marit Henriksson Jussi Jalkanen Esko Koivisto Raimo Kuitunen Jarmo Meriä Matti Snellman Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 27. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 1867238. 6 TSILARI 1/2022 www.stadinslangi.fi HALLITUS Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. varajäsen valtteri.hellgren@gmail.com Risto Lindgren, taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta) ja jäsenrekisteri risto.lindgren@pp.inet.fi Tarja Valli, sihteeri (hallituksen ulkopuolelta) toimisto@stadinlangi.fi. Voit käydä tsekkaa, mitä kliffaa slangija Stadi-kamaa hittaisit itelle tai frendeille lahjaks. varajäsen lasse.solman@gmail.com Valtteri Hellgren, 2. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen ja Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä stadilaisuuden ilosanoman levittäminen. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Stadin Slangi ry, Hämeentie 67 A, 00550 Helsinki. Byroo Aikakausmedia ry:n jäsen Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Harri Saksala, bamis harri.saksala@gmail.com Soile Tammisto, varabamis soile.tammisto@elisanet.fi Outi Havia outi.havia@kotiposti.net Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Kuutar virve.kuutar@gmail.com Ragnar Lilius ragnar.lilius@gmail.com Timo Alarik Pakkanen santaclaus@kolumbus.fi Lasse Solman, 1. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Byroo on auki tiistaisin ja torstaisin klogu 14–17 (voi tulla muutoksii koronatilanteen takii, himasaitilt hittaat aina vikan tiedon). Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. jäsenasiat, reduilmottautumiset, ostot lafkasta, Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset
Oli musaa, rockia, jazzia jne., oli runonlausuntaa, oli tanssiesityksiä, oli non sense -jippoja, oli kummallisia kledjuja, oli joku tyhmä strobovalo, ku loimotti tuntitolkulla jossain nurkassa, oli ekoja pilvenpolttokokeiluja ym. Tommosta tsiigattiin tosi kyttyrään. Piti hätkähdyttää ja kohahduttaa ja olla fiilikseltään systeemin vastainen, piti olla hillitöntä ja semmosta. Se luki lavalla runoja pelkästään pipo päässä ja villasukat jalassa! Siis nakuna! Niin se teki! Jengi oli et mahtavaa, tämmöst ei oo ennen nähty eikä kuultu! Ja ne hurras ja tömisti ja hakkas handuja Koolle! Valtava suksee! Koo oli illan sankari. Hara BAMIS HARRI SAKSALA. Tietysti. Jengi oli nuorta ja innostunutta ja jengiä oli – paljon!! Keskeinen tapahtumamesta oli Vanha (ylioppilastalo), mutta myös Natsa (Nylands Nation) Kasarmikadulla. Se on niin staili ja snygi. Myös ekoja häppeningejä alettiin duunailla. Kliffaa tekstiä. Siihen mä vastaan vaan lungisti: Onneks niin! No, jotainhan sinne tietysti tulee joten toivotaan et jotain snygimpää (ja semmosia seiniä missä paneelit pysyy kiinni eikä putoile jengin niskaan). tapahtumiin tulee. Mitä ne oli. Leinoo ehkä. Stadi oli silloin ehkä se päämesta, missä niitä juitsuja tapahtui. Ja siitä oli myös staili foto seuraavan päivän lehdissä (vinosti takaa otettu)! Mut se ilo loppu lyhyeen. Nummisen mukaan kokonaan uudenlaisia klubisäpinöitä, joissa oli kaikenlaista prokkista. Mesta ihan täynnä, jengii ku pipoo! Ja kaikilla tosi hyvä fiilis! Prokkiskin tosi staili. Skrivaan tätä just ennen loppiaista. Tilanne hankaloittaa meidän yhdistyksen toimintaa. ym. Funtsin vaan et vaikuttiks ne värssyt mahdollisesti siihen Koon saamaan roisiin tuomioon. Stadissakin. Numminen muistelee sen kniigassa esmes yhtä Natsan prokkista 1968, johon se osallistui sen bändillä, ja olin mä itsekin siellä hillumassa (Soulset). Tais olla joku YK-päivän tilaisuus. A. Ne Pasilan pilvenpiirtäjätki meni sit nurin. Pluggaa sieltä! Muistatteks vielä tän vanhan stoorin kun Stadin Arska oli hypänny aikoinaan jossain stokeen, oisko ollu Pohjanmaalla (?), ja kun konnari tuli siihen vagoniin ja kun Arska kysy siltä: ”Skujaaks tää stoke Stadiin?” Niin konnari vastas: ” En puhu englantia”. TSILARI 1/2022 7 VÄRSSYJÄ SIELTÄ SUN TÄÄLTÄ O on plugannu viime päivinä M. Nyt joku jo huutaa sieltä et Hara hei, sä oot just tommonen vanha pieru, sähän et oo edes nähny millasia torneja sinne Bööleen oli tulossa. Asiast viidenteen. NO MITÄ. Funtsaa vähän. Eli kaikkee mahdollista ja ihan vaan sekasin. Suomi oli siihen aikaan vielä ihan heinäseipään nielly. Niin vaan on, et nää uudemmat tötteröt ei meikää sytytä toisin ku esmes Stadikan torni, ihan sydän läkähtyy kun sitä tsiigaa. Just semmosta sekalaista hulabaluuta niinku pitikin. Tai siis ne, joit ei ehditty vielä ees byggaa. Nummisen muistelubökkeriä. Et joku leesaa ihan vaan jotain värssyjä jengille nakuna!! Ei semmonen käyny päinsä! Ei ollenkaan! Ja niinhän siinä kävi et Koo sai rikossyytteen, mist mätkähti tuomio ja semmosta hauskaa. Yhdistyksen himasaitilt löytyy ajankohtaisin tieto mitä esim. Maurihan on näitä u-miehiä (underground) ja u-juitsuissa se on ollu mukana jo 60-luvulla. Sillon elettiin murrosaikaa, uudet sydeemit ja tekijät oli astumassa framille. Mutta ollaan kuiteski optimisteja. Mut ei ihan millanen tahansa (tää on nyt ihan meitsin omaa skrivausta, saa olla eri mieltä). Eli se suunnitelma, missä yks torneista ois ollu tommonen vajaa 200 metrii, minkä rinnalla esmes Stadikan torni ois ollu niiden puuhatyyppien mielestä niin stubu et sille ois hevosetkin nauranu!! Mut niiden tyyppien puntit alko tutista ja ne stikkas pensselit santaan! Myönnän et huudahdin sillon mielessäni: ”Jep!” MUUTOS KUULUU Stadiin. Nyt on vaikee sanoo, mihin suuntaan se talven ja kevään aikana kehittyy. Mut esmes bändit, ku siellä skulas, oli ihan maitoo verrattuna siihen mitä Mattijuhani Koo sinä iltana duunas. Muuten tuli mieleen et mitäköhän värssyjä se Koo siellä Natsalla oikein pluggas. Koronatilanne näyttää hankalalta. Skulataan ja bamlataan!
Joskus voi joku gartsalta tulla sisään, muutama on slumpannukki teoksii. VIRVE KUUTAR STADILAISIA Aulis – FOTAAJA KALTSISTA Mutsi oli kotosin Lapualta ja faija Mäntsälästä. Se alkaa siit ku Aulis födas krigukesänä 1941 ja kertoo kans fotaamisen alusta. Aulis Nyqvist, ku taiteilijana käyttää kans nimee Artto (se on toi eka A). Moni tsennaa tän jullen, ku on levinny ympäri Eurooppaa. Se on minua. Yhen kuvan se on duunannu kyl Kalliostaki. En oo sanoja tarkistanu mistään, mutta noita me ollaan käytetty, koska mä en niitä muuten muistais. Fotaamisen lisäks snadis ateljees Kankuringartsan kulmas Aulis maalaa. Aulis funtsaaki: – Jokainen kirja on kuin valokuvanäyttely. 8 TSILARI 1/2022 A ulis on ollu fotaaja eikä se oo paljon mitään skrivannu. Aulis on kuuden vuoden aikana duunannu 23 kniigaa. Eka oma oli 1965 Elannon kertsis Siltasaarengartsal, mis oli 66 mustavalkosta fotoo. Se pääs oppiin vuonna 1960 M. Ekas kniigas ei ollu slangiikaan. Se on lähtökohta, miks mä rupesin kirjoja tekemään. Kirjoissa saan ainakin talteen ne kuvat, eikä ne loju tuol pitkin maailmaa sit. Ne oli Auliksen fotoi. Eka kniiga oli omaelämäkerta, jonka Aulis duunas, ku oli slumpannu tietokoneen vuonna 2013. Samast teemast on tullu mont versioo, aina snadisti kehitetty edellisestä ja samal Aulis on lisänny slangii tekstiin. Vasurina se sai jo skoles huonoi numeroit skrivaamises, ku hiha pyyhki musteel skrivatun tekstin sotkuseks. Aulis skriinaaki, ett siit on tullu aika hullu yhdistelmä: Mäntsälän kapina ja Lapuan liike. Joku kielen asiantuntija on sanonu, ettei tää nyt oikeen oo kirjakieltä. Siellä se käy kesän aikana monta kertaa, ja kamera on messis. Pitkäselle. Fogelii fotattiin koko päivä Auliksen studiolla, silt ehti pyrstösulkaki irrota. Jos joku on käyny 1990 Kaupunginteatteris tsiigaamas Kallion kimallus -näytelmää, ni minnaa ehkä taustakuvat Kalliosta. Innostus alko, ku se 15-kesäsenä sai kummitädilt matolaatikon. Suomenlinna onki yks Auliksen suosikkimestoi Stadis. Toinen suosikki on Oodi. Siit alko fotaamine tosissaan eikä se aio eläkkeelle jäädäkään. Fotaaja-Auliksel on ollu monii omii ja kimppanäyttelyitä Stadist Madeiralle. Mä oon vastannu, ettei tarvikkaan olla. Kirjanäyttely on iisimpi järkkää ku valokuvanäyttely. Nyt se funtsaa, millasii kniigoi vois duunaa. Nuorenaki se otti kameran messiin, ku lähti viikonloppuna kavereiden kans kiertään Stadii. Studiol oli messis Mika Launis, ku on suunnitellu jullen.. Sitä tuli messiin vast Kaltsin kaltsit -kirjaan, mihin Aulis skrivas jo runoiki, joist se kyl sanoo: – Bamlailua ne on enempi ku runoja. Fotaaja ja taiteilija Aulis on ollu 61 vuotta fotaajana. Ihan niinku Tuomari Nurmion konsertin taustakuvat 2009. – Toi on ensimmäine, jossa mä innostuin laittaa menneisyyttä talteen. Suurin osa kniigoist on erikoiskirjoja, mut on himastadiki messis: – Mul on noi saaret, Helsinki ja Kallio, kolme kirjaa Stadista. Enkä pidä sitä ihan huonona ajatuksena, jääpähän jälkipolville sit. Taidetta Aulis on tehnyt enemmän ulkomailla, ku siel on rauha tehdä, eikä häiritse kaikki arjen juoksut, Aulis bamlaa ja lisää: – Kaupassa kun käy, ett on vähän evästä, ehkä vinkkua, ni se on siinä. – Tossa on slangia sen verran, ku mä sitä osaan ja ymmärrän. Auliksen varsinainen duuni oli mainosja lehtikuvaajana. Mitä ny jotain harakanvarpaita ennen armeijaa, ku alko jostain syyst pitää päiväkirjaa. Niist on syntyny A. Messis on bulisti kuvii niistäki, ku on valkattu Stadin Kundeiks ja Stadin Friiduiks. Mut moni ei snaijaa, ett foton pulusta on ottanu Aulis. – Oon ainakin Halosesta ja Salolaisesta ottanu kuvia, Aulis vahvistaa. Fotaaja alko skrivaa Vuonna 2019 Aulis järkkäs Kallion biblus kirjanäyttelyn Torsti Lehtisen kans. Ekaks födas tekstit, sit Aulis alko tsögaa niihin sopivii fotoi. Enemmän se diggas lehtikuvausta ja yhen kniigan se on duunannukki potreteist. Lisäks se on käyny Atskin iltalinjal opiskelemas fotaamista 1961–63. A. Siihen lisää skidimaisemien Kaltsin kaltsit ja fotaajan duunit. Mut ku Aulis alko tekeen kirjoi, se hiffas, ett on pakko skrivaa jotain
Se oli kliffaa, ku mutsit ja faijat ei bonjannu. – Slangi jäi pois, kun -64 muutin pois Kalliosta. Mutta slangi ei oo hävinny kokonaan. Bonjaatsä fillarin päälle, tsennaaks räpättimen. Tähän asti Aulis on duunannu kniigoi fotoproggiksel omaks ja harvojen iloks. Ne kuvaa skidiaikojen maisemaa: kriguaikaa ja sotainvalideja, ku ”kulki pitskuilta pitskuille / hioi veitset ja muut skarpeiksi” ja soittajajermua, väsyneitä duunareita Linjoilla, skidien tunnelmia: ”Pikkuskidein tsiikattiin ylöspäin ja skagattii, opee, pollarii, kaupan tätii, tsilarii, konitohtorii, sekä harvoi faijoi ja saarnaajii. Olin jo valokuvahommissa ja tapasin muita ihmisiä, Aulis bamlaa. Kniiga tuo Auliksen muistoi Kaltsin kulmilta fotoina ja snadeina runoina. Aina sillai, ett saman talon porukat oli samassa pöydässä. Tauno oli yksi potrettikirjan sankareista. Loppuun ehtii vielä senssi-ikä ja sen jorot, P. – Mä oon kuvitellu, ett on ainaki kolme eri slangia: Kallion, Tölikän ja Sörkan alueelta, ja mitä muita vielä. Skidiaikojen kieli palaa mieleen, ku minnailee skidiaikoja. Aulis toivoo, ett se hittais kustantajan, jota kiinnostas tutustuu sen fotoihin. Kuvatekstien runo-otteet on Auliksen kirjast Kaltsin kaltsit. Boitsut hottiksina busas, gutaa filkkaa handuis. Gamlojen frendien kans sitä vielä bamlataan joskus. Siitä saakka käytiin siellä joka vuosi. Slangii Aulis skrivaa kniigoissaan, omaa slangiinsa. Omakuva. Nyt vaan veto loppu, kun kaikki perustajajäsenet poistu kuvioista. Vuonna 1985, kun meillä oli Reijo Porkan kanssa Kallio-näyttely Kluuvin galleriassa, niin samana vuonna perustettiin tää yhdistys. Klubiaskin kansi siinä viuhto. Nyt se funtsaa, kandeisko duunaa kniigoi nii, ett niit vois vaik blisaakki. Spurgui ei pelätty, ne kuului maisemaan.” Messissä on kans skoletaival ja lapsuuden braijaukset: brennari, räpätin, lätkää kartsalla ja tärkeet mestat: Simmis, Vesis, Hampparinlaakso. TSILARI 1/2022 9 Kavereitten kans Aulis bamlas slangii ja vedenkieltä. Kalsa blosis tunki sisään dörtseist ja fönäreist, rapaan haiskahti gamla rasvasen läskisoosin snöfis, nälkäne diggas, jees.. Auliksen suosikkisanoi on fiude ja skruudaa. Slangiin takas Skidiaikojen kieli vaihtu duunien myötä suomeks, niinku monilla muillaki. – Se, ett mä oon Stadin Slangis, johtuu ihan siitä, ett meil oli se Kallion alaosasto, jos niin voi sanoo. . Meillähän oli tää Kallion gimmat ja kundit. Anka Lintsillä, kulmien raflat, brenkut ja borsat
Mä sit menin blisaa niit Slangijengin 10-vuotisbileisiin, ja lopult Lasse Liemola kerran frookas, haluisinks mä tulla mukaan Slangiin ja lopult hallitukseen”, Virve minnailee sitä, mist kaikki sen kohal oikeen alko. Snadisti uuttaki verta rupes virtaan, ku kaikenlaisis muis hallituksis kunnostautunu Ranccu hyppäs tähän kelkkaan. Foto: Stadin Slangin fotoarkisto. Ite se on innostunu skrivaamisest niin bulisti, ett tekee sitä nykyään sekä duuniks että rakkaudest lajiin. Niit ku tsiigailee, saa iisisti hyvän mielen”, Virve kertoo fotausharrastuksest, jonka se alotti jo skidinä. Niit fotoi on kliffa tsiigaa ite ja ilahduttaa niil muita – vaik viel vuosien päästäki. Ei tartte olla slangiproffa, slangitohtori tai slangimaisteri, voi skrivailla ihan vaikka oman fiiliksen pohjalt sitä, mitä omas pollas kelaa. “Onneks meil on nykyään ammattikuvaajii ja paljon muitaki innokkait kuvaajii,” Virve jatkaa ja smailaa päälle. MONESSA MUKANA Slangijengis Virve on duunannu kaikenlaist häppis-jengis puuhailust himasaitin päivitykseen ja Niin gimis on Stadi -juhlakniigaan (toim. Tää fotaamista aktiivisesti harrastava tehopakkaus rupes alun perin fotaan Slangin häppeninkeis yksinkertasesti siks, ett sil oli hyvä kamera, mikä ei niihin aikoihin ollu viel mikään perusjuttu. No, Virve sattuu oleen noit kaikkii: se on nimittäin kans tän boltsin ainoo friidu, jolle on skrivattu ihan ehdat Dorkan paprut! “Mä olin duunannu sellasii korttei, mis oli faijan skrivaamii slangirunoi ja mun ottamii fotoi. Ne kertoo, ku kertoo. Kaikkii muitaki Virve rohkasee skrivaan slangil. Sellasen, ku lähtee hallitushommaan sen jälkeen ku on selvinny ekast kaudest, täytyy olla joko tosi kova slangidiggari, sil täytyy olla liikaa energiaa tai sit sen on oltava ihan täys dorka. Voi minnailla omii skidiaikoi ja skrivaa niist, voi esmes skrivaa omast himakaupunginosast tai vaik Stadin Hallituksen tuuletus Viime syyskokoukses Stadin Slangi ry:n hallitukseen valkattiin sekä nyyaa että gamlaa jengii – ja kaikki bonjaa, ett ”gamlaa” tarkottaa nyt sellast sakkii, ku on ollu tän yhdistyksen hallitukses ennenki, kenenkään ikää me ei ruvettu froogailee. Raija Tervomaa) skrivaamisest Työviksen Skrivaa ja bamlaa slangia -kurssin pitämiseen. SLANGIL KANDEE SKRIVAA “Parasta täs Slangi-touhus on tietty se, ett tapaa kliffaa jengii ja mielenkiintosii tyyppei,” Virve funtsaa ja totee viel, ett skrivaaminen on kans yks nasta juttu slangihommas ja varsinki Tsilaris. 10 TSILARI 1/2022 Virve Kuutar Ne, ku kuuluu slangijengiin, salee tsennaa Virve Kuuttaren, ja neki, ku ei tsennaa sitä, bonjaa kyl, kuka se on – ainaki nimelt ja pärstält. Tsilarii Virve on ollu duunaamas jo niin kauan, ett sen slangitoimittajaura saa koht tsöpaa bissee, ja aika pitkään se hoiti toimitussihteerin tonttia, ja hyvin hoitiki. SLANGIJENGI. Stadin Slangin 10-v-juhlanäyttelys Virve lähti messiin porukkaan. Vuonna 2006 ei tosiaankaan ollu joka jannul ja friidul älypuhelint, mis on kamerat vimpan päälle, joten toiminnan bööna, Virve kelas, ett rupee ite napsii fotoi tapahtumist. Tsilarin pluggaajat on varmaan vuosien varrel bongannu Virven nimen paitsi slangijuttujen yhteydest myös monien fotojen alta. “Mä fotaan, tilaisuuksis ja tapahtumis, ett niist jäis jotain talteen. Sit mä fotaan paljon kaikkee kaunista: mestoi, maisemii, kukkii, suulista, kuuta (tietty, ku oon Kuutar…). Saatiin hallitukseen bäkkiin pari tuttuu konkarii: Lasse ja Virve
Ny ku Ranccu ei enää oo duunissa, se on bamiksena Nestorit-nimises stäräs jengis. SLANGIJENGI. MUSAST JA LÄPÄNHEITOST DUUNII Ei must kuiteskaan soittajaa tullu – tai tavallaan tuli. “Skrivaa vaan niin ku bamlaa, ei se sen vaikeempaa oo,” Virve lopettaa. Ai, miten mä voin tsennaa tän kundin niin hyvin. Rancust tuli ekaks pörssimeklari, sit pankkidirika. Ne otti aina gotsan vek päästä, ku mutsi tuli hissiin. No, Nordeas oli sellanen sääntö, et ku täyttää 68 vuotta, ni on pakko dyykkaa leediks. Ku skidit födas, mä lopetin keikkailun ja rupesin parikskymmeneks vuodeks yrittäjäks maahantuontilafkassa. . Ressun musamaikka Anna-Liisa "Mökä" Luukkonen, tökkäs mulle spettariin musasta kutosen, ku mä en ehtiny käydä skolen kuorossa. SKOLEE JA MONENLAIST MUSAHOBBII Ku systeriki oli födannu, me flytattiin Etelä-Haagaan. Ku ruvettii byggaa privaattisöörvistä tosi fyrkkajengille, Rancust tehtiin pankin varainhoitaja. Fämili bamlas sveduu ja budjas Heinolassa. . Ei tarvi skagaa, vaikkei olis koskaan elämässään skrivannu sanaakaan slangil. Skolessa Ranccu oli pinko, aina spettari kondiksessa. Skraittaa tuli pyöritettyy kymmenen vuotta: humppamestoi, yökerhoi, discoi ja tavarataloi Vaasast Joensuuhun ja Rovaniemelt Siljan botskeille. Sitä ennen se meni vapaaehtosena inttiin. JIFTIS, KUNDIT JA SPORTTI Ranccu on jiftiksessä Kikan kanssa. TL Ragnar ”Ranccu” Lilius Ranccu födas vuonna 1948. Skoleaikaan Ranccu oli blösö, mut sit se rupes luudaa. Siit tuli dorka lätkäfani. Opetus oli Sibiksessä ja esiintymiset Intin harmaissa. Ranccu tsennas paljon jengii ja oli ihan fakiiri hommaa uusii asiakkaita. Verottajaa varten mä kekkasin ihan oman ammatin: musajuontaja. . Onneks sen RUK:n aikanen kaiffari, ku oli jo ruodikses melkeen valmis leguri, jutskas sille ällii: ”Se on yks hailee, mitä sä duunaat – tärkeint on, miten sä duunaat.” PANKKIHOMMIIN Ku Ranculla oli ekonomin pap rut handussa, pankki (HOP) tsögas pomokoulutettavii. No, ei siit kutosest mitää trabelii ollu, ku mä pääsin Soittajakouluun. Ku mä hiffasin, et tiskijukat tseenaa enemmän ku muusikot, must tuli DJ. Me budjattiin Tölikassa, Meklun ja Topeliuksenkadun kulmassa. Meil oppilailla oli vartioparaati päivittäin rumpuryhmän kanssa vuorolistojen mukaan ja kaks kertaa viikossa skulattiin isolla bändillä, jossa mulla oli pilli kuonon alla. ”En gång HIFK, alltid HIFK!” Vieläki se skulaa korista, skujaa fillarilla maantietä ja on se tsuppaillu muutaman maratoninki. Se oli nasta duuni. Ku ne flyttas Stadiin, tääl ois ollu sveduskolei, mut Ranccu ei sinksannu. Mä budjasin Viiskulmassa Laivuringartsalla, jost oli helppo lähtee reissuun joka suuntaan. Se skulas lätkää Väiskin kentsulla. Arvaa, kuka oli melkeen 7 kybää. Ranccu kletras sijotusdirikaks ja blisausdirikaks. SP Lasse Solman Mä födasin vuonna 1956, seuraavana päivänä sen bulin lakon jälkeen. Jan födas, ku ne oli ittekki viel ihan skloddei. Snadisti kyselin. LS PS. Kauppikses pluggaus oli niin teoreettist, et Ranccu meinas heivaa koko homman. Ranccu sauhuu paris muussaki porukassa, mut mä oon saleteissa, et kyl sil virtaa piisaa skramlaa pöhinää Stadin Slangin hallitukseen. Kundi meni suomenkieliseen skoleen. HALLITUSKONKARI Mä oon pariin otteeseen jo tsitannu Slangin hallitukses, mut ekaa kertaa siihen alkaa olla oikeen aikaaki. Yks niist kundeist oli Ande Päiväläinen, jost tuli myöhemmin rumpali ja musatuottaja. Ok, Ranccu oli Snellun kansikses Saksalan Haran ja Typykässä Raijan, siis mun vaiffin, luokkakamu. Salilla sen hiffaa heti: Ranccu on se puolaskeetti, jol ei oo kropassa grammaakaan extraa. NIMITYKSIÄ TSILARI 1/2022 11 snygeist luontokohteist. Siihen kuuluu nippu dirikoit, ku dilkkaa talenttiisa jangstereille, siis jeesaa tyyppei, ku liidaa systeemeit bisneksis ja byrokratiois. Mä oon ollu ny pari vuotta eläkkeellä venttaamassa, et must tulee vanha ja viisas. Stuiduskabois se skrivas ällän paprut. Kundi oli kakskielinen ja intoo piukassa. Mähän en vaan vendannu lättyy, mä heitin läppää melkeen koko ajan. Niil pääs suoraan Kauppikseen. Niil on kaks skidii: Jan ja Tony. Partsika ja Pikkukanttorit vei kaiken mun ajan. Toi partsika oli Helsingin Metsänkävijät, joka fatsin slangilla oli Stadin Skutsintramppaajat. Mutsi kehu aina, kuin höveleit nuorii kundei bunkkaakaa meiän yläkerrassa. Ei ollu muita. Sieltä mä reissasin skoleen ja harrastuksiin. Sit tietenki, ku Kekkonen lähti tai tuli, siellä oltiin skulaamassa Porilaisten marssii. Se ois päässy eläkkeelle 61-vuotiaana, mut snadikundiks se vielä ittesä tuns
Karlsson-Sutisna on tunnettu ja pidetty taiteilija useista julkisista töistään Helsingissä, Kaivopuistossa, Keskuspuistossa, Pirkanmaalla, Lapissa. asianajajan roolissa ja Denis Nylund erottuvat miehistä. Uninäytelmä on kolmen laitoksen, Svenskanin, Carl Knif Companym ja ruotsalaisen Riksteaternin yhteistyötä. Runoissa ja lauluissa on voimaa ja elävää tunnetta yhteiskuntaan ja demokratian kysymyksiin. Sykkeen duunaaja ja skrivaaja ehti onneks käydä tsiigaamas kans live-esityksiä. Ruohoa-kokoelma täydentyi vuosien mittaan käsittämään 300 runoa. Rautatietorin metroasemalla on nähtävillä betoni-installaatio Metron kasvoja sunnuntai-iltana. Indra varoittaa, että maa on synkkä ja siellä asuu epäkiitollisimpia olentoja, joita on koskaan luotu. Patrick Henriksen mm. Olen kiinnostunut rakentavasta, oman itsen ja luonnon kanssa sopusointuun pyrkivästä asenteesta. Häntä ympäröivät isot esineet ja miehet. Sääli ihmistä Indra-jumalan tytär Agnes on salamaniskun seurauksena laskeutunut pilveen, joka vajoaa kohti maata. Ruotsalaisen kirjailija August Strindbergin Uninäytelmä (Ett Drömspel) on hänen mielikuvituksellinen unija vaellusnäytelmänsä. Kehollisuutta korostavat tiukat, vartalonmyötäiset puvut, joissa miesten kulmikkaat liikkeet toistuvat. Karanteeniteatteri, striimit, tarjoo aiempii esityksii melko halvoil hinnoil. Tanssisukuun kuuluva Aksinja Lommi on upean herkkävaikutteinen ja kevyen liikunnallinen koko ajan näyttämöllä olevassa pääosassa, joka hallitsee upeasti teoksen kaksijakoisen liikemateriaalin. Tanssiteatteriesityksessä ihmiset elävät sekä pyörivien että rullaavien asioiden keskellä. Teatteriryhmä Quo Vadiksen vaikuttavan keskittynyttä lauluja runoesitystä oli täydentämässä lopuksi lyhyt 12 TSILARI 1/2022 RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Kulttuurikatsaus talveen Kolmas buli koronakaranteeniaalto katkas nyyaan vuoteen live-esitykset Stadissa. Hänen sisarensa Misa Lommi oli keskeisessä osassa Knifin edellisessä Svenskanin klassikkoesityksessä, Franz Kafkan Muodonmuutos. Pysyvä Elämän Kukka taidepuisto on Pikku Huopalahdessa ja ulkomailla taidepuisto Ranskan Arques la Bataillessa, Normandiassa. Hänen tarinansa kulkee ihmisen ja luonnon ymmärtämisessä. Quo Vadis löytää varhaisen luontorunoilijan Ruohoa – lauluja meistä -ensi-ilta KokoTeatterissa toi esille Walter ”Walt” Whitmannin runoja ja ajatuksia, jotka olivat edellä aikaansa. Galleriat ja useimmat museot sinnittelee. Se esitetään usein pelkistettynä lavastuksena, jossa kaikki ylimääräinen on poistettu näyttämältä. Vähiä vuorosanoja lausutaan sekä suomen kielellä että riikinruotsiksi. Täs Tsilarin pluggaajien iloks stooria viime aikojen kylttyyrielämyksistä. Tobias Zilliacus palaa Svenskaniin. Ohjaaja-koreografi Carl Knif tekee Svenska Teaternin pienemmälle Amosnäyttämölle juuri tällaisen esityksen. – Tutkin taiteen parantavia elementtejä. Tytär näkee maailman planeettojen ja niiden liikeratojen mittakaavassa ja kokee valoa, iloa ja maan päällä laulua, jonka haluaa kokea. Heidän omat liikkeensä ovat edestakaisen nykiviä, mutta tahdissa toisiinsa, ja monella on useita rooleja. Äiti Vivianne Budsko– Lommi pitää Helsingissä isoäidin, Tamara Rasmussenin tanssikoulua, jossa lahjakkaat sisarukset opettavat. Veistoksia ja maalauksia on esillä alkuvuoden Galleria Duetossa, osoitteessa Kalevankatu 15. Yhdysvaltalainen Whitman (1819–1892) oli runoilija, esseisti, journalisti ja ennen kaikkea humanisti. Esitys jatkuu keväällä Ruotsissa. Aksinja Lommi on herkkävaistoinen Indran tytär, joka haluaa ihmisten joukkoon Maan päälle. Vanhin sisko Natasha Lommi on maan kärkitanssijoita. S anna Karlsson-Sutisna on: keskipolven kuvataiteilija, kuvanveistäjä, performanssitaiteilija, taidemaalari, tilataiteilija, valokuvataiteilija, yhteisötaiteilija, ympäristötaiteilija, kehotaiteilija ja maataiteilija, kertoo monipuolisen ihmisen pitkä ansioluettelo. Teos oli irtiotto aikansa runouden jäykistä normeista ja perinteistä. Eläimet ja luonto ovat suuria henkisiä voimavarojamme. Niiden avulla käsittelen sielunmaisemiamme, kehitystämme ihmisenä, toisillemme yhtä arvokkaina, ja pyrin avaamaan solmukohtiamme niin kehossa kuin kuvataiteessa, hän kertoo. Maapallo ja isokokoinen pyörä aikasiirtymiä varten ovat vain lavalla. Hänen tunnetuin teoksensa on runokokoelma Ruohoa (alkuteos Leaves of Grass). Fo to : Ca ta Po rt in .. Isänsä vastusteluista huolimatta hän lähtee tutkimaan kauniiksi katsomansa maapallon olosuhteita. Agnes lausuu useaan kertaan kirjailijan tunnetuimman lainauksen: – Sääli ihmistä
Uudet ilvekset ovat enimmäkseen naisia. Samoin lopun tärkeässä monologissa yhden naisen sanoja ei juuri kuullut. Susanna Seppälä (vas.), Nelli Nisula, Sara Pollari ovat BettyBlue-maisesti kuvassa käpyläläisen Ilves-Teaatterin Ouroboros -esityksessä. Fo to : M itr o Pa rt ti. / Minä tarkkailen näitä ja näiden vaikutuksia – saavun paikalle ja lähden. Mutta niin kylmää ei ole missään, etteivät tunteet leimuaisi, ja kohta rakoilevat niin jää kuin seuruekin. Jalmari Jalosen karussa ohjauksessa Kultsan ensemble intoutuu parhaimpaansa kummallisten henkilöiden vinksahtaneessa maailmassa. Näytelmän henkisen tilan siirtäminen Perämeren jäiden ja viimojen maailmasta Teatteri Kultsan Katri Valan nimeä kantavaan väestönsuojaan Sörkassa onnistui jo 2018. Piano Larssonin johtama retkikunta haluaa pelastua ilmastotuholta ja on matkalla perustamaan uutta yhteiskuntaa. Pasi Kuivalainen sählää kaikessa yrittäjähahmona ilman suuntaa: en ole koskaan nähnyt muusikko-näyttelijää näin hyvänä. Käärme tai lohikäärme syö omaa häntäänsä. Fo to : Ra im o Gr an be rg . Alun puheosuudessa ääni jäi peittoon ensirivin alle. Kuka sua kylvettää. Energinen esitys kesti kolme tuntia väliajan kanssa. Ouroboros tarkoittaa ”ikuisen kiertokulun” symbolia, jossa lopun lähestyminen on samalla uuden alku uskonnollisessa tai filosofisessa symboliikassa. Sitä näkee nyt paljon. Kun ohjaaja hyppäsi näyttämölle tärkeään osaa, Virve Laasosen vastuu apulaisohjaajana varmaan kasvoi. Sinne lähtevät niin maailman viimeiset neandertalinihmiset kuin Pianon isoäitikin, 78-vuotias prostituoitu. Fo to : Jo nn e Si pp ol a.. Näyttämöllä puuhataan ennen esitystä ja tauon jälkeen kaikenlaista nonstopia, lattian siivousta nyt ainakin. Monella esiintyjällä ääni kantoi pienessä tilassa ilmankin. Nuorisoja ylioppilasteattereissa on usein pula esiintyvistä miehistä. Mikko Ravantti on jo tottunut naisosiinsa; nyt hänen ilotyttöpuheensa tuo tarvittavaa huumoria raskaaseen perusmenoon. . Vaikka se pitäisi esittää eeppisenä suuren näyttämön teoksena, Kultsa onnistuu suurprojektissaan; me katsojat saamme käsiimme etupenkissä railon ohittavan köyden ja näyttelijöitä melkein syliimme. Voisiko ylläpito aktivoitua. Teos on vahva ja sen uudelleen näkemistä ja kuulemista jäi kaipaamaan, niin syvällinen sen sanoma oli. Esitys on Quo Vadiksen ja Teatteri Umpihangen yhteistuotanto, joka lähtee varmasti kiertämään pitkäksi aikaa. Ilves-rookiet haluavat tietää, miksi täällä on aina niin sotkuista. Kati Hynninen vetää jälleen vahvasti raskaan naispääosan. Puhe vaihtuu Pohjanmaalla ja nyt Grönlannissa mieluummin painiksi, toteutumattomiksi unelmiksi ja viinanjuonniksi. Enemmän on enemmän Ilvesteatteri toimii aktiivisesti Käpylässä, vanhassa elokuvateatterissa, jonka katsomo on siksi vino. Kohti kylmempää on Klemolan sisarusten ”arktisen tragedian” (2004–2019) toinen osa. Osa joukosta on koiria, jotka muistuttavat ihmisiä. Kohti kylmempää on taattua Klemolaa epäkorrektilla ja hävyttömän hauskalla tyylillä. Marja-Terttu Zeppelin pitää maailman pohjoisinta grilliä Grönlannissa, mutta pakenee tunteitaan ja seksuaalisuuttaan yhä kylmempään. Klaus-veli tuli mukaan toiseksi kirjoittajaksi. Sen henkilöt ovat ehdottoman tosissaan, niin rakkaudessaan kuin katkeruudessaankin. ”Posthumanism” on 2000-luvun teatteritrendi, joka tarkoittaa ihmisen läsnäolon jälkeistä elämää sukupuuttoihin matkalla olevassa maailmassa. Kohti kylmempää kertoo, miten arktinen sijaintimme vaikuttaa ihmisten mentaliteettiin. Quo Vadis Poetry Bandin muodostavat: Maija Rissanen, puhe, laulu ja laulujen sävellys, Minerva Kautto, puhe, laulu ja huilu ja Otso Kautto, puhe, ohjaus sekä Hyde Hytti, puhe, valot ja runojen valinta, Marko Järvikangas, kitara, Juhani Liimatainen, 1900-luvun lyömäsoittimet ja Jan Noponen & Hans, lyömäsoittimet. – Tämä on ruohoa, joka kasvaa kaikkialla / missä on maata ja vettä ja yhteistä ilmaa, / joka huuhtelee maapalloa. TSILARI 1/2022 13 video. Sen ensimmäisen vuoden jäsenet esittivät joulun alla näytelmän Ouroboros – Luopumisharjoituksia. Kultsa tekee ihmisen jälkeisen ajan teatteria Leea Klemolan Kokkola on kotimaisen näytelmäkirjallisuuden moderni klassikko. Ja tavaraa on paljon: menneisyyttäni, tulevaisuuttamme, vinttejä, siivouskomeroita, välitiloja, valveunta. Laulut ja runot esitettiin kauniin värikkään huovutetun tekstiiliteoksen edestä ja sisältä. En nähnyt kuin yhden mikrofonin, jota käytettiin, kun haluttiin korostaa sanomaa. Keskellä näyttämöä on kylpyamme, johon moni näyttelijä vuorollaan menee sisään ankeriasta esittäen. Juhani Liimatainen, Maija Rissanen, Marko Järvikallas, Minerva Kautto, Jan Noponen ja Otso Kautto laittavat kaiken peliin Quo Vadiksen Ruohossa. Niitä olen kiertänyt kuin ankerias kaivoaan, tekijäkollektiivi sanoo. Kuvanveistäjä Sanna Karlsson-Sutisna ja poikansa Satria Sutisna, joka on ollut mallina Nuori voima -puuveistoksessa Galleria Duetossa. Nyt tarina sai jatkoa samalla paikalla ja pitkälti samoilla vaativan tasokkaan harrastusteatterin voimin
Swingpjattien väljät kledjut Suomes ne vaa venttas, et millon tää uus karsee staili ländää tänne. 14 TSILARI 1/2022 J enkeis 40-luvun staili jazznuori oli ”hepcat”. Sveduissa jenkkistailiin tälläytyneitä jazzdiggareita kutsuttiin nimellä ”swingpjatt”. ”Lättähatusta” tuli sit voimasana ku alko merkkaa yleensä jenginuorii, jenkkifilmien ja sarjisten pilaamaa sukupolvee ja yleistä moraalipaniikkii. Sprigi oli hitsin roisi ”zoot suit”, bulit byysat kääritty nilkoista ja knuburas gungas ”pork pie”-kotsa törkeen pitkän fledan pääl. Tää maalittaminen ei säikyttäny jazzkundei. Teinigimmat röökas ja meikkas. Oman bändin keikoil Furmanin bravuuri oli swingpjatt-numero, mis se steppas roiseissa kledjuissa kotsa öögillä. Lättähatut hippaa Kesti 50-luvun alkuun ennenku nimi ”lättähattu” löi läpi. Entä lättähattujen puheenparsi. Bulin rotsin, blädärin, takatukan ja naukuvan slangin yhdistelmä sai aikuiset polttaa hihansa ja repii kalsarinsa.. Kundit oli pahimpii, ja niiden kreisi jorostaili. Bökät oli nyt pillilahkeit, mut rotsi sai lepattaa entisen väljänä. Mut se on jo toinen stoori. Lättähatun ulkonaisena parodiana voi pitää Masa Niemen Pätkähahmoo 50-luvun Puupää-leffoissa. Stadilaista teinikundii kuvailtiin vuonna 1952: ”Tiukat housut puolitangossa, lättään lyöty lierihattu päässä tai sitten kokonaan pää paljaana niskatukka pakkasviimassa liehuen. Ne huusi mulle: ”Lähdeks kundi tänään hippaamaan?” Mä treffit tein ja suksin kotiin manin hankintaan. Mä painuin heti sisälle, kun hatun hogasin ja siellä tiskiböönalle vilt joutuin tokasin: ”Hei friidu, viittiks ottaa lätän fönsteristä pois, kun karjulla just lättähatun tarvis tässä ois.” Se missi heti snaijas, ei se dorka ollut, ei. Ne toi esiin, et Stadin jatsikretsit oli täynnä juutalaisii, niinku noi Manuelin sisarukset ja teinareista Furmanin ja Katzin broidikset. Niin myös Stadissa. Ol’ lahje dongareissanikin rasvakäyttöinen, mut uusi lättä kruunas kyllä kaiken loiston sen. Drumsari ja steppimestari Jaakko Furman, ku tsennattiin Suomi-filmien poikarooleista, skrivas kamujensa kaa fanilehtee nimeltä Yam, järkkäs jamei ja skulas plattoi Cotton Clubilla Roobertinkadun pasaasissa. Natsimieliset piti swingii juutalaisten salaliittona. Pitkä niskatukka, kapealierinen hattu silmillä, liehuvat housunlahkeet ja steppiraudat kengissä. Mä lätän siltä slumppasin ja sanoin: ”Hellurei!” No, kartsalle mä painuin uusi lättä kutreillain ja jenkkimalliin paukuttelin purukumiain. Turpakäräjii ne järkkäs kriguajan Jenkeissäkin: soltut partsas kartsoilla ja jaagas ja hakkas kaikki stailit jäbät joide sprigit laahas maata. Salista kaikuivat raivoisat suosionosoitukset kannustivat ’miestä’ mitä mielettömimpiin hyppyihin ja omituisimpiin kurkkuääniin.” Täs on viel toinen kuvaus Stadin swingpjateista samalt vuodelt: ”Niskatukka oli pitkä kuin juutalaisella musiikinrääkkääjällä, takki sojotti jossakin nivustaipeen tienoilla, ja housunlahkeet oli nostettu surumielisesti puolitankoon.” Oisko ne hottiaisii Stadiin lomille päässeet uffarit uhos, et nää jangsterit pannaan kuriin vaik sit sakinhivutuksel. Kriguvuonna 1943 swingpjattei alko sit näkyy Stadin katukuvassa. Siit voi tsökaa jälkii Repe Helismaan kupletista ”Pojanpojan lättähattu” vuodelta 1955: Kun minä näyteikkunoita eilen tsiigailin, niin tämän stailin lättähatun siellä hiffasin. Vuoden 1944 nimiskabassa vinstas nimitys ”hottiainen”, hot jazzin mukaan: ”Jos siis näette tuollaisen, useimmiten vielä alaikäisen keikaroivan tyypin, jolla on tukka niskaan ja hattu silmillä ja joka viheltelee kulkiessaan svingiä, niin silloin tiedätte että siinä on hottiainen.” Mut ei sitä nimee kukaan käyttäny. Ja jengi diggas iha täböil. Se sätkytteli just niinku hepokatit ku se joras villii jitterbugii, vaik ei noil nimil vissiin oo mitään yhteyttä. ’swing-pjatt’. Se permanentin päällä puki niskavillaa niin, Se että kaikki tutut friidut laittoi ekstaasiin. Jenkkileffoist tää staili levis ympäri Eurooppaa. Stadis ne tyyty onneks motkottaa lehtien palstoil. Housut eivät ulotu edes nilkkaan asti ja kaiken lisäksi ne ovat niin kapeat, että luulisi niiden jalkaan vetämiseksi tarvittavan ulkopuolista apua.” Swingpjateille ja lättähatuille irvailtiin kaikkialla maailmassa. Tukka on paksu ja takaa niin pitkä, että se pujahtaa melkeinpä kauluksen sisään. Yks uffari skrivas Usariin: ”Tuossa hyppii keskilattialla radiosta kuuluvan neekerirytkytyksen tahdissa nykyään kovasti muodissa oleva ns. Kelatkaa nyt vaik noita 40-luvun swingpjattei ja 50-luvun lättähattui. Takki on väljä ja peittää puoleksi reidetkin. Staili oli siinä vaiheessa levinny ympäri Suomen. Lehtimiehet funtsas, mikskä tätä jitterbugien ja swingpjattien villityst tulis meillä kutsuu. STADIN STAILIT MIKKO SEPPÄLÄ Blädäri ja takatukka – KU JAZZDIGGARIEN ROISI STAILI TULI STADIIN Nuoriso on aina ollu pilalla. Suora käännös ”swing-narri” ei ottanut eldistä.
Kaikki on saatu kondikseen, sillä meitä on täällä jo siviiliin päässeitä kundeja, jotka ollaan saatu noin niin kuin ploosaamaan vähän joka paikassa. Ja kun treffataan ni skriinataan, sano Määtän Toikka. Jeh. Mutta kun te tuutte takasin stadiin ja olette päässy duuniin ja litsku killaa kokoon ni pidetään sellaset snadit pirskeet ja skriinataan kaikille niille liffoille tapauksille ku me sieltä rindikseltä muistetaan. Jeh. Kaipparit siellä skrivaavat mulle kun mä olen sellanen ammattiasebroidi et sille ja sille gimmalle tarttis saada sitä tai tätä jelppausta. Mä oon aina sillon tällön saanu brevareita sieltä rindikseltä päin. Eki skrivaa et onhan se gimis jos kragingi nyt jo slyytais, mut jos on flaidattava ni sen kun vaan. Se Eki skrivas vielä et olis kiva päästä gimmansa luo taas. Saatte nähdä et ne höntimmät asiat painuu ”unhojen yöhön”. Mä sain just tätä skrivatessani brevarin Ekiltä. Toiset on tarttenu saada lisää krakingikuukausiliksaa, toiset vuokrafyrkkaa ja jotkut taas killaa lekaria varten. Eiks jeh. Mut kyllähän ne bulimpanakin kivoja on ku niitä koulaa vaan. Pabru ja tää palsta loppuu tvärt ja paljo jäi vielä skrivaamatta. Halidai ja giffengaal! Toigis Gamlaa slangii tsökas Mikko Seppälä. Niitä vanhempia kaippareita joutu sisään sillo kesäkuussa ja vähemmän tapaa kaippareita, mä meinaan sellasia meidän ikäsiä kundeja, mutta muutes on saatu olla noin vaan. Ei tää oo se Spurgari-Eki, joka futaa, tää on yks toinen kun budjaa Lapikassa. Ja kyllähän me ollaan voitu järkatakin. Mä sain sen brevun. Jebulis. Niinku enneski. Siellä rindiksellä mä sen vasta treffasin ja mukava kaippari se on. En mä muista missä se on ollu duunissa tai missä se on muutes riehunu. Se saa gloddinkin ja Ekistä tulee yhtä maffi faija varmasti ku mäkin olen. Piirros Thor Fredric eli Tor Fredriksson, Aseveli-lehti 37/1944.. Jaa että millaista stadissa on. Stadin pärstä ei oo muuttunut siitä kun sä Kaltsi tai Taukka tai Valtsu tai joku muu visaks olitte lomiksella. Jos sen gimma saaki kundin on se varmasti maffimpi kun mä, kun meillä on vaan friidu. Brevari Stadista – ku krigu slyyttas Stadissa keskiviikkona. Mulle skulattiin tään Asebroidin toimituksesta että ne toimituttaa oikeen stadin kundien oman blisarin ja mun tarttis tvärt skrivata teille kaikille brevari näistä meidän hommista täällä. TSILARI 1/2022 15 GAMLA SLANGI TOPI TOIKKA Tää Toivo ”Toigis” Kaiposen stoori himarindikseltä on julkastu Aseveli-lehdes syyskuussa 1944 ku krigu slyyttas. Mut kivoja ne kloddit on ainaski snadina. Ja stadiin lomikselle tulevat luffaa opastoimistoon niinku ennenki. Tää stadin kundien kieli meidän on kuiteski opetettava kloddeillemme heti tvärt ettei se unohtuis ja painus unhojen yöhö, vai miten ne skrivaa niissä biblussa olevissa kirjoissa niin fäinisti. Jebulis. Moi kun moi sitte vaan, kaikki kundit. Jeh. Jaa no, kundit. Morjens vaan, kundit ja kaikki muutkin asebroidit, jotka bonjaatte tätä stadilaista
Fotonäyttely Skaban fotoista järkätään mahdollisesti näyttely. fotot ei saa olla ennen julkaistuja 2. Paprufotot osoitteeseen: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. paprufotojen koko: A5–A4 . FOTAA STADIN SYVIN OLEMUS! Fo to : Ra im o Ku itu ne n.. digifotot voi sendaa USB-tikulla tai muulla tallennusjuitsulla tai emaililla . Froogikset Jos tarttee froogaa jotain, sendaa email Rampelle: raimo.kuitunen@outlook.com Fotoja ei palauteta. Kuvien käyttöoikeus . fotojen tarttee olla osallistujan itte ottamii ja fotarilla tarttee olla niihin täydet oikeudet . Digitaaliset fotot . 1. Fotojen sendaaminen . skabaan osallistutaan digifotoilla tai paprufotoilla . skabaan osallistuvien fotojen tekijänoikeudet säilyy fotaajalla . 6. Fotojen tarttee olla byroossa viimeistään 31.5.2022. digifotot tarttee olla JPEG-muodossa, max 3 mpx . Siis: ”Fanni Fotaaja/ Fantsusti funtsattu.” Paa mukaan sun yhteystiedot: osoite, sähköposti ja puhelinnumero. Näyttelymestaa klaarataan. skaban järkkääjä käsittelee fotoja stailisti, mut ei vastaa, jos posti tai muu kuljetussysteemi fibaa. Skaban tuloksista infotaan edellä mainituissa. fotoja ei skuffata kolmannelle osapuolelle ilman fotaajan lupaa . skaba on avoin Stadin Slangin jäsenille . fotattavilta ja fotausmestoista on tarvittaessa ruinattava lupa . järkkääjä ei ilman fotaajan lupaa muokkaa tai endraa foton sisältöö tai rajausta 5. Palkinnot: Slangin byroossa blisattavaa snygii kamaa. FOTOSKABA 2022 16 TSILARI 1/2022 FOTOSKABA 2022 Stadin Slangi ry järkkää fotoskaban, jonka idis on pysäyttää yhteen fotoon Stadin syvin olemus. Fotoskaban dumarit: Pertti Salolainen, Pekka Punkari ja Raimo Kuitunen. Kilpailuaikaa on kevät 2022. 4. järkkääjällä on oikeus julkasta palkitut fotot ilman eri korvausta seuraavissa yhteyksissä ja medioissa: Slangin internet-sivuilla, somessa, Tsilarissa ja ehkä järkättäväs näyttelyssä. 3. skabaan voi osallistua enintään kahdella fotolla . . Skaban järkkää Stadin Slangi ry (myöhemmin järkkääjä) . lähetä digikuvia sähköpostilla osoitteeseen, toimisto@stadinslangi.fi Skrivaa lähetyksen aiheeksi skaban nimi, Fotoskaba 2022, ja skrivaa foton nimeksi sun oma nimi/ foton nimi
Ainu Palmu Pinki Caravan -teos piristi Suvilahden voimalaitoksen seinässä. Stadika, Suvilahti ja UPM Kymmene kärkeä Pink Caravan vaaleanpunaisti Suvilahden voimalaitoksen! Ainu Palmun vaaleanpunaiset olennot palasivat vuosien tauon jälkeen takaisin Stadiin. UPM:llä on pitkät perinteet taidemesenaattina aina 1800-luvulta alkaen. Eri väreissä leiskuva Borealis oli joka päivä erilainen, sillä tuulet ja vallitseva sää muuttivat sitä jatkuvasti. . Ajatus vaaleanpunaisesta maailmasta – sellaisesta, jossa kaikki voivat mennä kaikkialle, harmaisiin ja jylhiinkin paikkoihin, sellaisina kuin ovat, on edelleen voimissaan. UPM Kymmenen pääkonttorin seinälle projisoitu Soil Searchers Collective -ryhmän Sen lauluja laulamme -teos. Se muistutti maaperässä piilevästä biologisesta maailmasta, jonka kanssa maan päällä olevat ekosysteemit ovat vuorovaikutuksessa. TSILARI 1/2022 17 RISTO KOLANEN RISTO KOLANEN KYLTTYYRI T silarin toimittaja-kuvaajakaksikko ehti katsoa Olympiastadionin, Eduskuntatalon portaikon, UPM Kymmenen pääkonttorin, Citycenterin, Forumin, Hansaaren hilivoimalan, Suvilahden ja Stoan. Fo to t: Ra im o Gr an be rg .. UPM:n pääkonttorin julkisivuun Alvar Aallon kadulla heijastui Soil Searchers Collective -työryhmän 3D-videoteos Sen lauluja laulamme, joka sisälsi myös musiikkia. Koronaturvallisuuden takii valoteokset oli nyt sijoitettu eri puolille Stadii, mikä tuntuu alueellisesti tasapuolisemmalta. Nyt kaksi naista tanssi ja leikki lasten kanssa valoteoksen edessä. Kävelimme sisään Stadikalle ja aistimme kauniin maiseman. Lisäksi näimme Forum Boxin ja Galleria Topeliuksen ikkunaja sisäteokset. Viemällä revontulet paikkoihin, joissa niitä ei tavallisesti nähdä, hän kiinnitti huomion ilmastonmuutokseen ja uusien, epätavallisten luonnonilmiöiden syntymiseen. monessa eri mestassa ympäri Stadia. UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö tunnetaan ensisijaisesti mittavasta maalaustaidekokoelmastaan. Säätiö halusi tuoda maanalaisen, tavallisesti näkymättömän metsän kaupunkilaisyleisön eteen. Stadin kulttuuritalot oli enemmän messissä. Taiteilija tekee ammatikseen esityksiin valotaidetta ja valosuunnittelua. Äänistä vastasi Aake Otsala. LUX jalkautui Stadiin Kotimaista ja kansainvälistä valoarttuu monipuolisesti esittelevä Lux Helsinki on valaissu pimeintä vuodenaikaa jo yli kymmenen vuoden ajan. Teos käänsi katseen kaiken perustaan. Upeat revontulet loivat maagisen tunnelman Olympiastadionin ylle. Aiempina vuosina se on keskittyny johonki tiettyyn kaupunginosaan, mis yleisö keräänty jonoksi kohteiden välillä. Sveitsiläinen Dan Acherin henkeäsalpaavalla teoksella oli tärkeä sanoma. Tapahtuma vietettiin 5.–9.1
Päivät oli pitkiä, noin 10-tuntisia, mutta Kilpeläinen piti hyvää huolta meistä, esmes safkaa ja juomaa oli tarjolla rajattomasti. Muistan kun lähdin kahden kukkapuskan kanssa Käpylään ja Ogeliin. Fo to : He ls in gi n ka up un gi nm us eo / Ei no He in on en Skloddeja Valkan suomalaisen kansakoulun pitskul. Vaativampia hommia oli tekemässä rouva, ku opetti meille eri vaiheita. Budjattiin Valkassa kerrostalossa Mäkelänkadulla ja oman rapun naapurista aloitin ovelta ovelle myynnin. Meikäläinen lajitteli ja hinnoitteli kortit. Hallihommiin Seuraava jouluduuni oli Hagiksen hallissa Kilpeläisen kukkakaupassa, jossa olin kolmena jouluna. Kävin mutsilta salaa kysymässä Mäkelänja Sturengartsan kulmassa olevasta kukkakaupasta tsupparin hommia. Kellarissa kaikui usein ”Iltatuulen viesti” laulettuna tai vihellettynä; yks hallikauppias oli Aikamiehet-kuoron jäsen. Tyytyväisyys johtui siitä, että pääsin lastenlipulla dösässä ja sporassa. Siks salaa, ett mutsi ei olis antanut siihen lupaa. Vakioasiakkaana siellä oli päivittäin näyttelijä Pentti Viljanen. Hommassa oli monta eri vaihetta, osa sellasii, ku pysty duunaan skoleskloddiki. Dösäpysäkillä kysyin pysähtyneitten bussien rahastajilta: ”Meneeks tää Kustaankartanolle?” –Joo, sisään vaan, huusi heti joku matkustaja. Kauppias kysyi ikää ja sanoin, että 10 vuotta oon. Vientikohteet olivat jotkut aika kaukanakin. MINNAILUU TAPANI ”HAKKIS” HAKKARAINEN Joululomaduunit Ennen varsinaisia joululomaduuneja, mutta jouluun liittyvää, oli joulukorttien myynti. Olin silloin muistaakseni 9-vuotias.. Hyvin toimi, tosin Kustaankartanon alue oli niin laaja, että oikean kohteen löytäminen vaati useamman kyselyn vastaantulijoilta. Oli tavallisii ja kaksiosasii. Kauppias totesi tyytyväisenä, että duunia löytyy. Pyysin myös rahastajaa sanomaan, ku oltais oikealla pysäkillä. Oli se aika kliffaa, kun sai omaa fyrkkaa tuhlattavaksi! . Mutsi oli duunissa 1950–60-lukujen vaihteessa huutokauppakamarissa ja slumppas sieltä laatikollisen joulukortteja. Ekana jouluna olin mun isobroidin Pekan kanssa ja seuraavat joulut parhaan kaverini Pikkiksen (Tabu) kanssa. Saman tein myös seuraavana syksynä, kun oli jo vakioasiakkaitakin. Tienesti oli tosi hyvä, mielellään sitä duunaili pitkiä päiviä. Suurin osa kohteista oli Valkassa, ni ei tarvinnut kysellä neuvoja keltään, oli tutut mestat. 18 TSILARI 1/2022 K ortit meni yllättävän hyvin kaupaksi, jotkut osti ehkä säälistäkin, arvelin myöhemmin. Hintoja en muista, mutta ajatus oli, että olis snadisti halvempii, ku kaupas. Työpiste oli hallin klitsus, mis rakenneltiin erilaisia kukkakoreja myyntiin. Sain kaikki kohteet omasta taloyhtiöstä, ni siirtymiin ei tarvinnut paljon aikaa varata. Vuokrasin Kuokkasen peruukkiliikkeestä kunnon vermeet ja sidoin vielä tyynyn mahan päälle, kun olin aika hoikka poika. Muutamassa naapuritalossakin kävin kierroksella, tosin en yhtä hyvällä menestyksellä, kuin omassa talossa. Blumsteritsupparina Ensimmäinen varsinainen jouluduuni oli tietysti kukkatsuppari. Takaisin tullessa seikkailin aikani Pohjolangartsalla ja etin toista kohdetta. Tehtävä oli myös roudaa valmiit korit ylös myymälään. Seuraavana syksynä päätin hankkia taas kortteja ja huomasin Seurassa pikkuilmoituksen, missä tarjottiin joulukortteja ”tukuttain” ja tein tilauksen. Hyvät muistot jäi Hagiksen hallin jouluduunista! Joulugubbena idässä 1960-luvun lopulla toimin kahtena jouluna joulupukkina Kontulassa. Viherkulmassa eli Vinkkelissä käytiin skruudaamassa päivällä Kilpeläisen laskuun. Hallin omassa kahvikojussa oli kans tarjolla juotavaa ja pikkupurtavaa kaiken aikaa
Viimeks mä skrivasin tavallista busseista, nyt suhataan trollikalla. Sitte liikennelaitos arvioi, ett johtojen väsääminen suuremmassa määrin olisi kallista ja niin ne päätti, ett sähköbussiliikenne loppuu ja linjalle 14 asetettiin dieselbussi. Busan katolla oli loota, ku suureni, ku tuli uusii mallei, ja siel oli jemmassa muuntaja. Tänne vuokrattiin muutama ZIU-merkkinen neukkutrollikka, ku oli sinisen värin asemasta punavalkoisia Leningradin tyyliin. Kytkintähän ei siin ollu, ku ei ollut vaihteitakaan. Iso ratti, ku päällystettiin eristysnauhalla ja buli haba oli ainoa voima millä saatiin busa käännettyä Kampintorilta linja jatku Arkadiangartsalle ja sieltä Töölöntorille, mist ajettiin Tölikaan Naistenklinikalle. Ne lataa ittensä härvelillä, ku laskeutuu busan katolle ja antaa piristävän sähköruiskeen, jolla ajetaan aika pitkään. Hankala duuni. Tätä toria ennen oli sellane kinkkinen kohta ku busa ylitti Eerikingartsan. Ne palveli linjalla 14 vuodesta 1979 aina vuoteen 1985. MINNAILUU MARKKU JALONEN Trollikka. Päättärillä rahastaja tsiikas oliks joltain jääny kamaa ja lakas lattiat. Ekat tuli liikenteeseen jo 1948, mut ne alkoi ååkaileen Manses. Itse sähkömoottorit käytti varmaan 500-volttista sähköä, mut sisävalaistukseen ja ajovaloihin tarvittiin kuuden voltin tasavirtaa. Tekniikka Siis runko ja sähkökamat tuli Sveduista mut korit rakennettiin Valmetilla. R ungot duunas silloin ScaniaVabis nimeä käyttäny lafka, ja sähkölaitteet tuli Asealta. Siin oli todennäköisesti kompressorilla toimivat ilmajarrut, muttei ne kovin tehokkaat ollu. Ympyrä on sulkeunut – tai ainakin melkein… . Takas tultiin muuten samaa reittiä, mut Kampintorin kohdalla vedettiin Malminrinnettä alas Albertingartsalle, mist palattiin Laivurinkadulle. Siinä meni skuru numero kuus, ku risteyksessä veti virtahäkkyrän, alas mutt busan piti mennä hiljaa. Kopat kasattiin Mansen Härmälässä, Valmetin tehtailla. Tosin nää nyyat ei ole trollikoita, ku ne ei tartte ilmajohtoi gartsoille. Se oli siinä, missä vuosikymmeniä sitte oli Stadin vika hevospaloasema. Niiden mielestä ne oli vielä huonompia ja raskaampii ajaa ku 30 vuotta vanhat Valmetit. Mut sitte treenattiin vielä kerran. Siitä mä päättelin, ettei ne jarrut ollu kovinkaan tehokkaita, ett aina ku se busa pysähty, kuski veti käsijarrun päälle. Takana tsittas rahastaja, ku sulki ovet ja kilisti kelloo ku sai lähteä. Sodan jälkeen ei Härmällä ollu riittävästi fyrkkaa, ett olis voitu duunaa nää busat alusta asti, vaan niihin hommattiin rungot, sähkömoottorit ja akselisto Sveduista. Näiden kapistuksien käyttöaika ei suinkaan ollu mitenkään lyhyt. Sitte liikennelaitos päätti, ett ku noi vanhat trollikat oli tullu tiensä päähän niin mitäs jos kokeiltas kuinka itänaapurin tuotteet sopis Hesan kaduille. Usein kuitenki kävi niin, että jompikumpi tai joskus molemmat virroittimet irtos sähkökaapeleista ja sitte joutu kuski tuleen ulos ja veteleen keppien päissä olleista snaroista ne takas paikalleen. Sit rundattiin ympäri ja siell oli toinen päättäri. Vaikka ne silloin päätti noin, on aika jännä hiffaa, ett vuonna 2021 useampikin linja on sähköistetty ja päättäri on edelleen Laivurinkadulla vaikkei linjan numero enää ookkaan 14. Yks reitti stadissa Itse ajaminen oli varmaan aika raskasta, ku ohjaustehostinta ei ollu sillon vielä keksitty. Niillä entiset trollikkakuskit suhas kai puoli vuotta ja sano sitte että ”Ei kiitos, pitäkää neukkukamanne”. Foto: Markku Jalonen. Aina ku mä menin johonkin tällä busalla, jonka linjanumero oli 14, mä tsiikasin tarkkaan, mitä kuski teki. Sit tuli tauko joksiki aikaa tähän liikenteeseen. TSILARI 1/2022 19 Tää foto on Mansesta, mut tällasii ne oli tääl Stadiski. Siellä missä näitä väsättiin, niitä kutsuttiin nimellä ”Sarvijaakko”. Trollikan katol näkyy virroittimien kepit. Ja ne on kans aika hiljasii. Yks mikä musta oli erikoista, ni siin oli ”kaasu” – tai se mikään kaasu ollu – mutta pedaali, mistä kuski paino lisää sähköä ja sitte mentiin kovempaa. Iso jarrupoljin oli oikealla. Kuski joutu painamaan bromsseja ihan tosissaan. Hesassa oli yks linja, ku meni Laivuringartsan ja Merigartsan kulmasta, mis oli päättäri. Oikee nimi oli kyll Trolleybussi eli sähköbusa. Trollikat oli käytössä Stadissa vuodesta 1949 aina 14.2.1974. Sisu teki rungot, Strömberg duunas sähkömoottorit ja muut asiaankuuluvat kamat ja Wiiman koritehdas kasasi koko bussin. Siitä tulikin aika tyylikäs. Mä kävin usein kattomassa kun ne tuli niinku hiljanen aave Lapparin puiston viertä: eihän niissä ollut ääntä pitävää polttomoottoria. Stadi kuitenki on suuressa viisaudessaan siirtäny oman numero 14:nsa jonnekin pois öögista. Linja kulki pitkin Fredaa ja eka mesta, mis olis voinu tarpeen vaatiessa kääntyy takaisin, oli Kampintorilla. Se on itse asiassa koppakuoriainen, mut koska täs busas oli kaks jotain nelimetrist keppii, ku se käytti sähkön ottamiseen kahest ilmakaapelist, ni se muistutti niiden mielest koppista. Manseen jäi 29 kappaletta, mut Stadiin tuli 22 trollikkaa. Ainoa ääni, mikä tuli oli sähköpedaalin naksuva ääni, mikä kuulu, ku vauhtia kiihdytettiin. Stadissa puhuttiin joskus lankavaunuista, mut kyll trollikka oli se käytetympi
Mul on öögat kosteina aina, ku mä sitä minnailen. Sil oli sellanen ehta sen vuosisadan alun klangi. Ikinä ei ollu tylsää. No, täst ny tuli snadisti niinku oodi mun faijan faijalle. Lesaajien ei tartte liikuttuu! STADILAISII LAURI LARMELA 20 TSILARI 1/2022 M ä födasin vuonna 1966 tuol Espoon skutseissa. Foto: Lauri Larmelan hima-albumi. Vaarin kanssa duunattiin kaikkii gosarihommii siin talon pitskulla: talvella spadattiin snögee ja hakattiin jäätä söndriks petkeleellä. Lihaa – Kött ja flesubuidun Arvo Skoijii, mut skloddina sitä mielellään lysnaa, ku fabut jubailee. Foto: Lauri Larmelan himaalbumi.. Vaarin nimi oli Arvo ja mummon nimi Lempi. Suvena spruitattiin vodaa blumstereille, slöidattiin pajupillit tai muuta jännää. Mä kyl kuulen sen saundin, mut kinkkist sitä ois matkii, ainakaan skrivaamalla. Sitä slangii mä en haldaa, ku Arvo mulle bamlas. Ja ihan ku hissan kniigoissa: mummo kokkas safkaa meille duunareille. Granii se kyl oli, mut tän stoorin kannalta toi detsku ei oo kauheen tärkee. Bergströmin flesubuidun koko staabi. Seitskytluvun alussa, ku ikää oli mittarissa jo yli viis, mä olin usein mummon ja vaarin luona hoidossa. Nykytsilarit tai mitä huoltolafkoi nää on, ei taia tsennaa sellast vehjettä ollenkaan. Arvo ite fotossa oikeella. Mä skrivasin tän stoorin tällasel mun slangilla. Ja starbut taas diggaa bamlaa kersoille, ku ne kerranki pitää montun bosessa