vuosikerta Hinta 8 € Nro 1/2021 Perinneja kulttuuriyhdistys Stadin Slangi ry:n jäsenlehti 26. vuosikerta Hinta 8 KRUNASTA GRÄSAAN SNÖGEE STIKKAA OIKOGARTSALLA. Nro 1/2021 Perinneja kulttuuriyhdistys Stadin Slangi ry:n jäsenlehti 26
Paikka ilmoitetaan myöhemmin, aineisto tämän lehden liitteenä.. Vaali toimitetaan jäseniltä saatujen ehdokkaisen kesken BYROOSSA 26.2 klo 12–18 ja 27.2 klo 12–16. Aikuisten ja starbujen 10 x uintitsetit -10% ME TSENNATAAN NÄÄ HUUDIT Soita 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus. BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan. Vaalitoimikunta laskee äänet maanantaina 1.3, jolloin vaalin tulos saadaan Kevätkokous pidetään 23.3.2021. Uusi hallitus valitaan "kunnallisvaalitekniikalla" tämän lehden ilmestymisen tietämillä. SYYSJA KEVÄTKOKOUS Hallitus käsitteli 8.2 kokouksessaan uuden hallituksen valintaa, kun tilanne on sellainen, ettei siirrettyä syyskokousta voida pitää lain edellyttämällä tavalla
Foto Marit Henriksson. SISIS. TSILARI 1/2021 3 VAKKARIT KANSI 5 Pääkkäri 6 Hallitus 12 Boitsu funtsailee 13 Sveduslangia – Rafu 17 Skremman handut – Rantsu 18 Stadin syke 20 Slangi blisaa 34 Härifrån tvettas – Rafu 38 Sekä mennyttä että tulevaa Etuja takakansi Foto: Marit Henriksson MINNAILUU 14 NIIN GIMIS ON STADI – MYÖS HAGIKSEN ETELÄPUOLELLA – Rautvuori 16 NIMMAREITA – Kaistila 21 KATUKLEDJUBRÄNDI 32 MUN BULI BROIDI – Lönnfors 35 JAGUAARILLA – Riitta KULTTUURI 7 IHAMÄEN STOORIT – Ollin pakina plakkariin 8 KAPINALLISET – Tirronen 18 KULTTUURI STADISSA – Risto STADIN HISSAA 22 PÄIVIS – Kokko 26 ASSAT – Vepsä 28 KYLPYLÄKULTTUURI – Tuomas Kurvilainen TEEMA 9 KRUNIKA – Markku Jalonen 30 RUOHOLAHTI – Jallu Vuodesta 2020 selvittiin hengissä, nyt tsiigataan tulevaan Stadin sydän on Senaatintori, jonne hankitaan joulukuusi jonkun stadilaisen omakotitalon pitskulta
Tästä huolimatta pystyttiin järkkään melkonen määrä tapahtumii.. Syyskokoukses 2019 oli hintsuu saada jengii hallitukseen. Ja näit ei sit olis saanu järkätä. No kuoro on saanu treenata niiden tilois Ruskeasuolla ilmaseks vuosikausii, siis ennen se Stadin Slangin kuoro ja nyt tän uuden Slangikuoro ry:n kuoro. Yhden aktiivin jäsenen tokaisu ”et olis aika niidenki jo opetella, koska se on tulevaisuutta”, ei lämmitä yli kasikymppistä, ku tulevaisuus on jo takana. Samoin syyskokous, jota yritettiin kahteen kertaan. ESKO VEPSÄ Stadin Slangin vuosi 2020 Yhdistyksen piti juhlia 25 vuotta kestänyttä taivaltaan, mutta juhliminen muuttuikin eräänlaiseksi selviämistaisteluksi. Sen valossa tää meuhkaaminen tuntu kans vähintään kohtuuttomalta, ku te, jotka ootte koko vuoden purnannu, olisitte voinu tulla hallitukseen ja hoitaa hommat himaan. Yhdistyslaki toki edellyttää, että kaikilla jäsenillä on tasaveroiset osallistumismahdollisuudet. Aatteellinen yhdistys ei kuiteskaa sais tuottaa voittoo, yhdistyskielel ”ylijäämää”. Elokuusta joulukuun puoliväliin pidettiin lafkaa avoinna vapaaehtoisvoimin, ilman korvausta siis, ja myyntii oli tilinpäätöksen mukaan ALV poislaskettuna liki 15 donaa. Koko vuoden on jäsenkunnan keskuuteen jaettu ”tietoo”, että yhdistys on konkurssin partaalla ja katastroofissa. Hallitus oli tuulinen mesta. Meillä on noin 400 jäsentä, ku ei oo edes tekstiviestii tai sähköpostii somejutuista puhumattakaan. Pandemia iski Suomeenkin ja monet rajoitukset johtivat siihen, että normaalit toiminnat katosivat allakan sivuilta. 4 TSILARI 1/2021 BYROON PÖYDÄN TAKAA K evätkokous pidettiin, joskin se meni vähän ranttaliks. Hallitus noudattaa yhdistyslakia. Tätä kirjoittaessani ei vielä ole tietoa, kuinka jo kahdesti siirretty syyskokous voidaan pitää. Hallituksen, joka siis yhdistyslain mukaan jatkaa eräänlaisena ”toimitusministeristönä”, tarkoitus on kutsua kokous koolle heti, kun se on mahdollista. Ei sellane voi mennä konkkaan, ku ei ole äyriikään velkaa ja omaisuutta taseessakin yli 80 donaa (käypä arvo ainaski kaksin-kolmin kertanen). Son moro . Siit on liikkunu monenlaist stoorii, et ”kyllähän se olis voitu pitää jotenkin somen välityksellä”, niitähän on sellasii ohjelmii, että tottakai. Laki käskee ottaa meidät huomioon, vaikka se kuin bittimaailman virtuooseja jurppiskin. Toinen talouden moitteen kohta oli lafkassa myynnissä olevan kaman määrä, jota kauhisteltiin suurella joukolla. Dallauksil oli parhaimmillaan megges yli 100 henkee. Vuoden vaihteen taloustilanne oli sellane, et pankeis oli fyrkkaa lähes 30 donaa, joten ei siin ihan persaukisii olla. Jotain saatiin kuiteski duunattuu: oli bamlauksii, dallauksii, fotonäyttelyy siellä sun täällä ja slangitreffeiki. Jengii parhaimmillaan torpassa yli 80 niist iso osa jäsenii ja joitain, ku tuli sen jälkeen jäseniks. No tää blosis vei hallituksest neljä tyyppi vek ja näin hallitukseen jäi neljä varsinaista jäsentä ja kaksi varajäsentä eli kuuden hengen porukka, joka sitten toimikin todella hyvin ja hoiti hommat moitteista huolimatta. Toivotan hyvää kevättä kaikille jäsenille tasapuolisesti, intoa ja vastuullisuutta uusille hallituspersoonille ja menestystä Stadin Slangi ry:lle. Hallitus sai moitekirjeen näist bamlauksist,”ku järjestetään turhanaikaisii bamlauksii, ku ei oo ees jäsenii megges ja aiheuttaa vaan kului” Nää bamlaukset Triplan Fokukses oli kiitos juhlivalle Töölön seurakunnalle eikä ne kustantanu sentin senttii, koska bamlaaja ei ottanut korvauksii duunistaan. Hallitus ei näe some-kokousta mahdolliseksi, kun huomattava osa jäsenkunnasta ei siihen pysty osallistumaan. Jatkomiitinki jouduttiin peruun. Miks sit piti Tölikan seurakuntaa kiittää
Juoksevat duunit tarttee hoitaa ja tää Tsilari 1-2021 on yks sellanen ja talous. Täs kohtaa olis ite kullakin jäsenellä keikkaa duunattavis. Mitään suurii juttui se ei voi alottaa, ku se oikeesti ei oo tän vuoden hallitus. Täs Krunasta Gräsaan numeros on kans juttuu vähän sielt sun täält. TOINEN JUTTU, mitä itse kukin jäsenistä vois funtsii, on skrivaaminen tähän yhteiseen plariimme. Ei oo voitu pitää syyskokoust, ku on tää kieltojen ja rajotusten aika menos. Joka tapaukses on tälle vuodelle funtsittu viis numeroo niinku 2020 oli. Vaali toimitetaan virallisten vaalien tapaan äänestyspaikalla, joka on oma Byroomme Hämäri 67:ssa. REKLAAMEIT TARTTIS saada lisää, et Tsilarin talous kohenis. Tää viime vuoden hallitus ja toimitus oli sitä mieltä, et osin verottajankin ärsyyntymisen takii ja osin ihan oikeistakin syistä, on ilmaistava selvästi, et tää ei ole ns kaupallinen aikakausilehti, laadultaan ”kotiseutulehti”. On sekä minnailuu että hissaa, ku kumpiki kuuluu Tsilarin meininkiin. Niin sitä firma on ilman uutta hallitusta eikä näin ollen se oo päässy valkkaa uutta toimitusta. TSILARI 1/2021 5 Tää Tsilarin vuoden 2021 ykkönen on oikeesti vähän ”outo lintu”. Uus hallitus ja toimitus tän sit kuiteski päättää, et kuis mennään. Aika näyttää. TÄÄ DIILI ON YHÄ VOIMAS!! NYT EI ku kierteleen viime vuoden aviisit kainalos lähikulmien handeleit ja firmoi ja kutitteleen, et voisiks ne panna edes snadin lodjun Tsilariin ja siit sit lipsahtais itelleki snadisti vaivan palkkaa. Ajatus oli, et vuoden 2020 vitonen olis ollu mun vika ja meil olis nyt ollu jo uus toimituskunta. TÄTÄ SKRIVATESSANI on suunnitteilla hoitaa kokous mahdollisesti kirjeitse. Tää on Stadin Slangi ry:n jäsenlehti, joka tulee jäsenmaksun vastikkeena jokaiselle jäsenelle himaan. Tärkeintä on saada Stadin Slangi ry:lle uus hallitus, joka rupee vetää duunii tosissaan ja hoitaa hommii jatkossa. Esko PÄÄTOIMITTAJALTA PÄÄKKÄRI Päätoimittaja ESKO VEPSÄ. Joissain kommenteis on toimitus saanu viestii, et sen pitäs nääki hommat hoitaa ja tietty homma niinki on. Tää nyt kuiteski on vielä selvästi jäsenlehti. Etukannes oli joitain vuosii maininta ”Kotiseutulehti” ja nyt siellä on ”Jäsenlehti”. Kuiteski Stadin Slangilla on jo pitkään ollu diili, et ku joku jäsen hommaa Tsilariin maksetun reklaamin, se saa siit 25 % provikkaa. Nyt on monella lafkalla hommat hintsusti ja ne panee fyrkat lukkojen taa. Vakkarikrivaajii pitää kiittää oikeen kunnolla, ku ne jaksaa panna tekstii tuleen, BULIT TÄNKSIT TEILLE!! MITÄ NE seuraavien Tsilareiden teemat sit onkaan, siit saavat uudet duunaajat päättää. Teilt jäsenilt tulee vaihtelevasti juttui, mut aina niit on ilmaantunu niin, ettei tartte kaikkee ite skrivaa eikä jättää aviisii tyhjäks. Näis on sekin ero, et jäsenlehden paino ja jakelu on ALV %, ku kaupallisilla se on 24 %. Jos talous saadaan pysyyn sellases kondikses, ku se nyt on, voidaan varmasti palata kuuteen numeroon. Lukijoilt on tullu positiivist palautet siit, et me on koluttu näit Stadin osii ja skrivattu niist sellastaki, mist ei nii paljo ole bamistu. TSILARII ON ihan gliffa duunata. Jos kukaa ei valita rosikseen, niin ei se siit sitte mikskään muutu. Joskus on funtsittu, et mikä tän aviisin idis oikeesti on. VANHA HALLITUS joutu jatkaan näit juttui tänki vuoden alkuun, ku laki niin sanoo. Toivottavasti, ku luet tätä juttuu, niin homma on jo jollai lailla plakkaris. NYT ON kuiteski aika panna pänna penaaliin ja tsiigata klyyvarin suuntaan eikä peräpeiliin, kyllä se siitä
Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Toimitus palasi kuitenkin vuonna 2020 alkuperäiseen. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Vieres muutamii nimiöit eri vuosilta.. Perinteitä kunnioittaen. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. 045 186 7238 Toimituskunta Päätoimittaja Esko Vepsä 0400-430996 tsilari@stadinslangi.fi Toimituskunnan jäsenet Valtteri Hellgren Leena Rautavaara Risto Kolanen Marjut Klinga toimisto@stadinslangi.fi Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset: toimisto@stadinslangi.fi 045-1867238 Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n Jäsenja tiedotuslehti 26. 6 TSILARI 1/2021 www.stadinslangi.fi HALLITUS Varapuheenjohtaja Leena Rautavaara rautavaara.leena@gmail.com Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Markku Jalonen markku.jalonen9@gmail.com Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. Jossain vaiheessa sen kanteen tuli tuo ”perinneja kulttuurilehti”. MIKÄ TÄÄ TSILARI OIKEESTI ON! Tsilari on Stadin Slangi ry:n jäsenlehti, kuten se on alusta alkaen ollut
Bulit tänksit Ollille tästä lahjoituksesta!! . Eli nyt pakinat ovat yhdistyksellä ja ne muokataan digitaalisiksi. N yt kun Olli sluuttaa Ylessä, otti hän yhteyttä yhdistykseen ja heitti kyssärin, olemmeko kiinnostuneita ottamaan CD:t talteen ja siirtämään ne mahdollisuuksien mukaan digiaikaan. Raijan mielestä on tietty hienoo, että Olli lahjoittaa pakinat slangijengille. Soitin Stadin Friidu Tervomaan Raijalle varmistuakseni asiasta ja hän kertoi kuinka kliffaa oli aikanaan duunaa niitä pakinoita. Raija Tervomaan, Tapio Kantokorven, Sami Garamin ja Mustosen Pemun. Pakinat on tallennettu CD-formaattiin ja niitä on 43:llä levyllä. Slangipakinat digiaikaan!!!. Ensin pakinoita skrivas Mattsonin Eki mutta myöhemmin Olli sai megeen mm. Aikataulusta on nyt vielä mahdoton sanoa mutta hanke toteutuu. Raija myös muisteli yhteistyötä Olli Ihamäen kanssa lämmöllä ja kertoi, että edelleen harmittaa, kun pakinoiden tuottaminen Ylellä sluuttas niin ikävästi. Nyt on dörtsi tyssännyt Ollin kohdalla, mitä joskus eläkeukkona käy jotain duunaamas. TSILARI 1/2021 7 Pitkäaikainen jäsenemme Ihamäen Olli on tehnyt yli 40 vuotta snygii duunii Ylessä ja nauttii nyt ansaitusti eläkevuosista. KULTTUURI MARJUT KLINGA Lodjun kantamiseen tarvittiin skrodee kundii ja niinhän se Olli on paitsi bodin myös mielen voimien osalta. 2000-luvun alussa hän tuotti viikottaisia slangipakinoita. Tutuksi käynyt YLEn pyöröovi on pyörähdellyt Ollin kohdalla tuhansia kertoja
Aikanaan elokuvat olivat ainoa mahdollisuus nähdä artisteja, jotka muuten eivät koskaan tulleet keikalle Eurooppaan. . Mukana on myös kotimaiset elokuvat ja ensiesitystiedot Helsingin teattereissa. KYLTTYYRII 8 TSILARI 1/2021 K apinallisia on ollut aina. Kirjan kirjoittaminen oli etsiväntyötä: tietoja kursittiin kokoon ulkomailta ja kotimaisista arkistoista, levykaupoista, vanhoista lehdistä ja kirjoista sekä internetistä. Kirjassa on ensi kertaa koottu yksien kansien väliin nuorisoelokuvia kaikkialta maailmasta. Mainittakoon, että kirjassa käsitellään myös pohjoismaiset nuorisofilkat, joissa nuorison ongelmat ja yhteiskunta nähdään ehkä hiukan erilaisesta näkökulmasta. Kirjassa käsitellään satojen elokuvien lisäksi nuorisoelokuvien syntyyn liittyneitä yhteiskunnallisia tekijöitä, elokuviin kohdistunutta sensuuria ja legendaarisia ohjaajia ja näyttelijöitä, jotka aloittivat uransa elokuvien parissa. Tirroset ovat itse sukupolvea, joiden vanhemmat seurasivat 1950ja 1960 lukujen elokuvakulttuuria tiiviisti. Missä yhdysvaltalaiset nuorisoelokuvat antoivat aseiden paukkua, roistojen olla julmia ja poliisien pelottomia, eurooppalaiset nuorisoelokuvat olivat arkipäiväisiä ja kuvasivat aikansa ilmiöitä, kuten koululaitoksia ja jengija nuorisorikollisia. 1950-luvulla valkokankaan valloitti uudenlainen hahmo, nuorten sankari: hän oli itseoikeutetusti yksinäinen nuori mies, joka ei löytänyt rauhaa sisimmästään tai paikkaansa yhteiskunnasta, jossa eli. Kapinalliset onkin kunnianosoitus vähälle huomiolle jääneille elokuville, jotka edelleen kertovat meille parhaiten aikakauteen liittyneistä piirteistä ja ihanteista. Näin ei valitettavasti ole enää, vanhat elokuvateatterit ovat yksi toisensa jälkeen panneet ovensa kiinni ja kadonneet katukuvasta. Ennen Kapinallisia, hän on tehnyt (yhdessä vaimonsa kanssa) musiikkiaiheisia tietokirjoja Selluloidi soi! -Rock’n Rollja Twistelokuvat 1953–1963 (Johnny Kniga 2006) ja Memphisistä Hollywoodiin: pääosassa Elvis Presley (Jalava 2007).. ANTERO TIRRONEN Kapinalliset Nyt kantsii hankkii kniiga missä kerrotaan nuorisokulttuurista leffoissa ja sen vaikutuksista –Tirronen, Antero & Sari: Kapinalliset – nuorisoelokuvia 1947–1963 (Kustannus Ajaton 2013) Kirjoittaja on tehnyt artikkeleita Tsilariin Helsingin 1950ja 60-luvun nuorisoja elokuvakulttuuriin liittyen ja Blues Newsiin blues ja rock’n roll-musiikkiin liittyen. Euroopassa tehtiin lähes yhtä paljon nuorisoelokuvia kuin Yhdysvalloissa: ne erosivat toisistaan kuitenkin kuin päivä ja yö. Helsinki oli vielä 1950-luvulla yksi maailman parhaista elokuvakaupungeista. Kapinalliset – nuorisoelokuvia 1947–1963 (Kustannus Ajaton 2013) esittelee, millaisia kapinallisia nuorisoelokuvissa näyttäytyi, ja miten alkujaan pieni undergroundvirtaus nousi Hollywoodin lyhytaikaiseksi menestystarinaksi. Kirjan laadukas ja monipuolinen kuvamateriaali käsittää nuorisoelokuvien julisteita, pokkarikansia, lehti-ilmoituksia ja aikalaiskuvia Helsingin kaduilta ja elokuvateattereista. Emme rajoitu pelkästään Yhdysvalloissa valmistuneisiin elokuviin, vaan tarkastelemme myös Euroopassa ja Aasiassa valmistuneita nuorisoelokuvia
Tää osa stadia on numero ykkönen ja se oli mesta minne jengi muutti, kun ne oli hiffannu, ettei Vantaan joen suu oikein ollu paras mesta stadille. TEEMAJUTTU TSILARI 1/2021 9 MARKKU JALONEN M ä oon budjannu jo yli 41 vuotta Krunikassa, Mun mutsi ja faija asu aikoinaan Liisankadun ja Meritullinkadun kulmassa, joten tää Krunika on tuttu mesta. Fo to : M ar it He nr ik ss on . Kruunuhaka tulee ruotsinkielestä ku aikoinaan Liisankadun ja nykysen Snellmanninkadun tienoill oli laidun eli haka. Vuonna 1654 kolme neljäsosaa taloista brännas ja sitte 1695 – 1697 nälkävuodet ja rutto vähensi jengiä niin, ett ku Krunikassa oli budjannu 713 ihmistä ennen vitsauksia, niin ku niist oli selvitty, porukkaa oli enää 387 henkeä. Sitte tuli venäläiset Krunikaan ja meren äärelle ja duunas linnakkeen vuonna1713 ja paikallinen jengi lähti hatkaan. Stadin kaupunginosa numero yksi – Krunikka Entinen Kruunun haka. Jengi flyttas Krunikaan, joka tohon aikaan eli 1640 oli melkein saari. Aleksanteri ykkönen määräs, ett Hesasta tulee pääkaupunki Turun sijasta 1812, niin sitte siitä alkoi uus meininki. Sitä voi funtsia millasta homma oli, ku esimerkiks Rauta tieaseman alla on 23 000 paalua jotka lahoo nykyään vauhdilla ja Kansallis teatterin alla on 4000 puupaalua. Ei mikään helppo duuni, kun keskellä aluetta oli kallioita ja laidoilla oli mutapohja. Kruununhaka syntyy 1812 Johan Albrecht Ehrenström sai käskyn, että Krunikaan duunataan ristiasemakaava. >>. Ja ku me oltiin Ruotsin vallan alla, niin siit tuli Kruunu ku Ruotsin vaakunassaki on kolme kruuunua. Mutt sitte ku meistä oli tullu osa Venäjää, niin alko tapahtua. Krunikalla on rankka historia jos oli muuallakin missä asutusta oli
Vastapäätä on suihkulähde Suomen Pankin parkkipaikalla. Luurangot tutkittiin ja sillo huomattiin, että aika moni oli delannu kariekseen eli huonoon hygieniaan. Fo to : M ar it He nr ik ss on . Se on noin kymmenen senttiä korkea hiiri, jolla on kynä olkapäällään. 10 TSILARI 1/2021 Sitte saatiin Saksasta Carl Ludwig Engel Suomeeen ja siitä alkoi Krunika syntyä. F ot o: Es k o Ve ps ä. Oral B tahnaa ei oltu vielä keksitty. Ihan on reunoilla nupukivee ja mukulakivee, mutt keskiosa onkin isoja sileitä paasia. 1896 esitettiin nykysen kaupungintalon tiloissa eka filmi Suomessa, kun se oli sillo rafla ja niill oli buli sali. Alun perin siin ei ollu portaikkoa, vaan silee seinä, päävartio ja kulmassa oli häpeäpaalu. Kansallisarkiston portailla on Stadin snadein kuvapatsas. Paikalla on snadisti synkkä historia ku 1904 Eugen Schauman skotas Nikolai Bobrikoffia siell niin ett se delas. Mutt ne luurangot jätettiin sinne, joten voi sanoa, että nykyään dallataan hautojen päällä. Sill on semmonen tarina, ett sillo ku pankin pääjohtaja oli Klaus Varis, niin se halus Nyt olis snögee Gorkin puistos ja muuallakin Krunassa yli oman tarpeen. Näin suurta yhtenäistä ryhmittymää ei muualla maailmass löydy. Ja koska se osaa lukea ja kirjottaa, sen nimi on ”Viisas Hiiri”. Tän senaatin edestä meni eka skuru 1890 jota tohon aikaan veti hevonen. Krunika on aina ollu kulttuurimesta. Se raina oli Lumierin veljesten juttu, jonka nimi oli ”L’arrivee d’un train en gare de la Ciotat” eli lyhemmin ”Stoge tulee asemalle”. Tää Ulrika oli svedujen kuningatar 1718–1720 noin tiedoks. Mut se mikä on tosi snygii, on kaksitoista apostolia katolla, jotka on tehty sinkkivalusta ja jokainen painaa 480 – 500 kiloo. Silti jengi säikähti, ku ne ei ollut koskaan nähny liikkuvaa kuvaa ja osa hipsi kauhuissaan karkuun. Niinpä sitte yks stadin valtuutettu ehdotti, ett duunataan kunnon kivet, niin on kliffampi kävellä. Mutt tää joka ehdotti kiveämistä, sanoki, ett tottakai suutarimestari Krokfors tätä vastustaa, kun jos kartsalle lasketaan kunnon stebut, niin suutari menettää tulojaan. Ku dallaa ylös Unioninkatua, niin siin näkee, että jalkakäytävät on duunattu kolmenlaisista stenuista. Jotain kymmenen vuotta sitten, kun tori kaivettiin osin auki putkityön takia, niin duunarit hittas sielt aika monta luurankoa. Tää johtuu siitä, että joskus 1800-luvun lopussa daamit valitti, että kun ne ”patseerailee” huonolla kivetyksellä, niin korot menee tsengoista poikki. Torilla oli snadi puukirkko, jonka nimi oli Ulrika Eleanoran kirkko ja sen ympärillä oli luonnollisesti hautausmaa. Sen on väsänny Jyrki Siukonen vuonna 2000. Tää arkkitehti oli ripeä hommissaan ja jo pari vuotta saapumisensa jälkeen 1818 alettiin Senaatin rakennustyöt. Yks valtuutettu vastusti asiaa ja sano, ett se tulee kaameen kalliiks. Sitte jengi skriinas ja näin lähti kiveäminen alkuun. Kun skoudet kävi tutkimassa mestat, ne hiffas, ett ne oli haudattu sinne ihan virallisesti. Rauhankadun loppupäässä on kaksi hauskaa juttua. Ainutlaatuista maailmassa Tämä Buli styrkka, jonka nimi oli ensteks Nikolain Kirkko jäi Engelin sistaks duuniks. Ja lyhkänen se leffakin oli, sillä sen kesto oli 56 sekuntia
Näin saatiin kuvia niinku talvella. Särkän luotsaama Suomen Filmiteollisuus oy. Näitten taideteosten nimi on ”Onnelliset käet”. Hiukan alempapa on stadin ainoo saksalaistyyppinen rafla ”Zinnkeller”. Unioninkadun kiviset jalkakäytävät kestävät kulutusta edelleen. Viimeinen talo mikä kuuluu Krunaan, on pressan linna, joka oli takavuosina rikkaan kauppiaan talo. Ihan Aleksanterinkadun alussa skurupysäkin kohdalla on seinällä makee yksityiskohta. Tällaine oli rundi Krunikassa. Liisankadun ja Maurinkadun kulmassa oli ja on vieläkin Svenska Klubben rafla ja siell filmataan edelleen eläviä kuvia. Siltavuorenrannassa oli aikoinaan Unika josta tuli myöhemmin opetusleffoja esittänyt New York ja Liisankadulla oli Kino Aula. Muita mestoja Meritullinkadun päässä oli Kulmakoulu, joka oli sellanen, ett sinne pääs aika helposti. . Aleksanterinkadulla on vielä pormestarin virka-asunto ja stadin vanhin kivitalo Sederholmintalo vuodelta 1757. Eräässä sellasessa oli sivuosa III Kruunua raflalla, jossa se oli olevinaan mermieskapakka. TSILARI 1/2021 11 taidetta pihalle. Krunikassa oli kans omia leffateattereita. Krunikassa filmattiin sekä Pekka Puupäitä ja musiikkileffoja. Liisanpuisto oli vuosikymmeniä sitte yksityinen mesta ja sitä vastapäätä oli ”Junkkarikoulu” jossa oli venäläisiä sotilaita. Siell on käynyt sjungaamassa karaokea mm. Hommaan palkattiin taidetakoja Eila Hiltunen ja se duunas sen suihkulähteen. Varsin tunnettu tyyppi piti konttoria Kruunuhaankujalla ja tää stara oli Matti Majava, joka lanseeras ekat kunnolliset farkut Suomeen. Jo ihan alussa rupes jengi kutsumaan sitä ”Variksenpesäks” sen johtajan mukaan jota se snadisti muistuttaakin. Siinä filmattiin 80-luvun alussa amerikkalaista rainaa jonka nimi on ”Gorkin Puisto”. Tää oli jenkkiproduktio. Sitte kulman takana oli legendaarinen Pataässä eli Patis. Yks makee mesta on Kirkkoja Mariankadun kulma. Kun kuvas lähinurkilla ei tarttenu kamoja raijata kovin kauas. Sitte Mariankadun alkupäässä oli vasemmalla vanha pakkahuone ja kadun toisella puolella Ritarihuone. Kuuluisin takavuosien esiintyjä oli yks kiinalainen äijä, joka laulo täysin puhtaasti Satumaa tangon. Siin on kolme valvontakameraa sillee, että niille on duunattu peltikuori, joka on kuin fågeli ja mokassa hiffaa kameran linssin. Aika harva tsennaa, ett sen oikee nimi on ”Kuparikonstruktio” Vastapäätä sijaitsevan Säätytalon portaikko esitti Talvipalatsin portaita Leningradissa leffassa ”Punaiset eli Reds”. Pois ottaminen olikin hankalampi juttu, sillä jauhoa ei saanutkaan pruuttaa viemäreihn vaan piti hommaa pari kuormaautoa ja kymmenkunta äijää lapioimaan jauhot veks. Muuta se sitte osannutkaan. Tää lafka kuvas paljon Krunikassa ja se johtu siitä, että vanhat kamerat ja valonheittimet oli tosi buleja ja paino riivatusti. Fo to : M ar it He nr ik ss on .. Åke Lindman joka oli järjestäjä hommas paikalle ainakin 20 vaahtosammuttajaa jotka tyhjennettiin gartsalle. Liisankadull oli vuonna 2020 purettu T.J. Krukassa on budjannu kans kuluisia tyyppejä kuten Runeberg ja Ilmari Kianto. Sitten se on toiminu sotakorkeaskolena ja sotamuseona. Mennään leffaa ja duunataan niitä Ku mennään kohti Liisankatua, ni Vironkadun notkossa oli Suomen eka elokuvien tekijä eli Suomi-filmi joka oli myöhemmin Risto Orkon hallinnassa. Kirka Babitsin asui joskus Liisankadulla. Amerikkalaisten piti purkittaa helmikuussa talvikohtaus, mutta snögee ei ollu laisinkaan. Amerikkalaisten piti purkittaa helmikuussa talvikohtaus, mutt snögee ei ollu laisinkaan. Paula Koivuniemi sekä Ville Valo. Tässä mestassa toimii nykyään vapaamuurarien looshi, Tän harmaan rakennuksen ekassa kerroksessa on vielä jälkiä pommituksista
. Siin sitä sit ryysittiin lätäköst toiseen ja pärskeet oli ku korona-aikana, mut hauskaa oli. FUNTSII BOITSU. Yks kaks juolahti nuoreen knubuun se, miks ulos oli oikeesti tultu ja sit sitä saiki gungata kunnolla, ku pudekas ei ollu muita ja Paappa oli antamas faartii loputtomiin. No voihan sitä ookata Hagikseen ja mennä siel metroon ja sit taas suhata takas. Sporalla on toki hyvät spoorit, mut niit pysäkkei kyl duunattiin jotenkin perähikiän meiningil. Oltiin niin viimese päälle fiksui, ku piti saada fillaristit kletraan ekaks Hermannin mäki ylös ja sit ookaan pitkä liuku alas Hagikseen tai päivästoin. Sit se stoppas laakist ja alko seistä jäkittää paikallaan kaksin kerroin ku linkkuveitsi, Sil oli klyyvari noin 10 senttii asfaltist ja se tsiigas jotain siin asfaltil tosi tarkkaan. Niitä sit siin tsiigattiin ja funtsittiin, et mitä niist mahtaa tulla, ku ne kasvaa isoiksi. Tulee mieleen Muumikirja, jonka lopus Pikku-Myy funtsii, et ”Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy, niin käy kun liiaks kehittyy” Se on se, ku on niit reikii, joiden läpi mennään seuraavalle sivulle. Oli stigannu vodaa reippaasti joku tiima ja pikkunaskali alko hermostuu, ku ei päässy pudekaan gungaileen. ”Vaan viimeinenkin aukko on nyt liian ahdas asunnon” Käviköhän nyt Hämärin kans vähä samal taval. Nyt ne fillariväylät on sit ollu snögee täynnä. S e buli remppa sit päätty ja Hämärin piti olla OK ja niin gliffa ja toimiva, että oksat vek. Tää siks ku rantsuu pitkin kulkeva fillaripolku ei kelvannu, ku siel ei oo mäkii. Yks elämän merkittävist jutuist oli funtsittu valmiiksi ja seuraavat odotti vuoroo sit taas joskus. Voi ku osais riemastuu samalla tavalla näin starbunakin elämän pienist kummallisuuksist. ”Tule Paappa katsoon, noi tollaset valkoiset viivat, ku liikkuu, ne on varmaan matoja”, tuumaa kolmevuotias maailman menoo gartsan pinnas. Oli ne jotain matoja tai toukkii, ku oli kömpiny hukkumiskuolemaa karkuun asfaltin rakosist. Gamis pitää saada förattuu handeleihi, mut ei oo mestoi, mihi stopata, paitti se fillaripolku. Haluttiin siitä Käkkärin nurkalt yks stoppi vek ja nii vedettiin se Kurvin pysäkki Käkkäriin asti ja näin metroon tuli hervoton dallaaminen. FUNTSII BOITSU ”Tule Paappa katsoon, noi tollaset valkoset viivat, ku liikkuu, ne on varmaan matoja” Hämäri kondikses, vai. . Nyt sit busat ja pakut ja fiudet suhaa samaa kapeeta väylää ja homma on tukos. Mut kuis siin sitten kävikään. Mummot ja papparaiset, ku tulee sporalla Valgan suunnalta Kinaporiin, joutuu dallaan tosi pitkän matkan, mut eihä sil oo välii, ne ei oo fillaristei. Se sade loppu ja pantiin kurakamppeet jefreettarille niskaan ja pitskulle tai oikeemmin gartsalle, ku talon talkkari ei digannu skidei sen pitskulla. 12 TSILARI 1/2021 STADIN SYKE BERGAN KUNDI BOITSUN JUTUT Snadin miehen mietteitä Krunassa B udjattiin siin Kirjatyöntekijän gartsalla ja pojanpoika oli kait kolmen
MEN DE vanliga skimbande, de va att tokka runt i skutsin å leta efter varje knöl där man kunde dona en hynda. Ja budja då i Roihis å där hadde vi en hynda, där reckan va 28 meter. Men på veckosluten kunde man hänga på om resten av familjen va på väg ti Noux , Borgå eller Hyvinge, där de fanns både slalombackar me lift å flataspår. Men int mainda man för småsaker å de va bara att trampa opp igen, å försöka på nytt. Men brantaste ställe i underbacken mjuka upp nedslage, så ja klara mej utan brutna ben men me en mindre hjärnskakning. En va Pultsaribacken bredvid hyndan å så Berners backe där vattentorne står nuförtiden. Å då fick man int skaga alls. De här höll vi på me dagligen. I HERTSIKA fanns en lite buligare backe men på Roihis hadde vi många alternativ. Taitto va att böja sig framåt från midjan som gav bättre balans i små backar me vanliga skimbor. I våra hyndor flög man kanske fem meter å så landa man snyggt me telemark eller så for man på näsan eller på reven. Å så fanns den buliga hyndan i Hertsika, som va en 70 meters backe. SLALOMBACKAR FANNS de också här i stan på olika håll, men de va ett par saker som skiljde dem från va vi ser nu. Så lång kom ja aldri, men ja tror att min enkka va 21 meter. Di va korta, å di hadde inga hissar. Den testa ja en gång. Då skimba vi. Fö då kladda snön fast ti ett bulit lager under skimbona. Ja flög kanske 35 meter å hölls på någå sätt å stå, men skaga fö mycke får å ta mej upp i torne igen. De va inga föräldrar som skjutsa i veckan. De fanns liknande hyndor åxå i Hertsika å Vartsika å på Druma å lite snadigare i Meikku. De här va på den tiden som Veikko Kankkonen å Björn Wirkola va dom stydigaste jappana som skaba i dom rikit buliga hyndona. V i skimba varje vinter å varje da. ?. Ju buligare backen va, desto mera snuju behövdes. Vi trampa opp for backen i tie minuter, för att sen få ett åk på tie sekunder. Om int de va rikit blitt förstås. EFTER DE börja ja mera sikta på slalom i ställe. Normalt så hadde man inga vallor eller andra skidsmörjor, om int de va frågan om nån flataskaba. SKIMBONA FRAM! Nu nä vi äntligen ha fått snöge igen börjar man nästan minnas hu de va på vintrana nä man va snadi. Ja va då i tieårsåldern så de va ganska skaplit. På Blåbis fanns teaterbacken, som va en gammal läktare för en sommarteater nån gång i tiden. För de behövdes lite längre o bredare backskimbor. Om vi sku ti Hertsika, så to vi dösän. De va dom som ja ha testa. NÄ MAN hoppa på den tiden, sku man ha både snuju å taitto. DE FANNS åxå riktiga byggda hyndor på många håll här i stadin. Någå hjälmar hadde man int på den tiden, utan en blå pipo me vit rand å tofs. Ibland bruka vi sätta på skimbona i Strömsviken å skrinna över isen ut ti Vårdö. TSILARI 1/2021 13 RAFU NYBERG SVEDUSLANGIA Ja flög kanske 35 meter å hölls på någå sätt å stå, men skaga fö mycke för å ta mej upp i torne igen. FÖR NUTIDENS skidin tror ja bristen på transport e lika stort hinder för skimbande som bristen på snö. Men vi apa efter så gott vi kunde på varje ställe de va möjlit. Snuju, va att luta eller kasta sej framåt från bindningarna å få luftmotstånde att bära hoppet länge. Ja gick i skimbaskole i Solvalla i Noux å fick lära mej allt om kortsvängar å parallellsvängar. Men kondis fick man av att hålla på å kreka me slalommonor å skidor, som ju int va direkt lätta. Där fans en bra backe vi sunde mot Ramsudden. Dom sitter i fortfarande. Dom va av trä på den tiden å man börja säsongen me å spleta tjära på bottnen. FÖR MEJ gick ett hopp en gång över å ja to en trepunktslandning där båda skidspetsana å pannan träffa underbacken samtidit
1956. Ensimmäiset todistettavat lapsen muistikuvat voivat olla n.4 v. Kerronkin nyt viimeksi mainitussa kaupunginosassa lapsuuteni viettäneenä sen ja ympäröivien alueiden viehätyksestä ja vanhan kaipuusta Suomen Henkivartiokaartin kolmas tarkkaampujapataljoona äksiisillä Kasarmintorilla 1905 Foto Signe Brander, Helsingin Kaupunginmuseo. Sinne oli kuljettava Niin gimis on Stadi – myös Hagiksen eteläpuolella!! Stadia muistellaan niin lauluissa kuin kirjoituksissakin melko yksipuolisesti. 1949 lopulla, katson voivani uskottavasti muistaa Kaartin kasarmin pommitusten korjaustyön asuntomme vieressä vv.1954–1956. 14 TSILARI 1/2021. iästä lähtien. MINNAILUU HEIKKI RAUTVUORI 1950-luku oli jälleenrakennuksen aikaa. Vihollisella oli luonnollisesti tiedossa Helsingin sotilaalliset kohteet, vaikka pommeja pudotettiin lopulta aika sattumanvaraisesti ympäri kaupunkia. ”Näkis Hagiksen platsit ja Brahiksen matsit, ja Valgan…”eli kaihotaan Pitkänsillan takaista Stadia mutta vanhaa Stadia voivat myös muistella Kampissa, Rööperissä, Eirassa ja Kaartinkaupungissa asuneet paljasjalkaiset stadilaiset. Sota oli siis läsnä tuolla vuosikymmenellä ja äitini kertoi meille lapsille viereiseen kotikortteliimme pudonneista pommeista, kun hän istui talomme kellarissa. Korjattavaa riitti… Tove ja muita naapureita Varhaisimpia muistojani ovat Ullanlinnan Viiskulmassa sijainneen ja Suomen ensimmäiseksi päiväkodiksi mainitussa ”Onnelassa” vietetyt muutamat vuodet ennen kansakoulun alkua v. Koska synnyin v. Tuo koulu oli ”Punis” eli Snellmannin kansakoulu Rööperissä
Lätkää Johiksella 1972. Yleisurheiluun tutustuttiin koulun urheilutunneilla menemällä sporalla Eläintarhan urheilukentälle. spora 10:llä Kaartinkaupunkiin ja Ullanlinnaan. TSILARI 1/2021 15 kotoa Ratakatua pitkin hieman pelottavan Suojelupoliisin rakennuksen ja sellien ohi. Talossa on alakerrassa mm. Minä siirryin 1970-luvun alussa armeijan, opiskelun ja sittemmin työelämän takia pois keskustasta. Keväällä tietysti brennattiin filkkaa ja hiekalla pidettiin neppisautojen kisoja. Poikakoulun pukeutumiskoodi oli siihen aikaan aika konservatiivista ja niinpä jäi mieleen muutaman luokkatoverin riemukas juoksu radan ympäri solmio liehuen! Ajatella, että Paavo Nurmikin oli juossut samalla kentällä… Pikkupoikana katsoin asuntomme ikkunasta kun 60-luvun alussa vastapäisen Punanotkonkadun varrella sijainneet puutalot revittiin alas ja tilalle nousi valkoisilla levyillä päällystetty moderni Valmetin liikepalatsi. Asuin useita vuosia ulkomailla, sitten nuoren perheeni kanssa lähiöissä kuten Oulunkylä ja Länsi-Pakila. Ensin Kampissa 100-vuotiaassa jugendtalossa ja sitten v. 2013 valmistuneessa uudessa kerrostalossa Etu-Töölössä. Fo to Ra ija Jä rv el ä, He ls in gi n Ka up un gi nm us eo .. Kotikatuni Ullanlinnankadun ja Kasarminkadun nurkassa olevan talon tornimaisessa ullakossa asui meidän poikien mielestä ”hieman hullu” taiteilija joka ilmeni olleen Tove Jansson. kansanhiihtolatu Kaivopuiston ympäri. Elintaso alkoi kohota kun tultiin seuraavalle vuosikymmenelle. Lapsi oppii nopeasti asioita vanhempien puheesta. Meille paljasjalkaisille stadilaisille kaikki lapsuudesta tutut rakennukset ovat rakkaita. Mannerheimintien alkupäässä olleet vanhat rakennukset eivät sen sijaan säilyneet kuten jokainen näkee matkatessaan pohjoisesta esim. Ymmärrämme toki, että uuttakin pitää rakentaa ja seuraava sukupolvi taas vuorostaan kiintyy uuteen. Sen vieressä on toistasataa vuotta vanha ”Ohranan talo” jossa oli aikanaan tsaarin poliisin jälkeen mm. Luonnollisesti katutasossa on italialainen ravintola. Nyt talossa lienevät Suomen kalleimmat asuinhuoneistot. Se löytyy Pitkänsillan kummallakin puolella. Nythän se on juuri purettu ja tilalle noussut komea asuintalo. . 1960-luvulla Stadin rakentamisvimma tuhosi vanhaa ja kaunista Pääsin keväällä v.1960 pidetyn Norssin pääsykokeessa tuon maineikkaan koulun oppilaaksi syksyllä. koulunpiha palloleikkeihin. eteispalvelu eli hienosti sanottuna ”concierge” ja autohissi kellarikerroksen halliin. Pojille riitti nykyisen arkkitehtuurimuseon ja designmuseon välissä oleva ns. Hänen muumihahmonsa eivät olleet silloin vielä tehneet läpimurtoa lasten keskuudessa. Kun lapset lähtivät pesästä, siirryin vaimoni kanssa takaisin keskustaan. marsalkka Mannerheimin työhuone ja sitten Rajavartiolaitoksen esikunta. ”Brahiksen matsit” olivat meille ”Johiksen” ja ”Sepiksen” matseja niin futiksessa kuin lätkänpeluussa. Koulumatka lyheni ja kävin ruokatunnilla kotona syömässä joka oli harvinaista, koska monet luokkatoverit olivat muuttaneet perheineen uusiin asumalähiöihin. Satamassa pikkupojat katsoivat kiinnostuneina laivojen lastaushyörinää. ”Brahiksen matsit” olivat meille ”Johiksen” ja ”Sepiksen” matseja niin futiksessa kuin lätkänpeluussa. Ympärillä on vielä paljon kauniita taloja, merikin pilkottaa Lapinlahden puiston takana ja stadin henki on aistittavissa. Niin gimis on vanha stadi…” Vanha kotitaloni on jo täyttänyt 100 vuotta samoin kuin useimmat naapurirakennukset. Talvella mentiin läheiselle Tähtitorninmäelle laskemaan rattikelkalla ja käytiin jopa hiihtämässä ns. Onneksi tuo vanha kaunis talo on säilytetty samoin kuin viereiset museorakennukset
Sit keksittiin, että voitais ruveta keräämään filmitähtien nimmareita. Sotien jälkeen oli erilaisia hyväntekeväisyystapahtumia niinku potkupallo-otteluita, silloin ei puhuttu jalkapallosta, fudiksesta kyllä. Mehän lähdettiin Tupun kanssa Stadikan tornin juurelle kytikselle, kun porukka tuli matsin jälkeen pukuhuoneesta ulos. Tupua vähä hihitytti, kun mä menin ja niiasin syvään ja sanoin: ”Anteeksi, voisinko saada nimikirjoituksenne?” Hän otti kirjan ja kynän ja kirjoitti ja mä kiitin. Ei niitäkään ihan helpolla ruvennu saamaan, kun me ei älytty, että näyttelijät menee teatterille paljon ennen näytöstä, eikä silloin kun yleisö. Mä keksin, että tuli sieltä sitt kuka tahansa, niin mä pyydän siltä nimmarin. Niissä matseissa pelas mm. Sitä mekin harrastettiin mun parhaan frendin Tupun kanssa. näyttelijät sotainvalideja vastaan. ensi-iltateatterit. Matkalla naureskeltiin sille vaxin nimmarille. Sitten todettiin, ettei sieltä enää varmaan ketään tuu, ja päätettiin lähtee meille himaan. No, ovi aukes ja sielt tuli tuttu mies, jota nähtiin kun Stadikan nurkissa pyörittiin, hän oli meidän käsityksen mukaan joku kenttämestari tai vaxi tai joku – kuiteski Stadikalla duunissa. MINNAILUU MARJATTA KAISTILA 16 TSILARI 1/2021 S tadion-jutusta mulle tuli mieleen tapahtuma tornin juurelta. Silloin 40–50-luvulla friiduilla oli tapana kerätä filmitähtien kuvia. Faija tsiikas sitä hetken ja totes, ett tää on kuule arvokkain nimmari, mitä sull on tos kirjassas, Albin Stenroos on olympiavoittaja, voitti Pariisin olympialaisissa 1924 maratonin! . No, ovi aukes ja sielt tuli tuttu mies, jota nähtiin kun Stadikan nurkissa pyörittiin, hän oli meidän käsityksen mukaan joku kenttämestari tai vaxi.. Näyttelijät suhtautu suopeesti kahteen friiduun ovella ja saatiin melkein kaikilta nimmarit. MATA Nimmareita friidujen vihkoon Kiitti vaan taas vikasta Tsilarista ja kliffoista jutuista! Vihkoon on tullut kuuluisia nimiä. Joidenkin arvo selvisi toki vasta myöhemmin. Paras paikka oli Manskulla Bio Rexin edessä ennen ja jälkeen näytöksen. Sitt kekattiin leffojen ensi-illat ja nk. Kun suurin ruuhka oli menny, jäätiin vielä toivorikkaina norkoileen, jos vielä kuitenkin joku tulis. Mun hima oli ihan Stadikan tornia vastapäätä Urhiksella ja mentiin sinne esitteleen saalista ja mä selittämään, että tuli sen vaxinkin nimmari, heh-heh. Siellä oli tietty kans naisnäyttelijöitä kannustamassa, joten oli odotettaviss hyvä saalis. Toinen hyvä paikka oli Stadion. Matskua oli kuiteski huonosti saatavissa ja kyllästyttiin hommaan
Mua kuumotti ja kaikki froogas, ett mitä se bamlas. Pöydän gimmat alko sellasen öögaskaban, ett mua nolotti. Meillä kaikilla on oma Dulcemme.” FUNTSATKAA MILTÄ se kuulosti Tauno Palon lausumana. KU ORKKA alko skulaa ja porukkaa valu parketille. Mutt glasareit nosteltiin, kilisteltiin ja sgriinailtiin äänekkäästi. Styge slyyttas ja se draisas mut omaan mestaan takas. Illan kohokohtana Tauno esitti monologin ”Skremman handut”. RANTSU Mua kuumotti ja kaikki froogas, ett mitä se bamlas. Se kerto jostain Dulce nimisestä dooriksesta. Se on niin sytle ja pälä pälä!. Sinne oli bungattu Tauno Suuri esiintymään. ILTA JATKU ja muutki pääs joraa Taukan kanssa. Se on niin sytle ja pälä pälä! Ei menny Sörkän sutturaan tollanen staili. mutta mvv! . Sitt se lähti, kumarteli pöytiin sinne ja tänne, otti kiukkuselta muijaltaan Stetsoninsa, laitto sen snadisti kallelleen päähänsä, pukeutu kaulahuiviin, palttooseensa ja singras alistuneen dogin tavoin Ortolan perään. Nimmarii pyydettiin handuihin ja servetteihin. Mä punastuin fledaa myöten. Mä olin snadisti vaivautunu. SITT YKSKAS dörtsit lens auki ja siell staijas Kirsti Ortola, Taukan palsa ja lierihattu handuss ja se karjas sieltä ovelt: ”Eiks me sovittu, ett sä tuut tänään suoraan himaan!” PALO NOUSEE, smailaa surumielisesti, stiigaa pöydästä, nojaa handuihin ja sanoo pöytäporukalle: ”Niin. Se oli kauheen gamlaki, ku se oli kuuskymppinen tai jotain ja mä vasta 18! SE DUNKKAS snadisti brenkulle, ku se sano: ” Rakastan teitä…” Ihme maneeri, just niinku jostain leffasta. Mä tsittasin toisessa pöydäss, enkä tiä mitä Taukan pöydäss viserreltiin skruudiksen lomass. RANTSU SKRIVAA ANJA RANTAMÄKI TSILARI 1/2021 17 SKREMMAN HANDUT O li firman järkkäämät Joulujuhlat Laulumiehiss, joskus 50-luvull. Diriga huolehti ett staran glasari pysy täytenä. Ei ollu Taukka mun makuun, pistävine öögineen. Funtsasin, mahtoks se kaikki kuuluu siihen näytelmään EMME KOHDANNEET sen jälkeen enää koskaan. No se sai huikeet aplodit, ei se nyt niin huikee ollu. Saliss kohahti ku Taukka astu sisään, snadisti myöhäss. SITT TAUKKA astu estradille, sille oli duunattu snadi pöytä ja sen viereen tuoli. Diriga luudas handu ojoss moikkamaan ja ohjas staran yhteen pöytään. Puistatti. Sit se jatko: ”… niin rakastan nuoruutta.” MULL OLI kiusallinen fiilis, ku äijä veti tollast roolii. Sekstas handuu, kiitti ja meni omaan pöytäänsä. Mä hogaan, ett Taukka stiigaa mestaltaan ja siftaa meidän pöytään – ja jumakautt, eikös se kumarra mulle ja sano: ”Saanko luvan neiti.” Siis mulle! Muut gimmat tsiigas öögat tapillaan meidän joraamista
Mutta hän harrasti myös valokuvausta 1970-luvulta saakka. Näyttelyn otsikko pohjasi siihen, että Maijanen ei koskaan käytä salamavaloa. R.I.P: Lohivaimo valitsee rakkauden ja vapauden välillä Loppusyksyn eksoottisin teatteriesitys tapahtui marraskuulla Honkaluodolla, Mustikkamaantiellä sijaitsevassa Suomalaisen Kalastusmatkailun Edistämisseuran tukikohdassa. Hän koki mielenkiintoisena luonnonvalon kanssa pelaamisen. Erinomaisen puoleensa vetävässä esityksessä varmaa oli vain, että tarjolla on kalaa. Valokuvanäyttelyn ”KUVA & VALO” nähtiin viime kesänä Kesälahdella ja marraskuulla 2020 Stadissa, Kanneltalolla. Ne on otettu pääasiassa viimeisten viiden vuoden aikana. Pave Maijanen kuuntelee poikansa Vihtorin tulkintaa biisistään Lähtisitkö Kanneltalossa näyttelyavajaisissa. Saaga on suomalaisille vieras, mutta yksi sen tunnuslause on tuttu: – Sitä pahiten kohtelin, jota eniten rakastin. Kylmyydestä nousee vanha nainen, joka yhtyy tanssiin. Soitto loppui, mutta luovuus kukoisti kuvaamisen kautta. HIT Helsinki löysi Lohivaimo–esitykselleen sopivan merellisen ympäristön, johon kuljimme metron jälkeen taksikyydillä ja saimme nauttia lohiaterian ja kahvia päälle. Esitys alkaa pakastimen avaamisella metsässä. Näyttely sisälsi kuvia mm. Sinisiin pukeutuneet naiset seisovat keskellä metsää, jossa kätkevät elämää ja tunnetta sisäänsä. Pääosan esittäjä Anna Korolainen Crevier tutustui saagaan, loi hienon monologin ja samaistuu sen vahvaan ja itsenäiseen sankarittareen. Meillä mustalaismies lyö lujimmin sitä hevosta, jota eniten rakastaa. 18 TSILARI 1/2021 RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Kulttuurikerros talveen Mestarin viimeinen näyttely Kanneltalolla Muusikkona ja lauluntekijänä Pave Maijasta on muisteltu paljon. Muut kuvat ovat ilman erityistä teemaa. Nuorempi nainen tulee ja seuraa lankaa, joka on sidottu puiden ympärille ja välille. Lohivaimo ui vastavirtaan avioliiton pyörteissä. Sukupolvien unenomaista tanssia Sivuun Ensemblen Kylmäketju on osa Havahtumisia -nimistä kokonaisuutta, tanssielokuva ylisukupolvisesta hiljaisuudesta ja vaikenemisesta. Ku va : St ef an Br em er .. Kuvia on myös saaren kirpputoreilta ja omista lastenlapsista. Häidensä aattona kalastusmökkiin vetäytynyt morsian tutustuu ikiaikaiseen, 1200-luvulla kirjattuun islantilaiseen Lohilaaksolaisten saagaan ja samaistuu sen vahvaan ja itsenäiseen sankarittareen Gudruniin, joka menetti tai tapatti neljä aviomiestään. Valokuvat Hakaniemen silta ja Kirppis Playa del Ingles taustalla. Kun morsian miettii, valitako rakkaus vai vapaus vai ovatko molemmat mahdollisia. Gran Canarian eteläkärjen dyyneiltä, missä tuuli saa hiekan aaltoilemaan kuin veden. Sen kuratoi valokuvataiteilija, ystävä Stefan Bremer . Maijanen sai 2018 ALS-diagnoosin
Kattauksessa on peräti seitsemän läheistä naishahmoa: Anni Swan, Aino Kallas, Aino Kajanus, L. Ku va : Se pp o Ho nk on en .. Tanssiteatteri Sivuun Ensemblen Kylmäketjun hienossa kuvassa monta eri-ikäistä naista tanssii luonnossa. Häiden jälkeen rouva joutui mielisairaalaan ja Leino katkaisuhoitoon. Hahtolan paluuesitys eksillä oli viime keväänä koronan takia perustetun Karanteeniteatterin toinen esitys, joka taltioitiin Suvilahden Tiivistämöllä ja joka palasi tammikuun lopulla vuokrattavaksi. Kantaesitys oli Kuopio Tanssii ja Soi-festivaalilla 28.11.2020. Yli 30 esiintyjää ovat 25–90-vuotiaita naisia. Aino-nimi on suosiossa ja sopiihan se: Aino ja Eino. Ohjauksesta vastaa Seppo Honkonen. TSILARI 1/2021 19 Liikekieli on tanssia puiden keskellä. Vaimoja heistä oli kolme. Ku va : An na Ni sk an en . Se oli nähtävillä vapaasti kuukautta myöhemmin verkossa ja lähtee kiertämään Suomeen ja maailmalle festivaaleihin. Onerva, Maila Talvio, Freya Schoultz, Hanna Laitinen. Pinnan alla on aina hauras ihminen sukupolvesta toiseen. Anna Korolainen Crevier samastuu islantilaisen saagan, Lohivaimo, vahvaan ja itsenäiseen sankarittareen HIT-esityksessä Mustikkamaalla. Ensimmäinen vaimo Freya oli ”Virallinen neiti Kesäheinä” ja Leinon ainoan tyttären äiti. Pinja Hahtola tulkitsee upeasti kaikki Eino Leinon eksät Karanteeniteatterin esityksessä Suvilahden Tiivistämöllä. Estetiikaltaan absurdi maailma juontaa kuvastonsa unien symboliikasta. Tummat kaunottaret ovat suosiossa ja sopivat tummalle verevälle näyttelijälle. Esitys on täynnä unenomaisuutta, ja sitä kantaa näkyvästi kolme naissukupolvea: teoskoreografi itse, mittavan uran tehnyt tanssitaiteen akateemikko ja koreografi Marjo Kuusela sekä nuorinta sukupolvea edustava Krista-Julia Arppo. Edessä Sisko Kinnunen. Lopuksi on nuoren naisen villiä tanssia, tukka vapaana, josta muut ottavat mallia: kieltä pyörittävää naurua ja iloa. Elokuvan liikekieli muodostuu ekspressiivisestä tanssista ja fyysisen teatterin tekniikoista. Juha Ilmari Laineen kanssa esityksen käsikirjoittanut ja ohjannut Ninni Perko sanoo, että hyvien ja huonojen kokemusten ohella sukupolvien ketjussa siirtyy eteenpäin paljon voimaa. Lopuksi kolme eri-ikäistä naista istuu vierekkäin tuoleilla, he kallistuvat sivuun, ja luovat katseita, joissa arvioivat toisia; olemme olemassa juuri tällaisina. Eino Leinon eksät antavat palaa Kansallisrunoilijan asemaan noussut ja Suomen kenties rakastetuin runoilija, Eino Leino, oli riimittelyjensä lisäksi tunnettu boheemista ja kosteasta elämäntyylistään sekä lukuisista ihastuksenkohteistaan. Perko nostaa esiin, miten yleinen selviytymiskeino kylmyys on. Näyttelijä Pinja Hahtola vetää ”eksien naisroolit” hienosti ja tunteella. Aino Kallas on kirjoittanut Sudenmorsiamen ja tämä suhde oli julkinenkin. Ei olekaan kylmyyttä – on myötätuntoa elämälle. . Ku va : Ta nj a Ah ol a. Leino eli myös rankkaa seurapiirielämää. Itse Leino teddykarhupuvussa on Hahtolalta myös mainio suoritus. Kuusela on tarinassa myös suttuisessa huoneessa, on ahdistavaa ja päästään pinnan alle. Tilanteet, pakastinarkku, metsä ja suljettu huone ovat palapelin osia. Naiset pitivät hänestä ja saivat lyyrisiä kirjeitä. Sanoja ei säästellä, kun nämä Einon eksät pääsevät purkamaan tuntojaan Anonyymien Apollon muusien terapiaistunnossa – ja kyytiä saavat niin juopottelevat taiteilijamiehet kuin kulisseja kannattelevat vaimotkin. Nuori nainen elehtii sormen suun eteen: ”Shyy”. Kolmas vaimo Laitinen oli pankkivirkailija, jonka Leino otti, kun ei saanut laulajatar Ester Laitista. Hilja Onerva Lehtinen säilyi suhteen jälkeenkin ystävänä. Eino Leinon eksät sai ensi-iltansa Kajaanin Runoviikoilla 2018 ja se palkittiin 2019 parhaana Valtakunnallisessa monologikilpailussa
Kimmo Pälikön ART Helsinki on edelleen tarjoukses kaks kybää skipale. Nyt hommaan saadaan myös historiallinen vinkkeli. Ainaski landella ollaan sitä mieltä, et täällä bamlataan eri tavalla. Saat edullisesti edustavan lahjan kelle vaan, jolla on jo kaikkee. Uutuudet Alla pari kniguu, joihin kandee tutustuu, ku ne on viime syksyn uutuuksii. Hinta 30 euroo. Skulaa siis Marjutille, puhelin 045-1867238. Voi skulata Marjutille, joka vapaaehtoisena järkkää knigui tai muuta gamista lafkasta ja sopii kui kamat dilkataan. SLANGI BLISAA SKRIVAA SNYGISTI on Heikki Paunosen ja Virve Kuutarin yhteistyössä tuottama opas slangin skrivaamiseen. 20 TSILARI 1/2021 Kuis lafka noin koronan aikana L afka on toistaiseksi bosessa, mutta handelii voi silti käydä joko netin tai puhelinen välityksel. Kandee lesaa. Tää sydeemi jatkuu, kunnes on uus hallitus ja se löytäny byrooseen duunarin. Hinta 30 euroo STADIN SYNTINEN S on neljän kielitieteilijän kokoomateos, jossa funtsitaan tätä stadilaista tapaa bamlata. Jos funtsit vaikkapa Tsilariin skrivaamista, niin kandee lesaa