Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki TAIKAVIIHDETTÄ TILAISUUKSIINNE! Riku Issakainen www.rikuissakainen.com Keikat p. So ve llu ks el la til aa t IL M A IS EK SI ! Me kyll tsörataan. Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. 010 766 1047. 040 560 4019 Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . Hämeentie 65 00550 Helsinki . Skulaa 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus! Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri kasta. www.taksihelsinki. 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . H in na t: Pu he lu 2, 76 €/ pu h. + 0, 35 €/ m in + pv m
VAKKARIT 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 13 Slangilodju 32 Slangi blisaa 33 Skabat 34 Slangijengi 36 Pluggaajat 39 Stadis tapahtuu Kansi: Jallu K.Koski STADILAISIA 7 HALLITUKSEN NYYAT – Seppo, Rampe ja Olli 8 STADIN FRIIDU JA KUNDI – stikkaa sun idikset 9 PEMUN PYÖREET – Seppo skrivaa ex-pomostaan 10 SLANGIJENGIN JUNNUJA – Marjut haastatteli EKS MINNAA 12 YSÄRIFIILIKSIS – Kibe Ultra Bran keikalla 14 STADI JA HUNTIN SUOMI – Ilmari Ahto 15 LEFFAJULLET – Osmo K.Oksanen 16 KANTSUN KULMILLA – Simonen 24 PEIKKOSOTURI – Ässien Taigis STADIN MESTAT 18 GAMLAT JORTSUMESTAT – Kari pluggas kniigan 22 STADIN ELDIKSET – Westman pluggas hissaa 29 STADI 100 V SITTE – Kuutar tsiigaa näyttelyitä 30 TÖLIKÄN FRENDIEN HIMAT – Koroma himabailuis SNAKKAILUU 25 STADILAINEN AFRIKASSA – Mäkisen käärmestoori 28 ANNA JA MUUT SKOLESSA – Raija minnailee 31 STADILAINEN REHUPUNTTI – Jormanainen Tervosta 38 HITTAAJA SAA PITÄÄ – Tuuliaisen funtsailut SISIS s. 20 Stadissa lyysas TSILARI 1/2018 3 Skulaaks kiellot. s. 26 Foto: Raimo Granberg.
. Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. Missä kuva on otettu. 2. 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Byroossa voi käydä päivystys aikoina tiistaisin klo 14-18 ja torstaisin klo 12-16. Pertti Juurinen sendas foton ja ehdotti, ett Tsilaris voitas testaa, tsennaaks slangijengi, mist on kyse. Samal äpil voi bungaa, ett pääsee tsöraan dösil ja muil julkisil pitkin Stadii. Keskimäärin taksii tartte venaa kolme minaa. F o to : V ir ve K u u ta r Mullistusta Stadin liikenteeseen S tadilainen lafka MaaS Global on funtsannu ihan nyyan idiksen Stadis liikkumiseen. Mikä jengi staijaa snadilla kummulla (melkein ku slangipaidat päällä). 3. Autonki voi vuokraa halvemmal ja taksikyydit saa kybäl, jos ne on alle viis kilsaa. Taksi Helsinki on ollu messis kevääst 2017, ku niitten omaan systeemiin lisättiin whim. Jos et ite hiffaa, voit tsekkaat vastaukset Pluggaajat-aukeemalta. Taksin kehitysdirika Lauri Suokannas bamlaa, ett MaaS on blisannut äppii niin vilde, ett nykyään systeemin kaut tulee jo tuhansii taksitilauksii viikos. Tsilar i onnitt elee!. Niitten whim-äpil saa monta eri mahista matkustaa. VIRVE KUUTAR Mitä kundei raitapaidois. Skulaa voi muinakin aikoina. Pertin froogut fotosta: 1. Byroo Bamiksen synttärit Meidän bamikselle Harrille tuli täyteen 70 v tammikuus! Slangijengi on tavannut bamista jo monis bileis, usein skitan kans ja shungaamas. Suokannas jatkaa viel, ett Taksi Helsinki funtsaa muutenki nyyii palveluit nii, ett jengi pääsee Stadis skujaa tasokkaasti kumijalal. Täs bamis bamlaa Nyyrikis. Minä vuonna. SNADIT Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh.
Ku pula-aika alko 1930-luvun alussa, Mimmillä ei ollu duunii, mutt Onni oli hätäaputöissä Jorvaksessa. Molemmilla pimatsuilla oli köyhät himat; Mimmi oli lähtöisin yli kymmenhenkisestä sisarusparvesta Lannevedeltä ja mutsini samankokosesta lössistä Korpilahdelta. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Kimmo Isotalo puh. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23. . Siinä missä Mimmi hiias tiilareita ja ruukkia, mutsini teki myöhemmin vuosikausii kahden ihmisen duunit. Isoäidillä oli runollisii taipumuksii ja Essulla laulun lahjat. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Sitt pappa sai byggalta timpurin hommii ja liksapäivänä sill oli aina messissä pirtutai karhuviinalesti. Eri ikäpolvii edustavat mutsit oli yritteliäitä ihmisii. Stadi ja Suomi ei vieläkään ole aina laupias vähäosaisille. Kun Onni jäi työttömäksi, isomutsini rupes steedaajaks. Onni oli joutunu kapinassa 1918 boseen Suomenlinnaan, ja sairastu siellä keuhkiksee. ONNI JA Mimmi oli kimpassa byggaamassa vanhaa Vesilinnaa. Ei ollu edes joulun alla. Vielä 80 vuotiaana Mimmi keräs kamaa ja fyrkkaa vanhojen päivien varalle. Lupaus pitiki jetsulleen, sillä myöhemmin, shingrattuaan Elannosta 1950-luvun puolivälissä, mutsi perusti Kustikselle Rokka-baarin, joten evästä riitti. Vuokrafyrkat ja pennuille kuteita tsökattii fattasta. ISOMUTSINI ELI 91 vuotiaaksi ja mutsini lähes 95-vuotiaaksi. Siinä bluggas: Rauhaisa koti on elämän Onni. SISÄLLISKRIGUN JÄLKEEN, ku Onni tsittas linnassa, mummoni oli yksinhuoltaja, Talvisotaan isoisää ei enää huolittu sekä iän että tubin vuoksi, ja flaidaan lähtivätki faijani Klasu ja hänen broidinsa Taisto. Molempien krigujen ajan Varvikon friidut teki duunii tahollaan; mutsi lihakaupassa ja isomutsi fiksaamassa pommituste jälkii Stadin byggilla. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. TSILARI 1/2018 5. 050-552 1360 seppo@palminen.com Arno Soisalo puh. Mutsini linkutti 90-vuotiaana tsökaamassa ilmoituksii Hermanni-Vallila aviisiin. Sit se oli palvelijana ja pyykkärinä. MUMMONI DUUNAS valkosen, puolimetrii siivuunsa kokosen ristipistotyön. Mutsi oli duunissa Elannon Runeberginkadun flesubuidussa. Tubi vaivas sitä kaikki elämän loppuvuodet ja isoisä delas siihe 1947. PÄIKKÄRI TYÖLÄISÄIDIN PATSAALLA 23.12.17 M ummoni Maria (Mimmi) ja pappani Onni budjas kahden skidin Klasun ja Taiston kanssa ens alkuun vuodesta 1927 Kirstinkadulla, sitt ne flyttas Porvikselle. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Hela jengi stondas soppajonossa vuosina 1931-33. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Faija hittas mutsini Esterin poikkeuslupajortsuissa Blobikassa 1940, ja sitt ku ne suunnitteli giftiksii, ni mutsi oli sanonu faijalle, ett kun sä mut nait, sulta ei tuu koskaan flesu loppuu. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Seppo Palminen puh. KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Pappa oli kirvesmiehenä ja mummo kanto ruukkii ja tiilareita. Jonkinlaisii tarmonpesii, teräsfriidui ja työläismutseja kumpiki. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. 040-725 3788 kimmo.isotalo@alumni.helsinki.fi Risto Kolanen puh. Safkaksi sille annettiin puoli pakillista ryynivellii tai hernesoppaa, sillii, silakkaa ja neljäsosasiivu breduu, joskus kipolline mjölkkii. Mimmi, joka delas yli ysikymppisenä 1980-luvulla, teki vuosikymmenii sitte raskaan päiväduunin. Näin rindiksellä oli mummoltani pari skloddea ja mutsilta tuore sulho. Työpäivä alko neljä viiden aikaan ja sluutas illalla kymmeneltä. Kuvaavaa on, että mummon torpassa koko systerijengi dallas kakruaikasa yksillä tsengoilla. Voin vain kuvitella mitä Mimmi funtsas; brenkkuun menevä pappahan oli Onni nimeltään. Puolen kilsan päässä Hesarin ja Flemarin kulmassa monet yksinhuoltajat ja duunarimutsit jonottaa saggaa Hurstin leipäjonossa. Pesuaineita ei ollu, vaan herrasväen kledjut oli tvetattava paljain handuin lipeellä
Muistan kun tsittailin Eetun kanssa treenikämpällä (jazzmuusikko Edward Wesala R.I.P), oltiin jotain parikymppisiä. Ihan kaikki. Eikä funtsittu yhtään, et ikää voi olla joskus snadisti enemmän. J ebu slangilaiset! Ja kliffaa loppuvuotta! Vanha jäi taakse (äkkiä se muuten meni, eiks vaan?) ja nyya rullaa jo kovaa kyytiä menemään. Tässä ekassa bamislööpissä funtsin skrivata snadisti säästä, ainaski se on aihe, josta bamlaamista riittää, eli muutama rivi siitä mimmonen sää Stadissa oikein on. Joten pidä bresasta kii, slangin suunnalta blosaa!! Skulataan ja bamlataan!! . com Soile Tammisto soile.tammisto@saunalahti.fi Raimo Kuitunen, varajäsen raimo.kuitunen@outlook.com Olli Anikari, varajäsen olli@ollibull.fi HARRI SAKSALA bamis harri.saksala@gmail.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI MÖRKKI MESTA VAI. Mut voi se olla muutakin. 6 TSILARI 1/2018. Suulista riitti! Ja talvella oli niin paljon snögee, et saatoit melkein skimbata himaovelta skoleen. Ja et talvet on niin mörkkejä, ettei omaa handuunsa hittaa. Mökättiin ahtaissa klitsuissa, ja kaikki vapaa-aika vielä. . Ja aika paljon. Jos skroolasit vaikka koko päivän, ei tullu frysis. Vaan nyt mennään onneks jo kohti kevättä, päivä pitenee, lyysit loistaa (stadissakin)! Tosi bueno!! JA SIT vielä. HALLITUS Puheenjohtaja Harri Saksala harri.saksala@gmail.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Seppo Palminen seppo@palminen.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Tiputteli melkein kaiken aikaa. Mut kun se 35 sit aikanaan tuli, sitä hiffas, et ei se ehkä niin paljon vielä ollutkaan! VAAN ETEENPÄIN! Mitä näihin slangijuitsuihin tulee, niin kaikenlaista vänkää luvassa tällekin vuodelle yhteisen yhdistyksemme puitteissa! Ihan varmana. Handuja nousee . Ja jos menit skrinnaamaan, aina oli hyvä jää ja se oli sitä semmosta oikeeta jäätä, semmosta tosi kovaa, eikä mitään semmosta, mitä ne nykyään joillain radoilla duunaa eli tekojäätä. . Vuosista. Tai jos ei blosaa niin ainaski stikkaa vodaa. Moni meitsin soittofrendi on saanu alkuvuodesta mittariinsa pyöreitä lukemia. Skoleen tuskin ehdittiin. NO, TOMMOSTAKIN se voi olla. Ei missään. . Ku ei oo snögee. Ei koskaan. . Ja niin mörkkiä oli, et luuli budjaavansa jonkun paksun filtin alla. Ei yhtään. Jotkut (heinähatut?) väittää et Stadin sää on semmonen et täällä blosaa aina. Vuodet kultaa muistot. Kuunneltiin Elvistä (ja apinoitiin), kuunneltiin bluesia (ja apinoitiin), kuunneltiin Rollareita (ja apinoitiin) ja semmosia. Mitäs mieltä ollaan. TÄYTYY MYÖNTÄÄ et viime syksy ja etenkin viikot ennen joulua oli Stadissa snadisti vetisiä. . Kelattiin et miltäköhän tuntuu olla joskus 35v(!!), eli siis ihan ikäloppu, et varmaan kamalalta . Tuntu siltä, et suulis oli häipyny goisaamaan, sitä ei näkyny olleskaan, oli täys kaamos (mitä kaamos ois slangiksi, kekkaa joku hyvä sana). Meitsille tulee heti mieleen kesät skidinä Uunisaaressa, Hietsussa tai Uimastadikalla. Meitsi itsekin, huh! Eli kauan on siitä ku duunailtiin ekoja bändijuitsuja Tehtaankadulla, Kampissa ja niillä main. Onks se tommosta. No joo
HALLITUS RAIMO KUITUNEN Synnyin toisen polven stadilaiseksi suuressa ikäluokassa. Oppii uusia asioita ja taitoja, pääsee paikkoihin ja tapaa upeita ihmisiä. Must tuli avoklabbinen stadilainen ja monipuolisesti dorka. Tais olla vuos 2013, ku mun frendi ja entinen pomo, Mustosen Pemu, pyys mua skrivaan Tsilariin. Mutta huumoria ei kasvatuksesta puuttunut. Meidän byggassa oli 17 kämppää, joista 15:ssä budjas siirtokarjalainen perhe. Onnittelen itseäni, että olen selvinnyt näinkin pitkälle. Dorka. Opintojen jälkeen olin Lapparin lataamossa kallonkutistushommissa kunnes siirryin Yliopiston kuvalaitokselle. Olen skrivannut viimeiset seitsemisen vuotta omaa "Slangiläppä" -palstaa ja henkilökuvajuttuja Puolikaupunkiatsaittariin. Kuutisen vuotta skrivasin slangiuutisia radioon, ensin Metro FM:lle ja sitten RadioCitylle. Diggaan mä muutaki, mut noit ihan sikana. Mä diggaan pluggaamist, funtsaamist, skrivaamist, bamlaamist ja golfii. . Must tuli av-tuottaja ja yrittäjä. Vietin ensimmäiset vuoteni Haagassa, isoisäni kauppapuutarhuri Richardin rakennuttamassa omakotitalossa. Ai niin, olenhan mä alikersantti. Joo, mä en suostu ottaan ryppyotsasen vakavasti just mitään, ees itteeni. Olen jo ylittänyt "ravunsyöttisarjan" ikävaatimuksen. Kliffaa tsiigaa, saanks mä siel aikaan muutaki ku hämminkii. Koska emme tiedä päiviemme määrää, toivotan: "ollaa glaiduja se ei bungaa mitää"! Ollaan siis iloisia, niin kauan kuin saamme elämän raitilla horjua. Kliffa ja fiksu porukka, parempaa hobbia en osais funtsia. Helkkarin kauan sitten mä rustasin mun ekan käsiksen multsariin ”Härmän Bulein Satama”. Duunasin mä siit kniiganki: Snygii slangii. Jos vielä baanaa riittää, tulee elokuussa seiskakybä täyteen. F o to : In ka Ta m m is to Syyskokouksen valkkaamat hallituksen nyyat Seppo, Rampe ja Olli esittäytyy tällä sivulla. Ja hyvä niin. Skidinä sjungasin kuorossa ja pienemmissä porukoissa skolen bileissä ja soittelin bändissä rumpuja. En osaa itsestäni sanoa pahaa sanaa, joten tyydyn vaan toteamaan, että olen kiitollinen, kun keräilyerien kautta tulin valituksi hallituksen varajäseneksi. Stadin Slangin kuorossa olen sjungannu nelisen vuotta. Ei mulla muuta... Taitoin Tsilaria samaan aikaan. Olin vuosia sitten yhdistyksen hallituksen jäsen parin kauden verran. Kolmannen polven stadilaisia olen värkännyt kolme. Olen nakuklabbi Valkan kundi. (Lisää stoorii: www.palminen.com) . Siit se lähti, slangin poikimast idiksest. No, mähän rupesin julistaan skloddina opitun slangin ilosanomaa. Välillä kyllä ihmettelen sitä, kuinka olen voinut liittyä yhdistykseen, johon otetaan jäseneksi kaltaisiani tyyppejä. Yks staili jenkkifriidu sen murjas: ”Seppo, vedä aina kybällä! Vanhat dorkat ei mee koskaan vek muodist.” Ny slangijengi on valkannu mut puljun hallitukseen. Kun kaupunki ilmoitti, että tontille rakennetaan kerrostalo, muutimme Roihikseen ja isoisä Malmin gravikselle. No, olihan mun faijakin aika hätänen karjalaismallinen äijä, jolta puuttui sytytyslanka kokonaan. . Fotasin viime vuoden stadin friidun ja -kundin Tsilarin kanteen. Mä opin skrivaan bamlattavaa tekstii. Pitkän "duunipäivän" olen tehnyt mainosgraafikon ja kuvittajan ammatissa. TSILARI 1/2018 7 F o to : M at ti S n el lm an. Jelppasin Marjuttia Brander -fotokisan järkkäämisessä ja toimin siinä dumarina. Olen horjunut kaksi ensimmäistä vuosikymmentäni Valkassa, mutta samalla sain "rokotuksen" karjalaiseen kulttuuriin. Studeerasin myöhemmin kasvatustieteitä ja hommailin viimeksi aikuiskasvatuksen parissa koulutuspäällikkönä. OLLI ANIKARI Nimeni on Olli Anikari. Jotku teistä tsennaa mut skittaa skulaavana OlliBullina. SEPPO PALMINEN Ku faija on Stadist ja mutsi Savost, skidist voi tulla mitä vaan. Matkan dallaamisen on mahdollistanut aimo annos moukan tuuria, mieluummin kuin taitoa. Siis sellast ku stadin slangi. Olen budjannu Haagassa, Tölikässä ja Roihiksessa, pienenä syrjähyppynä myös Sipoossa ja Espoossa. Nyt on tosi upeeta ja mielenkiintoista olla mukana myös Stadin Slangin vapaaehtoisja hallitushommeleissa
Tuo palkinto on sinänsä vaatimaton laatta, mutta ajatukseltaan ainutkertainen, itse asiassa arvokkain tunnustus, mikä stadilaisesta asenteesta ja aktiivisuudesta voidaan kellekään myöntää. Nyt: ilmianna ehdokkaasi! Perustele oma valintasi niin että muutkin vakuuttuvat. Stadin Friidun ja Stadin Kundin valitsee Stadin Slangi ry:n hallitus stadilaisten ehdotusten pohjalta. STADILAISIA 8 TSILARI 1/2018 SEPPO PALMINEN Ilmianna tosi stadilainen! PALJASTA! KERRO MEILLE! Kuka on Stadin Friidu ja kuka Stadin Kundi vuonna 2018. Vasemmas reunas kans vuoden 2016 Friidu Leena Uotila. Valinnassa on usein painotettu stadin slangin osaamista, uudistamista sekä slangin istuttamista kieliympäristöön, jossa yleensä oletetaan käytettävän huoliteltua kirjakieltä. Tämä on 23. Osa on aitoja omien gartsojensa kulkijoita, stydien tunteiden nostattajia, jotka eivät yritä miellyttää kaikkia. Rento, reilu, jeesaava, perinteen vaalija Suurinta osaa heistä voi luonnehtia rennoiksi, reiluiksi, jeesaaviksi ja intohimoisiksi tosi stadilaisiksi. Miksi juuri hän on esimerkillinen tosi stadilainen. kerta, kun Suomen suurin kotiseutuyhdistys Stadin Slangi ry valitsee Stadin Friidun ja Stadin Kundin. Espan lavalla. Valinnat Stadin Kundi vuodelta 2014 Jussi Raittinen moikkaamassa just valkattui Friiduu Pirkko Saisiota ja Kundii Reiska Lainetta. Osa heistä on osoittanut aikaansaamisen paloa ihan tiukkapipoisiksi kuvitelluissa vastuunkantajan rooleissa. ?. Foto: Raimo Kuitunen julkistetaan aina Helsinki-päivänä 12.6. Tosi stadilaisuus on asenne, joka ei edellytä syntyperäistä helsinkiläisyyttä eikä katkeamatonta asumista Stadissa. Huolehdi siitä, että ehdotuksesi on Stadin Slangin byroossa 15.4.2018 mennessä: toimisto@stadinslangi.fi tai postitse osoitteessa Hämeentie 67 A, 00550 Helsinki. S tadin Friiduksi ja Stadin Kundiksi on valittu taustoiltaan, ammateiltaan ja unelmiltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Ja mikä slangijengille tärkeää: moni Friidu ja Kundi on ollut stadilaisen perinteen vaalija ja slangin ilosanoman levittäjä. Tosi stadilainen antaa aurinkonsa loistaa, on suorasukainen, suurpiirteinen ja hyvällä tavalla dorka. Kerro, miksi meidän kaikkien pitäisi olla ylpeitä juuri hänen tekemisistään, kielestään tai asenteistaan
Tsilariin Oisko ollu 2010 ku Pemu pyydettiin Tsilarin päätoimittajaks. . Siel spaissattiin slangilla Stadin dirikoiden bamlauksii, haastattelui, näyttelytekstei, filkkojen ja multsareiden spiikkei. Ne pani ton Mikko Seppälän ja Mika Huovisen kans uusiks monta tän aviisin rutiinii, homma futas ja fiilis oli kliffa ja rento. Mut sit se yks slangijengin puhis rupes hilluun ja miten sen ny snygisti kertois: sille ja Pemulle tuli ihan skäfä näkökulmaero: 180°. Slangilla spaissaaja Stadin slangi oli työkalu Pemulle ja sen byroolle. SAJ:n aviisi, Urheilulehti, Uimaliiton dirika, Iltis, Wihurin aviisi – mut sit se hittas elämäsä duunimestan, ku siit tuli Stadin tiedotuspäällikkö vuonna 1973. Ja tärkkipeffoi ällötti. Siit piti tulla tohtori, mut se ryysäski duuniin. Stärä skrivaaja Missä tahansa duunis Pemu vaikutti, toimittaja se oli, stärä ja stydi skrivaaja. Pemu jäi Stadilt eläkkeelle vuonna 2001. F o to : C le o M u st o n en. Mä oon tsennannu kaverin pitempään kuin puol elämää, Pemun elämää ja mun omaa. Siit Stadin tiedotusbyroost tuli varsinainen julkishallinnon viestinnän energiakeskus ja aika moni vaikuttamisen keltaklyyvari sai styrkan buustin uralleen. Valtsikas Pemust tuli maisteri. Kiitos Pemu ja hyvää vointia! Satavuotiaakshan sä meinaat elää. Toistaseks se on plugannu niist ekan opuksen. Mutsi oli söde Svea ja ottofaija Henry Theel Suomen paras sjungaaja. STADILAISIA TSILARI 1/2018 9 SEPPO PALMINEN Tsilarin entinen päätoimittaja Pertti ”Pemu” Mustonen 80 v. Se oli freesi spigu Stadin hallinnon jähmees peffas, avas dörtsei ja fönareit, skuffas kyräilyyn ja salailuun keskittyneet byrokraatit bamlaamaan stadilaisten kans. No, kestihän sitä kuitenkin yli neljä vuotta ja me loput ollaan ylpeit et Pemukin, stadin slangin tosi kummisetä, on ollu Tsilarin päätoimittajana. Pemun skolet oli Eläintarhan kansis ja Tölikän yhteiskoulu. Meist moni on sanonu, et Pemu on ollu paras pomo, jonka kans me on saatu duunii busaa: vaativa, kannustava, jeesaava ja fititki saumat klaaraava. Slangin Pemu oppi Alppilan gartsoil, mut kans himassa, ku Stadin kundi Henry bamlas sitä mielellään. Sportti oli simmaus, kasvattajaseura Laaksolahden Viri. Karhuvaaran Pekka ja mä annettiin Pemulle eläkelesaamisiks Kalle Päätalon koko tuotanto. Se rupes skrivaamaan kniigoi ja niit on ny julkastu jotain parikyt tsibaletta. P emu födas Viipuris 18.1.1938 ja roudattiin Stadiin ihan skidinä. Sit radio pyys Pemuu slangipakinoitsijaks ja sielläki se käytti kaikkii slangin vapauksii. Tota sun mittarilukemaa me ei kadehdita, mut sitä kyllä, et sä oot jengin ainoo, ku ollu dumarina Miss Suomi -skaboissa. Täs tulee vähän tällanen oodi Pemulle, mut tulkoon. Mä olin yks jol oli tsägä käydä Pemun skolee
Jooselta on tulossa keväällä platta ja hän bamlaa slangijutskistaan bulimmin siinä yhteydessä. Käytän kuitenkin paljon yksittäisiä slangisanoja, ja tuntuisikin oudolta puhua esimerkiksi fikkarin tai sporan sijaan taskulampusta tai raitiovaunusta. Emmi Sulander ”Olen neljännen polven stadilainen ja ylpeä siitä. Minun on vaikea kuvitella muuttavani Stadista pois. Foto: Samuli Kiviranta Olen puhunut slangia pääasiassa mummolassa.. Mutta on jengissä silti nuorempiakin kundei ja friidui, snadein puolvuotias. 10 TSILARI 1/2018 STADILAISIA MARJUT KLINGA Slangijengin nuorempaa väkee O n siistii, ett vanhemmat haluu liittää vauvelin jengiin jo ristiäisissä ja ehkä heistä sitten saadaan sitä nyyaa verta, kuten tässä stoorissa skrivaavista Valtterista ja Emmistä. Ja tottahan on, että bulein osa jengistä on födannu krigujen aikaan. Mutta mitä Stadi ja slangi merkkaa Emmille. Nuoren slangilaisen esittely omin sanoin: Mitä stadilaisuus merkkaa. Viime vuonna hallitus päätti ottaa erityisesti huomioon alle 35vuotiaiden funtsauksia ja siitä kaikesta enemmän messiin ihan toimintaan saimme kolme nuorta, jotka kaikki olivat duunaamassa omalta osaltaan kliffaa snygeimpien biisien konserttia 1.12 Vanhaan tsyrkkaan. Lisäksi olen tavannut kliffoja tyyppejä kliffoissa tapahtumissa.” Valtteri Hellgren Valtteri Hellgren (synt.-83) on ollut messissä jo pitempään mutta on nyt aktivoitunut etenkin talkoohommissa ja tapahtumamarkkinoinnissa. Kevätredu Pärnuun 12–15.4.2018 Joose. Emmi Sulander (synt.-93) lesas jouluevankeliumin slangilla tsyrkassa niin ett sanat kuului varmaan Vodenkin ämyristä siel jossain. Olen saanut yhdistyksestä jeesiä niin Slangipalkinnolla palkittuun kandityöhön kuin tekeillä olevaan graduuni. Tämä on ihmisen kokoinen stadi. Vaarini oli kiinteästi mukana yhdistyksessä jo sen alkuaikoina, joten tuntui luontevalta liittyä vihdoin jäseneksi. Liityin slangijengiin 2014 valittuani stadin slangin kandityöni aiheeksi. Slangin kieli on lisäksi yksi parhaista Stadin erityispiirteistä. Joose Kyyrö (synt.-87) skulas fonilla tsyrkan parvelta Jouluyö niin mahtavasti, että pakanallekin tuli kyynel silmään. Välillä kuulee sanottavan, että yhdistyksemme on yks snadi ukkokerho. Ymmärrän melko hyvin vanhaakin slangia, mutta sen puhuminen ei tunnu kovin luontevalta
Olen lukioiästä asti tykännyt järjestää tapahtumia.” . Hän oli Kurt Hellgren. Hinta sisältää! » Laivamatkan Tallink Megastarilla » Puolihoidon Viiking hotellissa » Bussikuljetukset Tallinna-Pärnu-Tallinna » Laivalla menomatkalla buffetaamiainen ja paluumatkalla buffetlounas juomineen » Matkan aikana matkatavaroille hyttitilaa Ilmoittaudu 20.2. Hänellä ei ole myöskään Pohjois-Karjalan murteet hallussa. Kaipasin tekemistä. TSILARI 1/2018 11 ”Omassa lapsuudenkodissa se on näkynyt enemmän safkapuolella kuin slangin puhumisena. Valtteri: Foto: Baltian Parkash.. En ole juuri koskaan skrivannut slangilla.” Mikä sai liittymään slangijengiin. Olen puhunut slangia pääasiassa mummolassa. Foto: Pia Nyberg. 2009, byroon tieto). Stadin kieli. Omassa perheessä ei puhuta slangia, koska lapsuuden perheessä yhdistyy Stadi ja Nurmes. Syömme silakkaa ja silliä sunnuntailounaalla. Hän kuoli 2007 keväällä. Isoisäni oli mukana Stadin Slangin perustamisvaiheissa. Isovanhemmilla opin Stadin slangia. Hän opetti slangia meille pojanpojille. Mutsi on kotoisin Nurmeksesta. ”En muista, milloin liityin (v. mennessä toimisto@stadinslangi.fi Redun järkkää Stadin Slangi ry yhteistyössä TallinkSiljan ja Matkavekan kanssa Kevätredu Pärnuun 12–15.4.2018 Hinta 240€ jäsen / 245€ ei jäsen Ryhmänvetäjänä Antero Nuutinen Emmi
Puoliaggressiivisella taktiikalla ja varausjärjestelmän jujut tehokkaasti kiertämällä tavote oli saavutettu kello 9.02: neljä lippua ensimmäiselle eli perjantain keikalle. Toinen asia on sitten, kauanks tää meno voi jatkua, ja mitkä jutut näistä on oikeasti fiilistelyn arvoisia. Itse häppeninkiä saikin sitten venailla huolella ja seurata huvittuneena järjestelyitä. Hallilla aikaa ei ollut tuhlattavaks, sillä eka biisi Tule pelaamaan meidän kanssa krokettia räjähti soimaan konfettisateen saattelemana just sovitulla hetkellä, eikä räppäreille tyypillisestä egoilumyöhästelystä ollut tietoakaan. No, kaikki ne kuiteski kelpasivat vaikka osa paikoista oli lähes kokonaan lavan takana. Krokettia, jäätelöautoa Kisapäivä koitti tosiaan lopulta eräänä synkkänä joulukuun perjantaina. Tunnelma oli odottava ja moni treenaili vielä Ultra Bran hittibiisien sanoja omien kajareiden tai ihan vain ulkomuistinsa avulla. 12 TSILARI 1/2018 KIBE SKRIVAA KIMMO ISOTALO Stadin nostalginen ääni – Ultra Bran comebäk S e jätti ilmoille suhteellisen varman fiilikseen siitä, että loppuvuodesta jotain megalomaanista olisi tapahtumassa. Slovareiden ja bailubiisien vaihtelu tosin esti myös keikkatunnelmaa kohoamasta mestaritareenallamaiseksi sukupolvihurmokseksi ennen encoren hittikimaraa. Oli helppo kuvitella, että onnekkaiden tiketteihinsä saama ”mahdollinen näköeste” –lause tuntui lähinnä haistattelulta, kun sun edessä oli pari tolppaa ja 30 metrii kaapelia. Libaritaktiikkaa Ite olin kärkkymässä keikkaflibareita heti nettimyynnin auetessa jonain torstaiaamuna klo 9. Vasta kolmanneksi viimeisenä soineen Minä suojelen sinua kaikelta –biisin aikana viimeinenkin hanuri nousi ylös penkistä ja takarivin ankeuttaja vilautti hymyn. Muuten biisilista oli rakennettu tasapainoiseksi kokonaisuudeksi vähemmän tunnettuja kipaleita sekä tunnetuimpia hittejä, jotka vuorottelivat tasaisesti. F o to : A le ks i K o sk in en. Steissin kulmat ja Pasilan asema täyttyivät illan myötä keltasista saderotseista, kun ihmismassa velloi kohti JaffaAreenaa. . Ilmiössä on luonnollisesti kyse 1990-luvulla nuoruutensa eläneen jengin keski-ikäistymisestä sekä sen tuomasta tulotason kasvusta – monilla on jo tarpeeksi fyrkkaa rahoittaakseen Captain Jackin kolmatta comebäkkiä. Lisäks keikkajärjestäjien älyvapaa yritys pakottaa jengi tsittaamaan myös permannolla länttäämällä se täyteen penkkejä sai kansalta pyyhkeitä – reilusti yli puolet viettiki keikan kuitenkin seisten ankeuttajien ”istukaa!” –huudoista huolimatta. Kerkko Koskisen johtamaa ja muun muassa Joel Melasniemen, Vuokko Hovatan sekä Terhi Kokkosen tähdittämää 12-henkistä stadilaista bändiä ei viime suvena kuitenkaan kotikulmillaan nähty. Jengi oli hiilenä, kun liput oli aina välillä loppu ja sitten yhtäkkiä niitä löytyikin myyntiin vielä 100 kappaletta jostain katkarapuväen jäämistöstä. Syksyllä se ilmoitus sitten tulikin, kun Ultra Bra kertoi bulista pikkujoulukeikasta Pasilan Hartwall Arenalla. Odottava tunnelma jatkui kolmantena biisinä soineeseen Jäätelöautoon saakka, jonka lastenlaulumainen meno vapautti jengin ujosti jorailemaan. Mökki myytiin myös pikasesti täyteen, joten bändi kaivo takataskusta vielä kaks extra keikkaa eli pikkujoulubileet venähti koko viikonlopun mittaseksi. Ysärinostalgiaa Ultra Bran paluussa oli kyse jälleen yhdestä episodista viime vuosina yltyneestä 1990 –luvun nostalgisoinnista, johon kuuluvat jo muun muassa ysärileffojen jokavuotiset jatko-osat sekä ysärimusiikkiin keskittyvät festarit Suvilahdessa. Suomen suosituinta musaskeneä 1990-luvulla edustanut Ultra Bra teki comebäkin kesän 2017 rokkifestareilla
TSILARI 1/2018 13 HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU Chicago Suurin osa Stadin vanhoista slangipaikannimistä on peräisin mestojen ruotsinkielisistä virallisista nimistä, kuten Blobika ’Mustikkamaa’ < Blåbärslandet, Högga, Högis ’Korkeasaari’ < Högholmen, Rööperi, Röba < Rödbergen ja Edisa ’Taivallahti’ < Edesviken. Tai oikeastaan: Tsikagoksi.” Viherniemenkatu 5, 7. Sitä ennen alueella oli Siltasaaren tehtaita. 1940-luvun Chicago vie kuitenkin ajatukset amerikkalaisten gangsterien tunnetuimpaan kaupunkiin, missä viina virtasi eikä ihmishenki ollut minkään arvoinen. Mutta nimellä saattaa olla toinenkin yhteys brenkkuun ja taloissa vietettyyn hurjaan elämään. Se oli vain lyhyt muhkea graniittisilta, joka meni likaisen kaupunginlahden yli. Ehkä, mutta Kaija Nenosen mukaan kerrottiin, että rakentajien joukossa olisi ollut myös muuan viinatrokari, joka sijoitti kieltolain aikana pirtun salakuljetuksesta saamansa rahat kyseisiin taloihin. Pitskunäkymä Hakaniemenkatu 3:n partsilta, 1970. Nimitystä oli käytetty ainakin 1940-luvulla korttelista, jonka rajoina olivat Viherniemenkatu, Hakaniemenkatu, Sörnäisten rantatie ja Näkinkuja. Slangi.net-sivuston tekijä Erkki Kauhanen kertoi, että hänen faijansa, joka oli asunut Hagiksessa, puhui usein Chicagosta. Kivimuuri täyteen pieniä asuntoja Chicagon korttelin talot on rakennettu vuosina 1937–41. Esimerkiksi Hakaniemenkatu 3:n tontti on vain 450 neliömetriä, mutta sille nousi seitsenkerroksinen talo, jossa on 80 huoneistoa. Hänen aikanaan nimeä vielä käytettiin, mutta nuoremmille sukupolville se on vieras. S iitä kertoi suomenruotsalainen Stadin kuvaaja Anders Cleve (1937–1985) vuonna 1959 ilmestyneessä teoksessaan Gatstenar (Katukiviä, 1960). Siinä on säkeet: ”Puukolla katkomme kylkiluita ja nyrkillä turpia tasailen, äitini viinaan kuoli, isä haaskalta ammuttiin, sisareni ryyppäsi myrkkyä, veli Chicagossa lynkattiin.” Jos nämä säkeet viittaavat samannimiseen kortteliin Hagiksessa, sen nimessä ei ole mitään ihmettelemistä. He tiesivät vaistonvaraisesti ettei heidän maailmansa muistuttanut muuta Helsinkiä. Se on Chicago. Tai oikeastaan: Tsikagoksi.” Chicagon kortteli Brooklynista ei ole muita tietoja mutta Chicagosta on kertonut useampikin stadilainen. Näin syntyi suurkaupunkikortteli vanhojen puutalojen keskelle. He sanoivat seutujaan joskus Brooklyniksi, joskus Chicagoksi. ”He sanoivat seutujaan joskus Brooklyniksi, joskus Chicagoksi. Hän lähtee liikkeelle Pitkästäsillasta: ”Pitkäsilta ei enää tehnyt täyttä oikeutta nimelleen. Mutta on ainakin yksi paikannimi, joka on lainattu Amerikasta asti. Ehkäpä nimi Chicago johtui siitä. Helsingin asuinkortteleiden vaiheita tutkinut Kaija Nenonen kertoo kirjassaan Helsingin vanhoja kortteleita 2, että melkein kaikissa Chicagon taloissa toistui sama kaava: pari kolme miestä, usein rakennusmestareita, lyöttäytyi yhteen, perusti asunto-osakeyhtiön ja rakensi tontille mahdollisimman korkean kivimuurin täynnä pieniä asuntoja, jotka pantiin vuokralle. Foto: Helsingin kaupunginmuseo / Eeva Rista.. . Mutta nimi. Erkki Kauhanen ei muistanut, että hänen isänsä olisi koskaan kertonut mitään nimen alkuperästä, eikä liioin ”Inkkari” muista siitä kuulleensa. Grynderit halusivat käyttää maapohjan mahdollisimman tehokkaasti. Mikko-Olavi Seppälä on kiinnittänyt huomiotani Erik Hautamäen muistelmateokseen Kotisaareni Helsingin sylissä, joka kertoo Santahaminasta. Riittikö yli kymmenen jättimäisen kivitalon kortteli luomaan kuvan amerikkalaisesta suurkaupungista, Chicagosta. Mutta se oli portti kolmeen kaupunginosaan, Hakaniemeen, Kallioon, Sörnäisiin.” ”Ihmiset, jotka asuivat täällä Pitkänsillan toisella puolella, elivät omalla tyylillään ja puhuivat omaa murretta. Vanha Munkan eli Munkkisaaren kundi Martti ”Inkkari” Inkinen on itse asunut nuorena kundina Chicagossa 1940–50-luvuilla
Jo edesmenneen faijani satkuvuonna födas stadiin poitsunpoitsuni, faijani mukaan, Eevertti hänkin. 14 TSILARI 1/2018 F untsatkaa, et Suomeen valkattiin Heimolan byggassa kunkku Friedrich Karl 1918. Kelaan hänen stoorejaan ja pällistelen, kuinka spädä landemme hissa on. Posketon kieliblandis on tämäkin; Suomenlinna – Sveaborg. Suomen ja Universumin kaunein friidu Armi Kuusela ja hänen love storynsa Gilin kanssa vallotti paatuneetkin hertat. Tää Suokki on kuin elävä hissan buukki, jota voi dallaten ja tsiikaten lesata. Siitä tulikin longa rupeema, kun Mainilan skotet alotti talviskrigun. Sen jatkiksena lutin jämät tseenannut ja kranun sirpaleen selkäänsä saanut faijani tsemppas vielä Jatkoja Lapin sodassa. Oliskohan Jägaregatanin suomennoksessa sekoiltu jaakarin ja jääkärin kanssa. On tsyrkka, fikkarilla lyysattavia luolia ja vodanalainen botski, Vesikko. STADILAISIA ILMARI AHTO Faija vastas, ettei ollu nähnyt sitä gimmaa edes leffoissa.. Tuolloin purettiin Heimolan bygga, jonka Aloha-levarissa kerkesin tsiigaamaan kaikkien tsennaaman, rautasen finskileffan Tuntematon solttu. Bygattiin Finlandia-haussi, jonka Ety-kokouksessa oli hulppea Gerald Ford ja toki myös Brezhnev ja Titokin. Tölikassa oli myös borsa-, karkkija sokrutehtaat. Faijani budjas aluks Metsästäjänkartsalla, nykyisellä Jääkärinkartsalla. Pressa Ryti dumattiin sotasyyllisenä häkkiin ja faijani stemplattiin sakuvaklariksi. Kimpassa meikkikset oomme pärjänny ilot ja surut klaaraten. Faija vastas, ettei ollu nähnyt sitä gimmaa edes leffoissa. Kartsoilla slobot blisas gutaa jädeä huudellen ”harosi marosi”. Myöhemmin steissillä Marskin handuille delanneen Kallion tultua pressaksi faijani sai skolensa käytyä ja hän astui Hyrylässä ruodikseen -39. Tsekin Satu-Pekka finnas kolme kultaa ja haninsa yhden. No, se ei ehtiny edes startata duunejaan, ku finskit haluski pressan ja esaks homman sai Ståhlberg. Talvella faijani skimbas usein Tölikankartsalta nykyiselle Kansaneläkelaitokselle. Siin oli kans infoo, ett sikäläisten skrivausskaban finnas tää stoori. Skrivatkoon hänen junnunsa yhtä polleena seuraavan huntin stoorin. Tokaks tuli Esko Vepsä ja kolmanneks Kari Varvikko. Lungeinakin aikoina on folkkaamme telottu slaageissa; ståget törmäs Kuurilassa, flygari putos Koivulahdessa, Estonia vajos Itäskönellä, rekka ja dösä kolaroivat Konginkankaalla ja Thaimaassa iski tsunami. Pressaks pääsi just ja just Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen ja jatkais vieläkin, jos olis saatu säädettyä laki, ettei sittaavan pressan tartte olla hengissä. Poitsuni vannoi silakkana solttuvalan siellä intin kassulla. Noina aikoina juoksijamme tsennattiin maailmalla ja pressoina hääräsivät Reissu-Lasse ja Ukko-Pekka. Yks donna narutti: ”Jawohl Hans Mayer”. Viime Tsilaris Kari skrivas slangijengin reissusta moikkaamaan costadilaisii. 20-luvulla faijani flyttas Tölikaan ja sinne tuli pihalle posetiivareita skulaamaan fyrkan toivossa ja landelaisia trokaamaan rehuja. Siit ei ollu longisti Tölikan tullille, jossa böndet pulitti viis penniä, jotta puomi stadiin aukes. SPULI JUTTU 50-luvul oli olympiaskabat Stadissa. Nykyinen rullaskrinnaaja hinkuu ja on ronski ehdokas toiselle kaudelle. Murjastiin, et Alli siin vieres oli liian plösö. STADILAISUUTTA HUNTIN SUOMESSA Faijani syntyi v.1916 stadilaiseksi Ryssän vallan alle. Niitä hissattiin koreissa nartsojen varsassa ylös fönäreille ja partseille. MONET BUUKIT sekä skrivaukset vaikuttivat huisisti, jotta Nobelin sai Taata. HÄRMÄN PRESSAT saivat jatkoa fundeeraajasta, vaappuvasta nobelistista ja punafledasesta muumimammasta. Kesällä oli liffaa tsupata Heikinkartsaa, nykyistä Manskua, pitkin Hippodromille kaakkeja tsiikaamaan. On tykkejä, tussareita ja ahdas Kustaanfekta. Sotajermuudella oli hintansa, kun syyllisiä jaagattiin boseen. Fatsini imi mutsinsa milkissä sekä stadilaisuuden että itsenäisyyden flekkiksen. Mä olin termarinkokosena väijymässä Marskin hautajaiskulkuetta siin Hankkijan plaanilla, samas mestassa, mihin seuraavalle pressalle, Paasikivelle, skuffattiin kivipaadet. . Marski lyftattiin klesanakin, pariks vuodeks pressaks. Paavo Nurmi sytkäs olympiabraasun ja Sylvi Saimo vinstas melonnan
Osku födas ja budjas skidiajat Bergas Agricolankujal. . Oksanen oli stadilainen taiteilija, jonka syntymäst tuli vuoden 2016 joulukuus 100 vuotta. Jullen taustalt voi tsennaa Stadin steissin. Flyttas sieltä Marjaniemeen. Duunas kans muotokuvii. Se teki kimpas duunii Raimo Raimelan kans ja ne maalas 1940–1950-luvuilla melkein joka viikko nyyii mainostaului Lasi palatsin Bio Rexin katolle. Foto: Ulla Forstadius. Viisi vekkulia on Toivo Särkän v. Otettiin leffa-aiheita, ku leffat on Tsilarin pluggaajien sydänt lähellä. Senkin ohjas Toivo Särkkä, se julkastiin 1957. STADILAISIA VIRVE KUUTAR. Se kundi sattu oleen Veikko Sinisalo. Osku sai leffajulleista Suomen Filmikamarin palkinnon neljästi peräkkäin 1956–1959. Nyt ku Tuntematon on filmattu uudestaan, ni Oksasen friidu Ulla Forstadius kerto, ett niiden faija duunas jullen Laineen leffaan. Leffan 1918 pääroolis niinku julleski on Stadin Kundi vuodelt 1998 Åke Lindman. Mainosgraafikkona Osku duunas bulisti leffajullei, veeärrälle matkajulisteit ja funtsas monelle lafkalle niiden yritysilmettä. Osku on kans niit taiteilijoita, joiden duunei on moni nähny, mut kundii itteensä ei tsennata. 1956 ohjaama leffa, mis gubbet budjaa yhteises kämpäs eläkepäiviään. Oskun duunei on bulisti – paitsi perheen seinillä, ni kans Lahden julistemuseos, mist pyydettiin sit muutama julle malliks. Siihen se froogas malliks yht kundii SF:n käytävältä, et ois iisimpi piirtää handu ku pitelee konekiväärii. TSILARI 1/2018 15 Jullemestari Oksanen T silarin pluggaaja, Hannu Jokipaltio stikkas toissa vuonna idiksen, ett kandeis skrivaa sen appiukosta Osmo K Oksasesta (1916–1978). Foto: Lahden julistemuseo. Veikon handu Tuntemattomassa. Leffas ei paljon gartsoil fluudata, mut ne harvat kohdat, mis ollaan, on fotattu Stadis: Aleksil, Töölöntoril, Etelärannas ja raflapätkä Kaivohuoneel. Foto: Lahden julistemuseo. Hannu skrivas, ett Osku oli monipuolinen, tuottelias ja erinomaisen taitava piirtäjä. On niis matkailujulleiski monii kliffoi ja jopa tuttui aiheita, niinku vaik pipopäinen kundi, ku roudaa skimboi olalla tai toinen pikku kundi, jol on sontsa olal, handus matkalaukkuu ja kainalos roikkuu stogelelu
Mä asuin siellä. Lätkästä mä olin kuiteski innostunu. Mä kans muistan vielä jotenki tän tädin. Silloin 60-luvulla pääkaupungissa oli työpaikkoja. Ekat pelit jo Pirkkolassa ulkona avojäällä, ennen Nordista. Ei kait olis ehkä muutenkaa valittu, koska mä olin snadi, ikäryhmän pienin ja viel tulitikun laiha, koska safka ei ollut mun juttu. Esikaupunkii Mä oon syntyny Naistenklinikalla ja sieltä mä siirryin Pakilaan, Niittyluhdankujalle, pieneen saunamökkiin. Myöhemmin, joskus 60-luvun loppupuolella, sinne puistoo rakennettii tsyrkka. 16 TSILARI 1/2018 SKRIVAUSSKABA OSSI SIMONEN J oku saattaa vielä muistaa Elontieltä Pakilasta punasen Elannon tiilitalon. Musta on hyvä, et paikat on järjestyksessä, mistä seikasta mun vaimo ei oo ollu koskaa pahoillaan. Tie päättyi nykyisen nelosen kohdalle. Ostarii vastapäätä sijaitsee tornarit. Össikan renki, siis sen broidi, korjas pellon satoja hevosella, jonka kyydissä me naskalit oltiin. Mutsi taas tuli puolestaan skolee, Töölön yhteiskouluun Arkadiankadulle. Nyt mä ymmärrän kait sentää jotai hyvänmakuisesta ruoasta. Stadi kasvo. Se oli vissii vuonna 59, tai jotai niillä nurkilla ku me muutetti Kannelmäkee, Kantelettarentielle. Siisti täti. Me käytii jätkien kans kattoo kaikki IFK:n pelit. Landelta tänne työn perää muuttaneille nuorille piti rakentaa asuntoja. Ne on vähän niin ku Kannelmäen maamerkkejä. Silloin nuoret muutti pääkaupunkii duunin perässä, niin ku ne tekee nykyäänki. Melkee kyyneleet tulee silmiin, ku mä rupeen muistelee kaikkii niitä poika-aikaisia luettuja kirjoja. Össikan lehmät kulki tien varren reunustalla pitkin lehmipolkua. Musta on mukava yhteensattuma, et siellä mun vaimoki sai nimensä. Fudista ja lätkää Silloin pikkuskidinä Kannelmäes vaikutti HJK:n Toulouse-niminen junnujoukkue. Siel puiston ympärillä oli kans kauppoja: Varuboden, Maitokeskus ja Elanto. Mun mieleen on jääny lähtemättömästi seuran ekat, tai siis ainaki mun ekat fudistreenit, jossa valittii tähän jengii pelaajia. Se oli sliipattu kundi, vaikka se oli sekatyömies. Joku fiksu vois kait kutsuu sitä kaupunkilaistumisen ajaks. Ne on mun varhaisimpia muistoja Kantelettarentieltä. uudisrakentaminen aloitettii kylläki jo vähän aikaisemmin 50-luvulla. Keskellä on edelleeki puisto, jota asuintalot ympäröi. Sillä ei ollu koskaa likapyykkiä, koska se pesi ne sitä mukaan ku sitä synty. Mutsi ei nimittäin hirveesti arvostanu urheiluu, tai sit sil ei ollu fyrkkaa ostaa mulle fudiskenkii. Loistavasti suunniteltu Näin jälkeenpäin ajatellen, vanha Kannelmäki on loistavasti suunniteltu kaupunginosa. Kyl te muistatte tän stailin: musta kapee sprigi ja puvun mustat byysat, valkone nailonpaita, musta solmio ja tietenki mustat spittarit. Faifa osti mulle vitosella käytetyt hokkarit, joilla mä rundasin talvella ympäri puiston kenttää. Puisto on kuitenki kaiken keskus. Kirjasto – toinen hima Kaikken tärkein mulle oli kuiteski kansiksen ja puiston kupeessa silloin ollut kirjasto. Siel mä pääsin ripille. Sitten alkoi metsä ja tykkitiet Kannelmäen ja Pohjois-Haagan välillä. Talot on pääsääntöisesti kolmetai neljäkerroksisia. Tässä muutama: Robin Hood, Aarresaari, Haukansilmä, Ruohoaavikko, Viimeinen Mohikaani, Ivanhoe, Quo vadis, Tulella ja miekalla, Robinson Cruse, Sherlock. Joka tapauksessa, siihen aikaan nuoret kävi tanssimassa ja tapaamassa toisiaan Alppilavalla. Siel puiston urheilukentällä mä opin skrinnaa ja ehkä kans futaa. Maanviljelijä Österbergillä oli maatila nykyisen Kantelettarentie ysin kohdalla. Siellä mun vanhemmat kohtas toisensa ja sieltä mun oma stoori alko. Mun mutsin siisteys on varmaa näitä peruja ja ehkä munki. Faija tuli sinne lihatiskille myyjäks. Sängyn päiväpeiton päällä oli kanssa peitto, ihan vaa siks ettei päiväpeitto pölyyntyis. Vuosaari, Myllika, Kontula, Jakis, Pitsku ja Pajamäki edustaa mun käsittääkseni hyvin tätä silloista rakentamisen politiikkaa: Vähän reunalla, oma ostari, leikkikoulu, kansakoulu, kirjasto ja busalla pääsee keskustaa, jos on tarvis. Silloin ei ollu Eka-markettia eikä asuintaloja, oli vaan peltoo. Me puhuttii kakskasin lenkistä, koska silloinen busa numero 28 kiersi tän puiston. Mulla oli jaloissa lantsarit. Se asu Lyyli-tädin luona, Hämeentiellä. Tässä suhteessa Kannelmäki on varmaaki aika tyypillinen esikaupunkialue, joita siihen aikaa rakennettii. Nimeni mä sain tietysti Hyvän Paimenen kirkossa. Saattaa tosin olla, et tolla perimälläki oli jotai tekoo tän laihuusasianasian kanssa. Se oli mun toinen koti. Mut niin ei vaa käynyt. Se kuuluu samaan sarjaan kuin Munkkivuori ja Pohjois-Haaga, joiden Muisteloita Kannelmäestä Mun faija oli tullu Stadii sodan jälkeen. Mä en tajunnu syömisestä sillo mitää, mulla ei ollu nälkä, tai sit mä en vaa skidin kiireiltäni kerinny ajattelee koko asiaa. Ostari on siinä reunalla, mäen päällä. Mut palataanpa asiaan. On Valion-talot, joissa Valion duunarit asusti, ruotsalaisten talot, aravatalot, stadin kämpät, sotainvalidien talo, veteraanitalot ja tietysti kovaa rahaa. Meil oli pikkupoika-aikaisia juoksukilpailuja siitä, kuka jaksaa juosta ja kuinka monta kertaa tän lenkin. Must olis varmaan tullu lätkän pelaaja, jos mä olisin ollut isompi. Niis on vissii jotai kahdeksan kerrosta. No, selväähä se oli, et mua ei valittu jengiin
TSILARI 1/2018 17 Holmesin stoorit, Tarzanit, Kurjat, Monte Criston kreivi, Kolme muskettisoturii ja sit myöhemmin kreikkalaiset jumaltarut, antiikin tarinat, puhumattakaan Välskärin kertomuksista, Tuntemattomasta tai Pohjantähdestä. Stoori jatkuu seuraavas Tsilaris.. Mä en myöskää tajunnu kuin köyhii me oltii. . Siinä kohtaa mä ehkä kuitenkin aavistin jonkinlaisen eron. Niin ku esimerkiks Aurinkokallio eli Auris, missä me käytii skimbaamassa ja laskemassa mäkee, tai skramlis, missä ajattii fillareilla krossii. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Tääkin kliffa stoori osallistu skabaan. Yhdestä tuli elokuvaohjaaja, toisesta lekuri, kolmannesta näyttelijä ja neljännestä aivan pistämätön englanninkielen osaaja, kääntäjä telkkariin ja ties minne. Muitaki on, vaikka en viitsi täs kohtaa ruveta rehentelee niillä, koska mulla on niin paljon enemmän hyvää muisteltavaa. Skidejä Kannelmäen kansiksen pitskulla, 1965. Mä en edes tiedä kuinka monta kertaa se on luettu. Meil kaikil on ristimme, ehkä tää muistikuva on yks mun sellane. Kirjat on vaa mun juttu. Mä en ehkä ymmärtäny, et sellane ihmine kuin mä, vois olla edes olemassa. Toinen on ne Lampisen limalaudat, retkisukset ja Voitto-nimiset siteet. Silloin kansikses, useissa juhlissa, esiinty Eveliina Pokela ja Rauno Lehtisen poika, jonka etunimee en enää muista. Jollai kahden viikon lomareissulla, yleensä Kreikassa, viis luettuu kirjaa ei oo mitenkää mahdoton suoritus. Mulla ei tainnu olla vertailukohtii, tai sit mä en vaa huomannu välittää niistä. Musta itsestä ei tullu oikee mitää, paitsi tavallinen duunari: myyntimies ja isännöitsijä. Sen verran pitkä stoori, ettei mahtunu kerralla. Muistan kuitenki kansakoulu aikaset kevätjuhlat, jossa muilla koululaisilla oli hienot pyhävaatteet päällä, ja mulla oli reilusti polvista paikatut teryleenibyysat jalassa. Mä jaksan niitä edelleeki. Pikku jätkän elämää On joteski outoo, miten pikkujätkä ajattelee asioista. Tsilari järkkäs juhlavuonna 2016 Tähtireportteri-skrivausskaban. Volker von Bonin. Ehkä mä en ollu vielä heränny henkii. Mä istuin juhlissa, kumarassa, molemmat händyt tiukasti polvien yli, niin et kukaan ei ois huomannu mun housuja. Vaikka voi myös olla, et mä en ajatellu sillon asioita ollenkaa. Sinuhesta tuli tietenkin mun raamattu. Kiva on kans muistella mun omia luokkakavereita. Se oli paha rasti, ku monilla kavereilla oli skimboina Karhut ja siteinä Rotanloukut
Yleisten jortsujen lisäksi skrivaaja tarinoi myös rajatumma jengi eli skolenuoriso menosta teinija osakuntatansseineen. Siellä kuitenki smugut hillu turha usein skeglujen kanssa, jote mesta ei innostanu. Gamloi lavoi ja teinimestoi Joskus piipahdi myös Tanhumällä, joka sijaitsi Tuusulan maantien itäpuolella, nykyisessä Patolassa. Duunarien suosimat Jortsukirjassa tekijä kertoo kymmenistä stadilaisista jortsulavoista ja mestoista, joista joillaki iteki olen vuosikausii ikäänku duunannu klabbilla koreesti. Myös kriguaika on megessä ja varsinki krigu jälkeine niin sanottu jortsuvillitykse periodi on jännää. Timppa toteaa esipuheessaaan kirjan sisältävän historian kertomaa ja kundin omia jortsumuistoja vuosilta 1950-70. 18 TSILARI 1/2018 TSILARI SUOSITTELEE KARI VARVIKKO V aikka buukissa käydäänkin läpi parijortsuhissaa yli sada vuode ajalta, siinä keskitytää kuitenkin lähinnä Stadin gamloje jortsulavoje, työväenja seuraintalojen sekä VPK:n tanssihistoriaan Helsingin eri osissa. Lammassaaressa, Mustikkamaalla, Tapanilassa (Mosabacka), Puistolassa, Pitäjänmäellä, Munkkiniemessä, Pakilassa, Oulunkylässä, Marjaniemessä, Toukolassa (Annalan lava), Käpylässä, Vartiokylässä, muutamia mainitakseni. Silloinha jopa Stadikalla junailtiin kunnallisii jortsuja. Tosin Alppilavallaki oli jatkuvii flaidiksii, mutt Jyryn bokraajat ja brotaajat piti lädärit jokseenki hyvi ojennuksessa. Jos Kulttis oli enemmänki duunarien suosiossa, nii itteni lisäksi monet teinit joras Kestikievarissa, Hämiksellä, Polilla, Natsalla, Expossa, Lintsin Rondo-hallissa ym. Ku ite olin baanalla, ni mun mielestä useimmat kaiffarit haki böönaa, jotta ne olis hitannu snygi pimatsu bylsimisfrendiksi kesäyössä; oli se sitte rapassa, porttikongissa tai skutsissa. Kuvaavaa on, että ku luokkakaverini Meikun opparissa oli oppinu joraa, mutt ei tsennannu mestaa mis vois tanssii, niin ehdoti sille Kulttista. Gamloja tanssilavoja oli mm. Meilahdessa lapsuudessaa budjannu, mutt Alppilan yhteislyseosta muutaman luokan jopa en gång till stuiduksi skrivannu tuleva Stadin dirika kertoo jengin yleensä mennee joraa sen vuoks ku ne etti itelleen tulevaa vaimoo. Ennen omaa jortsukauttani kundit ja friidut vetivät tangoo mm. Helsingin entinen apulaiskaupunginjohtaja, stadineuvos Timo Honkala on skrivannu yli 300 sivuse informatiivisen kniigan 100v Stadin jortsuja ja tanssimestoja (BoD-Books on demand 2017). Blobikassa eli Mustikkamaalla. Lohduti frendii ja virnisti sosialistie oleva sosiaalisia, ett siel on skremmoje kans porvarimestoja paremmat saumat. Vaimoo tsögaamas vai muuten baanal. Serkkuni kerto, ett 1940-luvulla ne duunas byysie lahkeet rullalle ja skujas motskaribotski peräs vodaskimboilla joraa Blobikaa. Miksi Stadista tuli itse tekstissä Hesa. Jäbä otti riski – eikä katunu. Timppa ei skrivaa slangiksi ja se ei sinänsä häiritse, mutt se kylläki, ett kundi kirjan nimee lukuunottamatta koko ajan bamlaa Hesasta. Ekaks se innostu, mut sit rupes hannaa, ku se faija sano ett sinne ei sovi mennä, ku se on kommarien mesta. Jortsulavat duunattii ite ja purettii hiluje päätteeks. Noi mestat oli sosialistien tai kommunistien ylläpitämii, jote monet herrakansa jäbät vältteli niitä. Kyll sitä olis pidetty jotenki dorkana, joka olis. Stadin jortsumestat sillo joskus... Olikoha se iha noin. Timpan henkilökohtaiset jortsumuistot vaikuttaa hivene ”akateemisilta” ettenkö sanois turhanki säädyllisiltä so viattomilta. Minnaan hyvin etenki Alppilavan eli Lihalaakson so Lumppulan sekä Kulttikse eli Sirppiliiterin, joilla varsinki Pitkänsillan pohjoispuolella budjanneet gimmat ja kundit diggas rundaa. Olin iteki jelppaamassa ammattitimpureita ja siinä ei nesa kauaa tuhissu, ku Olavi Virta jo veti täysillä Täysikuuta. Vielä 1950-luvun lopulla ja 60-luvun alkupuolella faijani junaili juhannusjortsuja sekä Lauttikseen että Degeröön
Vaan silloin oonkin jossain, ihan muilla mailla, nääs unessa voi käydä sillä lailla. Mä jatkoin matkaa, korkeutta nostin hiukan. Ne kertovat että kirjoittaja on paneutunu hyvin duuniinsa ja siinä myös onnistunu. Lyhyet katsaukset ja kuvaukset eri paikkojen taustoista ovat paikallaan. Yks ja toine voi vaikka skabata kuinka monessa mestassa on sliipattu parkettien partaveitsenä. 5 25 75 95 100 Signe Brander 102x147 Origin 2 sunnuntai 7. Friidut rupes joraa keskenää joskus 1960-luvulla. Uni jatku. Vaan äkkiä mä hogasin – mä liian matalalla flygasin! Sbuliin hirveen melkein törmäsin. Monille nyt jo eläkeiässä joraaville staroille ja isomutseille se tuo muistoja, jotka saa hyvälle mielelle. Mustat fogelit vaan raaku pilkaten: Braa braa braa! Se svedun kieli mua vielkin naurattaa. . Suosittelen. Nyt flygaan jotain mutkikasta, kumpuilevaa baanaa, Inkoossa. Painajaisuni Stondaan kerrostalon katolla. Mutt sitt se kylläki shingraa ittesä parketille, ku toine friidu tulee sitä hakee. Itseni mä siinä näin, makaamassa kyljelläin, rohkeuteni keräsin, kalmoani tönäsin, foglut rääkäs: Braa braa braa! Siihen säpsähtäen heräsin. Suulis sgriinaa, korkeutta lasken hiukan, teen vasemmalle kaarteen tiukan. Handut levitän ja lähden lentoon. Vaahterat ja syreenit, döfaa alhaalla, talon pikku pitskulla. Jotku oli jopa nii tohkeis ett ne duunas hole byysie fikkaa ja bamlas mimmille, ett ota sielt karkkii. Kyll kundit tsiigas niitä snadisti lonkaa. Yleensä aito Stadin friidu ei tähä syyllistyny, kyll se oli enemmänki joku karjakko. Hagiksessa hogaan tutun kundin. Dallaamalla jatkoin matkaa. Lennän yllä hiekkatien, kohti rantsuu. kyll flygaaminen on sitt fantsuu. tammikuuta 2018 21.38.47 TSILARI 1/2018 19 lähteny tsökaa muijaa mutt ei blaijaa. Kirjassa valotetaan Stadin tanssilavojen ja jortsumestojen aikaa, joka ei koskaan palaa. Tien yli luudas sbuli musta kissa aavistin sen ennustavan jotain ikävää, Mua alkoi lentokin jo väsyttää ja oli aika pimeää. Hyvä tietokirja Snadeista elävä elämän kuvauksien puutteista huolimatta Timo Honkala kniiga funksuneeraa hyvin tietokirjana. Ja hups! Se stondas. Stadin äänet kuulen: Hämeentietä lähestyvän sporan ja kujerruksen kyyhkysen, mä luulen. Tie päättyi skutsiaukiolle, kuu tuli pilven takaa. Hogasin sen arkun, tsiigasin kuka siinä makaa. Pahinta mitä saatto nuoruudessa, ennen gimmoje julkista ”lesbokautta” tapahtuu, oli kun selvinpäin oleva kundi pokkaa friidulle, nii tää ei suostu lähtee joraa. flygaan pihan yllä snadin rundin. ANJA ”RANTSU” RANTAMÄKI. Se maata polki, kruunupäätään viskoi, katajasta oksat kiskoi, stikkas minuun katseen tiukan
Kivalta kuulosti. Kallion joulurauhan julistus kerää aina runsaasti yleisöä Karhupuistoon. Toisena kuulimme Siitä tuntee joulun, jonka laulaja sanoi muistavansa Brita Koivusen esityksinä. Toinen säe meni: ”Tuolla gubbe tsöraa / punarotsissaan / Pihan skidit venaa / überinnoissaan / pian valkoskeggeäijä / dörtsiin koputtaa (…)”. Maria kertoi kirkossa, että hän sai inspiraation nimenomaan näistä snygeistä joulubiiseistä. 20 TSILARI 1/2018 Vuodenvaihteen kierros Stadin Syke -sarja tuo Tsilariin kulttuurija katutapahtumia sanoin ja kuvin. Juontaja Matti Reittamo sanoi, että olisi nostanut hatun päästään, jos sellainen olisi. Kuva: Marjut Klinga. Kallioon joulurauha J oulurauha julistettiin perinteisesti Kallioon Karhupuistossa aatonaattona. Tule paikalle julistamaan yhteinen joulurauha koko Suur-Kallioon. RISTO KOLANEN STADIN SYKE. Esimerkiksi Erkki Johannes Kauhasen slangintamana: ”En tsögaa valtaa, glamourii, / en diggaa fyrkkaakaan; / mä tsöögaan taivaan valoo, pliis ja / rauhan sanomaa. Pentti Forssell lauloi Varpunen jouluaamuna ja Oi jouluyö, kaksi klassikkoa. Paikalla taisi nyt olla vähemmän väkeä kuin muutaman edellisenä vuonna. Kuva: Juhani Styrman. Edellisen tulkinta oli kriittiselle korvalleni liian oopperakoulutettu. Eva Polttila luki jouluevankeliumia slangiksi ääriään myöten täydelle salille. Slangikuoro veti taas hyvin. Vetäjä vaihtuu, koska puuhakas Sauramäki muutti Käpylään. Se kertoo kulttuurista ja tapahtumista, jotka on tarkoitettu kaikille stadilaisille. Maria Hänninen laulaa Joulubluesin Snygeimmissä joulubiiseissä Paavalin kirkossa. Se käy hyvin Stadin Arskan henkiseltä tyttäreltä. Joulublues Paavalin tsyrkassa P aavalin kirkossa oli hyvä kuunnella ”Snygeimpiä joulubiisejä”. Nykyinen julistus oli kolmas kerta. 1990-luvulla ”Kallion linjat-kuoro” julisti parina vuonna joulun alkaneeksi Kalliossa katulaulukonsertilla, Juhani Styrman Kulttuuriverkoston puuhamies tietää kertoa. Juhlavuutta lisätäksemme täyttäkäämme maljamme jouluisella glögillä, jonka voimme yhdessä kohottaa Kalliolle, ah, niin ihanalle elinympäristöllemme.” Torsti Lehtinen, ”Kurvin Kierkegaard” , luki joulurauhan stadin slangiksi. Sen sijaan Jouluyö soi komeasti ja ansaitsi valtavat aplodit. Johanna Sauramäki julisti joulurauhan Kallioon. Ihana Maria Hänninen oli tehnyt tämän tapahtuman inspiroimana Joulubluesin, jota hän esitti myös blueskiertueella Erja Lyytisen ja Sami Saaren kanssa. Päätekijä Johanna Sauramäki Kallion kulttuuriverkostosta kirjoitti facebook-kutsussa ja luki kirjasuomeksi: ”Olkoon tilaisuus yhteisöllinen, uskontokuntaan, ikään, rotuun, sukupolveen tai yhteiskunnan kerrostumiin katsomaton ja kaiken hyväksyvä, jotta se sopii meistä jokaiselle