Nro 1/2017 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 22. vuosikerta Hinta 8 € Sadan vuoden bileitä TsilariTaitto0117013.indd 1 27.1.2017 11.21
30 €) Voimassa 15.2.2017 asti, 1 kpl / hlö. -20 % TsilariTaitto0117013.indd 2 27.1.2017 11.21. BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI urheiluhallit.fi urheiluhallit.fi Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! TARJOUKSET 6 kk:n kuntosalikortti 172 € (norm. 215 €) 3 kk:n ryhmäliikuntakortti 131,20 € (norm. Sisältää asiakaskortin. FREESIN KLIFFA. 164 €) 5 krt senioriliikuntaa 24 € (norm
Sisältää asiakaskortin. 215 €) 3 kk:n ryhmäliikuntakortti 131,20 € (norm. BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI urheiluhallit.fi urheiluhallit.fi Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! TARJOUKSET 6 kk:n kuntosalikortti 172 € (norm. 164 €) 5 krt senioriliikuntaa 24 € (norm. SISIS SLANGIJENGI JA SLANGI 7 SADAN VUODEN BILEET – slangi messissä 10 HALLITUKSEN NYYAT – Harri, Pirkko ja Soile 11 SKIMBAT JA SKRINNARIT – Hekan slangilodju KULTTUURII 14 SHUNGAAJA GOISAS VEKS – Risto muistelee Päiviä 20 ALEKSANTERIN ERILAISET – Kolasen syke 28 SKRIVAUSSKABAA – Hämäläisen inttistoori MESTAT 16 ÄSSIEN MESTOILLA – Göran Kannaksella 18 FYRKKAA TSÖGAAMAAN – Kibe lattareissa 22 KANASTA KÄTTÄRILLE – Rantsun eka hima SPORTTII 24 TÖLIKAN PAINIJA – Helena minnailee isoisää 26 KNEKKAAJA SMAILAS – Palminen kiittää faijaa Slangijengin snygeimpiä s. Foto: Mikko Reijola. TSILARI 1/2017 3 FREESIN KLIFFA. 30 €) Voimassa 15.2.2017 asti, 1 kpl / hlö. 12 Skrivaus skaba s. -20 % VAKKARIT 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 31 Slangi blisaa 32 Skabat 34 Slangijengi 36 Pluggaajat 39 Slangi järkkää Kansi: Espa 2016, foto: Virve Kuutar Kaltsin tsyrkassa oli vilde jengii. 34 TsilariTaitto0117013.indd 3 27.1.2017 11.21
TsilariTaitto0117014.indd 4 30.1.2017 9.43. Seppo Reinikainen sendas foton bissekuskeista nykysen musatalon kohdalta 1970-luvun lopulla. Hannu Seppänen on lähettänyt faijansa Ossi Seppäsen kuvia Tsilarille jo aiemmin. Paitsi et sillon ei ollu tollasii bilikoita. Hannu skrivas, että Ossi Seppänen otti fotot, kun ne budjas Tokalla linjalla, 31:ssä. Niitä voi roudaa tai sendaa byrooseen. Nyyempaa kamaa on Katja Kallion Kuutamolla (2002) Orionissa näytetään arkiston leffoja ja sekin juhlii eli Suomen elokuvaarkisto (SEA) täyttää 60 vuotta. Niinku Minna Canthin kniigasta duunattu Lain mukaan (1956), Maria Jotunin Kultainen vasikka (1961). Käy äänestämässä helmikuun aikana! SNADIT Linnunlaulun sillalta assalle 50-luvulla. Tän kevään yks valinta on ranskalainen ohjaaja Julien Duvivier (1896-1967), joka delas just 50 v sitten. Raati jatkaa viel, ett Mikon kniiga herättää henkiin vuosikymmenen, jota enää harva voi ite minnailla ja samalla näyttää, ett sen ajan tsennatut byggat nyky-Stadissa on vieläki läsnä. Fotos on niin gamlaa fiilistä, ett se vois olla vaik sadan vuoden takaa. . Bissekuskit Manskulla. Foto: Ossi Seppänen. Käy tsiigaamassa vuoden 2016 kannet – Tsilari on messissä! WWW.EDITKILPAILU.FI/KANSI2016 Eiks olis kliffaa, jos Tsilari finnais. Vuoden 2016 kniigoista kunniamaininnan sai Mikko-Olavi Seppälän Suruton kaupunki. Stailin leffateatterin piirs arkkitehti Martti Välikangas. Ku vuonna 2008 siihen liitettiin radioja tv-arkisto, siitä tuli Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA). VK Mikolle kunniaa Lauri Jäntin säätiö palkitsee parhaita suomalaisii tietokirjoi. Faija harrasti valokuvausta ja Hannu funtsi, ett hittaa nyyii kliffoi fotoi, ku se vaan ehtii tsekkaa lodjut. Ja aina välil me sit stikataan niit Tsilariinki, ku vaan on tilaa. Kniigasta saa 1920-luvun glaiduu fiilistä. Lähde: www.kavi.fi VK Gamloja fotoja Fotoskaban lisäks Slangi kerää muutenkin gamloi fotoi Stadista. 4 TSILARI 1/2017 Leffajengin juhlia Orionin leffateatteri täyttää tänä vuonna 90 v. Valitsijaraati funtsaa, ett kniigassa pluggaaja pääsee tsennaamaan, millasta oli 1920-luvun Stadissa. Ja nimee bytskattiin taas, ku siihen vuonna 2014 liitettiin vielä Mediakasvatusja kuvaohjelmakeskus. Mikko kuvaa värikkäästi modernii elämäntapaa: bilikoita, leffoi, rafloi ja sitä, miten vaikutti se, ett samalla oli brenkku kielletty. . Ku se öpnattiin v.1927, levarin nimi oli Bio Athena. Vuonna 2001 mestas oli buli remppa, ja teatteri maalattiin kokonaan uudestaan gamlaan stailiin. Foto: Seppo Reinikainen. Toinen teema on Suomi100v-vuoden kunniaks vahvojen suomalaisten friidujen skrivaamat kniigat, joista on duunattu leffoja. Joka vuosi proggikses on eri teemoi. Vuoden 2016 prenikan säätiö anto Kimmo Rentolan kniigalle Stalin ja Suomen kohtalo. Vuodesta 1984 siellä on näytetty arkiston leffoja. Silloin siitä tuli Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI). . Sen funtsas alun perin Jörn Donner ja Aito Mäkinen frendiensä kans ja perusti yksityisen yhdistyksen. Jos ei oo viel plugannu Mikon kniigaa, ni kandee slumppaa se Slangin byroosta
Teukka päätti tiedustella mitä Italiassa tiedetään terroristeista. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Kimmo Isotalo puh. Ennen ku shingras eläkkeelle, ylikomisario Ruohonen ehti olla Malmin piirin dirika ja Karhukoplanki bomtsiga. 050 552 1360 seppo@palminen.com Arno Soisalo puh. TSILARI 1/2017 5 KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. – Ai jaaha, niin näkyy, pitää lähtee dallaa himaan. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Funtsaa, jos meillä olis täällä vaikkapa Roomassa Ety-kokous, olisimme ihan kusessa, koska olemme snadeja ja himmeitä. Starbu täytti viime vuonna 94 ja suhas Stadista tsiigaa kafrujaan Imatralle. Siihen jäpikkä totes, että häntä ei kytät komentele. Se oli Nokian maksettu mainos, jota jeppe näytti. Koukkujen kunnia-asia oli, että ne dallas kiskojen välissä sillonki, ku kaks skuruu sattu skujaa paikalle samaan aikaan. Passipollarin hommat Teukka alko vuonna 1945 ja eka duunimesta oli Valkassa. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Seppo Palminen puh. VALKASSA JA Herulissa pyöri 40-luvulla tinanappien harmina myös naikkonen nimeltä Kaarina. Minkä vinki antasit terroristien varalta. Te ootte buleja ja blondeja. Porttikongeista kylläki. Eli tsekkaa vaan niitä mustafledasii stubuja karjuja! Vuonna 2017 homma taitaa terroristen osalta skulaa näin edelleenki. Sillo jäbä hiilty ja huusi, ett hän tietää oikeutensa, jepari ei saa tinttaa ihmistä! PATUKKAA KÄYTTÄNY koppalakki veti rauhallisesti fikastaan vieläkin ilmestyvän Poliisimiehen kalenterin, spottas sormeensa ja käänsi sivua: Viittiks bluggaa. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Pimatsu oli putkassa lähes joka yö. mies kysy italialaiselta kollegalta. Kun sutturaa vietii, skoudeilla oli korvat punasina, ku ilofogeli shjungas kimeällä äänellä: ”Huorat, varkaat ja poliisit ne pannaan sammaan rekkeen, vankilanjohtaja kannoille ja kuppalanjohtaja etteen.” Kerran jurrinen kulman kundi möykkäs kartsalla ku slurbaanot käski kubbee menee himaan. Ilmeni, että skoudeilla ei ollu tietoa Finlandiatalon autotalliin skujatusta panssarivaunusta. PÄIKKÄRI SNYGI JEPARI P uottarissa budjaa snygi jepari Ruohosen Teukka. Skotaussäteet jäi sillä kertaa viittomatta. Teukka oli haavi auki. Totta kai konnat hogas miss Kissalan jäbät steppas ja niiltä passimesteoilta et rosvoja hitannu. Urjalasta Stadiin flytannu konstu puolestaan kerto funtsineensa, ett mikähä se hima on. Karhukoplan päällikkö Teuvo Ruohonen stondas Etykin aikaan 1975 Finlandiatalon edessä, kun panssarikersantti tuli sen luo ja froogas panssarivaunun ampumasäteitä. TsilariTaitto0117013.indd 5 27.1.2017 11.21. . – Suomessa voitte kyllä ottaa ihan iisisti. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 22. Kliffaa Uutta Vuotta. Kalenterissa lesas: -Missä sana ei auta, siinä tarvitaan Nokian kumipamppua. Sillo slurkkien oli dallattava Hämeentiellä keskellä sporakiskoja jotta röövarit hiffais ne. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Jos poliisit ei raijannu friidua ineen, nii se tuli sinne ite. 040-725 3788 kimmo.isotalo@alumni.helsinki.fi Risto Kolanen puh. Sitte kävi niin, ett häiskä sai revaan patukasta. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Mikä vaunu ja missä. Sitt se skulas lentistä Sikkeportaassa yhdess Mauno Koiviston kanssa
TsilariTaitto0117013.indd 6 27.1.2017 11.21. Koska siitä on jo aikaa, on ehkä paikallaan snadi esittely. Samoihin aikoihin yhdellä mun frendillä oli skolessa joku Rollareitten älppäri. Sen jälkeen on tullu budjattua mm. Sieltä jatkoin oppariin Lapinlahdenkadulle ”Pälsin Tivoliin” (Hgin yhteislyseo). com Riitta Rannikko riitta.rannikko@kolumbus. fi Soile Tammisto soile.tammisto@saunalahti.fi Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Vaikuttanut jo ganska monga oor! SKOLEN ALOTIN Snellmanin kansakoulussa Rööperissä, siinä Albertinkadun ja Punavuorenkadun kulmassa. Vielä siihen aikaan slangia kuuli yleensä vain gartsalla, ja bamlattuna. Mut vielä muutama skraadi itse aiheesta eli slangista. Oma rituaalini on palata silloin tällöin J.D.Salingerin Sieppari ruispellossa-bökkeriin (Saarikosken Penan suomennos 60-luvun alusta). Krunikasta muutettiin Toukolaan, mut sieltä tultiin aika pian Rööperiin, missä heiluin sitten skidinä. Oli muuten kliffaa aikaa. Topmostin jälkeen tuli Soulset, maan eka soulbändi, sit tuli progebändi Apollo, tuli Kalevala mis oli Remu ja kumppanit, tuli Albert Järvinen Band ja monet muut. 045 186 7238 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Vaihdoin sit oikikseen ja juristinpaprut tuli hoidettua lukemalla keikka-autossa paksuja tenttibökkereitä, joissa ei slangia vilahdellut. OON AINA ollu lukumiehiä (kirjafriikki?) ja kun stuidulakki keikku otsalla, hiippailin yliopistoon, ekaks musiikkitieteelliseen. Eli monessa mestassa. Tosi bulit kiitokset luottamuksesta! Edellisen kerranhan olin puikoissa vuodet 2002-2004. Kiinnostusta riittää. 6 TSILARI 1/2017 HALLITUS BYROO Puheenjohtaja Harri Saksala harri.saksala@gmail.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Helge oli näitä legendaarisen Dallapen musikantteja. 045 186 7238 Huom! Byroossa voi käydä päivystysaikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. Kliffa juitsu. Funtsittiin et tommosta musaa aletaan skulaa ja duunattiin bändi pystyyn eli Topmost. Mut aina stadissa! Ja nykyään vaikutan Käbiksessä. Meitsi on paljasjalkainen, hittasin ekan kerran päivänvalon Taka-Töölössä, Naistenklinikalla, kauan sitten. Maikka oli kuiskutellut mutsille ja faijalle, että kundissa olis ainesta Norssiin, mut mä en halunnut skoleen miss ei ollu friiduja. Nythän ajat ovat toiset. Hagiksessa, Sörkassa, Kampissa jne. Viime aikoina se on taas ollut monen kiinnostavan lehtijutun aiheena. Se oli muuten aikoinaan eka opus, jossa näin slangisanoja skrivattuna. Aktiivista slangivuotta kaikille! Bamlataan ja skulataan! . Skulaa voi muinakin aikoina. Jo ihan pikkuskloddina aloin studeerata musaa Pahlmanin Helgen kurttutunneilla Aleksis Kiven kadulla. Ryhmä oli jossain välissä Härmän suosituin popbändi, rundattiin Svenskeissä ja Tanskassakin. Itse olen viime aikoina funtsinut, että mitä skrivattuun slangiin tulee, niin sellaisen historiahan on aika lyhyt. Suosittelen. HARRI SAKSALA bamis 2017-2018 harri.saksala@gmail.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI JEBU KAIKKI SLANGILAISET!! Y hdistyksen syyskokous valitsi meitsin bamlausdirikaksi kaudelle 20172018. Uskomaton gubbe! Skulas viulua, kurttua, maniskaa ja foneja ja vaikka mitä, ja pluggas vielä nuottii ku Hesarii!! Ja boitsunsa Kaitsu oli stydi futari! EN PÄÄSSY Pahlmanin paljehommissa finaaliin sillä 14-vuotiaana näin Duke Ellingtonin ison bändin Kultsalla! Seuraus: kurttu lensi nurkkaan! Kuvitelkaa nyt! Lava täynnä mustia miehiä ja huh mitä musaa!! Valssit ja polkat jäi heinähatuille ja tilalle tuli jazz ja tenorifoni. Siellä oli vain yks proffa, jonka bamlauksesta innostuin, Tawaststjerna, se Sibelius-ukko. Eka hima oli Krunikassa, Oikokadulla, Anderssonin muorin ahtaassa keittiössä (10m2?). Hyvä niin
Se ettei oo gartsa, vastaa Mikko-Olavin mukaan Stadin nimistön uutta linjaa, bulimmin vaihteluu, ettei vaan pelkkii teitä ja katuja. Fotoskaba Branderin mestoilta Yksi buli juhlavuoden tapahtuma on fotoskaba. Tammikuus käynnistyneen skaban Bulit juhlat Kun Suomi täyttää 100 v, ni slangijengiki on tietty messissä niissä bileissä. Me slangilaiset ei siis olla ainoita, jotka funtsii, ett friidu on gartsansa ansainnu. Patsasta ei ehitä tähän saumaan duunaa, mut ees snadi kyltti. Tää sopii hyvin juhlavuoden teemaks, onhan Stadi, missä slangii bamlataan, ollu kans 100 vuotta itsenäisen Suomen pääkaupunkina. Brander delas Nikkilässä ja sen gravari on saman stenun alla, mihin on haudattu muitaki tsirrass delanneita. Lisää kuullaan syksyllä, ku proggis etenee. Hakaniemenrantaan ja Sörnäisten rantatien varteen funtsataan, ett tulis jotain 2 500 nyyaa himaa. SUOMI100 VIRVE KUUTAR Sata vuotta slangia Juhlavuoteen Slangijengi tietty funtsas proggiksen, joka liittyy slangiin. Branderin fotot on legendaarisii gamlan Stadin kuvaajii. Ihan heti tää ei kyl tapahdu, ku siltaki suunnitellaan purettavaks vasta vuonna 2020. Kaikki slangilaiset tsennaa takuulla tän friidun, joka sata vuotta sitte fotas Stadissa mestoi ja jengii. Slangiproffamme Heikki Paunonen kerää slangisanoja eri kymmenluvuilta, 10 jokaiselta. Mikko-Olavi Seppälä, jonka Tsilarin pluggaajat tsennaa asiantuntevana skrivaajana ja aiempana toimitussihteerinä, tsittaa nykyään nimistötoimikunnassa. Slangijengi sai pari vuotta sitten lahjotuksena Branderin fotoi. Sata sanaa sadalta vuoden ajalta. >> TsilariTaitto0117013.indd 7 27.1.2017 11.21. Slangijengi ei jää venaa, ku voi iteki duunaa jotain. Stadin nimistötoimikunnalle tehtiinkin ehdotus. Branderin muistoks Tsilaris (1/2016) oli buli juttu Branderista, joka delas nälkään. Niiltä mestoilta Brander on ottanut fotoja Siltavuoreen päin ja Krunasta näille mestoille, joten Mikko-Olaviki funtsaa, ett se on hyvä mesta Branderin omalle gartsalle. Kesällä Slangi järkkää redun Nikkilään ja sillon kiinnitetään muistolaatta siihen stenuun. Ja mieluummin joku mesta, joka saa kokonaan nyyan nimen, eikä vaan joku gamla puiston nurkka. Mahis siihen löytyy Hagiksen rantsusta. Mikko bamlaa, ett Branderille on ehdotettu omaa gartsaa jo yli kymmenen vuotta sitte ja ehdotuksii on tullu monelta taholta. Slangin lisäksi teemaks valkattiin Signe Brander. Ku Hagiksen silta puretaan ja nyya vie vähemmän tilaa, saadaan mestaa byggaa nyyii kortteleita. Ja sinne Hagiksen rantaan skönen äärelle kaavaluonnokses on duunattu Signe Branderin terassi. Monet Slangin jäsenet alkoki ehdottaa, ett Banderille pitäs saada patsas tai oma gartsa. Nimistötoimikunnassakin kaikki piti tärkeenä, että Branderille saatas oma mesta
1907. Tsiigaa Branderin ottamat fotot tältä aukeamalta ja tsekkaa onks sulla fotoi samoilta mestoilta. Korkeavuorenkatu 20, 22, 24. TsilariTaitto0117013.indd 8 27.1.2017 11.21. Satamarata Eteläsatamassa Kauppatorin kohdalla. n. 1908. Meilaa fotot tai roudaa ne Slangin byrooseen. Skaba loppuu 31.3.2017. Dumareina on Raimo Kuitunen ja Pekka Punkari. 1907. – Konstantininkatu (Meritullinkatu) 31, Kruununhaankatu 1. Jos sul on lodjuis vaik fotoi kauppatorilta 40-luvulta tai oot fotannu muita samoi mestoi ku Brander ihan millon vaan, ni osallistu skabaan digitai paperifotoilla. Kauppatori. idiksenä on nyt hittaa nyyempii fotoi näist samoista mestoista. Pursimiehenkatu 27, 29. 1908. Venäläisiä hedelmäkauppiaita Hakaniementorilla. 1906. . 1907. Tsekkaa tarkemmat säännöt Slangin saitilta www.stadinslangi.fi tai byroosta. 1907. Korkeavuorenkatu 39, 41, 43, 45, 47. Kruununhaankatu 3. Torikauppaa Kolera-altaan reunalla. Hakaniemenranta 1. 1907. Nykyinen Hakaniemenkatu 1 – Viherniemenkatu 1. Kadun päässä Maurinkatu 1. Taustalla Läntinen Rantakatu 20 ( Eteläranta 18-20). Taustalla Pohjoisesplanadi 1, 3, 9
– Iso Roobertinkatu 1. Siltavuorensatama. 1907. TSILARI 1/2017 9 1907. Meriuimala. 1907. Pursimiehenkatu 29. Nykyinen John Stenbergin ranta 4. Taustalla Kaivokatu 6, 8. Yrjönkatu 1, 3, 4. 1907. 1907. TsilariTaitto0117013.indd 9 27.1.2017 11.21. Pääpaloasema, Korkeavuorenkatu 26. Torikauppaa Kauppatorilla. Perämiehenkatu 10, 12. Helsingin vanha rautatieasema, asemalaituri. 1907. Siltavuorenranta. Keskellä Hakaniementori. Siltavuorenkatu (Kirjatyöntekijänkatu) 2c, 2b, 2a. Vasemmalla Siltasaarenkatu 1, John Stenbergin konetehdas. Kuvattu Siltavuorelta pohjoiseen. 1907. 1909. Taustalla Korkeasaari. Yrjönkatu 6
Asuimme ensin Myyrmäessä ja sitten Tikkurilasssa parissakin paikassa. Samoihin aikoihin aloitin opiskelut valtsikassa. Knubura ottaa komennon, älä oo noin surkean onneton. Pystyssä on fledu harva, harmaa skegge ja rintakarva. Mitä kaikkea tää slangijengi duunaakaan! Olen ollut innolla mukana myös vapaaehtoishommissa. Melkein siinä spiidasin, siks toisen värsyn skrivasin. Ammatin hain Kotkasta ja lähdin sieltä Lappeenrantaan sairaanhoitajana, insinööriopiskelijan vaimona ja pienen tytön äitinä. Stadin Slangin jäsen oon ollu jo 10 vuotta, mutta vasta viime vuoden alusta oon ollu mukana varsinaisessa toiminnassa. Olympiavuoden syksyllä muutettiin uuteen kisakylän taloon Käpylään, mä viis ja systeri 10 vuotta vanhoina. Jatko-opiskelujen merkeissä muutimme Ouluun. Naimisiin menin koulukaverin kanssa, saimme kaksi lasta. Lihasten kondis nolottaa, niveliäkin snadisti kolottaa. Miehen kuoltua viiden vuoden kuluttua, muutin taas stadiin. Knuburaa puistaa onneton, raihnainen tää starbu on. Sen kautta löytyi loistomesta Stadin Slangi ry, sen kuoro ja muu toiminta. NIMIMERKKI LIMPPU RUNOSKABASTA 2015 Pirkko Haapala Kallion toisella linjalla kasvoin ensimmäiset vuoteni. Bamis Harri skrivaa snadisti itestään omassa bamiksen lööpissänsä. Tvettaa naama ja harjaa hampaat. Nyt budjaan uudessa Alppikylässä. Duunit aloitin OTK:n mainososatolla, jatkoin Elannon mainostoimistossa ja sitä rataa ne duunit jatku erilaissa mainosalan jutuissa. Elämä jatkui taas. SLANGIJENGI NYYA HALLITUS TsilariTaitto0117013.indd 10 27.1.2017 11.21. Rakastin Töölöntorin kämppäämme kuuluvaa vitosen sporan kirskunaa ja kolinaa, tytär fillaroi Runskia Taivikseen kouluun ja oppi puhumaan oikeaa kieltä. 10 TSILARI 1/2017 Hallituksen nyyat jäsenet Syyskokous valkkas taas nyyii jäsenii Slangin hallitukseen. Kun arktinen hysteria loppui, oli paluu Stadiin ihanaa. Käpylän kansakoulut kävin, keskikoulun Krunikassa ja lukion taas Käpylässä. Sitten fledun ja skeggen kampaat. Hieno vuosi takana, vielä hienompi tulossa !!! Soile Tammisto Olen Stadissa syntynyt ja Larussa kouluni käynyt. Olin Sairaanhoitajaliiton Uudenmaan aluesihteeri, välillä pistäydyimme parin vuoden keikalla Bagdadissa rakentamassa Saddamille ammattikouluja ja sen jälkeen pääsin perustamaan ammattiosastoja uudelle Tehylle. Kun työelämä ja kiertäminen jäivät taakse, niin harrastamiselle alkoi olla aikaa. Surffasin samassa työpaikassa eri tehtävissä, mutta järjestön johtoryhmässä ja kansainvälisten asioiden päällikkönä tein lopuksi pisimmän työrupeaman. Tän vuoden aikana oon saanu osallistua mitä nastempiin juttuihin. Kaukaa ja kiven takaa sen on nähnyt paremmin, mistä oikeasti on kotoisin ja nyt tuntuu pahuksen hyvältä olla mukana tässä. Unohtaa koko raihnas runko, vain siten säilyy knuburas kunto. Mies sairastu vakavasti ja vuonna -97 hypättiin oravanpyöristä ja muutettiin landelle. EU ja koulutusprojektit kehittyviin maihin olivat hommien keskiössä. Paksu ihra kaiken peittää, latvastakin snadisti heittää. Oma kuva Kylppärin peilissä vanha starbu, olonsa aamuisin melko valju. . On aika päiväsi aloittaa, kledjuihin surkeus piilottaa. Ja täs kaks friiduu kertoo, missä ne on budjannu, mitä duunannu ennen ku niist nyt tuli aktiivei slangilaisii
Alkuaan Stadin slangissa hyppyristä käytettiin sanaa skvetta, joka oli peräisin suomenruotsin murteista. Alun perin luistinradatkin olivat merenjäällä. Matkaa kertyi 16,5 kilometriä. Skrinnaajat Talvella on myös luisteltu. Myöhemmin kilpailtiin Korkeasaaren edustalla. Vuonna 1905 syntynyt Karl Alanko muisteli: ”Kaikki skimbat oli vaan samanlaisii, ei kellään ollu himassa fyrkkaa niin paljon, ett olis saanu slumpattuu ostoskimbat.” Skimbat, norskit Skimba-sana onkin alkuaan viitannut omatekoisiin suksiin. Skaban voitti norjalainen insinööri Christian Nielsen, joka oli ainoa jolla oli mäkisukset, norskit. . Sen mukaan myös hyppyrimäkeä alettiin kutsua Hyddaksi. Myöhemmin hydda-sanaa alettiin käyttää hyppyristä yleensä. Sen vieressä oli jo 1870 valmistunut sveitsiläistyylinen ravintola Alphyddan, jota kutsuttiin Hyddaksi. Ruotsinruotsissa luistin on skridsko ja luistella åka skridsko. Kolman mukaan siitäkin varoitettiin etukäteen: ”Ota enempi snujua, mutta älä ota borjaria ja bluugaa alamäkeä!” Mäessä kaatumista tarkoittava borjari-sana tulee ruotsin sanasta borgare ’porvari’. Hydda, skvetta Vuonna 1905 rakennettiin iso hyppyrimäki Alppilaan. HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU Skimbat ja skrinnarit, hyndat ja borjarit Helsingin ensimmäiset yleiset hiihtokilpailut järjestettiin 9. Se lyhentynyt asuun göra en borgare ’liukastua’, ja Stadin slangin borjari-sana juontuu siitä. Hiihtolenkki, 7 ¾ virstaa, kulki merenjäällä ja se kierrettiin kahdesti. Suomenruotsissa vastaava sana on skrinnsko ja luistella yksinkertaisesti skrinna. Stadin ensimmäiset mäkikilpailutkin käytiin Skattalla 9. Suomenruotsissa ilmaus göra borgareden on saanut lisämerkityksen ’liukastua, mennä nurin’. Ne oli koristettu kuusilla ja valaistu kauniisti ja niillä soitettiin musiikkia. maaliskuuta 1886 Katajanokalla. Ryssänkirkon rinteeseen oli rakennettu hyppyri, jonka nokka oli neljä jalkaa eli 118,76 senttiä korkea. Monet stadilaiset muistavat, miten pikkukundina tai -friiduna ruuvattiin nurmareita tai nurmiksia monoihin kiinni ja otettiin ensimmäiset haparoivat potkut Brahiksella tai Väiskillä. Muut hyppäsivät tasamaahiihtoon tarkoitetuilla kajaanilaisilla. Ne ovat nykyisin snoukkareiden vakiosanastoa. Porvarien on aikanaan pitänyt antaa porvarinvala, ruotsiksi borgareden. Niitä oli useita, muun muassa Ruotsalainen luistinrata Pohjoisrannassa, Suomalainen luistinrata Kaisaniemenlahdella sekä Työväen luistinrata Eläintarhanlahden jäällä. Aikaa myöten siitä tuli hynda tai hyndä. Mäenlaskijoiden ohjeet olivat yksinkertaiset. Ruotsinruotsin murteissa on sana kim(b), kimbe, kimme, joka on tarkoittanut kimpitai tynnyrilautaa. Skrinnarit tehtiin itse laudankappaleista ja sahanteristä. TSILARI 1/2017 11 L äheskään kaikilla kundeilla ei ollut varaa ostaa suksia. Tässä kohden suomenruotsi poikkeaa ruotsinruotsista. Paavo Tuomi kertoi ensimmäisistä ostoluistimistaan: ”Ku mä sain esat hokkarit ni tykättii et oks toi nyt herrasväen kloddii ku on saanu hokkarit!” Sana skrinnarit tulee suomenruotsista. Kauko Kolman mukaan Alppilan skvettamäessä huudettiin vain: ”hoppaa, böijaa, staijaa!” Aina siitä ei ollut apua, vaan laskija kaatui eli otti tai sai borjarin. Samalla katseltiin ihaillen isompia kundeja ja friiduja, jotka sirklasivat hokkareillaan tai piirtelivät kuvioita kaunareillaan. Aikoinaan kundeilla ei ollut varaa ostoluistimiinkaan. Stadin slangissa sanan alkuun on lisätty slangille tunnusomainen s: skimba, ehkä osin suksea tarkoittavan skida-sanan vaikutuksesta. maaliskuuta 1899. ”Ota enempi snujua, mutta älä ota borjaria ja bluugaa alamäkeä!” TsilariTaitto0117013.indd 11 27.1.2017 11.21. Väinö Tanner on kertonut, että hän hiihti sinne kotioveltaan Gräsasta pitkin Aleksanterinkatua. Suomenruotsissa siitä on ollut myös muoto kimba
Jengi veti vähän parempaa kledjuu niskaan ja dallaili kartsoilla muuten vaan – kliffaa ku ei tarvinnu olla duunissa tai skoilessa. Vieraita tuli tai kylään mentiin. Snadimmasta kundista kyläilyt oli yleensä mälsiä – tsittaa ny kuuntelemassa aikuisten juttuja. Tai skulaan skrubuu tai seinistä. Oli pakko tvettaa naama ja handut, pukee snygimmät kuteet ja kammata fleda. Mut hei: kaks stemppelii jässäriin! Faijan kanssa oli tapana dallaa Tölikänlahden ympäri sunnuntaisin. Tai dyykkaan roskiksii. Jos suulis skriinas ja oli kevät, ni käärittiin kumppareiden varret ja oltiin ihan ku skoobarit, ellei sit ollu klabbeissa jenkkikoristossut. Ku meggessä olosta sai jässäriin kaks stemppelii ni kantsi tsittailla se timma. Tai kuka sai dunkkuun bokrauksessa. Tai lähettiin skujaan fillarilla nopeutta, hitautta, taitoa tai skramleytä skutsiin. 12 TSILARI 1/2017 TSILARI 20 V SKRIVAUSSKABA JUHANI LAHTINEN P äivän eka juttu oli kuunnella radiosta Tarvan Tervetuloa aamukahville –ohjelma. Sitä kuunnellessa tsiigailtiin ohjelmavalikon kaupunkeja: Riika, Lahti, Motala, Kaunas, Uppsala, Lontoo, Ateena jne. Ja jos oli fikkassa Sunnuntai Ennen viikon ventatuin päivä oli sunnuntai eli pyhä. Joskus faija loonas rannekellonsa ja viisareiden kulkua tsiigaillessa ja kaikenlaista funtsiessa se timma saatto mennä onneks pian. Tai kuka skimbas ja kuka skrinnas. Asemia ei saanu tsögailla eikä kantsinukkaan – kaikkialta tuli vaan sinfoniaa. Ja jos nyt jotakin puuttu, ni lonskattiin naapurilta tai sit oltiin ilman. Ihmiset osas siihen aikaan tsöpaa safkat ja kuteet fyrkan ja tarpeen mukaan niin et ei tarvinnu hengailla kamojen ympärillä viikon ainoona leedipäivänä. Hesarista plugattiin ekaks sarjikset ja sit urheilu. Kakstoistavuotias sai aamulla goisii pitempään ja oli koko päivä aikaa ottaa iisisti. Tai tsuppaan muuten vaan kilpaa. Juteltiin dallatessa niitä näitä, usein faijan nuoruusmuistoja. Mutsi jäi himaan duunaan safkaa. Tai futaan. Tai braisaan pum-sotaa. Kylään tai leffaan Sunnuntai saatto olla joskus kans kyläilypäivä. Stadilla ei ollu hosis, lafkat oli kii ja bilikatki oli vähissä. Tsiigaa yks skaban stoori tässä Tsilarissa s. Lenkin jälkeen parin korttelin päässä himasta faija saatto sanoo, et mee sä tästä himaan mä tuun ihan pian perässä, äläkä kerro Mutsille mitään! Kyllähän mä sen hiffasin, et se meni ottaan pullon pari ööliä, mut ei se mua haitannu. Suulis skriinas Keskikesällä saatto suulis skriinaa hetkisen partsien ja katsien välistä pitskun nurkkaan kosarin joutilaalle lapparille ja luudalle. Joku niistä tykkäs matalaa mut sama toi. Kirkonkellot rupes gungaan kymmeneltä ihan ku vapaapäivän ja koko Stadin kunniaks. Joku gubbe bamlas jotain, mistä kukaan ei kyllä snaijannu skeidaakaan. Safkan jälkeen ulos Päivällä ku oli skruudattu ni faija oikas nokosille ja sillon just dörtsi heilahti, lähettiin tsiigaileen mitä kaikkee viittis duunaa ku kerran oli leedii. Brennari vaan handuun ja filkkaa flekkaan! Kärtsärit duunattiin kuitenki ihan muualla ku omalla pitskulla. Tai mitä urheilutapahtumia olikaan ollu Stadissa. Ja varmaan ne siellä duunas kaikenmaailman asiatkin kondikseen. Enkä mä tietenkään siitä Mutsille kantrannu, koska se oli miesten salaisuus se faijan snadi omahetki. Taikka sitte ei. Pöh! Stemppelit jässäriin Kristikan Raamattupiiri oli monelle jannulle tärkee. Tai sata muuta juttuu, stadi oli buli ja täys mahiksii! Eikä matsittanu, hotsitti kylläki. Lisää skabaan osallistuneita stooreja julkastaan seuraavissa Tsilareissa. Paljoks oli stikattu keihästä ja ketä oli finnannu illan matsin ja kuka duunas byyrit. Pitskun läpi dallatessa oli oltava tosi varuillaan ja nopee, ettei joutunu veivaan friiduille snaraa tai hyppiin niiden kans parpia. TsilariTaitto0117013.indd 12 27.1.2017 11.21. Ei sitä olis ilman limpparia, kakunpalaa ja keksejä mitenkään kestäny! Usein sunnuntain sista juttu oli mennä leffaan. Siihen aikaan suulis skriinas aina sunnuntaisin, vodaa tai snögee ei tullu koskaan. Jos oli kehittäny jostain fyrkkaa vähä enemmän ni mentiin oikeeseen leffaan tsiigaan länkkärii tai mihinkä nyt ikä riitti. Skrivausskaban tuloksia Tää stoori tuli kolmanneks Tsilarin juhlavuoden skrivausskabassa: Tsilari tsögaa tähtireportterii. 28
www.taksihelsinki. Joskus stakakin, pilleri tai lätkä. Oli valot ja musaa: Oo elbajoon, Hei mambo, Muunlait sereneid, jne. 010 766 1047 vaan muutama kymmenen huggee ni nonariin. Me kyll tsörataan. Ja pukisskobessa tsiigattiin ku isommat kundit veti kaminan ympärillä röökii ja jos tsennas tyypin ni saatto saada blossit ellei jopa jämät, ellei ne sniiduillu ja stumpannu. Yleensä kuitenki vaan vaikkapa skabattin siitä kuka spottaa pisimmälle ja tarkimmin tai skriinattiin sprägäreille. 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . Tsiigattiin rundi ja jos oli kliffat piirretyt ni vaikka toinenki. Ja jos ei skrinnaamassa ni skimbaamassa tai laskemassa tselillä. Kundin kans kaveeraamassa Illan hämyssä staijattiin sit pitskulla kundien kanssa kaveeraamassa kaikenlaista handut fikkassa. Enkä mä tietenkään siitä Mutsille kantrannu, koska se oli miesten salaisuus se faijan snadi omahetki. A pi lla til aa t IL M A IS EK SI ! Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . Kuka nähny komeen fiuden, kuka brankkarin tai tsirran. H in na t: Pu he lu 1, 34 €/ pu h. Skruudattin smörgari, dokattiin maitolasi ja vedettiin peitto korville. 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . Hyvää yötä! . Me kyll tsörataan. Talvella iltaisin jos ei menty leffaan ni sit vaikka skrinnaan. Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. Kellä nurmarit kellä hokkarit, joillakin jopa pikikset. Illalla himassa ennen goisiinmenoa lesattiin vielä ties monennenko kerran tuttua, puhkiselattua Tex Willeriä tai vilkastiin snadisti läkejä. + 1, 62 €/ m in + pv m . Kuka oli käyny leffassa, kuka metskillä tai tsimmaamassa. Ja kuka oli ollu missäki ja kuka ei. TsilariTaitto0117013.indd 13 27.1.2017 11.21. Skulaa 0100 0700. Tai lataa appi Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri kasta. Ja jos kosari tai sen muija sattu liikkuun pitskulla ni sanottiin pyhäpäivän kunniaks redisti päivää ihan päätä nyökkäämällä – olihan sunnuntai! Sillon ei jotenki vaan viittiny funtsii mitään juitsuja, vaik ne mielessä oliki
Ohjelmistoon kuului myös muiden folklaulajien tunnetuksi tekemiä kappaleita sekä suomalaisia kansanlauluja, Jukka Lindfors kertoo Ylen Elävässä Arkistossa. Kansanlauluja, teatteria ja iskelmiä Teatteriopiskelijan varhainen laulu, ensilevytys ”Aamulla varhain” (kun aurinko nousee) vuonna 1966 oli hieno ja kuulas läpimurto. Se löytyy yhä Youtubesta TV 1:n ohjelmasta ”Ilta ja aamu”. Kolanen. Vuonna 1966 julkaistiin myös laulajan ensimmäinen folk-henkinen albumi nimeltään Päivi Paunu. Häntä kuvattiin Suomifolkin suloääneksi ja ”Suomen Joan Baeziksi”. Keikkoja hän teki kitaravirtuoosi Herbert Katzin orkesterin kanssa. Vanhan kansanlaulun esitys on kuin varhainen musiikkivideo. Koko ikänsä laulanut papin tytär Päivi Paunu (19462016) keksittiin vuonna 1965 Helsingin folk-klubilta, jonka lavalle Erkki Harma, Hectorin veli, hänet puoliväkisin työnsi. Kuvassa nuori laulaja n. 14 TSILARI 1/2017 T ämä tunnelma tuli mieleen, kun joulukuulla tuli tieto laulajan kuolemasta. Foto A. EKS MINNAA RISTO KOLANEN Illalla myöhään kun aurinko laskee – Nyt yksin seison rannalla virran, / laulu vuoren vaiennut on. Itse asiassa kaikki alkoi sattumasta. Kuulas lauluääni sopi täydellisesti ”folkin papittaren” Baezin traditionaalisiin balladeihin; hän muistutti ihannettaan myös ulkoisesti. Ensilevyn B-puoli ”Mene ikkunani luota” sai täydet pisteet television Levyraadissa. Paunu opiskeli teatterikoulussa 1966-68 ja näytteli v. / Viel´ kuolinhuudon viimeisen kerran / kuulen ja jälleen hiljaista on, Päivi Paunu lauloi ”Muistojen vuori” (Hushabye mountain) käännöslaulussaan vuonna 1969. Hoikka, kauniiseen kesäleninkiin pukeutuva parikymppinen laulaja kävelee pelloilla ja tulee lammen ääreen, johon heittää kukkasia jäähyväisiksi. 1971–72. TsilariTaitto0117013.indd 14 27.1.2017 11.21. 1968 Maunu Kurkvaaran elokuvassa ”Rottasota”
Niin tapahtuikin ja hän jopa julkaisi vielä kokoelmalevynkin. Olin aika ihastunut Päivi Paunuun, jonka uran olisi suonut jatkuvan pidempään. Venäläiseen sävelmään pohjautuva kappale ”Oi niitä aikoja” ampaisi listaykköseksi syksyllä 1968, ja oli aina kysytty laulajalta. Kolmen tumman suosikin lyhyt ura Päivi Paunu on kolmas tumma laulajanainen Laila Kinnusen ja Carolan ohella, jonka ääni oli todella hieno, mutta ura jäi liian lyhyeksi mm. Iskelmämusiikkiin ajautuminen tiivistyi ensin Johnnyn 1968 ja Dannyn 1969 kesäkiertueilla sekä Dannyn D-shown syystalvikiertueilla, jossa hän löysi ensimmäisen aviomiehensä, Seppo Hovin. Euroviisuista Mirumaruun Hilpeänhauska yritys euroviisuihin oli v. Kestosuosikki diskojen viimeiseksi hitaaksi oli ”Jokainen päivä on liikaa”, käännösversio aikakauden suurhitistä, Roberta Flackin ”Killing me softly”. Päivi Paunu edusti Kim Floorin kanssa Suomea vuoden 1972 euroviisussa. Hän julkaisi kaikkiaan neljä albumia 1970-luvulla, yhden 1986 ja 1996 sekä kootut levyt 1966-71 vuonna 2010. Ohjelmisto vaihtui iskelmällisemmäksi vuonna 1969 julkaistun Päivi-albumin myötä. Hänen omasta aloitteestaan tehty käännösversio Mary Hopkinin hitistä ”Those Were the Days” levytettiin Lindforsin mukaan kiireellä, jotta ehätettäisiin kilpailevan levyfirman edelle. Folk ja kansanlaulut olivat silti hänen ominta musiikkiaan. Viimeinen oma albumi oli vuonna 1976 ilmestynyt Jos rakkaus jää. Tämän jälkeen Paunu jatkoi laulamista vielä Mirumaru –tyttötriossa, johon kuuluivat Titta Jokinen ja Paula Karppinen. 1990ja 2000-luvuilla Paunu esiintyi lähinnä pienehköissä tilaisuuksissa toisen miehensä Lasse von Hertzenin ja muiden Cumulus-soittajien kanssa sekä kymmenisen vuotta Sixties Singers -kuorossa, joka esitti mm. Musiikki säilyi silti harrastuksena. TsilariTaitto0117013.indd 15 27.1.2017 11.21. Päivi Paunu ja silloinen puoliso Seppo Hovi olivat heidän vieraanaan 1970-luvun alussa. Hovi tuli perässä. Logopedian opiskelu alkoi vuonna 1980 ja hänestä tuli puheterapeutti. . Illalla myöhään kun aurinko laskee. TSILARI 1/2017 15 Heleä ääni herätti Stadin folkpiireissä haltioitunutta ihastusta, mutta Paunu siirtyi pian popmusiikin valtavirtaan. Omien sanojensa mukaan laulaja lähetettiin Edinburghin finaaliin ”rumissa housuissa”. Pieni paluu oli Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 1996. Sitten tuli takaisku; hänellä todettiin imusolmukesyöpä. Asuimme lapsuudessani Jorvaksessa Koivumäki C-talossa, jonka alakerrassa isän valokuvastudio oli. – Suusyövän lisäksi minulta leikattiin pois myös vartijaimusolmukkeet ja tervehdyin todella hyvin, hän kertoo Ilta-Sanomissa toukokuulla 2016. Kun Päivi Paunulta saatiin leikattua suusyöpä 2010, hän tervehtyi ja ajatteli elämän jatkuvan normaalisti eteenpäin. Markku Johanssonin ja Tuula Valkaman laulu ”Huomiseen mä luotan vieläkin” oli nimisävelmä Päivi Paunun LP:ltä vuodelta 1973. sairauksien takia. Talon päässä asui hieno, taiteellinen laulaja Irina Milan ja Islanders-muusikko, tuottaja Timo Lindström, Finnlevyn velho. Syksyn Sävel -kilpailussa 1969 mukana ollut, toisen folkartistin Jukka Kuoppamäen sävellys ”Oi rakkahin” nousi listoille. Päivi Paunu tiesi Alvarin asunnon, kun oli usein kuvassa meillä. Katselin lapsena naista ihmeissäni. Hän tuli alakertaan soittamaan puhelimella, ehkä taksia. Ensilevyn B-puoli "Mene ikkunani luota" sai täydet pisteet television Levyraadissa. Yleisradion viisuvideolla pisti aina silmään, kuinka vaivautuneen oloinen Floor oli, Paunu antautui hyvin yhteiseen kelkkaan! Edustuskappaleesta Paunu ei pitänyt lainkaan. Paunu jätti lähes valmiit teatteriopinnot, kun kiivas keikkaelämä kutsui. Muistoa kunnioittaen. Jostain syystä kuolema vaikeaan sairauteen toi mieleen yhden anekdootin. Kappaleesta tuli kuitenkin niin suosittu, että duo joutui kiertämään juhannuskeikkoja lentokoneella. 1971 säveltäjä Aarno Ranisen kanssa esitetty ”Mozart 40”, joka kehitti ja parodioi klassikkoa. Vieraiden kesken syntyi perheriita lähdön hetkellä. Saman vuoden Syksyn Sävelessä kuultiin ”Kuitenkin tiedän sen”. Beatleskappaleita a cappella -versioina. Slaavilaissävyinen laulu sijoittui Suomen normaaliin tasoon, 12. ”Maria, lapsi auringon” v. ”Muistathan”kappaleen tekivät Juha Flinckin ja Nacke Johansson. Aktiiviura iskelmän parissa loppui. 1976 oli viimeisiä levytyksiä. Riita vähitellen jäähtyi. Kuoppamäki teki sävelen lisäksi myös sanat lauluun ”Niin aina on”, jonka molemmat levyttivät vuonna 1970
Asemarakennus tuli hyvin tutuksi suomalaisille joulukuun 1941 ja kesäkuun 1944 välisenä aikana. Joikun ”Eevertti” oli rykmentin komentaja, everstiluutnantti Eero Sulo Laaksonen, kova ja kuria korostava mutta myös pidetty herra, myöhempi Mannerheim -ristin Ritari. Paikka, missä ”Niin Gimis On Stadi” kirjoitettiin, on hyvin lähellä rautatieasemaa. TsilariTaitto0117013.indd 16 27.1.2017 11.21. Iskusanoja Joikusta liitettiin myös sarjakuvapiirtäjänä tunnetuksi tulleen Asmo Alhon piirtämään karttaan Ässän tiestä. Se alkoi perustamisella Helsingissä kesäkuun puolenvälin 1941 jälkeen. Tekijänä oli ässäläinen runoniekka Topi Kaiponen. EKS MINNAA GÖRAN LINDGREN Ässä-rykmentin sotatie Helsinkiläisen jatkosodan Jalkaväkirykmentti 26:n, Ässä-rykmentin sotatie oli moneen muuhun joukko-osastoon verrattuna lyhyt, mutta sitäkin rankempi. 16 TSILARI 1/2017 R ykmentti siirtyi 20.-22.6.1941 autokuljetuksilla Miehikkälään. Hesa, stadi paikka armas. Foto: Göran Lindgren. Suomalaisten eteneminen yli vanhan rajan kohti Petroskoita, Karhumäkeä ja Maaselän kannasta vaati lisävoimaa. ”Divisioona” sanoi: Stoi! Petroskoihin asti Ässä ei päässyt, vaikka olikin omalla panoksellaan osallistunut merkittävästi tien avaamiseen. Sieltä se jatkoi heinäkuussa marssien Taavetin asemalle ja junalla Joutsenoon, missä se otti rajan pinnassa rintamavastuun. On hyvä muistaa suhteuttaa tappiot rykmentin kokonaisvahvuuteen, joka oli noin 3900 miestä. Miehistön kovan ytimen muodostivat talvisodan Ässä-rykmentin, JR 11:n kokeneet miehet. Koska saanen taasen nähdä Rannat kauniit Kaivarin. Ja sekös harmitti! Ei kun eteenpäin! Villavaarast’ Viitanalle tunnuksena Petroskoi! Ässältä jäi siellä käynti. Saunat Imatjärven rantaan. Sinne lähetettiin myös levännyt ja huollettu Ässä-rykmentti. Täältä lähdettiin pitkille lomamatkoille koti-Suomeen ja tänne palattiin lomien jälkeen. Seuraamme tässä rykmentin vaiheita hiukan erikoisella tavalla. Tältä asemalta lähtivät rykmentin vanhimmat ikäluokat 15.1.42 kohti Stadia, Äänislinna välietappinaan. Vanhan rajan yli Kun Kannas oli vallattu, Ässää tarvittiin toisaalla. Sörkka, Valkka, Rööperi. Raskas Villavaaran ja Viitanan taistelujen vaihe maksoi Ässälle 26 upseeria, 109 aliupseeria ja 430 miestä kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina. Kukaan ei tainnut ehtiä kylpeä pitkän junamatkan jälkeen häthätää rakennetuissa saunoissa Imatjärven rannalla. Harmitti! Ässän miesten mukaan Petroskoin valtausjuhliin pääsivät vallan väärät joukot. Rykmentin sotatien päätyttyä joulukuussa 1941 vallattuun Karhumäkeen, syntyi 21.12.1941 nimellä ”Karhumäen Joiku” rykmentin sotatiekronikka ”Stenka Rasinin” sävelillä. Rykmentti osallistui 3.7.–3.9.1941 Karjalan kannaksen takaisin valtaamiseen osoittaen urhoollisuutta ja sotilaallista taitoa. Haavoittuneista osa tietysti palasi toivuttuaan riviin ja täydennyksiäkin saatiin. Kuvassa Karhumäen rautatieasema, joka on lähes autenttisessa kunnossa, moneen kertaan remontoituna varmaan. Lintujärvelt’ Viksjoelle, sieltä hyppy Koikariin, kuumat limput uuneist’ Kumsan, Tsopina ja ”lepohon”. Saatiin heitto rajan taakse, ”Pikku juttu” sano Eevertti. Vuoden 1942 alussa lakkautetun Ässärykmentin miehet ehtivät siihen myös tutustua. Niinpä rykmentti säilyi koko ajan iskussa. Sen kovat tappiot kertovat, että sotatöitä tehtiin säälimättömästi: 40 upseeria, 191 aliupseeria ja 528 miestä kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina. Haikeata lähtöä Stadista kuvaa Joikun ensimmäinen värssy. Kuka kylpi, muistatko
Stadin kundit nimesivät kadun uudelleen Ässän kaduksi. Suomalaisten lähdettyä kaupungista 1944 kadun alkuperäinen nimi on palautettu, kuten me kaupungissa matkailleet olemme suruksemme todenneet. ”Pojat, kiltit, Ässän kuulkaa” haastoi taasen Eevertti. He kokivat tulleensa kohdelluiksi väärin suhteessa sisarrykmentteihin. ”maalaiskuntaan” siirtyi Ässä, ”Piikki” myös, joka veteli vain untaan, saimme yksin olla ”työss”. Taistelujen katkeruus näkyi myös Ässän tappioluvuissa: Koikarin, Juustjärven, Kumsan ja Plakkovaaran taisteluissa 13 upseeria, 61 aliupseeria ja 292 miestä kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina. Miksi aina Ässä. Skrivaaja on stadilaisista vanhemmista Stadin kundiksi 1941 syntynyt ja ensimmäiset vuotensa Torkkelinkujalla kasvanut, aikuisena Stadiin ja Pääkaupunkiseudulle palannut sotahistorian harrastajatutkija, Ässä-rykmentin Perinnetoimikunnan jäsen ja yksi ”Talvisodan Ässä-rykmentti” -kirjan kirjoittajista sekä opas 26.-30.5.2017 Petroskoihin, Karhumäkeen, Poventsaan ja Kriville suuntautuvalla Ässä-rykmentin perinneväen nostalgiamatkalla. Ensimmäisenä otti laulun ohjelmistoonsa kuoro Helsingin Laulu. Ässä-rykmenttiä oli vielä tarkoitus käyttää jatkohyökkäykseen kohti Maaselän kannasta. Pojat hööki; kaivoi, koukkas, Karhumäki vallattiin. Tämä katkeruus näkyy vielä tässäkin joikun säkeessä. . Karhumäen. Alun perin kyseessä oli ”Jouluruno”, joka sai sävelensä kymmenen vuotta myöhemmin Jussi Isomeren kynästä. Tule mukaan! Matka on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille. Ässäläisten mitta tuli täyteen! Rykmentin komppanioista koottu lähetystö ilmoitti, ettei käy! Kun asiaa sitten tutkittiin, päädyttiin onneksi kapinasyytteiden sijaan järkevään ratkaisuun. ”Joulurunon” sanat kirjoitettiin Karhumäessä Krasno Gardeiskaja -kadun, Punakaartinkadun varrella olleessa hirsitalossa. Karhumäkeä lähestyttäessä ässäläisten mitta alkoi olla täysi. Vanhimmat miehet kotiutettiin ja nuorimmat ikäluokat siirrettiin toisiin joukkoihin, lähinnä Jalkaväkirykmentti 5:een. Paha juttu, nuorempien kohdalla selvästikin katteeton lupaus, jolla oli vakavia seuraamuksia. Karhumäkeen Seuraava koukkauksia koukkauksien perään sisältänyt vaihe vei Ässää vähitellen kohti Karhumäkeä, jota vihollinen puolusti henkeen ja vereen. Jalkaväkirykmentti 26 lakkautettiin osana armeijamme uudelleenjärjestelyä. ”Karhumäki tuolla kuultaa, sitten seuraa siviili!” Karhumäkeen oli vielä matkaa. Nyt tuli kai kuitenkin luvattua liikaa! Tästä eteenpäin ässäläiset uskoivat pian pääsevänsä ainakin kunnon lepoon, jopa siviiliin. Piikki eli Jalkaväkirykmentti 25 pääsi koko ajan vähemmällä ja Ässä sai hoitaa työt. Mutta ei se niin käynyt. Kysymys ei aina ole siitä, mitä sanotaan ja luvataan vaan siitä, miten se tulkitaan. ”Niin gimis on stadi” syntyi Karhumäessä 1941 Karhumäessä joulun lähestyessä ja kotiikävän ollessa kova Ässän sotilas Veikko Lehmuksela kirjoitti sanat lauluun, joka myöhemmin sai useitakin nimiä: ”Stadin kundin kaiho”, ”Ässän kaiho” ja lopulta ”Niin gimis on Stadi”. Ässästä nääs ”divisjoonas” hyvää paljon tykätään. ”Trettifima” peräs laukkas, pyysi päästä reserviin. Kuva: T.Kaiponen. Lopen uupunut ja pahasti murjottu rykmentti ei ollut innokas jatkamaan, joten Eevertin suostuttelutaitoja tarvittiin. TsilariTaitto0117013.indd 17 27.1.2017 11.21. Toimituskunta, 1964. Lähde: Ässän tie, Sodasta palanneiden ässäläisten kunnianteko Ässä-rykmentin perustamisen 25-vuotispäivänä niille aseveljille, jotka eivät palanneet pitkältä tieltä. Ässät Viljo Vesterinen ja Vilho Ruuskanen Miehikkälässä kesäkuussa 1941. Huhu käy: vain ensi viikkoon Hesaan lähtö lykätään. Kritiikki olikin oikeutettua, sillä divisioonan komentaja käytti ”terävintä kirvestään”, Ässä-rykmenttiä kovissa paikoissa, koska se sai aikaan tulosta. Mutta Karhumäki oli vallattu, ja niin Ässäkin vihdoin pääsi lepoon ja huollettavaksi. ”Trettifima” oli päässyt ässäläisten mielestä helpolla ja oli livahtamassa siviiliin
Muunki ku elämän koulun suorittaneiden joukko nimittäin hupenee vieraisiin talouksiin koko ajan. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat. Stokis, Köpis, Berliini ja München ovat jo monien frendien himoja – muutamat on painanu aina Australiaan saakka. Monet ovatkin jo pakanneet kimpsut ja kampsunsa ja lähteneet kerään massia tai kokemuksia muualta maailmalta. 18 TSILARI 1/2017 K yssäri ei ole vanhojen aikojen tapaan pelkästään siitä, että ainoostaan duunarit, pahikset tai jollain taval epäsopivat yksilöt ois tääl tyhjän päällä. Suomalaissiirtolaiset lähdössä ”Linnea” -laivalla Misionesin siirtolaan Argentiinaan 12.5.1906. Duuniongelmat on rassannu jengiä jo useamman vuoden, eivätkä useat jangsterit löydä markkinoilta kaipaamiaan mahiksia. TsilariTaitto0117013.indd 18 27.1.2017 11.21. Vihreiden Osmo Soininvaara tiivisti paljon, ku twiittas alkuvuodesta, et ”Korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten savustaminen ulkomaille on hallituksen aikaansaannoksista tuhoisin.” KIBE SKRIVAA KIMMO ISOTALO Suomen poika skutsissa Tääl härmäs eletään enemmän tai vähemmän jänniä aikoja. Siirtolaisuuden uusi aalto alkoi jo eilen
Toiveet masseista karisivat varsin nopsaa ja moni kääntyi saman tien kannoiltaan. Se bygattiin pystyyn jo vuonna 1906 ja kyseessä on vanhin Etelä-Amerikan suomalaissiirtokunnista. TSILARI 1/2017 19 Parempii tsäänssejä kohti Ilmiönä siirtolaisuudessa ei ole mitään bränäriä, vaan se toistaa historiasta tuttua kaavaa. Laiffi oli siellä välillä nastaa, joskus riehakastakin, mutta enimmäkseen kyllä jäätävän nihkeetä. Niin saatii sana kiirimään aina kotiSuomeen saakka. Porukan virallisena bossina toimi alusta alkaen tunnettu punahousuinen rapujenystävä, luonnontutkija sekä mustalaisparoni Arthur Thesleff. TsilariTaitto0117013.indd 19 27.1.2017 11.21. Fiksut shingras takas Avain rikkauksiin piti olla Argujen maaperässä. Odotus paremmasta tulevasta oli kuitenkin turha, sillä Misioneksessa tuli dunkkuun oikein huolel, mikä söi lähes kaikkien suomalaisten sisun vuosien myötä. Luontoukko Thesleff uskoi nimittäin Misioneksen hedelmälliseen landiin, josta tehoviljelyllä olisi mahdollista repiä huomattavaa ylijäämää. Summa summarum, vuonna 1906 Thesleffin kanssa Argentiinaan flytanneet reilu sata akateemista suomenruotsalaist asetti tavotteen, että kaikki oisivat miljonäärejä about 20:ssä vuodessa. Jälkeenpäin sanottuna järkevimmät palas heti takaisin Suomeen, mut sitkeimmät sissit jäi vielä odottamaan parempia aikoja. Kyseessä ei ollu myöskään mikään edellämainituista sekopääjengeistä. Tutkija Enrique Tessierin mukaan 1970-luvulle tultaessa Niskasella oli nimittäin kevyet 92 jälkeläistä. Nykyään jäljellä ovatkin enää pitkälti hyvät stoorit, suomenkieliset hautakivet sekä irralliset muistot härmäläisten joukkoasutuksesta. Myöhempinä vuosina osa jengist ei enää päässy takas Suomeen, vaikka ois halunnukki. Vuonna 1964 Martti Silvennoinen teki kyseisest mestast lisäks oikeen runollisen radiodokumentin. Colonia Finlandesan taru alkaa ainakin suomalaisten osalta olla tänä päivänä loppusuoralla. Enimmillään Colonia Finlandesas eleli lössiä siinä 1930-luvun kieppeillä, reilun 500 hengen edestä. Lisäks aikakauden mukaisesti tää suomalaisten jengi myös vastusti tsaaria ja venäläistämistoimia, mutta keskiössä olivat ja pysyivät unelmat makeesta elämästä sekä sitä varten perustettavasta ihanneyhteiskunnasta. 1970-luvulle tultaessa siirtolaisuus alkoi pikkuhiljaa vaipua taas pois muodista ja vuonna 1973 Kerstin Hanfin tekikin Colonia Finlandesasta dokkarin kuvaavalla nimellä Pettymysten paratiisi. . Colonian mestoilla kävi hengailemassa varsinki skrivaajia ja muita toimittajia. Siinä Mara haastatteli muun muassa Hedvig Niskasta, jolla oli kyseenalainen tai kiitelty maine, tulkintakannasta riippuen, Colonia Finlandesan hedelmällisempänä naisena. Colonia kutistuiki tasasesti biitti biitiltä. Muistetaan toki, ettei historia toista itseään, mutta jos tulevaisuus ei näytä nuorille nastalta, ni kyllä ne lähtee ja vaan gubbet jää mestoille stondaamaan. Uutta elämää ollaan oltu valmiita ettimään myös lähikylän sellutehtaita kauempaa. 1900-luvun alussa härmästä tosiaan lähtikin yrittäjiä myös utopistisiin mestoihin, joissa fiilisteltiin esimerkiks Marxin Karlen tai Raamatun sanomaa oikeen huolella. Joskus kohteena oli viidakko ja toisinaan Volvon tehdas, mut pointti oli vahvasti sama; kunnon tsäänssi tekis mieli saada. F o to : V ir ve K u u ta r. Vaihtoehtosesti tyydytään vain hyviin viboihin. Stoorin skrivaaja viettää tulevan kevään EteläAmerikan viidakoissa ja toivoo löytävänsä kultaa sekä rikkauksia. Suomen kansalaisia mestoilta löytyi tuolloin vielä kymmenkunta, mutta hekin koostuivat varsin kokeneista gubbeista. Thesleffiin messissä Coloniaan Yks mielenkiintonen projekti on Argentiinan Misiones-laaksossa sijaitseva Colonia Finlandesa. Colonia Finlandesen perustamisen takana ei kuiteskaan ollut esimerkiksi uskonnollista ideologiaa, vaan ennen kaikkea kovat toiveet massien keruusta. Mestan historia on ollu yhtä pitkää saattohoitoa ja esimerkiks suomalaisen siirtolaisuuden 100-vuotisjuhlien valmisteluissa vuonna 2004 lopullisen delaamisen kelailtiin olevan lähellä. Näin tapahtu niin 1500-luvun Espanjassa, teollistuvassa Englannissa, perunaruton riivaamassa Irlannissa kuin 1960-luvun Suomessa. Näitten jäbien stooreja julkastiin muun muassa Suomen Kuvalehdessä vuonna 1929, Suomen invalidissa vuonna 1959, Apu –lehdessä vuonna 1960 ja Viikkolehdessä vuonna 1965. Colonia Finlandesan stoorista tekee mielenkiintosen se, ettei sinne lähtenyt jengi ollu mitään ylijäämäporukka, vaan sivistyneitä RKP:n symppaajia täynnä skilssejä sekä luottoa itseensä. Laajoja suomalaissiirtokuntia on bygattu viime vuosisatojen aikana muun muassa Uuteen-Seelantii, jenkkilään ja Kanadaan. Stooreja mediaan Arguihin lähtenyttä porukkaa ei kuitenkaan unohdettu härmässä kokonaan, vaan aina välillä joku jantteri täältäkin lähti kyselemään kuulumisia. Villimmät kaverit kyhäs kasaan myös omia fiilistelymestojaan ympäri maailmaa, jossa noudatettiin hc sosialismia tai odotettiin jesseä. Thesleff ite lähti vetää jo vuonna 1909 ja ihanneyhteisö muuttui varsin nopeasti tavalliseks siirtokunnaksi. Otsikko avas meininkiä oleellisesti, sillä mestan olot eivät olleet paljon kohentuneet yli 50 Arguissa vietetyn vuoden aikana. Perillä odotti kuitenkin vain raivaamatonta skutsia sekä lähes viljelyskelvotonta maata
Talo oli Suomalaisen oopperan, sittemmin Kansallisoopperan käytössä vuosina 1918–1993 siirtyi Kansallisoopperalta Helsingin kulttuurikeskuksen ylläpitämäksi vierailuteatteriksi vuonna 1993 ja v. Alkuvuodet selviävät havainnollisesti Kreivitär Amalien draamakierroksella, jotka ovat monesti loppuunmyytyjä. Ohjelmistoon kuuluvat puheteatterin, tanssin ja musiikin huippuammattilaisten esitykset sekä festivaaliyhteistyö. Eeva Litmanen (oik.) ja Kirsi Ylijoki puhaltavat beigen värin elämästään. Vieläkin uuden vuoden turistit idästä kansoittavat usein katsomoa ja saavat tekstityksen äidinkielellään. Kuva: Matti Rajala Venäläisen varuskuntateatterin tarkoitus oli tarjota viihdykettä Helsingissä olleille venäläisille sotilaille ja virkamiehille. Aleksanterin teatterin perustajan, kreivi Nikolai Adlerbergin saksalaista puolisoa, kreivitär Amalieta esittävä Anastasia Trizna hurmaa vuodesta toiseen. 2005 alusta valtion Senaattikiinteistöjen omistukseen. RISTO KOLANEN STADIN SYKE STADIN PIENTEATTERIT 22 Vanha venäläinen teatteri runsaudensarvena Aleksanterin teatteri Bulevardin ja Albertinkadun kulmassa on sarjan vanhin eikä ole kovin pieni. Kestomenestykset jatkuvat Kodin Kuvalehden lukijoilta pyydettiin vuodenvaihteessa 2013 tarinoita omista äideistä ja tyttäristä. 20 TSILARI 1/2017 A leksanterin teatteri rakennettiin vuosina 1875–79. Venäläinen varuskuntateatteri on oopperaja balettivuosikymmenten jälkeen muuttunut tanssin ja musiikkiteatterin tärkeäksi areenaksi., jossa on paljon myös nuorisomusikaaleja ja vierailuja. Tarinoiden TsilariTaitto0117013.indd 20 27.1.2017 11.21