vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Bensikset ja huoltsikat Skvettamäessä Tsilari_1-14_17.indd 1 4.2.2014 13.06. Bensikset ja huoltsikat TSILARI 1/2014 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19
Täl flygaril on vissii päässy menovoda slyyttaa. 09-753 9299 Tsilari_1-14_17.indd 2 4.2.2014 13.06. Skulaa 0100 0700. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. kasta. On bulit pokat stailit taas saa niitä vaikka sovittaa vois nyyat rillit slumppaa Karhiksen nallekin funtsaa Stailit glasarit Stailit glasarit Stailit glasarit Stadin Slangin Stadin Slangin Stadin Slangin jengille jengille jengille -20 -20 -20 % % % rabatilla! rabatilla! rabatilla! KARHUPUISTON OPTIIKKA Agricolankatu 11, 00530 HELSINKI Puh. Me kyl tsörataan. Ei ne tonnii paina, mut ne bungaa sen...” Otsikko Tuomari Nurmion kappaleesta ”Tonnin sti. Foto on Kaivarista vuodelta 1950 ja Antti Miikkulaisen. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Si el lä M is sä Si nä ki n www.taksihelsinki.fi Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. at. + 0, 25 €/ 10 s + pv m . Tasan Stadin parhait. ”Klabbeissa on mulla tonnin sti. at” H in na t 1, 17 €/ pu h. Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri . (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii..
Foto Helsingin kaupunginmuseo. 10–13 24 Stadin klogut Juttua fiudeist ja huoltsikoist SISIS Tsilari_1-14_17.indd 3 4.2.2014 13.06. Foto on Kaivarista vuodelta 1950 ja Antti Miikkulaisen. TSILARI 1/2014 3 TALVISET TARINAT 8 SKVETTAMÄKEEN PITI PÄÄSTÄ – Kosti Koskela muistelee 18 STADILAINEN SKIMBAA – kertoo Kimmo Kivirinta 36 SLANGIJENGI TALLINNASSA – Rantsun runokronikka SNAKKAILUA 14 KILOISTA ASIAA – Tuohimaan fundeeraukset 22 DAISAREISTA – pamisee Palminen 31 MITEN EKI FÖDAS – Kauhasen klassikkopakina EKS MINNAA 15 TÖLIKAN KUNDI – on Jaska Koroma 16 VALLILAAN – muutti Harry Ifström 28 RÖÖPERISTÄ – skrivaa Jussi Karlsson STADI JA SLANGI 9 SUURI SLANGINKERUU ALKOI – slangiakatemia järkkäsi 26 YLIOPPILASTEATTERI – Risto Kolasen pienteatterisarjassa 34 HALLITUKSEN UUDET NAAMAT – esittäytyvät Tsilarin pluggaajille 37 SLANGIJENGIN REDU VALAMOON – varaa mestasi ajoissa! Täl flygaril on vissii päässy menovoda slyyttaa. VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 30 Sörkän friidun stooreja 38 Sautski 39 Häppikset Kannen kuva: Hertsikan skvettamäen avajaiset 24.1.1947
STADILAINEN ON YLPEE STADISTA, STADIN SLANGISTA JA IHMISISTÄ JOTKA TÄÄLLÄ ASUVAT Mut ei se niillä diivaile eikä rehentele. ”Kaljani, maljani, juon mä Stadin onneksi.” Stadi on paras mesta, mut: No joo, ei muut oo sen huonompii. Niille slangi on enemmän ku kieli, se on osa omaa itteesä. Siks sitä on turha ruveta vääntää tieteen, taiteen tai minkään ns. Älä vasikoi. SLANGI ON RENTOO, JA REILUU – VILLII JA VAPAATA Yes. sosiaalinen tilaus. POLVIEN MÄÄRÄ ON YKS HAILEE, TAI AINASKI MELKEEN Kaikki me stadilaiset ollaan junttien sukuu: Landelta tänne aikaisemmin tai myöhemmin vapaaehtoisesti tai pakotettuina tänne muuttaneiden jälkeläisii. Älä aukoo päätäs vääräs saumas. Stadilaiseks kasvetaan (sosiaalistutaan) ympäristön vaikutuksen alaisena. SLANGI ELÄÄ, JOS ON ELÄÄKSEEN Slangi ei kuole, jos jotkut sitä tarttee: puhuu sitä ja pystyy muuttaan slangii ajan mukaan. Älä ritsaa. 7. Monelle staralle vaan sen oma slangi on ”kunnon slangii”. Paljasjalkaisuus on yks hailee, no ainakin melkeen. EI KANDE LIIKAA YLEISTÄÄ, JOKAINEHA ON AINUTKERTANE Stadilainen on yksilö, täynnä piirteitä ja ominaisuuksia, joita kellään muulla ei ole. Niinku me stadilaiset: rentoo ja reiluu. STADIN SLANGIN KAI KEKSIKIN MUUTTAJAPERHEIDEN PENNUT Ne sitä ainaki eniten tartti, ne kun ei hurrii eikä venäjää – silloisia (valta) kulttuurien kieliä osannu eikä paljoo Suomen kirjakieltäkään, ku Stadis sillo puhuttiin. . Slangi pakenee lokerointeja. 9. 4. Se on nuorten alamaisten kapinaa kaikkee vanhaa ja vallasolevii vastaan. SLANGI ON MYÖS KAPINAA Se on kapinaa valtaapitävien ohjaamaa kirjakieltä vastaan, sen sääntöja ja normeja vastaan. Kulmien kundin kymmenen käskyy Lentonäytös Edisassa vuonna 1950 1. Älä tee oharii. Älä mee ilman lojarii rosiksee. Eipä oo mikään ihme, et ne ei tykkää, ku slangi muuttuu. KETÄ IDENTITEETISTÄÄN LUOPUS. Kuka ei kotipaikkaansa tai -kieltään syvästi kunnioittaisi ja rakastais! EI KETÄÄ SYNNY STADILAISEKS Eikä sitä äidinmaidostakaan ime. 6. EDDU JANZON Tsilari_1-14_17.indd 4 4.2.2014 13.06. 2. Älä väännä sätkää blosikses. Älä futaa kragikses. 8. SLANGISTA EI OO JOKA LÄHTÖÖN Slangi synty viime vuossadan alussa katujen kundien ja friidujen tarpeisiin, sille oli ns. korkeekulttuurin juttuihi. Älä skrabaa toisen muijaa. Kymmenen teesiä Stadista ERKKI JOHANNES KAUHANEN 4 TSILARI 1/2014 SNADIT 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Foto Antti Miikkulainen. 10. 5. 3. Mut mitään tukee, vaalimista tai holhousta ei käytössäoleva slangi juurikaan kaipaa: sen pitää tulla toimeen omillaan. Älä dokaa spittaa raagigsena. Sil ei oo mitään (tai paljoakaan) välii, missä on ekan parkaissunsa ilmoille päästänyt. Älä jätä skriitaa pystyy
Se on hyvä. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen puh. Silloin kaikki on tarkkana ja tsiigaa, onko kulmat ja nurkat kondiksessa. Muistoilla ja muistelmilla rakennetaan maailmaa. Me rakastetaan Stadia. Muistoista kasvaa kritiikki. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Kuutar puh. Stadi on meidän tyttöystävämme, meidän ikuinen gimmafrendimme. Tsilari-lehti välittää lukijoille kritiikkiä ja parannusehdotuksia Stadin parhaaksi. 040-767 4212 vo@mimino.fi Raija Tervomaa puh. Tsilari_1-14_17.indd 5 4.2.2014 13.06. LEDARI PEMU TSILARI 1/2014 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh. Tsilarin toimituksen uuden vuoden lupaus on tsiigata ja lysnata entistä tarkemmin, että stadin dirigat, byrokraatit, poliitikot ja koko stadissa budjaava jengi diggaa Stadia, rakastaa Stadia, että dirigat tekee päätöksiä tunteella, rakkaudesta Stadia kohtaan ja että myös stadilaiset kohtelee Stadia rakkaudella, niin kuin gimmafrendiä kohdellaan. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä Puh. Tsilari on myös mukana väittelyissä siitä, mikä on parasta Stadille. Tsilari on Aikakauslehtien Liiton jäsenjulkaisu. Se on tärkeä asia. Niin meidänkin pitää funtsia. Me rakastamme New Yorkia! Me tsempataan sen puolesta. Jos niin ei tapahdu, ja Tsilari honaa, että Stadia kohdellaan väärin, niin buldoggi tarttuu heti hihaan. Ja keskustelu on muutenkin kliffaa. Tsilari-lehti on hyvä mesta tsempata Stadin puolesta. Lehden päätoimittaja vastasi kaupungin bamtsikoille: ”Me tsymffataan ja kritisoidaan New Yorkin kaupungin johtoa ja dirigoita, ei siis itse stadia, me diggataan stadia. Kannattaa minnaa vanha biisi: Ennen oli miehet rautaa ja laivat oli puuta… Jos jengi diggaa stadia, niin silloin jokainen steedaa Stadin nurkkia. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Arno Soisalo arno.soisalo@pp.inet.fi Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Heidän mielestään lehti tsymffas aivan liikaa kaupunkia. Jokainen voi kritisoida, tehdä ehdotuksia , mennä valtuustoon lysnaamaan, mitä poliitikot funtsaa, tai skrivaa snadin preivin valtuutetuille tai mennä itse politiikkaan mekkeen tai järkkää snadi mielenosoitus Senaatintorille tai Erottajalla. Tsilariin skrivataan paljon muisteloja. TYTTÖYSTÄVÄNI STADI N ew Yorkin kaupungin dirigat haukkuivat jossain vaiheessa New Yorkerlehteä. Sivistynyt demokraattinen keskustelu on aina flaidista parempi vaihtoehto ja tuloksiakin syntyy. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Se on valmis ehdottamaan kauneusleikkauksia tai kauneudenhoitoa gimmafrendilleen, Stadille. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Silloin ei tule tehtyä tyhmiä päätöksiä, ei ainakaan niin paljon kuin muuten tulisi. . Silläkin uhalla, että siitä tulisi joukkoflaidis. Nyt niin kuin aina! Siksi dirigoitten kantsii lesaa historiaa ja muistelmia. Parhaat muistot antavat eniten. Siks me käydään kuin buldoggi hihaan, jos kaupunkia kohdellaan huonosti. Se oli hyvin sanottu ja hyvin funtsittu. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Me vahditaan, että kaupunkia kohdellaan hyvin. Menneisyys kritisoi nykyisyyttä ja nykyisyydessä valitettavasti tehdään paljon vääriä päätöksiä. Me diggataan Stadia. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19
Helsingissä on lukuisia kotikaupunkimme ja maamme pääkaupungin asiaa ajavia yhdistyksiä, seuroja ja klubeja. Esitys videoitiin ja vietiin YouTubeen, jossa se keräsi parissa päivässä yli 6000 katsojaa. Vavahdin, et kundi ei tosiaan ollu saanu menestystään ilmaseks tai iisisti. . Niillä on jokaisella oma, arvokas historiansa, josta ponnistaa, profiilinsa, jota näyttää, tonttinsa, jossa temmeltää. PEKKA KURVINEN BAMIS pekka.kurvinen@elmio.fi PUH. Sillon me oli saatu vieraaksemme Rööperin kingi Tom Sjöberg, jonka stoori keräs Kaisun raflan taas pullolleen lysnaajia. Tavoitteenamme on vireänä ajassa elävä, yhteiskunnan ja kotiseutumme muutoksiin avoimen ennakkoluulottomasti valmis kielellinen identiteetti. Samoin kun se aitous, ku Tom muisteli edesmennyttä hyvää frendiään, ni sen silmäkulma kostu ja ääni väris. Kundi vastas tyynen rauhallisesti: ”Yks ainoo asia ratkasee. Sit sukelsin viime kevään Slangitreffeille. Mieleeni nous lähiaikojen sadoista mööteistämme muutama. Tsennasin ja bonjasin, et botnel on meidän juuret – arvot ja oman ainutlaatuisuutemme arvostus. HALLITUS Puheenjohtaja Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Varapuheenjohtaja Marjatta Salminen merjette.salminen @gmail.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. 6 TSILARI 1/2014 MEIDÄN JENGI S tadin Kundi 2012 Esko Salminen lesas Jouluevankeliumin slangiks täpötäyden Paavalintsyrkan Snygeimmissä Joulubiiseissä neljäntenä adventtina. 09-774 1041 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Stadin Slangin juuret ovat Kirstarin Jengin, Työläisäitipatsastoimikunnan, Valkan, Sörkan, Rööperin kujien, porttikongien ja kellarien kätköissä, niiden karuudesta kumpuavissa eletyissä kokemuksissa ja kertomuksissa. Suurimpana vihollisenamme ovat juuriemme unohtaminen, terämme tylsistyminen, elitismi. Uskomaton stoori muistutti, et mikään ei o mahdotonta, kun vaan on aito, vilpitön halu pinnistellä ja ku uskoo itteensä. Yksikään noista kolmesta kundista ei o saanu asemaansa ilmaseks, jokaisen on pitäny polvistua, nöyrtyä ja tehdä sitkeesti duunii – mut ennen kaikkea olla ittelleen rehellinen. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Juska Teittinen puh. Mitä vaan ja kelle tahansa tekee, sille pitää olla rehellinen. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Jesper von Hertzen: puh. Joku froogas Tompalta, kuinka se oli kaiken kokemansa klaarannu edelleen ilmeisen hyväkuntosena sekä sielullisesti et ruumiillisesti. Olin saanut Stadin päivänä 2012 Espan lavalla tehtäväkseni julkistaa vuoden Stadin Kundin, Esko Salmisen. Pysähdyin taas kerran funtsimaan, et mikä Stadin Slangi ry:ssä vetää jengii puoleensa ku kärpäspaperi siipiveikkoja. 0500 561 652 BAMIKSEN LÖÖPPI www.stadinslangi.fi Tsilari_1-14_17.indd 6 4.2.2014 13.06. 0500 505 054 jesper.hertzen@hbl.fi Riitta Rannikko puh. Silinterija kukkahattuisten herrojen ja rouvien hivelevän käytöksen silkkisukkakerhoksi Stadin Slangi ry ei taivu. Meillä on jotain aitoa ja ainutlaatuista, josta on syytä olla ylpeä, jota vaalia ja josta ennen kaikkea ponnistaa tulevaisuuteen. Meidän ei tarvitse hävetä lähtökohtiamme eikä haalistua tasapäisten, hajuttomien ja mauttomien kuppikuntien tasolle. Slangijengimme on oikealla tiellään sillon, ku me uskalletaan tunnistaa ja tunnustaa rehellisesti itsemme, ilman pienintäkään itsetehostuksen tarvetta tai tekopyhyyttä, vahvuuksissamme ja heikkouksissamme. 040 769 3941 juska.teittinen@gmail.com Kari Varvikko puh. 050 368 3246 riitta.rannikko @kolumbus.fi Lasse Solman puh. Nää kolme juttuu kirkasti taas mulle uskomattoman Jengimme syvimmän olemuksen. 0400 447 507 kari.varvikko@eepinen.net Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Sillon entinen vankilankundi ja nykynen lääketieteen tohtori, huippukirurgi Christer Lybäck vyörytti täydelle salille nuoruuden kovien kokemusten värittämän voitollisen uransa. Päätin muistelureduni tän vuoden ekoille Slangitreffeille. Feikkaajat ja flöittaajat ei kauan juhli: stadilainen tsennaa toisensa – ja jengi putsaa itse itsensä. Polku oli ollu täynnä vaikeuksia, koettelemuksia, kärsimyksiäkin. Meidän jengin hima on Stadi ja kieli Stadin Slangi. Niissä elää sydämensivistys, jota ei kuorruta pinnallinen lukeneisuus tai salonkileijonan sulavuus. Tein himaläksyni huolellisesti ja perehdyin Eskon taustoihin Krunikan lapsuudesta nykypäivään. Muulla ei oo väliä.” Osu ja uppos, uskottavasti, ilman pienintäkään flöittii. Pidetään niistä kiinni – pystypäin, nöyrinä, mutta nöyristelemättä
Glaiduu aikaa, glaiduu aikaa: elämää me kybäl elettiin. Vaikka puhe ja liike kävivät vaikeiksi, sosiaalinen ja reilu kaveri solmi loppuun asti uusia tuttavuuksia ja löysi ystäviä. Hän budjasi varhaislapsuutensa Kalliossa Hämeentie 36:ssa eli Canyonin byggassa. Jo siinä vaiheessa Eki oli täysillä heittäytynyt slangimieheksi. Kova ja tarkka syöttäjä Koris oli skroden kundin harrastus jo skoleaikoina. Slangin tietopankki Eki Kauhanen toimi vuodesta 1983 Kansan Uutisten toimitussihteerinä ja graafikkona, kunnes Parkinsonin tauti sysäsi hänet sairauseläkkeelle vuonna 2002. Hän hyväksyi sen, että kieli oli yksilöllistä ja muuttui ajassa. TSILARI 1/2014 7 S langikirjailija, toimittaja Erkki Johannes Kauhanen kuoli pitkän sairauden uuvuttamana kotonaan Sörkassa 19.12.2013. Nopean ja nasevan toimittajan puoleen käännyttiin jatkuvasti slanginnosten suhteen. Eki oli tutkijan otteella haastatellut kymmeniä juurevia slangiukkoja, mutta samalla hän seurasi poikkeuksellisella mielenkiinnolla myös nuoremman polven tyylinäytteitä ja tunnusti diggaavansa mm. Rakkaus Stadiin ja slangiin välittyy kautta linjan: Stadi, Stadini mun. Tukena oli elämänkumppani Pia – parisuhde kesti molempien vaikeat sairastumiset. Pelit jatkuivat Visassa ja sitten Jyryssä täsmälääkityksen avulla viimeiseen syksyyn asti. Niinpä kevätlaulu ’Jo joutui armas aika’ sai Ekin kynästä nimen ’Jo pukkas glaiduu aikaa’. Eki Kauhanen kuvasi skloddiaikojaan kymmenissä slangipakinoissa. Ekin reviiriä oli Kallio, mutta hän oli nauhureineen ja sanelukoneineen tuttu näky kaikissa slangiin liittyvissä tapahtumissa. Eki loi yhdistykselle nettisivut, uudisti Tsilarin formaatin vuoden 2002 alusta ja taittoi lehteä useita vuosia. Monet hänen stygeistään kuvasivat heikko-osaisia rohkeista ja kriittisistä näkökulmista. Kauhanen loi vuonna 1998 tyhjästä valtavaksi paisuneen tietopankin slangi.net, josta löytää kaikkea mahdollista Stadin slangiin liittyvää: artikkeleita, tekstija ääninäytteitä, yhteystietoja ja myös suomi–slangi-sanakirjan. rap-artisti Steen1:n tuotoksia. Faija oli sähkömies Pentti Kauhanen, joka nousi SKDL:n listoilta kaupunginvaltuustoon ja -hallitukseen. Slangin monitoimimies on poissa ERKKI JOHANNES KAUHANEN (1952–2013) STADILAINEN MIKKO SEPPÄLÄ JA APUA SOIVAT USEAT EKIN KAVERIT Tsilari_1-14_17.indd 7 4.2.2014 13.06. Stadilaisuuskin asettui laajempaan kotiseuturakkauden kontekstiin: ”Onnee ei kande sun tsögaa, se staijaa sun sydämessä ja siinä snygissä mestassa missä sä satuit budjaan ja födaan.” Eki toteutti taiteellista puoltaan skrivaamalla slangiksi kaksi CD-levyllistä laulutekstejä, joissa yhdistyivät rosoinen underground-henki, nostalgisuus ja omakohtaiset kipupisteet. Omassa slangissaan Eki yhdisteli suvereenisti uutta ja vanhaa. Kun Eki lokakuussa 2012 juhli kuusikymppisiä kantamestassaan Oivassa, Stadin Slangi stikkasi hänelle Suomen Kotiseutuliiton kultaisen ansiomerkin pyyteettömästä duunista slangin hyväksi. Pelikaverit todistavat sosiaalisesta pelaajalaadusta: ”tositarkkoja (kovia) syöttöjä tuli aina, vaikka Ekillä olisi ollut mahikset komeiden kolmoskaariensa upottamiseenkin”. Samalla Eki oli itse monen slanginharrastajan oppi-isä. . Toimittajan ammattitaito ja koko slangikentän hahmottamiskyky takasivat hänelle monipuolisen roolin slangikirjailijana, käytännön järjestelijänä ja slangin asiantuntijana. Hän saattoi luovan asiantuntijan varmuudella itsekin johtaa uusia slangi-ilmaisuja, kuten ’molnis’ – ’pilvinen sää’. Perhe muutti Koskelaan, ja Eki kävi Ogelin yhteiskoulun valmistuen ylioppilaaksi 1972. Sivustolla on ollut viidentoista vuoden ajan keskimäärin 30 000 kävijää vuodessa; näillä näkymin ylläpito siirtyy Stadin Slangi ry:lle. ”Hullun vuoden” 1968 siivittämä oppilaskunta-aktivisti meni pluggaamaan valtiotieteitä ja ryhtyi toimittajaksi. Suhteessaan slangiin Eki oli joustava ja avarakatseinen. Eki Kauhanen kuului myös Stadin Slangi ry:n keskeisiin duunareihin. Kun täältä kerran häippäsen, paljaat klabbini mun viimesen kerran oikasen. Eki oli prenikasta otettu ja muisteli, miten hänen faijansakin oli aikoinaan saanut Helsinki-mitskun
Mutta ei siihen tuhraantunut aikaa kuin neljä minsaa enemmän kuin Finlandiaan. Liito on päätä huimaava ja kestää neljä viisi sekuntia. Paras liitoni siellä oli 45 metriä. Olin niin mäenlaskun lumoissa, että ilmoitin eräänä päivänä olevani sairas ja jäin töistä pois päästäkseni skvettamäkeen. Herttoniemen skvettamäki talvella 1949–1950. Vuosi on 1955. Herttikassa oli buli hydda Sitten siirryimme Herttikaan, jossa oli jo sen verran buli hydda, että vähän funtsattiin, uskaltaako tuonne kiivetä. Talvella oli kliffaa Pikkukundina liitelin ajatuksissa linnun lailla. Kävin myös Hyvinkäällä, Keravalla. Setäni tosin kysyi, mitä sinä teet niillä minuuteilla, jotka hiihdät nopeammin kuin toiset kaverit. Olin nauttinut talvisesta luonnosta riittävästi. 8 TSILARI 1/2014 STADIN HYDDAT KOSTI KOSKELA A suimme Lauttiksessa, myöhemmin Krunikassa, joten oli siinä suksien roudausta. Herttoniemen mäki oli hyvä ja helppo hypätä. Viikonloppuisin hiihdin murtsikaa, ja kävin mm. Tsilari_1-14_17.indd 8 4.2.2014 13.06. Kun päätös kypsyi, hankittiin mäkiskimpat. Sukseni olivat 2,4 metriä pitkät ja kymmenen senttiä leveät ja painavaa hickorya. kolme kertaa hiihtämässä Finlandiahiihdon, 75 kilometriä. Tein kyllä tunnit takaisin, ei sen puoleen. Kerran sain idean kokeilla 90 kilsan Pirkan hiihtoa, huh huh. Mutta eihän liitämistä maassa tehdä. Kosti testaamassa Hyvinkään hyddaa, Aila kannustaa. Kun olin aikamies, sukseni saivat kunniakkaan lopun: katkaisin ne käsin ja poltin ne. Skrinnausta ja murtsikaa Kävin päivittäisten hyppyjen lisäksi iltaisin kiertämässä Kaisaniemen 400 metrin rataa pikaluistimilla. . Ymmärrän hyvin nykyisiä nuoria, kun he liitelevät runsaat 200 metriä. Sain tietenkin varoituksen. Olimme aloittaneet Käpylän mäestä, jossa oli melko snadi hydda, jossa trekkani oli 14,5 metriä. Kärähdin kuitenkin, sillä isälläni sattui olemaan asiaa minulle eikä minua löytynyt mistään. Helsingin kaupunginmuseo
Mutta informaatioteknologia ja kansainvälistyminen ovat tuoneet rutkasti uutta sanastoa. Skolet on täpinöissä ja tutkijat kans Dosentti Terhi Ainiala on duunissa Helsingin yliopistolla suomen kielen yliopistonlehtorina. huhtikuuta. Mukaan on valittu aiempien näyttöjen perusteella tai muuten mielenkiintosina Norssi, Viikin Norssi, Aleksis Kiven ja Alppilan skolet, ja sit Helsingin yhteislyseo ja Tehtaanpuiston skole ku staijaa nykyään Kondekas ja Vuokis. Slangijengi tsennaa Terhin Stadin mestat -näyttelystä ja muistakin yhteistyökuvioista slangintutkimuksen grand old manin, professori Heikki Paunosen ja Stadin Slangi ry:n kanssa. Kiinnostavaa on myös nähdä, miten hyvin vanhemman slangin kerrostuma on pitänyt pintansa. Terhin oppilas, suomen kielen stuidu Jenni Neuvonen on kotoisin Vantaalta. Kyselyssä teinit saa skrivaa slangisynonyymejä suomen kielen sanoille. Tutkijat diggaa just niitten juttui. Kakkossarjaan saa osallistuu kaikista Stadin ja sen liepeiden skoleista, myös lukioista ja amiksisista. Suomen murteista he valitsivat slangin. Ykkössarjaan osallistuu kuuden eri skolen ysiluokkalaiset. – Odotan muutamaa sataa vastaajaa. Hän on sosio-onomasti eli puhekielisten paikannimien tutkija. Keruuseen liittyy skaba ja skabassa on kaks eri sarjaa. Se täs slanginkeruussa just on nastaa, et siinä pärjää sellaset snadisti raffimmat friidut ja kundit, ku ei välttämättä muuten pääse skolessa pätee. päivään asti. Siinä ajassa maailma on muuttunut ja Stadikin – entä slangi. Tsilari raportoi slanginkeruun vaiheista ja lopputuloksista seuraavissa numeroissa. – Sen aiheena on julkisten liikennevälineiden nimitykset Stadin slangissa kautta aikojen. Terhi Ainiala ja Jenni Neuvonen. Terhi, mitä odotat keruun tuloksilta. päivänä ja jatkui helmikuun 9. Jenni kävi tammikuun alussa Viikin Norssissa bamlaamassa slangista ja slangikisasta. Ne julkistetaan 9. Uskon, että saamme paljon vierasta sanastoa, uutta slangia. Slangiakatemian aloite Stadin Slangi gryndas keväällä 2013 slangiakatemia-nimisen jaoston, ku ideoi heti kärkeen slanginkeruun ja yleisöluennot, jotka toteutetaan Kesäyliopiston kanssa toukokuussa. TSILARI 1/2014 9 STADIN SLANGI MIKKO SEPPÄLÄ E dellisestä yhtä bulista slangin samlauksesta on kulunu jo 25 vuotta. Suuri osa sanoista on samoja kuin 80-luvun kyselyssä. Hänen pappansa bamlas slangia, ja sitä kautta Jennikin kiinnostui tästä kielimuodosta. Ku mestojen kansanomaisia nimityksiä oli landelta jo samlattu ihan tarpeeks, Ainiala kekkas tsiigaa miten tää ilmiö näky stadeissa ja ajautu sitä kautta slangintutkijaks. Bulin slanginsamlauksen ovat suunnitelleet slangintutkijat Heka Paunonen ja Terhi Ainiala sekä Helsingin yhteislyseon äikänmaikka Minna Harmanen. Suuri slangikeruu käynnistyi Stadin Slangi ry:n ja slangintutkijoiden yhdessä järkkäämä suuri slanginkeruu käynnistyi tammikuun 9. Ja tietysti se, miten eri kielten vaikutus näkyy Helsingin uudessa slangissa ja onko siinä alueellisia eroja. Maikka oli snakannu penskoille, et skrivatkaa noi fraasit paprulle ja osallistukaa slangiskabaan – siit voi vinnaa fyrkkaaki. Nyt vuorossa on iso G eli gradu. . Tsilari haastatteli tammikuussa Helsingin yliopistolla kahta keruun järjestäjistä, Terhi Ainialaa ja Jenni Neuvosta. Tsilari_1-14_17.indd 9 4.2.2014 13.07. Yks äikänmaikka oli kuulemma törmännyt käytävällä slangipitoista nokkapokkaa pitäviin kundeihin, ku oli jo alottelemassa turpakäräjiä. Foto Mikko Seppälä. Maikatki oli täpinöissä. Jenni on duunannu alusta asti vapaavalintaiset harjoitustehtävänsä nimenomaan slangista. Raggarit oli oitis slyytannu kragingin ja alkanu funtsii, mitä ärräpäitä sitä äsken olikaa tullu päästeltyä. Käytätkö uuden keruun aineistoa. Palkinnot on hynää ja ne kustantaa Stadin Slangi ry. Tää on mukana oleville iha kunniaasia olla messissä. Lista on pitkä ja siinä on – luonnollisesti – myös alapään juttuja. – Kyllä vain
Pari vuotta myöhemmin Kimde sai kesisduunin siitä Essolta. Kun Kimde oli ekaa päivää hommissa, se moglas sitä putkiaitaa pumppujen edessä. Tekee ihan mieli sliibaa, kun dallaa siitä ohi. 10 TSILARI 1/2014 G amla Esson bensis Manskulla, ihan siinä Sipoon tsyrkan kupeessa. Jengiä oli ympärillä kun Ruotsi-maaottelussa. Me ei kuitenkaan saatu mustaa öögaa, oltiin sen verran nopeita ja snadeja. Mä budjasin sen vieressä 1951–2005, mä tsennasin hörnit. Fotossa Linnankoskentien kulma. Me pikkukundit oltiin tietysti paikalla, kun lakkovahdit alkoi trillaa nurin paria bilikaa pumppujen vierestä. Me oltiin kundien kanssa menossa tsimmaan Uimastadikalle. Nykyisin siinä on galsa asema. Tsilari_1-14_17.indd 10 4.2.2014 13.07. Niitä sai viiskytluvulla Cafeteriasta, siitä Toivonkadun handelin vierestä. Ne shingras Manskulle täyttä laukkaa niinku John Waynen länkkäreissä ja bjuudas pamppua jokaiselle. Manskun Esso yleislakon aikaan 1956. Sitten Kimde sai ekan tilin ja se kuittaili meille, kun se lähti tsöbaan hodareita. Tietysti meidän täytyi brassailla litski ja kun oli kuuma päivä me skiiattiin tyyliin: Onks snygiä moglaa haalareissa, me mennään ainakin Tsimmikselle, Jora uhkas dyykkaa kympistä. . Vuonna 1956 yleislakko iski päälle, mutta Streng ei slyytannu myyntiä – skragishan siitä tuli. Sitten Sallinkadulta ridas parikymmentä ratsuskoudea parijonossa. Helsingin kaupunginmuseo. Bamarit kniibas jokaista, joka hollille sattui. Sen faija Pave tsennas Strengin. Etenkin kun muistaa, kuinka dyykattiin sen roskiksista öljypurkkeja – klipattiin niistä irti logoja: Castrol, Mobiloil ja mitä niitä nyt oli. Me luudattiin Kimden kanssa seassa, vaikka ilmassa oli stydisti kavioita ja nokialaista. HUOLTSIKAT HEKA MÄKINEN Manskun Esso Ilmassa oli stydisti kavioita ja nokialaista – bamarit kniibas jokaista, joka hollille sattu. Kun faija tsöbas 1954 meille Ryppypeppu-Renaultin, niin siellähän me aina tankattiin ja bytskattiin öljyt
TSILARI 1/2014 11 F udut tuli dokaamisest duunipaikalla Ei alkanu tän kundin duunielämä kovin ruusuisesti, Snadisti täytyy kuitenkin selittää tän stoorin taustoi. HUOLTSIKAT ZEIMO Letkunjatkona Kurvissa Kundit on lähettäny duunispettareit ekoist duunimestoist Tsilariin ja diivaillu ku ne on kaveerannu dirikoitten kans ja kuinka ne on klaarannu kaikki hommat. Seuraavan liksan saatuani sanoi se Eloranta että nyt on sitten tarjottava porukalle sarvet. Hämeentietä Kurvin kohdalla 1957. Ammis oli just sluutannu ja kesis alkoi. Todelliset syylliset saa harvoin ansionsa mukaan. Duunikavereina mulla oli mua muutaman vuoden vanhempi Pena ja sit yli seitenkymppinen kubbe, jonka nimi muistaakseni oli Eloranta. Mun duunit käsitti asiakaspalvelun mittarikentällä ja rengastyöt ja tietysti kaikenlaisen siivouksen, jota muut ei viitsinyt tehdä. Faija oli pakertanu mulle kesäduunimestan Hämiksellä Kurvin kupeessa olleelta Esson huotsikalta. Mullakin on ekast duunimestast kaikkii snygei muistoi, mut mä en saanu spettarii. Skoude pyysi rauhallisesti duunaa letkun takaisin mittarin pidikkeeseen ja sano, et mennäänpäs sisälle snadisti bamlaamaan. . Sarvista se alkoi Parasta ekassa oikeassa duunissa oli tietenkin liksa, vaikkei se mikään huippuliksa ollutkaan. Eloranta löi tyttöä suoraan tauluun, mutta onneksi se pääsi karkuun kun Pena pidätteli raivoavaa kubbea. Fyllaanhan siitä tultiin, vaikka sen brenkun dokaaminen oli ainakin mulle tosi vaikeeta. Tsilari_1-14_17.indd 11 4.2.2014 13.07. Siellä Eloranta lähes sammumispisteessä ja verisenä rönötti kassapöydällä ja yritti laskea päivän kassaa ja Pena toljotteli muuten vaan kännisen näköisenä. Sitten frysasin loppupäivän ja voin huonosti. Mun mielestä se duuni oli kaikin puolin kliffaa ja siinä näki kaikenlaisii tyyppejä. Ekan liksan saatuani ostin litran jätskipakkauksen ja söin sen kaikki yhdellä kerralla. Eloranta soitti tutulle lestinheittäjälle ja tilasi pari flindaa kuminaviinaa, joka oli kuminalla tosi pahan makuiseksi sotkettua pöytistä. Koska minä olin kuitenkin vähiten fyllassa, menin reippaasti palvelemaan mittarikentälle ajanutta poliisiautoa. Mä sain fudut. Siihen aikaan letkunjatkon tehtäviin kuului tankkauksen lisäksi fönareitten pesu, nestemäärien tarkastus ja usein myös rengaspaineiden tarkastus ja renkaiden täyttö. Oli ammattiautoilijoita jotka lähes poikkeuksetta oli todella mukavia ja reiluja. Fyllanen Eloranta päätti, et sen piti päästä bylsimään sitä friidua ja rupes raahaamaan sitä huoltohallin puolelle. Mulle kaadettiin peltiseen mukiin aika tuhti annos ja kaverit ottivat huikat suoraan flindasta. Se tsennas sen huoltsikan dirikan, Åbergin Edan, joka otti mut sitte kesän ajaks ”letkun jatkoksi”. Jotenkin tuntuu siltä, että oikeus toimii vielä tänäkin päivänä samoilla periaatteilla. No, poliisit käskivät sulkea aseman ja skulas Edan paikalle. Pahoinpidelty friidu kosti ja meni skulaamaan skoudet paikalle. Sitten oli niitä AK:n koppalakeissa diivailevia tärkeilijöitä, joita ei millään osannut palvella kyllin nopeasti ja laadukkaasti. Daami pani raivokkaasti hanttiin ja siinä kähinässä Elorannan poskeen tuli aikamoinen ventti. Sen mielest oikeudenmukaisena ratkaisuna Pena ja minä saatiin fudut ja Eloranta, joka oli kaiken aiheuttanut, sai pitää duuninsa. Kaikenlaisii tyyppejä näki Elettiin vuotta 1956 ja Urkki oli just valittu Suomen pressaks. Fyllanen Eloranta päätti, et sen piti päästä bylsimään sitä friidua ja rupes raahaamaan sitä huoltohallin puolelle. Tosi fitti kyylä. En tarkalleen tiennyt, mistä oli kysymys, mutta pakkohan kavereitten vaatimuksiin oli suostua. Iltaisin huoltiksella kävi usein notkumassa ja bamlailemassa kulmien lestinheittäjiä ja viihdyttäjinä leipäänsä ansaitsevia friiduja. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Illan mittaan asemalla tuli yks ihan kliffa tuttu friidu bamlailemaan ja aikaansa kuluttamaan
Tarinan loppu on hieman surullinen. Ei lähtenyt taxi. Sanoin taxille, että pannaan tankit täytetään ja lähdetään lenkille, ja hävinnyt maksaa bensat. Siinä oli vain pari pumppua sekä pieni koppi, jossa saattoi oleilla ja talvella lämmitellä. Vanha hiekka tie oli hyvin mäkinen. Kun auto lopulta pysähtyi, oli ajettu vapaalla 3,2 kilometriä. – Älähän innostu, 16–17 litraa riittää, vastasin, ja näin kinasimme. Chevrolet Impala –65, jolla Kosti ajeli kymmenen vuotta – ei ruostunut. Erään ison mäen päällä heitin vaihteen vapaalle ja annoin auton rullata. Autoni oli Cadillac vuosimallia 1936, limusiini, suora kasi, 130 hevosvoimaa, painoi kaksi ja puoli tonnia. – Liekö se lajissaan Suomen ennätys. BILIKAT KOSTI KOSKELA P ohjoisrannassa vastapäätä Liisanpuistoa sijaitsi snadi Shell-bensis. Tsilari_1-14_17.indd 12 4.2.2014 13.07. Fiude on Cadillac –36, seitsemänhenkinen ja 130-heppainen V8-moottorilla varustettu limusiini, joka painoi kaksi ja puoli tonnia. Käytin tätä Heinosen bensistä vakituisesti, kun asuin sadan metrin päässä. Auto makasi katollaan Lapinmäen paloaseman luona. Kun auto lopulta pysähtyi, oli ajettu 3,2 kilometriä. Vain rekisterikilpi AD-28 väikkyi ja syöpyi mieleeni. Vapaalla rullattiin Toisen kerran olimme matkalla Jyväskylään. 12 TSILARI 1/2014 Suora kasi Cadillac Kosti Koskela muistelee vuoden –36 Cadillacin limusiiniaan, jonka hän sai 1955 häälahjaksi faijaltaan. Rengasrikko on tosiasia. Välillä se oli jo vähällä pysähtyä, mutta meno vain jatkui ja jatkui. Ei lähtenyt taksi lenkille Olin kerran tankkaamassa, kun eräs taxi ajoi siihen ja ryhtyi vinoilemaan, että montako kymmentä litraa tarvit sataselle. . Kostin faija antoi tämän bilikan pojalleen häälahjaksi vuonna 1955
Mutsin duunikavereita oli Viinipuron Oiva ja Arpeliuksen Antti. Paikkaa tarjottiin vuokralle eri öljy-yhtiöille. Huoltsikassa oli dösille rasvamontut ja söövis skulas. TSILARI 1/2014 13 T silarissa 6/2013 ollut stoori ”Bensaa suonissa” sai mut tsiikaamaan Shellin stooreja huoltsikoista. Sen kylkeen varattiin tila myös huoltamolle. Katosi yksi funkkis. Shellin huoltsika bygattiin 1936 ja purettiin 70-luvulla. Huoltohallit vetivät 12 busaa samalla kerralla pesuun, serviceen tai muuhun remppaan. Kun stadi meinas kerätä lisää hynaa vuokralla, mutta vuokrasopimus oli vain yhden kuukauden irtisanomisajalla olisi ollut dorkaa pistää fyrkkaa aseman kunnostamiseen, kun bisneskin oli jäänyt vain busien varaan. Mutsi oli kassassa ja kundit tankkas menovodaa. Turun kasarmin alueelle. . Harva huoltsika yltää näihin lukuihin tänäänkään. Tsilari_1-14_20.indd 13 6.2.2014 13.49. Vuodet kuluivat ja käännekohta tuli 1971 kun muilta bikolta kuin busilta kiellettiin skujaaminen alueella näin vain busat saattoivat tsöbata menovettä. . Motskarikundi on luultavasti Antti Arpelius. Näin jäi ainoaksi hommaksi lopettaa menovodan ja servisen blisaaminen bilikoille ja busille. Salomoninkadun Shell-asema sai alkunsa kun: Helsingin kaupunki päätti vuonna 1935 rakentaa uuden linja-autoaseman entiselle ns. Fotossa mutsilla on Shellin duunikaapu. Reijolankadun Guld, nykyinen Mäkkäri, edustaa samaa byggastailia. Purkamisehdon toteuttaminen aloitettiin 5.7.1973. Krigussa huoltsika vaurioitui pommituksissa, mutta se bykattiin uudelleen ja vielä 1951 siihen bykattiin lisää ja kalut nykyaikaistettiin. Raikka Hesari 13 Mutsi duunissa huoltsikalla Kampin Shellistä HUOLTSIKAT T silarissa 6/2013 oli Kimmo Pälikön maalaus vanhasta linja-autoasemasta 1974. Stadin vuokrasopimuksissa oleva normaali lauseke ”alue luovutettava kaupungille tasattuna ja rojut vek vietynä”. Näin jäi historiaan ehkä Suomen vanhin ja tunnetuin huoltsika. Qvarnberg Kampin kundi Fotot Näkinkenkä 4/1973. M. Sen jälkeen asema blisasi 6–7 miljoonaa litraa menovodaa vuodessa – enemmän kuin mikään muu huoltsika koko härmässä. Shell finnas tämän kisan ja ja bykatusta huoltsikasta tuli koko maan myyntimäärältään sbulein huoltsika. Mutsi oli duunissa kuvassa näkyvässä Shellin huoltsikassa 60-luvulla
Naistenlehtien ”Rantakuntoon”-jutut kertoo epäsuorasti, et sä et voi mennä biitsille noine selluliitteines. Vuodenvaihtees funtsasin, et ottaisin kunnon rykäsyn ja heivaisin sekä jouluettä muut läskit veks ens kesään mennessä. Iltaisin on vaikeeta saada unen päästä kiinni, ja sit jos tsiigaa myöhään jotai Criminal Mindseja nii näkee painajaisia. Ku tähän viel lisätään tipaton tammikuu, onki kasassa kunnon masosetti. Watch me! Mä oon aina ollu rantakuosis, joko bulimmas tai snadimmas, mut kupletin juoni on siinä, et mä MEEN sinne. Kunto on noussu huimasti, mut paino laskenu madellen. Mua joskus kiusattii ja haukuttii läskiks, mut sit ku olin vetäny kiusaajii daijuu, ni kummasti se loppu. BIITSIKONDIKSEEN! Tsilari_1-14_17.indd 14 4.2.2014 13.07. Onks XLmallitkaan oikeesti läskejä. Kukin ylipainonen tykönään voi kuiteski päättää olla näkyvä ja aktiivinen, koska silleen vaan saadaan perille se viesti et me ollaan ihan yhtä välkkyjä ja yhteiskuntakelposia ku muutki. Mistä sit tulee tää nykykäsitys et lihava on ihmisenä jotenki huonompi. Ja miks varsinki Amerikassa näkee ihan epätoivosen sairaan lihavia ihmisiä. Joululäskit pitää bantata veks, ku kevät ja kesä lähestyy. Lihavaa ihmistä pidettii henkisiltä ominaisuuksiltaa ihan samanlaisena ku muita. Kokemuksesta tiedän, et ehkä jo huomenna humpsahtaa! Mä olin jo skidinä ylipainone, aina skolen kipusiskon ja jumppamaikkojen silmätikkuna. Tosin täs viime vuosina oon joutunu tsiigaan totuutta silmiin ja ottaan terveysnäkökohdat huomioon. Sit vaan oikeelle fotarille ja snygi otos nettii! Tsemppiä! . Ai en vai. Foto pitää aina liittää joka paikkaan, ja valitettavasti sen annetaan myös vaikuttaa päätöksiin. Miks lihava saattaa jäädä himaan nysvään ihan siks ettei kehtaa lähtee ulos, kun kokee olevansa kokonaisuudessaan huono. En taho minkään tyypin diabetesta enkä aivotai muita infarkteja. Mun motiivi tän ikäsenä ei enää oo ensisijasesti ulkonäkö (kyl se silti tulee tiukasti kakkosena) vaan terveys: mun luottolekuri latas sellaset infot et meitsi nöyrty. 14 TSILARI 1/2014 K aikis itteensä arvostavis aviiseis on oltava jutskaa laihduttamisesta, etenki näin jugelin jälkeen. FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA Ku tähän viel lisätään tipaton tammikuu, onki kasassa kunnon masosetti. Noit aikoi muistelles tulee mielee, et vaik lihavuutta dissattii sillonki, sitä ei liitetty esmes laiskuuteen, tyhmyyteen tai huonoon itsekuriin, kuten nykysin. Meidän ympäristö syytää koko ajan massiivisesti visuaalista viestiä, jonka lähde on yhä useemmin jokin globaali massamedia. Yrityksen puutteest mua ei voinu syyttää aiemminkaa, sillä oon käyny punttiksella ja peeteellä (Personal Trainer) jo kaks ja puol vuotta. Muuten mä uneksin nykyään viiden ruokalajin illallisista juomineen… Ainakin öisin ja unelmissaan saa safkata ja dokata just niinku lystää! Aamul on kliffa herätä siihen tietosuuteen, et on taas pysyny kuosissa ja voi hyvin omatunnoin astua vaa’alle. Joka jaana voi sitä paitsi pitää nastoi kledjui ja meikata. Tässä siis skribailen vararavinnon jytistessä aivosoluihini. Muistan jonkun amerikkalaisen kerran kommentoineen Kaurismäki-leffoja seuraavasti: ”Miks niissä kaikki näyttelijät on niin rumia?” No haloo! Vois myös kysyä, miks amerikkalaisissa leffoissa kaikki – paitsi tyhmät, nössöt ja roistot – on epänormaalin kauniita. Verenpaine on jopa 20 pykälää alempi, olo liiankin pirtee. Se ei joka aamu kyl oo niin kiltti, nytki se on jumittanu jo kolme päivää vaikken oo lipsunu. Suomalaiset on ehkä piirun juurevampia, mut esmes työhönottomarkkinoita on jo pitkään vaivannu pärstäja kroppakertoimen vaikutus. Oon skruudannu – tai oikeemmin dokannu – niit ny runsaan viikon, ja täytyy sanoo, et kroppa sai kunnon shokin ja vuodattaa vararavintojaan peliin ihan kiukulla. Paitsi jumpas ja urheilus, mä pärjäsin skoles hienosti, ja mul oli myös paljo hyvii kavereita sekä skolepitskul et himaympyröis. Onks tavote niin kaukana et voi sit vaan antaa periks. Se on kuulemma terveellistä, mut hitaus ottaa pattiin! Heti kaikki veks nyt! Tsöbasin sit laihikseen tarkotettui pussikeittoja. Onks leffojen, musavideoiden tai sitcomien sankarit IKINÄ läskejä
Seinän takana oli Hokin maitohandeli. Jos sanon, että tämä on elämäni suurin kulttuuriteko, niin voiko tällä edes vähän diivailla. Lisäks kartsalla oli joku epäkesko viemärin kansi ja se sano klonk klonk aina fiuden etupyörien ja sitten viel takapyörien ajettua tän tun kannen yli. Tuhkat tsilari roudas tuhkalodjuun ja yks vanha starbu ja san yhtä vanha heppa kävi aina välillä tyhjentämässä sen tuhkalodjun. Joka arkiaamu oli hirvee kolina ku maitokuski pyöritti tonkat sisään handeliin. Meklun kulmassa oli Hokin sekatavarakauppa josta sai mm. TSILARI 1/2014 15 MYRSKYTUULI MEKLULLA E ilen yks vanhimmista kafruistani, Ari, hommas mut Stadin Slangiseuraan. Myyjät oli parskii äijiä. Meklu oli meluisa ja vilkas kartsa. Toisella puolella Meklua oli kahvila-konditoria Mignon. Meklu, Mechelininkatu, Sammonkatu olivat mun hörnit. Se on nyt landella, seinällä, kunniapaikalla. . Ikävä kyllä Minkka teki hallitun konkan 10 vuotta sitten. Ilmarinkadun kulmassa oli Maanviljelijäin handeli, josta mutsi slumppas Marskin snäkkärii ja stroolille döfaavii Pariisin leipii. Mutsi kyl pamlas, et pahinta oli ku kaheksikon skuru käänty Meklulta Caloniuksenkadulle ja vonkas. Päivällä Majakan siniset, tylppänokkaset bedfordit skuffas koksii hiilisatamasta. Sit oli Liukon kondittoori, jos oli ihan prinsessa döfis. Tämä kahvila oli tiettävästi Stadin vanhin samalla nimellä toiminut yritys. Tsufe jauhettiin myllyssä ja aina lopussa myyjä kopautti tseballa, et mylly oli varmaan tyhjä. Tunsin joteskin tämän paikan vikan yrittäjän ja sain slumpattua kympillä Minkan ovaalin, lasisen kyltin. Lisäks sieltä sai slumpata kaasumittaripoletteja, jotka pantiin mittariin. Siitä eteenpäin Mekluu oli Karjakunnan lihahandeli. Me skloddit ei oikein jänätty mennä niiden lähelle. Muistan et joka torstai saatiin jopa lämmintä vodaa hanasta ja ei frysannu talvella. KOROMA JASKA KOROMA Maanviljelijäin handelista mutsi slumppas Marskin snäkkärii ja stroolille döfaavii Pariisin leipii. Gustafsonin kolonialvaaruaffäär, kesti ihan snadisti aikaa oppii se nimi po svenska, siirtomaakauppa. Siellä ei tullu paljoo notkuttuu. En nyt tässä ala enempää hempeileen, mut on ku ois taas himaan palannu. Asuin neljävuotiaasta lähtien Sammonkadun ja Meklun kulmassa. Tuttu nuoruuden kieli. Ja voi taas veistettiin lastuina voipaprulle. Siellä braijattiin kundien kanssa kaikkee nastaa. Jos dallas vaika sata metrii tän kartsan reunoja, pysty iisisti blokkaan ämpärillisen koksii, jota oli pudonnu bilikan lavalta. Ihme etten oo aikasemmin funtsannu tätä. Yölläkin ne ulvo ihme joikuu, johon kai sit tottu kuitenkin. Sit vielä jääsaksilla bulit kimpaleet jäätä, ettei mölkkis ja greda happanis. Mölkkis ostettiin kannulla ja gredda sai mitan tai pikkumitan tai sit oli Atlanttaa tai Tarmoketta flindoissa. Meidänki pitskulle tuotiin pari kuormaa koksii parin kuukauden välein. Me skloddit ku nähtiin tää humma, huudettiin, et yippee Myrskytuuli, ku Pekkos Billillä oli sellanen ratsu. Minkan puolella Mekluu oli C. Mekluu pitkin skujas myös tsirratki ku ne tsöras klesoja Mariaan. Meidän perhe asu Sammonkatu kasissa, ekassa kerroksessa. Niil oli musta lippis, valkonen lekurin rotsi, ihan veressä ja kumistiflat. Mutsin oli pakko slumppaa yhtä Pauligin tsufee ku siinä paketissa oli bilikan kuvii, joita me kundin dilkattiin. Tsilari_1-14_17.indd 15 4.2.2014 13.07. A. karkkii
Muistan kuinka kaverit katsoivat suu auki, aivan kuin eivät olisi sellaista koskaan nähneet. Riemun kiljahdukset alhaalla olivat palkitsevia. Sieltä näkyi oikealla lähes koko Vanhankaupungin lahti ja Kyläsaaren ranta. Olin edellisenä kesänä täyttänyt kaksitoistaja sisareni kahdeksan vuotta. Koko Suomi pysähtyi. Grünberg. Olin jälleen joutunut uuteen, outoon ympäristöön vailla kavereita. Muistan hyvin kuinka äiti murisi, että kaikesta sitä pitää ruveta riehumaan. Sitä he yrittivät lumipalloilla heittämällä saada alas. Keskimmäisen talon keskimmäisen rapun toisessa kerroksessa sijaitsi hellahuoneemme. Kangasalantielle Vallilaan muutimme siis maaliskuussa 1956, joka oli kuuluisa SAK:n yleislakkokevät. Kaukana vasemmalla, Velodromin takana siinsivät Käpylän ja Itä Pasilan metsät. Olin sadat kerrat tehnyt tätä samaa, kerätessäni räkätin munia ja poikasia. Ensimmäiset pälvet olivat tulleet esiin, mutta lunta oli maassa vielä aikalailla. Nyt minä saatoin tarjota apuani ja osoittaa Kultarannan metsissä opettelemani kiipeilytaidon. Alhaalla oli Vallilan siirtolapuutarha-alue ja viljelypalstat. Kuva C. Pääsinpä lopulta ensimmäiselle oksalle ja ryhdyin hivuttamaan itseäni oksan päässä olevaa havutupsua kohti. Tsilari_1-14_17.indd 16 4.2.2014 13.07. Rinteessä ja mäen päällä paljon suuria sileäkylkisiä mäntyjä ja tämä puu jossa nuoli nyt kiikkui, oli yksi niistä. Männyssä oli ainakin neljä metriä oksatonta runkoa, jonka ympärille kiersin käteni ja jalkani ja aloin kivuta ylös. Helsingin Kaupunginmuseo. Lopulta lakko kesti ”vain” kolmisen viikkoa. Kletraamalla kaveriksi Kolme poikaa oli siinä rinteellä omatekoisten jousipyssyjensä kanssa puuhailemassa. Yksinhuoltajalla oli pelko rahansaannin loppumisesta ja leivän riittämisestä. Heiltä oli yksi, suurella vaivalla vuoleskeltu nuoli jäänyt korkealle ison männyn oksalle kiikkumaan. T alojemme takana olevan jyrkänteen laelta, jossa on nyt Sammatintien suuret kahdeksankerroksiset kivitalot, aukesi avara panoraama Kumpulan laakson suuntaan. Oksa alkoi keinua ja tärähdellä ja nuoli tipahti ennen kuin olin päässyt edes perille. Kangasalantie 13-19 sisäpiha vuonna 1959. Eikä äitini mihinkään liittoihin edes kuulunut. Silloin ei ollut lakkoavustuksia muilla kuin ehkä joillakin hädänalaisilla. Puusta alas liukuessani ihailevat ja kunnioittavat katseet sinetöivät tulevan ystävyytemme. Miljöö johon asetuimme, oli kolmekymmenluvulla rakennettu korttelin kokoinen puutaloyhteisö, joka oli tarkoitettu työväestön 16 TSILARI 1/2014 EKS MINNAA HARRY IFSTRÖM Vallilaan Kevät oli jo hyvällä alulla kun Vallilaan muutimme. Aloin etsiskellä jotain tekemistä itselleni
Foto Harry Ifström. Tällä korttelilla oli napakka ja vähän ivaileva nimi ”Punakuntsit”. Niille ei oikein kukaan pystynyt mitään, niitä vain oli. Meriläisen Jorma sisarensa kanssa. Olivathan ne muistini mukaan mielestämme hiukan enemmän luksusta, kun niissä oli sitä rappausta pelkän laudan asemesta. . Takana tulee potkulaudalla Pekkarisen Eki. Kortteli sijaitsi Kangasalantien, Karstulantien, Somerontien ja Anjalantien rajaamalla alueella. Vasemmalla oleva pipopää on Lindquistin Olle. Punakuntseilla kärsittiin jonkin verran öiseen aikaan tapahtuvista ”Punatakkien” hyökkäyksistä. TSILARI 1/2014 17 asuntopulaa helpottamaan. Nimi oli osuva ainakin kahdessa mielessä; nimittäin Sammatintien puoleiset talot oli maalattu punamullalla ja se toinen viittaus oli muuten vain luonteva. Siellä kärsittiin jonkin verran öiseen aikaan tapahtuvista ”Punatakkien” hyökkäyksistä. Talot olivat hirsirunkoisia ja vuorattu pystylaudoituksella ulkoa. Kaikissa kaksi kerrosta. Muistini mukaan taloja kaikkiaan oli peräti kymmenen. Kolme rappukäytävää kadunvarren taloissa ja pihalla poikittain olevissa kaksi rappua. Jorma ja Eki Sammatintien takaisella rinteellä jousipyssyn nuolia värkkäämässä. Yhdessä kämpässä kun pöllytettiin DDT:tä, niin kohta siirtyivät naapuriin, ja kun vaara oli ohi, tulivat takaisin. Hattulantie oli puhekielellä ”Hattis” tai ”Tsubuvägen” ja Karstulantien eli ”Karstiksen” taloja sanottiin myös ”Rapatuiksi”, koska niiden hirsirunkoisten talojen ulkopinta oli laastilla rapattu. ”Punakuntsien” sisäpihalta keväällä 1956. Foto Harry Ifström. Purema jätti ihoon punertavan kutiavan paukaman, jota sitten yritimme häpeillen koulussa peitellä. Tsilari_1-14_17.indd 17 4.2.2014 13.07. Mutta kyllä niitä täälläkin riitti. Samantapaiset puutalokorttelit oli myös Hattulantien ja Somerontien välissä, sekä Karstulantien ja Rautalammintien puolella. Kirjoitus on katkelma Harry Ifströmin laajasta, toistaiseksi julkaisemattomasta muistelmateoksesta ”Kultarannasta Hermannin helmeen” (2012). Foto Harry Ifström. Nyt on kyllä mainittava että tässä suhteessa Punakuntsit eivät pärjänneet läheskään Jääkärinkadun murjuille. Taustalla Vallilanlaakso ja Toukolaa
Tiedäks miks. Ne oli ihan nyyat ja samoin skimbat, kerran skimbatut. Tsiigasin karttaa ja valitsin Pitkäkosken Vantaalla, ku se on ihan tässä reservaatin laitamilla ja ku mä kerran budjaan Myrtsis. Monelt meni identiteetti vähä sekasi. Stadilaiset asu heinähattujen kans samas reservaatis. Gutaa oli se, ett ne mahtu fiudee inee. Tää kaikki taas johtu siit, ett böndet muutti Stadii, ku niil ei ollu duunii enää siel landel. Saat varmaan selvänki siit, vaik ootki asunnu aika kauan siel Oulus. No vuokrakämppiä slumpattii niille. Skrivasin ihan puhekielel sen, ett vanha style tulis sulleki mielee. Monet dokas ja Stadin itäosissa varsinki oli ongelmii. Sielt pääsee skimbaamaa stadiin aika kliffasti. Ongelmat oli samat ku inkkareil reservaatis. Ne oli sillo niitä varakkaampii. Etsin kaapista sopivat spögat. Monet myi skutsinsa ja tuli fyrkat fikkas Stadii byggalle duunii ja köbas sitte ittellee mestan, mis budjaa. Ei näin funtsaa ku tosi stadilainen, sellanen, jol on itsetunto kohdallaa. No, eihä meitä stadilaisii tietenkää siirretty niiku inkkareita, mut sit jälkeepäi kuitenki vähä tuntu siltä. Köyhemmät pantii reservaattii. Päätin mennä skimbaamaa. 18 TSILARI 1/2013 Stadin kundi skimbaa Lewikset klabbis Howdy Broidi! Kirjotin tällasen stoorin sulle pakkaspäivän kunniaks. Varsinki sillo alus tuntu siltä, ku ei ollu handeleit lähel eikä mitää palveluit. Vanhoi verkkareit ei ollu käsil, joten puin hieman snadit dongarit ja kassiin panin uudet skimbausklobot. Joo, se johtuu siitä, että silloin kuuskytluvullaha monet meist ihan aidoist stadilaisist siirrettii Vantaalle budjaamaa ihan niiku inkkarit aikonaa. Ku stadilaisii siirrettii reservaatteihi Jos hiffasit, käytin sanaa reservaatti. Ne oli aika snadit verrattuna vanhoihi murtsikoihi ja kapeetki. Ei kato ollu Stadissa mestaa, mihin olis nuoren parin fyrkat riittäny eikä saannu asuntolainaakaa, niiku nykyää saa melkein KIMMO KIVIRANTA STADILAINEN Välil on aika ryysis, nii ettei meinaa sopii ladulle! Foto Kimmo Kiviranta. Jengi oli vähän sellast juuretonta. Lue ja soittele, ku bonjasit. O li satanu snögee. Ne halus kaikkee kliffaa, mitä Stadi bjuudas. Tsilari_1-14_17.indd 18 4.2.2014 13.07
Emmäkä mikää laiha oo, mut ei mull läskii oo muual ku tos mahan kohdal. Normaalimittanen kundi enkä paina sataakaan.Välimatka lyheni varmaa nopeesti. Mä muistan hyvin noi entiset skimbasankarit. Oli se aika kliffaa vielä sillo. . Funtsasin, et viisainta on mennä heti ohi, ettei sille tu stressii siit, et mä roikun sen kannoil. Piru vie, meinasin sanoo, ett pitkii potkui, niinku jotkut landelaiset Turus bamlaa. Sielt tarttuu aina jotain dorkaa boltsii, niiku esimerkiks ”Näillä mennää, Älähän hötkyile” tai ”Ja eiku syömää!” Tuomiojaki sano eduskunnassa, ettei kannata hötkyillä. Saattana, sehän oli saman matkan päässä edellee. Lykin tasasel hurjaa faartii ja sitte se hiffas vissii, että tuun ihan hirveetä kyytiä ja se alko nousta mäkee ylös. Vasen oikee vasen oikee vasen oikee ja sauvoill päinvastases tahdis. Ja se on sentään intelligentti kundi. Siäl ne diivaa niil kuteill ja stondaa sitte keskel mäkee joskus ihan dorkan vaarallisis mestois ottamas suulist eikä ne osaa edes laskee. Tommosii tyyppejä on nois laskettelukeskuksis vaikka kuinka. Oli sen verran kuitenki pakkast, ett hengitys vähä höyrys. Ku pääsin siihen juurelle, se oli jo päällä. Olin siinäki pirun kova jätkä sillo kundina niiku täs hiihdoski. Se oli tiaisparvi. Se ykski oli ihan hirveen näkönen karju, se Jersey Joe Walcott. Mistähä tollasii sanoja niiku meikä tulee mun päähä. Se stondas siinä kehäs, mitä nyt vähän käveli vastustajaa päi ja veti niit lärvii. Etäisyys oli viiskytmetrii. Ihan Suomen kärkikaartia jivessä. Oli aika hienon näköst. Nehä jää muiden jalkoihi. Tollanen tytönlyllerö, vähän plösö, ei kato Stadin kundin menoo kauan kestä ja aloin lykkii vimmattuu tasatahtii sen perää. Se ei hiffannu mua. Se veteli tosi hienosti sillo joskus vuorotahtii ja pitkiä potkuja. Varmaa opittu jostain landelta tai teeveest joltain Kinnuselt. Kävi ne joskus Stadissaki ihan rohkeesti, kun tääl skimbattii kilpaa Eltsus sillo joskus. Ei se varmaa enää oo ihan yhtä hienoo. Jotai snadei fågeleit flygas siin skutsis. En tiedä, mitä jengii se oli. Mul on sellanen snadi pokkari ja se kulkee hyvin fikkas. TSILARI 1/2014 19 froogaamatta. Glasarit öögas huurtu ja niitäki piti kuivata. Kaikkee dorkaa tarttuu boltsiin Sitte olinki jo Niskalan kääntömestall ja päätin jatkaa Paloheinään sitä skutsin reunaa. Käytii Tepikassa, Blunkalla (sil on vieläkin tanssikoulu, siis sil Åke Blomqvistilla) ja Niemisel ja sitte joraamas Kulttiksel, Polil ja Lintsil kesäsin ja mones muuski mestas ja skabaamas jopa landel Kouvolas kerran. Ei me varmaa snadeina kundeina Norssis tiedetty sellasii sanoja edes olevan. Eihä se osannu edes skimbaa. Tiätsä mitä se tarkottaa. Kyl mäki joraan vielä. Snögee oli satanu aika kliffasti ja mä funtsin, ett olis pitänny ottaa digikamera messii. Nyt se onnistuki aika hyvin, enkä menny kertaakaa perseelle niiku eilen. Ei mummuute olis tarvinnu stondaa siin keskel mäkee. Vähän selkää näin kaukana ja sit se hävis. Se on sellanen handicapskaba. Snadi alamäki anto kliffasti vauhtii enkä kaatunu vaan stondasin pystys, niiku vanhat starbot vaa osaa. Eihän mulla mitää hoppuu ollu. Nykyää meit tosi kovii jätkii on aika vähä. Latu laski snadisti ja hiffasin yhen giltsin skimbaavan siel vähän matkan pääs. Mä oon muute voittanu siinki lajis mitaleit. Skistarskabois Svenskis. Farkut on ihan jees ja varsinkin, jos ne on Lewikset tai Leet. Snadina kundina vähä skagasin, ku No, eihä meitä stadilaisii tietenkää siirretty niiku inkkareita, mut sit jälkeepäi kuitenki vähä tuntu siltä. Sata metrii oli matkaa. Olikoha se oikassu jossai nii, etten hiffannu. Painoin taas niiku Anttolan isäntä tai se yks, joka voitti kultaa jenkeissä Squaw Valleyssä viidelkympil, vaik lähti numerol yks. Kaiken lisäks siihe välii oli tullu jostai joku vanha starbo, oikee leija. No antaa mennä, funtsin, ku on kerran noin pakko on ruveta skabaamaa. Äkkii rupes tuntuu siltä, ett annan Jernbergin mennä ja jäin tsiigaa maisemii. Nostin vähä öögaa ja välimatkaa oli vielä snadisti. Ne oli kaikki landelt, mut silti ihan kunnon kundeja. Mie butjaan Pukinmäjes. Äkkii hiffasin Jäärnperin stondaamas snadin mäen alla eikä etäisyyt ollu ku sata metrii. No sit ku mä pääsin sinne ylös, nii se gubbe oli menny. Rupes tuntuu jo siltä, ett meikä vähä rupee lämpiää. Vaihdoin nyt Mäntyrannan styleen. Aika hyvä startti Pääsin ladulle aika hyvin ja hiffasin heti kirittäjän siinä lähellä. Aloin painaa perässä niiku Hakulinen aikoinaan sen hurri-Jernbergin kannas. Noi kaikenmaailman toimittajat ja siteeraajat radios, niiku se yks nainen, nimee en viitti sanoo, ei ollenkaa tiedä, mitä se oikeesti meinaa. Kaikilla niillä muilla oli jonkinlaiset skimbauskledjut niskassa, mut aito stadin kundi ei o nii tarkka tollasest. Ne on yleensä herrasmiehii. Niille toimittajille vois kertoo, et tanssiminen tarkottaa siis sitä, et kovat kundit ei tanssi nyrkkeilykehäs vaan iskee siitä tolpiltaa niiku Rocky Marcianovainaa. Oli se kova jäbä seki. Kyl ne sielllä ihmetteli, ku stadilaiset jives. Skimbaaminen alko tuntuu makeelt. Jäärnperi oli menny ja aloin survoo latuu eteenpäi. Ristiaskelin nousin ylöspäin ainaki parikytmetrii, niiku metsän nuori puuma, mut sitte hokasin taas komeet maisemat. Ei mua viäl sentää väsyttäny. Kovat kundit ei tanssi Saattana! Olenkohan saanut jo gubben kiinni. Älä vaa sellasii funtsi. Kyl kovat jätkätki joraa parketilla daamin kans. Mä päätin ottaa sen kii. Se oli kuitenki ny himass niiku usein sillo, ku sitä tarvii. Rumat ne kledjuil brassaa. Kalevi Hämäläinen. Tsilari_1-14_20.indd 19 6.2.2014 13.45. Muute! Sellanen leffakin oli ku Kovat kundit ei tanssi. Siis tulin reservaatin reunamille ja tsiigasin jengii, joka siellä stondas parkkimestan liepeil ja aloin duunaa pläägii klabbii ja sitte skimboja. No joka tapaukses mä skimbasin ku viimest päivää ja sitte tsiigasin, etten aja böönan päälle. Mul oli aika hyvä vehkeet sillo ja komeet kledjutki; sellaset siniset strech-housut, jois oli snadit raidat ja punanen laskettelurotsi. Tsiigasin latuu ja oikeel skutsi vilis öögas, ku mä painoin hurjaa faartii niiku Haku Veikko. Ketäs niitä olikaa: Storkki ja Ulla, Allu, Mara, Reiska, Lasse ja Allan, Meude ja sen broidi, pikku-Jussi ja vaikka ketä. Koht ei stadin kundi osaa edes kunnon slangii, vaa sotkee siihe kaikennäköst skeidaa, niiku se yks, joka sano, ett mää oon palajasjalakaanen statilainen ja hyvin männöö. Eiks sellaset o jossai vaaras ku ne lähtee treenaamatta skimbaamaa
Saatanan sukset ku ne lipsu. Keskity nyt tähä, että saat ton ukon kiinni, komensin itteeni. 20 TSILARI 1/2014 tsiigasin sen fotoo Hesarista. Noil muil näytti olevan. Tsiigasin, onko gubbe jo ohitettavis. Tsilari_1-14_17.indd 20 4.2.2014 13.07. Latu oli hyvässä kunnossa, mutta voitelu ei ollu ihan kohdallaa. Käännyin takasin. Joku vanhempi donna Snadi alamäki anto kliffasti vauhtii enkä kaatunu vaan stondasin pystys, niiku vanhat starbot vaa osaa. Näit matseja näytettii leffois. Kaikkein kovin. Motivaatio koetuksella Sitte hiffasin, et mähän oon skimbaamas. Se oli älykäs kundi. Tässä olen minä itte jo kolmannen kerran skimboilla. Mun ikäneki. Se friidu oli edellee sadan metrin pääs. Ihan tavallisiiki ihmisii skimbaa siel seass, muit tässäki fotos on noita kovempii menijöitä tulos takana. Matkaa oli mennyt taas kilometri ja olin saanut kiinni sitä ainaki puolet eli kakskytviis metrii. Se delas sit myömemmi, ku sen flygge putos jossai, ku oli kova blosis ja stikkas snögee. Funtsaa, et siel on kesäl jotai elukoita niis aitauksis, lehmii ja lampaita ainaki. Se osas tanssii kehäs tosi hyvin. Se tanssi siks, että se oli kliffan näköst. Snyge laskettelurotsi sopii vielä päälle! Foto Kimmo Kiviranta. Siinä asennos on vaikee matsata ja sit yleensä laskettii luku kymmenee ja matsi oli ohi. Foto Kimmo Kiviranta. Kyl mä olisin ne molemmat kiinni saannu, mut sitte mä päätin katsoo vähän taas kaunist landee, kun aika harvoin täällä oon hiihdelly. Se Rocky ei tanssinu niiku Cassius Clay. Sanoin ittelleni, ett anna palaa nyt Kimmo ja panin pökköä pesään. Meni viel kilometri ja olin enää kymmenen metrin päässä ukosta. Kädet meni niiku mull nyt justii ja klabbit niiku mun skimbat täs snöges, vasen oikee vasen oikee ja pirun nopeesti kuin mullaki nyt ja sitte vastustaja katteli kehän valaisimii. En ainakaa kahteekymmenee vuotee. Se sano ittekki, et tanssii ku perhonen ja pistää ku ampiainen. Toi Cassius on nykyisin Muhammad Ali ja se on kyl kaikkien aikojan paras boksari, pugilisti tai nyrkkeilijä, kuinka vaan haluut sanoo. Sitä oli kliffa tsiigaa, ku se pani niitä kauheit karjuja kuten sitä Listonii lättyy ihan kuinka lystäs. Sehän on muuten ihan landee se Niskala. Rocky oli sluggeri ja tosi kova jätkä. Mult hävis vähä motivaatio. Ei se tanssinu siks, ett se olis skagannu. Jotenki nii se vissii oli. Helppooha niiden on ku ei lipsu