LUKIJAT KERTOVAT
SYYSKUU · 2010 4 90 SKUU 2010· 4,90
TOSI
ELÄMÄÄ Unelmahäistä alkoi KOTIHELVETTI
JULMA VAIMO:
Eristin mieheni
aipaan sinua, K
R AK AS ANOPPI
KOSTOKSI ÄIDILLENI
Pärjäsin elämässä
ÄIDIN KATKERA LÄKSY:
äiti ei voi olla kaveri
Pitkän etsinnän tulos:
MUSTASUKKAINEN VAIMO
ajoi miehensä syliini
LÖYSIN ONNEN ELÄMÄÄNI
ennen kuolemaa
VIIMEINEN TOIVOMUS
Näiden konkreettisten asioiden lisäksi on olemassa paljon näkymättömiä asioita, joita ilman ei myöskään voi elää, ainakaan ihan täyspainoisesti. Itse uskon, että unelmilla on tärkeä osuus monessa muussakin bisneksessä. Myös unelmilla on yllättävän suuri vaikutus meidän ihmisten elämään. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi ruoka, juoma, lepo, jonkinlainen asuinsija ja vaikkapa raha, jolla pystyy hankkimaan monenlaista elämiselle välttämätöntä. Tällaisia unelmia kannattaa pysähtyä miettimään tarkemmin. Unelmillamme on joka tapauksessa merkitystä elämäämme, ehkä suurempi kuin olemme ymmärtäneetkään, joten kannattaa joskus pysähtyä miettimään: mikä on sinun rakkain unelmasi.
3. Toiset unelmat ovat vahvempia, pyörivät päässä vuodesta toiseen. Unelmaa onnesta ja menestyksestä. Antavat voimaa ja lohduttavat. Unelmoimisessa ei ole mitään pahaa. Unelmien voima
TOSI
TÄSSÄ NUMEROSSA
Kaipaan sinua RAKAS ANOPPI ...................................4 Namusetä sai HÄPEÄMÄÄN NAISEUTTANI .................8 Unelmahäistä alkoi KOTIHELVETTI ...................................10 HOROSKOOPPI ..................................16 Mustasukkainen vaimo ajoi MIEHENSÄ SYLIINI ............................18 Pitkän etsinnän tulos: LÖYSIN ONNEN ELÄMÄÄNI .............24 Pärjäsin elämässäni KOSTOKSI ÄIDILLENI .......................30 TOIVE ENNEN KUOLEMAA...............36 POIKANI ONNETTOMUUS toi elämääni aidon onnen ....................38 VAMMAINEN NAINEN salarakkaana .......................................44 KRISTINA VASTAA ..............................47 ÄIDIN KATKERA LÄKSY: Äiti ei voi olla kaveri ..........................48 VOITONHIMO sai esiin pahimman puoleni .................54 JUTTUTUPA ........................................57 Setäni, RUUMIINRYÖSTÄJÄ ...........................58 MINUN RUNONI ..................................65 Yritin erottaa MIEHENI IRTI LÄHEISISTÄÄN ..........66 KUOLEMAN kolme kosketusta ................................72
ELÄMÄÄ
E
lämässä on asioita, jotka ovat välttämättömiä elämälle. Lottoaminenhan perustuu puhtaasti onneen eikä voitonmahdollisuuksia voi hyvällä tahdollakaan pitää erityisen hyvinä, mutta sillä ei ole merkitystä, kun se tärkein toteutuu: voi unelmoida voitosta. On olemassa rahapeliyrityksiä, joiden toiminta-ajatus perustuu siihen, että he muuttavat ihmisten unelmoinnin rahaksi. Jotkut unelmat ovat kevyitä kangastuksia, jotka unohtuvat yhtä nopeasti kuin ovat päähän tulleetkin. Olisiko juuri nyt se hetki, jolloin unelman toteuttaminen on ajankohtaista vai olisiko jokin toinen ajankohta parempi. Aina kun ostamme jotain sellaista, mitä emme välttämättä tarvitse, ostamme palan unelmaa. Sellaisia asioita on esimerkiksi rakkaus tai sosiaaliset kontaktit. Päinvastoin, unelmista voi saada voimaa tilanteissa, jotka muuten voisivat tuntua voittamattomilta. Vai, onko sittenkin niin, että tuon unelman on tarkoituskin jäädä vain antamaan voimaa elämään -- ettei sen ole tarkoituskaan toteutua. Jäisikö elämä jotenkin vajaaksi, jos se unelma jäisi vain haaveeksi. Mietitäänpä esimerkiksi lottoamista. Kosmetiikkateollisuus, vaateteollisuus, miksei autoteollisuuskin myyvät konkreettisten tuotteiden lisäksi meille myös unelmia. Pitäisikö tämä unelma yrittää toteuttaa. Ja ajatuksiahan ne unelmatkin ovat. Joku on sanonut, että ajatuksemme muovaavat kohtalomme
Anoppi oli ollut tukeni ja turvani monissa elämäni vaikeissa tilanteissa. Tunsin oloni hirvittävän yksinäiseksi ja itseni pieneksi ja avuttomaksi. Kului noin vartin verran, kun mieheni puhelin soi. Aluksi olin vierastanut viinaan menevää anoppiani, sitten olin oppinut ymmärtämään häntä, kunnioittamaan ja rakastamaan. Kesti kymmenisen vuotta ennen kuin lopulta oma elämänkokemukseni riitti anopin ymmärtämiseen. Eihän se voinut olla totta! Meidänhän piti lähteä anopin kanssa ostamaan kesäkukkia parvekkeelle... Kysyin häneltä huolestuneena, mitä on tapahtunut. nsimmäisen kerran tapasin anoppini neljännesvuosisataa sitten, joulun alla. Aika ajoin anopille maistui alkoholi hyvin ja tuon piirteen takia häntä pitkään vierastin, ensitapaaminen kun oli melkoinen shokki. Maailman kultaisin anoppi, paras ystäväni oli poissa... Kului hetkinen mieheni tuli ulos kylpyhuoneesta. Hetken aikaa mies katsoi ulos ikkunasta ennen kuin vastasi, että muori ja miehensä ovat kuolleet. Enkä ikinä voi unohtaa, millaista tukea anopiltani sain, kun odotin lastani maaten useamman kuukauden sairaalassa hirvittävä pelko seuranani. Hymähdin ja ajattelin, että tuohan on kuin jostakin elokuvasta vähän niin kuin viesti, että joku on kuollut yöllä. En kuullut, mitä mieheni puhui puhelimeen. Lapseni
mummi on kuollut. En voinut käsittää... Taisin kuvitelmilleni vähän tuhahtaakin. Vein puhelimen miehelleni kylppäriin. Anoppini oli lähetetty nelivuotiaana sotalapseksi Ruotsiin ja kun hän pian sodan jälkeen palasi takai-
E. Ketään yhtä läheistä ihmistä en ollut ikinä menettänyt. Kysyin mieheltäni, miten se on voinut tapahtua. Nyt kaipaus seuraa kaikkialle.
O
li toukokuinen, kiireetön ja rauhallinen sunnuntaiaamu. Vilkaisin läheisellä hyllyllä näkyvää herätyskelloa, joka näytti pysähtyneen yöllä kymmentä vaille kaksi. Mielessäni olivat vilahtaneet jo kaiken maailman mahdolliset sairaskohtaukset, murhat, pahoinpitelyt, mutta että tulipalo... Minun surutyöni:
kaipaan sinua, rakas anoppi
Anoppini hautajaisissa tuntui siltä, että maahan haudattiin iso pala myös omaa elämääni. Mies puuhasteli kylpyhuoneessa. Oli ollut tarkoitus lähteä anopin kanssa ostamaan parvekkeelle kesäkukkia eräältä puutarhalta, mutta mistään muusta ei ollut puhetta. Yhtäkkiä ällistyin, sillä vaikka kello oli yöllä pysähtynyt, siitä lähti edelleen tikittävä ääni ja tarkemman tarkastelun jälkeen huomasin, että sekuntiviisari liikkui, mutta takaperin. Otin puhelimen ja kun katsoin, kuka soittaa, ihmettelin, että ei meillä miehen veljen kanssa ollut sovittu siksi sunnun4
taiksi mitään yhteistä ohjelmaa. Nyt en oikein tiennyt, miten olisin 7-vuotiaalle tyttärelleni asian kertonut. Käteni alkoivat täristä, polvet notkahtivat ja otin tukea keittiön pöydästä. Mummi jumaloi tytärtämme, läheiseksi näiden kahden suhde oli muodostunut jo aivan lapsemme vauva-aikana. Nyt olin jo aivan varma, että kyseessä oli jonkin huonon kauhuelokuvan tehoste. Anoppi oli monesti ollut lapsenvahtina, kun pikkuisella oli korvatulehduksia ja itse jouduin menemään töihin. Hän oli kasvoiltaan valkoinen kuin lakana ja niin totinen, että arvasin jonkin olevan pielessä. Olin keittänyt aamukahvin ja asettunut lempinojatuoliini nautiskelemaan hiljalleen heräilevän pienen perheeni aamutouhuista. Tukkihumalainen, vieras naisihminen roikkui kaulassani ja itki hysteerisenä... Otin kellon käteeni ja mietin, että minkälaisia pattereita siihen pitäisi löytää
lin edellisenä iltana ollut vanhempieni luona käymässä, kun anoppini soitti. Mies soitti kriisipäivystykseen ja kysyi neuvoa. lämän koulima anoppini oli hyväsydäminen ja laajakatseinen ihminen. Hän oli ottanut muutaman siiderin, ja puhe alkoi olla jo vähän sammaltavaa. He ehtivät miehensä kanssa olemaan kolmisen vuotta naimisissa ja tuntuivat olevan erottamaton pari. Se oli asia, jota anoppini sanoi aina mustaksi aukoksi, joka imi hänestä kaiken voiman. Jos mä olisin ollut mummilla, olisinko mä kuollut?
5
O
sin ankeisiin olosuhteisiin Suomen puolelle, ei paluu kielen unohtaneelle lapselle ollutkaan kovin yksinkertaista. Jos me oltais asuttu samassa talossa, oltaisko mekin kuoltu. Elämä siellä oli ollut yksinäistä. Anoppi ja tuore aviomiehensä käyttivät toisinaan aika reilustikin alkoholia ja ryyppääminen sai välillä pelottavia piirteitä. Soittelimme lähes päivittäin ja ystävyytemme tiivistyi erinäisissä elämänkäänteissä entisestään. Kaipuu omille juurille oli kuitenkin kova ja anoppini muutti takaisin Suomeen 16-vuotiaana. Vielä vähän ennen anopin äkillistä poismenoa olimme puhuneet siitä, minkälaisen juurettomuuden tunteen sotalapsena oleminen oli hänelle aiheuttanut. Tuntui, että olimme vanhempina vaikean tehtävän edessä; miten 7-vuotiaalle kerrotaan, että kaksi rakasta ihmistä on kuollut yöllä tulipalossa. Elämä ei välttämät-
tä ollut helppoa, oli opittava suomen kieli uudelleen ja sopeuduttava vieraaseen ympäristöön ja uuteen elämäntilanteeseen. Saimme ohjeen kertoa rehellisesti, mitä on tapahtunut, lapsi kyselee sitten loput. Olimme osanneet pelätä jotakin sattuvan. johon pystyin luottamaan täydellisesti. Olin hieman nyreissäni lievästä nousuhumalasta, mutta anopin tuntien ajattelin, että hän olisi varmasti seuraavana päivänä taas kunnossa. Kysymyksiä satelikin sitten koko päivän. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kuolemakaan ei heitä erottanut, vaan he pääsivät täältä yhdessä pois. Olin ollut onnellinen anoppini uudesta onnesta. Ja yhtäkkiä hän oli poissa. Vuoden kuluttua syntyi ensimmäinen lapsi, mieheni. Sovimme, että soittelemme vielä sunnuntaina aamupäivällä ja sovimme tarkemman ajan, milloin lähdemme kesäkukkaostoksille. Kun tuona sunnuntaiaamuna lähdimme suru-uutisen kuultuamme ajelemaan kohti anopin kotikaupunkia, soitti isäni, joka oli nähnyt tekstitelevisiossa uutisen kahden ihmisen hengen vaatineesta tulipalosta. Osoite oli kuulostanut niin tutulta, että isäni kysyi puhelun aluksi, että eihän vain ole osunut kohdalle... Anoppini muutti Ruotsiin kasvattivanhempiensa luo pysyvästi. Paremmin tutustuttuamme tiesin saaneeni hänestä ystävän,
E. Rivien välistä olen ymmärtänyt, että kasvattiäiti oli jollakin tavalla tunnekylmä ihminen ja katkera siitä, ettei ollut saanut omia lapsia
Olisi tehnyt mieli huutaa kivusta. Olimme ainakin päässeet pahimman tyrmistyksen ylitse, vaikka tapahtunutta ei vieläkään voinut hyväksyä tai millään tavalla ymmärtää. lun perin puutarhalle tarkoitettu iloinen matka muuttuikin kriisipalaveriksi miehen sisarusten kanssa. Oikeuslääketieteen laitoksen tutkimukset veivät oman aikansa ja hautausluvan saamiseenkin meni jonkin aikaa. Kotona ei tullut mitään kevääseen kuuluvia pihatöitä tehtyä ja kesäkukat taisivat sinä keväänä jäädä sitten lopulta kokonaan hankkimatta. Tuntui kuin puukkoa olisi käännetty avonaisessa haavassa. Palaverissa kerrattiin, mitä oli tapahtunut ja miten kukakin oli saanut tapahtuneesta tiedon. Oliko kuolema ollut tuskallinen. Yritin rauhoitella itseäni siitä, että savukaasut olivat varmasti ehtineet tainnuttaa heidät niin, ettei kumpikaan ollut ehtinyt itse tajuamaan mitään. Alavartalo
P
A
oli kuulemma palanut pahemmin. Olivatko rakkaat ihmiset ehtineet ymmärtää, mitä on tapahtumassa. Kunnes sitten tajusin, että emme enää ikinä soittele toisillemme kannustuspuheluita ja tsemppaa toisiamme jo tutuksi käyneillä sanoilla: teräsmuorit pärjää aina.
J
H
onkinlaisessa sumussa taisi koko toukokuu kulua. Aamulla kävin koululla opettajanhuoneessa kertomassa tyttären opettajalle, mitä on tapahtunut. Mitä tekisimme papilla. Meistä omaisista tuntui kovin epäoleelliselta selvittää, kumpi vainajista oli kuollut ensin. Lapset ovat mestareita selviytymään, heistä pitäisi ottaa monessakin suhteessa mallia. Keskusteltiin, miten kriisiprosessi jatkuu ja minkälaisia asioita ja tuntemuksia on odotettavissa. Kaikilla läheisilläni on salaiset pu6
helinnumerot, mutta etäisemmille tutuille oli tullut useita kymmeniä uteliaita puheluita, ja molemmat iltapäivälehdet olivat kyselleet taustoja naapureilta. autajaiset olivat kolmen viikon kuluttua, se tuntui järkyttävän pitkältä ajalta. En oikein muista ensimmäisestä työpäivästä mitään, olen siellä kuitenkin jollakin automaattitoiminnolla selviytynyt ilman suurempia mokia tai sitten ei kukaan ole kehdannut minulle asiasta puhua. äätimme mieheni kanssa pitää elämän normaaleista asioista kiinni, mennä itse töihin ja huolehtia, että lapsi menee kouluun seuraavana päivänä niin kuin tavallisestikin. Samoin yllätin itseni eräänä päivänä pohtimasta, että tämä on kyllä nyt niin kova juttu, että anopin on vaikea tätä käsittää ja että täytyypä soittaa ja kysyä vointia. Ja vaikein kysymys: miksi. Tuntui, että oma elämä oli pysähtynyt.
nopin asunto oli täysin tuhoutunut, vain olohuoneen kirjahyllyn laatikoissa olleet valokuvat olivat kutakuinkin vahingoittumattomia, ja ne olivatkin miehelleni ja minulle varsinaisia aarteita. Käsitin, että anopin kasvot olisivat säilyneet niin, että olisi jopa ollut mahdollista pitää arkkua avoimena. Toisaalta on hyvä, että viimeiseksi muistikuvaksi jää joku elävä muisto, mutta monet ovat sanoneet, että kuolleen läheisen näkeminen antaa levollisen tunteen, ja voin sen ymmärtää hyvin. Vainajalla itsellään on asiat hyvin, jälkeenjäävillä se ikävä on. Oli selvää, että tuli oli karannut tupakasta, molemmat olivat kovia tupakoimaan ja kun olivat olleet hutikassa, vaara oli ollut suuri. Kun vainajat tuotiin kotikaupunkiin, olisi ollut mahdollista käydä jättämässä viimeinen tervehdys kappelissa jo ennen hautajaisia. Onnettomuuteen tuli kolmen viikon aikana vähän etäisyyttä, ja alitajunta halusi painaa koko asian pois mielestä. Omaa kaipaustaanhan sitä tajuaa hautajaisissa itkevänsä. En halunnut kuulla sanaakaan Jumalasta, koska tämä oli antanut tällaisen onnettomuuden tapahtua!
Omassa päässäni risteili samaan aikaan myös hirvittävä määrä kysymyksiä. Kuulin, että kriisipalaverissa olisi mukana pappi ja joku toinen kriisityöntekijä. Voimakas savunhaju oli tarttunut niihin, mutta sekään ei haitannut, kuvat toi-
A. Kun mietimme, keitä hautajaisiin kutsuttaisiin, huomasin ajattelevani, että täytyy soittaa anopille ja kysyä paria puhelinnumeroa. Henki on poistunut ruumiista ja jäljellä on vain maallinen tomumaja. Luokassa olivat pienet ihmiset yhdessä pohtineet kuolemaa ja surullisia asioita ja tunteita yhdessä. Toinen kriisipalaveri järjestettiin kolmantena päivänä tapahtuneesta. Kukaan muu ei halunnut kappeliin mennä, joten jätin minäkin sitten koko ajatuksen mielestäni. Tuntui aivan käsittämättömältä, että kaupungilla kuulin ihmisten nauravan ja jatkavan elämäänsä kuten ennenkin. Opettaja ansaitsisi tästä asiasta vieläkin suuremman kiitoksen, minkä pystyin hänelle sanallisesti välittämään. Olin mielessäni vihainen mitä tekisimme papilla, en halunnut kuulla sanaakaan Jumalasta, koska tämä oli antanut tällaisen onnettomuuden tapahtua! Tosiasiassa kriisityötä tekevä pappi ei sanallakaan maininnut uskonasioita, vaan osasi valita sanansa juuri tilanteeseen sopiviksi, ja surutyö pääsi käyntiin. Tunnelma oli aavistuksen verran valoisampi. Kriisityöntekijät osasivat jopa varoittaa tiedostusvälineiden suuresta kiinnostuksesta. Kuulimme myöhemmin iltapäivällä, että palomiehet olivat löytäneet molemmat ruumiit eteisen lattialta eli he olivat pyrkineet ulos liekeistä. Ihmiset kävivät kaupassa ja laittoivat ruokaa, meillä syötiin eineksiä
Monesti hautajaisten kahvitilaisuudessa on jo pientä optimismia ja tulevaisuuteen suuntautumista ilmassa, mutta tässä nimenomaisessa muistotilaisuudessa oli päällimmäisenä vain painava hiljaisuus, joka seurasi meitä koko matkan kotiin asti. Oli vain niin käsittämättömän paha olla, iso ikävä ja mieli painuksissa. Katkaisin silmäterästäni, uudelleen kukkimaan ruvenneesta perhosorkideastani, kukkavanan tähän tarkoitukseen. Mieheni teki hautajaisiin kauniin kukkavihon. 17-vuotiaan morsiamen onnesta loistavat kasvot... Kun arkkuja laskettiin hautaan, tuntui, että sinne meni mukana myös iso osa omaa elämää. Mitään merkitystä ei ollut sillä, etten ole silmät itkusta turvonneina ja kasvot punaisina kovin kaunista katseltavaa. Kun lähdimme kappelista käve-
lemään kahden arkun perässä kohti avoinna olevaa hautaa, tuntui, että hautausmaalla kevätpuuhiaan touhuavat ihmiset oikaisivat itsensä ja kääntyivät kohti surukulkuetta ja painoivat sitten päänsä alas, näyttivät myötäelävän omaisten surussa. vat muorin ja valtavan määrän muistoja takaisin. Sitä Milla vain ei voi käsittää, miksi Sebastianin paras ystävä Harri on niin kovasti vastaan heidän avioliittoaan. Tuntui niin lohduttoman surulliselta katsoa silmiä, joista heijastui tajuntaani tieto viimeisestä hengenvedosta. Ja olin silloin valitettavan oikeassa. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4.
sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ
7. Tekstasin nauhoihin sattumalta silmiimme osuneen psalmin, jossa sanottiin, että viimeinen hengenveto on ollut kirjoitettuna jo ennen ensimmäistä...
H
autajaispäivä valkeni erittäin koleana ja tihkuisena, tuuli kävi luihin ja ytimiin jo kotoa lähtiessä. Kaikki hänen huolensa ovat kuin pois pyyhkäistyjä. Hiljainen nyyhkytys ja tukahdutetut niiskaukset tuntuivat kaikuvan kappelissa muutenkin. Muutamaa vuotta tuoreemmassa kuvassa näkyi parikymppisen, aavistuksen verran väsyneen, kolmen pienen lapsen äidin hahmo. Juuri pahimmalla epätoivon hetkellä Millan elämään ilmestyy komea Sebastian, joka ihastuu Millaan ensisilmäyksellä ja pelkästään ilahtuu Millan raskaudesta. En ollut ennen osannut edes kuvitella, miltä tuntuu saattaa viimeiselle matkalle joku hyvin läheinen ihminen kaipaus seuraa kaikkialle. Kaiken murheen keskellä tiedostin, että yhteydenpito sukulaisiin on tämän jälkeen jotenkin väkinäisempää, eikä samanlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta enää ikinä tule olemaan. Hän välitti kaikista. Kaksi arkkua kappelissa saivat minut itkemään lohduttomasti. Muori oli ollut suvun matriarkka, lempeä, mutta samalla voimakas ihminen, joka omalla persoonallisella tavallaan pystyi luomaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ihmisten välille. Kappeliin astellessani koko hirvittävä tragedia mätkähti taas tie-
toisuuteen kaikessa ahdistavuudessaan. Joskus tuntui, että hän oli ottanut minutkin omaksi lapsekseen. Kun vielä paljastuu, että Sebastian on varakkaan suvun perijä, Milla on ihmeissään hyvästä onnestaan. EPPUNOR
ANNA LUKKO
Rahan ja rakkauden LIITTO
Millan pahin painajainen toteutuu, kun hän tajuaa olevansa raskaana, ja lapsen isä on juuri mennyt naimisiin toisen naisen kanssa. Kadehtiiko mies heidän onneaan?
Numero 9 ilmestyy 24.9. Ja mikä tahansa päivä voi olla viimeinen. Oli liikuttavaa katsoa kirkassilmäistä, nuorta anoppiani rippikuvassa
Lempeä tuuli tuoksui valkoapilalle. Olin nauttinut orastavasta naiseudestani, kun lämmin tuuli hyväili paljaita sääriäni ja hulmutteli kesämekon helmoja. Vastasin Helenalle välittömästi. Sillä ne maailman murheet lähtee, mummo tuumasi ja yritti loihtia hymynkaretta suupieleen. Aurinko helli ja hemmotteli. Ei tarvittu kuin aikuisen miehen katse ja pari sanaa, kun aloin pelätä muutosta, joka minussa oli tapahtunut.
li heinäkuinen hellepäivä vuonna 1967. Auto häipyi mutkan taakse. Minä maleksin aulan seinällä riippuvan kokovartalopeilin eteen. Vähän kerrassa mies lisäsi vauhtia ajokkiinsa. Vetelehdin ylös kotitaloni portaat. Keitetäänpä tyttö kohveeta. Ajopeli hyrräsi ärsyttävästi. Mies tiedusteli reittiä naapurikaupunkiin. Mummoni huomasi, että jokin on vialla. Mies jatkoi kintereilläni jurraamista. Onneksi hän ei ryhtynyt minua tenttaamaan. Oliko hän nähnyt ikkunasta äskeisen episodin. Käärme luikerteli paratiisiin. Onneksi en viattomuuksissani ruvennut kuvittelemaan mitään hölynpölyä. Tien yllä leijui tomupilvi. En reagoinut miehen sanoihin. Paksu hiuspehko sojotti kullanvaaleana. Posti toi minulle 14-vuotiaalle kaksi kirjettä. Aukosta työntyivät esiin miehen kasvot. Nyt inhosin itseäni. Valtatie oli kuitenkin ihan lähellä. Tuijotin tiiviisti soraista kadunpätkää. Sakea parta oli samaa sävyä. Minä viittoilin innokkaasti ja naureskelin mutkaisia kujia. Nautin elostani ja olostani. Toinen oli Pohjois-Suomessa asuvalta Aino-serkulta, toinen Helena-ystävältäni Etelä-Ruotsista. Miehen valkoinen poolopusero häikäisi. Taustapeilistä mies seurasi, minkä orapihlaja-aidan uumeniin katosin. Sydän hakkasi julmetusti. Mies oli vaiti pitkän tovin. Lähde näyttämään tietä, mies töksäytti.
Puistin päätäni. Sivulasi liukui alas hissukseen. Paluumatkalla, kotikadulle kääntyessäni, vierelleni tupsahti kermanvä8
O
rinen pikkuauto. Ohuesta kankaasta valmis-. Unelmat ja haaveet siivittivät kulkuani. Olin jo ehtinyt iloita heräävästä naiseudestani, mutta eräs pieni tapahtuma sai kaiken muuttumaan. Edelleen hän tapitti minua anovasti kuin koira. Pyykkipulveri ja deodorantti leyhähtelivät. Lähdin viemään kirjettä postiin. Synkkien aurinkolasien verhoama katse mittaili vartaloani tavalla, josta en pitänyt. Tule tyttö kyytiin, mies maanitteli seuraavaksi
äitini jutusteli eräänä päivänä. Sattuihan noita tyttärenikin Millakin kohdalle. Paljaat käsivarret peitin villatakilla. Onko hän vielä elossa. Kesä oli lämmin, mutta minä rupesin pukeutumaan säkkiin ja tuhkaan. Vilkuilin tuon tuostakin tielle. Onko hän kunniallinen aviomies vai pyörittääkö hän naisia kuin karuselli. En ollut löytänyt sieltä kavereita. Häivyin omien askareitteni pariin. Onko sinulle sattunut mitään sellaista. Namusetä sai
häpeämään naiseuttani
tettu kolttu paljasti lantioni kaaret. Minulle tulee vieläkin epämiellyttävä olo, jos jokin auto matelee vierelläni. ikanaan korostin teini-ikäiselle tyttärelleni, että kannattaa puhua avoimesti, jos joutuu ahdistelijan kynsiin. ärpänen paisui härkäseksi, kun märehdin asioita yksin. Rekisterikilven kirjaimet olivat syöpyneet alitajuntaani. Häpeä esti minua puhumasta. Olimme asuneet kylällä vajaan vuoden. yksyllä riemuitsin, kun koulu alkoi. Meillä ei ollut puhelinta, joten en voinut edes puhelimitse pitää heihin yhteyttä. Jokainen auton hurahdus sai minut varuilleni. Pidin usein flanellimaisesta kankaasta ommeltua ruutuhameetta. Pikakelauksella kenties aprikoin, että ikäni suojaa jo minua raiskaukselta. Miksi tontti oli niin pieni. Kunnes muistan... No, totta toinen puoli. Punastuin rajusti kaulaani myöten. Vaan Raisalla oli ystäviä toisissa taajamissa. Se tiesi lisää kavereita ja uusia haasteita. En pystynyt keskittymään. Käsilaulun nyhtäisijää ei tarvitse pelätä, jos olen ilman kassia liikkeellä. Miksi pihamme ei ollut suojaisempi. Jollakin tavoin olin heihin kaikkiin tutustunut. Jos olisin tunnustanut, vanhempani olisivat syynänneet menemiseni ja tekemiseni entistä tarkemmin. Kauhu oli
-H
sumentanut numerot unohduksiin. Jossakin yhä parhaillaan rullaa autollaan joku namusetä, joka ehdottelee näkemälleen neitoselle: Tule tyttö kyytiin! MARGEREETTA
A
K
S
9. Pelkäsin yhä, milloin tietynlainen auto kurvaa kulman takaa. Hän kuitenkin kertoi tapahtuneista ystävilleen ja meille vanhemmilleen. Lapsena minua usein nimitettiin pikkuvanhaksi. Ikäisiäni tyttöjä oli kyllä runsaasti. Tympeät muistikuvat pulpahtavat joskus pintaan myös tietyn merkkisen auton nähdessäni. Tuolloin piti kirjeissä olla "hyvin pyyhkii" -jaarittelua. Etumuksessa pönkötti kaksi napakkaa kukkulaa. Ystäväkseni olisin kuitenkin kelpuuttanut vain naapurin Raisan, joka oli vuoden minua vanhempi. Joskus mietin, millainen tuo muinainen ahdistelija on tänään. Kielsin jyrkästi. Asiaa ihmetteleville kerroin, että ihoni kärähtää auringossa. Olinko nyt varhaiskypsä, kun aikuinen mies vonkasi minua?
I
ltapäivällä käpsehdin puutarhakeinuun. En voinut hänestä kenellekään kirjoittakaan. Miksi ja miksi. Aioin viimein avautua jollekin. Hän pääsi terveellä tavalla yli ikävistä kokemuksista. Yritin lukea tyttökirjaa tai aikakauslehteä. Sääriäni verhosivat säällä kuin säällä sukkahousut. Minunkin koulutoverini asuivat muualla. Kun se olisi ollut mahdollista, minä auoin suutani kuin kala kuivalla maalla. Vaikka kovasti pohdinkin, en keksinyt ketään, jolle olisin voinut kertoa minua jallittaneesta kutaleesta. Täytyi olla säpinää ja täpinää, menoa ja meininkiä.
elli puhui töissä, että tällä kylällä ajelee joku ukko vokottelemassa nuoria tyttöjä autonsa kyytiin
Kaksosina syntyneet Jimi ja Julia olivat. Kukaan lähipiirissä ei halunnut nähdä sitä salaisuutta, jota sisarentyttäreni joutui piilottelemaan päivästä päivään: että hänen unelmamiehensä oli kaukana unelmasta.
T
ämä tarina alkaa häistä ja loppuun erääseen öiseen puhelinsoittoon. Jami, komea, sulavakäytöksinen, hyvin pukeutuva, varakas yksityisyrittäjä oli paljastanut itsestään sen puolen, jonka olin aina tiennyt hänessä olevan. Äidin luo ei voi mennä, sehän palvoo Jamia. Anniina suojeli Jesseä niin isäänsä kuin muuta maailmaa vastaan leijonaemon lailla. Aloitan tarinani nyt kuitenkin lopusta, siitä puhelinsoitosta. Ihan totta, Jami on tosi sekaisin! Kylmyys valahti sydämeeni. Tätä minä olin uumoillut vuosikausia. Minä en tiedä muutakaan paikkaa. Kuvittelin hälytysääntä herätykseksi, mutta kun otin kännykän käteeni, huomasin sen näytöllä ilmoituksen "Anniina soittaa". Sisarentyttäreni unelmahäiden piti olla näyttävä lähtölaukaus täydelliselle perhe-elämälle, mutta totuus oli toisenlainen. Kuuletko, päästäänkö me sinun luoksesi, edes täksi yöksi. Jami on ihan sekaisin, se uhkaa tappaa meidät kaikki, lapsetkin! Me ollaan täällä tien varressa, mutta minä en tiedä, mihin tästä lähdet-
täisiin. Sen puhelinsoiton myötä oli aika katsoa silmästä silmään sitä totuutta, joka oli koko ajan vaaninut nurkan takana, mutta jota oli ollut helppo paeta valheisiin ja toteutumattomiin lupauksiin. Joitakin säröjä Jamin kiiltävään kuoreen oli ehkä vuosien mittaan tullut, mutta jos tahtoi uskoa satuihin, uskoi niihin, eikä sitä kukaan ulkopuolinen voinut estää. Nukuin sinäkin yönä tapani mukaan sikeästi enkä ensin oikein käsittänyt, miksi kännykkäni alkoi
10
hälyttää keskellä yötä. Minulle itselleni Jesse oli Anniinan lapsista läheisin ja rakkain, ehkä siksi, että hän oli syntynyt ensimmäisenä. Jessen ääntä en kuullut, mutta saatoin kuvitella pojan hädän mielessäni. Häistä erään naisen unelmat alkoivat, ja siihen puhelinsoittoon ne loppuivat. Anniinan perhe oli sitä mieltä, että Jami oli parasta, mitä Anniinalle ja koko suvulle oli tapahtunut, eikä tätä käsitystä hevillä muuksi muutettu. Minä olin tunnistanut Jamin pimeän puolen jo silloin, kun kaikki muut vielä olivat hänen lumoissaan. Taustalta kuulin pienempien lasten, Jimin ja Julian, itkua. Jami, pojan isä, häpesi poikaansa niin paljon, ettei suostunut viemään tätä edes harrastuksiin. Kännykkä ehti hälyttää vielä muutaman kerran, ennen kuin tajusin vastata siihen. Mitään todisteita minulla ei tästä tietenkään ollut. Minä itse olin sitä mieltä, että Jessen puheviat ja pakkoliikkeet olivat Jamin aiheuttamia. Anniina, sisarentyttäreni. Kun sain linjan auki, en ehtinyt sanoa mitään, kun kuulin hätääntyneen nuoren naisen äänen. Anniina toisti, nyt melkein huutamalla. Oikeastaan he olivat vieläkin. Nyt se sitten tuli. Tiesin vain, miten julma Jami saattoi olla halutessaan, eikä Jamin julmuudelta säästynyt edes hänen lapsensa. Otatko meidät sinne. Voitaisiinko me tulla sinun luoksesi. Jesse oli suloinen ruskeasilmäinen poika, joka kärsi erilaisista puhevioista ja pakkoliikkeistä
Minusta oli joka tapauksessa sulaa hulluutta päästää Anniina heittäytymään kokonaan miehen armoille. Anniina sulki luurin saman tien, kiittämättä tai hyvästelemättä. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä.
Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila
X KTILAA TE A IL MIIA MALL 2 U MALLIKAT A LLIL 00100 MA
Aitoja tarinoita todellisesta elämästä!
11. Jamin ilmestymiseen saakka sisareni oli yrittänyt kovasti tuputtaa Anniinalle opiskeluja ja uran luomista, mutta Jamin ilmestyttyä kuvioihin niillä ei tuntunut enää olevan mitään merkitystä. Vaikka Jami olisi kuinka hyvä mies tahansa, Anniinan olisi hyvä opiskella itselleen ammatti ja tehdä töitä ainakin muutama vuosi ennen kuin alkaisi kotirouvaksi. Olin kuitenkin ehtinyt tajuta hänen helpotuksensa siitä henkäisystä, joka häneltä pääsi sanani kuultuaan. Mitäpä sinä voisit parisuhteesta käsittääkään, sisko tuhahti vielä lopuksi. Siihen olin jo tottunut, että olin siskoni mielestä perheettömänä vähemmän arvokas ihminen kuin esimerkiksi hän itse, mutta sitä minun oli vaikea kestää, että olin siskoni mielestä myös tavallista typerämpi siksi, koska olin joutunut elämään ilman perhettä. Ei Anniinan kannattanut mennä töihin, koska Jamilla oli varaa elättää vaimonsa, ja sitä paitsi Jami oli sitä mieltä, että vaimon paikka oli kotona. Siskon kanssa oli hyödytöntä väitellä, koska minun mielipiteilläni ei ollut minkäänlaista arvoa.
TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ!
Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 29
Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Tulipahan vain vähän hemmoteltu, ikäistään lapsellisempi nuori nainen, jonka pää oli täynnä äitinsä sinne istuttamia unelmia hienosta ja helposta elämästä. Unelmahäistä alkoi
kotihelvetti
oppineet kestämään isänsä oikkuja Jesseä paremmin, ehkä siksi, että heillä oli toisensa. Tulkaa vaan tänne. Minun ei tarvinnut miettiä vastausta sekuntiakaan. Siksi olinkin tottunut pitämään ajatukseni omana tietonani. Sisareni suhtautui Jamiin alusta lähtien intohimoisen palvovasti. Minua sisareni puheet hirvittivät, vaikken ollut silloin edes nähnyt tätä unelmavävyä. Et sinä niitä käsitä kuitenkaan, joten älä jakele noita neuvojasikaan. Minä en käsittänyt siskoni mielestä mitään rahasta, koska sain tuhlata koko palkkani itseeni. Tottahan se oli. Tilatkaa taksi, minä maksan sitten, kun olette perillä. Olinhan jo vuosia tiennyt, että tämä hetki oli tulossa. Sano vain lapsille, ettei ole mitään hätää. Sano, että nyt lähdetään Marjatta-tädin luo. Minä olin perheetön ja lapseton, ja siksi minä en käsittänyt monistakaan asioista siskoni mielestä mitään. Ehkä juuri näiden ominaisuuksien takia Jami valitsikin juuri Anniinan elämänsä naiseksi. Jami oli niin fiksu ja menestynyt, komea ja sivistynyt. Ei Anniinasta kuitenkaan tullut balleriinaa tai arkkitehtiä tai mitään muutakaan hienoa. Päinvastoin, olin itse kiitollinen siitä, että sain auttaa. Anniina ihastui varmaan Jamiin ensi näkemältä, olihan mies komea ja menestyvä, juuri sellainen unelmaprinssi, josta Anniina oli haaveillut lapsesta saakka. Ei Anniinan kannattanut opiskella, koska hänen oli tärkeäm-
A
nniina syntyi isosiskoni iltatähdeksi ja ehkä siksi Anniinaan kohdistui niin ylettömät odotukset heti hänen syntymästään saakka. Tulkaa, minä odottelen teitä pihalla. En minä kiitoksia tai kiitollisuutta kaivannutkaan. Lähetä viesti numeroon 16303.
Palvelun hinta 0. Jami oli jotain aivan muuta kuin muiden suvun naisten miehet. Kuule, kun Jamilla ja Anniinalla on ihan erilaiset kuviot, sisareni vain tokaisi mielipiteilleni ylhäisesti. Olihan Anniina sievä ja hyväuskoinen ja jakoi Jamin kanssa saman arvomaailman. Samoilla sanoilla hän oli kuitannut monta muutakin asiaa. Tokihan
pää tukea Jamin uraa. Olin kiitollinen siitä, että saisin tarjota suojan niille kolmelle viattomalla lapselle ja Anniinalle, kummitytölleni, jonka elämää olin seurannut sivusta hänen syntymästään asti. Anniina harrastikin balettia muutaman vuoden ja kirjoittihan hän tosiaan pitkästä matematiikasta laudaturin. Minä en käsittänyt mitään rakkaudesta tai ihmissuhteista, lapsista puhumattakaan. Anniinasta tehtiin milloin balleriinaa, milloin arkkitehtiä
En aistinut Jamissa lainkaan sitä iloa tai lämpöä, joka yleensä hehkuu niin sulhasesta kuin morsiamestakin. Mielessäni vilahtivat Anninan isosiskon ja hänen isoveljensä häät
12
H
muutaman vuoden takaa. Marko meni naimisiin maistraatissa ja kutsui lähimmät sukulaiset toimituksen jälkeen ravintolaan juhlapäivälliselle. Lapsille jaettaisiin hääkarkkeja sydämen muotoisissa nyyteissä. Loukkaantumista enemmän olin kuitenkin hämmentynyt. Luultavasti Jamin teennäinen hymy johtui juuri hermostuneisuudesta. Anniinan häihin ei ollut kelvannut tavanomainen noutopöytä, vaan tarjoilua hoitivat kahdeksan tarjoilijaa, jotka toivat pöytiin niin alkupaloja, varsinaista alkupalaa, pääruokaa, jälkiruokaa ja sen jälkeen tietysti hääkakun. Aloin heti puolustella Jamia mielessäni. Hääsviitti oli koristeltu kauttaaltaan ruusun terälehdin ja seuraavaksi aamuksi sisko oli tilannut morsiamelle rentouttavan hieronnan. Olin helpottunut, kun Jami vei minut takaisin pöytään. Nyt minun oli
K
ääjuhlassa meno jatkui entistäkin ylellisempänä. Jäin pitkäksi aikaa mietteisiini. Anniinan hääpuku tosiaan tilattiin Amerikasta. Minä yritin jutustella samalla, kun tanssimme, mutta miehen vastaukset olivat lyhyitä, melkeinpä tylyjä. Musiikista vastaisi neljähenkinen orkesteri, jokaiselle aikuiselle häävieraalle jaettaisiin ennen lähtöä oma viinipullo, jonka etikettiin oli painettu Jamin Anniinalle kirjoittama rakkausruno. Sormus teetettiin, kaupungin parhaan hotellin morsiussviitti varattiin hääyöksi ja häämatka oli tilattu Malediiveille. Ihmiset käyttäytyivät niin eri tavalla ollessaan hermostuneita, enkä voinut tuomita Jamia, jos hän ei sillä hetkellä ollutkaan ihan oma itsensä. Vaikka hän olisi kuinka hyvin toimeentuleva, hänellä pitäisi olla huomattavat säästöt, jos se kaikki ylellisyys tuli hänen pussistaan. Minä olin tästä ihmeissäni. Pakko sanoa: tunsin häntä kohtaan vastenmielisyyttä ensimmäisestä silmäyksestä lähtien. Ehkä hän sillä pyrki peittämään herkistymisensä. Luultavasti niitä olisi vietetty jo aiemmin, jos hääkirkkoon ei olisi ollut puolen vuoden jonotusta. Kirkko tosiaan koristeltiin valkoisilla ruusuilla. Sitä paitsi kyllähän sitä oman tyttärensä eteen tekee mitä vain! Siitä päättelin, että maksaja oli siskoni. Minä olin kuvitellut tätä kaikkea pelkäksi unelmoinniksi, mutta Anniina ja hänen äitinsä toteuttivat jokaisen päiväunensa toistellen joka käänteessä molemmat samaa lausetta: Me tiedetään, mitä me halutaan. Jami oli sentään vasta alle kolmikymppinen mies. Tuntui kuin sisko ei olisi ollut ihan oma itsensä. Se ei kuulu sinulle, siskoni tiuskahti. Jamin kasvoilla karehti teennäinen hymy, ja mies näytti prameassa frakissaan pöyhkeältä kukonpojalta. Minä olin jo silloin mielessäni hymähdellyt suurellisia suunnitelmia, mutta vielä enemmän hämmästyin, kun näin ne kaikki toteutettuna. Mietin, miltä Kirsistä ja Markosta mahtoi tuntua, kun nyt Anniina häihin upotettiin rahaa surutta. Välillä Jami toki yritti hymyillä minulle, mutta lähempää katsottuna hänen hymynsä näytti vielä teennäisemmältä kuin oli kauempaa näyttänyt. Tähän saakka oli nähnyt Jamin pörräävän ympäri juhlasalia mairea hymy huulillaan hurmaamassa juhlavieraita. En tiennyt, kummasta oli kyse, mutta joka tapauksessa minä loukkaannuin. Se tulee varmasti tarpeeseen kaiken tämän hässäkän jälkeen! sisko nauroi niin raikuvasti, että minä jäin hetkeksi tuijottamaan häntä. un tanssi sitten alkoi, Jami tuli hyvien tapojen mukaan hakemaan jossain vaiheessa minuakin tanssimaan. Kirsi taas oli pitänyt häät kotonaan. Kaipa muut voivat kuitenkin nauttia elämästään, vaikka sinun elämäsi menikin pieleen!
äitä vietettiin jo puolen vuoden kuluttua parin tutustumisesta. Kirsi oli koristellut miehensä kanssa ostamansa omakotitalon pihan juhlakuntoon, ja häät olivat olleet kotoisan tunnelmalliset. Olin varma, että pitäisin Jamista enemmän, kun pääsisin juttusille tämän kanssa.
Minut oli sijoitettu samaan pöytään siskoni kanssa ja siksi kuuntelinkin puolella korvalla koko ruokailun ajan, mitä kaikkea hienouksia siskoni oli vielä illan varalle oli suunnitellut. Kerran erehdyin kysymään, kuka kaiken maksoi. Se ei, kuule, ole minun eikä Anniinan vika, jos sinä et saanut perhettä ja lapsia. Ehkä hääjärjestelyt olivat menneet hiukan siskon voimien yli, mietin itsekseni. Jokaisen ruokalajin kanssa tarjoiltiin eri viiniä, joten vilske pöytien ympärillä oli melkoinen.
H. Kaikesta näki, että Jami nautti saadessaan olla tilaisuuden keskipisteenä, mutta hänen kasvoillaan ei näkynyt millään lailla se herkistyminen tai hermostuneisuus, joka sulhasia yleensä alttarille kävellessä vaivasi. Itse häiden suunnittelu sujui Anniinalta ja hänen äidiltään helposti, olivathan he ehtineet pohtia Anniinan hääpäivää moneen kertaan jo siinä vaiheessa, kun Anniinalla ei ollut vielä miestäkään. Toisaalta, ehkä he olivat jo tottuneet siihen, että Anniina oli aina äidilleen se ykkönen.
M
inä näin Jamin ensimmäisen kerran vasta, kun hän oli astelemassa alttarille Anniina käsipuolessaan. Eikö Jami pitänyt minusta vai eikö hän vain kokenut minua hurmaamisen arvoiseksi. Anniina tosiaan karautti kirkon edustalle hevosvaljakon vetämissä rattaissa
Annina äsähti. Itkin yksinäisyyttäni, lapsettomuuttani, perheettömyyttäni. iskoni tuli myöhemmin illalla juttelemaan kanssani. Mikään ei ole niin hyvää, ettei siinä olisi sinun mielestäsi jotain pahaa! Siskon ääni alkoi kohota sen verran, että naapuripöydästä katseltiin meitä uteliaana. Anniina ilme synkistyi. Häät ovat hienot, Anniina kaunis morsian ja Jami komea sulhanen. Anniina kyseli posket helottaen. No, vaikea tuota on sanoa, kun en tunne miestä lainkaan. Entäs sulhasesta. Itkin sitä, että perheettömyyteni eristi minut suvustani, teki minusta muiden silmissä muita huonomman. Äskenhän te just olitte tanssimassa. Sellainenko minusta oli tullut?
13. Olisi pitänyt tietysti kehua enemmän. Päätin olla rohkea. Itkin myös ajatusta siitä, että perheettömyys oli tehnyt minusta ilkeän ja kateellisen vanhanpiian, joka ei osannut tuottaa muuta kuin pahaa mieltä ympäristölleen. Kaipa muut voivat kuitenkin nauttia elämästään, vaikka sinun elämäsi menikin pieleen! Minä nyökkäsin. Mitä sinä nyt sellaista mietit. Tiesin sanovani ne sanat, jotka sisko halusi kuulla, mutta ilmeisesti äänensävyni oli ristiriidassa sanojen kanssa, sillä sisko suuttui entistä enemmän. Sisko nyrpisti naamaansa. Minä autan aina kaikessa, missä voin. Vai oletko muka eri mieltä. On se kumma, ettet sinä pysty
S
edes yhtä päivää olemaan kunnolla! sisko rähähti. Aniina nauroi onnellisena. Kyllä se Jami varmaan on ihan hyvä mies, mutta näin juhlatilaisuudessa se vaikuttaa vähän teennäiseltä, tokaisin rehellisesti. Miten niin. Saat olla varma, että nämä olivat viimeiset juhlat, joihin sinut kutsun. Voi, olisit nyt odottanut siihen saakka, että olisit nähnyt ilotulituk-
sen. Jamin äiti oli pienikokoinen, äärimmäisen huoliteltu nainen, jonka kasvoilla kareili sama teennäinen hymy kuin pojallaankin. Ei välttämättä mitään vakavaa, minä sanoin tämän ihan varmuuden varalta. En halunnut pahoittaa enää kenenkään mieltä yhtään enempää kuin olin jo tehnyt.
P
akko myöntää, että sinä yönä minä itkin. Ääneen en sanonut enää mitään. Olin juuri seurannut katseellani Jamin äitiä, joka oli tullut juhliin yksin. Eteisessä törmäsin Anniinaan, joka oli juuri tulossa vessasta. Mitä tykkäsit häistä, entä Jamista. Ei meillä siskon kanssa muutenkaan ollut parhaat mahdolliset välit, mutta nyt sisko oli loukannut tavallistakin pahemmin. Tunsin siskoni sen verran hyvin, että kun hän oli siinä mielentilassa, oikeaa vastausta ei ollutkaan. pakko myöntää se itselleni: en pitänyt Jamista. Elä sitten elämäsi yksinäisyydessä, jos se on kerran hyvä. Halusin vain... Anteeksi, jos olin töykeä. Jos teille tulee joskus jotain ongelmia, niin muista, että minä olen sinun kummitätisi. No kyllähän tuo sinun kateutesi paistaa kilometrin päähän! Koko päivän olet näyttänyt hapanta naamaa, vaikka minä olen tehnyt parhaani, että kaikilla olisi hyvä olla. Voivat minun puolestani, tokaisin, vaikka siskon sanat satuttivat vielä pahemmin kuin yleensä. hän sanoi ylpeyttä äänessään. Mietin tässä juuri, millaisesta perheestä Jami oikein tulee, vastasin rehellisesti. Tiesin Jamin perheestä vain sen verran, että vanhemmat olivat eronneet, eikä Jami pitänyt yhteyttä isäänsä. Tuollainen Jami on aina! Sitä pahempi, mietin mielessäni. Huomasin, että sisko oli tarpeeksi raivona ilman minun kommentointianikin. Juhlien järjestely oli varmaan rasittanut niin, että kuplajuoma teki siskosta ärhäkän. Minä nousin seisomaan. Minä mietin hetken, lähtisinkö hänen peräänsä, mutta astelin sitten ulos. Mitä ongelmia meille nyt voisi tulla. Minä en enää jaksa katsella sinun hapanta naamaasi! Lähdin kävelemään sydän tykyttäen eteiseen. Ei ollut tarkoitus. Onko Jamissa muka jotain vikaa. Niinpä niin, Jami on hurmannut koko suvun! Minä mietin hetken sanoisinko sen, mitä mielessäni oli pyörinyt koko illan. Se ei ollut tarkoitus. Ajattelin, että sinusta olisi turvallista asua uuteen elämään, kun tiedät, että... Kiitos sinulle kaikesta, olet tehnyt kovasti töitä tämän illan takia. Vaan kun eivät voi! Sinun pitää aina olla nokkimassa! Aina sinulla on joku ilkeä sana varattuna kaikesta. Huomasin, että sisko oli ottanut muutaman kuohuviinilasillisen liikaa. Miten niin teennäiseltä. Miksi sinä alat maalailla piruja seinälle minun elämäni onnellisimpana päivänä. Hienothan nämä ovat. Kai te silloin jotain puhuitte. No, mitäs olet pitänyt juhlista. Häät olivat hienot ja Jamista tulee varmasti sinulle hyvä mies. Minä huokasin. Kuule Anniina, onnellisimmillakin pareilla on huonotkin hetkensä... ...halusit vain saada minut huonolle tuulelle ennen kuin lähdet! No, siinä onnistuit! Kiitos vain helvetisti! Anniina lähti harppomaan kohti salia hääpuvun laahuksiinsa kompastellen. Näkeehän sen päältä päin. Kerroin hänelle, että olin jo lähdössä. Minä epäröin hetken. Jami on hyvin kasvatettu, hyvän perheen poika. Mitä sinä tuolla tarkoitat. Se ei, kuule, ole minun eikä Anniinan vika, jos sinä et saanut perhettä ja lapsia
Kylpylän johtajatar valkoisiin pukeutunut, vähän enkelin oloinen hahmo kehotti minua astumaan altaaseen. Veden läpi kuulin hänen sanansa: Älä ajattele sitä, mitä muilla on, vaan sitä, mitä voit heille antaa. Lapsiin Jami ei kiinnittänyt mitään huomiota, mutta laati Anniinalle ylettömiä kasvatusohjeita jälkikasvuaan varten. Minä seurasin Anniinan elämää välillä lähempää, välillä kauempaa. Se saattoi tietysti olla myös Jamin vaatimus. Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että unessa puhuttiin Anniinan perheestä. Aluksi ajatus tuntui vähän typerältä. Ensin ihmettelin syytä, mutta erään lastenhoitokeikan myötä tajusin, ettei Anniina halunnut minua liian lähelle perhettään, koska ei halunnut, että pääsen seuraamaan liian läheltä heidän elämäänsä. Jamin uhkailuista, aneluista, rakkauden vakuutteluista. Minä autoin Anniinaa kaikessa, missä voin. Edellisen illan epätoivo oli nyt poissa, tunsin itseni rauhalliseksi ja levolliseksi. Oli jo aamuyö, kun lopulta vajosin raskaaseen uneen ja näin todentuntuisimman unen, jonka olen ikinä nähnyt. Unessa olin jonkinlaisessa ylellisessä kylpylässä ainoana asiakkaana. Et sinä yksinäinen ihminen tee mitään näin isolla asunnolla, tuhlaat vain vähiä rahojasi, sisko oli neuvonut. Minä olin mumissut etsiväni pienempää asuntoa, mutta sisimmässäni olin tiennyt, että sille ylimääräiselle huoneelle tulisi vielä käyttöä. Sen olin jo oppinut, ettei tässä perheessä ollut järin kiinnostuttu totuudesta. Tajusin siinä lämpimässä vedessä kelluessani olevani sittenkin rikas, koska minulla oli jotain sellaista, mitä monella ihmisellä ei ole. Minä näin Anniinan katseesta, että hän oli viimein herännyt Ruususen unestaan, mutta käyttäydyin kuin en olisi huomannut mitään. Vaikken käynytkään Anniinan luona montaa kertaa, ehdin kuulla monta rahaa koskevaa riitaa. Minut vietiin huoneeseen, jossa oli suuri allas täynnä lämmintä vettä. Minulle tuli näistä sanoista todella hyvä olo. Vaikkei minulla omia lapsia ollutkaan, tajusin heti, ettei kukaan voi kasvattaa lapsia Jamin ohjeiden mukaan, mutta minä pidin visusti suuni kiinni. En kysellyt mitään, en neuvonut mitään, ilmoitin vain, että he voivat olla luonani niin pitkään, kun tarve vaatii.
nniina oli lopulta lapsineen luonani puolisen vuotta. Siskoni olikin monta kertaa ihmetellyt, miksen vaihtanut asuntoani pienempää. Tajusin, että Anniina joutui elämään paljon tiukemmin kuin monet ikäisensä naiset. Anniina soitti minulle ja pyysi turvapaikkaa itselleen ja lapsilleen. Ja sinä yönä minä petasin Anniinalle ja hänen kolmelle lapselleen pedit vierashuoneeseen. Arvasin, ettei siskollani ollut mitään käsitystä siitä, millaista hänen
tyttärensä elämä todellisuudessa oli. Sitten tajusin, ettei minun tarvitse tuputtaa itseäni yhtään mihinkään. Alkaisinko nyt tuputtaa itseäni Anniina elämään. Anniina ei hymyillyt enää kuin joskus lapsilleen, eikä hän puhunut mitään elämästään Jamin kanssa. Ensin syntyi Jesse, johon kiinnyin heti niin kovasti kuin vain pieneen ihmislapseen voi kiintyä. Heillä oli kaikkea, mutta silti jotain puuttui, ja minä voisin antaa heille sen jonkin puuttuvan. Lapset sairastelivat kovasti, Jami matkusteli työnsä takia jatkuvasti ja Anniina oli sidottu kotiinsa. Sisko kehuskeli edelleen Jamin yrityksellä, heidän komealla omakotitalollaan ja ylellisillä ulkomaanmatkoillaan. Tuon ajan kesti ennen kuin hän pääsi eroon Jamista. Minä otin heidät luokseni hetkeäkään epäröimättä. Minä tarjosin Anniinalle toisinaan lastenhoitoapua, mutta huomasin, että Anniinan oli vaikea ottaa apua vastaan. amulla herätessäni mietin pitkään unen tunnelmaa. uodet vierivät. En enää halunnut karkottaa ihmisiä luotani puhumalla totta silloin, kun nämä halusivat uskoa valheisiin.
J
a sitten tuli se yö, jolloin unelma romahti kokonaan. Minä ihmettelin, kuinka sokea siskoni oli, kun hän ei huomannut, miten alistuneeksi Anniinan ryhti oli käynyt, miten hiljainen ja voimaton hänestä oli tullut. Parin vuoden pääs14
A
V
tä syntyivät kaksoset, ja silloin oli jo helppo nähdä, ettei Anniinan unelmaelämä ollutkaan niin ruusuista kuin hän oli kuvitellut. Anniinan elämä oli itse asiassa hyvin kaukana siitä ylellisyydestä, jota häät olivat kuvastaneet. Itse asiassa minulla oli huonekin varattuna heitä varten, tosin vierashuoneeksi minä sitä virallisesti kutsuin, vaikkei minulla juuri yövieraita käynytkään. Autoin häntä tekemään
A. Se olisi varmaan pahinta, mitä nuoripari toivoi: iäkäs vanhapiikatäti "auttelemassa" nuoria ihmisiä. Minun täytyisi pitää huolen ainoastaan siitä, että olisin valmis auttamaan sitten, kun avunpyyntö tulisi. Hän upotti hellästi pääni veden alle, ikään kuin kastoi minut jotenkin. Anniinan tilille tuli kotihoidontuki ja lapsilisät, ja niistä Anniinan oli kustannettava perheen ruuat ja niin lasten kuin omatkin vaatteet. Tuntui kuin olisin kuullut viisauden, jota olin etsinyt koko ikäni. Anniina pyytäisi apuani sitten, kun tarvitsisi sitä. Jos rahat eivät riittäneet, oli Anniina pyydettävä Jamilta lisää rahaa, mutta siitä Jami ei pitänyt. Niiden muutaman kerran aikana, jolloin hoidin lapsia, huomasin heti, ettei unelmavävy ollutkaan niin unelma silloin, kun oli kyse tavallisen arjen pyörittämisestä. Aloin epäillä, että olin oikeasti vähän vinksahtanut. Koska Jami oli perheessä se, joka tienasi, myös perheen rahavarat olivat hänen hallinnassaan. Jami ei tehnyt kotona mitään, Anniinaan hän suhtautui kuin palvelijaan
Kesti kuukauden ennen kuin Anniina alkoi avautua minulle. Olen kiitollinen siitä, että sain Anniinan perheineen elämääni. Kun Anniina lähti opiskelemaan itselleen ammattia, oli itsestään selvää, että minä alkaisin hoitaa hänen lapsiaan. Muutenkin hiljainen mies muuttuu aikaisempaakin hiljaisemmaksi.
Numero 9 ilmestyy 10.9.
Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
15. Usein lapset jäivät luokseni yöksi ihan ilman syytäkin, olihan minun vierashuoneeni edelleen heidän käytössään. Jo avioliiton alku oli ollut vaikeaa, mutta helvetti oli päässyt valloilleen, kun perheeseen oli syntynyt ensimmäinen lapsi. Siihen aikaan Jesse oli jo koulussa, mutta hänellä oli tapana tulla koulun jälkeen minun luokseni viettämään aikaansa. Anniina on useaan otteeseen sanonut olevansa minulle kiitollisempi kuin kellekään muulle ihmiselle. Kävi ilmi, että minä olin osunut epäilyissäni enemmän oikeaan kuin oli käsittänytkään. Nyt tiedän hoitavani sitä elämäntehtävää, joka on minulle tarkoitettu. Mies piirittää kuitenkin sitkeästi Ulpua, ja hiljalleen tämä alkaa taipua. Jami oli niin mustasukkainen omalle lapselleen, että oli kiusannut tämän araksi ja säikyksi. Minä itse olen kiitollinen. Jos jossain oli jotain vikaa, se oli Anniinassa itsessään. Se on turhaa. Jami halusi kyllä olla hyvä isä ulkomaailman silmissä, mutta hän ei sietänyt sitä, että Anniinan huomio siirtyi Jamista Jesseen. Ilman heitä elämäni ei olisi ollut niin rikasta kuin se nyt on. Kun Anniina sitten meni töihin,
K
minä jatkoin edelleen lasten hoitajana. Tein ruokaa hänen lapsilleen, pesin pyykkejä, käytin lapsia ulkona ja annoin Anniinan levätä ja miettiä omia asioitaan. Nykyisin Anniinan lapset kutsuvat minua mummikseen. VARAMUMMI
JOHANNA SALO
Kun rakkaus SATUTTAA
LEHTIPISTEISTÄ
Ulpun ensivaikutelma lääkäri Ari Karevuosta on, että tämä on komea mutta omahyväinen. Anniinan itkulle ei ollut tulla loppua, kun hän kertoi elämästään Jamin kanssa. avioerohakemuksen, varasin hänen pyynnöstään ajan lastensuojeluviranomaisille. Kieltämättä se lämmittää mieltäni. Anniinan silmän aluset olivat tummat kuin hän ei olisi nukkunut ikuisuuksiin, ja lapset oirehtivat kukin omalla tavallaan. Jami oli kävelevä aikapommi, narsistinen, hormoneja käyttävä, huomionkipeä lapsi, jolle elämä oli vain omien mielitekojen tyydyttämistä. Olen kiitollinen siitä, että he toivat merkityksen elämälleni. Minä en taaskaan voinut ymmärtää siskoani. erättyään voimia puolisen vuotta luonani Anniina onnistui saamaan vuokra-asunnon läheltäni. Sitä Ulpu ei huomaa, millaisen vaikutuksen Arin ja Ulpun suhde tekee ensihoitaja-Jussiin. Anniina oli laihtunut kymmenisen kiloa kaksosten syntymän jälkeen, ja hän oli ollut ennestäänkin hoikka nainen. Arissa tuntuu löytyvän uusia, mukavampia puolia, ja kieltämättä mies on aikamoinen saalis. Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että lapset olivat kokeneet niin kovia, ettei heitä ollut järkevää laittaa ulkopuoliseen hoitoon. Miten sisko oli pystynyt oleman näkemättä sitä hätää, mikä tästä perheestä kuvastui. Anniina tunnusti, että
oli yrittänyt useaan otteeseen pyytää apua äidiltään, mutta tämä ei ollut halunnut kuulla pahaa sanaa Jamista
Pidä huoli siitä, että teet hyvien asioiden tapahtumisen mahdolliseksi.
KAKSOSET
21.5.-20.6.
Tällä kaudella on tavallista suurempi vaara väärinkäsityksille, joten nyt kannattaa miettiä, millaisia viestejä lähettää läheisilleen. Tähtikarttasi suosii nyt romantiikkaa ja suuren rakkaudenkin löytyminen on nyt mahdollista. Työ- ja raha-asiat eivät nyt oikein etene haluamaasi suuntaan, mutta seuraelämässä olet tavallista suositumpi. Jos voit auttaa jotain läheistäsi, autat siinä samalla itseäsikin, tosin vaikutuksen huomaat vasta myöhemmin.
RAPU
21.6.-21.7.
Tämä kausi kertoo paljon siitä, mihin suuntaan sinun kannattaisi lähteä tulevaisuudessa kulkemaan. Tarkkaile, mistä saat mielihyvää elämässäsi ja ota siitä suunta itsellesi. Ihmissuhteissa saatat kokea pettymyksen, kun taas raha-asiat ovat myötätuulessa. Tällä kaudella voisitkin suunnata intosi hyvällä omalla tunnolla hauskanpitoon, sillä jotkut huolesi tulevat selviämään ihan itsestäänkin.
NEITSYT
22.8.-21.9.
Sinulla on nyt tavallista paremmat mahdollisuudet ohjailla elämääsi haluamaasi suuntaan, joten nyt kannattaa olla aktiivinen niin raha-asioiden kuin ihmissuhteidenkin hoidossa. Kauden aikana tekemillä päätöksilläsi on tavallista suurempi vaikutus lähitulevaisuuden tapahtumiin, joten kannattaa olla muutenkin tarkkana. Älä rasita itseäsi liikaa.
HÄRKÄ
21.4.-20.5.
Tällä kaudella elämä näyttää sinulle leppoisampaa puoltaan. Jos jokin ihmissuhde ei toimi, asialle kannattaa tehdä jotain juuri nyt, sillä myöhemmin tilanne tulee kärjistymään entisestään. 16
SKORPIONI
23.10.-21.11.
Tällä kaudella tapahtuu monia positiivisia asioita, joiden ansioista voit ladata akkujasi tuleviin ponnisteluihin. Kun selvität ne, oletkin huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin ennen.
LEIJONA
22.7.-21.8.
Tällä kaudella eteesi tulee tilanteita, jotka auttavat sinua löytämään itsestäsi aivan uusia puolia. Ota kaikki irti tämän kauden oivalluksista, sillä tulet tarvitsemaan niitä tulevissa haasteissa. Sinulla on nyt paljon kunnianhimoa niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin, mutta välillä asiat eivät suju toiveidesi mukaan. S
Y
Y
S
K
U
U
OINAS
21.3.-20.4.
Näyttää siltä, että tämä kausi tulee haastamaan sinut monella tavalla, niin ihmissuhteissa, taloudellisesti kuin töidenkin suhteen. Muista ystäviäsi, niin vanhoja kuin uusiakin, ja pidä yhteyttä sukulaisiisi. Silloin kannattaa hengähtää hetkeksi ja yrittää myöhemmin uudestaan.. Kiirettä ja stressiä siis riittää, mutta voit luottaa siihen, että sinulla on keinoja selvitä eteen tulevista haasteita. Tärkeitä päätöksiä olisi hyvä lykätä kauden yli, jos se vain on mahdollista.
VAAKA
22.9.-22.10.
Tällä kaudella kannattaa olla tavallista aktiivisempi sosiaalisesti, sillä elämässäsi on tapahtumassa jotain hyvää, joka on jollain tavalla sidoksissa muihin ihmisiin
Tärkeintä onkin, että kaikessa tekemisessäsi pidät mielessäsi sen, että keskityt itsellesi arvokkaisiin asioihin.
Osoitteenmuutosta varten. /17 Matin Nasta Ristikot .............22 .......... /17 Iisakin Kryptot Extra..............23 .......... /23
KAURIS
21.12.-19.1.
Löydät nyt positiivisen vireen kaikkeen tekemiseesi ja sen voimalla selviät helposti kauden haasteista. Postitoimip. /31 Matin Helpot Ristikot Extra .....19 .......... TOSI ELÄMÄÄ
JOUSIMIES
22.11.-20.12.
Tällä kaudella sinulla on loistava tilaisuus parantaa asemaasi niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. /26 Sudoku S ...........................22 .......... /31 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....19 .......... Nauti elämäsi hyvistä asioista.
Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun
ma-pe klo 08.00-16.00
08-537 0370
Käytä oheista palvelukorttia, kun
· haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. /45 Timantti .................... /21 Iisakin Siluettiristikot ............38 .......... /41 Matin Helpot Ristikot ............34 .......... /34 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....19 .......... /44 Iisakin Ristikot ....................37 .......... /99 Kauneimmat Käsityöt.... 51 .......... 54 .......... /47 Lääkäri ..................... Olet tehnyt tai teet tällä kaudella vaikutuksen erääseen elämässäsi vaikuttavaan henkilöön, ja tällä seikalla on suuri vaikutus tulevaisuutesi, jos niin haluat. Tilaajan allekirjoitus
VESIMIES
20.1.-18.2.
Tällä kaudella opit uusia asioita läheisistäsi, kunhan vain kuuntelet heitä tavallista tarkemmin. /20 Sylvin Helpot Ristikot............34 .......... 51 .......... /45 Tosi Elämää ............... Moni ihminen kilpailee nyt huomiostasi, ja sinun on itse päätettävä, keihin haluat keskittyä, sillä kaikille et voi jakaa aikaasi. Älä ole liian kriittinen itseäsi kohtaan.
Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. Hemmottele itseäsi, jos siihen vain on mahdollisuus.
Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU
Tähän 1. Vältä kuitenkin turhaa pingottamista, sillä sairastut helposti stressin seurauksena. 54 .......... 47 .......... Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme.
Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370
TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI
Tilaan
(lehden nimi)
kk:ksi
Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden.
Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa.
Nimi Lähiosoite Postinro Puh. /17 Pekan Helpot Ristikot Extra.....29 .......... · haluat muuttaa osoitteen.
Tilaushinnat kotimaahan:
12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta
Regina...................... Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta)
/
alkaen
KALAT
19.2.-20.3.
Nyt olisi hyvä aika selvittää kaikki keskeneräiset asiat ihmissuhteissasi, sitä kautta saat voimaa ja uutta energiaa jaettavaksi niille ihmisille, jotka ovat vasta astumassa elämääsi. /47 Nyyrikki.....................110 .......... lk postimerkki
17. Elät nyt keskellä muutosta, ja monet liikkeellä olevat voimat saattavat saada sinut stressaantumaan. Tilanteesi parantuu jo sillä, että lopetat itsesi aliarvioimisen ja alat vaatia itseltäsi enemmän. Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa
Minun vaimo on ihan hysteerisenä, Hessu paljasti. Minusta oli ihanaa, että olimme Hessun kanssa kavereita, suorastaan hyvät ystävät. Niinkö. Minä jo ihmettelin, että kuka minulle soittaa tähän aikaan illasta, totesin asiallisena, vaikka minusta tuntui kivalta kuulla jälleen Hessun ääni. Onko sinulla joku työasia mielessä. kysyin. Pompin huoneesta toiseen kylpytakki päällä ja olin pirteä kuin peipponen. Tämä on niin noloa. Kati ei usko minun selityksiäni ollenkaan. Olimme muutenkin hyviä kavereita, itse asiassa työkavereita lastenkodista. Hessu ei kuulostanut omalta itseltään. Haloo! Oletko siellä Leena. Hessu
18
K. Olin näiden tapahtumien aikaan töissä lastenkodissa, kun huomasin yhtäkkiä tulleeni temmatuksi mukaan kolmiodraamaan.
S
un menin illalla kotona suihkuun sulkapallotreenin jälkeen, olin huippufiiliksen vallassa. Kati oli kuulemma peräti outo tapaus. Minun ei tarvinnut tietää Hessun jokaisesta liikkeestä. Kati tarkastaa joka ilta minun taskut ja kännykän. Olo oli virkistynyt, olin kuin uudestisyntynyt. Minulla ei ollut mitään tarvetta tunkea Hessun ja hänen vaimonsa väliin. Hessu oli mukava ja komea, ja hänen vaimonsa vaikutti hirviöltä...
oli sympaattinen tyyppi ja näyttävä hurmuri. Outo homma oli sekin, että mies oli piilottanut puhelinnumeronsa ja soittanut tuntemattomasta numerosta minulle. hämmästyin. Minun mielestäni mies ja nainen pystyivät olemaan ystäviä. Olimme ystäviä ja ystävyyteen kuului, että salli toiselle yhtä sun toista. Minä vaan, Hessu sanoi. Nainen vahti miestään kuin tämä olisi ollut kultakimpale, jonka jokainen olisi häneltä halunnut viedä. Puhu, hyvä mies sinä! Sinähän minulle soitit, yllytin. Emmehän me olleet naimisissa. Ai, se olitkin sinä. Hessu oli sellainen lutunen nallekarhu, jonka seurassa viihtyivät kaikki. Hessu oli kiva pelikaveri. Jotkut ihmettelivät meidän kaveruuttamme. Nytkin minä soitan minun veljeni kännykästä, Hessu selitti. En kuitenkaan viitsinyt ryhtyä utelemaan asiasta sen tarkemmin. Olin kuullut lastenkodissa, kun hoitajat olivat joskus puhuneet Hessun avioliitosta selän takana. Minä kerron oman näkökulmani. Minä sanoin, että olen varmaan pyyhkinyt mansikkahilloa jonkun lastenkodinlapsen suun ympäriltä tai sitten jotain sormiväriä pöydältä. uihkun jälkeen menin keittokomeroon keittämään teetä. Mustasukkainen vaimo
ajoi miehensä syliini
Minä olin nähnyt Hessun vain kivana työkaverina, jonka kanssa kävin välillä pelaamassa sulkapalloa, mutta kun hänen vaimonsa alkoi epäillä suhdetta välillämme, aloin itsekin katsella Hessua toisin. Eikä Hessu ollut koskaan katsonut minua "sillä silmällä" minun tietääkseni. Hessu huhuili. Kuulin pitkän huokauksen. Näyttöruudussa vilkkui tuntematon numero. Leena! Älä sitten naura minulle. Jäikö jotain palaveeraamatta työpäivän aikana. Ei, ei. Olin hiljaa ja mietin Hessun kertomaa asiaa. Aistin hänen äänessään kireyttä. Kati löysi housujen taskusta servietin, jossa on punaista väriä, Hessu sanoi. Reilulla olemuksellaan mies hurmasi vauvat ja vaarit ja kaikki työkaverinsa. Sain vesikattilan liedelle, kun kännykkäni pirahti soimaan. En minä muis-
J
os tämän tarinan kirjoittaisi Hessu, niin tästä tarinasta tulisi strindbergiläisen perhehelvetin kuvaus. Olimme pelanneet Hessun kanssa erittäin sähäkän matsin. Tämä ei liity lastenkotiin, vaan Katiin. Sulkapallon pelaaminen oli tehokas laji, ja se sai unohtamaan arjen murheet. Moi taas Leena! Nyt on hätätilanne! Hessu puhui paniikissa puhelimeen. Minä ainakin tiesin, missä menee ystävyyden ja parisuhteen raja. Olin todella yllättynyt siitä, millaisen tarkkailun alla Hessu joutui elämään
Kati luulee, että koko minun sulkapalloharrastus on feikkiä. Minulla alkoi pikku hiljaa raksuttaa päässä. Minun olisi totta tosiaan paras ottaa etäisyyttä Hessuun. Eikä koske! kielsin. Luuleeko Kati, että minä olen se nainen. Kaikki tämä on vain sinun parhaaksi, Hessu neuvoi. No, sovitaan sitten niin, ettei me oltu pelaamassa sulkapalloa, myönnyin Hessun ehdotukseen.
Anteeksi tuhannesti, Leena, että tästä tuli tämmöinen hässäkkä, Hessu pyyteli. Minusta tuntui tosi inhottavalta ajatus valehtelusta ja asioiden vääristelystä. No, pysyykö suu supussa. Hessua ei tilanne huvittanut yhtään. Jos Kati jostain syystä soittaa si-
nulle, kiellä ehdottomasti, että olet ollut kanssani pelaamassa, Hessu käski. Tilanne alkoi mennä liian pitkälle. Voi ei teidän kanssanne! Pakko nauraa, kun tilanne on niin älytön, selitin. Minä naurahdin, kun Hessu lopetti uskomattoman tarinansa. Pitääkö minun valehdella. Nauroin taas. euraavana päivänä olimme Hessun kanssa aamuvuorossa lastenkodissa. Halusin vain varoittaa, Hessu sanoi. En todellakaan! Sitä paitsi en kestänyt, että minua opastettiin valheen tielle. Hessun vaimo oli outo lintu, jos hän otti pultit jostain käytetystä nenäliinasta eikä antanut miehensä harrastaa edes kuntoilua. Sinä et tunne minun vaimoani. Hessu huokaisi luuriin epätoivoisena. Toivotaan, että asiat selviää parhain päin, sanoin. Valehteleminen sotkee asiat lopullisesti, kivahdin. Minä en halunnut sotkeutua työkaverini parisuhteeseen. Mutta eihän meidän välillä ole mitään, sain lopulta sanottua. Hessu varmisti. Mutta nuku hyvin ja kauniita unia, Hessu sanoi. Kati rakastaa sinua eikä tahdo antaa sinusta palastakaan kenellekään muulle, sanoin. Mies vaikutti harvinaisen kireältä. Olipa sulkapallomatsistamme syntynyt hirveä meteli. kysyin ällistyneenä. Epäilen syvästi, että selviää. Enpä voinut olla kuin samaa mieltä juoruilevien työkavereitteni kanssa. Sitähän Kati ei voi lakimiehenä tajuta, ettei elämä lastenkodissa ole samanlaista kuin jossain lakiasiantoimistossa, jossa vain naputellaan kaavojen mukaan asiapapereita. Tosin nauruni oli hermostunutta ja kakovaa. Älä viitsi! Heikki sanoi. Olihan minulla muitakin kavereita kuin hän. Enhän minä ole sinun kanssasi naimisissa! Etkö sinä tajua. Miehen huokaus ei luvannut hyvää. Vai onko sinulla, Hessu hyvä, joku salainen nainen jossain. Hessu ilmestyi kansliaan silmänaluset mustina sen jälkeen, kun oli auttanut kouluun lähtevil19
S. Minun päässäni alkoi kiehua. Kati saisi helposti selville, jos haluaisi, kuka hänen miehensä pelikaveri oli. Minä muka tapailen jotain mimmiä enkä mätki sulkapalloa ollenkaan. Sinä naurat minulle, Hessu suuttui. ta, mitä minä olen tehnyt työpäivän aikana, kun lastenkodilla on välillä hirveä hässäkkä ja tapahtuu tuhat asiaa yhtä aikaa. Kuulin Hessun tuhahduksen. Aloin haukkoa henkeä, sillä ajatus oli niin päätön. Minä pyydän sinua. Hessu kimpaantui. Älä esitä ulkopuolista! Tämä juttu koskee sinuakin, Hessu sanoi. Mikä sinua sitten pännii. En todellakaan halunnut tukkanuottasille hänen mustasukkaisen naaraansa kanssa. Samoin! toivottelin
Minun mielestä Kati oli allerginen. Hessu väänsi kummallisen virnistyksen ja tuskansekaisen hymyn kasvoilleen. Minä menin ensiapukaapille ja otin puhdistusainetta ja pumpulia käsiini. Miten minä olen voinut saanut sarjamurhaajankin tunnusta- rakastua tuommoiseen naiseen. Päätin keskittyä naarmujen hoita Katiko sinua raapi. le lastenkotilapsille vaatteet päälle. simäjäljet eivät to Hessu! Sinun siaankaan tulleet hänen miehensä pelikave- on mentävä heti ri oli. Kati verinen palkeen No, nämä kyn- saisi helposti selville, kuka kieli. paineita riehumalla toisinaan. Miehen katse kertoi kaiken. Kaadoin ymmärtänyt asian oikein. siksi, että meillä lääkäriin. Voi kuule, minä menin veljeni luokse yöksi. Hessu häpesi, että oli moisessa tiEn viitsinyt sanoa mitään Hessun lanteessa. Katsoin hymyillen työkaveriani. heitten tonkimisesta, mutta miehen En yleensä halunnut ruveta ystä- käsivarressa oleva haava oli tulehtuvieni ja tuttujeni terapeutiksi. lakaan nauttinut työkaverini murkysyin varovasti. Minulle voit ihminen, joka hallitsee kaiken, Heskertoa, sanoin äänellä, joka olisi su sanoi. Siellä nukuin kuin tukki, Hessu kertoi ja kääri hihansa. Joten raapimisjäljet tuskin olisivat kissan tekosia. ylimieliseen kommenttiin. Itse kun olen enemmän tunsilmiin. Hessu vilkaisi kättään. Vaikka mies taiseen käyttäytymiseen taipuvaisia oli uskoutunut minulle mustasuk- ihmisiä. Haavat olinyökkäsi. viilsivät kuin veitHessu sulki sil- Minusta tuntui tosi inhotta- si. Hessulle. Nämä olisi ollut käynnishaavat ovat tikatsä hekumallinen akti. Hän myös ravisteli päätään kuin olisi yrittänyt saada unenrippeet pois itsestään. kysyin tuohtuneena. Hän ei Otin Hessun puhutteluun kuin mies suostu edes keskustelemaan. Hessu, katso käsivarrestasi tihkuu verta, huomautin työkaverilleni. Huomenta Hessu, toivotin työkaverilleni. kysyin sillä miseen. Minähän sanoin jo, Hessu sanoi. MutHessu ei sanonut mitään. naavaan utelias, Hessu hermostui. Silloin huomasin verestävät raapimisjäljet Hessun käsivarsissa. Saattoiko kenel Mitä tapahtui. Katin ja Hessun tilanEn ymmärtänyt Hessun tokaisua ne vaikutti kuitenkin erityisen huoalkuunkaan. Tuo haava on puhdistettava, sanoin topakasti. Taimaan murhansa. Mies näytti valvoneelta ja todella uupuneelta. tuppoon puhdistusainetta ja aloin ihHessun otsa meni kurttuun ja hän metellä Hessun haavoja. Kati olisi ollut vaikea lastenkotilapsi. vat kovin syviä. sin ihastua juuri hänen täydellisyyHessu katsoi minua surumielisesti teensä. tunut avaamaan. Ja kyllä minäkin tarvitsin. kaisesta vaimostaan, minusta tuntui, Hessu kuitenkin pyöritteli päätään että hän salaisi edelleen jotain. Hessu ainakin tarvitsi pannullisen vahvaa kahvia. Toinen raapii, toinen hoitaa, Hes20
su tokaisi salaperäisesti. Ai jaa! Hessu vain totesi eikä tehnyt mitään. En todel Kuule, oletteko hakeneet apua. lestuttavalta. Minua huvitti hänen leijonamainen haukotuksensa, jolle ei tuntunut loppua löytyvän. Minusta tuntui, että Mitä sinä, Hessu, oikein yrität Hessu tarvitsi tukea, vaikka hän oli sanoa. Hessu alkoi lorottaa vettä kahvipannuun vesikraanan alla. jatkoin ikävän läkään naisella olla kynnet, jotka asian puimista. asioiden vääristelystä. Käsivarressa mänsä. Hessu, sinun hakkaa miestä, Hessu paljasti ja tui- on kerrottava! Vain todella iso kisjotti lattiaan. Niin ainakin Hessu oli joskus jutellut. Lopulta valta ajatus valehtelusta ja oli suoraan sanoen hän alkoi tilittää. neihminen, jolle asiat eivät ole niin Suutaan Hessu ei kuitenkaan suos- yksiviivaisia. Hessu teki pari pitkää venytystä käsillään ja koukisteli polviaan. Rupesin kelaamaan mielessäni, kuuluiko Hessu ja Kati kissaihmisiin vai koirankannattajiin. Kati purkaa tava, sanoin vakavana. Lastenkodissa ei ollut sattunut mitään aggressiivista tilannetta lasten kanssa. mies ja sosiaalialan ammattilainen, Minua kyllästytti Hessun venkoi- joka osaisi varmasti hoitaa väkivallu ja asioiden vääntely. on omasta mielestään täydellinen Kuka sinua raapii. Huomenta vaan ja anteeksi se eilinen vielä kerran, Hessu pyyteli ja repesi sitten valtavaan haukotukseen. sillä oli niin paljon ongelmia, että Juomalasi lipsahti rikki ja Kati jos olisin ottanut kaikki murheet alkoi sohia sillä minua, Hessu sakantaakseni, en olisi jaksanut käydä noi.. Katia haukkumalla parisuhhalusin varmistaa, että olin varmasti teen solmut eivät aukenisi. ymmällään. Mies rakasti Katia hullun Kai minun on pakko kertoa ihan lailla, ja sitten hänen eniten rakasta- kaikki sinulle, kun sinä olet niin piimansa ihminen teki hänelle pahaa. ta se on niin pirun noloa, että nainen Mitä eilen tapahtui. Ihmi- misvaarassa. enää töissä. Joko keitetään kahvit. Kati ei lähde hoitoon. sapeto voi viiltää tällaiset avohaavat Näin, että asia oli hirveän kipeä iholle, sanoin. Et ole tainnut nukkua kunnolla, sanoin