Tosi elämää 9/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LUKIJAT KERTOVAT Hakatun SYYSKUU · 2009 · 4 70 UU 4,70 TOSI ELÄMÄÄ Voi kun minullakin olisi naisen Kaksi hyljättyä, yhteinen onni KOSTO Pornoriippuvuus TUHOSI MIEHENI ELÄMÄN LASTENLAPSIA! VAIMON KUOLEMA MINÄ USKON vei pohjan elämältäni vaikken uskovaisia ymmärräkään Harrastuksena HENKINEN VÄKIVALTA MENETETTY LAPSI TOI MUKANAAN USKON
12,80). KOLMIORISTIKOT Oivaltamisen iloa! Ristikon ratkaisu sivulla 43. TILAA Sylvin Helpot Ristikot ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ! Kirjoita viestiin KTILAA SH nimesi TILAA ja osoitteesi. Palvelu toimii Soneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Tele Finlandin, DNA:n, Aina:n ja GoMobilen liittymissä. 990! (norm. Lähetä viesti numeroon 16303 Esimerkkiviesti: KTILAA SH Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila N NYT 4 kuukautta (4 numeroa) HETI! VAIN V Palvelu hinta 0
Ihmisestä itsestään on sitten kiinni, kuinka tiukasti haluaa muoteja noudattaa. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu laumasieluisuuden ohella myös vaihtelunhalu. Nykyiset elämäntapatrendit ovat selkeästi nähtävissä, kun vähän vilkaisee ympärillään pyöriviä ihmisiä: Ruuanlaitto on selvästi muotia ja vielä kuumempaa hottia on, jos tekee ruokansa luomutuotteista. Itse olen ollut sen verran puskassa tämän kesän, etten tiedä syksyn tulevista muotivirtauksista mitään, mutta oletan, että yksi vanha juttu pitää pintansa edelleen: onnellisuus on pitänyt ykköspaikkansa muotijuttujen listoilla jo pitkään. Tätä ihmisen laumasieluisuutta vahvistaa tietysti se, että monet ovat tajunneet, että näillä muotivirtauksilla voi tehdä rahaa. Muotijuttu un yleensä puhutaan muodista, ihmiset liittävät sanan vaatteisiin ja pukeutumiseen, mutta itse asiassa muoti vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä elämässämme teemme: syömiseen, matkustamiseen, harrastuksiin ja parisuhteisiinkin. Eihän muodeissa tietysti mitään pahaa sinänsä ole. Harrastuksissakin saisi mieluusti näkyä tietty älyllisyys: joogaamisesta saa sisäistä rauhaa ja syvällisyyttä, kun taas parinkymmenen vuoden takainen muotijuttu bodaus vaikuttaa nyt yksitoikkoiselta peilin edessä pullistelulta. Ekologisuus alkaa näkyä matkustamisessakin. Siis, kyllä, me ihmiset todella haluamme toisten kertovan meille, miten meidän pitäisi elää. Ihminen kaipaa vaihtelua, ja muodit näyttävät tuolle vaihtelunhalulle mahdollisen suunnan. Enää ei ole hienoa matkustaa neljä kertaa vuodessa Kanarialle, paljon tyylikkäämpää on matkustaa vaikka junalla Alpeille patikoimaan. Sitä onnellisuutta minäkin taas tavoittelen, myös tänä syksynä. TOSI ELÄMÄÄ TÄSSÄ NUMEROSSA Henkilökohtainen avustaja: RAKKAUS TEKI MINUSTA TYÖORJAN Eronnut nainen: NYT OSAAN RAKASTAA LÖYSIN KAKSOISSISARENI internetin senssipalstalta JUTTUTUPA Narsistin otteessa: TAISTELIN ITSENI VAPAAKSI MINUN RUNONI Varkauskierteen seuraus: MENETIN KAIKEN 4 8 12 17 18 27 28 K KAHDEN NAISEN LOUKUSSA: vain valheilla selviää 34 Kalliita onnen hetkiä LUULOSAIRAAN VAIMONA LAPSUUTENI ONNELLISIN PÄIVÄ ÄIDIN KUOLEMA toi elämänmuutoksen KOSTIN VAIMOLLENI ensirakkauteni pettymystä Taistelin NUORUUDENRAKKAUTENI TAKAISIN ÄITI NEUVOO JA HAUKKUU vaikka minulla on jo perhe HOROSKOOPPI ÄÄNESTÄ JA VOITA 38 44 46 48 58 66 72 74 3. Ihminenhän on kaiken sivistyksensä alla edelleen laumaeläin. Joskus puhuttiin että avioeroista on tullut jo muodin tapainen villitys, mutta nyt nuoriso hakee tyylikkyyttä kokeilemalla kaveruuteen perustuvia seksisuhteita tai suhteita samaan sukupuoleen. Kukaan ei halua näyttää koko ikäänsä samalta, tehdä vuodesta toiseen samoja asioita, matkustaa aina samoihin paikkoihin. Parhaimmillaan uudet muotivirtaukset voivat tuoda ihan oikeata muutosta ihmisen elämään. Nykyään on olemassa lehtiä ja televisio-ohjelmia, joiden ainoa tehtävä on välittää kuvaa siitä, millainen elämäntapa on tällä hetkellä tyylikästä ja hyväksyttävää. Sitä on kummallista ajatella: että oikeasti rakentaisi elämäänsä joidenkin muotivirtauksien mukaiseksi, mutta toisaalta, miksei niin olisi. Näitä lehtiä ja televisio-ohjelmia ei olisi, jos niille ei olisi kysyntää
Lapsilla oli hyvä hoitopaikka läheisessä talossa asuvan perhepäivähoitajan luona, ja vaikka hoitopäivät toisinaan venyivät pitkiksi, lapsilla ei ollut mitään hätää. Jos vain saisin lapsenlapsen. Esikoiseni, silloin jo neljänkymmenen ikävuoden ylittänyt, uraa luova tyttäreni tokaisi: Miten sinä nyt tuommoisia kyselet, ethän sinä edes pidä lapsista! Pidänpäs, kyllä minä pitäisin. J oskus olen ajatellut, että olen itse kasvattanut lapseni kieroon, olemaan haluamatta kokonaista perhettä, jonka minun mielestäni voi saada vain lasten kautta. Aina kun näen hänet,. Kateellisena kuuntelen heidän juttujaan ja hauskoja kertomuksiaan lasten päähänpistoista. Heistä jokaisella on vakituinen kumppani ja mielestäni kaikki edellytykset perheen perustamiseen, mutta lapsia ei vain kuulu. Voi kun minullakin olisi lapsenlapsia! Olin suunnitellut vanhuuteni aika pitkälle lastenlasten varaan. Oli pakko käydä töissä. Aika kuluu, eikä mitään tapahdu. Maltoin odottaa muutamia vuosia, mutta sitten huomasin olevani tuttavistani ainoa, jolla ei ole yhtään lapsenlasta. Eihän minulle ole suotu seuraavan polven jälkikasvua. Omat vanhempani vain asuivat aikoinaan satojen kilometrien päässä meistä, niin ettei heistä ollut auttajiksi, mutta minusta olisi, ihan varmasti. Mietin jopa puolustuspuheita itselleni: Ei silloin ollut valinnanvaraa. Aivan alussa pidättäydyin kyselemästä omien lasteni lisääntymissuunnitelmista. Esikoiseltani rohkaistuin asiaa kysymäänkin. Mutta se, että esikoiseni ajatteli, etten pidä lapsista, sai minut ajattelemaan. Kaikkea ne keksivätkin, lapset, en minäkään voi olla nyökyttelemättä, vaikka minulla ei viime vuosina omakohtaista kokemusta lasten päähänpistoista olekaan ollut. Silti syytös se, etten ole onnistunut omassa vanhemmuudessani roikkuu minun ja etenkin esikoiseni välillä raskaana. Heillä oli hoitaja. En usko, että koskaan tulen niitä ääneen lausumaan. Mistä ihmeestä oma tyttäreni oli voinut saada sellaista päähänsä, ellei sitten kokenut lapsuuttaan huonoksi. Lähinnä olin vain pelännyt, että joutuisin mummon rooliin liian aikaisin. yydän ystävätärtäni kahville luokseni. Sellaista asiaa on vaikea ottaa puheeksi. Ystävistäni alkoi tulla mummoja ja vaareja, ja aina iloisten uutisten päätteeksi ystäväni muistuttivat, että pian olisin itsekin samassa tilanteessa, hoivaamassa pientä nyyttiä, paapomassa ja 4 P saamassa elämääni aivan uudenlaista sisältöä. Mieluummin kärsin hiljaisuudessa ja mietin itsekseni, mitä olen aikoinaan tehnyt väärin. Näinköhän. Jostain syystä mieleeni ei ollut ikinä juolahtanut se mahdollisuus, etten saisikaan heitä. Tein sen kautta rantain, huolellisesti mietittyjen sanankäänteiden avulla. Sama juttu muiden tuttavieni kanssa. Olinhan minä tietysti paljon poissa omien lasteni luota silloin, kun he olivat pieniä, mutta pakkohan sitä oli töissä käydä. Turhaan minä niitä puolustuspuheita mietin. Vähitellen toivoni on alkanut hiipua. En minä tänään ehdi, Kaapo tulee käymään. Heillä on kaapot, jessicat ja adalmiinat, jotka ovat tulossa kylään, niin kuin mummolaan yleensä tullaan. On luonnollista, että töiden jälkeen ihminen on väsynyt, eikä jaksa lastensa kanssa kaikkea, mitä tahtoisi, mutta sitä varten ovat isovanhemmat. Lapsia minulla kyllä on, kolmin kappalein. Sain vastaani hölmistyneen tuijotuksen. Me kyllä hoitaisimme
5
Enhän edes tiedä, pitääkö hän minua epäonnistuneena äitinä, vai kuvittelenko liikoja yhdestä miettimättä lausutusta, hämmästyneestä kommentista. Lapsia tuli, silloin kun tuli, ja niitä koetettiin hoitaa parhaansa mukaan. "Ethän sinä edes pidä lapsista." Kyllä minä pitäisin, jos minulla sellaisia olisi. Minun poikani ei ole sanallakaan vihjannut minulle, missä heidän lapsentekotoiveissaan mennään. Hänelle asia ei vain ole yhtä tärkeä kuin minulle, koska hänellä on jo lapsenlapsia toisen tyttärensä perheestä. Heti perään ymmärrän, että on hyvä, ettei vahinkoa käynyt. Seitsemänkymppisinä näimme itsemme keinutuolissa istuskelemassa, hymyilemässä lempeästi lastemme lapsille ja kertomassa tarinoita eletystä elämästämme. En ole varma. Nuorena ne lapset pitää tehdä. Olisi minullakin nyt yksi lapsenlapsi. n ikinä myöntäisi ääneen, miten loukkaantunut olen osakseni saamastani kohtelusta, mutta tottahan se on. Ei ihmiskehoa ole tarkoitettu synnyttämään ensimmäistä kertaa vasta nelikymppisenä. Siinähän jäisivät koulut kesken, tyttö pilaisi tulevaisuutensa ja minusta tulisi ennen aikojaan mummo. Olikohan tuo liian julmasti sanottu. Saattoivat nuo puheet olla pelkkää huumoriakin, vähän niin kuin ihmetystä siitä, mitä myöhemmin tulee olemaan, vaikka nuorena ei uskoisi. Kohtalon ivaa on, etteivät he onnistu, vaikka tahtoisivat. Ei sillä kuitenkaan mitään vaikutusta omaan tilanteeseeni ole. J E K os minulta olisi parikymmentä vuotta sitten kysytty, missä uskon olevani vuonna 2009, olisin ilman muuta nähnyt itseni lapsiliudan isoäitinä. Juuri nyt toivon, että olisi silloin edes käynyt vahinko, jonka tyttö olisi pitänyt. eskimmäiseni on poika, ja tiedän, että hän haluaisi lapsia vaimonsa kanssa. Itse asiassa taisimme me miesvainajani kanssa joskus asiaa pohtiakin, leikillämme. Olen loukkaantunut, ja samalla tunnen itseni vaativaksi uhmaikäiseksi, joka haluaa jotakin, koska kaikilla muillakin on. Anoppikollegani vaikenee samalla tavalla, väittää, ettei tiedä, mutta veikkaanpa, että tietää. Pitää olla talo, auto ja muutenkin puitteet kunnossa. Häiden jälkeen nuorenparin piti lähteä häämatkalle, mutta viime hetkellä matka peruuntui. Niin tai näin, näky ei taida toteutua minun kohdallani. Ja toisaalta sitten taas ihmettelen, missä meni pieleen. Siihen aikaan olin jatkuvasti pelkäämässä, milloin tyttö ilmoittaa olevansa raskaana. Sellainen uhkakuva tuntui siihen aikaan kaikkein sietämättömimmältä kestää. Ei edes minulle, vaikka minä sentään olen hänen miehensä äiti! Jos poikani perheessä on jotakin ongelmia, kyllä minä koen, että asia koskettaa minuakin, myös siinä tapauksessa, että ongelma on kipeä 6 ja henkilökohtainen ja johtuu poikani vaimon kehosta. Anoppikollegaltani rohkenin asiasta kyselemään, mutta hän oli selvästikin sopinut tyttärensä kanssa, ettei tytön yksityisasioista puhuta muille. Se vaikuttaa väleihimme, pakkohan se on myöntää. Nelikymppisenä keho alkaa olla jo luopunut toivosta saada kantaa uutta ihmiselämää sisällään. Miniälläni on ongelmia hedelmöittymisen kanssa, niin olen antanut itseni ymmärtää. Sellaisestako tosiaan haaveilin jo vuosikymmeniä sitten. Minä syytän elintasoa ihmisten muuttuneista asenteista. Ne vaivat on niin helppo hoitaa pillereillä näkymättömiin, että ihminen on menettänyt ymmärryksensä oman kehonsa lähettämiin viesteihin. Luulevat vieläkin olevansa kuolemattomia ja ikuisesti nuoria, vaikka keho kumartuu ja tulee vaivoja. Eihän tästä asiasta tietenkään minun kanssani ole keskusteltu, mutta osaan tehdä päätelmiä. Minä tarkkailen esikoistani, yritän olla sekaantumatta hänen asioihinsa ja yritän toivomalla edesauttaa hänet raskaaksi, vaikka en edes tiedä, toivooko hän sitä itse, vai onko päättänyt olla tekemättä lapsia, jotta ei siirtäisi eteenpäin epäonnistuneen äidin aiheuttamaa taakkaa. Hyvinvointi on niin korkealla, että nykypäivän nelikymppiset tuntevat itsensä pari- kymppisiksi. Miniä oli vihjaillut omalle äidilleen, että sekä hän että poikani haaveilivat pienten jalkojen tepsutuksesta, mutta sairaalareissunsa jälkeen tepsuttelusta ei ole kuulunut hiiskahdustakaan. Ei minusta silloin olisi ollut liukumaan mummon asemaan, ja oman elämän- K. Itsepäisillä lapsillani kun on oma vahva tahto, eikä minulla ole keinutuoliakaan. uopukseni, varsinainen villikkoprinsessa, oli lapsistani se, joka nuorena aiheutti eniten sydämentykytyksiä äidilleen. Ymmärsin, että kyse oli gynekologisesta vaivasta, joka laseroitiin kuntoon. Minun ikäpolveni ihmisille lisääntyminen oli sillä tavalla itsestäänselvä juttu, ettei sitä tarvinnut sen kummemmin miettiä ja suunnitella. Miniä joutui sairaalaan, kuulemma pikkuoperaatioon, jonka luonnetta ei minulle tarkemmin kerrottu, enkä minä kysellyt. Vaikka turhaanpa minä näistä jorisen. Ensin pitää olla koulutus ja hyväpalkkainen työ, totta kai vakituinen, jotta on paikka, jonne äitiyslomalta palata. On raskasta joutua olemaan ulkopuolinen omien lastensa elämässä. En sano, että se olisi huono asia hyvähän se on, että lapsella on vakaa alusta, johon syntyä mutta kyllä tuollainen suunnitelmallisuus menee jo liian pitkälle. Nykyään ihmiset tekevät tarkkoja suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen. Ehkä tytöt juttelevat äitiensä kanssa estottomammin omista asioistaan, kun taas pojat vaikenevat. mietin, kokeeko hän vieläkin lapsuutensa olleen huono
Monien mutkien Kuulin nimittäin kiintoisan keskus- ja opastuksen kautta päädyin teketelun ja sain loistavalta tuntuvan aja- misiin kotikuntani sosiaalitoimiston tuksen. Niinkin pitkälle menin, että lupauduin hoitamaan lasta aina, kun hoitoa tarvitaan. Villikkotytön kanssa minun on helpointa keskustella, vaikka kieltä siinä saa keskellä suuta pidellä. Miten käy, jos hän tukevasti keskiiän ylitettyään huomaa, että kaikki, mitä hän elämäänsä kaipaa, onkin oma lapsi. Tiedä sitten, mitä sekin merkitsi. saapui tarjottimen kanssa. Olen ehdottanut, että hän hankkisi lapsen vielä kun voi, ja jatkaisi taiteen tekemistä siinä ohessa ja sen jälkeen. maan viereisessä pöydässä käydyn Minun asiani sosiaalitoimistoon keskustelun, jota siinä tilanteessa en oli se, että ilmoittauduin halukajatellut sen kummemmin, korkein- kaaksi ryhtymään varamummoktaan kohottelin harmistuneena kul- si jollekulle perheelle, jolta kontakmiani. si nuorta naista jutteli siitä, kuinka Kävin juttelemassa asiasta mukavan kurjaa on, kun omat vanhemmat ei- virkailijan kanssa, kerroin omasvät auta lastenhoidossa ja kuinka iso ta tilanteestani ja perustelin, minkä apu varamummojärjestelmästä sel- vuoksi haluaisin varamummoksi ja laisessa tilanteessa on. tää kertoa asiasta. Villikkotyttöni tahtoo kokeilla ensin siipiään taiteiden parissa, eikä kovan yrittämisen elämäntilanteeseen lapsia mahdu. Voi kun minullakin olisi lapsenlapsia! tilanteeni takia olisin menettänyt senkin ainoan tilaisuuteni seurata lapsen kasvua nythän syntymätön vahinkolapsikin olisi jo aikuinen. Hänellä on mukava mies, jonka kanssa hän on asunut vuosikausia yhdessä. Poikke- lin kuin ruttoa. Jos vahinko olisi käynyt, olisin hävennyt tyttäreni puolesta. Voi että, et ikinä arvaa, miten ihana se pikkumies on, Maija aloitti heti tuoreesta tulokkaasta hehkuttamisen. Niitä hänel- Miten sinä nyt tuommoisia jon muutakin kuin lä on jo seitsemän, kyselet, ethän sinä edes pidä vain rahattomien vaikka hänellä itviimeinen toivo, lapsista! sellään ei ole kuin josta hakea nöykaksi lasta. Kyllähän tytöllä lahjakkuutta on, mutta koska läpimurtoa ei ole tapahtunut, minun mielestäni haihattelut kannattaisi jättää sikseen ja keskittyä siihen, mikä on oleellista. Kyllä sinunkin pitäisi päästä jo mummoksi. miksi olisin siinä hyvä. ryyttävää apua. Se rikastuttaa elämää niin paljon, ettei sitä etukäteen uskoisi. e oli ensimmäinen sykäys kohti mummoutta minulle: tuntemattomien ihmisten käymän keskustelun salakuuntelu ja Maijan mummouden ylistys. Tytön luonne on sen verran temperamenttinen ja kiivas, että hänen äänensä kohoaa ja tunteensa leimahtavat, jos hän kokee tulevansa arvostelluksi, ohjailluksi tai painostetuksi. Olin jo vähällä kääntyä kertomaan En minä sen kummemmin osannaisille, että kyllä meitä innostunei- nut itseäni kehua. Ei teiniraskaus ikinä mikään toivottava asia ole. Pelkään, että nuorimmaisenikin antaa ajan lipua hedelmällisyytensä ohi. Vauvauutisia vain ei kuulu, ei näy. Työelämässäkin olin vielä mukana niihin aikoihin, joten tuskinpa olisin kasvua ehtinytkään seurata. Olen sanonut hänelle, että uskon vilpittömästi hänen kykyihinsä, mutta olen samalla huolissani. Nythän kuopus lähentelee jo kolmeakymmentäkuutta. Mitäpä se minulle kuu- elämän tiimalasin hupeneminen oli lui, minkälaisia elämäntilanteita saanut minut ymmärtämään, mikä tuntemattomilla ihmisillä on. Asia unohtui siltä erää, kun Maija Virkailija vaikutti kannustavalta S T 7. Sitä paitsi olisi ollut se paine, jonka häpeä aina tuo mukanaan. Viereisessä pöydässä kak- ti vanhempaan sukupolveen puuttui. Enpä olisi ikinä arvannut, ole enää ystäväpiirini ainoa lapsen- että vielä vanhoilla päivilläni joulapseton nainen. oli kaikkein tärkeintä: lapset. Voi hyvin olla, että pian en kanssa. Maija halusi välttämättä maksaa, Tuskinpa luukun nykyiset asiakkaat joten minä menin varaamaan meille sitä edes nöyryyttävänä enää kokepöydän. Odotellessani satuin kuule- vatkaan. tuisin asioimaan siinä laitoksessa, Kävi siis niin, että tapasin kaupun- jota aikoinaan nuoruudessani välttegilla ystävättäreni, Maijan. Kävin asukastuvan tietokotakin aiheeseen liittyvää, jonka ha- neella tutkimassa, mitä internet tieluan samaan tarinaan vielä lisätä. Kaiken uhallakin olen ottanut hänen kanssaan puheeksi lapset ja uran luomisen. Tyttö sen kun nauroi. Nykyinen asianihan simme kahvilaan juhlistamaan kak- on tietenkin aivan toisenlainen sokukahveilla hänen siaalitoimisto kun uusinta lapsenlason nykyään paltaan. Kerroin vain, että ta isovanhempiakin olisi, jos vain leskenä minulla olisi aikaa, mutta ei olisi joku, josta intoilla, mutta mal- ketään, jolle sitä aikaa antaa, ja että toin mieleni. ämä tarina oli jo päättymässä Kiinnostuin varamummojärjesteltähän, mutta sitten tapahtui jo- mästä
Sovittiin, että lapset, kutsutaan heitä nyt vaikka Aatuksi ja Ainoksi, tulisivat minun luokseni kylään ensin muutamaksi hetkeksi ja jos kaikki sujuisi hyvin, vierailuaikoja voitaisiin vähitellen pidentää. Kukapa tietää, vaikka Aatun ja Ainon pikkuveli liittyisi joskus vielä joukkoon, ja saisin olla hänenkin varamummonsa. Vihdoinkin tyttö on valmis asettumaan lopullisesti aloilleen ja ottamaan vastuuta. Niin juuri minä tein isovanhemmuuden kanssa: elleivät omat lapseni tee minusta mummoa, minä teen itse itsestäni sellaisen. T ämän tarinan piti päättyä jo toistamiseen, tällä kertaa tähän, mutta sattuman oikusta tarina jäi kirjoituspöytäni laatikkoon lojumaan, ja tilanne ehti kehittyä taas eteenpäin. Kyllä elämä osaa yllättää. Vauvan ensikuukausien koliikin vuoksi äiti oli väsynyt, ja isommat lapset kaipasivat kyläpaikkaa. Vauvan koliikki on nimittäin päättynyt, ja raskain vaihe tuntuu olevan takana. Alussa olimme kuin ketkä tahansa vieraat, mutta elämäntilanteiden kertaamisen jälkeen koin, että minusta ja lasten äidistä oli tulossa ystäviä, vaikka se ei varamummotoiminnassa edellytys ollutkaan. arina päättyi jo, ja sujautin sen kirjekuoreen, liimasin kuorenkin kiinni. Juttelin uupuneen äidin kanssa samalla, kun katselimme lasten leikkimistä ja heijasimme vauvaa vaunuissa. Suljen sivut kuoreen ja lähden heti pudottamaan kuoren postilaatikkoon. Oman sukupolveni ihmiset ovat tottuneet ottamaan asiat omiin käsiinsä, elleivät kanssaeläjät ymmärrä toimia. Ja nyt sanon "loppu", vaikka upea mummonelämäni onkin vasta alussa. Oli kuulemma löytynyt perhe, joka kipeästi kaipasi elämäänsä varamummoa, ja minut oli valittu täyttämään tuo tehtävä. Olen onnellinen siitä, että voin osallistua ystäväpiirini kanssa keskusteluun isovanhemmuudesta ja lapsenlapsista. Ajatukseni pyörivät kahteen eri suuntaan odottaessani ensimmäistä tapaamista uusien ihmisten kanssa. Olen tullut tutuksi lasten kanssa ja uskon, että pidämme jatkossakin yhteyttä, vaikka välikätenä ei pian olekaan enää sosiaalitoimisto. Voi tätä onnea! Ja niin kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, lisää hyvää oli tulossa. Tyttö kertoi jutelleensa siskonsa kanssa vauvauutisesta jo aikaisemmin, ja esikoiseni oli kehunut, miten loistava varamummo näköjään olen ollut Aatulle ja Ainolle. Ensin minulla ei ollut ketään, enkä ollut mummo ensinkään, ja kohta minulla voi olla jo melkein puolet jalkapallojoukkueesta koossa. Esikoinen oli oikein ihmetellyt, minkä vuoksi oli epäillyt kykyjäni lasten kanssa. Varamummotoiminnan avulla meistä kaikista on tullut tyytyväisempiä ihmisiä. Minulle kerrottiin, että vaikean alun ja vauvan jatkuvan itkeskelyn vuoksi äiti-lapsi-suhteen kehitys oli ollut vaarassa. Tarvetta varamummoille oli kuulemma enemmän kuin halukkaita oli tarjolla. Näin tehtiin. Nyt minä odottelen, että villikkotyttöni suo minulle lapsenlapsen. Muutamaan otteeseen olen jopa päässyt sanomaan sanat, joita aikaisemmin muilta kadehdin: Minulle ei käy perjantai, koska Aatu ja Aino tulevat silloin yöksi. MUMMO JA VARAMUMMO T 8. Siitähän se jännitys alkoi. Tässä siis jatkoa minun tarinalleni: Sosiaalitoimiston virkailija piti minkä lupasi ja soitti minulle iloisen onnittelusoiton. Aatua ja Ainoa en siinäkään vaiheessa aio unohtaa, sillä yhdessä vietetyn ajan myötä olen kiintynyt heihin kuin he olisivat aina olleet osa perhettäni. Sillä välin, kun isommat viettäisivät aikaa minun kanssani, äiti saisi levätä ja keskittyä rakentamaan uutta suhdetta vauvaansa. Tarina jatkuu, mutta näitä sivuja en jätä odottamaan sen kehittymistä. Mutta sitten sain kuulla ihania uutisia, jotka haluan jakaa kaikkien kanssa. Lasten äiti näyttää nykyään jo varsin hyvinvoivalta. Samalla reissulla tapaan Aatun ja Ainon. Aina kun näemme, hän kiittää minua avustani, ja minä heilautan vähätellen kättä ja kiitän häntä siitä, että olen saanut olla avuksi. Lapset rikastuttavat elämääni kerran kuukaudessa kokonaisen viikonlopun ajan, ja toisinaan sovin heidän äitinsä kanssa ylimääräisistäkin tapaamisista. ja lupasi ottaa yhteyttä, jos sopiva, mummoa tarvitseva perhe löytyisi. Tästä tein nautinnollisessa itsevarmuuden puuskassani sellaisen päätelmän, etten minä lapsilleni sittenkään tainnut aivan kauheata lapsuutta tarjota. Ehkä olinkin tulkinnut vanhimman tyttäreni sanat aivan väärin ja täysin turhaan jäänyt niihin piehtaroimaan. Lupaili jopa, että sellainen saattaisi löytyä hyvinkin pian. Voiko sosiaalitoimiston kautta solmitusta tuttavuudesta seurata mitään hyvää. iinhän siinä kävi, että Aatusta ja Ainosta tuli vakituisia vieraita minun kotiini. Tärkeintähän ovat lapset ja heidän seuransa. Elämääni lennähti yksinhuoltajaäiti, jolla oli pieni vauva ja 4- ja 6 -vuotiaat lapset. Tapasimme puistossa koko porukka. Minä jäin jännittyneenä odottamaan, kuinka käy. Tänä aamuna nuo- N rin tyttäreni, villikkoprinsessa, soitti ja ilmoitti odottavansa vauvaa. Olin yhtä aikaa innoissani ja malttamaton, ja samalla myös epäilevä. Kaikki varamummot eivät välttämättä ole juurikaan tekemissä lasten vanhempien kanssa
Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. hänestä. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Alhaalla: Ei tapahdu. Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi! Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä. 9. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi. Esimerkki: Satu N. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu. Lohkojen merkitykset: Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Lähetä viesti numeroon 173664. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään. Mitä sinä haluat tietää? TOIMI NÄIN: Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Toteutuuko toiveesi? Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden! Käykö toiveesi toteen. Vastausviestinä saat numeron. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään. HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi
Eilinen päivä ja sen tapahtumat pyörivät lakkaamatta mielessäni antamatta hetkenkään rauhaa. Kahvila on täynnä pohjoiseen matkaavia lomalaisia. Nyt illansuussa olen vihdoin napapiirin rajalla. Välillä on pakastanut ja nyt illansuussa pakkanen on kiristynyt luvaten tähtikirkasta yötä. Iloinen puheensorina saa oman pahanolontunteeni nousemaan yhä enemmän pintaan. Päätän mennä juomaan kupin kah- A via ja jatkaa sitten matkaa, jota on vielä jäljellä kolmatta sataa kilometriä. Kaksi hyljättyä, yhteinen onni Kuultuani vaimoni eroaikeista kuvittelin elämäni olevan ohi. Keli on ollut raskas kevättalven räntä- ja vesisateineen. Matkalla tapasin naisen, jonka kanssa meillä tuntui olevan paljonkin yhteistä. 10 uto hyrrää tasaisen nukuttavasti kohti pohjoista. Olen ajanut pysähtymättä koko päivän. Olin tullut kotiin pitkältä työmat-. Lähdin hetken mielijohteesta Lappiin miettimään tulevaisuutta
Eihän näin voi tapahtua. "Haluan edes kerran elämässäni kokea todellista intohimoa, sinusta ei ole siihen eikä tule koskaan olemaankaan", muistan vaimoni huudahtaneen erään laimean rakastelukertamme jälkeen. Istuin tuntitolkulla tuijottaen seinään ja miettien yhteistä elämäämme. kaltani odottaen tavallista rauhallista viikonloppua perheen kanssa. Kaikki vaimoni henkilökohtaiset tavarat sekä osa huonekaluista oli hävinnyt saman tien. Ei neljännesvuosisadan yhdessäoloa voi pyyhkäistä pois kuin tahran pöydänkulmalta. Jaoimme yhteisen vuoteen, mutta siinä olikin sitten kaikki. Työtä ja uralla etenemistä oli ollut meillä kummallakin. Kotiin tullessani talo oli pimeänä ja keittiön pöydällä odotti valmiiksi täytetty avioerohakemus. Lasten muutto kotoa ja kummankin työmatkat olivat vähitellen vieraannuttaneet meidät toisistamme. Hetken huusin tuskaani ääneen. Yhteiset puheenaiheet ja harrastukset olivat loppuneet jo kauan sitten. Sen jälkeen juopa välillämme syveni entises11
Juomme ahdistustani. Herrasmies sisälläni vie kuitenkin voiton ja kysyn kohteliaasti: Voitko kertoa, mikä sinulla on. Rumakutyneesti käyden samalla läpi omaa russa istuudumme tulille eväitä syömään. seksi huomaan ojentavani hänel- Marjukka heittää linnuille muutale huovan hartioille, kun jatkamme man leivänmurun, ja pääsemme tamatkaa. Kaikki oli tapahtu- väksi suunnittelemani hiihtoretken. Punastun kuin koulupoika mimassat vyöryvät massiivisina, ensitreffeillä. Muutama oljenvaalea hiuskiehkura putoaa vallattomastu elämänohjeeni. Omat murheet täytyy oppia suurissa asusteissa pieneltä ja haapitämään sisällään, oli jo kotoa opit- voittuvalta. Suksi luistaa ja huolet tuntuvat olemus tuo mieleeni tutun joululaulun "Varpunen jouluaamuna". Mies Arasti hän pyytää päästä mukaan, oli jo etsimässä asuntoa itselleen ja sillä paikka on hänelle outo ja yksin uudelle kumppanilleen. Huomaan kuuntelevani keskit- ne minun maailmassani. Kahvin juotuani heilautan repun selkääni ja päätän jatkaa matkaani. Olen muuttunut tunte- huolehdin Martunnemyrskylmattomaksi itselleni. Vastahakoisesti ja hampaita kiristellen tarjoan hänelle kyydin Saariselälle, jonne olen itsekin menossa. Elämä ja intohimot kuo- heisyydessään. armottomasti Pieni ohimenesisimmässäni vä hipaisu saa meidät pysähtymään. Lu- lävitseni. tään, emmekä edes osanneet tai halunneet hakeutua toistemme läheisyyteen. Marjukan syvä jätetyksi kuin isä ja tytär, huomaan miettivätulemisen kipu ja tuska aivan kuin ni. En kai minä voi tuota ihmistä heittää hankeenkaan ulisemaan, mietin kiukkuisena. Pakkasin kiireesti reppuuni vain välttämättömimmät varusteeni viikon hiihtoretkeä varten. Itselleni yllätyk- ron sen tuovan onnea näkijälleen. Pakkanen on kiristynyt. nut yllättäen ja odottamatta. Nainen esittäytyy Marjukaksi ja ti liian pienen hiihtopipon reunoilalkaa nyyhkytysten lomassa kertoa ta. Nainen vetää syvään henkeä kuin hukkumaisillaan oleva ja itkunpurskahdusten lomassa kertoo lähteneensä matkalle selvittämään ajatuksiaan kuultuaan miehensä us- kottomuudesta. Luonnon koskematon kauneus, lumikiteet vaivaiskoivusä. Pyyh- olevan valovuosien päässä. -- Lapin onnenlintu, sanon ja kermin etelän lenkkipolulle kuin tänne Lapin pakkasiin. Saavumme Saariselälle ja huo- jen oksilla, häikäisevä kristallin kimaamme majoittuvamme samaan mallus puhtaalla hangella ja kaiken hotelliin, Riekonkieppiin. Kuuntelen, kaik- tämä kohtalonyhteys meitä jollakin ki tuntuu liiankin tutulta. Yhtäkkiä nainen purskahtaa sydäntä särkevään itkuun. Marjukan hento, värisevä kaisin ladulle jatkamaan matkaa. Ihmettelen itseäni: yhdistääkö elämäntarinaansa. Olen jonkun matkaa painostavan hiljaisuuden vallitessa. Merkillinen suojelemisen halu joku puhuisi ääneen omaa tarinaa- valtaa mieleni, se on uusi ja outo tunni. antamatta hetkenkään rauhaa. Minä en ole tot- lainannut Marjukalle oman varatunut jakamaan sisintäni vieraiden hiihtoasuni. Saisin olla yksin ja mietiskellä mennyttä ja tulevaisuutta. Keskustelu on aluksi väkinäistä ja toivon, että nainen pitäisi edes suunsa kiinni, sillä en ollut juttutuulella. Ajamme kun lähdemme matkaan. Helvetin helvetti, tämä tästä vielä puuttui, sadattelen itsekseni. Pysähdyn ja kuulen naisen juuri myöhästyneen ohikulkevasta linja-autosta. Hiihdämme hiljalleen peräkanaa, huvat muualla, jäähtynyt kotiliesi ei houkuttele. Olen muuttunut tuntevaikka ollaan jo maaliskuun loppu- mattomaksi itselleni. puolella. Marjukka näyttää liian kanssa. Marjukka vetää pipoa luatkamme matkaa Luulammeljasti korviensa peitoksi. Taas sadattelen mielessäni, että akkasaamu lupaa hyvää keliä, tämä tästä vielä puuttui. Näytän yläpuolella syvänsinien taivas antaMarjukalle kartasta seuraavaksi päi- vat vahvan tunteen elämisestä joka P J 12. lähteminen arveluttaa. Pysähdymme Vuotsossa tankkaa- Tunnen kuin sähköisku olisi käynyt maan. Väljähty- merkillisellä tavalla, vai minkä takia nyt liitto, puhumattomuus ja arjen tunnen outoa mielihyvää hänen läharmaus. Ajattelin, että hiihtämällä itseni uuvuksiin saisin välimatkaa tähän painostavaan tilanteeseeni. Marjukka löy- Punastun kuin koulupoika ensit- kahvia samasta kuksasta ja tää sanat sille reffeillä. Huomaan le. Kun lomaviikko oli vielä alkamassa, tein äkkipäätöksen suunnata matkani kohti pohjoista. Nainen yrittää keventää tunnelmaa puhumalla niitä näitä, joihin en vastaa mitään. Mielialani on edelleen matalalla, aukaisen radion ja yritän pysyä hereillä tiedostaen samalla vielä edessä olevan pitkän ajomatkan. O len juuri päässyt hyvään matkavauhtiin, kun huomaan linja-autopysäkillä epätoivoisesti viittoilevan naisen, joka yrittää saada autoni pysähtymään. Matkan varrella näemme pari hänen lähteneen kiireessä matkaan varusteissa, jotka sopisivat parem- kuukkelia. jukan sukset le, joka velloo lähtökuntoon. Huonosti nukutun yön jälkeen minulle tuli pakottava tarve lähteä pois tästä kaikesta mahdollisimman kauas miettimään asioita. Marjukkäisen mielikuvan pois ja jatkamme ka on ensimmäistä kertaa elämäsmatkaa tähtikirkkaassa pakkasyös- sään Lapissa
Lopetettuani purkaukseni hän huokaisee hiljaa ja jatkaa: -- En minäkään varmasti mikään ihannevaimo ole ollut. Taas tunnen värähdyksen käyvän lävitseni. Jatkamme keskustelua yhä syvemmälle sielun syvyyksiin varmana siitä, että toinen ymmärtää joka sanan. Jaamme yhteisen toiveen ja lähetämme sen yönmustalle taivaalle tähtien rivistöön. Näin on hyvä, nyt ja tässä. Paluumatkalla Marjukka kaatuu pienessä notkelmassa. Noutopöytä odottaa Lapin herkkuineen. Kipeät tunteet ja niiden tuoma ahdistus helpottuvat puhumalla, ja puhumista meillä riittää. Ilmoittakaa sitoumuksetta. Materiaalia ei palauteta. Huomaan silittäväni Marjukan kädenselkää ja ihmeekseni hän ei vedä kättään pois. aavumme takaisin hotellille. Tunnen ihon ja hiusten tuoksun, lämmön, jonka pystyn siirtämään Marjukan värisevään olemukseen. ja heidän lähiomaisensa eivät saa osalJoutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän listua lehden kilpailuihin. Minä autan hänet takaisin suksille kuinka kevyeltä hän tuntuukaan. Marjukka katsoo minua pitkään totisena, ja huomaan herkän punan kohoavan hänen poskipäilleen. lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä JULKAISUJOHTAJA TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä Sauli Huikuri ILMOITUSMYYNTI TOIMITUSJOHTAJA Kolmiokirja Oy Sauli Huikuri U S Liisa Finnberg Lekatie 6, PL 246 MEDIAMYYNTI 90101 Oulu Avainasiakaspäällikkö Puh. Sanomaton hellyys valtaa mieleni. Yllättäen huomaan sanovani tämän toteamuksen ääneen, minä neljävitonen insinöörimies, joka vaimoltani saamani palautteen mukaan en osaa puhua muuta kuin asiaa ja sitäkin huonosti. Vedän hänet syliini. En tarvitse mitään muuta kuin tämän pienen värisevän naisen osaksi minua. tilaajapalvelu. Ylhäällä huipulla tuulee. PAINOPAIKKA Painotalo Suomenmaa 2009 PAINOPAIKKA Joutsen KUSTANTAJA Median painotalo 2009 Kolmiokirja Oy KUSTANTAJA Pl 246, 90101 Oulu Kolmiokirja Oy Puh. 08-537 0033 Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuviaja kuvia sitoumuksetta. Tunturituulen puuska vangitsee meidät sylikkäin. Ilmoittakaa nimi, osoite, mahdollisen nimimerkin lisäksi oikea henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä nimi, osoite, henkilötunnus julkaistuista maksetaan palkkio.ja pankin tilinumero, sillä julkaistuista makseLehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi taan palkkio. USKO TOSI E L Ä M Ä Ä AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä.20 V U O S I K E R T A -----------------------------------------------------------------------------------------------Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 6, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Alkunousu on jyrkkä ja luonnollisesti tukeudumme toisiimme. Kaikki se hellyys, joka on ollut itseltäni kadoksissa vuosikaudet, tuntuu hakevan pääsyä ulos. Toimitus ei vastaa Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voikadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. (08)Myllyoja Juhani 537 0306 Fax (08) 530 6118 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 numeroa vuodessa ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT Kotimaahan TILAUSHINNAT 12 kk 49 kotimaahan TILAAJAPALVELU 12 kk 49 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 TILAAJAPALVELU S-posti:08 537 0370 Puh. Oma puhumisen ja tunteiden käsittelyn vaikeus, kykenemättömyyteni aviomiehenä, työkeskeisyyteni ja kaikki ne lukemattomat viat, joista olin kuullut vuosikaudet ja jotka olin sisäistänyt osaksi minuuttani, vyöryvät suustani patojen murruttua. kolmiokirja@suomenmaa.fi ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti:1236-4576 ISSN tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi 35 ISSN 1236-4576. Tuntureiden rivistö kohoaa ikiaikaisena kaukana taivaanrannassa piirtyen siniharmaana valkoisen lumen syliin. Materiaalia ei pakaista myös digitaalisessa muodossa eikä lauteta. 08-537 0033 PL 246, 90101 Oulu Fax 08-530 6118 Puh. Ravintola suljetaan ja pitkien keskustelujen jälkeen kaipaamme kumpikin raitista ilmaa. Vaihdamme hiihtovaatteet lämpimiin villapuseroihin ja menemme ravintolasaliin. Siitä huolimatta tämä jätetyksi tuleminen satuttaa ja antaa tunteen, etten ole naisena enää minkään arvoinen. Huomaan puhuvani Marjukalle asioita, joita en ole koskaan kertonut kenellekään. Frigidiksi mieheni nimitteli minua usein, ja kai minä sellainen olenkin, kun emme lastakaan saaneet lukuisista yrityksistä huolimatta. lkona on tähtikirkas pakkasyö. käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarSuomenmaa-yhtiöt Oy:n henkilökunta koituksiin. Marjukka itkee hiljaa onnellista, parantavaa itkua. daan käyttää ja luovuttaa suoramarkKolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan kinointitarkoituksiin. Näin on hyvä olla. Vaihdamme ulkovaatteet ylle ja päätämme lähteä kiipeämään kävelypolkua pitkin Kaunispään huipulle. Omituinen tunne, mietin itsekseni. Näemme tähdenlennon kaukana avaruudessa. Marjukka värisee kylmästä. harkitsemansa muutokset lähetettyyn maLehti Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta teriaaliin.varaa oikeudet tehdä tarpeellionseksi harkitsemansa muutokset lähe-julmaksettu kirjoituspalkkio, voidaan tettyyn materiaaliin. Käymme läpi koko elämänhistoriamme iloineen ja pettymyksineen avoimesti ja rehellisesti. Me olemme yhtä, kiinni toisissamme. Marjukka kuuntelee hiljaa ja keskittyneesti. solulla tätä päivää ja hetkeä. Polku on kuin elämä itse, täynnä nousuja ja laskuja. Poronkäristys lisukkeineen sekä lapinjuusto lakkahillon kera suorastaan sulavat suussa. ta käsikirjoituksista eikä kuvista. Silitän hänen hiuksiaan. Toimitus ei vastaa kadonneistästä makseta erillistä korvausta. En löydä sanoja ilmaistakseni tunnettani, mutta se ei tunnu tärkeältä. Vaiettu kipu uskaltaa tulla ulos. Pikkuhiljaa puhe kääntyy siihen elämäntilanteeseen, jossa kumpikin olemme
Sinä vastaat: varmasti, ilmaan mitään ehtoja. Sinä olit ainut, joka huolta piti, vaikka olit vielä minulle tuntematon. Vanhempani jättivät yksin vauvaiässä, kun eivät huolehtineet minusta, vaan ryyppäsivät ja rellestivät niin kauan, että minut vietiin lastenkotiin. Ja minä kysyn: varmasti. Ja minä uskon. Olin tottunut siihen, että minut jätetään kerta kerran jälkeen yksin. Kun sitten tapasin sinut, en osannut odottaa muuta kuin mihin olin tottunut. Häneenkin luotin kuin uskolliseen lemmikkiin. Joku sanoi aikoinaan minulle: Sehän oli kuin vanhasta Suomifilmistä. Silitit nätisti hiuksiani. Olin tottunut luopumaan, menettämään, en koskaan saamaan ja vastaanottamaan. Olin lähtenyt Kalajoelle ryyppymielessä, sinä vain oleskelemaan tuttujen kanssa ja bändiä katsomaan. Ja sinä vastaat silmiini katsoen: rakastan. Sinä kannoit minut oksennuskunnossani teltalle, peittelit ja jäit vahtimaan minua, vaikket ollut koskaan eläessäsi tätä ennen tavannut minua. Ihan varmasti. Minulla oli vakava alkoholi-ongelma, eikä sitä saanut loppumaan. Entisen poikaystäväni rakkaus oli ollut oikullista, arvaamatonta ja julmaa. Omahoitajani lastenkodissa jätti yksin, kun päästi minut ventovieraiden vanhempien mukaan. Sinä kannoitkin minua alueella. Sinä tunnuit kuitenkin erilaiselta. erta kerran jälkeen minä kysyn sinulta, Hannu: rakastatko sinä minua. En kuitenkaan uskonut sinua saa-. Minusta tuntui, että siinä se oli; prinssi, joka oli saapunut valkoisella ratsulla, ja minä olin hypännyt kyytiin. En vain uskalla luottaa, sillä jos sydämeni särjetään vielä kerrankaan, makaan haudassa. K T 14 apasin sinut Kalajoella, festareilla. Silität päätäni ja pussaat otsaa, poskille ja suulle. Sinä annoit minulle, et vain ottanut ja vaatinut. Ys- täväni jätti minut yksin Helsinkiin yhteisellä reissullamme kuin nallin kalliolle. Mutta hetkisen kuluttua uskoni on taas poissa. Minä olin niin huppelissa, etten pystyssä pysynyt. Souditteko aavalla vanhalla veneellä? Ei nyt sentään. Kari, entinen poikaystäväni, jätti minut oman onneni nojaan suhteessamme. Rakkaus voitti viinan himon Olin tottunut siihen, että ihmisten rakkaus on oikullista. Ihanko varmasti
Sinä olit niin erilainen. Olin riippuvainen, täysin tuon paskiaisen otteessa. Minulla oli kummallinen suhde Kariin, ex-poikaystävääni, joka oli saatellut minut tällekin matkalle. Ajattelin olevani huono nuoruudessani ilmenneen kiusaamisen vuoksi ja luulin saavani kumppanikseni vain renttuja. E n halunnut olla teltassa yksin. Toivottavasti joskus saat sen selville. vani. En minä seurustellut. Et ole tähän päivään mennessä osannut sanoa, mikä aiheutti sen, että vein sydämesi. Ehkä hän vain oli niin manipuloiva, omistava, voimakas ja dominoiva mies. Koulukiusaamisesta ja väkivaltaisesta suhteestani ex-poikaystävääni, sairaudestani, skitsofreniasta, joksi pelkotilani oli luokiteltu. Sinä luulit, että seurustelen Karin kanssa. Olin jäänyt entisestä suhteesta koukkuun, enkä osannut jättää kunnolla sitä miestä, vaikka hän ei muuta tehnyt kuin pahaa, satutti minua kerta kerran jälkeen. Jokin minussa sai sinut ihastumaan minuun. Sinä olit niin 15. Sinä olit vierelläni. Halusin vain olla hänen seurassaan. Se oli aika uskomatonta, miten minä saatoinkin jäädä sillä tavalla hänen otteeseensa. Kuuntelit kännisiä juttujani ja sitä, kuinka kerroin vaikeasta menneisyydestäni
Tunnen pistoksia sisälläni, kun katson sinua nukkuessasi suloisesti ja tunnen selittämätöntä tunnetta, kun ajattelen, mitä tapahtuisi, jos sinua ei olisi. Mutmeni soi. Olen käperja josta myös itse tynyt jo valmiiksi olin aidosti, tunkuoreeni, valmiiteilla kiinnostunut. Pelko menettämisestä, pettämisestä, lyönneistä ja ivaamisesta. Hän uhkasi minua puukolla, niin pitkälle oli menty. a nyt kaikki on toisin. rosi. Ja sitä vähemmän minä tahdoin olla hänen. Kerroin sinulle, etten seurustele Karin kanssa, vaikka se siltä saattoi lähtötilanteessa näyttääkin. Alussa se oli aivan sama euraavana perjantaina puheli- eihän ollut rakkauttakaan. Sinä puhuit kanssani, vaikka olit menossa aamuksi töihin. En, minä tiedän sen. Ihmettelit, kuinka minä sellaisen hunsvotin oloisen miehen kanssa olin. Minua pelottaa niin kovin. Puhuimme aina aamuviiteen asti, ja minusta tuntui ikävältä lopettaa puhelu. Sinä soitit ja kysyit, voisinko, Enkä silti siihen pysty, vaikka kuintai haluaisinko ehkä tulla luoksesi ka sitä janoan.w iltaa viettämään. Kun palasimme Kalajoen juhlista Rovaniemelle, olit jo hieman ihastunut minuun ja miettinyt, pitäisikö sinun viedä minut mukanasi lähikuntaan, jossa asuit omassa asunnossasi. Sinä iltana asunnollani olin lähdössä Marin ja Markuksen luokse, niiden ystävien, jotka olivat mukana Kalajoella. En ollut uskoa silmiä- ta nyt kun minä jo rakastan sinua, ni, kun kännykässä luki sinun nume- tärkeintä on mielestäni luottamus. Olim- Mutta sinä et ole pahaa sanaa sanome kumpikin niin vaivautunei- nut, etkä koskaan vedonnut siihen, ta, että oli pakko käydä ostamas- että minulla on mielenterveysongelsa ihan pieni koppa kaljaa, vaikka mia. Kari ei antanut minun mennä, vaan piti pihdeissään. Monta kertaa, kun olemme riidelOlin onneni kukleet, olen säikähkuloilla! Kerrantänyt äkkiliikettäsi kin minusta kiin- Olin tottunut luopumaan, ja luullut, että sinä nostui mies, joka menettämään, en koskaan tulet ja lyöt mioli kunnollinen saamaan ja vastaanottamaan. En kertonut, että olin jäänyt koukkuun, sanoin, että oleskelimme vain yhdessä. Toivoin jopa näkeväni sinut siellä. nua, kun kaikista pahin tapahtuu, Soitin äidilleni ja kerroin, että sinä kun pelkoni ottavat valtansa, olivat olet hyvä mies. Joutuisinko luopumaan koko- halaamaan ja halannut niin pitkään, naan alkoholista. Suhde Kariin oli niin järkyttävä, että en voi luottaa sinuunkaan. minä en voi luottaa sinuun että Sinä yhtä pikkupienissäsi mois- pettäisit minua tilaisuuden tullen. Mari tajusi puhelimessa tilanteen ja soitti asunnolleni poliisin. Viinan suurkulutta- Et ole kuitenkaan lyönyt, vaan tullut jia. Kerroin, että olin ihastunut Hannunimiseen mieheen. Kipinä sisälläni oli herännyt eloon tavattuani sinut, enkä osannut selittää, miksi. Puhuimme neljä tuntia maailman menosta, minä kännissä kuin käki. onnitteli minua. Kari raivostui ja löi minua. Niin että tuntuu kuin se mahdottomalta ajatukselta. Alussa en pelännyt enhän minä sinua silloin rakastanut. hyvinkin pitkälle, etkä tiedäkään, Sinä olit hieman ujo, olin minä sen kuinka kiitollinen siitä sinulle olen huomannut. Sinua minä rakastan, enemmän kuin itseäni tai elämää. lut meikäläisiä. Olimme virallisesti yhdessä siitä lähtien. J S T 16. Se tuntui aivan lämpimästi. siitä pilkkaa, tai panet riitamme sairauteni syyksi, aivan kuten Kari. nua. Minä soitin sinulle ja kerroin asian laidan. Tätä onnea hän toat sairauteeni, pelkotiloihin, ja teet oli minulle odottanut. Jonkun, joka halaa mivoittaa pahimmankin riippuvuuden. Pyysi, etten pilaa Monta kertaa olen luullut, että vekaikkea alkoholilla. En kuitenkaan pannut vastaan, sillä pelkäsin, mitä tapahtuu. Se oli virhe. Äiti oli iloinen ja ne sitten aiheellisia tai eivät. Jokin sinussa herätti minut eloon kuin ruusu olisi puhjennut kukkimaan. erilainen, että kai siksi ihastuinkin ensiksi, vaikka se ei olekaan syy rakastua. O lenko minä sinustakin ainoastaan riippuvainen. Sinä olet minun, hän huusi ja raivosi. Minä sain sitten pikku- ja kuinka paljon enemmän siitä hypienissäni takelleltua: västä sinua rakastan. Myö- kestäisi ikuisuuden. Haukkui ja runteli. Hän vaati kertomaan kaiken reissusta. Halusin turvaa, suojaa ja juttukaverin, ja sinä olit juuri se sopiva tähän tarkoitukseen. En silti tiennyt, na vastaanottamaan iskun ja kestämitä tuleman pitäisi. Sinä olet jaksanut ymmärtää sinä hieman sitä aluksi vastustelit. Vihdoinkin rauha. Et kuitenkaan pyytänyt minua mukaasi, olithan loputtoman väsynyt reissustasi. ulit autollasi hakemaan. Oletko sinä kiinnostunut minusMonta kertaa olen luullut, että ta. Ja sitä minä hahemmin sain huomata, että rakkaus luaisinkin. Huomasin ikävöiväni sinua ja ääntäsi heti, kun painoin puhelun kiinni. kautit pusun huulilleni ja sanoit että kyllä olet, olit ollut Kalajoelta lähtien. Että haluaisinko. Sinähän et ol- mään kivun sekä henkisen tuskan. Kari vietiin putkaan. Silloin, kun tulee rakkaus, tulee myös pelko. Karikin petti ja löi. Kari odotti minun asuntoni edustalla kopallinen kaljaa vierellään, aivan kuten olin odottanutkin
Aika on näyttänyt, että ihminenkin osaa rakastaa, vaikka on aikamoinen elukka. Pyörittelen sitä asiaa päässäni. En halua pilata suhdettamme sillä, että alkaisin juoda, kuten ennen muinoin. Onko se sitä, kun aamulla tuo kahvin vuoteeseen toiselle. En minä tiedä. Se tuntui vain orvolta yritykseltä korvata jotakin puuttuvaa, jotain, mitä ei koskaan tule olemaan. Ja nyt minulla on se sinun kanssasi. Jokaiselle joku on jossain. Rakkaus on ikuista, kaiken se kärsii, kaiken kestää. Olen hulluna rakkaudesta, ja hulluna sinusta. Ymmärrän sinua. Menemme kihloihin, päivämää- A rä on 6.2.2008. Muutaman hetken kuluttua ehkä jo suunnittelemme häitä. Tiedämme jo, montako lasta teemme ja ettemme voi elää ilman toisiamme. Tai ehkä luulin rakastavani kaiken viinatohinan keskellä. Sinä olet se minulle. Jos en ole mieliksi, minua ei rakasteta. Tänä päivänä olen kiitollinen sinusta ja sinun jaksamisestasi. Mitä se rakkaus sitten on. Kyllä kai minäkin rakastin Karia pienen hetken verran. Ainakin meidän, minun on nyt luotettava siihen. Olivatko kaikki samanlaisia: haluavat satuttaa minua. Minä rakastan sinua lopun elämääni ja olen lopun elämääni sinun omasi, olisit sinä sitten missä tahansa ja kenen kanssa tahansa. Luottamukseni on jo kasvanut hieman ja kasvaa koko ajan. Onko se sitä, kun P tuijotetaan syvälle silmiin ja tunnetaan kuuluvansa siihen. Sinä vannoit korvaani, ettet voi satuttaa minua koskaan, millään tavalla. Voiko montaa ihmistä rakastaa elämässään. Et ole pettänyt, olet vaalinut yhteistä rakkauttamme ja sanot vaalivasi loppuun asti. Joskus sitä rakastaa, joskus sitten taas ei. Sinä hyväksyt virheeni ja pelkoni, vaikket niitä pystykään poistamaan. Minä tiedän, että se on jotakin paljon enemmän. Uskallan hypätä, jos sinäkin hyppäät. Jos olen sellainen kuin minun tahdotaan aina olevan tietyssä tilanteessa, kaikki rakastavat minua. elkään, ettet joku päivä rakastaisikaan minua. Ne kiersivät rataa kuin maailmanpyörä, loppumatta ja koskaan pysähtymättä. Se kestää, vaikka mikään muu ei kestäisi. Enkä minä enää pelkää. Kari petti minua ja löi minua, ja se jätti arpensa seuraavaan, tulevaan suhteeseen. Minun ja Karin rakkaus ei ollut sitä, vaikka kuinka yritettiin kantaa sitä kahvia sänkyyn. HEIDI 17. Minä en luota ihmisiin. Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta. Kestää tunnin oppia tuntemaan ihminen, kestää päivän oppia rakastamaan, mutta kestää ikuisuuden unohtaa. En halua, että meille koskaan käy niin. Ota se "toivottavasti" siitä pois, sinä sanot hymyillen ja sipaiset hiuksiani hellästi. Se alkoi, loppui, alkoi ja loppui. Sinä sanot, ettei rakkaus voi loppua tuosta noin vain, mutta minun on hankalaa luottaa sinuun. Miksi minua kukaan rakastaisi. Ja jos eivät häivy, onhan meillä silti rakkautemme. Kyllä minä tiedän, että minun rakkauteni on aitoa, mutta onko sinun. Tahdon arvostaa sinua. En keneenkään. Vatvoin mielessäni asioita enkä saanut ajatuksia pois päästäni. Kuinka sinä jouduit toistelemaan minulle, että varmasti rakastat, ja silti tuntui, etten ikinä opi sitä uskomaan ja siihen luottamaan. Karinkin rakkaus loppui yhtäkkiä. Sinä et pidä viinalla läträämisestä, joten en sitten sitä tee. Saan siivet selkääni ja lennämme yhdessä taivaanrantaan vapaina kuin linnut. Toivottavasti sinäkin rakastat minua. Sinua minä rakastan oikeasti, enkä halua koskaan menettää sinua. Minun täytyi vain hyväksyä, että joku voi minuakin rakastaa. En edes parhaaseen ystävääni, jota ei voi edes sanoa ystäväksi, tai koiraani. lkoholi jäi pois, kun tajusin, etten halua menettää sinua. Miksi sinä olisit erilainen kuin Kari. Minä haluaisin uskoa. Kunnioitan sinua. Edes itseeni. Aika parantaa haavat. Ne häipyvät ajan kanssa. Siihen taidan luottaa kaikista vähiten. Onneksi sinä ymmärrät minua. Ne, jotka rakastavat monta kertaa, rakastavatko aidosti
En edes sitä, että olin tuhoamassa elämäni typerän pakkomielteeni tähden. 18. En sitä, että Mika oli kiinnostunut minusta vain sängyssä. En sitä, että Mika oli vielä ihastunut exäänsä. Olin niin ihastunut Mikaan, etten halunnut nähdä todellisuutta
ro oli oikea ratkaisu, mutta siihen liittyi stressaaviakin tekijöitä. Minä muutin lähiöstä keskustaan, josta vuokrasin sievän yksiön rauhallisesta talosta. Nea kävi lukiota ja muutti kimppakämppään kahden ystävänsä kanssa. Olin tuohon aikaan varsinainen hiirulainen; minua ei kiinnostanut panostaa ulkonäkööni. Siinä vaiheessa, kun uni ja ruokahalu olivat pa- E lanneet, huomasin, että hetkinen minähän näytinkin laihduttuani aika hyvältä! Muilta saamani positiivinen palaute lämmitti mieltä ja innosti uudistamaan olemusta muutenkin. Poninhäntäni piti maantien väriset hiukseni poissa silmiltä, enkä nähnyt mitään syytä meikata. Minusta oli hauskaa, kun eräs asiakas tuli pitkästä aikaa liikkeeseen ja luuli minua uudeksi työntekijäksi, vaikka olimme vuosien mittaan tavanneet usein. Värjäsin pitkät hiukseni mustiksi ja pidin niitä palmikolla, minkä johdosta sain työkavereilta lempinimen Pocahontas, muinoin eläneen intiaanitytön mukaan. Lasten "lentäminen pesästä" vaati oman surutyönsä. Minulle erosta alkoi uusi nuoruus otin takaisin sen vapauden, jonka olin teiniäitinä menettänyt. Olimme olleet yhdessä kaikkiaan yli kaksikymmentäyksi vuotta. En välittänyt muodista, pidin aina nilkkoihin asti ulottuvaa hametta ja väljää puseroa, ne kätkivät näppärästi muutamat liikakiloni. Sarilla oli koko ajan haku päällä, mutta itselläni kesti kauan, ennen kuin aloin katsella miehiä sillä silmällä. Yksin asuminen oli minulle uusi kokemus, olinhan muuttanut Jarin kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistani. Onneksi töissä ei tarvinnut sonnustautua jakkupukuun, joten saatoin pukeutua nuorekkaalla tyylillä, josta pidin. Niko oli jo töissä ja asui morsiamensa kanssa. Olin elänyt kauan vain kodille ja perheelle, vielä siinäkin vaiheessa, kun Jarille kodin ulkopuoliset riennot olivat tulleet tärkeämmiksi kuin arkinen perhe-elämä. Minulla ei ollut kiire etsiä uutta miestä rinnalleni, mutta en myöskään halunnut olla lopunikääni yksin. Lasten ollessa yläasteella olin käynyt kauppaopiston yksityisesti ja päässyt töihin autoliikkeen asiakaspalveluun. Myös serkkuni Sari vaikutti muuttumiseeni. Hulluna rakkaudesta: Pakkomielle tuhosi itsetuntoni N uoruuteni jäi lyhyeksi, sillä sain ensimmäisen lapseni, Nikon, jo 16-vuotiaana. Näitä miettiessäni aloin kärsiä unettomuudesta ja ruokahaluttomuudesta, minkä seurauksena painoni putosi parikymmentä kiloa puolessa vuodessa. Ostin muodikkaita farkkuja ja puseroita. Jari löysi jo harkinta-aikana elämäänsä uuden sulostuttajan ja meni uusiin naimisiin heti avioeromme astuttua voimaan. Vuosien myötä rakkaus kuihtui olemattomiin, ja erosimme kahdeksantoista avioliittovuoden jälkeen. Hän oli lapseton sinkku ja tiesi kaiken kauneudenhoidosta ja muodista. loin käydä yhdessä Sarin kanssa viihteellä. hän tiedusteli, ja minä naureskelin, että tässähän minä. Vaikka etenkin viimeiset vuodet Jarin kanssa olivat olleet näivettyneitä, en ollut 19 A. Erossa koko perhe lähti omille teilleen. Toki asiakaspalvelussa oli pukeuduttava siististi, mutta minulle se merkitsi samalla tylsää pukeutumista. Ajattelin aina, että ei minua kukaan katso. Nautin rauhallisesta yksinolosta, mutta toisaalta pelkäsin, ettei elämällä olisi minulle enää tarjottavana mitään muuta kuin pelkkää yksinäisyyttä. Missä Annika on. Toinen lapsi, Nea, syntyi kaksi vuotta myöhemmin, ja menin naimisiin lasten isän, ikäiseni Jarin kanssa
Erityisen otettu olin siitä, että uusi varaosamyyjämme, päälle parikymppinen Jesse alkoi ehdotella treffejä. Tiskiltäni oli suora näkyvyys autoshuoltaja. A. juuri vilkuillut muita miehiä. Vai teli iskenyt minun ihastukseni. Mutta noin vuoden kuluttua erosta minusta tuntui kuin olisin herännyt pitkästä unesta. Olen lyhyt ja laihduttuani kuulin usein, miten minua luultiin jopa kymmenen vuotta todellista ikääni nuoremmaksi, mikä tietysti imarteli. Näytti siltä kuin hän ei olimasin, että töihin oli tullut todella si pessyt eikä kammannut hiuksiaan söötti uusi asentaja. Liikkeen puolella olivat muun muassa automyyjät, ja korjaamon puolella oli kymmeniä autoasentajia. tyttöparka juuoliko se satturi seinistä erotmaa. Huomasin, miten hauskaa oli flirttailla ja heittää huulta joidenkin miesten kanssa, ihan huvin vuoksi vain. Kasvojeni perusteella minua on aina luultu ikäistäni nuoremmaksi. vaikka hänellä olisi vaimo ja lapsia! Ihastumiseeni riitti yksi ainut kat- Sormusta hänellä ei ollut, mutta se se. olivat täydelliset; hän ei ollut miOlin niin tyytyväinen siivoojatytön kään siloposkinen mallipoikatyyp- ulkoiseen olemukseen, että puhutpi, vaan komea hieman karskilla ta- telin häntä oikein herttaisesti. Aina kun Mika kulitserakkaasti olevani työpaikan kau- ki ohitse, sydämeni pompahti. Olisin kolmen vuoden kuluttua jo nelikymppinen, mutta tuntui kuin olisin puhjennut uudelleen nuoruuteni kukoistukseen. Muutenkin kasvot si minähän näytin nuorelta. Siivoojamme ka jakoivat työtehtävät asentajille, Annikki jäi eläkkeelle, ja hänen ti- olivat oman tiskinsä takana lähellä lalleen tuli nuori tyttö. Niinpä olinkin hieman nut minuun tuon sinänsä merkitykhuolissani siitä, miltä uusi siivooja settömän katseen vaihtuessa. Vaikka enhän kallismurteella. Entä jos tunut. Olin työskennellyt vuosia paikassa, jossa toista sihteeriä ja siivoojaa lukuun ottamatta kaikki työkaverit olivat miehiä, mutta vasta nyt havahduin huomaamaan, että ympärillä oli paljon "silmäniloa". Olin nimittäin pelänmen rajojen ulkopuolelta, kunnes nyt, että töihin tulisi joku kaunotar, kuulin hänen puhuvan selvällä pai- johon Mika ihastuisi. Tai rakastuin, hullaannuin siltä se silloin tuntui. Uuden ulkoisen olemukseni myötä minusta tuli myös itsevarmempi. Olin nein nainen. somaan minua ohimennen suoraan Sen arvasin, että Mikan täytyi olla silmiin, ja samassa polveni olivat reilusti minua nuorempi, mutta mihyytelöä. Kriittisesti arvioin, että silheat, hieman kihartuvat hiukset ja mät olivat pienet ja suu leveä. hän vilkaisikin minua ihan tarkoisiakaspalvelutiskin takana oli tuksella. Oli ihanaa tuntea olevansa haluttu nainen niiden harmaahiirulaisvuosieni jälkeen, joina olin sahannut työn ja kodin väliä löytämättä romantiikkaa muualta kuin iltaisin tuijottamistani saippuasarjoista. Kiinnostus ei ollut molemminpuolista, mutta totta kai nuoren miehen taholta tuleva huomio hiveli itsetuntoa. vietti tauot samoissa tiloissa, mutta En saanut Mikan katsetta mieles- arvelin Mikan tuskin huomanneen täni, vaikka se uuden työnteoli osunut mikijän tulleen nuun vain sat- Kiroilin mielessäni. Muualla henkilökunnalla oli oma kahvihuoneensa, ja he kävivät syö20 S mässä ulkona, mutta meillä naisilTiian ensimmäisenä työpäivänä la oli yhteinen taukotila korjaamon huokasin helpotuksesta. Oliko tuo tyt- paikalle, eihän tumalta... Annikki oli jo iäkäs, epätoivoinen, kun hän ei koskaan ja toinen sihteeri Lea oli olemuk- vilkaissutkaan minuun päin. Äkkiä huomasin, miten paljon mielenkiintoisia miehiä oli joka puolella muun muassa työpaikalla. Jostain syystä Mika sattui kat- ei taannut mitään. Eräs automyyjistä alkoi sinnikkäästi piirittää minua, ja vaikka minussa ei syntynyt vastakaikua, olin otettu hänenkin huomiostaan. Hänellä oli tuu- aikoihin. Ihastuttuani Mikaan aloin si, ja kotona odotin innokkaasti seu- vilkuilla näyttöä pakkomielteisesraavaa työpäivää, jolloin näkisin hä- ti toivoen näkeväni jossain ruudussa edes vilauksen hänen tummasta net taas. Eihän Jesmät hänellä oli! En ollut koskaan sekään välittänyt iästäni, ja sitä paitnähnyt vastaavia. Hän oli ihpoikien kanssa. Mutta näyttäisi, etenkin, kun kuulin hänen Mika tuijotti tiukasti eteensä tai jutolevan nuori, vasta valmistunut lai- teli toisten korjaajien kanssa. Korjaajat joutuivat aina kätullut omahyväinen; miesten osoit- velemään editseni mennessään johtaessa minulle huomiotaan ajattelin tajien pakeille. Pieni flirtti arkisen aherruksen lomassa vain piristi. Luoja, miten kauniit sil- täpä sillä oli merkitystä. "Ei tummanruskeat silmät. Elätteseltaan yhtä väritön kuin minä ai- lin toivoa, että hänkin olisi ihastukaisemmin. Huollonjohtajat, jotvarsin ikävällä tavalla. Ajattelin häntä taukoamatta pari viikkoa, maan kaikkia talon valvontakameniin että keskittyminen työhön kär- roita. Jonkun puhutellessa minä tiennyt Mikasta mitään; ties häntä sain selville nimenkin: Mika. Hän valla. itten tapahtui jotain mullistavaa: minä ihastuin. Sitten palauduin maan pinnalle pörröpäästään. Minusta oli minua. Arvelinkin minkään näköinen", minä hymyihänen olevan kotoisin jostain Suo- lin sisäänpäin. Kohta pääni oli aivan pyömonitori, josta pystyi seuraarällä ja täynnä pelkkää Mikaa. Nyt kun silmäni oli- meen homssuisen oloinen ollakseen vat avautuneet uudella tavalla, huo- siivooja