LUKIJAT KERTOVAT
ELOKUU · 2010 4 90 U 2010· 4,90
KIRJOITUSKILPAILU
TOSI
ELÄMÄÄ
Miten opin
PALKINNOT
1000
rajan
KIRtJEaa ak
Elin lapsuuteni
SADISTISEN OTTOISÄN UHRINA
HUIJARI HURMASI
koko perheeni
ARVOSTAMAAN HYVÄÄ NAISTA
Sairaanhoitaja:
RAKASTUIN POTILAASEENI
Avioliitto ei ole vain lapsia varten
PULLOTETTU LAPSUUTENI
Ensin lähti äiti, sitten hylkäsi isä
osoitti elämän arvon
VAKAVA SAIRAUS
Itse en ainakaan muista, että olisin vielä törmännyt sellaiseen tuotteeseen. Jos selluliitti vaivaa, voisi kokeilla vähän liikkuvampaa elämäntyyliä voiteiden sijaan. Tämän lisäksi tulivat monella päälle vielä vartalonhoitotuotteet ja tuoksut. Joidenkin keskustelijoiden kosmetiikkaluettelot tuntuivat valtavilta. Aidosti hymyilevät huulet eivät tarvitse välttämättä lainkaan huulipunaa. Tehkäämme siis itsenäisiä päätöksiä ulkonäkömme suhteen ja luottakaamme siihen ainutlaatuiseen kauneuteen, jota meistä jokaisesta löytyy. Se, miten kauniiksi me naiset tunnemme itsemme, on lopulta ihan meistä itsestämme kiinni. Sisäistä hehkua ei voi ostaa kaupasta. Sisäistä kosmetiikkaa
örmäsin eräällä nettisivustolla keskusteluun, jossa naiset kertoivat, mitä kaikkia kosmeettisia tuotteita käyttävät säännöllisesti. Ihon virheitä ei ole pakko peittää meikkivoiteilla, sillä juuri ne virheet tekevät meistä täydellisiä. Minua jäi mietityttämään se, mitä nuo ihmiset ajattelivat tapahuvan, jos he vähentäisivät kosmetiikan käyttöään vaikka puolella. En missään nimessä vastusta kosmetiikkaa, sehän pelastaa minutkin päivittäin ulkonäkökatastrofeilta, mutta haluan muistuttaa niin itseäni kuin muitakin siitä, että kauneutta on olemassa myös ilman kosmetiikkaa. Monille kosmetiikka tuntui olevan kuin vaatekerros, jolla he peittivät itsensä milli milliltä. Juonteet voivat silitä yhtä hyvin rentouttavan puuhastelun myötä kuin ihmevoiteiden avullakin. Avoin katse on kaunis ilman taidokkaita varjostuksiakin. Mutta jos sellainen tuote joskus kehitellään, saatan hyvinkin sitä kokeilla.
TOSI
TÄSSÄ NUMEROSSA
ELÄMÄÄ
T
VAKAVA SAIRAUS osoitti elämän arvon.........................4 PULLOTETTU LAPSUUTENI Ensin lähti äiti, sitten hylkäsi isä ...............................8 AVIOLIITTO ei ole vain lapsia varten .................12 KESÄYÖ ja kaksi sanatonta ..........................18 Sairaanhoitaja: RAKASTUIN POTILAASEENI .........24 Elin lapsuuteni SADISTISEN OTTOISÄN UHRINA .28 JUTTUTUPA .....................................33 Miten opin ARVOSTAMAAN HYVÄÄ NAISTA ...34 MINUN RUNONI ..............................37 HUIJARI HURMASI koko perheeni .................................38 KIRJE RAJAN TAKAA .....................44 Kirje äidiltä: VIISI VINKKIÄ MATKALLA IHMISEKSI .......................................48 KRISTIINA VASTAA ..........................51 HOROSKOOPPI ...............................52 MIEHENI PORNORIIPPUVUUS pilasi rakkautemme .........................54 Siihen aikaan kun LAPSET KUNNIOITTIVAT OPETTAJIAAN .................................58 KIRJOITUSKILPAILU ......................63 VAIMON SAIRASTUMINEN syöksi perheen yksinäisyyteen .......64 20 vuotta PELKKÄÄ SUNNUNTAITA ...............66 ELÄMÄLLE KUOLLUT .....................70 Elämässä pitää olla TIETTY JÄRJESTYS ........................72 ÄÄNESTÄ JA VOITA .........................75
3. Minua tämä kosmetiikan paljous alkoi hiukan ihmetyttää. Hiuksiin laitettiin useita erilaisia hoito- ja muotoilutuotetta, iholle tuli voidetta ja seerumia, lisäksi sitten varsinainen meikki kaikkine korostus- ja häivytysvoiteineen. Jos me hyväksymme itsemme ilman kosmetiikkaa, myös maailma tekee niin. Mitä tapahtuisi, jos he luopuisivat hiuslatvojen hoitoaineesta, heleyttävästä seerumista, selluliittivoiteesta ja vartalotuoksusta. Muuttuisivatko he rumiksi ja vastenmielisiksi vai pelkästään mitäänsanomattomiksi. Onkohan ihan hirveän vanhanaikaista ajatella, että se syvin kauneus tulee kuitenkin edelleen ihmisen sisältä, eikä kosmetiikasta. Jos haluaa helakamman ihon, ei siihen tarvita välttämättä seerumia ja poskipunaa, onnelliset ajatukset ajavat ihan saman asia
Synnytys käynnistettiin ja selvisin lapseni kanssa kaikesta hyvin. Naisen kasvoille ilmestyy varjo, kun hän jatkaa kertomustaan. Sauna puhdistaa päivän pölyt iholta antaakseen levollisen unen yöksi... Mies korjailee välillä lehmien aitauksia. Olin hyvin epäuskoinen vielä sittenkin, kun kävin näytteitä antamassa ja tulin sieltä kotiin. Vakava sairaus
osoitti elämän arvon
-M
aatalon emännän arki on täyttä työtä. Miten minun ja perheeni käy, kyselin epätoivoisena. Vastaanotolta tuli pois hyvin järkyttynyt pariskunta. Minun maailmaani järisytettiin kunnolla. Hänen puhuessaan näen kaiken silmieni edessä. Tämä oli maailmanloppu, minä huusin ja itkin. Suvussani oli aiemmin sairastuneita henkilöitä, jotka olivat pyörätuolissa. Hänen elämänsä sai yllättävän käänteen ja sen aikaansaannoksena hän joutui uhraamaan terveytensä. uunnellessani naisen kertomusta minullekin tulevat kyyneleet silmiin. Olin niin järkyttynyt, etten saanut unta, ja se yö menikin puhuessa mieheni kanssa. Lehmien haku laitumelta ja niiden ruokinta sekä lypsäminen ovat iltahommia ja vasta niiden jälkeen voi vähän antaa aikaa itselleen. En aluksi vielä kiinnittänyt niihin suurempaa huomiota. Jalkani alkoivat menettää normaalia voimaansa ja jouduin ottamaan tukea, että pystyin kävelemään. Raskaus meni hyvin, mutta aivan loppuvaiheessa, kun olin jo sairaalassa valmistautumassa synnytyk4
seen, minulle tuli kummallinen olo. Kun vastaukset kokeista ja kuvista tulivat, menin mieheni kanssa niitä kuuntelemaan. Olin sairastunut sukuni kantamaan lihasperäiseen sairauteen, jolle ei ollut periaatteessa muuta tehtävissä kuin saada nykyinen liikuntakyky pysymään mahdollisimman pitkään. Näkökenttääni tuli kuin sumuverho, enkä tahtonut nähdä mitään. Mutta pahin oli vielä edessä. Sen maaseudun miljöön ja ympäristön, jossa hän on elänyt. Onneksi huonetoverini hälytti apua ja sain heti tietää, että se oli raskausmyrkytys. Niin monena sitä maalla joutuu olemaan. En vain itse ymmärtänyt aikaisemmin edes ajatella, että minulle mitään kävisi. Kunhan lepäisin vähän, olo varmasti helpottaisi, niin ajattelin. Fysikaalinen hoito ja muu jumppa olisivat aina hyväksi. On laitettava ruuat heinätalkoolaisille ja kun siitä selviää, on vietävä kahvit ja juomat pellolle, jossa hikiset ihmiset nauttivat ne jaksaakseen taas jatkaa hommia. Olinhan parhaassa iässä oleva terve ja kukoistava nainen. Kuinka voimme enää jatkaa maanviljelyä, kun emäntä on pois pelistä. Kuuntelen häntä, iäkästä naista, joka kertoo minulle tarinaansa. Mutta niin ei käynyt. Se ei saanut olla totta! Ei minulle voi käydä näin, niin vakuuttelin miehellenikin. Lääkäri puhui suoraan. Ajattelin vain, että jalkani olivat rasittuneet paljosta kävelemisestä. Lääkärin luona en vielä itkenyt, mutta illalla tulivat kyyneleet. Hänen elämänsä järkyttävin hetki muutti todella hänen elämänsä
K. Tyrmäsin kaikin tavoin ajatukset mahdollisesta sairastumisesta. Heinänteossa menee muutama päivä, toivottavasti sää on poutainen ja heinät saadaan seipäille. Elänyt niin monta täyteläistä ja onnellista vuotta miehensä ja lastensa kanssa. Aloin saada outoja lihaskramppeja ja toisinaan tunsin, kuinka jalkani muuttuivat voimattomiksi. Nainen jatkaa: Odotin nuorimmaista lastani. Kun lääkäri kyseli, onko suvussa vastaavia tapauksia, oli minun kerrottava niin kuin asia oli. Vain pieninä paloina osasin siinä shokkitilassa kuvitella tulevaisuuttamme... Viimein lääkärillä käydessäni alkoivat tutkimukset, otettiin näytteitä ja kuvattiin. Aina on jokaiselle päivälle jotakin askaretta. Kyllä tämä tästä ohi menee, lohdutin vielä itseäni, enkä halunnut uskoa lääkärin epäilyjä, että olin ehkä saamassa sukulaisteni sairau-
den
Yhdessä sitten pää-
timme jaksaa ja teimme sanattoman sopimuksen; mies auttaa minua niin kauan kuin jaksaa...
J
uomme kahvit välillä ja katson ystäväni liikkumista. Minä, joka olin kaikin puolin hyvin elämänhaluinen ja ulospäin suuntautuva ihminen. Hän kärsi puolestani varmaan enemmän kuin näyttikään. Sairauteni kosketti lähipiiriäni yhtä lailla. Kahvipöydässä saan kuulla erikoisen seikan: Muutaman kuukauden kuluttua sairastumisestani näin kummallista unta. Lapsille en voinut heti kertoa, kuinka asiat olivat. Kylvin katkeruuden kitkerässä
nesteessä pitkän aikaa ja voihkin yön hiljaisina hetkinä kohtaloani. Hän ottaa tukea pöytien reunoista ja tuoleista, kun mittaa kahvit suodattimeen. Miksi juuri minä sairastuin, ihmettelin. Kirosin sillä hetkellä koko maailman ja avuttomana näin, kuinka jalkojeni toiminta kävi melko olemattomaksi. Kun sairauteni oli todettu ja saanut nimen, minun oli vakavasti mietittävä tulevaisuutta. Kohtalo oli järjestänyt minulle täyden kattauksen kaikkine surkeuksineen. Sydämeeni syntyi suuri viha ja katkeruus. Tein mieheni kanssa matkan, kävimme ulkomailla ja tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin.
5. Naisen olemus on sairaudesta huolimatta hyvin rentoutunut, ja hän jaksaa hymyillä kaikesta tuskasta huolimatta. Kun ihminen saa tietää sairastuneensa parantumattomasti, elämä saa hetkessä uuden sisällön. Minulta vietiin liikuntakyky, ihmisen ainoa keino liikkua paikasta toiseen. Kaikki entiset terveet vuodet olivat jäävä taakse ja edessä oli varmasti vaikeimmista vaikein taival. Sitten vihan keskellä kasvatin itselleni voimakkaan sisun ja sen voimalla toistelin, etten saa antaa periksi. Se, mikä ennen oli itsestäänselvyys, nousee kultaakin arvokkaammaksi.
suunnan. Autan häntä kattamalla pöydän. Kuuntelen taas. Piru vie, jos muutkin selviävät, niin kyllä minäkin. He tiesivät vain, että olin lääkärin hoidossa ja välillä kuntoutuksessa. Minun oli pikku hiljaa jätettävä maatalon töihin osallistuminen, ja siksi meillä oli apulainen. Mieheni oli vankkahermoinen ja jaksoi olla vierelläni
Käännyin sanomaan jotain miehelleni. Siihen uneni päättyi ja herätessäni olin suunnattoman pettynyt, että kaikki oli ollutkin unta. Juhlaväki odotti jännittyneenä pariskuntaa, ja niin he astuivat sisään ja saivat riemukkaan vastaanoton. Elä elämäsi hymyillen kaikesta huolimatta! ELÄMÄNSÄ SANKARI
stäväni päättää pitkän tarinansa ja jatkamme keskusteluam-. Siihen en istuisi kuin pakon edessä. Päätös on pitänyt näihin päiviin asti. Myös kepin avulla liikuin, pitkään taistelin pyörätuolia vastaan. Kukaan ei saanut hiiskahtaakaan päivänsankarille etukäteen mitään. Murhe raastoi päivittäin minua ja perhettäni. Kuuntelemme samalla laulua Elämän malja: "Elämän malja täyttyä voi naurusta helkkyvistä, elämän malja täyttyä voi myös kyynelistä, elämän maljan reunasta ei juoda varovasti, elämän malja kumotaan aina pohjaan asti." Hyvästelen ystäväni ja kiittelen kahvista. Kun kysyn häneltä, kuinka hän selviytyi tähän elämänvaiheeseen, saan vastauksen siihenkin: Päivät uudessa kodissamme olivat uuden opettelemista. Hän oli pystynyt nousemaan epätoivon suosta ja oppinut sopeutumaan sairautensa tuottamasta vastuksesta huolimatta. Pieni puutarhani on suuri ilonaihe, ja yhdessä olemme hoitaneet sen joka vuosi. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Muutimme kaupunkiin ja rivitaloon asumaan. Nyt muistelemme viime kesää, jolloin tapahtui ystävälleni mukava yllätys. Rakas kotimme pantiin myyntiin, sillä en kestänyt ajatusta, että olisin raakkina jossain tuvan nurkassa, kun muut tekevät työt. Se päivä jäi kaikkien mieleen. Mutta muistot entisestä kodista polttivat sydäntä ja ikävä kaihersi mieltä pitkään aikaa. Hänen lapsensa ottivat ystäviin yhteyttä ja järjestivät äidilleen yllätyssynttärit. Lapsetkin ymmärsivät viimein äidin terveyden muuttuneen huonoksi ja kyselivät omia kysymyksiään. Ne vuosikymmenet, jotka olin kotonamme tehnyt työtä, oli nyt jätettävä menneisyyteen ja kävin hyvästelemässä navetassa lehmät ja vasikat. Liikkumiseni huonontui jumpas6
N
Y
me keveämmin mielin. Ihailen ystäväni elämänasennetta. Tunsin jalkojeni alla hienon hiekan, olin heittänyt sandaalit pois jalasta ja siitä ilosta lähdin juoksemaan. Miksi juuri minä sairastuin, ihmettelin.
ta huolimatta. Siinä minulle ja toisille ihmisille oiva esimerkki oikeasta sankaruudesta. Ihana merenranta houkutteli turisteja ottamaan aurinkoa, ja sinne mekin menimme nauttimaan. Ajattelin, että vaikka minun täytyisi kontata lattialla, teen pullataikinan ja paistan itse tekemiä vehnäsiä. Kahvipöydässä on hänen leipomuksiaan ja juon hänen kanssaan maittavat kahvit. Ystäväni tarinan kuullessani ymmärrän, miten suuresta asiasta on kysymys. Viimein pakon edessä piti suunnitella tulevaisuutta ja kotimme kohtaloa. Juoksin kevyesti, hiukseni hulmusivat ja lämmin tuuli hyväili kasvojani. Nyt tuossa eteisessä näkyvä pyörätuoli on muuttunut myönteiseksi apuriksi ja sen avulla maailmani on avartunut entisestään.
Unessa kävelin ja olin terve kuin ennenkin. Olin nuori ja terve. Siitä lapset kävivät koulunsa, ja me mieheni kanssa yritimme sopeutua uuteen elämään. Sitten tein päätöksen, että elämän on jatkuttava ja kun turvanani oli oma mies, joka auttoi kaikessa, pidin päätökseni. Siellä olivat nyt vieraat ihmiset asumassa ja astumassa meidän tallaamiamme polkuja. Halusin sanoa hänelle, että katso minulla on terveet jalat, ota kiinni, jos saat! Askeleeni olivat lennokkaat ja hetken tunsin kuin olisin kohonnut ilmaan. Terveys ei ole itsestään selvä asia ja sen voi menettää silmänräpäyksessä. Juhlan päätettiin makoisiin täytekakkukahveihin. Todellisuus oli juuri päinvastaista, taistelua jaloista vievää voimaa kohtaan. Hyvän ruuan ja ohjelman parissa sai ystäväni seurustella rakkaiden läheistensä kanssa. Mieheni talutti minua silloin, kun kävimme asioilla. Koti oli nyt pienempi ja matka kylpyhuoneeseenkin oli lyhyempi, mikä helpotti elämää paljon. ainen on puhunut minulle sairautensa vaiheista ja olen kuunnellut häntä mietteliäänä. Pyrin elämään melko normaalia elämää, vaikka jalkani eivät täysin kannakaan. Vastailin heille parhaani mukaan, vaikka olisin halunnut säästää heidät kaikelta tuskalta. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, niin vaikeaa silloin oli. Juhlapaikka varattiin ja ystäväni miehensä kanssa houkuteltiin sinne aivan toisella syyllä. Hänen sydämestään on pudonnut paino taas joksikin aikaa, kun hän on pukenut kokemuksensa sanoiksi. Yritin taistella aluksi kovasti omia tunteitani vastaan ja ehkä pikku hiljaa kielteiset tunteet vaimenivat. Katsomme albumista kuvia ja eräs sukulainen oli tehnyt aivan omatekoisen kirjasen ottamistaan kuvista teksteineen. Tuoliin istuminen olisi kuin alistumista sairauteen lopullisesti, enkä halunnut antaa vielä periksi... Kotiin mentyäni ajattelen tätä elämän moninaisuutta. Sydämeeni syntyi suuri viha ja katkeruus. Minua ei lannisteta. Katson hänen kotiaan, joka on täynnä hänen kätensä jälkiä. Kaikki turha valitus ja pienistä vastoinkäymisistä natiseminen jäävät vähäpätöiseksi sen rinnalla, kun ihmiseltä viedään liikuntakyky. Sen ajatteleminen tuntui julmalta ja epäoikeudenmukaiselta
R AT KO R I S TI KOT, K RY P TOT, S U D O KU T...
Testaa millainen ratkoja olet ja voita! staa v
50 joka viikko 250 joka kuukausi 3000 Aurinkomatkojen lahjakortti
M A A I L M A N M A H T A V I N R I S T I K K O Y H T E I S 7Ö !
Kävin hoitopaikan lähellä olevaa esikoulua ja menestyin ihan hyvin. Kun täytin kuusi vuotta, menin kymmenen kilometrin päähän hoitopaikkaan, ihanaan suureen omakotitaloon, jossa oli paljon muita lapsia. Kumpikaan heistä ei pitänyt ikinä lupauksiaan, mutta siitä huolimatta minä luotin elämään.
aikki alkoi siitä, kun äiti lähti. En tajunnut sitä heti, mutta pian sain selville, että viina oli astunut isän elämään. Yhtäkkiä minun oli vain hyväksyttävä, ettei hän kuulunut enää jokapäiväiseen elämääni. Jäin jatkamaan elämääni isäni ja kahden vanhemman veljeni kanssa. Mi-. Matikka vähän takkusi, ja työrauhaa en kuulemma antanut muille melkein koskaan.
J
onkin ajan päästä alkoi käydä niin, ettei minua haettu melkein koskaan kotiin hoitopaikasta. Isäni alkoi hukuttaa yksinäisyyttään alkoholiin. Muutimme pian kirkonkylälle rivitaloon ja jätimme taaksemme kaksipäisen talon, jonka toisessa päässä mummoni asui. Viisivuotias tyttö ei voinut ymmärtää, miten oma rakastava äiti vain jättää, hyvästejä, ilmoitusta tai mitään jättämättä. Ensin huomasin pulloja
8
K
pyykkikorissa, likaisten vaatteiden alla. Isän ilta- ja yöjuomisten takia jouduin kuitenkin jäämään usein yöksi hoitopaikkaani ja muistankin, kun erään kerran olin hoitopaikan leik-
kihuoneessa ja vääntelin liitutaulun kelloa kuuden kohdalle, jolloin isän olisi kuulunut tulla minua hakemaan. Hoitopaikassa oli hyvä olla, mutta kaipasin silti kotiin. Äitini jätti minut mitään selittämättä. Kirkonkylällä elämä alkoi sujua hyvin, sain kavereita ja kaikkea. Sitten tiskikaapissa, ja lopulta niitä ei enää edes piiloteltu. Kaipasin sitä entistä rakastavaa isää, joka ei ollut rakastava vain kännissä. Isä joi, mutta yritti aina krapuloissaan tai harvinaisesti joskus selvin päinkin pyytää anteeksi käyttäytymistään erinäisten lahjojen avulla. Mutta jotenkin isästä tuli poissaoleva ja toisenlainen kuin ennen. Olin illat ties missä, naapurissa tai kavereilla
Ensimmäinen päivä koitti ja lähdin virpomaan onnesta soikeana rivitaloalueen taloihin. Hoitopaikkasi väki ottaa
tään ilmoittamatta, kuten äiti aikoinaan, isä jätti minut moneksi yöksi hoitopaikkaani. Niinä iltoina, kun olin kotona, äiti rupesi käymään siellä. Illalla äiti tuli käymään selvin päin uuden miehensä Jussin kanssa isän asunnolla. Ensin lähti äiti, sitten hylkäsi isä
pullotettu lapsuuteni
tiin, että saisin olla isän luona kolme yötä. Eikä hän ollutkaan, ikinä. Isäni oli taas saanut paremmin kiinni elämästään. Mutta en halunnut pois, halusin viettää jokaisen mahdollisen hetken isän kanssa, koska se tulisi olemaan pian harvinaista. Minua oksetti ja huimasi. Kun näin selvin päin olevan ihmi9
O
S
eitsenvuotiaana muistan erään pääsiäisen, jolloin minulle luvat-. En halunnut. Nostin katseeni jaloistani liian kirkkaaseen kattolamppuun ja kyyneleet sokaisivat silmäni. Se oli jonkinlainen ihana välivaihe, joskaan se ei kestänyt kauan toiveistani huolimatta.
sinut mielellään luokseen asumaan, sossu sanoi ja hymyili tekopirteästi. Hän siivosi ja laittoi huonettani aina prinsessamaisen kauniiksi ja lupasi aina olla kotona, kun tulisin kotiin hoidosta. Ensin muodollisuudet ja sitten se tuli: Olemme ajatelleet, että sinun olisi parempi muuttaa kokonaan isäsi luota pois. Heräsin siihen, kun aurinko paistoi kohtisuoraan minuun, ja televisiosta tuli Herpertti Etsivä. Päälläni oli iloisen punaiset kalsarit ja prinsessayöpaita. Isä ei halunnut minua, olisin yksin. lin vielä muutaman yön isän luona, kotona. Astuin teräksenharmaaseen huoneeseen, jossa olevasta lelulaatikosta minun käskettiin ottaa leluja mukaan toiseen huoneeseen, jos halusin. Istuin pitkän pöydän ääreen isäni, päivähoitajani, ja kahden sosiaalihuoltajan kanssa. Muistan ihanat aamut, kun heräsin patjalta kodin olohuoneen lattialta. Viimeistään nyt pullo vei miestä, eikä mies pulloa. Kenties sen takia he myöhemmin erosivat, en tiedä. Nyt se oli ohi, en näkisi isääni enää. Vastentahtoisesti lähdin hoitoon, olisin halunnut jäädä äidin luo, koska vaistosin, ettei hän lupauksestaan huolimatta olisi kotona kuitenkaan, kun tulisin. Tuolloinkaan en vielä nähnyt isässä mitään vikaa. Juoksin takaovelle ja näin, kun sosiaalihuoltajien auto parkkeerasi pihaan. Tällä välin isä oli taas kallistanut kuppia ja oli täysin humalassa, kun tulin reissultani. Jussi rajoitti äidin juomista hiukan, koska ei itse juonut juuri koskaan. Minut vietiin hoitokotiin ja syytin sosiaalihuoltajia ja hoitajaani siitä, että minut haettiin liian aikaisin. Istuin eteisen käytävällä takki päällä valmiina lähtemään äidin luo. Rupesin itkemään, sillä olihan minulle luvattu kolme yötä isän kanssa. Viimeisenä yönä isä oli kännissä, mutten halunnut ilmoittaa siitä kellekään, vaikka minulla oli numerot, joihin soittaa, jos isä ei olisi selvin päin. Pala kurkussani suureni, eikä itku ollut kaukana
Pian kuitenkin aloin tottua päiväkodin elämään ja siitä tuli minulle koti. Materiaalia ei palauteta. Isä ei soittanut melkein vuoteen ollenkaan. Kävin kouluani iloisesti, mutta joku kaihersi aina vain sisintäni. ------------------------------------------------------------------------------------------------
Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 4, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Joutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. Hän tarttui äitiäni takin rinnuksista kiinni ja heitti tämän lipaston suuntaan. Isä ei ole koskaan ollut väkivaltainen, paitsi tuona iltana. Isän luona en ollut enää kotona. Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta on maksettu kirjoituspalkkio, voidaan julkaista myös digitaalisessa muodossa eikä tästä makseta erillistä korvausta. Isän luona sain luvan käydä sunnuntaisin, jos tämä olisi selvin päin. Lähdimme Jussin kanssa autolla etsimään äitiä läheiseltä tieltä. Minulla ei ollut muutenkaan omia mielipiteitä juuri ollenkaan. Minulle tuli huono omatunto, jos en hoivannut molempien antamia leluja yhtä hyvin kuin toisen. Psykologini on myöhemmin sanonut, että se on avioerolapsilta hyvin tyypillistä käytöstä. Äitiäni näen aina silloin tällöin. Ilmoittakaa nimi, osoite, henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä julkaistuista maksetaan palkkio. En kuulunut sinne, en kuulunut hoitopaikkaani, en kuulunut minnekään. Isältäkin sain muutamia lahjoja, kummaltakin sain erityisesti pehmoeläimiä. Minä itkin ja huusin kauhuissani ja raavin naamani verille pelosta. En osannut enää sanoa isälleni, että rakastin häntä, en osannut puhua enää oikein mitään. Niin, rupesin käymään säännöllisesti psykologilla, ja kuten kaikki muukin elämässäni, psykologikin vaihtui tiuhaan tahtiin, milloin minkin syyn takia. Joka ilta, kun menin nukkumaan hoitopaikassani, otin viereeni yhtä monta äidiltä ja yhtä monta isältä saatua pehmolelua. Edelleen rituaaleihini kuului liitutaulun kellon siirtely. 08 537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti: tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi ISSN 1236-4576
O
35. Isä ei halunnut minua, olisin yksin.
sen, rupesin pelkäämään isää. Lehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi harkitsemansa muutokset lähetettyyn materiaaliin. Jotain tapahtui, kun olin yksitoistavuotias. Ja yleensä olikin. len nyt viisitoistavuotias nuori nainen, elämäni on tasapainoista ja onnellista. En tiedä vielä tänäkään päivänä, miksi isä ei soittanut silloin. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä MEDIAMYYNTI Avainasiakaspäällikkö Liisa Finnberg Juhani Myllyoja 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT kotimaahan 12 kk 49 TILAAJAPALVELU Puh. Se tehosi. Kun äiti sanoi isälleni, että veisi minut heille yöksi, koska isä oli kännissä, isä suuttui ja rupesi riehumaan. PULLOTETTU LAPSUUS
TOSI
E L Ä M Ä Ä
AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä. 08-537 0033
Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuvia sitoumuksetta. Viimein sain suuni kunnolla auki ja karjaisin, etten olisi enää isän tyttö, jos hän ei nyt päästäisi minua lähtemään. Ehkä joku muuttaisi mielensä, kun kello löisi kuusi, ehkä, ehkä, ehkä. Niinpä en koskaan oikein tottunut kertomaan heille enempää kuin oli pakko. Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Isän piti soittaa viikolla ennen sunnuntaita, että tuodaanko minut hänen luokseen kirkon jälkeen. Nyt se oli ohi, en näkisi isääni enää. PAINOPAIKKA Joutsen Median painotalo 2010 KUSTANTAJA Kolmiokirja Oy PL 246, 90101 Oulu Puh. En vain tiennyt, mikä se oli, en osannut pukea sitä sanoiksi. Toimitus ei vastaa kadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Ei mennyt kauaakaan, kun erotimme hahmon tarpomassa paksussa lumihangessa päätielle päin, lin kahdeksanvuotias, kun muutin hoitopakkaan. Uudessa kodissani oli joka sunnuntaisena tapana käydä kirkossa. Minulla on kahdet rakastavat vanhemmat, biologiset ja sijaisvanhemmat, saan siis tuplasti enemmän rakkautta kuin moni muu, vaikka viina veikin osan lapsuudestani. Mutta aina, kun menin sinne, tuntui kuin olisin tullut vieraaseen taloon. Äiti löi päänsä lipaston kulmaan, sitten hän lähti juoksemaan ulos talosta pimeään iltaan. Isä ei kuitenkaan suostunut päästämään minua äidin ja Jussin luo. Tunsin tästä syystä omantunnon tuskia, siitä, että kotiuduin hoitopaikkaani.
10
O
Hoitotädistäni Susannasta tuli minulle kuin äiti, mutta jostain syystä en koskaan ole oppinut sanomaan häntä äidikseni. Näen isääni ja veljiäni muutaman kerran viikossa, saan mennä sinne melkeinpä milloin vain haluan. Satunnaisesti näin äitini jossain ja sain aina jonkun lahjan, hyvityksenä yhteisen ajan puutteesta. V U O S I K E R T A 21. Asun silti edelleen sijaisperheessä entisessä hoitopaikassani. En nähnyt äitiä enkä isää kumpaakaan
Uusi POKKARISARJA Suomen parhailta kirjoittajilta
IKkkaS Rja raOus
katnu l iiten Paim kot
Hyytävää jännitystä häpeämätöntä romantiikkaa
murhia, petoksia,
kidnappauksia rakkauden lumoa, intohimon huumaa
Hae lehtipisteestä!
nkamarin Hullu
Virpi Anders
vanki
Numero 2 myynnissä 3.8. alkaen
Tilaa suoraan kotiisi Soita 08-537 0370
11
Jukkis oli muutenkin sitä mieltä, että jos tilanne ei tästä rauhoittuisi, hän ei kohta pystyisi tekemään makuuhuoneessa muuta kuin nukkumaan, se oli kuulemma ihan fyysinen fakta. Kerroin miehelleni huolestani mahdollisimman huolettomaan sävyyn, mutta painotin sitä, miten ensiarvoisen tärkeää oli ajoittaa seksi juuri oikeisiin päiviin ja vieläpä oikeisiin tunteihin. Kerran Jukkis oli saanut minut kiinni peilailemasta profiiliani, kun olin tunkenut pullean punaisen sohvatyynyn puseroni alle, ja kyynelet olivat silloinkin valuneet pitkin poskiani.
13. Luultavasti hänen mielestään lapsi tulisi kun olisi tullakseen, ja siihen asti hän nauttisi nuoresta ja innokkaasta vaimosta! Siihen aikaan minä kieltämättä olinkin makuuhuoneessa kiitettävän himokas. Pikkuhiljaa koko elämäni alkoi pyöriä "ison O:n" ympärillä. Jukkiskaan ei ottanut asiaa puheeksi. IT-alan ihmisenä tein oikein Excel-taulukon otollisimmista mahdollisista päivistä. Jukkis parka. Minua itketti. Siihen aikaan minua
itketti usein muutenkin: tavatessani lastenosaston sairaanhoitajana toimivan ystäväni, kuullessani kaupungilla lapsen äänen sanovan jollekin onnelliselle "äiti", ja moni muukin asia. Siitä oli tullut nautinnon sijasta väistämätön velvollisuus. Ajattelin loogisesti, että mitä enemmän yritykseen satsaa, sitä suuremmat mahdollisuudet on onnistua.
Y
ksi iso kynnys oli ylitetty, kun otin kalenterin avuksi. Kieltämättä on periaatteessa romanttista livahtaa kotiin sekstailemaan ruokatunnilla, mutta silloin mennään liian pitkälle, kun vaadit minua tulemaan kotiin kesken osastokokouksen niin kuin tänään, Jukkis sitten kerran sa-
noi kotiin tultuaan, kun olin kalenterini ohjaamana pitänyt etätyöpäivän ja yrittänyt hälyttää hänetkin kotiin vauvantekoon. Merkitsin kiertoni tarkasti muistiin ja mittasin aamulämpöä havaitakseni lähestyvän ovulaation. Nimesin sen "Varmoiksi päiviksi" ja tallensin sen "V-projekti"-nimiseen kansioon. Ensi alkuun minä vielä laittauduin mahdollisimman hehkeäksi Jukkista ja oikeita aikoja varten, mutta vähitellen sekin jäi vähemmälle tässähän ei oltu humputtelemassa kuin kanit, vaan ankarassa toimessa, jolla oli päämäärä! Kuule, Taina. Alkuvaiheessa en vielä sentään ostanut ovulaatiotikkuja apteekista, mutta ennen pitkää minulla oli jo nekin käytössä. Kellotetun seksin myötä rakastelusta hävisi spontaanius. massaolon välillä pois ajatuksistani käsiteltäväksi myöhemmin, aina vain myöhemmin
Jukkiskin kävi tätä läpi, vaikka omalla tavallaan. Kaikeksi onneksi ei ollut "otollinen" päivä, eikä minun tarvinnut alkaa johdatella häntä makuuhuoneeseen, vaikka olikin lauantai ja vapaa aamu. Minä olen jo katsonut internetistä, kiirehdin kertomaan. Tarvitsin ilkeitä ja satuttavia sanoja, mutta niitä ei tullut. Koska me viimeksi teimme yhdessä mitään muuta kuin puhuimme päivämääristä. yt minä olen valmis, sanoin miehelleni urheasti seuraavana aamuna lapsettomuustutkimuksia tarkoittaen. Minulla oli ikävä tunne, että Jukkis oli nähnyt esityksiäni niin usein, ettei antanut niitten enää hetkauttaa elämäänsä. Kyllä minä haluan sitoutua, mutta jokohan tässä on sitouduttu liiaksi yrittämiseen eikä onnistumiseen. Jukkis otti minua ranteista kiinni. Ovathan nämä isoja asioita, ei niissä saakaan hoppuilla, Jukkis sanoi viisaasti. Olihan miehenikin lapseton. sanoi Jukkis sillä insinöörinäänellään, joka aina palautti minut maanpinnalle. Ei sitä lapsia noukita niin kuin pottuja pellosta, Jukkis jatkoi, mutta rutisti minua samalla. Olin luullut, että vauvan saaminen olisi hänellekin tärkeää! Harmi hulvahti ylitseni. Tai mitä jos pyydettäisiin saman tien kaksoset. Muuten sinä teet vielä itsestäsi lopun. Kulta, hän sanoi. Joka tapauksessa lääkärit voivat auttaa. Aikuisten oikeasti, miten tunteeton voi mies olla. Siihen ruljanssiin menee kuitenkin niin pitkä aika. Tottahan me kuitenkin lopulta sovimme senkin riidan. Tämä jos mikä todisti selvästi, ettei tuo mies ollut enää minua varten. Sehän tarkoittaisi sitä, että tiessäni äidiksi olisi todella jotakin ongelmallista. Siitä huolimatta kurkistin varovasti lapsettomuushoidoista kertovia nettisivuja samana iltana, salaa Jukkikselta. Pidin mykkäkoulua lopun päivää enkä suostunut edes vastaamaan Jukkiksen ihmetteleviin "Mitä minä olen nyt tehnyt" -kysymyksiin, mutta illalla päätin antaa hänelle anteeksi, varsinkin, kun esitykseni ei edes tuntunut häntä kummemmin haittaavan. Tiedäthän... Nyt en ollut yksin. Ok, Jukkis sanoi, ja siinä sanassa oli kaikki se lämpö ja hellyys,
-N
jota olin turhaan odottanut koko päivän. Ilta-aurinko piirsi hänen kasvojensa sivuprofiilin vastakkaiselle seinälle. Meillä oli niin kivaa, kun menimme naimisiin. Kyyneleet tulivat taas, mutta minusta tuntui kummallisella tavalla myös hyvältä, varsinkin kun Jukkis piti minusta kiinni. Julkiselle puolelle on aikamoinen jono, siis lapsettomuustutkimuksiin, painoin kuitenkin päälle.. Ne näyttivät minusta
14
pelottavilta. Saattoihan minulla olla vaikka tukos jossakin, mitä lie arpikudosta, tai ehkä Jukkikselle suositeltaisiin vain löysempiä kalsareita, tai... Olin viettänyt unettoman yön kääntyillen kyljeltä toiselle ja paheksunut Jukkiksen kykyä nukkua kaikessa rauhassa, kävin minä läpi miten stressaavaa vaihetta tahansa. Käännyin kannoillani ennen kuin Jukkis ehti nähdä minun itkevän. Nii-in, minä huokaisin. Tiesin hänen tarkoittavan lääkärissäkäyntiä, mutta siinä asiassa olin heti piikit pystyssä. Mitä jos ensin mietittäisiin vaihtoehtoja. Minusta tuntuu, että meidän kannattaisi selvittää asioita. Sen sijaan, että olisi riutunut tuskaisena ja arvuutellut epäsuosionsa syitä, mieheni teki pihatöitä, laittoi päivällä ruokaa niin kuin aina viikonloppuina, hävisi jonnekin muutamaksi tunniksi ja korkkasi kotiin tultuaan oluen ilmeisen tyytyväisenä elämäänsä. "Meillä oli niin kivaa, kun menimme naimisiin." Niin hän sanoi, ja yhtä hyvin hän olisi voinut lyödä minua avokämmenellä kasvoihin. Hän vilkaisi minuun ja näytti huolestuneelta. nykyään voidaan tehdä kaikenlaista, Jukkis sanoi lopulta, ja minä ymmärsin. Vielä samana iltana lepäsin voipuneena Jukkiksen sylissä, kun hän silitteli hiuksiani. minä jo innostuin ennen kuin muistin, miten pitkään pelkkään adoptioneuvontaankin sai jonottaa. Jukkis kaatoi parhaillaan haudutettua teetä kuppeihin. Koska sinä viimeksi halusit minua etkä lasta. Minä se tässä kärsin ihan yksinäni! Mennään vain niihin tutkimuksiin, täräytin sitten iltateelle istuessamme. Ystäväpiirissämme oli koeputkivauvan saaneita pariskuntia, vaikka nykyään ei kai vauvoista enää käytettykään sellaisista termiä. Analyyttisenä luonteena halusin kuitenkin jo myös tietoa, halusin prosentteja ja todennäköisyyksiä, kylmiä faktoja kaiken tunnekuohuni vastapainoksi. Jukkis sanoi hajamielisesti, ja sota oli taas valmis. minä jatkoin kuvitellen epämääräisesti ja virheellisesti, että maailmalla olisi adoptiota odottavia lapsia heti valmiina valittavaksi asti. Mieheni ilmeestä näin, että hän oli jo arvannut senkin. Ja mitä hyötyä oli olla naimisissa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tuntunut edes haluavan, että meistä tulisi oikea perhe. Sitten se olisi lopullista... Minä haukoin järkytyksestä henkeäni. Mitä hyötyä oli olla naimisissa, jos kerran meistä ei ikinä tulisi oikeaa perhettä. Ehkä lääkäri sanoisi, etten onnistuisi ikinä. Jaa mihin. Jos sinä et halua sitoutua..., minä sanoin nyt ääni vavahtaen. Mitä jos adoptoitaisiin. Ja nytkin mies oli sitten muissa maailmoissa. Kieleni tapaili oikeita sanoja sanoja, jotka kertoisivat mahdollisimman tarkasti, mitä Jukkiksesta ja tilanteesta ajattelin. Siskontyttäreni synttäreillä olin tavannut tytön tarhakaverin, suloisen Kiinasta adoptoidun Tian, ja eikös maailma ollut täynnä isättömiä ja äidittömiä lapsia
Vielä samana iltana sängyssä minusta tuntui kurjalta. Luovuttaisit jo, älä kiduta itseäsi enää, muistin ajatelleeni hänen kertoessaan, miten he olivat miehensä kanssa päättäneet yrittää vielä kerran. Oletko edes nukkunutkaan kunnolla viikkokausiin. Sinusta tulee vielä joskus hyvä äiti, Jukkis sanoi ja kohotti leukaani. minä mutisin jälleen hieman harmissani. En, päinvastoin kuin sinä, minulta melkein lipsahti, mutta ennätin nielaista sanani. Miten nuori ja naiivi silloin olinkaan! Yksityiselle puolelle pääsee paljon nopeammin, Jukkiksen ääni herätti minut muisteloistani. Välissä hakasulkeita vilisevä muuntokaava stressin vaikutuksista. En olisi millään suostunut enää odottamaan, mutta Jukkis oli taipumaton. Sinä tarvitset ajatuksillesi lomaa tästä oravanpyörästä, hän sanoi, ...ja niin tarvitsen totta puhuen minäkin. Tiesin, ettei Jukkis arvottanut lasta eurojen ja senttien kautta, mutta aivan totta oli, ettei meillä kummallakaan ollut vielä kovin paljon maallista mammonaa. Blääh, minä huokaisin. Ei tarvitsekaan, Jukkis kiirehti vakuuttamaan, ennen kuin hauras aselepomme jäisi taas alkukantaisempien ja voimakkaampien tunteiden jalkoihin. Hoitaisimme itseämme ja toisiamme ja antaisimme ajan selkiinnyttää ajatuksiamme siitä, mikä vaihtoehto olisi sopivin. Mutta syksyllä sitten heti sen asian kimppuun, eikö niin. Jukkis vakuutti, että syksyllä pantaisiin tuulemaan. Tällä kertaa en antanut itseni loukkaantua. Jos mieheni ei menettänyt yöuntaan asiaa pohtiessaan, ei sen kuitenkaan tarvinnut merkitä sitä, ettei hän olisi surrut ollenkaan. Vein kuumemittarin ja kiertokalenterini lääkekaappiin. Siinä on aika isot rahatkin pelissä, Jukkis huomautti vielä luonteelleen uskollisena. Nykyisessä mielentilassani olisin todennäköisesti tarrannut virkailijoita kraiveleista ja vaatinut itkien heitä hakemaan minulle lapsen jostakin heti paikalla... Siihen asti tankattaisiin sitä mitä taannoin katsomassamme tv-ohjelmassa kutsuttiin L-hormoniksi, eli toisella kotimaisella Love and Laughter -hormoniksi, varsinkin, kun meillä molemmilla olisi ensimmäinen palkallinen neljän viikon loma samaan aikaan. Rahan ajatteleminen tuntui vesittävän koko jutun, mutta eipä näitä asioita nollabudjetillakaan hoidettu.
J
ukkis ehdotti, että nyt kun olimme yhtä mieltä siitä, että asialle tehtäisiin jotakin, antaisimme asioiden vielä vähän kypsyä, vaikka vain kesän yli. Syksyllä sitten alettaisiin tositoimiin, eli varattaisiin aika lääkärintarkastukseen tai adoptioneuvontaan. Muistan myös ajatelleeni hieman lapsellisesti, oliko lopultakaan oikein puuttua "luonnonlakeihin". Jos joku oli vaikkapa tuomittu lapsettomaksi, oliko siihen ihmisen lupa puuttua. Vastahan minä olin äsken päättänyt, etten enää pitäisi omaa tapaani tehdä surutyötä syntymättömästä lapsestani ainoana oikeana suruna. Hän oli noussut seisomaan ja katseli minua korkeuksistaan pää kallellaan. Toisessa laidassa olisi vaimo yksinään naama nutturalla, toisessa vaimo suupielet korvissa ja vauva kainalossa. Mutta selvitettäisiin vähän myöhemmin kaikessa rauhassa, mitä tehdään ja milloin tehdään. En minä voi napista painamalla lakata murehtimasta ja alkaa tästä heittää kärrynpyörää, minä huomautin kärttyisästi. Puuttui enää vain se, että Jukkis olisi piirtänyt asiasta matemaattisen kaavion. Kerätään kesällä voimia ja ruvetaan parin kuukauden päästä uudella innolla selvittämään, mistä se meidän vauva löytyisi. Nyt kun olin vihdoin saanut sanottua äänen sanan "lapsettomuus", oli kuin padot olisivat murtuneet. Minulta suorastaan pulppusi puhetta niin, että hämmästyin itsekin, millaiseksi asiantuntijaksi olin viime yönä oppinut tai sitten lapsettomuushoidoissa käyneitten tuttavieni kokemuksista oli sittenkin tarttunut jotakin minunkin päähäni, vaikka olinkin salaa haukotellut eräänkin viisi vuotta hoidoissa käyneen tuttavani kertomuksille. Lopullisesti hän käänsi pääni sillä tosiasialla, että keinohedelmöityskin onnistuisi varmasti paremmin, jos en olisi henkisesti kireä kuin viulunkieli, ja että adoptiosta päättävät ihmiset varmasti halusivat nähdä tasapainoisen, levollisen pariskunnan, joka olisi kykenevä hoitamaan huostaansa uskottavaa ihmistainta. Mitä jos lähimmät kaksi kuukautta olisivat elämäni ainoat mahdollisuudet saada edes koe15. Toinen fakta on sitten se, että jos sitä päätoimisesti murehtii, niin se on vielä epävarmempaa. Mutta ensin sinun täytyy hoitaa it-
Mitä jos lähimmät kaksi kuukautta olisivat elämäni ainoat mahdollisuudet saada edes koeputkivauva, ja minä hullu heittäisin ne hukkaan?
sesi kuntoon. minä vielä varmistin selustani ennen kuin annoin periksi. Todennäköisyyslaskennan oppitunti. Meille ei ehkä tule lasta ilman apuja, se on fakta. Tuttavani kaikki tekeminen ja kaikki ajatteleminen tuntui silloin kiertyvän hormonien nauttimisen, vatsanahan piikittämisen ja ultraamisen ympärille, ja olin jo alkanut vähän karttaa hänen seuraansa. Mutta tiedätkö, sinä olet ollut tässä aika kovilla. Se oli ennen kuin asia oli minulle omakohtainen. Yksityisen puolen lapsettomuushoidot maksaisivat pitkän pennin, ja adoptio ei tietääkseni sekään ollut mitään halpaa lystiä. Nousin seisomaan minäkin
Ensinnäkin olin huomannut ajattelevani, ettei meidän olisi kuitenkaan välttämätöntä rynnätä hoitoihin ja tutkimuksiin saman tien. Moni asia oli kuitenkin selkiytynyt ja ottanut oman muotonsa, aivan niin kuin Jukkis oli ennustanutkin. Kävimme myös kummilapsijärjestön konsertissa ja juttelimme pitkään siellä olevan järjestön edustajan kanssa. Kumarruin suutelemaan häntä. Soutelimme läheisellä järvellä, grillasimme itseämme rannalla, teimme eväsretkiä ja polkupyörälenkkejä. Se mitä meillä oli, oli taatusti erilaista kuin kellään toisella. Sitten jokin yksityiskohta saattoi tuoda sen taas joksikin aikaa mieleeni, mutta kivulta oli taittunut terävin kärki. Sitten minun olisi tarvinnut vietellä sinut tulevalta eksältäsi. Tiesin, että kaikki rakastuneet parit ajattelivat varmasti samoin, mutta samalla uskoin myös olevani itse se ainoa, joka oli myös oikeassa! Ajatuksissani kävi myös epävarma tunne siitä, että olin viime aikoina varmasti laiminlyönyt suhteemme hoitamisen. Lopulta meni päiviäkin niin, etten edes ajatellut koko asiaa. Kumpikaan ei tehnyt siitä tietoista päätöstä, mutta niin siinä vain kävi. Muutamaan otteeseen ajauduimme keskusteluun kehitysaputyöstä ja kummilapsitoiminnasta. Meillä oli Jukkiksenkin kanssa niin hyvä olla. Ajattelin, miten onnekas olinkaan, kun juuri minä olin sattunut löytämään juuri tämän miehen. Jukkis myönteli. Minä kellahdin toiseen aurinkotuoliin hänen viereensä. esä oli kaikesta huolimatta mukavaa aikaa. Jostakin mainoksesta se lähti, ja olimme kumpikin sitä mieltä, että oli hyvä ajatus antaa avun tarvitsijoille kasvot ruohonjuuritason työllä. Nuorempana yritin kesyttää kiharoitani jopa haalealla silitysraudalla. Kuin yhteisestä sopimuksesta kuitenkin vähän kartoimme niiden ystäviemme seuraa, joilla oli aivan pieniä lapsia. Se joka sanoi, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, oli viisas mies, Jukkis jatkoi taputtaen mahaansa. Minun ei enää tarvinnut jakaa häntä työn ja harrastusten kanssa, vaan heräsin hänen kainalostaan, vietin päivät lähes hänen kyljessään ja nukahdin illalla hänen syleilyynsä. Jukkiksen ajatukset tuntuivat kulkevan samoja ratoja, vaikka hän varoi ottamasta kantaa puoleen tai toiseen. Tuntui vähän siltä kuin olisimme vaistonvaraisesti varoneet, ettei mikään koskettaisi vasta keveästi umpeutunutta haavaa. Jostain syystä ajattelin nyt tarvitsevani vielä lisää aikaa jo perusvaihtoehtojen punnitsemiseen. Toivoin, että kesä riittäisi korjaamaan sitä, mikä oli mennyt rikki. Ajattele, jos olisitkin ollut jo naimisissa, kun tapasimme, sanoin äkkiä kohottautuen toisen kyynärpääni varaan. Ehei, en ollut raskaana silloin, vaikka ehkä olin salaa sellaistakin toivoa elätellyt. Voihan niitä lapsia saada useammalla tavalla, minä ajattelin. Mitä jos jossakin syntyi juuri tällä hetkellä se lastenkotiin tuomittu vauva, josta olisi ollut tarkoitus tulla meidän lapsemme miten me ikinä saisimme tietää hänestä, jos tuhlaisimme aikaa pelkkään odotteluun. Näkemäni valokuvat hymykuoppaisista tytöistä koulupuvuissaan ja ylpeinä poseeraavista pojista jalkapallo kainalossaan olivat menneet suoraan sydämeeni. Tämä oli taas se mies, joka minulle oli aikojen alussa tarkoitettu. Emme välttäneet puhumista lapsiaiheesta, mutta mitä pitemmälle kesä eteni, sitä rauhallisemmin asiaan suhtauduin. Meillä oli onnea myös säiden suhteen. Oli meillä lapsia tai ei, niin meillä oli ainakin toisemme, mutta oli ollut aika, jolloin en ollut välittänyt siitäkään asiasta tuon taivaallista.
ikoinaan palasimme töihin, ja pian aivan liian pian kalenteri kulki elokuun viimeisissä päivissä. Järjen tasolla tiesin, että Jukkis oli oikeassa, mutta milloinkas tunteet ovat järjen ääntä kuunnelleet! Vauvat ja vauvattomuus olivat viime ajat olleet minulle pakkomielle, ei ollut helppoa päästää siitä irti edes väliaikaisesti. Ei minulla olisi ollutkaan mitään eksää, Jukkis sanoi vakaumuksen syvällä rintaäänellä. Kesän puolitoista helleviikkoa osuivat juuri lomamme alkuun. Tarvitseeko lapsen välttämättä asua saman katon alla, kun nykyään Afrikka ja Aasia ovat netissäkin napinpainalluksen päässä. Minähän näin pienestä pitäen unta sinusta, niin että tietysti minun piti sitten myös odottaa, että vastaan tallustaisi joku sellainen kuin sinä, tukka pörrössä ja ihania pisamia nenällä, hän jatkoi viitaten ulkonäköni kahteen silmiinpistävimpään piirteeseen, joista hän oli aina pitänyt siitä huolimatta, että itse olisin halunnut niistä eroon. Sinä yönä nukuin kuitenkin pitkästä aikaa levollisesti. putkivauva, ja minä hullu heittäisin ne hukkaan. Sitä paitsi olimme Jukkisen kanssa juuri lukeneet myös sijais- ja tukiperheistä ja kiinnostu-
A. Olin luvannut olla käyttämättä kesää klinikoiden ja neuvontatoimistojen vertailuun, ja suurin piirtein pitänytkin lupaukseni. Tuollainen kummilapsitoiminta tuo kyllä sen lapsen ihan lähelle sydäntä, kun häntä voi aika vähällä vaivalla vaikka käydä tapaamassakin, minä hehkutin. Lomamme aikana Jukkis oli olemassa aivan minua varten. Jos en olisi jo kauan sitten rakastunut sinuun, tänään olisin viimeistään sen tehnyt, Jukkis huomautti
16
K
eräänä laiskan onnellisena päivänä, kun hän makoili takapihan terassilla vatsa täynnä lempiruokaansa, jota olin valmistanut päivälliseksi
minä sanon ja yritän kumartua antamaan mahavauvalleni suukon vatsani päällä pingottuvan punaruutuisen äitiysmekon läpi. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. Uskoin syöneeni liikaa suklaata, sillä tämä paheeni oli ennenkin aiheuttanut minulle samanlaisia ongelmia. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS
Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 13.15. REG VAAKA Esim. TULEVA ÄITI
Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä:
tapahtuu ensi viikonloppuna?
Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 6.8. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 27.29.elokuuta; viimeinen tilauspäivä 29.8.
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
17. Lähetä viesti, esim. elokuuta; viimeinen tilauspäivä 8.8.
Mitä
Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI
antain ja sunnuntain aikana. neet suuresti asiasta. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä?
Vaikka itkinhän minäkin ensi töikseni kun ensimmäinen epäilys sarasti, ja toisen kerran tehtyäni salaa raskaustestin, ja tietysti joka kerta ostettuani vauvallemme valmiiksi kaikkea pienen pientä ja ihanaa, mutta niitä hetkiä ei varmaan lasketa. elokuuta; viimeinen tilauspäivä 22.8. Kun sama toistui seuraavana aamuna täyttäessäni astianpesukonetta, ehdin hädin tuskin vessaan. Ne kerrat ovat minun ja mahani välisiä salaisuuksia. Se on varmaan sitä kuuluisaa miehen logiikkaa?
Löydätkö Sen Oikean. Nyt jälkeenpäin ajatellen olin harvinaisen paksupäinen. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. Sydämessäni oli edelleen lapsenmuotoinen aukko, mutta sen täyttämiseksi oli toiveissani nykyään olemassa paljon vaihtoehtoja. elokuuta; viimeinen tilauspäivä 15.8. Jukkis itki ja nauroi, kun kerroin hänelle. Siinä sitä oli tyyliä kerrakseen! Tajusin vasta neljäntenä aamuna viettäessäni jälleen kerran aamuhetkeä pää pöntössä, että saatoin ehkä sittenkin olla raskaana. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. Eikö niin, pikkuinen. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä.
Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Miehet, minä sanoin kiusoitellen peittääkseni omaa tunnekuohuani. Eivät itke, kun lasta ei kuulu, mutta itkevät, kun se on lopulta tulossa. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 20.22. yyskuun lopussa olin juuri etsimässä tietoja sijaisvanhempien valmennuskursseista, kun paha olo yllätti. Ensin sitä
S
viettää yli vuoden varpaisillaan odottaen noita merkkejä turhaan tunnista toiseen, kunnes koko elämä tuntuu valuvan hukkaan, ja sitten kun se tapahtuu, sen kuittaa proosallisesti ylensyönniksi
Omat avaimet oma vapaus molemmille omalla ajalla.
T
Kesäyö
ja kaksi sanatonta
18. Perhe oli muuttopuuhissa. Siinä oli rakas lapsuuskoti. Hyvin onnistui! Mieli pirteänä astelin tutulle pihamaalle. Vihreä pihanurmikko, se oli auringonsäteiden valossa kuin koskematon sileä matto, ja valkorunkoiset koivut vihreässä tuuheudessaan juhlallisina korostaen pihapiirin yksinäistä rauhaa. Kun sain kuulla veljeni vuokranneen kotipaikkamme kesäksi vieraan ihmisen käyttöön, jouduin yllättävän tilanteen eteen. Sovimme kuitenkin yksimielisesti, että koti pidetään toistaiseksi kesäpaikkana. Niin tuttu, kotoinen ympäristö. Kotimökki odotti uskollista lomanviettäjää. Itse olin aikoinani muuttanut naapuripitäjään. Ajatus yksityisyyttäni häiritsevästä miehestä sai minut kiihtymään, mutta kyse ei ollut pelkästään ärtymyksestä.
avallinen lauantai. Hän halusi muuttaa palvelutaloon, ja veli perheineen jäi kotitilaa pitämään. Päätin vaihteeksi kokeilla kuntoa kävelemällä tuon pari kilometriä. Isän äkillinen kuolema oli kova koetus perheelle. Äidin huonovointisuus huolestutti. Hyvä mieli tyynnytti sisintä, mutta syyttävä kysymys nousi mieleeni. Miksi koti jätettiin tyhjilleen. Joutuisin siis viettämään kesäni yhdessä tuon tuntemattoman miehen kanssa. Vakituista työpaikkaa tarjottiin tuottavasta tehdasfirmasta. Talon myynnistä ei koskaan puhuttu. Ei ihme, että hämmennyin, kun Mika-veli ilmoitti muutosta lähiseudun pikkukaupunkiin. Tunsin herkistyväni. Tällä kertaa en tilannut taksia
Mutta eiköhän olisi aika lähteä kasseja tyhjäämään ja niin laittaa kahvi tippumaan. Minua harmitti. Lupaan olla häiritsemättä. Soutelimme rannan tuntumia. Paikan päälle tullessani tein aina tavanmukaisen tarkistuskierroksen, että kaikki oli paikallaan. Tosi helpotus! Ehdotus ratkaisi pulmani. Yritin pysyä näkymättömänä. Asunto piti vuokrata ja Mika halusi auttaa tarjo-
amalla tyhjillään olevaa kotimökkiä käyttöön, jos kelpaisi. Tunsin pitkästä aikaa säteilevää onnea. Alussa käytiin kesäpaikalla yhdessä, myöhemmin erikseen, miten vapaa-ajat sattuivatkaan järjestymään. Tuijotimme vain toisiamme. Lähetä viesti numeroon 16303.
Palvelun hinta 0. Hopeanharmaa auto oli tulossa pihaan. Totta kai halusin mukaan. Ehkä hän vaistosi asenteessani jotain ja siksi kiiruhti sanomaan: Olet paikan asukki. Kaipa vierailija lähtee, kun ei ole ketään näkyvissä, rauhoitin mieltäni.
Auton ovi aukeni. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä.
Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila
TILAA HETI!
X KTILAA TE A IL MIIA MALL 2 IKATU MALL LLILA 00100 MA
Aitoja tarinoita todellisesta elämästä!
19. Sain vaivoin sanat kuuluville. Tuijotin vain suuriin tummiin silmiin ja hymyyn, joka karehti suupielissä, voimakkaaseen käteen, joka puristi sormiani. Koko luonto vihreydessään ilmaisi kesän täydellisyyttä kokonaisuudessaan. Pieni visertävä lintunen puiden oksistossa, luonnon vapaassa helmassa unisena, silmät suljettuina, ajattelematta heräämistä, ajattelematta yhtään mitään. Sitten askeleeni veivät vanhuuttaan harmaantuneen puukeinun luo, joka melkein näkymättömänä häämötti kukkivien sireenipensaiden varjossa. Nautin tästä ihanasta vapaudesta. Hän sanoi, että voisimme tutustua ystävinä toisiimme ja seura varmaan piristäisi. Minä kävin useinkin viikonloppuisin, eikä veljen perhe häirinnyt, naapureista, vieraista puhumattakaan. Tämä on ensimmäinen viikonloppuni paikan päällä. Ehkä joku hänen tuttujaan oli tulossa vieraskäyntiin. Kuka kumma hän oli. Niin olen. Pikainen arviointi käväisi salamana mielessäni. Mikan kanssa tuotiin tarvittavat tavarat viikolla. Tunsin olevani huoleton, kukasta kukkaan liitelevä perhonen. Mitä tekemistä vieraalla oli kotini suhteen. Minä seurasin jäljessä epävarmana, tuumien, jäisinkö vai lähtisinkö ilta-autossa takaisin. Sopiihan se, sanoin lyhyesti. Voit vapaasti viettää viikonloppulomasi entisien mieltymyksiesi mukaan. Emme juuri keskustelleet, mutta varmistin mielessäni lähtöni kahdeksan linja-autolla. Jossain havumetsän lähistöllä kukahteli käki. Miehen katse tarkkaili minua kysyvänä ja kun vastannut, Jani jatkoi: Kun nyt tapasimme näin yllättäen, sopisiko jättää teitittelyt heti ensikättelyssä ja olla sinut. Epäilin, että hänen läheisyytensä verottaisi vapaata lomanviettoani. Parilla harppauksella hän oli keinussa, ojensi kätensä ja sanoi: Pyydän anteeksi, jos näkemäni yllätti teidät. Purin hampaat yhteen ja ampaisin kiukun vimmassa ylös, mutta vajosin takaisin istuimelle, kun mies jo seisoi keinun vieressä. Siinä ohessa hän kysäisi, haluaisinko mukaan kalaverkkoja tarkistamaan. Auringon lämpö, sireenikukkain tuoksu huumasi hetkessä minut unohduksen ihanaan olotilaan. Esiin tuli mieshenkilö, aivan tavallinen, keskimittainen, tummatukkainen, farkuissa, lyhythihaisessa kauluspaidassa. Pyyhkäisin enimmän pölyn istuimelta, sovitin kroppani mukavaan asentoon nojautuen selkänojaa vasten, huoahtaen helpottuneena. Pitäähän tässä tuliais- ja tutustumiskahvit juoda. ahvin tippuessa katoin kupit pöytään ja asettelin lautaselle mukanani tuomat leivonnaiset. Kyllä Mika mainitsi teidän viettävän täällä sunnuntailomia, mutta ei uskonut sen tuottavan haittaa kummallekaan. Kuuntelin vain lintujen sirkutusta, nautin sireenikukkain hienoa tuoksua ja lojuin raukeana pensaiden varjossa, tarkoituksenani vain tuokio tuntea vapauden ihanuutta, kun havahduin äkkiä auton hyrinään. Hän seisahtui hetkeksi, ilmeisesti tuijottamaan kassiani kuistin penkillä, mutta vei sitten omat kassinsa kaiteen viereen. Linnut sirkuttivat kuorossa. Jani kiiruhti saunan lämmitykseen. Olin täysin sanaton. Ihme, ettei hän näyttänyt hämmentyvän, aivan kuin olisi tiennyt tapaamisesta. Oliko velipoika myynyt kotipaikan mitään mainitsematta tai kysymättä mielipidettäni. Ha-
K
TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ!
Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 29
Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Niin nytkin. Olimmeko molemmat sanattomia ensikohtaamisesta. Mies jatkoi selitystään: Jouduin tänne tehtaan määräyksestä työkomennukselle. Hän kumartui ottamaan auton takapenkiltä kaksi täysinäistä muovikassia ja lähti astumaan kuistia kohti. Mies esiintyi kohteliaasti, hymyili, katsoi suoraan silmiini ja hämminkiäni rauhoittaen selitti: Olen Jani Sarkimo. Työskennellään samassa firmassa, ja ellen erehdy, olette Mikan sisko. Sisuni kuohahti. Seisahduin katselin maisemaa tovin ja parilla askeleella nousin keinuun. Mies käännähti mennäkseen sisälle taloon. Olin pelkkänä kysymysmerkkinä. Mika-veljenne työkaveri. Se lähentäisi ystävyyttä, poistaisi vierastelua. Velipojan auto se ei ollut
Ilostuin jo, että jäät seuraa pitämään, mutta oletkin lähdössä. Tanssin rytmi ja orkesterin sävelet soivat kaihoisina. Mikan olisi pitänyt heti ilmoittaa sinulle vuokrauksesta, niin olisimme välttyneet epämukavalta yllätykseltä. Minä keitin perunat, katoin pöydän. Sinulla on oma kamari, oma makuupaikka. Mutta kun siinä näin kävi, sopeudutaan ja mukaudutaan ystävinä paikan päällä. Ehkä olinkin jo rakkauden herätyksessä, mutta en uskaltanut edes ajatella sitä, en ainakaan Janin huoma-
V
ta tunteitani, koska hän ei ilmaissut, että olisin vähääkään häntä kiinnostanut. Tähän sain varmuuden, kun kysyin: Haluatko todella minun jäävän. Olin täysin sanaton. Söimme hyvällä ruokahalulla vatsat kylläisiksi. Jani alkoi puhua suostutellen: Olet tullut viikonloppulomalle ja tapaat vieraan miehen paikan päällä. Miksi en voisi jäädä. Halusin pitää huolta siitä, että pihapiiri oli siisti ja kaunis. Haluan. Kun sitten kaikki selvisi, en epäillyt, etteivätkö yhteiset hetket varmistaisi ystävyyttä. Epävarmuus kaiveli tovin. Sitten aloin saada varmuutta. Vaiteliaisuus ilmaisi molempien mielialat. Mikään ei pakota sinua lähtemään, ellei muita syitä löydy. Kävimme uimassa, kokemassa pyydyksiä, soutelimme pitkin järven selkää ja palatessamme istuimme keinussa. Olin syyttänyt mielessäni Mikaa siitä, miksi hän ei ilmoittanut vuokrauksesta, niin kaikki olisi ollut okei. Hän tuli viereeni, otti olkapäästä, kurkisti silmiini leikillisen kujeilevana vakuuttaen totisin sanoin: En ole paha susi, jos niin epäilet. Ehkä niiden tarkkaileva katse ilmaisi hellyyttä ja huulien salaperäinen hymyily jätti viehätyksen sisimpääni. Annoin jo vakuuden, etten rajoita vapauttasi. Illat ja viikonloput vietimme yhdessä. Saunomisen jälkeen istuimme iltaa pihakeinussa. Toivoin joskus läheisempää. Saunotaan, nautitaan illasta, tutustutaan ystävien tapaan. iikonloppulomat vaihtuivat lomapäiviin. Sovittiin heti, että keitän kahvin ja valmistan ruuan, että molemmille jää vapaa-aikaa harrastuksille. Mutta jokin Janissa varoitti minua, vaikka hän ei lähennellytkään muuten kuin ainoastaan sen, minkä ystävyys salli. Istuimme vaiteliaina. Se tiesi Janin työkomennuksen päättymistä. Lähdin pois mökiltä luottavaisin mielin. Janin lämmin kosketus olallani rohkaisi, sai punastumaan. Janin hoitaessa päivittäisiä työtehtäviään minä hoidin kotihommat. einäkuu huristi loppusuoraa. Rantalavalla tanssittiin. Ei liian pitkä, ei lyhyt, ei lihava, aivan tavallinen nuori mies. Vai halusiko hän vain näytellä kunniallisen, rehellisen miehen hyviä ominaisuuksia. Vene oli lipunut rannan tuntumaan. lusin auttaa huopaamalla venettä, että Jani sai rauhassa kokea pyydysten saaliit. Istuimme keskituhdolle, Jani oikealle, minä vasemmalle, ja vedimme vuorotellen hitaita aironvetoja, välillä antaen veneen lipua omaa tyyliään. Tultiin takaisin. Ilta oli lämmin. Tietämättömänä saatoin itseni noloon tilanteeseen. Jani ei ollut esteenä toiminnalleni. Otimme veneen vajasta ja lähdimme soutelemaan tavan mukaan. Näin olisimme voineet tuoda esiin molemminpuolisia tunteitamme. Täydestä sydämestäni. Kävimme läpi monia keskusteluja. Herkkäluonteisena ihastuin äkkiä ja pelkäsin rakastuvani. Yritin hymyillä, samalla arvioida hänen tarkoitusperiään. Hänellä oli omat päivittäiset työtehtävänsä. Jos olisin tiennyt vuokralaisesta, olisin osoittanut luontevaa kohteliaisuutta. Tummat, hiukan kihartuvat hiukset, kasvot herkkäilmeiset, suupielissä väreilevää hymyä. Vesi peilasi tyyntä hopeaa. Janin lähdettyä saunaa viimeistelemään tiskasin astiat, siistin paikkoja ja sitten laitoin kamat kassiin lähtöä varten. Silmät suuret, tummat, tutkivat, syväkatseiset. Jokin täytyi olla esteenä, ja se jokin viestitti lupausta jollekin. Katseli vain katseli. Hän seisahtui oviaukkoon hämmentyneenä. Saunoimme, menimme rantaan. Teimme kaikenlaista, joskus myöhäistunneille asti. Iltasin istuessamme keinussa joskus myöhäiseenkin, käsivarsi saattoi varoen kiertyä hartiani ympäri, rutistaa kainalon lämpimään, suojaten paljaita käsivarsiani. Odotellessani siinä Jani tuli sisään. Jatkettiin samaan tyyliin. Ulkonäöltään hän oli sopusuhtainen. Se sai minut hyvin onnelliseksi. Olin vakuuttunut Janin rehellisyydestä. Emme ottaneet siihen kantaa. Se toi viihtyisyyttä, ainakin minulle, sillä joskus loma-aikana olin potenut yksinäisyyden mukanaan tuomaa apeutta, kaivannut seuranpitäjää. Kohta olivat kesäkauden päättäjäiset. Rehellinen, vapaa puhetyyli lähensi huomattavasti, vah20
visti luottamusta, uskoa todellisen ihmisen rehellisyyteen. Oliko Janilla uskollisuuden lupaus tietylle henkilölle. Lauantai tavallaan teki poikkeuksen. Yksin ollessani ratkoin arvoitusta, millainen mies Jani oli luonteeltaan. Olimme kaksi nuorta ihmistä, mutta puuttuiko väliltämme se side, joka olisi lujittanut ystävyyttä läheisemmäksi, tunnepitoiseksi. Tapani mukaan olin viettänyt jokaisen lomani kotimökin tutussa ympäristössä, nauttien luonnon puhtaudesta, vapaudesta, kukkien vaalimisesta, kasvimaista, pihansiivouksesta, kaikesta. Jani perkasi kalat, hiillosti. Lupaus, jota ei voinut rikkoa. Viimein kysyi: Mitä on tekeillä. Aiotko lähteä karkuun. Myönnän, että seura teki terää. Ajattelin välillä ensitapaamistamme ja siihen liittyvää suuttumustani. Keittiön yhteydessä on makuualkovi ja nukkumatilani olen sijoittanut sinne. Janin käsivarsi
H. Koti oli kotini, eikä Jani ainakaan vierastellut läsnäoloani. Kutsuvina