LUKIJAT KERTOVAT
HEINÄKUU · 2010· 4,90 KUU
TOSI
ELÄMÄÄ
KIITOS JULMA PERHEENI:
NA APURIN MIE
S
AVI TEITTE MINUSTA VAHVAN IHMINEN ON
PEOLATSTNII LII TO
TARKOITETTU
toista ihmistä varten
KESTIN MIEHENI JUOMISEN
ja sain palkintoni!
Mies jolle kelpasi vain
NÄKYMÄTÖN VANHUS
josta tuli ihminen
KAHDEN KUUKAUDEN MORSIAN
Tein lapsen
SOVITTAAKSENI ABORTIN
MIEHENI PYYSI ANTEEKSI
elämäni onnettomuutta
62 Tein lapsen SOVITTAAKSENI ABORTIN ............ Syy, miksi tunnustin nämä asiat, on se, että joskus tuntuu, että joistain asioista kaikkien pitäisi olla aina samaa mieltä. 52 HOROSKOOPPI ............................... 10 KESTIN MIEHENI JUOMISEN ja sain palkintoni............................. Ihan vain keskustelun vuoksi. 34 KIITÄN PERHETTÄNI HYLKÄÄMISESTÄ: Teitte minusta vahvan .................... En varsinkaan sellaisesta helteestä, joka jatkuu viikkotolkulla. Helle saa minut vetämättömäksi. Tunnustus
TOSI
TÄSSÄ NUMEROSSA
ELÄMÄÄ
S
elvä. Nyt se on tunnustettu.
MIEHENI PYYSI ANTEEKSI elämäni onnettomuutta .................... 23 SISÄISTÄ KAUNEUTTA ja vähän ulkoistakin .......................... Nyt siis kuitenkin tiedätte koko totuuden. 12 IHMINEN ON TARKOITETTU toista ihmistä varten....................... Toinen tunnustus heti perään: en pidä myöskään makkarasta. 38 MINUN RUNONI ............................... Kun aletaan moittia suomalaista säätä, toivotaan siltä keskustelutoverilta samanmielisyyttä. Tunnustan sen nyt heti tähän alkuun: en itse asiassa pidä lainkaan helteestä. Minä siis valehtelen. Viihdyn paremmin varjossa. 66 Mies jolle en ollut TARPEEKSI HYVÄ ............................ Siksi, koska en halua kuulostaa rasittavalta vastarannan kiiskeltä. Se on ikään kuin merkki siitä, että keskustelijoilla on jotain yhteistä, yhteinen mielipide suomalaisesta säätä ainakin. 72 ÄÄNESTÄ JA VOITA.......................... 56 Mies jolle kelpasi vain KAHDEN KUUKAUDEN MORSIAN 58 Miksi lääkkeet VIEVÄT TUNTEET. 48 ÄITINI KUOLEMASTA alkoi uusi elämä ................................ En oikein pidä auringon otostakaan. Me olemme niin tottuneet inhoamaan yhdessä pohjoista ilmastoamme, että jos sitten joku kehtaa tunnustaa pitävänsä viileydestä ja ajoittaisista sateistakin, se koetaan melkein loukkauksena. Päivisin en jaksaisi tehdä mitään, ja yöllä en saa unta, kun hiki valuu selästä. 44 NÄKYMÄTÖN VANHUS joka muuttui näkyväksi .................. 43 LAPSETON LIITTONI PELASTUI kun tulin raskaaksi ......................... Minä en tosiaan pidä helteestä, makkarasta tai jääkiekosta. Luultavasti tälle on kuitenkin olemassa ihan looginen selitys. Näinä hetkinä makkara maistuu ihan hyvältä, mutta en mitenkään jää kaipaamaan sen makua. Ja joskus, kun joku tuntematon alkaa valittaa minulle, kuinka onneton Suomen kesä on, minä huomaan olevani hänen kanssaan ihan samaa mieltä. Ihan samasta syystä kehaisen joskus makkaran makua ja sanon jännittäväni, pääseekö Suomi välieriin jääkiekoin MM-kisoissa. 18 JUTTUTUPA ..................................... Minulla on vaalea, helposti palava iho, enkä pidä aurinkorasvojen kanssa puljaamisesta. 70 VIIMEINEN VIATON RAKKAUS ........ Syön grillissä paistetun makkaran noin kerran vuodessa. Tämän minä ymmärrän täysin, koska itsekin puhun säästä silloin, kun en keksi muutakaan puhumista. Minulle ei myöskään ole kovin tärkeää, voittaako Suomi jääkiekossa MM-kisat. ........................... 4 KRISTINA VASTAA ........................... 30 ELÄKELÄISEN VELVOLLISUUS: liikkua ja pitää huolta itsestään ........ Kun luottamus on synnytetty, jutustelu voi hiljalleen syventyä muille elämänalueille. 75
3. Jääkiekko on hiukan liian väkivaltainen laji minun makuuni, eikä minua innosta kisat, joissa muutamat samat maat jakavat aina mitalisijat. 24 HÄVISIN RAKKAUDESSA mahdottomalle vastustajalle ............. Voin hyvin odottaa vuoden, että saan seuraavan kerran maistaa tätä suomalaisten kansallisherkkua. Säästähän puhutaan silloin, kun ei ole oikein muutakaan puhumista. Yleensä syön tämän vuosittaisen makkaran silloin, kun olen todella nälkäinen eikä muutakaan ruokaa ole tarjolla. 64 Koulun liikuntatunneilla oppii INHOAMAAN LIIKUNTAA ................
Tosin olin huomannut Peten jo aiemminkin, mutta vasta eräänä kesäkuisena lauantaina Petekin huomasi minut. Tapasin Peten klassisesti ravintolassa. Mieheni pyysi anteeksi elämäni onnettomuutta
Olin koko ikäni yrittänyt hyväksyä sen, että avioliittoni perustui valheeseen. Kuinka minä vihasinkin Jarmoa! utustuin Jarmoon 18-vuotiaana tullessani töihin hänen isänsä omistamaan yritykseen. Pete tuntui aidon kiinnostuneelta minusta, eikä hänen juttunsa olleet tyypillisiä ravintolaan sopivia iskurepliikkejä, vaan Pete kertoi minulle häkellyttävän rehellisesti unelmistaan, toiveistaan ja peloistaan. Mieheni oli vienyt minulta rakkauden ja antanut itsensä tilalle.
inun piti elää puolivuosisataa, että pystyin tunnustamaan itselleni sen, että olin elänyt viimeiset 30 vuotta valheessa. Loppuillasta en huomannut enää muita kuin Peten. Vihasin miestä, jonka tiesin rakastavan itseäni. Minä vihasin Jarmoa ja kun tunnustin sen viimein itselleni, purskahdin sellaiseen itkuun, että tunsin tukehtuvani siihen. Vieläpä sellaiseen valheeseen, jota oli hyvin vaikea antaa anteeksi. Minä en saanut tanssin aikana sanaa suustani, niin häkeltynyt olin, mutta Pete ei siitä välittänyt pikemminkin se tuntui lisäävän hänen kiinnostustaan. Minun hiljaisuuteni oli saanut hänet avautumaan, hän oli jotenkin vaistonnut, että minun kanssani pystyi puhumaan sellaisestakin, mistä ei muiden naisten kanssa voinut.
S
iitä se lähti, rakkaustarina, jollaista en ikinä uskonut koke-. Jarmo oli hyvä myyjä silloin kun viitsi paneutua hommaan tosissaan. Itku tuli sisältäni sellaisella voimalla, etten pystynyt kunnolla edes hengittämään, vaan läähätin kuin sairas koira piehtaroidessani tuskissani vuoteellani. Jarmon perheellä oli autoliike, jonka myyntikonttorista minä sain kesätyöpaikan. Hän opiskeli kauppakorkeakoulussa, mutta hankki ylimääräistä rahaa autoja myymällä. Ja kun yö vihdoin koitti, vieraat lähtivät ja sain painaa pääni tyynylle, annoin kyynelten valua poskilleni ja tunnustin itselleni kaiken, mitään salaamatta. Samana kesänä, kun menin autoliikkeeseen töihin, tapasin Peten. Liikkeen ilmapiiri oli rento ja reilu ja viihdyin työssäni hyvin. Vasta sinä hetkenä tunnustin, että
4
M
vihasin Jarmoa, miestäni, joka oli järjestänyt minulle ne juhlat. Pete oli komea poika, enkä ollut ikinä ajatellut, että minulla olisi mahdollisuuksia hänen suhteensa, mutta niinpä hän vain tuli hakemaan minua tanssimaan. Vihasin miestä, joka oli rakennuttanut minulle komean omakotitalon, jonka kanssa olin kasvattanut kolme kaunista ja fiksua lasta ja joka oli viimeisen 30 vuoden ajan keskittynyt pitämään minut tyytyväisenä ja toteuttamaan toiveitani. Joka päivä 30 vuoden ajan olin valehdellut itselleni, miehelleni, lapselleni. Tunnustin valheeni itselleni sinä iltana, kun olin viettänyt hulppeat 50-vuotissyntymäpäiväni. Koko päivän minua oli hemmoteltu mieheni, lasteni ja koko suvun voimin, mutta minä vain en osannut iloita mistään, en koko sydämestäni. Myöhemmin Pete kertoi minulle, ettei hän yleensä jutellutkaan sellaisia naisten kanssa ravintolassa. Jarmo itse teki töitä myymälän puolella. Aina hän ei viitsinyt, sillä saihan hän muutenkin varakkaan perheen poi-
T
kana taskurahaa ihan mukavasti
Hän oli itse sanonut niin. ja näin Jarmon katselevan jotenkin arvioivasti minua samalla. Pete soitti vasta seuraavan päivän iltapäivänä. En kuitenkaan jäänyt ihmettelemään Jarmon katseita sen tarkemmin, Jarmo oli minulle vain työkaveri muiden joukossa. Eräänä lauantaina Peten oli sitten lunastettava Jarmolle antamansa lupaus ja lähdettävä tämän kanssa baariin muistelemaan armeija-aikoja. Jarmo oli päättänyt, että nyt ryypätään kunnolla, enkä enää kehdannut könytä sinun luoksesi, kun tajusin itsekin, että olin konttauskunnossa. Se oli sellaista tyhjänpäiväistä meuhkaamista, jankutettiin ikivanhoja juttuja, kun muutakaan puhumista ei ollut. Eräällä kerralla, kun Pete oli tullut minua katsomaan, törmäsimme Jarmoon. uhteeni Peteen jatkui ja syveni. Peteä ei kuulunut. Kävi ilmi, että Pete ja Jarmo olivat armeijakavereita, mikä ei tosin ollut mikään ihme, pikkukaupungissa kun kerran elettiin. Ei oikeastaan. Pete lupasi hoitaa käynnin niin nopeasti kuin mahdollista ja tulla sitten yöksi minun luokseni. Petellä riitti huomiota vain minulle. Hänen äänensä oli katumuksesta ja krapulasta paksu. Minä olin viikonlopun yksin kotona vanhempieni lähdettyä mökille. Pete oli ollut tunnettu naistenmies siihen saakka, kunnes kohtasi minut, mutta hän muuttui yhdessä yössä. Rakastuin Peteen niin syvästi kuin nuori nainen vain ikinä voi, ja mikä ihaninta, sain osakseni yhtä syvää vastarakkautta. Uneni oli levotonta ja heräsin katsomaan kelloa muutaman tunnin välein. Olimme yhdessä aina, kun se vain
oli mahdollista. Petelle tuli tavaksi jopa käydä työpaikallani omalla ruokatunnillaan, koska työpäivä ilman minun kohtaamistani tuntui hänestä kuulemma tuskallisen pitkältä. Tiesin toki syynkin: Pete ei enää viihtynyt baareissa ilman minua. Oliko teillä edes hauskaa. kysyin harmissani, toisaalta helpottuneena siitä, että sain taas kuulla Peten äänen. Minut tavattuaan Pete tuntui unohtaneen kokonaan, että maailmassa oli minun lisäkseni muitakin naisia. Sitten loppuillasta Jarmolla oli kova
5
S
vani. Odottelin Peteä valveilla kahteentoista, sitten kävin nukkumaan. Ajattelin, että Jarmo ihmetteli, miksi näin tavallisen näköinen tyttö oli saanut isketyksi Peten kaltaisen miehen. Tuskin sinä sellaisena olisit minua sinne halunnut. Pete suostui, mutta huomasin, että hän teki sen enemmänkin kohteliaisuudesta kuin aidosta kiinnostuksesta. Jarmo ja Pete juttelivat niitä näitä,. Jarmo näytti kuitenkin innostuvan vanhan armeijakaverin kohtaamisesta kovasti ja ehdotti Petelle, että he kävisivät joskus oluella muistelemassa vanhoja aikoja. Anteeksi, harmittaa pirusti koko ilta
Minä olin loppuillasta niin kännissä, että minulla oli vain paha olo ja halusin vain kotiin. Miten niin. minä kysyin yllättyneenä ja hiukan loukkaantuneenakin. Vai olinko minä vain ollut sokea. eikös se ole ihan yleisesti tiedossa, ettei Pete ole ikinä ollut yhden naisen mies. Minä olin vain tavallinen konttorirotta hänen isänsä omistamassa liikkeessä, eikä Jarmolla ollut tapana mitenkään erityisemmin huomioida isänsä työntekijöitä. Olin ollut niin onnellinen siitäkin, että Pete oli huomannut minut, mutta se, että hän oli niin vakavissaan minun kanssani se tuntui olevan epätodellisen ihanaa. Pete on kyllä kieltämättä komea ja muutenkin naisten makuun, mutta ei taida siitä miehestä olla ihan aviomiesainekseksi. Jarmo halusi selvästi olla ystävällinen armeijakaverinsa tyttöystävälle, mikä oli tietysti ihan kohteliasta. Isäsi saisi varmaan raivarin, jos me mentäisiin naimisiin, Pete mietti joskus. Siihen ei olisi isälläni eikä kellään muullakaan mitään sanomista. Nähtävästi olin kuitenkin erehtynyt. Sitä ennen Jarmo oli tuskin huomannut minua. Minä päätin, että isäni ei pääsisi tätä onnea pilaamaan. Tiesin kyllä, että Pete saisi helposti naisen mukaansa, jos sellaista kaipaisi. Ne naiset, joita Jarmo kuljetteli urheiluautollaan, olivat kyllä kauniita, mutta minun silmissäni he näyttivät hyvin pinnallisilta. Pete kurottui suutelemaan minua, ja minä tunsin, miten hypähti onnes6
Minä punastuin. No miten Pete istuu siihen kuvioon. Tietysti, minä naurahdin. Ne tytöt, joita Jarmo treffaili, olivat ihan erilaisia kuin minä. Tosin minä en halunnut, onhan minulla sinut, enkä tekisi mitään sellaista, mistä sinä et pitäisi. Sinusta tulee minun lasteni äiti... He olivat näyttäviä kaunottaria, joilla oli paljastavat vaatteet ja vahvat meikit. Kuvittelin ymmärtäväni, mitä hän tarkoitti. Äh, älä nyt näytä tuolta. Ei ollut, siitä saat olla varma. Jarmon pisteet nousivat heti silmissäni. Kesän kuluessa Jarmo otti tavakseen tulla toimistooni juttelemaan kahvitauoillaan. Tosin vanhempani olivat kesäaikaan paljon mökillämme, joten tästä ei aiheutunut suurta vaivaa. Jarmo kertoi kaikenlaista omista kuulumisistaan ja kyseli aina toisinaan, miten minulla ja Petellä sujui. No... Unohda kaikki, mitä sanoin! Jarmo naurahti. Minä todellakin jakaisin elämäni Peten kanssa, jos Pete sitä vain haluaisi. Pete on onnenpoika, kun on saanut sinun kaltaisesi naisen, vaikka ainahan Pete on ollut onnekas naisten kanssa, Jarmo sanoi eräänä päivänä.
H
S
uhteemme olisi ollut muuten täydellinen, mutta isäni ei voinut sietää Peteä. Että jossain vaiheessa aletaan haluta mieheltä vähän jotain muutakin kuin vain komeutta ja hyviä vitsejä. Jarmo kohautti olkiaan jotenkin kiusaantuneesti. Hyvä mies se Pete on, minkäpä se sille mahtaa, että on naisten mieleen. Kun Pete illemmalla tuli luokseni, oli kaikki taas aivan kuin ennenkin.
ta. Minä olen vakavissani sinun suhteesi. No jaa, onhan sitä kaikenmaailman kottaraisia tullut kyyditeltyä, mutta tässä iässä mies alkaisi kaivata jotain vähän vakavampaa, Jarmo tuhahti mietteissään. Peten ääni pehmeni ja huomasin omankin jähmeyteni alkavan taas sulaa. Sen jälkeen, kun Pete oli käynyt katsomassa minua autoliikkeessä, Jarmo alkoi kuitenkin huomioida minua enemmän. Olin hyvilläni siitä, että Jarmokin tuntui huomanneen saman asian. Niin kuin sanoin, minua ei isän mielipide vaivannut, tiesinhän, että äijä oli aika jäärä muutenkin, mutta Peteä asia vaivasi sitäkin enemmän. En minä olisi siinä kunnossa pystynyt naista iskemään, vaikka olisin halunnutkin. Sinä olet se nainen, jonka kanssa haluan elämäni jakaa. Tietysti, Pete tuhahti. Onko teillä naisilla sama. Oletko sinä jo ehtinyt sellaisiakin miettiä. Unohda tosiaan koko juttu. Hän moikkaili ja tuli joskus juttelemaankin. Omasta mielestäni Pete ei ollut lainkaan onnekas, vaan minä olin se onnekas saadessani Peten. Olin hiukan yllättynyt siitä, miten henkilökohtaiseksi puhe oli kääntynyt. Minusta se oli mukavaa. Oliko sinulla sitten jotain jonkun kanssa. En voinut uskoa, että sellainen onni osuisi kohdalleni. Tuskin sinullakaan huonosti naisten kanssa menee, sanoin kääntääkseni keskustelun pois itsestäni. Hyvän miehen sinä siitä saat.. Isäni mielipide ei vaikuttanut omaani, mutta se teki tapaamisistamme hiukan hankalia. Totta kai tiesin Peten maineen naistenmiehenä, mutta sinä aikana, jonka olin seurustellut hänen kanssaan, hän ei ollut antanut minulle minkäänlaista aihetta mustasukkaisuuteen. hinku naisiin, eikä se millään meinannut uskoa, ettei minulla ole mitään halua pettää sinua. Minua hymyilytti. uomasin, että Jarmon suhtautuminen muuttui sen jälkeen, kun hän sai tietää, että olin Peten tyttöystävä. Isäni oli joskus aikoinaan tuntenut Peten isän ja piti tätä täydellisenä lurjuksena, ja nyt isäni ei voinut millään uskoa, että Pete olisi erilainen kuin isänsä. En uskonut, että sellainen onni olisi mahdollinen tavalliselle ihmiselle. kysyin musertuneena. En olisi odottanut sellaista Jarmolta, koska minusta hän oli aina vaikuttanut hiukan itsekeskeiseltä tyypiltä. Minä en saanut sanottua siihen mitään. Tuijotin vain Jarmoa. Pete ei mielellään tullut käymään kotonani silloin, kun isäni oli paikalla
telle. Hän kierteli konttoriani sen näköisenä, että olisi halunnut tulla juttelemaan, muttei kuitenkaan tullut. Eräässä vaiheessa lähdin itsekseni kävelemään rantaan. Jää tänne yöksi, onhan täällä tilaa. Jarmo kuuajalla. Miten minä tulen sieltä sitten pois. Ei, halusin vain olla hetken rauhassa, minä sanoin harmissani siitä, että olin menettänyt hiljaisen hetkeni.
M
un perjantai sitten koitti, Jarmo ilmestyi konttoriini puolen päivän jälkeen. tuman jäl Erään tärkeikinä ollut yhden naisen keen me molemän asiakkaan auto mies. En dä. Lähdin harppomaan polkua takaisin huvilalle. mat välttelimme on hajonnut tatoisiamme. un kesä alkoi lähestyä loppua, Junalla tai bussilla. Ajattelin jo toisella paikkakunnalle, emmekä Peteä. Sinhalua pilata heidän ystävyyttään. Ja olihan Jarmo sentään työnantajani poika. No... Minä suutuin. Tosin en juurikaan kiinnittänyt Jarmon tekemisiin huomiota, minä vain odottelin tulevaa perjantaita.
K
T
K
7. Juhlat järjestettäisiin Jarmon perheen omistamalla huvilalla. Eräänä iltana Pete soitti minulle töistä ja sanoi, että halusi viedä minut seuraavana perjantaina ulos syömään. teä minulle, vaikka miehet olevi Selvä, mihin se pitää sitten vienaan olivat armeijakavereitakin. Minä käännyin katsomaan Jarmoa. Kaipasin pientä taukoa humalaisten jutuista. Jostain syystä minulla oli kuitenkin sellainen olo, että velvollisuuteni oli mennä juhliin. sanoi ajatellen, että kyseessä oli kuitenkaan kertonut tapauksesta Pe- korkeintaan tunnin ajokeikka. Kuule, nyt on kyseessä hätätilanne, ja minä tarvitsen sinun apuasi, hän ilmoitti. Hänen huulillaan oli epävarma virnistys. Pete oli jotenkin salaperäinen, eikä suostunut kertomaan, mistä oli kyse, mutta vaistosin, että Petellä oli jotain erityistä mielessään. Olkoon vaikka kuinka työnantajan poika, minä en tuollaisia puheita kuuntelisi. Onko sinulla tylsää. Mitäs Pete siitä tykkäisi. Jarmo kysyi moneen kertaan, olisinko varmasti tulossa kekkereihin, ja asia vaikutti olevan hänelle niin tärkeä, etten rohjennut kieltäytyäkään, vaikkei juhlat minut suuremmin kiinnostaneetkaan. En halunnut suututtaa häntä turhaan, koska saattaisin tarvita autoliikkeestä työpaikan seuraavana kesänäkin.
enin kiltisti juhliin ja yritin seurustella parhaan kykyni mukaan puolitututtujen ihmisten kanssa. Tunsin in- ja minun on pakko olla täällä hoitahoavani koko miestä. Tiesin, että Petellä oli jotain voisi enää nähdä yhtä tiiviisti kuin erityisiä suunnitelmia sille illalle.
Etkö sinäkin voisi ottaa vähän viiniä, niin rentoutuisit. hän sanoi päästessään vierelleni. Iltaa kohti juhlat muuttuivat yhä kosteammiksi, ja minä tunsin oloni aina vain ulkopuolisemmaksi, sillä itse en ottanut alkoholia lainkaan. Saat tietenkin tästä vakavammaksi. Pete tuntui pitävän Jarmoa hy Vaasaan, Jarmo ilmoitti. ihmettelin. Kyllä Pete sen ymmärtäisi, tuskin se itsekään aina niin tarkka on, kenen viereen yöksi kellahtaa, Jarmo yritti naurahtaa. Korjaamon pojat ovat liilä, ja minä vastasin tervehdykseen an kiireisiä lähteäkseen mihinkään, katsomatta häntä silmiin. Mikä ihmeen massa asioita. Minä olin ensimmäisiä, jolle Jarmo puhui juhlista. Voit tulla vaikka minun viereeni, jos et muualle mahdu. Minä olin tuollaiselle keikalla tästä yhtäkkiä kuitenkin lähdössä opiskelemaan lähteä! minä hermostuin. En ollut ystävystynyt kunnolla muiden kesätyöntekijöiden kanssa, ja illanvietto puolituttujen ihmisten parissa tuntui pelkästään työläältä. Muutaman minuutin päästä olin jo ajamassa kaupunkiin.
ennen. Sillä, millä Pete muuttui jotenkin aiempaa parhaiten pääset. Kohta huomasin jonkin kävelevän takanani. Jarmo käveli kahvikuppeineen ulos toimistani, mutta minä en pystynyt unohtamaan hänen sanojaan.
K
un kesä alkoi kääntyä kohti syksyä, Jarmo alkoi puuhata yhteistä illan viettoa kaikille kesätyöntekijöille. Huomasin hänen haisevan vahvasti viinalta. Käännyin katsomaan ja näin Jarmon harppovan perässäni. Olin saapunut huvilalle autolla. eikös se ole ihan ylei- Mistä on kyse. Seuraavana päivänä töissä huomasin, että Jarmo katseli minua tavallista tutkivammin. tulevaisuudesta, ja huomasin, että Silloinhan minä olisin vasta ilhäntä huolestutti se, miten suhteem- tayöstä takaisin täällä! En minä voi me jatkuisi kesän jälkeen. Sinun täytyy lähteä tarve hänellä oli mustamaalata Pe- viemään se auto. ämän tapah- sesti tiedossa, ettei Pete ole ihmettelin. Meikiiruhti töissä tärdän täytyy toimitkeän näköisenä ohitseni tervehtien taa hänelle vara-auto tämän päivän minua jäykällä pään nyökkäyksel- aikana. Olihan Jarmo ollut koko kesän hyvin ystävällinen minulle. Ulla hei, älä nyt leikistä suutu! Jarmo huusi perääni, mutta minä en kääntänyt edes päätäni. vänä kaverinaan, ja ajattelin, etten Vaasaan! minä kiljahdin. Hän jutteli paljon keikasta ylimääräisen korvauksen. Ulla hei, odota! kuulin Jarmon äänen sanovan. nehän ajaa monta tuntia
Jarmo piti koko illan kädestäni kiinni, muttei yrittänyt mitään muuta. Ketään muutakaan ei sinne voi laittaa. Minulle tuli työesteitä, selitin epätoivoissani puhelimeen vastanneelle miehelle. Jossain vaiheessa päivää Jarmo asteli konttoriin huolestuneen näköisenä. Peteä oli kuitenkin hyvin vaikea tavoittaa töistä, enkä nytkään saanut häntä kiinni. Olin koettanut soittaa Petelle Vaasastakin, mutta en ollut saanut yhteyttä. Minä nyökyttelin ja annoin kyynelteni kastella Jarmon puseron rintamuksen. Seuraavana iltana Jarmo vei minut syömään. Minä ja Jarmo menimme kihloihin seuraavana jouluna. Sinä löydät vielä paremman.
J
T
a jotenkin siinä kävi niin, että menin vielä samana iltana elokuviin Jarmon kanssa. Jokin minun ja Peten välillä oli särkynyt peruuttamattomasti. Minä menin hakemaan korjaamolta autonavaimet ja lähdin ajamaan kohti Vaasaa huoli sydäntäni poltellen.
Sunnuntai-iltana sain sitten puhelun eräältä vanhalta kaveriltani. Minusta tuntui, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Tapailin säännöllisesti Jarmoa, hän tuntui olevan ainoa tuki ja turvani. Minä kuuntelin puhetta kuin pumpuliharson takaa. Johtuuko tämä siitä Vaasan keikasta. Sen unen aikana muutin naapurikaupunkiin ja aloin opiskella koulussa, johon oli hakenut aiemmin kesällä silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Ensin hän malttoi hetken kysellä kuulumiani, mutta paljasti sitten soittonsa todellisen syyn: Pete oli nähty viikonloppuna ravintolassa jonkun hempukan kanssa. Petestä ei kuulunut mitään, ja se oli voimakkain viesti, jonka hän saattoi minulle lähettää. Kyllä sinä nyt vaan voit. Voisitteko jättää Petelle viestin, että se tämän iltainen on pakko perua. Petestä tämä johtuu! ulahdin ja painoin käteni kasvojeni eteen. Perheeni oli innoissaan Jarmon kaltaisesta vävypoikaehdokkaasta ja olihan minullakin syytä olla kiitollinen hänelle. En saanut nukuttua koko viikonloppuna kuin muutaman tunnin ja seuraavana maanantaina töihin lähtiessäni tunsin itseni kuoleman sairaaksi. Isäni varsinkin oli sitä mieltä, että oli turha surra miestä, jonka oli tiennyt lurjukseksi alusta alkaen. Ikävä muistuttaa tästä, mutta minähän sanoin, että sellainen Pete on. ietenkin töissä huomattiin heti, että minulle oli tapahtunut jotain ikävää. Jarmo oli ostanut sormuksen salaa minulta ja kosi minua jouluaattona, perheeni edessä. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, eikä tavallisilla ihmisillä ollut edes puhelinvastaajia, joten yhteydensaanti toiseen ihmiseen ei ollut yhtä mutkatonta kuin nykyään. Jarmo alkoi silittää hiuk-
siani ja vaikka olin vielä hetki sitten inhonnut koko miestä, nyt hänen kosketuksensa tuntui äärettömän lohduttavalta. Minä en voinut enää estää kyyneleitäni valumasta. Hyvä on sitten! tuiskahdin. Auton avaimet saat korjaamon Väiskiltä, Jarmo sanoi ja pyyhälsi sen sanottuaan konttorista. Mitä sinulle on tapahtunut. hän kysyi myötätuntoisen näköisenä. Olihan Jarmo ottanut minut suojelukseensa sen jälkeen, kun Pete oli minut hylännyt. Ilmoitan kyllä, jos satutaan törmäämään, välinpitämättömän oloinen ääni sanoi. Jos et suostu, puhun asiasta isälleni, ja silloin saat olla ihan varma, että kieltäytyminen tulee näkymään työtodistuksessasi! Katsoin Jarmoa. Se on ollut vieraissa, eikö niin. Juu, katsotaan, näenkö tänään enää Peteä. Tunsin tuskan ja kuitenkaan en tuntenut sitä. Olin niin onneton, ettei minulla ollut edes voimia salailla surkeaa olotilaani. Minä vain tiesin sen. Jarmo huokaisi syvään ja kun hän tuli halaamaan minua, minä tartuin lujasti kiinni häneen. Oli kuulemma pussailtu kiihkeästi ja lähdetty samalla taksilla kotiin. Minä aloin saman tien soittaa puhelua Peten työpaikalle. Silloin tiesin jo, että jotain kammottavaa oli tapahtunut. Soittelin Petelle koko lauantainkin, mutta en tavoittanut häntä. Jarmo sulki konttorin oven. Sen viikonlopun huolehtimisen jälkeen en voisi ikinä enää luottaa Peteen kunnolla, vaikka ystäväni tarina osoittautuisikin valheeksi. Ei kuulu sinulle, tiuskahdin. Hän ei välittänyt edes sen vertaa, että olisi selittänyt.
T
ulin sinä iltana kotiin vasta vähän ennen kahtatoista yöllä. Tiesin, että olin menettänyt Peten. Kyllä Pete varmasti välitti sinusta, se ei vain mahda mitään luonnolleen. Jarmo jankutti. Oletko sinä tuon näköinen siksi, että laitoin sinut sinne Vaasaan. Minä tuijotin elokuvan rävähtämättömin silmin enkä muistanut mitään näkemästäni jälkeenpäin. Minä suostuin siihenkin, koska olin mieluummin missä tahansa muualla kuin kotonani Peteä itkemässä. Sunnuntaina menin käymään Peten asunnolla, mutta ketään ei ollut kotona.
euraavat puoli vuotta kuluivat kuin unessa. Kotoani en juuri myötätuntoa saanut. Olin kuitenkin voimaton Jarmon vaatimuksen edessä, tai niin ainakin nuoruuden viattomuudessani kuvittelin. Olin pitänyt Jarmoa roistona ja ihannoi-
S
6 8. Näin hänen silmissään outoa paloa ja jotenkin tajusin jo silloin, että siinä työkeikassa oli kyse jostain muustakin kuin vain auton toimittamisesta hyvälle asiakkaalle. Onko sinulla jotain huolia. Tiedän, että sinusta tuntuu nyt pahalta, mutta Peten kaltaisten kaverien perään on turha itkeä
Miksi minun piti lähteä silloin Vaasaan ajamaan sitä autoa. Minä jätin lapsen eteiseen nukkumaan koppaansa ja marssin suoraan Jarmon luo. Minulle oli juolahtanut mieleeni ajatus, joka oli
jollain tavalla pyörinyt takaraivossani koko sen ajan, jonka olin Jarmon kanssa seurustellut: Jarmo tiesi, mitä sinä iltana oli tapahtunut. Sillä ei ole nyt mitään väliä! Miksi sinä rikoit minun ja Peten välit. Ehkä nyt on meidän tilaisuutemme. Olin se onni, että sait itsellesi tuon Jarmon, isäni myhäili. Pystyin elämään tuon äänen kanssa vuosikymmeniä, kunnes lopulta 50-vuotissyntymäpäivilläni tuska yltyi niin suureksi, että minun oli nöyrryttävä sen edessä. Petellä oli ollut kukkakimppu ja lahjapaketti, ja hän oli pukeutunut pukuun. Erosin Jarmosta vuosikymmenien "onnellisen" avioliiton jälkeen. Otin lapseni ja pakkasin salamavauhtia tavaramme ja lähdin ajamaan kohti kotia. Se, mitä oli tapahtunut, oli tapahtunut vuosia sitten. Tietysti tein väärin, mutta Pete toimi juuri niin kuin arvasinkin; hyppäsi vieraisiin heti ensim-
K
mäisen pettymyksen hetkellä! Se olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa! Minä kuuntelin miestäni äänettömänä. Jostain syystä tuo tieto antaa minulle voimaa. Jarmo kysyi hiljaa. Pete on vapaa ja minä olen vapaa. Jarmo oli kuunnellut ja päättänyt estää Peten aikeet. Joskus yksinäisinä iltoina leikittelen ajatuksella, että ottaisin yhteyttä Peteen. Mistä sinä puhut. Tajusin, että Jarmo oli ollut aina minulla hyvä mies, ehkä parempi kuin Pete olisi koskaan ollut. Peten piti kosia minua sinä iltana ja sinä perkele tiesit siitä! minä huusin syytökseni. LILJA
N
9 3. Minä tein sen vain siksi, että halusin säästää sinut Peten uskottomuudelta! Jarmo selitti melkein huutaen. Nyt olen elänyt jo muutaman vuoden yksin. Hän tiesi tehneensä väärin, mutta oli tehnyt kaiken rakkaudesta kuulemma. Silloin olin jo naimisissa Jarmon kanssa ja synnyttänyt juuri ensimmäisen lapsemme. Jarmo oli aina hiukan kadehtinut Peten onnea naisten kanssa, ja kun Pete oli iskenyt minut, Jarmo oli päättänyt, että yrittäisi pelastaa minut tämän sydämettömän naisten miehen kynsistä. Emme tuon yhden kerran jälkeen ikinä enää riidelleet asiasta, en puhunut avioerosta, enkä muutenkaan osoittanut mieltäni, mutta sisimmässäni haudoin asiaa lakkaamatta. Mikset sinä kertonut minulle aiemmin. Pyysikö Pete sinua kertomaan minulle käynnistään. Kävihän se yksi lurjus silloin sinua silloin kerran kovasti etsimässä. Tiesin Petestä vain sen verran, että hän asui avoliitossa jonkun naisen kanssa, ja heillä oli yhteinen poika. Kaikesta oli kuulemma huomannut, että Pete oli varautunut juhlailtaan. Hän oli lähettänyt minut Vaasaan ja kun Pete oli käynyt häneltäkin kyselemässä minua, Jarmo oli väittänyt, ettei tiennyt, missä olin. Pete oli uskoutunut Jarmolle siitä, että aikoi kosia minua sinä perjantaina. Minun olisi pitänyt olla vahvempi silloin joskus, nyt se oli liian myöhäistä. minä kiljahdin ennen kuin olin kunnolla saanut ulko-oven kiinni. Vähitellen hänen tunteensa oli vahvistuneet, ja hän oli rakastunut minuun aidosti. Koko mies tuntui kutistuvan jotenkin kasaan sanoistani. No, kyllähän sen taisi sanoa, että kertoisin sinulle, että se etsii sinua. Se pääsi kuitenkin silloin unohtumaan, ja sitten ajattelin, ettei se ollut niin tärkeää. Isä taipui kertomaan, että Pete oli käynyt etsimässä minua silloin, kun olin ollut viemässä sitä vara-autoa Vaasaan. Oli lauantai-ilta ja isäni oli ottanut saunan jälkeen muutaman oluen. Koska Pete on käynyt minua etsimässä ruusupuskan kanssa. Minä hätkähdin isäni sanoista. Ja näin Jarmon katseesta heti, että järjetön syytökseni osui oikeaan. Ja Jarmo kertoi. Ja miksei minulle ole kerrottu siitä mitään. Sellainen lurjushan se oli koko mies... Jarmo huojahti kuin olisin lyönyt häntä. Oli sillä ruusupuskaa ja lahjapakettia. Olin käymässä viikonloppuna esikoisena kanssa lapsuudenkodissani. Mistä sinä sait tietää. Mitä. nut Peteä, vaikka todellisuus oli aivan päinvastainen.
T
otuuden tapahtumista sain tietää vasta kahden vuoden päästä. Vuosien takaista väärinkäsitystä oli turha enää korjata, koska siitä ei olisi aiheutunut enää mitään hyvää kellekään. Isä tajusi saman tien puhuneensa liikaa. Yritin päästä asian yli, yritin olla järkevä ja aikuismainen, nähdä tilanteen hyvät puolet, mutta silti jokin ääni sisimmässäni huusi: Jarmo oli pilannut minun elämäni. Jarmo hätkähti tuijottamaan minua. Petestäkö. Se oli aluksi alkanut jonkinlaisena poikamaisena kilpailuna. No, mitä niitä vanhoja muistelemaan... minä melkein kiljuin isälleni. iin uskomattomalta kuin se tuntuukin, minulta kesti vuosia toipua tuosta pettymyksestä, jonka mieheni minulle aiheutti. Kaikki olisi voinut käydä toisinkin. Mitä lie kihlasormusta taskussaan piilotellut. Minä en enää edes kuunnellut, mitä isäni sanoi. Sen tiedän, että hänen avoliittonsa hajosi vuosia sitten. Nyt kerrot heti, mistä puhuit. un tulin kotiin, Jarmo oli katsomassa televisiota
vastaa
En saa miestäni kuriin!
Kristina
Miten päästä myönteiseen vireeseen?
Mä uskon myönteisen ajattelun voimaan ja oon kokeillu muuttaa ajatuksiani, mut sit sorrun taas muihin mietteisiin. Katso miestäsi mieluummin niin, että mukavaa kun hän pysyy nuorekkaana ja hiukka vastuuttomana. Kun katsot tuntemiasi ihmisiä ympärilläsi, niin voit vain todeta, että harva ihminen muuttuu miksikään vuosien aikana. Kun kerran olet tietoinen siitä, voit hyvin ryhtyä muuttamaan tuota hokemaasi iloisemmaksi. Jos haluat elää tämän miehen kanssa, hyväksy hänet. Toivon perhettä, ja nyt olisi aika käsillä lasten saamiseen. Ennen pitkää huomaat, että löydät listaamasi asiat elämästäsi.
Olen tässä pohdiskellut parisuhdettani. Voit yllättyä positiivisesti, koska näin annat miehellesi mahdollisuuden ottaa sitä vastuuta mitä kaipaat hänen ottavan. Kun keskityt omaan elämääsi ja vapautat itsesi kontrolloimisen tarpeesta, muutut myös iloisemmaksi ja rennommaksi. Entä miten käy lapsihaaveiden. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen Tosi Elämää, Kristina vastaa, PL 246, 90101 Oulu. Jos et pidä näkemästäsi, niin onko muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se tai todeta, ettet pysty elämään ihmisen kanssa, joka on niin erilainen kuin sinä. Sanot, että huomaat hokevasi, ettet jaksa. Ja miettiväni, mikä muutos olis oikea. Yritä olla keskittymättä negatiivisiin asioihin, joita et voi muuttaa. Sinulla vain on vaikeaa miehen kanssa, joka on niin vallaton ja jota et saa "kuriin". toivetaulun, johon olet kirjoittanut ja koonnut valokuvia, lehtileikkeitä tai mainoksia asioista, jotka haluat elämääsi. Liitä kysymykseen nimesi ja osoitteesi, jotka jäävät niin halutessasi vain toimituksen tietoon. Olen melkomoisessa oravanpyörässä, mulla on henkisesti rankkaa (mieheni vakavasti sairas), olen taloudellisesti tiukoilla ja uupunut töistä. Enkä malttaisi olla sairaslomalla, kun eläimeni kärsivät tiuhaan vaihtuvista hoitajista. Esimerkiksi: "Olen täynnä energiaa!" Stressi helpottaa huomattavasti jo siitä, että muutat ajatusmaailmasi positiivisemmaksi. Käy vaikka läpi kaikki elämäsi hankalat asiat ja käännä jokainen asia siten, että saat nauraa niille. Jos elämä on kovin synkkää, aloita siitä, että otat huumorin mukaan elämääsi. Sinulla on niin paljon neitsyttä merkissäsi, että olet tarkka ja hyvin kriittinen itseäsi ja muita kohtaan. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Positiivisuus vetää puoleensa hyviä asioita ja negatiivisuus huonoja. Voit tutustua Kristinan ajatuksiin hänen kotisivuillaan: www.aurinkoisetajatukset.nettisivu.org 10 3. Kuitenkin olemme aina palanneet yhteen. Mahtaako tällaista vielä tapahtua. Aika myrskyisää on ollut, ja välillä olen jo lyönyt hanskatkin tiskiin. Stressi vieny hormonitoimintani sekaisin, eikä lääkärit ymmärrä antaa apuna muuta kuin synteettisiä hormonipillereitä. Et voi hallita toista ihmistä, mutta kukaan ei myöskään saisi sanella sinun elämääsi. Neuvoisitko, kuinka minun pitää ryhtyä muuttamaan aurinkoisemmaksi tätä elämää, kun nyt huomaan hokevani etten jaksa. Kääntyykö kaikki lopulta parhain päin kaikesta huolimatta. Näin näet elämäsi laajemmasta näkökulmasta. Hyvä. Se on yleensä se oikea. Olen vaalea nainen, ja mies on ristiverinen. Haluat asioiden menevän tietyllä tavalla. Suurimmatkin vastoinkäymiset voi kääntää voitoksi. Se, mitä näet nyt, luultavasti pysyy. Sitten näet, mitä siitä tulee. Jos tuntuu siltä, että positiivisia ajatuksia on vaikea pitää mielessä, niin voit kirjoittaa toiveitasi ylös tai tehdä tavoitteistasi ns. Miehen käytös on aiheuttanut paljon harmaita hiuksia minulle, ja olen odottanut, että hän aikuistuisi ja alkaisi ottaa enemmän vastuuta elämästään ja parisuhteestamme, ja että saisimme uuden vaihteen päälle. Laita taulu näkyvälle paikalle, niin se muistuttaa sinua ajattelemaan positiivisesti. Enkä kannatakaan sitä, että yrittäisit saada tätä miestä aisoihin, sillä kontrolloimalla toista ihmistä aiheutat vain lisää kireyttä välillenne. Miten kävisi, jos sinäkin päättäisit keskittyä omaan elämääsi. Mieti mieluummin niitä asioita, jotka ovat kunnossa, tai miten haluaisit asioiden olevan. Jos miehesi ei pahemmin parisuhteeseen panosta niin mieti tätä: mitä olisi, jos sinä et pitäisi suhdetta yllä. Kun parhaat puolesi pääsevät esiin, miehesi rakastuu sinuun tulisesti uudelleen.
Tällä palstalla kirjailija, astrologi Kristina Finnholm vastaa lukijoiden kysymyksiin elämän tuomista haasteista. Voit kokeilla elää omanlaistasi elämää ilman että puutut miehesi elämään millään lailla. Kaikki on muutenkin niin vakavaa tässä maailmassa. Yli kolmekymppisiä olemme molemmat. Kun mietit muutoksia ja eri vaihtoehtoja, niin valitse se, josta eniten innostut
3 RIKOS ja rakkaus
Nyt vain
95
UUTUUS!
iiten lkatnu Paim kot
Uusi pokkarisarja Suomen parhailta viihdekirjoittajilta!
SOITA JA TILAA! 08 537 0370
Suojelija
Aarla Kaarela
Numero 1 ilmestyy 1.6.2010
Hyytävää jännitystä - häpeämätöntä romantiikkaa
murhia, petoksia, kidnappauksia rakkauden lumoa, intohimon huumaa
TILAA UUTUUSNUMERO SUORAAN KOTIISI TEKSTIVIESTILLÄ!
Vain 4 (norm. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, DNA:n, Saunalahden, Kolumbuksen ja zerofortyn puhelinliittymissä.. 5,70 ) Lähetä viesti 4E KK RR nimesi ja osoitteesi numeroon 16303 Saat puhelimeesi varmistusviestin, joka tulee lähettää muuttumattomana numeroon 16303
3
Tilauksen hinta on 4 e ja se veloitetaan matkapuhelinlaskusi yhteydessä
Enpä ollut mokomaa komistusta paikkakunnalla nähnyt, olisin kyllä noteerannut, varmaan mies oli jostain muualta. Tivasin sukunimenkin, mutta mies ei sanonut mitään muuta kuin että paikkakuntalainen nimi on. Saatuamme drinkit ja juteltuamme tovin aloin jo vilkuilla muihin pöytiin, oman seurueen tärkeimmät jutut oli jo käsitelty. No totta kai, ilman muuta! Pökerryksissä jäin pöytääni istumaan, kun tämä siskoni Tauno Paloksi luonnehtima komistus katosi näköpiiristä. Oli lauantai-ilta. Olen jo iso tyttö ja katson nyt, mitä tuleman pitää tämän jännittävän miehen kanssa. Ajattelin kääntyä ympäri, kun siinä vieressäni huomasin nuo samat siniset silmät. Kesä, ilta-auringon paiste, pääskysten syöksylennot punaisen navettarakennuksen räystäitten alle ja varsinkin tulevan tanssi-illan kutkuttava jännitys kohottivat tunnelman pilven kevyeksi. Tuijotin sekunnin liian kauan voidakseni lähteä sanomatta mitään ja pyysin häntä tanssiin. Hän kertoi, että on asunut Ruotsissa, mutta on muuttanut takaisin ja asui
äätimme lähteä tutulle tanssilavalle naisten kesken siskoni ja serkkuni kanssa,, mutta pettymykseksemme siellä ei ollutkaan tansseja. Itselläni, kuten ystäväpiirillänikään, ei ollut varaa ajella taksilla, joku oli aina valjastettu kuskiksi. Ravintola sai siis kelvata, johonkin oli pakko päästä. En uskonut näkeväni häntä enää ja yllätyin todella, kun hän haki heti seuraavaan tangoon minut. Kysyin miehen nimeä, ja hän esitteli itsensä vain etunimeltä: Janne. Päätin siis, että rohkea rokan syö. Mies kysyi, voiko hakea minua hitaille. Pohdimme, että syrjäinen asemamme oli syypää tähän, ja rohkeana tyttönä päätin tehdä omat ratkaisuni. Jäimme hetkeksi tuijottamaan toisiamme, sitten jatkoin matkaa. Kestin mieheni juomisen ja sain palkintoni
I
sosiskoni oli tullut lomailemaan vanhempiemme luokse maalaistaloon, jossa itse toistaiseksi asustelin, sillä olin saanut opiskeluni juuri päätökseen. En ollut mitenkään ollut halukas sitoutumaan tähän mennessä, mutta nyt alkoivat kaikki kaverini olla jo naimisissa ja muutamilla oli jo lapsiakin. Menin välillä kiertele12
P
S. Mies vaikutti jotenkin luotettavalta, hänen poikkeavan tyylikäs olemuksensa ja 25 kilometrin taksimatka antoivat osviittaa siitä, että mies ei voi mikään ihan huithapeli olla. aavuimme pihapiiriin, joka oli valtavan idyllinen maalaisympäristö. mään alakerran baariin, josko sieltä löytyisi tuttuja tai muuta mielenkiintoista vipinää. Exäni ympärillä oli kuitenkin suuri joukko kavereita ja heillä näytti olevan hauskaa ihan keskenään. Saimme istumapaikat syrjästä, mutta saimme ne kuitenkin. Vilkaisin ovelle, ulkopuolelle oli muodostunut melkoinen jono. Miehellä oli oma kesämökki vanhempiensa talon vieressä. Poikia tietysti piti lähteä katsastamaan, olinhan vapaa. Palattuani pöytään juttelimme serkkuni ja siskoni kanssa, mutta flaksi ei käynyt, saimme istua seinäruusuina ihan rauhassa. Mielessäni oli käynyt, että ehkä minunkin pitäisi jo vakiintua. Näin erään entisen poikaystäväni baaritiskillä ja ajattelin lähteä kyselemään, josko seurustelu tyttöystävän kanssa olisi loppunut. Juuri silloin soi diskotanssi. Lähdin vaikka yleensä olin melko varautunut. Istuskelimme saunan portailla pyyhkeet ympärillä kuumien löylyjen höyryt vielä ihollamme. Loppuilta olikin sitten kuin satua, hän suuteli minua ja pyysi kanssaan kesämökille. Ikkunan läpi katseeni kohtasi poikkeuksellisen komean miehen siniset silmät
Hän pyysi minua tulemaan käymään etelässä ja jopa hakemaan sieltä töitä, olinhan juuri valmistunut ja vailla jatkuvampaa työtä kesäpestini jälkeen. Mies oli maalaillut minulle kauniita mielikuvia takkatulesta ja sen ääressä juttelusta, mutta heti kun puut olivat liekeissä, me olimme jo suutelemassa, vartalomme hakeutuivat yhteen. Emme päässeet enää irti toisistamme, ja vaatteemme lentelivät kaaressa lattialle. Siinä syy, miksi en ollut häntä koskaan nähnyt. Kun kesätyöni sitten päättyi, pakkasin laukkuni ja suuntasin hänen luokseen. Ehkä olikin, mutta kohtalo ei ollutkaan varannut minulle pelkkää onnea ja auringonpaistetta Jannen rinnalla. euraavana aamuna hän vei minut pikaveneellään ajelulle ja kun palasimme retkeltämme, olin ihan pyörryksissä. Itse asiassa elämämme oli kaikkea muuta: vieraita naisia, juomista, epätoivoa.
nyt Etelä-Suomessa. Rakastelimme rajusti. Tämähän oli kuin unelmaa: hyvä työpaikka, komea mies, joka omisti osakeasunnon ja kesämökin ja oli muutenkin hyvin toimeentuleva. Tässä se taisi olla, se kohtalo,
13. Kun oli aika lähteä, hän pyysi minua soittamaan äitinsä puhelimeen sopiaksemme treffit seuraavaksi viikonlopuksi, kännyköitä ei siihen aikaan ollut. Tämä kaikki oli minulle luksusta, jotenkin kuin eri maailmasta. Ajattelin, että itse kohtalo oli tuonut Jannen elämääni. Hänen kätensä vaeltelivat vartalollani, ja rakastelimme vielä uudelleen ennen aamua. Nukuin hänen kainalossaan tai pikemminkin valvoin, uni ei tullut silmään. Hän sai minut syttymään sellaiseen poltteeseen, etten ollut moista kokenut, ja hän osasi myös tyydyttää minut.
Kaikki entiset poikaystäväni kutistuivat pojanklopeiksi hänen rinnallaan. Hän oli pitkä, hänellä oli kaunis, vahva ja lihaksikas vartalo ja myös hän sanoi heti kiinnittäneenä huomion hyvään vartalooni. Hain työpaikkaa ja suureksi yllätyksekseni työpaikka lohkesi heti ensimmäisenä päivänä. Tuntui kuin täydellisyydet olisivat kohdanneet. Etelän kaupunki lehmuksineen ja vaahteroineen oli pohjoisen tytölle elämys. Näin teim-
S
me ja tapasimme vielä kerran, ennen kuin hänen täytyi lähteä etelään töihin
Kävelimme rinnakkain, talutin pyörääni, kun hän minulle ilmoitti asiansa: ettei halunnut asua kanssani. Tämä voisi olla ainutkertainen mahdollisuuteni. Aloin jopa ajatella, että kohtalon sormi oli pelissä mukana, koska sinä iltana, kun tapasin hänet, oli lavalla kuitenkin ollut tanssit, mutta ilmoitus oli jäänyt lehdestä pois. Ylpeyteni esti minua kertomasta kenellekään, että suuri romanssini oli kuivunut kokoon kuin rusina. Hän oli kertonut jo kesällä, että hänellä oli lyhyt avioliitto takanaan ja siitä yksi lapsi, josta hän oli joutunut luopumaan. Olin myyty. En halunnut luopua, vaikka hän potki minua pois. jota olin odottanut. Unelmani, onneni. Tuntui kuin jäätä olisi kaadettu niskaani. Minä tunsin itseni norsuksi ja rumaksi. Mies puhui kerran torilla käydessämme jopa tulevasta lapsesta, joka keinuttelisi ihailemallamme pikkuisella keinutuolilla, joka oli markkinoilla esillä. Muutenkin huomasin, että hän ei ollut ikään kuin kovin innostunut nyt, kun hän oli omalla tontillaan ja arki oli koittanut. Hän vakuutteli, että voimme vielä tavata samalla tavalla kuin ennen, mutta huomasin, että jotain on muuttunut. Olin ihmetellyt hänen käytöstään jo muutenkin. Olin ihan sairas, en kiinnostunut mistään, aloin vaan kerjätä niitä pieniä hetkiä, jotka Janne minulle luovutti. Olin pettynyt, minä rakastin tanssimista ja olisin halunnut esitellä Jannea omanani, mutta hän tanssi muutaman kappaleen kuin velvollisuudesta. En myöskään pitänyt hänen tavastaan juoda olutta seuraavana päivänä, jos olimme olleet juhlimassa. Joulun jälkeen tuli tieto; olen raskaana. Halusin lapsen. En voinut kertoa heille, enkä kenellekään mitään, sieluni oli kipeä ja olin liian ylpeä. Ristiriitaisin tuntein kerroin uutisen hänelle. Myös nainen oli ihan samalla aaltopituudella. Suunnittelin lähteväni pois takaisin kotiseudulle, mutta työmarkkinat olivat entisellä kotipaikkakunnallani huonot. Istuin lähes tyhjässä asunnossani kuin kuollut. En suostunut. Luomieni takana piileskelevät kyyneleet tulivat väkisin esiin, mutta hän ei lohduttanut, oli vain jotenkin vaisu ja helpottuneen näköinen, kun sai sanottua asiansa. Kun lähdimme hänen kantapaikkaansa tanssimaan, kuten minä luulin, hän joikin itsensä melko humalaan ja halusi pois jo ennen puolta yötä. Hän odotteli erästä kaveriaan kylään. Minulla ei ollut ainutta14
K
T. Tämä tulikin ja mukanaan hänellä oli siskonsa. Kevät kului, vatsani kasvoi, Janne muuttui entistä tylymmäksi. Näin omin silmin, millainen Janne voi olla. He eivät kysyneet mitään, ottivat vain avosylin vastaan, tuhlaajatytön. En olisi tavannut häntä, jos olisimme menneet lavalle. yttäremme syntyi kauniina syyskuun päivänä. Hän oli palannut ravintolansa casanovaksi, siihen elämään, mitä hän oli viettänyt ennen minua, sen kautta rantain ymmärsin. Kun äitiysloma alkoi, muutin vanhempieni luokse. Mieheni muuttui levottomaksi ja eräänä päivänä hän sanoi, että ei ollut tarkoittanut, että jos muutan kaupunkiin, asuisimme heti yhdessä. Hän yritti muuttaa mieltäni, mutta olin järkähtämätön. Olin umpirakastunut ja onneni kukkuloilla. Hän eli casanovan elämäänsä, viinaa ja naisia. Se sai minut epäileväksi. Näytti, että hän haluaa riisua tuon naisen siinä paikassa. Tiesin, että biologinen kelloni kävi koko ajan. Se oli minusta outoa ja pelottavaa. Olin kuullut eräältä lapsuudenystävältäni, että Jannella oli aika kova naistenmiehen maine paikkakunnalla. Jos nyt alan taas etsiä uutta miestä, voi olla, että aikani menee ohi. Koko elämäni oli kaatunut, tuleva unelmani ja lapseni olivat kuolleet. Soittelin hänelle, mutta hän oli poissaoleva, joskus hän suostui tapaamaan minua. Jannen kanssa! Niin juuri. Minulla ei ollut yhtään ystävää koko uudessa kaupungissa. Huomasin, että en ollut tervetullut, kun vieraat saapuivat. Janne oli varmaan hiukan humalassa, ja hän söi silmillään tuota naista, miehen siskoa, niin kovasti, ettei ulkopuoliselle jäänyt mitään epäselvää. Lapsi alkoi elää unelmissani ja huomasin, että yhtäkkiä halusin jo kiihkeästi lasta, pikkuista tyttöä tai poikaa. Kun yritin soittaa Jannelle, hän ei ollut kotona, olihan perjantai-ilta. Näin mentiin koko syksy, odotin ihmettä tapahtuvaksi. Sanoin, että hoidan lapsen sitten yksin. erran menin Jannen luo yllättäen. Olin ollut koko syksyn käyttämättä ehkäisyä ja olin jo tosissani alkanut pelätä, että en voi saada lasta. ain asunnon ja muutin. Unelmissani työntelin jo lastenvaunuja.
kaan sanaa tai lausetta sanottavaksi tähän. Surin ja sulkeuduin yksinäiseen asuntooni. Paras bileil-
T
M
utta syksy tuli, unelmani alkoi sulaa. Joskus Janne oli surullisen näköinen ja sanoi, että ei voi koskaan enää luottaa, että suhteemme kuitenkaan kestäisi. Hän näytti niin surumieliseltä, että halusin uskoa hänen olevan kovan kuorensa alla edelleen viaton maalaispoika. Liekö tapaaminen sovittu, ja minä tulin
S
väärään aikaan. Minä lähdin pois. He vain elämänkokemuksellaan ymmärsivät tietysti, miten on käynyt ja antoivat minun rauhassa nuolla haavani. uli talvi, joulu, ja matkustimme yhtä aikaa kotiseudulle. Olimme taas hetkellisesti yhdessä, kesän muistot palasivat ja toivoin Jannen muuttuvan. Hän suuttui ja vaati aborttia. Sanoin vain, että etsin asunnon
Naita pojasta. Ha- junalla aamulla ja löysin mieheni illusin lisää lapsia, eikä mieheni enää kosillaan vieraan naisen kanssa kovastustanut ajatusta. Tapasin ystäviäni ja harrastinkin jotain. Tuli kevät, tuli kesä. Huuren kanssa katso- sain hyvän työpaikan ja ko- sin siihen, että maan vauvaa. Ja niin hän taas lähti.
J
T
uli talvi, hoidin äitini kanssa terhakkaa tyttöä ja vanhempani rakastuivat vauvaan. Hän suostui siihen ilman mitään jupinoita. Esikoispoika- toa. Ilmoitin kyllä aamul- sa. Hän mean, hyvin toimeentulevan ei varmaankaan toi kymmenen ruutuossa kunnossa miehen. samana iltana vaimonsa kanssa katMittani alkoi olla täysi. Olin ajanut somaan vauvaa ja he toivat kukkia. lillä huonommin. Jannekin tuli mökilleen ja kävin hänen luonaan vauvan kanssa. Janne kävi sitten katsomassakin lasta. Kai isyyskin oli yksi sulka naistenmiehen hatussa, ajattelin. Voisimme myös tapailla silloin tällöin. myös sitä, että hän ajautui edelleen Olin mustasukkainen. Nainen soMieheni oli sillä perteli, että mitään erää reissutyössä, ei ole tapahtunut mutta riensi perja riipoi vaatteijantaina heti tyttä- Tämähän oli kuin unelmaa: ta päälleen. Minun oli päätettävä, mihin ryhdyn ja mihin asetun asumaan lapseni kanssa. Ilmoitin lyhyesti, että hän on tuoreen tyttölapsen isä. Niin muutin taas hänen luokseen.
ovesta ulos baariin, kun minä olin vaikkapa vessassa.
A. Riitelimme railakkaasti ja syytin hänannen tavat siistiytyivät hieman, tä pettämisestä. Töissä Janne kävi Kerran tulin lapsuudenkodistani aina, ja hänellä oli hyvät tulot. Olin surullinen äiti, ympärilläni kaikilla muilla äideillä oli isät hyörimässä. En saanut unta, kun mutta ei tarpeeksi. sua ja oli selväsmikään ole mahti ylpeä vantterasdollistakaan. nen juoksi niin Elämä olisi lopultakin hymyillyt, kauhistuneen näköisenä ulos, että jos alkoholi ei olisi varjostanut liit- jopa sen sotkun keskellä säälin häntoamme, ja se varjo tummeni päivä tä. Tuli syksy ja äitiyslomani alkoi loppua. Hän ehdotti, että jatkaisimme näin, ei tehdä elatussopimusta, mutta hän ostelee tytölle kaikkea, mitä hän tarvitsee. Sanoin, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa, ota tai jätä. Alkoholi aiheutti ta auto ehti lähteä. Raivosin kuin hullu. Olin saanut vartaloni, ulkonäköni ja itsetuntoni kasattua ja ilmoitin ylpeästi, että ei käy. Joko muutamamme tytön kanssa hänen luokseen tai hän ei tapaisi meitä enää milloinkaan. Hän oli ostanut siihen menneessä vaunut. suuteli ensin kuskina ollut naista. Lauantaiaamuna krapulainen ääni vastasi puheluuni ja aistin, että joku on miehen vieressä. ta, jopas sattuikin, kuin kurjuuden kruunaus. Janne saattoi livahtaa salaa päätin hänen bileensä lyhyeen.
15
vastuun uudesta ihmisestä. Olimme sopineet tapaamisen Jannen kanssa isyyden tunnustusta varten. lasteni hyvinvointiin. Yllätyin hänen sanoistaan ja nopeasta päätöksestään, ihan kuin hän olisi jopa harkinnut asiaa etukäteen. Odotin ja mietin, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Raivostuin ihan aidosti, kun ymmärsin, että hän katsoi muuttunutta olemustani taas ihaillen ja olisi pistänyt minut mielellään hyllylle odottamaan tarvetta. luttua vihan vimmaani karkuun, varKun pääsin synnytyslaitokselta, maan kaljoille. Hän sanoi tuntevansa valtavan
loin mustasukkaisena odottaa häntä yöllisiltä retkiltään. Yöllisiä juhlia en suheni mukanaan. Janne joi joka viikonloppu ja juo- Sain kauhean kohtauksen ja olisin minen alkoi venyä viikolle, oli kal- juossut naisen tukkaan kiinni, mutjaa ja krapuloita. Hoirit ovat erittäin tahdittomia, eivätkä din lapset yksin työni ohella. Toivuin, vahvistuin, sydämeni alkoi kovettua. todellakin hyvännäköinen ja muutElämä jatkui välillä paremmin, vä- kin naiset sen näköjään huomasivat. Jan- hyvä äiti, en koskaan jättänyt lapsiane myönsi itsekin, että näin on. Hänen kaverinsa tuli voista. hänen alkoholistiystäviään jo kylOlin iloinen siihen asti, kunnes vie- mästi ulos, ja Janne suuttui joskus raat häipyivät kaljoille baariin, mie- minulle tästä. Vain elatusmaksu juoksisi jatkossakin, siitä minä pitäisin huolen. Mieheni arPahoillani sain olla vielä monta vostikin minua siitä, vaikka joskus kertaa. Hän hoito jäi minulle. Rakastin ty- hän oli reissuillaan ja kerran sitten tärtäni ja kyllä miehenikin oli lap- näin yöllä auton pysähtyvän kadulsirakas, mutta käytännössä lapsen le, ja mieheni astui siitä ulos. Janne hätkähti uutta kovaa linjaani ja sanoi, että pakko kai se on kokeilla, kun on lapsi saatu aikaiseksi. Mieheni oli vieraisiin naisiin. Olin ole enää tervetulleita kotiimme. ni syntyi, kun isosisko oli 3-vuotias. Suunnittelin monta kertaa eroa, la tylysti, että tuon tapaiset kave- ei sellaista elämää voinut elää. Hän ni yksin, lauloin ja luin iltasadut, astiesi sen, mutta ei voinut vastustaa kartelin ja ulkoilin. En antanut mieoluen houkutusta ja pubin tunnel- heni sekoilun vaikuttaa pätkääkään maa. Meillä oli kaunis vahva tyttö, mutta tulevaisuudesta ei puhuttu. Hän tuli illalla nolon mieheni haki minut tyttären kanssa näköisenä ja soperteli jotain epätoitaksilla kotiin. En osannut edes vainnut ollenkaan lasteni nukkuesvastaan sanoa. Miehenikin lähti vähän ajan kupäivältä
Jouduin selittelemään, että hänellä ei ole nälkä. Kyllä hyviäkin hetkiä oli, ei muuten olisi jaksanut. Lapseni eivät selvästikään luottaneet isäänsä, hän oli vain toisinaan läsnä lasten elämässä. Katsoin hänen tuskaansa, hän nukkui jopa päivällä polvillaan hetken ylävartalo sängyn päällä. Rakastelu oli yksi Jannen parhaita puolia, ja ainakin silloin olimme samoilla aaltopituuksilla. Usein hän oli niin krapulassa, että ei pystynyt kyläreissullamme syömään mitään, vaan käveli ulkona muiden syödessä. Hänen askeleensa olivat verkkaiset ja lyhyet kuin vanhuksella. Tuli ilta ja tuli yö. Näin, että hän on ihan lopussa. Hän itki ja oli ihan raunioina. Hän ei jaksaisi enää. Luvattiin, että mies saisi tulla huomenna. Minusta tuntui, että seuraan kuin ulkopuolisena näytelmää, jonka loppua en tiedä.
J
anne oli katkolla viikon verran ja vahvistui. Hän teki parin, kolmen tunnin retken pubiin ja sitten kotiin. Joskus hän kertoi, että monen päivän krapulan tuska on niin valtava, että mielenterveys tuntuu pettävän. Miehet sanoivat lähtevänsä pyörillä kierrokselle ja Janne sanoi, että hän taitaa
6 16. Joskus yritin saada hänet lähtemään edes ulos lasten kanssa ja joskus hän jopa menikin, mutta pubin kautta. opulta viina otti Jannen kokonaan valtoihinsa. Minulla oli töihin meno, lapset piti viedä päiväkotiin, mutta en voinut nukkua, kun katselin järkyttävän ahdistuksen kanssa kamppailevaa miestäni. Toin hänet takaisin ja olin ihmeissäni, mihin tämä nyt johtaa. Viereisestä huoneesta mies oli juuri viety sairaalaan, ja hän oli kuollut. Sain tietää tästäkin vasta vuosien jälkeen. Kun raivosin siitä, hän sanoi, että ei hän varastanut, hän vain näki pullon eikä ajatellut muuta. Monesti parantelu meni pieleen. Toteutin ihmeissäni hänen toiveensa. Hän joikin enemmän kuin oli aikonut, ja miehen tila meni taas humalan puolelle. Kun isä otti tyttärensä syliinsä, tyttö katsoi minua ovelasti kuin kysyen silmillään, onko isään luottamista. uli se kevät, jolloin Janne ei enää voinut nukkua, ei yöllä, ei päivällä. Yhtäkkiä, ilman varoitusta hän sai kuitenkin kohtauksen ja alkoi huutaa, että minun täytyy antaa hänelle heti viinaa, muuten hän ei kestä. Kai se oli joku merkki elämästä. Yksi hyvä puoli oli se, että vieraat naiset alkoivat jäädä, mutta senkin tilan elämästä vei alkoholi. Säikähdin hänen tilaansa ja soitin katkolle. Lauantaiaamuna hän heräsi aikaisin, käveli krapulassa hermostuneena edestakaisin ja kun pubi avautui puolen päivän maissa, hän riensi heti sinne. Itsemurhakin oli kuulemma yksi vaihtoehto. Naapureiden ja sukulaisten silmissä olin alkoholistin vaimo, reppana. Janne oli itsekin kuin kuoleman portilla. Hän alentui sille tasolle, että kun olimme lapsuuden kodissani ja Janne löysi veljeni viinapullon, hän joi sen krapulaansa kuin mehupullon konsanaan. Jannen äitikin puhui pojalleen, kuinka hänen pitäisi rauhoittua, kun hänellä on nyt hyvä perhe. Läksytin hänet heti siihen paikkaan ja sanoin, että viinaa ei tipu, vaikka kuinka huutaisit, tule jo järkiisi. Pelkäsin, että hän tekee itselleen jotakin. Janne oksenteli aamulla limaa kurkusta, haisi niin kamalalle vanhalle viinalle, että ihmettelin, miten hän voi työnsä hoitaa ja kuinka työkaverit sietävät häntä. Sunnuntai meni parannellessa krapulaa. M
uutimme isompaan asuntoon, ja Janne löysi läheltä uuden pubin. Monet juhlat hän pilasi örveltäessään humalassa. Usein maanantait olivat täyttä tuskaa. En voinut kertoa asiasta kenellekään, onhan alkoholismi myös vaimon ja koko perheen häpeä. Seuraavana päivänä mieheni soitti ja pyysi minua käymään. Kaikki pelottaa, kaikki ihmiset ovat uhkaavia tai kun esimerkiksi nukkuu, jotkut otukset näykkivät häntä ja hän herää siihen. Jos istuimme tilaa, saatoin minäkin ottaa vieraiden kanssa paukun, mutta Jannella oli aina salapullo, josta hän otti ylimääräisiä ryyppyjä. Iltapäivällä hän tuli kotiin ja otti pikku päiväunet ja illalla taas kaljat, jotta voi nukkua. Kuukauden kuluttua veljeni vaimoineen tuli kylään ja ajattelin, että tämä on Jannen koetinkivi. Yritin houkutella Jannea AA-kerhoon, mutta hän ei suostunut edes keskustelemaan siitä. Hän pyysi, että lähdemme johonkin autolla, ihan mihin vain ja rakastelemme. Hän oli lääketokkurassa ja niin pelottavan ja avuttoman näköinen, että järkytyin. Hän oksenteli ja lähti ulos kävelemään. Se oli juotava, kun oli niin huono olo. Vaikka itse olin tunnollinen työssäni ja hyvä äiti, huomasin, että leimaa alkoholistin vaimona sain kantaa. Ihan paukut vain, nyt heti on pakko saada. Kohtaus meni äkkiä ohi, ja se olikin ainut lajiaan. Hän ei halunnut puhua ongelmastaan kenenkään kanssa. Vein lapset päiväkotiin, sitten hain
T
mieheni, vein hänet katkolle ja menin töihin. Sinne ei otettu, jos oli juonut sinä päivänä ja oli alkoholia liikaa veressä. Ehkä lasten kanssa uloslähtö olikin vain juoni päästä ottamaan salakaljat. Hän kyselikin minulta hiljaa, mitä hän tekisi. Mieheni käveli ympäri taloa kuin hyeena, hän ei uskaltanut juoda, mutta sanoi, että järki lähtee siinä tuskassa. Viikonloput sujuivat jo totutusti.
L
Perjantaina Janne oli iloinen, riehakas ja joi päänsä täyteen. En tiennyt, miksi hän näin halusi. En enää huutanut, säälin miestä. Kun hän tuli kotiin, hän oli tervehtyneen näköinen. Häpesin ja salailin Jannen tilaa. Minä katselin perjantai-illan tv-ohjelmat yksin ja nukutin lapset
Minulle Janne on myös sanonut, että hän on itsekin ihmetellyt, kuinka hirveä ihminen hän oli, tunteeton ja kylmä. Isä suli oitis ja niin mentiin yhdessä ostamaan. Hän sanoi, että nyt se taisi loppua, ei humalassa ollutkaan enää mukava olla. Lehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi harkitsemansa muutokset lähetettyyn materiaaliin. jättää alkoholin väliin. 08 537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti: tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi ISSN 1236-4576
17 35 3. Toimitus ei vastaa kadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Materiaalia ei palauteta. Miehet tulivat, humalassa molemmat ja olin pettynyt, mutta en hirveän yllättynyt. Mieheni on sanonut, että kaikki kaveritkin vaihtuivat. Saimme vielä iltatähden, pojan, jota Jannellakin oli aikaa ja kiinnostusta hoitaa ja paijata. Kun huomasin, että hän pysyy raittiina, uskalsin vihdoin mennä naimisiin hänen kanssaan. Ilmoittakaa nimi, osoite, henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä julkaistuista maksetaan palkkio. Mieheni kertoi, että paras konsti päästä viinasta eroon on keksiä jotain muuta mielenkiintoista tekemistä niin paljon, että ei ehdi edes miettiä ryyppäämistä tai pubiin menoa. Vastasin tietysti myöntävästi. Meidän tarinallamme on onnellinen lopu. Ei niinkään, että hän jätti heidät, vaan kaverit itsestään kaikkosivat, selvä mies juopposeurueessa kun pilaa tunnelman. Aamulla, kun heräsimme, Janne kysyi minulta, tekikö tyhmästi, kun meni juomaan. Usein kuulin, kun hän selvitti isälleen, kuinka tarvitsee juuri jotain. 08-537 0033
Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuvia sitoumuksetta. Mieheni on moneen otteeseen kiittänyt minua siitä, että jaksoin seisoa raittiina hänen rinnallaan. Hän jäi petiinsä parantamaan krapulaa, ei lähtenyt kaljoille. Mieheni halusi aidosti vapautua alkoho-
S
lismista. Ihmettelin, että hän edes kysyi moista. Kuopus nukahti isän syliin monet päiväunet tuutulaulun saattelemana. Minä jo toppuuttelinkin häntä siinä. Hän nauraa nykyisin itsekin salapullojen piilotuksilleen ja sille, kuinka minä heti löysin pullot vainullani tai kun annoin juopposeurueille lähtöpassit mökiltämme. V U O S I K E R T A 21. Olen kiitollinen elämälle, monen alkoholistin kohdalla käy toisin, he tuhoutuvat. Joutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. SINNIKÄS VAIMO
TOSI
E L Ä M Ä Ä
AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä. ------------------------------------------------------------------------------------------------
Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 4, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. e oli hänen viimeinen humalansa, ainakin tähän asti. Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta on maksettu kirjoituspalkkio, voidaan julkaista myös digitaalisessa muodossa eikä tästä makseta erillistä korvausta. Myös esikoinen otti paikkansa ainoana tyttönä ja kietoi isänsä pikkusormen ympärille. Huomasin, että hän vielä vuosia korvasi lapsille menetettyä isyyttä ostelemalla heille turhankin kalliita lahjoja. Vaikka elämä ei nytkään ole pelkästään ruusuilla tanssimista, niin se on aitoa elämää murheineen ja iloineen, ei vääristynyttä aineiden pilaamaa keinotodellisuutta. Vaipanvaihtokin sujui häneltä helposti, se ei ollut rasite, vaan hän oikein ylpeili kavereilleen, kuinka homma sujuu häneltä helposti. Halukaan ei pelkästään riitä, tahtoa ja luonnetta vaaditaan niin valtavasti murtamaan alkoholin voima, että ei ihme, jos moni sortuu. Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Mieheni tuhlasi hellyyttään tähän viimeiseen lapseen, ja yhtäkkiä huomasin, että murrosikään päässyt vanhempi poikakin otti isänsä yhtäkkiä vastaan ja alkoi puuhastella "miesten hommia" tämän kanssa. Hän on ollut nyt raittiina 18 vuotta. Janne on kertonut lapsille alkoholin, tupakan ja huumeitten vaaroista, kuinka niiden käyttö on aluksi mukavaa, mutta kuinka niihin jää koukkuun. Se oli loppujen lopuksi kuitenkin hyvä asia, uusia raittiita ystäviä löytyi uuden puuhastelun myötä. PAINOPAIKKA Joutsen Median painotalo 2010 KUSTANTAJA Kolmiokirja Oy PL 246, 90101 Oulu Puh. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä MEDIAMYYNTI Avainasiakaspäällikkö Liisa Finnberg Juhani Myllyoja 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT kotimaahan 12 kk 49 TILAAJAPALVELU Puh. Suhteesta tuli ehkä lujempi kuin jos emme olisi käyneet tätä kivistä tietä ja emme olisi nähneet tätä kurjaa vaihtoehtoa. Parasta kaikessa on, että hän ymmärtää ja osaa olla kiitollinen siitä, että saa olla nyt hyvä, rakastava isä ja saa nauttia lasten kanssa olemisesta. Sitä, miten alkoholi hallitsee isää ja vie hänet, niin lapsilta kuin vaimoltakin. Hän käytti naisia vain hyväkseen ja rakensi sellaisen jääkuoren itselleen, että ei tuntenut itsekään itseänsä. Olin aivan liikuttunut, kun näin lasten ja isän välien parantuvan kuin kipeän haavan. Ajattelin, että ei alkoholista noin vain pääse eroon
Hänen mielestään minä olin silkkaa piittaamattomuuttani ja laiskuuttani jättänyt opinnot ammattikorkeakoulussa ja muuttanut takaisin lapsuudenkotiini. Mutta sen pidemmälle en sillä kertaa jaksanut ajatella. Kun puhuin hänelle, kuinka minua pelottaa, äiti kuvitteli minun tuntevan jännitystä sosiaalisissa tilanteissa, ja kun kerroin, etten jaksa elää enää, äiti
tokaisi, että luulisi minun jo parin kuukauden lepäilyllä jaksavan. Jos äiti olisi tiennyt niistä mustista ajoista, joita olin elänyt, siitä perustavanlaatuisesta pettymyksestä ja häpeästä, jota tunsin, kun ajattelin itseäni ja elämääni... Ihan aluksi hän oli suhtautunut tilanteeseeni nuoren ihmisen kasvukipuina ja itsenäistymisvaikeuksina. Tiesin myös, että hän halusi vain minun parastani juuri se oli kaikkein ärsyttävintä. Kun sanoin olevani uupunut, ajatteli äiti raskaan päivän jälkeistä uupumusta. Minä kaivauduin syvemmälle peiton alle, enkä jaksanut edes itkeä enää. Minun kattoni alla mennään minun säännöilläni. Nyt meillä oli kuitenkin vasta ensimmäinen ilmiriita käynnissä. Minä en käy ulkona, koska minua pelottaa. Jos minulla olisi ollut sanoja, joilla kertoa äidille siitä, kuinka paha olo minulla oli, olisi äiti tullut luokseni ja ottanut syliin. Kai minä kuvittelin, ettei nainen huomaisi näkövammansa takia oikein mitään muutakaan ei sitä, kuinka onneton tapaus minä olin, eikä sitäkään, että olin suostunut tulemaan paikalle vain äidin painostuksen vuoksi.
N. Tällä lapullako sinä meinasit saada tekosyyn jättää elämäsi elämättä. Tajusin, ettei äidin mieltä puhumalla muutettaisi. Sinä et käy edes ulkona nykyään.
18
Pakkohan sinun on jotain tehdä, äiti huusi. He eivät olleet koskaan kokeneet sitä, jonka kanssa minä kamppailin päivästä toiseen, eivätkä siksi osanneet sellaista olotilaa kuvitellakaan. Äitiä ei voinut parhaalla tahdollakaan syyttää liiasta ymmärryksestä silloista tilaani kohtaan. Toisaalta tuo tieto oli juuri se, jonka tarvitsin seisoakseni nyt tuon oven takana. Mutta sitä mustaa aukkoa, johon olin pudonnut, ei voinut kuvata äidille millään sanoilla. Äidin kaltaisia olin kohdannut ennenkin ja tiesin, että nuo ihmiset olivat tietämättään hyvin onnekkaita. Ihminen on tarkoitettu toista ihmistä varten
-K
eskivaikea masennus ja kohtauksittainen ahdistushäiriö, äiti tavasi lääkärinlausuntoa. Olin niin syvällä masennuksen syövereissä, etten vain nähnyt sitä hetkeä pidemmälle. Todellinen elämä voi tulla yllätyksenä sellaiselle, jolle on annettu lapsuudessa kaikki valmiina, äiti sanoi, kun olin yrittänyt selittää voimieni totaalista loppumista. Jos ei kelpaa, voit hankkia itsellesi oman katon pääsi päälle. Minä tiesin siis, että minun oli joko suostuttava tuolle mummelille seuraneidiksi tai muutettava kotoa pois. iin minä sitten eräänä aamuna seisoin erään vieraan oven takana ja odotin peloissani, millainen ihminen tulisi avaamaan. Hän oli ilmoittanut minut seuraneidiksi jollekin lähellä asuvalle mummelille lupaani kysymättä. Tiesin vain naisen olevan sokea, siinä kaikki. Hän ei nähnyt, että olin yrittänyt kaikkeni voidakseni paremmin ja päästäkseni takaisin kiinni elämään, mutta minun ja todellisuuden välissä oli muuri, josta en päässyt millään ylitse. Äiti oli lukenut jonkin kirjan vanhemmuudesta ja päättänyt "olla mahdollistamatta" syrjäytymistäni. Minä en kerta kaikkiaan VOI mennä kenenkään vieraan ihmisen asuntoon! En vain voi! Äiti otti tiukimman ilmeensä, sellaisen, jota oli käyttänyt lapsuudessani, kun olin tehnyt jotain hyvin tuhmaa. Maailma tuntui niin painavalta, että oli laitettava silmät kiinni ja oltava hiljaa, melkein hengittämättä. Niin. Vaikka olin itkenyt koko aamun ja silmäni olivat punaiset ja turvonneet, ei tuo toinen näkisi minua. Kun olin asustellut kotona parin kuukauden ajan, äiti alkoi toden teolla hermostua
Ei tämä yhteistyö muuten onnistu. Selvitin kurkkuani. Minä voin juoda vaikka mehua. Juotko sinä kahvia vai teetä. Pari tuntia kului yllättävän nopeasti, ja minulla oli itse asiassa paljon mukavampaa kuin olin ajatellutkaan. Vasta tutustuessani Sylviin käsitin, että minulla oli jo elämässäni kaikki se kauneus, jota siihen tarvitsin.
ri lainkaan, vaan toimi asunnossaan kuin kuka tahansa näkevä ihminen. Minä voisin kyllä jäädä vielä hetkeksi. Muuten sopisi, mutta olen lähdössä kavereiden kanssa kaupungille, Sylvi sanoi. Mutta olin jo eteisessä, eikä Sylvin luona ollut niin kamalaa kuin olin kuvitellut. Juodaan ensin teetä ja jutellaan. Minä nyökäytin päätäni ja tajusin samassa, ettei nainen tietenkään voinut nähdä päänliikettäni. Hän nosti käden lanteilleen ja vaikutti katsovan suoraan minuun. Näin, että nainen oli iäkäs, vaikken hänen vuosiaan osannut sen tarkemmin arvioida. Sitten voisit lukea minulle vähän sanomalehteä. nainen kysyi. Sylvi maiskautti suutaan harmistuneen oloisena. En kumpaakaan, sanoin. Niin kuitenkin kävi. Olin jotenkin kuvitellut, ettei Syl19. Hän pyysi minua lukemaan mielipideosastoa ja nauroi melkein jokaiselle mielipiteelle, väliin rehevästi hekottaen, toisinaan taas pienin, katkonaisin hymähdyksin. Sylvi oli oikeastaan aivan erilainen kuin olin etukäteen kuvitellut. Hän kääntyi ja marssi kastelukannunsa kanssa sisälle asuntoon. Jassoo. Minä olen Sylvi Rantanen, nainen sanoi ja viittasi minut sisään. Siinä olisi voinut olla minun tilaisuuteni lähteä kotiin. Ovella seisoi suoraryhtinen, hieman pyöreä nainen, jolla oli korpinmustaksi värjätty tukka ja kädessään pitkänokkainen kastelukannu. Sylvi löysi huonekasvinsa haparoimatta, eikä kannusta kaatunut pisaraakaan vettä lattialle. Onko se Maria. Mitäpä tekisimme ensimmäiseksi. Minä yritin edelleen miettiä, minkä ikäinen Sylvi oli, ja ihmettelin, kuinka sokea ihminen saattoi liikkua niin varmasti. Olin jotenkin kuvitellut mielessäni haurasta, laihaa naista ja kaihin sumentamia silmiä, mutta ovi riuhtaistiinkin auki melkoisen rivakasti. hän puheli. Ei mutta nyt sinä saat kyllä opetella juomaan jompaakumpaa. Hän ei vaikuttanut tarvitsevan apua juu-
En olisi uskonut, että tarvitaan sokea vanhus, joka opettaisi minut näkemään itseni sellaisena kuin olen. Sanomalehteä lukiessani Sylvi esitti asioista lyhyitä näkemyksiä, joista monet saivat minut ajattelemaan asioista hieman eri tavalla kuin ennen. Saattaisin minä siinä tapauksessa juoda vaikka teetä, sanoin. Meidän aikamme taisi mennä jo, Sylvi sanoi. Hyvä valinta! Sylvi ilahtui. Olen minä, sanoin. Minä kävelin perässä vähintäänkin kummissani
Itkethän sinäkin. Hieman nolona ja torjuttuna aloin tehdä lähtöä. Me istuimme keittiön pöydän ääressä ja itkimme molemmat. Meidän pitää kirjoittaa hänelle sinustakin, ja siitä, kuinka onnekas olen ollut saadessani tutustua sinuun. Kynää ja paperia minulla on joskus ikävä. Minä pyörittelin päätäni kummissani. Minä ilahduin Sylvin sanoista todella paljon. Sylvi nousi hieman kivuliaasti huokaisten nojatuolistaan ja katosi makuuhuoneeseensa. Minä en osannut edes ajatella ihmissuhdetta, joka oli kestänyt moninkertaisesti minun elämäni verran. Minun oli ollut helpompi olla oma itseni hänen seurassaan, olihan hän sokea, eikä siksi ehkä näkisi niin helposti kaikkea sitä, mitä minussa ja elämässäni oli vikana. inä päivänä olin lukenut Sylville jonkin aikaa Edith Södergranin runoja. Ja muista harjoitella sitä teen juomista! Minä huusin heit ja poistuin käytävään. Eihän sitä tässä iässä muuta olekaan, Sylvi vain vastasi hymyillen. Siksi olin luullut tekeväni hänelle palveluksen lupaamalla jäädä vielä hetkeksi. Olin ajatellut, että hän oli varmasti yksinäinen ja tahtoi minut luokseen senkin vuoksi. Olimme tosin silloin kahdeksanvuotiaita, mutta se ei missään tapauksessa vähennä sen rakkauden merkitystä. Onneksi hän ei koskaan udellut minulta asioista, joista en halunnut puhua. Sylvi kysyi. Jonkin ajan kuluttua hän palasi takaisin kantaen käsissään vanhaa kenkälaatikkoa. Oletko sinä vielä yhteydessä niin vanhan ystävän kanssa. Nämä runot ovat niin surullisia. Minä otan lääkkeeni ja sitten kirjoitamme kirjeen eräälle Karesuvannossa asuvalle ystävälleni. Jatkoin matkaani, mutta kuulin, kuinka ovi avattiin ylemmässä kerroksessa. Tämä on vanhin melkein kolmestakymmenestä laatikosta, Sylvi sanoi. Sylvin sanat saivat minut tuntemaan oloni yksinäiseksi. vin kaltainen näkövammainen vanhus kävisi oikeastaan missään. Samaan aikaan minä mietin kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa olin elämässäni ystävystynyt, ja jotka olivat jääneet jonnekin matkan varrelle. Seassa oli taidokkaita kaunokirjoituskoukeroita ja melkoisia harakanvarpaita. Sylvi nousi pöydän äärestä huomattavasti vaivalloisemmin kuin tavallisesti.
20
S
Onko sinulla kipuja. Eikä minun sisälläni ollut mitään kaunista. Minulla on
parisenkymmentä kirjeenvaihtoystävää, joista kaikkiin olen tutustunut viimeistään teinityttönä. En uskaltanut edes koskettaa kirjekuoria, vaan laitoin kannen hellästi laatikon suojaksi. Jokin noissa runoissa oli minulle niin tuttua, niiden sanat puhuivat minulle siitä, mitä minunkin sisälläni tapahtui. Mitä. Olin huomannut, että Sylvillä oli tapana sulkea silmänsä haaveillessaan, ja minusta se oli aika hieno tapa. Olin ikään kuin piilossa ja esillä yhtä aikaa. Hän ojensi laatikon minulle ja minä avasin sen. Miksi siis haalimaan koko ajan uusia tuttavuuksia. Olin myös rohkaissut mieleni ja mennyt puhumaan lääkärin vastaan-
K. Me puhuimme paljon jokapäiväisistä asioista, ja joskus Sylvi kertoi nuoruusmuistojaan. Sylvin kasvoille tuli haaveileva hymy ja niiltä saattoi lukea muiston kauniista ajasta. Sinulla on ollut onnea, kun olet löytänyt noin uskollisia ystäviä, minä sanoin. Sylvi oli tosiaan erilainen kuin olin etukäteen kuvitellut. Siitähän täytyy olla... Tunnistin kyllä aarteen sellaisen nähdessäni. Laatikko oli täynnä kaikenkirjavia kirjeitä ja kortteja. Miksi sinä itket. ului aikaa ja minä sain viikoittain seurata Sylvin elämää melko läheltä. Se sai minut ajattelemaan sitä, millainen Sylvi oli ollut joskus silloin, kun hänen näkönsä oli ollut vielä tallella. Jotenkin tuntui, että hän oli ollut silloinkin melko lailla samanlainen kuin nyt. Lääkkeet otettuaan Sylvi otti esiin lehtiön, jossa oli viivapaperia ja kuulakärkikynän. Tässä iässä alkaa arvostaa kauniita asioita. Nyt lopetetaan tämä pillittäminen, Sylvi sanoi ja pyyhki vedet silmistään. Minä en ollut valmis jakamaan omaa elämääni Sylvin kanssa, pelkäsin liikaa, ettei hän ymmärtäisi synkkää ja surullista puolta minussa. Ensi viikolla sitten uudestaan, Sylvi huusi vielä keittiön suunnasta. Minä itken, koska ne ovat niin kauniita, Sylvi sanoi. Sitten hän istuutui nojatuoliin ja sulki silmänsä. Mistä sinä tunnet tämän ystäväsi. Portaissa minua tuli vastaan hyväntuulisesti naureskeleva, vanhempi pariskunta. Ystävyyshän vain paranee vuosien myötä. Sitten me istuuduimme takaisin paikoillemme, ja minä kirjoitin Sylvin puolesta vanhalle rakkaalle Karesuvantoon ajatuksia ystävyydestä, runoista ja maailman tapahtumista. Ehdin kuulla Sylvin iloista puhetta ja naurua ennen kuin ehdin ulos käytävästä. Joskus minä piirtelen vain muistaakseni, miltä tuntuu, kun kynä liukuu paperia pitkin, Sylvi kertoi. Olin yrittänyt parhaan kykyni mukaan estää liikutusta kuulumasta äänestäni, mutta Sylvi oli terävänä kuten aina. Me olimme rakastavaiset, Sylvi tunnusti. Melkein joka tapaamisella hän pyysi minua kirjoittamaan jollekin lukuisista ystävistään. Yhtäkkiä noiden ihmisten katoaminen elämästäni tuntui suurelle tuhlaukselle. kysyin hätääntyneenä