LUKIJAT KERTOVAT
JOULUKUU · 2009 · 4 70 KUU 4,70
TOSI
ELÄMÄÄ
Joulun ihme:
Ostin PAPIN i ystränvöä VAIMON pe i t rahoilla SALARAKAS
Päivä jona mies oppi MITÄ AVIOLIITTO ON
KUOLLUT RAKKAANI PELASTI MINUT
Rakastan vaimoani mutta
60 VUOTTA
ENSIRAKKAUTTA
PETÄN SILTI
MILLOIN JUMALA AUTTAA?
Lapsuuteni painajainen: PELKÄSIN ÄITIÄ, VIHASIN ISÄÄ
Onneksi jouluna on aikaa hengähtää ja yrittää korjata virheitään. En suostu sopimaan vanhaa riitaa, vaikka se tuntuu itsestänikin jo vähän typerältä. Yritän olla sekä kiitollinen että antelias. Ainakin niin voi uskoa, jos haluaa.
TOSI
TÄSSÄ NUMEROSSA
ELÄMÄÄ
M
Päivä jona mies oppi MITÄ AVIOLIITTO ON ...........4 Joulun ihme: KUOLLUT RAKKAANI PELASTI MINUT .................10 JUTTUTUPA ........................15 PERHEENÄIDIN HARHARETKI: petin ja petyin ......................16 OSTIN YSTÄVIÄ perintörahoilla ......................22 KYLLÄ ÄITIKIN SAA nauttia elämästä ..................24 PAPIN VAIMON SALARAKAS .......................30 Rakastan vaimoani mutta PETÄN SILTI .......................34 HOROSKOOPPI ..................40 YLLÄTYSRASKAUS paljasti rakkauden todelliset kasvot ...................42 MINUN RUNONI ..................47 Lomamatkani HAJOTTI PERHEEMME......48 Lapsuuteni painajainen: PELKÄSIN ÄITIÄ, VIHASIN ISÄÄ .....................54 LÖYSIN TYTTÄRENI mutten koskaan tutustunut häneen ................58 60 VUOTTA ENSIRAKKAUTTA ...............64 NAAPURIN MIES YRITTI RAISKATA en uskaltanut kertoa kellekään! .................66 MILLOIN JUMALA AUTTAA. Onko anteliaampaa se, että tuhlaa rahojaan lahjoihin vai se, että antaa läheisilleen itsestään jotain. Uskon, että tämänkaltainen anteliaisuus on kuitenkin pohjimmiltaan sitä, mitä ihmiset toisiltaan kaipaavat. Jos osaisin olla joulun nätisti, siitä varmaan seuraisi jotain hyvää koko seuraavaksi vuodeksi. Olen kuuntelevinani lastani, mutta katson toisella silmällä televisiota. Jos emme voi antaa lapsillemme tarpeeksi aikaa, annamme pelikoneen. En tietenkään tarkoita sitä, että kaupoista ostettavissa olevissa lahjoissa olisi jotain epäilyttävää tai huonoa. Jos emme voi antaa tarpeeksi läheisyyttä, annamme lahjakortin hemmotteluhoitoon. Tarkoitan vain, että anteliaisuutta on monenlaista. Jos jossain viisaassa kirjassa puhutaan lahjojen antamisesta, me ryntäämme kauppoihin tätä viisautta toteuttamaan miettimättä sen kummemmin, mikä oikeastaan on todellista anteliaisuutta. Tänä jouluna yritän hetkeksi jättää huolet, murheet, riidat ja pettymykset taka-alalle ja keskittyä kaikkeen siihen hyvään, jota elämä on minulle suonut. En ota yhteyttä vanhaan kaveriin, koska olen muka liian kiireinen tapaamaan. Jotkut uskaltavat ja haluavat antaa itsestään paljon läheisilleen. Lepsuilen silloin kun pitäisi olla tiukka. Ärähdän silloin kun pitäisi helliä. Minusta itsestäni on aina tuntunut siltä, että kaupasta haettavat lahjat ovat vain korvikkeita ja symboleja sille, mitä oikeasti toiselta ihmiseltä kaipaamme. Anteliaisuuden aika
inusta tuntuu, että me länsimaiset ihmiset ymmärrämme kaikki asiat turhan konkreettisesti. Tiedän, etten itse suinkaan käyttäydy tässä asiassa esimerkillisesti. En ole läsnä, vaikka paikalla olisinkin. Halivat, kuuntelevat, huomioivat. He luottavat, kannustavat, myötäelävät. Ne tavaralahjat tulevat sitten hyvänä lisänä, eiväthän nämä kaksi asiaa sulje pois toisiaan. .............................70 KERRO TARINASI -kirjoituskutsu.......................73 ÄÄNESTÄ JA VOITA............75
3
Menin niin lähelle, että kuulisin heidät ja korviani höristellen kumarruin siinä irrottamaan suksia jalastani. Voin vannoa, että olin rakastunut häneen jo, ennen kun itse pääsin alas, ja alhaal4
T
la hainkin heti katseellani häntä. Hän oli pysähtynyt hiihtohissin luo juttelemaan toisen naisihmisen kanssa. Ja silloin on turha väittää väsymystä. Toki minä pidän, mitä sovittiin, hän sanoi. Sitä en osannut aavistaa, että kohta olisin jo heittämässä onneni pois.
utustuin Jenniin vähemmän romanttisessa paikassa eli laskettelurinteessä. Tavoitin hänet välittömästi, sillä hän käveli melko verkkaisesti. Päivä jona mies oppi
mitä avioliitto on
Rakastuin Jenniin ennen kuin olin vaihtanut hänen kanssaan yhtään sanaa. Hän suuntasi tielle, ja minä kiirehdin hänen peräänsä. Olin tulossa rinnettä alas ja aika huikuakin mielestäni, kun punapukuinen, sirorakenteinen nainen pyyhkäisi ohitseni. Mene vain, ei haittaa, toinen vastasi. Hän kertoi olevansa viikon lomalla ystävättärensä Annen kanssa, heillä oli laskettelukeskuksen lähellä. Rakastuin hänen tapaansa liikkua, hänen huimapäisyyteensä ja energiaansa. Punaasuinen nauroi ja hänen ää-
nensäkin lumosi minut, nauru soi korvissani kuin hopeakellon helinä. Minä melkein sekosin omassa laskussani, ja minun täytyi kiivaasti jarruttaa, kun niin hurmaantuneena tuijotin hänen menoaan. Kun sitten sain Jennin omakseni, pidin itseäni maailman onnekkaimpana miehenä. Sitten puhuimme rinteestä ja lomasta ja kohta jo juttelimme sujuvasti. Asettauduin hänen tahtiinsa ja sanoin jotakin ilmasta ja hän vastasi. Minä taidan jo lähteä, kuulin hänen sanovan. Ja huomenna aloitetaan taas aamusta täällä, sen lupaan. Mutta muista, Jenni, mitä sovittiin: illalla mennään ravintolaan tanssahtelemaan. Hänen pitkät, vaaleat hiuksensa tulvivat kypärän alta ja hulmusivat tuulessa ja hänen vartalonsa taipui uskomattoman kauniisti kaikkiin kaarroksiin. Olen vähän väsähtänyt
Jenni, hän puolestaan esitteli ja hänen iloinen naurunsa soi korvissani, kun jatkoin matkaani omalle mökilleni, jonka olin kahden kaverini kanssa yhteisesti vuokrannut.
M
inulla oli takanani kariutunut avioliitto ja olin pitkään ollut melkoisen masentunut, vaikka olimmekin Mervin kanssa eronneet niin
5. Se olikin kai vain kehnonlainen yritys tutustua paremmin ja päästä jonakin päivänä yhtä matkaa kanssasi vauhdin tuntumaan, tunnustin. Kysymys tuli luonnollisesti ja jotenkin vilpittömästi, niin kuin ilman taka-ajatuksia oleva kysymys tulee. Tästä muuten kääntyy mökillemme, joten kiitos kävelyseurasta. Taas hän nauroi. Mutta saat tällä kertaa anteeksi. Kerroin, että olin myös lomalla. Ja että olin intohimoinen laskettelija. Ei, en minä juuri koskaan hiihdä. Ehkä tapaamme huomenna rinteessä. Mutta täällä sen voi unohtaa kokonaan. Tekisi mieleni haastaa sinut pieneen kilpaan. Vähän alkoi heikottaa. Minä vastasin nyt jo täysin hullaantuneena: Ehkäpä tänä iltana jo, ravintolassa. Se ei ole tarpeeksi vauhdikasta minulle. Ainainen kiire, kuten tänä päivänä kai kaikilla onkin. Ja jotta emme eroaisi ventovieraina: minä olen Ensio. mökki vuokrattuna. Ja hilpeän naurun säestämänä hän vastasi: Olen kurkkua myöten kyllästy-
nyt tyyppeihin, jotka tanssilattialla kysyvät: mäki vai murtsikka. Tiedän. Me palaamme uusina ihmisi-
nä kotiin ja työmaalle. Paitsi tänään, kun lähdit pois näin aikaisin. Olen mäessä aamusta iltaan. Työssä on ollutkin stressaavaa, hän selitti. Entä sinä. Lomallako myös. Mutta se menee ohitse ja on syytä mennäkin, muuten Anne hikeentyy. Kysyin sen tavallisen talvisen kysymyksen, jonka kaikki Lapin hiihtokeskuksissa oleilevat jossain vaiheessa toisiltaan kysyvät: Hiihdätkö ollenkaan murtsikkaa. Olen kai matkasta väsynyt vieläkin. Tulimme yöjunalla ja nukuin huonosti. He olivat tulleet kaksi päivää sitten ja aikoivat viettää mäessä päivät ja tanssia illat ja viettää oikein ihanan ja virkistävän Lapin loman. Mutta sinä olit sekä minua että tuultakin nopeampi, menit ohitseni mäessä, ihailin. Se voi hyvinkin onnistua. Kilpailu ei kuulu jokamiehen lasketteluun, hän huomautti. Tänä iltana ravintolassa soittaa Souvarit, ja se yhtye on takuu kunnon tanssimusiikista. Älä suotta
Mutta ne reissut eivät olleet samoja kuin olivat olleet Jennin kanssa. mene Tiesinhän minä ja tunut aivan toiseksi ihmi- sinä vaikka lämpiolihan Jenni monseksi kuin se tuulitukkainen mään kylpyyn sikta kertaa sanosi aikaa. Oli- sessä mielentilassani en vaivautusin toimittanut sinut jo aikaa vas- nut, menin vain lämpimään kylpyyn taanotolle. En ollut kovin kiltti, mutta minua suututti niin kovin se, että mielestäni Jenni oli nyt pitänyt Annea ja Annen neuvoja parempana kuin minua. Mutta minulla ei ollut yhtään hauskaa. nut kovin hyvin.
ne oli helppo tehdä päivän reissuja, ei tarvinnut vuokrata mökkiäkään. erikokeista ei selvinnyt mitään, mutta Jennin oireet eivät hävinneet. En kuitenkaan sanonut mitään, mukauduin vain hänen tahtiinsa, ja meillä oli melkein yhtä mukavaa kuin aina. Minä en ole viekuissamme. Hän kysyi, miten viikkoni oli mennyt ja kun tuhahdin sii7. Mikset mennyt aikaisemmin lisesti olisin mennyt heti keittiöön lääkäriin. puhkuin intoa, sillä olin muutaman Ensio. Olin ärtynyt. Ei ollut kiva lasketella yksin, vaikka ennen Jenniä olin aina ollut yksin rintaissä, koska Lapissa mukana olleet kaverini harrastivat vain murtomaahiihtoa. hän nopeudella tai täpaitsi söin alaspääsyn järjestyksellä ollut mi- Sappeessa lihiksen ja makkaraa, ei tään väliä, tärkeintä oli rinteen ja minun ole nälkäkään. kohtaus. Söimme hiljaisina. sanonut mitään. Palasin kyllästyneenä ja vihaisena kotiin.
V
V
J
enni oli valmistanut hyvän päivällisen paluuillakseni ja leiponutkin. Se oli lä käynyt kaupastyperää ja salaista Mikä minua auttaisi, kun vai- sakaan. Tieikä kilpailla. Onhan viikossa monta päivää.
Silti menimme seuraavana päivänä laskettelemaan. En oikein osannut suhtautua uuteen tilanteeseemme, avioliittomme alkuajat olin ollut onnellinen ja suorastaan riemuissani siitä, että minulla oli omanlaiseni kumppani, että saatoimme jakaa kaiken niin täydellisesti ja mennä ja tehdä yhdessä sitä, mikä oli hauskaa ja meille mieleistä. kävi pari kertaa katsomassa minua, Tämä on vain tilapäinen väsymys- mutta ei käskenyt minun kiirehtiä. Jenni pienellä ja jotenkin aralla äänellä. minä kysynyt hänen vointiaan. harmitte- pitsat ja alkoi tehdä salaattia. nut, ettei laskette- huimapää, jonka kanssa olin Anna olla! salurinteillä leikitä mennyt naimisiin ja jota olin noin tylysti. Minä lepään aamupäivän ja laitan sinulle hyvää ruokaa siksi, kun tulet takaisin. Jenni ei kysyMinä tulen taas huomenna ja keski- nyt, oliko minulla hauskaa, enkä viikkona onkin sitten se lääkäri. Sitä paitsi olin niin huolissani ja vielä vihainenkin etten saanut Jenniä muutenkaan mielestäni. Talvellakin lähdin viikoksi Lappiin muutaman ennen Jenniin tutustumistani seuranani olleen kaverin kanssa. Olin tyytymätön. Hän kohosi melkein kuin teä mihinkään. Voithan sinä mennä silti. Sirakastanut. Hän näytti väsyneeltä ja surulliselta. Ensio-kiltti, mene sinä nyt vain, Jenni sanoi. Illalla istuin ravintolassa ja katselin synkeänä tanssin pyörteissä liehuvia kavereitani, joilla jokaisella tuntui olevan niin mielettömän hauskaa. Minä mekilpailua minulta. ja lojuin siellä niin kauan, että pitsat Älä nyt suutu, Ensio, Jenni sanoi ennättivät tulla ja jäähtyäkin. iikossa oli seitsemän päivää, Lähdin aikaisin pois ja kotiin tulmutta heti maanantaina Jenni lessani löysin Jennin sohvalta maoli niin väsynyt, ettei halunnut läh- kaamasta. Jenni yritti olla pirteä ja piti taas entisenlaista vauhtia, mutta huomasin, miten hän viivytteli ja hidasteli mäen alla tai päällä ennen seuraavaa laskua. On tässä loma, totisesti! Mitä ihmettä me tehdään neljän seinän sisällä, jos et sinä jaksa mihinkään. Jenni ei välillä aikoihin jaksanut lähteä lenkeille eikä laskettelemaan, hän vain valitti uupumustaan ja kipujaan. vauhdin antama hurma ja tietenkin En kysynyt, oliko Jennin, eikä hän omat taidot. Älä ole pahoillasi, kulta, Jenni sanoi silittäen poskeani. Lääkäri määräsi uusia tutkimuksia, jotka sekä hermostuttivat että harmittivat minua. Kai sitten täytyy, murahdin ja synkistin ilmeeni. Varmaan näytin niin harmistuneelta kuin kysymyksessä olisi isokin menestys, vaikka kysymys oli vain yhdestä vaivaisesta päivästä. Eilataan pitsaa. moni yhtäkkiä olikin muut- nen heti... En viihtynyt yksin rinteessä. Tavallin. Mikset ylipäänsä puhu- häntä auttamaan, mutta senhetkinut minulle, että aioit mennä. Hän nousi ja tilasi Miten niin et jaksa. Huomasin, miten alas tullessani tarkkailin jokaista ohitseni menevää aivan kuin odottaen tai toivoen, että siinä tulisi ja menisi Jenni. Yhä useammin jouduin lähtemään laskettelureissuille yksin, sillä Jenni ei halunnut minun luopuvan harrastuksestani enkä itsekään sitä halunnut. Hän Kaksi päivää miinusta, mutisin luultavasti tiesi, ettei minulla ollut happamesti ottamatta kantaa hänen hauskaa ja minä tiesin, ettei hän voiehdotukseensa, että menisin yksin. Ihan totta, mene nyt! Vielä vähän epäröityäni minä lähdin kuin lähdinkin yksin. hän äännähti. Kuinka kerran ennättänyt Jennin edelle las- sinä nyt jo tulit. Viikonlopun olim- sikähtäneenä istumaan, kun kuuli me viettäneet Sappeessa, ja minä minun astuvan huoneeseen. Voimme kai jättää yhden päivän väliin, Jenni sanoi. Nyt Jenni oli melkein kuin eri ihminen
En tiedä, vastasin. Jenni. Vai sitä, mikä mikalta. Mutta yhä se tuntui si ihmiseksi kuin se tuulitukkainen minusta vain kuvitellulta sairaudel- huimapää, jonka kanssa olin menta, vaikka en sentään ihan luulosai- nyt naimisiin ja jota olin rakastaraudeksi sitä kuvinut. Olenperältä, mutta uusi ko pakottanut sinut liikaan kuntoi- kysymykseni ei luultavasti ollut sen luun. Kyllä minä pärjään. Sunnuntai-iltana tunsin katumusta ja soitin hänelle. mennyt laskettelemaan, vaan häntä Miten sitä hoidetaan. Minulla on kasapäin ohjeita, joiden mukaan elän ja pidän itseäni kunnossa. Hän alkoi sa, sillä tämän kanssa oppii elämään selittää jotakin reumasairauksien ta- ja oireiden lievitykseen saa apua eri paisesta oireyhtymästä, jonka oli hoidoista. Ei kai sinun rakkautesi jäänyt siihen rinteeseen. muotoilin ten niin stressaan- Jokin jysähti sisimmässäni. Olin niin hermostunut, että puhuin aivan mitä sattui. Et saa laiminlyödä itseäsi minun takiani, hän sanoi. Sydäntäni kylmäsi. Onko se liikaa Minähän haluankin olla sinun pyydetty, Ensio. kysyin kiireesti. hän ei sanonut: kunhan parannun. enni meni kuntoutuskurssille ja Kiinnistin huomioni siihen, että minä olin kuin poissa päiviltä. Ethän sinä tosin Jenni näytti ensin ärtyneeltä, sitten koskaan ole väittänyt olevasi sellai- surulliselta. käymisten rakkautta. Jenni purskahti itkuun kesken puhelumme, ja minun tuli paha olla, mutta en osannut sanoa mitään asiaa hyvittävää.
J
J
enni tuli kuntoutuksesta hyvin reippaan ja pirteän tuntuisena. Että hänen oli voitettava tuo outo sairautensa, jota en sairaudeksi edes ymmärtänyt. Jenni kysyi naurahtaen. kysymykseni toitunut ja ahdistunut sin, koska tajusin Hän oli todella sairas. että se on fibromyalgia. Sinä jos kuka pärjäät. Oikeastaan se kuullosti seen. Toisena viikonloppuna en mennyt katsomaan häntä, vaan laskettelemaan. Tähän sairauteen ei menehitsekeksityltä, ja minä tuijotin kiin- dy älä nyt ole noin säikähtäneen teästi vaimoani odottaen hänen seu- näköinen, kulta! mutta täysin paraavassa hetkessä purskahtavan nau- rannettavissakaan tämä ei ole. Arkaillen kerroin siitä hänelle ja sanoin, että voisin pyytää kaverini Alpon ja Erkin mukaani, jos Jenni ei jaksanut lähteä. Tiedän, että pärjäät, rakkaani, sanoin innostuen. Meruun ja sanovan, että laski leikkiä ja nen kuntoutuskurssille ja toivoakettä kysymys olikin vain stressistä, seni saan sieltä sopivia neuvoja ja ja se oli jo ohi menossa. En uskaltanut edes kysyä En siivonnut, en laittanut ruokaa, en syönyt kunnolla. Eikö hän paran- En osannut tehdä kotona mitään. Että halusin kaiken olevan kuin ennen. Kyllä minä lähden, Jenni sanoi. Kukaan ei ole kuin sinä. minun kanssani. huusin. tavatessamme. Tietenkin uskallat, sanoin. ihmettelin, kun tä, Jenni vastasi. saattanut laukaista stressi, huonos Mitä minä sitten teen. korvissani kuullosti kovin epämää Miten sinä itse. En kos- hän vastasi. Nyt minun oireeni alkavat selvi Entä lääkkeet. Sanoin, että halusin hänet kotiin. Hän aivan ja, kuntoutusta, sopivaa liikuntaa kuin pieneni silmissäni ja äkkiä tun- ja kaikenlaista muuta, mikä minun sin valtavaa huolta ja pelkoa. Hän moitti hellästi minua siitä. Jenni nauroi. kysyin.
katsomaan. Hän selitti ja selitti, ja minä nua auttaisi, kun vaimoni yhtäkkuuntelin, mutta en lopulta ymmär- kiä olisikin muuttunut aivan toisektänyt sanaakaan. mutta luulin sinun silti haluavan olla Sitä rakkautta, jota me papin edesmukanani kaikessa. tuisikaan. Myötä- ja vastoinole mitään ilman sinua. En todellaKunhan pääsen tilassani voiton puo- kaan tiedä. Mutta nyt hopeakello soi minun mielessäni hiukan suruisasti.
lin pettynyt, kun Jenni ei tahtonutkaan laskea mistään isosta rinteestä, vaan valitsi kaikkein pie-
O
8. Talvilomani oli alkamassa ja olin varannut mökin Lapista. kysyin tyti nukkuminen, infektio tai mitä lie peränä, tietämättä oikein itsekään, hän puhuikaan, mutta kaikki kuul- mitä sillä tarkoitin. Lääkäri arvelee, niistä hän ei puhunut niistä mitään. Annekin on monta kertaa sanonut, että minä olen kääpiö sinun rinnallasi. Ei mikään loma sä lupasimme. Viikonloppuna en sitä. kuullostaneeni tyihmettelin. uskalla laskea siitä nyt. mikä. Silloin minä sinuun rakastuin. lelle. Enkä halua mihinkään kaan ollut kuullutkaan sellaisesta uni- tai mielialalääkkeiden kierteesairaudesta. Etkö pidäkään kaikesta siitä, parempi kuin edellinenkään, koska mitä me teemme. Sitäkö, miten losti korvissani yhdeltä sekamels- häntä auttaisin. Että hänen oli yritettävä enemmän, taisteltava enemmän. Mitä sinä tellut. räiseltä. keinoja pitääkseni sairauden kurisMutta hän ei nauranut. Tuskin maltan odottaa näkeväni sinut huimassa menossasi, niin kuin silloin ennen... minulta haluat, Oletko sinä sit- Seurasin häntä katseellani. nen himolaskettelijakaan kuin minä, Rakkautta, hän vastasi hiljaa. kanssasi kaikessa, Jenni sanoi. Voi olla, etten... Ei tähän sinänsä ole lääkkeitä, Fibro... hen jotakin vastaukseksi, hän näytHän selitti joitain hoitomuototi entistä surullisemmalta
käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarSuomenmaa-yhtiöt Oy:n henkilökunta koituksiin. Ja minä olin vain ärhennellyt, narissut, mutissut ja tiuskinut. Tuohan menee lällärien touhuksi, sanoin pahantuulisesti, sillä olin jo hissillä ylös tullessamme nauttinut mielessäni tulevasta vauhdin hurmasta. Ilmoittakaa sitoumuksetta. Hän ei teeskennellyt. Käsitin, että voisimme voittaa hänen sairautensa, jos yhdessä yrittäisimme. Minä aloitan hiukan rauhallisemmin. Hän oli tehnyt sen minun takiani, tuot-
taakseen minulle iloa, sillä hän oli tajunnut, totta kai hän oli ymmärtänyt sen, miten minua harmitti hänen muuttumisensa. Hän katsoi minua ja hänen silmänsä säteilivät. Ja kerran pyytänytkin. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä JULKAISUJOHTAJA TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä Sauli Huikuri ILMOITUSMYYNTI TOIMITUSJOHTAJA Kolmiokirja Oy Sauli Huikuri
Liisa Finnberg
Lekatie 6, PL 246 MEDIAMYYNTI 90101 Oulu Avainasiakaspäällikkö Puh. 08-537 0033 PL 246, 90101 Oulu Fax 08-530 6118 Puh. Myötä- ja vastamäessä toistamme rakastaen, kuten olimme kerran toisillemme luvanneet. En ollut ymmärtänyt enkä juuri mitään ajatellutkaan, olin ollut vain niin kiinteästi kiinni omassa itsekkyydessäni ja omissa haluissani. Seurasin häntä katseellani. ENSIO
TOSI
E L Ä M Ä Ä
AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä.20 V U O S I K E R T A -----------------------------------------------------------------------------------------------Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 6, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Puristin hänet lujasti itseäni vasten ja suutelin häntä ja vaaleat, kypärän alta tulvivat hiukset kutittivat poskeani. Niin, kuiskasin. (08)Myllyoja Juhani 537 0306 Fax (08) 530 6118 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 numeroa vuodessa ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT Kotimaahan TILAUSHINNAT 12 kk 49 kotimaahan TILAAJAPALVELU 12 kk 49 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 TILAAJAPALVELU S-posti:08 537 0370 Puh. Materiaalia ei palauteta. Me eläisimme vastaisuudessa sen ehdoilla, emme enää minun oman itsekkään itseni. 08-537 0033 Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuviaja kuvia sitoumuksetta. hän huudahti. Minä toivoin, oikein kiihkeästi toivoin, että niin kävisi. Kyyneleet tulvahtivat silmiini. Jokin jysähti sisimmässäni. Näin hänet, rinteessä, hän oli vielä melkein ylhäällä, mutta tunnistin hänet punaisesta asustaan. Toimitus ei vastaa kadonneistästä makseta erillistä korvausta. Ja rakastaisin. Toimitus ei vastaa Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voikadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Minä pääsin alas, sinun luoksesi! Minä suljin hänet syliini. kolmiokirja@suomenmaa.fi ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti:1236-4576 ISSN tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi
35 9
ISSN 1236-4576. En ollut osannut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, ja vain sitä hän oli minulta halunnut. Jäin mäen alle odottamaan häntä. daan käyttää ja luovuttaa suoramarkKolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan kinointitarkoituksiin. Jos hän olisi ollut terve, hän olisi liukunut alas reippaasti ja nopeasti, tukka hulmuten, käännöksiä taitavasti kurvaillen ja hän olisi mennyt ohitseni jo alkumetreillä. Siinäkin rinteessä sai mukavan vauhdin ja huono tuuleni katosi. Hän oli noussut vuoteesta säteillen rinteeseen pääsyn iloa, vaikka ehkä ei olisi jaksanut edes hiihtää tasamaata. Hän laski hyvin varovaisesti, käännöksissä hän melkein pysähtyi ja minusta näytti siltä kuin näkisin hänet hidastetulla filminauhalla, en hyvinluistavassa rinnemäessä. nimmän ja kaikkein helpoimman rinteen. ja heidän lähiomaisensa eivät saa osalJoutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän listua lehden kilpailuihin. Hän ennätti alas ja liukui viereeni ja hänen kasvonsa loistivat aurinkona punaisen hiihtokypärän alta. Odotin vain, milloin Jenni pyyhältäisi ohitseni tukka tuulessa liehuen ja kuvittelin, miten hän alhaalla nauraisi minulle ja laskisi leikkiä etanalaskustani. Ilmoittakaa nimi, osoite, mahdollisen nimimerkin lisäksi oikea henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä nimi, osoite, henkilötunnus julkaistuista maksetaan palkkio.ja pankin tilinumero, sillä julkaistuista makseLehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi taan palkkio. Ehkä hän ei koskaan kokonaan parantuisi, mutta me oppisimme elämään hänen sairautensa kanssa. Mutta, päätin sinä hetkenä, nyt minä osaisin. Sinä pääsit alas. Kun punaposkisesta, elämäniloisesta ulkoilumainoksesta oli tullut varjo entisestään. Hän halusi tuottaa minulle iloa, vaikka ei olisi jaksanut, mutta minä en ollut osannut rakastaa häntä, vaikka olin sen luvannut. Jos tässä nyt mitään huikua pääsee, mutisin ja polkaisin itseni vauhtiin. Näitkö, Ensio. Haluan olla sinun kanssasi, kun sinä kerran suostuit tänne lähtemään, sanoin. Kulta, mene sinä vain siihen toiseen mäkeen, Jenni ehdotti. Minun luokseni. harkitsemansa muutokset lähetettyyn maLehti Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta teriaaliin.varaa oikeudet tehdä tarpeellionseksi harkitsemansa muutokset lähe-julmaksettu kirjoituspalkkio, voidaan tettyyn materiaaliin. Katselin hänen tuloaan ja olin hämmästynyt. Olin vain vaatinut ja vaatinut, mutta mitään en ollut antanut takaisin, en vastavuoroisesti. Hän ei ollut alhaalla odottamssa minua. Hän oli todella sairas. Hänen ei tarvinnut taistella yksin, koska minä olin hänen luonaan ja hänen kanssaan. Sitten mennäänkin aika huikua alas! Jenni huudahti. Materiaalia ei pakaista myös digitaalisessa muodossa eikä lauteta. Hän oli sairas ja silti hän oli lähtenyt kanssani Lappiin. PAINOPAIKKA Painotalo Suomenmaa 2009 PAINOPAIKKA Joutsen KUSTANTAJA Median painotalo 2009 Kolmiokirja Oy KUSTANTAJA Pl 246, 90101 Oulu Kolmiokirja Oy Puh. ta käsikirjoituksista eikä kuvista. tilaajapalvelu. Hän ei ikinä olisi teeskennellyt hidasta laskua. Tapaamme sitten alhaalla. lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin
Olin tottunut yksinolooni, eikä se minua pelottanut. Mieheni oli kuollut pari vuotta sitten, ja tyttärieni luo oli pitkä matka. Väinö haki joka vuosi sieniä vakipaikastaan, metsissä kulkemaan tottunut kun oli, ja sinne metsäänhän hän sitten menehtyikin eikä ehtinyt neuvoa minulle parhaita sienipaikkojaan, mutta käyhän se näköjään jälkeenpäinkin. Joulun ihme:
Kuollut mieheni pelasti minut
Olin päättänyt viettää joulun yksin. Eivät anna minun olla joulua yksin, hymähdin.
K. Se on sitten joulu taas. Ihan on nimensä veroinen kaveri, ruokahalukin yhtä hyvä. Olin ihan varma, että se syksyn hyvä kantarellipaikkakin löytyi hänen ansiostaan. Eksyin tutussa met10
sässä, ja hups, siinä ne keltaiset aarteet olivat. Melkein kuulin Väinön römähtävän nauruun. Ja kaimal-
tasi muuten terveisiä, lisäsin. Kun takana oli melkein viisikymmentä yhteistä vuotta, se toinen oli edelleen läsnä, vaikkei siinä vieressä ollutkaan. ävelin hautausmaalta osuuskaupalle ja poikkesin hankkimassa viime hetken jouluostokset ennen kuin Pesosen asiointitaksi kuskaisi minut ja muut sivukylän mummot kotiin. Ja kun kori oli täynnä, aurinko alkoi paistaa ja osasin sen avulla takaisin kotiin. Sitä en osannut arvata, että jotain ikävää tapahtuisi jo ennen kuin aatto ehtisi koittaa.
L
askin kynttilän mieheni haudalle ja juttelin hänelle, niin kuin minulla oli vielä yli kahden vuoden jälkeenkin tapana tehdä joka kerta, kun kävin kirkkomaalla. Viime jouluna jo luulin sinun tulleen hakemaan minua, mutta et sitten vielä halunnutkaan minua sinne viereesi, puhelin ja asettelin havut parempaan asentoon. Ja vaikken siitä ääneen puhunutkaan, ettei höperöksi luultu, Väinö seurasi edelleen touhujani ja tuuppasi hyväntahtoisesti oikeaan suuntaan silloin, kun itse en oikein tiennyt, mihin olin menossa. Sinä sitten kuulemma lähdet jouluksi ihan Helsinkiin asti, Pesonen ihmetteli
Väinö oli tullut sinne vävyksi, oli yhdessä viljelty maita ja pidetty lehmiä. Huomenna se menisi naapuriin pariksi päiväksi. Kun hän sai hirvijahdissa sydänkohtauksen ja kuoli, ajattelin, että pahimmasta surusta toivuttuani otan ja lähden, mutta eihän se enää käynyt, kun minulla oli asuinkumppani, jota oli aivan mahdotonta kuvitellakaan kerrostaloon. Tästä asiasta ei edes keskusteltu, piste. Tytöt olivat ihmetelleet, miten minä vanhoilla päivilläni otin lemmikin vaivoikseni, mutta olin vaientanut heidät saman tien. Sehän oli aika traaginen se sinun viime jouluaattosi, Pesonen muisti. ahvia juodessa istuuduin ikkunan ääreen ja viime joulun tunnelmat palasivat mieleen. Ensimmäisenä jouluna Väinön kuoleman jälkeen lapset olivat vaatineet, että minun pitäi11
K. Aatonaattoiltana lähtisin ja joulupäivän iltana jo palaisin, sen pitempään en kotoa suostunut sentään olemaan poissa. Mieluummin minä olisin joulun kotona ollut, mutta lasten oli hankala lähteä perheittensä kanssa maalle joulunviettoon, kyllä minä sen ymmärsin enkä vaatinut sellaista. Ja mihinkäs minäkään omasta kodistani olisin lähtenyt, kun tarkemmin ajatteli. Niin kovasti, että raahaisivat minut jouluaattona vaikka väkisin ihmisten ilmoille, nauroin. Onneksi oli sellaisia naa-
pureita kuin Niemisen Terttu ja Erkki, enhän minä muuten olisi mihinkään voinut lähteä. Talo oli lapsuudenkotini. Varmaan lapsetkin säikähtivät. Voi sitä taivastelua sairaalavuoteeni äärellä, vaikka eihän minulla siinä vaiheessa mitään hätää enää ollut. Kotiportilla toivotin taksikuskille
ja autoon vielä jääville matkustajille hyvät joulut ja kävelin tutulle ovelle. Ihan tuli vilu, kun muistelin, miltä oli tuntunut maata portaiden alapäässä avuttomana ja yksin, varmana siitä, että tämä oli nyt kaiken loppu ja että tästä minä en enää nousisi. Rapsutin koiran kylkeä ja annoin sille tuliaisiksi siankorvan. Oli ollut ihan oma valintani, että halusin olla edellisen joulun yksin kotona. Ja olihan se toisaalta mukavakin vähän matkustella, kotona nyt aina sai olla. Olin vähän suunnitellut, että eläkevuosiksi muutettaisiin kirkolle, mutta ei Väinö innostunut semmoisesta, metsämies kun oli henkeen ja vereen
Mitä lapsetkin sanoisivat, ja lapsenlapset, mummun pikku kullanmurut. Vajosin jonkinlaiseen transsiin. Jos minun pitäisi kuolla tähän, ainakaan minun ei tarvitsisi lähteä ihan yksin, ajattelin kyynelten valuessa pitkin poskiani. Hääräsin aattona kaikenlaista ja iltapäivällä lähdin ulos lakaisemaan rappuja. Tähänkö minä nyt kuolisin, jouluaattona omalle kotiovelleni. Avun huutaminen ei hyödyttäisi, sillä kuuloetäisyydellä ei ollut ketään. Huusin taas niin paljon kuin sain itsestäni ääntä. Nyt sain kantapään kautta huomata, että puhelinta tarvittiin muuhunkin kuin liikeasioiden hoitamiseen. Sovimme, että tytöt perheineen tulisivat tapaninpäivänä, mutta jouluaaton ja joulupäivän olisin yksin. Väinön juttuja tämän täytyi olla, mutta eikö hän nyt mitään muuta tapaa keksinyt saada minut luokseen kuin kaataa lumeen ja vielä tulla itse koirana paikalle. Tai mikä ettei, kävihän se näinkin, jos kerran oli minun aikani lähteä. Jo papan kuolema oli ollut heille suunnaton järkytys, kun kaikki oli tapahtunut niin kovin äkkiä. Tämän täytyi olla unta, ajattelin ja suljin silmäni. Hoidin asiani lankapuhelimella ja kännykän laitoin taskuun kauppareissulle, jos muistin. Toisena jouluna ilmoitin, etten lähde mihinkään. Kalakaverit ja hirviporukan miehet olivat sanoneet Väinöä Väiskiksi, kai minäkin joskus, ja nyt Väiski oli siinä vierelläni. Ensin luulin otusta sudeksi ja näin jo sieluni silmin, miten meheviä otsikoita iltapäivälehdet repisivät siitä, kuinka peto oli raadellut vanhuksen hänen omassa pihassaan. Hyvänen aika, minulta pääsi. Luulin olevani suhteellisen hyväkuntoinen mummeli, mutta kun suunnittelin vetäväni käsivoimilla itseni ylös rappuja avoimeksi jääneelle ovelle, hanke tyssäsi heti alkuunsa. En minä kuolemaa pelännyt, mutta en halunnut sen tapahtuvan näin. Alinta rappua harjatessa se yhtäkkiä tapahtui. ritin liikuttaa itseäni, mutta siitä ei tullut mitään. Olin kuullut näistä tapauksista, mutta kun itse olin koko ajan pystynyt jopa ajamaan polkupyörällä, en ollut koskaan pelännyt, että jotain sellaista tapahtuisi minulle. Semmoiseen näkyyn en halunnut rakkaitteni tör-. Joulu menisi sairaalassa, oli ensimmäinen ajatukseni, kunnes mieleeni juolahti, että eihän kukaan toimittaisi minua sinne. Entä, jos minäkin menisin samalla tavalla yllättäen. Kiitos, sopersin sille, ja sen silmistä näin, että se taisi ymmärtää sanani. Minulle ei olisi tullut mieleenkään lähteä tekemään lumitöitä puhelimen kanssa, sillä enhän minä ollut mikään kiireinen bisnesihminen, jonka piti olla koko ajan tavoitettavissa. Kotona olisi ehkä ollut helpompaa, ei olisi koko ajan tarvinnut peitellä itkuaan, kun ei toisten nähden kehdannut koko ajan vollottaa. Olin luullut leikkauksen onnistuneen täydellisesti, mutta ei se sitten ihan niin tainnut ollakaan. Sinäkö tulit hakemaan minua. Jalat kerta kaikkiaan menivät alta ja mätkähdin maahan mielettömän kivun viiltäessä ruumistani. Mutta toivottavasti joku sentään löytäisi minut ennen kuin korpit nokkisivat minut palasiksi. En minä koiristakaan erityisemmin pitänyt, en ainakaan tällaisista takkuisista honkottajista, mutta ainakaan otus ei näyttänyt murhanhimoiselta. Ehkä se oli yhtä yksinäinen kuin minäkin, kulkukoira kenties. Hypotermian ensioireita, ajatteli järkevä puoleni, joka kuitenkin sumeni koko ajan. Pitihän paikkojen olla siistit jouluna, vaikkei kukaan ollutkaan tulossa. Minulle lonkkaleikkauksessa muutama vuosi sitten laitettu tekonivel oli lähtenyt pois paikoiltaan, sitä tämän täytyi olla. Koira nuuhki minua hetken, taisi nuolaistakin poskea ja asettui lopulta makaamaan puoliksi päälleni.
Y
Ensin yritin hätistää sitä pois, mutta yllätyksekseni tuntui hyvältä, että se oli siinä, elävä ja lämmin olento. Tämä oli sitä hänen outoa huumorintajuaan, jota olin vuosien mittaan oppinut ymmärtämään, vaikkeivät hänen kaikki juttunsa minua naurattaneetkaan. Tai ei sittenkään. Se ei kuitenkaan ollut susi, vaan koira. Tiesin sen, mutta varmuuden vuoksi huusin niin paljon kuin sain kurkustani lähtemään ääntä. Kenenkähän koira oli, mahtaisiko sen isäntä tai emäntä kaivata sitä. Lonkkaan sattui niin mielettömästi, että olisin luultavasti pyörtynyt, jos olisin yrittänyt liikkua johonkin suuntaan. Lumihankien keskellä metsien ympäröimänä olin kuin herran kukkarossa. Onko sinun nimesi tosiaan Väiski. Vain kaiku vastasi minulle, muuten joka puolella oli hiljaista, linnutkin olivat käpertyneet pesiinsä joulunviettoon.
12
Kännykkäni oli keittiön pöydällä. Tämä oli jo liian paksua Väinöltäkin, ajattelin hämärästi. Huomasin koiran kaulassa kuluneen pannan ja tartuin siihen. Ehkä sinun pitäisi haukkua, että ne tietävät sinun olevan täällä, ehdotin, mutta koira vain katsoi minua surullisena. Hiljaisuuden katkaisi kummallinen läähätys takaani. Kotini vierestä kulki hevosmiesten ja lenkkeilijöiden suosima pikkutie, mutta ei siellä jouluaattona kukaan kulkenut. Tytöt olivat vannottaneet minua pitämään sitä aina mukana, mutta en ollut oikein päässyt sinuiksi koko vekottimen kanssa. Makasin maassa omituisessa asennossa ja tajusin siinä samassa, mitä oli tapahtunut. Tiesinhän minä, että jotkut pitivät koiria ihan ihmisen veroisina ystävinä, ja nyt ymmärsin, mitä se tarkoitti. Koira vastasi vispaamalla hetken häntäänsä. kysyin, ja koira lipaisi kielellään lumista lapastani. Niemisetkin olivat lähteneet poikansa luo joulunviettoon ja olin ihan yksin, mutta hätäkös minulla oli. si viettää joulu heidän luonaan ja kai se oli hyvä niin, vaikka minulla oli ihan mahdoton ikävä Väinöä
Yöksi luvattiin känaamainen ja pakkasta, silloin Joulu menisi sairaalassa, oli vähän luimun näensimmäinen ajatukseni, köinen, Väinö oli loppu viimeistään tulee, toivottavas- kunnes mieleeni juolahti, että ollut pyöreänaati jo vähän aikai- eihän kukaan toimittaisi mi- mainen pullapossemmin. määvän tapaninpäivänä. Onneksi minulla sattui olemaan kotona tällainen kaulapussi, jossa sitä on kätevä pitää kaiken aikaa mukana, Virpi selitti. Tämä oli pitsä. ki, vähän sellainen nua sinne. pi, lämpötila nollan seutuvilla, toi Juokse autolle päin, juokse! Mene nen heistä kuului puhuvan puhelivaikka auton eteen, kunhan saat sen messa jommankumman tyttäreni pysähtymään, patistin, mutta ei koi- kanssa. Sen verran paljon tässä pelästyttiin, että joulu ei muutenkaan ole tuntunut joululta. Tytöt olivat jo käyneet kotona hakemassa kännykkäni ihan kuin minä sitä sairaalassa olisin tarvinnut. duin, kun koira nousi päältäni ja alAmbulanssi tuli onneksi pian, ja koi haukkua. Kiva nimi, se on ihan Väiskin nä Ei se mitään, ainakin sinä yri- köinenkin. Mene! päälle, toinen mutisi ja käveli sisälle Koira katsoi minua kummastunee- taloon. taas lämmittämään minua. Mene sinä vastaamaan, kuiskasin Jos sitten jotain lämmintä edes ja tönäisin sitä. Viedään se vaikka koirahoitolaan, toinen poliiseista keksi. Varmaan jompikumpi tytöistä, ajat Se oli tämä Väiski, kuiskasin. Ovet kolisivat, mutta samapa tuo. täällä saattaa olla jokin hätä, kun puOlin jo puoliksi unessa, kun jokin helimeen ei ensin vastattu ollenkaan sai minut havahtumaan. Ruokaa antaisin, jos vain voi- Katsoin koiraa sillä silmällä, mutta sin, mutta nyt me piruparat ei voida en minä Väinön piirteitä siinä nähkuin odottaa täsnyt. Vierastunnilla huoneeseen tuli vipinää, kun kumpikin tytär perheineen marssi sisään. En minä siitä toimenpiteestä tiennyt mitään ennen kuin nyt jälkeenpäin television sairaalasarjasta katselin, miten se tehtiin. kuin se televisiosaivuin uudelsa usein esiintyvä leen horrokseen, mutta havah- ortodoksipappi. olla avun tarpeessa. Puhelin ei ol- Väiski pelasti henkeni. Eihän pelastajani voinut jäädä oman onnensa nojaan lumeen ja pakkaseen. inkku ja muut jouluksi varaamani ruoat saivat unohtua jääkaappiin, sillä minun aatto-iltani kului keskussairaalan ensiavussa. Kuulin auton äänen: hätäkös minulla siinä poliisien seujossain lähistöllä oli joku, mutta rassa enää oli sitä odotellessa. din, kun se tuli takaisin ja asettui Se on Väiski, vastasin. Koira, muistin vielä. Totta kai me tulimme, tytöt hössöttivät. joku puhui ambulanssin tilaamises Tämä sitten sattuu, ambulanssita, askeleet lähestyivät minua. Haette sitten sieltä, kun pääsette sairaalasta. telin, Tuula tai Virpi. lista kolinaa ja läähätystä. Puhelin! ja sitten oli kuulunut vain kummalSen ääni kuului avoimesta ovesta. miehet sanoivat valmistautuessaan Poliisista päivää, täällä taidetaan nostamaan minua paareille. huomaisiko kukaan koiraa tai kuu Onneksi ei ollut tämän kylmemlisi sen ääntä. ähisin. ei kajota, niin paljon minuun sattui. Koirakin havahtui ääneen ja nytkin, mutta ilmoitin, että minuun kohotti päätään. Mikä se Et sitten ehtinyt ajoissa, hymäh- nimi on. Tämä oli kyllä viimeinen joulu, jonka vietit yksin, ja tätä sinä pidät vastedes aina mukanasi. Minulle oli jäänyt epäselran tarvinnut juosta mihinkään, sillä väksi, kumpi heistä oli soittanut, auto oli jo pihassani. Tapaninpäivänähän teidän piti vasta tulla, eikä silloinkaan nyt, kun minä jouduin tänne. toon, jossa pystyisin makaamaan Niin, teidän tyttärenne soitti, että matkan sairaalaan.
Käsilaukku, henkäisin, kun he valmistautuivat jo sulkemaan sairasauton ovia. keä. kaan, kun he asettelivat minua asen Puhelu. loppui saman tien. Minut vaivutettiin kevyeen uneen ja lonkkani niksautettiin kohdalleen. Hurjan näköiseltä touhulta se näytti: monta ihmistä hääräsi kimpussa ja jalkaa väännettiin sinne ja tänne. Satuttiin ole Siitä vaan, sanoin reippaasti, maan lähistöllä partioimassa, kun se vaikka luulin kuolevani siihen paikpuhelu tuli. Teillä on viisas koira. Miten te nyt tänään lähditte ajamaan, joulupäivänä. Tästä saat sen aina käsiisi, jos tulee jotain.
13
K
V. Taputin sen laihaa kyl Jaa-a, tiedä häntä, naurahdin. tit parhaasi. lut kaukana, se oli matalalla pöydälPoliisit olisivat kantaneet minut silä heti eteisessä, mutta minulle se oli sälle lämpimään ja hyvinhän se kahtoivottoman kaukana, tavoittamatto- delta raavaalta mieheltä olisi käymissa. Toinen jäi pitämään minulle na, aikoi jo painaa päänsä takaisin seuraa, sanoi oman mummonsakin vatsani päälle, mutta sitten se yht- joutuneen joskus samaan tilanteeäkkiä nousi ja kävellä jolkotteli rap- seen, apu vain oli onneksi ollut läpuja ylös eteiseen. Kun heräsin siitä unesta, kivut olivat poissa, mutta sen verran tuoreessa muistissa ne vielä olivat, että kävelemään ei ihan heti tullut mieleen lähteä eivätkä sairaalan jouluruoatkaan maistuneet ennen kuin seuraavana päivänä. Poliisit ojensivat minulle laukun ja lupasivat laittaa oven lukkoon. Puhelimen pirinä hempänä kuin minulla
Väiskiä pitäisi kyllä muistaa jo Onhan Väiski toki täällä. Selitin sille, että naapurit pitäisivät sitä joulun luonaan. Joku koirista enemmän tietävä oli sanonut, ettei Väiski ainakaan ihan nuori enää ollut, joten minulla ei ollut aavistustakaan, miten kauan se olisi luonani. Sehän nyt oli vain vahinko tai mitä lie kohtalon johdatusta, että se koira osui sinne ja vielä sattui vastaamaan siihen puhelimeen. Onneksi tessani siinä maassa hämärän raja- koiratalon isäntäväki lupasi ystävälmailla. oulun jälkeen minut siirrettiin Totta kai se käy, minulle luvatviikoksi kotipitäjän terveyskes- tiin. En tiennyt, mistä Väiski oli tullut ja minkä ikäinen se oli. Tokihan minä sen paikan tiedän. ollut jo vähän aikaa ilman kotia. Se tiesi kyllä, että tulisin takaisin. sinne koirien löytökodin. Me olemme yrittäneet Väiskiä. Että oikein Väiski, tytär hymähti. Voi olla, mutta siitä huolimatta en voinut jättää Väiskiä sinne, kun se katsoi minua lempeillä silmillään. tunut kunnolla kotiin. nyt lupasin ottaa hoidettavakseni ilman kotia jääneen koiran. Kyllä sinulla ajatellut koiran ottamista, en koskävi melkoinen tuuri, kun se rakki kaan. Navettakissoista aan. koiria, mutta hän oli hoitanut ne Ei Väiski ole mikään rakki, tu- itse, minä en ollut erityisen innostuhahdin, ja taas tytöt katsoivat toisi- nut koko otuksista. Väinöllä oli joskus ollut ajosattui tulemaan sopivasti paikalle. Meidän tutustumisestamme tulisi kohta vuosi. Kyllä hän varmaan ymmärtää nimivalintasi, jos sattuu seuraamaan touhujasi pilven reunalta. Ei tietenkään mi- nisti minut. Kun näin Väiskin, en ollut uskuksen vuodeosastolle ja sitten jo koa silmiäni. Otat koiran. Koira Kotimatkalla taksissa sain päähä- hyppeli minua vasten ja näytti siltä ni, että halusin tietää nyt saman tien, kuin olisi kovasti iloinnut näkemimitä Väiskille kuului tai oliko sitä sestäni. Toisaalta enhän minä voinut tietää omien päivienikään määrää, joten oli turha pohtia, kauanko meidän yhteinen tiemme jatkuisi. olin itsepäinen. Varovainen ja se oli tainnut jo vähän lihoakin. Tuula ihmetteli. tenkin, viedä vaikka jotain herkku- Koirahoitolan emäntä tiesi heti, ketä ja sinne koirahoitolaan. meen ja pakkaseen. oli minut pelastaKymmeneen vuonut. En ollut koskaan kokuumetta tai jotain. piti olla, mutta ihan normaalisti sai Mikä omituisinta, se selvästikin tunelää, lääkäri sanoi. Poliiseilla Tytöt eivät ihan nikottelematta suon tapana viedä irtokoirat sinne. tään jumppaa ja hosumista, hän täs Väiski on ollut vähän apaattimensi, mutta minulla oli aikaa ottaa nen ja olen ollut aika huolissani siirauhallisesti. Kyllä niillä minä pidin, mutnyt riittäisi puhuta kun navetassa mista, mutta min- Eihän pelastajani voinut jää- ei enää ollut muikä minä sille mah- dä oman onnensa nojaan lu- takaan eläimiä, ei doin, että Väiski ollut kissojakaan. Oli se minusteen en ollut nähtakin aika omituisnyt meillä muita ta, että koira oli sen niminen, mutta eläimiä kuin tinttejä lintulaudalla ja kai se oli joulun ihme. Kysyin taksikuskilta, tiesikö lisesti tulla tuomaan koiran minulle hän, missä oli paikka, jonne yksik- seuraavana päivänä, kun olisin asetseen kuljeskelevat koirat vietiin. takkuisesta turkista päätellen se on Niin, sen koiran nimi oli Väiski. VALPURI
-E
J
14. Onkohan se nyt
P
ihan viisasta. Minä en jätä sinua, lupasin koiSellainen nuoripari osti jokunen ralle ennen lähtöäni, ja se tuntui ymvuosi sitten maalaistalon ja perusti märtävän, mitä sanoin. tarkoitin. ian me jo olimmekin perillä. Me kaksi emme koskaan hylkäisi toisiamme. Sen turkki oli siistitty sainkin palata kotiin. He ovat kilttejä ihmisiä, jotka sinä tunnet hyvin, selitin ja se tuntui ymmärtävän. Just joo, Tuula naurahti. etsiä sille kotia, mutta kukaan ei ole Huomasin, miten tytöt vilkaisivat kaivannut sitä. Ehkä minä ne jättää, mutta taksikaan tuskin oliolin vain nähnyt unta koirasta maa- si ottanut koiraa kyytiinsä. Onneksi isä oli huumorintajuinen ja hauska mies. ivät uskoneet, että sinä olit Väiski jo meille tullessasi, hymähdin ja rapsutin koiraa korvan takaa. Enhän minä voinut sitä sinylipäänsä edes olemassa. Eivät koirat ole niin älykkäitä, että omalla järjellään pelastaisivat ihmisiä, kai sinä sen käsität. Turha niitä joskus talviaikaan hiiriä eteisessä, ja oli pohtia ja päivitellä. Sinä Jospa minä ottaisin sen, hihkaimakasit siinä maassa aika kauan, sin ennen kuin ehdin ajatella asimutta täytyy toivoa, ettet saa keuh- aa sen enempää. Mihin sitä vanhalla ih- tä, mutta nythän se suorastaan herämisellä enää hoppu oli. lattaneet uutta lemmikkiäni, mutta Käydäänpä siellä, totesin. si henkiin, emäntä ihmetteli. Kai se sitten on niin, mumisin. Laihasta kropasta ja toisiaan
Luullaan myös, etteivät tavallisessa ammatissa olevat osaa käyttää omaa päätään ajatellessaan tai eivät saisi osata, koska eivät ole sivistäneet itseään akateemisilla oppikirjoilla. Me emme itse vaikuttaa, millaiseen perheeseen synnymme tai millaisen ulkonäön saamme, mutta me voimme kaikki tehdä elämästämme kuitenkin hieman sie-
dettävämmän, jos tuntuu, että olemme jääneet monesta vaille. Kertokaa, mikä on tavoitteenne, toteutuuko se ja oletteko onnellisia. Kauniit ihmiset, älkää välittäkö katseellisten puheista, joita voi ehkä ilmaantua. Pikkutärkeissä puvuntakkijuhlissakin keskeisin teema on "suoritukset ja koulutukset". Naapureita varmaan ärsytti se, kun en osallistunut juoruihin tai pihakokouksiin, joissa puitiin läpi toisten ihmisten asiat. Naamalla kukkii kärsimyksen kukka, joka estää kaiken elämänilon, mukavat asiat ja hymyn. Toisen tekemisiä ja olemisia pidetään niin mahtavana, että niitä täytyy
mainostaa muillekin. Halusin vain olla ja elää perheeni kanssa rauhassa. Tänä päivänäkin myös valitsen elämääni ihmiset, joiden tunnen olevan samanhenkisiä itseni kanssa. Tänä päivänäkin vielä joskus mieleen hiipii katkeruus siitä, kuinka väärin minua on kohdeltu ja aivan ilman omaa syytäni. Itse olen ihan tyytyväinen elämääni, jos saan olla ja elää ja vanheta rauhassa läheisteni kanssa. Pohjimmiltani olen hyväsydäminen ihminen, ja minulle voi tulla puhumaan asiasta suoraan. Pian alkoi sama kierre uudestaan. Siinä on mielestäni jo pahemman kerran sairastuttu perfektionismiin, jossa kunnianhimo, sosiaaliluokat ja suoritukset hallitsevat koko elämää. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Olen huomannut, että huumorintajukin on monelle vieras käsite, kun on aina vain pysyttävä asiassa ja kehiteltävä päässään häpeän tunteita mitättömistäkin asioista. Olen myös uskossa, ja sen ansiosta elämäni on tasapainoisempaa kuin nuorempana. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. Tilanne oli kuitenkin niin ahdistava, että muutimme pois. MIRJA KUNNIANHIMOSTA TULEE PAKKOMIELTEINEN SAIRAUS Olen usein ihmetellyt, miksi kunnianhimosta, sosiaaliluokista ja suorituksista on tullut joillekin ihmisille ihan pakkomielle, ettei enää osata muusta puhuakaan tai edes ajatella muuta. Meikkasin ja olin huolitellun näköinen, mikä saattoi aiheuttaa kateutta etenkin naapurin naisissa. Vaikka vei vain roskapussin pihalle tai muuta vastaavaa, aina oli naama ikkunassa. Minusta ei saa juoruilevaa ihmistä eikä siihen suuntaan viittaavaakaan. Lapset nimittäin uskovat näihin käsityksiin ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Te kaikki nuoret ja vanhat, eläkää itsellenne, mutta myös toisille ihmisille ja olkaa auttavaisia ja hyväsydämisiä, niin teille koituu siunausta omaan elämäänne. Tarpeeksi ärsytettynä minäkin saatan sanoa toisille ihmisille tosi rumasti. Juttu tupa
ELÄ JA ANNA TOISTEKIN ELÄÄ Nuorena naisena muutin paikkakunnalle, jossa naapurit olivat pahimpia kyttääjiä. Olkaa kuitenkin ulkonäöstänne kiitollisia oikealla tavalla. 15. KOKKIÄITIVM78
Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Itseni varalle minulla on omat unelmani, enkä siis odota lasteni toteuttavan omiani. Itse hyväksyn lapseni sellaisinaan ja rakastan heitä ehdoitta, vikoineen ja puutteineen. Toivoisin tälle palstalle mielipiteitä, varsinkin teiltä suorituskeskeisiltä perfektionisteilta, joille kunnia on kaikki kaikessa. Pian alkoi kyttääminen ja kyräily. Tänä päivänä en ole huomannut uusissa naapureissani kyttääjiä tai sitten osaan olla välittämättä sellaisista asioista niin paljon. On olemassa myös perheitä, jotka kategorisoivat jopa omat lapsensa eriarvoisiksi vain koulutuserojen vuoksi. Ne, joilla ei niitä katsota tarpeeksi olevan, ovat sitten joko näkymättömiä tai aivan "outoja". Mielestäni tällaisten vanhempien ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan, jos heidän tavoitteensa on saada lapsesta vain omien unelmiensa toteuttaja ja niin sanottu palkintovasikka. Pettymys voi olla suuri, jos kaikista lapsista ei tule toivotunlaisia ja pahinta, mitä vanhemmat voivat lapsilleen tehdä, on kohdella heitä eriarvoisesti. Akateemisesti koulutetuille annetaan joissakin tilanteissa parempi kohtelu ja heidän mahdollisille edesottamuksillekin on olemassa perustelut ja selitykset, koska "hienon" koulutuksen varjolla heidän vilppinsäkin on oikeutettua. Onko täydellisyys sen arvoista. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Uudessa paikassa oli aluksi ihan kiva asua, kunnes sinne muutti eräs nainen perheineen. Toivon, että lapsistani tulee terveitä ja onnellisia ja että he pitävät työstä, jonka valitsevat ammatikseen
Että tätä on odotettu! Markus tarttui käsivarteeni ja kääntyi painamaan suukon poskelleni. Yhteisestä risteilystämme piti tulla suhteemme kohokohta ja niin siitä tulikin tosin ihan eri tavalla kuin olin kuvitellut.. Meillä kummallakaan ei ollut halua ajautua salasuhteeseen, mutta intohimo oli päätöstämme voimakkaampi. petin ja petyin
16
Perheenäidin harharetki:
una saapui Turun satamaan ja näin ikkunasta kutsuvana loistavan sinivalkoisen laivan. Vanhan avioparin tunnisti puhumattomuudesta, me olimme höpöttäneet ja nauraneet koko matkan ajan kuin vallattomat pikkulapset. Vastapäätä istuva nuoripari käänsi häveliäästi katseensa muualle, heidän mielestään olimme varmaan liian vanhoja moiseen hömpöttelyyn. Olimme matkalla nauraneet, että meistä kahdesta näki luultavasti sadan metrin päähän, ettemme olleet naimisissa keskenämme. Ja oli-
J
Olin jo pitkään ollut kyllästynyt elämääni, kun Markus ilmestyi elämääni internetin välityksellä
Ensimmäinen tapaaminen oli johtanut toiseen, olimme pujahtaneet toistemme luo ruokatuntien aikaan tai illalla, kun kotona luultiin meidän olevan lenkillä tai ostoksilla. Meillä ei ollut yhteisiä harrastuksia, iltaisin katselimme omia ohjelmiamme eri huoneissa, puheenaiheetkin olivat vähissä. ko joku kuullut kypsään ikään ehtineestä pariskunnasta, joka piti junassa toisiaan kädestä. Tutustumisestamme oli kuukausia, kun lopulta olimme saneet tilaisuuden toteuttaa haaveemme ja rakastella ensimmäisen kerran. Siihen yhteen kertaan se oli jäänytkin, tähän asti. Markuksen kanssa olin nauranut enemmän kuin ehkä siihen asti koko elämässäni. Olimme olleet yhdessä lukiovuosista saakka ja elämämme oli rauhallisen tasaista. En minäkään olisi vielä puoli vuotta sitten osannut kuvitella, että joskus haluaisin osoittaa jollekulle hellyyttä julkisella paikalla. Ei velkaa tai työttömyyttä, ei väkivaltaa, viinaa tai muita suuria ongelmia, lapset olivat terveitä, me itse samoin. Me näimme asiat samalla tavalla, joskus huomasimme ajattelevammekin samaa asiaa. Mielessäni suunnittelin, että kunhan molempien lapset olisivat aikuisia, meitä odottaisi yhteinen tu17. Koska meidän piti olla varovaisia, emme koskaan voineet olla yhdessä kovin pitkään, ja ikävä toisen luo oli ainainen tuttava. Nykyisellä Mirjalla oli vaikeuksia saada pidettyä näppinsä irti miehestä, josta oli viime kuukausien aikana tullut hänelle maailman tärkein ihminen. Meillä oli samanlainen huumorintaju. Olin varmaan klassinen esimerkki turhautuneesta perheenäidistä, joka ajautuu vieraan syliin, mutta minä itse kuvittelin, että kyse oli jostain paljon suuremmasta asiasta, kenties elämää suuremmasta vuosisadan rakkaustarinasta. Viime vuosina olin kuitenkin alkanut yhä useammin kaivata elämääni jotain muutakin. Olimme kumpikin sepittäneet kotona tarinan työmatkasta, ja vaikka olin ollut varma, että Heikki huomaisi heti minun valehtelevan, hän oli todennut vain, että sehän oli kivaa vaihtelua. Lasten jälkeen tietenkin, täsmensin mielessäni. Eihän sellainen ollut sopivaa, entinen Mirja oli ajatellut. Ulkopuolisen silmin me olimme varmaankin täydellinen perhe, ja tässä minä kuitenkin olin menossa viettämään laivalomaa toisen miehen kanssa. Sitten hän oli halunnut soittaa, enkä kai koskaan unohtaisi perhosia vatsassani, kun olin odottanut puhelimen pirahdusta. Jos yritin sanoa jotain, minusta tuntui, ettei hän edes kuunnellut. Kävimme pitkiä puhelinkeskusteluja lopulta päivittäin ja sitten päätimme tavata. Sen piti jäädä yhteen kertaan, meidän piti vain käydä viattomasti kahvilla eikä sen enempää, olimmehan kumpikin perheellisiä ja omasta mielestämme kunnollisia ihmisiä, joiden elämään eivät mitkään sekoilut kuuluneet. Tällaisista asioista ei ollut koskaan tarvinnut edes puhua, sillä aihetta mustasukkaisuuteen ei ollut puolin tai toisin koskaan ollut. Tätä irtautumista arjesta oli suunniteltu oikeastaan siitä lähtien, kun olimme alkaneet tapailla. Se oli niin erilaista, sai ihon värisemään, sydämen hakkaamaan, vei yöunet ja aiheutti päiväaikaan katkoksia aivotoiminnassa.
Minä, päälle nelikymppinen kolmen lapsen äiti, olin korviani myöten rakastunut. Siinä ei sinänsä varmaankaan olisi ollut mitään pahaa ja kummallista, ellei lasteni isä olisi myös sattunut olemaan mukana kuviossa. Lapset eivät enää lähteneet mukanamme mihinkään, mutta me kaksikaan emme käyneet missään. Netistä alkanut tuttavuus oli pitkään ollut harmitonta toisen työpäivän piristämistä hauskoilla sähköposteilla. Tiesin, että hän luotti minuun kuin painettuun sanaan, me kumpikin olimme aina luottaneet toisiimme. Markus oli ehdottanut, että livistäisimme laivalle, jotta saisimme vihdoinkin olla yhdessä vähän pitempään. Rakkautta lapsiin ei kuitenkaan voinut verrata rakkauteen miestä kohtaan. Se oli tapahtunut Markuksen äidin asunnossa, kun äiti itse oli Pietarin matkalla. Senkin piti jäädä siihen yhteen kertaan; olimmehan aikuisia ihmisiä ja tiesimme kyllä,
mitä seksi oli, ei meidän tarvitsisi alituiseen toistemme syliin sännätä. Lapset kasvoivat, omaa aikaa oli aina vain enemmän, tuntui kuin Heikki ja minä olisimme ajautuneet koko ajan kauemmas toisistamme. Markuksesta olin löytänyt sen toisen puoliskoni, jota itsekään sitä aavistamatta olin koko elämäni ajan etsinyt
Vaikka Markus oli vakuuttanut, että olin kaikin puolin täydellinen nainen, minun ei ollut helppo joka hetki unohtaa keski-ikää lähestyvän naisen vartaloani. lin ollut vähän hämmästynyt, kun olin huomannut, että Markuksella oli taskumatti mukana junamatkaa varten. En edes muista18
O
meillä ei ollut mitään päällä. levaisuus. Tiesin, että hyvään seksiin kuului täydellinen antautuminen tunteiden vietäväksi, ja toivoin, että pystyisin siihen. Joskus iltaisin saatoin ottaa lasillisen viiniä, Heikki hankki ehkä pari saunakaljaa viikonlopuksi, mutta muuten meillä ei juurikaan pulloja näkynyt. jasi meidät baariin. sen kasvatuksen. Tiesin kierähti päältäni. Tuntui uskomattomalta ajatella, että meillä oli edessämme lähes vuorokausi yhteistä aikaa ilman, että tarvitsi jännittää, kuka ehkä käveli auton ohi ja eillä oli terminaalissa tunnin näki meidät halailemassa. ei ollut meistä eriOlin varannut iltyisen vastenmietaa varten mekon linen, mutta tunsin silti helpotusta ja korkokengät, mutta Markus sakatsellessani ohikäveleviä ihmisiä. Paluumatkalla piipahdeten. sa, mutta kun tulin takaisin baaritis Vihdoinkin rakas, hän huohotti kille, näin hänen olevan melkoiseskaulaani vasten. huomaavinani, että hänen puheen Sori, mutta ei taida nyt tulla misa alkoi sammaltaa. lut se asia, jota hän eniten olisi kau- Yhtäkkiä hänelle tuli kuitenkin kiihistellut. ten olen odottanut tätä hetkeä. Siksi tuntui ihmeelliseltä tuntea pitkästä aikaa olevansa haluttu nainen.
M
M
E. Näin meidät viettämässä eläkepäiviä ilman kiirettä ja hoppua. Yritin jopa ylipuhua Markusta lopettamaan tupakanpolton, jotta hän eläisi pitempään, ja saisimme niitä kaipaamiamme yhteisiä rollaattorivuosia. Hädin Markus kumosi sillä välin, kun tuskin maltoimme riisua takit yl- kesken oman siiderini kävin vessastämme. noi, että ne ehtisin pukea myöhemEi ainuttakaan tuttua kasvoa! minkin. Ajatus remmasta vuosisadan rak- kaisten pukeutua. re pukea vaatteita ylleen. Siitä oli vain niin kauan, kun olin harrastanut intohimoista seksiä. Saatoimverran aikaa, ja Markus oh- me omistautua vain toisillemme. Minusta tuntui, että olin puhunut Markuksen kanssa kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä, mutta hänen suhtautumistaan alkoholiin en yllätyksekseni tiennyt. Mennään ihan näissä tavallisissa arkus oli varannut meille nä- vaatteissa vähän kiertelemään laiköalahytin, mutta emmehän vaa. kaustarinasta. Jotenkin olin kai pitänyt itsestään selvänä, ettei niin mukava mies voinut juoda. varmaankin samal- heenäidistä, joka ajautuu Jos ei nyt kumle laivalle eksyiminkaan, Tarkoisi jommankumman vieraan syliin, mutta itse tan, että... Kun olimme tavanneet, hän oli aina ollut liikkeellä omalla autolla, joten en ollut koskaan nähnyt hänen juovan mitään. Tosin tiesin, että laivalla nautittiin alkoholiakin, ja olin mielessäni ajatellut, että mekin kävisimme ravintolassa nauttimassa pari drinkkiä. Meillä kotona viina ei oikeastaan näytellyt minkäänlaista osaa elämässä. Minun pitäisi täs- minulta pääsi. Se tekisi hyvää varsinkin minulle, joka olin aina ollut sängyssä hieman estoinen ja ehkä arkakin. Kohta pääsemme laivaan, Mar Käydään tuolla ja tullaan sitten kus sanoi ja veti minut itseään vas- takaisin. Siemailin siideNäytti kuitenkin siltä, että Marriäni hiljalleen, Markus ehti hakea kuksella ei ollutkaan kaikki kunsinä aikana kaksi olutta lisää, ja olin nossa. Minusta sinun ei pitäisi enää ot Niin minäkin, kuiskasin, ja kohta taa, sanoin mahdollisimman ystä-
nut, milloin Heikki olisi lähestynyt minua niissä merkeissä. Mennään vaikka olevani hieman outo lintu alkoho- vähän kävelemään ja otetaan yhdet lin värittämässä nykymaailmassa, paukut yökerhossa. sillä olin saanut hyvin viinavastai Ja siitäkö sitten on apua tähän. Et tiedäkään, mi- sa tuiskeessa. Minuläiti olisi nähnyt minut nyt, edessäni le riitti se, että sain olla hänen läheloleva siideripullo ei taatusti olisi ol- lään ja että hän piti minua hyvänä. tuttuja, ja joutui- kuvittelin, että kyse oli jos- No, vauhtia nyt! simme paljastumi- tain paljon suuremmasta Markuksella tunsen pelossa viettä- asiasta, kenties elämää suu- tui olevan kova mään koko matkan jano ja aloin huoajan hytissä. Heikin kanssa kaikki oli jo ajat sitten muuttunut arkiseksi tarpeiden tyydyttämiseksi, ja nykyään tahtikin oli kovin harva. Sitä paitsi, jos me päässeet heti tositoimiin. me ikkunasta avautuvaa maisemaa ehtineet edes vilkaista, vaan kaan tiedä, miten monta paukkua duimme suoraan sänkyyn. taan ostamassa tax Olimme etukä- Olin varmaan klassinen esi- freestä joku puteli teen vitsailleet, että merkki turhautuneesta per- yötä varten. sä iässä osata jo relata, en saanut En minä sitä harmitellut, ettemolla näin tiukkapipo. Nauroimme joskus kippurassa suunnitellessamme, mitä kaikkea tekisimme sitten, kun lopulta saisimme olla koko ajan yhdessä ilman perhevelvoitteita. Ei tuo nyt vielä tään, hän henkäisi hetken päästä ja ole paljon, vakuutin itselleni
En tiedä, mihin iskin pääni, seinään vai sänkyyn, sillä Markus heitteli minua vähän aikaa kuin säkkiä. Älä nyt sinäkin ala nalkuttaa, vaan relaa vähän. Luulin, että olisit erilainen, sillä olet tähän asti ollut niin iloinen ja hauska, ja nyt sinusta yhtäkkiä tulikin tuollainen justiina! Ehkä sinun pitäisi katsoa peiliin, sanoin tyynesti. Olin nopeampi ja ehdin nousta sängyltä, mutta en ehtinyt pitemmälle, kun hän tarttui kipeästi käsivarteeni. Miksi te kaikki naiset olette samanlaisia, heti komentelemassa ja määräilemässä. un lopulta olin taas tässä maailmassa, makasin hytin lattialla ja tunsin veren maun suussani. Mikä sinua oikein vaivaa. Ei kai tässä nyt mitään kaatokänniä ole tarkoitus ottaakaan, sen verran vain, että päästään hyvään tunnelmaan. Tarjoilija, joku hyvä juoma hänelle! Minulla on tässä vielä siideriä enkä tarvitse muuta, minulla juoma menee niin helposti päähän, kun en ole tottunut... Sinä ilkeilit minulle, ja minulta paloi käämit, niin saattaa joskus käydä. Minun ei tarvinnut kuin ottaa takkini naulakosta ja kassini. Mirja! kuulin Markuksen säikähtäneen äänen. No niin kultaseni, nyt me jatkamme siitä, mihin äsken jäimme, hän sanoi ja veti minut hytissä itseään vasten. Ennen kuin ehdin edes tajuta, tunsin pyöriväni kuin huvipuiston pahimmassa laitteessa. Tähän asti olen nähnyt sinut vain selvänä ja sitä Markusta minä olen rakastanut. Yhtä hyvään kuin äsken hytissä, hymähdin itsekseni.
K
un parin tunnin kuluttua, parin huterasti tanssitun hitaan jälkeen huojuimme hyttiä kohti, olin varma, että Markus nukahtaisi saman tien. Yritin kiemurrella itseni irti hänen otteestaan. Minua ei nukuttanut, sillä olin mennyt edellisiltana aikaisin nukkumaan siinä toivossa, että laivalla moiseen turhuuteen ei jäisi lainkaan aikaa. Minä olen tähän asti elänyt maailmassa, jossa sellaista ei tapahdu, sanoin rauhallisesti ja aloin kerätä tavaroitani. Suunnittelin mielessäni, että vaihdan vaatteet ja lähden vielä kävelemään laivalle. Jos olisin tiennyt, että viina on sinulle ongelma, en olisi lähtenyt tänne. Jumaliste, nyt sinä viimeisen
tempun teit! Markus ponkaisi pystyyn perhekalleuksiaan pidellen. Sitä minun ei olisi pitänyt sanoa, sillä Markus yritti tulla uudelleen päälleni. Kai sinä käsität, että se oli vahinko. Onneksi meillä oli laivalle tullessa ollut niin kiire sänkyyn, etten ollut purkanut laukkuani. Hei haloo, älä nyt leiki marttyyria!
·
Irti arjesta ihaniin tunnelmiin
Romantiikkaa, draamaa ja vahvoja tunteita! Upeat 100 sivuiset lukuelämykset.
Tilaa suoraan kotiisi!
K
Tilaa ilmaisella ilaa tekstiviestillä
Timantin tai Lääkärin tutustumisjakso!
2 kuukautta 2 numeroa vain 9,90 !
Lähetä KTILAA, lehden tunnus, nimi ja osoite numeroon 16303 19 T=Timantti L=Lääkäri
Palvelun hinta 0 . Palvelu toimii kotimaisissa puhelinliittymissä.. Näytän sinulle taivaan merkit, rakkaani! Katsotaan sitten aamulla, kun olet selvinnyt, minä ehdotin. Hauskaa tänne on tultu pitämään, hauskaa! Hän painoi suunsa suulleni enkä päässyt liikahtamaankaan hänen allaan. Ja sinäkö sen päätät. Hän kaatoi minut sängylle. Jumalauta, minun silmilleni ei hypitä! Ja sitten minua vietiin. Tätä Markusta, joka mongertaa ja jonka silmät pyörivät päässä, siitä minä en pidä. Ne samat kädet, joiden hyväilyt olivat tähän asti saaneet minut taivaisiin, tuntuivat yhtäkkiä ahdistavilta köysiltä ympärilläni. Tässä mitään aamuja odoteta. Nouse siitä, eihän sinun sattunut, eihän. vällisesti ja aloin aavistella, että unelmaristeilymme ei ehkä sittenkään olisi sellainen kuin monta viikkoa olimme haaveilleet. hän kysyi terävästi. Jouduin kai jonkinlaisen ahtaan paikan kammon valtaan ja potkaisin häntä haaroihin saadakseni hänet irrottamaan otteensa
Mikä matka van illankin ajan, vammani ehkä pa- se sitten oli. En kai, sillä enhän Joku hullu. Etsin kaikkein perimmäisen vapaan tuolin ja vietin yöni siinä. Tiesin, että Heikki oli päättäväinen Kun pääsimme satamaan, en ha- mies, ja jos hän sai jotain päähänlunnut jäädä samaan junaan, vaan sä, sen hän myös teki. Onneksi kukaan ei tullut vessaan, kun parhaani mukaan yritin puhdistaa kasvojani ja sitten meikillä korjata lyönnin jälkiä. Hoipuin ulos hytistä alemman kerroksen aulaan, jossa muistin nähneeni vessan. minut laivaristeilyjä vastaan. Heikki nukkui jo, kun tulin tä, mitä minulle oli tapahtunut, sai kotiin ja yritin hiipiä sänkyyn mah- minut säikähtämään melkein yhtä dollisimman hiljaa. Kuka. Joka paikkaan sattui, mutta tunnusteltuani jäseniäni minusta tuntui, että mitään pahempaa ei ollut tapahtunut, vaikka siinä vauhdissa käteni tai olkapääni olisi hyvinkin voinut murtua. Minut oli kuitenkin kasvatettu niin, että toista ihmistä kohdeltiin hyvin, ja Markuksen äskeinen käytös oli jotain sellaista, mitä en ikimaailmassa voisi ymmärtää. Se, mitä tein Sitä olin itsekin junassa miettinyt. Tiesin, että jäisin kaipaamaan niitä ihania hetkiä, joita meillä oli ollut ja itkisin vielä monet itkut romahtaneiden unelmieni takia. hän parkaisi ja oli yht- kaikessa rauhassa. Hie- kehtaisin mennä töihin, kun kaikki noa, että olet taas kotona, hän sanoi, tietäisivät minun valehtelevan noin ja sitten tapahtui se, mitä kaikkein törkeästi. Eihän tämä voi tähän jäätä, vaan kehotin häntä hakeutumaan dä. Minun oli lähdettävä ennen kuin hän selviäisi ja näkisin taas sen miehen, jota rakastin, koska silloin en ehkä pystyisikään lähtemään. Mi-minä en tiedä, se oli vain Sinä et ole koskaan sanonut, että joku hullu siellä laivan käytävällä, haluaisit, Heikki huomautti. Oletko sinä var- tausta, eikä Heikki ollut sittenkään ma, ettei kylkiluita esimerkiksi ole niin yksinkertainen kuin joskus miemennyt poikki. Olin monja teljettiin putkaan nut nenääni, ja siitä vuota- ta kertaa ilmoittaja poliisit olivat sa- nut veri oli tahrinut koko nut, että lukuisat tamassa vastassa. Haet heti aamulla sairaslovaikutti aidon surkealta. rantuisivat niin, että hän ei huomaisi Minä olin laivalla ihan yksin. mitään tai ainakin nielaisisi selityk- Minä vain... sen mielenhäiriön ja päätin, että ha Herranen aika, mitä sinulle on luan joskus jonnekin, ihan yksin ja tapahtunut. Minulta pääsi huuto, kun näin veriset kasvoni. Hän nosti yöpaitani ylös ja Minä kai mietin liian pitkään vastutki vammojani. sitten joku kävi kimppuusi, joku Sinä olet ihan kokonaan mustel- ihan tuntematonko. eniten pelkäsin: hän laittoi valon Heikki, sanoin surkeana. Sinä et ollut siellä yksin, niin Sinun täytyy saada vakuutukses- kö?. jälkeen, kun lapset olivat lapsia. Me emme ole äkkiä täysin hereillä. Varsinainen kananlento tämäkin unelmamatka! n voinut välttyä tapaamasta Markusta seuraavana päivänä, niin suuri laiva ei sentään ollut. saattanut lisätä kipujani. sönkötin. En anta- maa, ja minä otan yhteyttä sinun nut katumuksen kuitenkaan hämä- pomoosi. tunnit pallomeren kasvoni. Jumaliste, jos tieäärellä lapsia vahtitäisin, kuka hän on, menisin omakä- massa olivat tehokkaasti rokottaneet tisesti antamaan turpiin. Sinusta voi tuntua naiivilta, että tämän ikäinen nainen on näin herkkähipiäinen, mutta en ole tähän ikään kokenut minkäänlaista väkivaltaa, en koskaan, enkä aio kokea sitä nytkään. Muistin, että ennen vanhaan laivoilla oli huoneita, joissa sellaiset matkustajat, joilla ei ollut omaa hyttiä, saattoivat nukkua, ja sellainen tila löytyikin pienen etsimisen jälkeen. ja mitä minulle oli tapahtunut, tunKylkeeni sattui, kun hengitin, mut- tui ihan oikeasti kiinnostavan hänta toisaalta nukkuminen hankalas- tä, enkä ollut koskaan nähnyt häntä sa asennossa edellisyönä oli sekin niin huolestuneen näköisenä. Kai Markuksen nyrkki oli osu- minä ollut halunhänet otettiin kiinni nutkaan. lessäni olin sadatellut. Joku toinen ehkä olisi antanut anteeksi ja jäänyt. hoitoon. häntä aamulla ja ehkä vielä seuraa Ei ollut työmatka. Salaa mielessäni olin toivo- en ole puhunut sinulle totta, ei se olnut, että jos onnistuisin välttelemään lut työmatka. Me jopa kävimme syömässä yhdessä, mutta en puhunut hänelle montaakaan sanaa.
20
E
Jos kuvittelet, että olen ylpeä ta jotain korvauksia, olihan se työtuosta, olet väärässä, hän sanoi ja matka. Markuksen nyrkki oli osunut nenääni, ja siitä vuotanut veri oli tahrinut koko kasvoni. Miten minä ikinä rössä ja kömpi lähemmäksi. Sain jonkun ihmeelliseni oveen törmäämisestä. Jos joka paikkaa ei olisi särkenyt, olisin ehkä nauranut omalle typeryydelleni. paljon kuin Markuksen hulluuskoh Mirja, hän henkäisi unenpöppe- taus edellisyönä. Minä päälle. milla. Joku on ha- vuosiin olleet laivalla, emme sen kannut sinut. Heikki, älä! Tämä menee kyllä Sinä siis menit yksin laivalle ja ohi. Ajatus siitä, hyppäsin junasta pois juuri ennen että hän tosiaankin marssisi työpaisen lähtöä ja jäin odottamaan seu- kalleni ja kovistelisi esimiestäni siiraavaa