LUKIJAT KERTOVAT NARSISTIN
LOK AKUU · 2009 · 4 70 AK KUU 4,70
TOSI
ELÄMÄÄ
OTTEESSA: taistelin itseni vapaaksi!
Eronnut nainen:
Nyt osaan rakastaa
LÖYSIN KAKSOISSISARENI
internetin senssipalstalta
KOSTIN
VAIMOLLENI
ensirakkauteni pettymystä
ÄIDIN KUOLEMA
toi elämänmuutoksen
ÄITI NEUVOO JA HAUKKUU vaikka minulla on jo perhe
LAPSUUTENI ONNELLISIN PÄIVÄ
VARKAUSKIERTEEN SEURAUS:
menetin kaiken
Harrastuksissakin saisi mieluusti näkyä tietty älyllisyys: joogaamisesta saa sisäistä rauhaa ja syvällisyyttä, kun taas parinkymmenen vuoden takainen muotijuttu bodaus vaikuttaa nyt yksitoikkoiselta peilin edessä pullistelulta. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu laumasieluisuuden ohella myös vaihtelunhalu. Näitä lehtiä ja televisio-ohjelmia ei olisi, jos niille ei olisi kysyntää. Joskus puhuttiin että avioeroista on tullut jo muodin tapainen villitys, mutta nyt nuoriso hakee tyylikkyyttä kokeilemalla kaveruuteen perustuvia seksisuhteita tai suhteita samaan sukupuoleen. Ekologisuus alkaa näkyä matkustamisessakin. Siis, kyllä, me ihmiset todella haluamme toisten kertovan meille, miten meidän pitäisi elää. Enää ei ole hienoa matkustaa neljä kertaa vuodessa Kanarialle, paljon tyylikkäämpää on matkustaa vaikka junalla Alpeille patikoimaan. Parhaimmillaan uudet muotivirtaukset voivat tuoda ihan oikeata muutosta ihmisen elämään. Ihmisestä itsestään on sitten kiinni, kuinka tiukasti haluaa muoteja noudattaa. Nykyiset elämäntapatrendit ovat selkeästi nähtävissä, kun vähän vilkaisee ympärillään pyöriviä ihmisiä: Ruuanlaitto on selvästi muotia ja vielä kuumempaa hottia on, jos tekee ruokansa luomutuotteista. Tätä ihmisen laumasieluisuutta vahvistaa tietysti se, että monet ovat tajunneet, että näillä muotivirtauksilla voi tehdä rahaa. Ihminenhän on kaiken sivistyksensä alla edelleen laumaeläin. Kukaan ei halua näyttää koko ikäänsä samalta, tehdä vuodesta toiseen samoja asioita, matkustaa aina samoihin paikkoihin. Nykyään on olemassa lehtiä ja televisio-ohjelmia, joiden ainoa tehtävä on välittää kuvaa siitä, millainen elämäntapa on tällä hetkellä tyylikästä ja hyväksyttävää. Eihän muodeissa tietysti mitään pahaa sinänsä ole. Itse olen ollut sen verran puskassa tämän kesän, etten tiedä syksyn tulevista muotivirtauksista mitään, mutta oletan, että yksi vanha juttu pitää pintansa edelleen: onnellisuus on pitänyt ykköspaikkansa muotijuttujen listoilla jo pitkään. Ihminen kaipaa vaihtelua, ja muodit näyttävät tuolle vaihtelunhalulle mahdollisen suunnan. Muotijuttu
un yleensä puhutaan muodista, ihmiset liittävät sanan vaatteisiin ja pukeutumiseen, mutta itse asiassa muoti vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä elämässämme teemme: syömiseen, matkustamiseen, harrastuksiin ja parisuhteisiinkin. Sitä onnellisuutta minäkin taas tavoittelen, myös tänä syksynä.
TOSI
ELÄMÄÄ
TÄSSÄ NUMEROSSA
Henkilökohtainen avustaja: RAKKAUS TEKI MINUSTA TYÖORJAN Eronnut nainen: NYT OSAAN RAKASTAA LÖYSIN KAKSOISSISARENI internetin senssipalstalta JUTTUTUPA Narsistin otteessa: TAISTELIN ITSENI VAPAAKSI Varkauskierteen seuraus: MENETIN KAIKEN 4 8 12 17 18 28
K
KAHDEN NAISEN LOUKUSSA: vain valheilla selviää 34 Kalliita onnen hetkiä LUULOSAIRAAN VAIMONA LAPSUUTENI ONNELLISIN PÄIVÄ ÄIDIN KUOLEMA toi elämänmuutoksen KOSTIN VAIMOLLENI ensirakkauteni pettymystä Taistelin NUORUUDENRAKKAUTENI TAKAISIN ÄITI NEUVOO JA HAUKKUU vaikka minulla on jo perhe HOROSKOOPPI ÄÄNESTÄ JA VOITA 38 44 46 48
58 66 72 74
3. Sitä on kummallista ajatella: että oikeasti rakentaisi elämäänsä joidenkin muotivirtauksien mukaiseksi, mutta toisaalta, miksei niin olisi
Henkilökohtainen avustaja:
rakkaus teki minusta työorjan
Työsuhteeni lähti liikkeelle hieman erikoisissa merkeissä ja vielä erikoisemmissa se jatkui. Kuitenkin eräänä iltana soitin numeroon, josta miellyttävä miesääni vastasi. Silmäni nauliintuivat näkövammaisen miehen ilmoitukseen henkilökohtaisesta avustajasta. Mies kertoi, että hänellä on kesäpaikka vähän matkan päässä ja uuden avustajan kanssa on ongelmana se, ettei häntä kiinnosta mökkielämä.
K
atselin työvoimatoimistossa työpaikkoja alaltani. Aloimme kuitenkin jutella kaikennäköistä muuta maan ja taivaan väliltä. Työ oli kolmivuorotyötä. Pikemminkin kävi päinvastoin.
ollut 20 vuotta samassa työpaikassa, ei siitä lähteminen niin yksinkertaista ollut. Työ oli päivätyötä, ja palkalla tulisin toimeen, kun ruoka tulisi työpaikassa. Olihan minulla töitä kyllä, mutta olin todella väsynyt työhöni. Minä huomasin olevani työnantajani rakastajatar, mutta se ei suinkaan tarkoittanut, että olisin päässyt töissäni helpommalla. Olin. Olin kaupungilla, suuressa vanhainkodissa hoitajana. Paperi jäi lojumaan kirjoituspöydälleni ainakin viikoksi. Mieleni teki vaihtaa työpaikkaa, koska ikä alkoi myös painaa, eikä
4
eläkkeelle olisi mukava päästä täysin rappeutuneena. Asukkaat olivat täysin dementoituneita, ja me hoitajat kireitä ja usein sairauslomalla. Arvasin, että paikka oli jo mennyt. Monistin työilmoituksen puhelinnumeroineen ja ajattelin ottaa yhteyttä
Matilla oli kaunis koti. Tyttäreni oli kyllä jo 23-vuotias, mutta lapsi minulle kuitenkin. Jossain välissä ehdin soitella tytölle sairaalaan, kun Matti soitti jälleen. Yhtäkkiä Matti tokaisi. Vierailu sujui hyvin. No, kyllä on harmi, että paikka on mennyt. Matti vakuutti, et5
N
O
S. Aamut alkoivat puhelulla ja loppuivat siihen. Minä jo luulin, että menetän sinut. Vierailun päätyttyä lähdimme ajamaan kotia kohti. Kuuluin sitä paitsi Helluntaiseurakuntaan ihan vanhempien perun vuoksi ja seurakunnasta olisi ulosheitto, mikäli tiedettäisiin, millaista elämää vietin. Hei kulta, kuului puhelimesta. Tämä on sitä kuuluisaa maailman parantamista, enkä minä ole utelias, vaikka niin voisi kuvitella. Älä nyt vain kaadu pyörälläsi, lepää nyt tarpeeksi, kun työsi on raskasta..., mies neuvoi minua.
Se teki hyvää minulle, kaksi vuotta sitten eronneelle naiselle, jolle aikuisiällä solmittu avioliitto nuoruudenrakkauden kanssa oli suuri pettymys. Eikö se ole hyvä, että ihminen janoaa tietoa. Kotiin päästyäni päätin, etten ottaisi paikkaa. Jotain tanssimisesta muistan hämärästi, mutta siihen se filmi katkesi. iitä alkoivat puhelinkeskustelut vailla vertaa. Puheluissa oli välittämisen maku. Piti tietää asuntoni koko, monennessako kerroksessa asuin, onko asunto omassa omistuksessa, onko tytön asunto oma. Minä olen tiedonhaluinen. Suostuin ilomielin. On toki. Menin jopa seurakuntaan mielenrauhaa hakemaan. Sovittiin, että näemme lauantaina, kun kerran työsuhde alkaisi. Tämä tieto tuntui todella pahalta ja lähdin saman tien Matin luo, vaikka oli myöhä. Aloin vierailla Matin luona aika usein, ja elämäni sai aivan uuden sisällön aina siihen asti, kun eräs tuttavani kertoi, että Mattihan seurustelee ja on muutenkin iänikuinen naistennaurattaja, vaikka sokea onkin. Eiköhän mennä minun kotiini ja otetaan muutamat paukut?
Minullehan, työn uuvuttamalle sairaan lapsen äidille, pieni rentoutus sopi paremmin kuin hyvin. Sitä vaan ihmettelin, kun puhelin soi lakkaamatta. Ajattelin, että nyt hän tietää kaiken minusta. Koko ajan hän sanoi kännykkäänsä, että soittelen iltapäivällä. Joimme kahvia ja puhuimme työasiaa. Siellä saisi laitella kasvimaita ja kalastella kanssani, mikäli on sellaisesta innostunut. Selvittelin krapulani enkä vastannut Matin puheluihin, vaikka puhelin soi taukoamatta. Sentään työssä pystyin olemaan rauhassa. iin päivät kuluivat, ja minulla loppuisi sijaisuus vanhainkodilla. Paljain jaloin hiivin taksiin, koska olin vielä niin sekaisin viinasta. Lopulta suljin kännykän ja tein vakaan päätöksen, että mies sai puolestani olla. Minä tein työtä käskettyä ja lupasin tulla hänelle avustajaksi, kun entinen avustaja lähtee. Minä sanelen sen tähän koneelle, niin soittelen sinulle, jos tämä avustaja vaikka lähtisi muualle. Jo samana iltana Matti soitti ja kyseli kaiken elämästäni. Minä olen maalta kotoisin ja todella pitäisin mökkielämästä. Hän oli suurikokoinen mies ja todella rento ja mukavan oloinen. Sitten hän ilmoitti, millä autolla lähtisin pois. Tämä tuttava oli myös näkövammainen, ja minä toimin kahvinkeittäjänä ja tarjoilijana. Olin kuitenkin jotenkin imarreltu. Oliko minulta mennyt oma tahto elämän aallokossa, vaikeuksien keskellä, mutta joka tapauksessa menin juuri sillä linja-autolla, jonka Matti minulle sanoi. Eikä meillä ole mitään salaisuuksia, kyllä minulta kysyä saa. Esitin asiani ja pyysin Matilta rehellisyyttä tässä asiassa. Sanopa se puhelinnumerosi. Niin rennosti, että minulta meni muisti täydellisesti. Otimme oikein rennosti. Eipähän tarvitse enää soitella muuta kuin jos paikka vapautuu. Nyt meillä on ihana kesä edessä, jos sinäkin olet mökki-ihmisiä. lin kuitenkin kai niin tottunut Matin huolehtiviin soittoihin, että alkuviikosta soitin hänelle itse. Toisekseen olin niin haavoilla, kun tyttäreni joutui olemaan sairaalassa pitkiä aikoja. Näin teimmekin ja odottelin innokkaana, jos vaikka Matti, joksi hän itsensä oli esitellyt, soittaisi. Ilmassa oli mielestäni selvästi rakkauden merkkejä, ja minä menin jälleen kuin pässi narussa. Ei ollut mitenkään soveliasta, että avustaja ja avustettava makaavat keskenään. Vetosin uskooni ja sanoin, että vetäytyisin ilman muuta pois tilanteesta, mikäli hänellä oli joku seurustelukumppani. Olin varmaan henkisesti heikossa kunnossa tyttäreni sairauden vuoksi, sillä vastailin kuin kone kaikkiin kysymyksiin. Se oli väärä luulo. Niinpä sitten ajaa köryyttelimme Matin upealla autolla lähipaikkakunnalle. Eräänä iltana Matti soitti ja ilmoitti, että entinen avustaja lähtee pois. No, sitä ei tarvinnut kauan odotella. Todellisuudessa olin onnellinen, että puhelu loppui ja laitoin puhelimen äänettömälle saman tien. Eräänä lauantaiaamuna Matti soitti ja pyysi minua kuskikseen erästä kaveriaan katsomaan. Esimieheni suureksi hämmästykseksi en ottanut uutta sijaisuutta vastaan. Oleilin kotona ja olin sairaalassa tyttöni luona, joka oli iloinen, kun olin saanut kevyempää työtä. Menin kuin pässi narussa teuraalle. Merkeistä päättäen olimme olleet myös intiimissä kanssakäymisessä, ja niin Matti sanoi asian olevankin. Loputon kyselytulva alkoi, ja puhelu kesti vaikka kuinka kauan
Otin päivä toisensa jälkeen viinaa ja päätin, että suhteemme olisi loppu, ennen kuin tuhoudun täysin. Kun työ oli tehty, olin onnellinen, että pääsin kotiin lepäämään. "Tule perjantaina tänne, lähdetään mökille", viesteissä luki. Matti kehui minua sängyssä "hyväksi" ja kokeneeksi ja sanoi olevansa oppipoika minuun nähden. Sekin oli minusta outoa, että aina, kun lähdin kotiini, piti joka paikka syynätä, ettei vain mitään vaatteita jäänyt. Tunne sanoi ihan muuta. Kysyin kerran, että katsooko hän, että me seurustelumme, ja vastaus oli myöntävä. Seksiä harrastimme todella paljon. Matti ehdotti, että tehtäisiin makkarakeittoa valmiiksi, jos hänelle tulee vaikka illalla vieraita. Järki sanoi, että olen hullu. Tuumasin vain aina, että meitähän on sitten kaksi yksinäistä. Tosiasiassa olen aina ollut erittäin avulias ihminen, ja Matti osasi vetää oikeasta narusta, kun kertoi yksinäisyydestään ja riidastaan tyttärensä kanssa. Kun pääsimme kauppareissulta kotiin, minun olisi pitänyt ruveta silittämään hänen paitojaan. Kaveri tiesi kyllä kertoa, ettei Matin luona ollut yöpynyt kukaan. Työpäiväni olivat pitkiä, ja Matti käyttäytyi kuin olisin ollut hänen vaimonsa. Takkeja, talvivaatteita yleensäkin. Niinpä minä kitkutin yötä myöten polkupyörälläni kotiin. Heti alkuun huomasin, että siivoaminen oli melkein tärkeintä tässä taloudessa. iin elämä jatkui. Illan päätteeksi päädyimme sänkyyn ja uskoin kaiken, mitä Matti puhui, vaikka sisimmässäni tiesin ja kokemuksesta ymmärsin, ettei tarina ollut totta.
L
opulta koitti se päivä, että avustaja lähti pois, ja minä aloitin työt. Kerran hän laittoi meille ruokaa ja kehui, miten mukavan miehen olin löytänyt. Otetaan sitten tujut ja mennään parvekkeelle istumaan iltaa. Se oli kyllä väärä luulo. Istuin melkein puoleen yöhön Matin kanssa ja välillä käytiin sängyssä rakastelemassa. Jopa kahvilusikka piti olla tietyllä tavalla. Matti siis kuitenkin vaikutti luotettavalta, mutta se kuuluisa naisen vaistoni sanoi minulle, ettei juttu päättyisi hyvin. Kauppareissu oli tapahtuma sinänsä. Alettiinpa vaihteeksi siivota ja siivota ja kerran vielä siivota. Matti oli nuukuuden huippu ja koska hän ei nähnyt, minä luettelin hänelle kaikki hinnat. Selvä. Aina otettiin halvinta ja juostiin pitkin kaupunkia tarjousten perässä. Aloimme käydä mökillä viikoittain ja sitä mukaa, kun ilmat lämpenivät, olimme siellä yötä. Ja niinhän siinä kävi, että lopulta hellyin ja soitin Matille. Olen aivan realistinen ihminen, mutta kyllä se, että ihmiselle soitetaan ja pidetään huolta, osoittaa mielestäni, että toinen välittää.
uli toukokuu ja lähdimme mökille. Hyvä niin. Hän osteli minulle hammasharjoja kaupunkiin ja mökille aivan kuin varmistaakseen, että olin olemassa. En kokeneena naisena uskonut näitä juttuja ja jäinkin pienelle "ryyppylomalle". Hän käski tulla heti, ja minä tein työtä käskettyä. Olimme touko- ja kesäkuun alussa mökillä paljon. Hikosin krapulaani ja siivosin.
Otettiin samalla petivaatteet ja pudisteltiin peitteet ja tyynyt ja mitä kaikkea siinä mahtoi ollakaan. Matti oli myös äärimmäisen tarkka kaikista asioista. Matti oli huomaavainen ja kyseli tarkkaan, mihin halusin kukkia istuttaa ja amppelit ja asettaa riippumaan. Matti soitteli minulle monta kertaa päivässä, ja hänen tiputtamiaan viestilappuja putoili postiluukusta. Se herätti epäilyjä minussa, etten koskaan voinut olla yötä Matin luona, vaikka aamulla tulin takaisin. Mistäs minä sokea tiedän, kuka avustaja ne tänne on jättänyt. Sanoinkin kerran, että tuleeko se talon emäntä paikalle, kun todisteet täytyy hävittää. Hän osasi olla myös todella ilkeä,
N. Ruoanlaiton lomassa saatoimme "tehdä temput" keskellä päivää. Jossakin sieluni sopukoissa tiesin, ettei kaikki ollut niin täydellistä, mutta toisaalta minulla ei ollut todisteita muustakaan. Kolme vuotta hän oli leskenä ollut, eikä yksikään nainen ole ollut yötä hänen luonaan. Vähintään joka päivä ja yö ja joskus useamminkin.
6
T
Olin kuin eloon herännyt, ja tyttärenikin iloitsi puolestani. Matti vaan nauroi ja sanoi, ettei ketään toista ole. Ymmärsin, että näkövamman takia kaiken piti olla paikoillaan, mutta suurin osa Matin säännöistä oli kuitenkin saivartelua ja liioittelua. Emme todellakaan olleet enää avustaja/avustettava, vaan aidosti mies ja nainen. tei hänellä ole ketään. Niinhän siinä jälleen kävi. No, minä tein keiton ja sitten lähdettiin kauppaan. Silloin sanoin, että tälle päivälle riitti. Meillä oli asiasta joskus kinaakin, mutta Matti halusi edetä hitaasti, niin kuin hän asian ilmaisi. Pussit suljettiin hänen tavallaan ja kaikki muukin oli hyvin jämptiä. Niitä hilattiin parvekkeelle ja siivottiin ja siivottiin. Ei ainakaan intiimiä vaatekappaleita. Oli kaupungissa toinenkin hammasharja, punainen kynsilakka, hiusharja, hiussolkia, eikä Matilla ollut harmainta aavistustakaan, kenen ne olivat. Olin kuin kotonani hänen luonaan ja kun olin poissa, hän soitteli ja jatkuvasti. Humalassa menin Matin parhaan kaverin luo, joka kertoi, että Matilla oli ollut ulkolainen avustaja, jonka menetyksestä Matti ei ollut toipunut vieläkään. Paikka oli upea ja olin onneni kukkuloilla siitä, että voisimme viettää kesän täällä
Kävivät aamulla ostamassa kukat sinne. Seuravana aamuna tuli samanlainen puhelu. Minä kysyin, kuka soittaja oli. Menimme hiljaisina hänen asuntoonsa ja vielä sisällä hän toisti, etten ottaisi häntä niin vakavasti. Tunnelmat olivat sekavat ja jotenkin koko ajan ajattelin, että nyt se tulee ilmi, mistä minulle on vihjailtu. Soitin jopa vammaispalveluohjaajalle kysellen, mitä kaikkea avustajalla saa teetättää. Vastaus oli tyrmistyttävä: Olenkohan minä koskaan rakastanutkaan. Sitten hän kertoi, että oli tavannut entisen naisystävänsä, eikä voinut vastustaa tätä. Minuun ei millään ollut enää mitään vaikutusta. Jopa tuli äkkiä tieto syntymäpäivistä. Kai mulla huomenna on työpäivä sitten. Hän voi unohtaa minut ja elää naisensa kanssa rauhassa. Ehkä minä olin jollakin tapaa yhdistämässä heitä. Hänen täytyi aina tietää, kenen kanssa puhuin puhelimessa, ketä kadulla tervehdin. Silloin jo puhelimessa räjähdin. Sieltäpähän emäntä ne löytää. Tätä naista ja Mattia varten. Joo. Älä ota minua niin vakavasti. EVE
7
K. Minä huusin autossa kuin palosireeni ja sanoin, että haluan tietää, kuka hänelle soittelee, jos minunkin puheluitani vahditaan. Hänen täytyi mennä syntymäpäiville. Pääsihän nainen ainakin puhtaaseen ja ympäristöltään ja siistiin kesäpaikkaan. Matti ei muka tiennyt, kuka siellä oli. Juttelimme niitä näitä. Sen olin pannut merkille, ettei hänen puhelimensa enää soinut juuri ollenkaan.
E
räänä iltana olimme tulossa mökiltä, ja silloin hänen puhelin soi. Matti oli hyvin mustasukkainen. Minut olikin siis otettu mökin kunnostajaksi ja pesijäksi, puupinojen pinoajaksi ja lehtien haravoijaksi. Muina miehinä Matti sanoi, että eiköhän se järjesty. Seuraavana aamuna Matti soitti ja ilmoitti, että voisin pitää vapaata. Tuli mieleen yhteiset kalareissut, kauniit illat järvelle katsellen, saunamatka ja vastan taitot. Lähdin kotiin, mutta sitä ennen kävin viskaamassa vaaleansiniset pikkuhousuni sängyn alle. Kun aloin laskea yhteen yksi plus yksi, tajusin, että mökillä olimme saaneet kaiken kuntoon kesää var-
ten, paskahuussin pesua ja tyhjennystä myöten. Tulevat hakemaan autolla. Vastuu oli kuulemma minulla, minun täytyi tietää, mihin suostun ja mihin en. Lähdimme mökiltä hiljaisina pois. Töihin nähtävästi kutsuttiin, milloin tarvis oli. Missäs saakka niitä vietetään. Tässä ihan lähellä. Suutuspäissäni lähdin Matin kaverin luo ja pyysin häntä soittamaan Matille. Matti meni sanattomaksi ja pyysi, että kävisimme vielä mökillä. Sain niin hirveän raivokohtauksen, että Mattikin pelästyi, istui kädet ristissä ja pyysi anteeksi. Silloin minulle tuli kyyneleet silmiin. Mihinkään ihmissuhdesotkuihin en tietoisesti ala. Minulle oli kyllä aivan selvää, kuka se toinen oli. No, se nyt oli vaan. Matti lopetti puhelun lyhyeen ja sanoi soittelevansa. Pitkään, pitkään oli kosto mielessä. Matti vastasi ja ilmoitti, että he ovat menossa hautausmaalle. Kodissaan Matti ehdotti lasillista ja suostuin. Kun menin keittiöön, hän tuli perässäni, sulki minut syliinsä ja sanoi, että olen liian hyvä ihminen. Samassa muistin, miten olin kantanut saunanlauteet keväällä pihalle ja pessyt ne oikein juuriharjan kanssa. Myöhemmin kuulin, että Matti oli seurustellut naisensa kanssa vuosia, ja heillä oli ollut vain väliaikainen välirikko. Se ulkomaalainen entinen avustaja.
M
enin seuraavana päivänä Matin luo ja ilmoitin kylmän viileästi, ettei hänellä olisi enää muuta asiaa minulle kuin laittaa nimensä paperiin, jolla irtisanon itseni. En sitä, että tiesin toisesta naisesta, oikeastaan olin aina uskonut ne vihjailut, vaan siitä, että minua pidettiin aivan hölmönä. otiin päästyäni soitin Matille ja ilmoitin, etten tarvitse häntä mihinkään. Meille tuli sellainen väittely, että oksat pois. Huomenna tavataan. Etkö sinä sitten enää rakasta minua. Sitä tunnetta, miten hölmöksi itseni tunsin, ei voi sanoin kuvata. Ketkä ne. Lähdin hiljaisuuden vallitessa pyörälläni kotiin. Katsoin kuin aavetta tuota sokeaa ukkoa ja vielä enemmän katsoin, kun hän kysyi, voisinko lahjoittaa heille, ihastukselleen ja itselleen, lakanat ja tyynyliinat, joita mökille olin jättänyt. Kaikki mökillä oli siinä kunnossa, että siellä oli hyvä aloittaa kesän vietto. Menimme sänkyyn, koska se oli totuttu tapa, ei mikään tunnepitoinen rakastelu. Leikilläni kysyin, että saisiko sitä laatua muulloinkin, en viitsisi lähteä muualta hakemaan. Lähdimme raivoni loputtua mökille hakemaan tavaroitani. Vietä sinä nyt sitten synttäreitä. Rannatkin oli raivattu ja vene pesty. Ehkä se auttaa suhdetta hyvään alkuun. Vanha tuttu se oli. komentelevainen ja äreä, ja ennen kaikkea hän tiesi joka asian paremmin kuin asianomainen itse. Hän pyysi, että jäisin hänen avustajakseen, mutta emme enää rakastelisi. kysyin Matilta arasti. Olisi virastokäyntejä ja
voisin pitää vapaata
Avioerosta oli kulunut jo neljä vuotta. Hän kaipasi vierelleen turvallista ihmis-. Lopulta hän oli luovuttanut ja päättänyt, että pärjäisi näinkin: ilman rakkautta.
uulia istui bussissa eväskassi sämpylöineen ja taskumattien täyttöpulloineen vierellään. Työ8
Eronnut nainen:
T
kavereilla oli puolisot mukanaan pikkujoulumatkalla. Tuulia ei ollut löytänyt eronsa jälkeen miestä rinnalleen, vaikka oli etsinytkin. Tarkoitus oli ollut lähteä Tukholman risteilylle, mutta sinne ei ollut paikkoja, joten matkankohteeksi vaihtuikin Tallinna. nyt osaan rakastaa
Tuulian yksinäisyydestä oli jo tullut työporukassa vitsi. Tuulialla oli haikea ja jollain tavalla ulkopuolinen olo eväskassin vieressä istuessaan. Jokaiselle oli pakattu mukaan pieni muovinen
lasten kerhopullo taskumatiksi
Ja se lähti. Läheisen ihmisen ikävä ja kosketuksen kaipuu varmaan näkyvät ulospäinkin, ajatteli Tuulia katsellen bussin ikkunasta peilautuvaa kuvaansa. Hitolle tuommoiset ajatukset! En enää jaksa pyöritellä mielessäni tuommoisia, Tuulia päätti. Ruoka oli maittavaa, ja viini kirvoitti kielet muuhunkin kuin työasioista puhumiseen. Ahaa, nyökkäili mies tyytyväisen näköisenä ja siemaisi oluttaan. Baarimikkoa odotellessa hän vilkaisi vasemmalle puolelleen ja heti kohta oikealle puolelleen. Onko sinulla puhelinta. Taavi lähti Tuulian vierellä kävelemään hytille päin. Onhan niillä, muttei meidän huushollissa. Kunpa minullakin olisi joku, kunpa joku välittäisi, Tuulia mietti. Yllättäen laivan disko olikin lähes tyhjä. Kysymys vilahti aivoissa samalla hetkellä, kun hän käänsi päätään oikealle. Myöhemmin illalla porukka siirtyi tanssiravintolan puolelle. Tilannetta ei juurikaan helpottanut työnantajan miehen vitsailut siitä, ettei Tuulia enää ymmärtäisi sellaisten juttujen päälle mitään. Ilmoitin sille, että ei käy, ei enää. Tuulia ja mies tanssivat pari tanssia. Suuret, paljon puhuvat silmät kohtasivat Tuulian katseen. Huhhuijaa, ajatteli Tuulia avatessaan hytin ovea ja vilkaistessaan samalla loittonevaa miestä. Sitten vaan ilmestyi ja piti itsestään selvänä lähtevänsä minun työporukan pikkujoulumatkalle. Hytin ovella mies painautui Tuuliaa vasten ja suuteli. Komea, tummahiuksinen mies hymyili leveästi. Tuulia palasi pöytään, jossa pomolla oli jo uusikin juoma puolessa välissä. Ennen pitkää lasit tyhjenivät, ja Tuulia nousi hakeakseen baaritiskiltä itselleni toisen paukun. Pomo tilasi juomat koko iloiselle porukalle. Taavihan minä. yöhemmin illalla Tuulia lähti miehen kanssa etsimään rauhallisempaa paikkaa laivasta. Minulla on kaksi lasta, sanoi Tuulia näyttäessään tyttäriensä kuvia lompakostaan. Ajatukset risteilivät sinne tänne. Muuten kohta nukkumisesta ei tule mitään. En tarvitse elämääni ketään muuta. Siellä he istahtivat reunapöytään ja tilasivat juomat. Mies saisi olla tumma, komea, taitava käsistään, viihtyisi kotona, olisi hauska, sellainen, joka pitäisi lapsistani kuin omistaan, maalaili Tuulia kuvaa unelmamiehestään. Tuulia tiesi illan mittaan vielä kuulevansa vihjailuja ja suorempaankin puhetta aiheesta. Mies ei tanssiaskelista tiennyt tuon taivaallista, muttei se häntä estänyt, ei edes hidastanut. Taavi veti Tuulian uudestaan lähelleen. Miehen kengännauha oli auennut, Tuulia kumartui nauraen solmimaan sen. Lähdetään tanssimaan, ehdotti Tuulia miehelle unohtaen juomat sillä siunaamalla sekunnilla. Sen kunniaksi hän siemaisi sinisestä taskumatista.
M
atkalaiset kipusivat valkoiseen laivaan kapeita portaita hanurimusiikin säestyksellä. Juhlatun-
nelmissa näyttivät olevan myös muut matkalaiset. Illallispöydässä Tuulian vastapäätä oleva tyhjä tuoli ei antanut hänen unohtaa olevansa pariton parillisten joukossa. Outo tuttuuden tunne ventovieraan ihmisen olemuksessa nousi tajuntaan. Kerää tavarasi ja poistu tältä, sanoin sille. Mitä minä näin. Mies sanoi jotain vain saadakseen Tuulian huomion kääntymään itseensä. On minulla, haluatko numeron. Tuonne, kävi Tuulian mielessä. Tunteiden sekamelska ja arjen paineet olivat välillä olleet melkein liikaa. Tuulia huomasi yhdessä kohdassa pienen rakosen. Baaritiskillä näytti olevan täyttä. tä. Minä olen Tuulia, mikä sinun
M
nimesi on. Joo, mennään. Mies asettui täydessä ravintolasalissa istumaan paikkaan, josta hän voisi seurata Tuulia. Piste, päätti Tuulia ajatuksen kulkunsa ja päätti vaihtaa viihteelle. Ollaan erottu nelisen vuotta sitten. Tuulia antoi korttinsa miehelle. Sisälle en voi sinua pyytää, Tuulia ilmoitti. Nyt on pakko lähteä nukkumaan, sanoi Tuulia. Hyvää yötä! Hyvää yötä. Tuu9. Tuulia sai hyttikaverikseen matkaoppaana toimivan naisen. Minulla on hyvä näin. Hän ei selvästikään halunnut päästää naista silmistään. Minulla ja lapsilla on hyvä näin. Minkä ikäisiä ne on. Tuulia hämmentyi ja vetäytyi etäämmälle. He jopa kuulivat toisiaan, diskossa. Seitsemän ja yhdeksän. Minä laitoin pari viikkoa sitten välit poikki tyttöystäväni kanssa. Pomo pyysi tuomaan hänellekin samanlaisen. Se oli vuorokausikaupalla teillä tietymättömillä. Tuulia ja Taavi tanssahtelivat parketin ainoana parina, kunnes valomerkki yllättävän pian ilmoitti illan päättyneen. Onhan niillä kait isäkin. Tuulia käänsi välittömästi päänsä takaisin vasemmalle. Tässä on minun numero, mies ojensi bussilipun, jonka taakse oli juuri rustannut numeronsa. Hän ei enää jaksanut suuremmin piitata moisesta, sen enempää kuin promilleiden noustessa lisääntyvästä flirttailuistakaan. Hengitykset muuttuivat raskaammiksi ja suudelmat kuumemmiksi. Minulla on hyttikaverina matkaopas. Hän oli katsellut suurin piirtein kaikkia vastaantulevia kaksilahkeisia arvioiden, olisiko tuo hänelle sopiva. Voisimme soitella joskus
Useampi suu levähti auki, kun Taavi riisui takkinsa ja istahti Tuulian viereiselle penkille. paalle sopi, yhdellä ehdolla. jestyi näin näppärästi. Tuulian porukan bussi löytyi. Ja nekö ker- lauantai ja huomenna vielä vapaa. Nyt. Ei näkynyt miestä saTuulia ja Taavi tanssivat yhden tamaan palatessakaan. Taavin huomatessaan hän hymyili merkitsevästi Tuulialle. Taavi suos Joo, minä ajattelin, että pakko tui oitis, eikä Tuuliakaan miettitehdä jotain. Yhteisen taipaleen kaksikymmenvuotista taivalta juhlittaisiin Välimerellä. Mitähän sitä tulisi, jotain kolNo, eivätpä ne kauan levänneet, misensataa kilometriä kai, aprikoi nyt jo ovat menosTuulia. Jopa tulomatkalla viisastellut työnantajan mies oli vaiti.
A
S
K
un he olivat päässet perille, Tuulia esitteli kotiaan ja laittoi heti saunan lämpiämään. on. toi. Tuulia kein tuleekaan. He luulivat hänen tulleen saattelemaan ja tuomaan Tuulian kantamuksia. Taavi kaivoi kassistaan kuohuviinipullon. mies, ne sanoivat. työkavereiden si Lähde nyt meiljasta Taavi. Päivä päivältä rakkaampaa tämä on ollut, vaikka se joskus arjen tohinoissa on unohtunutkin, miettivät Tuulia ja Taavi katsoessaan laivayhtiön esitteitä. Käydään päin, se on samassa hytissä mat- kysymässä matkaoppaalta, sopiiko kaoppaan kanssa, kertoi Taavi sa- sille, Tuulia ehdotti. ehti edes ajatella. Nyt varattaisiin sviitti samalta valkoiselta laivalta. Matkaopnun hytin numeron. Niin, oikeastaan, nyt on Täh! Ihan oikeasti. Ei, katso eteen- Siinä olisi vapaa paikka. Seuraavak-
lia ihmetteli tapahtunutta. Tuulia ja Taavi lähtivät vähin äänin ravintolaan. Heidän nautittuaan lasilliset Tuulia ohjasi Taavin hellä varoen makuuhuoneen puolelle, sängyn viereen ja tönäisi naurahtaen hänet vesisänkyyn. kaupunkiin. le. noneensa. pyytäneeksi ventovieraan tei liian pitkä, mies Ovelta löytyikin tuumi. ta kuului koputus. Loistojuttu, että asia järdä sinua. lähteä kävelemään laivalle toivo Kuinkas paljon välimatkaa oien vielä tapaavansa Taavin. Onpa komea, mutta se on minua nuorempikin. Tuuliakin vielä aikaa istuskella ja nauttia ajatteli hetken levähtää ja sitten toistensa seurasta. Ilman järjen häi En minä muistanut sinun hytti- vääkään, vastoin tapojansa, hän si numeroa. ataman parkkipaikalla tungeksi väkeä etsien omia bussejaan. Sitten löytyi Tuulia ja Matkaopas löytyi, ja Tuulia selmatkaopas, ja se antoi minulle si- vitti hänelle tilanteen. miehen kotiinsa. Helppoa saalista hakemassa tietenkin, yritti järki päästä tunteista voitolle.
si oli löydettävä Taavin työnantaja ja ilmoitettava, ettei hän lähdekään heidän mukanaan takaisin, vaan meneekin ihan toiseen suuntaan lähtevään bussiin. Lämmitetään Moi, sanoi Taavi ilahtuneena. Kävin kysymässä hen- tuli pyytäneeksi ventovieraan miekilökunnalta, missä hytissä Tuulia hen kotiinsa. Hän No jo on. Voisinhan minä lähteäkin. Kenelläkään ei tuntunut olevan mitään sanottavaa. Ovel- tiä. alkoi Taavi mietkömpi yläpetille ja torkahti. Hyvä kuitenkin, että halusi Taavin kuljettavan matkalöysit. Ei se minusta välitä, ei oikeasti. Voidaanhan me soitella joskus, sanoi Tuulia. TUULEN TYTÄR
T
10. Ja minähän voin Tuulia vilkuili ympärilleen joskus viikonloppuna tulla käyhakien katseellaan Taavia. Täällä on Tuulia ja joku si vieressä ja nyt on eväät syöty. Matkaopas tuli hyttiin ostostensa kanssa. Saunan jälkeen Tuulia ja Taavi nostivat toiset lasilliset kuohuvaa ja malttoivat nyt jo rauhallisemmin nauttia toisistaan. Saunojat lämpenivät ennen saunaa, uteliaina ja nälkäisinä he tutustuivat toisiinsa. amulla Tallinnan satamassa Joo, totta kai. sa, ajatteli Tuulia Ilman järjen häivääkään, Onhan se aika könytessään ovel- vastoin tapojansa, hän tuli pitkä matka, mutle kassien välistä. valssin laivan keinunnan tehostaTyökaverit puolisoineen menivät mana. Kaksi elämän oppilasta oli kohdannut, löytänyt kodin toisistaan.
uosta kohtaamisesta on jo aikaa. laukkunsa tullin läpi. Kohta ollaan Helsin- nyt sen suuremmin mahdollisia gissä, ja sitten minä en kyllä löy- riskejä. Siellä työkaverit ja työnantaja seuralaisineen jo istuivatkin, katsovat ihmeissään, kun illalla Tuulian kanssa tanssinut mies tuli bussiin. Sinä muistit kuuli Tuulia sanovansa ennen kuin reitin. Eipä määnkin. näkynyt miestä, ei. Joo, ne kävi läpi matkustaja Minulla oli tullessa eväskasluetteloa. Tuulia läh Kiva, minäkin voin joskus tulla ti työporukkansa ja muun ryhmän käymää sinun luona, kun tytöt ovat mukana kierrokselle tutustumaan isällään. sauna, laitetaan takkaan tulet ja..., Moi, tule sisään. Tanssin jälkeen heillä oli hytteihinsä lepäilemään
Mukana myös helppotekoiset myssyt ja huivit. Selkeiden ohjeiden avulla saat näyttävää nopeasti ja helposti. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä.
TIL AUSKORTTI
Leikkaa tästä! Toimi jo tänään!
Kyllä kiitos!
Tilaan Kauneimmat Joulun Käsityöt-lehden suoraan kotiini hintaan 9,50 (sis. Neulo lämpimiä neuleita koko perheelle: sukkia, lapasia, kirjo- ja palmikkoneuleita. Olanlämmitin mummille, miehekäs villatakki tai slipoveri vaarille. 9,50 ) Mikäli et vielä ole Tosi Elämää -lehden tilaaja, saat upean Joululehden suoraan kotiisi hintaan 9,50 .
7
ILMAISELLA
TEKSTIVIESTILLÄ!
KTILAA JO NIMI OSOITE numeroon 16303
Huom!
Tekstiviestitilauksissa Tosi Elämää -lehden tilaajat saavat Joululehden automaattisesti tilaajaetuhintaan!
Palvelun hinta 0 . postikulut). postikulut).
Kauneimmat Joulun Käsityöt ilmestyy 1.10.09
Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin
Tilaa suoraan kotiisi!
käsityöt
Postimaksu maksettu
kauneimmat
JOULUN käsityöt
Tunnus 5007535 90003 Vastauslähetys
SOITA! 08537 0370
KTILAA JO LLIKAS MARI MA LIKATU 1 MAL SINKI 00100 HEL
Tilaajan allekirjoitus
Tilaa netistä: www.kauneimmatkasityot.fi tai sähköpostilla: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi. Veikeä tonttupusero, kiva jääkarhupeite ja suloinen nalle perheen pikkuväelle. näyttävät verhot ruutuvirkkausta sekä liinat ja koristeet kulta- ja hopealangasta. Mukana mm. RUNSAS JA MONIPUOLINEN ERIKOISNUMERO TÄYNNÄ IHASTUTTAVIA LAHJAIDEOITA!
Kauneimmat Joulun Käsityöt sisältää runsaasti helppoja ja muodikkaita ohjeita joulun pehmeisiin paketteihin. Olen Tosi Elämää -lehden tilaaja ja saan Kauneimmat Joulun Käsityöt -lehden tilaajaetuhintaan vain 7,90 (sis. Virkkaa kodikkaita ja juhlavia joulutekstiilejä. Paljon mukavaa tekemistä joulua odotellessa! Kauneimmat Joulun Käsityöt ilmestyty 1.10.2009.
Lämpimät toivelahjat koko perheelle!
TILAA
Sinulle Tosi Elämää lehden tilaaja Vain! 90
tähdet pallot et
Kuuseen sydäm
(Norm
Tunnistin Sallassa omituisen tuttuuden tunteen heti ensi hetkistämme lähtien, mutta mielikuvitukseni ei riittänyt kuvittelemaan sitä, millaiseksi suhteemme tulisi vielä muuttumaan.
12. Kuvittelin löytäneeni internetistä ihmisen, josta saisin seuraa yksinäisiin hetkiini
Tiesin, että ne tulisivat taas kyyneleet. Olimme rakentaneet talon mieheni vanhempien maille ja menneet naimisiin. Mieheni kävi töissä tehtaassa, jossa tehtiin ambulanssiin kuuluvia vempaimia, ja minä hoidin kotiamme, kahta kissaamme, kukkoa ja kahta kanaamme päivät. Olihan minulla mieheni, joka oli paras ystäväni ja paljonkin naispuolisia ystäviä, mutta ei ketään perheeni ulkopuolista ystävää samalta paikkakunnalta. Se oli pahinta, mitä minä tiesin ja raskainta, mitä olin koskaan kokenut. Vaikka kuinka yritin ajatella kanojani, kukkoani ja aviomiestäni ja vaikka miten katsoin kanalan ikkunaa ajatellen, että siellä ne pienet söpöiset kaakattajat tekivät iltapuhteitaan ajastinlampun valossa, silti kyyneleet tulivat. Sallalla oli pyöreät, pienet kasvot ja alati nauravat silmät. Eihän sellaisten kanssa voinut suunnitella oikein pidempää päiväkahvitreffai-
lua. Minun oli niin ikävä Sallaa ja yhteisiä hetkiämme. Niistä tunteista minä sitten kirjoitin tämän tarinani teille. Miten monta kertaa ennenkin olin niin tehnyt ja antanut ajatusteni lennähtää sinne ja tänne. Hän oli tismalleen saman ikäinenkin kuin minä, ihmeekseni meillä oli sama syntymäpäiväkin. Salla oli tällä hetkellä työttömänä sairaanhoitajan työstään, joten hänellä oli päivisin aikaa koneen äärellä. Hän oli ihme kyllä samalta paikkakunnalta kuin minä! En voinut muuta kuin ihmetellä, sillä kyseisellä palstalla pyörivät olivat aina järjestään jostakin isommasta kaupungista ja asuivat minusta vähintään 70 kilometrin päässä. Minä taas sain firmani pienet työt hoidettua ja järjestettyä itselleni aikaa. Mutta Sallapa asui minusta 15 kilometrin päässä, hänellä oli auto, ja hän oli lapseton, mutta avioliitossa, kuten minäkin. Parhaat ystäväni asuivat minusta satojen kilometrien päässä, ja näimme harvoin, jos silloinkaan, ja pidimme suhteitamme yllä kirjein, mailein ja chättäämällä Facebookissa ja Messengerissä. Kaipasin päiviini ihan oikeaa juttukaveria, jotain muutakin kuin tietokoneen tarjoamia seurustelukanavia. Salla oli pihalla vastassa minua. Sovimme, että tapaisimme Sallan kotitalon pihalla, ja niinpä minä sitten ajoin pienen Fiestani sinne. Niin paljon elämää takana, toivon mukaan myös edessäpäin. Elämässäni oli kaikki ihan hyvin, kaipasin vain yhtä asiaa sydänystävää samalta paikkakunnalta. Asetuimme aloillemme. Vastaus tuli Sallalta. Me kättelimme. Salla asui kaupunkimme keskustassa, sinisessä puutalossa. Puhelinnumeroitakin vaihdoimme pikavauhtia ja kohta jo tekstailimmekin, jos emme päässeet koneen äärelle sähköposteja vaihtelemaan. Olimme siis valmiit ystävystymään. Illat tummuivat jo ihan väkisin, enää ei valo tehnyt haittaa nukkumiselle, ja pimeys soi ihanan turvallisuuden tunteen. En voinut
13
A. Minä istuin parvekkeella, korituolissani ja otin pimeyden vastaan. li vuosi 2000. Kolmen viikon kuluttua ensimmäisestä mailista tuli aika, kun alkoi tuntua siltä, että meidän oli aika tavata toisemme. Pidimme samoista asioista ja kohta jo vaihtelimme innokkaasti leivontareseptejä ja ruokaohjeita. Viihdyin kuitenkin yksinkin, mutta salaa mielessäni toivoin, että minua vielä joskus lykästäisi ja löytäisin "sydänystäväkseni aikuisen naisen", kuten laulukin sanoo. Se kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, mutta totta se oli. Minun oli ikävä. Tein kirjoitustöitäni lempeään tahtiin. Lieneekö kohtalo kuullut toiveeni, kun sitten erään kerran sain vastauksen eräälle palstalle jättämääni kirjeenvaihtoilmoitukseen. Olin tullut elämässäni pisteeseen, jossa rakas ihminen oli päästettävä menemään. Laitoin ruokaa,
O
O
siivosin, kävin kaupassa ja pyöritin siinä sivussa pientä firmaanikin. Hän oli vaaleahiuksinen, pitkät liehuvat hiukset ulottuivat vyötäisille asti ja ne olivat kovin laineikkaat. loitimme kirjeenvaihdon ja meillä synkkasi heti. Olin juuri muuttanut pienelle paikkakunnalle Pirkanmaalle aviomieheni perässä. Löysin kaksoissisareni internetin senssipalstalta
li vihdoin tullut elokuu
Tunsin vain, kuinka Salla johdatti minut sisälle kotiinsa ja istutti olohuoneen sohvalle työntäen avointa paperipussia naamani eteen. Silloin tällöin yritin kysyä Sallalta jotakin, mutta kun en osannut pukea tuntemuksiani sanoiksi, minä luovutin. Tuosta, hengitä siitä, minä olen saanut ensiapukoulutuksen ja olen sairaanhoitaja, kuten tiedätkin. muuta kuin tuijottaa hänen kasvojaan ja häpeillen lopulta kiskaisin silmäni hänestä irti ja tuijotin mietteliäänä alas jalkoihini. Kiskoin kiivain vedoin ilmaa pussista sisääni. Salla osasi olla kylässä sopivan aikaa, hän ei roikkunut minussa, vaan antoi omaa tilaa runsaasti. Tämä tilanne jo yksistään oli omiaan laukaisemaan tuollaisen reaktion. Silloin minä avauduin Sallalle. Mahtaakohan Elvi olla vielä siellä poliklinikalla töissä. Päätin ihan piruuttani ja mielenkiinnosta jäädä Sallan elämään katsomaan, mitä hänestä vielä paljastuukaan. tai jotakin. Mutta hän oli nyt, kaksi vuotta myöhemmin, terve ja työkykyinen, vaikka lääkitystä psykoosin estoon vielä söikin. Minä unohdin päällisin puolin nopeasti Sallan olleet ja menneet mielenterveydenongelmat ja keskityin ystävyyteemme. Hän sai minussa aikaan omituisia väristyksiä ja paniikkikohtauksen kaltaisia tuntemuksia. Minä tuijotin Sallaa ja olin saada uuden paniikkikohtauksen. aikean ja hieman koomisen alun jälkeen siis ystävystyimme. Mitä Salla sai minussa aikaan. Se oli kesäkuun valoisa yö, ja istuimme rannalla laiturilla huljuttelemassa jalkojamme vedessä. Ja miksi hän sai aikaan minussa paniikkikohtauksen. Kuule Katariina, hän sitten sanoi kylmällä äänellä ja jatkoi: Älä ajattele niin paljon. Teimme kaikkea sitä, mistä olimme molemmat vain ennen haaveilleet. Minua kuitenkin hieman epäilytti. En tiennyt mielenterveydenongelmista tuon taivaallista omia paniikkikohtauksiani lukuun ottamatta ja olin ennakkoluuloinen. Vaikka kaikin keinoin yritin, en kuitenkaan saanut hallintaani sitä tunnetta, että Sallassa oli jotakin tuttua. Meistä tuli tuntemuksistani huolimatta nopeasti parhaat ystävykset. Hän oli minun psykologini kaksi pitkää vuotta. Tunsin, kuinka Salla vieressäni hätkähti, ja hänen silmiinsä syttyi säikähtänyt ilme. Sallan mitatessa pulssiani ranteesta rauhallisen oloisena oloni kohentui vähitellen. Ja aivoni yrittävät viestittää minulle jotain, mistä minä en saa minkäänlaista otetta ja minä... Minusta tuntuu, että sinussa on jotakin tuttua. Selvitin Sallalle, että sain toistuvia paniikkikohtauksia ja olin menossa niiden vuoksi jopa psykiatrian poliklinikalle tutkittavaksi. Oliko Salla hullu. Salla alkoi uudelleen jutella niitä näitä ja kysäisi sitten: Ovatko paniikkikohtaukset sinulle ominaisia. Minua ohjasivat kuitenkin vanhanaikaiset käsitykset ja kun en ollut ollenkaan perehtynyt psykoosiin, en voinut tunteilleni mitään. Toivottavasti saat olla yhteistyössä Elvin kanssa, sillä hän on todella kultainen ihminen. Hän oli kerta kaikkiaan täydellinen ystävä. Hän ei udellut liikaa asioita, vaan oli läsnä tarvittaessa. Sitten Salla nousi laiturilta ja kä-. No sinä yrität aivan kuin sanoa jotain ja sitten sekoilet sanoissasi ja jätät kaiken kuitenkin sanomatta. Eim... Minä en osannut eritellä sitä sen tarkemmin, mutta tajusin lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen, että Sallassa oli aivan selvästi jotakin tuttua. ei mith... Salla hymähti, ja hänen silmiinsä tuli omituisen surullisen katse. Eivätkö hieman höperöt ihmiset olleetkin vähän omituisia. Salla sitten kysyi ja jatkoi hätääntyneenä minua toisella kädellään olkapäästä ravistaen: Katariina. Vain tuo omituinen tunne Sallan tuttuudesta kulki yhä mukana, mutta pikkuhiljaa opin elämään sen kanssa. Tajuntaani iskostui hyytävä muistikuva jostain, joka ei päässyt aivoissani käsittelyyn asti. HEI! Säikähtäneenä minä katsahdin häneen ja auoin suutani, punoitin ja yritin sanoa jotain. Kunpa olisin silloin tiennyt, että psykoosi on vain ihan tavallinen sairaus, johon sairastutaan ja josta voidaan parantua. Mitenkä niin. Mikä sinulle tuli. Salla kuitenkin ihmetteli lempeästi: Kuule Katariina, oletko siellä paniikkikohtausterapiassa jutellut tuosta, että sinä olet joskus hieman omituinen. En välittänyt, vaikka aivoni aivan selvästi kävivät ylikierroksilla ja yrittivät työstää tietoisuuteeni jotakin, mistä en mitenkään saanut otetta. Salla oli oikein hyvää seuraa minulle, hänessä ei ollut mitään, mistä minä en olisi pitänyt. Hän siirtyi aivan selvästi pari senttiä minusta kauemmas ja heilautti kädellään hajamielisesti pitkät hiuksensa pois kasvojensa läheisyydestä. Haukoin henkeäni ja tunsin, kuinka paniikkikohtaus vyöryi ylitseni, rytmihäiriöt vavisuttivat sydäntäni ja luulin kuolevani. Kävimme toistemme luona päiväkahvilla, kävimme yhdessä ruokaostoksilla, kuntosalilla ja tanssitunneilla, milloin missäkin, kävelylenkkejä ja uimahallia unoh-
V
tamatta. Laitoin kaiken omien paniikkikohtausteni piikkiin ja kuvittelin, että minua vain vaivaa ennakkoluuloisuus Sallan mennyttä psykoosia kohtaan... Syksyisin marjastimme ja sienestimme ja silloin tällöin teimme ruokaakin yhdessä, istuimme iltaa miehiemme ollessa mukana. Seurasi pitkä keskustelu siitä, kuinka Sallalla vuosia sitten oli ollut psykoosi, ja hän oli ollut puoli vuotta ihan raunioina. Vaivaako sinua jokin. Oliko
14
Sallalla mielenterveydenongelmia
Minä ja Jaakko, Sallan mies, istuimme Sallan kanssa heidän olohuoneessaan ja mietimme, mitä pitäisi tehdä. Psykoosilääkkeet, neuroleptit, eivät ole kuin päänsärkylääkkeet, eivätkä ne tehoa heti, vaan vasta viikkojen kuluttua. Niin, minunkin äitini oli kuollut, minä pohdin. uodet kuluivat. Mutta nyt on kaikki kunnossa. Kun olin yrittänyt mainita tuntemuksestani, että tunsin hänet jostain entuudestaan, Salla oli vetäytynyt ja alkanut käyttäytyä viileästi. Syytä minulle ei ollut kerrottu. Tultiin kuitenkin päivään, joka muutti kaiken. Salla oli ollut hyvä ystävä. Salla selitti sekavia tarinoitaan psykoosin saadessa hänestä yliotteen. Ajattelin, että Salla nyt vain puhui sekaviaan. Ja Turussakin luulin olleeni. Sallan diagnoosi oli sama kuin edelliselläkin kerralla eli: äkillinen ja väliaikainen psykoottinen häiriö. Minä otin asioista selvää ja minä... Se oli väärä nauhoitus. Salla jutteli aluksi sekavia, mutta pikku hiljaa aloin uskoa, että hänen puheissaan piili jokin totuuden siemen. Halusin tietää, mitä tuttua Sallassa oli. alla joutui sairaalaan niin pitkäksi aikaa, kunnes lääke alkoi kolmen viikon kuluttua vaikuttaa. No, Jaakko hätääntyi sen tähden, kun minä luulin olleeni Helsingissä, vaikka olinkin koko ajan ollut täällä. Kaikki viiden vuoden aikana patoutunut ihmetys ja hämmennys Sallan tuttuudesta, kaikki sisälläni ollut tuska varhain menetetystä kaksoissisaresta... Minua alkoi kylmätä, kun ajattelin,
että Sallalla ja minulla oli sama syntymäpäivä ja sama syntymävuosi ja molempien äiti oli kuollut! Halusin ajatella, että se oli vain sattumaa, mutta järjellä ajateltuna en voinut ymmärtää, miten ylipäätään saatoimme löytää toisemme ja asua vieläpä samalla paikkakunnalla.
P
S
ikkuhiljaa Salla alkoi palata selväjärkisten kirjoihin. Onko Sallalla sisar. Aina kun olin puhunut asiasta, hän oli käyttäytynyt samoin, ja niinpä minä sitten olin antanut asian olla. Se tuska oli ruokkinut paniikkikohtauksiani, antanut niille syyn tulla ja mennä. e-en... Huomenaamulla minä soitan lääkärille psykiatrian polille, tai ainakin varaan sinne ajan, jos en lääkäriä saa kiinni, Jaakko sitten sanoi. Ja lääkityksen pois jättäminen siinä sivussa..., lääkäri selitti, kunnes minä keskeytin hänet. Puolikas nyt ensin ja huomenna annoksen nosto, pikkuhiljaa ylemmäs, niinhän se oli, Jaakko luki pakkauksesta ohjeita ja toi sitten puolikkaan lääkkeen Sallalle, joka vieläkin selitti sekaviaan ja ihmetteli, kun emme ymmärtäneet, mistä hän puhui. Tunsin, kuinka kasvoilleni nouseva kuumotus ja paniikkikohtaus veivät minut taas mennessään, lääkityksestä huolimatta. Äidin oli pakko kertoa, minä haluan halata äitiä, olen antanut hänelle anteeksi, vaikka se nauhoitus ei mennyt putkeen ja minä... Niinpä minä päätin odottaa. Minä kysyin Sallalta, kun hoitajat pyörivät ympärilläni, mittasivat pulssia15. Mikä sinun tyttönimesi on. M-inä, mhä... Tasainen, mutta joskus niin ahdistuneen ja salaperäisen oloinen. Minun kadotukseen joutunut siskoni! Salla huudahti sitten ja katsoi suoraan minuun outo kiilto silmissään. Hän kuoli ollessani vasta 3-vuotias. Ja kaiken keskellä olin elänyt niin, että olin luullut elämässäni kaiken olleen hyvin ja tasapainoisessa! Nyt kun katsoin Sallaa, tajusin hänen maksaneen menneisyyden tuskista vielä kalliimman hinnan kuin minä. Minä katsoin hätääntyneenä Sallaa ja sitten Jaakkoa. En ymmärtänyt, mitä hän halusi sanoa, joten tyydyin vain hymyilemään Sallalle rohkaisevasti. Lääkkeen hän kuitenkin suostui ottamaan, vaikka sanoikin: Yrität myrkyttää minut, tiedänhän minä sen ja SINÄ! hän huudahti minuun katsoen. Äiti on kuollut. Elämämme oli varsin samanlaista kuin viisi vuotta aiemmin. Katariina ja Salla, siskokset, yhdessä ja erikseen... Sen tapauksen jälkeen olin varma, että Sallassa piili jokin salaisuus, josta minun tulisi tietää! Olimme tunteneet tuolloin vasta kaksi kuukautta, ja ystävyytemme oli vielä niin nuori, että se saattaisi hetkessä lennähtää raiteiltaan, jos sitä vähänkin liikaa sysäisisi. Salla oli seonnut, siitä ei päässyt yli eikä ympäri.
V
Sallan täytyy ottaa tuota vanhaa psykoosilääkettään, Risperdalia, nyt ensi hätään, Jaakko sitten keksi ja meni lääkekaapille. Viisi vuotta oli pitkä aika olla jonkun paras ystävä. Kaikki johtui siitä, että minä olin pari päivää kuunnellut väärää kanavaa. Hän halusi jutella kanssani ja pyyteli anteeksi puheitaan ja käytöstään. Salla oli nimittäin lopettanut psykoosin estolääkityksensä kaksi vuotta aiemmin. Kävin Sallaa joka päivä katsomassa, vaikka minuun sattuikin. veli nopeasti miehiemme luo, jotka istuskelivat hieman kauempana olevilla penkeillä ja nauttivat siellä yöttömästä kesäyöstä. Vuodet olivat olleet tasaisia. Lääkäri katsoi minua kuin olisin seonnut minäkin ja tokaisi sitten: Ettekö te muka tiedä olevanne Sallan sisar. Sisaren. Odottaa aikaa, jolloin ystävyytemme olisi varmemmalla pohjalla. Kävi ilmi, että yksi mahdollinen syy olin minä! Niin, sisaren yhtäkkinen löytyminen on kova pala ja varsinkin, jos sitä miettii hiljaa mielessään viisi vuotta. E-en todellakaan tiedä... Salla näytti olevan pahoillaan, ja Jaakko tuijotti suoraan alas kenkiinsä. Olin mukana hoitoneuvotteluissa, joissa käytiin läpi psykoosiin mahdollisesti johtaneita syitä. Kenen sisaren. Halusin tietää hänestä kaiken. Valitettavasti hän alkoi oireilla uudelleen ja sairastui
08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä JULKAISUJOHTAJA TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä Sauli Huikuri ILMOITUSMYYNTI TOIMITUSJOHTAJA Kolmiokirja Oy Sauli Huikuri
N
Liisa Finnberg
skomaton tarina. Laamanen, Salla kuiskasi. Pääsimme siis yli kriisistämme. harkitsemansa muutokset lähetettyyn maLehti Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta teriaaliin.varaa oikeudet tehdä tarpeellionseksi harkitsemansa muutokset lähe-julmaksettu kirjoituspalkkio, voidaan tettyyn materiaaliin. Vanhempamme olivat kuitenkin eronneet ollessamme 1-vuotiaita, ja minä olin jäänyt isälle ja Salla äidille. Hän oli sitten myöhemmin löytänyt itselleen uuden puolison. Hän joutui jälleen psykoosiin, äänet hänen päänsä sisällä käskivät hänen tappaa itsensä, ja niin hän sitten teki. Se kaikki selvisi minulle siellä hoitoneuvottelussa sen jälkeen, kun minut oli ensin elvytetty paniikkikohtauksesta ja pyörtymisestä. Salla oli siis saanut uudet vanhemmat. Meidät oli erotettu, emmekä sen jälkeen olleet tavanneet toisiamme. Minä sen sijaan vartuin isämme kanssa, joka ei koskaan kertonut mitään sisaruksestani. Tähän päättyy tämä tarina, mutta minun ja Sallan elämääkin suurempi muisto ja ihme ei kuole koskaan. Äitimme oli kuollut ollessamme 3-vuotiaita, ja Salla oli jäänyt uuden isänsä huostaan, joka oli ollut hyvin kiintynyt Sallaan. Toimitus ei vastaa kadonneistästä makseta erillistä korvausta. Salla oli tiennyt heti, mutta oli halunnut suojella minua, kunnes ei itse enää kestänyt. Hän oli aiemmin saanut äidiltämme
16
U
Lekatie 6, PL 246 MEDIAMYYNTI 90101 Oulu Avainasiakaspäällikkö Puh. Lähdin sairaalasta mukanani ajanvaraus psykologille. Jatkoimme elämäämme syvemmin kuin ennen, sisaruksina. Minun on päästettävä irti Sallasta ja sisaruksestani, joka antoi niin paljon elämääni, vaikka en häntä saanutkaan koko elämääni tuntea. Ihmismieli on ihmeellinen, minäkin olin tajunnut salaa itseltäni, että jotain minulta oli hukassa ja nyt sen vihdoin olin löytänyt! yt, kun elän uudelleen tätä elokuuta, josta tarinani aloitin, tiedän, että minun on se myös tähän lopetettava. tilaajapalvelu. Isäni kuoli jo kauan ennen kuin tutustuin uudelleen Sallaan.
kirjeen kauan sitten, jossa oli lukenut, että minä, Katariina, olin toinen sisaruksista ja että äiti oli toivonut, että kerran kohtaisimme. Kävimme tahoillamme terapiassa, joskus yhdessäkin ja kuroimme kiinni menneisyytemme haavat. PAINOPAIKKA Painotalo Suomenmaa 2009 PAINOPAIKKA Joutsen KUSTANTAJA Median painotalo 2009 Kolmiokirja Oy KUSTANTAJA Pl 246, 90101 Oulu Kolmiokirja Oy Puh. (08)Myllyoja Juhani 537 0306 Fax (08) 530 6118 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 numeroa vuodessa ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT Kotimaahan TILAUSHINNAT 12 kk 49 kotimaahan TILAAJAPALVELU 12 kk 49 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 TILAAJAPALVELU S-posti:08 537 0370 Puh. Toimitus ei vastaa Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voikadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Hän oli paras ystäväni, sellainen, joita ei voi olla kuin yksi koko elämän aikana. kolmiokirja@suomenmaa.fi ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti:1236-4576 ISSN tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi
35
ISSN 1236-4576. Sanotaanhan, että kaksoset vaistoavat toisensa ajatukset ja läsnäolot, vaikka toinen olisi kaukanakin. Jotenkin Salla vain tiesi heti minut nähtyään, että siinä minä olin, ja pienen salapoliisityön jälkeen oli ollut siitä täysin varma. Tiedän, että en koskaan enää tapaa ketään hänen kaltaistaan. Salla oli tiennyt jo minun viisi vuotta tekemäni kirjeenvaihtoilmoituksen perusteella, että minä olin hänen kauan kadoksissa ollut sisarensa. Olimme siis syntyneet kaksosiksi Laamasten perheeseen. Sen jälkeen, kun mieheni oli kutsuttu paikalle ja hoitoneuvottelua oli jatkettu kahdella tunnilla. Kaikki oli hyvin ja onnellisesti siihen asti, kunnes Salla puoli vuotta sitten kuoli. Juuri sillä tavoin minä ja Salla olimme yhteydessä. 08-537 0033 PL 246, 90101 Oulu Fax 08-530 6118 Puh. Olinhan minäkin Laamanen tyttönimeltäni. käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarSuomenmaa-yhtiöt Oy:n henkilökunta koituksiin. 08-537 0033 Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuviaja kuvia sitoumuksetta. ja heidän lähiomaisensa eivät saa osalJoutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän listua lehden kilpailuihin. Niin tietysti, miksi en aiemmin sitä ollut osannut kysyä. Materiaalia ei palauteta. UNEKSIJA76
TOSI
E L Ä M Ä Ä
AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä.20 V U O S I K E R T A -----------------------------------------------------------------------------------------------Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 6, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Minun oli päästettävä irti jostain, jota rakastin. Oli ollut äiti ja isä ja kaikki hyvin. Salla tervehtyi kunnolla ja meni takaisin töihinkin. Tarina, jota kerron yhä uudelleen psykologilleni ja ihmettelen sitä, miten minulla alusta asti oli ollut Sallan nähdessäni tieto siitä, että hän on minulle tuttu ihminen. Minun tuntemukseni taas selittyvät alitajunnassa olevien viestien aiheuttamiksi. Sen jälkeen minulla pimeni.
M
e olimme Sallan kanssa sisaruksia, kaksosia. Kun Salla viimein pääsi pois sairaalasta, oli meillä mahdollisuus jutella. Tiesimme, että kaksoisside oli meidät pitänyt jollakin tavoin yhdessä. Ilmoittakaa nimi, osoite, mahdollisen nimimerkin lisäksi oikea henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä nimi, osoite, henkilötunnus julkaistuista maksetaan palkkio.ja pankin tilinumero, sillä julkaistuista makseLehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi taan palkkio. Minäkin olin päätynyt potilaan osaan. Ilmoittakaa sitoumuksetta. Materiaalia ei pakaista myös digitaalisessa muodossa eikä lauteta. ta käsikirjoituksista eikä kuvista. lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. daan käyttää ja luovuttaa suoramarkKolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan kinointitarkoituksiin. ni ja työnsivät paperipussia kasvojeni eteen
Puolisoilla pitäisi olla niin suuri luottamus toisiaan kohtaan, etteivät he pelkää, että toinen sortuu milloin tahansa vieraisiin. Moni ajattelee ihmeissään, että ensinhän olimme niin kauhean onnellisia, ja nyt sitten kävikin näin, että tiet erosivat. Tuollaisissa asioissa on kysymys vääränlaisesta omistamisenhalusta. JOSEFIINA HYVÄ IHMINEN Millainen on hyvä ihminen. Joku voi sanoa, että hyvä ihminen on kiva, hauska, iloinen. Toki sellaistakin nykyään hyvin paljon tapahtuu, mutta jos toinen täysin aiheettomasti koko ajan syyttää siitä, että toinen haluaa tehdä vaikutuksen muihin, niin lopulta kyllä tulee ero hyvinkin alkaneessa liitossa. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Täytyy katsoa kokonaisuutta, hyvä ihminen ei voi olla vain yhdelle mieliksi. Miehet raivaamaan pusikoita, naiset ilmaistyöhön laitoksiin, helpottamaan työruuhkaisia aloja kautta linjan. Uusavuttomuuden välttämiseksi taito loihtia halpaa ruokaa kotikonstein saatettakoon kaikkien toimeentulotukea tarvitsevien tietoisuuteen. Joskus voi oma puoliso estää toiselta kaikenlaisten kykyjen esilletuomisen siinä pelossa, että menettää
rakkaansa, ja ehkä hän juuri siksi menettääkin, koska ei kenenkään tarvitse typistää henkisiä kykyjään ja lahjojaan kateellisen tai kahlitsevan puolison takia. Ehkäpä joidenkin kohdalla ero johtuukin siitä, että vaikkapa mies ei ole kestänyt katsella vaimonsa onnellisuutta. Siihen on monta vastausta. 17. Nähkööt jokainen jonkinlaisen vaivan leipänsä eteen, olkoonpa sitten minkälaisessa toimeentulokuopassa tahansa! Toinen seikka taas olisi, että pakettien saajat pitäisi ohjata jonkinlaiseen vastikkeellisuuteen. Jonkun mielestä äiti on huono, kun ei käy töissä tai liian ankara lapsilleen. Tähänhän pienten lasten äidit ovat jo saaneetkin kosketusta eteläisessä Suomessa: myymäläauto jakaa ruokaa kotiäitien ovelle. Hyvä ihminen ei ole toisten sylkykuppi ja heittopussi. Ajatellaan vaikka kotiäitiä, joka tekee kaikkensa viiden lapsen eteen. Onkohan meillä menty noiden leipäjonojen kohdalla jo ojasta allikkoon. Sanontahan kuuluu, että pitää antaa kaikkien kukkien kukkia. Ehkä vaimo haluaa rakastaa miestään, ja muut asiat ovat etusijalla, mutta mies ei sitä ehkä usko. Entäs jo eläkkeellä olevat mummo ja pappa, jotka vielä vanhoinakin jaksavat kuunnella lapsenlapsiaan ja auttavat aikuisia lapsiaan. Vaimo ei kuitenkaan halunnut hänen laihduttavan, kun pelkäsi, että sitten muut naiset alkavat katsella miestä sillä silmällä. Vastaus riippuu ihmisen arvomaailmasta. Tai jos vaimolla sattuu olemaan vaikka jotain erikoislahjoja, joista hänet tunnetaan laajemminkin, mies voi ajatella, että vaimo tulee liian suosituksi. Sanotaan, että jos kumartaa toista, niin pyllistää toiselle. Kysymys on toki miehen heikosta itsetunnosta. Mutta voiko kukaan olla kaikille mieliksi. Hyvä ihminen ei kiellä itseään. Hoitaa kodin, lapset, huolehtii ruuan ja puolisonsakin hyvinvoinnin. Täytyy kuitenkin muistaa, että hyvä ihminen on itselleenkin hyvä. Tulevaisuudessa ilmaisen leivän jakelu tulee olemaan tuntematon käsite. Tuollainen painohan on hengenvaarallinen, joten tällainen asenne on melkoista itsekkyyttä vaimolta. Hyvä ihminen ei ole joo, joo ihminen. Silti jokin saattaa jäädä hiertämään jonkun mieltä. Hyvästä ihmisestä on hyödyksi, avuksi ja tueksi. Juttu tupa
ONNELLINEN PUOLISO ON UHKA Kohtahan melkein kaikki avioliiton päättyvät eroon. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Mies kärsi lihavuudestaan, mutta vaimo saattoi luottaa miehen uskollisuuteen, kun tämä ei päässyt edes ulos talosta. Ja saa ollakin. PENNINVENYTTÄJÄ
Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Toinen sanoo, että reilu, rehti ja huumorintajuinen. Tie yhteiseen hyvinvointiin tulee vain yhteisin ponnistuksin, ei sosiaaliturvaa korottamalla. Kuitenkin voi tulla vastaan kitinää ja kitkaa. Mummo ja pappakin väsyvät välillä. Kun hyvään tottuu, tulee yhä vaativaisemmaksi avun suhteen ja alkaa vaatia näitä palveluja jo kotiovelle asti. Hyvä ihminen kunnioittaa itseään,
elämää ja läheisiään. Myös kateus ja mustasukkaisuus voivat astua kuvioihin, ja edessä on perhehelvetti. Sen sijaan, että ruokaa annetaan valmiina, pitäisi jakaa ruokatarvikkeita, kuten esimerkiksi jauhoja. Se, että toimeentulohuolia on, ei oikeuta ketään jatkuvaan, ilmaisen ruuan vastaanottamiseen. Kerran oli televisio-ohjelmassa amerikkalainen pariskunta, jonka miesosapuoli painoi noin 350 kiloa. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. MARJA LEIPÄJONOT PASSIVOIVAT. Onhan onnellinen ihminen miellyttävä ja säteilevä, ja mies ehkä pelkää, että muut alkavat liikaa vilkuilla hänen hyvää oloa säihkyvää vaimoansa. Niin, hyviä ihmisiä on paljon
Ei kulunut kauan, kun tajusin, että jokin suhteessamme oli pahasti vialla. Olin viisaampi, uskoin ainakin olevani, mutta en ymmärtä-. Se oli pankkiautomaattikuitti, tilisaldo nolla euroa. Vaikka oikeastaan, minä vaistosin heti ensimmäisestä päivästä alkaen jonkin olevan vinossa, se oli sellainen epämääräinen varoituksen tunne sisälläni, etten saisi luottaa häneen. En suostunut kuuntelemaan järkeni ääntä, vaan syöksyin suhteeseen täyttä vauhtia. Viisi vuotta olin elänyt sinkkutytön elämää ja arpeni sotkuisesta suhteesta ukkomiehen kanssa olivat parantuneet. Jos soittaisin, mihin silloin olisin syöksymässä. Minä tunnustelin vain varoitusta sisälläni. Älä heitä sitä roskiin, mies oli toistellut minulle useaan otteeseen jättäessään minut City Caféen pöytään. En ollut kuitenkaan vielä valmis luopumaan rakkaudestani.
T
elevision ajankohtaisohjelmassa minulle täysin tuntematon nainen kertoo kansalle varoittavaa tarinaansa, joka on kuin kopioitu omasta elämästäni. Useilla oli lama-aikana nolla euroa tilillään, ajattelin. Olisiko parempi, jos en soittaisi. Nainen on vaalea, ja hän pitelee pientä lasta sylissään, poikaa, kurdimiehen siittämää. Aivan kuten meissä suomalaisissakin, heissä on niitä hyviä ja rehellisiäkin ihmisiä, mutta meidän molempien kohtalona näyt18
tää olleen törmääminen räikeään hyväksikäyttäjään. Tuijotin mietteissäni mieheltä saamaani, käteeni painettua puhelinnumeroa ja hetken mielijohteesta käänsin paperilapun ympäri. Narsistin otteessa:
taistelin itseni vapaaksi
Järkeni sanoi alusta lähtien, että Kadirista seuraisi hankaluuksia. Minäkin rakastuin kurdiin onnettomuudekseni, aivan kuten tuo nainenkin oli erehtynyt rakastumaan. Ei sii-
nä mitään
Tosin minua kummastuttivat lahjaksi saadut saapikkaat, jotka olivat useaa numeroa liian isot minulle. Hän ei ollut komea, miellyttävän näköinen tosin, vaikkakin lyhyenläntä ja osaksi kalju, mutta hänessä oli sitä jotakin, mikä oli saanut huomioni kiinnittymään. Itsekin ulkomailla asuneena en erotellut ihmisiä värin enkä kansallisuuden mukaan, minä halveksin rasismia. Totta kai, myös hänen mielenkiintonsa itseäni kohtaan oli ollut mairittelevaa. nyt samalla olevani entistä haavoittuvampi. Miehellä oli lapsi kummastakin avioliitosta, sen verran minä tiesin hänestä. Olin aina ollut ylpeä siitä, että olin ennakkoluuloton. Olin mairiteltu hänen huomion osoituksistaan ja lahjoista, joita hän minulle toi. Tämä mies oli Kadir, kurdi, toisen naisen Suomeen tuoma, kahdesti
eronnut. Uudessa kaupungissa ja uudessa elämässäni oli vastaani astellut houkutus, viereisessä kerrostalossa asuva mies. Niin no, miehet eivät varmaankaan ymmärtäneet sellaisten asioitten päälle, kuten että olisivat kysyneet naisensa kengännumeroa, päättelin ja vähin äänin
19. Koskaan aikaisemmin en ollut saanut osakseni sellaista hemmottelua keneltäkään mieheltä. Niinpä, kummallisesta tunteesta huolimatta, minä soitin Kadirille seuraavana päivänä.
E
hkä noin kuukauden kuluttua tuosta soitosta suhde oli muut-
tunut intiimiksi, ja minä tajusin olevani järjiltäni rakastunut
Vasta usean kuukauden jälkeen ymmärsin Kadirin olevan kroonisesti velkaantunut ympäri kaupunkia. tuntein kuin onnellisena. täni ne olivat minun omilla rahoilla Sinä olet nyt minun vaimoni, Ma- ni ostettuja, eivät suinkaan Kadirin! ria, hän aloitti tapansa mukaan maiKadirin paluun varmistuessa minä rittelevasti. na, useimmiten hän soitti minulle Rahaa hänelpalkkapäivänä. Minä puolestani päättelin naisen olevan vain oluen pöhöttämä kaheli ostoskeskuksen kuppilasta, taisin olla siinä väärässä.
O
K. Siten hänen työttömyyskorvauksensa olivatkin aina jo etukäteen tuhlatut, ja syöksykierre sen kuin vain kiihtyi. Ne olivat toiselle naiselle ostetut saappaat, tajusin myöhemmin. lainasta MehKadir lopetmetin kanssa, ti puhelun vaosa rahoista tuli minulta. Olin sinisilmäinen ja luottavainen, otin vastaan kaiken tyynesti vielä noihin aikoihin, jopa ramman naisen, joka ilmestyi kuin tyhjästä eteemme alkaen huutaa Kadirille siitä, kuinka tämä oli nostanut rahaa naisen tililtä. leenkään ollut, sisälläni. Kadir sitten makseli niitä, jos miehellä rahaa sattui olemaan. Velkaantu20
sa Turkissa aikaisemmin, minä päätin, etten moiseen suostuisi. Meidän kulttuuri on tämä, Kadir puolustautui minun ihmetellessä. Jos soittaisin, mihin sil- Raha-asiani sopimuksen selvitettyään loin olisin syöksymässä. vää ennen lentoa mies teki minulle En valita, posti toi minulle pakettekuitenkin erään uskomattoman eh- ja, vaatteita ja koruja, mutta mielesdotuksen. Oman rasituksensa asioihin toi Abdullah, Turkissa yhä asuva, ensimmäisestä avioliitosta syntynyt, teini-ikäinen poika, joka nosteli isänsä tililtä Visalla käteistä milloin mistäkin syystä. Kadirin kylmä vastaus oli vain: Miksi sitten sinä annoit tehdä niin. Enkä minä koskaan saanut tietää, kuka postitteli lomakkeita eteenpäin. Kadir yritti tehdä parhaansa ollakseen isä kaukana asuvalle pojalleen, jota kuulemma tämän äitikin hylki. lä tosin sii Minä tunnustelin vain varoitusta hän Miten on, hen ei edelaloitti. Vaikka ex-vaimo keillut kaikenlaista, niinpä hän oli olisikin toiminut siten miehen olles- ollut myös yrittäjäkurssilla, mutta minen johtikin jatkuviin rähinöintiin ihmisten kanssa, ja kaksi kertaa istuinkin oikeudessa Kadirin tukena rahasta johtuvien tappeluiden tähden. Oli uskomatonta, millainen kyky hänellä oli hurmata ja manipuloida ihmisiä, jotta hän saisi kaiken haluamansa! Hänen tarvitsi vain kävellä liikkeeseen ja puhua, ja näin hän sai osamaksulla tai jopa ilmaiseksi mukaansa tavaraa, aina vaatteista elektroniikkaan. mutta hän teki soittaisi. Vaikka hän olikin harjoittelutyössä ystävänsä Mehmetin kebab-ravintolassa, eivät hänen varansa niin suuren suuria olleet. kätkin saappaat kaappiini. Surin sitä, että hän tuhlasi rahansa minuun, mutta vaikka estelin, ei sillä ollut miehen käyttäytymiseen minkäänlaista tehoa. Paria päi- kuuttamalla tunteitaan. Se tosin oli vaikeata paikkakuntalaisten sietämättömien ennakkoluulojen takia, tai rasismin uskoin ainakin olevan syynä työttömyyteen. Minua myös hämmensi se, mistä Kadir ammensi rahat kaikkiin lahjoihin. Myöskään Mehmet ei uskonut miehen enää Turkista takaisin tulevan. Sinä kertoo minulle odotinkin sitä enemmän sekavin suoraan, jos sinulle ei onnistu tämä. Minun ex-vaimoni kirjoitti aina olmen kuukauden kuluttua Kaminun nimi, Kadir vakuutti röyhdir palasi aivan kuten lähtieskeästi minun tuijottaessa suu auki sään oli luvannutkin. Miehen paluu häntä. Onneksi sentään Mehmet joskus tarvitsi ekstraajaa ravintolassa, mutta nekin rahat tuhlattiin pian toisessa ravintolassa syömiseen eikä laskujen maksamiseen. Olisiko parempi, jos en Onko rahaa. Pettyneenä aloinkin toivoa, ettei hän enää palaisikaan Suomeen. Kaiketi raKadir piteli edessä työttömyyskor- kastin edelleen miestä, kaipasin hänvauslomaketta, sen jättöpäivä olisi tä ainakin, olinhan jo tottunut hänen vasta kolmen viikon kuluttua mie- seuraansa, mutta samalla olin myös hen lennosta. En ollut niin tyhmä, ettenkö olisi ymmärtänyt, mitä tapahtuisi, jos käry kävisi, ja minä olin se, joka olisin Suomessa siitä kärsimässä, eikä suinkaan Kadir! Hänenkin täytyi olla tietoinen siitä, mutta hän kokeili minua! Kadir ei näyttänyt pettymystään kieltäytyessäni, mutta huolehtiessani hänen asunnostaan matkan aikana tipahtelivat kirjekuoret luukusta, kuten aina ennen ja katosivat myöhemmin asunnosta jonnekin. Suomessa asuessaan Kadir oli kosä lomakkeille seuraavien kolmen kuukauden ajan. kireä ja huolestunut tilanteestani. limme seurustelleet noin run- Mutta Kadir oli kuitenkin toista saan vuoden verran, kun Kadir mieltä. Yhteys mieheen säilyi välipäätti toteuttaa pitkäaikaisen haa- matkasta huolimatta puhelinsoittoiveensa lähteä käymään kotonaan. Minä hellyin selittelyjen edessä ja yritin samalla tukea miestä ja rohkaista sijoittumaan työelämään. Lapselle annetaan kaikki! Aivan, ei minulla ollut siihen vastaan sanomista. Ymmärsinkö tosiaankin oikein, oli mielestäni osoitus siitä, että hän kun kuvittelin hänen ehdottavan mi- sittenkin välitti minusta, kuten vanulle, että väärentäisin hänen nimen- kuutti