SOTAHISTORIAERIKOISNUMERO TOTUUS NORMANDIASTA | RADALLA: MG 42 | ENSIMMÄINEN MAAILMANSOTA R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 4/2 1 4 • 1 3 , 5
U krainassa ei käydä sisällissotaa. Kansakunta ilman historiaa on kansakunta vailla tulevaisuutta. Ilmatilaloukkaukset ovat lisääntyneet. Kaivamme myös taustat nykytapahtumille tarvittaessa vaikka sadan vuoden takaa. Tämä numero on suuri historia-erikoisnumero. Tältä näytti Ukrainassa lehtemme mennessä painoon elokuun lopussa. www.facebook.com/suomensotilas www.suomensotilas.fi/fi/tilaa Jaakko Puuperä Päätoimittaja Palveluksessanne 24/7/365 jo 95 vuotta.. Venäjä on hyökännyt Ukrainaan Itärintamalta ei mitään uutta. Seuraamme, analysoimme ja taustoitamme tapahtumia parhaalla asiantuntemuksella mitä on saatavilla, ja tarjoilemme ne sinulle päivittäin, emme ensimmäisenä, mutta parhaiten ja tutkitusti. Entä huomenna. Mutta miltä näyttää Syyriassa, Ukrainassa ja vaikkapa Länsi-Afrikassa juuri nyt. Tästä lehdestä voit lukea myös miltä näytti elokuun lopussa monissa muissa kriisipesäkkeissä ja kotimaassamme. Venäjä ei kunnioita myöskään Suomen rajoja. Sen kertoo Suomen Sotilas internetissä ja sosiaalisessa mediassa joka päivä. Lue se tarkoin. Kyse on Venäjän interventiosta naapurimaahansa. Venäjä on miehittänyt osan Ukrainaa, Venäjän ylläpitämät joukot ovat tappaneet satoja siviilejä
EU:lla ei ole sotilaallista voimaa eikä organisaatiota. YK:sta ja ETYJ:stä taas ei kannata enää edes kirjoittaa. Määräaikaistilausta ei voi perua. Jatkosotaan jouduimme, koska meidän oli valittava kahdesta pahasta. Nyt voitiin sopia, kun oli ensin sodittu. Yhdeksänkymmentäviisi vuotta myöhemmin, tämän päivän chamberlainit vaativat jälleen, että pitäisi sopia eikä sotia. Alkoi toinen maailmansota. Suomi on taas yksin, aivan kuten 75 vuotta sitten. Toimitus: toimitus@suomensotilas.fi Bergqvist, Jaakko • Knuuti, Jukka Kuusela, Kari • Lappi, Ahti Lindblom, Tom • Mäkelä, Pekka Rundgrén, Eerikki • Valve, Tuomo Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakauslehtien liiton jäsen Suomen Sotilas myös Facebookissa 28.8.2014 Seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten saksalaiset ja venäläiset jakoivat Puolan. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. Elokuussa 2014 Saksa ja Venäjä kävivät jälleen enemmän tai vähemmän julkista keskustelua ItäEuroopan etupiireistä. Suomi ei suostunut uhriksi. 75 vuotta sitten selvisimme koetuksesta pitkälti vastustajamme asevoimien suunnattoman kehnon koulutustason ja sitäkin ala-arvoisemman operatiivisen ja taktisen taidon sekä punaarmeijan kehnon johtamisen vuoksi. EU:n ja Naton toimenpiteet jäävät semantiikan ja mietojen talouspakotteiden tasolle niin kauan kuin uhrina ei ole niiden jäsenvaltio, ja sitä Ukraina ei ole, eikä ollut Georgiakaan. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi Päätoimittaja Jaakko Puuperä gsm 050 590 3964 Toimituspäällikkö Petri Välkki gsm 040 707 7550 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala gsm 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa gsm 0400 418 705 fax 010 423 8389 Ilmoitusmyynti & markkinointi: Petri Välkki gsm 040 707 7550 myynti@suomensotilas.fi Tilaushinnat alkaen 1.3.2013 Kestotilaus: 67,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 86,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 62,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta. Suomalaiset päättävät itse, haluammeko vihdoin alkaa päättää itse omista asioistamme vai kysymmekö yhä Kremlistä mitä saamme tehdä. Aivan kuten 75 vuotta sitten, ei nytkään kuunnella toisen hyökkäyksen uhria. Jouduimme talvisotaan, koska olimme yksin, ja pääsimme siitä itsenäisenä, koska saimme viime hetkellä tukea. Niin pitäisi, mutta entä jos toisen osapuolen kanssa ei voi sopia, koska se ei pidä sopimuksiaan ja sanelee ehdot. Neljännesvuosisata aikaisemmin, elokuussa 1914, maailmanpalo oli syttynyt salaisen diplomatian käynnistämien keskinäisten sopimusjärjestelyjen seurauksena. Ne unohtivat, ettei sanelu ole sopimista. Tappaja ja uhri. Sopiminen tarkoittaa osapuolien välillä vapaasta tahdosta tehtyä yhteistä päätöstä. SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 3 PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. Taistelimme, ja liian moni suomalainen sai vaipua kuopan pohjalle ase kädessä, mutta säilytimme vapauden, ja se on aina taistelemisen arvoista. Viime hetkellä apuun tuli Britannian ja Ranskan sotaan sekaantumisen uhka, joka sai Neuvostoliiton neuvottelupöytään. Neuvostoliiton ja Saksan tapa sanella asioita pienemmilleen oli yhtä kaukana vapaasta tahdosta tapahtuvasta sopimisesta kuin raiskaus on rakastelusta. Pelkkä EU-jäsenyys ei anna voimatoimilla uhattaessa mitään suojaa. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Meidän ei ole pakko valita taloudellisesti heikon, totalitarismiin liukuvan Venäjän ja sotilaallisesti ja poliittisesti heikon mutta taloudellisesti kansainvälisessä mittakaavassa keskisarjassa painivan Saksan väliltä. Haluammeko olla yksin. Uuden sodan siemen oli kylvetty. Toki apua oli myös siitä, että suojeluskunnat oli kouluttanut köyhälle tasavallalle erittäin osaavan reservin ja runsaasti hyvin harjoitettua päällystöä ja alipäällystöä. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Saksa ja Neuvostoliitto olivat sopineet itäisen Euroopan etupiirijaosta elokuussa 1939 ja marraskuun lopussa myös Suomi joutui hyökkäyksen uhriksi. Suomi päätti sotia, koska se ei voinut sopia sellaisilla ehdoilla, joita sille asetettiin. Valitsimme natsi-Saksan, koska Neuvostoliitto olisi ollut meille sitäkin vastenmielisempi ja tuhoisampi vaihtoehto. Hävinneet pantiin polvilleen ja suljettiin ulos uuden uljaan maailman järjestelyistä. Kyllä, tanssiin tarvitaan kaksi, mutta niin tarvitaan tappoonkin. Kirjapaino: Printall AS, Tallinna www.printall.ee Seuraava numero 5/2014 ilmestyy marraskuussa 2014. Jatkosodasta emme olisi ilman aseveljeämme selvinneet. Suomalaiset eivät joutuneet kyykistymään kuopan reunalle odottamaan nöyrästi niskalaukausta. Voimme itse valita, haluammeko olla samassa tilanteessa kuin seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten. Moni suojeluskuntalainen päätyi korvaamaan ammattisotilaan, koska jälkimmäisiä ei riittänyt ja tappiot olivat kovat. Tarvittiin vain yksi attentaatti käynnistämään ketjureaktio, jonka seurauksena neljä Euroopassa vaikuttanutta keisarikuntaa romahti ja koko Eurooppa muuttui. Venäjä vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä, koska se ei uskalla kajota maihin, joilla on suora liittosuhde Yhdysvaltojen kanssa. jaakko.puupera@suomensotilas.fi Seitsemänkymmentäviisi. Tosin tällä kertaa olemme sitä omasta halustamme. Meidän ei tarvitse enää olla näiden kahden suuren kansan satoja vuosia jatkuneen kaupanteon kohteena. Toisin kävi Baltian maissa, jotka halusivat mieluummin sopia kuin sotia. Aineistopäivä 22.9.2014. Tänään meillä olisi vapaus valita. Naton ulkopuolella olemme samassa asemassa kuin kaikki muutkin pienet Natoon kuulumattomat Venäjän naapurimaat
– Ahti Lappi 62 TOGO – aikansa AVACS – Ahti Lappi 63 Suomalaisten ovela vastaisku – Ahti Lappi RADALLA 84 MG 42 – Miten tehdään maailman paras konekivääri. Ikäväkseen baltit ovat useammin olleet ammuttavina kuin ampujina. – Kari Kuusela Haastattelut – Kari Kuusela & K-I Michael Johansson 12 Bud Rice – C-47:n lentäjä 15 Karl-Heinz Mayer – saksalainen laskuvarjojääkäri 16 John Cipolla – Sainte Mère-Égliseä vapauttamassa 17 Clinton Riddle – Radiomiehenä liitokoneessa 28 Robert Noody – Panssarituhoajan hyppy JYVÄLLÄ 30 Turvallisuuskatsaus 31 Maailmalta 32 Kotimaasta 35 Puolustusvoimat 35 Sotahistoria 37 Ukrainan kriisi 39 Venäjä 40 Ulkomailta 41 Puolustusteknologia 42 Viimeinen iltahuuto: Ilmo Oskari Haario 44 Kari kommentoi – Ukraina opettaa PIKATESTI 45 Iippokassi 81 Monkey 47 – Mustan metsän apina SODANKÄYNTI 46 Kyberhälytys! Kyberhälytys! – Arto Pulkki 68 Sissisotaa osa 1: Kylmän Sodan sissit – Marko Palokangas 77 Oppia ulkomailta – Marko Palokangas SOTARETKELLÄ 48 Duxfordin lentävät legendat – Pekka Mäkelä 55 Duxford Aerodrome – Pekka Mäkelä 70 VUOTTA SITTEN 56 Tallinnan tuho 1944 – Miksi ilmapuolustus epäonnistui. Niillä ei ole armeijoita eikä sotilaallista organisaatiota. Suomalaisia ei marssitettu koskaan Katynin metsään. Silloin meillä oli sentään edes suojeluskunnat, tänään meillä ei ole sitäkään. On haluttu sopia eikä sotia, ja huonosti on käynyt. Kuinka kuvittelisitte käyvän seuraavassa sodassa tai sellaisen uhan alla, jos jäämme tieten tahtoen taas yksin. Katyniin oli varattu hautapaikka myös suomalaisille suojeluskuntalaisille. Katso mitä näimme ja koimme! 70 VUOTTA SITTEN 6 Normandia – Mikä meni pieleen. Duxfordin lentävät legendat Polttoaineen hajua, mäntämoottorien jymyä ja komeaa kaartotaistelua taivaalla ja mikä parasta kaikki toisen maailmansodan ajan vanhoilla sotalinnuilla. Julkaistava aineisto. Suomen Sotilaan sotahistoriaerikoisnumero vietti päivän Duxfordissa, jokaisen sotaja ilmailuhistorian harrastajan pakollisessa pyhiinvaelluskohteessa. Lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. On tullut aika herätä, ettei herätä kasakan nauruun.. Silloin venäläinen sotilas oli tehokkaimmillaan teloitusryhmän jäsenenä, tänään Venäjän armeija on aivan toista luokkaa. Pienen maan ei kannata lähteä Venäjän eikä Saksan kanssa marjaan, jos ei ole ihan pakko. Niitä lehden tilaajia, jotka eivät halua että heidän tietojaan käytetään, pyydetään ilmoittamaan siitä lehden tilauksen yhteydessä. Historia ei toista itseään, ja olosuhteet muuttuvat. No saksalaisen tietysti, ensin työ, sitten hupi, kuuluu vastaus kaskun mukaan. Me olemme kokeilleet kumpaakin herkkua kuumassa ja kylmässä sodassa, mutta meillä on aina säilynyt edes jokseenkin suvereeni asema. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. YK:n tai EU:n tukea on turha odottaa. Tilaajarekisteri. – Kari Kuusela 94 Elämä jatkuu sodan jälkeen – Kari Kuusela 96 MG 34 vastaan MG 42 – Kari Kuusela 100 VUOTTA SITTEN 100 I Maailmansodan avaus ratkaisi sodan – Vesa Keinonen 106 Ranskalaisen luutnantin tulikaste – Vesa Keinonen 110 Sota, joka päätti vanhan maailman – Vesa Keinonen 116 Saksa hävisi propagandasodan heti – Vesa Keinonen KNUUTI 118 Operaatio Bagration – Unohdettu suurtaistelu Palvelukortti sivulla: 83 Lisää sivuiltamme: WWW.SUOMENSOTILAS.FI 48 K umman ammut ensin, saksalaisen vai venäläisen, kysytään balttilaisessa kaskussa
Suomen Sotilas kaivoi konekiväärit kaapista ja lähti radalle ottamaan legendasta mittaa. 6 84 RADALLA: MG 42 70 vuotta sitten toisen maailmansodan paras yleiskonekivääri MG-42 lauloi tappavaa lauluaan niin Normandiassa kuin Sinimäissä. Lihamylly juuttui paikalleen neljäksi veriseksi vuodeksi. Mutta ratkesiko sota jo elokuussa 1914. TULTA! ELOKUUN TYKIT 100 vuotta sitten Eurooppa oli sodassa, jonka seurauksena kymmenet miljoonat elämät päättyivät liian aikaisin, neljä keisarikuntaa romahti ja Suomikin itsenäistyi. 100 MIKÄ MENI PIELEEN?
6 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 NORMANDIA MIKÄ MENI PIELEEN. TEK S TI: K ARI KUUSEL A
Mitä oli siis tapahtunut kesäkuun alun ja syyskuun lopun välillä lännessä ja miksi. Yleinen kuva maihinnoususta on, että vastassa olleet heikot ja huonot saksalaiset nakattiin sivuun ja sitten marssittiin Pariisiin. >. Puna-armeija oli tuolloin – elokuun lopussa 1944 – jo ylittänyt Saksan ja Neuvostoliiton vuoden 1939 rajan jakamassaan entisessä Puolassa. Mikä meni pieleen. Ensimmäisen suuren sataman, Cherbourgin Cotentinin niemimaalla, liittoutuneet saivat haltuunsa vasta kesäkuun lopussa. Mutta todellisuudessa maihinnousuoperaatio oli monta kertaa pahassa kriisissä ja eteneminen juuttui paikoilleen Normandian rantakaistalle ja Cotentinin niemelle kahdeksi kuukaudeksi. Pariisissa oltiin elokuun lopussa. 7 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 70 VUOT TA SIT TEN N ormandian maihinnousulla oli suuri merkitys toisen maailmansodan saattamisessa nykykatsannon mukaan onnelliseen loppuun
Stalinin panssarit olivat vyöryneet kahdessa kuukaudessa läpi Valko-Venäjän syvälle Puolaan. Normandian maihinnoususta oli kulunut tuolloin jo kolme ja puoli kuukautta. Valtionjohtajat muistelivat uhrauksia sekä sitä, miten maihinnousu toi vapauden n Yllä saksalainen lentolehtinen. Mediaa oli paikalla valtavasti, Suomen Sotilaskin. Myös propagandan keinoin koitettiin vaikuttaa vastustajaan, mutta merkittävämpää oli tietysti taistelukentän todellisuus.. Liittolaisten hitaus lännessä lisäsi kommunistidiktaattorin ruokahalua. Stalin kiirehti nyt kohti länttä. Paikasta, josta liittoutuneet olivat nousseet maihin Normandiassa 6.6.1944, oli edetty linnuntietä mitaten vajaassa kolmessa kuukaudessa vajaa neljäsataa kilometriä. Kun kuluvan vuoden kesäkuussa tuli kuluneeksi tasan 70 vuotta Normandian maihinnoususta, muisteltiin tapahtumaa asiaankuuluvalla tavalla niin tiedotusvälineissä kuin näyttävissä juhlissa paikan päällä. Linnuntietä matkaa oli taittunut taistellen noin kahdessa kuukaudessa jo yli 600 kilometriä. Suunnitelmien mukaan kaiken oli pitänyt mennä toisin. 70 vuotta sitten – syyskuun 22. 70 VUOT TA SIT TEN 8 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 T ämän lehden ilmestyessä on tasan seitsemänkymmentä vuotta siitä, kun liittoutuneet olivat vapauttaneet suurimman osan Ranskaa, lähes koko Belgian ja Luxembourgin ja olivat kärkijoukoillaan jo Alankomaiden alueella. Syyskuussa myös Suomi oli saatu pois sodasta ja kiusallinen joukkoja sitova sivustauhka pohjoisessa oli nyt poissa. Veteraaneja jututettiin – näin laajasti varmasti viimeistä kertaa – ja tapahtumia kerrattiin. päivä – puna-armeija oli vallannut Tallinnan
9 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 M4 SHERMAN oli liittoutuneiden yleisin panssarivaunu. Se oli pahasti alakynnessä verrattuna saksalaisiin vastustajiinsa niin tulivoimansa kuin panssarointinsakin puolesta. Nämä etenevät vaunun suojassa eivätkä näytä pelkäävän kaupunkitaistelua, koska ovat tiheässä ryhmässä eivätkä tähystä ikkunoita. KA RI KU U SE LA N KO KO EL M A. Kuvassa Sherman vallatussa ranskalaisessa kaupungissa perässään brittien jalkaväkeä
Kuvassa kaatunut saksalainen ja bunkkeri Utah Beachilla. 10 70 VUOT TA SIT TEN SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 Euroopan miehitettyjen maiden kansoille. Moni suomalaisveteraani ja siviilikin muistaa yhä, kuinka Suomeen pudotteli pommeja Yhdysvalloissa valmistettu lentokone punatähdet siivissään. Toki on syytä muistaa, että idässäkin voiton tekijä oli pitkälti se amerikkalainen tehtaantyttö, joka kokosi lentokoneet ja kuorma-autot niin Normandiaan, Narvaan, Sinimäkiin kuin Kannakselle TaliIhantalaankin. Miksi siis alaotsikko: ”Mikä meni pieleen”. Pahan valtakunta, demoninen natsi-Saksa lyötiin lopulta, mutta suuremman taakan Hitlerin parhaiden armeijoiden lyömisessä taisi lopulta kantaa pikemminkin punaarmeija kuin länsiliittoutuneiden saapuminen Ranskaan. Tavattiinpa vuoden 1944 itärintamalla – muun muassa Itä-Karjalassa – neuvostojoukkoja, joiden mieskohtainen varustus oli amerikkalaista, kuorma-autoista nyt puhumattakaan. Puna-armeija marssi amerikkalaisella pyörävedolla ja saappailla. Eurooppa vapautettiin natseista. Stalinin puna-armeija, jota moni Saksan vastustajakaan idässä ei pitänyt vapauttajana vaan SAKSALAISET PUOLUSTIVAT rantaviivaa monin paikoin tehokkaasti, mutta joutuivat lopulta antamaan periksi. Yhteistä kaikille näille muisteluille on se, että niissä maihinnousu onnistui ja asia oli suurin piirtein sillä selvä; Saksa oli lyöty ja Eisenhowerin ”Ristiretki Eurooppaan” saavutti tavoitteensa. KA RI KU U SE LA N KO KO EL M A. Idässä valloitusretken aloittanut Venäjän nykyjohtaja Vladimir Putinkin oli kunnioittamassa vanhojen liittolaistensa roolia fasismin murskaamisessa. Niin tai näin, Normandian maihinnoususta kului lähes vuosi ennen kuin Saksa antautui ehdoitta, ja länsiliittoutuneetkin joutuivat vielä koville ennen sitä
Tässä ja taisteluihin suoremmin liittyvissä pommituksissa on arvioitu “vapauttajien” surmanneen yli 50 000 ranskalaista. 11 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 vaihtoehtoisena pahana, eteni syvälle Keski-Eurooppaan. Mistä johtui, että aivan selvästi ylivoimainen hyökkääjä ei täydellisestä ilmaylivoimasta ja mahtavasta tulivoimastaan huolimatta päässyt viikkoihin siihen liikuntasotaan, jota se oli suunMAIHINNOUSUN VALMISTELUUN liittyi saksalaisen puolustajan huoltoyhteyksien lamauttaminen tuhoamalla Ranskan rautatieyhteydet. Se, että rantaan noususta kului yli kaksi kuukautta siihen hetkeen, kun liittoutuneet lopultakin murtautuivat elokuun puolen välin jälkeen Normandiasta väljemmille vesille, jää yhä useimmiten ilman selitystä. Ratapihoja, siltoja ja muita laitteita pommitettiin tehokkaasti ja huollon katkaisemisessa sekä lisäjoukkojen tuonnin estämisessä myös lähes onnistuttiin. Aihe ei ole juurikaan ollut esillä sen paremmin Ranskassa kuin voittajienkaan sotahistoriassa. KA RI KU U SE LA N KO KO EL M A. Maihinnousun kuvaus myös keskittyi pääosin kesäkuun kuudennen päivän, D-Dayn, tapahtumien kuvaukseen. Normandiassa meni siis jotain pieleen, mutta siitä ei puhuta juhlapuheissa eikä kepeissä lehtijutuissa, vaikka tosiasiat ovatkin luettavissa kaikista historiankirjoista. Unohdetut kuukaudet Voittajat antoivat Normandian maihinnousun merkityksestä heti sodan jälkeen kovin siloitellun kuvan, ikään kuin kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, juuri niin kuin pitikin. Kuvassa on Saint-Lôn rautatieasema, kaupungin rakennuksista tuhoutui 77 %
Hyppy oli onnistunut ja kaupunki oli ensimmäinen liittoutuneiden vapauttama. Siitä jatkomme meille annetulla kompassisuunnalla yli SainteMère-Églisen, jossa annoimme merkin laskuvarjojääkäreille hypätä. Se on usein toki perusteltukin käytäntö, johtajan pitäisi vastata myös epäonnistumisista. Yhtä ohjasi Bud Rice. Dokumentit, filmit ja muu elävä kuva ovat voimallisesti vaikuttaneet siihen, että maihinnousun yleinen kuva on keskittynyt enBUD RICE Maihinnousu ei olisi onnistunut ilman tuhansia aluksia veden päällä ja ilmassa. Tulimme Ranskan rannikolle noin kello 1.30 aamuyöllä. Matkailua kohteeseen suunnittelevien kannattaa varata edes pinnalliseen koko maihinnousualueen läpikäyntiin vähintään kolme päivää.. Syitä on kyllä haettu sotatointa ylimpänä johtaneiden miesten ratkaisuista, mikä on yleinen tapa arvioitaessa sotatointen onnistumisia ja epäonnistumisia. – Lensin C-47:ää, jossa oli 21 laskuvarjojääkäriä 82. Normandiassa on säilytetty valtava määrä vanhoja puolustuslaitteita ja osa on todella hienosti museoitu. Sumussa ei näe edes oman koneensa siivenkärkiä eikä naapurikonetta. Yhteentörmäyksen vaara on erittäin suuri, ja varmaan moni lensi toisen koneen kanssa yhteen sinä yönä, veteraani muistelee. Teksti: K-I Michael Johansson Toimittaen suomentanut Kari Kuusela 37TH SQUADRON, 316TH TROOP CARRIER GROUP n Näkymä vallatusta tykkiasemasta JUNO-Beachille Courseilles-sur-Merissä. Siksi on tärkeää kertoa Normandiastakin totuus. 12 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 70 VUOT TA SIT TEN nitellut. Väheksymättä siellä puolin ja toisin taistelleiden miesten rohkeutta ja uhrauksia. Vaan mitäpäs jos ylimmän johdon ratkaisuilla ei Normandian kohdalla ollutkaan ratkaisevaa roolia, vaan todellinen syy on ihan muualla. Maailman kuvatuin sata metriä hiekkaa Sotapropagandan – informaatiosodan – rooli kasvoi toisessa maailmansodassa edellistäkin maailmanpaloa suurempaan mittakaavaan (lue artikkeli informaatiosodasta ensimmäisessä maailmansodassa s. Sotapropagandan vääristämän historiakuvan pohjalta syntyy populäärihistoriankuva, usein kovin rahvaanomainen versio todellisuudesta, minkä pohjalta myös päätöksentekijät usein rakentavat käsityksensä tapahtumien kulusta. – Kaikki koneet eksyivät, ja lentäminen oli vaikeaa, koska vain joka kymmenennessä koneessa oli suunnistaja. 116). maahanlaskudivisioonasta. Perässämme tuli vielä 800 konetta, joissa jokaisessa oli laskuvarjojääkäreitä. Tulevaisuuden päätöksiä rakennetaan helposti sellaisen varaan, mikä ei ole totta. Parhaimmillaan propaganda vaikutti sotavuosina, ja se vaikuttaa mielikuviin yhä. Tarkoituksena oli pudottaa heidät Sainte-Mère-Égliseen. – Lensimme viitisen minuuttia pelkkien mittarien varassa ennen kuin pääsimme sumuseinämästä läpi. Kun lähestyimme Cotentinin niemimaata, törmäsimme sumurintamaan, joka alkoi maasta ja jatkui aina tuhanteen metriin. Tässä jutussa pohditaan pääasiassa sitä välinettä, jolla liittoutuneet ratkaisua hakivat, eli maihinnousseita asevoimia, niiden rakennetta ja kykyä kokonaisuutena
Kertomatta jää myös, että heiltä itse rantautuminen ja jopa maahanlaskut onnistuivat kohtuullisen hyvin, paremmin kuin amerikkalaisilta, ja he jopa saavuttivat tavoitteitaan ensimmäisenä päivänä. Tämän jälkeen maihinnousu on onnistunut ja esirippu laskeutuu, koska asia oli sillä selvä. Tosin siihen se sitten jäi briteiltäkin. Lyhyemmän tai pidemmän ajan kuluessa joku suojaan selvinneistä on näissä kuvauksissa ottanut aloitteen käsiinsä, saanut lähellä kyyhöttävät miehet mukaansa ja murtanut saksalaisten tuliverkon yhdestä kohtaa. Samaten tästä elävien kuvien luomasta kuvasta puuttuu pääsääntöisesti se, että ensilinjassa maihin nousseista joukoista puolet oli muita kuin amerikkalaisia, eli brittejä, kanadalaisia sekä pienempien liittolaismaiden miehiä. Vaan vahingossakaan ei katsojalle selvitetä, että näihin joukkoihin ja niiden hyökkäyksiin uhrattu panos toi lopulta hyvin vähän todellista hyötyä itse maihinnousulle, jonka todelliset sankarit olivat aivan tavallista Normandian rantahiekan yli juossutta jalkaväkeä. Propagandististen kuvausten päätepisteessä joukko on jotenkuten organisoitunut ja vallannut jonkin maastokohdan – jota saksalaiset useimmiten eivät itse asiassa ole ainakaan tosissaan edes puolustaneet – tai ottaneet taistellen haltuunsa jonkin patterin sitä puolustaneilta raskaan tulivalmistelun lamauttamilta tai ampumatarvikkeensa loppuun ampuneilta tykkimiehiltä. KA RI KU U SE LA N KO KO EL M A. Tarinan outo painopiste Olemme myös monet kerrat nähneet tuon ajan erikoisjoukkojen eli amerikkalaisten laskuvarjojääkärien tai ”rangersien” toimintaa; sekasotkuun päättyneen hypyn jälkeistä yhtä sekasortoista toimintaa tai pystysuoraa seinää kiipeilleiden miesten sankaruutta. Vaan jatko jää tässäkin aina kertomatta. Kertomatta jää, kuinka taistelu Normandiassa eteni hitaasti jauhaen yli kaksi kuukautta. SAKSALAISEN PANSSARIVAUNUN pahin vihollinen ei suinkaan ollut vastapuolen panssarivaunu vaan ilmasta vaaniva vaara. Olemme lukemattomat kerrat nähneet maihinnousualuksen portin aukeavan, miesten syöksyvän saksalaisten konekiväärituleen, osan kaatuvan ja jäävän rantaveteen, osan jatkavan rantavallin tarjoamaan vähäiseen suojaan. Tykinruokaa. Kunnia sankareille, ei siinä mitään. Taistelu, joka päätti kymmenien tuhansien miesten ja siviilien elämän. Kuvassa liittoutuneiden lentokoneiden tuhoamaa kalustoa, etualalla Panzerkampfwagen IV, eli meikäläisittäin Panssari nelonen. 13 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 simmäiseen päivään ja ensimmäiseen sataan metriin hiekkarantaa. Yleensä seuraavaksi näytetään kenraali Pattonin kolmannen armeijan vastustamaton ajo läpi Ranskan, Pariisin vapauttaminen ja ranskalaisten kaupunkien jakamaton kiitollisuus heidät vapauttaneille. Tämän vakiintuneen kuvan mukaan, pienin paikallisin muunnelmin, näin varsinaisen maihinnousun ensimmäinen aalto D-Daynä menikin, mutta entä tapahtumat sen jälkeen
Tässä propagandakuvassa on leppoisa ja mukava tunnelma, joka on jyrkässä kontrastissa todellisiin tapahtumiin. Saksalaisilla meni aivan liian kauan tajuta, että kyse ei ole hämäyshyökkäyksestä vaan päähyökkäyksestä. Tämä siitä huolimatta, että brittien ja amerikkalaisten parhaista divisioonista ja erikoisjoukoista oli tehty havaintoja Normandiassa jo viimeistään 7.6. Saksalaisiin pommitus ei juurikaan koskenut, koska heitä ei kaupungissa ollut ja he olivat käskeneet siviiliasukkaidenkin poistua. Se ei ole historiallisesNORMANDIAN MAIHINNOUSURINTAMAN tärkeimpiä maamerkkejä oli liikenteen solmukohta Caen, joka brittien piti saada vallattua jo ensimmäisenä taistelupäivänä mutta joka vallattiin lukuisien epäonnistuneiden yritysten jälkeen vasta kuukauden kuluttua. raskaiden pommikoneiden hyökkäys, joka maksoi lähes 400 ranskalaisen hengen. Kaiken takana oli kuitenkin ennennäkemättömän mittava ja huolellinen esikuntatyöskentely. 14 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 70 VUOT TA SIT TEN Miksi Normandiaan juututtiin viikoiksi. Maihinnousu onnistuu aina Vanhan sanonnan mukaan maihinnousu onnistuu aina. Laskentaan ja suunnitteluun ei ollut käytössä tietokonemallinnuksia. Vaan mistä ihmeestä tämä voi johtua tässä maailmanhistorian suurimmassa amfibio-operaatiossa. Ainakaan se ei ole liittoutuneiden suunnitelma, joka edellytti pikaista murtautumista rannasta syvemmälle Normandiaan ja nopeaa siirtymistä liikuntasotaan. Ne saivat itäiseen Englantiin luomansa valelaitearmeijan avulla saksalaiset pitämään aivan liian kauan joukkonsa pohjoisessa Pas de Calaisin luona sidottuna odottamaan sinne tulevaa varsinaista maihinnousua, jota ei koskaan tullut. JATKUU SIVULLE 16 >. Tämä siitä huolimatta, että liittoutuneet yllättivät saksalaiset taktisesti maihinnousun ajankohdan ja paikan osalta. Edellä mainituissa saavutuksissa tietysti auttoi se, että sen paremmin Saksan Luftwaffe kuin Kriegsmarinekaan eivät asiaan pystyneet pieniä pistoja lukuun ottamatta sotkeutumaan. Mikä sitten oli tämä jatko, joka minun mielestäni oikeuttaa jutun otsikkoon. iltaan mennessä. Liittoutuneiden suunnitelmien ja todellisuuden välillä oli siis suuri aukko hyvistä lähtökohdista huolimatta. Uskomatonta oli myös huollon toiminta, joka sekin on yhä logistisen suunnittelun riemuvoitto, kuljetettujen varusteiden ja tavaran määrä on oikeastaan käsittämätön. Tätä edelsi 7.7. Todellisuudessa ei ylletty edes ensimmäisen päivän tavoitteisiin kuten Caenin kaupungin valtaamiseen, johon meni lopulta viikkoja aikaa ja joka vaati tuhansia sotilaita sekä siviiliuhreja hyökkäysten epäonnistuessa kerta toisensa jälkeen silmittömästä ilmaja laivatykistötuen käytöstä huolimatta. Liittoutuneet onnistuivat loistavasti harhautuksessa, tiedustelussa ja salaamisessa. Lähes uskomaton saavutus oli saada koko Etelä-Englannin käsittävän sotaleirin sadattuhannet miehet Kanaalin rantaan, laivoihin ja veden yli Normandian hiekkaan. Ne olivat jo maihinnousun alkaessa ylityöllistetyt, aliresursoidut ja pian käytännössä lyödyt
Hautasimme hänet, mutta ennen sitä katsoin hänen tavaroitaan ja valokuviaan, joista näin hänen olevan upseeri ja kahden lapsen isä. Muistan kun vapaaehtoisia kysyttiin ja käskettiin astua askel eteenpäin, jos asia kiinnosti. Maihinnousun todellisuus oli nyt iskenyt meihinkin. kesäkuuta. Eräs heistä – puolustajan puolelta – oli saksalainen laskuvarjojääkäri Karl-Heinz Mayer. Ruotsalaisen avustajamme K-I Michael Johanssonin Normandian muistopäivänä paikan päällä tekemästä haastattelusta kääntäen toimittanut Kari Kuusela. Myöhemmin minut lähetettiin Yhdysvaltoihin, jossa matkustin neljä päivää oikeassa matkustajavaunussa Kansas Cityyn. Kaikki muuttui kuitenkin 6. 15 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 A merikkalaiset laskuvarjojääkärit saivat vastaansa yllättäen myös saksalaisia laskuvarjojääkäreitä. Nuoren Karl-Heinzin sota päättyi lyhyen taistelun jälkeen sotavankeuteen. He alkoivat huutaa ”Get up, get up”, mutta en pystynyt vastaamaan, koska suuni oli rutikuiva. – Sotani jäi lyhyeksi, sillä haavoituin pahasti jo 8. Kotona nuorukainen oli jo seuraavana vuonna. Käteni kuitenkin jäi halvaantuneeksi, eikä minun tarvinnut tehdä vankina töitä. Ehkä hän näki leirinuotiomme ja luuli sitä merkiksi tai koitti osua läheiselle niitylle. Oli aamu, ehkä kello oli seitsemän, kun luoti osui minuun. Kotiin pääsin jo vuonna 1945. Pian vangitsijat luulivat hänen menehtyneen. Vartiomiehemme heitti käsikranaatin häntä kohti, mutta se ei vaikuttanut, joten yksi meistä ampui häntä lonkalta kurkkuun, ja hän kuoli. Meidät oli majoitettu maatiloihin, ja yövyimme omenapuiden katveeseen pystytetyissä teltoissa. Monen idässä sotavangiksi jääneen veljen kohtalo oli synkempi. Suomen Sotilas tapasi kahtena peräkkäisenä kesänä 2013 ja 2014 Normandiassa lukuisia maihinnousun veteraaneja. Olin lähes tiedoton ja kierähdin ojaan suojaan, eivätkä he osuneet minuun enää uudelleen, olinhan jo valmiiksi haavoittunut. Ja minua kiinnosti, vanha veteraani muistelee nuoruusvuosiaan. KARL-HEINZ MAYER n Fallschirmjäger-Regiment 6 KI M IC H A EL JO H A N SS O N. Karl-Heinz oli vakavasti haavoittunut, ja tajunta alkoi heiketä. – Yksi toverini menetti puolet jalastaan, ja lääkintämies jäi auttamaan häntä kehottaen minua jatkamaan omin voimin joukkosidontapaikalle. – Minut pantiin samaan joukkoon kaatuneiden kanssa, koska pääni oli niin verinen. Hänen onnensa oli jäädä vangiksi länsirintamalla. Saimme kuulla hälytyksen ja ehkä odotetunkin huudon: ”Invasion!” – Ensimmäisenä yönä luoksemme putosi taivaalta laskuvarjolla amerikkalainen kapteeni. – Menetin tajuntani. Olin juuri ehtinyt suojautua, kun minua osui kasvoihin. Toverini veti minut takaisin suojaan juuri, kun puiden latvoihin osui vihollisen kranaatti, joka haavoitti monia, veteraani muistelee 70 vuoden takaisia tapahtumia. Puolalainen lääkintämies totesi keuhkojeni olevan täynnä vettä. – Olen kotoisin Oldenburgista ja värväydyin laskuvarjojääkäriksi 17-vuotiaana, koska olin kiinnostunut lentämisestä. Se on tuo sama talo tuossa takanani, jossa on nykyään museo. Luoti jatkoi matkaansa, katkaisi solisluun ja meni keuhkoista läpi. Minut laitettiin paareille ja vietiin kahden konepistoolimiehen vartioimana leikkaussaliin, jossa vesi poistettiin ja minut leikattiin. Sitten kanaalin yli Nordinghamiin, jossa pääsin sairaalaan. – Sain ensiapua ja hyvää hoitoa, ja myöhemmin minut kuljetettiin Cherbourgiin mustan sotilaan ajamalla ajoneuvolla. – Koulutuksen ja kymmenen Tante JU:sta (Junkers Ju 52 -kuljetuskone) tehdyn hypyn jälkeen meidät siirrettiin Ranskaan. Toinen amerikkalainen tarjosi juomapulloaan, ja sain vähän juodakseni. Juoksin käsi roikkuen pusikoiden läpi tielle A9 ja näin amerikkalaisten ampuvan minua mäeltä. kesäkuuta. En tiedä, miten pitkään olin ojassa, mutta kun heräsin suu kuivana, niin joukko amerikkalaisia katsoi minua. Myöhemmin taistelussa pelkoni kuitenkin katosi. – Olin tuolloin 17-vuotias ja oikeastaan peloissani. Joku kuitenkin huomasi minun liikkuvan, ja minut kannettiin läheiseen taloon. Sitten joku kumartui puoleeni ja toinen tarjosi suklaata, mutta kieltäydyin. Siellä minut leikattiin vielä neljästi, koska solisluuni ei ollut kunnossa. Me von der Heydten rykmentin laskuvarjojääkärit tulimme tietä pitkin ja pysähdyimme hyvin väsyneinä erääseen notkelmaan
John Cipolla palveli 101. Meitä kuljettaneet lentokoneet hajaantuivat ympäriinsä, koska lentäjät olivat hermostuneita ja peloissaan, muutamat eivät koskaan aikaisemmin olleet lentäneet taistelussa ja pimeässä. K-I Michael Johanssonin paikan päällä tehdystä haastattelusta lyhentäen toimittanut ja kääntänyt Kari Kuusela. 70 VUOT TA SIT TEN 16 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 – Kello oli 1.30 hyvin pimeänä aamuna. maahanlaskudivisioona vapautti Utah-rannan takana ensimmäisenä eurooppalaisena paikkakuntana Sainte-Mère-Églisen. Amerikkalaisten vahvuutena oli se, että miehet hyppäsivät aseet mukanaan. laskuvarjojääkärirykmentissä. – Putosin lähelle Sainte-Mère-Égliseä, veteen polviani myöten. Rantaan nousun onnistuminen eli taktinen yllätys sen suhteen, että missä tullaan ja koska, ei lopultakaan ole kovin kummoinen suoritus. Varmaan kukaan ei päässyt sinne, minne piti, me hajosimme ympäri maaseutua. Syynä ei voi olla hyökkäystä johtavien amerikkalaisten ja varsinkaan brittien, etunenässä kaikkia maajoukkoja eli 501TH PARACHUTE INFANTRY REGIMENT, 101ST AIRBORNE DIVISION JOHN CIPOLLA Sainte-Mère-Égliseä vapauttamassa Valkopääkotkastaan ja taistelutovereista monille tuttu 101. – Ensimmäinen vapauttamamme kaupunki oli Sainte-Mère-Église. Ilmatorjuntatuli valaisi taivaan, oli kuin itsenäisyyspäivän juhlissa mutta nyt putoili koneita maahan, amerikkalaisveteraani muistelee 70 vuoden takaisia kokemuksia. Maasto oli soista ja sinne oli tehty tulvituksia juuri maahanlaskujen varalle. Ja varsinkin tässä tapauksessa, kun saksalaiset joukot olivat pahasti alivoimaiset sekä koostuivat parhaimmillaankin pääosiltaan sangen keskinkertaisesta henkilöstöstä sekalaisten aseiden takana. Olin huolissani siitä. Tyttö otti koiransa, juoksi takaisin taloon, ja me jatkoimme sotaamme saksalaisten kanssa. Taistelimme toisella puolella katua ja saksalaiset toisella puolella. Kun Ranskan kamaralla piti ryhtyä oikeasti taistelemaan, niin asiat menivät heti kärkeen monin paikoin pahasti pieleen viikkojen ajan, koko heinäja kesäkuun sekä alun elokuuta. Pieni koira juoksi kadulle keskelle tulitusta, ja ajattelin, että voi ei, nyt se ammutaan. Vielä on hymy herkässä.. Sydämeni hypähti, kun näin seuraavaksi pienen tytön juoksevan kadulle, ja sanoin, voi luoja, nyt hän saa surmansa. Kun hyökkääjä pääsee tämän valitsemaan, niin yleensä maihinnousu onnistuu. n Amerikkalaisen 101. Katu ei ollut kovinkaan leveä, ja everstimme alkoi huutaa, että lopettakaa ampuminen, lopettakaa ampuminen. maahanlaskudivisioonan sotilas nousee kuljetuskoneeseen bazookan kanssa. että 82. divisioonan veteraaneja. Hän kertoi pienen inhimillisen episodin keskellä sotaa. Joitakin viikkoja liittoutuneiden Normandiasta saama alueellisesti vähäinen jalansija oli pikemminkin sivustauhka, eikä välttämättä edes kovin vaarallinen. Sen sijaan, että koneet olisivat pysyneet muodostelmassa ja löytäneet pudostusalueen, ne hajottivat muodostelmansa. Niinpä me lopetimme ja saksalaiset lope ttivat myös, kuulimme heidän huutavan samaa omalla kielellään. ti aivan totta mutta oikeansuuntainen ajatusmalli. divisioonan 501. Siksi kesti niin pitkään ennen kuin olimme kokoontuneet ja taistelukelpoinen yksikkö, Cipolla muistelee. Suomen Sotilas haastatteli Normandiassa sekä 101. Se antoi paremmat edellytykset saada joukko kokoon kuin saksalaisilla oli ollut omissa operaatioissaan
Joka tapauksessa 70 vuotta sitten tälle miljoonaarmeijalle oli kehitettävä lähes kaikki uusista asepuvuista, taisteluvälineistä ja taktiikasta alkaen. Kone kuitenkin sai voimansa takaisin, ja me pääsimme onnellisesti veden yli. 17 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 21. Jos teollista potentiaalia riittää kuten Yhdysvalloilla riitti, on tavaraa helppo tuottaa. Yhdysvaltain asevoimilla ei ollut sen aloittaessa mobilisaatiotaan tuoreita sotakokemuksia kuin hyvin vähäisessä määrin ensimmäisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta. Yksi liitokoneella taisteluun lähetetyistä oli Clinton Riddle, jonka tapasimme Normandiassa. – Liitokoneemme katkaisi laskeutuessaan puunlatvan, koska emme voineetkaan laskeutua sinne, minne oli tarkoitus. – Tulimme maahan pensaikkoon, lähellä oli lehmiä lypsävä ranskalaismies, vaikka ympärille tippui kranaatteja. Minulla oli siis tuoretta maitoa ensimmäisellä aamiaisellani manner-Euroopassa, laskuvarjoveteraani muistelee 70 vuotta myöhemmin. Pohditaanpa tätä hieman. Valmiita malleja ei ollut, vaan tavattoman paljon oli tehtävä nollasta alkaen. Amerikkalaisten vika. K-I Michael Johanssonin paikan päällä tehdystä haastattelusta lyhentäen toimittanut ja kääntänyt Kari Kuusela. Joukkojen ja aseiden ylivoimainen määrä – mikä hänelle oli yleensä menestyksen ehdoton edellytys – oli kohdallaan, ja omien ilmavoimien sekä merivoimien tuki massiivista. Se myös vapautti vanhoista taakoista ja mahdollisti monin paikoin kekseliään ajattelun. Kun pääsin ulos koneesta tielle, ranskalaismies tuli luokseni ja täytti kenttäpakkini tuoreella maidolla. Jouduin ottamaan uuden lyhyen antennin käsiradiosta, ja näin korjattu radio oli ainoa kommunikointivälineemme, kunnes sain uuden radion. Suomalaisista monet rakastavat yhdysvaltalaisten syyttämistä ihan kaikesta. Olin radiomies, tulimme maahan niin lujaa, että radioni antenni katkesi. Mutta ihminen ei tahdo pysyä mukana liian nopeissa muutoksissa. Rauhan ajan eli 1930-luvun lopun noin 190 000 miehen asevoimat kasvoivat muutamassa vuodessa noin 8,5 miljoonan miehen vahvuuteen, ja samalla luotiin kokonaisia aselajeja käytännössä lähes tyhjästä. Asevoiman 44-kertaistaminen vajaassa neljässä vuodessa tarkoitti sitä, että päteviä upseereita johtamaan CLINTON RIDDLE Maahan laskettiin joukkoja niin laskuvarjoilla kuin liitokoneilla. – Kanaalin päällä hinauskoneemme menetti jostakin syystä korkeutta ja me melkein jouduimme veteen. 325TH GLIDER INFANTRY REGIMENT, 82ND AIRBORNE DIVISION n Horsa-liitokone Normandiassa. Jouduttiin tekemään uutta, ja hyvää tuli. Jos kerran johdolla oli ainakin omasta mielestään resepti saksalaisten lyömiseen, niin olisiko vika ollutkin välineessä eli joukoissa. Oliko kaikki heidän syytään. Tätä voisi tietyssä mielessä verrata Saksan uudelleen varustautumiseen, kun Versaillesin jäljiltä ei ollut paljon mille rakentaa. Pellolla oli tolppia ja miinoja, ja jouduimme valitsemaan toisen paikan. Mikä oli amerikkalaisen GI:n rooli. On kuitenkin aihetta muistaa, että ensimmäisessä maailmansodassa Yhdysvaltojen asevoimien rooli keväästä 1918 sodan loppuun asti oli ollut erittäin merkittävä, vaikkei sitä aina Euroopassa ja varsinkaan Ranskassa sekä Isossa-Britanniassa halutakaan muistaa. Army Groupia komentavan kenraali Bernard Montgomeryn kyvyttömyys. Pragmaattisena ja osaavana, sotakokemusta saaneena johtajana hänen tavoitteensa olivat kyllä selvät. Yhdysvaltain asevoimat kokivat vuosina 1940–44 mittasuhteiltaan valtavan kasvun. Asevoimat siis yli nelikymmenkertaistuivat! Tätä voi pitää maailmanhistoriallisesti huikeana suorituksena, mikä on hyvä muistaa myös tämän päivän Yhdysvaltojen kykyjä arvioitaessa. Joukot, sen paremmin britit kuin amerikkalaisetkaan, eivät kuitenkaan pystyneet suunnitelmia toteuttamaan
Johtajien vaihdot divisioonankomentan Huollon merkitys maihinnousun onnistumiselle oli aivan olennaisen tärkeä, ja tämä puoli liittoutuneiden toiminnasta onnistui. Kuvassa on kaupungin antautuneita puolustajia, joiden joukossa oli myös tämän kirjoittajan appiukko. Yhdysvaltain maavoimissa upseereita oli seitsemän prosenttia kokonaisvahvuudesta, kun saksalaisilla vastaava luku oli 2,9. Asevoimien varustamisessa, taktiikassa ja organisaatiossa ei myöskään näin ollen voitu päästä soveltamaan kokemuksia, koska niitäkään ei kerta kaikkiaan ollut. Saksalaiset marssivat 70 vuotta sitten Normandiaan tapettaviksi hevosvetoisina ja jalan raudoitetuissa marssisaappaissa tai -kengissä, aivan KA RI KU U SE LA N KO KO EL M A. Yhdysvaltojen armeijan painopiste oli siis hieman kärjistäen muualla kuin taistelemisessa. Osaamispula oli samaa luokkaa kuin talvisodan puna-armeijassa Stalinin puhdistusten jäljiltä. Toisessa maailmansodassa sen alussa tehokkaasti käytetty taktiikka ja välineet saattoivat olla kaksi vuotta myöhemmin aikansa eläneitä. Kaavailtu Ranskan satamien valtaaminen ei kuitenkaan onnistunut, Cherbourg antautui lopullisesti vasta 29. Itse asiassa pula oli myös kouluttajista, kaikkein nuorimmista upseereista sekä osaavasta aliupseeristosta. kesäkuuta, ja saksalaisten pahasti tuhoama ja suluttama satama saatiin toimintakuntoon vasta syyskuussa. Tämä nähtiin Suomessakin kesän 1944 kriisissä. Koko vahvuudesta saksalaisilla oli taistelevissa joukoissa noin 45 %, amerikkalaisilla vain 21 %. Yksi tähän vaikuttava tekijä oli tietysti Yhdysvaltojen maavoimien korkea mekanisointitaso. 18 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 70 VUOT TA SIT TEN suuria joukkoja – armeijoita, armeijakuntia, divisioonia – ei kerta kaikkiaan ollut, koska kaadereita oli liian vähän, eikä niilläkään moisista tehtävistä ollut vähäisintäkään kokemusta. Vaikka väestöä riitti, ei koulutettua väkeä vaan ollut. jia myöten eivät Normandian amerikkalaisjoukoissa olleetkaan mitenkään tavattomia. Nopeasti mobilisoineesta armeijasta, jossa osaavista upseereista oli pula, rakennettiin järjestelmä, joka vaati paljon upseereita. Uuden kehittämiseenkin aikaa oli vähän, elettiinhän sota-aikaa. Kehitysjaksot niin osaamisessa kuin tekniikassakin olivat suunnattoman nopeita. Yhdysvalloille tämä tarkoitti kesällä 1944 sitä, että aivan liian moni korkeampi upseeri oli johtajavakanssilla, joka oli hänelle ehkä useitakin pykäliä liian korkealla. Yhdysvaltain asevoimien ja erityisesti sen maavoimien rakenne poikkesi muista myös sotilasarvoja henkilöstörakenteeltaan. Miksi näin
Lisäkn Saksalaisten laskuvarjojääkärien miehittämä MG-42 konekivääri raskaalla jalustalla. Saksalaisilla oli keskimäärin parempi aseistus ja paremmat joukot, mutta liittoutuneilla oli täydellinen ylivoima maalla, merellä ja ilmassa. Moni myös halusi päästä vähemmällä kuvitellen, että aluksissa taivaalla ja vedessä olisi jotenkin kevyempää. Sillä ei ollut suuren, pitkään ylläpidetyn maavoimien perinteitä pitkiltä ajoilta. Yhdysvaltojen asevoimat liikkui kumipyörillä, mikä vaati valtavan huollon pitämään pyörät pyörimässä kohti voittoa. Toisin kävi. Johtamisjärjestelmä oli byrokraattinen ja raskas, suunnittelutehtävät söivät suuren osan upseereista ja heidän ajastaan. Maavoimiin – ja nimenomaan tavalliseen kiväärijalkaväkeen – jäi tämän jälkeen joukko, josta kerma oli todellakin kuorittu päältä ja moneen kertaan. Kesällä 1944 se oli sotinut suurin panoksin Japania vastaan Tyynellämerellä jo yli kaksi ja puoli vuotta. Tämä yksinkertaisesti söi jalkaväen laadullisesti heikoksi. Lisää MG 42 konekivääristä toisaalla tässä lehdessä.. Kun maavoimat vielä itsekin sijoitti kymmeniä tuhansia miehiä erikoisjoukoihin eli maahanlaskudivisiooniin tai rangerseiksi, vietiin jalkaväkidivisioonilta erikoisjoukkojen miehistöksi loppukin aliupseerija upseeriaines. Jakojäännös jalkaväkeen Ilmeisiä virheitä oli tehty käytettävissä olevan miesaineksen jakamisessa asevoimien eri osiin. Yhdysvallat kävi myös toista sotaa. Ilmavoimat tietysti houkutteli nuorten miesten parhaimmistoa jo pelkästään seksikkyydellään. Miesten sijoittamisessa kuunneltiin paljon asianomaisen itsensä toiveita, ja järjestelmä oli rakennettu niin, että ilmavoimat, merivoimat sekä armeijan varustamiseksi luotu mahtava sotilaallis-teollinen kompleksi kiinnostivat miehiä eniten, ja ne myös saivat parhaan aineksen riveihinsä. Toisaalta niukkuutta olisi ollut vaikea jakaa toisinkaan. SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 19 kuin isänsä kolmekymmentä vuotta aikaisemmin elokuussa 1914 olivat marssineet Belgiaan. Yhdysvallat oli myös vanha merivalta. Nuorten amerikkalaismiesten rekrytointi asevoimiin alkoi ensin vapaaehtoisuuden pohjalta, mutta siirtyi lopulta pakkoon eli kutsuntoihin
Tätä todistavat myös sodan jälkeen tehdyt laajat amerikkalaiset sotilassosiologiset tutkimukset. Tämä kaikki söi resursseja. Sodasta vain haluttiin päästä hengissä ja mahdollisimman vähällä. Lopputuloksena oli jalkaväkeä, joka oli Normandian taistelussa alakynnessä eikä pärjännyt vastassa oleville saksalaisille. Tästä joukosta jalkaväen oli sitten koulutettava aliupseerinsa ja alemman tason upseerikuntansa. Suuri osa normidivisioonien nuorista veteraaneista kertoi taistelutilanteessa ampuneensa säännöllisesti tahallaan ohi vastustajasta. Rekrytointijärjestelmän lopputulos oli se, että maavoimiin ja eritoten jalkaväkeen jäivät ne sotilaat, joita muut aselajit eivät halunneet ja jotka olivat selvästi heikointa ainesta niin fyysisesti kuin henkisiltä kyvyiltäänkin. Jonkin aikaa taisteluissa mukana olleille selvisi myös nopeasti, että jalkaväessä kaatumisen tai haavoittumisen vaara on aivan omaa luokkaansa verrattuna muin Amerikkalaiset taistelupioneerit syövät ikään kuin työnsä ääressä. Monen asevelvollisen oli myös vaikea motivoitua sotaan kaukana kotoa. Normandiassa maihinnousseet amerikkalaiset jalkaväkidivisioonat olivatkin lopulta varsin keskinkertaisia tai suorastaan huonoja joukkoja; niillä oli osaamattomat ja kokemattomat johtajat, ja ne olivat pääosin täysin vailla taistelukokemusta. Vastaavissa laajoissa sotavankitutkimuksissa (katso muun muassa Janowitz) saksalaiset länsirintaman veteraanit antoivat amerikkalaisista vastustajina varsin heikot arviot. 70 VUOT TA SIT TEN 20 SUOMEN SOTILAS 4 • 2014 si joukkoja taisteli myös Italiassa. Varustus oli hyvä, mutta siinäkin havaittaisiin pian yllättäviä puutteita. Useat eivät tunteneet taistelevansa vapautensa tai kotinsa puolesta. Normandiassa amerikkalaiset yrittivät hoitaa sodan korvaamalla jalkaväkimiehen osaamisen ja taistelun räjähdysaineiden valtavalla käytöllä, mutta se ei onnistunut, ja taistelun voittamisen taakka lankesi lopulta kuitenkin etulinjan kiväärimiehelle.. Eräät monilla rintamilla sotineet veteraanit pitivät amerikkalaisia kehnoimpina vastustajina koko sodassa – heti italialaisten jälkeen, joita saksalaiset sodan lopulla lähinnä riisuivat aseista. Amerikkalainen kiväärimies ei ollut taistelun vaatimuksia vastaava eivätkä häntä johtavat aliupseerit tai nuoret upseerit myöskään. Kun tähän lisätään amerikkalaisen nuoren miehen varmasti muita taistelukentällä toimineita nuoria miehiä suurempia individualismi, mukavammat lähtökohdat ja jyrkempi kontrasti rintamaelämän ja yltäkylläisyyden välillä sekä usko koneiden ja tulivoiman ratkaisevaan merkitykseen, niin lopputulos ei yllätä