R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 1/2 1 7 • 1 3 , 5 € MERIJA ILMASOTA EXTRA MERISODAN ITÄMERELLÄ OHJUKSET MUUTTAVAT Asedirektiivi tulee Merija ilmasotaa Tyynellämerellä
Vastuullinen matkanjärjestäjä Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat, rekisteritunnus 4074/00/Mj Mv Sitovat ilmoittautumiset matkalle 5.5.2017 mennessä: Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat Albertinkatu 22-24 A 2, 00120 Helsinki Puhelimitse numeroon 09-444 774 tai sähköpostitse osoitteella myynti@vihdinliikenne.fi Miten punapanssarit pysäytettiin kesällä 1944 Kannaksella. Lähde mukaan Suomen Sotilaan Hinta 496 € jaetussa 2 hengen huoneessa, mikäli osallistujia on vähintään 30. Matkan hintaan sisältyy kaksi yöpymistä, aamiaiset ja yksi illallinen Hotelli Viipurissa, yhdet retkikahvit, yksi kevyt kenttälounas, lounas Traktir Na Rzevskom -ravintolassa, Venäjän ryhmäviisumi, rekisteröintimaksu hotellissa, sisäänpääsy sotamuseoon Viipurin Keskuskasarmeilla, matkanjohtajan ja asiantuntijaoppaiden palvelut sekä ohjelman mukaiset kuljetukset Vihdin Liikenteen turistibussilla. Siiranmäessä näemme paikan, jossa Panssarikauhua käytettiin ensi kerran tehokkaasti. T utustumme maastossa paikan päällä kohtalonhetkien isoon kuvaan ja yksittäisten panssarintorjujien tekoihin! Matkalla näemme elävöitettyä sotahistoriaa maastossa ja paljon muuta ennennäkemätöntä! Käymme Joutselässä paikalla, jossa ainoat tehokkaat panssarintorjuntatykkimme 75 K 40:t ottivat ensi kertaa yhteen Puna-armeijan panssareiden kanssa. TOIMI HETI! MATKA MYYDÄÄN NOPEASTI LOPPUUN. Yhden hengen huoneen lisämaksu on 45 €/koko ajalta. Kolmen päivän retkellä käymme Viipuriin tukeutuen myös muilla sotahistoriallisesti kiinnostavilla paikoilla, tutustumme Viipurissa uusittuun sotamuseoon Keskuskasarmeilla ja seuraamme VT-linjan murtumista esittävää näyttävää ja vauhdikasta taistelunäytöstä oikeilla tapahtumapaikoilla! Matkanjohtajana ja asiantuntijaoppaana Göran Lindgren, panssarintorjunnan asiantuntijaoppaana lehtemme erikoistoimittaja Kari Kuusela. Ketkä sen tekivät ja miksi hyökkäys pysähtyi. Matkan hintaan ei sisälly laskutuslisää 5 €/lasku, henkilökohtaista matkavakuutusta eikä alkoholijuomia aterioilla. Siellä sotamies, Mannerheim-ristin ritari Eero Seppänen tuhosi yhdessä päivässä kauhullaan kuusi panssaria. Sovellamme Vihdin Liikenne Oy:n erityisehtoja matkan peruuntumistilanteissa. Venäjän vuosiviisumin jo omaaville on alennus matkan hinnasta 76 €. Pidätämme oikeuden hinnan ja matkaohjelman muutoksiin. Käymme Kuuterselässä, jossa korpraali Veikko Leppäkoski tuhosi 75 K 40:llään puolessa tunnissa kuusi panssarivaunua, mutta ei voinut estää VT-linjan murtumista juuri samalla paikalla
Toimitus: toimitus@suomensotilas.fi Knuuti, Jukka • Kuusela, Kari Lappi, Ahti • Lindblom, Tom Mäkelä, Pekka • Rundgrén, Eerikki Valve, Tuomo Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakauslehtien liiton jäsen Suomen Sotilas myös Facebookissa 29.1.2017 PUOLUSTUSVOIMIEN laivaja konehankinnat etenevät kuin VR:n juna, ei ehkä aikataulussa eikä budjetissa, mutta vääjäämättömästi. Kuulemma ei ainakaan perusturvasta tai koulutuksesta. Mutta kaikki näyttää etenevän yhtä vääjäämättömästi kuin helikopterihanke aikanaan. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Aineistopäivä 22.2.2017. Että ei takkia vaan liivit… tai tuluspussi. Hanke tulee kuluttamaan myös kohtuuttomasti merivoimien resursseja henkilöstötarpeen ja ylläpidon vuoksi. Mikä mahtoi olla vastaus… KEISARILLA ei ole vaatteita. Moni on jo kysellyt, tarvitaanko laivoja ja hävittäjiä ihan oikeasti. Siis enemmän paukkua per euro. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Olisi aihetta laittaa suu säkkiä myöten ennen kuin rahat loppuvat, eikä vasta sitten kun herää siihen maankuuluun kasakan nauruun. KRIITTISTÄ TIETOA on jaettu niin poliittisille päättäjille kuin virkamiesjohdollekin. Perinteisiin olen kuullut vedottavan… Niin olihan meillä ne panssarilaivatkin, ja mitä niillä saavutettiinkaan. En ole kuullut vielä ainuttakaan järkevää sotilasammattitaitoa osoittavaa ja nykyaikaisen sodankuvan sekä Suomen resurssit rehellisesti tunnustavaa perustelua sille, miksi meidän pitäisi hankkia 1,2 miljardilla eurolla neljä satametristä sota-alusta. Siinä ei ole oleellista se, liikkuuko vaikuttava lavetti maalla, merellä vai ilmassa, vaan se kuinka suuri teho sillä saavutetaan kokonaisuuden kannalta. Korveteilla ei niistä täytetä mitään. Sillä tavallahan hölmölässä jatketaan mattoa, leikkaamalla toisesta päästä pois. Lopetaanko rannikkopuolustus kokonaan. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. KORVETTIHANKE on yksinkertaisesti hanke, jonka mahdollisesti tuoman suorituskyvyn voisi korvata monella tavalla tehokkaammin, taistelunkestävämmin ja edullisemmin. Mistähän se säästetään. Saattue Rotterdamiinko. jaakko.puupera@suomensotilas.fi Saattue Rotterdamiin. Vai painaako kupissa se, että rannikkovartioston pojilla on isompi. Aika alashan se on jo ajettu, kun ei kuulemma ole sitä maihinnousun uhkaa. Helsingin Sanomien mukaan eräs puoluejohtaja kysyikin pääministeriltä joulun alla, että onko mietitty tarkkaan, mitä tarvitaan. Ei mitään tarvetta, vie rahat tärkeämmiltä hankkeilta ja perusteluna todetaan, että juu tää tehdään erillisrahoituksella. Villi arvaukseni onkin, että lopulta maksumieheksi joutuu tavalla tai toisella maanpuolustus ja erityisesti sen osa-alueet merija ilmapuolustus. Sotaväellä olisi nimittäin todellisiakin tarpeita ja erittäin vakavia suorituskykyvajeita. Hyvä kysymys. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 3 PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. Sanon sen silläkin uhalla, että poliittisesti epäkorrektin viestin tuojat ammutaan marginaaliin. Sitä paitsi, valtion tehtävä on puolustaa kansalaisiaan uhilta, eikä verottaa maksumiestään hengiltä. Kun rahat loppuvat, loppuu hupi. Sitä paitsi kysymys kuuluu: mitä sellaista niillä muka aiotaan tehdä, mitä ei voitaisi tehdä halvemmalla toisin keinoin. Rahasta ei ole tietoakaan. Kukaan ei ole myöskään pystynyt osoittamaan, että se on edes mahdollista tinkimättä alusten järjestelmistä, ylläpidosta ja elinkaarikulusta niin paljon, että lopputuloksena onkin sitten vertauskuvallisesti merenkulkuun riittämätön soutuvene ja vielä ilman airoja. Kirjapaino: PunaMusta Seuraava numero 2/2017 ilmestyy huhtikuussa 2017. Määräaikaistilausta ei voi perua. No, mistäs ne rahat sitten otetaan. Ne eivät nimittäin montaa sotatuntia hengissä kestä, ainakaan jos yritämme puolustaa maatamme yksin. Ylimääräinen velka on aina vain siirtovero, ja sen ottaminen alkaa olla jo EU:n sääntöjen vastaista. PUOLUSTUSVOIMIEN päätehtävä on sotilaallinen maanpuolustus. Ylimääräinen maanpuolustusvero kuulostaa Sipilän hallitukselle tyypilliseltä liikenneverkkoyhtiöluokan avokonttorin koepallolta, joka vedetään sitten pois, kun ei ne tykännykkään. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 asiakaspalvelu@jaicom.com Päätoimittaja Jaakko Puuperä gsm 050 590 3964 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala gsm 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa gsm 0400 418 705 fax 010 423 8389 Tilaushinnat alkaen 7.4.2015 Kestotilaus: 72,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 91,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 67,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta
Lue silminnäkijän kertomus tukikohdasta, jossa puna-armeija mursi suomalaisten pääaseman kesäkuussa 1944. s. 78 TORA, TORA, TORA NOUSEVAN AURINGON TAIVAS 75 vuotta sitten Japani sotki globaalin korttipakan kertaheitolla pakottamalla eristäytymispolitiikan valinneen Yhdysvallat mukaan maailmanpaloon. 64 s. Lue Suomen Sotilaan ajankohtainen katsaus 75 vuoden takaa. 75 vuotta myöhemmin Yhdysvallat on taas eristäytymässä ja nostamassa muureja ympärilleen. Ei tuntemattomia tarinan hahmoja vaan oikeita eläviä sotaveteraaneja, jotka ovat olleet ihan oikeassa sodassa. Omansa. Se ratkaisi sodan ja Tyynellämerellä käyty meri-ilmasota muutti pysyvästi sekä meriettä ilmasodankäyntiä tavalla, joka oli ensin ajaa Yhdysvallat ahtaalle. TODELLINEN SOTILAS Joukossamme on vielä heitä. Samaan aikaan Tyynenmeren alueen vaikutus globaalisti kasvaa ja alueen maat Japania myöten jälleen varustautuvat. Tunnettuja sotilaita, todellisia sotilaita. Kannaksella kesällä 1944 maataan puolustanut joutsenolainen Mikko Tynkkynen kertoi meille heistä yhden tarinan. Rahaa ne nielevät, mutta ovatko ne suorituskykyisiä ja hintansa väärtejä. Ilmatorjunta-asiantuntijamme eversti Ahti Lappi esittelee todellisen kynnysasejärjestelmän, jolla vastataan yhteen modernin sodan keskeisimmistä uhkista; ohjustorjunta on suorituskyky, joka Puolustusvoimiltamme puuttuu kokonaan ja jota ei olla edes hankkimassa, kun uudet torjuntahävittäjät ja korvetit vievät valtion yskivään maanpuolustukseen suuntaamat lisämäärärahat. 40. s. VUOSITUHANNEN HAASTE OHJUSPUOLUSTUS Merivoimat tulevine korvetteineen ei ole kynnysasejärjestelmä sen enempää kuin ilmavoimat muutamine torjuntahävittäjineen
TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP Kuvassa Bal-ohjusjärjestelmän H-35 (Kh-35) -ohjus.. 6 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 MERI JA ILMASOTA EX TR A Panssarilaivaluokan hölmön tölväys! ISTUVIA ANKKOJA Venäläinen meritorjuntaohjus Bastion-P tekee korveteista
7 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 RO YA L N A VY PH O TO V enäjällä on ollut käytössä meritorjuntaohjuksia jo vuosikymmeniä, onhan joku niistä ollut Suomessakin. Nyt Venäjällä on Itämerellä moderneja maasta, mereltä tai ilmasta laukaistavia meritorjuntaohjusjärjestelmiä (anti-ship cruise missile), kuten Bal-E ja K-300P Bastion. n Panssarilaiva Väinämöinen täydessä vauhdissa. Suomen Sotilas seurasi harjoitusta, johon osallistui myös suomalaisia Puolan rannikolla kesällä 2015.. Samaan aikaan Suomi suunnittelee hankkivansa sadan metrin pituusluokassa olevia korvetteja, joiden varustelu, mukaan lukien omasuoja ja ohjussekä ilmatorjuntajärjestelmät, on vielä aivan hämärän peitossa. Suomenlahti 18.6.1942. Riittävätkö suomalaisilla rahat siten varusteltuihin aluksiin, että niillä olisi mahdollisuuksia suorittaa tehtävänsä venäläisten meritorjuntaohjusuhkaa vastaan vai tuleeko korveteista metsästyskielellä parvi istuvia ankkoja ja venäläisten ohjusten harjoitusmaaleja. Onko tapahtumassa 1930-luvun panssarilaivaluokan hölmön tölväys. SA -K U VA BRITANNIAN KUNINKAALLISEN LAIVASTON maihinnousutukija johtoalus (Amphibious assault ship) HMS Ocean (L 12) ja yhdysvaltalainen maihinnousutukialus USS San Antonio (taka-alalla vasemmalla) (LPD-17) taisteluosastoineen Itämerellä BALTOPS 2015 harjoituksen aikana. Jos näin on, niin onko korvettihankkeessa mitään järkeä. Tarkastellaanpa kummaa korvettihankettamme ensin yhden vakavan uhkakuvan näkökulmasta
TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Kiirettä pitää! En kadehdi merimiehiä. Uskovatko he todella itse torjuntakykyyn, varsinkin kun maalina olisi satametrinen syvässä kulkeva valtamerikelpoinen alus kapeilla väylillä. Ruotsihan myös valmistaa ilmatorjuntaohjuksia, joskaan ei sellaisia, jotka suoraan soveltuisivat Visby-luokkaan. Vaikka se on häivealus, ei se ole näkymätön. Mutta ne hankittiin kuitenkin, ihan niin kuin Suomikin hankki aikoinaan panssarivaunuja ilman aseita. Ratkaisua voisi verrata vaikkapa Suomen merivoimien varsin onnistuneeseen eteläafrikkalaiseen Umkhonto infrapuna (IR) -ohjusjärjestelmään, jota tiettävästi on harkittu Visby-luokan aluksiin. HALVEMMALLA KUN SAA JI M M IE A D A M SS O N /F Ö RS VA RS M A K TE N . On monta reunaehtoa, ja aikaa on vähän, tarkkaan ottaen Umkhonton maksimitorjuntaetäisyydeltä 18 sekuntia. Miehistö taistelunjohtokeskuksessa on valmiina tosi toimiin. Valmius ilmatorjuntaohjusten käyttöönottamiseksi on Visby-luokassa olemassa, mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Alus on siis vailla suojaa ja sellaisena käyttökelvoton taistelutilanteessa. Visby-hanke tuli Ruotsille liian kalliiksi. JI M M IE A D A M SS O N /F Ö RS VA RS M A K TE N R uotsin Visby-luokan korvettia ei ole vieläkään varustettu it-ohjuksilla. Aluksiin ei ollut varaa hankkia, mitä piti. Yläkuvassa taisteluharjoitus meneillään Visby-korvetilla. Kun kyseessä on häivealustyyppi, siihen on vaikea asentaa kannen yläpuolisia lavetteja, joten kysymykseen tulisi pystysuoraan laukaistava ohjusjärjestelmä, jonka laukaisuputket voidaan asentaa kannen alapuolelle, sikäli kun tyhjää tilaa löytyy. IR-ohjuksen kyky tässä lehdessä esittelemämme Bastionin torjunnassa on kysymysmerkki: havaitaanko se tutkalla ajoissa, ehditäänkö laukaista ajoissa, saako IRhakupää maalin kiinni, ehditäänkö maali tuhota ajoissa. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 9 VISBY-LUOKAN KORVETTI HMS NYKÖPING kuvassa alla
Vihollisen pinta-aluksia ja sukellusveneitä vastaan toimivia helikoptereita korvetteihin ei ole varaa hankkia. Samaan aikaan Yhdysvalloista kantautuvien uusimpien virallisten GAOn amerikkalaisraporttien mukaan merivoimiemme uusien taistelualusten eräänä esikuvana ollut amerikkalainen Littoral Combat Ship (LCS) -hanke on epäonnistunut. Puolustusministeriön mukaan: ”Laivue 2020:n alukset suunnitellaan kotimaan puolustuksen tarpeisiin. Suomen merivoimat on ollut asian tiimoilta yhteistyössä ainakin LCS-ohjelmaan osallistuvaan amerikkalaisen Lockheed Martinin kanssa. Aluksista saattaa tulla muutenkin vajaita. SUOMI HANKKII KORVETTEJA, JOIDEN OMASUOJASEKÄ ILMATORJUNTAKYVYSTÄ EI OLE MITÄÄN KONKREETTISTA VARMUUTTA. Elämän ja kuoleman kysymys aluksen omasuojan kannalta on, säästääkö Suomi ilmatorjunnasta merelläkin. Niillä turvataan tai luodaan kyky tilannekuvan luomiseen, liikkuvaan vedenalaiseen valvontaan, pintaja ilmatorjuntaan, vedenalaiseen vaikuttamiseen ja merimiinoittamiseen. Samaan aikaan Suomi hankkii korvetteja, joiden omasuojasekä ilmatorjuntakyvystä ei ole mitään konkreettista varmuutta. Kun laivaan osuu, se tuhoutuu tai vaurioituu pahoin. Korkeatorjuntakykyä ei enää ole, kun Bukista luovutaan. RUOTSISSA TAAS SUOMALAISTEN TULEVAA KORVETTIHANKETTA EDELTÄNEESEEN VISBY-LUOKKAAN EI OLLUT VARAA HANKKIA ILMATORJUNTAKYKYÄ. Alusluokalla kyetään tukemaan muita puolustushaaroja ja muita viranomaisia.” Miten hankkeeseen määritelty erillisrahoitus mahtaa riittää tähän kaikkeen. Puhutaan kuitenkin jo suunnitteluvaiheessa yli miljardista eurosta, ja näiden hankkeiden rahoitustarve tapaa pikemminkin ylittyä kuin alittua, jollei sitten säästetä jostakin elintärkeästä kyvystä. Mitä käyttöarvoa on laivalla, jolla ei ole meritai ilmatorjuntakykyä. NASAMSin modernisointi ei sitä korvaa. JATKUU SIVULLE 12 >. Ja jos riittää, niin saavutetaanko hankkeella siihen kuluvaa rahamäärää vastaava tehonlisä maanpuolustuksessa vai olisiko se saavutettavissa myös toisin, edullisemmin ja paremmin taistelua kestävin ratkaisuin, siis uskottavammin. MERI JA ILMASOTA EX TR A 10 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Ruotsissa taas suomalaisten tulevaa korvettihanketta edeltäneeseen Visby-luokkaan ei ollut varaa hankkia ilmatorjuntakykyä. Maallahan se on jo tapahtunut. Hanketta ajetaan silti jääräpäisesti eteenpäin. Nyt näyttäisi olevan riskinä se, että merivoimat haluaa hankkia omiin tehtäviinsä sopimattoman ja ylikalliin taistelualuksen ja lisäksi esikuvaksi lienee valittu amerikkalaiskokemusten mukaan huono taistelualus. Royal Navyn ja ruotsalaisten mahdollisuudet operoida Itämerellä näyttävät siis varsin kehnoilta. Laivalle kohdetorjuntakyvyn puute on vielä välittömämmin uhka. Laivue 2020 havainnekuva
SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 11 KALININGRAD – ITÄMEREN LUKKO N yt kun kylmä sota näyttää puhjenneen uudelleen, Kaliningradin alueesta on tullut Venäjälle strategisesti tärkeä tukikohta Itämeren piirissä. ”Voit vain poistua Kaliningradista ja olet perillä. Kaliningradista ylletään myös pitkälle naapurimaiden alueille Iskander-M-tykistöohjuksilla, joiden ulottuvuus on 400–500 kilometriä, ehkä enemmänkin, jos hyötykuormaa hieman pienentää. Se merkitsisi Suomen ja Baltian maiden joutumista mottiin. Tällä keinolla ei tietenkään voi vallata alueita, mutta onko se tarpeenkaan. . Niillä suojataan myös Kaliningradin tärkeitä lentoja laivastotukikohtia. Sotatilanteessa Kaliningradin eli entisen Saksan Itä-Preussin pohjoisosien alueelta voidaan katkaista Itämeren meriyhteydet etelästä pohjoiseen ja päinvastoin. Maalta, mereltä tai ilmasta laukaistavilla satelliittiohjautuvilla risteilyohjuksilla (Iskander-K, Kalibr) hyökkäyksiä voidaan ulottaa paljon kauemmaksikin. Periaatteessa se on vähän kuin perustaisit etutukikohdan (forward-operating base) ilman, että sinun tarvitsee lähteä oman maasi alueelta”, Gorenburg kuvailee. Samalla siitä on tullut uhka muille maille. S-400 Triumf -ilmatorjuntaohjuksilla hallitaan ilmatilaa pahimmillaan 400 kilometrin säteellä, mikä aiheuttaisi ongelmia lentotoiminnalle useissa naapurimaissakin. Sotatilanteessa on mahdollista lamauttaa ohjushyökkäyksillä naapurimaissa olevat sotilaskohteet, varuskunnat, lentoja laivastotukikohdat. VOIT VAIN POISTUA KALININGRADISTA JA OLET PERILLÄ. CSA-ajatushautomon Venäjän-tuntija ja Harvardin yliopiston professori Dmitri Gorenburg on huolissaan tilanteesta. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Gotlannin valtaaminen ei edes olisi välttämätöntä, mutta nykytilanteessa kovin helppoa. Ilmasta laukaistavilla ohjuksilla (Kh-35U) vaikutusaluetta voidaan suurentaakin. Kaukovaikutteisilla asejärjestelmillä voidaan muodostaa uhka erittäin laajalle alueelle ja tarvittaessa hyökätä uhraamatta yhtään sotilasta. Bastion-P-meritorjuntaohjuksilla voidaan estää meriliikenne Itämeren alueella Kaliningradin ja Ruotsin rannikon välillä, siihen ohjusten kantama (300 km) juuri riittää. Venäjä kykenee tarvittaessa – ja jo nyt – uhkaamaan isoa aluetta maalla, merellä ja ilmassa pitkän kantaman ohjusaseillaan. Saksakaan ei ole kaukana. Vieressä on Ruotsi ja Puola
Ohjukselle voidaan osoittaa maali eri tavoilla, muun muassa tulenjohtohelikopteria (Ka-31) tai miehittämätöntä ilma-alusta käyttämällä. Ohjus toimii laukaise ja unohda -periaatteella autonomisesti lentäen alkumatkan kohti maalia satelliittiohjauksella ja hakeutuen loppuvaiheessa maaliin tutkan avulla. Varsinkin kun kyse on Itämeren kokoisesta altaasta, jossa suurikokoinen alus on aina kapeassa rännissä lähellä rannikkoa, karikkoja ja matalikkoja. Ohjus pitäisi kyetä torjumaan kauempaa, jolloin tarvitaan lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuksia. Se on paha uhka mille tahansa sotalaivalle. Ohjus P-800 Jakhont (tai Onyks) on parannettu versio aiemmasta P-80 Zubr-ohjuksesta (SS-N-7). Ohjustyyppi Kh-35U voidaan laukaista myös pintatai ilma-aluksesta (Su-24, MiG29MK, Su-27SM, Su-30MKI, Su-34 ja helikopterista Ka-27, Ka-28). Bastion-P-tyyppisen ohjuksen torjuminen on vaikeaa, ehkä ylivoimaistakin. TULIYKSIKÖN OHJUSVAUNUT VOIDAAN HAJARYHMITTÄÄ LAAJALLE ALUEELLE, MIKÄ TEKEE NIIDEN LÖYTÄMISEN JA TUHOAMISEN VAIKEAKSI.. Ohjus lentää yliääninopeudella (Mach 2,5 ), mikä tekee siitä vaikean torjuttavan. Onnistuminen on automatisoidulla järjestelmälläkin epätodennäköistä. Ohjus voi lentää korkealla (14 000 m) tai matalalla (5 m); ulottuvuus on 120–300 kilometriä lentokorkeudesta riippuen. Rannikkopuolustusohjus Bastion-P on teknillisesti erittäin moderni ja suorituskykyinen. Se on 8,6 metriä pitkä, läpimitta on 67 senttimetriä ja paino 3 100 kiloa. Laskelmissa täytyy ottaa huomioon myös torjunta-aseen reaktioaika ja ammusten lentoaika. Sota-aluksen omat rakenteet synnyttävät usein katveita ja rajoittavat ampumasektoreita. Siihen pitäisi pystyä vastaamaan, tai korvetti on pelkkä istuva ankka. Tämän todennäköisen uhkakuvan valossa merivoimien Laivue 2000 -ohjelmaan sisältyvien neljän yli sata metriä pitkän aluksen käyttökelpoisuus mietiRANNIKKOPUOLUSTUSOHJUS BASTION-P ON TEKNILLISESTI ERITTÄIN MODERNI JA SUORITUSKYKYINEN. Ohjus toimii ja ohjautuu maaliin autonomisesti kaikissa sääja valaistusoloissa. Tuliyksikkö voi laukaista 32 ohjuksen sarjan, minkä jälkeen uudelleen lataaminen kestää 30–40 minuuttia. Ohjustyyppi Kh-35E on aliääninopeuksinen (272 m/s), ja sen kantama on 120–300 kilometriä mallista riippuen. Kuinka satametrisen korvetin käy. Venäläinen meritorjuntaohjus Bal-E otettiin operatiiviseen käyttöön vuonna 2011. Tuliyksikön ohjusvaunut voidaan hajaryhmittää laajalle alueelle, mikä tekee niiden löytämisen ja tuhoamisen vaikeaksi. Jos reunaehdot täyttyvät ja ohjus havaitaan, niin tulenjohtotutkan avulla toimivilla lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuksilla torjunta voisi onnistua. Ohjus pystyy kurvailemaan yliääninopeudella torjunnan vaikeuttamiseksi. Sotalaivoissa tyypillisesti käytettyjen lähitorjunta-aseiden (20 mm Phalanx, 23 mm) lyhyt ampumaetäisyys (1+ km) ei oikein riitä ohjusmaalin torjunnassa, kun torjuntaan on aikaa vain 1–3 sekuntia. Järjestelmä tuli operatiiviseen käyttöön vuonna 2010. Kukaan ei tiedä, minkälaisia korveteistamme lopulta tulee, mutta sen tiedämme hyvin, mitä uutta Venäjän arsenaalista löytyy. Erittäin matalalla kohti laivaa tulevan ohjuksen pinta-ala on noin 0,3 m², joten sen havaitseminen tutkalla on teknillisesti vaativa juttu. Tai sitten ei. Se lentää alkumatkan 10–15 metrin korkeudella ja loppuvaiheessa neljän metrin korkeudella hakeutuen tutkan avulla maaliin. Vaikka ohjukseen osuttaisiinkin hyvin läheltä, sen romut saattaisivat silti osua laivaan. Samasta syystä lämpöhakuisten ohjusten käytössä voi olla vaikeuksia. Näinhän on joskus käynytkin maalilennokkien torjunta-ammunnoissa. Maastokelpoiseen pyöräajoneuvoon MAZ 7930 on sijoitettu kahdeksan ohjusten laukaisuputkea. Ohjuksen perusversio painaa 520 kiloa, se on 385 cm pitkä ja halkaisijaltaan 42 cm. Taistelulataus painaa 145 kiloa. Maastokelpoiseen ajoneuvoon MZKT-7930 on asennettu kaksi ohjusten laukaisuputkea, ja laukaisu tapahtuu pystysuoraan. Useamman ohjuksen samanaikaisen hyökkäyksen torjuminen lisää vaikeusastetta ja vaatii kykyä tulittaa useita maaleja yhtä aikaa. Ohjuksen kärki kuumenee aerodynaamisen kitkan vaikutuksesta, mutta sen havaitseminen ajoissa IR-sensoreilla voi olla vaikeaa. Taistelulataus painaa 200–250 kiloa. Tämäkin ohjus on haaste sota-alusten torjuntakyvylle. 12 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 MERI JA ILMASOTA EX TR A Samaan aikaan Venäjällä… Suomen merivoimien on pystyttävä vastaamaan todellisiin uhkiin, joiden arvioimiseksi on tunnettava Venäjän asevoimien iskukyky merellä
Näin ainakin ilman liittolaisten apua, ja niitähän meillä ei ole. Miten niillä voitaisiin suojata meriliikennettä, jos on kyseenalaista, voivatko ne suojata edes itseään. Kuka kuvittelee, että venäläisen maaja huvilaomistuksen sekä huviveneiden helmiketju Airistolla ei pitäisi huolta siitä, että tulevaisuudessa korvettiemme jokainen liikahdus ja sijaintitieto on välittömästi metrin tarkkuudella Pietarin amiraliteetin aukiolla ja Kuurinkynnäksellä. Laivasto-ohjelma panssarilaivoineen ja sukellusveneineen söi puolustusmenoja pahasti ja näkyi vakavina puutteina kaikkialla asevoimissa. Talvisodassa alukset toimivat kovin tyyriin puoleisina ilmatorjuntapattereina. Lisäksi on huomioitava, että rahasumma tuskin tulee riittämään. Sen luulisi merimiesten tietävän. Halvemmaksi tulee, jos etusijalle asetetaan vain Suomen merija rannikkopuolustuksen tarpeet ja isänmaan etu – ei jotain muuta. osakomponentteja, mikä taas helposti kyseenalaistaa koko hankkeen mielekkyyden. Korvettihankkeessa uhkaa käydä nyt niin, että historia ei toista itseään mutta ihmiset tekevät samoja virheitä uudelleen. Miinoittaminen modernein älykkäin miinoin taas voidaan hoitaa varmemmin, kustannustehokkaammin ja taistelua kestävämmällä tavalla pienillä veneluokan aluksilla ja ottokalustolla. Allegorisesti sanoen, ostetaan vene ilman moottoria… Lisäksi hankkeen elinkaarikustannukset, ylläpito ja käyttö tulevat rasittamaan puolustusbudjettia kohtuuttomasti saavutettavaan tehoon verrattuna. VÄINÄMÖINEN 1.7.1941. Hankintaa kritisoitiin jo sen suunnitteluvaiheessa, mutta se ajettiin jääräpäisesti läpi. Ja jos ei tieto muuten kulje, niin tämän kokoluokan alukset löytyvät kyllä ihan sateliittija ilmatiedustelullakin. Ja tämä on vain yksi niihin kohdistuva uhkakuva. SA -K U VA Panssarilaivaluokan virhe Mihin yli miljardin euron korvetteja tarvitaan. Sorsajahti alkaa jatkuvalla tiedustelulla jo rauhan aikana ja alukset on sodan alkaessa tuhoon tuomittu Suomen ohjustorjuntakyvyn rajoitteet tuntien. Halvemmalla saisi muun muassa kuorma-autoon asennettuja meritorjuntaohjuksia, joilla kyetään puolustamaan Suomen rannikkoa sadan kilometrin säteellä. Miten ne edes selviävät hengissä uhkaympäristössä. Suomi hankki ennen sotia kaksi panssarilaivaa, Väinämöisen ja Ilmarisen. Tällaisten hankkeiden luonteeseen kuuluu, että ne eivät pysy budjetissa muutoin kuin karsimalla oleellisia. Tosin 2020-luvulla ne eivät voi enää piileksiä saarten kupeessa niin kuin vajaa sata vuotta sitten. Panssarilaivoilla ei koskaan saavutettu sodassa mitään sellaista, joka olisi vastannut niihin upotettua taloudellista panosta. Ainakin ne ovat isoja maaleja. Korveteista tulee todella houkuttelevia maaleja, aivan kuten panssarilaivoistamme muinoin. Toinen aluksista menetettiin jo ensimmäisenä jatkosodan vuonna. Se, että merivoimilla on perinteisesti aina ollut isoja laivoja, ei ole riittävä syy. Käytännössä jäljelle jäänyt alus lymyili loppu sodan saariston suojissa. 13 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 tyttää. Miksi ohjuslavetiksi tarvittaisiin kallis laiva. Ankka on siis koko ajan piikillä ja sormi liipaisimella. Hankinnan kustannusarvio on 1,2 miljardia euroa, eli yksi alus maksaisi 300 miljoonaa – sillä rahalla (ja vähemmälläkin) hoitaisi Suomen meripuolustuksen hyvään kuntoon hankkimalla kustannustehokkaampaa kalustoa. Ei vaikka rannikkovartiostolla olisi isompi. Erona on se, että neljää panssarilaivojakin pidempää korvettia ei nykyään enää pysty piilottamaan Saaristomerelle
Ennen viime sotia kritisoitiin aiheellisesti niin panssarilaivahanketta, sukellusveneitä kuin ilmavoimien pommikonehankintojakin. Jälkimmäiseen hankkeeseen ei ole esitetty mitään järkevää kritiikin kestävää ja maanpuolustuksen tarpeisiin perustuvaa perustelua. Hävittäjähanketta puolestaan on ajettu vaihtoehdottomasti ja jääräpäisesti nojautuen vanhoihin ratkaisuihin ja unohtaen ilmasodan ja uhkakuvan muutos kuluneen 20 vuoden aikana. Silti kaikki hankittiin, ja todettiin jälkikäteen virheeksi. Toistuuko sama nyt ja millä rahalla. MIHIN RAHAT RIITTÄVÄT. . 14 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 MERI JA ILMASOTA EX TR A Valtion kassa on tyhjä, lisää veroja ei haluta, eikä lisävelkaantumiseenkaan ole enää varaa. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP PU O LU ST U SV O IM AT. Hallitus ajaa silti lisärahoitusta ilmavoimien poistuvan hävittäjäkaluston suorituskyvyn korvaamiseksi uusilla hävittäjillä ja merivoimien varustamiseksi neljällä sata metriä pitkällä valtamerikelpoisella aluksella
Tämä koskee erityisesti muutenkin kalliita asejärjestelmiä, kuten lentokoneita. 15 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 P uolustusministeriön jo heinäkuussa 2006 julkistamasta Strategia 2025 -asiakirjasta käy ilmi, että sotavarustuksen kallistuminen tulee vakavasti vaikeuttamaan Puolustusvoimien sotavarustuksen uudistamista. Arvioidaan, että sotakaluston hinta kaksinkertaistuu seitsemän vuoden välein. Sen enempää sotavarustus LOPUTKIN MAAVOIMIEN RAHAT SÖI EPÄONNISTUNUT JA VIRHEELLINEN HELIKOPTERIHANKINTA. PU O LU ST U SV O IM AT. Realistinen näkemys poliitikolta. Sotavarustuksen keskimääräinen elinkaari on 25 vuotta, jollain vähemmän, jollain vähän enemmän, joskus huomattavastikin enemmän. Liittoutua tai siirtyä epäsymmetriseen doktriiniin vai sekä että. Mikä neuvoksi. Se on epävarmaa, jopa epätodennäköistä”. Johtopäätös on selvä: rahat eivät riitä nykyisen kaltaisten Puolustusvoimien ylläpitoon. Vanhat keinot eivät ainakaan enää riitä. Pitäisikö muuttaa perusvalintoja. Asiasta ei ole syntynyt laajempaa keskustelua – vielä. Näistä näkemyksistä piittaamatta vireillä on Puolustusvoimien historian kalleimmat hankinnat: merivoimille halutaan isoja sotalaivoja 1,2 miljardilla eurolla ja ilmavoimille monitoimihävittäjiä, joiden hinta-arvio on 7–10 miljardia euroa, kuten puolustusministeri Jussi Niinistö on todennut. Professori Juha-Matti Lehtonen ja sotatieteiden tohtori Jukka Anteroinen julkaisivat vuonna 2013 artikkelin ”Puolustusmateriaalin hintakehitys – tehokkuutta rahalla” (Tiede ja Ase, 2013), jonka mukaan hintojen vuotuinen 7–9 %:n kallistuma on tosiasia. On realistista ajatella, ettei puolustusmäärärahoja koroteta samassa tahdissa, vaan määrärahojen ostoarvo supistuu murto-osaan nykyisestä. ”Kykenemmekö taistelukoneiden hintakehityksessä enää ylläpitämään edes ilmatilamme valvontaan riittäviä lentovoimia sen jälkeen, kun Hornetit joudutaan vanhentuneina poistamaan käytöstä. Elinkaari Elinkaarikustannukset ovat oleellinen osa sotavarustuksen hintaa, ja ylläpito, huolto sekä käyttö vaikuttavat suoraan siihen, mitä varustuksesta saadaan irti. Jos oletetaan, että puolustusmateriaalihankintoihin on vuosittain käytettävissä noin 500 miljoonaa euroa (470,4 M€/2014), siitä kertyy 25 vuodessa 12,5 miljardia euroa. Näin totesi eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd.) Turun Sanomissa 23.10.2006
Suunniteltujen hankintojen arvo (8,2–11,2 miljardia) veisi siis pääosan kaikesta materiaalirahoituksesta 16–22 vuoden ajalta, joten mihinkään muuhun rahaa ei riittäisikään. Lisäksi tänä aikana (vajaa neljännes vuosisata) sotamateriaalin hinta nelinkertaistuu, joten kalustoa ei saadakaan enää yhtä paljon. Rahaa tarvitaan kuitenkin hankintojen lisäksi myös toimintaan ja henkilöstöön. Bang per Buck Ilmaja merivoimien hankinnoissa puhutaan niin isoista rahoista, että hankittavan sotamateriaalin pitäisi lisätä Puolustusvoimien sodan ajan suorituskykyä ja uskottavuutta todella merkittävästi. Realistisempaa olisi kehittää epäsymmetristä puolustusdoktriinia ja -voimia resurssien puitteissa tai turvautua vieraan apuun, jos omat rahkeet ja halu tai kyky ohjata rahaa maanpuolustukseen järkevällä tavalla järkevissä määrin ei kerran riitä. Kysymys on siis siitä, paljonko saadaan paukkua per taala tai meidän tapauksessamme euro. Näistä merkittävimmät ovat Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaaminen osana ilmapuolustuksen suorituskyvyn ylläpitämistä sekä merivoimien vanhenevan taistelualuskaluston suorituskyvyn korvaaminen.” Lausunto on realistinen: kyseiset hankinnat eivät mahdu puolustusbudjetin raameihin, joten niihin tarvitaan ”ylimääräistä rahaa”. Lainanotto taas on pelkkä siirtovero tuleville polville. Kansanedustaja Ilkka Kanervan johdolla toiminut parlamentaarinen työryhmä totesi selvityksessään (Puolustuksen pitkän aikavälin haasteet, 2014) seuraavaa: ”Mikään edellä tarkastelluista rahoitusratkaisuista ei vastaa 2020-luvulla edessä olevien merkittävien suorituskykyhankkeiden rahoitustarpeisiin. Nykyisen konventionaalisen puolustusdoktriinin ylläpitämiseen tarvittaisiin yhä enemmän rahaa, jonka saaminen on epävarmaa, jopa epätodennäköistä. Erillisrahoitus tulee samasta valtion budjetista kuin puolustusmäärärahatkin, ja kaluston käyttöja elinkaarikustannukset rasittavat kuitenkin lopulta aina puolustusbudjettia. Tämä on tietenkin yleistys, ja on huomioitava, että kaluston teho paranee ja ongelma koskee myös mahdollisia vastustajia, mutta se antaa käsityksen problematiikasta sekä siitä, että yhtälö ei oikein toimi. Vähemmälläkin rahalla saisi kustannustehokasta puolustuskalustoa, kuten tykistö-, meri-, panssarinja ilmatorjuntaohjuksia sekä tuiki tärkeitä johtamis-, tiedonkeruuja -jakamisjärjestelmiä. Vaarana on, että jollei ”ylimääräistä” rahaa saadakaan, puolustuskyvyn ylläpitäminen maavoimissa ja sen eri aselajeissa vaikeutuu. Suomen puolustusvoimilla ei ole koskaan ollut rahaa liikaa, ei edes riittävästi. Loputkin maavoimien rahat söi epäonnistunut ja virheellinen helikopterihankinta. Amerikkalaisilla on sanonta, Bang per Buck. PU O LU ST U SV O IM AT. Kansallisen puolustuskyvyn ylläpito on ollut nollasummapeliä: kaikki raha on käytetty, mitä on saatu. Jos kuvitellaan, että hankinnat ovat tärkeämpi asia kuin valmius ja osaaminen, on ymmärretty maanpuolustuksen tarpeet väärin. 16 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 MERI JA ILMASOTA EX TR A ei voi maksaa. Näinhän kävi jo 1990-luvulla Hornet-hankinnan kustannusten nousemisen seurauksena. Vastaukseksi on tarjottu erillisrahoitusta ja nyt jopa maanpuolustusveroa. Hintojen ja palkkojen kallistuminen on vuosien myötä syönyt yhä isomman osan budjetista, mikä näkyy selvästi. Sotalaivojen ja monitoimihävittäjien osalta asiaa on aihetta Suomen doktriini ja resurssit huomioiden epäillä. Mutta mistä rahat otetaan, jos valtion kassa on tyhjä ja maan verotusaste on maailmanennätysluokkaa
Monitoimihävittäjä ei edes ole paras mahdollinen konetyyppi ilmapuolustuksessa. Ilmapuolustuksen tehtävänä sodan aikana on suojata strategisia kohteita ja taistelujoukkoja torjumalla vihollisen ilmaja ohjushyökkäykset. On syytä myös pohtia, kuinka todennäköistä olisi, että vailla korkeapuolustuskykyä oleva ilmapuolustuksemme pystyisi estämään maantietukikohtien lamauttamisen ja . Muita konkreettisia vaihtoehtoja ei ole tutkittu kunnolla, eräitä ei ollenkaan, joten suositus vaikuttaa tarkoitushakuiselta. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 17 N äin toteaa puolustusministeriön asettama työryhmä (2015) loppuraportissaan, jossa melko suoraviivaisesti päädytään esittämään monitoimihävittäjän korvaamista monitoimihävittäjällä. Siihen riittää yksi laivue, jossa on 12–15 torjuntahävittäjää. Vääriin argumentteihin ei ole varaa, kun suunnitellaan Puolustusvoimien historian kalleinta hankintaa. Tätäkin ratkaisua voidaan kritisoida samoilla perusteilla kuin esiselvitystäkin. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Pudotusluvut kertovat karua kieltään. Venäläisten koneiden tunnistaminen ”Työryhmä esittää, että Hornet-kaluston suorituskyky korvataan monitoimihävittäjään perustuvalla ratkaisulla. Toinen on ilmapuolustustehtävä (hävittäjätorjunta), toinen käyttö ilmaoperaatioissa (ilmahyökkäys). Monitoimihävittäjän suorituskykyä täydennetään ilmatorjunnan suorituskyvyillä. Tähtäimen pitää myös olla riittävän kaukana tulevaisuudessa. Hornet-kalustolla on kaksi käyttötarkoitusta, joiden tilalle pitäisi keksiä jotain uutta. Tunnistustehtävät ovatkin ainoita, joita ei voida hoitaa muilla keinoilla. Raportissa ollaan eräiltä osin vielä 1900-luvulla. Tarve ja mahdollisuudet miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien ja muiden täydentävien suorituskykyjen hankkimiseksi tulee analysoida myöhemmin.” MONITOIMIHÄVITTÄJIÄ VAI OHJUKSIA. Ilmapuolustuksen tehtävänä on kohteiden suojaaminen Taitaa olla niin, että näyttävä lentotoiminta rauhan aikana antaa väärän kuvan ilmapuolustuksesta. Riittävätkö resurssimme ylipäänsä kummankin selvittämiseen. Työryhmän tehtävästä olisi voinut päätellä, että tarkoitus oli selvittää nykyisen monitoimihävittäjän (F/A-18 Hornet) poistumisesta syntyvän suorituskykyvajeen täyttämistä erilaisilla keinoilla, joista lentokone on vain yksi vaihtoehto. Riskianalyysin ja kustannuslaskelmien puuttuminen jättää pahan aukon selvitystyöhön. on hieno juttu, mutta sillä ei ole kovin paljon tekemistä sodan ajan haasteiden kanssa. Hornet-kalusto hankittiin 1990-luvulla hävittäjätorjuntaa varten, mutta 2000-luvulla se muutettiin päivityksen yhteydessä monitoimihävittäjäksi. Mitä vaihtoehtoja meillä on hoitaa nämä tehtävät. Kohteiden jatkuva suojaaminen on mahdollista vain ilmatorjunta-aseilla, ei hävittäjillä. Hävittäjä suorittaa ilmapuolustusta vain ollessaan ilmassa, eikä se ole jatkuvasti mahdollista. Mitä vähemmän koneita on, sitä pienempi niiden merkitys on ilmapuolustuksessa
PU O LU ST U SV O IM AT. Ilmavoimilta vapautuu myös henkilöresursseja, jos/kun hävittäjiä hankitaan vähemmän. Oleellista on, että niillä voidaan torjua myös ballistisia maaleja. Kun ilmavoimilla on (tai oletetaan olevan) vastuu valtakunnan strategisesta ilmapuolustuksesta, sillä pitäisi myös olla kyky hoitaa tehtävä – nyt sitä kykyä ei ole eikä suunniteltu hankintakaan sitä kykyä tuo. 400 km), torjunta-ala sekä korkeatorjuntakyky, joka meiltä nyt puuttuu. Vastailmatoimintaa maasta maahan -aseilla Ajatus monitoimihävittäjän käyttämisestä vastailmatoimintaan eli ilmahyökkäyksiin syvällä vastustajan alueella tuntuu hyvin epärealistiselta. Milläs sitten lennät, kun ei ole kiitoratojakaan. Alivoimainen osapuoli voi käydä epäsymmetristä ilmasotaa ilmatorjuntaohjuksilla (Vietnam, Afganistan, Lähi-itä). Hävittäjillä ei ole edes teoriassa teknillisesti mahdollista torjua kaikkia nykysodan yleisimpiä maalityyppejä. Kova haaste on esimerkiksi Iskanderin kaltaisten tykistöohjusten torjuminen – se on kuitenkin todennäköisin uhka. Strategisen ilmaja ohjuspuolustuksen hoitamiseksi ilmavoimilla pitäisi olla pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksia. Ilmatorjuntaohjuksilla on ammuttu alas yli 2 000 konetta, myös miehittämättömiä koneita. n Venäläinen S-400. Tällä vuosituhannella ilmatorjunta-aseilla on ammuttu alas kymmeniä lentokoneita, helikoptereita ja lennokkeja – hävittäjillä pari kolme. Silti Suomi käytti maavoimien vähiä rahoja tarpeettomiksi jääneiden kuljetushelikopterien hankintaan… ei esimerkiksi ilmatorjuntaan. Sitä ei julkisuudessa väläytellyllä NASAMSjärjestelmän uusimisella paikata, eikä hävittäjillä. Olisihan se hienoa, jos siihen kyettäisiin, mutta Venäjän maavoimien ilmapuolustuskyky on sitä luokkaa, että sen haastaminen millään lähempää laukaistavalla järjestelmällä on meidän kalustomäärillämme järjetöntä. Silläkin uhalla, että olemme kertoneet tämän tosiasian lukijoillemme lukuisissa jutuissa kuluneina vuosina, joudun toistamaan: kylmän sodan aikaisten sotakokemusten mukaan ilmatorjunnan osuus pudotetuista koneista on ollut 87 %, alivoimaisella puolella 97 %. Siihen on haaskattu paljon rahaa jo Hornetin päivityksen yhteydessä. Olkapääohjusten ansiosta helikopterien käyttö taistelukentällä on hyvin riskialtista. Korkeatorjuntakykyinen ja myös taktillisten ballististen ohjusten torjuntaan kykenevä torjuntaohjusjärjestelmä maksaa saman verran kuin pari monitoimihävittäjää. MERI JA ILMASOTA EX TR A 18 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 koneiden tukeutumisjärjestelmien sekä johtamisjärjestelmän kiinteiden elementtien tuhoamisen jo taisteluiden ensipäivinä. n Suomi jää ilman korkeatorjuntakykyä. Toiseksi tulee kysyä, antaisiko hyökkääjä koneidemme operoida rauVENÄJÄN ILMAPUOLUSTUS PERUSTUU ENEMMÄN TORJUNTAOHJUSTEN KUIN HÄVITTÄJIEN VARAAN. Korkeatorjuntakyky puuttuu Pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksilla on suuri ulottuvuus (max. Mihin oikein aiotaan hyökätä
Itsemurhatehtävissä se on edullisempi uhrata kuin miehitetty kone pilotteineen. Sotahistoriasta on vaikea löytää esimerkkejä alivoimaisen osapuolen tekemistä onnistuneista ilmahyökkäyksistä miehitetyillä koneilla. Montako laitetaan. Monitoimihävittäjän hinnalla voi ostaa 10 operatiivisen luokan miehittämätöntä aseistettua UCAV-konetta. Niistä jälkimmäisiä ei hävittäjillä torjuta, varsinkaan jos kiitotiet on tuhottu. Venäläisiä ohjusjärjestelmiä pidetään myös Naton piirissä tehokkaina ja vaarallisina. Kun kilpailua on vähän, kone on myös hyvin kallis. Suomen kaltainen alivoimainen osapuoli voi käydä epäsymmetristä ilmasotaa maasta laukaistavilla tykistöraketeilla ja -ohjuksilla, joilla korvataan rynnäkkökoneet ja taisteluhelikopterit. Norja on hankkimassa 52 F-35-konetta, joiden yksikköhinnaksi tulee 160 miljoonaa euroa (2013). Myös telatykistö älyammuksineen soveltuu tarkoitukseen. Miehitettyjen koneiden käyttö hyökkäystarkoituksiin on muutenkin vähentynyt minimiin; se on mahdollista vain, jos vastustajan ilmapuolustus on ensin lamautettu. Ei ole tarkkaa tietoa, mitä kaikkea hintaan sisältyy. Se taas toteutetaan käyttämällä kaukovaikutteisia täsmäaseita, kuten risteilyja tykistöohjuksia. Ilmatorjuntaohjuksilla voidaan suojata omia kohteita ja rajoittaa vastustajan ilmatoimintaa. Amerikkalaista F-35-konetta on pidetty yhtenä ehdokkaana Hornetin seuraajaksi myös Suomessa. Yhdysvallat on käyttänyt risteilyohjuksia jo noin 30 vuotta ja tykistöohjuksia (ATACMS) vuodesta 1991 alkaen. Norjan esimerkin mukaisesti 60 F-35:n hankinta maksaisi nyt 9,6 miljardia euroa, mutta 10 vuoden VENÄLÄISTEN KONEIDEN TUNNISTAMINEN ON HIENO JUTTU, MUTTA SILLÄ EI OLE KOVIN PALJON TEKEMISTÄ SODAN AJAN HAASTEIDEN KANSSA.. Maalitiedusteluun ja tulenjohtoon voidaan käyttää lennokkeja, joita meillä jo onkin. Myös suurvallat ovat käyttäneet niitä sotatoimissa miehistötappioiden välttämiseksi. UCAV-järjestelmät ovat toki kalliita, ja lentosuoritteen hinta ei välttämättä ole niin paljon edullisempi kuin miehitetyn rynnäkkökoneen. Täytyy ottaa huomioon, että suurvallan ei tarvitse kuvitella joutuvansa taistelemaan alivoimaisena, joten ei koneenkaan tarvitse olla hyvä hävittäjätorjunnassa – se aikakausi taisi jo mennä. Kukaan ei halua enää vaarantaa pilottien henkeä, kun tehtävät voidaan hoitaa muutenkin, jopa halvemmalla. Kone on nimensä mukaisesti kompromissi eikä paras mahdollinen missään erityistehtävässä. Tällaisten aseiden käyttö ei vaadi ilmaherruutta operaatioalueella. Ne ovat todennäköisiä ensi-iskun aseita. Sodan kuva Venäjän ilmapuolustus perustuu enemmän torjuntaohjusten (Buk-M2-3, S-300, S-350, S-400) kuin hävittäjien varaan. Suomen kokoisessa maassa painopistealueilla käytävän puolustussodan operaatioissa ”vastailmatoimintaan” riittää sadan kilometrin ulottuvuus jo aika pitkälle, mutta tykistöohjuksilla voidaan saavuttaa jopa 300 kilometrin ulottuvuus – ja ylikin. Venäjä oli kehityksessä vähän jäljessä, mutta nyt silläkin on suorituskykyisiä pitkän kantaman satelliittiohjautuvia risteilyohjuksia (ZM-14T Kalibr, R-500 Iskander-K) ja tykistöohjuksia (IskanderM). SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 19 hassa kentiltämme tuhoamatta niitä, ja kolmanneksi, kuinka konesuoritteet riittäisivät taistelun aikana tappioiden kasvaessa molempiin tehtäviin, ilmapuolustukseen ja ilmasta maahan -operaatioihin. Monitoimihävittäjän hinnalla saa melkoisen määrän maastoajoneuvoalustalla olevia tykistöohjuksia ja -raketteja. Hajautetusti ja liikkuvasti käytettävät ajoneuvolavetit ovat kustannustehokkain ja vähiten riskialtis vaihtoehto. Monet Yhdysvaltain liittolaisvaltiot ovat tilanneet F-35-monitoimihävittäjän, jota on myös kritisoitu voimakkaasti. Aseistettuja lennokkeja (UCAV) voidaan käyttää myös hyökkäystarkoituksiin. Tätä uhkaa ei kannata aliarvioida. Suurin syy tähän on ilmatorjuntaohjusten suorituskyvyn huima kehitys. UCAV:t eivät ole vielä kehittyneet taistelukestävyydeltään ilmapuolustettua vastustajaa vastaan samalle tasolle kuin miehitetty kalusto, mutta kehitys on nopeaa, ja robotit, ohjukset ja lennokit ovat tulossa
Olipa konetyyppi mikä hyvänsä, yksikin hävittäjälaivue maksaa paljon: F-35:n yksikköhinnalla (1,9–2,4 miljardia euroa) aseistus ja muu varustus mukaan lukien enemmänkin. Joka tapauksessa torjuntahävittäjälaivueen ohella pitäisi täyttää ilmatorjunnan korkeatorjuntakykyyn Buk-M1kaluston poistamisesta syntynyt aukko …KYKYÄ EI OLE EIKÄ SUUNNITELTU HANKINTAKAAN SITÄ KYKYÄ TUO. Katsoimme velvollisuudeksemme alan riippumattomana asiantuntijajulkaisuna palata aiheeseen päivitetyn jutun merkeissä, koska kriittinen ja kuvia kumartamaton analyysi aiheesta näyttää olevan edelleen tarpeen ja sitä paitsi kovin harvinaista Suomessa suomeksi. Toisaalta kone on yhä keskeneräinen, ja sellaisena riski asiakkaalle. hankkimalla pitkän kantaman torjuntaohjusjärjestelmä ainakin pääkaupungin suojaksi. Elinkaarikustannus olisi edullisemmillakin konehankinnoilla helposti noin 8–10 miljardia euroa. Sitä ei julkisuudessa väläytellyllä NASAMS-järjestelmän uusimisella paikata, eikä hävittäjillä. Yhdellä laivueella ei paljon sodita, mutta sillä hoidettaisiin rauhan ajan tarpeet ja voitaisiin vaikka parantaa mahdollisten liittolaisten edellytyksiä päästä apuun kriisin alkuvaiheessa… tai sitten ei. NORJALAISTEN ARVIO F-35:N ELINKAARIKUSTANNUKSISTA ON 700 MILJOONAA EUROA PER KONE. Toivottavasti, ette pitkästy, mutta joitakin asioita on käsiteltävä enemmän kuin toisia… Ilmapuolustus ja Hornetien suorituskyvyn korvaaminen on sellainen aihe. Nyt näin ei ole tapahtumassa. U SA F. Se voisi olla realistista, nykykonemäärän hankkiminen ei. Yhden laivueen hankinta vastaisi siis arvoltaan Puolustusvoimien kaikkia materiaalihankintoja noin viiden vuoden ajalta. 20 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 MERI JA ILMASOTA EX TR A kuluttua hinta olisi jo noin 20 miljardia euroa. Yhteistoiminta Ruotsin kanssa puoltaisi Gripenin hankintaa, se olisi varsinkin käyttökustannuksiltaan halvempi. Norjalaisten arvio F-35:n elinkaarikustannuksista on 700 miljoonaa euroa per kone. Suomessa Hornet-kalusto päivityksineen on maksanut tähän mennessä noin viisi miljardia euroa, mutta siinä ei ole mukana käyttöeikä henkilöstökuluja. Rauhan ajan tunnistuslentoja varten tarvitaan yksi hävittäjälaivue, 12–15 konetta, joiden tulisi mieluimmin olla torjuntahävittäjiä. Suomi jää ilman korkeatorjuntakykyä. Se olisi resurssien puolesta mahdollista, jos konemäärä supistuisi. * * * Ei mitään uutta länsirintamalta… Tasan vuosi sitten lehtemme numerossa 1/2016 käsittelimme HX-hanketta ja toimme sen epäkohtia esille